Osa ongelmaa on “elämän tarkoituksen” käsite itsessään. Idea siitä, että me synnymme kaikki jotain suurempa tarkoitusta varten, ja nyt se on meidän kosminen tehtävämme löytää se. Tämä on huonoa logiikkaa, jolla oikeutetaan asioita kuten henkikristallit tai onnennumero 34 (mutta vain tiistaisin tai täyden kuun aikaan).

Tässä on totuus. Me olemme olemassa Maassa jonkin epämääräisen ajan. Sinä aikana me teemme juttuja. Jotkut näistä jutuista ovat tärkeitä. Jotkut niistä eivät ole tärkeitä. Ja tärkeät asiat tuovat elämäämme merkitystä ja onnellisuutta. Ei-tärkeät ovat ajanhaaskausta.

Kun ihmiset sanovat  “Mitä minun pitäisi tehdä elämälläni?” tai “Mikä on elämäni tarkoitus?”, se mitä he oikeasti kysyvät on:

Mitä tärkeää voin tehdä ajallani?

Tämä on niin paljon parempi kysymys. Sillä ei ole naurettavana painolastinaan “elämän tarkoitusta”. Ei ole mitään syytä pohtia elämäsi kosmista merkitystä, kun istut sohvalla kaiket päivät syömässä sipsiä. Sinun pitäisi nousta perseeltäsi ja etsiä sinulle tärkeitä asioita.

Eräs kaikkein yleisin kysymys minulle lähetetyissä sähköposteissa on se mikä on ihmisten “elämän tarkoitus”. Tämä on mahdoton kysymys vastata. Mistä minä tiedän tykkääkö kyseinen henkilö neulomisesta tai vaikka kotipornon kuvaamisesta. Minulla ei ole hajuakaan. Kuka minä olen sanomaan mikä hänelle on tärkeää?

Mutta tutkimusten jälkeen, olen kerännyt sarjan kysymyksiä joihin vastata itse, jotka voivat lisätä elämäsi merkitystä.

Nämä kysymykset eivät ole tyhjentäviä tai määritelmällisiä. Ne ovat itse asiassa hieman naurettavia. Mutta keksin ne, koska oman elämän tarkoituksen löytäminen tulisi olla kivaa ja kiinnostavaa, ei mikään suuri päänvaiva.

Vastaa näihin:

1. Mikä on paskan lempimakusi?

Minkä makuista paskaa haluat syödä? Koska jossain kohtaa elämä tarjoilee meille sitä.

Kaikkein tärkein kysymys. Minkä makuista paskaa haluat syödä? Koska kova totuus elämässä on:

Kaikki on perseestä, ainakin joskus ja jonkin aikaa.

Tämä voi kuulostaa pessimistiseltä. Ja ajattelet ehkä “Hei Manson, käännä tuo toisinpäin.” Mutta mielestäni se on vapauttava idea.

Kaikkiin asioihin liittyy jonkinlainen kustannus. Mikään ei ole miellyttävää kaiken aikaa. Kysymys kuuluu lopulta: minkälaisia kamppailuja tai uhrauksia olet valmis sietämään? Se mikä määrittää kykymme pysyä jonkin meitä kiinnostavan parissa on kykymme sietää kolhuja ja  väistämättömän huonoja päiviä.

Jos haluat olla loistava teknologiayrittäjä, mutta et voi sietää häviämistä, silloin et pääse kauhean pitkälle. Jos haluat olla ammattilaismainen taiteilija, mutta et suostu katsomaan, kun sadat ellei tuhannet ihmiset hylkäävät tuotoksesi, silloin voit lopettaa heti kättelyssä. Jos haluat olla huippujuristi, mutta et voi sietää 80-tuntista työviikkoa, silloin minulla on sinulle huonoja uutisia.

Mitä epämiellyttäviä kokemuksia et kykene sietämään? Kykenetkö valvomaan koko yön koodaten? Kykenetkö siirtämään perheen perustamista 10 vuodella? Saatko ihmiset nauramaan sinut pois näyttämöltä, kunnes onnistut siinä?

Mitä paskaa haluat syödä? Koska meille kaikille tarjoillaan sitä jossain kohtaa.

Paskan lempimakusi on sinun kilpailuetusi. Määritelmän mukaisesti kaikki se, mitä olet halukas tekemään (tai mitä olet), jota muut ihmiset eivät ole, se antaa sinulle suuren etumatkan.

Kun olin lapsi, minulla oli tapana kirjoittaa tarinoita. Istuin huoneessani tuntikausia yksin ja kirjoitin avaruusolennoista, supersankareista, suurista sotureista, ystävistäni ja perheestäni. En siksi, että halusin kenenkään lukevan niitä. En siksi, että halusin tehdä vaikutuksen vanhempiini tai opettajiini. Vaan pelkästä ilosta.

Ja sitten jostain syystä lopetin. Enkä muista miksi.

Meillä kaikilla on taipumus menettää yhteys siihen, mitä rakastimme lapsena. Nuoruuden sosiaaliset paineet ja nuoren aikuisuuden ammatilliset paineet puristavat intohimon meistä pois. Meille opetetaan, että ainoa syy tehdä jotain on se, että siitä jotenkin palkitaan. Ja maailman transaktionaalinen luonne tukahduttaa meidät väistämättä ja saa meidät tuntemaan itsemme eksyneiksi tai jumiin jääneiksi.

Vasta parikymppisenä löysin uudelleen, miten paljon rakastin kirjoittamista. Ja vasta kun perustin yritykseni, muistin, miten paljon nautin verkkosivujen rakentamisesta – jotain, mitä tein teini-ikäisenä ihan vain huvin vuoksi.

Hassua on kuitenkin se, että jos 8-vuotias minäni olisi kysynyt 20-vuotiaalta itseltäni: ”Miksi et enää kirjoita?” ja vastannut: ”Koska en ole hyvä siinä” tai ”Koska kukaan ei lue sitä, mitä kirjoitan” tai ”Koska sillä ei voi tienata rahaa”, en olisi ollut täysin väärässä, vaan se kahdeksanvuotias poikaversioni olisi luultavasti alkanut itkeä. Tuo kahdeksanvuotias poika ei välittänyt Google-liikenteestä tai sosiaalisen median viraliteetista tai kirjojen ennakkomyynnistä. Hän halusi vain leikkiä. Ja siitä intohimo aina alkaa: leikkimielisyydestä.

3. Mikä saa sinut unohtamaan ajan kulumisen?

Meillä kaikilla on ollut se kokemus, että olemme niin syventyneet johonkin asiaan, että minuutit muuttuvat tunneiksi ja tunnit muuttuvat ”Voi paska, unohdin syödä päivällistä”.

Väitetään, että parhaassa iässään Isaac Newtonin äidin täytyi säännöllisesti tulla muistuttamaan häntä syömisestä, koska hän vietti kokonaisia päiviä niin uppoutuneena työhönsä, että hän unohti sen.

Olin ennen samanlainen videopelien kanssa. Tämä ei luultavasti ollut hyvä asia. Itse asiassa monien vuosien ajan se oli tavallaan ongelma. Istuin ja pelasin videopelejä sen sijaan, että olisin tehnyt tärkeämpiä asioita, kuten opiskellut tenttiin, käynyt säännöllisesti suihkussa tai puhunut kasvotusten muiden ihmisten kanssa.

Ehkä se on sinulle jotain muuta. Ehkä se on asioiden järjestämistä tehokkaasti, fantasiamaailmaan eksymistä, jonkun opettamista tai teknisten ongelmien ratkaisemista. Mitä se sitten onkaan, älä katso vain niitä toimintoja, jotka pitävät sinut hereillä koko yön, vaan tarkastele kognitiivisia periaatteita niiden toimintojen taustalla, jotka kiehtovat sinua. Niitä voidaan nimittäin helposti soveltaa muualla.

4. Kuinka voisit nöyryyttää itseäsi paremmin?

Ennen kuin voit olla hyvä jossakin ja tehdä jotain tärkeää, sinun on ensin oltava surkea jossakin eikä sinulla ole hajuakaan siitä, mitä teet. Se on melko selvää. Ja jotta voi olla surkea jossakin eikä tiedä yhtään, mitä tekee, on nolattava itsensä jossain muodossa, usein toistuvasti. Ja useimmat ihmiset yrittävät välttää itsensä nolaamista, koska se on perseestä.

Ergo, mahtavuuden transitiivisen ominaisuuden vuoksi, jos vältät kaikkea, mikä voisi nolata sinut, et koskaan päädy tekemään mitään, mikä tuntuu tärkeältä.

Kyllä, näyttää siltä, että jälleen kerran kaikki palautuu haavoittuvuuteen.

Juuri nyt on jotain, mitä haluat tehdä, mitä ajattelet tekeväsi, mistä haaveilet, mutta et tee sitä. Sinulla on epäilemättä syysi. Ja toistelet näitä syitä itsellesi loputtomiin.

Mutta mitä nämä syyt ovat? Voin nimittäin kertoa sinulle nyt heti, että jos nuo syyt perustuvat siihen, mitä muut ajattelisivat, petät itsesi pahasti.

Jos syitäsi ovat esimerkiksi: ”En voi aloittaa yritystoimintaa, koska ajan viettäminen lasteni kanssa on minulle tärkeämpää” tai ”Starcraftin pelaaminen koko päivän häiritsisi luultavasti musiikkiani, ja musiikki on minulle tärkeämpää”, niin hyvä on. Kuulostaa hyvältä.

Mutta jos syysi ovat: ”Vanhempani vihaisivat sitä”, ”Ystäväni pilkkaisivat minua” tai ”Jos epäonnistun, näyttäisin idiootilta”, on mahdollista, että vältät jotakin, josta todella välität, koska se, että välität siitä asiasta, pelottaa sinua, ei se, mitä äiti ajattelee tai mitä naapurin Timmy sanoo.

Suuret asiat ovat luonteeltaan ainutlaatuisia ja epäsovinnaisia. Siksi niiden saavuttamiseksi on mentävä laumamentaliteettia vastaan. Ja se on pelottavaa.

Hyväksy nolostuminen. Hölmöily on osa tietä, jonka varrella voi saavuttaa jotain tärkeää, jotain merkityksellistä. Mitä enemmän jokin tärkeä elämänpäätös pelottaa sinua, sitä todennäköisemmin sinun on tehtävä se.

5. Miten aiot pelastaa maailman?

Jos et ole nähnyt uutisia viime aikoina, maailmalla on muutamia ongelmia. Ja ”muutamalla ongelmalla” tarkoitan oikeastaan sitä, että kaikki on päin vittua ja me kaikki kuolemme.”

Olen puhunut tästä aiemminkin, ja myös tutkimus tukee sitä, mutta elääksemme onnellista ja tervettä elämää meidän on pidettävä kiinni arvoista, jotka ovat suurempia kuin oma nautintomme tai tyydytyksemme.¹

Valitse siis jokin ongelma ja ala pelastaa maailmaa. Valittavana on paljon. Mokattu koulutusjärjestelmämme, talouskehitys, perheväkivalta, mielenterveyshuolto, hallituksen korruptio… Helvetti, näin juuri tänä aamuna artikkelin seksikaupasta Yhdysvalloissa, ja se sai minut raivostumaan ja toivomaan, että voisin tehdä jotain. Se pilasi myös aamiaiseni.

Etsi ongelma, josta välität, ja aloita sen ratkaiseminen. Et tietenkään ratkaise maailman ongelmia yksin. Mutta voit osallistua ja vaikuttaa asioihin. Ja tuo tunne siitä, että olet vaikuttanut asioihin, on viime kädessä tärkeintä oman onnellisuutesi ja täyttymyksesi kannalta. Ja tärkeys on yhtä kuin tarkoitus.

Tiedän mitä ajattelet nyt. “Juku Mark, luen kaikki nämä kauheat jutut ja minäkin suutun, mutta se ei johda mihinkään toimintaan, saati sitten uuteen urapolkuun.”

Hyvä että kysyit….

6. Jos sinun pitäisi aseella uhaten poistua kämpästäsi, minne menisit ja mitä tekisit?

Monille meistä vihollinen on vain vanhanaikainen itsetyytyväisyys. Joudumme rutiineihimme. Häiritsemme itseämme. Sohva on mukava. Doritot ovat juustoisia. Eikä mitään uutta tapahdu.

Tämä on ongelma.

Useimmat ihmiset eivät ymmärrä, että intohimo on toiminnan tulos, ei sen syy.^{2, 3}

Sen selvittäminen, mikä on intohimosi elämässä ja mikä on sinulle tärkeää, on täyskontaktiurheilua, kokeilu tulelta. Kukaan meistä ei tiedä tarkalleen, mitä mieltä on jostakin toiminnasta, ennen kuin todella tekee sitä.

Kysy siis itseltäsi: jos joku painaisi aseen päähäsi ja pakottaisi sinut lähtemään kotoa joka päivä kaiken muun paitsi nukkumisen ajaksi, miten valitsisit itsellesi ajanvietettä? Ja ei, et voi vain istua kahvilassa ja selata Facebookia. Teet luultavasti jo niin. Kuvitellaan, ettei ole olemassa turhia verkkosivustoja, videopelejä tai televisiota. Palaa 90-luvulle, jolloin Facebookia, Instagramia ja kaikkea tätä sosiaalisen median sekamelskaa, jonka parissa useimmat meistä viettävät puolet elämästään, ei ollut vielä keksitty. Sinun on oltava kodin ulkopuolella koko päivän joka päivä tekemässä aktiivisesti jotain, kunnes on aika mennä nukkumaan — minne menisit ja mitä tekisit?

Ilmoittaudutko tanssikurssille? Liity kirjakerhoon? Hanki toinen tutkinto? Keksiä uudenlainen kastelujärjestelmä, joka voi pelastaa tuhansien lasten hengen Afrikan maaseudulla? Opetella riippuliitoa?

Mitä tekisit kaikella sillä ajalla? Minkä toiminnan valitsisit ylitse muiden? Meillä kaikilla on vain 24 tuntia vuorokaudessa, joten olemme taas siinä tärkeässä kysymyksessä, joka meidän kaikkien pitäisi esittää itsellemme:

“Mitä sellaista voin tehdä ajallani, mikä on tärkeää?”

Jos mieleesi juolahtaa, kirjoita ylös muutama vastaus ja mene sitten tekemään niitä. Bonuspisteitä, jos siihen liittyy itsensä nolaaminen.

7. Jos tietäisit kuolevasi vuoden päästä tästä päivästä, mitä tekisit ja miten haluaisit, että sinut muistetaan?

Useimmat meistä eivät pidä kuoleman ajattelemisesta. Se pelottaa meitä. Oman kuoleman ajattelemisesta on kuitenkin yllättäen paljon käytännön hyötyä. Yksi näistä eduista on se, että se pakottaa meidät keskittymään siihen, mikä elämässämme on todella tärkeää ja mikä on vain kevytmielistä ja häiritsevää.

Kun olin yliopistossa, kävelin ympäriinsä ja kysyin ihmisiltä: ”Jos sinulla olisi vuosi aikaa elää, mitä tekisit?”. Kuten voitte kuvitella, olin suuri hitti juhlissa. Monet ihmiset antoivat epämääräisiä ja tylsiä vastauksia. Muutama drinkki melkein syljettiin päälleni. Mutta se sai ihmiset todella miettimään elämäänsä eri tavalla ja arvioimaan uudelleen, mitkä olivat heidän prioriteettinsa.

Viime kädessä kuolema on ainoa asia, joka antaa meille perspektiiviä elämämme arvosta. Koska vain kuvittelemalla olemattomuutesi voit saada käsityksen siitä, mikä on tärkeintä olemassaolossasi. Mikä on sinun perintösi? Mitä tarinoita ihmiset tulevat kertomaan, kun olet poissa? Mitä muistokirjoituksessasi sanotaan? Onko siinä mitään sanottavaa? Jos ei, mitä haluaisit sen sanovan? Miten voit aloittaa työskentelyn sen eteen jo tänään?

Ja vielä kerran, jos fantasioit siitä, että muistokirjoituksessasi lukee paljon kovaa paskaa, joka tekee vaikutuksen satunnaisiin muihin ihmisiin, epäonnistut tässäkin.

Kun ihmiset tuntevat, ettei heillä ole suuntaa, ei tarkoitusta elämälleen, se johtuu siitä, etteivät he tiedä mikä on heille tärkeää, eivät tiedä mitkä ovat heidän arvonsa.

Ja kun et tiedä, mitkä ovat omat arvosi, omaksut muiden ihmisten arvot ja elät muiden ihmisten prioriteettien mukaan omien prioriteettiesi sijasta. Tämä on yksisuuntainen lippu epäterveisiin  ihmissuhteisiin ja lopulta kurjuuteen.

Oman ”tarkoituksen” löytäminen elämässä on pohjimmiltaan sitä, että löytää ne yksi tai kaksi asiaa, jotka ovat suurempia kuin sinä itse, ja suurempia kuin ympärilläsi olevat ihmiset, arvot, jotka määrittävät prioriteettisi ja ohjaavat toimintaasi. Kyse ei ole mistään suuresta saavutuksesta, vaan ainoastaan siitä, että löydät tavan käyttää rajallisen aikasi hyvin. Ja sitä varten sinun on noustava sohvalta ja toimittava ja otettava aikaa ajatellaksesi itseäsi pidemmälle, ajatellaksesi itseäsi suurempaa ja paradoksaalisesti kuvitellaksesi maailman ilman itseäsi.