Kirjoittanut Carpentier de Gourdon

Tiivistelmä

Viime vuosikymmenten aikana tutkijat ovat koostaneet yhä enemmän näyttöä siitä, että suuri ja kriittisen arkaluonteinen salainen projekti ymmärtää, “takaisinmallintaa” ja ottaa käyttöön teknologioita ja prosesseja avaruusolennoilta tai muista ulottuvuuksista tulleilta olennoilta on käynnistetty tiettyjen Yhdysvaltain armeijan ja siviiliviranomaisten suojeluksessa ja mahdollisesti myös muitakin valtioita on mukana. Mikäli sen olemassaolo vahvistetaan oikeaksi, se peittoaisi suuruudellaan ja vaikutuksillaan kuuluisan Manhattan-projektin ja se todellakin raivaisi tien lajimme tunkeutumiselle tähtienväliseen avaruusaikaan, niin hyvässä kuin pahassa, mikä johtaa väistämättä ihmiskunnan ja ihmiselämän transformaatioon Maapallolla sellaisena kuin me sen tunnemme. Kuitenkin, pahaenteinen armeijan osallisuus teknologioiden kehittämisessä tulisi huolettaa kaikkia sivilisaatiomme selviytymisestä kiinnostuneita. Carpentierin läpikäynti eräistä seikoista viittaavat siihen, että tällä suurelta osin piilossa olevalla todellisuudella on totuuspohjaa joidenkin kirjoittajien teksteissä, mm. Michael Sallan ”The Challenge of Exopolitics”.

Varsinainen teesi

Viime vuosina muutama kirja on esittänyt seikkoja suureksi osaksi sivuutetulta todellisuudelta, joka vaikuttaa tunkeutuvan jokaiselle elämämme alueelle. Viittaan yhä kasvavaan todennäköisyyteen siitä, että henkisen, ekologisen, sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen kriisin takana olevat voimat, jotka ovat meiltä piilossa ja pysyvät perinteisen rationaalisen perspektiivin käsittämättömissä. Jos tämä johdanto on mystifioiva, paras tapa selventää asiaa on mainita niiden kirjojen nimet joita käytän tämän esittelyn majakoina. Yksi on tri. Michael Sallan Exposing Government Policies on ET Life – The Challenge of Exopolitics (2009), toinen on Richard M Dolanin UFOs and the National Security State – An Unclassified History (Vol. I- 2002), kolmas on Prof. Peter Dale Scott’s Drugs, Oil and War (2003) aiheesta “Deep Politics.” Myös mielessäni on John Perkinsin Confessions of an Economic Hitman (2004) ja Timothy Goodin Need to Know: UFOs, the Military and Intelligence, Jim Marrsin The Alien Agenda  (1997) sekä tri. Steven Greerin Hidden Truth, Forbidden Knowledge (2006), Dan Shermanin Above Black – Project Preserve Destiny (1997) ja Paola L. Harrisin eri teokset, mm. Exopolitics: All of the Above  (2009). Erityismaininta pitää antaa kryptiselle ja profeetalliselle teokselle Behold a Pale Horse, edesmenneen Milton William Cooperin vuoden 1991 kirja, joka on entinen laivaston tiedustelu-upseeri Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastosta.13

Tiivistettynä, teema tai ainakin väite mikä kirjojen taustalla on ja mikä niitä yhdistää, on että on olemassa salainen maailma (tai kvasi-globaali) hallitus, joka määritelmänsä mukaan ei ole demokraattisesti valittu eikä tilivelvollinen kansalle, ja joka on kyennyt saamaan yhteyden tai ottamaan käyttöön voimia, jotka ovat ainakin osittain ei-ihmismäisiä ja mahdollisesti perua planeettamme ulkopuolelta. Vaikka kaikissa yllämainituissa kirjoissa ei jälkimmäistä väitettä esitettäkään, joista eräät tutkijat kuten John Perkins tai Peter Dale Scott eivät välttämättä ole samaa mieltä, ne kaikki tuovat palapelistä peliin eri palasia, joista yritämme rakentaa – tai paljastaa – ja esittää että globaali sosio-poliittinen ja “tieteellinen” todellisuus ei ole sitä mitä useimmille ihmisille opetetaan ja jonka syystä he uskovat sen olevan sellainen. Mitkä ovat, lyhyesti, todistuksen elementit tai viitteet siitä mikä voi johtaa meidät tähän häikäisevään, ja kuitenkaan ei mitenkään ennennäkemättömään johtopäätökseen?

1. Monet kirjailijat, jopa suhteellisen konservatiiviset, ovat näyttäneet tai tunnustaneet sen mitä Nafeez M. Ahmed kutsuu “valtion yhä kasvavaksi kriminalisoinniksi” globaalilla tasolla, mutta erityisesti kaikkein mahtavimmissa tai johtavissa valtioissa, alkaen “yksittäisestä supervallasta” ja sen läheisimmistä NATO-liittolaisista.

Ahmed kysyy artikkelissa “Torture, Rendition, Terror and Oil: a Primer on Deep Politics”: “Minkä voimien palveluksessa valtiot toimivat tällä tavoin yhä vain rikollisemmalla tavalla?” ja vastaukseksi hän esittää “deep politicsin” (syväpolitiikka, vrt. deep state) määritelmän, jonka on ottanut käyttöön Peter D. Scott: “(systeemi) jossa institutionaaliset, ei-institutionaaliset ja parapoliittiset elimet, rikollissyndikaatit, poliitikot, tuomarit, media, korporaatiot ja korkea-arvoiset valtion työntekijät sortuvat lain ja yhteiskunnan ulkopuoliseen päätöksentekoon ja proseduureihin.” [1] Se mikä tekee näistä lisäproseduureista “syviä” on, että ne ovat salaisia, poissa kansan tiedosta sekä poliittisten prosessien vaikutuksesta” (kirjassa “Drugs, Oil and War”).

Ahmed lisää, että tilanne luoa “eräänlaisen poliisien ja rikollisten symbioosin, jossa määrittävä parametri sille kumpi puoli kontrolloi toista ei enää ole selvillä.” John Perkins on yksi useasta asiantuntijasta, joka entisenä systeemin toimijana (“talouden palkkatappaja” niinkuin hän itseään nimittää) on dokumentoinut ja näyttänyt sen miten valtarakenteissa piilossa olevat rikolliset levittävät lonkeroitaan ympäriinsä kontrolloidakseen taloutta ja politiikkaa. Hän tarjoaa eloisan kertomuksen globaalien vallassaolijoiden käyttämistä toimintamenetelmistä, joista joitain Noam Chomsky on käsitellyt kirjoissaan “Manufacturing Consent ” (1988, with Edward S Herman) ja “Necessary Illusions ” (1988).

2. Dolan, Salla, Good, Sherman, Marrs, Harris, Greer ja useat muut tutkijat ovat keränneet ja esittäneet massiivisesti todisteita siitä, että planeettamme on ollut vuosikymmeniä monien erittäin teknologisesti kehittyneiden “Maan ulkopuolisten” vierailijoiden vähintäänkin jatkuvassa tarkkailussa, joista monet joko ovat tai eivät ole “humanoideja”, mutta jotka eivät kuulu mihinkään tai raportoi millekään tunnetulle hallitukselle tai korporaatiolle missään maassa. Ne usein puuttuvat armeijan, energiatuotannon, telekommunikaation, ilmailun ja avaruuslentojen järjestelmiin ja organisaatioihin, ja ne on suunniteltu ehkäisemään kaikki vihamielisyydet “meidän” puoleltamme ja suitsimaan tai kontrolloimaan puolustus- ja hyökkäyskyvykkyyksiämme.

Monet kansallisvaltiot ovat nyt tunnustaneet relevanttien virallisten virastojen tai erittäin korkea-arvoisten poliittisten ja sotilaallisten johtajien suulla, että he ovat olleet tietoisia tästä läsnäolosta ja potentiaalisesta uhasta monen vuoden ajan, ja että he ovat yrittäneet, ilman juurikaan minkäänmoista menestystä, jäljittää, tutkia ja ymmärtää näiden “tuntemattomien” luonnetta, alkuperää, motiiveja ja tavoitteita. Jose Escamillan dokumentti “The Greatest Story ever denied – Proof of the Alien Presence” on yksi useista, joissa esitetään kovaa ja vahvaa näyttöä NASAlta ja muilta “virallisilta” tahoilta avaruusolentojen aluksista, joita on kuvattu ilmakehässämme ja ulkoavaruudessa.

3. Jotkut tutkijat, erityisesti Michael Salla ja hänen eksopoliittiset kollegansa Paola Harris, Alfred Lambremont Webre, Stephen Bassett, NASA-astronautti Edgar Mitchell, Greer, Victor Viggiani ja muut (joita ainakin osittain monet “tietovuotajat” ja korkea-arvoiset valtion viranomaiset kuten entinen Kanadan puolustusministeri Paul Hellyer, amiraali Lord Hill Norton, entinen Britannian pääesikunnan päällikkö, Ranskan puolustusministeri Robert Galley ja kenraali Bernard Norlain, entinen Hillin vastine Ranskan ilmavoimissa, edesmennyt eversti Philip Corso USA:sta, tri. Jacques Patenet, GEIPANin johtaja CNES:lla (Ranskan NASA), Prof. Jean-Claude Ribes, National Institute for Astronomy and Geophysicsin apulaisprofessori Ranskassa, ja Britannian puolustusministeriön UFO-tutkija Nick Pope tukevat) ovat tulleet siihen tulokseen, että tietyt valtion virastot, erityisesti sotateollisen kompleksin johto, jota Pentagon symboloi, joka kytkeytyy tiedustelukompleksiin, jota CIA ja NSA johtavat, ovat keränneet merkittävästi näyttöä “alienien” läsnäolosta ja aktiviteeteista.

Paul Hellyer sanoi hänen vuoden 2006 Exopolitics Conferencen esityksessään Hawaiilla: “Vaikuttaa siltä, että todellinen hallitus on siirtynyt vaaleilla valituista ja kansalle tilivelvollisista edustajista vaaleilla valitsemattomaan, ei kenellekään tilivelvolliseen ylempien valtion virkamiesten ja teollisuusjohtajien eliittiryhmään.” Tämä on salavaltio, josta senaattori Daniel K Inouye on sanonut: “On olemassa varjohallitus omilla ilmavoimillaan, omalla laivastollaan, omalla rahoitusmekanismillaan, ja sen omalla kyvyllä tavoitella sen omia ideoita kansallisesta edusta, täysin ilman minkäänlaista valvontaa tai ohjausta, ja irrallaan laista itsestään”. Tästä Lewis Laphan on käyttänyt nimitystä “pysyväishallitus” kontrastina meille näkyvään vaaleilla valittuun hallitukseen.

Senaattori Barry Goldwarer, pitkäaikainen tiedustelukomitean jäsen, kertoi Clark McClellandille, NASA:n operaatiovalvoja 16. heinäkuuta 1969 Apollo 11 -laukaisun aikaan: “UFO-asia on kaikkein korkeimmalla kansallisen turvallisuuden tasolla. Paljon korkeammalla kuin vetypommi.”

Tämän seuraus on, että yllämainitut virastot, jotka kansa joko tietää tai ei tiedä, ovat käyttäneet tätä informaatiota – ja siihen käsiksipääsyn mahdollisuutta – edistämään globaalin ylivallan tavoitteita, joita oikeutetaan “planeetan puolustuksen” nimissä tehdyllä suunnittelu kaikkia avaruudesta uhkaavia hyökkäysvoimia vastaan, mikä on naamioitu kansallisen turvallisuuden valmisteluiksi kaikkia vihollisvaltoja vastaan, joita ennen olivat Neuvostoliitto ja nyt Kiina, Venäjä ja kansainvälinen Islamin uhka, joko epämääräiset terroristiverkostot kuten Al Qaida tai alueellinen valta kuten Iran. Tämä oli karkeasti alkuperäinen M W Cooperin johtopäätös hänen pamfletissaan “The Secret Government – the origins, identity and purpose of MJ-12.”[2]

Osa datasta on oikeaa, mutta tämän strategian piilossa oleva laajuus käy ilmi tri. Travis Taylorin ja kumppaneiden kirjasta An Introduction to Planetary Defense: A Study of Modern Warfare applied to Extra-terrestrial Invasion, jota käytetään oppikirjana sotatieteen opinnoissa. [3]

Vaikutukset politiikkaamme

Richard Dolan, eräs kaikkein “poliittisimmista” kirjailijoista listallamme, määrittelee tilanteen hyvin yllämainitun kirjan (UFOs and the National Security State) johdannossa: “Amerikka on maa, jonka omatuntoa painaa, joka nimellisesti on republiikki ja vapaa yhteiskunta, mutta todellisuudessa imperiumi ja oligarkia, joka on häthätää selvillä sen omasta oppressiosta.” Hän kuvaa mystistä “erikoisprojektien” maailmaa valtion sotatiedustelun UFO-tutkimuksen ja -tiedustelutiedon ympärillä “projektina, jota tehdään lähes täyden salaisuuden vallitessa, tuntemattomista syistä, tuntemattomien olentojen voimin, joilla on pääsy ilmeisesti merkittäviin resursseihin ja teknologioihin.”

Hän vertaa elefanttia huoneessa Manhattan-projektiin, joka vanhoina päivinä oli täysin piilossa kansalta ja lailliselta tai demokraattiselta valvonnalta, vaikka se söi kolossaalisen $2 miljardin budjetin verran erittäin kyseenalaisten tavoitteiden hyväksi, jotka paljastuivat vasta kun ne oltiin saavutettu – ensimmäisen atomipommin räjäytyksen myötä New Mexikon autiomaassa Los Alamosissa 16. heinäkuuta 1945.

Manhattan Project oli erityisesti suunniteltu saavuttamaan absoluuttinen voima kyvyllä saada aikaan suurin määrä tuhoa. On monia viitteitä siitä, että sen nykyiset verrokit tavoittelevat samaa, mutta paljon kattavammin: tavoite on täysi kontrolli tunnetusta universumista ja sen kansalaisista tieteellisen, teknologisen, rahoituksellisen, tiedustelu- ja sotilaskeinojen yhdistelmällä. Tätä suunnitelmaa varjostavan äärimmäisen salailun seuraukset ovat, että useimmat viranomaiset, jopa kaikkein korkeimmilla tasoilla, eivät ole tietoisia siitä “in toto” ja saattavat saada vain etäisesti siihen liittyvää ad hoc -tietoa aina silloin kun henkilön tarvitsee sitä saada.

Nämä rajoitukset näyttävät pätevän jopa valtionpäämiehiin, kuten Amerikan presidenttiin. Vaikka se tuntuu vaikealta uskoa, fakta on että presidentit tai kansallisen turvallisuuden johtajat eivät saa rajatonta pääsyä tietoon. Richard Dolan muistaa hänen kirjassaan kuinka presidentti Eisenhower yritti kahden vuoden ajan saada selville ydinsodan suunnitelmia, joita vehkeiltiin strategisessa komentokeskuksessa, ja hänelle pidettiin briiffaus vasta vuonna 1960, hänen ahdingokseen. Tuoreemmalti amiraali Thomas R Wilson, silloinen pääesikunnan tiedustelujohtaja yksinkertaisesti evättiin saamasta tietää “mustista” projekteista, joiden koodinimi annettiin tri. Steven Greerille ja astronautti Edgar Mitchellille huhtikuussa 1997.

Useat korkean aseman henkilöt ovat myöntäneet, että heiltä pimitetään tietoja, mm. Barry Goldwater ja ainakin yksi CIA-johtaja, James Woolsey. Presidentti Bill Clinton itse on kuvattu sanomassa Valkoisen talon veteraanikirjeenvaihtaja Sarah McClendonille, että on olemassa salainen hallitus jota hän ei voi kontrolloida. Herää kysymys esittämässämme kontekstissa, että oliko tässä projektissa mukana ei-ihmismäisiä tai Maan ulkopuolelta tulleita toimijoita, ja jos kyllä, miten paljon. Tässä me viittaamme useasti Michel Sallan teokseen The Challenge of Exopolitics.

Salla lainaa pitkästi todistuksia, joita useat tietovuotajina toimivat silminnäkijät antavat, jotka eri asteisella henkilön uskottavuudella kaikki väittävät, että “korkea-arvoiset turvallisuusviranomaiset ovat allekirjoittaneet salaisia sopimuksia ja panneet niitä toimeen presidentin päiväkäskyillä ainakin 1950-luvulta lähtien.” Kuten Salla, useat tutkijat ovat raportoineet salaisista tapaamisista, jotka pidettiin 20. helmikuuta 1954 Murocin (Edwards) ilmatukikohdassa presidentti Eisenhowerin ja eräiden Maan ulkopuolelta tulleiden vierailijoiden läsnäollessa. Tapaamisen sanotaan johtaneen GREADA-sopimuksen luontiin, joka niissä olosuhteissa kykeni olemaan ainoastaan eriarvoinen, kun ottaa huomioon vierailijoiden teknologisen ylivertaisuuden. Sanotaan, että Yhdysvaltain valtio on suostunut antamaan tukea pyydettäessä avaruusolennoille ja että jälkimmäiset eivät puuttuisi ihmisten asioihin, eivät tulisi ulos näkyville julkisesti ja antaisivat vaihdossa jotain teknologiaa isäntävaltiolle. Heidän sanotaan keränneen suostumus myös useiden abduktioiden toteuttamiseen ihmisillä tieteellisiä tarkoituksia varten.

Nämä kuitenkin oikeaksi osoittamattomat väitteet voi sivuuttaa typerinä huhuina, ellei olisi sitä seikkaa että useat historiallisesti dokumentoidut faktat tukevat tiettyjen kontaktien solmimista “virallisella” tasolla ja mahdollisesti myös muissa maissa. Vuonna 1979 Lord Clancarty (Brinsley Le Poer Trench) esitteli ylähuoneelle lakiesitystä, jolla purettaisiin UFO-asian salailu, mutta hänen esityksensä kaatui, niinkuin useat muut demokraattisissa parlamenteissa muissa maissa (USA ja Japani muunmuassa, sekä YK:n yleiskokous, jossa sir Eric Gairy, Grenadan pääministeri, yritti korjata tilannetta vuonna 1978), joka oltaisiin nähty vahvistavan todeksi laajalti epäilykset siitä, että vallassaolijat eivät halua sellaista asiaa käsitellä, vaikka he julkisesti niitä valaisevatkin huomion suuntaamiseksi muualle.

Steven Spielberg on raportoinut, että ennen hänen elokuvansa “Kolmannen asteen yhhteys” julkaisemista, joka perustuu oikean elämän tapahtumiin, vuonna 1979, hän sai luottamuksellisen 20-sivuisen kirjeen NASAlta, jossa sanottiin mitä sai ja ei saanut sisällyttää elokuvan julkaistavaan versioon. Väitetyt salaiset sopimukset näyttävät noudattelevan suosituksia, jotka on kirjattu Albert Einsteinin ja Robert Oppenheimerin kesä-heinäkuussa 1947 luonnostelemaan muistioon Amerikan presidentille, jossa visioidaan “rauhanomaista taivaallisten rotujen absorboimista sellaisella tavalla, että kulttuurimme pysyy ennallaan ja taataan, että heidän läsnäolonsa ei paljastu.”[4]

Silminnäkijöiltä on nyt useita raportteja, jotka ovat osoittautuneet autenttisiksi, siitä miten muut kuin ihmisolennot ovar rakentaneet salaisia maanalaisia tai vedenalaisia tukikohtia, joko Yhdysvaltain hallituksen yhteistyöllä ja tiedolla asiasta tai ilman niitä. Joissain tapauksissa on löytynyt asianäyttöä, mikä tekee tarinasta uskottavan. Esimerkiksi fyysikko ja sähköinsinööri Paul Bennewitzin sieppaamat sähkösignaalit Dulcessa, New Mexicossa vahvistettiin oikeiksi. UFOja havaitaan alueella useasti, asevoimat tarkkailevat niitä ja siellä tapahtuu myös paljon karjansilpomisia. Bennewitz kuvasi myös 2000 metriä filmiä UFOista, sekä yö- että päiväsaikaan, ja hänellä oli pääsy NASA CIR:n (colour, infra-red) ilmasta kuvattuihin suuritarkkuusfilmeihin, mitkä vahvistivat Dulcessa olevien maanalaisten laitosten olemassaolon.

Hänen vuoden 1978 Project Beta -raporttinsa mukaan radioviestintää tapahtui UFOjen ja jättiläismäisen monikerroksisen ihmisten ja avaruusolentojen yhteisen tukikohdan välillä, joka sijaitsee syvällä Archuleta Mesan alla, lähellä Kirtlandin ilmatukikohtaa ja Manzanon ydinlaitoksia. Viestintä oli osa binääripulssisignaalia, jota NSA:n Cryptocity on kehittänyt erityisesti Maan ulkopuolelta tulleiden lajien liiton nimeltä “Unity” (Ykseys) kanssa viestimiseen. [5] On raportoitu, että jotkut avaruusolennot olivat kyberneettisiä organismeja, jotka on tehty ihmisten ja lehmien geneettisen materiaalin seoksesta, jota on päivitetty tekoälyllä.

Bennewitz havaitsi myös sähköisiä mikroimplantteja joissain alueen asukkaissa, joita avaruusolennot olivat siepanneet ja merkinneet tarkkailua ja kauko-ohjausta varten. Suuri osa hänen työstään tehtiin 75 tuhannen dollarin stipendillä ilmavoimilta. Tietokoneen ja heksadesimaalikoodausohjelman avulla hän raportoi saaneensa radioyhteyden avaruusolentoihin. Ilmavoimat ja OSI valvoivat hänen työtään läheltä, mutta on selvää että jossain kohtaa hän sai selville liian paljon ja hänelle alettiin syöttää disinformaatiota tiedustelumaailmasta, minkä sanotaan ajaneen hänet henkiseen romahdukseen.

Nimi “Unity” sattumalta on samanlainen kuin koodinimi ‘Amicizia’ (Ystävyys, Amity), joita useat italialaiskontaktihenkilöt ovat käyttäneet, mm. Bruno Samaccicia, kuvaamaan avaruusolentojen liittoa jonka tukikohta on maan alla Italian koillisosissa Adrian rannikolla 1960- ja 1970-luvuilla. Bennewitz, jonka amerikkalaisviranomaiset ei niin yllättävästi ajoivat hulluuteen, väitti että Dulcen tukikohta oli usean geeniteknologisen, neurobiologisen ja psyykkisen kokeen keskus, joihin liittyi avaruusolentojen suorittamaa hybridiolentojen jalostamista, johon todennäköisesti osallistui tietyt Yhdysvaltain tai ylikansalliset viranomaiset. On huomattavaa, että hänen mystisten ELINT-viestien vastaanottaminen vaikuttaa vahvistaneen Dan Shermanin väitteet (kirjassa “Above Black”) että NSA:lla on käynnissä telepaattista, sähköavusteista viestintää Maan ulkopuolisten kontaktien kanssa, jossa he käyttivät korkeataajuisia lyhytaaltoradioasemia, jotka ovat yleisesti tunnistamattomia ja keinotekoisesti tuottivat ääniä. Tuntemattomaan tarkoitukseen tuotetut äänet ainoastaan luettelivat numerosarjoja.

On vaikeaa selittää miksi niin monet toisiinsa liittymättömät henkilöt keksisivät tällaisia tarinoita, jotka panevat alttiiksi heidän uskottavuutensa ja jopa henkilökohtaisen turvallisuutensa, mikäli nämä olisivat pelkkiä tuulesta temmattuja tekaisuja. Monet heistä ovat käyneet psykologien kokeissa ja heidät on havaittu mieleltään terveiksi, ei harhaisiksi tai hulluiksi. Heidän motiivinsa kertoa näitä uskomattomalta vaikuttavia tarinoita on vaikeaa käsittää elleivät he sitten yksinkertaisesti yritä jakaa varsin järkyttäviä kokemuksiaan, jotka ovat muuttaneet heidän elämäänsä, muille. Useat, jotka väittävät osallistuneen salaisiin tutkimusohjelmiin, joita väitetään tehdyn Dulcessa ja muissa laitoksissa (Bob Lazar, Phil Schneider, Dan Burisch, Michael Wolf) ovat antaneet toisistaan riippumattomia vahvistuksia ainakin joillekin Bennewitzin väitteille.

On huomattavaa, että monet erittäin selväpäiset ja kokeneet avaruustutkimuksen ammattilaiset kuten tri. Edgar Mitchell eivät sivuuta tällaisia uskomattomilta kuulostavia väitteitä, vaan ennemminkin antavat niille syytetyn edun. Mitchell on usein tehnyt virallisia lausuntoja siitä, että hän on vakuuttunut “sisäpiiriläisten kabaalin” olemassaolosta, joka kontrolloi suhteita avaruusolentoihin ja heidän teknologian tutkimukseen. Todellakin, CIA:n Stargate Project työllisti kaukokatselijoita kuten Pat Price, jotka väittivät havainneen ainakin neljä avaruusolentojen maanalaista tukikohtaa planeetallamme; virasto on ottanut heidän raporttinsa vakavasti ja asettanut projektin tri. Hal Puthoffin hoitoon, joka on aiemmin työskennellyt Stanford Research Institutelle (SRI).

Raporttien mukaan ihmisten ja avaruusolentojen yhteisiä tutkimuslaitoksia on listattu sijaitsevan monissa amerikkalaisten sotilastukikohdissa. Dulcen maanalaisen laboratorion ja kuuluisan Nevadan Groom Lakella sijaitsevan Area 51:n S-4:n lisäksi salaisen amerikkalaisten avaruusohjelman päämaja sijaitsee Wasatch-vuorijonon alla (lähellä King’s Peakia) Utahissa, jossa oletettavasti sijaitsee sekä takaisinmallinnettua antigravitaatioteknologiaa sekä jotain “Maan ulkopuolista”. Richard Boylan mainitsee myös salaisen Northropin T&K-laitoksen, koodinimi “Anthill”, joka on haudattu Tehachapi-vuorten alle Edwardsin ilmatukikohdasta itään, jossa useat silminnäkijät ovat nähneet siepattuja, lainattuja tai kopioituja lentäviä lautasia lentävän. He ovat myös raportoineet nähneensä salaisen ilmavoimien lentäjäakatemian piilossa vuorten alla lähellä Colorado Springsia, ainoastaan muutaman mailin päässä virallisesta AFAn kampuksesta. [6]

Ben R. Rich, edesmennyt Lockheed Martinin “skunkworksin” (salaisten projektien) osastin johtaja, on virallisesti myöntänyt että “meillä on nyt teknologia viedä ET kotiin” (viitaten Spielbergin samannimiseen elokuvaan). Oli hän sitten paisuttelemassa firmansa teknologisia kykyjä taikka ei, se ei vähennä hänen todistuksensa tärkeyttä siitä, että “…avaruusolennot ovat kommunikoineet Yhdysvaltain armeijan ja tiedehenkilöstön eliittiryhmän kanssa (ja) teknologianvaihdantaa tapahtui.” [7] Ben Rich oli legendaarisen Lockheedin edistyneiden projektien johtajan Kelly Johnsonin suojatti ja työn jatkaja, joka ei piilotellut uskomustaan tai tietojaan UFOista ja niiden teknologisista ominaisuuksista.

Kaikki nuo todistukset eivät voi olla turhaa löpinää, vaikka niitä pitää mitata konkreettisia todisteita vastaan, ja me voimme olla antamatta niille ehdotonta hyväksyntää. Monet ihmiset tulevat, usein kulttuurin tai uskonnon syistä, yksinkertaisesti hylkäämään minkä tahansa lausunnon tai edes todisteet, mitkä eivät ole virallisesti hyväksyttyjä. Meidän tulee kunnioittaa heidän valintaansa, mutta sen ei tulisi estää meitä tutkimasta tätä tapausta sen omien meriittien perusteella.

Systemaattisesti kaiken sellaisen sivuuttaminen, mikä on ristiriidassa vallallaolevan uskomusjärjestelmän kanssa, ja epämukavien tai epäintuitiivisten väitteiden pilkkaaminen ei salli meille minkäänlaista evoluutiota tai edistystä. Ennakkoluulot ja kyseenalaistamaton konservatismi sekoitetaan usein rationalismiin ja hyvään makuun. Edesmennyt maineikas Harvardin psykologian professori John Mack huomautti useissa teksteissään siitä, että moderni yhteiskunta on ehdollistettu hylkäämään kaikki mikä ei ole osa sen kulttuurikonsensusta, ja näin vahvistetaan kiistaa siitä, että jokainen sivilisaatio on salaliitto, ainakin sen maineikkaiden edunsaajien välillä. Kuitenkin eräs kaikkein huolestuttavin merkki siitä, etttä meille kaikille valehdellaan, on se massiivinen määrä rahoitusta, jota Yhdysvaltain “mustan budjetin” projektit ovat saaneet viime vuosikymmeninä. Niin paljon jopa, että useat valtion ja yksityiset instituutiot on koverrettu ontoksi suuntaamalla niiden resurssit tuntemattomiin tarkoituksiin.

General Accounting Officen (GAO) lukujen perusteella, rahoja on yksinkertaisesti kadonnut kuin tuhka tuuleen eri ministeriöistä arviolta 1.5-1.7 tuhatta miljardia dollaria vuosittain viimeisen muutaman vuoden ajan. Vuonna 1999 Sallan tutkimusten mukaan luku oli 2.3 tuhatta miljardia. Hän kävi läpi Yhdysvaltain budjetin “yksittäisiä rivikohtia”, jotka ovat määrittämättömiä allokaatioita joita ilmeisesti CIA on jemmaillut muilta Pentagonin alaisilta virastoilta ja tiedusteluyhteisöltä, jotka toimivat kanavina ja maksumiehinä vuoden 1947 National Security Actin ja vuoden 1949 CIA Actin pohjalta, mikä antaa sille oikeuden käyttää julkista rahaa “ottamatta huomioon valtion varojen käyttöä koskevia lakeja ja asetuksia”.

Määräämätön määrä noista rahoista on allokoitu viraston omille COPseille (Covert Access Programmes), salatuille ohjelmille, ja puolustusministeriön SAPeille (Special Access Programmes), joista monet ovat saaneet alkunsa ja joita säännellään julkaisemattomien päiväkäskyjen ja NSC-direktiivien kautta, ja joista on “luovuttu”, mikä tarkoittaa että niiden koordinaattorit eivät anna mitään kirjallisia raportteja relevanttien kongressin komiteoiden puheenjohtajille.

Varhainen korkea-arvoinen tietovuotaja Yhdysvaltain hallituksen toiminnasta oli Catherine Austin Fitts, entinen liittovaltion asuntokomissaarin apulaissihteeri vanhemman George Bushin hallinnossa. Hän sai tietää massiivisista rahanjaoista asuntoministeriössä. Kun hän yritti ottaa asiaa puheeksi ja keskustelua pitkitettiin, John Peterson briiffasi häntä, joka oli entinen laivaston alivaltiosihteeri, Arlington Instituten johtaja, joidenkin kollegoiden läsnäollessa, avaruusolentojen läsnäolosta Maapallolla, joiden läsnäolo tuntui vaativan erittäin salaisten projektien suurten budjettien paisuttelua. Vuonna 2002 kirjoitetussa artikkelissa hän sanoo, että eräs hänen tiiminsä jäsenistä jopa tarjosi hänelle tapaamista avaruusolennon kanssa, joka ilmeisesti oli kytkeytynyt kaikkiin näihin valtion juttuihin. [8] Austin Fitts kirjoittaa, että hän kieltäytyi tarjouksesta, joka olisi ipso facto tehnyt hänestä salaliiton yhden osapuolen ilman, että hänellä olisi ollut mahdollisuutta perääntyä siitä myöhemmin. Hän julkaisi yksityiskohtaiset varoittelut tulevasta taloudellisesta katastrofista, joka johtuisi valtion toiminnasta.

Sotateollinen kompleksi nauttii harkintavaltaa kaikista julkisen politiikan ja budjetin aspekteista. Tämä virtuaalinen kaikkivoipaisuus on samanlaista kuin Chekhan hegemonia, KGB:n edeltäjän, joka otti CPSU:n haltuun, mutta se on vieläkin salamyhkäisempi ja salakavalampi. Ilmeisesti tämä hiljainen haltuunotto tapahtui 1950-luvulla, National Security Councilin perustamisen ja suurimpien tiedustelupalvelujen (CIA, NSA, NRO) jälkeen, kun UFO oli syöksynyt maahan Roswellissa, New Mexicossa heinäkuussa 1947, jolloin kaikki avaruusolentoihin liittyvät asiat annettiin Special Military Intelligence Committeen hoitoon, jolla oli 12 valittua korkea-arvoista tieteilijää koodinimellä Majic tai Majestic. NSC on kuin onkin valtio valtion sisällä, jolla on oma neuvonantajansa eikä sen tarvitse raportoida millekään ulkopuoliselle auktoriteetille, ei edes presidentille.

Allaoleva struktuuri

Kansallisen turvallisuuden valtion voima, sellainen kuin Dale Scottin “Deep State”, on vaivihkaa ehostunut sitten vuoden 1982 usealla valtion suunnitelman toimeenpanolla, kuten NSDD-51 ja NSD-G 9 ja NSDD-55. Nämä direktiivit on tarkoitettu antamaan presidentille (tai sen salaiselle kaksoisolennolle) harkinnanvarainen valta määrittämättömän sotilaallisen, luonnollisen tai taloudellisen katastrofin uhatessa. Sellainen katastrofi sisältäisi myös avaruusolentojen hyökkäyksen.

Op Ed Newsin artikkelissa 7. helmikuuta 2009 otsikolla “Main Core, PROMIS and the shadow government”, Ed Encho rakentaa samanlaista skenaariota, jota hän pohjaa moniin tutkimuksiin koskien salaista valvontaa ja vakoiluohjelmia, joita Reaganin ja Bushin hallinnot ovat kehittäneet:

Oletetaan, että Yhdysvallat, tai todennäköisemmin ei kenellekään tilivelvollinen yksityinen tiedustelujättiläinen, joka on saanut lisävaltuuksia syyskuun 11. päivän iskuista… on saanut käyttöönsä valvontatyökalun, joka kykenee tarkkailemaan kaikkein yksityisimpiä amerikkalaisten elämän aspekteja niin halutessaan… Mitä jos tällainen teollinen valvontakompleksi omistaisi tietokannan, joka olisi niin suuri ja niin voimakas että vain sillä olisi välitön pääsy siihen ja se kykenisi noutamaan kaikkein pienimmätkin yksityiskohdat kansalaisen elämästä, mutta myös käyttämään äärimmäisen sofistikoituneita tekoälymenetelmiä ja oikeasti ennustamaan tulevia käyttäytymisen malleja. [9]

Encho huomauttaa, että tämä työkalu, jota käytetään jo nyt miljoonien ihmisten globaaliin valvontaan ja vakoiluun, nojaa tietokoneistettuun sosiaalisen verkoston analyysiin ja se perustuu NSA:n keskustietokantaan, jonka ytimessä on “Black Widow”-supertietokone. Keskustietokoneen olemassaolon paljasti tutkivat journalistit Chris Ketcham Radar Magazinen touko-kesäkuun numerossa ja Tim Shorrock Salon.comissa heinäkuun 23. päivä 2008.

On aavistukseni, että tämä “Black Widow”-käsite on saanut inspiraatiota kiertoradalla olevasta Spectra-supertietokoneesta, joka on avaruusolentojen aluksessa, joka joidenkin raporttien mukaan on avaruusolentojen käytössä tämän planeetan monitoroinnissa. Tämä väite on erittäin ristiriitainen, sillä Spectran olemassaolo nojaa kuuluisan meedion Uri Gellerin todistamattomiin väitteisiin, jotka tohtori Andrija Puharich sai tietää hänen pitämässä hypnoosisessiossa.

PROMIS-ohjelmisto (liittovaltion “varastama” yksityisestä INSLAW-yrityksestä 80-luvulla) on käytössä Pääytimen (Main Core) tietojen selailuun ja louhintaan. Universaalin valvontajärjestelmän muut komponentit ovat DARPAn Information Awareness -toimisto, jota amiraali John Pointdexter, entinen kansallisen turvallisuuden neuvonantaja, on kehittänyt, johon kuuluu useita Advanced Research and Development Activityn pyörittämiä ohjelmia NSA:n “Puzzle Palacessa”, Fort Meadessa, Marylandissa, sekä NSA:n globaali vakoilusatelliittien verkosto ECHELON.

Eri datan analyysista syntyvä tilanne on, että yksityiset oligarkkiset intressit ovat vallanneet “UFO- ja ET-käyttöliittymän” itselleen, jotka kontrolloivat Yhdysvaltain hallitusta ja, pari passu, suurinta osaa maailman raha- ja talousjärjestelmästä (reservivaluutat, luotto, strategiset mineraalit ja energialähteet, teknologia, informaatio ja media) läntisen sotateollisen kompleksin kautta, joka on heidän hallinnassaan. Valvontamekanismiin kuuluu sen nykyisessä muodossaan entisen armeijaministerin ja MJ-12 -jäsen Gordon Grayn vuonna 1951 perustama Psychological Strategy Board (Gray oli Bush vanhemman hallinnon neuvonantajana toimineen J. Boyden Grayn isä), joka toimii NSC:n toimeenpanevana elimenä. Gordon Gray, jonka perhe kuuluu vanhan liiton eliittiin, oli kansallisen turvallisuuden neuvonantaja vuosina 1958-1961. Tarkoituksena oli julkisen informaation kontrolli ja manipulaatio useiden salaisten ohjelmien kautta kuten CounterIntelPro ja Frank Wisner vanhemman Mocking Bird.

Tietyn hämäräperäisten eliittisalaseurojen rooli, kuten amerikkalaiseen Yaleen liittyvä Brotherhood of Death, joka paremmin tunnetaan nimellä “Skulls and Bones”, vuosittainen Bohemian Grove -kokoontuminen, Bilderbergit, Cecil Rhodesin Salaseura (Secret Society) tai Sisäpiiri (Inner Circle), poliisitutkijoiden vuonna 1991 BCCI-skandaalin yhteydessä raportoima “Musta Verkosto” (Black Network), Pilgrims Society, ja muita vapaamuurarillisia tai temppeliritareiksi oletettavia (“Illuministisia”) kryptokratioita ei ole helppo määritellä, mutta jotkut saattavat toimia esikartanoina globaalin oligarkisen kontrollirakenteen “Pyhimmälle”, jonka lonkerot ja seurannaisvaikutukset ulottuvat, toisiinsa kytkeytyvien kumppanuuksien ja omistusverkostojen kautta, pankkitoimintaan, rahamaailmaan, energian omistukseen, korkean teknologian puolustuskeen ja tiedustelulaitteistoja valmistaviin korporaatioihin, ja joiden ytimessä on Yhdysvaltain vähimmäisvarantojärjestelmä, jota sen yksityisen omistajat ovat kontrolloineet aina sen vuoden 1913 perustamisesta lähtien. Jälkimmäinen kontrolloi globaaleja luottomarkkinoita sen dollarimonopolilla ja reservivaluuttastatuksella.

Joel van der Reijdenin päivämäärällä 29. heinäkuuta 2008 Institute for the Study of Globalization and Covert Politicsin sivuilla julkaistun artikkelin mukaan, Belgian santarmien julkaisemassa ATLAS Reportissa vuoden 1994 Comuelen rahoitusskandaalista lukee seuraavat paljastavat rivit:

Johtopäätöksemme olisi, että ainakin viimeisen 20 vuoden ajan talousmahdit, joista jotkut ovat Mafian tyyppisiä, ovat liittoutuneet poliittisten voimien ja rikollisrakenteiden kanssa ja saavuttaneet rahanpesun neljännen tason, joka on absoluuttinen valta. Meille on sanottu, että… nämä hahmot kontrolloivat 50% maailmantaloudesta. Ei tulisi menettää katsetta siitä, että tämä verkosto kontrolloisi myös suurinta osaa rahamaailman liikkeistä sekä kaikkein korkeimpia poliittisia johtajia maailmanlaajuisesti.

Vallan ja resurssien määrän laajuus, joka Belgian oikeuslaitoksen raportista käy ilmi sopii Michael Sallan hänen omassa kirjassaan esittämiin lukuihin.

Ei ole paljoakaan epäilystä siitä, etteikö sellainen kansainvälinen rakenne, joka vaikuttaa sekä kuumalta linjalta että takaoven sisäänkäynniltä suurimpiin lakeja säätäviin että niitä valvoviin virastoihin, olisi varmistanut saavansa haltuun kaikki mahdolliset avaruusolentoihin liittyviä asioita käsittelevät virastot ja kaiken asiaankuuluvan tieteellisen ja teknologisen datan pitkittääkseen hegemoniaansa pitämällä arkaluonteisen ja käyttökelpoisen tiedon sen omana tietonaan. Tuo taho efektiivisesti olisi päätoimija UFOihin liittyvän informaation salailun taustalla, ja se kykenee pakottamaan tahtoa rajojen yli mikäli se toimii niinkuin ATLAS-raportti kuvaa sen toimintaa, “globaali tiedusteluoperaatio Mafian kaltaisella toimeenpanojoukolla”.

Nykyisessä rahajärjestelmän globaalin romahduksen kontekstissa ei voi välttyä kysymästä siitä roolista mikä mahdollisesti tuolla mystisellä ja pahaenteisellä taholla on ollut, joka olisi kyllä asemassa käynnistää systeeminen talouden sydänkohtaus tyhjentämällä pankit niiden varoista lyhyellä varoitusajalla heidän omiin tarkoituksiinsa, kuten laajentaa heidän omaa hallintaansa ja pönkittää heidän valuuttamonopoliaan. Tämä on juuri se mitä on tapahtunut vuosina 2008-09 tähän mennessä, jolla on ollut kansainvälisesti tuhoisat seuraukset.

Monet UFO-tutkijat on johdateltu pohtimaan sitä miten läheisesti tämä “salainen hallitus” on kytkeytynyt ainakin yhteen avaruusolentoväkeen, joka operoi Maapallolla. Ottaen huomioon ei-ihmislajien diversiteetin ja älykkyyden eri muodot, joita on havaittu tällä planeetalla viimeiset vuosikymmenet, vastaus tähän kysymykseen, olettaen että me tiedämme sen, on todennäköisesti pitkä ja monimutkainen.

Kuten sanoimme heti alussa, joidenkin avaruusolentojen raportoidaan tehneen sopimuksia Yhdysvaltain hallituksen ja mahdollisesti muidenkin Maan valtojen kasnsa, mutta koska nuo sopimukset on luultavasti päätyneet semi-yksityisten salaisten intressien haltuun ihmisten puolella, avaruusolennoille olisi loogista tuntea olonsa vapaaksi jatkaa omaa agendaansa tuntematta itseään minkään alkuperäisen protokollan rajoittamaksi, jos me myötäilemme joitain todistuksia, joita virallisten virastojen sisältä on vuotanut.

Reaganin käynnistämää “Star Wars”-ohjelmaa väitetysti ajoi eteenpäin amerikkalaisten pelko mahdollisesta avaruusolentojen hyökkäyksestä tai aggressiivisesta toiminnasta ja heidän halunsa saada tehokas pelote. Sama käsitys motivoi HAARPin ja EMP-aseiden kehittämistä.

Don Sherman hänen faktapohjaisessa ja yksityiskohtaisessa kuvauksessaan hänen työstään NSA:lla telepaattisena kanavana avaruusolennoille teoksessa “Above Black” tunnustaa, että tunnistamattomat olennot joiden kanssa hän vaihtoi viestejä vaikuttivat vapailta toimimaan miten halusivat, he olivat ilmeisen ulkopuolella Yhdysvaltain hallinnasta ja kommunikoivat yksinomaan omalla harkintakyvyllään.

Useat raportit avaruusolentojen antamista varoituksista ihmiskunnan valitseman suunnan vaikutuksista kertovat siitä, että ainakin jotkut vierailijat eivä ole samaa mieltä salaisen oligarkian tavoitteista ja menetelmistä, jota olemme yrittäneet identifioida ylempänä. Tullaanko pitämään show? On merkkejä siitä, että sellainen saattaa tapahtua tulevina vuosina jos me päättelemme nopeasti kasvavista UFO-raporttien määristä, joista jotkut ovat erittäin epätodennäköisesti salaisten ihmisten luomien avaruusalusten ilmestyksiä, olivatpa USA ja sen liittolaiset sitten miten kehittyneitä tahansa.

Jos avaruusolennoilla on mitään syytä olla tyytymättömiä siihen suuntaan, jonka lajimme on kehitykselleen valinnut, tai jos heillä on omia motiivejaan, jotka eivät ole samansuuntaisia syvävaltion tavoitteiden kanssa, he voivat yhtä hyvin toimia ennen kuin ihmisten armeijat uhkaavat oikeasti heidän läsnäoloaan ja selviämistä.

***

Kirjoittajasta: Come Carpentier De Gourdon tällä hetkellä on osa World Affairs Journalin päätoimitusta, joka on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä kansainvälisen politiikan ongelmille omistettu julkaisu, Kapur Surya Foundationin sponsoroima (a co-sponsor of the “World Public Forum for Dialogue of Civilisations”) New Delhissa, Indiassa. Hän on kirjoittanut useita tutkielmia, mm. esityksen vuoden 2006 World Public Forumiin otsikolla ”The Case for Exopolitics: Ushering in a Cosmic Dialogue.” Hänen verkkosivunsa: http://www.comecarpentier.com/

Viitteet

[1] “Torture, Rendition, Terror and Oil: a Primer on Deep Politics,” Op-ED News  (11 Feb. 2009): http://www.opednews.com/articles/Torture-Rendition-Terror-by-Nafeez-Mosaddeq-Ah-090211-379.html

[2] Saatavilla verkossa: http://www.think-aboutit.com/aliens/origin_identity.htm

[3] Julkaisija BrownWalker Press, saatavilla verkossa: http://www.brownwalker.com/book.php?method=ISBN&book=1581124473

[4] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/oppenheimer_einstein.pdf

[5] Project Beta saatavilla verkossa: http://www.bibliotecapleyades.net/branton/esp_dulcebook12a.htm

[6] Richard Boylan, World Affairs, Vol. 9, No.4 (winter 2005).

[7] Lainattu: Tim Good, Need to Know (Pegasus Books, 2007).

[8] Cathering Austin Fitts, “What’s Up With the Black Budget?” saatavilla verkossa: http://www.scoop.co.nz/stories/HL0209/S00126.htm

[9] Ed, Encho, “Main Core, PROMIS and the Shadow Government” pt.1, http://www.opednews.com/articles/Main-Core-PROMIS-and-the-by-Ed-Encho-090131-275.html

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal