”Ajan, Avaruuden ja Muutoksen Universumin taustalta löytyy aina Substanssitodellisuus — Todellinen Totuus.” — Kybalion.
”Substanssi” tarkoittaa: ”se mikä on kaikkien ulkoisten ilmentymien tautalla; olemus; olennainen todellisuus; asia itsessään” jne.
”Substantiivinen” tarkoittaa: ”oikeasti olemassa oleva; olennainen elementti; todellinen” jne.
”Todellisuus” tarkoittaa: ”todellisen tila; tosi, kestävä; validi; kiinteä; pysyvä; aktuaalinen” jne.
Kaikkien ulkoisten ilmentymien taustalla täytyy aina olla Substanssitodellisuus. Tämä on Laki. Ihminen pohtii Universumia, jonka osa hän on, eikä hän näe muuta kuin muutoksen aineessa, voimissa ja mentaalisessa tilassa. Hän näkee, että mikään ei oikeasti OLE, vaan että kaikki MUUTTUU. Mikään ei pysy paikallaan — kaikki syntyy, kasvaa ja kuolee — juuri sillä hetkellä kun jokin asia saavuttaa huippunsa se alkaa tulla alas — rytmin laki on jatkuvassa toiminnassa — ei ole todellisuutta, kestävää ominaisuutta, pysyvyyttä tai substanssia missään — mikään ei ole pysyvää vaan Muuttuu jatkuvasti. Hän näkee kaikki asiat kehittyvän toisista asioista, ja päätyvän toisiin asioihin — jatkuva voima ja vastavoima; sisään- ja ulosvirtaus; rakentaminen ja hajottaminen; luominen ja tuho; syntymä, kasvu ja kuolema. Mikään ei pysy vaan Muuttuu. Ja jos hän on ajatteleva ihminen, hän tajuaa että kaikki näistä muuttuvista asioista koskee pakosti jonkin Allaolevan Voiman ulkoisia pintoja ja ilmentymiä — jonkin Substanssitodellisuuden.
Kaikki ajattelijat, kaikissa maissa ja kaikkina aikoina, ovat olettaneet että on tarve postuloida jonkinlaisen Substanssitodellisuuden olemassaolo. Kaikki mainitsemisen arvoiset filosofiat ovat rakennettu tälle ajatukselle. Ihmiset ovat antaneet tälle Substanssitodellisuudelle monia nimiä — jotkut ovat kutsuneet sitä Jumaluuden nimellä (monia erilaisia); toiset ovat kutsuneet sitä ”Äärettömäksi ja Ikuiseksi Energiaksi”; toiset ovat yrittäneet kutsua sitä ”Aineeksi” — mutta kaikki ovat tunnustaneet sen olemassaolon. Se on itsestäänselvä — se ei tarvitse argumenttia. Näissä oppitunneissa seuraamme eräiden maailman suurimpien ajattelijoiden esimerkkiä, sekä muinaisten että modernien — Hermeettisten Mestareiden — ja kutsumme tätä Allaolevaa Voimaa — tätä Substanssitodellisuutta — Hermeettisellä Nimellä ”KAIKKEUS”, termi jota me pidämme kaikkein kattavimpana niistä monista nimistä joita Ihminen on antanut SILLE joka ylittää kaikki nimet ja termit.
Me hyväksymme kaikkien aikojen suurten Hermeettisten ajattelijoiden näkökannan ja opetamme sitä, sekä niiden muiden valaistuneiden sielujen jotka ovat saavuttaneet korkeammat olemisen tasot, joista molemmat esittävät että KAIKKEUDEN sisäinen luonne on TUNTEMATON. Tämän tulee olla niin, jotta KAIKKEUS voisi ymmärtää oman luonteensa ja olemuksensa.
Hermeetikot uskovat ja opettavat, että KAIKKEUS ”itsessään” on aina TUNTEMATON. He pitäväk kaikkia teologien ja metafyysikoiden teorioita, arvauksia ja spekulaatioita KAIKKEUDESTA pelkkinä lapsellisina kuolevaisten mielten yrityksinä ymmärtää Äärettömyyden salaisuus. Sellaiset yritykset ovat aina epäonnistuneet ja tulevat aina epäonnistumaan, tehtävän perusluonteesta johtuen. Sellaisiin kysymyksiin vastauksia etsivä haahuilee ympäriinsä ajatusten labyrintissa, kunnes hän on eksynyt kaikesta järjellisestä järkeilystä, toiminnasta tai käytöksestä, ja hän on täysin sopimaton työelämään. Hän on kuin orava, joka maanisesti juoksee ympäriinsä oman häkkinsä juoksupyörässä, aina vain kulkien mutta ei koskaan päästen mihinkään — paikallaan pysyvä vanki, aina siinä mistä on lähtenytkin.
Ja vieläkin ylimielisempiä ovat ne, jotka yrittävät kuvata KAIKKEUDELLA olevan persoonaa, ominaisuuksia, laatuja, piirteitä ja attribuutteja joita heillä itsellään on, antaen KAIKKEUDELLE ihmisen tunteet, emootiot ja ominaisuudet, aina kaikkein pikkumaisimpiin ihmiskunnan ominaisuuksiin saakka, kuten mustasukkaisuus, alttius mielistelylle, halu tulla ylistetyksi ja olla uhrauksien kohde, sekä kaikki muut lapsuuden ajalta jääneet vääristymät. Sellaiset ideat eivät ole aikuisiksi kasvaneiden ihmisten arvoisia, ja ne sivuutetaan nopeasti.
(Tässä kohtaa voisi olla asianmukaista todeta, että me erottelemme Uskonnon ja Teologian toisistaan — Filosofian ja Metafysiikan toisistaan. Meille Uskonto tarkoittaa KAIKKEUDEN olemassaolon intuitiivista tajuamista sekä oman itsen suhdetta siihen; kun taas Teologia tarkoittaa ihmisten pyrkimyksiä antaa sille persoona, ominaisuudet ja luonteenpiirteet; heidän teoriansa koskien tahtoa, haluja, suunnitelmia ja designeja; ja heidän oletuksensa KAIKKEUDEN ja kansan välisistä ”välimiehistä”. Filosofia, meille, tarkoittaa tunnettujen ja ajateltavissa olevien asioiden tiedon etsintää; kun taas Metafysiikka tarkoittaa yritystä viedä tarkastelu noiden rajojen ulkopuolelle tuntemattoman ja ajattelemattoman alueille, jolla on samat taipumukset kuin Teologiallakin. Ja tästä seuraa, että sekä Uskonto että Filosofia tarkoittavat meille sitä, että niiden juuret ovat Todellisuudessa, kun taas Teologia ja Metafysiikka tuntuvat rikkinäisiltä, joiden juuret ovat tietämättömyyden juoksuhiekassa, eivätkä ne tarjoa muuta kuin kaikkein epävakaimman tuen Ihmisen sielulle ja mielelle. Me emme pakota oppilaita hyväksymään näitä määritelmiä — me mainitsemme ne pelkästään esittääksemme kantamme. Tulette kuulemaan näissä luennoissa varsin vähän Teologiasta tai Metafysiikasta.)
”SE mikä on Todellinen Totuus — Substanssitodellisuus — on nimeämisen tuolla puolen, mutta Viisaat Ihmiset kutsuvat sitä KAIKKEUDEKSI.” — Kybalion.
”KAIKKEUS on Olemukseltaan TUNTEMATON.” — Kybalion.
”Mutta Järjen kuvaus tulee ottaa vastaan vieraanvaraisesti, ja sitä on kohdeltava kunnioituksella.” — Kybalion.
Ihmisjärki, jonka kuvaukset meidän tulee hyväksyä niin kauan kuin me yleensäkään ajattelemme, informoi meitä KAIKKEUDESTA seuraavalla tavalla, ja ilman että pyrimme poistamaan silmiltämme Tuntemattomuuden verhoa:
1. KAIKKEUDEN tulee olla KAIKKI mitä TODELLA ON. KAIKKEUDEN ulkopuolella ei voi olla olemassa mitään, muutoin KAIKKEUS ei olisi KAIKKEUS.
2. KAIKKEUDEN tulee olla ÄÄRETÖN, sillä KAIKKEUTTA ei voi määritellä tai rajoittaa. Sen tulee olla Ääretön ajaltaan, eli IKUINEN — sen on ollut pakko olla olemassa aina, sillä ei ole olemassa mitään joka sen olisi luonut, ja jotain ei voi koskaan syntyä olemattomuudesta, ja jos se joskus ”ei olisi ollut”, edes hetken ajan, silloin se ei ”olisi” nyt — sen on pakko jatkuvasti olla olemassa ikuisesti, sillä mikään ei voi tuhota sitä se voi koskaan olla ”olematon”, edes hetkeäkään, koska jostain olevaisesta ei voi tulla epäolevaista.
Sen on pakko olla Ääretön Tilassa — sen on pakko olla Kaikkialla, sillä KAIKKEUDEN ulkopuolella ei ole mitään — se ei olisi muuten jatkuva Avaruus, ilman epäjatkuvuutta, erillisyyttä tai häiriötä, sillä ei ole mitään mikä sen voisi hajottaa, rikkoa tai repiä erilleen, eikä ole mitään mikä ”täyttäisi aukot”, Sen tulee olla Ääretön Voimassa, tai Absoluutti, sillä mikään ei voi rajoittaa, hallita, hillitä, häiritä tai ehdollistaa sitä — se ei ole alisteinen millekään muulle Voimalle, sillä ei ole mitään muuta Voimaa.
3. KAIKKEUDEN tulee olla MUUTTUMATON, eli muutos ei koske sitä sen todellisessa olomuodossaan, sillä mikään voima ei voi aiheuttaa siihen muutosta; ei ole mitään miksi se voisi muuttua. Siihen ei voida lisätä mitään eikä siitä voida ottaa pois mitään; sitä ei voida kasvattaa tai vähentää; se ei voi muuttua mitenkään vähemmäksi tai enemmäksi. Sen on pakko olla ollut aina sitä mitä se on, ja sen on sellaisena aina pysyttävä, sellaisena kuin se on nyt — KAIKKEUTENA — sillä koskaan ei ole ollut, ei ole nyt eikä koskaan tule olemaan mitään muuta miksi se voisi muuttua.
KAIKKEUS on Ääretön, Absoluuttinen, Ikuinen ja Muuttumaton, ja tästä tulee seurata se, että mikä tahansa äärellinen, muuttuva, katoava tai ehdollinen ei voi olla KAIKKEUS. Ja KAIKKEUDEN ulkopuolella on Ei-Mitään, ja silloin mikä tahansa ja kaikki rajalliset asiat on pakko olla Todellisuudessa Ei-mitään. Älä nyt peljästy — me emme yritä johdattaa kristillisen tieteen alalle Hermeettisen Filosofian peitteellä. Tähän ristiriitaiselta näyttävään asiain tilaan on olemassa Ratkaisu. Ole kärsivällinen, me tulemme saavuttamaan sen kyllä.
Me näemme ympärillämme sitä mitä me nimitämme ”Aineeksi”, joka muodostaa kaikkien muotojen fyysisen perustan. Onko KAIKKEUS pelkkää Ainetta? Ei suinkaan! Aine ei voi ilmentyä Elämänä tai Mielenä, ja koska Elämä ja Mieli ilmenevät Universumissa, KAIKKEUS ei voi olla Ainetta, sillä mikään ei nouse korkeammalle kuin oma lähteensä — mikään ei koskaan voi ilmetä seurauksena jolla ei ole syytä — mikään ei kehity seurauksena jolla ei ole edeltäjäänsä. Ja Moderni Tiede kertoo meille, että sellaista asiaa kuin Aine ei ole oikeasti olemassa — että se mitä me kutsumme Aineeksi on pelkkä ”voiman tai energian keskeytys”, siis, energia tai voima matalalla värähtelynopeudella. Erään kirjoittajan sanoin, ”Aine on sulanut Mysteeriksi.” Materiaalinen Tiede on hylännyt Aineen teorian, ja nyt se lepää pelkästään ”Energian” perustalla.
Onko KAIKKEUS siis pelkkää Energiaa tai Voimia? Ei Energiaa tai Voimia siten kuin materialistit käyttävät näitä termejä, sillä heidän energiansa ja voimansa ovat sokeita, mekaanisia asioita, joista puuttuu Elämä tai Mieli. Elämä ja Mieli ei koskaan voi kehittyä sokeasta Energiasta tai Voimasta, syystä joka annettiin hetki sitten: ”Mikään ei voi nousta omaa lähdettään korkeammalle — mikään ei koskaan voi ilmetä seurauksena jolla ei ole syytä”. Ja näin KAIKKEUS ei voi olla pelkkä Energia tai Voima, koska jos se olisi, silloin ei olisi sellaista kuin Elämä tai Mieli olemassakaan, ja me tiedämme paremmin, sillä me olemme Elossa ja käytämme Mieltämme pohtimaan juuri tätä kysymystä, ja niin tekevät myös ne jotka väittävät että Energia tai Mieli on Kaikki.
Mikä on Ainetta tai Energiaa korkeammalla, jonka me tiedämme olevan olemassa Universumissa? ELÄMÄ JA MIELI! Elämä ja Mieli kaikissa eri kehityksen tiloissaan! ”No”, kysyt siis, ”mitä tarkoitatte sanomalla että KAIKKEUS on ELÄMÄ ja MIELI?” Kyllä! ja Ei! on vastauksemme. Jos tarkoitat Elämää ja Mieltä siten kuin me köyhät kuolevaisparat sen tunnemme, me sanomme Ei! KAIKKEUS ei ole sitä! ”Mutta minkälaista Elämää ja Mieltä tarkoitatte?”, kysyt.
Vastaus on ”ELÄVÄ MIELI, joka on paljon korkeammalla kuin miten kuolevaiset nämä sanat käsittävät, Elämä ja Mieli ovat mekaanisia voimia korkeammalla, ainetta korkeammalla — ÄÄRETÖN ELÄVÄ MIELI verrattuna äärelliseen Elämään ja Mieleen.” Me tarkoitamme sitä mitä valaistuneet sielut tarkoittavat, kun he kunnioittavasti lausuvat sanan ”HENKI!”
”KAIKKEUS” on Ääretön Elävä Mieli — Valaistuneet käyttävät siitä nimitystä HENKI!
Artikkelin julkaissut Kybalion
