Avainsana-arkisto: Exopolitics Journal

ufologia

Multimodaalisuuden salliminen ihmisten ja avaruusolentojen välisten identiteettien rakentumisen tarkastelussa

Kommentoi

Vol 3:4 (kesäkuu 2011)

Natasha Acimovic, M.A., PGCE

Tiivistelmä

Kun ihmisten ja avaruusolentojen välinen vuorovaikutus saa uusia muotoja, tulisi käyttää uudenlaisia havaintoviitekehyksiä oman ymmärryksemme laajentamiseen niistä, sekä niiden vaikutuksesta ihmisyyteen. Uusien muotojen lisäksi olemassaolevaa tutkimusta voitaisiin läpikäydä uudelleen uusien oivallusten löytämiseksi, menetelmänä muokata tiettyihin teemoihin jakautuvia olemassaolevia oletuksia, jotka mahdollisesti voisivat synnyttää uusia. Tämän tutkielman tarkoitus on kahdenlainen: tarjota rationaaliset syyt sille miksi sellaisia viitekehyksiä tulisi ottaa käyttöön ja suunnata huomiomme joihinkin eksopolitiikan mahdollisiin implikaatioihin, sekä sitten luonnostella joitain teoreettisia malleja, joita voitaisiin ottaa hyödylliseen käyttöön. Se tulee käyttämään diskurssien samanaikaisuutta, Kolmatta Tilaa ja kokijoiden narratiivin irroittamista, ja sitten käsittelemään joitain mahdollisia tästä seuraavia implikaatioita. Päätarkoituksena on luonnostella keskeiset mallit, jotka ovat osana käynnissä olevaa dynaamista prosessia avaruusolentojen ja ihmisten välillä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa.

Whitley Strieberin kirjan Communion (1987) kannessa oleva piirros harmaasta avaruusolennosta on muuttunut eräänlaiseksi populaarikulttuurin ikoniseksi kuvaksi, ja avaruusolentoabduktionarratiivi julkisessa keskustelussa saa näin tunnettuja piirteitä. Tyypillisesti tähän kuuluu tunnistettavissa olevia teemoja kuten pienet tummasilmäiset olennot tulevat ja vievät pakolla alukseen, ja tekevät joitain lääketieteellisiä kokeita. Varhaisten abduktiotutkijoiden pioneerityö sellaisten yhdenmukaisuuksien selvittämisen parissa on tarjonnut korvaamattoman arvokasta näkemystä monimutkaisesta ja kiehtovasta ilmiöstä. Yhtä kaikki, pyrkimys identifioida kokemuksen todellisuus on todennäköisesti johtanut siihen, että tietyt lähestymistavat ja teemat ovat saaneet etuoikeutetun aseman, kun ollaan pyritty validoimaan sitä mikä on autenttista. Tämä käy ilmi tuoreesta UFO Matrix -lehden numerosta. Kannessa lukee ‘AVARUUSOLENTOJEN ABDUKTIOT — FAKTAA VAI FIKTIOTA?’ ja Nigel Watsonin artikkeli otsikolla ‘The Reality of The Abduction Experience’.[1]  Aiheen käsittely on myös tuttua. Vaikka Watson tunnustaakin, että abduktiokokemukselle ei löydy mitään standardimallia, hän luonnostelee tyypillisinä piirteinä pidettyjä asioita: puuttuva aika, unihalvaus, lääketieteelliset kokeet, peitemuistot ja fyysiset jäljet kehossa.[2] Whitley Strieber myös näkee tämän ongelman, vaikka tunnustaakin dilemman luonteen paradoksaalisuuden. Ksäitellessään ihmisten lähettämiä kirjeitä Communion Foundationille, niistä jotka kuvasivat avaruusolentojen kohtaamiskokemuksia, hän huomauttaa:

‘Me saimme selville, että ihmiset eivät raportoineet abduktioskenaariota ja kaltoinkohtelua, johon mediassa ja UFO-julkaisuissa niin usein viitataan. Kaava jossa pienet olennot tulevat, vievät alukselle ja tekevät omituisia lääketieteellisiä kokeita tuntui olevan harvinainen. Paljon yleisempää oli, että ihmiset raportoivat paljon sekavammasta omituisuudesta. En kuitenkaan halua vähätellä niiden tekemää työtä, joiden mielestä abduktioskenaario on totta… todettakoon, että se voi olla vain yksi osa spektrillä, joka on niin laaja että sen esittäminen nykyisellään on vaikeaa luokitella täydellisesti.’ [3]

Homi K. Bhabha

 

Epämukava kysymys, joka meillä on vastattavanamme, on miksi tämä on sitten tapahtunut? Kaikesta huolimatta näiden teemojen asettaminen avaruusolentojen sieppauksien narratiivin alaisuuteen on epäilemättä muovannut jälkeentullutta tutkimusta. Jos Newtonin / Descartesin maailmankuva vaikuttaa länsimaisen tieteen maailmankuvissa ja niitä käytetään dominanteissa malleissa, kuten psykologiassa joka näkee unihalvauksen selittävän avaruusolentojen sieppausilmiön, silloin autenttisten teemojen ja lähestymistapojen määräävään asemaan asettaminen mahdollisesti saattaa johtaa siihen, että rakennetaan alidominantteja rakenteita, joissa matkitaan dominanttien rakenteiden käytänteitä. Homi K. Bhabha käyttää tästä termiä ‘symbolisaation rakenne’[4], ja Basil Bernstein puhuu ‘käytänteiden modaliteeteista’[5], siitä että on tarve jatkuvasti lukea asioita uusiksi ja kontekstualisoida niitä toisilla tavoilla, jotta vältettäisiin ‘fiksaatioiden’ politiikka[6]. Tämä on tärkeää mikäli aiomme sallia uusien perspektiivien tulevan pintaan.

Kantani ei ole ehdottaa, että ihmisten ja avaruusolentojen välisten vuorovaikutuksien moninaiset kertomukset eivät kävisi selväksi nykytutkimuksesta tai että pitäisin teemajakokäytäntöä problemaattisena, vaan sen sijaan, että antamalla tietyille teemoille, tai menetelmille tai analyyseille etuoikeutettu asema, sillä on potentiaali luoda se mitä Fredric Jameson kutsui “rajaamisen strategioiksi” aihepiirissä kokonaisuutena.[7] Tästä seuraa, että ehkäpä tiettyjen teemojen näkyvyys, mitä me voisimme nimittää enemmän käsitettävissä olevaksi, on osittain vastuussa Whitley Strieberin paradoksista, ja se rajaa ja varmistaa että monimutkaisemmat tai abstraktimmat teemat jäävät piiloon.

Yllä esitetyn prosessin disruptoimisen strategiana on löytää uusiaa ja (tai) moninaisempia tapoja nähdä ihmisten ja avaruusolentojen väliset vuorovaikutukset ammentamallaa useammasta tieteenalasta, joista voimme ottaa käyttöön vaihtoehtoisia näkökulmia. Aikeen ei tulisi olla nykyisten tutkimus- tai tulkintamenetelmien korvaaminen vaihtoehtoisilla malleilla, vaan sen sijaan ottaa käyttöön uusia tarkasteluviitekehyksiä, jotka antavat panoksensa eksopolitiikan aloitteelle. Eksopolitiikka on uniikissa tilassa sen integroidessa monet eri tieteenalat yhteen. Jotta varmistettaisiin sen pysyminen monitahoisena viitekehyksenä, riittävän kyvykkäänä ottamaan kantaa avaruusolentokysymykseen, sen tulisi pyrkiä ottamaan käyttöön uudenlaisia teoreettisia malleja kahdesta erittäin tärkeästä syystä: ensinnäkin, jotta saataisiin laajemman kansan huomio ja kiinnostus kun pyritään lisäämään heidän tietoisuuttaan ja mobilisoimaan heitä poliittisesti aktiivisemmiksi, ja toiseksi, syventääksemme ymmärrystämme avaruusolentohypoteesista (extra terrestrial hypothesis, ETH).

Kuten eksopolitiikka, kirjallisuus on saanut vaikutteita monimutkaisista sosiohistoriallisista olosuhteista. Jotkut kirjallisten tekstien ja/tai kulttuurin analyysissa tyypillisesti käytössä olevat teoriat voidaan ottaa käyttöön abduktio/kontaktihenkilöilmiön tutkimukseen tarpeellisena lähtökohtana ymmärtää ETH:ta. Kun pidetään mielessä, että kokijoiden narratiivit kommunikoidaan yhteiskunnassa suullisesti tai kirjallisesti, silloin kirjallisuuden teoriat sopivat laajalti (ja ovat yhtä valideja kuin mikä tahansa muukin) tarjoamaan läheisen tekstuaalisen analyysin kertomuksista. Lisäksi pyrin näyttämään, että niin tekemällä paljastuu hyödyllisiä oivalluksia. Kuitenkin on ensin tarpeen esittää tiivistelmä joistain keskeisistä teoreettisista malleista, joita tulemme käyttämään. Sitten näytän miten näitä voidaan sopeuttaa ja muokata viitekehyksiksi avaruusolentojen kohtaamisten narratiiveille, ja sitten soveltaa näitä malleja ja näyttää miten siitä syntyy kriittisiä oivalluksia.

 Diskurssin samanaikaisuus

Poststrukturalistisesta teoriasta voidaan ottaa käyttöön hyödyllinen ‘diskurssin samanaikaisuuden’ viitekehys; Mae Gwendolyn Hendersonin ehdottama malli. Ensin kuitenkin lyhyt määritelmä termille ‘Muu’.

Jonkun ‘Muun’ käsitettä käytetään kuvaamaan henkilöä tai ryhmää, joka eroaa omasta itsestä. Se miten me määrittelemme muun on tulosta siitä miten me näemme oman itsemme, sillä nämä konstruktit riippuvat toinen toisistaan. Henderson liittää termin ‘muu(t)’ käytön kuvaamaan sekä rotua että sukupuolta, ja sitä miten ne liittyvät toinen toisiinsa, pyrkimyksenään siirtyä pois reduktiivisesta “toiseuden” paradigmasta. Näin mustat naiset, sekä naisina että mustina, ovat ‘sukupuoli-identiteetin sisäisten rotuerojen ja rotuidentiteetin sisäisten sukupuolierojen’ paikoissa, mikä mahdollistaa heidän samanaikaisesti puhua ‘sekä muiden asemasta että muille; muita edustaa valkoiset miehet, mustat miehet ja valkoiset naiset’.[8]  Tässä prosessissa syntyy ‘erilaisuuden ja identifikaation suhde’.[9] Lisäksi ‘sisäinen dialogi’ ‘oman itsen moninaisten aspektien’ kanssa puhuu tästä perspektiivistä. Tämä on tärkeää, sillä sisäiset äänet paljastavat sisäistettyjä yhteiskunnallisten arvojen ja ideologioiden ‘vääristymiä’. Nämä moninaiset sisäisen ja ulkoisen kanssakäymisen äänet, jotka paljastavat erilaisuuden ja identifikaation kohtia, käyvät myös selväski kokijoiden narratiiveissa. Käytän hyväksi näitä kohtia kun sovellan Hendersonin menetelmää.

 Kolmas tila

Homi K Bhabhan artikulaatio ‘Kolmannesta tilasta’ voidaan ottaa käyttöön laajentamaan Hendersonin lähestymistapaa antamaan tietoa sekä kokijoiden narratiiveista että eksopolitiikasta kokonaisuutena. Bhabha, postkolonialistinen kriitikko, hylkää idean kokonaisista tai totalisoiduista kulttuureista. Kaikki väitteet uniikista kollektiivisesta identiteetista, johon mikään muu kulttuuri ei olisi vaikuttanut, on hylättävä. Kuten Bhabha huomauttaa, ‘Kulttuurit eivät ole koskaan unitaarisia itsessään, eivätkä yksinkertaisen dualistisia Itsen ja Muun välisessä suhteessa.’ [10]  Sen sijaan, tässä prosessissa, jossa kaksi tai useampi henkilö tai ryhmä on vuorovaikutuksessa ja sen pohjalta artikuloi erojaan toinen toiselleen, avautuu “välitila”, kolmas tila, ja ‘uusia merkkejä identiteetistä’ voi syntyä.[11] Tärkeää on huomata, että tämä kohta disruptoi polariteetin tai vastakkainasettelun käsitteen.[12] Polariteetin käsite on länsimaisten filosofisten viitekehysten lähtökohta ja John Mack sanoo, että eri aloilla on ‘dualistinen näkemys’ psyykestä tai itsestä ja muista.[13] Kaksinaisuus on konstrukti, joka ei kuitenkaan riittävästi kerro ETH:n kompleksisuuksista. Sen sijaan Bhabha esittää, että ‘se on merkityksen tuottamista’ joka kutsuu ‘Minua’ ja ‘Sinua’ (tai itseä ja muita) ‘mobilisoitumaan… Kolmanteen tilaan’. Tämä kolmas tila, hybridimuoto, edistaa sekä ympäröivän kielen olosuhteita ja sitä mitä vihjaillaan ja tulkitaan viestittäessä. Lisäksi ‘merkityksen ja referenssin struktuuri’ on tiedostamaton ja ambivalentti prosessi.[14] Kuitenkin hybridimallia ei tulisi pitää suorasukaisena ‘uusien ja vanhojen elementtien’ sekoituksena[15], jossa kaksi päällepäin erilaista muotoa sovitetaan yhteen ‘jossain suuressa kulttuurisynteesissä’.[16] Sen sijaan, meidän tulisi pitää kolmatta tilaa fluktuoivana prosessina, jossa subjektit ‘ovat jatkuvassa hybridisaation prosessissa.’[17] Tämä jatkuva prosessi ilmaistaan ‘kulttuurillisena epävarmuutena’, ja Bhabha käyttää Frantz Fanonin termiä “okkulttisen epävakauden alue” antamaan tälle prosessille metaforan.[18] Hybridiyden käsite, siten kuin Bhabha sitä käyttää, on tärkeä mitä tulee kokijoiden narratiiveihin. Näytän tässä miten se voi olla hyödyksi sovittamalla sen hänen kolmannen tilan käsitteeseen.

 Diskurssiin samanaikaisuuden ja Kolmannen tilan kuvaaminen kokijoiden narratiiveille

Jos aiomme kuvata Hendersonin diskurssin samanaikaisuuden ja Bhahban Kolmannen tilan konseptit kokijoiden narratiiveille, ja sitten taas käyttää sitä linssinä jonka läpi tarkastella ongelmaa, silloin, kokijoiden sanoin, osia ‘näkymättömästä voidaan tehdä näkyväksi’.[19]  Omassa Hendersonin ja Bhabhan lähestymistapojen tarkastelussani olen nimennyt tämän viitekehyksen uudelleen Triadiseksi tilaksi.

Avaruusolento- ja ihmis-itsemme konstruoiminen ja vuorovaikutus planeetan ulkopuolella olevien ja/tai interdimensionaalisten älyjen kanssa samanaikaisesti kertoo, ulkoisten ja sisäisten toimintojen kautta, kokijoiden maailmankuvista. Tämä paradigma ei ole kiinteä konstrukti, vaan sen sijaan se on jatkuvassa liikkeessä, ja se paljastaa miten identifikaation ja erilaisuuden kohdat (tai samanmielisyys ja konflikti) ovat jatkuvasti neuvottelun kohteena ja niitä tarkastellaan uudelleen ja uudelleen kontaktissa avaruusolentoihin. Kuten Hendersonin mallissa, kokijoiden narratiivit kuvaavat avaruusolentojen eroja ihmisidentiteettiin ja ihmister eroja suhteessa avaruusolentojen identiteeteistä tehtyihin havaintoihin. Merkittävää kyllä, tämän tarkastelulinssin läpi ihmisten ja avaruusolentojen identiteettejä tarkasteltua me voimme, omalta osaltamme, kuvata kokijoiden tietoisuuden evoluution ymmärtämällä sitä miten se transformoituu. Itse asiassa asiat joista ollaan samaa ja eri mieltä voivat johtaa yhteensulautuneiden tietoisuuksien hetkiin. Tämä hybridimuoto, joka edustaa triadista tilaa, ei ole inhimillinen eikä Maan ulkopuolinen vaan samanaikaisesti molemmat. Sekä kirjallisesti että suullisesti voimme identifioida ihmisen ja avaruusolennon yhteensulautuneen tietoisuuden hetkiä kielenkäytöstämme. Hybriditilan identifiointia voi sitten lähestyä tarkastelemalla mitä kielellä ja muilla visuaalisilla muodoilla ilmaistaan. Triadinen tila voidaan ymmärtää tarkastelemalla sitä miten polariteetteja on päällekkäin tai kun ne katoavat, ja identifioimalla sen miten eri muodot voivat disruptoida kieltä. Tätä jälkimmäistä pointtia voi lähestyä monin eri tavoin, mutta hyödyllinen tapa ajatella tätä tilaa on välitiloina, jotka rikkovat tunnetut lingvistiset muodot, kuten telepatia, viestinnän symboliset muodot, ‘heteroglossia’, joka tunnetaan ‘kielillä puhumisena’ sekä avaruusolentojen kielten vaikutus.[20]  Tästä seuraa, että kun tietoisuuden hybridisoituja hetkiä esiintyy, sekä niitä muotoja jotka disruptoivat kielenkäytön prosessia, se kertoo triadisesta tilasta. Se miten itse käytän ihmis-avaruusoleentoidentiteetin käsitettä on yläkäsitteenä, eikä sen tarkoitus ole olla reduktiivinen paradigma, joka sekoittaa muita kokijoiden välisiä eroja, kuten sukupuoli tai etnisyys, ja itse asiassa sellaisten aspektien mukaan ottaminen voi tarjota lisää rakentavia oivalluksia.

John Mackin työ kokijoiden parissa on se mihin tässä tutkielmassa pääosin viitataan, sillä hänen työnsä on tuottanut perusteellisia ja kattavia kertomuksia, ja hänen menetelmänsä ovat mahdollistaneet ‘vähemmän konkreettisen’ tulla pintaan[21]. Nämä narratiivit sitten voidaan ottaa lähtökohdaksi, kun vertaillaan muita abduktiotapauksia, mutta muitakin kertomuksia tarkastellaan kattavamman läpileikkauksen esittämiseksi.

 Jakotilassa olo ja pirstaloitunut minäkuva

Tässä osiossa suuntaan huomion siihen miten monitietoisuus liittyy kokijoiden havaintoihin omasta ihmis-avaruusolentominästään ja miten tämä usein johtaa tunteeseen identiteetin pirstaloitumisesta. Teen sen esittämällä miksi postkolonialistiset mallit ovat relevantteja, ja sitten otan käyttöön paikan ja siirtymän käsitteet näyttääkseni miten näitä voidaan soveltaa kokijoiden narratiiveihin, ja näin alleviivaan sitä mitä prosessissa paljastuu, ja sitten lopuksi esitän mitä tästä seuraa eksopolitiikallee.

Kontakti- ja kokijakokemusilmiön eräs puoli, jota mielestäni ei ole tarpeeksi tutkittu, on se miten avaruusolentojen läsnäolon ilmentyminen vaikuttaa ihmisidentiteetin rakentumiseen. Eräs tärkeä aspekti tässä on se miten kokijoiden esittämät lausunnot heijastelevat ‘duaalitietoisuutta’.  Mary Rodwell määrittelee tämän termin kokijoiden tunnustuksena siitä, että ‘yhdellä osalla, tai yhdellä heidän aspektillaan, on tämä ET-luonto, kun taas muut tuntuvat ihmismäisiltä’.[22] Sellaisen termin käyttäminen tarjoaa meille arvokkaan kohdan tunnustaa tilanne, jolloin kokija eksplisiittisesti artikuloi tämän olosuhteen ja (tai) esittää lausuntoja, jotka kertovat tällaisesta tilasta. Kuitenkin Hendersonin mallista puhuttaessa sopivampi termi olisi esimerkiksi monitietoisuus, jolla kuvattaisiin niitä monia sisäisiä ja ulkoisia samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia avaruusolentoja kohdattaessa, ja se mahdollistaisi syvällisemmän ja monikerroksisemman ymmärryksen identiteetistä.   Tämä on erityisen relevanttia meidän tarkastellessamme kokijoita, jotka ovat yhteydessä useampaan kuin yhteen Maan ulkopuoleiseen rotuun, joten on täysin uskottavaa, että eri lajit vaikuttaisivat ihmisen identiteettiin eri tavoin.  Täten tämän monikerroksisen linssin käyttöönotto identiteetin tarkasteluun mahdollistaa läpikotaisemman ymmärryksen avaruusolentojen luonteesta.

Toinen elintärkeä syy monitietoisuuden ilmentymien identifioinnille kokijoiden kertomuksista on se, että se usein paljastaa tunteen sirpaloituneesta identiteetistä, joka on seurausta ihmis-avaruusolentoitsen kanssa neuvottelusta. Tämä on kriittistä, koska tämä tila, monien muiden Maan ulkopuolisten olentojen kohtaamiskokemusten lisäksi, läheisesti muistuttaa postkolonialistisen teorian tutkijoiden käsityksiä. Vaikka postkolonialismin määritelmä ja käyttö kriittisenä viitekehyksenä on edelleen debatin kohteena alalla, sen päätutkimuskohde on tarkastella kolonialisaation kulttuurisen perinnön vaikutuksia kahden kulttuurin ensikontaktista aina itsenäistymisen jälkeiseen aikaan. Postkolonialismin laajuus tieteenalana ottaa kantaa sellaisiin aiheisiin kuten muuttoliikkeet, orjuus, pakkotyö, kieli, rotu ja sukupuoli, joista muutamat eivät ole luonteeltaan perustavanlaatuisesti postkolonialistisia, mutta niitä käytetään analyysin laajentamisessa. [23]  Tämän seurauksena postkolonialistiset mallit ovat relevantteja kokijoiden narratiiveille, sillä molemmissa näkyy se miten psykososiaalinen dynamiikka vaikuttaa subjekteihin, kun kaksi tai useampi kulttuuri leikkaavat toisiaan eri tavoin ja juuri tässä merkityksessä voidaan havaita samankaltaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Vaikka se onkin tämän tutkielman rajauksen ulkopuolella käsitellä aihetta syvällisemmin, eksopolitiikan viitekehykselle erityisen käyttökelpoista on laajentaa ymmärrystä kokijailmiöstä käsitteillä kuten ambivalenssi, rajamaat, dislokaatio (tai paikka ja siirtymä), tuplatietoisuus ja maanpako. Erityisen käyttökelpoinen tässä on se miten paikan ja siirtymän malli liittyy kokijan sirpaleiseen identiteettikuvaan. Siispä määrittelen tämän mallin ja näytän miten se liittyy kokijan narratiiviin.

Paikan ja siirtymän malli näyttää sen miten ‘identiteettikriisi’ tulee mukaan kuvioon, kun pyritään kehittämään tai saamaan takaisin ‘oman itsen ja paikan välinen toimiva identiteettisuhde’. [24]  Tähän käsitteeseen on sisäänrakennettu tunne siitä, että dislokaatio on tapahtunut. Jos me sovellamme tätä premissiä kokijoiden kertomuksiin, narratiiveissa esiintyy usein tuntemattoman Maan ulkopuolisen ympäristön esiintulo, joka disruptoi tunnetta maallisesta paikasta, ja tämän seurauksena myös tunnetta omasta itsestä. Lisäksi ajallisen itsen maallinen parametri usein rikkoontuu jollain tavalla, ja puuttuvan ajan käsite, jota usein abduktionarratiivissa korostetaan, esittää ainoastaan yhtä aspektia ajallisuuden koko spektristä. Sirpaloitunut identiteetti, joka voidaan liittää ihmis-avaruusolentoitsemme tutkimiseen, hämmentyy vieläkin enemmän, sillä oman itsen ja paikan välisen suhteen selvittäminen on ongelmallista. Tämä johtuu siitä, että avaruusolentojen paikka ei ole itselle tuttu, eikä sitä voida täydellisesti identifioida suhteessa avaruusolentojen identiteetin Maan ulkopuoliseen aspektiin. Paikka usein kertoo identiteetin monitahoisesta kuvasta, mutta missä on kokijoiden koti, kun he huomaavat jääneensä ‘ilmaisun välitilaan’, maallisen ja toismaailmallisen väliin? Avaruusolentojen paikka ei ole suurimmaksi osaksi tiedossa, ja dislokaation tunne Maan alueelta muualle kärjistyy lisäksi joka puolella läsnäolevasta konsensusnäkökulmasta ihmisyhteiskunnassa, että avaruusolentoja kohdanneiden kokemukset ovat perusteettomia. Tästä syntyvä siirtymä vaikuttaa identiteetin sirpaloituneisuuden tunteeseen, ja se saa aikaan ‘vision alienaation’ ja ‘minäkuvan kriisin’. Kysymys täten kuuluu, saavatko kokijat takaisin menetettyä yhteydentunnetta paikan ja sijainnin välillä, ja jos kyllä, miten sellainen saadaan aikaan? Seuraavassa kappaleessa tuon esiin joitain esimerkkejä kokijoiden narratiiveissa esiintyy tätä identiteetin rikkoontumista.

Peter Faustin narratiivi esimerkillistää sen miten tunne omasta itsestä sirpaloituu, kun hän yrittää sovitella kokemustaan “kahdessa rinnakkaismaailmassa” elämisestä. Identiteettikriisi syntyy sen tajuamisesta, että hän on jollain tavalla “osittain avaruusolento”. Tämä johtaa hänen “identiteetin” “menetykseen” ja siitä seuraa huoli, että hänet eristettäisiin hänen “maallisesta perheestään” [25]. Tämä paljastaa sen miten sirpaloitunut identiteetti syntyy, osittain, oman itsen ja paikan välisestä dislokaatiosta. Joen lausunto myös läheisesti muistuttaa Peterin omaa kun hän kuvaa tunnetta ‘avaruusolentojen ja oman maailmamme välisten uskollisuuksien repeytymistä’. Sen seurauksena hänestä tuntuu siltä, kuin hän “pettäisi kumppaninsa Maapallolla”, ja hän vakuuttaa että “en enää tiedä minne kuulun”. Tämä konfliktin tunne, joka esiintyy oireena joko tai -kahtiajaosta, ajaa Joen julistamaan, että hänestä tuntuu kuin hänen “salainen elämänsä” olisi “jakautunut kahtia” [26]. Toisaalta, Paul identifioi kodikseen avaruusaluksen. Kun hän käsittelee ihmis-avaruusolentoitsen vaikutusta kokijan identiteettiin, Paul tarkkanäköisesti havainnoi, että ‘meille on vaikeampaa olla tällä tavoin sirpaleisia”. Tämä kamppailu kuvastaa sitä, että ollaan jääty “keskelle” tai “välitilaan”. [27] Samalla tavoin, kun Scott saa selville hänen avaruusolentoidentiteettinsä, hän ilmaisee halun olla “yksi heistä” ja samanaikaisesti olla ihminen. Konfliktin piste syntyy kun hän mainitsee, että hän “ei voi olla molempia”. Kun häneltä kysytään miksi, hän vastaa “silloin en ole kotonani kummassakaan”. [28]  Jälleen kerran oman itsen ja paikan välinen repeymä, johon vaikuttaa joko tai -kahtiajako, mikä johtaa sirpaloituneen identiteetin tunteeseen.

Mitkä sitten ovat tämän implikaatiot eksopolitiikalle? Varmastikin on joitain ilmiselviä eroja postkolonialismin ja avaruusolentoja kokeneiden maailmoissa, mutta vaikka ensimmäisen vaikutukset voidaan paremmin selittää, jälkimmäinen esittää meille paradoksin, sillä me käsittelemme tuntematonta, Maan ulkopuolista paradigmaa. Lisäksi tilannetta monimutkaistaa avaruusolentokokemuksen kieltäminen osana konsensustodellisuutta. Tästä ovat samalla tavalla olleet huolissaan professorit Alexander Wendt & Raymond Duvall. He tutkivat sitä miten UFO-ilmiötä tuotetaan aktiivisesti ‘auktoriteettitabuna’ suvereenin hallinnan mekanismeissa. Tätä poliittista väistämättömyyttä pitkitetään tieteen ja valtion liitolla, jopa silloinkin vaikka tämä liitto olisi jossain määrin nihkeä, mutta tabu varmistaa liiton vakauden. He esittävät, että koska UFO-ongelma sisältää mahdollisuuden avaruusolennoille uskottavana hypoteesina, silloin moderni suvereniteetti joutuu kohtaamaan ‘fyysisen ja ontologisen uhan’ sen valta-asemalle. Ehdottaisin, että mikäli tämä pätee UFO-aiheeseen, silloin asia on vieläkin enemmän niin kun puhutaan ulottuvuuksien välisistä ja (tai) planeetan ulkopuolisista älyistä, jotka ovat tekemisissä Maapallon ihmiskansalaisten kanssa. UFO-ongelma on eräänlainen tupla-ansa, sillä ensimmäisen paljastaminen johtaisi jälkimmäisen kyseenalaistamiseen, ja juuri tämä jälkimmäinen erityisesti on ‘ontologinen uhka identiteetille tai yhteiskunnalliselle olemiselle’. [29] Niinpä, jos kokijoiden narratiivien psykososiaalinen dynamiikka on yhtään samankaltainen kuin postkolonialismin teoreetikoiden identifioimat, silloin eksopolitiikan poliittinen imperatiivi on tutkia tätä lisää useista merkittävistä syistä. Ensinnäkin, poislukien John Mackin ja muiden käyttämä psykologinen viitekehys jolla arvioida kontakti- ja abduktioilmiön validiteettia, meillä on vertaileva psykologinen viitekehys, joka antaa lisäpainoarvoa ongelmalle näyttämällä, että avaruusolentojen läsnäolon kokeminen rakentaa olemisen tiloja, jotka eedustavat sitä miten monenlaiset ihmiskulttuurit leikkaavat toisensa. Toisena, on eettisesti tärkeää, että eksopolitiikka tekee niin. Kun tällaisen aihepiirin tarkastelu jätetään pelkästään skeptikoille ja tiedeauktoriteeteille, ja tässä tapauksessa erityisesti nyt viittaan siihen miten Wendt ja Duvall asettavat skeptikot ja tieteen auktoriteettiasemaan, silloin meille esitellään sentyyppistä analyysia josta esimerkkinä toimii tri. Mark Newbrookin kokijakäsittely eräänlaisena planeettainvälisenä huijarina tai toisinajattelijana, joka tavoittelee sekaannusta asiantuntevan, tieteellisen kielenkäytön soveltamiseen omalla avaruusolentojen kielten käytllään. [30]  Sanomattakin on selvää, jos eksopolitiikka ei tieteenalana mene pidemmälle akatemian alueelle ja ota haltuun tiloja, jotka ovat ETH:n ymmärtämisen kannalta kriittisiä, silloin ne jotka puhuvat suvereenilla auktoriteetilla kykenevät ylläpitämään ‘[UFOista] tietämättömyyden epistemologiaa’. [31]  Tässä prosessissa moderni valtio kykenee ylläpitämään julkista keskustelua, Mark Newbrookin sanoja käyttäen ‘todennäköisyyden tasapainoa’ ETH:a koskien, joka ei ‘ansaitse enempää huomiota’. [32]  Kolmanneksi, eettinen imperatiivi on, että kokijat itse ovat niitä joiden harteille on jätetty suvereniteettikoneesta psykologisesti ulos heitettyjen käsittely, ja mitäpä eksopolitiikka olisikaan muuta kuin vastarinnan ja vastakulttuurin diskurssin tila?

Identifikaatiopisteet, erotekijät ja kehon representaatio

Tässä osiossa esitän joitain esimerkkejä siitä, kun kokijat samanaikaisesti kohtaavat identifikaatiota ja eroja (tai konflikteja) ihmis-avaruusolentoitsensä navigoinnin prosessissa. Tämä käy usein ilmi kokijoiden narratiiveista ja sirpaleisesta identiteetistä, jota aiemmin tutkailtiin, myös tässä tilassa. Kuitenkin se mikä on vähemmän ilmiselvää, mahdollisesti, on että kokijat saattavat heilua ihmis- ja avaruusolentoidentiteettiensä välillä, ‘eri intensiteettien tasoilla’. [33] Tästä seuraa, tiettyjen tietoisuuden hetkien aikana, että havaitseminen tapahtuu erityisen paljon joko ihmis- tai avaruusolentolinssin läpi.

Ehkäpä enemmän kuin yhdenkään muun tyyppinen kirjallinen tai suullineen kertomus, kokijoiden narratiivi kertoo toistuvista fluktuaatiotiloista konfliktin ja identifikaation välillä. Yhden kohtaamiskokemuksen aikana Peter tunsi pelkoa ja vihaa, mutta samanaikaisesti kertoo että “täällä on ymmärrystä” hänen uskoessa siihen, että “tällä kaikella on merkitys” [34]. Shelia, erään kohtaamisen aikaan, kokee kamppailun tunnetta, hän olisi halunnut katsoa avaruusolentoja silmiin mutta myös samanaikaisesti halusi heidän “menevän pois”. Kun yhteys oltiin saatu aikaan, yhtäkkiä hän tuntee olonsa paljon rentoutuneemmaksi, mutta samanaikaisesti hänellä on tunne siitä kuin hän voisi “olla hullu”. [35] Joe kokee myös samanlaisen tapahtuman, jossa hän kuvaa haluaan katsoa Tanoun silmiin, joka on hänen avaruusolento-oppaansa, vaikka samaan aikaan hän haluaa välttää tämän katsetta vähentääkseen yhteyden voimakkuutta. [36] Fluktuoivat tilat avaruusolentojen läsnäolon vastustamisen ja identifikaation kertovat siitä, että ihmis-avaruusolentoidentiteettien molemmat aspektit vaikuttavat, ja että ihmis-avaruusolentoperspektiivit ovat läsnä eri asteisina. Kuitenkin tietoisuuden hetki, joka tuolloin pääosin on ihmishavaintolinssin vaikutuksen kohteena, käy ilmi Scottin kertomuksesta. Kuten Shelia ja Joe, hän vastustaa avaruusolentojen silmiin katsomista, sillä “minun ihmisyyteni ei halua nähdä tätä” koska  se “ei kestä toista puolta”.  Syy tälle käy ilmi kun hän vastaa sanomalla “koska katsoisin silloin itseäni”. [37]  Tässä tapauksessa avaruusolentoidentiteetti näyttää olevan konfliktin lähde. Mitä tapahtuu kun kokijat saavat yhteyden omaan avaruusolentoitseensä?

Ajatuksia herättävä kontaktinarratiivin aspekti esiintyy, kun kokijat havaitsevat fyysisesti elävänsä avaruusolentoitsen tilalla. Erään kohtaamiskokemuksen aikaan Joe havaitsee, että hän on avaruusolennon kehossa, joka on arviolta kaksi ja puolimetrinen, muodossa joka muuttuu jatkuvasti kuin “kameleontti”. Lisäksi, niinkuin ‘Orion’, hän aistii kykenevänsä muuttamaan kehoaan pidemmäksi tai lyhyemmäksi. Tässä tilassa ollessaan hän havaitsee, että hän tuntee olonsa “paljon mukavammaksi”, “eteeriseksi”, “nestemäiseksi”, ja hänellä on tunne “laajuudesta”. Sitten hän yhtäkkiä kokee kamppailua oman “ihmisyytensä” kanssa. Tässä hetkessä hänen inhimillinen identiteetintuntonsa toimii konfliktin lähteenä. Lisäksi Joe, niinkuin Orion, kykenee selittämään avaruusolentojen risteytysohjelman tarkoituksen avaruusolentojen tarkastelulinssin läpi. [38] Carlos kuvaa myös samanlaisen tilan hänen useiden kohtaamistensa aikana, jolloin hän on nähnyt itsensä avaruusolentojen “kypärän” sisäpuolelta, joka mahdollistaa hänen tarkastella ympäristöä  ‘avaruusolento-ominaisuuksien’ varalta. Kun näin tapahtuu, hänestä tulee enemmänkin “tarkkailija” joka tutkii ihmisiä. Jälleen kerran annetaan esimerkki siitä kun kokijat tarkastelevat avaruusolentolinssin läpi. [39]

On kiinnostavaa havaita, että Joen keho ei välttämättä ole kiinteässä fyysisessä tilassa, kun hänellä on kyky muuttaa sitä. Tämä herättää ontologisen kysymyksen hänen kehostaan avaruusolentokohtaamisessa ja vaatii tarkastelua, joka menee puhtaasti fyysisistä kokeista puhuvan paradigman ulkopuollelle kokijoiden kokemuksissa.

Vuoret nousivat ja niiden väliin syntyi railoja: Hybriditeetin Uusi Alue & Avaruusolentojen Kommunikaatio

Tämän otsikon alkuosa, ‘vuoret nousivat ja niiden väliin syntyi railoja’, toimii metaforana niille välitiloille, joita Bhabhan kolmannen tilan kuvaus implikoi. ‘Railot’ vuorten välissä, joista kokijat puhuvat, sijoittuvat kolmitilaan. [40]  Tässä osiossa tarkastelen tätä tilaa ja kuvaan sitä miten samanaikaisen ihmis-avaruusolentoitsen tietoisuuksien yhteensulautumishetket esitetään eri tavoilla. Vaikkaa nämä muodot liittyvät toisiinsa, tai ovat läsnä yhtä paljon, ne voidaan konseptualisoida hybriditeetin hetkinä, jotka liittyvät sijaintiin, visuaaleihin, fyysisiin tiloihin ja kieleen.

Joen narratiivi antaa meille monia esimerkkejä fyysisistä ja visuaalisista hybriditilan esityksistä. Hän kuvaa varhaisen tapauksen, jossa hän katselee heijastustaan peilistä. Hän yhtäkkiä kokee uppoamisen tunteen, ja tajuaa että hän katsookin ikkunasta eikä peilistä, ja häntä vastaan tuijottaa “kasvotusten” avaruusolennon kuva. [41] Ikkunasta ulos katseleminen voidaan lukea sisäisen itsen tarkasteluksi ulkomaailman suuntaan.                 Tätä konseptia disruptoi käsitys siitä, että ikkuna on ehkäpä samanaikaisesti peili, joka heijastaa kuvan itsestä ja näin vahvistaa ajatusta avaruusolentoitsestä. Tässä hetkessä samanaikaiset avaruusolentoitsen ilmestymiset voidaan käsittää kolmitilana: hybridiolennon visuaalisena vahvistumisena. Tämä tapaus oli erityisen kiinnostava kun me pohdimme sitä, että myöhemmin tässä narratiivissa Joe elääkin fyysisesti tämän avaruusolentoitsen kehossa.

Toisessa kohtaamisessa Joe altistetaan proseduurille, jossa ryhmä harmaita avaruusolentoja integroi aspekteja hänen ihmis-avaruusolentoitsestään. Sitten hän kokee pakottavan kuvan, jossa hän näkee kehonsa kuin “peilisalissa”. Hän näkee itsensä “monilta eri tasoilta” ja hän näyttää kävelevän “eri kalvopintojen” läpi, kun hänen eri ihmis-avaruusolentoitsensä identiteetit alkavat integroitua “harmonisesti”. Tämä tapahtuma vaikuttaa tapahtuneen samaan aikaan kuin evoluution muutos, ja hän kokee “ykseyden”. Tämä yhteenliittymä voidaan nähdä fyysisenä ja/tai henkisenä hybridisaationa, joka johtaa olemuksen triadihetkeen.

Kokijoiden narratiivissa kieli ja kommunikaatiomuodot esitetään eri tavoin, joista jotkut eroavat merkittävästi muista. Vaikka laajamittainen analyysi ei olekaan tässä mahdollista antaa, esitän silti tiivistelmän siitä miten eri modaliteetit, jotka eivät ole ihmismäisiä, eivät avaruusolentoja, vaan samanaikaisesti molempia, voidaan nähdä hybridisaationa, joka hajoittaa olemasssaolevat kielen ja/tai kommunikaation muodot. Ne heijastelevat hybridisaatiota, sillä ne ovat seurausta ihmisten ja avaruusolentojen välisistä interaktioista.

Tri. John Mack

 

Maan ulkopuolisten olentojen kanavoimisen ilmiö kohdataan usein myös kokijoiden narratiiveissa, ja Peter, Eva ja Scott mainitsevat myös tämän. Eräässä sellaisessa tapahtumassa Evan kanssa, John Mack havaitsee että Evan perspektiivi vaikuttaa muuttuvan avaruusolentojen perspektiiviksi kun hän ottaa käyttöön pronominin “me”.  Kuitenkin regression lopussa hän viittaa ideaan siitä, että hänen tietoisuutensa oli läsnä jollain tavalla, joten vaikka hän sanookin että “Se on kuin minä en puhuisi”, Eva sanoo myös että “Se olin minä. Minä tiedän että se olin minä… Mutta se oli toinen minä”. Tämän valossa Evan “me”-perspektiivi voidaan tulkita kuvaavan sekä ihmis- että avaruusolentomodaliteetteja, ja täten se kertoo hybridiolotilasta ja -kommunikaatiomuodosta. Ydinolemukseltaan Evan kanavointi ei ole seurausta ihmisten mutta ei myöskään avaruusolentojen tietoisuudesta, vaan samanaikaisesti molemmista. Kriittistä kyllä, niinkuin monet muutkin kokijat, Eva vaikuttaa saaneen pääsyn informaatioon muuttuneen tietoisuudentilan aikana, joka olisi mahdollisesti ollut muutoin mahdotonta. Lisäksi näitä tiloja voidaan saada aikaan tietoisuuden evoluutiolla. Hypnoosin alaisena, kun Eva puhuu siitä miten matkaaminen yhdestä ulottuvuudesta toiseen tapahtuu “laajentumalla ja supistumalla samaan aikaan” (prosessi jota voidaan samalla tavoin tarkastella hybriditilana), tapahtuu siirtymä “me”-perspektiiviin. Kiinnostavaa kyllä, tässä kohtaa hänen kertomustaan avaruusolennot ovat yhtäkkiä poissa, ja Eva löytää itsensä tuijottamasta valkoista kolmiota. Hän pääsee käsiksi tietoon, että avaruusolennot haluavat “jonkun joka on lähempänä ihmisolentoja”. Tämä on tarpeen, jotta voitaisiin “hidastaa informaation lähettämistä” johtuen sen “suuresta intensiteetistä”.

Tämä ajatus on symbolisesti kolmion ideaan upotettu, sillä sen voidaan nähdä edustavan ihmis- ja avaruusolentomuotojen hybridikommunikaatiokeinoa.               Tämä konsepti jälleen kerran vahvistuu Evan “me”-perspektiivissä, kun hän puhuu siitä että avaruusolentojen pitää “säätää kommunikaatiota korkeammalta värähtelytasolta maalliselle (verbaaliselle) värähtelylle.” [42]

Jim Sparkin aliensymboleita/kieltä

 

Jim Sparkin havainto saamistaan avaruusolentojen kielen oppitunneista korostaa samanlaista konseptia. Hän kommentoi, ‘Aloin nähdä sen eräänlaisena viestinnän puolivälimallina.’[43]

Keho, hybriditeetin neuvotteluissa, vaikuttaa olevan keskeisessä roolissa. Evan kolmion kohtaaminen kuvattiin “intensiiviseksi” ja fyysiselle keholle “vahinkoa aiheuttavaksi”.[44]  Koska kolmio voidaan nähdä hybridiviestinnän symbolisena esityksenä, silloin Evan kokemus fyysisestä kivusta voi olla merkki ihmiskunnan nykyisistä fyysisistä ja mentaalisista rajoitteista sellaisten keinojen käytössä. Lisäksi tämä voi auttaa monien eri avaruusolentojen kielten olemassaolon valottamisessa, ja jotkut kokijat kykenevät käyttämään useampaa kuin yhtä kommunikaatiotapaa, sillä tämä ei välttämättä ole avaruusolentojen kielille mitenkään ominaista. Keskeistä tälle idealle on idea kehon roolista  ihmisten ja avaruusolentojen välisissä interaktioissa, sillä jotkut ‘alienkielet’ eivät välttämättä toimi ollenkaan kielen tavoin, vaan sen sijaan ne palvelevatkin aivan toisenlaista tarkoitusta. Jos jotkut avaruusolennot joutuvat “säätämään” viestintäänsä, mikä on hybriditoimi, mihin sitä silloin säädetään ja mitä tästä säädöstä seuraa?

Paul, Scott ja Carlos ja kaikki kuvaavat vastaanottaneensa visuaalisia kuvia heidän kohdatessaan avaruusolentoja. Scott sanoo, että prosessi on tuntematon, sillä “päässäni on massiivinen määrä informaatiota jota en edes ymmärrä”, ja Paul vastaanotti kuvia niin nopeasti, että hän ei kyennyt tajuamaan niitä.[45]   Samoin kuin Paul, nopeus jolla Carlos otti vastaan kuvia paljastaa ihmistietoisuuden ja -kielen rajoitteet, kun hän kovalla vaivalla viittaa näkemiinsä kuviin joillain kuvailevilla sanoilla, kun hän samanaikaisesti pyrkii vastaanottamaan seuraavaa kuvavirtaa. [46]  Ihmisten kognitiiviset rajat silloin ehkäpä selittävät tietyt avaruusolentojen käyttämienn viestintätapojen tarkoitukset kohtaamiskokemuksissa. Jim Sparkin narratiivi voidaan lukea vastauksena näihin rajoitteisiin. Esimerkiksi, hänen avaruusolentoviestintänsä puoliväli- tai hybridimalli liittyy holografisten symbolien käytön koulutukseen: telepaattinen kommunikaatiomuoto, jossa suuri määrä informaatiota tiivistetään ‘erittäin pieniksi symboleiksi’. [47]  Symboleita katselemalla voi sitten käynnistää välittömän informaation lataamisen.  Samoin kuin Jim, Becky Andreasson myös saa koulutusta avaruusolentojen symboleista käyttämällä ‘avaruusolentojen avaimia joissa on liikkuvia symboleita’. Tämä symbolikieli opetetaan ‘mielen, kosketusaistin, värin ja äänen’ avulla. Lisäksi Becky myös on ilmaissut koskettaneensa ‘valon sivua’ kirjassa, mikä sai aikaan pakkomielteen välittömästi alkaa piirtää symboleita. Tämä vaikuttaa olevan tarpeellinen askel jonkinlaisessa koulutuksessa, ja myöhemmin Becky meni ‘mittauttamaan’ kätensä määrittääkseen ‘miten paljon symbolista tietoa’ hän oli onnistunut ‘absorboimaan’. [48] Beckyn kontakti kirjan kanssa, joka on asianmukainen metafora, ilmaisee  että fyysinen informaation absorptio on tapahtunut, mikä laukaisee hänen fyysisen reaktionsa alkaa piirtää symboleita. Sparkin avaruusolentojen kirjainten piirtely jälleen asettaa kehon keskeiseen asemaan tässä prosessissa.

Tracy Taylorin piirros

 

Mary Rodwellin työ kokijoiden kanssa on myös tuonut esiin joitain vakuuttavia tuloksia. Kun kokijoiden narratiivi kehittyy, niin tekee myös avaruusolentokielten ja -viestinnän hybridimuodot, ja vaikka hänen tapauksensa monimutkaisuudet ja syvyydet joutuvatkin tässä tutkielmassa jäämään käsittelemättä, Tracey Taylorin narratiivi voidaan nähdä tämän siirtymän esityksenä. Kuten Becky Andreasson, Tracey myös kertoo symbolikuvista. Kuitenkin monet kuvat, jotka hän on luonut, ovat varsin yksityiskohtaisia ja monitahoisia, ja hänen kykynsä kanavoida niitä on syntynyt rikkaan symbolisen kohtaamisepisodin tuloksena, johon kuului varsin yllättävästi kolmiokuvio, jossa sen sisällä oli kaksi samankeskistä ympyrää. Sitten häneen iski ‘intensiivinen energian aalto’ ja tämä tapahtuma laukaisee hänen kykynsä ‘kanavoida geometristen symboleiden ja viestien avulla’. Geometristen kuvioiden tarkoitus on ‘laukaista jonkinlainen uusi tietoisuus syvällä omassa psyykessä’. Lisäksi Tracey on piirtänyt avaruusolentojen kirjoitusta ja hänellä on kyky spontaanisti puhua useita avaruusolentojen kieliä. Tämä on äärimmäisen kiinnostavaa, sillä Tracey kommunikoi myös monille ulottuvuuksienvälisille ja/tai Maan ulkopuolisille olennoille, ja hänen geometrisistä muodoista saamansa ‘informaatio’ ‘tulee läpi’ näiltä eri olennoilta. [49]  Tämä voidaan taaskin tulkita hybriditoiminnaksi.

Psyyken kehitysmuodot ja niiden eräät implikaatiot Hybriditeetille

Hybriditoiminta tulisi nähdä ‘integroituna, avoimena, laajentuvana koodina’, eikä muuttumattomana paikkana, joka yhdistää ihmis-avaruusolentotietoisuuden uuden, totalisoidun muodon luomiseksi. [50]  Sen sijaan Kolmas tila tulisi nähdä paikkana, joka ‘mahdollistaa muiden kantojen sulautumisen’. [51]  Avaruusolentojen kommunikaatioiden eri muodot kokijoiden narratiivissa, lähtien avaruusolentojen kielten moninaisuudesta aina visuaalisten muotojen eroihin ovat tästä todistus. Kaikki nämä tilat ovat hybriditeetin ilmentymiä, ja kokijat liikkuvat niistä sisään ja ulos, mistä myös Hendersonin erilaisuuden ja identifikaation paikat puhuvat. Lisäksi heidän liikkeet sirpaloituneesta identiteetistä integraatioon, kuten Joen peilisalin läpikäynti, eivät välttämättä tarkoita, että tämä integraation tila olisi saatu valmiiksi. Varmastikin kokijoiden narratiivit paljastavat muuta, joten hybridin tulisi tehdä tilaa uusille kysymyksille meidän syventäessä ymmärrystämme avaruusolentohypoteesista. Peter Faust määrittelee ihmis-avaruusolentointeraktion prosessin ‘avomieliseksi’ ja ‘erittäin epämukavaksi’, mutta juuri tämä epävarmuus on se joka usein laukaisee evoluutiokehityksen kokijan tietoisuudessa.[52] Lisäksi tässä tutkielmassa esitellyt hybridimuodot kertovat jatkuvasti kehittyvästä prosessista, erityisesti kun puhutaan avaruusolentojen kielenkäytön tarkoituksesta. Tämän kolmannen tilan identifiointi mahdollistaa monimuotoisempien kohtaamisnarratiivien tulkintojen esiintulon.

Viimekädessä kokijat itse ovat uhka suvereenin hallinnan vakaudelle. Bhabha määrittelee ‘epäsuvereenin minän’ käsitteen, jolla erot voidaan artikuloida mutta samalla myös elää todeksi.[53] Kokijat heidän neuvotellessaan ihmis-avaruusolentoidentiteeteistään, ovat jo tässä paikassa ja kuitenkin tämä tila luo potentiaalin suvereniteetin disruptiolle, sillä heidän kokemuksensa ‘liittyvät polariteetin politiikkaan’ eikä valtio voi sellaista säännellä.[54]  Tuntemattomien hybridimuotojen mahdollisuus itsessään on se, mitä valtio ei voi tunnustaa. Tätä voi vastustaa luomalla mahdollisuuksia kokijanarratiivien syntymiselle, ja tässä prosessissa eksopolitiikalla voi olla merkittävä rooli.

 

Kirjoittajasta

Natasha Acimovic on opettajankoulutuksen luennoitsija ja tällä hetkellä opettaa aikuiskoulutusta British collegessa. Hän on kiinnostunut teorioista, kielestä ja identiteetin rakentumisesta, mikä sai hänet kouluttautumaan useammalla akateemisella tutkinnolla. Häntä on aina kiinnostanut UFO-ilmiöt, ja hän on tutkinut alan vähemmän tunnettuja elementtejä, mm. ihmis-avaruusolentoidentiteettiä, kontakti- ja sieppauskirjallisuuden vertailua, avaruusolentoidentiteetin vaikutusta kieleen ja symbolisiin kommunikaatiomuotoihin. Hän on mukana UK Exopolitics Initiativessa, ja hänet saa kiinni osoitteesta Natasha@exopoliticsunitedkingdom.org

 

VIITTEET

[1] Kts. UFO Matrix: Volume 1 Issue 2, 2010.

[2] Nigel Watson, “The Reality of the Abduction Experience,” UFO Matrix: Volume 1 Issue 2, 2010, 14-17.

[3] Whitley Strieber, Breakthrough: The Next Step (Great Britain: Pocket books, 1997), 97.

[4] Katso Homi K. Bhabhan esKts. Cultural Diversity and Cultural Differences, saatavilla : Bill Ashcroft, Gareth Griffiths, and Helen Tiffin, eds., The Post Colonial Studies Reader (USA, Canada: Routledge, 1995), 207.

[5] Basil Bernstein, Pedagogy, Symbolic Control, and Identity: Theory Research and Critique (London: Rowman and Littlefield, 2000), 3.

[6] Carole Boyce Davies, Black Women, Writing and Identity: Migrations of the Subject (USA, Canada: Routledge, 2002), 154

[7] Kts. Mae Gwendolyn Hendersonin essee diskurssin samanaikaisuudesta, Speaking in Tongues: Dialogics, Dialectics, and the Black Woman Writer’s Literary Tradition, saatavilla: Cherly A. Walls, eds., Changing Our Own Words: Essay’s on Criticism, Theory, and Writing by Black Women (Great Britain: Routledge, 1990), 17.

[8] Henderson, 18- 19.

[9] Henderson, 19-21. Idea subjektista joka on “sukupuolitettu rodun kokemuksessa” ja “rodullistettu sukupuolen kokemuksessa” tulee parhaiten esiin, kun Henderson kuvaa ‘mustien naisten ryhtyvän todistamaan mustille miehille olevansa mustia, valkoisille naisille olevansa naisia, mustillee naisille olevansa mustia naisia. Samaan aikaan he [kuitenkin] ryhtyvät kilpailemaan mustien miesten kanssa naisina, valkoisten naisten kanssa mustina, ja valkoisten miesten kanssa mustina naisina… tämä erilaisuuden dialogi ja identiteetin vastakkainasettelu määrittää sekä mustien naisten subjektiivisuutta että mustien naisten diskurssia’.

[10] Bhabha, 207.

[11] http://rowenasworld.org/essays/newphil/bhabha.htm

[12] Kts. Fredrick Fahlander’n kappale, Third Space Encounters: Hybridity, Mimicry and Interstitial Practice, saatavilla: Per Cornell and Fredrick Fahlander, eds., Encounters, Materialities, Confrontations: Archaeologies of Social Space and Interaction (UK: Cambridge Scholars Press, 2007), 23.

[13] http://www.johnemackinstitute.org/ejournal/article.asp?id=25

[14] Bhabha, 208.

[15] Fahlander, 22.

[16] http://rowenasworld.org/essays/newphil/bhabha.htm

[17] Fahlandar, 19.

[18] Bhabha, 207.

[19] John Mack, Passport to the Cosmos: Human Transfromation and Alien Encounters (London, USA: Thorsons), 160.

[20] Henderson, 22-23.

[21] Mary Rodwell, Awakening: How Extraterrestrial Contact Can Transform Your Life (UK: New Mind Publishers), 276.

[22] Mary Rodwell, Awakening, 228.

[23] Bill Ashcroft, Gareth Griffiths, and Helen Tiffin, eds., The Post Colonial Studies Reader (USA, Canada: Routledge, 1995), 2.

[24] Bill Ashcroft, Gareth Griffiths, and Helen Tiffin, eds., The Empire Writes Back: Theory and Practice in Post-Colonial Literatures (USA, Canada: Routledge, 2002, 8-9.

[25] Mack, Abduction, 320-328.

[26] Mack, Abduction, 181-184.

[27] Mack, Abduction, 225-229.

[28] Mack, Abduction, 102-103.

[29] http://ovnis-usa.com/DIVERS/Wendt_Duvall_PoliticalTheory.pdf

[30] http://magonia.haaan.com/2009/the-aliens-speak-and-write-examining-alien-languages-mark-newbrook/

[31] http://ovnis-usa.com/DIVERS/Wendt_Duvall_PoliticalTheory.pdf

[32] http://magonia.haaan.com/2009/the-aliens-speak-and-write-examining-alien-languages-mark-newbrook/

[33] Henderson, p37.

[34] Mack, Abduction, 310.

[35] Mack, Abduction, 86.

[36] Mack, Abduction, 181.

[37] Mack, Abduction, 104-106.

[38] Mack, Abduction, 185-186.

[39] Mack, Abduction, 360-361.

[40] Mack, Abduction, 266.

[41] Mack, Abduction, 180.

[42] Mack, Abduction, 250-256.

[43] http://www.seancasteel.com/JimSparksSidebarArticleAlienAlphabet.htm

[44] Mack, Abduction, 250.

[45] Mack, Abduction, 96.

[46] Mack, Abduction, 358.

[47] http://www.seancasteel.com/JimSparksSidebarArticleAlienAlphabet.htm

[48] http://ufoexperiences.blogspot.com/2005/07/becky-andreasson-daughter-of-betty.html

[49] http://members.iinet.net.au/~starline/

[50] Bhabha, 208.

[51] http://ojs.ed.uiuc.edu/index.php/pes/article/viewFile/1806/516

[52] Peter Faust, Touched, DVD. Directed by Laurel Chiten (San Francisco: Bind Dog Films, 2003)

[53] http://ojs.ed.uiuc.edu/index.php/pes/article/viewFile/1806/516

[54] Bhabha, 209.

 

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Eksopolitiikka

Ihmiskunnan alkuperä – Quo Vadis – menneet yllätykset/tulevat paljastukset

Kommentoi

Ihmiskunnan alkuperä – Quo Vadis – menneet yllätykset/tulevat paljastukset

kirjoittanut Douglas McClure, M.A.

Tiivistelmä

Ikiaikainen oman elämän tarkoituksen etsintä on saamassa uusia ulottuvuuksia, kun tieteentekijät ovat murtamassa DNA-koodin ja tutkimassa aina vain lisääntyvän ihmisgenomista kertovan tietomäärän vaikutuksia. Darwinin “puuttuva linkki” saattaa olla löytynyt aikakapselin muodossa, muinaisina Sumerian savitauluina, jotka kuvaavat ihmisten alkuperää, ja jotka yhdessä Hubble-avaruusteleskoopista saadun datan kanssa kertovat ihmiskunnan todellisesta, salatusta potentiaalista ja todellisista käyttämättä jääneistä voimista. Yhtäkkinen ihmistietoisuuden dramaattinen laajentuminen ympäri planeettaa vaikuttaa suuresti koko ihmiskunnan evoluutioon.

Keitä me olemme? Mistä me olemme tulleet? Miten me pääsimme tänne? Mikä on elämämme tarkoitus? Minne me olemme menossa? Nämä ovat ihmiskunnan syväluotaavimpia peruskysymyksiä. Ja kuitenkin vasta nyt tiheän valheiden verkon, vuosisatoja toistettujen vääristelyjen ja puolitotuuksien läpi me alamme nähdä todellisia vastauksia näihin kysymyksiin. Monille totuus tulee shokkina ja on sekä pelottavaa että epähyväksyttävää suurimmalle osalle ohjelmoituja ihmisolentoja, joilla on uskonnollisia intressejä. Näille vastauksille on syntymässä vastustusta eri uskontokuntien uskovaisten taholta, minkä voidaan ennustaa olevan voimakkuudeltaan verrannollista siihen miten äärimmäisen vakavia vaikutuksia sillä on maailmalle. Ja kuitenkin informaatiotulva näistä aiheista on niin suuri ja se paljastuu niin nopeasti, että ihmiskunta ei voi sivuuttaa faktoja taikka sitä kovaa tieteellistä perustaa, joille nämä faktat on rakennettu, jotka kytkevät muinaisen maailman nykypäivän globaaleihin olosuhteisiin ja joilla on tulevaisuuden seuraamuksia.

Ensimmäinen nimekäs moderni tieteilijä, joka etsi realistisia, empiirisesti johdettuja vastauksia näihin peruskysymyksiin, ja joka maksoi suuren hinnan paljastuksistaan, oli Charles Darwin (1809 – 1882). [1] Hän oli englantilainen naturalisti, kuuluisa keräilijä ja geologi, joka tarjosi tieteellisiä todisteita siitä, että kaikki eliölajit ovat kehittyneet ajan mittaan yhteisistä esivanhemmista perustuen systeemiseen prosessiin, jonka hän tiivisti luonnonvalinnan teoriassaan, joka liittyy seksuaalivalintaan ja sopeutuvimpien selviämiseen. Kiinnostavaa kyllä, Darwin sai pontta teorialleen luonnonvalinnasta kyyhkyharrastuksestaan, jossa linnuilla oli laajalti eri muotoja ja käyttäytymismalleja. (suom. huom. Erään tarinan mukaan Indonesian viidakoita kuuden vuoden ajan tutkinut Alfred Russel Wallace ensimmäisenä “keksi” luonnonvalinnan, kun hän sairastui malariaan ja viidentenä sairaspäivänä kuumehoureissaan yhtäkkiä tajusi miten luonnonvalinta toimii ja kirjoitti kuumeessa ajatuksensa ylös. Hän parannuttuaan kirjelmöi Darwinille Englantiin ideastaan, joka tuohon aikaan oli erittäin arvostettu tiedemies, joka kirjeen luettuaan tajusi mitä hän ei koskaan ollut kaikkina 18:n evoluutioteoriansa parissa viettämänään vuotena ymmärtänyt. Darwin kertoi Royal Societyn ystävilleen löydöksestä, jonka Wallace oli tehnyt, mutta Royal Society järjesti asian niin, että Wallacen ja Darwinin tutkimukset esitettiin samassa karonkassa, ja kaikkien humaltuessa ainoastaan Darwinin nimi on jäänyt historiaan.)

Hänen viktoriaaniset aikalaisensa kohtelivat häntä halveksuen hänen julkaistessaan tuloksensa. Darwinin elämästä tehtiin helvettiä. Hänen hypoteesinsa oli täysin ristiriidassa senaikaisiin Raamatun opetuksiin. Jopa nykyään aihe on ristiriitainen monille uskovaisille Amerikassa. Ja kuitenkin 1930-luvulle tultaessa hänen teoriansa olivat muuttuneet yleisesti hyväksytyiksi poislukien yksi ongelmallinen alue, josta hän itse kirjoitti huikean teräväsanaisesti.

Kiinnostavaa kyllä, Darwin kykeni jäljittämään evoluutioprosessin siihen asti, että kun tultiin hyppäykseen apinasta ihmiseen, esiintyi nolo aukko jota hän ei kyennyt, kaikella rehellisyydellä, kuromaan umpeen. Aukko, joka oli niin ilmiselvä, näkyi niin suoraan kaikille, että hänen kriitikkonsa antoivat sille nimen “puuttuva linkki”. Jos Darwin olisi elossa nykyaikana, hän olisi innoissaan kuullessan että me olemme väistämättä siirtymässä aikaan, jolloin hänen nimeään kirotaan mitä pahimmilla tavoilla ja hänen puuttuva linkkinsä paljastetaan ja selitetään huikeilla tavoilla.

Lähes tarkalleen sata vuotta myöhemmin amerikkalainen tiedemies, eräs tri. J. Craig Venter, joka, huolimatta hänen eteläafrikkalaisen kuuloisesta hollantilaisnimestään, oli yhtä amerikkalainen kuin omenapiirakka, ryhtyi työhön projektin parissa, joka oli niin kovasti Darwinin puuttuvan linkkin etsintään liittyvä, että henki aivan salpautuu. [2]

Francis Crick (oikealla) ja James Watson DNA-mallinsa kanssa.

Avain tähän mysteeriin löytyy ihmisen soluista ja niiden DNA:ssa olevasta geneettisestä koodista, jota jokainen ihminen kantaa mukanaan. Vasta hiljattain kahden tiedemiehen löydösten, englantilaisen tri. Francis Crickin ja amerikkalaisen tri. James Watsonin Cambridge Universitysta, jälkeen me ymmärrämme kolme prosenttia DNA:stamme ja sivuutamme loput 97 prosenttia roska-DNA:na.[3] Mutta roska-DNA:n arvoitus on nyt ratkeamassa ja vaikka iso osa tutkimuksesta tuntuu olevan salaista, jotain tiedonjyviä vuotaa julkisuuteen.[4] Altistuminen todennäköisesti osoittautuu järisyttäväksi. Tri. J Craig Venter on ollut eräs DNA-koodin murtamisen pioneeritutkijoista. Lukiossa keskitason oppilas ja Vietnamin veteraani on nyt kuuluisa amerikkalainen biologi ja monimiljonääri, joka pyörittää Institute for Genomic Researchia. Hän oli sen tiimin johtohahmoja, joka osoittautui keskeiseksi ihmisgenomin kartoituksessa, projektin jonka Yhdysvaltain energiaministeriö ja terveysministeriö yhdessä laittoivat alulle vuonna 1990.[5]

Voisi kysyä että miksi energiaministeriö? Kiitos atomipommien pudottamisen vuonna 1945, tieteilijät ovat yrittäneet ymmärtää mitä säteily tekee ihmisruumiille ja mitä mutaatioita se saa aikaan DNA:ssa. Tämän alan työ voi osoittautua keskeiseksi ongelmien ratkaisussa.[6]

Vuonna 2008 ja 2007 Time Magazine listasi Craig Venterin yhdeksi sadasta kaikkein vaikutusvaltaisimmasta ihmisestä planeetalla. Joten mitä oikein tri. Venter ja hänen kollegansa tekivät maailmaa järisyttääkseen? Kysymyksen vastaus vaatii, että syvennymme molekyylibiologiaan. DNA-molekyyli koostuu sokerien ja fosfaattien ja neljän nukleotidin muodostamista portaista: adeniini (A), tymiini (T), sytosiini (C) ja guaniini (G). Nämä neljä nukleotidiemästä määrittävät geneettisen koodin, jossa jokaisella geenillä on oma emäsparien uniikki sekvenssi. Tieteentekijät käyttävät näitä emäsparien sekvenssejä paikallistamaan geenit kromosomissa ja rakentamaan kartan koko ihmisen geeniperimästä.[7]

Human Genome Project (HGP) on kansainvälinen tutkimusohjelma, joka on suunniteltu rakentamaan yksityiskohtainen geneettinen ja fyysinen kartta ihmisgenomista, määrittämään ihmis-DNA:n täysi nukleotidisekvenssi, paikallistamaan arviolta 50 000 – 100 000 geeniä ihmisgenomissa ja tekemään samanlaisia analyyseja useiden muiden organismien genomeille, joita käytetään tutkimuslaboratorioissa mallijärjestelminä.[8] HGP:n tieteellisiin tuotteisiin kuuluu resurssikanta, jossa on yksityiskohtaista informaatiota ihmis-DNA:n rakenteesta, toiminnasta ja organisaatiosta. Informaatio toimii vanhemmilta perittyjen “käskyjen” perusjoukkona ihmisolennon kehitykselle ja toiminnalle.

Tri. Venter ja hänen kollegansa HGP:ssä ovat pääsemässä jyvälle mystisestä 97 prosentin DNA-ketjusta, joka on 125 miljardia mailia pitkä ja kymmenen atomia leveä. Vaikka sitä on alunperin pidetty roskana, HGP:n tutkijat ovat nyt vakuuttuneita, että tässä 97 prosentissa on ihmis-DNA:n ei-koodaavia sekvenssejä, joita ei esiinny muissa elämänmuodoissa planeetallamme ja jotka ovat tulleet tänne jostain muualta. Toisin sanoen, suurin osa ihmis-DNA:sta on peräisin Maan ulkopuolelta. “Avaruusromugeenit” lähinnä “nauttivat matkasta” kovaa työtä tekevien aktiivisten geenien kustannuksella, jotka välittyvät sukupolvelta toiselle. Tämän merkitys on, että ihmiskunta on hybridilaji, jonka perimä voidaan jäljittää osaltaan muualle Maapallolle, mutta jota on injektoitu suuri määrä planeetan ulkopuolelta.

Tällainen väite on tietenkin kontroversiaali. Kanadalainen verkkolehti julkaisi sarjan artikkeleita, joissa lainattiin erästä professori Sam Changia, jonka sanottiin olevan HGP:n kanssa tekemisissä.[9] Professori Chang osoittautui epämääräiseksi, mutta niin ovat osoittautuneet taustoiltaan myös muut huipputieteentekijät, jotka ovat olleet töissä “mustissa” projekteissa. Maailmankuulu tutkija aiheesta tyytyi toteamaan, että professori Chang on kuin onkin olemassa, ja hän jopa puhui hänen kanssaan. Hänen menestyksensä on mahdollisesti liitettävissä hänen hyviin kontakteihinsa ja kansainväliseen tunnettuuteen.

 

Vahvistus muista lähteistä ei ollut niin kiven alla kuin mystinen professori Chang.[10] Changista kirjoitetun artikkelin vire oli linjassa sydneylaisen Australian Centre for Astrobiologyn professori Paul Daviesin esittämien argumenttien kanssa, jotka julkaistiin nimekkäässä New Scientist -brittijulkaisussa elokuussa 2004. Tri. Michael Salla, joka kirjoitti artikkelin Exopolitics-verkkosivuille otsikolla, “Exopolitiikka ja Human Genome Project”, tunnusti huolensa professori Changin autenttisuudesta, mutta lainasi New Scientistin artikkelia:

DNA, molekyyli joka sisältää elämän käsikirjoituksen, koodaa datansa nelikirjaimisen merkistön avulla. Tämä olisi ideaali keino tallentaa kosminen puhelinnumero. Monissa organismeissa, ihmiset mukaanlukien, geenit ovat ainoastaan pieni murto-osa heidän koko DNA:staan. Loppuosasta suuri määrä vaikuttaa biologisesti olevan siansaksaa, jota usein nimitetään “roska-DNA:ksi’. Avaruusolennoille löytyy paljon tilaa työstää molekyyliviesti ilman, että he vahingoittaisivat mitään elintärkeitä geneettisiä elimiä.

Tri. Salla on varsin epäröivä hänen akateemista tutkimusta kohtaan. Hän sivuuttaa tohtori Changin, mutta tunnustaa professori Daviesin. [11]

Onko tässä hetkessä löydettävissä vähäisintäkään historiallista tai arkeologista näyttöä sellaisen väitteen tueksi? Hämmästyttävä vastaus on kyllä, ja se tulee esiin samaan aikaan kun HGP-tieteilijät ovat kehittelemässä heidän uudenlaista analyysiaan ihmisen alkuperästä. [12]

Tri. Zechariah Sitchin, juutalainen muinaisen Sumerian tutkija, syntyi Venäjällä, kasvoi Palestiinassa ja sai koulutuksen Englannissa. Hän on kääntämässä noin 500 tuhannen muinaissumerialaisen savitaulun nuolenpääkirjoituksia, joiden uskotaan olevan 6000 vuotta vanhoja. Neljä sataa näistä löydettiin Sipparista, nätisti säilöttyinä 3m x 2m kokoiseen huoneeseen, joka muodostaa erikoisen tyyppisen aikakapselin, eteläisestä Irakista, jossa sijaitsi ensimmäisenä ihmissivilisaationa tunnettu Sumeria. Se sijaitsi Kaksoisvirranmaassa, Tigris- ja Eufrat-jokien välissä. [13] Tämä kulttuuri vaikuttaa syntyneen tyhjästä, kukoistaneen ja sitten kadonneen yhtä omituisesti kuin se syntyikin. Sen vaikutuspiiri ulottui Indus-laaksosta Niilin suistolle asti. Vuonna 2400 e.Kr. Luoteesta tulleet semiittiläiset heimot valloittivat sen, ja vuoteen 2350 e.Kr. Mennessä se oli Sargon Suuren rautanyrkin alaisuudessa, joka on semiittiläisen Akkadian dynastian perustaja, jonka hallinto edelsi Babylonin Hammurabia, jonka nimissä tunnetaan muinaiset lait. Näihin aikoihin Santorinin saarella Kreikan rannikolla “räjähti”, ensimmäiset muinaisen Egyptin sivilisaation muodot ilmestyivät Niilin varrelle, Pääsiäissaarten asukkaat katosivat ja Maya-sivilisaatio alkoi syntyä. [14]

Tulee kysyä tärkeä kysymys, onko tämä näyttöä siitä olivatko nämä tapahtumat toisiinsa liittyviä, ja jos kyllä, miten. Sumerian savitaulut tuntuvat sisältävän vastauksen. Taulujen alkupäässä ne kuvaavat ihmisten tietoja avaruuden toiminnasta, johon liittyy 25 950 vuoden horoskoopillisen syklin loppu, jonka Hubble-avaruusteleskooppi on nyt vahvistanut. Toisessa kohtaa tauluista käy ilmi, että kaikki sumerialaisten saavuttamat asiat he saivat heidän jumaliltaan, ja että nämä jumalat olivat ympäri galaksia matkaava rotu, joka laskeutui Maapallolle kaivamaan kultaa pelastaakseen oman planeettansa, Nibirun, samalta auringon säteilyltä, joka uhkaa nyt Maapalloa. Planeettaa kutsutaan kahdenneksitoista planeetaksi, joka ilmeisesti ohittaa Aurinkomme 3600 vuoden sykleissä elliptisellä kiertoradallaan, ja planeetan läheisyys aiheuttaa tavallisille aurinkokuntamme planeetoille kaaosta, myös meidän omallemme. [15]

Kirjailija Neel Freer on sitä mieltä, että todisteiden perusteella, jotka on kerätty Pioneer 10:n ja 11:n, kahden Voyager-aluksen, IRAS-infrapunakuvantamissatelliitin (vuosina ’83-84) avulla sekä tri. Robert S. Harringtonille ja T.C. van Flanderenille saatavilla olevien tietojen perusteella, jotka konsultoivat Sitchinia US Naval Observatorysta, voidaan todeta, että Nibiru on jo tunnistettu. On huolestuttavaa, että Harrington lähetti asianmukaisen teleskoopin Uuden Seelannin Black Birchiin hankkimaan visuaalisen varmistuksen dataan perustuen, mikä johti odotukseen siitä, että se sijaitsisi tällä hetkellä elliptistä kiertorataansa eteläisen pallonpuoliskon taivailla. Hän kuoli ennenaikaisesti äkilliseen syöpään projektin aloitettuaan. Eräs huolestunut ja ahdistunut tarkkailija huomautti, että “hänen ruumiinsa oli tuskin kylmä” kun hänen tiiminsä jo sai kutsun panna pillit pussiin ja ohjelma lakkautettiin.

 

 

 

 

 

 

Nibirun asukkaat, joita kutsutaan nimellä Anunnaki, loivat DNA-yhdistelmän meille ihmisille heidän itsensä kuvakseen (jumalat) työskennellessään itäisessä ja eteläisessä Afrikassa. Tämä on se missä heidän geenilaboratorionsa (tri. Louis Leakeyn ja muiden Keniassa ja Tansaniassa tekemien tutkimusten ja löydösten perusteella, sekä Etelä-Afrikan Witwatersrandin yliopiston professori Errol Tobiaksen eteläisestä Afrikasta löydetyn Taung-kallon tutkimuksiin perustuen) sijaitsi, jossa yhdisteltiin maallista DNA:ta ja Anunnakien DNA:ta. [16] Heidän aikeinaan oli keksiä Anunnaki-alirotu heidän orjikseen tekemään kullankaivuutyöt, jotta he voisivat käyttää kultaa heidän planeettansa ilmakehään siroteltuna suojelemaan sitä heidän aurinkonsa säteiltä (paljon samaan tapaan kuin nykyiset Rolls Roycet käyttävät pieniä kultalankoja luksusautojen tuulilaseissa samaan tarkoitukseen säteilyn heijastamiseksi) Nibirulla (työ joka oli ilmeisesti liian vaivalloista Anunnakeille itselleen). Savitaulujen mukaan iso osa kaivauksista tehtiin “Abzu”-nimisellä alueella, joka on nykyisessä itäisessä ja Keski-Afrikassa, joka kulkee Zambezi-jokea pitkin, mikä mahdollisesti selittää mystiset Zimbabwen suuret rauniot. Kulta kuljetettiin Siinain rakettien laskeutumisalustalle ja sieltä Nibirulle. Suuret Egyptin pyramidit pinnoitettiin marmorilla ja niihin laitettiin kristallikiteitä, ja ne toimivat laskeutumisvaloina saapuville avaruusaluksille, ja mahdollisesti myös laskeutumisalustoina tai kemiallisina aseina.

Sumerian savitaulut ovat huikean yksityiskohtaisia. Ne paljastavat päivämääriä, nimiä, paikkoja jne. Ja… uskomattoman yksityiskohtaisesti. Kaksi tarinan päähahmoa E.din-nimisellä linnakkeella (varhaisen Anunnaki-asutuksen pääpaikka, Irakissa lähellä nykyistä Basraa) ovat nimeltään Enlil ja Enki, joista ensimmäinen on Maapallolle suuntautuneen tutkimusretkikunnan komentaja ja jälkimmäinen hänen tiedeupseerinsa ja oikea kätensä. Ninharsag oli geenitieteilijäksi ryhtynyt lääketieteellinen upseeri, joka monien karmaisevien epäonnistumisten jälkeen onnistuneesti kloonasi Maasta löytyvästä kädellisestä olennosta Anunnakin DNA:ta siihen lisäämällä modernin Adamu (sic – nimi esiintyy savitauluissa) -ihmisen. Moderni ihminen on saatettu luoda jumalan kuvaksi, mutta hän oli myös syntymästään asti rajoittunut, hänen elinaikansa oli Anunnaki-vanhempiinsa verrattuna huomattavan paljon lyhyempi, hänen ruumiinsa oli myös paljon pienempi ja hänen geeneihinsä oli koodattu unohdus ettei hän muistaisi. Aluksi ihminen ei kyennyt lisääntymään, ja Anunnaki-naiset toimivat sijaisäiteinä näille “koeputkilapsille”.

Lopulta päätettiin antaa Adamulle mahdollisuus lisääntyä (hedelmä elämän puusta) ja niin Ninki, eräs sijaisäideistä, loi Tiamatin (josta sana ‘Mama’ vaikuttaa olevan johdettu), kumppanin, prinsessan nimeltä Damkina, Nibirulla Enkin maalliseksi vaimoksi (ja näin mahdollisesti käytänteen että vaimo ottaa aviomiehensä sukunimen). Aluksi maalliset kloonit eivät osanneet lisääntyä, sillä niillä oli ainoastaan 22 kromosomia eikä lainkaan sukupuolia määrittäviä X- ja Y-kromosomeja. Nuori Ningishzidda-niminen tieteilijä suoritti mahdollisesti vaarallisen kirurgisen prosessin, jossa kerättiin sukupuolikromosomeja Enkiltä ja hänen kauniilta puolisisarelta Ninmah’lta, (kuin kaksi toisiinsa kietoutunutta käärmettä, Ningishzidda erotteli… järjesti nämä kaksi oksaa Elämän Puuhun…) ja implantoi lisääntymisen mahdollistavat kromosomit Tiamatin ja Adamun rintakehiin. Näin ihmisillä oli tästä eteenpäin 23 kromosomia, ei 22 ja he olivat vapaita kulkemaan ympäriinsä E.dinillä. Näin tämä koodattu DNA-koodin salaus on se mitä tri. Venter ja hänen kollegansa lopulta ovat ryhtyneet viimein purkamaan. [17]

Anunnaki-saaga joka seurasi heidän Maapallolla oloaikaansa jätti paljon toivomisen varaa, ja siihen kuului groteskia tappelua ja murhaamista, petturuutta, sotaa ja selkäänpuukotusta yhdistettynä rotujen väliseen pariutumiseen “houkuttelevien ihmisten tyttärien” kanssa, ja näin luotiin aristokraattiset ja kuninkaalliset verilinjat. Kirjoitukset kertovat yrityksistä hävittää ihmiskunta (suuri tulva) ihmiskuntaa inhoavan Enlilin käskystä, joka oli Enkin (Mardukin) niskoitteleva ja katkera poika, jonka vallanhimoinen ja laajamittainen alueellinen ryöstely johti hänet miehittämään Siinain avaruusalustan vastoin isänsä Enkin ankaraa neuvoa, ja joka lopulta huipentui eräänlaiseen tuhoisaan ydin- ja biologiseen sotaan, joka suunnattiin Enkiä itseään ja hänen maanpäällisiä liittolaisiaan vastaan.

Hän etsi turvapaikkaa Niilin avaruusmajakasta ja -aseesta, jonka me nykyään tunnemme Gizan Suurena Pyramidina, ja konfliktin aikana käytetyt tuhoisat aseet saivat aikaan kamalan radioaktiivisen laskeuman ja viruskontaminaation nykyisen Lähi-Idän alueelle, joka muutti hedelmällisen alueen autiomaaksi. [18] Tämän johdosta Anunnakit siirsivät laskeutumisalustansa nykyiseen Etelä-Amerikkaan, jonka maamerkkinä perulaiset Nazcan kuviot näkyvät ainoastaan ilmasta. Siellä he jatkoivat kullankaivuutaan uudella innolla, vaikka heidän kotiplaneettansa alkoi pikkuhiljaa olla kauempana kuin minne heillä oli kyky palata, jopa käyttäen heidän kehittynyttä teknologiaansa.

Kaiken tämän johdosta 6000 vuotta sitten Anu, kaikkien nibirulaisten ylin johtaja, teki päätöksen vieraillessaan Maapallolla, että he jättävät ihmiset kohtalonsa varaan, mutta että he jättäisivät ihmisille universumin, tieteen ja elämän salaisuuksista osan, ja he siirtyisivät joukolla Nibirulle ennen kuin sen kiertorata oli kuljettanut sen kauemmas kuin mihin heidän teknologiansa kykeni heitä viemään. Ilmeisesti he poistuivat ristiriitaisin tuntein, koska he itse kärsivät ikääntymisongelmista Maapallolla, joita heillä ei Nibirulla esiintynyt lainkaan, ja heidän matkansa tänne ei ollut mukava, mistä syntyi paljon eripuraa suvun kesken ja jopa ydinasekonflikti.

Joten jumalat lähtivät pois, ja jättivät ihmiskunnan täysin yksin ja hämmennyksen valtaan. Pyramidimäisiä laskeutumisalustoja rakennettiin Keski-Amerikkaan, Intiaan ja Lähi-Itään joilla heitä houkuteltiin palaamaan planeetalle takaisin. [19] Heidän palaamisen edestä annettiin uhrilahjoja, mm. ihmisuhreja kauniista ihmisten tyttäristä, jotka puettiin säkkiin ja heidän päällensä heitettiin tuhkaa, mutta tämän seurauksena ei tapahtunut mitään. Jumalat eivät palanneet. Ihmiskunta lopulta alkoi kehittää omia filosofioitaan, uskontojaan ja elämäntyylejään perustuen Anunnaki-luojajumalien perintöön, ja surullista kyllä he pyrkivät imitoimaan jumaliaan monien konfliktien ja verenvuodatuksen muodossa. [20]

Niinkuin Michael Tellinger huomauttaa, kaikkein uskottavin argumentti mytologisia jumalia vastaan on, että arviolta joskus vuonna 9,000 e.Kr., ennen Sumeriaa, Maya-sivilisaatio syntyi huikealla tavalla tyhjästä, ja se ilmensi samanlaisia taipumuksia maanviljelyyn, viljelyyn, sadonkorjuuseen, yhteiskuntarakenteisiin ja kaupankäyntiin kuin Sumeria, jotka kaikki voidaan liittää jumalten opetuksiin. On mahdollista, jopa todennäköistä, että useampi kuin yksi avaruusolentojen ryhmittymä on jättänyt jälkensä Maapallolle. Muinaisessa Kiinassa on kuvauksia jumalasta, joka eli ihmisten keskuudessa ja teki ihmeitä. Samankaltaisuudet Jeesuksen ja Kuan Ti:n välillä ovat huikeat. Uskomatonta kyllä, useimmat muinaisen maailman mytologiat, huolimatta niiden suurista eroista, keskittyvät kahteentoista pääjumalaan, joka vaikuttaa olevan muinainen versio nykypäivän television saippuaoopperoista. Buddha syntyi “Taivaan Kuningattarelle” ja Buddhan opetukset myötäilevät Kristuksen opetuksia monessa mielessä. Shintojen rituaalien ja Sumerian perinteiden välillä on myös huikeita samankaltaisuuksia. Jainalaisuudessa on tarina askeetikosta, jolla oli niin etevät psyykkiset kyvyt, että jumalat lähettivät taivaasta erittäin kauniin ‘taivaallisen neidon’ viettelemään hänet ja imemään hänestä kyvyt. Muhammed oli niin haluton kertomaan mitään opetuksia tuon jumalan nimeen, että “enkeli” otti häntä kurkustakiinni ja ravisti väkivaltaisesti. Yksityiskohtainen kuvaus yhteisistä muinaisista teemoista ja kytköksistä maailman valtauskontoihin on todella räjähtävä emotionaalinen miinakenttä, joka on niin kaukana tämän artikkelin aihepiirin ulkopuolella, mutta lukija voi tarttua Tellingerin kirjaan Slave Species of God saadakseen läpikotaisen ja vakuuttavan analyysin kaikista todisteista.

Jälkikäteen tarkasteltuna voi tuskin olla mitään muuta rationaalista selitystä sille miten niin monet erilaiset uskonnot ovat kehittyneet planeetallamme niin lyhyessä ajassa. Raamatun ja nuolenpääkirjoituksen tutkijat joutuvat olemaan yhtä mieltä siitä, että niiden kaksi eri tarinaa täydentävät toisiaan hienosti. Surullista kyllä, Maapallolla ihmisten kesken soditut ensimmäiset sodat (jotka olivat Anunnakien tykinruokaa) olivat juurikin uskontojen takia ja/tai omien jumalankaltaisten esivanhempiemme tukemia sotia maa-alueista. Se tarttui meihin. Jos jotain positiivista tästä kaikesta haluaa löytää, sen on pakko olla siinä faktassa, että ihmiskunta vaikuttaa olevan geneettisesti ohjelmoitu toimimaan paljon rauhallisemmin kuin esi-isänsä ja ihmiskunta on edistymässä evoluutiossa nopeudella, joka hämmästyttää jopa varhaisten päivien Anunnakeja. Tellinger esittää syväluotaavan kysymyksen onko väkivaltainen luonne meihin koodattu vai olemmeko me oppineet käyttäytymisen jumalilta. Onko se luonnossamme vai ympäristössämme?

Anunnakin geenimysteeri, paljon samaan tapaan kuin mystinen Sumerian kammio, jossa oli näistä ja monista muista asioista kertovia savitauluja, pysyi salassa aina meidän päiviimme asti, kun kaksi Cambridge Universityn tieteentekijää mursi DNA-koodin (joista toisen väitetään käyttäneen LSD:tä tuolloin) ja tri. Zechariah Sitchin käänsi koko ihmishistorian suurimman saagan. Aivan kuin tämä ei olisi ollut tarpeeksi, on hyvä syy uskoa, että Jehova, tai Yahweh, tai hindulaisuuden ja buddhalaisuuden uskonnot ovat erikoissuhteessa Anunnakiin, heidän jälkeläisiin sekä liittolaisiinsa. Kaikki esiintullut todistusaineisto osoittaa siihen seikkaan, että eri Anunnaki-“jumalat” perustivat suuret uskonnot kriittisen tarpeellisiksi manipulaation instrumenteiksi säilyttämään yhteiskunnallinen kontrolli ihmisistä, joka on toiminut myös suorana alistamisen välineenä vallanhimoisille papeille, jotka käyttävät hyväksi hienovaraista ja ilkeää pelon ja uskon sekoitusta omiin käytännön, rahallisiin ja poliittisiin tarkoituksiin ja ihmiskunnan edistysmielisen kehityksen ja valaistumisen karmaisevaksi haitaksi. Ihmiskunta olisi edelleen eräänlaisella henkisellä kivikaudella, mutta oman DNA:mme peukaloimisen ansiosta se ei ainoastaan paljasta meille kaikkein valaisevimpia salaisuuksia historiastamme, vaan myös samalla avaa henkiset ulottuvuudet ja laajentaa tietoisuuden leveyttä ja syvyyttä, mikä huikaisee ihmiskuntaa ja merkitsee katalyyttista käännekohtaa historiassamme.

Lisäksi joka puolella maailmaa pienet henkisesti tiedostavien ihmisten ryhmät kokevat konkreettisen tietoisuuden muutoksen kolmannesta ulottuvuudesta korkeammille ulottuvuuksille, kun ihmiskunnan huikeat kyvyt ja kyvykkyydet paljastetaan ihmiskunnan DNA:n avautuessa ja ihmisten lempeästi tottuessa fyysisiin ja henkisiin alkuperiinsä. [21]

Tällaisten mieltä vavisuttavien paljastusten jälkeen pitäkäämme hieman kivaa spekuloimalla ja käykäämme darwinistisesti tutkimaan tietojamme. On todennäköistä, että tietyt tiedustelupalvelut maailman suurvalloissa ovat hyvinkin perillä tästä kehittyvästä tutkimuksesta, sekä muinaisesta että modernista, ja eräät yksityisen sektorin/valtion/puolivaltiolliset toimijat, joilla on äärimmäisen paljon valtaa ja vaikutusvaltaa, ovat myös päässeet kiinni ihmisluonteesta ja ihmiskunnan muutoksesta. Eräät keskeiset henkilöt NASAlla olisivat mielissään käynnissä olevista arkeologisista tutkimuksista Irakissa ja ihmisgenomin alalla. [22] Siirtyäksemme puhtaan spekulaation puolelle, on mahdollista että jos esi-isämme hedelmöittivät meidät ja sitten lähtivät, silloin universumin on oltava täynnä elämää, konsepti jota TV-sarja Star Trekissa käsitellään, joka voi olla lähempänä totuutta kuin kehtaamme kuvitellakaan. [23]

Voi myös hyvin olla, että on olemassa jonkinlainen galaktinen liitto, jossa useimmat jäsenet ovat useita miljardia vuosia henkisesti ja teknisesti meitä tai primitiivisiä Anunnaki-esivanhempiamme kehittyneempiä. Planeettainvälinen matkailu ei olisi saavutettavissa mekaanisella työntövoimalla, vaan siirtymällä aika/avaruudessa, niinkuin Einstein postuloi, vaikka Einstein piti valonnopeutta äärimmäisenä rajana. Sellaisilla olennoilla todennäköisesti olisi oma versionsa YK:sta tai galaktisen liiton hallinnosta, jota säätelee omanlaisensa YK:n peruskirja eräänlaisen Päädirektiivin muodossa. Tämän järjestön, jonka jäseninä on niin kehittyneitä olentoja, jäseneksi päästäkseen vaatisi yksinkertaisesti planetaarista evoluutiota siihen pisteeseen, että avaruusmatkailu on mahdollista, yhdistettynä henkiseen transformaatioon yhdistettynä diplomaattisiin ja neuvottelukykyihin, mikä ylittäisi tämän tähän asti maalliselle (ja Anunnakeille) ominaisen väkivallan ja pakottamisen ominaispiirteen.

Maapallon kehittyessä lähemmäksi tämän toteutumista yhä useampi planeetan ulkopuolinen olento voisi luonnollisesti kiinnittää lähempää huomiota Maan asioihin, hieman kuin nimekäs lontoolainen klubi, joka etsii kandidaatteja jäsenikseen. Tämä selittäisi monenmoiset UFO-havainnot atomipommin räjäyttämisen jälkeen sekä niiden vaikutukset ympäristöömme, sekä monet kertomukset abduktioista eri puolilta maailmaa, joihin on kuulunut väitetysti lääketieteellisiä kokeita ja välillä myös “briiffauksia” potentiaalisista/oikeista ydinteknologian aiheuttamista uhista sekä muista ympäristön tuhoutumisen uhista. [24]

Se mikä on yhtä huikeaa kuin innostavaakin on, että moderni tiede vahvistaa nyt muinaiset paljastukset tosiksi. Ensimmäistä kertaa ihmiskunta seisoo sekä ihmiselämän maallisen alkuperän ymmärtämisen että omien intergalaktisten juurtensa ymmärtämisen partaalla – pelottava mutta myös inspiroiva tulevaisuudenkuva – jossa akateeminen ja intellektuaalinen informaatio molemmat auttavat ihmiskuntaa samanaikaisesti käytännön tasolla saamaan aikaan vertaansa vailla olevan merkittävää edistystä ihmisolemuksen laajimmalla mahdollisella spektrillä. Me olemme nyt etuoikeutettuja saadessamme nähdä vilauksen siitä keitä me todella olemme, mistä me olemme oikeasti tulleet, mitkä meidän henkiset ja evolutionaariset tarkoituksemme saattavat todella olla, ja mahdollisesti jopa saamme nähdä vilaukselta innostavan tulevaisuuden jonne me olemme menossa. [25]

Ottakaa tämä tieto, kertokaa se äärettömällä ja viekää se universumin äärimmäisiin kolkkiin ja silloinkin alatte vasta raapaista pintaa niistä seuraamuksista, joita tällä on Maapallon ihmisille ja omalle tulevaisuudellemme.

***

Douglas McClure on eteläafrikkalainen entinen virkamies, joka on työskennellyt Etelä-Afrikan hallitukselle vuosina 1990-2000 palvellen kolmea ministeriä ja kolmea presidenttiä. Hän on työskennellyt Etelä-Afrikan ballististen ohjusten ja atomipommiprojektien parissa, koostanut raportin presidentinkanslialle Etelä-Afrikan talousosaamisesta ja auttanut perustuslaillisissa neuvotteluissa rakentamaan demokraattisempaa Etelä-Afrikkaa vuosina 1990-1994. Ennen sitä hän oli lähes kymmenen vuotta töissä radiossa ja televisiossa ja luennoi Etelä-Afrikan merisotakoululle ja kahdelle eteläafrikkalaiselle yliopistolle kansainvälisistä suhteista ja politiikasta. Hänellä on kanditutkinto University of Michiganista (USA); diplomi afrikkalaisesta hallinnosta ja politiikasta University of Edinburghista (UK); sekä valtiotieteen maisteritutkinto Kapkaupungin yliopistosta.

VIITTEET

[1] Charles Darwin – http://en/wikipedia.org/wiki/Charles_Darwin Hänen kunniakseen todettakoon, että Darwin yritti rehellisesti ja mittavasti dokumentoida eläinkunnan ja ihmiskunnan evoluutiota hänen kirjassaan On the Origin of the Species, joka julkaistiin Englannissa vuonna 1859. Puuttuva linkki aina häiritsi häntä, ja se antoi aina kättä pidempää hänen kriitikoilleen. Villielämän jakaantuminen geografisesti hämmensi häntä, ja hän keräsi fossiileja eri puolilta maailmaa HMS Beaglen kyydissä matkailtuaan, hän tutki lajien muuntumista toiseksi ja kehitteli luonnonvalinnan teoriansa vuonna 1838. Jossain määrin filmi Master and Commander kuvaa Darwinin kaltaista persoonaa. Kapkaupungissa hän tapasi Sir John Herschelin, joka oli myös kirjoittanut mysteerien mysteeristä, lajien alkuperästä. Hän oli koostamassa teoriaansa vuonna 1858, kun Alfred Russel Wallace lähetti hänelle esseen samasta ideasta, joka innoitti häntä julkaisemaan ajatuksensa.

[2] Vuonna 2007 Tri. Craig Venter piti BBC Dimbleby -luennon otsikolla “DNA-vetoinen maailma”, jossa hän esitti, että tulevaisuuden elämä riippuu sekä kyvystämme ymmärtää ja käyttää DNA:ta että mahdollisesti myös synteettisten elämänmuotojen luomisesta, eli elämästä joka EI OLE darwinilaisen evoluution synnyttämää vaan ihmisen keinotekoisesti tuottamaa. http://www.bbc.co.uk/print/pressoffice/pressreleases/stories/2007/12_december/05/di Tämä maailman nimekkäimmille tieteentekijöille pidetty esitys esitettiin BBC World -kanavalla. Puhe on meidän asialle, eli ihmiselämän alkuperän uudelleenarvioinnille kriittinen, sillä Venter hyväksyy, että se mitä me nyt pidämme 200 tuhatta vuotta sitten tapahtuneena saattaa olla tieteellisesti meille mahdollista jo nykypäivänä. Hänen puheensa kannattaa lukea muistakin syistä kuin tästä, sillä siinä on loistavia oivalluksia maailman tulevaisuudesta, joka on surullista kyllä kovasti tämän tekstin aihepiirin ulkopuolella, mutta varmasti relevantti kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle.

[3] Crick, F.H.C. “The Origin of the Genetic Code”, julkaissut Medical Research Council Laboratory of Molecular Biology, Hills Road, Cambridge, England. 21. elokuuta 1968. Kts. Myös Mark Eastman M.D. & Chuck Missier: “The Origin of Life and the Suppression of the Truth – excerpts from the creator beyond space and time”: http://www.bibliotecapleyades.net/ciencia/esp_ciencia_life13htm .

[4] Linda Moulton Howe, “Human Genome Project Junk DNA Is Still a Mystery”, Earth Files: http://www.bibliotecaplyades.net/ciencia/ciencia_adn07.htm .

[6] Linda Moulton Howe. op cit. Tämä artikkeli kuvaa niinkutsutun roska-DNA:n merkityksen etsintää ja myös epäilee sitä että professori Changia olisi ollenkaan olemassa, aihe jota tri. Michael Salla on myös käsitellyt. Huolimatta siitä onko tri. Chang olemassa, on kuitenkin olemassa riittävästi näyttöä siitä, että voidaan todeta että DNA-tutkimus on tuottanut monenlaisia huikeita paljastuksia.

[7] World Mysteries –verkkosivu: http://www.bibliotecapleyades.net/ciencia/ciencia_adn02.htm . HGP paljasti, että ihmisillä on 30 000 – 40 000 geeniä, lukema on paljon pienempi kuin aiemmin oletettiin. Esimerkiksi hedelmäkärpäsellä on 13 300 geeniä, kastemadolla 18 300 geeniä, sinappikasvilla 25 700 geeniä. Geneettisen analyysin mukaan yli 98% ihmis-DNA:sta on samaa kuin simpanssilla. Itse asiassa simpanssit ovat lähempänä geneettisesti ihmisiä kuin orankeja tai gorilloja. Ovato ihmiset omituiselta näyttäviä apinoita? Bryan Sykes, rohkea professori Oxfordin yliopistosta, joka kirjoitti kirjan “The Seven Daughters of Eve: The Science That Reveals Our Genetic Ancestry”, esittää että antiikin maista tullut matkaaja elää meissä kaikissa, mutta hän ei esitä että matkaaja olisi tullut planeetan ulkopuolelta. Kuitenkin kun tri. McIntyre, US Geological Surveyn jäsen, käytti fissio- ja hiiliajoitusmenetelmiä määrittämään keihäänkärkien ja muiden muinaisten varhaisihmisten työkalujen ikää, alkuperäinen 20 000 vuotta korjattiin 250 000 vuodeksi. Hän ei osannut aavistaakaan, että tämä tulisi pilaamaan hänen uransa.

[8] John Stokes: “Scientists find ET Genes in Human DNA”, http://www.alienufosecret.eu/forum/index.php?action=thread&forum=14&topic=177 .

[9] Kenneth Chang: Smaller Computer Chips Built Using DNA as Template, http://www.bibliotecapleyeades.net/ciencia/ciencia_adn04.htm . Shirley MacLaine: Sage-ing While Age-ing. Atria Books, New York, 2007.

[10] Dr Michael Salla Ph.D.: “Exopolitics and the Human Genome Project”. Julkaistu Exopolitics-sivulla: http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-47.htm .

[11] Ibid.

[12] Mooney, Richard E.: Gods of Air and Darkness. Souvenir Press Ltd, London, 1972. Tämä räikeältä kuulostava mielipide ei ole yhtään niin vallankumouksellinen tai uusi kuin miltä se kuulostaa, vaikka sen puolesta tuleekin esiin uskomattomalla tahdilla todisteita uusilla molekyylibiologian ja arkeologian aloilla. Mooney kirjoitti aikana jolloin HGP oli pelkkä unelma, ja kuitenkin hän myös epäili että olisi paljon näyttöä siitä, että avaruusolennot ovat luoneet ihmiskunnan. Drake, W. Raymond: Gods and Spacemen in the Ancient West. Sphere Books, London, 1972. Tämä on myös kirjoitettu ennen HGP:n DNA-tutkimuksia, ja kirja ehdottaa samanlaisia ajatuksia ihmiskunnan alkuperästä, joihin liittyvät avaruudesta tulleet olennot, Pohjois-Amerikan intiaanit ja Keski- ja Etelä-Amerikan kansat.. Kts. Zechariah Sitchin: “Sensational Human Genome Discovery”: http://www.bibliotecapleyeades.net/sumer_annunaki/annunaki/anu_6.htm .

[13] Sitchin, Zechariah. The 12th Planet – Book 1 of the Earth Chronicles. Harper-Collins, New York, 2007. Kts. Myös Neel Freer: “The Alien Question: An Expanded Perspective – A White Paper”: http://www.bibliotecapleyeades.net/vida_alien/esp_vida_alien_25.htm .

[14] Jim Marrs, Rule by Secrecy. Harper-Collins, New York, 2000. pp. 374 – 375. Viimeinen kappale Anunnaki-aiheesta on niin mukaansatempaavaa luettavaa, että vaaditaan useampi lukukerta ennenkuin viestin koko sisältö alkaa iskostua. Kuten Tellingerin kirjoitukset, se on myös häiritsevää luettavaa, sillä se paljastaa kaikessa karmeudessaan vääristelyn ja suorat valheet, joita ihmiskunnalle on syötetty niin pitkän aikaa, millä on ollut vakavia seuraamuksia läpi historiamme.

[15] Ibid. Katso myös Neil Freer: “The Alien Question: An Expanded Perspective. A White Paper”: http://www.bibliotecapleyeades.net/vida_alien/esp_vida_alien_25.htm . Jälkimmäinen artikkeli esittää ajatuksia herättävän analyysin etsinnästä löytää linkki muinaisten arkeologisten nähtävyyksien tutkimusten ja nykymaailman korkean teknologian avulla tietoomme saamien galaksiamme koskevien paljastusten välillä, sekä myöskin niistä häiritsevistä toimista joita on tehty näiden paljastuksen salassa pitämiseksi. Harringtonin kuolema oli niin ennenaikainen, että on syytä epäillä sen luonnollisuutta.

[16] Michael Tellinger, Slaves Species of God – The Story of Humankind from the Cradle of Humankind. Music Masters Publishing, Johannesburg, 2005. Vaikuttavassa 542-sivuisessa kirjassa, jonka kannessa on kuva DNA-molekyylistä, Michael Tellinger käy tietokirjamaisesti läpi Anunnakia Sitchinin kirjojen avulla sekä myös nykyisen DNA-tutkimuksen avulla. Tellinger, eteläafrikkalainen, on brittiläiskirjailija Tim Goodin tapaan muusikko koulutukseltaan, eikä niinkään arkeologi tai molekyylibiologi. On vain ihmeteltävä miksi muusikoilla on intellektuaalinen kyky ja pokkaa kirjoittaa siitä mitä niin monet muut ovat aiemmin jo havainneet tai ainakin kyseenalaistaneet ja sitten tahallaan jättäneet huomiotta. Vaaditaan Salla, Good tai tässä tapauksessa Tellinger jolla on rohkeutta ja sisua varmistaa, että tarina tutkitaan läpikotaisin ja sitten kirjoitetaan kansanomaiseen tyyliin niiin, että kaikki ymmärtävät.

[17] Ibid.

[18] Ibid. pp. 492 – 496. Gizan pyramidin tutkimuksista katso Graham Hancock, Fingerprints of the Gods – A Quest for the Beginning and the End. Mandarin, London, 1996. Oxfordin yliopiston filosofian kasvatti, tri Joseph P. Farrell, on kirjoittanut ajatuksia herättävän, joskin jutustelevan kertomuksen Gizan pyramidista, ja ehdottanut että se on rakennettu jättiläismäiseksi sotilaskokeeksi, jolla luodaan moderni kuolemantähden säteilyase, jättiläismäinen kemiallinen masuuni, jota lopulta käytettiin aurinkokunnassa tuhoisin seurauksin. Katso tri. Joseph P. Farrell, The Giza Death Star Deployed. Adventures Unlimited Press, Kempton, Illinois, 2003. Vieraillessani Alexandriassa lokakuussa 2008, minulle näytettiin väitetty Kom-el-Shuqafan katakombi, joka koostuu virtuaalisesta muinaisesta ydinasebunkkerista noin 30 metrin syvyydessä, jossa on ruokavarastot (väitetysti ne olivat sarkofageja mutta mitään merkkejä luista tai ruumiista ei ollut), makean veden kaivo, käymäläaukko, ruokasali ja useita onkaloita, jotka oli koverrettu kiveen (nukkumapaikat?) sekä myöskin Adamun ja Chevan patsaat, joissa näkyi Enkin käärmesymboli. Satelliittivalokuvat Keski-Siinaista paljastavat suuria ympyrämäisiä alueita ja joitain kiviä Gizan suuren pyramidin lähellä, jotka näyttävät samalta kuin Nagasakin ja Hiroshiman jälkeen jääneet vauriot.

[19] Erich Von Daniken, Chariots of the Gods? Was God an Astronaut? Corgi Books, London, 1972. pp. 28 -50.

[20] Zechariah Sitchin, The Wars of Gods and Men. Book II of the Earth Chronicles. Harper-Collins, New York, 2007.

[21] Neil Freer: “The Alien Question: An Experienced Perspective”: http://www.bibliotecapleyeades.net/vida_alien/esp_vida_alien_25.htm .

[22] Kiinnostava kuvaus siitä mitä NASA saattaa tietää tai on jättänyt tahallaan paljastamatta löytyy Richard Hoaglandin ja Mike Baran kirjasta Dark Mission – The Secret History of the National Aeronautics and Space Administration. Feral House, Los Angeles, 2007. He ehdottavat, että NASAn hyvä maine piilottaa taakseen politiikkaa, joka muistuttaa enemmänkin muinaisia uskontoja ja okkulttisia mysteerikouluja kuin rationaalista tiedettä, joka on pelkkä kulissi.

[23] Fred Burkes: “Meaning of Life Questions – A Speculative Look at the Big Picture of Life in the Universe”: http://www.wanttoknow.info/meaningoflifebigpicture .

[24] Tri. John E. Mack, Human Transformation and Alien Encounters – Passport to the Cosmos. Crown Publishers, New York, 1999. Harvardin lääketieteellisen psykiatrian professori ja peloton abduktiotapausten tutkija Mack tapettiin omituisissa olosuhteissa Lontoossa. Hänen kliininen tutkimuksensa tarjosi toivoa tuhansille siepatuille aina Zimbabwesta Eurooppaan ja Amerikkaan, mutta se johti myös akateemiseen noitavainoon Harvardissa, jonka hän lopulta onnistui voittamaan. Hänen tutkimuksiensa pohjalta tehdyt päätelmät tuntuvat kertovan siitä, että tiettyjen historian aikakausien aikana planeetan ulkopuoliset olennot ovat valinneet naishenkilöitä, joiden kanssa on risteytetty älykkäämpiä lapsia ja näin annettu kyvykkäämpiä geenejä ihmiskunnan käyttöön niin, että geenivaranto päivittyisi sekä planeetalla että sen ulkopuolella, tai että parannettaisiin avaruusolentojen omaa syystä tai toisesta ilmennyttä geneettistä vajavaisuutta. Sellaiset löydökset ovat yhdenmukaisia ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomuksen kanssa, jossa “Jumalten pojat” tulivat risteytymään “ihmisten tyttärien” kanssa ja se saattaa selittää myös neitseelliset syntymät, Mooseksen ja palavan pensaan, Muhammedin ylösnousemuksen taivaisiin (Koraanissa), Raamatun tuliset rattaat ja muut kertomukset. Katso yksityiskohtaisemmat kuvaukset Whitley Strieberin kirjasta Communion – a True Story. Harper, New York, 2008.

[25] Voitaisiin aivan hyvin esittää myös, että monet eivät yksinkertaisesti halua pohtia henkisen heräämisen aiheuttamia psykologisia uhkia johtuen äärimmäisen haastavasta mentaalisesta vaivasta muuttaa vanhoja ajatusmalleja, joita mukavuusalueelleen juuttuneilla ihmisillä on. Tämän uuden tiedon kanssa eläminen vaatii avointa mieltä ja intohimoa yleisesti kohentaa koko ihmiskunnan elinolosuhteita. Kaikki eivät kykene tähän, mutta niille jotka ovat halukkaita tarttumaan haasteeseen, kokonainen uusi maailma tai jopa useampi maailma odottaa löytäjäänsä.

 

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

ufologia

Abduktioilmiö ja sen vaikutukset UFO-paljastukselle: Brittiläinen näkökulma

Kommentoi

Kirjoittanut Philippa Foster

Exopolitics Institutella on edessään erittäin monimutkainen tehtävä, koska mikäli ‘UFO-paljastus’ on tulossa, me joudumme olemaan valmiit kohtaamaan kaikki avaruusolentoilmiön aspektit: ihanan rikastavista kontaktiskenaarioista ja sen mukanaan tuomista hyödyistä aina avaruusolentojen sieppauksiin ja MILABeihin (väitetyt armeijan tekemät sieppaukset). Jotta menestyksekkäästi mukauduttaisiin tähän suureen kulttuurimuutokseen, ihmisten on saatava tietää koko totuus, silloinkin kun se ei ole asianmukaista, ja niille jotka sitä kaipaavat tulisi olla olemassa tukimekanismeja. Tämä artikkeli tutkii sitä miten me voisimme hyötyä ufologian alalla tehdystä vuosikymmeniä kestäneestä tutkimuksesta, sekä useista ensikäden kokijoiden kertomuksista. Nämä valmistelevat meitä UFO-paljastuksen kaikkiin ‘yllätyksiin’ ja mahdollistavat ihmiskunnan luoda vahva ja palkitseva Kosminen tulevaisuus.

  ‘Eksopolitiikan’ ja ‘UFO-paljastuksen’ yksi päätarkoituksista on nostattaa ihmisten tietoisuuden tasoa Maan ulkopuolisista elämänmuodoista ja edistää rauhanomaista vuorovaikutusta niiden kanssa. Siksi ymmärrettävästi on ollut paljon huolta siitä miten avaruusolentojen tekemien sieppausten epämiellyttävä luonne, sekä erityisesti MILABit [1] (Military Abductions, sotilassieppaukset), saattaisivat vaikuttaa kansan mielipiteeseen ‘UFO-paljastuksesta’[2]. Se herättää myös epäilyksiä siitä onko Korkean Tason Viranomaisten kanssa tehtävä yhteistyö edes saavutettavissa.
Todellakin on selkiyttävä ajatus, että ne samat ihmiset, joiden toivotaan legitimoivan UFO-paljastuksen, saattaisivat olla mukana sellaisissa karmeuksissa. Mutta tämän ei tarvitsisi heittää hukkaaan Exopolitics Instituten tavoitteita, sillä politiikka on muutakin kuin korkean tason poliitikkojen puheita. Politiikan tulisi tarkoittaa myös
ihmisten auttamista sopeutumaaan vaikeisiin ongelmiin — joka
meidän tässä kysymyksessä tarkoittaa sen tunnustamista, että
me olemme suuremmassa kosmisessa lähipiirissä, ja tämän
paljastuksen jälkivaikutusten auttamista.

 ‘UFO-paljastus’ tulee epäilemättä vaikuttamaan meidän nykyiseen ymmärrykseen historiasta, antropologiasta, astronomiasta, fysiikasta, biologiasta ja teologiasta. Itse asiassa, älykkään Maan ulkopuolisen elämän tunnustaminen vaatii täydellisen uudelleenkirjoittamisen modernista maailmanymmärryksestämme. Mutta paljastukset MILABeista ovat epävakauttava tekijä, mikä voi selittää sen miksi valtio haluaa salata UFO-kontaktin aiheen. Ja tuoreet Britannian puolustusministeriön ilmailuhenkilöstön osaston pöydälle tuotu tuore raportti ‘Secretariat Air Staff Dept. 2A’ (01.
joulukuuta 2009)[3] vaikuttaa jäynältä jolla vältetään syvempi tarkastelu. Tulee muistaa, että he harvoin ovat tarjonneet apua, he ovat lähinnä arkistoineet ja tutkineet havaintoja ja kokemuksia — jota he voivat nyt tehdä salaa ilman tilivelvollisuutta.

 Me emme tässä kuitenkaan odota Ensikontaktin skenaariota, sillä se on jo tapahtunut. Se on tapahtunut 1940- ja 1950-luvuilla, mutta myös monta kertaa aiemmin historiassa, joista vuorovaikutus Sumerian ‘jumalien‘ kanssa on hyvä esimerkki. Zecharia Sitchinin teokset [4] puhuvat Anunnakien ihmisillä tekemistä varhaisista
geneettisistä kokeista, joten ei olisi ihmeellistä jos modernit kertomukset abduktioista peilaisivat tätä samaa, eri lajien välisen risteytysohjelman painotuksella. Mutta vaikka voidaankin ymmärtää miksi avaruusolentojen rotu haluaisi tutkia ihmisolentojen ihmeellisyyksiä, ja jopa manipuloida niitä, se mikä on vähemmän selvää on miksi jotkut ihmiset haluaisivat tehdä samaa. Maailma reagoi rankasti natsien tekemiin kamaluuksiin ja reagoisi varmasti uudelleen mikäli sellaiset hirveydet jatkuisivat — ehkäpä ‘Operation Paperclipin’ jatkeena[5].

 

Valitettavasti tutkittavan aiheen epämiellyttävyys tarkoittaa, että monet ufologit jänistävät siepattujen edessä, aivan kuin siepatut saattaisivat ufologian alan häpeään. Tämän ei tarvitse kuitenkaan olla asian laita. Modernin ufologian ihana puoli on, että meillä on niin
rikkaasti näyttöä avaruusolentojen mukanaolosta. Ja monet näistä interaktioista ovat olleet mukanaolleille kontaktihenkilöille rikkaus. Joten kyllä, tuolla jossain vaikuttaa olevan ‘hyviä’ alieneita. Mutta valitettavasti on myös ‘pahoja’ alieneita. Ja vaikuttaa siltä, että pahikset ovat saamassa apua myös varsin pahoilta ihmisiltä, jos MILABit ovat totta. Sitä aina saa sapiskaa Hyvien ja Pahojen erottelusta, ja olen ajatellut tätä pointtia monesti, mutta mielestäni se ei ole ennakkoluuloa vaan maalaisjärkeä valita omat liittolaisensa viisaasti. Raamattu sanoo, ‘teoistaan heidät tunnetaan’ ja mielestäni tämä sopii hyvin Kontaktiskenaarioon. Kyse ei ole lajista vaan aikeesta.  Pintapuoli ei ole niin tärkeää kuin kokemuksen sisältö, ja
kuten me tiedämme, ei ole koiraa karvoihin katsominen. Bob
Dean[6] on sanonut, että ihmiseltä näyttävät avaruusolennot huolettivat armeijaa kaikkein eniten, sillä he kykenivät kävelemään ‘vallan käytävillä’ huomaamatta. Ja myös monet ihmiset ovat raportoineet joidenkin avaruusolentojen/ulottuvuuksienvälisten olentojen kyvystä muuttaa ulkomuotoaan. Meidän pitää myös hyväksyä, että hybridit [7] ja PGLF:t[8] ovat myös uhreja kaikessa tässä.

 Joten eksopolitiikalla on käsissään kaikkein vaikein tehtävä, koska jos UFO-paljastusta halutaan, me joudumme valmistautumaan kohtaamaan kaikenlaiset ilmiön eri puolet, joista jotkut ovat todella kammottavia. Mielestäni tämä on UFO-paljastuksen vedenjakaja, jossa se on siirtymässä tasolle jossa kaikkien kokijoiden kokemusta tulee arvostaa, ei ainoastaan niitä jotka voidaan esittää julkisesti. Ihmisrotu on hämmästyttävän sitkeä, ja ihmisten tarvitsee tietää koko totuus, vaikka se ei olisi aina kaunista.

 Sen tunnustaminen, että avaruusolentokontaktilla on pimeä puolensa, itse asiassa pohjustaa tietä kaikkein tärkeimmälle tulevaisuuden työlle, joka on Abduktion kokeneiden uhrien auttaminen, olivatpa he sitten avaruusolentojen tai armeijan yksiköiden tai molempien piinaamia. Meidän tulisi ottaa tämä tavoitteeksemme, jopa silloinkin kun valtio ei aio paljastaa UFO-todellisuutta. Me tarvitsemme enemmän asialle omistautuneita lääketieteen ammattilaisia kuten tri. Roger Leir[9], sekä kovasti kaipaamamme tri. John Mack[10], niin että kun ihmiset kärsivät sieppauksen negatiivisista emotionaalisista ja fyysisistä vaikutuksista, he voivat saada kaipaamaansa ammattiapua. Ja Budd Hopkins sekä Carol Rainey ovat suuresti auttaneet tiedettä ymmärtämään abduktiokertomusten validiteettia, ja suosittelen kovasti heidän kirjaansa ‘Sight Unseen’[11]. David Jacobs[12]
ja Whitley Strieber[13] ovat myös tehneet huikean tärkeitä kontribuutioita heidän pelottomalla totuuden etsinnällään. Abduktiotutkimus ja terapia ei todellakaan ole heikkohermoisille. Mutta me olemme etuoikeutetussa asemassa hyötymässä heidän työstään, mikä auttaa meitä kollektiivisesti etsimään ratkaisuja ongelmiin, joita ilmiöstä kärsivät kohtaavat. Tämän kaiken avulla meillä on kaikilla helpompaa UFO-paljastuksen mukanaan tuomien
asioiden kanssa.

 Minä ja aviomieheni Alan katselimme arkkipiispa Desmond Tutun haastattelua, jossa muisteltiin hänen työtään ‘Truth and Reconciliation Commissionissa’, joka käsitteli Etelä-Afrikan Apartheidin jälkipyykkiä. Uskon, että eksopolitiikka potentiaalisesti mahdollistaa olla samanlaisessa roolissa, koska UFO-paljastuksen kajastuksen myötä tulee esiin kaikki tapahtuneet karmeudet. Mutta tuosta voi seurata uusi alku ihmiskunnalle, ja anteeksianto on suuressa roolissa tätä prosessia. Ehkäpä se oli mihin viitattiin myös elokuvassa ‘District 9’. Se oli karmeaa katseltavaa, mutta siinä käsiteltiin monia tärkeitä asioita. Se oli erittäin epämukavaa johtuen sen tapahtumapaikasta (Etelä-Afrikka), mikä muistutti ihmisen toiselleen tekemistä kauheuksista, mutta se myös näytti ulkopuolisen ilmiön kosketuksesta aiheutuvat yhteiskunnalliset ongelmat. Kun pääosan hahmo muuttui ikuisesti avaruusolentojen kanssa toiminnan seurauksena, ja hän alkoi muuttua ‘erilaiseksi’, perheensä hylkäämäksi tulemisen lisäksi perhe oli myös halukas antamaan hänet viranomaisille.  Sitten hän havahtui siihen, että hämäräperäinen organisaatio oli tekemässä hänellä kokeita, joka halusi hyötyä hänen hybridi-DNA:staan niin että he voisivat kehittää uusia aseita[14], joiden kanssa ei voinut toimia järkiperäisesti eivätkä he antaneet armoa. Ei ollut ketään keneltä pyytää apua, ja sen sijaan he joutuivat elämään avaruusolentojen keskellä joita he aiemmin olivat halveksuneet. Todellakin, olen kuullut monilta siepatuilta ja erityisesti Tähtilapsilta[15] , että vaikka he vihaavat sitä mitä avaruusolennot heille tekivät, erilaisuuden aiheuttamat yhteiskunnalliset ongelmat tarkoittavat, että heidän rakkaat usein hylkäävät heidät, ja että he eivät voi luottaa armeijaan jonka he pelkäävät myös olevan mukana, ja niin he päätyvät muodostamaan epämukavia liittoja heidän sieppaajiensa kanssa paremman vaihtoehdon puuttuessa. Lisäksi he eivät voi mennä lääkärille kertomaan fyysisistä ongelmistaan (arvet, infektiot, implantit jne.) sillä he pelkäävät että heitä pidetään henkisesti sairaina, ja että heidät laitettaisiin lopulta kovalle lääkitykselle, joka tuo mukanaan lisää ongelmia. Ongelman pahentamiseksi avaruusolennot joskus kertovat heille, että he auttavat heitä jos he tekevät yhteistyötä, mikä on selvästi kiristystä, mutta mitä vaihtoehtoakaan uhrilla on?

 Toinen suuri ongelma, joka minulla on tullut vastaan, on Britanniassa terapeuttien kohtaamat vaikeudet, kun he yrittävät auttaa siepattuja. Mary Rodwell[16] näkee tarpeen auttaa ilmiön kokeneita Britanniassa, ja olen aivan samaa mieltä. Kuitenkin se on osoittautunut erittäin vaikeaksi tehtäväksi, ja olen nähnyt vuosien mittaan niin paljon kaikkea, että en voi hyvällä omallatunnolla pyytää enää uusia terapeutteja uhraamaan itseään, ennen kuin he myös saavat jotain tukea. Muutama vuosi sitten minä ja Alan autoimme keräämään kymmenisen terapeuttia yhteen, jotka olivat avoimia idealle siitä, että autettaisiin kokijoita minkä tahansa trauman kanssa, joka liittyi kontaktin negatiivisiin puoliin. Ja myös antamaan ihmisille mahdollisuuus kertoa omista positiivisista kokemuksistaan. Se oli erittäin epämuodollinen tilaisuus, mutta myös täysin luottamuksellinen, ja useinkaan emme pyytäneet rahaa. Se vaihteli pelkästä kuuntelemisesta aina regression pitoon ja terapiaan niille jotka sitä tarvitsivat. Britanniassa vaihtoehtoterapeutit olivat niitä, jotka kykenivät eniten auttamaan ihmisiä, sillä he olivat avomielisempiä muille todellisuuksille kuin valtavirran lääketieteen työntekjät. Ryhmässä oli psykologeja, psykoterapeutteja, henkisiä ja reikiparantajia sekä kliinisiä hypnoterapeutteja. Kontaktihenkilöille (positiivinen kontakti) ja siepatuille (negatiivinen kontakti) tukea antaneiden onnistumisprosentti oli suuri, koska terapiasuhde tuntuu tekevän kovasti tuhojaan terapeuttien henkilökohtaisessa elämässä. Terapeutit eivät saa tukea mistään valtavirran lääketieteen henkilöstöltä ja se voi vahingoittaa heidän uraansa mutta myös sen lisäksi he kärsivät eri lähteistä heitä kohtaan tehdyistä henkilökohtaisista hyökkäyksistä. Jotkut eivät vain kyenneet sietämään kuulemiaan tarinoita. Toisilla taas heidän puhelintaan salakuunneltiin, heidän kotien yllä pörräsi helikopterit ja he usein sairastuivat. Eräät jopa joutuivat itse sieppauksen kohteiksi. Mielestäni tätä juuri kuvattiin elokuvassa ‘The Fourth Kind’[17].  Uskoipa elokuvan sisältöä tai ei, se kuitenkin kuvaa abduktioterapeuttien kokemaa henkilökohtaista eristämistä sekä muita kauhuja. Vaikuttaa siltä, kuin sieppaajat eivät pitäisi siitä, että heidän kohteisiinsa puututaan… Terapeutit, jotka jatkoivat siepattujen parissa pisimpään, olivat yleensä niitä jotka
halusivat yhteistyötä, mutta on monia siepattuja jotka eivät voi edes hyväksyä sitä mitä heille on tehty, erityisesti mikäli heidän omat lapsensa ovat myös sieppauksien kohteina. (Ja Britanniassa tämä on erittäin relevanttia, sillä kyseessä on usein monen sukupolven ylittävä ilmiö, mistä puhun yksityiskohtaisemmin alempana.) Mutta ihmisten tulee jotenkin selvitä kokemuksistaan, ja koska heiltä puuttuu minkäänlainen suoja, voi ymmärtää sen miksi ihmiset valitsevat antautumisen eikä kaikkia mahdottomia todennäköisyyksiä vastaan taistelun. Ehkäpä niin tapahtui 1940s/50-luvuilla, kun meille uskoteltiin että eräiden avaruusolentojen kanssa oli solmittu sieppauksia sallivia virallisia sopimuksia teknologianvaihtoa vastaan [18]. Oliko kyseessä ‘jos et voi voittaa heitä, liity heihin’?. Kärsimmekö me edelleen näiden valintojen seuraamuksista?

 

Tulevaisuudesta puhuttaessa, on monia vääryyksiä joita ei voi korjata, mutta on myös suuri mahdollisuus muutokselle ja parannukselle. Me tarvitsemme eturivin ihmisiä auttamaan avaruusolentokontaktin vaikutuksien kanssa, samalla kun pysymme optimistisina kosmisen kohtalomme syleilyn hyödyistä. Desmond Tutu sanoi, että joskus haava on avattava jotta sen voi puhdistaa ja sitoa. Avaruusolentojen ja sotilaiden sieppaukset ovat molemmat haavoja, jotka pitää puhdistaa ja sitoa, jotta voisimme mennä eteenpäin kontaktin seuraavaan vaiheeseen. Vaikka en olekaan vakuuttunut, että oikeus tulee toteutumaan, on vedettävä jokin raja, jossa me sanomme ‘tämä ei saa enää koskaan tapahtua’. Ja kiitos urheiden sielujen, jotka ovat puhuneet avaruusolentojen ja ulottuvuuksien välisten olentojen kanssa tapahtuneista  kontaktikokemuksista, me voimme nähdä että muutaman huonon omenan lisäksi on paljon enemmän Maan ulkopuolisia olentoja, jotka kohtelevat meitä kunnioituksella. Ihmiset voivat olla huikeita, eikä heidän tulisi tuntea olevansa alempiarvoisia kosmisten naapuriemme rinnalla. Hyväntahtoiset avaruusolennot kutsuvat ihmiskuntaa astumaan Kosmiselle areenalle samanarvoisina, ei alamaisina, ja on tärkeää että me uskomme niin, jotta voisimme tehdä omat valintamme kollektiivisesta tulevaisuudestamme, tai muuten riskinä on että sellaiset tahot pakottavat sitä meille, joiden motiivit eivät ole yhtä jalot. Ja Exopolitics Institute sekä UFO-paljastus ovat tässä urakassa erittäin tärkeitä.

 Seuraavaksi käsittelemme joitain brittiläisten kokijoiden kokemuksia ja esitämme avustusehdotuksia. Jotta muistaisimme etteivät kaikki kokemukset ole pahantahtoisia, aloitan tässä hyväntahtoisista avaruusolentokontakteista.

 Hyväntahtoinen kontakti:

Hyväntahtoisia avaruusolentokontakteja on monentyyppisiä, mm. kanavointi[19], viljakuviot, CE5-tapahtumat[20] ja jopa kohtaamiset kasvotusten. Yleensä nämä palvelevat sitä tavoitetta, että totutellaan ajatukseen ja annetaan informaatiota. Kommunikoidun informaation aiheisiin lukeutuu:

 • Varoitukset ympäristön tilasta.

• Ehdotukset luopua ydinteknologiasta ja
yleisesti sodankäynnistä.

• Ravintoon, terveyteen ja kestäviin
teknologioihin liittyvät neuvot ja ohjeet.

    Vastaanottajalla on aina valinnan elementti, häntä ei pakoteta mitenkään. Se on vaihdantaa, joka voi olla erittäin rikastuttavaa. Monia eri tyyppisiä olentoja on kuvattu, mutta usein läsnä on tuttuuden tunne. Alus (jos se on näkyvillä) on yleensä orgaanisemman näköinen, ja joissain tapauksissa se on ‘tehty’ Valosta.

 Muualta tulleet elämänmuodot / avaruusvillielämä:

On myös raportteja elämänmuodoista, jotka vaikuttavat elävän yläilmakehässämme tai avaruudessa. Näihin kuuluu:

 • Jättiläismeduusat tai rauskunkaltaiset olennot (Britannia ja Etelä-Afrikka).

• Suuret, leijailevat, läpinäkyvät putket, joista lähtee orbeja (Meksiko).

• Sauvaolennot (Mexico).

• Planktoninkaltaiset elämänmuodot, joita on nähty pyörimässä Avaruussukkula STS 75:n kuvamateriaalissa.

• Astronauttien kuvaamat avaruusmadot.

 Surullista kyllä, on myös abduktioita ja pakotettuja kontaktikokemuksia:

Abduktiotapausten aikaan siepatulla ei ole paljoakaan kontrollia tapahtumista, tai ne saattavat jopa vahingoittaa häntä. Valitettavasti nämä ovat niitä joita me joudumme perusteellisesti märehtimään, koska ne ovat niitä joilla on ollut negatiivisia vaikutuksia ja näin ne vaativat huomiotamme, jotta voisimme auttaa niistä kärsiviä. On myös monentyyppisiä ‘olentoja’ joita on kuvattu, mutta yleisimmät niistä ovat harmaita, liskoja, varjo-olentoja ja ihmisiä.

 Brittiläisten siepattujen raportoimia ongelmia:

Fyysiset oireet:

• Unettomuus.

• Omituiset arvet kehossa, joista joskus vuotaa visvaa ja sitten ne katoavat.

• Erikokoiset ‘lusikkajäljet’, jotka näyttävät siltä kuin ne olisi kaavittu pois kehosta kuin lusikalla. (Muutamasta millimetristä neljään senttiin.) Yleensä ne ovat alaraajoissa, mutta mitään onnettomuutta ei ole sattunut jolla ne voitaisiin selittää. Usein iho on ehkä, kuin liha olisi imetty pois ihon alta. [21].

• Implantit — niitä on raportoitu aivoissa, jaloissa, rintakehässä. Jotkut on varmistettu diagnostisella kuvantamisella[22].

• Nenäverenvuodot.

• Pahoinvointi.

• Säteilyvammat rinnassa, eräällä kokijalla joka meni liian lähelle alusta. Hänen arpensa ja terveysongelmansa ovat pysyneet läpi hänen koko elämän.

 Psykologiset vaikutukset ja tilat:

• Ahdistus seuraavasta kontaktista. Tämä voi olla kontaktin pelko, tai joskus hyljätyksi tulemisen pelko jos kontaktia ei tapahdukaan.

• Kyvyttömyys keskittyä kun odottaa seuraavaa tapahtumaa.

• Masennus ja ahdistus, joka voi vaikuttaa perhe-elämään, uraan ja rahatilanteeseen.

• Pelko siitä, että avaruusolennot ja armeija tarkkailevat. Tämä on ymmärrettävää kun ottaa huomioon kaikki ne todisteet, jotka tätä tukevat.[23]

• Lisääntynyt halukkuus opiskella, aiheisiin erityisesti kuuluu lisäymmärrys tietoisuudesta, astrofysiikasta ja kvanttimekaniikasta.

• Joskus saatetaan antaa telepaattisia käskyjä. Nämä saattavat muuttua tiukemmiksi mikäli ei toimi käskyn mukaan.

• Psykologinen manipulaatio, joka voi johtaa Tukholman Syndroomaan.[24] Siepattu raportoi kauheaa fyysistä ja psykologista kaltoinkohtelua, ja kuitenkin tuntee heitä kohtaan henkistä sidettä ja turhautuu mikäli kontakti lakkaa. Tämä voi johtua siitä, että sieppaajat tuottavat vahvoja emotionaalisia tunnetiloja saadakseen aikaan tietyn vasteen, mikä voi muuttua ajan mittaan ehdollistamiseksi.

• Tunne siitä että elää kaksoiselämää — jokapäiväinen elämä versus piilossa pidetyt kokemukset avaruusolentojen vierailuista. Avaruusolentokoemusten eksoottinen luonne täytyy pitää piilossa, kun taas heidän jokapäiväiset tehtävänsä voivat tuntua liian banaaleilta. Tämä voi aiheuttaa turhautumista, kun he pyrkivät kertomaan omista kokemuksistaan muille mutta oppivat muiden vihamielisistä reaktioista aihetta kohtaan pitämään asian omana tietonaan. Tämä johtaa sisäiseen kamppailuun mikä ei voi olla terveellistä pitkällä tähtäimellä. Siksi he hyötyvät omien kokemustensa kertomisesta muille saman asian kokeneille.

• Keskivertoa suurempi autismin ja Aspergerin syndrooman esiintyvyys nuorilla brittiläisillä siepatuilla.

• On myös mahdollista tunnistaa selvä pakottamiskaava, jos siepattu ei suostu oppimaan sieppauksistaan:

1) Imartelu  — heille sanotaan, että he ovat valittuja tai erikoisia

2) Jäynääminen — heille tehdään suuria lupauksia joita ei koskaan toteuteta

3) Lahjonta — sanotaan, että heidän sairautensa parannetaan, jos he suostuvat yhteistyöhön

4) Uhkailu — heidän omaa ja rakkaiden turvallisuutta uhataan. Muiden ‘suostuvaisten’ siepattujen kautta toimitetaan joitain näitä uhkia, mutta tehdään selväksi että uhkauksen sisältö tulee kuitenkin sieppaajalta.

5) Oikean vahingon tuottaminen, jonka tekijä tehdään erittäin selväksi.

 Risteytysohjelma:

• Sieppauksien aikaan tuotetut selittämättömät raskaudet on kellotettu naisen kuukautissyklin mukaan.

• Naisten munasolujen, miesten sperman kerääminen.

• Naiset, jotka uskovat saaneensa hybridilapsia aluksessa, joille heidät viedään toistuvasti vierailulle. Useimmiten naiset kehittävät vahvan äidinvaiston hybridejä kohtaan alkuvaiheen pelon ja shokin jälkeen, erityisesti kun nainen on jo surrut keskenmenoa, mutta hänelle on sanottu että hänen syntymätön lapsensa on viety.

• Naiset, jotka uskovat olevansa Tähtilapsia, joilla on osittain avaruusolentojen DNA:ta. Yleensä muut lapset perheessä uskovat myös kyseessä olevan sisaruksensa olevan ‘erilainen’ heihin verrattuna. (Mahdollisesti sijoittamalla DNA:taan ihmisperheisiin avaruusolennot tavoittelevat suurempaa integraatiota.)

• Naiset, jotka ovat käsitelleet avaruusolentojen puuttumisen pelkojaan omien äitiensä kanssa, ja ovat saaneet tietää että äiti on myös kokenut saman, mikä viittaisi useamman sukupolven mittaiseen kaavaan. Yhdessä tapauksessa myös isoäiti on kokenut samaa.

 Sosiaaliset ongelmat:

• Kyvyttömyys saada lääketieteellistä apua ilman, että tehdään oletusta mielisairaudesta. Siepatuilla saattaa olla myös lääkärin (ja hammaslääkärin) pelko monimutkaisista syistä, mm. a) sairaalan tai kirurgian samankaltaisuus sieppausolosuhteisiin ja -instrumentteihin nähden, b) lääkärien skeptisismi paranormaaleja ilmiöitä kohtaan ja c) psyykelääkkeiden liikamäärääminen.

• Pappien ja hengellisten arvoihmisteen huono vastaus ongelmaan, kun he usein olettavat että demonit ovat ottaneet siepatun haltuunsa. Edesmennyt Monsignor Corrado Balducci[25] selvästi erotteli avaruusolennot demoneista erillisinä ilmiöinä. Kuitenkin joitain tapauksia on ollut, joissa henkinen apu ja rukous ovat osoittautuneet erittäin käyttökelpoisiksi ja tehokkaiksi.

• Sosiaalinen eristäytyminen jos perheenjäsenet, ystävät tai kollegat hylkäävät kokijan kertomukset.

• Koulukiusaaminen tai työpaikkakiusaaminen jos he puhuvat kokemuksistaan, mikä voi johtaa itsetuhoisiin ajatuksiin.

 Psyykkiset vaikutukset:

• Kasvaneet psyykkiset kyvyt — selväkuuloisuus, selvätajuisuus, selvänäköisyys ja telekinesia.

Usein avaruusolennot ottavat tästä kunnian, mutta se on luonnollinen piilevä kyky useimmilla ihmisillä, joka voidaan herättää tutkimalla henkisiä asioita ja tekemällä henkistä työtä. Siksi olen sitä mieltä, että on todennäköisempää, että joko a) ‘psyykkisesti herkät’ henkilöt todennäköisesti tulevat tietoisemmaksi avaruusolentojen läsnäolosta omilla kyvyillään, tai b) että ‘sädeteknologia’ jota käytetään siepattujen viemiseksi aluksiin tai tukikohtiin voi aktivoida ‘energiakehon’. Mahdollisesti tuomalla keho ‘energiatilaan’ kuljetusta varten tapahtuu auran tukosten puhdistusta, mikä kiihdyttää luonnollisten psyykkisten kykyjen kehitystä[26]. On monia tapauksia, joista ihmiset raportoivat muistavansa tulleensa siirretyksi seinien ja kattojen läpi, ja ‘Witnessed’-casessa[27] Linda Cortile kuljetettiin hänen asuntonsa ikkunoiden läpi. Ilmeisesti nämä henkilöt ovat olleet hetkellisesti ei-fyysisessä tilassa, mikä on mahdollistanut heidän kulkea kiinteiden kappaleiden läpi.

Kuitenkin, tuoreeltaan kehittyneet psyykkiset kyvyt voidaan ottaa rakentavaan käyttöön, eikä niiden tarvitse olla tuhoisa kokemus kokijoiden elämässää, vaikka onkin tarve sille, että on enemmän rakentavia opettajia metafysiikan alalla. 

 Aikavaikutukset:

• Puuttuva aika ja translokaatio. Translokaatio on tapahtunut, kun siepattua liikutetaan yhdestä sijainnista toiseen ilman hänen omaa suostumustaan, ja aina häntä ei palauteta alkuperäiseen sieppauspaikkaan. Joskus, kun siepattua ei palauteta alkuperäiseen paikkaan, se vaikuttaa olevan virhe avaruusolentojeen taholta, toisinaan taas tarkoituksellinen esitys vallasta. Translokaatioon voi liittyä vain yksi henkilö tai ryhmä henkilöitä, mutta joskus kokonaisia autoja on siirretty. Translokaatiot ovat abduktioilmiön ytimessä, sillä sana ‘abduktio’ kirjaimellisesti tarkoittaa ‘poisviemistä’. Puuttuva aika on tulkittu indikaattoriksi abduktiosta jota ei muisteta tapahtuneen, ja kääntäen, joskus joitain translokaatioita tuntuu tapahtuvan ilman aikaa ‘silmänräpäyksessä’, ja tämä seikka osoittaa, että translokaatiotapahtuma on esiintynyt, sillä kun ei muisteta että  ‘matka-aikaa’ olisi kulunut yhtään kun päästään uuteen paikkaan.

 Ylläoleva lista näyttää monenlaiset ongelmat, joita monesti liitetään negatiivisiin kontaktikokemuksiin, kuitenkin on olemassa monia asioita jotka auttavat siepattua kokemuksessaan:

 • Meditaatio. (Tämä voi olla hyödyllistä uskonnollisista uskomuksista riippumatta, ja on olemassa monentyyppistä meditaatiota, joten pitäisi olla helppoa löytää sopiva menetelmä, jonka kanssa tuntuu mukavalta.)

Meditaatiolla on monia hyötjä ja se on erityisen avuksi mielen tuomisessa kurinalaisuuteen. Tämä voi auttaa siepattuja pääsemään yli eräistä heidän sieppaajiensa käyttämistä hypnoottisista tekniikoista. Se voi auttaa heitä myös pääsemään valveunitilaan sieppauksen aikana, jolloin he voivat kommunikoida sieppaajilleen. Se voi myös kertoa kohteelle häneen käytettävästä etävaikuttamisesta.

• Rukous ja ‘Valotyö’[28]

• Kertominen omista kokemuksista. Kokemusten jakaminen muiden kokijoiden kanssa voi olla hyödyllistä.

• Hypnoottinen regressio. Tätä voidaan käyttää noutamaan kadonneita muistoja tapahtumasta. Jotkut kuitenkin pelkäävät liiaksi halutakseen täysin muistaa sieppauksensa. Joskus muisto vaikuttaa siltä, että sitä on peukaloitu, jotta henkilö saataisiin unohtamaan tapahtuma, mutta joskus muistinmenetys on ihmisen tapa suojata kehoa traumalta, ja muistot voivat spontaanisti palata kun aika on ’oikea’ niiden muistamiseksi.

• Terapia. Tämä voi auttaa kokemusten integroinnissa tavalliseen elämään. Se voi auttaa posttraumaattisen stressin kanssa. Se saattaa olla myös tarpeellista muiden tukahdutettujen muistojen käsittelemisessä, joita saattaa tulla esiin regressiossa.

 

Mitä siepatut tarvitsevat:

• Sosiaalisen stigman poisto.

• Lääketieteen alan hyväksyntä abduktio- ja lähikohtaamisilmiöille.

• Oikeus luottamuksellisuuteen.

• Suurempi hyväksyntä abduktioita tutkivalle tieteelle, erityisesti materiaalitiede, energia, tietoisuus ja aika, mikä on keskeistä todistuksien validoimisessa.

 Lopuksi:

Jonkin verran voidaan saavuttaa kun puhutaan avaruusolentojen ja sotilaiden tekemien abduktioiden ‘oireista’, mutta ‘lääke’ voidaan saada vain täydellisellä paljastuksella ilmiöstä ja kaikesta siihen liittyvästä. Siksi tämä on niin tärkeä projekti, ja siksi sitä pitää käsitellä suurella tarkkuudella ja huolellisuudella.

***

Kirjoittajasta: Philippa Foster on tekninen piirtäjä ja graafinen suunnittelija, ja hän on naimisissa Alan Fosterin kanssa (joka on Eksopoliittisen järjestön hallituksen koulutusasioiden neuvonantaja). Hän on myös virallinen henkinen parantaja. Hän on tutkinut henkistä parantamista ja bioenergiaa Lontoon College of Psychic Studiesissa, ja hän on saanut koulutuksen negatiivisten energioiden ja olentojen parantamisessa Malvernin College of Healingissa. Hän on myös henkisten parantajien liiton jäsen (nykyään tunnetaan nimellä The Healing Trust). Hän on auttanut tukemaan kokijoita, ja hän on luennoinut terveydenhuollon opiskelijoille University of Westminsterissa, Lontoossa, aviomehensä Alanin kanssa, terveydenhuoltoammattilaisten tarpeesta tutustua abduktioilmiön fyysisiin, psyykkisiin ja emotionaalisiin vaikutuksiin niin, että he voivat paremmin hoitaa potilaita. Hän on myös työskennellyt saattohoidossa olevien kanssa.

Email: philippaafoster@googlemail.com

 

 

Viitteet ja termit:

[1] Britannian MILAB-ilmiöstä puhutaan DVD:llä ‘Bases 2 – Take 2’, tuottanut Miles Johnston.

[2]  ‘UFO-paljastus’ (engl. Disclosure) oli termi, jota alunperin käytti tri. Steven Greer, kun vavltion viranomaiset antoivat ‘paljastustodistuksensa’ koskien heidän tietojaan avaruusolentojen teknologiasta ja Maan ulkopuolelta tulleista biologisista olennoista  National Press Clubilla, Washington D.C.:ssa toukokuussa 2001, ja he ovat pyytäneet avointa kongressin kuulemistilaisuutta avaruusolennoista ja UFOista. Termiä käytetään nykyään kuvaamaan käynnissä olevia viranomaisten paljastuksia Maan ulkopuolisesta elämästä ja teknologiasta. Kts. Greerin kirja ‘Extraterrestrial Contact – The Evidence and Implications’.

[3] Puolustusministeriön UFO-raportointivirka oli Nick Popen tehtävä vuosina 1991-94, ja hän pitää joitain todisteita UFOista merkityksellisinä maanpuolustuksen kannalta. Tämä pesti on myöhemmin korvattu puhelinvastaajalla. Sitten 1. joulukuuta 2009, virasto lakkautettiin kokonaan, huolimatta siitä että puolustusministeriö sai aiheesta tuhansia puhelinsoittoja.

[4] Zecharia Sitchin käänsi muinaiset Sumerian sylinterisinetit, joista paljastui luomiskertomus, jota voidaan verrata Raamatusta löytyvään, mutta jossa oli viitteitä avaruusolentojen vierailuista, geneettisestä manipulaatiosta ja avaruuskeskuksista. Hänen on kirjoittanut myös ‘Earth Chronicles’-sarjan.

[5] ‘Operation Paperclip’ on väitetty natsitiedemiehille annettu turvapaikkaohjelma toisen maailmansodan jälkeen, jotka vietiin Amerikkaan työskentelemään avaruusohjelman parissa.

[6] Command Sgt. Majuri Bob Dean työskenteli S.H.A.P.En päämajalla Euroopassa, jossa hän näki vuonna 1964 dokumentin nimeltään ‘Arvio’ (Assessment), jossa hän sanoi, että armeija oli tietoinen useista Maassa vierailevista avaruusolentojen roduista.

[7] Hybridit ovat olentoja, joiden uskotaan olevan puoliksi avaruusolentoja ja puoliksi ihmisiä. Geneettisesti heitä kuvataan kuin ihmislapsiksi, mutta heillä on harmaiden avaruusolentojen kasvonpiirteitä. Kuitenkin tähän termiin kuuluu myös muut sekageeniset. Jotkut siepatut uskovat, että heiltä on kerätty munasoluja, ja sitten hybridialkio on istutettu heidän kohtuunsa ja poistettu raskauden puolessa välissä. Monimutkaista aihetta on käsitelty Budd Hopkinsin & Carol Raineyn, David Jacobsin ja Mary Rodwellin kirjoissa.

[8] ) Ohjelmoitavat generoidut elämänmuodot, joita MILAB-ohjelman sisäpiiriläiset ovat raportoineet nähneensä. Niitä kuvataan keinotekoisiksi avaruusolennoiksi, jotka on ohjelmoitu suorittamaan tiettyjä toimintoja. Debattia käydään edelleen siitä kontrolloiko niitä avaruusolennot, armeija vaiko molemmat.

[9] Tri. Roger K. Leir D.P.M. on tehnyt kirurgisen poistotoimenpiteen ja analyysin väitetyistä ‘avaruusolentojen implanteista’ usealle henkilölle. Niitä on kuvattu hänen kirjassaan ‘The Aliens and the Scalpel’.

[10] Edesmennyt tri. John E. Mack oli psykiatrian professori Harvardin lääketieteellisessä, joka tutki avaruusolentoja kohdanneiden kokemuksia, Hänen kirjoihinsa kuuluu ‘Abduction – Human Encounters with Aliens’ ja ‘Passport to the Cosmos’.

[11] Budd Hopkins oli yksi varhaisista pioneereista tri. Mackn kanssa hypnoositerapian käyttämisessä siepattujen auttamiseksi muistamaan abduktiotapahtumia. Hänen kirjassaan ‘Witnessed’ paljastetaan, että jotkut korkea-arvoiset viranomaiset tietävät tästä ilmiöstä. Hänen kirjansa ‘Sight Unseen’, joka on kirjoitettu yhdessä Carol Raineyn kanssa, tutkii eksoottisten abduktioihin liittyvien ilmiöiden taustalla olevaa tiedettä, mm. ilmiöiden kuten ‘näkymättömyys’ ja ‘geenimanipulointi’.

[12] Historioitsija David M. Jacobs on tallentanut monia abduktiokertomuksia ja kuvauksia lajien välisistä risteytysohjelmista kirjassaan ‘Secret Life – Firsthand accounts of UFO abductions’.

[13] Whitley Strieber kirjallaan ‘Communion – Encounters with the Unknown’ herätti monet ihmiset omiin UFO-kokemuksiinsa. Hän kirjoitti kirjan ‘The Coming Global Superstorm’ yhdessä Art Bellin kanssa, josta tuli elokuvan ‘The Day After Tomorrow’ perusta, ennen laajamittaista yleistä ilmastonmuutoksen hyväksyntää.

[14] Jotkut kokijat ja armeijan sisäpiiriläiset ovat raportoineet, että joitain UFOja ohjataan
‘biokäyttöliittymällä’, jonka avulla avaruusolentopilotti kytkeytyy omaan alukseensa.

[15] Tähtilapset — lapset jotka kasvavat ihmisperheissä, jotka kokevat paljon kontakteja, ja joille on kerrottu heidän olevan sukulaisia avaruusolennoille. Heidän äitinsä uskovat, että heidän raskauksiaan on peukaloitu puolivälissä. Heidän lapsillaan on usein ristiriitaisia tuntemuksia lojaalisuudesta sekä omaa että avaruusolentoperhettään kohtaan, joiden kanssa heillä on yhtäläinen emotionaalinen side.

[16] ) Mary Rodwell — kätilö, terapeutti ja hypnoterapeutti, tarjoaa tukea kokijoille ympäri maailman. Hän pyörittää ACERNia ja on kirjoittanut mm. kirjan ‘Awakening’

[17] ‘The Fourth Kind’-elokuva kuvaa psykoterapeutin kamppailuja Nomessa, Alaskassa, jossa hän yrittää auttaa mahdollisesti siepattua muistamaan kokemuksiaan hypnoosilla. Ei ole selvää onko tämä terapeutti oikeasti olemassa, mutta dokumentoidut kertomukset 24 kadonneesta henkilöstä olivat FBI:n tutkimuksen kohteena.

[18] Timothy Goodin kirja ‘Need to Know’ huomauttaa väitetyistä tapaamisista avaruusolentojen ja presidentti Eisenhowerin välillä Murocin (Edwards) ilmavoimien tukikohdassa. Shirley Maclainen kirja ‘Sage-ing while Ageing’ kertoo tapaamisia olleen lisäksi myös Hollomanin ilmavoimien tukikohdassa, jossa solmittiin sopimuksia. Eversti Philip Corso, joka työskenteli Pentagonin tuntemattomien teknologioiden tutkimuskehitysdivisioonassa, sanoo kirjassaan ‘The Day After Roswell’, että avaruusolennot “keräsivät biologisia näytteitä Maapallolta omiin kokeisiinsa. Niin kauan kun me emme kyenneet puolustamaan itseämme niitä vastaan, me jouduimme antamaan niille luvan tunkeutua miten halusivat. Me olimme neuvotelleet eräänlaisen antautumissopimuksen niiden kanssa, kunhan emme taistelisi niitä vastaan”.

[19] Kanavointi — telepaattista kommunikaatiota, joka on vastaanotettu meditaatiossa tai transsitilassa.

[20] Viidennen asteen lähikontakti esiintyy kun ihmiset itse ottavat yhteyden meditoimalla tai suuntaamalla valoja taivaalle siinä toivossa, että he saisivat vastauksen.

[21] Lusikkajäljet — teorioihin kuuluu ihon kerääminen DNA-näytteeksi tai keratiiniin, jota käytetään implanttien ‘kääreenä’, jolla estetään kehon hylkiminen. Katso viite 9.

[22] Implantit — katso viite 9.

[23] Vierailuja miehiltä mustissa, puhelinkuunteluja, helikopterihäirintää.

[24] Tukholman Syndrooma — jossa kidnappauksen uhrit tai panttivangit alkavat identifioitua kidnappaajiensa kanssa ja luoda emotionaalisia siteitä heihin. Termi sai alkunsa Tukholmassa vuonna 1973 tapahtuneen panttivankidraaman seurauksena.

[25] Monsignor Corrado Balducci oli Vatikaanin komissiossa, jossa tarkasteltiin UFO- ja avaruusolentoilmiöitä. Hän oli myös manaaja ja demonologi.

[26] Informaatiota auroista ja ihmisen bioenergiasta löytyy Barbara Ann Brennanin kirjoista ‘Hands of Light’ sekä ‘Light Emerging’.

[27] Kts. Budd Hopkins viittaus 11.

[28] ‘Valotyö’ — termi jota käytetään kuvaamaan ‘Jumalallisen Valon’ invokaatioita tai visualisointeja, joilla parannetaan tai palautetaan harmonia.

 

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Muut

Suuri Valkoinen Veljeskunta

Kommentoi

Maan ulkopuoliset oppaat: Suuri Valkoinen Veljeskunta Andeilla ja Titicaca-järvellä

esittäjänä Luis Fernando Mostajo Maertens

Earth Transformation: New Science, Consciousness and Contact Conference,

toukokuu 17, 2008, Kailua-Kona, Hawaii

Exopolitics Journal 2:4 (2008). ISSN 1938-1719

[Huomautus. Luis Fernandon konferenssiesitys pidettiin espanjaksi, jonka on kääntänyt Manuel Roberto. Esitys on pyritty pitämään niin alkuperäisessä muodossaan kuin mahdollista. Transkriptio: Gesan Lahman]

Lyhennelmät

LF = Luis Fernando (Mostajo Maertens)

MS = Michael Salla (konferenssin pitäjä)

MS: Olemme valmiita iltapäivän esitykseen. Tämä esitys on jotain mitä pidän erityisen arvossa omalle avaruusolentojen tutkimukselle elämässni, johon kuuluu ne kokemukset ihmisiltä, jotka ovat kokeneet suoria kohtaamisia kasvokkain avaruusolentojen kanssa. Näillä ihmisillä on tarina kerrottavanaan, joka oli niin transformatiivinen ja omien tutkimuksieni mukaan niin häiritsevän paljon valtioiden ja turvallisuusalan intresseissä kiinni, että he ovat yrittäneet kovasti, 60 vuoden ajan, lakaista tätä informaatiota maton alle. Joten on jännittäää kyetä kuulemaan joltain ihmiseltä, joka astuu esiin ja puhuu suurella arvokkuudella omasta kokemuksestaan — joku jota ei ole hiljennetty, joku jolla on arvokkuutta ja rehellisyyttä jatkaa huolimatta kohtaamastaan vastustuksesta.

Tämä henkilö tulee Boliviasta. Hänellä on ollut kontakti avaruusolentojen kanssa Venus-planeetalta ja Ganymedesta, joka on yksi Jupiterin kuista. Hänellä on myös ollut kontakti Maan Sisäisten Olentojen kanssa — Vanhimmat, jotka liitetään Suureen Valkoiseen Veljeskuntaan. Luis Fernando Mostarjo on fyysisesti tavannut avaruusolentoja hänen syntymästään lähtien. Vuonna 1977, kun hän oli 13, hän alkoi puhua näistä kokemuksista, ja hän jatkaa niistä puhumista nykypäivänäkin. Yli 30 vuoden ajan hän on puhunut suurella auktoriteetilla kokemuksistaan. Ja vuosikymmenien ajan hänellä on ollut kontaktiin valmistelun kursseja Etelä-Amerikassa — Argentiinassa, Chilessä, Perussa, Paraguayssa, El Salvadorissa ja Keski-Amerikassa — Hondurasissa, Costa Ricassa, Meksikossa ja Yhdysvalloissakin, sekä tottakai Boliviassa. Hän on julkaissut viisi kirjaa, joissa hän kertoo kokemuksistaan joita hänellä on avaruusolentojen kanssa ollut. Kirjoja pitäisi löytyä muutama tuolta takaa…. Yksi on käännetty englanniksi. Se on ainakin jotain mitä kannattaa katsella. Hän on esittänyt, riippumattomille tarkkailijoille, että hänen kokemuksensa ovat erittäin todellisia. Uutistoimisto TASSin henkilöstöä on tullut katselemaan hänen etukäteen suunnittelemia UFO-kohtaamisia. Se on jotain missä hän on onnistunut ilmentämisessä, jotka ovat perustuneet hänen kommunikaatioonsa avaruusolentojen kanssa. Joten pidemmittä puheitta, Luis, tervetuloa. Manuel Roberto toimii Luisin tulkkina, joka myös esiintyy tänään. Manuel on moniosaaja, monessa mukana kuten useat meidän vapaaehtoisemme täällä. Joten, Luis ja Manuel, tervetuloa.

Yleisön taputukset.

LF: Hyvää iltapäivää kaikille. Kiitos Angelika ja Michael siitä, että sain tilaisuuden olla täällä  teidän kanssanne, kertoa kokemuksista joita minulla on ollut yli 30 vuoden ajan, ei ainoastaan avaruusolentojen kanssa, vaan myös sisäisten oppaideni kanssa. Kokemukseni alkoivat vuonna 1975 telepaattisilla kommunikaatioilla. Näiden kommunikaatioiden avulla he pyysivät minua lähtemään pois kaupungista.  Nämä ovat omasta aurinkokunnastamme tulleita olentoja. Me kutsumme sitä Venukseksi… Aamun tähdeksi. He väittävät, omissa viesteissään, että heillä on tuhansien vuosien mittainen Suuri Suunnitelma, jolla avustaa tätä planeettaa. Nämä Venukselta tulleet olennot ovat täällä — heidän vaikutuksensa tuntuvat erityisesti Pohjois-Amerikassa, Keski-Amerikassa ja Etelä-Amerikassa. Erityisesti alkuperäiskansojen keskuudessa. He ilmentävät itsensä telepaattisesti.

He ovat nyt pyrkimässä saamaan kommunikaatioyhteyden, koska osaltaan heille siinä on kyse avustusohjelmasta. Se on kontaktitehtävä, koska kehittyneet maailmat tässä galaksissa, jotka muodostavat Planeettojen Liiton, ovat nähneet sekä muutokset Maapallolla että koko galaksissa. He väittävät, että tämä planeetta ei ole lakannut kehittymästä. Se muuttuu edelleen. Tässä transformaatiossa me joudumme ottamaan roolin planeetalla tapahtuvissa muutoksissa. He väittävät, ensinnäkin, että koko universumi on puhdasta energiaa, ja toiseksi, että tämä energia dynaamisesti vaikuttaa kaikkiin galaksin tähtiin, jotka jatkuvasti välittävät informaatiota. Universumi, siten kuin me sen yötaivaalla näemme, koostuu universaalista tietoisuudesta. Tähtemme vastaanottaa tätä kosmista energiaa ja se lähettää sitä edelleen planeetallemme, mikä määrittää elämän olosuhteet ihmiskunnalle.

Tuhansien vuosien ajan tämä kosminen energia on keskittynyt Tiibetin mystisille vuorille. Mutta toisen maailmansodan jälkeen tämä energia, joka on nyt osa planeetan kosmista energiaa — ja sillä oli maskuliini-positiivinen muoto — siirrettiin Amerikkaan. Sen negatiivinen, eli feminiininen aspekti — negatiivinen ei tarkoita pahaa vaan laatua — feminiininen energia keskittyi Amerikkaan, pitkin Andeja ja aina Shasta-vuorelle saakka. Tämän energian keskus on Titicaca-järvi, koska se on korkein paikka, 3800 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella, ja se muodostaa hyvän pisteen jonne keskittää energiaa. Myöhemmin kuulemme siitä lisää. Mutta sanon teille tämän; Suuri Valkoinen Veljeskunta on jättänyt sinne hienon instrumentin, jota me kutsumme Auringoksi.

Avaruusolento-oppaat kutsuivat minut, yhdessä kuuden muun ystäväni kanssa, paikkaan nimeltä Animas yhdeksän aikaan illalla. He sanoivat, että he aikoivat tulla aluksillaan, muodostaen telepaattisen yhteyden meihin joka minulla oli vuonna 1977. Tuolla päivämäärällä minä menin ystävieni kanssa tähän paikkaan, ja se mitä näin muutti elämäni. Viisi eri esinettä tuli silmieni eteen. Ne alkoivat lähettää valonsäteitä, aivan kuin niillä olisi voimakkaat taskulamput, jotka valaisivat suuria maa-alueita, arviolta vartin ajan. Kun se tapahtui, minä vastaanotin telepaattisia viestejä avaruusolento-oppailta, jotka sanovat että he aloittavat uuden valmisteluprosessin, että me kykenemme saamaan heihin fyysisen kontaktin — ei siksi että he olisivat parempia kuin me, vaan koska energiakentät joissa he kulkivat olivat erilaisia omiimme verrattuna. He ehdottivat, että meidän pitäisi perustaa erilainen sivilisaatio omalle fyysiselle olemuksellemme, ajatuksillemme, ja nostaa ylöspäin henkisiä värähtelyjämme. He myös ehdottivat, että me alkaisimme kasvissyöjiksi, jotta voisimme nostaa värähtelyämme. Sitten he pystyisivät tulemaan alaspäin ja kontakti onnistuisi.

He väittävät, että Titicaca-järven ympärillä on alue, joka on tukenut kahta suurta aurinkokeskistä kulttuuria. Yksi sivilisaatio on Tiahuanaco, joka jopa nykypäivänä on vain harvojen tiedossa, jota pidetään Etelä-Amerikan kaikkein vanhimpana. Myöhemmin tehtiin kaivauksia ja arviolta 10% on kaivettu. Kerroin heille kosmisen energian keskittymisestä tälle planeetalle — positiivisesta ja negatiivisesta energiasta — joka erityisesti on keskittynyt Tiibetin alueelle, Manasarovar-järvelle; ja myös Titicaca-järvelle Etelä-Amerikkaan.

On kiintoisaa nähdä nämä kaksi valokuvaa [näyttää videokuvaa]. Siellä on tiibetiläisiä. Jos näitä tiibetiläisiä ei olisi siellä, silloin voisimme sanoa, että nämä kaksi kuvaa ovat samasta paikasta. Himalajan vuoristo näyttää todella samanlaiselta kuin Andien vuoristo.

Tällä Titicaca-järven alueella, ja Andien osalla, on energian kolmio jossa avaruusolento-oppaat auttoivat Etelä-Amerikan kulttuureja kehittymään  aina Tiahuanacon Kultaiseen Aikaan asti. Se tunnetaan nykyään Aurinkosivilisaationa. Tiahuanacon sivilisaatiosta on kehitelty monenlaisia teorioita. Jotkut teoriat sanovat, että Tiahuanacan aloitti ja kehitti Amerikan Kultaisen Kaupungin — kuuluisa Paititi. Bolivian Amatsonin puolelta löytyy arkeologisia raunioita, joille ei löydy selitystä koska ne ovat niin erilaisia.

Näillä muinaisilla kansoilla oli erittäin kehittynyttä teknologiaa, jolla kontrolloida säätä kastelua ja maanviljelyä varten. Nämä ovat erittäin, erittäin suuria altaita, jotka sijaitsevat erittäin kaukana, mutta ne on rakennettu ruokkimaan monia ihmisiä, maanviljelyn avulla. He kykenivät ruokkimaan miljoonia ihmisiä, ei vain tuhansia.  Tiahuanacon sivilisaatiosta puhuttaessa, monia spekulaatioita on kuultu kuuluisasta Paititista.

Oletteko kuunnelleet tätä herrasmiestä Discovery Channelilla, brittiarkeologi Gene Allenia, joka teki dokumentin Atlantiksesta Andeilla… Satelliittikuvat ovat näyttäneet, että kaiken alla on kaupunki. Kun näitä rakennuksia tarkastelee, sieltä löytyy altaita ja kanavia ja korkeaa teknologiaa joka on muinaista, tuhansia vuosia vanhaa. Ja hiljattain arkeologit ovat löytäneet Tiahuanacon raunioiden läheltä kirjoituksia, jotka ovat vanhempia kuin Sumerian ajalta. Tämä kirjoittaa koko historian uusiksi.

Tri. Michael Cremon eiliseen luentoon viitaten, hän puhui joidenkin jalanjälkien arkeologisista löydöksistä, jotka ovat miljoonia vuosia vanhoja. Bolivian Arkeologian laitos on löytänyt hiljattain kivettyneen jalanjäljen, jonka hiili-14 -ajoituksen mukaan se on syntynyt Kolmannen Kauden aikaan, arviolta 15 miljoonaa vuotta sitten. Tämä jalanjälki vastaa normaalia homosapiensia, jonka pituus on puolitoista metriä ja paino 40kg. On tärkeää tietää näistä asioista, koska varmastikin jotain on tapahtunut aiemmin, joka kertoo meille siitä, että on ollut muita sivilisaatioita jotka ovat olleet omaamme paljon kehittyneempiä. Mutta ne ovat kadonneet. He väittävät, että aiempien sivilisaatioiden katoaminen johtui luonnonkatastrofeista, mutta myös ihmisen itsensä omista teoista.

Tämä katoamisen syy on se mikä meidän tulee ottaa huomioon. Se on se mistä avaruusolento-oppaat meille puhuvat. He muistuttavat meitä siitä, että me elämme viimeistä mahdollisuutta kehittää itseämme sivilisaationa. Meidän pitäisi nyt selvittää mitä aiemmin on tapahtunut, oppia siitä ja suunnitella tulevaisuus jossa menneisyys ja nykyisyys on otettu huomioon.

Tässä näette [kuva vasemmalla] jäänteet siitä millainen Atlantiksen elämäntyyli oli aiemmin, sekä myös Venuksen oppaat.

Eräs astrologi on tutkinut Auringon Porttia, ja hän määritti sen, että tämä kuva esittää Venusta. Venuksen kiertoaika on 292 päivää Auringon ympäri, ja se kuvataan tässä Auringon Portissa Venuksen Kalenterina.

 

On sanottu, että Tiahuanacon sivilisaatio ei ole ainoa, johon Maan ulkopuoliset sivilisaatiot ovat vaikuttaneet…. Pohjois-Amerikan alkuperäisistä kulttuureista tiedämme, että Apassit tähänkin päivään asti ovat näiden oppaiden suoria jälkeläisiä. Se informaatio, mikä heillä on, on vasta nyt tulossa muualla esiiin ja sitä aletaan ymmärtää. Tässä kohtaa avaruusolento-oppaat ovat ottaneet minuun yhteyttä ja ilmentäneet itsensä minulle. He ovat jatkuvasti pyytäneet minua eri paikkoihin jossa he haluavat näyttäytyä, uten Andeille sekä Amatsonille. Näiden kontaktikokemusten kautta olen oppinut tuntemaan heidän läsnäolonsa.

He sanovat, että suuri este ihmiskunnalle on tuntemattoman pelko. He sanovat, että meidän pitää oppia hallitsemaan pelkoamme, emootioitamme, niin että kontakti heidän kanssaan on mahdollinen. Joten he ovat pyytäneet minua moniin elinkelvottomiin paikkoihin, joskus yksinään, joskus ryhmän kanssa, niin että voittaisin omat pelkoni ja tunteeni — jotain mikä on erittäin, erittäin vaikeaa tehdä.

Muistan ajatelleeni, Jos oppaani tarkkailevat minua, mitään pahaa ei voi tapahtua. Mutta kun alkaa kävellä keskellä yötä ja on kolmen metrin päässä tiestä ja yhtäkkiä tuntee jonkun koskettavan selkää, silloin selkäpiitä karmii. Myöhemmin tajusin että kun on tällaisia kokemuksia, paljon tunteita alkaa tulla esiin. Joten tarvitsee tunnistaa kun ne tulevat esiin, mutta tarvitsee myös voittaa ne. Tämä on itsekontrollin valmistelua. Mutta minun tapauksessani emotionaalinen valmistelu kesti yli vuoden. Se kesti kolme vuotta. Tuon prosessin aikana oppaani antoivat minulle työkaluja. He sanoivat minulle nimen jolla minut tunnetaan, kosmisen nimen.  He väittävät, että kaikilla elävillä olennoilla universumissa on uniikki avain jota ei ole kenelläkään muulla. Se on sinun oma uniikki kosminen nimesi.

Kun alkaa työskennellä oman kosmisen nimen kanssa, tulee paljon muistoja esiin omasta alitajunnasta. Alkaa muistaa sen kuka on. Sitä muistaa kuka on ja mistä tulee. Muistat oman tehtäväsi, mitä sinun pitää tehdä tulevaisuudessa…. Oman kokemukseni aikaaan, kun olin avaruusolento-oppaideni kanssa, he pyysivät minua ojentamaan käteni. Kun tein niin, alus alkoi laskeutua. Se oli ylläni. Se alkoi lähettää minulle energiaa, joka tuli pitkin käsiäni, fyysiseen muotoon. Se oli kuin kaksi pyramidia. Se integroitui kehooni sisään, pari senttimetriä siitä minne raajojen hermot päättyvät, mikä mahdollisti kehon assimiloida enegiaa. He selittivät minulle, että tämä kokemus ja tämä työkalu annetaan kaikkien muutoksen puolesta työskentelevien henkisteen olentojen lisäksi myös planeetalle sen omaan muutokseen.

Raamatun ajoista asti he ovat antaneet näitä työkaluja toisille olennoille. Jos muistat ensimmäisen Mooseksen kirjan, kun Israel oli lähtemässä pois Egyptistä, papit suorittivat rituaaleja. He pystyttivät kaksi kiveä, nimeltään Urim ja Thumim. Täällä Pohjois-Amerikassa viimeisin kuvaus tästä kokemuksesta oli Joseph Smithin aikaan, joka myös pystytti kaksi valkoista kiveä kääntääkseen kultaiset levyt. Se mitä avaruusolento-oppaat nyt tekivät, antamalla meille uusia työkaluja,  mahdollisti kuudennen aistin herättämisen — selvänäköisyys — niin että me voimme katsella seuraavan ulottuvuuden elämää omin silmin. Joten kolmen vuoden jälkeen tutustuin heidän aluksiinsa. Minä olen itse nähnyt kertomani, yhdessä ryhmän ihmisiä kanssa, ystävieni, jotka olivat kanssani.

Alus…  joka vastasi ulottuvuuskentän avaamisesta, on heille nimeltään Lähettäjän Ovi. Nämä ovet ovat valoisan energian keskittymiä, jotka mahdollistavat meidän esitellä itsemme heille kiihdyttämällä omaa värähtelytasoamme, joka dematerialisoi kehon molekyylejä niin, että me voimme projisoida itsemme paikkaan jossa he meitä odottavat. Tämä ei ole tieteisfiktiota. Jopa nykyään omassa tieteessämme kehittelemme teleportaatiomekanismia. Se siirtää yhden partikkelin toiseen paikkaan. Tämä tuo mieleen Philadelphia Projectin USA:ssa. Tämän ohjelman myötä avaruusolento-oppaat Venukselta pohtivat kykenisinkö kertomaan totuuden siitä mitä he sanoivat minulle.

He ovat tietoisua siitä, että ihmsolennot syntymästään lähtien oppivat matkimalla. Joten kun me saamme kontaktin eri sivilisaatioon, paljon kehittyneempään kuin omamme — sellaiseen jossa ei ole sotaa, sairautta, nälkää, puutetta — silloin voimme tulla ymmärrykseen elämän kaikkein korkeimmista käsitteistä ja voimme kertoa siitä muille ihmisille siellä missä elämme. Me voimme auttaa ihmisiä ymmärtämään tätä korkeamman elämän konseptia. He väittävät, että jotkut ihmiset uskovat että suuri alus aikoo laskeutua taivaalta ja maagisesti muuttaa kaiken puolestamme. Ei. Ihmisolennon täytyy ottaa vastuu muutoksesta. Juuri nyt on aika jolloin meidän tulee ottaa täysi vastuu omasta kohtalostamme.

Kolmen vuoden valmistelun jälkeen olin Andeilla. He sanoivat minulle, että kahdeksan aikaan illalla alus aikoi tulla laaksoon nimeltä ”Valle Potosi”. Tämä alus aikoi tarkkailla oven materialisoitumista, jonka avulla minä saisin heihin yhteyden, ja jonka avulla minä saapuisin kaupunkiin, joka ei olisi tällä planeetalla, Maapallolla, vaan Venuksella laaksossa jonka he tuntevat nimellä Hiljaisuuden Laakso. Tämä on paikka jonne he ovat keskittäneet kaiken sivilisaationsa henkisen tieteen.

Kun olin Andeilla, kun alus oli tulossa minua kohti, halusin lähteä pois, mutta uteliaisuus sai minut pysymään.

Tuolta näyttävä esine [vasemmalla] oli kahden kukkulan välissä. Alus tuotti värähtelyjä, jotka keskittivät sen energian puolikuun muotooon. Se oli vaalean värinen, ja kiiltävä. Kun energia materialisoitui, he sanoivat minulle, “Tule”. Välittömästi sydämeni alkoi pamppailla. “Tule,” he sanoivat uudelleen.

Aloin kävellä kohti aluksesta tulevaa energiaa. Aloin kulkea energiakenttään, ja välittömästi painontunne katosi. Minulla oli huimauksen tunnetta, kuin lentokoneessa joka menee ilmakuopista, ja päässä ja rinnassa tuntui kovasti painetta. Halusin lähteä pois, mutta en voinut koska olin uppoutuneena energiakenttään joka veti minua puoleensa, ja kuitenkaan jalkani eivät koskettaneet maata.

Välittömästi Andien tähtikirkas yö muuttui maagiseksi laaksoksi. Taivaassa oli monivärisiä muotoja. Heti oikeallani oli olento, jolla oli kauniit piirteet, ja se sanoi “Älä huoli. Olet täällä koska on tullut aika näyttää todeksi kaikki mitä olen aiemmin sinulle kertonut. Nimeni on E’tel. Sinä aikana kun olet kanssamme, me kerromme sinulle tehtävästäsi, ja siitä miksi olet kanssani.” Sitten hän alkoi puhua siitä mitä hän näki taivaalla. Se oli Venusta ympäröivien pilvien reaktio. Se tunnettiin aurinkosateena. Se sai aikaan monivärisen taivaan. Tällä planeetalla, Maapallolla, on jotain samankaltaista — revontulet. Hän sanoi, että Venuksella elettiin maan alla. Kun sivilisaatio kehittyy pidemmälle, he eivät rakenna maanpinnalle mitään vaan pääosin maan alle. Ja sille oli olemassa syynsä.

He uskoivat, että muinaiset sivilisaatiot pyrkivät niin lähelle planeetan ydintä kuin mahdollista, telluriseen energiaan. Se muistutti minua muinaisista sivilisaatioista, jotka ennen rakensivat temppelinsä kukkuloille tai Maan alle, saadakseen yhteyden telluriseen energiaan. He sanoivat, että he eivät käyttäneet kulmikkaita rakenteita, vaan pyöreitä ja kartiomuotoja. Se muistutti minua Pohjois-Amerikan kansojen tiipiistä. He sanoivat, että heidän nykyinen sivilisaationsa, alle viisimiljoonainen kansa, oli pääosin feminiininen. Se muistutti minua kreikkalaisten mytologiassa muusasta.

Venuksen sivilisaatio oli erittäin samankaltainen kuin omamme, mutta me sanoisimme omamme olevan heidänkaltaisensa. Ja sille on yksinkertainen syy. Oli ollut hybridivaikutusta. He väittivät, että heidän geeneihinsä oli lisätty eri asioita kuin meidän geeneihimme. Kuuluisa puuttuva linkki olisi avaruusolennot, jotka antoivat geenejään heille neljä tai viisi tuhatta vuotta sitten — kyberneettinen energia ja muita erikoisia energioita. Antropologian mukaan, yhdestä evoluution asteesta toiselle pääsy kestää satoja tuhansia vuosia, tai joskus miljoonia. Joten kysymys kuuluu, Mitä tapahtui ihmisten evoluutiossa, että pääsimme niin lyhyessä ajassa ulos luolista ja avaruuteen? Tämä meidän perimäämme syötetty uusi geenisekvenssi kehitti omaa lajiamme. Me hyppäsimme askeleen erittäin lyhyessä ajassa.

Venuslaiset ruokkivat itseään samalla tavoin kuin me, paitsi että he syövät ainoastaan kasveja ja mineraaleja. Heidän fyysinen kehityksensä vahvistuu menetelmillä, joissa määritetään mitä määriä mineraaleja ja kaloreita he tarvitsevat. Heidän kehoistaan puuttuu monet elimet, joita meillä edelleen on kehossamme. Meillä on edelleen elimemme, koska me syömme enemmän kuin meidän pitäisi. Lajinsa säilyttämiseksi he joutuvat edelleen olemaan fyysisesti seksuaalisessa kanssakäymisessä. Mutta heidän yhteenliittymänsä on paljon mieluisampi, johtuen heidän henkisistä kokemuksista. He sanovat, että jos me aiomme herätä ja kehittää lajiamme, meidän tulee päästä lähemmäksi toisiamme ja auttaa toinen toistamme. Universumissa on evoluutioketju. Jotkut näistä ovat päässeet erittäin korkealle tasolle yhteiskunnallisesti. He kykenevät antamaan omastaan vapaasti meidänkaltaisille.

Se mikä minua kosketti suuresti oli miltä E’tel näyttää. Hän oli 5’ 12” pitkä. Heillä on kirkkaat silmät. Heidän ihonsa on vaalea. Heidän korvansa ovat suuremmat kuin meillä. Heidän vaatteensa olivat ihomyötäiset. E’tel sanoi, että löytääkseen todellisen henkisyyden ei ollut pakko paeta vuorenhuipulle meditoimaan tunteja. Todellisen henkisyyden löytämiseksi tulee vain ymmärtää luonnon lakeja ja miten elää luonnon kanssa harmoniassa. Todellinen henkisyys ei ole kaukana. Se on lähellä meitä. Oman itsen transformaatio seuraa siitä kun annamme asenteidemme muuttua, ajatella positiivisesti, tuntea itsemme positiivisiksi, niin että me sitten käyttäydymme positiivisesti.

Hän vei meidät kolmen vanhimman luo — Venuksen viisaat. He puhuivat rakastavaan sävyyn minulle universaalilla kielellä, joka oli sekä telepaattinen että sarja ideogrammeja, mitä he kutsuvat tallenteeksi [kuvassa oikealla]. Me tunnemme sen Akaasisena tiedostona. Tämä löytyy Van Allenin säteilyvyöhykkeestä, joka ympäröi Maapalloa. Se tallentaa jatkuvasti jokaisen ajatuksemme. Sen fyysisessä muodossa on seitsemän muotoa. Näin vanhimmat puhuivat.

Maapallon Akaasisia tiedostoja suojelee Maapallon sisäinen hallitus. Tämä Maan sisäinen hallitus tunnetaan Suurena Valkoisena Veljeskuntana. Ja tämä Suuri Valkoinen Veljeskunta muodostettiin muinaisen Atlantiksen sivilisaation tuhouduttua. Ennen heidän sivilisaationsa katoamista, Atlantiksen vanhimmat suojasivat tietonsa uskomalla ne eri luotettavien siirtokuntien varjelukseen, joita he perustivat eri puolille planeetan sisään. Näissä paikoissa on Maapallon positiivinen hallitus. He odottavat rakastavasti ihmiskunnan kypsymistä niiin, että he voivat kertoa tietonsa meille ja sitten uusi ihmiskunta voi saada ohjausta, kuin kartan avulla, niin että me emme tee enää samoja virheitä. Niin se ilmoitettiin minulle. Joten lähellä paikkaa jossa ennen asuin Titicaca-järven lähellä, toisella pienellä järvellä, jonka nimi Almaran kielellä on Lago Winaymarka, siellä on yksi näistä sisäisistä paikoista. Osa tehtävääni on pitää yhteyttä heihin, koska he ovat ihmisolentoja, opettajia jotka tuhansien vuosien ajan ovat ymmärtäneet Maapallon tehtävän ja kosmoksen luomisen.

Koska kuva on enemmän kuin tuhat sanaa, olen tässä esittänyt oman versioni siitä. Tämä on aika lähellä sitä mitä näin ja koin Venuksen oppaiden kanssa [videosimulaatio alkaa].

Tämä on keino keskittää aurinkoenergiaa. Tällä tavoin Venuksen asukkaat saavat aurinkoenergiaa ja sitten lähettävät sitä muihin paikkoihin [kuva vasemmalla]. Tässä laaksossa on kasvustoa, mutta he elävät maanpinnan alla. Mutta se ei ole kuin olisi pimeässä luolassa. Luolan sisällä katto näyttää oikealta taivaalta. He sanoivat, että kun ihmiset tavoittelevat tällaista ymmärrystä, silloin he ottavat ohjat omiin käsiinsä ja muuttavat tulevaisuutta positiiviseen suuntaan, eivät ainoastaan itselleen vaan myös kaikille muille.

Vanhimmat sanoivat, että ihmisolennot käyvät läpi neljä vaihetta. Ensimmäinen vaihe on kaikkivoipaisuus. Ensimmäisen kahden elinvuoden aikana saa aina eniten huomiota. Toinen vaihe on riippuvuus. Me emme tee mitään kysymättä perheenjäseniltä. Kolmas vaihe on kapinointi. Tällöin ihmisolennot, nuoruuden iässään, alkavat laittaa poikki emotionaalisia siteitään identifioituakseen yksilöinä. Sitten päästään neljänteen vaiheeseen. On erittäin harva, joka pääsee elämässään neljänteen vaiheeseen. Riippuvuuden ongelmat heijastuvat ihmisten päivittäiseen elämään. On monia, jotka menevät naimisiin niin että heillä voi olla puoliso josta riippua. On paljon ihmisiä, jotka kaipaavat poliittista tai uskonnollista organisaatiota jonka johtajaa seurata ja jolta ottaa käskyjä.

Kypsä vaihe, neljäs vaihe, on se kun tietää oman elämänsä roolin niin, että ei tarvitse riippua jostain toisesta ihmisestä joka kertoo mitä saa tai ei saa tehdä, mitä omalla elämällään pitäisi tehdä. Kun tälle tasolle pääsee, silloin tietää mitä pitää tehdä ja miten tehdä se, ja tämä tunnetaan Tietoisuuden Heräämisenä. Silloin ottaa oman kohtalon omiin käsiinsä. Silloin alkaa muuttaa tulevaisuutta positiivisesti, ei ainoastaan oman itsensä hyväksi vaan myös muiden hyvinvoinnin hyväksi.

Kun olet ainoa, joka omassa ympäristössäsi tuon heräämisen saavuttaa, jos ei ole toisten ihmisten ryhmää ympärillä, vanhimmat sanoivat että on mahdollista alkaa puhua muutoksesta henkilökohtaisella tasolla. Sitten voit aloittaa systeemin muodostamisen, kuin pyramidi, jollaisen alaisuudessa me olemme olleet tuhansia vuosia. Se on vaakatason systeemi jossa tunnustat sen mitä sinulla on annettavana muille. Mutta jotta se voisi toteutua, on tärkeämpää tietää mikä itseltä puuttuu etsimällä toisista ihmisistä tarpeelliset ainekset omaan toteuttamiseen, ja sitten muodostaa yhteinen ykseys, ajatuksen ja teon tasolla. Ja siksi me olemme tässä konferenssissa, pyrkimässä saamaan yhteyden toisiin, tunteilla, ajatuksilla, teoilla. Niin että me voimme värähdellä yhtenä, huolimatta siitä missä jokainen meistä yksittäin sijaitsee.

Kun palasin takaisin kohtaamasta oppaitani, tulin tietoiseksi siitä mitä he olivat minulle sanoneet — että Titicaca-järven lähellä on Valkoisen Veljeskunnan retriitti.

Ensimmäinen asia joka tuli mieleeni oli kartta [oikealla]. Tämä kartta saatiin aikaan kaikista Andeilta tehdyistä arkeologisista löydöksistä.

Arkeologit ovat määrittäneet, että täällä on iso verkko joka muodostaa neliönristeyksen. Tämä neliöristeys Aymaran kielellä on “Chakana.” Se kertoo meille, että tällä alueella on ihmisä, joilla on täydellinen tietämys Maapallon geomagneettisista liikkeistä, koska heidän rakennuksensa eivät olleet umpimähkään sijoiteltuja, vaan erikoisiin luonnonmagneettisiin sijainteihin. Tiahuanaco ja pikkujärvi ovat sen keskellä.

Joten kun ymmärtää paremmin mitä me tässä tarkastelemme [kuva alla vasemmalla], aloin tutkia Andien kosmologian symbolismia. Eteläamerikkalaisille tässä ei ole mitään uutta. Tämä on luonnollinen symboli heidän alkuperäisissa kulttuureissaan. Tämä on Wiphala.  Tämä kuvaa valon koostumusta prisman läpi, tai Seitsemää Sädettä.

Koko populaatio perii tietoa Venuksen sivilisaation järjestäytymisestä ja Liiton sivilisaatiosta. Heidän mukaansa, maailma on jaettu neljään alueeseen…. Kun neljä aluetta yhdistyy yhdeksi, ne muodostavat Chakanan. Chakana on neliöristi.

Tämä Chakana on kartta kaikista pyramideista Keski- ja Etelä-Amerikassa. Puhtaimmassa olomuodossaan, Neljän Alueen ykseys kuvaa Maapallon geomagneettisten liikkeiden matemaattista esitystä. Nykyarkeologit tietävät, että Titicaca-järvellä on suuri temppeli. He ovat aloittaneet vedenalaiset arkeologiset tutkimukset. He ovat löytäneet raunioita Titicaca-järven pohjasta, joiden epäillään olevan tuhansia vuosia vanhoja. Koko tämä alue oli asuttua.

Titicaca-järvi jakautuu kahteen osioon. Tässä näette pääjärven. Tässä on pikkujärvi, Aymaran kielellä Winaymarka. Winaymarka Aymaran kielessä tarkoittaa Ikikaupunki. On hämmentävää että geologit eivät osaa selittää miksi, tällä hetkellä, pitkittäisiä leikkauskohtia kaksi, aivan kuin suurella lapiolla oltaisiin kaivettu iso palanen Maapallosta ja luotu tämä painauma järven tuolle puolen. Tämä kertoo siitä miksi kaikki tämä toteutettiin.

Vuosi minun kontaktin ja oppaideni kanssa Venukselle tekemäni ulottuvuuksienvälisen matkan jälkeen koin jälleen kontaktin, mutta tällä kertaa se ei ollut maaseudulla vaan omassa kotonani. Kun olin menossa nukkumaan, eräs vanhimmista ilmestyi minulle hologrammina. Ensimmäinen asia minkä näin oli sama kuin oppaiden kanssa — hänen silmistään tuli valoa. Hän sanoi minulle, että silmät ovat sielun peili. Silloin tajusin että hän on vanhin, hänellä vain oli pohjoiset piirteet. Hänen partansa oli erittäin hieno. Hänellä oli pitkä, suora, valkoinen tukka.

Kun tarkkailin hänen olemustaan, hän sanoi minulle, “Minä olen Soromis. Rakastan sinua, poikani. On tullut aika antaa sinulle avain, joka avaa oven tietoisuuteesi.” Kun kuulin tuon, sanoin, “Vau! Vihdoin!” Heti vanhin sanoi siihen, “Avain joka voi avata oven tietoisuuteesi on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja rakastaa kaikkia muita kuin itseäsi.” Tuo sai aikaan maanjäristyksen kaltaisen olotilan sisälläni. Se ei ollut magneettinen avain. Se ei ollut selitys magnetismista, tai värähtelyistä. Ei mitään mitä en olisi jo tiennyt. Vanhin sanoi minulle, “Todellinen tajunta ei ole sinusta kaukana. Se on lähellä kaikkia jos vain menet omaa valoasi kohti.”

Silloin ymmärsin. Tämän voi ymmärtää mielellään, mutta tuntea sydämellään. Vanhimmat puhuvat sydämelle, ei mielelle. Heidän energiansa, sanansa ja ajatuksensa kantavat mukanaan tiettyä ymmärrystä, joka on kuullun tuolla puolen. Ne valaisevat ymmärrystä. Ymmärsin tässä kohtaa, että jos Jumala on rakkaus, silloin ainoa tapa saada yhteys tuon rakkauden lähteeseen on teoilla. Ja mikä on rakkauden teko? Rakastaa. Rakkauden teko kääntyy elämässämme palvelukseksi.

Ilman palvelusta ei voi edistyä. Ainoa tapa mennä eteenpäin on ymmärtää, että me emme voi antaa toisille mitään mitä me emme ole kyenneet löytämään sisältämme. Siksi ensimmäinen tehtävä on tuntea itsensä. Mutta kun on löytänyt oman kohtalonsa, samalla tavalla kuin oppaat ja vanhimmat meille kertovat, sitten meidän on kerrottava se muille jotta voimme mennä eteenpäin. Ymmärsin, että oman itsen rakastaminen ei tarkoita, että katsoo peiliin ja sanoo, “Vau, kuinka kaunis olenkaan! Nyt voin mennä ja tavata muita.”

Oman itsen rakastaminen on tarve ruokkia omaa itseään kaikilla kehityksen tasoilla — fyysisellä tasolla, mentaalisella tasolla ja henkisellä tasolla. Meistä tulee siis kokonaisia. Ymmärsin, että todellinen rakkaus ei ole se mitä meille on opetettu. Se ei ole sokea. Todellinen rakkaus on tietoisuutta ja älykkyyttä, koska se mahdollistaa meidän antaa muille mitä muut tarvitsevat. Vanhin ei ollut siellä vain kertoakseen minulle tätä, vaan myös kutsumassa minua eheyttämään itseni Titicaca-järven valopiirillä. Kutsumassa minua niin että voisin olla avuksi, ja että voisin ymmärtää tämän työkalun, jota he kutsuivat Aurinkolevyksi.

Kokemus oli paljon enemmän kuin aikaisempi, se milloin menin pois Maasta. Kykenin tuntemaan ja integroimaan itseni näiden vanhimpien kanssa, jotka olivat erittäin, erittäin vanhoja. He ovat ihmishistorian vartijoita. Tänään he avasivat ovet niin, että viisaus ja tieto voi saavuttaa ihmikunnan, vuoteen 2012 asti. Se oli se mitä koin matkoillani Titicaca-järven sisäisten retriittien aikana. Nämä ovat pikkujärven saaria. Tässä on yksi sisäänkäynti sisäisiin retriitteihin. Tämä on varsinainen Paititi, kadonnut kaupunki. Ikikaupunki, joka on järven alla, on myös samanlainen kuin mitä koin Venuksella.

Vanhimmat suojelevat aurinkoa, joka tunnetaan Aurinkolevynä. Se mitä näette [kuva vasemmalla] on työkalu joka mahdollistaa meidän kulkea luonnonvoimien läpi, sekä myös kaikkein voimakkaimman voiman läpi, joka on oma sydämemme. Tämä on oman aurinkomme, oman atomirakenteemme aktivoiva voima.

Sisäinen retriitti koostuu useista pienistä rakennuksista. Ne säilövät muinaista sivilisaatiota… Ikikaupunkia suojellaan, se odottaa edelleen meitä jotta se voisi kertoa meille tämän informaation jota se on pitänyt tallessa vuosituhannen ajan.

Tämä valokuva [oikealla] on yhden ryhmäläisemme ottama kun kohde materialisoitui. Se materialisoitui automaattisesti. Se on Mestari Solomis. Voit nähdä hänen kasvonsa — silmät, nenän, huulet, parran. Hänet peittää verho. Näetkö sen? Siinä on Mestari Solomis. Kaikkien näiden kokemusten aikana avaruusolento-oppaat ja Mestari Solomis ovat olleet jatkuvasti meidän kanssamme.

Liiton oppaat ovat sanoneet, että vuonna 2005 pantiin alulle seitsemän merkkivuotta ihmiskunnan kehityksen historiassa. He sanoivat, että näinä seitsemänä vuotena elämme äärimmäistä valmistelua. Miksi ”äärimmäistä”? Koska mitä se sitten onkin tänä aikana, sitä ei ole kirjoitettu etukäteen, sitä ei ole koskaan eletty. Sitä on valmisteltu niin, että me voimme kokea uuden ajan ja uuden maailman alkuvaiheen yhteiset juuret.…

NASA otti nämä kuvat vuonna 2005 [vasemmalla]. Voitte nähdä kaiken tämän magneettisen energian keskittyneen pienen järven ympärille ja muodostaneen Chakanan. Se on reunamitaltaan arviolta 10 kilometriä, tarkalleen Titicaca-järven pohjassa oleva sisäisen retriitin koko.

Se mitä tänä aikana tapahtuu Andeilla ja Boliviassa, olet ehkä nähnytkin sen uutisissa, että viimeisen viiden tai kuuden vuoden aikana on ollut viisi eri presidenttiä. Huuuuhh! Voi paska! Mutta kaikelle on selitys. NASAn tutkimukset ovat määrittäneet nollagravitaation keskittymisen syyksi sille mikä saa aikaan muuttuneita tiloja. Yhteiskunta joka on tämän kentän ympärillä on epävakaa. Henkistä tietoa tai muutosta etsivät ottavat suuria harppauksia heräämisen prosessissa. Energian keskittyminen täällä — joka aktivoitiin 1950-luvulla — tarjoaa suuria mahdollisuuksia transformaatiolle.

Vuonna 2012 tullaan pitämään neuvonpito tai kokous tämän energian ja vanhimpien ympärillä. Se mitä me odotamme, tässä valmisteluprosessissa, mitä me koemme, ennen vuotta 2012, on se että me voimme kaikki tulla yhteen, elää yhdessä, valmistella itseämme sisäisesti joka liittyy kaikki omien sisäisten energioidemme tietoiseen käsittelyyn, mikä tulee luomaan kontaktitodellisuuden vanhimpien ja meidän välille.

Tämä on eri filmi [kuva vasemmalla]. Tämä on yksi oppaista. Tässä tapauksessa ympärilläni oli muita, jotka näkivät sen myös. Tämä filmi on analysoitu ja se on ollut uutisissa. Eli siis Bolivian televisiossa. Viimeisten viime kuukausien ja vuosien aikana on näkynyt jatkuvasti aluksia ja avaruusolento-oppaita.

Tässä on toinen filmi muutama kuukausi takaperin [oikealla]. Se kuvattiin lentokoneesta. Se kuvattiin myös tutkassa. Kappaleen mukana oli lentokone. Se jäi paikalleen ilmaan 10 minuutiksi, liikkumatta. Näkyi valkoisia ja sinisiä valoja. Sen oltua paikallaan taivaalla arviolta 10 minuutin ajan, se alkoi liikkua kaupungin yllä.

Tämä on yksi suosikkikuvistani [vasemmalla] koska voit nähdä siinä aluksen tulevan ulos. Energia jonka näin matkani ensipuoliskolla, se oli juuri tällaista. Tämä on kuin ulottuvuuksienvälinen ovi, joka avautuu samaan aikaan kun alus tulee ulos …

Tämä ei ole minun ainoa kokemukseni sisäjärvellä. Pari vuotta sitten minulla oli toinen kokemus, joka ei kuulu tämän konferenssin aiheeseen, mutta mainitsen sen koska silloin, kun oli Andeilla yli kilometrin korkeudessa, olin yhteydessä ryhmään vanhimpia, jotka kertoivat minulle monia asioita tähän aikaan liittyen. Sisälläni tunnen, että se liittyy tähän [Maapallon transformaation] prosessiin jota te elätte Hawaiilla.

Hawaii on Tulirenkaan keskipiste.  Arviolta kuusi vuotta sitten, vanhin sanoi minulle että mennä Costa Rican aktiivisten tulivuorten luo. Kun menin Costa Ricaan, yhtäkkiä tunsin tarvetta mennä Hawaiille. Matkani [tänne luoksenne] on vahvistus siitä, että Suunnitelma edistyy oman tahtoni tuolla puolen. Tulirengas on täydellisen synkassa Auringon kanssa. Aurinko projisoi elämän ohjelman Tulirenkaan läpi. Tämä Tellurinen energia on se mikä kuljettaa ihmiskuntaa eteenpäin. Se on se mitä tunnen tällä hetkellä. Se on se mitä me vastaanotamme ja havainnoimme, tietoisesti tai tiedostamattomasti.

Tällä reissulla [USA:an] vanhimmat sanoivat minulle, että perusta kaksi neuvostoa. Ensimmäinen on perustettu jo viime vuonna 17 eri maasta kotoisin olevien ihmisten kanssa, joihin otettiin yhteys Titicaca-järvellä, jotta saatettaisiin loppuun mikä se sitten onkin mikä puuttuu uuden maailman, uuden ajan syntymisestä; sekä myös initioida, koko maailman tasolla, todellinen valmistautuminen sisäiseen elämään. Te olette kaikki tervetulleita, niin että yhdessä, yhtenäisenä, me voimme ottaa seuraavan askeleen kohti vuotta 2012.

Omien kommunikaatioidemme kautta olemme osallistuneet arkeologisten raunioiden etsintään. Kontaktikokemukseni ovat olleet niitä harvoja kokemuksia, joista on fyysisiä todisteita joilla osoittaa aidoksi tämä kommunikoitu kutsu, joka annettiin kuudelle journalistille, joiden joukossa oli kaksi journalistia Venäjän TASS-uutistoimistosta.

Kaikki nämä kontaktit, jos katsoo päivämääriä [näyttää videoklipin], kontaktit ovat olleet käynnissä 30 vuotta tähän päivään asti.

Se mitä näette tässä [vasemmalla] on temppelin ovi, jossa aktivoidaan Auringon energiaa. Vanhimmat antoivat minulle käskyn mennä seuraavaksi Titicaca-järven rannoille.

Tämä kuva on viime vuodelta… He [avaruusolentojen alukset] ovat olleet kanssani jatkuvasti….

Viime vuodesta eteenpäin olemme alkaneet elää aurinkoenergian aktivaatiota. Me elämme äärimmäistä valmistelua, meillä on yhteisiä sisäisiä energioita vanhimpien kanssa, niin että lähitulevaisuudessa voimme palata lähteille mistä kaikki on saanut alkunsa. Toivottavasti me voimme kaikki palata yhdessä niin, että me voimme sanoa Mission Accomplished.

Kiitos, kiitos, kiitos. Aloha.

Luis Fernando Mostajo Maertens on monien mielestä eräs tärkeimmistä aikamme kontaktihenkilöistä. Hän on kokenut monia fyysisiä kokemuksia avaruusolento-oppaidensa kanssa, jotka alkoivat kun hän oli 13, vuonna 1977. Hän alkoi kertoa kokemuksistaan ja tiedoistaan pitämällä ’Kontaktiin Valmistautumiskursseja’ ja puhumalla aiheesta monissa maissa. Hän on julkaissut 5 kirjaa, joissa hän kertoo ET-kontaktiensa luonteesta ja omista kokemuksistaan sekä suuresta heräämisestä kertovista viesteistä. Luis on näyttänyt lehdistölle kokemuksiensa olevan aitoja. Hänen verkkosivunsa: http://www.winaymarka.org/.

***

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Eksopolitiikka

Pohdintoja uskonnosta ja eksopolitiikasta

Kommentoi

Vol 3:2 (heinäkuu 2009). ISSN 1938-1719

Pohdintoja uskonnosta ja eksopolitiikasta

kirjoittanut Bernice H. Hill, Ph.D.

 

Tiivistelmä

Eksopolitiikan on aika tarkastella UFO-paljastuksen vaikutuksia uskonnollisiin instituutioihin. Nopeasti muuttuvassa maailmassa tuoreet trendit, erityisesti USA:ssa, kertovat suurista näkökulman muutoksista, jotka vaikuttavat kaikkiin julkisiin aloihin, myös uskontoon. Lisääntyvä monikulttuurisuus, ajattelun vapautuminen ja ekumeeninen keskustelu (erityisesti terrori-iskujen inspiroimana) ovat viemässä meitä kohti avoimempaa, joustavampaa ja sosiaalisesti tietoisempaa perspektiiviä. Nämä kehityskulut puhuvat siitä, että eksopolitiikka voisi nyt alkaa tarkastella interventiostrategioita.

Johdanto

Eräs pääsyistä sille miksi avaruusolennoista ei haluttu kertoa kylmän sodan aikaan on sanottu olevan, että oli tarpeen suojella länsimaiden teknologista etua. Vaikka asia ei olekaan enää näin, UFO-paljastusta on edelleen pidätelty kulttuurisen kaaoksen pelossa. Monesti tässä yhteydessä kuulee lainattavan Brookings Instituten raporttia vuodelta 1961, jonka NASA on antanut heille toimeksi. Raportissa sanottiin:

Todisteet avaruusolentojen olemassaolosta saattavat löytyä myös heidän Kuuhun tai muille planeetoille jälkeensä jättämistä artifakteista.  Sen seuraamukset ihmisten asenteisiin ja arvoihin ovat arvaamattomia, mutta ne vaihtelisivat suuresti eri kulttuureissa ja monimutkaisten yhteiskuntien eri ryhmien välillä; kriittinen tekijä tässä olisi meidän ja muiden olentojen välillä tapahtuvan kommunikaation luonne.

Teknologisesti paljon meitä kehittyneemmän ulkoavaruuden sivilisaation kanssa kontaktiin pääsyllä saattaa olla tuhoisia yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Antropologiassa on monia esimerkkejä yhteiskunnista, jotka ovat olleet varmoja heidän paikastaan universumissa, jotka ovat tuhoutuneet kun ne ovat joutuneet assosioitumaan aiemmin tuntemattoman yhteiskunnan kanssa, jolla on eroavat ideat ja elämäntyylit; toiset jotka selvisivät sellaisesta kokemuksesta tekivät sen yleensä maksamalla hinnan muutoksena heidän arvoissaan ja asenteissaan ja käyttäytymisessään. [1]

On mahdollista kuvitella kulttuurillinen paine, jota Pohjois-Amerikan intiaanit tunsivat kun valkoinen mies saapui hänen jatkuvan (imperiumin) kasvattamisensa kanssa. Kun he katselivat heidän maidensa ryöstöä, puhvelien teurastusta ja kansansa kuolemaa, he varmasti kokivat heidän vanhan elämäntyylinsä tuhoutumisen. Samalla tavoin Meso-Amerikassa espanjalaisten saapumisen myötä, kulttuuri joka oli ollut olemassa satoja vuosia romahti muutamassa vuosikymmenessä. Brookingsin raportti on oikeassa, sellaiset kohtaamiet voviat olla tuhoisia ja uhata kansan koherenssia.

Kansan koherenssi ei ole missään niin pyhä asia kuin uskonnollisissa instituutioissa. Ne tarjoavat vakautta ja identiteetin ja uskomuksillaan asettavat raamit yhteisön jäsenyydelle ja henkilökohtaiselle tarkoitukselle. Uskonto voi määritellä henkilön todellisuuden. Jos paljastus asettaa kaikki yhteiskuntarakenteet vaaraan, uskonnolliset instituutiomme ovat erityisen haavoittuvaisia. Ehkäpä on kuitenkin aika tarkastella tätä premissiä. Me elämme jo nyt nopeasti muuttuvassa maailmassa: pluralistisessa modernissa maailmassa, joka pienenee lentokoneiden ja kommunikaatiojärjestelmien avulla. Monet vanhat maailmankuvat ovat kuolemassa; uusia ymmärryksiä ja näkökantoja on syntymässä.

Hiljattain Neil Freer lähetti vahvan viestin eksopolitiikan yhteisölle näillä sanoilla:

Selvästikin eksopolitiikan visio ja tavoite on älykkään, itsevarman, kypsän, rauhanomaisen ja laajentuvan vakaaseen yhteiskuntaan osallistumisen mainostaminen ja mahdollistaminen. Jos me todella haluamme tulla tähtienväliseksi yhteiskunnaksi muuttumalla rauhanomaiseksi, yhtenäiseksi lajiksi kehittymällä yli heimojen, kansallisten kulttuurien ja sivilisaation rajojen, me joudumme tekemään jotain uskonnoille. Onko uskontojen kyseenalaistaminen ja tarkastelu jotenkin eksopoliittisesti epäkorrektia?” [2]

Tämä on arvokas pulma. Se toi mieleeni nämä kysymykset: Mitkä ovat niitä ongelmia, joita eksopolitiikan tulee ymmärtää uskonnollisista instituutioista tänä aikana? Ja mikä on uskontojen evoluutiopotentiaali, josta eksopolitiikka voisi hyötyä kun se tarkastelee näitä ongelmia?

Globaali yleiskatsaus

Tällä hetkellä maailmanuskontojen kannatus jakautuu seuraavasti:

Kristinusko                    2.1 mrd ihmistä               33%

Islam                              1.5 mrd                           21%

Sekulaari/uskonnoton    1. l  mrd                          16%

Hindulaisuus                   900 milj.                        14%

Kiinan perinneusko        394 milj.                          6%

Buddhalaisuus                376 milj.                          6%

Alkuperäiskansojen usko  300 milj.                       6%

Afrikan perinteiset         100 milj.                          2%[3]

 

Nykypäivän nopeiten kasvava uskonto on Islam. Osaltaan tämä selittyy kolmannen maailman maiden suurella syntyvyydellä, joista monet ovat muslimimaita. Ennustetaan, että vuoteen 2025 mennessä maailmassa on 2 miljardia muslimia ja 3 miljardia kristittyä. Muslimit ohittavat kristityt vuoteen 2200 mennessä. [4]

Monikulttuurisuus on vakaasti lisääntynyt erityisesti lännessä. Tämä tarjoaa ihmisille mahdollisuuden kohdata, keskustella ja ymmärtää muiden uskontojen edustajia. Polarisaatio myös lisääntyy mikäli jotkut ihmiset pitävät tiukasti kiinni rajoistaan ja identiteeteistään.

Voitaisiin spekuloida, että Kiinan ja Intian kasvavat väestöt tulevat olemaan UFO-paljastuksen kanssa helpommassa asemassa, kun niillä ei ole monoteistisia länsimaisia uskontoja. Itämaiset filosofiat (eli esm. Intian hindulaisuus, jainismi, buddhalaisuus) ovat luonteeltaan avoimempia reinkarnaation ja moniulotteisuuden ideoille. Tarinat avaruusolennoista, kuten vimana-alukset ja kosmiset konfliktit on haudattu veediseen mytologiaan. Kiinan sekulaarit todennäköisesti olisivat helpoiten vakuuttuneita tietovuotajien ja tiedeihmisten keräämistä todisteista.

Islaminuskon kasvupotentiaali huomioonottaen tulee tarkastella UFO-paljastuksen vaikutuksia tähän uskoon. Islaminuskossa on paljon variaatiota; sitä usein värittää maiden omat paikalliset uskomukset ja tavat. Bassett on huomauttanut, että UFO-paljastus voi olla muslimeille ja juutalaisille erityisen vaikea. [5] Lisääntynyt painoarvo, joka on annettu UFO-paljastuksen ihmistietoisuudelle aikaansaamalle reaktiolle ja sen suhteelle valtapolitiikkaan, tekee tällaisesta tutkimuksesta erityisen tärkeää. [6]

Tämän ajan yleisin valtauskonto on kristinusko. Kaikissa sen muodoissaan se on kaikkien länsimaisten yhteiskuntarakenteiden perusta, ja tämä maailmankuva on se joka tulee kärsimään suurimmat UFO-paljastuksen kolhut. Maailman kristitystä populaatiosta 60% on värillisiä ja elää Euroopan ja Amerikan ulkopuolella. Kristinuskon kasvu näillä alueilla liitetään Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan kasvavaan protestanttiliikkeeseen. [7]

Vaikka asenteet avaruusolentoja kohtaan saattavat olla perinteisten kristillisten näkökantojen rajoittamia näissä maissa, näiden maiden alkuperäisasukkaiden tiedot näkyvät näiden maiden uskomuksissa. Maailman alkuperäiskansojen kulttuurit (6%) pitävät tähdistä tulleita vierailijoita hyväksyttävinä. Esimerkiksi on hyvin tiedossa, että Meksikossa ollaan erittäin avoimia avaruusolennoille ja että tuhannet siellä asuvat ovat nähneet UFOja.

Vatikaanin kanta avaruusolentoihin tukee myös tätä hyväksyntää. Bassett on huomauttanut, että satojen vuosien ajan katolinen kirkko on kerännyt arkistoihinsa todisteita avaruusolennoista astronomeiltaan ja papeiltaan. [8] Harris haastatteli Monsignor Corrado Balduccia, (entinen Vatikaanin Nuncio Washington DC:ssa) sekä isä Gabriel Funesia, (Vatikaanin observatorion johtaja Castel Gandolfossa) tämän varmistamiseksi. Isä Funes (2008) oli sanonut, että avaruusolentojen olemassaolon poissulkeminen olisi kuin laitettaisiin rajat Jumalan luovalle vapaudelle. [9]

USA

3(i) Kulttuurin liberalisaatio

USA:n kanta paljastuksen jarruna on hyvin tiedossa. Kun tarkastellaan Brookingsin raportin varoitusta, miten paljastus vaikuttaisi uskonnollisiin instituutioihin USA:ssa? Kristinuskoisilla on ollut Amerikassa ylivalta sen syntymästä asti. Vuonna 1947, 95% amerikkalaisista piti itseään kristittyinä ja vaivaiset 5% sekulaareina (eli ateisteina, agnostikkoina tai uskonnottomina).

Toisen maailmansodan jälkeen kiinnostus uskontoa kohtaan on laantunut tasaisesti. Vuonna 2007 Pew Research teki gallupin amerikkalaisten uskonnollisista asenteista, uskomuksista ja käytänteistä, ja raportoi seuraavia muutoksia: suurten ikäluokkien (vuosina 1946-1964 syntyneet) sukupolvessa itseään sekulaareina pitävien lukumäärä oli kasvanut 11%:iin; X-sukupolvessa (vuosina 1965-1972 syntyneet) osuus oli 14% ja Y-sukupolvessa (1977 jälkeen syntyneet) osuus oli 19%. [10]

Joka viides modernista sukupolvesta ei enää ollut minkään tietyn uskonnon kannattaja. Tämä puhuu siitä, että uskontojen vastaanhangoittelun ajatus saattaa olla pehmenemässä, kun yhä useampi nuorista on päästämässä irti perinteisistä uskomuksista. Lisäksi yli puolet sellaisten instituutioiden toiminnassa mukana olevista oli muuttanut suhtautumistaan elämänsä aikana. Amerikan kirkot eivät ole uskomuksissaan vakiintuneita, vaan ne ovat jatkuvassa dynaamisessa muutosprosessissa.

USA on muuttumassa uskonnollisesti monimuotoisemmaksi. Useat seikat ovat vaikuttaneet tähän muutokseen. Vuonna 1960 Amerikka avasi rajansa maahanmuutolle. Monet muslimit ja buddhalaiset tulivat maahan ja USA:ssa on nyt enemmän muslimeja kuin juutalaisia. Lähiöissä eri uskonnot elävät rinnakkain, ja ihmiset ovat joutuneet totuttelemaan tähän kouluissaan ja työpaikoillaan. Raportissa mainittiinkin, että ihmiset myös harjoittavat uskoaan eri tavoin; usein vaihtaen kirkosta toiseen, sekoittaen eri uskontojen käytänteitä ja ilmaisevat myös useammin oman uskonnollisen instituutionsa ulkopuolelta löytyviä uskomuksia. [11]

Tämä lisääntynyt diversiteetti on herättänyt ahdistusta joissain kristityissä, koska se on uhannut heidän selkeää kuvaansa kristitystä. Amerikkalaiset yleisesti ottaen elävät lisääntyneen polarisaation ja äänekkään fundamentalismin aikaa. Vaikka Yhdysvallat on perustettu tiukan kirkon ja valtion erillään pitämisen päälle, tuo raja on hämärtynyt yhä enemmän viime vuosikymmeninä. Helluntailaiset erityisesti ovat voimakkaasti tunkeutuneet julkiseen keskusteluun mielipiteineen abortista, eutanasiasta, kantasolututkimuksesta ja saman sukupuolen avioliitoista.

Tämä kiinnostaa eksopolitiikan tutkijoita erityisesti, kun eräästä gallupista käy ilmi, että vaikka yhä useampi aikuinen USA:ssa uskoo UFOihin ja elämään muilla planeetoilla, helluntailaiset eivät usko. Scrippsin vuonna 2008 tekemän gallupin mukaan, 62% (protestantteja), 60% (katolisia) ja 66% (uskonnottomia) uskoi UFOihin mutta ainoastaan 38% helluntailaisista uskoi niihin. [12] Kuitenkin enemmistö on kokenut asteittaisen yhteiskunnallisten arvojen liberalisaation. Tämä näkyy suuremmassa rodullisten erojen, naisten roolien, homoseksuaalisuuden ja huono-osaisten puolesta tehdyn työn hyväksynnässä.

3 (ii) Ekumenisen dialogin lisääntyminen

Liberalisaatio on myös levittäytynyt uskonnollisen ajattelun eturintamaan. Se näkyy ekumenian tasaisena kasvuna. Ekumeninen liike USA:ssa on peräisin vuoden 1846 Euroopasta sekä Kirkkojen Maailmanneuvoston perustamisesta vuonna 1961. [13] Tämä neuvosto oli foorumi, sekä kansainvälinen että kansallinen, suuremmalle kristillisten kirkkojen väliselle dialogille, jossa etsittiin niitä uskomuksia mitkä olivat kaikille yhteisiä. He saivat selville, että heidän kosmologiassa, säännöissä ja rituaaleissa oli suuria eroja. Kuitenkin Kultainen sääntö oli eräs periaate, joka kaikille kirkkokunnille oli yhteinen (‘tee muille niinkuin haluaisit itsellesikin tehtävän’).

Myös kristittyjen, muslimien ja juutalaisten välinen dialogi on lisääntynyt tasaisesti. Harvardin yliopiston teologian professori D. Eck näki tarpeen uskonnollisille instituutioille laajentaa yhteistyötään, ja hän käynnisti vuonna 1989 Pluralism Projectin. Projekti on tuottanut useita julkaisuja ja jatkaa kansallisten ja globaalien ohjelmien ajamista. Vuonna 1995 perustettiin United Religions Institution San Fransiscon Presideoon. Wichitassa, Kansasissa (kaupunki jossa on yli 20 palvontapaikkaa buddhalaisille, hinduille, muslimeille ja Bahai-uskovaisille) organisaatio nimeltä Interfaith Ministries on saanut aikaan myös useita ohjelmia. Monet ekumeniset organisaatiot ovat nyt laajentaneet ohjelmiaan käsittelemään myös globaaleja ja kestävyysongelmia.

Syyskuun 11. päivän 2001 terrrori-iskut toivat fundamentalistisen islamin useimpien amerikkalaisten mieliin. Uskonnosta oli tullut vaarallista – polarisaatio paheni. Paradoksaalista kyllä, tämä sai aikaan vieläkin suuremman tahtotilan kristittyjen, muslimien ja juutalaisten väliselle kommunikaatiolle. Heidän yhteiset juurensa Raamatun Abrahamissa korostuivat ja erilaisia tutkimuspiirejä perustettiin tutkailemaan samankaltaisuuksia ja eroja.

Vuonna 2005 Maailmanuskontojen kolmas kongressi kokoontui Montrealiin. Yli 1800 ihmistä 80 eri valtiosta otti osaa. Vaikka kongresseja oli ollut aiemminkin (Maailmanuskontojen parlamentti Chicagossa vuosina 1893 ja 1993), tätä stimuloi erityisesti fundamentalistisen terrorismin nousu. Fundamentalismia löytyy kaikista maailmanuskonnoista. Sen yksinkertainen ja konkreettinen ajattelu perustuu pelkoon. Se ilmaistaan sanomalla “Minun Jumalani on parempi kuin sinun!” Uskonnolliset johtajat painottivat kasvanutta tarvetta siirtyä pois tästä jäykästä ajattelusta. He puhuivat siitä miten vieraantuminen ja tästä uskomuksesta seuraava Muiden demonisointi on vastoin henkisyyttä itseään. [14]

Vaikka Montrealissa ilmaistun uskonnollisen ajattelun vihreä reuna on paljon pidemmällä perinteisiä kirkkoja, synagogia ja moskeijoita, tämä kaikki on silti eksopolitiikan mielessä kiinnostavaa. Se osoittaa kollektiivisen psyyken avautumiskohtaan… kohtaan joka vaatii suurempaa joustavuutta uskonnollisilta instituutioiltamme ja suurempaa sisäistä voimaa meiltä yksilöinä. Meitä pyydetään säilyttämään henkinen kuuliaisuus ja samalla kunnioittamaan toisten polkuja kohti merkitystä. Kasvavalla ekumeenisella impulssilla puhua “Muille” ja ymmärtää heitä on laajempi potentiaali; sillä on vaikutuksensa UFO-paljastukseen.

Uskonto on huikea alusta koulutukselle. Ekumeenisen dialogin kasvavan paineen alla meitä pusketaan ajattelemaan asioista “tämä tai tuo”-tyyppisen mustavalkoisuuden sijaan “tämä ja tuo”-tyylisesti. Tämä siirtymä dualistisesta integraaliin ajatteluun on askel kohti suurempaa henkilökohtaista kypsyyttä. Se edustaa tasapainoa vasemman aivopuoliskon erottelukyvyn ja oikean aivopuoliskon holististen tarkastelujen välillä. Se on yksi katalyytti kehityksessämme.

3 (iii) Uskonto ja henkisyys

Vaikka tämä ekumeeninen trendi on ollut käynnissä amerikkalaisissa uskonnollisissa rakenteissa, käynnissä on myös vähemmän uskonnollisten ihmisten laajempi trendi pois uskonnoista ja kohti henkisyyttä. Tämä on määritelty “verkkona joka pitää ihmisen elämää kasassa ja yhdistää hänet johonkin suurempaan. Se on sekä tapa, jolla me ymmärrämme miten me olemme suhteessa maailmaan ja muihin, että myös rituaalit, joita me suoritamme tunteaksemme olevamme yhteydessä, osa jotain suurempaa, sisäisen koherenssin tunne.” [15] Joten henkisyyden yhtäläisyyksiä ja vivahteita artostetaan yhä enemmän.

Internetin, kvanttifysiikan uusien näkökulmien, kloonauksen kehittymisen ja ilmastonmuutoksen yltymisen myötä uskonnolliset uskomukset Amerikassa joutuvat kovalle koetukselle. Huikeassa Beyond Theology DVD-sarjassa, uskonnollisen ajattelun airueet (Huston Smith, Karen Armstrong, James Forbes, Sister Joan Chittister, Bishop John Shelby Spong ja muut) esittävät uudenlaisen vision. He esittävät, että jos uskonto voidaan nähdä Jumalaa kohti osoittavana kulttuurillisena sormena, silloin tuohon sormeen keskittyminen (eli riitit, rituaalit ja uskonnollisten instituutioiden säännöstöt) voivat nyt olla uhka; siitä on nyt tullut liian konkreettista. Kriisin ja kulttuurillisen muutoksen aikoina joustavuus on olennaista. Tämä fiksaatio “sormeen” voi muuttua myös varsinaisen henkisen kokemuksen esteeksi. [16] Beyond Theology -sarjassa haastateltavat sanovat, että me joudumme menemään syvemmälle ja keskittymään tavoittelemaan vastausta peruskysymykseen siitä mikä todellisuuden luonne lopulta on. Perenniaaliset viisaudet (ne viisaudet jotka löytyvät kaikkialta kaikkina aikoina) tulee ottaa tarkastelun kohteeksi kaikkien modernien ongelmien äärellä.

Tässä Carl Jungin työ on erityisen tärkeää. Jung, hänen laajat tutkimuksensa maailmanuskontojen parissa, sanovat että uskonto on yksi kaikkein universaaleimmista ihmismielen ilmaisuista. Tämä sisäisen dynamiikan edustus on koskettanut kaikkia historian, politiikan ja yhteiskunnan ilmaisujamme. Se on sisäänrakennettu, todellinen ja olemme jättäneet sen pahaksi onneksemme vaille ansaitsemaansa huomiota. [17] Jung kirjoitti, että tämä henkinen edustus oli tärkeää erottaa kaikista eri uskonkappaleista, sillä muuten se kiveenhakattaisiin monissa eri muodoissa. Ihmiskunta jatkuvasti on purkamassa yhtä sen muodoista löytääkseen tämän sisäisen olemuksensa. Näin protestantit hylkäsivät katolilaisuuden, mutta sitten etsivät turvaa Raamatun teksteistä. Ne, jotka etsivät olennaisempia merkityksiä historiallisesti rakentuneesta työstä, ovat jo sivuuttaneet Raamatun kirjallisemmat muodot.

Evoluutio menee eteenpäin Amerikassa. Siirtomaavallan alkuaikoina kristilliset kirkot keskittyivät Isä Jumalaan; tämä on kuitenkin muuttunut jossain vuoden 1830 paikkeilla keskittymään enemmän Jeesuksen suhteellisempiin opetuksiin. Viime vuosina se on kehittynyt edelleen painottamaan enemmän Pyhää Henkeä. [18] Tätä käsitetä pidetään Universumin elämän luovana henkäyksenä. Kuva yliluonnollisesta isästä on hiipumassa ja sen on korvaamassa enemmän abstrakti tunne Läsnäolosta koko Universumissa. [19]

Samalla tavalla henkilöt käyvät läpi henkisen evoluution vaiheitaan. Scott McLennon, Stanfordin yliopiston kappalainen, huomauttaa että monet nuoret ovat henkisiä etsijöitä, mutta he etsivät toisenlaista käsitystä Jumalasta, joko Luonnossa tai omakohtaisen kokemuksen kautta. He intuitiivisesti hylkäävät uskonnon poissulkevuuden ja etsivät syvempiä totuuksia. Monet tavoittelevat henkilökohtaisesti Jumalaa meditaation avulla, ja tästä harjoituksesta on tullut aina vain suositumpaa sitten 1960-luvun. Syvän henkilökohtaisen etsinnän laajeneminen maassa on merkillepantavaa, ja se on johtanut monet nuoret kulkemaan kohti moniulotteisia maailmoja. [20]

Beyond Theology -sarjassa lainatut uskonnolliset huippuajattelijat osoittavat tähän henkisen ajattelun jatkuvaan evoluutioon. Se tiivistetään sisar Joan Chittisterin sanoin… “Uskonto herää Universumin tietoisuuteen. Meillä on roolimme näyteltävänä tässä jatkuvassa evoluutiossa. Me tavoittelemme yhdessä luotavaa henkisyyttä.” (20)

Maan ulkopuolinen apu: Auttajat ja Tarkkailijat

Onko uskonnollisten, henkisten ja filosofisten johtohahmojen kehittyvien ideoiden ja avaruusolennoilta saamamme avun välillä konvergenssia? Salla ja Lamiroy ovat kuvanneet Maan ulkopuolisiksi “auttajiksi” niitä, jotka kunnioittavat ihmisiä, eivät abduktoi heitä ja jotka jakavat informaatiota telepaattisella viestinnällä. “Auttajat” tukevat Maapallon henkistä kulttuuria ja he ovat huolissaan ympäristöstä ja globaalista transformaatiosta. Maan ulkopuoliset “tarkkailijat”, toisaalta, ovat etäisempiä ja tarjoavat aurinkokuntamme ja galaksin evoluution laajemman kuvan perspektiiviä. He ovat myös huolissaan ihmiskunnan henkisestä evoluutiosta sekä tarpeestamme laajemmin ymmärtää kohtaamiamme poliittisia, rahoituksellisia ja henkisiä ongelmia. He tuovat tietoa elämän monilta tasoilta ja taajuuksilta sekä galaktisten liikkeiden laajalta skaalalta. Vaikka todisteet tällaisen informaation puolesta ovatkin vähemmän vakuuttavia kuin muu ET-materiaali, molempien kirjoittajien mielestä sitä kannattaa silti tarkastella. [21]

Salla ja Lamiroy haluavat meidän tekevän eron siinä ovatko näiden avaruusolentojen toimet määräileviä vaiko katalyyttisia. [22] Jos nämä vierailijat ovat täällä auttamassa meitä kasvamaan ja tuomaan itsemme tasapainoon Maapallon kanssa, miten ohjeistavia ne ovat? Vaara avaruusolentojen määräilevässä lähestymistavassa on, että me saatamme antaa niille liiaksi auktoriteettiasemaa ja menettää oman arviointikykymme. Me saatamme antaa valtamme pois ja tehdä avaruusolennoista jumalia.

Tämä huoli on suorassa yhteydessä kysymykseen uskonnoista. Jung esittää, että sisäinen henkinen edustus (mikä on sisäsyntyistä, vaikkakaan ei aina ihmiskunnassa kehittynyttä) syntyy kun psyykessä elää enemmän persoonaton Muu. Hän nimitti tätä termillä Itse. Kypsymisen prosessissa egomme kehittää tämä aspektin kanssa viestintäkyvyn. Se on se “pieni ääni pimeydessä”; se on se joka muistuttaa meitä elämäntehtävästämme, valinnoistamme ja tuo meille eteemme haasteet joiden kautta meistä tulee se henkilö joka meidän oli tarkoitus olla. Sillä on myös pääsy ihmiskokemuksen eri aikakausien arvoihin, Kultaiseen sääntöön ja perenniaalisiin viisauksiin. Tämä egomme sisäinen suhde Itseemme vahvistaa psyykettä.

Oman Itsen symbolit usein näyttäytyvät unissa vanhana viisaana tai muunlaisina valaistuneina kuvina. Tämä egon ja Itsen välinen dialogi on paikka jossa valtaongelmamme kytketään moraalisiin näkökantoihimme; jossa Logos tapaa Eroksen. Se on paikka josta löydämme oikeanlaisen tahdon. Kohtaamamme haasteet vaativat suurta henkilökohtaista vastuuta. Tämä teema kuvastuu sekä oman psyykemme evoluutiossa että liberaalien uskonnollisten instituutioiden ajattelussa. Se on myös läsnä kaikkein mieltäylentävimmissä viesteissä, joita olemme vastaanottaneet auttaja- ja tarkkailija-avaruusolennoilta.

Me tarvitsemme myös suurta henkilökohtaista havainnointikykyä erotella oman sisäisen olemuksemme (Itse) ja avaruusolentojen lähettämät viestit toisistaan. Me joudumme olemaan tarpeeksi tietoisia pysyäksemme omassa totuudessamme eikä projisoida sitä kenenkään vierailijan päälle. Tämä mielessä pitäen, me voimme tarkastella vastaanottamaamme tietoa ja päättää onko se arvokasta. Osa informaatiosta tuntuu oikealta, oli se sitten määräilevää tai katalyyttista. Esimerkiksi, tässä on joitain plejadilaisten henkisiä periaatteita, joita Meier on kuvannut:

(1)     Syvässä meditaatiossa voi saada yhteyden henkiseen olemukseen, jonka avulla kaikki asiat on mahdollista tietää. Tämä olemus löytyy kaikista ihmisistä. Evoluutio vaatii, että omalla olemuksellaan virittäytyy Alkulähteeseen ja sen periaatteisiin, jotka ovat samaa laatua.

(2)     Ei ole eroa maallisen ja henkisen välillä. Tietoisuus on kaikki kaikessa, se elävöittää kaikkea. Fyysinen olemassaolon taso ja hienovarainen ainetaso ovat olemassa samanaikaisesti samassa paikassa, mutta eri ulottuvuuksissa, värähtelyn johdosta.

(3)     Maapallon uskonnot, jotka alunperin olivat avuksi jokapäiväisen elämän ohjeina, ovat nyt painolastia ihmisen henkiselle kehitykselle. Suurimmalle osalle ihmisistä ne syventävät uskoa ulkoiseen auktoriteettiin. Monet “seuraavat lamppua mutta eivät valoa.” Kaiken arvon ulkoisille kuville antaminen estää löytämästä sisäistä henkistä olemusta. [23]

Tässä on yhdenmukaisuutta sekä Jungin että uskontojen vihertävän reunan kanssa. Kaikki osoittavat siihen, että liiaksi identifioidumme “lamppuun” tai “osoittavaan sormeen” omissa uskonnoissamme. Psyykemme ovat liiaksi kiinni tekaistuissa symboleissa, kuvissa ja rituaaleissa. Vaikka näitä tuleekin kunnioittaa, niiden taustalla oleva olemus on se joka on tärkeää. Koska me olemme niin kiinnittyneet näihin, kaikki mikä kyseenalaistaa ne koetaan hyökkäyksenä ihmisen sisäistä edustusta kohtaan, ja sitä vastustetaan kovasti.

Freer omassa “From Godspell to Godgames”-tekstissään on painottanut sitä, että suuri este UFO-paljastukselle on oma geneettinen alkuperämme, siten kuin se on nivoutunut yhteen avaruusolentojen kanssa. [24] Raamatullisen kertomuksen ja avaruusolentojen geenimanipuloinnin tuloksena syntymisen välillä on suuri ero… “Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja antoi hänelle maan alamaiseksi…” Miten eksopolitiikka voi löytää viisaan strategian uskonnon erittäin herkällä ja dynaamisella alalla?

Vaikutukset eksopolitiikkaan

(i)     Suunnittelu: Eksopolitiikan tulee nyt käydä suurella hartaudella suunnittelemaan sitä miten UFO-paljastus tultaisiin ottamaan vastaan uskonnollisten instituutioiden keskuudessa, erityisesti lännessä. Tämä tulisi suorittaa viimeaikaisten lisääntyneen sekularisaation, lisääntyneen liberalisaation, kasvaneen polarisaation ja ekumenian trendien valossa.

(ii)     Ajoitus: Kasvavien UFO-paljastuspaineiden myötä voimme odottaa jossain kohtaa viiden seuraavan vuoden sisällä kansan tietoisuuden kääntyvän tämän asian hyväksi. Kun se tapahtuu, uskonnolliset instituutiot alkavat kysyä kysymyksiä.

(iii)     Alkupiste: Vanha sanonta sanoo, että jos käsittelee kuumaa aihetta, aloita “siitä” missä muut ovat (Eros). Tämä tahtoo sanoa, ettei heti aleta puhumaan avaruusolentojen vaikutuksista uskontoihin. Se sanoo, että mieluummin validoidaan ihmiskunnan syvä halu henkiselle yhteydelle Muiden kanssa (olipa sen nimi sitten Alkulähde, Jumala, Allah tai Universaali Mieli).

(iv)     Fokus: Useissa uskonnollisissa ja filosofisissa liikkeissä on nousemassa esiin liberaalin ajattelun virtauksia. Näissä organisaatioissa on “kulttuurintuottajia” jotka voidaan identifioida. Nämä ovat henkilöitä, jotka ovat tehokkaan muutoksen pisteitä. X- ja Y- sukupolvien avoimuus kannattaa myös pitää mielessä.

(v)     Ohjelmat: Exopolitics Institute voisi tehdä DVD:n (45-60 min) jota voitaisiin käyttää pienissä ryhmäkeskusteluissa. Tämä DVD sisältäisi tiivistelmän kaikista uskottavimpien UFO-silminnäkijöiden todisteista. Se olisi sitten saatavilla ekumenisille ja liberaaleille uskonnollisille järjestöille, jotka on identifioitu aiemmin.

Eksopolitiikan yhteisöstä löytyy myös liuta henkilöitä, jotka voisivat etsiä paikallisia yhteisökontakteja. Paikallisille kirkoille, synagogille ja moskeijoille voitaisiin tarjota työpajaa, jossa käsiteltäisiin avaruusolentojen ja henkisyyden aiheita. Toivottavasti tämä interventio herättää kiinnostusta keskustella aiheesta lisää ja tarpeen herättää kansalaiset.

Johtopäätökset

Eksopolitiikan on aika aloittaa keskustelu avaruusolennoista ja uskonnoista; Freer on oikeassa. UFO-yhteisö syventää jatkuvasti omaa koulutustaan, tai kuten Moulton-Howe asian esitti, täyttää tyhjän tilan pointillismimaalauksessa. Kun otetaan huomioon maailmanlaajuisesti lisääntynyt kiinnostus aihetta kohtaan, meidän tulee nyt löytää keinoja laajentaa keskustelua.

Kun liberaalit uskonnolliset instituutiot tajuavat, että henkisyyden perusdynamiikka ihmiskunnassa tullaan tunnustamaan ja arvostamaan, ehkäpä he ovat vastaanottavaisempia. Tämä voi olla erityisen totta jos heille annetaan rooli, jota korkeampi tietoisuus voi ja tulee näyttelemään ‘tosielämässä.’ Heidän luonnollisista kiinnostuksen kohteista, vahvuuksista ja potentiaaleista ammentaminen olisi viisain tapa lähestyä asiaa.

***

Kirjoittaja Bernice H. Hill, Ph.D. on jungilainen analyytikko, jolla on yksityispraktiikka Boulderissa, Coloradossa; hän on International Association of Analytic Psychologyn jäsen (Zurichissa) sekä Coloradon C. G. Jung Institute vanhempi kouluttaja. Hän on pitänyt seminaareja UFOista ja avaruusolennoista mielenterveyden ammattilaisille ja muillekin Colorado Springsissa, Denverissä ja Boulderissa.

VIITTEET

[1]  Salla, M.E., “Exopolitics: Discipline of Choice for Public Policy Issues Concerning Extraterrestrial Life,” Exopolitics Journal 2:4 (July 2008).

[2] Postaus päivämäärällä 29. maaliskuuta 2009

[3] Major Religions of the World Ranked by Number of Adherents: Google.

[4] Gary, J: Ten Global Trends in Religion: http:www.wrf.org/cms/tentrends.shtml

[5]  Bassett, S. “The Exopolitic Revolution: Disclosure as a Cosmic Birthing.” Exopolitics Conference: Earth Transformation, Hawaii, 2007.

[6]  Salla, M.E. ja Lamiroy, M., Luento 13, Exopolitcs-101-spring-09, (pg 7).

[7]  Gary, J: Ten Global Trends in Religion: http:www.wrf.org/cms/tentrends.shtml

[8]  Bassett, S. “The Exopolitic Revolution: Disclosure as a Cosmic Birthing.” Exopolitic Conference: Earth Transformation, Hawaii, 2007.

[9]  Harris, P. “The Vatican Officially Proclaims that Extraterrestrial Life Most Probably Exists!“ Fate Magazine (July 20th 2008).

[10] “Trends in Attitudes Toward Religion and Society” (Pew Research Center Publications, 2007).  http:pewresearch.org/pubs/614/relgion-social-issues.

[11] Religion Newsletters: http:www/masecure.org/guide/trends.html

[12] Hargrove, T. and Stempel, G.H., Poll probes Americans’ belief in UFOs and  Life on other planets.  http://www.reporternews.com/news/2008/ju;/26/you-are-not-alone/

[13]  Ecumenical Movement: http:encyclopedia2.the freedictionary.com/ecumenical+movement.

[14] Rosen, D. Beyond Theology/ Dave Kendall, Producer KTWU/Channel 11 Topeka, Kansas, 66621 U.S.A. www.beyondtheology.tv/ktwu.washburn.edu

[15]  Brown, D. http://www.futurist.com/archives/society-and-culture-trends-in-american-religion/

[16]  Beyond Theology:  Dave Kendall, Producer KTWU/Channel 11, Topeka, Kansas, 66621. U.S.A. www.beyondtheology.tv/ktwu.washburn.edu.

[17]  Jung, C.G., Psychology and Religion, in Vol. 11, The Collected Works (Bollingen Foundation, Princeton University Press, 1969).

[18] Prothero, S.  Beyond Theology series, op cit.

[19] Spong, J.S., Beyond Theology series, op. cit.

[20] McLennon, S., Beyond Theology series, op. cit.

[21] Chittister, J., Beyond Theology series, op. cit.

[22]  Salla, M. and Lamiroy, M. Lecture 13, Exopolitics Institute-101-spring 109.

[23] Andrade, G. Star Wisdom, Principles of Pleiadian Spirituality (Gilliland Printing, Arkansas City, Kansas, 1997).

[24] Freer, N. “From Godspell to God Games,” http:www.ufoevidence.org/documents/doc1433.htm

 

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Eksopolitiikka

Ihmisten ja avaruusolentojen välisten relaatioiden määrittäminen

Kommentoi

Vol 3:2 (heinäkuu 2009). ISSN 1938-1719

George LoBuono, M.A.

Tiivistelmä

Yhdysvaltain ensimmäinen suora kasvokkain kohtaaminen avaruusolentojen kanssa vuosikymmeniä sitten tapahtui kun harmaaihoiset ihmisten ja avaruusolentojen hybridit syöksyivät maahan New Mexicon tukikohdan lähellä. Yhdysvaltain armeijan pääteltyä, että avaruusolennot mahdollisesti olivat geneettisesti jossain määrin ihmisten sukulaisia, viranomaiset könysivät pystyttämään suojia näkymättömän tunnistamattomasta paikasta peräisin olevien avaruusolentojen salamyhkäisen intervention varalta. Avaruusolentojen tunkeilu kehittyneellä teknologialla ja heidän kyvykkyyksillään tapahtui kylmän sodan aikaan, mikä pakotti Trumanin hallinnon suojelemaan avaruusolennoista kertovia tietoja sotasalaisuutena. Neljän vuoden ajan Trumanilla oli suora kontrolli Yhdysvaltain avaruusolentoihin liittyvistä ohjelmista. Kuitenkin vuonna 1953 presidentti Eisenhower antoi Nelson Rockefellerin suunnitella uudelleen toimeenpanovallan turvallisuusrakenteet. Rockefeller lakkautti avaruusolentoihin liittyvien ohjelmien virallisen kontrollin, mitä Eisenhower myöhemmin katui. Useat viralliset neuvonantajat sanoivat, että kuukausien sisällä avaruusolennoille sallittiin telakoitua Nelliksen ilmavoimien tukikohdan alueelle. Tätä seurannut avaruusolentoihin liittyvien ohjelmien salailu mahdollisti rikollisten päästä näihin ohjelmiin, kun julkinen valta ei enää valvonut niitä. Tämän seurauksena ihmisten suhteet avaruusolentoihin määrittyivät suurimmaksi osaksi Roswellin harmaiden avaruusolentojen toimien pohjalta, eikä niinkään ihmisten. Näiden avaruusolentojen aikeista ja materiaalisista ambitioista esitettiin kysymyksiä. Niissä olosuhteissa tilanne olisi mahdollista korjata ainoastaan paljastamalla avaruusolennot ja tutkimalla avaruusolentoja ja niiden interaktioita riippumattomasti.

Johdanto

Varhaiset ihmisten kontaktit avaruusolentoihin ovat olleet varsin yksipuolisia. Kehittyneen tieteen ja teknologian avulla avaruusolennot ovat valinneet kanssakäymisen ehdot, ja he ovat kyenneet rajaamaan ja kontrolloimaan informaatiovirtoja. Ihmiset eivät kyenneet ymmärtämään mitä heille tapahtui, puhumattakaan avaruusolentojen kanssa kilpailemisesta. Heiltä puuttui asianmukainen tiede, ja ihmiset tuppasivat ajattelemaan, että kontakti avaruusolentojen kanssa oli Jumalan ilmestys, omituinen enkelimäinen kohtaaminen. Mutta kun ihka eläviä avaruusolentoja tipahteli taivaalta amerikkalaisen pommittajatukikohdan lähelle, asiat alkoivat muuttua.

Vuonna 1947 Yhdysvallat löysi neljän lyhyen, harmaaihoisen avaruusolennon ja heidän siiven muotoisen aluksen jäänteet Roswellin läheltä New Mexicosta ja he pitivät ne tieteellisiä tutkimuksia varten.1 Kertoman mukaan viides avaruusolento selvisi ja myöhemmin kommunikoi — telepaattisesti — armeijan tutkijoiden kanssa.2 Hämmentyneinä avaruusolentojen ilmaantumisesta, joilla oli tietoa ihmisten asioista, armeija työskenteli kolmessa vuorossa tutkiakseen Roswellin avaruusolentoja ja niiden tiedettä. Vain kaksi vuotta Hiroshiman jälkeen amerikkalaiset viranomaiset pelkäsivät, että avaruusolennot voisivat olla vihamielisiä tai vehkeillä planeettamme menoksi. Joten keskustelut avaruusolennoista käytiin äärimmäisessä salassa. Eisenhowein kansallisen turvallisuuden neuvoston jäsen eversti Philip Corso kirjoitti, “Heti ensimmäisestä päivästä lähtien armeija kohteli sen (Roswellista) noutamia romuja kuin kyseessä olisi sota-ajan taisteluolosuhteissa tehty operaatio.”3 Corso ei ollut ainoa avaruusolentoja nähnyt. Kymmenet ensikäden todistajat ovat myöntäneet, että he olivat nähneet Roswellin lähelle maahansyöksyneitä kuolleita ja haavoittuneita avaruusolentoja tai avaruusolentojen aluksen.

Näissä olosuhteissa tiukka puolustelu on ymmärrettävää. Kuitenkin avaruusolentoihin liittyneiden ohjelmien salailu on estänyt pätevän analyysin siitä mikä vaikuttaa olevan avaruusolentojen puuttuminen ihmisten asioihin. Presidentti Truman pidettiin tilanteen tasalla aiheesta, mutta vuonna 1953 Eisenhowerin astuessa virkaan, korporaatioiden manipulaattorit poistivat Yhdysvaltain presidentin ja muut vaaleilla valitut virkamiehet avaruusolento-ohjelmien johdosta.4 Pian salaiset ohjelmat korruptoituivat, ja potentiaaliset tietovuotajat ilmeisesti tapettiin ennen kuin he kerkesivät puhuakaan. Se oli tuhoon tuomittu alunalkaenkin.

Varhainen avaruusolento-ohjelmien demokraattinen hallinta

Vaikka me nyt tiedämme enemmän avaruusolennoista suorien silminnäkijätodistusten perusteella, vuonna 1947 — vain kaksi vuotta Hiroshiman jälkeen — pelko ja puolustuskanta olivat arkipäiväisiä ilmiöitä. Eversti Corso, joka myöhemmin palveli Eisenhowerin Valkoisen talon turvallisuusneuvostossa, tiivisti armeijan tuntemukset Roswellin maahansyöksystä:

“Me emme tienneet mitä näiden alusten asukit halusivat, mutta me jouduimme olettamaan sen heidän käytöksestään, erityisesti heidän puuttumisensa ihmisten elämään ja raportoidut karjansilvonnan tapaukset, että he saattaisivat olla potentiaalisesti vihamiehiä. Se tarkoitti, että meillä oli vastassamme paljon kehittyneempi voima, jolla on aseita joilla he kykenisivät tuhoamaan meidät.”5

Se ei ollut vihamielisyysoletus. Sen sijaan, avaruusolentojen teknologia, jonka tasolle ihmiset eivät yltäneet, aiheutti pelkoa ja arkaluontoisuutta Yhdysvaltain hallinnossa. Avaruusolentojen alusten rakentaminen ja huolto olisi vaatinut varsin suuren, mahdollisesti kasvavan teollisen infrastruktuurin. Se tarkoitti kaivoksia ja uusiutumattomien materiaalien käyttöä, turvaa jolla mahdollisesti estää kilpailevia avaruusolentoja viemästä heidän resurssejaan, ja suurta, mahdollisesti sortavaa hallintoa. Mutta mistä he sitten tulivatkaan, mitkä heidän aikeensa olivatkaan, avaruusolennot olivat kuitenkin saapuneet ja ne tiesivät enemmän ihmisistä kuin ihmiset tiesivät niistä.

Alustavassa analyysissa armeijan kenraali Nathan Twining näytti presidentti Trumanille ykstyiskohtaisia valokuvia ja kertoi hänelle omituisesta avaruusolentojen teknologiasta. Armeijan tieteentekijät eivät kyenneet löytämään moottoria tai voimanlähdettä Roswellin aluksesta. Vieläkin omituisempana, kuten Corso huomautti, maavoimien lääkärit tutkivat kuolleet avaruusolennot ja tekivät “ruumiinavarusraportteja, jotka vihjailivat niiden olevan liiankin inhimillisiä; niiden oli pakko olla ihmisten sukulaisia jollain tavoin.”6 Toisin sanoen, avaruusolennot olivat luoneet niinkutsuttuja ihmisen ja avaruusolennon hybridejä. Olivatko he tehneet niistä enemmän ihmisen näköisiä, ja jos kyllä, mitä avaruusolennot aikoivat tehdä sellaisilla hybrideillä?

Tuo ensimmäinen, odottamaton kontakti sai aikaan suuren kriisin Yhdysvaltain hallinnossa. Avaruusolennot suoraan puuttuivat ihmisten asioihin, pörräsivät ydinasetukikohtien päällä ja joko veivät suoria ihmisiä tai sukusoluja heiltä, tarkoituksenaan luoda ihmisten ja avaruusolentojen hybridejä. He eivät kysyneet lupaa. Sen sijaan he yrittivät piilotella kaiken. Eversti Corson mukaan, joka sanoi työskennelleensä Pentagonin suunnitelman parissa jolla kopioida Roswellin hylyn teknologiaa, Pentagonin viranomaiset huolestuivat enemmän avaruusolentojen tunkeutumisesta kuin mitä Neuvostoliiton hyökkäyksen uhasta. Corso kirjoitti, että osasyy ydinaseiden hamstraukselle tämän jälkeisinä vuosina oli kerätä suuri iskukyky avaruusolentojen laskeutumis- ja hyökkäysskenaarion tapauksessa. Myöhemmin Corso sai tietää, että neuvostodiktaattori Josef Stalin sai tietää Roswellin maahansyöksystä. Se oli etusivun juttu Roswell Daily Recordissa ja siitä kerrottiin myös ABC:n radiouutisissa — kunnes maavoimat päätti laittaa liikkeesse peitetarinan tämän faktan piilottamiseksi. Laivaston Tyynen valtameren komentajan tiedusteluavustaja William Cooper sanoi, että Yhdysvallat briiffasi Neuvostoliittoa ja omia liittolaisiaan avaruusolennoista pitääkseen yllä kansainvälisen turvan mahdollisten tunkeutumisten varalta.7

Alle kuukausi Roswellin jälkseen kirjoitettiin vuoden 1947 National Security Act. Se erotti ilmavoimat ja maavoimat ja loi sekä CIA:n että kansallisen turvallisuuden neuvoston. Lainsäätäjille sanottiin, että CIA suojelisi kansakuntaa, mutta he eivät epäilleet kenellekään vastuuttomasta vallasta olevan mitään uhkaa. Vaikka kongressin piti hyväksyä CIA:n ja vuonna 1952 luodun NSA:n budjetitm uutistoimistoilla oli salaiset budjetit ja omat liiketoimet, joita pyöritettiin ilman lainsäätäjien valvontaa. Niinkuin muinaisten monarkioiden kanssa oli tapahtunut aiemmin, korruptio alkoi uhata Yhdysvaltain lakia ja järjestystä.

Truman perusti työryhmän ylläpitämään salailua ja valvomaan Roswellin artifaktien tutkimuksia. Corso kirjoitti, että ryhmä suostui “sallimaan joidenkin kaikkein eniten kaukaa haettujen tietojen paljastuksen, olivatpa ne sitten totta tai ei, koska se auttaisi luomaan julkisen luottamuksen ilmapiiriä, joka auttaisi hyväksymään Maan ulkopuolisen elämän ilman että olisi koko kansan paniikkia.” Kenraali Twining sanoi, “Tapaus tulee olemaan sellainen, jossa asioiden salaaminen tarkoittaa paljastamista ja paljastus on salaus. Kiellä kaikki, mutta anna kansan julkisten aatosten viedä sitä eteenpäin. Anna skeptisismin tehdä työ meidän hyväksemme kunnes totuus hyväksytään yleisesti.”8

Se oli järkevää politiikkaa, kun ottaa huomioon kehittyneiden avaruusolentojen teknologioiden juuri pudonneen taivaasta ainoan ydintukikohdan lähelle USA:n maaperällä. Presidentti seuraisi projektia, ja kansa askel askeleelta saisi tietää siitä lisää.

Suora kasvokkain kohtaaminen avaruusolentojen kanssa Roswellin lähellä johti puolustusvoimien liikekannallepanoon ja ainakin joihinkin salassa pidettyihin ammuskelutapauksiin avaruusolentojen kanssa. Tämän seurauksena Yhdysvaltain armeija työskenteli avaruusolentojen teknologian takaisinmallinnuksen parissa, jotta se pääsisi samalle tasolle. Johtavat tieteentekijät saisivat analysoida Roswellin artifakteja mikäli he vannoisivat valan olla hiljaa. Heidän alkuvaiheen analyysinsa olivat vakuuttavia. Ne puhuivat siitä, että Roswellin alus käytti eräänlaista Tesla-teknologiaa, jossa käytettiin Biefeld-Brownin vaikutuksen kaltaista ilmiötä, joka oltiin keksitty vuosikymmeniä aiemmin.9 Varhaiset löydökset olivat ainoastaan alustavia, mutta tutkimus johti omituisten, uusien teknologioiden (väärin)käyttöön. Kun ottaa huomioon sen, että Roswellin alus oli syöksynyt maahan ainoan ydinasetukikohdan lähellä, ihmisten alienteknologian käyttö asetarkoituksiin on saattanut olla sopiva tekosyy aggressiiviseen interventioon Roswellin harmaiden avaruusolentojen puolelta.

Heinäkuun 1952 Washingtonin UFO-ylilento

Jos harmaiden hybridiavaruusolennot olivat pörränneet Roswellin ilmatukikohdan lähellä monitoroimassa ydinasekäyttöä, heidän suuresti kehittyneemmät teknologianssa tukikohdan lähellä olisivat olleet suuri huoli. Kun otetaan huomioon heidän kyky tarkkailla ihmisten hallituksia, tekivätkö he jotain vaikuttaakseen ihmisten teknologiavasteeseen, joka saattaisi muuttua historian myötä? On uutta näyttöä siitä, että he tekivät niin. Viisi vuotta Roswellin jälkeen, heinäkuussa 1952, Washington Post, New York Times ja muut sanomalehdet puskivat ulos otsikoita ja valokuvia tunnistamattomista, lautasen näköisistä aluksista ryppäinä lentämässä Valkoisen talon lähellä Washington DC:ssa (ylläoleva valokuva).10 Niiden näkyminen taivaalla on tulkittu viestiksi Trumanille siitä, että Yhdysvaltain turvallisuuspolitiikkaa Roswellin jälkeen on pidetty haitallisena sellaisille avaruusolennoille.

Ja mitä nuo samat avaruusolennot olivatkaan tehneet viisi pitkää vuotta vuodesta 1947 vuoteen 1952, kun Truman istui ihmetellen Valkoisessa talossa samalla kun avaruusolentojen lennosto pörrää maan pääkaupungissa? Kun ottaa huomioon avaruusolentojen mieltymyksen interventioille, eivätkö he olisi yrittäneet rajoittaa ihmisten reaktioita heidän tungetteluunsa, ja mikäli tarpeen, estää lisäpaljastukset hamaan tulevaisuuteen kunnes he ovat saaneet tehtävänsä loppuun heille myötämielisemmillä termeillä?

Rockefellerien kaappaus — rikollisjengi astuu valtaan

Armeijan tietovuotajien kuten Philip Corso ja William Cooper mukaan Roswellin harmaiden jengi yritti saada Yhdysvaltain hallintoa antamaan heille luvan interventioon planeetalla, mutta Yhdysvaltain armeijan mielestä ne olivat liian aggressiivisia ja tungettelevia, jotta niihin olisi voinut luottaa. Se ei estänyt avaruusolentoja mitenkään. Vuonna 1953 presidentti Eisenhower antoi Nelson Rockefellerin suunnitella ministeriöiden turvallisuusrakenteet uusiksi. Suuresti Eisenhowerin närkästykseksi Rockefellerin veljekset poistivat Yhdysvaltain presidentiltä kontrollin avaruusolentoihin liittyvistä ohjelmista.11 Tohtori Michael Salla selittää mitä tapahtui:

Eisenhowerin alaisuudessa perustettu Special Studies Group/PI-40 piti ensimmäisen tapaamisensa Quanticon rannikkojääkäritukikohdassa Virginiassa, ja sen 35 jäsentä valittiin pelkästään Council of Foreign Relationsista. Ryhmällä oli kaksi johtajaa, Henry Kissinger ja Zbigniew Brzezinski, ja se koostui nimekkäistä henkilöistä kuten tri. Edward Teller, Paul Nitze, David Rockefeller ja McGeorge Bundy (myöhemmin Kennedyn ulkoasiain erikoisassistentti). William Cooperin mukaan, Rockefellerit rakensivat loisteliaat tilat ryhmälle omille maille Marylandiin.12

Muodostamalla PI-40 -ryhmän yksinomaan Rockefellerien kontrolloimasta Council on Foreign Relationsista, joka kontrolloi avaruusolento-ohjelmia, Rockefellerit kykenivät varastamaan ihmiskunnan tulevaisuudesta vaaleilla valituilta kansalaisilta, mistä kansa ei tiennyt yhtään mitään. Ja rakentamalla PI-40 -ryhmälle loisteliaat mestat, Rockefellerit syvensivät vaikutusvaltaansa avaruusolentoihin liittyvistä ohjelmista. Prikaatinkenraali Steven Lovekin, joka työskenteli Eisenhowerin Valkoisessa talossa, todisti että Eisenhower tunsi tulleensa petetyksi.13 Presidentti ja muut vaaleilla valitut viranomaiset oltiin sysätty sivuun perheen kädellä, joka tunnettiin Natsi-Saksan ja muiden brutaalien ihmiskuntaa vastaan tehtyjen rikosten rahoittamisesta. Nelson Rockefeller sitten keplotteli itsensä Eisenhowerin CIA-koordinaattoriksi, sekä rooliin salaisessa suunnitteluryhmässä, joka vehkeilisi vielä salaa likaisissa hommissa ilman että Eisenhower saisi koskaan tietää.14 Mutta miksi Rockefellerit olivat niin innokkaita nappaamaan itselleen ohjakset avaruusolentoasiassa, pois Amerikan presidentiltä ja piilottamaan ne kansalta? Michael Salla huomauttaa, että ”joulukuussa 1953 pääesikunta julkaisi aselajien yhteisjulkaisun numero 146, jossa tehtiin luvattomasta UFO-informaation paljastamisesta vakoilulain alainen rikos, josta rangaistuksena saattoi olla jopa 10 vuotta vankeutta ja 10 tuhannen dollarin sakko.” 15 Toisin sanoen, vaaleilla valitut virkamiehet oltiin suljettu pois avaruusolento-ohjelmista, mutta sen lisäksi se oli rikos keskustella siitä mitä valtio tietää avaruuolennoista ja heidän aluksistaan. Se oli ennennäkemätön vallankaappaus, ja se valmisteli näyttämön kulissit kaikkein omituisimmalle kehitykselle Yhdysvaltain historiassa: avaruusolentojen linnoittamisen suoraan USA:n maaperälle.

Avaruusolentoja USA:n tukikohdissa — miehitysvaihe

Ilmasotamies Charles Hall kirjoittaa, että hän näki omin silmin miten ilmavoimien päällystö oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan “Pitkien Valkoisten” avaruusolentojen kanssa, joille annettiin pieni tukikohta ja varusteita Nelliksen ilmavoimien tukikohdan kaakkoisosasta vuodesta 1954 eteenpäin, tai mahdollisesti aikaisemmin.16 Clifford Stone, Steven Wilson ja Michael Wolf kaikki sanoivat nähneensä avaruusolentojen työskentelevän Yhdysvaltain tukikohdissa heidän armeijauriensa aikana.17 Lisäksi jalkaväen kersantti Robert Dean sanoo nähneensä salaisen NATO-dokumentin, jossa luki että korkea-arvoiset poliittiset ja armeijan johtajat olivat sekoittuneet ihmisiltä näyttäviin avaruusolentoihin, jotka kykenivät pysymään piilossa ihmisryhmissä, huomaamatta. Dean sanoi, että NATO-komentajaa pelotti että sellaiset avaruusolennot voisivat soluttautua korkea-arvoisiin asemiin ilman että tätä huomataan, epäilys joka eversti Corson mukaan oli piinannut Pentagonia.18 Vähän enemmän hiljattain tietokonehakkeri Gary McKinnon väitti katselleensa Yhdysvaltain sisäisiä sotilasdokumentteja, joissa puhuttiin “Maan ulkopuolisista upseereista” ja “rahdeista laivastosta toiseen”.19 Epäilyksiä kärjistää Yhdysvaltojen McKinnonia kohtaan asettamat syytteet turvallisuusrikkomuksista. McKinnonin tarina on kuin Clark McClellandin, joka työskenteli NASAn avaruussukkulaohjelmassa vuoteen 1992 asti. McClelland muodollisesti sanoi, että hän näki livevideokuvaa kolmimetrisestä avaruusolennosta, joka työskenteli kahden ihmisastronautin kanssa avaruussukkulan aukinaisen lastiluukun luona samalla kun avaruusolennon siiven muotoinen alus leijaili hiljalleen lähistöllä.20 Avaruusolentojen alus, joka näkyy kuvassa www.stargatechronicles.com/images/shuttle_alien.jpg, oli samanlaista designia kuin Roswellin avaruusolentojen alus.

Miten Yhdysvallat ajautui avaruusolentojen stealth-kolonisoijien epäilyistä ohjaamaan sellaisten avaruusolentojen tuomista tukikohtaan liittovaltion mailla? Rockefellerin kaappaus vaikuttaa olleen projektin johdossa. Roswellin harmaat ovat saattaneet pelätä, että Eisenhower, liittoutuneiden ylin komentaja toisen maailmansodan aikaan, jatkaisi suoraa valvontaansa presidenttinä ja he käyttivät veto-oikeuttaan avaruusolento-ohjelmiin. Näyttö viittaa siihen, että Roswellin harmaat ovat saattaneet kiertää presidentin taakse ja olla tekemisissä mustan budjetin ohjelmien pyörittäjien kuten Rockefellerien kanssa suoraan. Rockefellerit vakuuttelivat ilmavoimien päällystölle, että he hyötyisivät tällaisten avaruusolentojen kanssa toimimisesta. Ilmeisesti idea oli antaa ihmisille tietynlaista teknologiaa, jolla korvattaisiin riippumattomat ihmisten aloitteet ja luotaisiin riippuvuussuhde.21

Laivaston tiedustelu-upseeri William Cooper, joka piti briiffauksen Tyynen valtameren komentajalle osana hänen työtehtäviään, sanoi että palveluksessa ollessaan hän näki salaisia papereita, joissa luki että vuonna 1954 harmaiden avaruusolentojen pitempi laji oli laskeutunut Hollomanin ilmavoimien tukikohtaan käynnistämään neuvottelut Yhdysvaltain armeijan kanssa, oletettavasti ilmavoimien kenraalien kanssa.22 Yhdysvaltain ilmavoimat vaikuttaa olleen helpoin reitti avaruusolentojen lähestyä. Osittain siksi että Du Pont- ja Rockefeller-suvuilla oli intressejä lentokoneteollisuudessa, ilmavoimien faktio priorisoi liikevoittoa ja teknologiaa yli kansallisen turvallisuuden. DuPontit omistivat suurimman osan Boeingista, Rockwell-North Americanista ja GM:n kautta myöhemmin he saivat kontrolliinsa Hughes Aerospacen; Rockefellerit taas investoivat Lockheediin alkuvaiheessa.23 Laivasto ja maavoimat vaikuttavat olleen tuolloin varovaisempia.

Joitain kuukausia myöhemmin Presidentti Eisenhowerin kerrotaan esittäneen vierailevansa hammaslääkärillä, mutta menikin Edwardsin ilmavoimien tukikohtaan lähelle Palm Springsiä Kaliforniassa. William Cooper väitti, että Eisenhower tapasi siellä avaruusolentoja harmaiden jengistä.24 CSETI Disclosure Projectin todistaja Don Phillips, entinen ilmavoimien ja Skunkworksin työntekijä, myös luki vuoden 1954 tapaamisesta kertovat dokumentit.25 Ilmeisesti oltiin allekirjoitettu sopimus, joka antoi avaruusolentojen jatkaa ihmisten sieppauksia ja implantointeja — niin kauan kunhan he vain kertoisivat Yhdysvaltain armeijalle ketkä oli otettu kohteeksi (ja että kohteilla ei olisi muistikuvia tapahtuneesta). Väitetty korkea-arvoinen sisäpiiriläinen Michael Wolf myös mainitsi sopimuksen. Cooper vihjaili, että pakon edessä Eisenhower antoi luvan rakentaa kaksi tukikohtaa avaruusolennoille, yksi Nevadaan Nellisin ilmavoimien tukikohta-alueelle ja toinen New Mexicoon.26 Eisenhowerille on mahdollisesti sanottu, että jos tukikohtia ei rakennettaisi, avaruusolennot saattaisivat mennä sen sijaan Neuvostoliiton pakeille ja työskennellä heidän kanssaan. Kuitenkin jos häntä ei olisi petkuttanut ja painostanut ihmiset kuten Rockefeller, on vaikeaa kuvitella Eisenhowerin kaltaisen ihmisen sortuvan tukikohtien rakentamiseen avaruusolentomiehittäjille.

William Cooperin Behold a Pale Horse -kirjan kansi

Olivatko Roswellin harmaiden avaruusolentojen tuttavat pyrkineet ottamaan haltuun varhaiset ihmiskontaktit joko saadakseen heistä ylivallan tai ennaltaehkäisevästi toimimaan lajien välisten suhteiden hyväksi? Cooper sanoi, että vuoteen 1955 mennessä — yksi vuosi myöhemmin — Eisenhowerilla oli näyttöä siitä, että avaruusolennot olivat rikkoneet sopimuksen. Ilmeisesti avaruusolentojen tunkeutumiset ja ihmisten sieppaukset olivat ylittäneet suuresti kaikki odotukset. Tämän jälkeinen abduktiotutkijoiden työ puhuu sen puolesta, että ihmisiä on abduktoitu ja käytetty jonkinlaiseen risteytysohjelmaan.27 Cooper lisäksi väitti, että Robert Deanin ja eversti Corson mainitsema soluttautumisvaihe johti salaseurojen ja kulttien manipulointiin, jotka työskentelivät tehokkaan ihmishallinnon murentamiseksi. *Cathy O’Brienin ensimmäinen kirja kertoo tästä, vaikkakin kansanomaisemmin.

Charles Hallin kohtaamien pitkien valkoisten avaruusolentojen paikaksi oli luovutettu pieni Indian Springsissa, Nevadassa sijaitseva ilmavoimien tukikohta joskus vuonna 1954 (vuosi Rockefellerien vallankaappauksen jälkeen). Olennoilla sanottiin olevan vaaleankuultava iho, lankamainen tukka ja ylisuuret silmät. Hallin tarinaa osittain tukee kolmen muun ilmasotamiehen kertomukset, jotka olivat työskennelleet tukikohdassa.28 Michael Wolf oli kertonut tutkija Chris Stonerille, että vuonna 1941 San Diegosta länteen päin mereen syöksyneen harmaiden avaruusolentojen aluksen palasia oli kuljetettu samaiseen Indian Springsin tukikohtaan. Charles Hall julkaisi neljä kirjaa hänen kohtaamisistaan Pitkien valkoisten kanssa vuosina 1965-1967, kun hän palveli Indian Springissa. Hall hillittyyn ja totiseen tyyliin kirjoittaen Hall kertoo, että Pitkät valkoiset olivat saaneet luvan olla tukikohdassa vuodesta 1954 eteenpäin, mahdollisesti jo aiemmin. Las Vegas Review Journalin artikkeli sanoo, että kolme ja puoli vuotta Roswellin törmäyksen jälkeen tammikuussa 1951 piskuinen Indian Springsin tukikohta ilmoitti, että se sijoitti $300 miljoonaa tukikohdan asumuksien rakentamiseen.29 MeasuringWorth-verkkosivujen laskurin mukaan $300 miljoonaa vuonna 1951 vastasi $2.4 miljardia vuonna 2008. Kysymys kuuluukin, miksi Indian Springsin pieni, sivussa oleva sekundääritukikohta käyttäisi niin paljon asuinrakentamiseen?

Charles Hall kuvaa miten ilmavoimat antoi Pitkien valkoisten käyttöön maahan kaivetut elintilat ja suuren hangaarin, johon mahtui heidän 106-metrinen avaruusaluksensa, jolla he matkasivat Indian Springsin tukikohdan ja oman tähtijärjestelmänsä väliä. Hall ei koskaan saanut kuulla mistä Pitkät valkoiset olivat kotoisin alunperin, mutta hän oli kuullut että heillä saattoi olla etuvartioasema Arcturuksella. Hall sanoo, että Pitkät valkoiset olivat kylmän asiallisia ja taipuvaisia väkivaltaan kun he tunsivat olonsa uhatuiksi. Heillä oli kynän muotoiset laitteet, joita voitiin tilanteen mukaan käyttää tainnuttamaan, aiheuttamaan kipua tai tappamaan ihminen. Arviolta 200-300 Pitkää valkoista tukikohdassa olivat ilmeisesti järjestäytyneet armeijan hierarkian tyylisesti. Ilmavoimien kerrotaan sallineen Pitkien valkoisten tappaa värvättyjä ilmasotamiehiä, jotka pelottivat heitä, vaikka värvätyt miehet eivät saaneet mitään briiffausta Pitkien valkoisten läsnäolosta tukikohta-alueella. Kerran, ilman minkäänlaista syytä, Pitkä valkoinen hyökkäsi Hallin kimppuun ja aiheutti syvän haavan hänen niskaansa, halvaannuttaen hänet osittain. Hall sanoo, että ainoa tapa estää verenvuoto ja selviytyä oli painaa hänen niskansa hiekkaiseen maaperään. Hallin maatessa vuotavana, hän kuuli Pitkän valkoisen kommentoivan että hän saattaisi selvitä, mutta mitään apua ei tämä antanut.30

Pahempi oli Pitkän valkoisen käytös, jonka kerrotaan kiivenneen Washington DC:n virastotaloon tapaamaan pientä joukkoa amerikkalaisia lainsäätäjiä. Hall sanoi, että CIA-vartija yritti auttaa Pitkää valkoista naista portaita ylös kongressirakennuksessa, mutta vartia vahingossa satutti naista, joka uhkaili henkensä puolesta rukoilevaa CIA-vartijaa. Naisen kerrotaan uhanneen tappavan tämän kynälaitteellaan siihen paikkaan, portaisiin. Pitkien valkoisten ylimielisyys kuvastaa Pitkien harmaiden käytöstä, joiden ihmiset ovat nähneet abduktiotilanteissa komentavan lyhytkasvuisempia harmaita aluksella. Siitä syystä jotkut analyytikot ovat epäilleet, että Pitkät valkoiset ovat jollain tapaa harmaiden kanssa tekemisissä. Hall on varma, että ilmavoimien päällystöstä eräät ovat antaneet tukea Pitkille valkoisille. Neljän tähden ilmavoimien kenraali Pentagonista tapasi heitä useasti ja antoi Pitkille valkoisille mitä he tarvitsivat, ilmeisesti vaihdossa teknologiaa vastaan. Hall näki ilmavoimien kenraalin palaavan kaukaiselta tunteja kestäneeltä reissulta Pitkien valkoisten antigravitaatioaluksesta. Hall sanoi, “kun ilmavoimien kenraalit tulivat pois alukselta, he nauroivat kuin he olisivat tulleet huvipuiston parhaasta laitteesta.” 31

Lyhyt harmaa ET

Mutta keitä Pitkät valkoiset olivat ja mistä he tulivat — mikä heidän alkuperänsä on? Hall vihjailee, että ilmavoimien kenraalit luulivat Pitkien valkoisten olevan Harmaiden vihollisia. Hall: “Olen varsin varma, että Pitkät valkoiset ja Lyhyet harmaat vihaavat toisiaan. Olet varsin varma, että Pitkät valkoiset eivät koskaan sallisi Lyhyiden harmaiden tulla lähellekään heidän tukikohtiaan tai lähelle heidän asumuksiaan tai minnekään lähelle heidän lapsiaan.”32 Mutta mihin Hall perustaa oletuksensa? Kysyin häneltä tätä, ja hän vastasi, “Olin Pitkien valkoisten kanssa yli kaksi vuotta. He kommentoivat eri asioita, ja erityisesti Opettaja (Pitkä valkoinen) teki pointin selväksi minulle.”33

Kuten Roswellin avaruusolennot, Pitkät valkoiset näyttivät liikaa ihmisiltä. He vaikuttivat olevan geneettisesti muokattu hybridirotu, joka oli asetettu tänne tietystä syystä. Hall jopa sanoo, että hän näki Pitkän valkoisen, joka piti aurinkolaseja ja kykeni sulautumaan Nevadassa olleen kasinon kävijöiden joukkoon. Tällä hetkellä ihmisten luettelo avaruusolennoista näyttää, että avaruusolennot kehittyivät eri eläinlajeista eri kokoisilla planeetoilla erilaisissa olosuhteissa. Avaruusolentojen kerrotaan olevan kaksijalkaisia, mutta niillä on erilaiset ihonvärit, silmän muodot, ihon ominaisuudet ja sormien lukumäärä. Toisin sanoen, ne näyttävät varsin muukalaisilta. Joten Pitkät valkoiset, joilla ei ole mitään erikoistarinaa omasta evoluutiostaan, ovat mahdollisesti avaruusolentojen luomia, jotka ovat ottaneet meidän planeetaltamme ihmisiä, sitten risteyttäneet ne ja luoneet Pitkät valkoiset. Roswellin Harmaiden kumppaneilla on suurin motiivi ollut luoda Pitkät valkoiset. Se, että Pitkät valkoiset joskus kohtelevat ihmisiä kuin karjaa ja yrittävät pelotella ihmisiä alistumaan, puhuu vain siitä että Pitkät valkoiset ovat saattaneet olla Harmaiden luomus, joilla on pitkä historia ihmisten sieppauksissa. Harmaiden avaruusolentojen liittolaiset saattaavat ajatella, että he voivat teknologialla muokata ihmisiä, sitten luoda salaisen regiimin joka on omistautunut tuon teknologian suojeluun, täysin piittaamatta ihmisille aiheutuvista menetyksistä. Hall sanoo, että Pitkät valkoiset eivät kertoneet salaisuuksiaan antigravitaatioteknologiasta, mutta he kyllä kertoivat ilmavoimien päällystölle miten luoda ydinkäyttöinen raketti. Ironista kyllä, ilmavoimien tiedustelu-upseeri ja puolustusalan urakoitsija Edgar Rothschild Fouche sanoo, että avaruusolennot joko antoivat ydinteknologiaa Yhdysvaltain armeijalle tai menettivät sen, ja sitä käytettiin kolmion muotoisessa TR-3B -aluksessa.34 Charles Hall taas näki lukemattomia todisteita siitä, että ilmavoimien upseerit antoivat Pitkille valkoisille tarvikkeita ja osia rakentaa pienen, pitkulaisen partioaluksen. Eräs Las Vegasin alueella elävä tutkija kertoi minulle nähneensä pitkulaisen partioaluksen lentämässä, kun hän oli telttaretkellä Indian Springsin alueella.35

Tiivistelmänä, vuonna 1954 — vain vuosi Rockefellerien vallankaappauksen jälkeen, Pitkät valkoiset ovat saattaneet aloittaa teknologianvaihdannan Rockefellerien intressien mukaisesti, teknologian joka ilmeisesti annettiin ilmavoimille. Pitkien valkoisten annettiin asua tukikohdassa USA:n maaperällä, ilmeisesti väärin perustein: he esittivät olevansa Harmaita vastaan. JA jos tämä on asian laita, silloin Pitkät valkoiset ovat piikki harmaiden lihassa, jonka avulla on koitettu saada Yhdysvaltain puolustuspiirien luottamus ja jonne on koitettu soluttautua. Se oli ennennäkemätön askel ihmishistoriassa. Vain kuukausissa Yhdysvaltain presidentilta oli otettu pois suora kontrolli avaruusolentoihin liittyvistä ohjelmista, lailla joka oli luotu karskisti uhmaamaan ketä tahansa joka saattaisi kertoa presidentille tällaisten ohjelmien olemassaolosta tai USA:n maaperällä asuvista avaruusolennoista. Eversti Corson kirjoitukset puhuvat siitä, että armeija suhtautui tällaisiin järjestelyihin varauksella. Corso kirjoitti: “Ne meistä armeijassa, jotka tiesivät mitä oli tapahtumassa, kokivat myös että me saattaisimme kokea avaruusolentojen hyökkäyksen joka oli enemmänkin soluttautumista… Nämä olennot eivät olleet hyväntahtoisia, jotka olivat tulleet valistamaan ihmisolentoja.” Sen sijaan, Corson mukaan hänen kollegansa ajattelivat, että avaruusolennot olivat kylmän laskelmoivia, “kloonattuja biologisia olentoja, jotka keräsivät biologista materiaalia Maapallolta heidän omiin kokeisiinsa… Me olimme neuvotelleet eräänlaisen antautumisen heidän kanssaan, kunhan vain me emme taistelisi heitä vastaan. He sanelivat ehdot, koska he tiesivät että me pelkäsimme paljastusta eniten.”36 Toisin sanoen, Yhdysvaltain viranomaiset pelkäsivät sitä mitä saattaisi tapahtua jos Harmaiden porukka tekisi itsensä tunnetuksi ennen kuin kansa olisi riittävän informoitu ja valmis saamaan kuulla avaruusolennoista. Olivatko Yhdysvaltain viranomaiset huolissaan kansan peloista, vai olisiko kansa ollut myötämielinen sellaisia avaruusolentoja kohtaan? Lukijoiden tulisi muistaa, että Harmaiden joukon ulkopuolella olevat avaruusolennot ovat suurelta osin pidättäytyneet avoimesta kutsusta tulla tänne. Corson lausunto ei tarkoita, että Yhdysvaltain viranomaiset ajattelisivat kaikilla avaruusolennoilla olevan suunnitelmia Maapallon varalle. Sanalla sanoen, varhaisessa Yhdysvaltain politiikassa ja tulevissa ihmisten ja avaruusolentojen välisissä suhteissa tulee tehdä ero Roswellin Harmaiden joukon mielipiteiden ja muita avaruusolentoja koskettavien poliittisten linjavetojen välillä. Roswellin maahansyöksy herätteli ihmisiä toimintaan, jota journalisti Phillip Krapf pitää avaruusolentovalloittajien touhuina planeetallamme. VAikka meillä onkin paljon opittavaa avaruusolennoilta, mitä tulee ihmisten asioihin soluttautumiseen ja niiden manipulaatioon, meidän tulee olla varovaisia. Useat ihmisten kertomukset puhuvat siitä miten Harmaiden kotiplaneetta jollain tapaa tuhoutui siellä tehdyn intervention johdosta, intervention jonka teki olennot joiden kanssa Harmaat nyt työskentelevät.37 Joten kysymys kuuluu: pitävätkö sellaiset valloittajat resurssitarpeitaan suuremmassa arvossa kuin kohdeplaneettojen ekologiaa? Jos, kuten tiede sanoo, universumi sisältää monia älykkäitä populaatioita, eivätkö kilpailevat avaruusolennot vastaisi jollain tavalla sellaiseen täällä tehtyyn interventioon? Ihmisten monenlaiset kertomukset puhuvat sen puolesta, että muut avaruusolennot ovat tarkkailleet tilannetta, mahdollisesti ajatellen että Harmaiden liiton mukanaan tuomat haasteet saavat ihmiskunnan käyttäytymään pätevämmin ja hiomaan kritiikkiämme avaruusolentoja kohtaan.38

***

Kirjoittajasta: Suoritettuaan tutkinnon amerikkalaisesta historiasta, George LoBuono toimi toimittajana Suttertown Newsille Sacramentossa, ja myöhemmin Indonesiassa. Vuonna 1995 hän alkoi tutkia amerikkalaisten avaruusolentoihin liittyviä ohjelmia. Hän on työskennellyt poliittisten kampanjoiden parissa ja ydinaseiden vastaisena aktivistina sekä tehnyt rauhantyötä.

VIITTAUKSET

1 Eversti Philip Corson kirja The Day After Roswell oli ensimmäinen sisäpiiriläisen kertomus Roswellista. Useat omin silmin asiaa nähneet ovat antaneet sitä tukevia todistuksia. Muut sisäpiiriläiset väittävät nähneensä virallisia briiffauspapereita, jotka mainitsevat Roswellin maahansyöksyn.

2 Philip J. Corso, The Day After Roswell, 13-17,22,32,192.

3 Philip J. Corso, The Day After Roswell, 59.

4 William Cooper, Behold a Pale Horse, 207-210. Michael Sallan kirja Exopolitics parhaiten tiivistää tapahtuneen, p. 67-74. Katso myös kenraali Steven Lovekinin todistus Steven Greerin kirjassa Disclosure, p. 235.

5 Philip J. Corso, The Day After Roswell, 4.

6 Philip J. Corso, The Day After Roswell, 72.

7 Kts. William Cooperin puhe: youtube.com

8 Philip J. Corso, The Day After Roswell, 75

9 Philip J. Corso, The Day After Roswell, 110.

10 Kts. kuvat ja The Washington Postin etusivun juttu, http://www.ufocasebook.com/washingtondc1952.html

11 Kts. viite 4.

12 Michael Salla, Exopolitics, 71.

13 Kts. kenraali Lovekinin lausunto Steven Greerin Disclosuressa, 235.

14 Peter Collier & David Horowitz, The Rockefellers, p. 271-4.

15 Kts. Michael Salla, Eisenhower’s Meeting with Extraterrestrials; the Fiftieth Anniversary of First Contact? http://www.exopolitics.org/Study-Paper-8.htm

16 Charles Hall, Millennial Hospitality Vol. 1, 236. Kts. myös: Michael Sallan haastattelu Charles Hallin kanssa, joulukuu 2, 2004. http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-23.htm

17 Clifford Stone, sisäpiiriläinen: In His Own Words (kasetti) 2001. Richard Boylan, “The Man Who ‘Outed’ the US Saucer Program: Colonel Steven Wilson.” verkossa: http://www.drboylan.com/colbirb2.html. Richard Boylan, “Leaked Information From National Security Council’s ”MJ12” Special Studies Group Scientific Consultant Dr./Col. Michael Wolf.” verkossa: http://www.drboylan.com/wolfqut2.html

18 Bob Hieronimuksen haastattelu Robert Deanin kanssa maaliskuun 24, 1996: http://www.ufoevidence.org/documents/doc1156.htm Jotkut David Jaconsin haastattelemat siepatut sanovat ihmisiltä näyttävien “pohjoismaisten” avaruusolentojen olleen mukana heidän sieppauksissaan. Jacobs kirjoittaa, että ”näyttö selvästi puhuu sen puolesta, että pohjoismaiset avaruusolennot ovat todennäköisimmin ihmisten ja avaruusolentojen hybridejä.” (The Threat, p. 93) Budd Hopkins haastatteli naista nimeltä Brenda, joka sanoi että hänet oltiin siepattu ja viety tukikohtaan, jossa Harmaat ja pohjoismaiset avaruusolennot työskentelivät yhdessä. (C.D.B. Bryan, Close Encounters of the Fourth Kind, p. 334) MIT:ssa pidetyssä konferenssissa tutkija Jenny Randles sanoi, että hänen tutkimuksensa näytti että Britanniassa 35% abduktioista on pohjoismaisten tekemiä, 6% USA:ssa on heidän tekemiään ja Euroopassa 25%. (Bryan, p. 68) Muut kontaktihenkilöt ovat sanoneet, että toinen ihmiseltä näyttävien avaruusolentojen ryhmä nimeltään “Plejadit” ovat Harmaiden vihollisia. Niinkutsutut Pleijadit kuulemma sanovat olevansa osa “galaktista liittoa”, väite jonka myös Harmaat ovat tehneet. Seulasten tähtiryhmä, jota pidetään Plejadien kotina, on ainoastaan 100 miljoonaa vuotta vanha, joten elämä ei ole voinut kehittyä siellä. Lisätutkimuksia kaivataan pohjoismaisten avaruusolentojen alkuperästä ja suhteesta niinkutsuttuihin “Plejadeihin”.

19 David Griffin, “Gary McKinnon: Hacking Away at Truth and The Failings of the Disclosure Community?” http://www.ufodigest.com/news/0708/hackingaway2.html

20 Clark McClelland, Stargate Chronicles 2008 -lausunto. http://www.stargate-chronicles.com/release_mitchell.html

21 Jotkut lähteet tästä aiheesta ovat ristiriitaisia. Michael Wolf raportoi, että Harmaat antoivat ainakin kaksi levyä ja jonkinlaisen harvinaisen alkuaineen sen polttoaineeksi. Bob Lazar väittää nähneensä raportin polttoaineesta. Kuitenkin nämä on saatettu antaa Yhdysvalloille vasta Rockefellerien vallankaappauksen jälkeen, ja sen jälkeen, kuten William Cooper on sannut, kun Yhdysvaltain hallitus oli noutanut useita avaruusolentojen maahan syöksyneitä lautasaluksia. Harmaiden jengin luovuttaessa sellaisen teknologian voidaan tulkita heidän olleen epätoivoisia tai peloissaan siitä, että heidän mahdollinen interventionsa menisi mönkään kun ihmisillä on kehittynyttä teknologiaa.

22 Kts. William Cooperin raportti vuoden 1953 kilvoittelusta ihmiseltä näyttävien avaruusolentojen sekä Harmaiden välillä päästä tapaamaan amerikkalaisjohtajia: http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html

23 Kuten Rockefellerit, DuPontin perhe teki bisnestä natsien kanssa. DuPont Chemical vaihtoi monopolipatentteja IG Farbenin kanssa, joka kaasutti avoimesti juutalaisia keskitysleireillä, kun taas DuPont-omisteinen Opel rakensi natseille miehistönkuljetusaluksia. DuPont-omisteinen United Fruit oli mukana JFK:n salamurhassa. Kts. Gerard Colby, Du Pont Dynasty. CSETI-todistaja Don Phillips, joka työskenteli Lockheed Skunkworksilla, sanoi että DuPont-korporaatio työskenteli maahansyöksyneen alienteknologian parissa. Kts. Phillipsin todistus Steven Greerin kirjassa Disclosure, p. 382. Rockefeller Foundation rahoitti Josef Mengelen pomon eugeniikkatutkimusta 1930-luvulla. Kts. http://www.sfgate.com/cgi-bin/article.cgi?f=/c/a/2003/11/09/ING9C2QSKB1.DTL

24 Kts. Cooperin raportti: http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html. Kersantti Charles L. Suggs, laivaston komentajan poika, väitti että arviolta samoihin aikoihin Eisenhower tapasi myös ihmiseltä näyttäviä avaruusolentoja. William Hamilton huomauttaa vuonna 1991 tehdystä Suggsin pojan kersantti Charles Suggs Jr:n haastattelusta.

25 Kts. Don Phillipsin todistus Steven Greerin kirjassa Disclosure, p. 379.

26 Cooper, Behold a Pale Horse. Mainittu myös Cooperin 1989 MUFON-konferenssipuheessa, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus”, eksopolitiikka.github.io

27 Kts. John Mack, David Jacobs, Budd Hopkins ja Karla Turner muiden muassa.

28 David Cooten haastatteluista, http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-36.htm

29 Kts. tri. Bob Woodin tarjoama dokumentti http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-36.htm

30 Pitkien valkoisten yksityiskohtia ja hyvät grafiikat heidän tukikohtansa sijainnista, http://openseti.org/Hall.html

31 Michael Salla haastattelee Charles Hallia, joulukuu 2004. http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-25.htm

32 Gary Zeitlin haastattelee Charles Hallia, toukokuu 2005. http://karmapolis.be/pipeline/interview_hall_uk.htm

33 Charles Hall, henk.koht. sähköposti kirjoittajalle 3-13-09.

34 Edgar Rothschild Fouche, Alien Rapture, 95. Charles Hall sanoi Pitkien valkoisten antaneen ydinkäyttöisen suihkumoottorin Yhdysvalloille lentokoneisiin. Kts. Michael Sallan joulukuun 2004 haastattelu Hallin kanssa: http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-25.htm Hall sanoo Pitkien valkoisten antaneen Yhdysvalloille teknologiaa, mutta siihen ei kuulunut antigravitaatioteknologia. Edgar Fouchen mukaan kyseessä on Pitkien valkoisten versio kvasikiteisestä yliykseysmoottorista, josta ainoastaan mustan budjetin tutkijat ovat kuulleet. Vuonna 1984 fyysikko Mark Comings sanoi tehneen ensimmäisen kvasikidekokeensa (bariumtitanaatti) Lawrence Berkeleyn laboratorioilla. Apollo-tiedemies David Adair sanoo nähneensä samanlaisen kiteen linja-auton kokoisessa avaruusolentojen reaktorissa Nellisin ilmavoimien tukikohdassa maan alla, kun hän oli 17-vuotias.

35 Henkilökohtainen sähköposti kirjoittajalle lasvegasilaiselta lähteeltä (yksityiskohdat saatavilla pyydettäessä).

36 Philip Corso, The Day After Roswell, 268, 259.

37 Kts. Phillip Krapfin kirjat ja muut kertomukset Harmaista. Kaikkein yksityiskohtaisimmat raportit Harmaista kertovat, että Harmaiden alkuperäinen kotiplaneetta tuhoutui elinkelvottomaksi energiateknologian väärinkäytöstä.

38 Kts. Stefan Denaerden kertomus planeetasta nimeltä Iarga, Alec Newaldin kirja Coevolution, Jim Marrin tarina armeijan kaukokatselijoista hänen kirjassaan Alien Agenda, Marshal Vian Summersin kaksi Allies of Humanity -kirjaa sekä minun kirjani Alien Mind.

 

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Eksopolitiikka

Eksopolitiikka ja sen rooli avaruuteen muutossa

Kommentoi

Vol 3:2 (July 2009). ISSN 1938-1719

Eksopolitiikka ja sen rooli avaruuteen muutossa

David Griffin, M.Sc.

Tiivistelmä

Tämä teksti pyrkii tarkastelemaan ongelmia, joita liittyy planeetan pinnalla elävän lajin vaihtaessa elintapaansa avaruudessa eläväksi lajiksi. Osana tätä prosessia me alleviivaamme sitä seikkaa, että on saavutettu evoluution erkaantumispiste, ja näin suurena potentiaalisen vapauden hetkenä me tunnemme myös suurinta liikemäärämomenttia kohti muutosta. Tätä esimerkillistää niinkutsuttu “Obaman Arvoitus” — eli: poliitikot ja muut valtakerrostumien jäsenet jäävät kiinni klassiseen karteesiseen kahtiajakoon, jossa maanpäälliset asiat nähdään vastakkaisina avaruuteen muuttoon liittyville asioille. Tutkittuamme joitain ideoita siitä miksi sellainen tilanne on syntynyt, me jatkamme Roswellin jälkeiseen avaruusolentojen vaikutusvaltaan koskien avaruusfilosofiaa ja -tiedettä, ja keskitymme erääseen ajattelijoiden ryhmään 1970- ja 80-luvuilla. Me tarkastelemme kehittyneiden älyjen roolia tällä hetkellä avaruusongelmassa ja sitä miten avoin kontakti tulisi olla keskeinen ydinkomponentti tällaisessa siirtymässä. Tämä tutkielma tarjoaa myös näyttöä siitä, että avaruuteen muutto ei todellakaan ole mikään abstrakti tai hukkaan heitetty projekti, vaan se voi olla taloudellinen ja poliittinen katalyytti samanaikaiselle Maapallon nykyongelmien ratkaisulle sekä kollektiivitietoisuuden muutokselle meidän ottaessamme haparoivia askelia jättääksemme geostationaarisen kohtumme.

Meidän tulee pitää nykypäivän ongelmat niiden todellisessa mittakaavassa: ne ovat tärkeitä — todellakin äärimmäisen tärkeitä — koska ne voivat tuhota sivilisaatiomme ja tulevaisuutemme ennen syntymäämme. Avaruuteen siirtyminen voi kääntää monen mielen ulospäinsuuntautuneeksi ja pois nykyisistä heimokiistoista. Tavallaan raketti, joka on kaukana sivilisaation tuhoajasta, voi tarjota hätäuloskäynnin jota me tarvitsemme sen säilyttämiseen.

Obaman Arvoitus ja eksopolitiikka

Tehdessäni taustatutkimusta tälle artikkelille lopulta päädyin yllämainittuun kappaleeseen Institute for Cooperation in Spacen (ICIS) puheenjohtaja Arthur C. Clarken sanomana. Se esittää konkreettisen lausunnon käsillämme olevista ydinongelmista ja näyttää miksi eksopolitiikka alana on paljon muutakin kuin ‘alieneita’ tai metaforisia tai kirjaimellisia UFOja. Todellakin, eksopolitiikalla on tietoisuuden kohottaminen sen keskeisenä opinkappaleenaan, ja kuten Clarke vihjaa — jättämällä Maapallon painovoimakentän me itse asiassa suuremmalla todennäköisyydellä saamme rauhan Maahan kuin se näyttäisi muuten olevan saavutettavissa. Myönnetään, merkit siitä että olisimme kulkemassa tähän suuntaan tällä hetkellä eivät ole kauhean mairittelevia.

Hänen vaalikampanjansa aikaan toimittaja kysyi Barack Obamalta mitä hän ajatteli ‘UFO-asiasta’ — hän vastasi vähän liian kliseisesti niinkuin muutkin virkamiehet, jotenkin näin: “On parempi, että me keskitymme oikeisiin ongelmiin täällä näin ennen kuin me alamme ajatella niitä tuolla jossain…”. Tämä ajatus siitä, että avaruuden kolonisaatio tai korkeamman, planeetan ulkopuolisen älyn kanssa toimiminen on pakko olla poissulkeva Maapallon kehityksen kanssa, on sellainen asia mikä pitää arvioida uudelleen ja nopeasti jos me aiomme päästä kehittymään yhtään mihinkään suuntaan. Tietyssä mielessä standardi Obaman vastaus oli toki ison ‘P’:n Poliittinen taktiikka — miten senioripoliitikko voisikaan sano muuta, kun me olemme rakentaneet kulttuurin joka perustuu rahalliselle niukkuudelle ja mediaystävällisille äänenpainoille? Poliitikko on paljon todennäköisemmin pitämässä valta-asemansa rakentamalla sairaalan kuin rakentamalla avaruusaseman; ei ole kovinkaan todennäköistä että mielenosoittajat häntä piinaisivat jälkimmäisestä. Ongelma on myös enemmän kuin tuota — se on paljon perustavanlaatuisempi meille lajina ja se miten meidät on ehdollistettu näkemään oma itsemme. Tämä maallisen vs. ei-maallisen vastakkainasettelu on syvään juurtunut, semanttinen ansa, joka itse asiassa heijastelee klassista karteesista hengen ja ruumiin kaksinaisuutta — mutta se on sellainen joka on muuttumassa yhä käyttökelvottomammaksi ja voi aiheuttaa huomattavan paljon sekaannusta mikäli me jatkamme siitä kiinni pitämistä.

Eksopolitiikan roolin ja kaikkien tieteenalojen osa, jotka pitävät itseään katalyyttinä tulevaisuudelle, on informoida ihmisiä vaihtoehtoisista menetelmistä tai linsseistä joiden läpi nähdä maailma. Joten me voisimme ehdottaa, että päästäksemme yli niinkutsutusta “Obaman Arvoituksesta” me joudumme esittelemään ideoita, jotka ottavat kantaa niihin vastakkainasetteluihin jotka ovat reilumman tarkastelun esteenä maanjälkeiseen kulttuuriin siirtymisessä. Jos me tarkastelemme vaikka pelkkää rahoituselementtiä — me voimme nähdä että tämä ei todellakaan ole mikään saavutus. Itse asiassa maallinen talous on ehkäpä se mikä antaa meille suurimman liikemäärän: globaali rahajärjestelmä on muuttunut erottamattomaksi muista ajattelumalleista ja näin tulevaisuuden suunnittelusta. Globaalit talouden virrat voivat olla käytännössä virtuaalisia 21. vuosisadalla, mutta niiden suhteellinen asema ykkösinä ja nollina tekee rahoituksesta osan kaikkea mitä me näemme ja teemme. Kun me yhdistämme tämän kysynnän ja tarjonnan, niukkuuteen perustuvan [nimitetään sitä ‘vanhan maailman’] talouden meitä tarkkailevien älyjen suhtautumiseen liittyvään pääasiallisen poliittisen asenteen kanssa, me voimme nähdä käsillämme olevat koulutusongelmat.

Positiivinen kulma tässä on, että meillä on kasvava määrä akateemikkoja, tieteentekijöitä ja tutkijoita, jotka yleisesti ovat nyt muuttamassa tasapainoa ja varmistamassa, että ‘business as usual’ ei enää löydy geopoliittisesta valikoimasta. Vaikka eksopolitiikka keskittyykin pääosin UFO-paljastuksen ja avaruusolentojen kanssakäymisen ongelmiin — sen oletuksena pitää myös toimia monialaisesti tai hyperinformaatiolähtökohdista käsin ja ujuttaa löydöksensä rinnakkaisiin tieteenaloihin. Vain tällä soluttautumisen taktiikalla saavutetaan keskeiset tavoitteet, joita meistä monet ovat sille antaneet; tämän tulee lopulta olla maallisen ja ei-maallisen välisen juovan parantamista — kaikilla tasoilla joilla me konseptia käsittelemme.

Nauhoitetussa sessiossa tri. Michael Sallan kanssa joitain vuosia sitten me keskustelimme kausaalielementeistä, jotka saavat ihmiset ottamaan käyttöön eksopoliittisen tai ‘UFOlogisen’ viitekehyksen heidän kaikkein tuottavimmaksi sellaiseksi. Kuten niin monet alalla, Salla oli aiemmin ollut mukana erilaisissa akateemisissa ja siviilirauhanturvaamisen aloitteissa, ja tajunnut että tässä puhtaasti maakeskisessä lähestymistavassa politiikka tai konfliktinratkaisu ovat rajoittuneita. Vaaditaan hyvä määrä kokemusta päästä tähän pisteeseen, mutta tästä eteenpäin luonnollinen edistys tarkoittaa lähestyä globaaleja ongelmia Maan ulkopuolisesta viitekehyksestä käsin. Tässä kohtaa monet aiemmin jäykät ja ratkeamattomat tilanteet on mahdollista arvioida uudelleen uudesta näkövinkkelistä. Esimerkiksi iso osa syvemmistä poliittisista aspekteista, joista Berkeleyn professori Peter Dale Scott puhuu, muuttuvat helpommin prosessoitaviksi kun ottaa mukaan salaliittojen näkökulmia, kytkökset valtion tekemään rikollisuuteen, mustat projektit, tiedustelupalvelujen maailman sekä avaruusolentojen kanssa tehdyt kontaktit. Joten kun ottaa huomioon, että meillä on nyt yhä kasvava lukumäärä ihmisiä, jotka tällaista lähestymistapaa käyttävät — jolla voimme kontribuoida polkuumme, jolla saada oma lajimme ulos rajoittuneesta planetaarisesta tietoisuudesta galaktiseen tietoisuuteen — tuoko se mukanaan yllämainittuja hyötyjä ja vapaudummeko Obaman Arvoituksesta?

Sodanjälkeinen aikakausi ja avaruustietoisuus

Eksopolitiikan näkökulmasta sodanjälkeinen aikakausi nähdään eräänlaisena perustana kamppailulle avaruuden kolonisaatiosta ja siihen liittyvästä tietoisuudesta. Tälle jännitteelle olennaista ja maallisen hegemonisen kamppailun lisäksi ovat eri avaruusolentojen ryhmät, jotka kiihdyttivät interventiotaan atomiaseiden väärinkäytön seurauksena Trinityssä ja Hiroshimassa. Tästä ajasta eteenpäin olemme nähneet joitain UFOjen näyttäytymisiä ydinvoimaloiden ja ydinaseiden laukaisualustojen yllä, ja ne ovat tehneet aikeensa selviksi.[1] Vastaus heti sodan jälkeen tehtyjen UFO-havaintojen määrien kasvuun ja Roswellin tapauksen kaltaisiin tilanteisiin oli vuoden 1947 National Security Act ja nykyisen ‘Turvallisuusvaltion’ perustaminen. Alunperin kommunismiin keskittynyt modernimpi [ja realistisempi] tulkinta asettaisi UFO-ongelman myös yhdeksi tekijäksi tässä, ainakin armeijan ja tiedustelupalvelujen johdon piirissä.

1960-luvun yhteiskunnalliset mullistukset toivat mukanaan muutoksen siinä miten me näemme itsemme, kun rauhanliikkeet peräänkuuluttivat Vietnamin sodan lopettamista ja ihmisrodun edustajat katselivat omaa planeettaamme Kuusta. Tämä sukupolvi taas hylkäsi suuren osan muodollisesta ja paranoidista 1950-luvusta ja sen sijaan etsi uudenlaisia tapoja nähdä maailmaa. On mahdollista, että tämä johti avaruuteen liittyvien ideoiden ja tietoisuuden vahvistumiseen 1970-luvun puolivälistä eteenpäin.

Kirjassaan “The Intelligence Agents”, kirjan “Exo-Psychology” kirjoittaja tri. Timothy Leary kuvaa miten monialainen futuristien ryhmä alkoi kartoittaa siirtymää avaruuteen — sekä teoreettisesti että kirjaimellisesti tieteen ja tekniikan termein. Leary listaa nimet Barbara Marx Hubbard, Barry Goldwater, NASAn astronautti Brian O’Leary niiden joukossa, jotka ovat tehneet kontribuutioita aiheeseen liittyen [2]. Nämä henkilöt ottivat fiktion pois tieteiskirjallisuudesta ja tarjosivat avaruutta varteenotettavana paikkana jossa asua. Yksi Learyn työpareista oli Princetonin tekniikan professori Gerry O’Neil, joka vuoden 1974 paperissaan ehdotti seuraava [3]:

1. Me voimme kolonisoida avaruuden ilman, että ryöstämme tai vahingoitamme ketään ja ilman että saastutamme mitään.

2. Jos työ aletaan pian, lähes kaikki teollinen toiminta voidaan siirtää pois Maapallon herkästä biosfääristä ja alle vuosisadassa.

3. Tämänkaltaisen ihmisten ja teollisuuden avaruuteen siirtämisen tekniset imperatiivit todennäköisesti rohkaisevat omavaraisuutta, valtioyksiköiden pientä kokoa, kulttuurista monimuotoisuutta ja suurta riippumattomuutta.

4. Ihmisrodun kokorajoite uudessa asuinpaikassa on ainakin 20-tuhatkertainen nykyiseen verrattuna.

Nämä pointit osoittavat, että avaruuteen siirtymisen käytännön pohdinnat olivat 1970-luvulle tultaessa siirtyneet pois Clarken tieteiskirjallisuuden maailmasta ja valtavirran tieteen pariin. O’Neil oli entinen akatemiatiedemies, ja kuitenkin me voisimme pitää häntä ja muuta ryhmää josta Leary kirjoitti ensimmäisinä todellisina ‘eksopoliitikkoina’, kun otetaan huomioon ymmärrys avaruuteen siirtymisestä kokonaisvaltaisemmalla tasolla.

Toinen tietoisuuden 1960-luvun paradigmasiirtymän tuote oli syväekologian liikkeet. Organisaatiot kuten Earth First näkivät ympäristöhaasteet ‘syvän’ tai rinnakkaisen prosessointiviitekehyksen läpi. Me voimme nähdä ekologiakortin vaikutuksen O’Neilin yllä eritetyissä pointeissa, ja tämä on teema joka pysyy vahvana nykyään, jos ei ole vieläkin vahvempi. Siirtymä planeetalta pois voi jossain muodossa tarjota ekologisen ratkaisun sivilisaatiolle, joka kamppailee tasa-arvoisen resurssiallokaation kanssa ja jolla on vaikeaa päästää irti tai investoida kehittyneisiin vapaan energian järjestelmiin, joita valtion yläpuolella toimiva kabaali piilottelee osana laajempaa sateenvarjotermiä, jota Steve Bassett kutsuu UFO/ET-totuuskielloksi. [4]

70-luvun eksoteoreetikot jatkoivat pragmaattisten ideoiden kehittelyä muuttuvaan Maapallon tilanteeseen tarkastelemalla avaruuteen siirtymisen vaikutusta moniin aloihin, kuten henkilöpsykologia, sosiaaliset kollektiivit ja yleinen vapaus. Tämä kulminoitui L-5 Groupiin [5] joka tarkasteli tieteen, psykologian, politiikan ja kulttuurin laajempia perspektiivejä.

Futuristien ryhmä, kontaktit ja teknologian levittäminen

Lisäyksityiskohta tälle synkroniselle 1970-luvun [Learyn termein] ‘evolutionaaristen agenttien’ kokoontumiselle oli, että jotkut heistä kokivat omia avaruusolentokontakteja tuon vuosikymmenen aikana. Nämä Siriuksen tai tähtisiementen välittämät tiedot on hyvin dokumentoitu sellaisten henkilöiden kuten Philip K. Dick teksteissä. Oliko joku kehittynyt äly keskittynyt tähän futuristien ryhmään, ja tarkoittaako se että he olivat oikealla evolutionaarisella polulla? Oliko se Maan ulkopuolisten turistien pyrkimys ohjata ja katalysoida lajia käyttämään eri taktiikkaa? Minä ehdotan tätä alustavasti, sillä ilmeisesti on jonkin sortin ‘metarakenne’ tai prosessi jolla ottaa yhteys, mikäli me katsomme tuon ajan dataa. Tämä heijastelee sitä mitä pitkäaikainen kontaktihenkilö Jim Sparks ehdotti, että avaruusolennoilla on tietyt protokollat kehittyvien planeettojen interventiolle, joissa muodollisiin valtarakenteisiin otetaan yhteys alussa, ja sitten, riippuen lopputuloksesta, avaruusolentojen ryhmät siirtyvät suuren mittakaavan prosessiin jossa otetaan yhteys muihin henkilöihin. [6] On aika varmaa, että virallista ensikontaktia yritettiin useamman kerran 1940- ja 50-luvuilla alkaen Yhdysvaltain armeijasta ja presidentti Eisenhowerista. [7] Me näimme myös eräänlaisen siviilien massayrityksen saada kontakti Kalifornian erämaassa 1950-luvun ‘Avaruusveli’-aikakaudella, ja nimekkäiden henkilöiden joukko kommunikoi viimeisten muutaman vuosikymmenen aikana heille lähtien aina Whitley Strieberin kovasti popularisoiduista kohtaamisista.

Läheisesti tähän liittyvä asia on jatkuvat huhut siitä, että avaruusolennot ovat vaikuttaneet maallisen teknologian kehitykseen — ei ainaoastaan Roswellin teknologian lähteenä kuten eversti Philip Corso kertoo, välittämällä sitä teollisuuteen kylmän sodan aikaan [8] vaan myös Belliin ja Motorolaan kytkeytyvien tieteentekijöiden todistukset siitä, että he olivat saaneet kehittyneellä elektroniikalla lähetyksiä, jotka veivät heidän omaa teollisuudenalaansa eteenpäin merkittäviä hyppäyksiä. Teslalla oli myös ideoita, joita ‘säteilytettiin’ hänen mieleensä hänen unissa ja päivätietoisuudessaan.

Mielenkiintoinen tapaus vuodelta 2009 näytti, että tämä taktiikka jatkui edelleen. Tri. Roger Leir ja Whitley Strieber kertovat meille huipputiedemiehen kertomuksen, joka oli itse myöntänyt olleensa mukana erittäin todellisessa kontaktitapaamisessa kehittyneen avaruusolentojen ryhmän kanssa. [9] ‘John Smith’ antaa täydellisen esimerkin tästä teknologianlevityksestä hänen suostuessaan tri. Leirin implantin poistoon. Kun sitä testattiin — tämä implantti sisälsi Maan ulkopuolisia isotooppeja ja kuitenkin se oli muotoutunut tiettyjen tuotantomenetelmien avulla, jotka olivat täysin sen tieteenalan mukaisia, joiden parissa tämä tiedemies työskenteli. Eli, avaruusolennot jälleen kerran näyttivät puolen jonka me näemme niiltä usein — ‘jekkujen tekijä’ mitä tulee meidän tietojemme katalysointiin “juuri sen verran” että se on käyttökelpoista, ilman että mennään liian pitkälle ja riskinä olisi jonkinlainen aika-avaruushäikkä.

Talouden resetointi ja muutto avaruuteen

Kehittyneemmässä yhteiskunnassa, toivottavasti sellaisessa joka ei ole meistä liian kaukana, Obaman Arvoitus voitaisiin helposti kääntää voitoksi. Ottaen huomioon, että me olemme keskellä globaalia talouslamaa, voisi luulla että radikaaleja vaihtoehtoja esiteltäisiin nyt käyttökelpoisina ratkaisuina. Kun siivoaa pois median misinformaation, asioista enemmän perillä olevat ekonomistit ja trendiennustajat osoittavat vuosien 2008/09 aikaan jolloin meidän vuosisatoja (hyväksi) käyttämämme vapaiden markkinoiden järjestelmä hajosi käsiin. Vapaat markkinat olivat muuttuneet täysin vastakkaiseksi petollisten kytkösten manifestoituessa valtioiden ja korporaatioiden välillä, puhumattakaan Peter Dale Scottin tutkimuksesta, joka näyttää ‘siviilisektorien’ ja rikossyndikaattien väliset kytkökset olevan nykyään hyväksyttäviä ja näkymättömiä suurimmalle osalle. [10]

Näin meidän on mahdollista ehdottaa, että Thatcherin/Reaganin aikakauden politiikan jatkaminen ei tule toimimaan pitkässä juoksussa, ja kuitenkaan ei suunnitelmatalouteen siirtyminen toimi myöskään, kun ottaa huomioon sellaisen järjestelmän kommunistiset äänenpainot. Siirtymää avaruustalouteen olisi mahdollista avittaa muodostamalla vaihtoehtoinen ja menestyksekäs polku tulevaan vaurauteen. Obaman Arvoitus ratkeaisi luomalla 21. vuosisadan New Deal, joka keskittyy laajentamaan uutta teknologiaa, työllistämällä ihmisiä uusille aloille ja rohkaisemalla kaikkia muita julkisia ja yksityisiä sektoreita tulemaan mukaan New ‘Space’ Dealiin T&K-strategian eturintamassa.

Arthur C. Clarke käyttää ensimmäisen todellisen avaruusteknologian — sääsatelliittien — analogiaa kuvaamaan vauraustekijää, kun hän on estimoinut että edistyksemme kyvyssämme ennustaa säätä on säästänyt viljelijöiltä niin paljon rahaa, että yksistään se tukisi koko avaruusohjelmaa. On kiinnostavaa huomata, että jopa tutkijat ja akateemikot, jotka ovat aiemmin olleet vastahakoisia lähestymään avaruuteen lähtöön liittyviä aiheita, ovat nyt ottamassa mukaan niitä tällä hetkellä käytäviin keskusteluihin johtuen taloushuolista. Kirjailija Webster Griffin Tarpley sanoo, että sekä modernin maallisen teknologian kuten maglev-junien että planeetan ulkopuolisten järjestelmien massiivinen rahoitus olisi ratkaisu sekä uuden presidentin taloushuoliin että globaaliin epävarmuuteen, jota me tällä hetkellä todistamme. [11] Entinen Forbesin Aasian osaston toimittaja Benjamin Fulford samalla tavalla osoittaa “Marsin maantamiseen” rakentavana vaihtoehtona regeneraatiolle ja käyttökelpoiselle huomion toisaalle suuntaamiselle Maassa tapahtuvasta sikailusta!

Eric Drexler käsitteli toista win-win -skenaariota [12] osana L-5 -tutkimusta. Hän huomautti mahdollisuudesta, että Maan ulkopuoliset resurssit “tarjoaisivat pääasialliset Maan ulkopuoliset markkinat avaruuspohjaiselle sivilisaatiolle…” sekä myöhemmin mahdollisuuden “jossa raaka-aineita palautetaan Maapallon markkinoille”. Jälleen tässä me näemme vaihtoehdon perinteisille rajoitteille, jotka planeetalta poislähtöä vastustavat mainitsisivat epäilemättä kun aihe muuttuisi vakavaksi harkinnan kohteeksi.

Eksopolitiikka ja resurssiallokaatio — Talouden uusi paradigma

Robert Anton Wilson vastasi hänelle esitettyihin kysymyksiin Obaman Arvoituksesta, eli ideasta että avaruuden tutkiminen veisi resursseja kotimaan asioilta:

Mielestäni ihmiset jotka tuon vasta-argumentin ottavat esiin eivät täysin ymmärrä miten paljon me olemme jo hyötyneet avaruuden tutkimisesta. Se on absoluuttisen huimaavaa kun miettii teknologista kehitystä jota NASA on saanut aikaan ja jota on sovellettu täällä Maapallolla. [13]

Poliittisen tarmon ja vision puskea avaruuteen muuttamisen agendaa eteenpäin sekä yllämainittujen hyötyjen lisäksi valtion instituutioiden tulee pohtia niukkuutta ja rahoitusta aiemmasta eroavalla tavalla. Standardi maallinen lähestymistapa talousprosesseihin on vikaantunut monella tasolla, vaikka yleisidea kysynnästä ja tarjonnasta vapailla markkinoilla tuottaa tehokkaasti ja maksimoi valinnan ja optimoi kulut. Nykyisen rahajärjestelmän systeemisiin ongelmiin kuuluu:

· varallisuuden kerryttäminen sen itsensä tähden eli koronkiskonta

· trendi kohti hedgerahastoja, mikä takaa sen että tuotanto on yhä vain enemmän abstraktia

· kaupan globalisointi tarkoittaa oikeutta tuottaa täysin turhia esineitä halvimmalla hinnalla

· yhä vain riskipitoisempi politiikka, jossa siirrytään pois arvometalleihin kytketyistä valuutoista

Avaruuteen suuntautunut talous tekisi parhaansa pienentääkseen monien näiden elementtien vaikutusta ja siirtäisi fokuksen tutkimukseen ja tuotekehitykseen perustuvaan järjestelmään. Hyödyllinen ja perustason perspektiivimuutos Venus Projectin ehdottamaan tapaan auttaisi sellaisen siirtymän kartoittamisessa:

Innovatiivisten lähestymistapojen soveltaminen sosiaaliseen tietoisuuteen, koulutusinsentiiveihin ja tieteen ja teknologian parhaiden antimien johdonmukaiseen soveltamiseen voi tarjota suoraan yhteiskuntajärjestelmälle jotain, mistä Venus Projectilla on kattava suunnitelma yhteiskunnan varalle, jossa ihmisolennot, teknologia ja luonto kykenevät olemaan olemassa pitkäikäisessä, kestävässä, dynaamisessa tasapainotilassa. [14]

Jacques Fresco, Venus Projectin perustaja, sanoo että meidän tulee julistaa Maapallon [sekä laajentaa myös lähiavaruuteen] resurssit yhteisiksi. Tästä näkökulmasta koulutuksen avulla meidän tulisi siirtyä rahaperustaisesta taloudesta resurssipohjaiseen talouteen. Fresco väittää, että vallankumous tässä on se, että me voimme lakata kysymästä kysymyksiä kuten “Onko meillä varaa tai tarpeeksi rahaa X:ään tai Y:hyn?” ja siirtyä enemmän ongelmiin kuten “Onko meillä resursseja X:ään tai Y:hyn?” Jälkimmäinen konteksti vaikuttaa yksinertaiselta siirtymältä ja kuitenkin se tarjoaa ‘kyllä’-vastauksen paljon useammin kuin rahakysymysten pohdinta.

UFO-paljastus tulevaisuuden katalyyttina

Keskeinen poliittisen paineen solmukohta eksopolitiikalle on muodollinen UFO-paljastus — jossa olennaisesti johtajat paljastavat avaruusolentojen läsnäolon. Vaikka tapaus on yksinkertainen myöntäminen tai tietyllä tasolla politiikan muutos — sillä on kytköksiä muihin asioihin, jotka tuotaisiin myös konsensustodellisuuteen kun perusprosessit on saatu valmiiksi. Iso osa tätä on jonkin sortin totuus- ja sovittelujärjestelmän luominen niille salassa työskennelleille projektityöläisille, jotka tällä hetkellä ovat tai aiemmin ovat olleet mukana prosesseissa, jotka ovat pitäneet kehittynyttä teknologiaa ja informaatiota piilossa kansalta ja jopa valtioilta. Avaruusolentojen ja mustien projektien koskemattomuuden tunnustaminen, mikäli sellainen saataisiin aikaan, kasvattaisi huomattavasti sitä nopeutta millä uusia ideoita kuten avaruuteen muuttoa voitaisiin harkita.

Me olemme jo tietoisia sekä teknologiasta, jota on takaisinmallinnettu Maan ulkopuolisesta laitteistosta, että myös siitä että on olemassa näyttöä suorasta ja epäsuorasta vaihdannasta avaruusolentojen kanssa. Jos tämä julkaistaan osana käynnissä olevaa ‘alienparadigman’ integraatiota , me olemme lyhyessä ajassa vuosikymmeniä edellä. Ottaen huomioon teknologian, tieteen ja kulttuurin näkymät, jotka ovat kaikki jossain määrin limittäisiä, on todennäköistä että eksponentiaalinen takaisinkytkentäluuppi rakentuisi lajin kollektiivitietoisuuden yhteyteen. Eli: niin kauan kun me varmistamme sen, että painopiste on vapauden mahdollisuuksilla, eikä niinkään ‘borgialaisilla’ tai orwellilaisilla aspekteilla, on mahdollista että se mikä meille näyttäää nykyään unelmalta on helposti saavutettavissa.

Tämä taas saisi vahvistusta siitä loogisesta jatkopäätelmästä, että käynnissä oleva paljastus tottakai on suorempaa kommunikaatiota ja konsultaatiota niiden olentojen kanssa, joita me olemme kollektiivisesti planeettana tunnustamassa. Tämä elementti on perustavanlaatuinen meidän keskustelullemme.

JJ Hurtak kuvaa sitä näin:

Kaikkein kriittisin vaihe ihmisten ja avaruusolentojen välisessä toiminnassa alkaa, kun ihmisrotu ohittaa kontaktin halkuvaiheen suhteessa muihin avaruusrotuihin. Pitkäaikaiset kontaktin realiteetit määrittelevät ‘uuden ihmiskuvan’ ja muuttavat kaikkien tieteenalojen merkityksen ja elämän arvostuksen pitkälle 21. vuosisalle. [15]

Hän lisää: “uudet tietoisuutemme kyvykkyydet yhdessä Maan ulkopuolisen tietoisuuden kanssa voivat auttaa järjestelemään elämämme uudelleen avaruuden uusien erämaiden rajoilla ja tarjota avaruuslain ja uuden kosmisen kansalaisuuden kokemuksen ulkoavaruuden uusilla laitamilla.”

UFO-kertomukset ovat jo täynnänsä viitteitä teknologianvaihdannasta [16] — joten kuvittele tämä tilanne mutta avoimeen, läpinäkyvään tapaan suoritettuna kaikkien hyväksi. Toiseksi on todennäköistä, että nykyisen avaruusolentoasian hyväksynnässä ja näin oletuksena myös avaruuteen muuton visiossa itsessään esiintyisi kääntöpiste. Aiemmat historialliset kokemukset kertovat, että ei vaadita läheskään ‘demokraattista’ yksimielisyyttä, kun halutaan saada aikaan muutoksen aalto. Kun jokaisen kulttuuriryhmän keskeiset jäsenet (poliitikot, tieteentekijät, insinöörit, taiteilijat jne.) olisivat mukana, minikokoinen ylittämisen ‘omegapiste’ saavutettaisiin, joka toivottavasti jatkaisi muutossykliä eteenpäin. Tärkeät evoluution läpimurrot saadaan usein aikaan kun ihmiskunta kohtaa yhä sekavia ja kaoottisempia aikakausia. Poislukien globaali sota tai meteori-iskun uhka, tuntuu olevan aika vähän vertailukohtia avaruusolentopaljastukselle, joka saisi aikaan sen että yhteiskunta syleilisi uusia ideoita ja työskentelisi läpi vaikeiden aikojen.

Avaruuteen muuttaminen ratkaisuna

Toinen Learyn eklektisen futuristien ryhmän jäsen 70-luvulla oli Robert Anton Wilson. Wilsonista tuli hänen omien lausuntojensa uhri, sillä hän oli aina ollut sitä mieltä, että tulevaisuutta suunnittelevat asettavat päivämäärät aina liian aikaiseksi. 1970-luvulla hän sanoi artikkelissa:

Mielestäni elinympäristöt avaruudessa ovat absoluuttisen väistämättömiä seuraavan 30 vuoden sisällä. Ainoa kysymys on, miten nopeasti? Kaikki suuret planeettaa uhkaavat ongelmat helpottuisivat tai ratkeaisivat heti kun me alamme rakentaa avaruussiirtokuntia. Vuoteen 2025 mennessä planeetalta lähtee enemmän ihmisiä pois kuin mitä sille syntyy. [17]

https://twitter.com/totalspace360/status/1414608978013835267?s=20

Vaikka vaikuttaakin epäuskottavalta, että sellainen prosessi tapahtuisi vuoteen 2025 mennessä, se kylläkin kertoo miten vahvaksi ongelma oli muuttumassa noina vuosikymmeninä. Todellakin, konkreettisia merkkejä siitä, että avaruusmatkailusta on tulossa arkipäiväistä on jo olemassa, jos näemme avaruusturismin avaruuteen muuton ja kolonisaation esiasteena. Brittiläinen bisnesguru Richard Branson on perustanut Burt Rutanin ja muiden kanssa Virgin Galacticin. Heillä on yksityistä teknologiaa, joka kykenee viemään maksavat matkustajat Maata kiertävälle radalle. Lisäksi suunnitelmissa on projekteja kuten The Ranch joka mahdollistaa uuden energian tutkijoiden työskennellä kehittyneessä ympäristössä, jonka lopullinen tavoite on antigravitaatio ja avaruusmatkailu. [18]

Monilla aloilla näemme nyt esimerkkejä asuinympäristöistä Maapallolla, joissa on monia elementtejä joita vaaditaan planeetan ulkopuoliseen elämiseen. Britannian Eden Project [19] ilmoitti uraauurtavasta uudesta energiajärjestelmästä, joka käyttää maalämpöä ja voi pyörittää jopa 5000 brittiläistä kotia. Kiertorata-asuntoihin tai -asuinympäristöihin tai suurempiin elämää tukeviin järjestelmiin siirryttäessä aurinkovoima voisi ratkaista yhden sen ongelmista joka sillä on maanpinnalla, mikä liittyy moniin ympäristöhuoliin. Tuoreessa Exopolitics Journalin numerossa tarkastelin eksopolitiikan ja populaatiokontrollin välistä yhteyttä. [20] Artikkelissa kävi ilmi, että toistuva avaruusolentoryhmittymien huoli oli miten pitää Maapallo terveenä, tukevana olentona — meidän tarvitsee nopeasti miettiä uusiksi se mitä tehdä nopeasti kasvaville ihmismäärille. Vaikka tämä aihealue on jonkin verran kiistanalainen, tutkimus kertoo että YK ja muut geopoliittiset agendat pohtivat tätä aihetta.

Tämän ongelman ratkaisemiseen liittyy se seikka, että on muutamia kontaktitapauksia, joissa Maapallon ekologia ja näin populaatiokysymykset eivät saaneet etusijaa. Eksopoliittinen yhteisö on kohdannut tapauksia, mm. laivaston upseerin jota voitaisiin kutsua sisäpiiriläiseksi, joka keskusteli siitä miten YK oli pitänyt salaisia tapaamisia liittyen suuren ET-liiton saapumiseen piakkoin. [21] Vaikka tässä asiassa on monia näkökulmia — meidän aiheellemme relevanttia on se seikka, että Pickering-veljeksille kerrottiin suunnitelmista viedä osa ihmisistä pois planeetalta mahdollisesti pian tapahtuvan sukupuuttoon johtavan tapahtuman takia. Kontaktitapauksen johdossa oleva johtava avaruusolentoryhmä esitti suoraan jollekin YK:n kokoukselle, että heillä oli käynnissä prosessi jolla luoda sopiva, erittäin monimutkainen biosfääri niille, jotka he ottaisivat mukaansa. Huomautettiin kuitenkin, että he ottaisivat vain edustavan ‘geneettisen’ otokse tai osan nykypopulaatiosta, ja että meidän tehtävämme oli löytää menetelmiä vähentää ihmismääriä planeetalla ennenkuin tämä oikeasti tapahtuisi.

Yllä kuvattu tilanne lisää yhden ulottuvuuden pitkän aikavälin avaruuteen muuton tapaukseen, ja meidän tulee tulla tietoisiksi tavoista välttää monet ‘kosmiset’ katastrofit, jotka tällä hetkellä voivat olla teemoja useissa Hollywoodin elokuvissa, mutta jotka loppujen lopuksi ovat kaikki kovinkin todellisia. Ehkäpä argumentti esittää kutsu Maan ulkopuolisille ryhmille viestiä meille avoimesti on juuri tästä syystä: avaruudessa matkaavat avaruusolennot ovat saattaneet kokea prosessin jossa sivilisaatio siirretään planeetan painovoiman piiristä omilleen ja näin se voi tarjota näkökulmia ja apua. Me tiedämme kontaktihenkilöiden todistuksista, että jotkut avaruuteemme saapuvista aluksista ovat henkeäsalpaavan suuria kooltaan ja näin niissä on elämää tukevia järjestelmiä. Billy Meier raportoi hänen vierailustaan Plejadien emoalukselle: “Komentosilta vaikutti olevan arviolta kaksi mailia pitkä ja alus oli arviolta 10 mailia läpimitaltaan ja noin 20 mailia korkea.” [22]

Vaikka skeptikkojen on helppo sivuuttaa tämänsorttiset kertomukset, me voimme osoittaa tapauksiin kuten Phoenixin valot ja Ray Bowyerin havainto Etelä-Englannissa aluksesta, joka oli “ainakin mailin pituinen”. [23] Näin meillä on enemmän näyttöä kuin pelkkä Star Trek tietääksemme, että täysin toimiva, liikkuva elinympäristö on todellisuutta ja todellakin mahdollisuus mikäli me päättäisimme pyytää jonkin verran avaruusolentojen apua tässä asiassa. Kyky lähteä pois emoplaneetalta pitkiksi ajoiksi voi olla joku päivä hyödyksi ellei jopa elintärkeää ja geneettinen vaatimus. Tämä voi kuulostaa dramaattiselta, mutta vain yksi suoraan Maapallon DNA:han vaikuttava ongelma on se miten paljon köyhdytettyä uraania tällä hetkellä saastuttaa planeettaa eri puolilla. Tämä on pelkkä jäävuoren huippu mitä tulee moderneihin teknologioihin, joiden pitkäaikaisvaikutuksista emme vielä tiedä mitään.

Avaruuteen muutto, tietoisuus ja vapaus

Läpi 1970- ja 80-luvun Leary erityisesti oli eturintamassa tutkimassa vaikutuksia, joita aiheutuu planetaarisen tietoisuuden siirtymisestä post-terrestriaaliseksi. Hän kirjoissaan kuten Exo-Psychology ja Neuropolitique käytti taustaansa Harvardin psykologina ja eri mielentilojen kokijana ja luojana luomaan sellaisia malleja kuten S.M.I²L.E: avaruuden muuton älykkyyttä kasvattava ja elämää laajentava vaikutus (Space Migration Intelligence Increase and life Extension) sekä tietoisuuden 8-piirimalli (8-Circuit model) [24], jossa oli 4 maallista ja 4 maallisen jälkeistä olemusta. Harvat ovat tarkastelleet sellaisen siirtymisen vaikutusta niin syvällisellä henkilökohtaisella ja kollektiivisesti psykologisella tasolla.

On myös mahdollista, että siirtymä pois planeetan pinnalta tarjoaisi uudenlaisia vapauden ja ilmaisun muotoja. Nykyisen globaalin terrorismin aiheuttaman paranoian ja lisääntyneen kaikenkattavan valvonnan kyvykkyyksien myötä uudet paradigmat tuovat uusia vapauksia, kun niitä käsitellään älykkäästi: vapaus löytyy aina yhteiskunnan reunoilta, laajenevalta aallolta. Tilanne on samanlainen kuin ryhmillä, jotka jättivät Englannin ja lähtivät Uuteen Maailmaan, pioneereilla jotka suuntasivat uusille maille tietäen että mitä kauemmas he menivät, sitä vähemmän minkään valvontaelimen vaikutus tuntuisi missään.

“Vapauden taito on pysyä liikkeellä laajenevan aallon mukana. Siksi kaikkein libertaareimmat ihmiset kerääntyvät Kalliovuorten tälle puolen tai Hawaiille. Teollisalueet on suljettu, joten seuraava suunta libertaareille on avaruus.”[25]

William S Burroughs kerran huomautti, että rauhanomaista ja tuottavaa tulevaisuutta palvelisi parhaiten, että annettaisiin ryhmien joilla on samat intressit ja filosofiat luoda omat elinalueensa. Avaruuteen muutto palvelee tätä parhaiten, kun ottaa huomioon paineen Maapallon maaresurssien kokeman paineen sekä ekologisilta ryhmiltä että yksityisiltä konglomeraateilta. On omituista katsoa historiaan 1800-luvulle ja tajuta, että tavallaan tuo aika tarjosi enemmän tilaa todellisten Utopioiden tutkimiselle [kts. Thomas Moore et al.] kuin mitä meillä on nykypäivänä. Amerikan rajaliikettä tarkastellessa tuohon aikaan oli yli 1000 uutta yhteisökokeilua. Monet näistä epäonnistuivat tai ne fuusioitiin tuleviin hallintorakenteisiin, mutta jotkut ovat olemassa edelleen, kuten Amishit. Näin ‘hyvän’ yhteiskunnan perustasolla avaruustouhut tarjoavat uudenlaisia energiamuotoja ja mahdollisuuden yhteiskunnallisille kokeiluille, jotka ovat kaksi nykyaikaisen maallisen elon keskeistä ydinongelmaa.

Uutta lääniä — uusia valtapelejä

Vaikka Learyn kaltaiset väittivätkin, että siirtyminen avaruuteen lopettaisi monet maalliset ongelmat ja kamppailut — olisi naivia olettaa että tällaiset loppuisivat — jopa korkeamman tietoisuuden myötä, joka epäilemättä seuraa sellaista uutta perspektiiviä. Itse asiassa, me saattaisimme nähdä joillain alueilla tällaisten aluekamppailujen kiristymistä, meillä on jo armeija joka tavoittelee ‘avaruuden omistamista’ [26] tulevina vuosikymmeninä ja siviiliaktivisteja, jotka yrittävät estää aseiden viennin avaruuteen. [27]

Meidän tulisi tavoitella yhteistä teknisiin kykyihimme sovitettua tietoisuutta. On kiinnostavaa, että me olemme esittäneet kaksi erittäin hyvin määriteltyä avaruusolentojen ryhmää, Harmaat ja nk. Pohjoismaiset, tieteen tai teknokraattisen kerrostuman kaksi eri päätyä ja kahteen eri henkiseen suuntaan kehittynyttä rotua. Tämä on oppitunti siitä miten hoitaa ja integroida kiihtyvä kulttuuri, joka on aikeissa astua hyperspatiaaliseen maailmaan. Sekä siviili- että valtion instituutiot joutuvat suojautumaan avaruuden ylivallalta tai kehittyneiltä, avaruuteen suuntautuneilta teknologioilta, joilla uhkailevat epädemokraattiset ryhmät ja kabaalit. Maallinen kokemus on varmasti ollut riittävä siihen, että olemme oppineet mitkä pelit ovat pelaamisen arvoisia ja mihin projekteihin kannattaa lähteä. Exopolitics.comin Alfred Webren tuore raportti alleviivaa sitä miten varovaisia meidän tulisi olla kun me yritämme käyttää avaruutta eräälaisena testialustana. Meillä on ollut jo todistus valtion työntekijöiltä kuten Karl Wolf siitä, että Kuuhun on rakennettu tukikohtia ja näin siellä voidaan asua. [28]

Jo mainitsemieni kaupallisten projektien lisäksi meidän tulisi käyttää hetki muutaman pienemmän kansalaisprojektin tunnustamiseen, jotka ovat ajaneet pääsyä avaruuteen kaikille. Brittiläinen keksijä John Searl sai rahaa kansalaisryhmältä 1960-luvulla Levity Discin tuottamiseen ja testaamiseen, ja hän saavutti joitain huikeita, vaikkakin huonosti dokumentoituja, tuloksia. [29] Searl paikansi uniikin tavan jolla sähköistää laitteensa, ja lennettyään laitteitaan menestyksellä Britannian, ja myös väitetysti Australian yllä, käyttäen amatööriradioita navigointiin, hän siirtyi kaupunkilaisjoukkoliikenteen järjestelmiin. Searl tuoda avaruusmatkailun kaikille tarjoamalla aluksi matkoja ilmakehälle ja lopulta Kuuhun ja takaisin. Hän tiesi tämän olevan mahdollista ja niin tiesivät NASA ja Britannian armeijakin. Tässä kohtaa häntä syytettiin jo “Kylmän sodan” vaaran synnyttämisestä [30] hänen testilennoillaan, ja häntä pyydettiin luovuttamaan teknologiansa armeijalle. Searl kieltäytyi ja pian hänet pakotettiin lopettamaan, kun hänet pidätettiin tekaistujen syytteiden perusteella, jotka liittyivät sähkön varastamiseen.

Toinen ryhmä joka aloitti Britanniassa 90-luvun puolivälissä oli AAA eli Association of Autonomous Astronauts. Wikipedian mukaan

Vaikka monet heidän aktiviteeteistaan oli kuvattu vakavaksi osallistumiseksi konferensseihin tai protesteihin avaruuden aseistamista vastaan, jotkut pohtivat myös taidepiloja, mediajäyniä tai pelkkää pitkälle vietyä parodiaa. [31]

…mutta heidän joukossaan oli joitain amatööritieteentekijöitä ja -teknikoita, joilla oli yhteyksiä ryhmiin ympäri maailman. Heidän lähestymistapansa oli tärkeä memeettisesti, mikäli siltä puuttui muuten resursseja tai kykä haastaa muodollinen pääsy avaruuteen käytännön tasolla. Heidän tehtäväkuvauksessaan luki:

Me olemme tulossa yhä vain tietoisemmiksi siitä, että avaruusmatkailua kontrolloidaan erittäin tiukasti valtion ja superrikkaiden kädellä. Avaruusmatkailu on ohjelmoitu DNA:jamme selviytymisviettinä sen jälkeen kun Aurinko joku päivä lopettaa toimintansa polttoaineen loppuessa ja ympäröi planeettamme. Ne meistä, jotka ovat tämän vaiston varassa, ovat muuttumassa yhä vain turhautuneemmiksi siitä miten avaruusmatkailu on järjestetty. [32]

Wilsonilta kysyttiin siitä miksi julkinen rahoitus tällä alalla on hidastumassa. Hän vastasi, että hän haluaisi nähdä yksityisten yritysten tulevan mukaan: “Mielestäni avaruuden kolonisointi ei tulisi olla valtion monopoli. Surullista kyllä, valtio on ainoastaan kiinnostunut avaruudesta sotilaallisessa mielessä.”

On olemassa merkittävää näyttöä siitä, että globaalit sotilaalliset rakenteet ovat läsnä planeettamme kiertoradoilla eri korkeuksilla — ja kaikki tämä on tehty salassa. Tällä hetkellä meille kerrotaan, että poislukien ISS ja muutama sukkulalento, ainoa maallinen teknologia joka Maapalloa kiertää on satelliitit. Viimeisen parin viime vuoden aikana eksopoliittinen yhteisö on tarkastellut kahta merkittävää todistetta, jotka osoittavat tämän vääräksi. Ensimmäinen oli Gary McKinnon, joka katsottuaan Disclosure Projectin lähetyksen vuonna 2001, tunkeutui NASAn servereille ja verkkoihin ja väitti löytäneensä dataa “Maan ulkopuolisesta” laivastosta ja “laivastojen välisistä kuljetuksista” — jälkimmäisessä ‘alusten’ nimet eivät sopineet mihinkään laivaston merellä kulkeneeseen alukseen, joista McKinnon kykeni löytämään tietoa. Tähän liittyy häikäisevä, korkean resoluution kuva John Leonard Walsonilta [nimimerkki] jonka astrovideokuvaus on tuonut hänelle mainetta akateemikoilta ja jopa NASAn työntekijöiltä. JLW:n kuvat näyttävät useita ‘koneita’ avaruudessa sekä alustoja, joista ei tähänkään päivään mennessä ole puhuttu mitään. Olivatpa nämä sitten maallisia ‘mustia’ projekteja, avaruusolentojen teknologiaa tai jonkin sortin sekajärjestelmä, se ei ole tällä hetkellä tiedossa, mutta ensimmäinen vaihtoehto vaikuttaa todennäköisimmältä. [33]

Avaruuteen muutto: Kohdusta poistumisen väistämättömyys

Tiettyyn pisteeseen asti, monet meidän käsittelemistämme ideoista ja tilanteista planeetalta muuttamiseen liittyen ovat jo ilmeisiä eri muodoissa. Nämä saattavat olla vähäpätöisiä verrattuna nykypäivän maalliseen ‘arkipäivän bisnekseen’ mutta meidän tulisi olla aliarvioimatta tilanteiden muutostaipuvaisuutta kun ympäristökysymyksistä puhutaan. Avaruuteen muutto ja sen mukanaan tulevat muutokset ja hyödyt eivät ole mitään abstrakteja ideoita, jotka ehkä saattavat jonain päivänä olla harvan eliitin hupi — se on paljon enemmän.

Monet historian mittaan ovat valmistelleet meille kulttuurimme perustaa. Jos katsot 1970-luvun futuristien ja L-5 ryhmän työtä, se on osa pitkäaikaisempaa geneettistä suunnitelmaa lajillemme, eli kyseessä ei ole mikään vaihtoehto. Ainoa kerta kun se voisi muuttua vaihtoehtoiseksi on, jos me saavutamme evolutionaarisen pohjakosketuksen ja räjäytämme itsemme kiertoradalla tai tuhoamme biosfäärimme niin pahoin, että me emme voi poistua kuolevalta planeetalta ajoissa.

Neil Freer tarkasteli uudestaan Zecharia Sitchinin työtä eksopoliittisessa kontekstissa ja totesi näin:

“Vaikka tieteelliset imperialistit ja uskonnolliset dogmaatikot ovat ajatelleet, että he ottavat keskustelun haltuun sulkemalla argumentit laatikoihin ja määrittelemällä kaksi valintaa josta valita, Sumerian tutkija Zecharia Sitchin on kehittänyt robustin ja koherentin paradigman syntytarinallemme ja historiallemme, joka, mikäli totta, on perustavanlaatuinen, kattava ja tarpeeksi syvällinen että se mahdollistaa meidän kirjoittaa uusiksi koko meidän ja planeetan alkuperä astronomisesti, evolutionaarisesti, paleontologisesti, arkeologisesti ja kirjaimellisesti määritellä itsemme ihmisinä. Toisin sanoen, alkuperällemme ja historiallemme on kolmas selitys. [34]

Jos nämä geeniteknologian osaajat tulivat Maapallolle, kehittivät lajimme ja jättivät meidät, se vaikuttaa olevan vihje siitä että me tulemme tekemään samoin — tai ainakin jatkamaan niiden rajojen tutkimista, joita me ympärillämme näemme. Syleilemällä omaa ‘alien’ aspektiamme, me alamme myös vapauttaa itsemme kohti rajoittamattomampaa olemista ja kyky romauttaa erillisyys on avain tuohon prosessiin. Me voimme auttaa tässä siirtymässä, koska olimmepa sitten tietoisia siitä tai emme, tämä apu on jo tapahtumassa. Työskentelemällä Obaman Arvoituksen siirtymässä problemaattisesta diskurssista pragmatismin ja vision diskurssiin ottamalla avaruusongelman mukaan, me lunastamme oman syntymäoikeutemme ja aloitamme matkamme tähtiin. Näin ilmeisesti meitä tarkkailevat sivilisaatiot ovat myös tehneet.

Viitteet

[1] http://www.exopolitics.org.uk/intelligent-et-vehicles-drop-cosmic-hint/

[2] Leary, Dr Timothy – The Intelligence Agents. New Falcon Press.

[3] http://www.aeiveos.com/~bradbury/Authors/Engineering/ONeill-GK/TCoS.html

[4] Vanhoilla Britannian eksopolitiikkasivuilla oli tähän liittyviä hyviä videoita.

[5] Kts. arkistoidut uutiskirjeet: http://www.nss.org/settlement/L5news/

[6] Audiohaastattelu — Exopolitics UK — 2007.

[7] Sallan artikkeli http://www.exopolitics.org/Study-Paper-8.htm

[8] Päivä Roswellin jälkeen. Phillip J Corso.

[9] Kts. haastattelu Dreamland Radiossa, toukokuu 2009.

[10] Scott, Michael Ruppert ja entinen Bushin ekonomisti Catherine Austin Fitts osoittavat siihen seikkaan että huumeraha on nyt keskeisessä osassa globaaleja rahamaailman virtoja — niin paljon että tämän elementin poistaminen aiheuttaisi välittömästi romahduksen.

[11] Henkilökohtainen sähköposti Webster Tarpleyn kanssa 2008.

[12] http://www.absoluteastronomy.com/topics/K._Eric_Drexler

[13] Ibid.

[14] Artikkeli ja johdantomedia: http://www.exopolitics.org.uk/media-objects/video/futurism-and-resource-management/

[15] Tutkielma vuodelta 1995. When Cosmic Cultures Meet. Human Potential Foundation.

[16] Kiinnostava tapaus on Pitkät Valkoiset, jotka harjoittivat vaihdantaa Yhdysvaltain armeijan kanssa vastalahjaksi käyttöönsä saamastaan tukikohdasta. Hyvä lista täällä: http://www.exopolitics.org/charles-hall.htm

[17] Haastattelu Starship Magazinessa – RAW.

[18] Gary Voss ja Bill Alek puhuvat projektista täällä: https://www.youtube.com/watch?v=zhLZTbNbFmk

[19] http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-1190107/Geothermal-power-plant-run-5-000-British-homes-built-Cornwall.html

[20] http://www.exopoliticsjournal.com/vol-2-4.htm

[21]  http://www.exopolitics.org.uk/media-objects/audio/omega-point-2017-%11-un-meetings-and-the-arrival

[22] Randy Wintersin äänimuistiinpanot. Jotain yksityiskohtia Plejadien alustyypeistä löytyy täältä: http://relay4thetruth.blogspot.com/2007/10/semjases-explanations.html

[23] http://www.exopolitics.org.uk/2007/spring/pilot-sees-massive-ufo-off-channel-islands/

[24] Neil Freer – http://neilfreer.com

[25] Spaceship Magazine: Robert Anton Wilsonin haastattelu.

[26] See http://www.fas.org/spp/military/docops/usspac/visbook.pdf – US Space Command’s Vision for 2020.

[27] Tällä alalla on useita aktivistiryhmiä, mutta http://peaceinspace.org on hyvä.

[28] http://www.youtube.com/watch?v=R6QNzH4x1rY

[29] http://www.exopolitics.org.uk/new-energy-forms/2009/british-genius-has-story-told-at-last/

[30] Searlin lentokokeet aiheuttivat tutkahälytyksiä ja mahdollisesti selkkauksia valtioiden välillä. Lisää tästä löytyy DVD:ltä The John Searl Story.

[31] http://en.wikipedia.org/wiki/Association_of_Autonomous_Astronauts

[32] 2009 Facebook.com profiili AAA:lle.

[33]  Kts. http://www.exopolitics.org.uk/2007/winter/above-your-heads-%11-black-ops,-star-wars-or-et?/

[34] Neil Freerin E-book: Sapiens.

 

  Kirjoittajasta: David Griffin – Syntynyt Englannin keskimailla, elänyt eri puolilla Britanniaa. Hänen taustansa ei ole ufologinen. Hän on työskennellyt virtuaalioppimisen ja NLP:n parissa maisterintutkintonsa jälkeen. Hän pyöritti artikkelin kirjoittamisen aikaan Britannian eksopolitiikkasivustoa osoitteessa http://www.exopolitics.org.uk

 

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Eksopolitiikka

Globaali Kriisi ja Imperiumin Perimmäinen Salaisuus

Kommentoi

Kirjoittanut Carpentier de Gourdon

Tiivistelmä

Viime vuosikymmenten aikana tutkijat ovat koostaneet yhä enemmän näyttöä siitä, että suuri ja kriittisen arkaluonteinen salainen projekti ymmärtää, “takaisinmallintaa” ja ottaa käyttöön teknologioita ja prosesseja avaruusolennoilta tai muista ulottuvuuksista tulleilta olennoilta on käynnistetty tiettyjen Yhdysvaltain armeijan ja siviiliviranomaisten suojeluksessa ja mahdollisesti myös muitakin valtioita on mukana. Mikäli sen olemassaolo vahvistetaan oikeaksi, se peittoaisi suuruudellaan ja vaikutuksillaan kuuluisan Manhattan-projektin ja se todellakin raivaisi tien lajimme tunkeutumiselle tähtienväliseen avaruusaikaan, niin hyvässä kuin pahassa, mikä johtaa väistämättä ihmiskunnan ja ihmiselämän transformaatioon Maapallolla sellaisena kuin me sen tunnemme. Kuitenkin, pahaenteinen armeijan osallisuus teknologioiden kehittämisessä tulisi huolettaa kaikkia sivilisaatiomme selviytymisestä kiinnostuneita. Carpentierin läpikäynti eräistä seikoista viittaavat siihen, että tällä suurelta osin piilossa olevalla todellisuudella on totuuspohjaa joidenkin kirjoittajien teksteissä, mm. Michael Sallan ”The Challenge of Exopolitics”.

Varsinainen teesi

Viime vuosina muutama kirja on esittänyt seikkoja suureksi osaksi sivuutetulta todellisuudelta, joka vaikuttaa tunkeutuvan jokaiselle elämämme alueelle. Viittaan yhä kasvavaan todennäköisyyteen siitä, että henkisen, ekologisen, sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen kriisin takana olevat voimat, jotka ovat meiltä piilossa ja pysyvät perinteisen rationaalisen perspektiivin käsittämättömissä. Jos tämä johdanto on mystifioiva, paras tapa selventää asiaa on mainita niiden kirjojen nimet joita käytän tämän esittelyn majakoina. Yksi on tri. Michael Sallan Exposing Government Policies on ET Life – The Challenge of Exopolitics (2009), toinen on Richard M Dolanin UFOs and the National Security State – An Unclassified History (Vol. I- 2002), kolmas on Prof. Peter Dale Scott’s Drugs, Oil and War (2003) aiheesta “Deep Politics.” Myös mielessäni on John Perkinsin Confessions of an Economic Hitman (2004) ja Timothy Goodin Need to Know: UFOs, the Military and Intelligence, Jim Marrsin The Alien Agenda  (1997) sekä tri. Steven Greerin Hidden Truth, Forbidden Knowledge (2006), Dan Shermanin Above Black – Project Preserve Destiny (1997) ja Paola L. Harrisin eri teokset, mm. Exopolitics: All of the Above  (2009). Erityismaininta pitää antaa kryptiselle ja profeetalliselle teokselle Behold a Pale Horse, edesmenneen Milton William Cooperin vuoden 1991 kirja, joka on entinen laivaston tiedustelu-upseeri Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastosta.13

Tiivistettynä, teema tai ainakin väite mikä kirjojen taustalla on ja mikä niitä yhdistää, on että on olemassa salainen maailma (tai kvasi-globaali) hallitus, joka määritelmänsä mukaan ei ole demokraattisesti valittu eikä tilivelvollinen kansalle, ja joka on kyennyt saamaan yhteyden tai ottamaan käyttöön voimia, jotka ovat ainakin osittain ei-ihmismäisiä ja mahdollisesti perua planeettamme ulkopuolelta. Vaikka kaikissa yllämainituissa kirjoissa ei jälkimmäistä väitettä esitettäkään, joista eräät tutkijat kuten John Perkins tai Peter Dale Scott eivät välttämättä ole samaa mieltä, ne kaikki tuovat palapelistä peliin eri palasia, joista yritämme rakentaa – tai paljastaa – ja esittää että globaali sosio-poliittinen ja “tieteellinen” todellisuus ei ole sitä mitä useimmille ihmisille opetetaan ja jonka syystä he uskovat sen olevan sellainen. Mitkä ovat, lyhyesti, todistuksen elementit tai viitteet siitä mikä voi johtaa meidät tähän häikäisevään, ja kuitenkaan ei mitenkään ennennäkemättömään johtopäätökseen?

1. Monet kirjailijat, jopa suhteellisen konservatiiviset, ovat näyttäneet tai tunnustaneet sen mitä Nafeez M. Ahmed kutsuu “valtion yhä kasvavaksi kriminalisoinniksi” globaalilla tasolla, mutta erityisesti kaikkein mahtavimmissa tai johtavissa valtioissa, alkaen “yksittäisestä supervallasta” ja sen läheisimmistä NATO-liittolaisista.

Ahmed kysyy artikkelissa “Torture, Rendition, Terror and Oil: a Primer on Deep Politics”: “Minkä voimien palveluksessa valtiot toimivat tällä tavoin yhä vain rikollisemmalla tavalla?” ja vastaukseksi hän esittää “deep politicsin” (syväpolitiikka, vrt. deep state) määritelmän, jonka on ottanut käyttöön Peter D. Scott: “(systeemi) jossa institutionaaliset, ei-institutionaaliset ja parapoliittiset elimet, rikollissyndikaatit, poliitikot, tuomarit, media, korporaatiot ja korkea-arvoiset valtion työntekijät sortuvat lain ja yhteiskunnan ulkopuoliseen päätöksentekoon ja proseduureihin.” [1] Se mikä tekee näistä lisäproseduureista “syviä” on, että ne ovat salaisia, poissa kansan tiedosta sekä poliittisten prosessien vaikutuksesta” (kirjassa “Drugs, Oil and War”).

Ahmed lisää, että tilanne luoa “eräänlaisen poliisien ja rikollisten symbioosin, jossa määrittävä parametri sille kumpi puoli kontrolloi toista ei enää ole selvillä.” John Perkins on yksi useasta asiantuntijasta, joka entisenä systeemin toimijana (“talouden palkkatappaja” niinkuin hän itseään nimittää) on dokumentoinut ja näyttänyt sen miten valtarakenteissa piilossa olevat rikolliset levittävät lonkeroitaan ympäriinsä kontrolloidakseen taloutta ja politiikkaa. Hän tarjoaa eloisan kertomuksen globaalien vallassaolijoiden käyttämistä toimintamenetelmistä, joista joitain Noam Chomsky on käsitellyt kirjoissaan “Manufacturing Consent ” (1988, with Edward S Herman) ja “Necessary Illusions ” (1988).

2. Dolan, Salla, Good, Sherman, Marrs, Harris, Greer ja useat muut tutkijat ovat keränneet ja esittäneet massiivisesti todisteita siitä, että planeettamme on ollut vuosikymmeniä monien erittäin teknologisesti kehittyneiden “Maan ulkopuolisten” vierailijoiden vähintäänkin jatkuvassa tarkkailussa, joista monet joko ovat tai eivät ole “humanoideja”, mutta jotka eivät kuulu mihinkään tai raportoi millekään tunnetulle hallitukselle tai korporaatiolle missään maassa. Ne usein puuttuvat armeijan, energiatuotannon, telekommunikaation, ilmailun ja avaruuslentojen järjestelmiin ja organisaatioihin, ja ne on suunniteltu ehkäisemään kaikki vihamielisyydet “meidän” puoleltamme ja suitsimaan tai kontrolloimaan puolustus- ja hyökkäyskyvykkyyksiämme.

Monet kansallisvaltiot ovat nyt tunnustaneet relevanttien virallisten virastojen tai erittäin korkea-arvoisten poliittisten ja sotilaallisten johtajien suulla, että he ovat olleet tietoisia tästä läsnäolosta ja potentiaalisesta uhasta monen vuoden ajan, ja että he ovat yrittäneet, ilman juurikaan minkäänmoista menestystä, jäljittää, tutkia ja ymmärtää näiden “tuntemattomien” luonnetta, alkuperää, motiiveja ja tavoitteita. Jose Escamillan dokumentti “The Greatest Story ever denied – Proof of the Alien Presence” on yksi useista, joissa esitetään kovaa ja vahvaa näyttöä NASAlta ja muilta “virallisilta” tahoilta avaruusolentojen aluksista, joita on kuvattu ilmakehässämme ja ulkoavaruudessa.

3. Jotkut tutkijat, erityisesti Michael Salla ja hänen eksopoliittiset kollegansa Paola Harris, Alfred Lambremont Webre, Stephen Bassett, NASA-astronautti Edgar Mitchell, Greer, Victor Viggiani ja muut (joita ainakin osittain monet “tietovuotajat” ja korkea-arvoiset valtion viranomaiset kuten entinen Kanadan puolustusministeri Paul Hellyer, amiraali Lord Hill Norton, entinen Britannian pääesikunnan päällikkö, Ranskan puolustusministeri Robert Galley ja kenraali Bernard Norlain, entinen Hillin vastine Ranskan ilmavoimissa, edesmennyt eversti Philip Corso USA:sta, tri. Jacques Patenet, GEIPANin johtaja CNES:lla (Ranskan NASA), Prof. Jean-Claude Ribes, National Institute for Astronomy and Geophysicsin apulaisprofessori Ranskassa, ja Britannian puolustusministeriön UFO-tutkija Nick Pope tukevat) ovat tulleet siihen tulokseen, että tietyt valtion virastot, erityisesti sotateollisen kompleksin johto, jota Pentagon symboloi, joka kytkeytyy tiedustelukompleksiin, jota CIA ja NSA johtavat, ovat keränneet merkittävästi näyttöä “alienien” läsnäolosta ja aktiviteeteista.

Paul Hellyer sanoi hänen vuoden 2006 Exopolitics Conferencen esityksessään Hawaiilla: “Vaikuttaa siltä, että todellinen hallitus on siirtynyt vaaleilla valituista ja kansalle tilivelvollisista edustajista vaaleilla valitsemattomaan, ei kenellekään tilivelvolliseen ylempien valtion virkamiesten ja teollisuusjohtajien eliittiryhmään.” Tämä on salavaltio, josta senaattori Daniel K Inouye on sanonut: “On olemassa varjohallitus omilla ilmavoimillaan, omalla laivastollaan, omalla rahoitusmekanismillaan, ja sen omalla kyvyllä tavoitella sen omia ideoita kansallisesta edusta, täysin ilman minkäänlaista valvontaa tai ohjausta, ja irrallaan laista itsestään”. Tästä Lewis Laphan on käyttänyt nimitystä “pysyväishallitus” kontrastina meille näkyvään vaaleilla valittuun hallitukseen.

Senaattori Barry Goldwarer, pitkäaikainen tiedustelukomitean jäsen, kertoi Clark McClellandille, NASA:n operaatiovalvoja 16. heinäkuuta 1969 Apollo 11 -laukaisun aikaan: “UFO-asia on kaikkein korkeimmalla kansallisen turvallisuuden tasolla. Paljon korkeammalla kuin vetypommi.”

Tämän seuraus on, että yllämainitut virastot, jotka kansa joko tietää tai ei tiedä, ovat käyttäneet tätä informaatiota – ja siihen käsiksipääsyn mahdollisuutta – edistämään globaalin ylivallan tavoitteita, joita oikeutetaan “planeetan puolustuksen” nimissä tehdyllä suunnittelu kaikkia avaruudesta uhkaavia hyökkäysvoimia vastaan, mikä on naamioitu kansallisen turvallisuuden valmisteluiksi kaikkia vihollisvaltoja vastaan, joita ennen olivat Neuvostoliitto ja nyt Kiina, Venäjä ja kansainvälinen Islamin uhka, joko epämääräiset terroristiverkostot kuten Al Qaida tai alueellinen valta kuten Iran. Tämä oli karkeasti alkuperäinen M W Cooperin johtopäätös hänen pamfletissaan “The Secret Government – the origins, identity and purpose of MJ-12.”[2]

Osa datasta on oikeaa, mutta tämän strategian piilossa oleva laajuus käy ilmi tri. Travis Taylorin ja kumppaneiden kirjasta An Introduction to Planetary Defense: A Study of Modern Warfare applied to Extra-terrestrial Invasion, jota käytetään oppikirjana sotatieteen opinnoissa. [3]

Vaikutukset politiikkaamme

Richard Dolan, eräs kaikkein “poliittisimmista” kirjailijoista listallamme, määrittelee tilanteen hyvin yllämainitun kirjan (UFOs and the National Security State) johdannossa: “Amerikka on maa, jonka omatuntoa painaa, joka nimellisesti on republiikki ja vapaa yhteiskunta, mutta todellisuudessa imperiumi ja oligarkia, joka on häthätää selvillä sen omasta oppressiosta.” Hän kuvaa mystistä “erikoisprojektien” maailmaa valtion sotatiedustelun UFO-tutkimuksen ja -tiedustelutiedon ympärillä “projektina, jota tehdään lähes täyden salaisuuden vallitessa, tuntemattomista syistä, tuntemattomien olentojen voimin, joilla on pääsy ilmeisesti merkittäviin resursseihin ja teknologioihin.”

Hän vertaa elefanttia huoneessa Manhattan-projektiin, joka vanhoina päivinä oli täysin piilossa kansalta ja lailliselta tai demokraattiselta valvonnalta, vaikka se söi kolossaalisen $2 miljardin budjetin verran erittäin kyseenalaisten tavoitteiden hyväksi, jotka paljastuivat vasta kun ne oltiin saavutettu – ensimmäisen atomipommin räjäytyksen myötä New Mexikon autiomaassa Los Alamosissa 16. heinäkuuta 1945.

Manhattan Project oli erityisesti suunniteltu saavuttamaan absoluuttinen voima kyvyllä saada aikaan suurin määrä tuhoa. On monia viitteitä siitä, että sen nykyiset verrokit tavoittelevat samaa, mutta paljon kattavammin: tavoite on täysi kontrolli tunnetusta universumista ja sen kansalaisista tieteellisen, teknologisen, rahoituksellisen, tiedustelu- ja sotilaskeinojen yhdistelmällä. Tätä suunnitelmaa varjostavan äärimmäisen salailun seuraukset ovat, että useimmat viranomaiset, jopa kaikkein korkeimmilla tasoilla, eivät ole tietoisia siitä “in toto” ja saattavat saada vain etäisesti siihen liittyvää ad hoc -tietoa aina silloin kun henkilön tarvitsee sitä saada.

Nämä rajoitukset näyttävät pätevän jopa valtionpäämiehiin, kuten Amerikan presidenttiin. Vaikka se tuntuu vaikealta uskoa, fakta on että presidentit tai kansallisen turvallisuuden johtajat eivät saa rajatonta pääsyä tietoon. Richard Dolan muistaa hänen kirjassaan kuinka presidentti Eisenhower yritti kahden vuoden ajan saada selville ydinsodan suunnitelmia, joita vehkeiltiin strategisessa komentokeskuksessa, ja hänelle pidettiin briiffaus vasta vuonna 1960, hänen ahdingokseen. Tuoreemmalti amiraali Thomas R Wilson, silloinen pääesikunnan tiedustelujohtaja yksinkertaisesti evättiin saamasta tietää “mustista” projekteista, joiden koodinimi annettiin tri. Steven Greerille ja astronautti Edgar Mitchellille huhtikuussa 1997.

Useat korkean aseman henkilöt ovat myöntäneet, että heiltä pimitetään tietoja, mm. Barry Goldwater ja ainakin yksi CIA-johtaja, James Woolsey. Presidentti Bill Clinton itse on kuvattu sanomassa Valkoisen talon veteraanikirjeenvaihtaja Sarah McClendonille, että on olemassa salainen hallitus jota hän ei voi kontrolloida. Herää kysymys esittämässämme kontekstissa, että oliko tässä projektissa mukana ei-ihmismäisiä tai Maan ulkopuolelta tulleita toimijoita, ja jos kyllä, miten paljon. Tässä me viittaamme useasti Michel Sallan teokseen The Challenge of Exopolitics.

Salla lainaa pitkästi todistuksia, joita useat tietovuotajina toimivat silminnäkijät antavat, jotka eri asteisella henkilön uskottavuudella kaikki väittävät, että “korkea-arvoiset turvallisuusviranomaiset ovat allekirjoittaneet salaisia sopimuksia ja panneet niitä toimeen presidentin päiväkäskyillä ainakin 1950-luvulta lähtien.” Kuten Salla, useat tutkijat ovat raportoineet salaisista tapaamisista, jotka pidettiin 20. helmikuuta 1954 Murocin (Edwards) ilmatukikohdassa presidentti Eisenhowerin ja eräiden Maan ulkopuolelta tulleiden vierailijoiden läsnäollessa. Tapaamisen sanotaan johtaneen GREADA-sopimuksen luontiin, joka niissä olosuhteissa kykeni olemaan ainoastaan eriarvoinen, kun ottaa huomioon vierailijoiden teknologisen ylivertaisuuden. Sanotaan, että Yhdysvaltain valtio on suostunut antamaan tukea pyydettäessä avaruusolennoille ja että jälkimmäiset eivät puuttuisi ihmisten asioihin, eivät tulisi ulos näkyville julkisesti ja antaisivat vaihdossa jotain teknologiaa isäntävaltiolle. Heidän sanotaan keränneen suostumus myös useiden abduktioiden toteuttamiseen ihmisillä tieteellisiä tarkoituksia varten.

Nämä kuitenkin oikeaksi osoittamattomat väitteet voi sivuuttaa typerinä huhuina, ellei olisi sitä seikkaa että useat historiallisesti dokumentoidut faktat tukevat tiettyjen kontaktien solmimista “virallisella” tasolla ja mahdollisesti myös muissa maissa. Vuonna 1979 Lord Clancarty (Brinsley Le Poer Trench) esitteli ylähuoneelle lakiesitystä, jolla purettaisiin UFO-asian salailu, mutta hänen esityksensä kaatui, niinkuin useat muut demokraattisissa parlamenteissa muissa maissa (USA ja Japani muunmuassa, sekä YK:n yleiskokous, jossa sir Eric Gairy, Grenadan pääministeri, yritti korjata tilannetta vuonna 1978), joka oltaisiin nähty vahvistavan todeksi laajalti epäilykset siitä, että vallassaolijat eivät halua sellaista asiaa käsitellä, vaikka he julkisesti niitä valaisevatkin huomion suuntaamiseksi muualle.

Steven Spielberg on raportoinut, että ennen hänen elokuvansa “Kolmannen asteen yhhteys” julkaisemista, joka perustuu oikean elämän tapahtumiin, vuonna 1979, hän sai luottamuksellisen 20-sivuisen kirjeen NASAlta, jossa sanottiin mitä sai ja ei saanut sisällyttää elokuvan julkaistavaan versioon. Väitetyt salaiset sopimukset näyttävät noudattelevan suosituksia, jotka on kirjattu Albert Einsteinin ja Robert Oppenheimerin kesä-heinäkuussa 1947 luonnostelemaan muistioon Amerikan presidentille, jossa visioidaan “rauhanomaista taivaallisten rotujen absorboimista sellaisella tavalla, että kulttuurimme pysyy ennallaan ja taataan, että heidän läsnäolonsa ei paljastu.”[4]

Silminnäkijöiltä on nyt useita raportteja, jotka ovat osoittautuneet autenttisiksi, siitä miten muut kuin ihmisolennot ovar rakentaneet salaisia maanalaisia tai vedenalaisia tukikohtia, joko Yhdysvaltain hallituksen yhteistyöllä ja tiedolla asiasta tai ilman niitä. Joissain tapauksissa on löytynyt asianäyttöä, mikä tekee tarinasta uskottavan. Esimerkiksi fyysikko ja sähköinsinööri Paul Bennewitzin sieppaamat sähkösignaalit Dulcessa, New Mexicossa vahvistettiin oikeiksi. UFOja havaitaan alueella useasti, asevoimat tarkkailevat niitä ja siellä tapahtuu myös paljon karjansilpomisia. Bennewitz kuvasi myös 2000 metriä filmiä UFOista, sekä yö- että päiväsaikaan, ja hänellä oli pääsy NASA CIR:n (colour, infra-red) ilmasta kuvattuihin suuritarkkuusfilmeihin, mitkä vahvistivat Dulcessa olevien maanalaisten laitosten olemassaolon.

Hänen vuoden 1978 Project Beta -raporttinsa mukaan radioviestintää tapahtui UFOjen ja jättiläismäisen monikerroksisen ihmisten ja avaruusolentojen yhteisen tukikohdan välillä, joka sijaitsee syvällä Archuleta Mesan alla, lähellä Kirtlandin ilmatukikohtaa ja Manzanon ydinlaitoksia. Viestintä oli osa binääripulssisignaalia, jota NSA:n Cryptocity on kehittänyt erityisesti Maan ulkopuolelta tulleiden lajien liiton nimeltä “Unity” (Ykseys) kanssa viestimiseen. [5] On raportoitu, että jotkut avaruusolennot olivat kyberneettisiä organismeja, jotka on tehty ihmisten ja lehmien geneettisen materiaalin seoksesta, jota on päivitetty tekoälyllä.

Bennewitz havaitsi myös sähköisiä mikroimplantteja joissain alueen asukkaissa, joita avaruusolennot olivat siepanneet ja merkinneet tarkkailua ja kauko-ohjausta varten. Suuri osa hänen työstään tehtiin 75 tuhannen dollarin stipendillä ilmavoimilta. Tietokoneen ja heksadesimaalikoodausohjelman avulla hän raportoi saaneensa radioyhteyden avaruusolentoihin. Ilmavoimat ja OSI valvoivat hänen työtään läheltä, mutta on selvää että jossain kohtaa hän sai selville liian paljon ja hänelle alettiin syöttää disinformaatiota tiedustelumaailmasta, minkä sanotaan ajaneen hänet henkiseen romahdukseen.

Nimi “Unity” sattumalta on samanlainen kuin koodinimi ‘Amicizia’ (Ystävyys, Amity), joita useat italialaiskontaktihenkilöt ovat käyttäneet, mm. Bruno Samaccicia, kuvaamaan avaruusolentojen liittoa jonka tukikohta on maan alla Italian koillisosissa Adrian rannikolla 1960- ja 1970-luvuilla. Bennewitz, jonka amerikkalaisviranomaiset ei niin yllättävästi ajoivat hulluuteen, väitti että Dulcen tukikohta oli usean geeniteknologisen, neurobiologisen ja psyykkisen kokeen keskus, joihin liittyi avaruusolentojen suorittamaa hybridiolentojen jalostamista, johon todennäköisesti osallistui tietyt Yhdysvaltain tai ylikansalliset viranomaiset. On huomattavaa, että hänen mystisten ELINT-viestien vastaanottaminen vaikuttaa vahvistaneen Dan Shermanin väitteet (kirjassa “Above Black”) että NSA:lla on käynnissä telepaattista, sähköavusteista viestintää Maan ulkopuolisten kontaktien kanssa, jossa he käyttivät korkeataajuisia lyhytaaltoradioasemia, jotka ovat yleisesti tunnistamattomia ja keinotekoisesti tuottivat ääniä. Tuntemattomaan tarkoitukseen tuotetut äänet ainoastaan luettelivat numerosarjoja.

On vaikeaa selittää miksi niin monet toisiinsa liittymättömät henkilöt keksisivät tällaisia tarinoita, jotka panevat alttiiksi heidän uskottavuutensa ja jopa henkilökohtaisen turvallisuutensa, mikäli nämä olisivat pelkkiä tuulesta temmattuja tekaisuja. Monet heistä ovat käyneet psykologien kokeissa ja heidät on havaittu mieleltään terveiksi, ei harhaisiksi tai hulluiksi. Heidän motiivinsa kertoa näitä uskomattomalta vaikuttavia tarinoita on vaikeaa käsittää elleivät he sitten yksinkertaisesti yritä jakaa varsin järkyttäviä kokemuksiaan, jotka ovat muuttaneet heidän elämäänsä, muille. Useat, jotka väittävät osallistuneen salaisiin tutkimusohjelmiin, joita väitetään tehdyn Dulcessa ja muissa laitoksissa (Bob Lazar, Phil Schneider, Dan Burisch, Michael Wolf) ovat antaneet toisistaan riippumattomia vahvistuksia ainakin joillekin Bennewitzin väitteille.

On huomattavaa, että monet erittäin selväpäiset ja kokeneet avaruustutkimuksen ammattilaiset kuten tri. Edgar Mitchell eivät sivuuta tällaisia uskomattomilta kuulostavia väitteitä, vaan ennemminkin antavat niille syytetyn edun. Mitchell on usein tehnyt virallisia lausuntoja siitä, että hän on vakuuttunut “sisäpiiriläisten kabaalin” olemassaolosta, joka kontrolloi suhteita avaruusolentoihin ja heidän teknologian tutkimukseen. Todellakin, CIA:n Stargate Project työllisti kaukokatselijoita kuten Pat Price, jotka väittivät havainneen ainakin neljä avaruusolentojen maanalaista tukikohtaa planeetallamme; virasto on ottanut heidän raporttinsa vakavasti ja asettanut projektin tri. Hal Puthoffin hoitoon, joka on aiemmin työskennellyt Stanford Research Institutelle (SRI).

Raporttien mukaan ihmisten ja avaruusolentojen yhteisiä tutkimuslaitoksia on listattu sijaitsevan monissa amerikkalaisten sotilastukikohdissa. Dulcen maanalaisen laboratorion ja kuuluisan Nevadan Groom Lakella sijaitsevan Area 51:n S-4:n lisäksi salaisen amerikkalaisten avaruusohjelman päämaja sijaitsee Wasatch-vuorijonon alla (lähellä King’s Peakia) Utahissa, jossa oletettavasti sijaitsee sekä takaisinmallinnettua antigravitaatioteknologiaa sekä jotain “Maan ulkopuolista”. Richard Boylan mainitsee myös salaisen Northropin T&K-laitoksen, koodinimi “Anthill”, joka on haudattu Tehachapi-vuorten alle Edwardsin ilmatukikohdasta itään, jossa useat silminnäkijät ovat nähneet siepattuja, lainattuja tai kopioituja lentäviä lautasia lentävän. He ovat myös raportoineet nähneensä salaisen ilmavoimien lentäjäakatemian piilossa vuorten alla lähellä Colorado Springsia, ainoastaan muutaman mailin päässä virallisesta AFAn kampuksesta. [6]

Ben R. Rich, edesmennyt Lockheed Martinin “skunkworksin” (salaisten projektien) osastin johtaja, on virallisesti myöntänyt että “meillä on nyt teknologia viedä ET kotiin” (viitaten Spielbergin samannimiseen elokuvaan). Oli hän sitten paisuttelemassa firmansa teknologisia kykyjä taikka ei, se ei vähennä hänen todistuksensa tärkeyttä siitä, että “…avaruusolennot ovat kommunikoineet Yhdysvaltain armeijan ja tiedehenkilöstön eliittiryhmän kanssa (ja) teknologianvaihdantaa tapahtui.” [7] Ben Rich oli legendaarisen Lockheedin edistyneiden projektien johtajan Kelly Johnsonin suojatti ja työn jatkaja, joka ei piilotellut uskomustaan tai tietojaan UFOista ja niiden teknologisista ominaisuuksista.

Kaikki nuo todistukset eivät voi olla turhaa löpinää, vaikka niitä pitää mitata konkreettisia todisteita vastaan, ja me voimme olla antamatta niille ehdotonta hyväksyntää. Monet ihmiset tulevat, usein kulttuurin tai uskonnon syistä, yksinkertaisesti hylkäämään minkä tahansa lausunnon tai edes todisteet, mitkä eivät ole virallisesti hyväksyttyjä. Meidän tulee kunnioittaa heidän valintaansa, mutta sen ei tulisi estää meitä tutkimasta tätä tapausta sen omien meriittien perusteella.

Systemaattisesti kaiken sellaisen sivuuttaminen, mikä on ristiriidassa vallallaolevan uskomusjärjestelmän kanssa, ja epämukavien tai epäintuitiivisten väitteiden pilkkaaminen ei salli meille minkäänlaista evoluutiota tai edistystä. Ennakkoluulot ja kyseenalaistamaton konservatismi sekoitetaan usein rationalismiin ja hyvään makuun. Edesmennyt maineikas Harvardin psykologian professori John Mack huomautti useissa teksteissään siitä, että moderni yhteiskunta on ehdollistettu hylkäämään kaikki mikä ei ole osa sen kulttuurikonsensusta, ja näin vahvistetaan kiistaa siitä, että jokainen sivilisaatio on salaliitto, ainakin sen maineikkaiden edunsaajien välillä. Kuitenkin eräs kaikkein huolestuttavin merkki siitä, etttä meille kaikille valehdellaan, on se massiivinen määrä rahoitusta, jota Yhdysvaltain “mustan budjetin” projektit ovat saaneet viime vuosikymmeninä. Niin paljon jopa, että useat valtion ja yksityiset instituutiot on koverrettu ontoksi suuntaamalla niiden resurssit tuntemattomiin tarkoituksiin.

General Accounting Officen (GAO) lukujen perusteella, rahoja on yksinkertaisesti kadonnut kuin tuhka tuuleen eri ministeriöistä arviolta 1.5-1.7 tuhatta miljardia dollaria vuosittain viimeisen muutaman vuoden ajan. Vuonna 1999 Sallan tutkimusten mukaan luku oli 2.3 tuhatta miljardia. Hän kävi läpi Yhdysvaltain budjetin “yksittäisiä rivikohtia”, jotka ovat määrittämättömiä allokaatioita joita ilmeisesti CIA on jemmaillut muilta Pentagonin alaisilta virastoilta ja tiedusteluyhteisöltä, jotka toimivat kanavina ja maksumiehinä vuoden 1947 National Security Actin ja vuoden 1949 CIA Actin pohjalta, mikä antaa sille oikeuden käyttää julkista rahaa “ottamatta huomioon valtion varojen käyttöä koskevia lakeja ja asetuksia”.

Määräämätön määrä noista rahoista on allokoitu viraston omille COPseille (Covert Access Programmes), salatuille ohjelmille, ja puolustusministeriön SAPeille (Special Access Programmes), joista monet ovat saaneet alkunsa ja joita säännellään julkaisemattomien päiväkäskyjen ja NSC-direktiivien kautta, ja joista on “luovuttu”, mikä tarkoittaa että niiden koordinaattorit eivät anna mitään kirjallisia raportteja relevanttien kongressin komiteoiden puheenjohtajille.

Varhainen korkea-arvoinen tietovuotaja Yhdysvaltain hallituksen toiminnasta oli Catherine Austin Fitts, entinen liittovaltion asuntokomissaarin apulaissihteeri vanhemman George Bushin hallinnossa. Hän sai tietää massiivisista rahanjaoista asuntoministeriössä. Kun hän yritti ottaa asiaa puheeksi ja keskustelua pitkitettiin, John Peterson briiffasi häntä, joka oli entinen laivaston alivaltiosihteeri, Arlington Instituten johtaja, joidenkin kollegoiden läsnäollessa, avaruusolentojen läsnäolosta Maapallolla, joiden läsnäolo tuntui vaativan erittäin salaisten projektien suurten budjettien paisuttelua. Vuonna 2002 kirjoitetussa artikkelissa hän sanoo, että eräs hänen tiiminsä jäsenistä jopa tarjosi hänelle tapaamista avaruusolennon kanssa, joka ilmeisesti oli kytkeytynyt kaikkiin näihin valtion juttuihin. [8] Austin Fitts kirjoittaa, että hän kieltäytyi tarjouksesta, joka olisi ipso facto tehnyt hänestä salaliiton yhden osapuolen ilman, että hänellä olisi ollut mahdollisuutta perääntyä siitä myöhemmin. Hän julkaisi yksityiskohtaiset varoittelut tulevasta taloudellisesta katastrofista, joka johtuisi valtion toiminnasta.

Sotateollinen kompleksi nauttii harkintavaltaa kaikista julkisen politiikan ja budjetin aspekteista. Tämä virtuaalinen kaikkivoipaisuus on samanlaista kuin Chekhan hegemonia, KGB:n edeltäjän, joka otti CPSU:n haltuun, mutta se on vieläkin salamyhkäisempi ja salakavalampi. Ilmeisesti tämä hiljainen haltuunotto tapahtui 1950-luvulla, National Security Councilin perustamisen ja suurimpien tiedustelupalvelujen (CIA, NSA, NRO) jälkeen, kun UFO oli syöksynyt maahan Roswellissa, New Mexicossa heinäkuussa 1947, jolloin kaikki avaruusolentoihin liittyvät asiat annettiin Special Military Intelligence Committeen hoitoon, jolla oli 12 valittua korkea-arvoista tieteilijää koodinimellä Majic tai Majestic. NSC on kuin onkin valtio valtion sisällä, jolla on oma neuvonantajansa eikä sen tarvitse raportoida millekään ulkopuoliselle auktoriteetille, ei edes presidentille.

Allaoleva struktuuri

Kansallisen turvallisuuden valtion voima, sellainen kuin Dale Scottin “Deep State”, on vaivihkaa ehostunut sitten vuoden 1982 usealla valtion suunnitelman toimeenpanolla, kuten NSDD-51 ja NSD-G 9 ja NSDD-55. Nämä direktiivit on tarkoitettu antamaan presidentille (tai sen salaiselle kaksoisolennolle) harkinnanvarainen valta määrittämättömän sotilaallisen, luonnollisen tai taloudellisen katastrofin uhatessa. Sellainen katastrofi sisältäisi myös avaruusolentojen hyökkäyksen.

Op Ed Newsin artikkelissa 7. helmikuuta 2009 otsikolla “Main Core, PROMIS and the shadow government”, Ed Encho rakentaa samanlaista skenaariota, jota hän pohjaa moniin tutkimuksiin koskien salaista valvontaa ja vakoiluohjelmia, joita Reaganin ja Bushin hallinnot ovat kehittäneet:

Oletetaan, että Yhdysvallat, tai todennäköisemmin ei kenellekään tilivelvollinen yksityinen tiedustelujättiläinen, joka on saanut lisävaltuuksia syyskuun 11. päivän iskuista… on saanut käyttöönsä valvontatyökalun, joka kykenee tarkkailemaan kaikkein yksityisimpiä amerikkalaisten elämän aspekteja niin halutessaan… Mitä jos tällainen teollinen valvontakompleksi omistaisi tietokannan, joka olisi niin suuri ja niin voimakas että vain sillä olisi välitön pääsy siihen ja se kykenisi noutamaan kaikkein pienimmätkin yksityiskohdat kansalaisen elämästä, mutta myös käyttämään äärimmäisen sofistikoituneita tekoälymenetelmiä ja oikeasti ennustamaan tulevia käyttäytymisen malleja. [9]

Encho huomauttaa, että tämä työkalu, jota käytetään jo nyt miljoonien ihmisten globaaliin valvontaan ja vakoiluun, nojaa tietokoneistettuun sosiaalisen verkoston analyysiin ja se perustuu NSA:n keskustietokantaan, jonka ytimessä on “Black Widow”-supertietokone. Keskustietokoneen olemassaolon paljasti tutkivat journalistit Chris Ketcham Radar Magazinen touko-kesäkuun numerossa ja Tim Shorrock Salon.comissa heinäkuun 23. päivä 2008.

On aavistukseni, että tämä “Black Widow”-käsite on saanut inspiraatiota kiertoradalla olevasta Spectra-supertietokoneesta, joka on avaruusolentojen aluksessa, joka joidenkin raporttien mukaan on avaruusolentojen käytössä tämän planeetan monitoroinnissa. Tämä väite on erittäin ristiriitainen, sillä Spectran olemassaolo nojaa kuuluisan meedion Uri Gellerin todistamattomiin väitteisiin, jotka tohtori Andrija Puharich sai tietää hänen pitämässä hypnoosisessiossa.

PROMIS-ohjelmisto (liittovaltion “varastama” yksityisestä INSLAW-yrityksestä 80-luvulla) on käytössä Pääytimen (Main Core) tietojen selailuun ja louhintaan. Universaalin valvontajärjestelmän muut komponentit ovat DARPAn Information Awareness -toimisto, jota amiraali John Pointdexter, entinen kansallisen turvallisuuden neuvonantaja, on kehittänyt, johon kuuluu useita Advanced Research and Development Activityn pyörittämiä ohjelmia NSA:n “Puzzle Palacessa”, Fort Meadessa, Marylandissa, sekä NSA:n globaali vakoilusatelliittien verkosto ECHELON.

Eri datan analyysista syntyvä tilanne on, että yksityiset oligarkkiset intressit ovat vallanneet “UFO- ja ET-käyttöliittymän” itselleen, jotka kontrolloivat Yhdysvaltain hallitusta ja, pari passu, suurinta osaa maailman raha- ja talousjärjestelmästä (reservivaluutat, luotto, strategiset mineraalit ja energialähteet, teknologia, informaatio ja media) läntisen sotateollisen kompleksin kautta, joka on heidän hallinnassaan. Valvontamekanismiin kuuluu sen nykyisessä muodossaan entisen armeijaministerin ja MJ-12 -jäsen Gordon Grayn vuonna 1951 perustama Psychological Strategy Board (Gray oli Bush vanhemman hallinnon neuvonantajana toimineen J. Boyden Grayn isä), joka toimii NSC:n toimeenpanevana elimenä. Gordon Gray, jonka perhe kuuluu vanhan liiton eliittiin, oli kansallisen turvallisuuden neuvonantaja vuosina 1958-1961. Tarkoituksena oli julkisen informaation kontrolli ja manipulaatio useiden salaisten ohjelmien kautta kuten CounterIntelPro ja Frank Wisner vanhemman Mocking Bird.

Tietyn hämäräperäisten eliittisalaseurojen rooli, kuten amerikkalaiseen Yaleen liittyvä Brotherhood of Death, joka paremmin tunnetaan nimellä “Skulls and Bones”, vuosittainen Bohemian Grove -kokoontuminen, Bilderbergit, Cecil Rhodesin Salaseura (Secret Society) tai Sisäpiiri (Inner Circle), poliisitutkijoiden vuonna 1991 BCCI-skandaalin yhteydessä raportoima “Musta Verkosto” (Black Network), Pilgrims Society, ja muita vapaamuurarillisia tai temppeliritareiksi oletettavia (“Illuministisia”) kryptokratioita ei ole helppo määritellä, mutta jotkut saattavat toimia esikartanoina globaalin oligarkisen kontrollirakenteen “Pyhimmälle”, jonka lonkerot ja seurannaisvaikutukset ulottuvat, toisiinsa kytkeytyvien kumppanuuksien ja omistusverkostojen kautta, pankkitoimintaan, rahamaailmaan, energian omistukseen, korkean teknologian puolustuskeen ja tiedustelulaitteistoja valmistaviin korporaatioihin, ja joiden ytimessä on Yhdysvaltain vähimmäisvarantojärjestelmä, jota sen yksityisen omistajat ovat kontrolloineet aina sen vuoden 1913 perustamisesta lähtien. Jälkimmäinen kontrolloi globaaleja luottomarkkinoita sen dollarimonopolilla ja reservivaluuttastatuksella.

Joel van der Reijdenin päivämäärällä 29. heinäkuuta 2008 Institute for the Study of Globalization and Covert Politicsin sivuilla julkaistun artikkelin mukaan, Belgian santarmien julkaisemassa ATLAS Reportissa vuoden 1994 Comuelen rahoitusskandaalista lukee seuraavat paljastavat rivit:

Johtopäätöksemme olisi, että ainakin viimeisen 20 vuoden ajan talousmahdit, joista jotkut ovat Mafian tyyppisiä, ovat liittoutuneet poliittisten voimien ja rikollisrakenteiden kanssa ja saavuttaneet rahanpesun neljännen tason, joka on absoluuttinen valta. Meille on sanottu, että… nämä hahmot kontrolloivat 50% maailmantaloudesta. Ei tulisi menettää katsetta siitä, että tämä verkosto kontrolloisi myös suurinta osaa rahamaailman liikkeistä sekä kaikkein korkeimpia poliittisia johtajia maailmanlaajuisesti.

Vallan ja resurssien määrän laajuus, joka Belgian oikeuslaitoksen raportista käy ilmi sopii Michael Sallan hänen omassa kirjassaan esittämiin lukuihin.

Ei ole paljoakaan epäilystä siitä, etteikö sellainen kansainvälinen rakenne, joka vaikuttaa sekä kuumalta linjalta että takaoven sisäänkäynniltä suurimpiin lakeja säätäviin että niitä valvoviin virastoihin, olisi varmistanut saavansa haltuun kaikki mahdolliset avaruusolentoihin liittyviä asioita käsittelevät virastot ja kaiken asiaankuuluvan tieteellisen ja teknologisen datan pitkittääkseen hegemoniaansa pitämällä arkaluonteisen ja käyttökelpoisen tiedon sen omana tietonaan. Tuo taho efektiivisesti olisi päätoimija UFOihin liittyvän informaation salailun taustalla, ja se kykenee pakottamaan tahtoa rajojen yli mikäli se toimii niinkuin ATLAS-raportti kuvaa sen toimintaa, “globaali tiedusteluoperaatio Mafian kaltaisella toimeenpanojoukolla”.

Nykyisessä rahajärjestelmän globaalin romahduksen kontekstissa ei voi välttyä kysymästä siitä roolista mikä mahdollisesti tuolla mystisellä ja pahaenteisellä taholla on ollut, joka olisi kyllä asemassa käynnistää systeeminen talouden sydänkohtaus tyhjentämällä pankit niiden varoista lyhyellä varoitusajalla heidän omiin tarkoituksiinsa, kuten laajentaa heidän omaa hallintaansa ja pönkittää heidän valuuttamonopoliaan. Tämä on juuri se mitä on tapahtunut vuosina 2008-09 tähän mennessä, jolla on ollut kansainvälisesti tuhoisat seuraukset.

Monet UFO-tutkijat on johdateltu pohtimaan sitä miten läheisesti tämä “salainen hallitus” on kytkeytynyt ainakin yhteen avaruusolentoväkeen, joka operoi Maapallolla. Ottaen huomioon ei-ihmislajien diversiteetin ja älykkyyden eri muodot, joita on havaittu tällä planeetalla viimeiset vuosikymmenet, vastaus tähän kysymykseen, olettaen että me tiedämme sen, on todennäköisesti pitkä ja monimutkainen.

Kuten sanoimme heti alussa, joidenkin avaruusolentojen raportoidaan tehneen sopimuksia Yhdysvaltain hallituksen ja mahdollisesti muidenkin Maan valtojen kasnsa, mutta koska nuo sopimukset on luultavasti päätyneet semi-yksityisten salaisten intressien haltuun ihmisten puolella, avaruusolennoille olisi loogista tuntea olonsa vapaaksi jatkaa omaa agendaansa tuntematta itseään minkään alkuperäisen protokollan rajoittamaksi, jos me myötäilemme joitain todistuksia, joita virallisten virastojen sisältä on vuotanut.

Reaganin käynnistämää “Star Wars”-ohjelmaa väitetysti ajoi eteenpäin amerikkalaisten pelko mahdollisesta avaruusolentojen hyökkäyksestä tai aggressiivisesta toiminnasta ja heidän halunsa saada tehokas pelote. Sama käsitys motivoi HAARPin ja EMP-aseiden kehittämistä.

Don Sherman hänen faktapohjaisessa ja yksityiskohtaisessa kuvauksessaan hänen työstään NSA:lla telepaattisena kanavana avaruusolennoille teoksessa “Above Black” tunnustaa, että tunnistamattomat olennot joiden kanssa hän vaihtoi viestejä vaikuttivat vapailta toimimaan miten halusivat, he olivat ilmeisen ulkopuolella Yhdysvaltain hallinnasta ja kommunikoivat yksinomaan omalla harkintakyvyllään.

Useat raportit avaruusolentojen antamista varoituksista ihmiskunnan valitseman suunnan vaikutuksista kertovat siitä, että ainakin jotkut vierailijat eivä ole samaa mieltä salaisen oligarkian tavoitteista ja menetelmistä, jota olemme yrittäneet identifioida ylempänä. Tullaanko pitämään show? On merkkejä siitä, että sellainen saattaa tapahtua tulevina vuosina jos me päättelemme nopeasti kasvavista UFO-raporttien määristä, joista jotkut ovat erittäin epätodennäköisesti salaisten ihmisten luomien avaruusalusten ilmestyksiä, olivatpa USA ja sen liittolaiset sitten miten kehittyneitä tahansa.

Jos avaruusolennoilla on mitään syytä olla tyytymättömiä siihen suuntaan, jonka lajimme on kehitykselleen valinnut, tai jos heillä on omia motiivejaan, jotka eivät ole samansuuntaisia syvävaltion tavoitteiden kanssa, he voivat yhtä hyvin toimia ennen kuin ihmisten armeijat uhkaavat oikeasti heidän läsnäoloaan ja selviämistä.

***

Kirjoittajasta: Come Carpentier De Gourdon tällä hetkellä on osa World Affairs Journalin päätoimitusta, joka on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä kansainvälisen politiikan ongelmille omistettu julkaisu, Kapur Surya Foundationin sponsoroima (a co-sponsor of the “World Public Forum for Dialogue of Civilisations”) New Delhissa, Indiassa. Hän on kirjoittanut useita tutkielmia, mm. esityksen vuoden 2006 World Public Forumiin otsikolla ”The Case for Exopolitics: Ushering in a Cosmic Dialogue.” Hänen verkkosivunsa: http://www.comecarpentier.com/

Viitteet

[1] “Torture, Rendition, Terror and Oil: a Primer on Deep Politics,” Op-ED News  (11 Feb. 2009): http://www.opednews.com/articles/Torture-Rendition-Terror-by-Nafeez-Mosaddeq-Ah-090211-379.html

[2] Saatavilla verkossa: http://www.think-aboutit.com/aliens/origin_identity.htm

[3] Julkaisija BrownWalker Press, saatavilla verkossa: http://www.brownwalker.com/book.php?method=ISBN&book=1581124473

[4] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/oppenheimer_einstein.pdf

[5] Project Beta saatavilla verkossa: http://www.bibliotecapleyades.net/branton/esp_dulcebook12a.htm

[6] Richard Boylan, World Affairs, Vol. 9, No.4 (winter 2005).

[7] Lainattu: Tim Good, Need to Know (Pegasus Books, 2007).

[8] Cathering Austin Fitts, “What’s Up With the Black Budget?” saatavilla verkossa: http://www.scoop.co.nz/stories/HL0209/S00126.htm

[9] Ed, Encho, “Main Core, PROMIS and the Shadow Government” pt.1, http://www.opednews.com/articles/Main-Core-PROMIS-and-the-by-Ed-Encho-090131-275.html

 

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Eksopolitiikka

Presidentti Kennedyn yhteenotto CIA:n kanssa, osa 2

Kommentoi

Presidentti Kennedyn kuolettava yhteenotto CIA:n ja MJ-12:n kanssa salaisista ET/UFO -tiedoista – osa II

kirjoittanut Michael E. Salla, M.A., Ph.D.

Tiivistelmä

Useat dokumentit ja todistajanlausunnot valaisevat mitä presidentti Kennedy tiesi maahansyöksyneiden UFOjen nouto-operaatioista, sekä hänen pyrkimyksiään saada pääsy salaisiin Maan ulkopuolista elämää ja teknologiaa koskeviin tietoihin. Kennedyn pyrkimyksissä on kaksi vaihetta. Ensimmäinen oli sarja toimeenpanoja, jotka hän aloitti helmikuun 19. päivä 1961, joilla pyrittiin asettamaan kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmat hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajan alaisuuteen, ja myöhemmin kesäkuussa 1961 toteuttaa CIA:n salaisten operaatioiden presidentillistä valvontaa pääesikunnan kautta. Nämä toimeenpanot suoritettiin samaan aikaan kun Kennedy yritti saada pääsyä erittäin avaruusolentoja ja UFOja käsittelevien salaisten projektien tietoihin – MJ-12 Special Studies Project.

Toinen vaihe alkoi syyskuun 20. päivä 1963, kun Kennedy lähti riskaabeliin poliittiseen peliin, jolla koitettiin saada NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruusoperaatioiden parissa. Kliimaksi saavutettiin salaisten UFO-tietojen parista käydyn riidan kanssa. Tämä artikkeli käy läpi todistuksia, dokumentteja ja tapahtumia koskien Kennedyn intressiä UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään ja siihen miten se kulminoitui kuolettavaan kulissientakaiseen yhteydenottoon CIA:n ja MJ-12:n kanssa hänen elämänsä viimeisenä kuukautena.

Kennedy yhdisti USA-NL avaruustehtävät salaisiin UFO-tietoihin

Syyskuussa 1963 presidentti Kennedy käynnisti uraauurtavan aloitteen, jolla saada Neuvostoliitto ja USA tekemään yhteistyötä yhteisten avaruus- ja kuutehtävien parissa. Tämän kylmään sotaankin vaikuttaneen julkisesti ilmoitetun aloitteen taustalla oli Kennedyn hallinnon salaisempi pyrkimys saada pääsy salattuihin UFO-tietoihin. Vuodetut dokumentit paljastavat, että Kennedy ohjeisti CIA:ta julkaisemaan salatut UFO-tiedot NASAlle osana avaruusyhteistoimintaa Neuvostoliiton kanssa. Jos Kennedy olisi onnistunut, olisi ollut yhteinen avaruustehtävä Kuuhun ja UFO-tietoja oltaisiin jaettu CIA:n, NASAn ja Kennedyn hallinnon välillä enemmän. Tämä olisi varmistanut sen, että UFO-tiedot jossain vaiheessa oltaisiin tehty julkisiksi sekä USA:ssa että Neuvostoliitossa.

Huikeassa puheessa YK:n yleiskokouksen edessä syyskuun 20. päivä 1963, presidentti Kennedy sanoi:

Lopultakin, alalla jolla Yhdysvalloilla ja Neuvostoliitolla on erikoiskyvykkyys — avaruusalalla — on tilaa uudelle yhteistyölle, viedä eteenpäin yhteistoimintaa avaruuden sääntelyssä ja tutkimuksessa. Luen näihin mukaan mahdollisuuden yhteistutkimusmatkalle Kuuhun. [1]

Kennedy tarjosi avaruuskilvoittelun lopettamista ja yhteisiä tehtäviä neukkujen kanssa. Hruštšovin vanhimman pojan, tohtori Sergei Hruštšovin mukaan tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun Kennedy oli ehdottanut yhteistä avaruus- ja kuututkimusohjelmaa Neuvostoliiton kanssa. Sergei Hruštšov paljasti, että kesäkuun 1961 Wienin kokouksessa, alle kymmenen päivää sen jälkeen kun Kennedyn kuuluisa toukokuun 25. päivän puhe kongressin edessä oli pidetty, jossa luvattiin viedä ihminen Kuuhun ennen vuosikymmenen loppua, [2] Kennedy salaa ehdotti yhteisiä Kuu- ja avaruustehtäviä hänen isälleen. Hruštšov kieltäytyi, kuten hänen poikansa myöhemmin selitti: “isäni kielsi tämän, koska hän ajatteli että tämän avulla amerikkalaiset voisivat saada selville miten heikkoja me olemme, ja ehkä se ajaisi heidät sotaan.” [3]

Hänen syyskuun 1963 YK-puheensa jälkeen, Hruštšov jälleen kerran otti Kennedyn tarjouksen esiin — Neuvostoliiton hallitus ei virallisesti kommentoinut ja neuvostolehdistö sivuutti sen. [4] Samaan aikaan NASAlla ja kongressilla oli huomattavaa vastustusta Kennedyn aloitteille. Juuri ennen hänen YK-puhettaan, Kennedy briiffasi hänen NASA-johtajaansa, James Webbia, hänen aloitteistaan ja kysyi: ”Oletko riittävästi ohjaksissa estääksesi sen, että minut eristetöön NASAsta jos teen sen?” [5] Virallisen NASAn historian mukaan “Webb kertoi presidentille, että hän kykenisi pitämään hommat hanskassa.” [6] Richard C. Hoaglandin ja Mike Baran mukaan,

Idean myynti neukuille olisi jo tarpeeksi vaikeaa, mutta sen myyminen Amerikan kansalle ja kongressille mikäli “kansan syvät rivit purnaisivat” voisi olla lähes mahdotonta. Jos Webb ei kykenisi pitämään NASAa kurissa sen sisältä, silloin koko pyrkimys romahtaisi. [7]

Viikkoja hänen rohkean aloitteensa jälkeen, “vähäinen kansan tuki, jopa USA:ssa, tuntui latistaneen idean lopullisesti, ja Kennedy alkoi julkisesti perääntyä ehdotuksestaan.” [8] Jos Hruštšov olisi lopulta hyväksynyt hänen tarjouksensa, Kennedyn olisi pitänyt toimia nopeasti voittaakseen kongressin ja NASAn vastustuksen minkään yhteisen avaruusohjelman toteuttamiseksi.

Vuonna 1997 alkaneiden haastattelujen sarjassa Hruštšovin poika, tri. Sergei Hruštšov, sanoi että hänen isänsä aluksi kieltäydyttyä Kennedyn syyskuun 20. päivän 1963 tarjouksesta perustaa yhteiset avaruus- ja kuumissiot, “hänen kieltäytymistään seuraavina viikkoina hänen isänsä tuli toisiin aatoksiin”. [9] Yhdessä haastattelussa Sergei Hruštšov sanoi:

Kävelin hänen kanssaan joskus lokakuun lopulla tai marraskuussa, ja hän kertoi minulle näistä asioista. Hän kertoi minulle, että meidän tulee miettiä tätä ideaa uudelleen ja ehkä hyväksyäs se. Kysyin tietävätkö he kaiken, meidän salaisuutemme? Hän sanoi ettei se ollut tärkeää. Amerikkalaiset voivat suunnitella kaiken haluamakseen. Se on kehittynyt maa, mutta meidän pitää säästää rahaa. Se on kallista… Hän ajatteli myös näiden kaikkien saavutusten poliittisia puolia, että sitten he voisivat alkaa luottaa toisiinsa paljon enemmän Kuuban ohjuskriisin jälkeen hänen luottamuksensa presidentti Kennedyyn nousi erittäin korkealle. Hänen mielestään oli mahdollista tehdä asioita tämän presidentin kanssa, hän ei pitänyt häntä ystävänä, mutta hän todella halusi välttää sodan, joten tämän yhteistyön kautta he kykenisivät pallottelemaan ajatuksia näistä saavutuksista. [10]

Sergei Hruštšov vahvisti, että Nikita Hruštšov lopulta hyväksyi Kennedyn tarjouksen marraskuun alussa 1963 noin viikkoa ennen hänen salamurhaansa. [11] Hoaglandin ja Baran mukaan tarkka päivä on marraskuun 11., jolloin keskeinen Neuvostoliiton Mars-missio epäonnistui: “Marsiin suuntautunut miehittämätön avaruusalus koodinimellä ‘Kosmos 21’ vikaantui Maan alailmakehässä tarkalleen päivää ennen (marraskuun 11. päivä) ennen Kennedyn yhtäkkistä “Neuvostoyhteistyön direktiiviä James Webbille”. [12] Hruštšovin yhtäkkinen takinkääntö, kahden vuoden salailun ja julkisten kieltäytymisten jälkeen, johti sarjaan välittömiä presidentin toimeenpanoja heti seuraavana päivänä.

Presidentti Kennedy antoi issued kansallisen turvallisuuden toimeenpanomuistion (National Security Action Memorandum, NSAM) No. 271 marraskuun 12. päivänä 1963. Sen otsikko oli ”Yhteistyö Neuvostoliiton kanssa ulkoavaruuden asioissa”, ja sen keskeinen kappale kuului:

Haluaisin teidän tekevän henkilökohtaisen aloitteen ja ottavan keskeisen vastuun valtiolla oleellisen Neuvostoliiton kanssa tehtävän yhteistyön ohjelman kehittämisestä ulkoavaruuden alalla, mukaanlukien erityisten teknisten esitysten kehittäminen. [13]

Muistio jatkoi sanomalla, että yhteistyö oli suoraa seurausta Kennedyn syyskuun 20. päivän ehdotuksesta “laajentaa yhteystyötä Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä ulkoavaruudessa, mukaanlukien yhteistyö kuulaskeutumisohjelmissa.” Muistio oli luokiteltu “Luottamukselliseksi” ja osoitettu James Webbille (NASAn hallintovirkamies). Se julkaistiin lokakuun 13. päivä 1981.

Merkittävää kyllä, muistiossa sanottiin myös: “Oletan, että te työskentelette läheisesti ulkoministeriön ja muiden asianmukaisten virastojen kanssa.” Kennedy identifioi ulkoministerin keskeiseksi henkilöksi, joka toteuttaisi prosessia jolla käytäisiin dialogia yhteistyöstä:

Odotan teidän [Webb] avustavan ulkoministeriä proseduuri- ja ajoitusongelmien selvittämisessä, jotka liittyvät Neuvostoliiton kanssa käytäviin keskusteluihin, ja avustavan minua ehdottamalla keskustelukanavia, jotka olisivat meidän näkökulmastamme kaikkein toivottavimpia.

Tämä varmistaisi sen, että ulkoministeriö ja muut Yhdysvaltain hallituksen tahot pääsisivät käsiksi informaatioon, jota jaettaisiin Neuvostoliitolle heidän avaruusyhteistyön nimissä.

Luottamuksellisen NSAM:in lisäksi Kennedy antoi salaisemmaksi luokitellun (“Top Secret”) muistion CIA:n johtajalle John McConelle. Samalla päivämäärällä marraskuun 12. 1963 päivätyn muistion otsikko oli: “Katselmus kaikista kansalliseen turvallisuuteen vaikuttavista UFO-tiedustelutiedoista”. Huippusalaisessa muistiossa luki:

Olen ohjeistanut James Webbia kehittämään Neuvostoliiton kanssa yhteisen avaruus- ja kuututkimusohjelman. Olisi avuksi mikäli kävisitte läpi suuren uhan [UFO] tapauksia ja erottelisitte bona fidet salaisiksi luokitelluista ilmavoimien ja CIA:n lähteistä… Kun tämä data on käyty läpi, haluaisin teidän perustavan datan jakamisohjelman NASAn kanssa, jossa Tunnistamattomat [UFO:t] ovat tekijä. Tämä auttaa NASAn tehtäväjohtoa heidän puolustusvastuissaan. Haluaisin datan katselmuksesta väliraportin viimeistään helmikuun 1. 1964 mennessä. [14]
JFK CIA-johtajien Allen Dulles & John McCone kanssa vuonna 1962

On tärkeää huomata, että muistio CIA-johtajille viittaa Webbille samana päivänä annettuun NSAMiin. Vaikka CIA:lle lähetetyn vuodetun huippusalaisen muistion aitoutta ei olekaan virallisesti tunnustettu (sen autenttisuus on arvostettu keskisuuresta suureen), [15] NSAM 271:n legitimiteetistä ei ole epäilystäkään. [16] NSAM 271 selvästi näyttää, että Kennedy oli päättänyt tehdä yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa “ulkoavaruuden asioissa.”

Jos Kennedy olisi saanut varoituksen tulevan Neuvostoliiton kanssa koetun konfliktin vaaroista ja/tai Maan ulkopuolisesta elämästä, silloin salaisten UFO-tietojen jakaminen oli ilmiselvä tapa toteuttaa NSAM 271.

NSAM 271 ja siihen liittyvä huippusalainen CIA-johtajalle lähetetty muistio marraskuun 12. päivänä 1963 ovat todisteita siitä, että Kennedy piti yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa “ulkoavaruuden asioissa” salaisiin UFO-tietoihin liittyvänä. Tuntemattomista syistä Kennedy oli vakuuttunut siitä, että CIA oli johtava virasto, joka varmistaisi salaisten UFO-tietojen julkistamisen. Tämä viittaa siihen, että ilmavoimat ja muut asevoimien haarat olivat salaa velvoitettu ohjaamaan kaikkein tärkeimmät CIRVIS-järjestelmän (Communications Instructions for Reporting Vital Intelligence Sightings) kautta raportoidut UFO-tietonsa, jotka oli tuotettu Joint Army Air Naval Publicationin numeron 146 tiedusteludataa varten, CIA:lle. [17] Tämä vahvistetaan prikaatinkenraali C.H. Bolenderin muistiossa lokakuulta 1969. Hän sanoo: “raportit tunnistamattomista lentävistä esineistä, jotka voisivat vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen, on tehty JANAP 146:n tai Air Force Manual 55-11:n mukaisesti, eivätkä ne ole osa Blue Book -järjestelmää.” [18]

Yksinkertaistaen, UFO-tietoja oli kahta sorttia, joita ilmavoimat oli kerännyt Kennedyn ja myöhempien hallintojen aikana. Näistä vähemmän kansallista turvallisuutta uhanneet tehtiin julkisiksi Projekt Blue Bookin kautta — ilmavoimien ‘virallisen’ julkisen UFO-tutkimusohjelman, joka virallisesti loppui vuonna 1970. [19] Tärkeämmät, ja salaiset, UFO-tiedot ohjattiin toiseen projektiin CIA:n alaisuuteen. CIA:n vastatiedusteluosasto kontrolloi niiden saatavuutta ja raportoi suoraan MJ-12 ryhmälle. Pyydettäessä CIA:ta jakamaan UFO-tietojaan NASAlle, se johtaisi siihen että tiedot päätyisivät myös ulkoministeriöön ja muihin virastoihin kuten NSAM 271:ssä esitettiin. Kennedy täten suoraan asettui vastahankaan CIA:n kanssa sen salaisten UFO-tietojen kontrollista.

Kennedyn kuuman linjan keskustelu Nikita Hruštšovin kanssa

Toinen vuodettu dokumentti näyttää sen laajuuden millä Kennedy oli valmis tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa tehtäessä UFO-tietoja julkisiksi. Tavoite oli välttää sotilaallista yhteenottoa väärin perustein UFOjen takia. Dokumentin väitetään olevan huippusalainen NSA:n puhelinkuuntelu “kuuman linjan” keskustelusta presidentti Kennedyn ja Neuvostoliiton pääministeri Nikita Hruštšovin kanssa päivämäärällä 12. marraskuuta 1963. [20] Kuuma linja perustettiin vain kolme kuukautta aiemmin elokuun 1. päivä 1963, ja New York Timesin mukaan:

Suora yhteys, joka on olemassa 24 tuntia päivässä, mahdollistaa kahden valtion päämiesten vaihtaa keskenään viestejä minuuteissa. Kirjoitettujen viestien tarkistamisen jälkeen, Teletype-nauha syötetään Teletype-lähettimelle. Viestien lähtiessä se koodataan ”salauslaitteella”, jotta estetään muiden viestinluku välietapeilla 10 tuhannen mailin kaapelipiirin matkalla. Moskovassa viesti menee dekoodauslaitteen läpi ja ilmestyy Teletype-koneelle Kremlissä lähellä pääministeri Hruštšovin toimistoa. [21]

Vaikka onkin väitetty, että kuumaa linjaa käytettiin ensi kertaa kesäkuun 5. päivä 1967 Lähi-Idän kuuden päivän sodan aikaan, vuodettu NSA:n dokumentti puhuu siitä miten Kennedy ja Hruštšov pääsivät käyttämään sitä pian pystyttämisen jälkeen.

Kennedy and Hruštšov in 1961
Kennedy ja Hruštšov vuonna 1961, kuva: US National Park Service

Väitetyssä marraskuun 12. päivän kuuman linjan keskustelussa Kennedy ja Hruštšov keskustelivat heidän omien UFO-työryhmiensä tärkeydestä UFO-ongelman ratkaisussa, jotta vältettäisiin tulevat konfliktit. Kennedy sanoi Hruštšoville: “Olen laittanut käyntiin aloitteen NASAmme kanssa vaihtaaksemme tietoja teidän Tiedeakatemian kesken siinä toivossa, että se vaalii yhteistä huoltamme tästä ongelmasta ja toivottavasti löydämme jonkin ratkaisun.” [22]

Kennedy varmasti viittasi tässä NSAM 271:n, joka julkaistiin samana päivänä, marraskuun 12. 1963. Kennedy sanoi myös, “Olen ohjeistanut CIA:ta antamaan minulle kaikki tiedot haamuilmiöstä ja salaisista ohjelmista, minkä myötä voin paremmin arvioita [UFO-] tilannetta.” [23] Vaikka NSA:n salakuuntelema puheli ei ole täysin osoitettu autenttiseksi (se on saanut keskisuuresta suureen autenttisuusarvion), [24] se on yhdenmukainen marraskuun 12. päivän NSAM 271:n kanssa.” [25]

Aihetodisteet kuuman linjan puhelun sisällön aitoudesta tulevat Sergei Hruštšovin myönnöstä, että hänen isänsä oli hyväksynyt Kennedyn tarjouksen päivää ennen marraskuun 11. Eli, tämä oli sama päivä kun Neuvostoliiton Mars-missio ‘Kosmos 21’ oli vikaantunut, mikä oli johtanut siihen, että Hruštšovin ääni kellossa oli muuttunut Kennedyn tarjouksesta tehdä yhteistyötä avaruusasioissa. Neuvostoliitolle avaruuskilvan jatkaminen olisi ollut erittäin kallista, ja imenyt heiltä resursseja tärkeämmistä asioista. Kennedyn tarjous oli kasvot pelastava tapa päästä pois Neuvostoliittoa uhkaavasta dilemmasta.

Kuuman linjan keskustelu näytti Kennedyn ja Hruštšovin pääsevän sopuun monista asioista UFO-informaation jakamisessa ja avaruusyhteistoiminnassa. Kuuman linjan keskustelun päivämäärä on yhdenmukainen sen sopimuksen kanssa, johon päästin kulisseissa tänä aikana Kennedyn ja Hruštšovin välillä. Tämä antaa luottamusta sille, että kuuman linjan dokumentti on aito. NSAM 271:n antaminen, mikä on autenttinen julkinen dokumentti, vahvistaa myös sen, että Hruštšov oli juuri hyväksynyt Kennedyn tarjouksen ja että kuuman linjan keskustelu Kennedyn ja Hruštšovin välillä oli juuri pidetty. [26]

Presidentti Kennedyn UFO-aloitteet johtivat salamurhadirektiivin toimeenpanoon

Marraskuun 12. päivänä 1963 presidentti John F. Kennedy oli päässyt laajaan yhteissopuun Neuvostoliiton pääsihteeri Nikita Hruštšovin kanssa yhteisista avaruustehtävistä ja UFO-tietojen jakamisesta. Tämä vaati molemmilta johtajilta heidän omien UFO-työryhmiensä ohjeistamista jakamaan informaatiota. Kennedy teki tämän huippusalaisella muistiolla CIA:n johtajalle, jolla pyydettiin häntä jakamaan UFO-tietoja NASAn ja Neuvostoliiton kanssa. Hänen marraskuun 12. päivän muistio välitettiin James Jesus Angletonille, CIA:n vastatiedustelun johtajalle. Angleton kontrolloi pääsyä suurimpaan osaan salaisista UFO-tiedoista USA:ssa, ja hän oli suorassa yhteydessä MJ-12:n kanssa — UFO-ryhmän, joka työskenteli “MJ-12 Special Studies Projectissa”. Vastauksena Kennedyn pyyntöön Angleton noudatti huippusalaisia/MJ-12 direktiivejä. Eräs salaisista direktiiveistä, joka paljastettiin osittain palaneessa Top Secret/MJ-12 -dokumentissa, joka on määritetty vuoteen 1961, oli kryptinen salamurhadirektiivi. Mikäli kukaan ylempi Yhdysvaltain virkamies ei tekisi yhteistyötä MJ-12:n kanssa, direktiivi salli poliittisen salamurhan. Vuodettu dokumentti on pitävää näyttöä siitä, että entinen CIA-johtaja Allen Dulles oli mukana luonnostelemassa ja hyväksymässä muiden MJ-12 jäsenten kanssa kryptistä “salamurhadirektiiviä”. Angleton toimeenpani myöhemmin MJ-12 “salamurhadirektiivin” vastauksena presidentti Kennedyn marraskuun 12. päivän 1963 pyyntöön CIA:lta julkaista salatut UFO-tiedot.

Ensimmäisessä osassa käsittelin palanutta dokumenttia ja sen syntyä Allen Dullesin viran viimeisinä kuukausina CIA:n johdossa. Dulles ja muut MJ-12 jäsenet vastasivat Kennedyn alkuvaiheen toimiin kesäkuun 28. päivänä 1961 saadakseen briiffausta MJ-12:n tiedusteluoperaatioista ja UFOista. Kennedy huippusalaisen muistion “Review of MJ-12 Intelligence Operations” mukaan pyysi Dullesilta lyhyttä tiivistelmää. [27] Vastauksena ja Kennedyn tietämättä, Dulles luonnosteli joukon direktiivejä juuri ennen eläkkeelle jäämistään marraskuussa 1961. Dullesin dokumenttiluonnokset oli osoitettu kuudelle muulle MJ-12 jäsenelle, joissa pyydettiin kommentteja ja heidän hyväksyntäänsä. Siinä oli selkeät ohjeet, että missään tapauksessa ei kukaan Yhdysvaltain presidentti tai hänen kansallisen turvallisuuden henkilöstöstään tulisi saada briiffausta tai pääsyä salaisiin UFO-tietoihin.

Kaikkein esteellisin direktiivi, jonka Dulles oli luonnostellut ja ilmeisesti toiset kuusi MJ-12 jäsentä oli hyväksynyt, oli kryptinen salamurhadirektiivi. Kokonaisuudessaan, siinä lukee:

Luonnos – Direktiivi koskien projektin toimintaympäristöä – Kun olosuhteet muuttuvat epäsuotuisiksi ympäristön kasvulle ja Washingtoniin ei voida enempää vaikuttaa, kun toiminta ei enää kanna satoa… Kun säästä puuttuu sateita, pitäisi olla märkää. [28]

Tri. Robert Wood, joka on MJ-12 dokumenttien rikosteknisillä menetelmillä analysoinnin nimekkäin asiantuntija, on tullut johtopäätelmään, että poltettu dokumentti on salamurhadirektiivi. Poltettua dokumenttia käsittelevässä haastattelussa hän huomauttaa, että kryptinen viesti “pitäisi olla märkää” on peräisin Venäjältä, jossa fraasit ‘märkätyöt’ tai “märkähommat” tarkoittaa että joku on tapettu ja verissä. [29]

Koodisana ‘märkä’ on myöhemmin otettu Neuvosto-KGB:n käyttöön ja muualle tiedustelumaailmaan, tri. Wood sanoo. Ilmaisu “pitäisi olla märkää” on täten koodattu käsky tappaa joku. Tämän kryptisen direktiivin luonnostelussa Allen Dulles tavoitteli hyväksyntää kuudelta MJ-12 kollegaltaan, saadakseen oikeutuksen kenen tahansa vaaleilla valitun tai nimitetyn Washington DC:n viranomaisen, jonka politiikka oli “epäsuotuisaa kasvulle”, salamurhaan. Kryptinen direktiivi oli esivaltuutus kenen tahansa presidentin salamurhaan, joihin “ei voitu enempää vaikuttaa”.

Kennedyn vuoden 1963 pyrkimykset lopettaa kylmä sota, tehdä yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruusmissioiden parissa ja jakaa salaisia UFO-tietoja Neuvostoliiton kanssa saivat aikaan MJ-12:n lopullisen ratkaisun. Liipaisin oli Kennedyn sopimus Hruštšovin kanssa marraskuun 12. päivä 1963 avaruustoiminnan yhteistyöstä, joka johti Kennedyn huippusalaiseen muistioon, jossa ohjeistettiin uutta CIA-johtajaa, John McConea, jakamaan UFO-tietonsa NASAn kanssa. [30] Johtuen NSAM 271:sta, joka samana päivänä annettiin, tämä olisi varmistanut että UFO-tietoja ei annettaisi ainoastaan Neuvostoliittoon vaan ulkoministeriölle ja muillekin virastoille. [31] Eli, kaksi Kennedyn antamaa muistiota marraskuun 12. päivä olisivat varmistaneet pääsyn salaisiin UFO-tietoihin useammallekin valtion virastolle, mikä olisi lopulta johtanut siihen että presidenttikin niitä näkee. Suora pääsy oli häneltä McConen edeltäjän, Allen Dullesin kieltämä, joka eläköityi kansallisen tiedustelun johdosta marraskuussa 1961, mutta todennäköisesti jatkoi MJ-1 tehtävissään.

Kennedyn räjähdysmäinen huippusalainen marraskuun 12. päivän 1963 muistio DIA-johtajalle annettiin William Colbylle, sitten CIA:n kaukoidän osaston (apulais) johtajalle, James Angletonille CIA:n vastatiedustelussa. Angleton oli se kenellä oli auktoriteetti panna toimeen Kennedyn huippusalainen muistio. Kennedyn CIA-muistion alareunassa allekirjoituksen vieressä näkyy käsin kirjoitettuna: ”Colbyn vastaus: Angletonilla on MJ direktiivi 20.11.63”  Colby tunnusti tässä, että Angletonilla oli kaksi päivää ennen Kennedyn salamurhaa MJ direktiivit — poltettu dokumentti — ja hän käyttäisi niitä vastaamaan Kennedyn muistioon. Tämä käsinkirjoitus suoraan kertoo, että Angleton oli osallisena Kennedyn salamurhassa kryptisen MJ-12 salamurhadirektiivin perusteella.

CIA:n vastatiedustelun johtaja James Jesus Angleton.

Angletonin osuudesta Kennedyn salamurhaan on enemmänkin näyttöä. Lee Harvey Oswald oli mukana pienessä amerikkalaisryhmässä, joka oli loikannut Neuvostoliittoon vuonna 1959. Vaikka CIA myöntää alkaneensa kerätä Oswaldista tietoja kansioon vuonna 1960, Alan Weberman, ensimmäisiä Kennedyn salamurhasta kirjoittaneita, väittää että CIA:n vastatiedustelu tarkkaili Oswaldia jo aiemmin. Weberman siteeraa näyttöä siitä, että Angleton oli suoraan mukana välikäden kautta, Gerry Hemming, entinen merijalkaväen sotilas, joka tunsi Oswaldin ja CIA rekrytoi hänet. [32]

Huolimatta siitä, että Angletonin ja CIA:n Oswaldin rekrytoimista ja hänen matkaansa Neuvostoliittoon pidetäänkin kiistanalaisena, ei ole epäilystäkään siitä että amerikkalaisena loikkarina Oswald jäi Angletonin CIA-vastatiedustelun vastuulle. Hänen palatessaan USA:han kesäkuussa 1962, Oswaldin aktiviteetteja tarkkailtiin CIA:n vastatiedustelussa silmä kovana. Oswaldin tämän jälkeiset tekemiset useiden CIA-henkilöiden kanssa antoivat Angletonin vastatiedustelulle mahdollisuuksia sekä tarkkailla että manipuloida Oswaldia.

Clay Shaw – liikemies New Orleansista

Jim Garrisonin, New Orleansin yleisen syyttäjän, tekemien tutkimusten paljastama kytkös CIA:n ja Kennedyn välillä on kaikkein dokumentoiduin. Garrison piti suurinta osaa dokumenttitodisteista näyttönä siitä, että Lee Harvey Oswald oli mukana salaliitossa, jota Clay Shaw johti. Garrison sai selville, että Shaw’lla oli ”laaja kansainvälinen rooli CIA:n työntekijänä.” [33] Vaikka Garrison ei onnistunutkaan voittamaan langettavaa tuomiota Shaw’ia vastaan, House Select Committee on Assassinations puhdisti Garrisonin osittain epäilyksistä vuonna 1979. Komitea totesi: “Komitea uskoo, perustuen sille saataviin todisteisiin, että presidentti John F. Kennedy todennäköisesti salamurhattiin salaliiton johdosta. Komitea ei kyennyt määrittämään muita asemiehiä tai salaliiton laajuutta.” [34]

CIA:n kanssa yhteistyötä tehnyt henkilö, Clay Shaw, järjesteli Kennedyn salamurhan, mikä suoraan yhdistää CIA:n vastatiedustelun tapaukseen. Oswaldin osallisuuden varmistaminen Kennedyn salamurhaan, oli se sitten miten minimaalista tahansa, antoi tehokkaat perustelut estää läpikotainen Kennedyn salamurhan tutkinta. Entisenä kommunistiloikkarina Angleton ja CIA kykenivät vakuuttavasti argumentoimaan, että Oswaldin mukanaolo johtuisi suoraan Neuvostoliitosta. Tämä mahdollisti CIA:n menestyksellä esittää Warrenin komissiolle, jäsenenä olleen Allen Dullesin avulla, että perinpohjaiset tutkimukset olisivat liian vaarallisia ydinsodan uhasta johtuen, mikäli Neuvostoliiton osallisuutta epäiltäisiin.

Historioitsijat, jotka pitävät CIA:ta osallisena Kennedyn salamurhaan, huomauttavat CIA:n roolista Vietnamin salaisissa operaatioissa syynä sille miksi CIA halusi Kennedyn pois vallasta. Eversti Fletcher Prouty, hänen laajassa kirjassaan JFK: The CIA, Vietnam and the Plot to Assassinate John F. Kennedy, paljastaa että Kennedy yritti lopettaa CIA:n päätäntävaltaa salaoperaatioihin. [35] Näistä suurimpiin kuului Yhdysvaltain mukanaolo Vietnamissa, jonka Kennedy halusi lopettaa ja siksi hänet salamurhattiin. On kuitenkin uskottavampi syy sille miksi Kennedy haluttiin pois virasta — CIA:n rooli salaisten UFO-tietojen kontrolloinnissa, ja pääsyn eväämisessä muille valtion virastoille, mm. presidentinkanslialle.

Presidentti Kennedyn salamurha johtui suoraan hänen aikeistaan saada pääsy CIA:n salaisiin UFO-tietoihin. Kennedyn tietämättä salainen MJ-12 direktiivien joukko, jonka entinen CIA-johtaja Allen Dulles oli antanut, poissulki kaiken yhteistyön Kennedyn ja hänen kansallisen turvallisuuden tiiminsä kanssa UFO-asiassa. Dulles ja kuusi muuta tuntematonta MJ-12 nimeä olivat ne, jotka ajoivat direktiivit läpi, jotka löytyvät palaneesta dokumentista, mm. kaikkien yhteistyöstä kieltäytyvien Kennedyn hallinnon viranomaisten salamurha. Vaikka Dulles ja hänen kuusi liittolaistaan esivaltuuttivatkin Kennedyn salamurhan, CIA:n vastatiedustelujohtaja oli se joka antoi viimeisen käskyn, mikä kulminoitui Kennedyn salamurhaan. Niin tekemällä James Angleton järjesteli kommunisiloikkarin mukanaolon, jotta hänen niskoilleen voitaisiin sälyttää lopulta syy ja varmistaa, että liittovaltio tai kongressin viranomaiset eivät tekisi perinpohjaisia tutkimuksia.

Oliko Kennedyn salamurha MJ-12:n salainen vallankaappaus?

Historioitsijat, jotka pitävät CIA:ta osallisena Kennedyn salamurhaan, huomauttavat CIA:n roolista Vietnamin salaisissa operaatioissa syynä sille miksi CIA halusi Kennedyn pois vallasta. Eversti Fletcher Prouty, hänen laajassa kirjassaan JFK: The CIA, Vietnam and the Plot to Assassinate John F. Kennedy, paljastaa että Kennedy yritti lopettaa CIA:n päätäntävaltaa salaoperaatioihin. [36] Näistä suurimpiin kuului Yhdysvaltain eskaloituva mukanaolo Vietnamissa, jonka Kennedy halusi lopettaa, ja se oli hänen salamurhansa syy. On kuitenkin uskottavampi syy miksi ylemmät CIA-viranomaiset halusivat Kennedyn pois vorasta — CIA:n vastatiedustelun rooli UFO-informaation kontrolloinnissa ja salaperäisen MJ-12 ryhmän direktiivien toimeenpanossa.

Presidentti Kennedyn rohkea yritys pyrkiä saamaan NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruus- ja kuutehtävien parissa on historiallinen fakta. Vähemmän tunnettua on se, että tämä vaati laajaa UFO-informaation keskinäistä jakamista, jotta estettäisiin väärinymmärrykset UFO-havainnoista, jotka saattaisivat saada aikaan sotilaallisia konflikteja ja vaarantaa avaruusyhteistyön. Kennedyn strategia oli käyttää USA-NL:n yhteistä avaruustoimintaa keinona saada UFO-tiedot paljastettua NASAlle. Tämä olisi johtanut siihen, että niitä jaetaan Neuvostoliittoon, ulkoministeriölle ja muille Yhdysvaltain viranomaisille NSAM 271:n vaatimusten mukaisesti. Laaja datan jakaminen NSAM 271:n alaisuudessa olisi antanut Kennedylle ja hänen kansallisen turvallisuuden tiimilleen keinot lopulta päästä itse käsiksi salaisiin UFO-tietoihin.

Dokumentit vahvistavat sen, että marraskuun 12. päivänä 1963 Kennedy ja Hruštšov olivat päässeet sopuun UFO-tietojen jakamisesta juuri tästä syystä, ja Kennedy piti CIA:ta tämän toimeenpanevana johtavana tahona. Kennedyn tietämättä CIA:n vastatiedustelun johtaja, Angleton, toimeenpani joukon salaisia direktiivejä, jotka eväisivät Kennedyltä, hänen kansallisen turvallisuuden tiimiltään ja pääesikunnalta pääsyn salaisiin UFO-tietoihin.

Salamurhadirektiivi oli salainen MJ-12:n vallankaappaus, joka CIA:n vastatiedustelun avulla oli keino kieltää kaikilta presidenteiltä pääsy UFO-tietoihin, ja lopulta pakottaa kaikki yhteistyöhaluttomat liittovaltion viranomaiset pois virasta. Tähän päivään asti ei ole löytynyt näyttöä siitä, että Dullesin ja kuuden muun MJ-12 jäsenen vuonna 1961 luonnostelemat ja hyväksymät MJ-12 direktiivit olisi koskaan kumottu. Dokumentit ja faktat puhuvat korkea-arvoisten CIA:n ja muiden nimeltämainitsemattomien virastojen syyllisyydestä Kennedyn salamurhaan. Kennedyn pyrkimyksille relevanttien vuodettujen MJ-12 dokumenttien vaikutukset vaativat läpikotaista julkista tutkimusta.

***

Viitteet

[1] YK:n 18. yleiskokouksen edessä pidetty puhe (20. syyskuuta 1963). Saatavilla verkossa:

http://www.jfklibrary.org/Historical+Resources/Archives/Reference+Desk/Speeches/JFK/003POF03_18thGeneralAssembly09201963.htm

[2] Kts: http://history.nasa.gov/moondec.html

[3] Lähde: http://www.pbs.org/redfiles/moon/deep/interv/m_int_sergei_khrushchev.htm

[4] “The Kennedy Proposal for a Joint Moon Flight,” http://history.nasa.gov/SP-4209/ch2-4.htm

[5] “The Kennedy Proposal for a Joint Moon Flight,” http://history.nasa.gov/SP-4209/ch2-4.htm

[6] “The Kennedy Proposal for a Joint Moon Flight,” http://history.nasa.gov/SP-4209/ch2-4.htm

[7] Richard C. Hoagland & Mike Bara, Dark Mission: The Secret History of NASA (Feral House, 2007) 98.

[8] Hoagland & Bara, Dark Mission, 89.

[9] Saatavilla verkossa: http://www.spacewar.com/news/russia-97h.html

[10] Saatavilla verkossa: http://www.pbs.org/redfiles/moon/deep/moon_deep_inter_frm.htm

[11] Frank Sietzen, “Soviets Planned to Accept JFK’s Joint Lunar Mission Offer,” http://www.spacewar.com/news/russia-97h.html

[12] Hoagland & Bara, Dark Mission, 101.

[13] Saatavilla verkossa: https://www.jfklibrary.org/asset-viewer/archives/JFKNSF/342/JFKNSF-342-015

[14] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/kennedy_cia.pdf

[15] Majestic Documents verkkosivun käyttämästä luokittelujärjestelmästä: http://majesticdocuments.com/documents/authenticity.php

[16] Saatavilla verkossa: https://www.jfklibrary.org/asset-viewer/archives/JFKNSF/342/JFKNSF-342-015

[17] Kts: http://www.cufon.org/cufon/janp1462.htm

[18] “The Bolender Memo, Oct 20, 1969,” http://www.nicap.org/Bolender_Memo.htm

[19] Project Blue Book: http://www.ufocasebook.com/bluebook.html

[20] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/umbra.pdf

[21] Lainattu: http://deadpresidentsdaily.blogspot.com/2007/08/august-30-1963-hot-line-established.html

[22] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/umbra.pdf

[23] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/umbra.pdf

[24] Majestic Documents verkkosivun käyttämästä luokittelujärjestelmästä: http://majesticdocuments.com/documents/authenticity.php

[25] Saatavilla verkossa: http://tinyurl.com/mejpm4

[26] Saatavilla verkossa: http://tinyurl.com/mejpm4

[27] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/kennedy_ciadirector.pdf

[28] Lainaus: http://www.majesticdocuments.com/pdf/burnedmemo-s1-pgs3-9.pdf

[29] Saatavilla verkossa: http://www.scribd.com/doc/6404101/JFK-MJ12

[30] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/kennedy_cia.pdf

[31] NSAM 271 saatavilla verkossa: https://www.jfklibrary.org/asset-viewer/archives/JFKNSF/342/JFKNSF-342-015

[32] Lainaus: http://ajweberman.com/nodules2/nodulec5.htm

[33] Lainaus: http://en.wikipedia.org/wiki/Clay_Shaw

[34] Report of the Select Committee on Assassinations of the U.S. House of Representatives, saatavilla verkossa: http://www.archives.gov/research/jfk/select-committee-report/summary.html

[35] Fletcher Prouty, JFK: The CIA, Vietnam and the Plot to Assassinate John F. Kennedy (Citadel; 2003 [1996]).

[36] Fletcher Prouty, JFK: The CIA, Vietnam and the Plot to Assassinate John F. Kennedy.

 

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Eksopolitiikka

John F. Kennedyn yhteenotto CIA:n kanssa

Kommentoi

Presidentti Kennedyn kuolettava yhteenotto CIA:n & MJ-12:n kanssa salatuista ET/UFO -tiedoista

kirjoittanut Michael E. Salla, M.A., Ph.D.

Tiivistelmä

Useat dokumentit ja todistajanlausunnot valaisevat mitä presidentti Kennedyn tiesi maahansyöksyneiden UFOjen noudo-operaatioista sekä hänen pyrkimyksistään saada pääsy salaisiin tietoihin koskien Maan ulkopuolista elämää ja teknologiaa. Kennedyn pyrkimyksissä on kaksi vaihetta. Ensimmäinen oli sarja toimeenpanoja, jotka hän aloitti helmikuun 19. päivä 1961, joilla pyrittiin asettamaan kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmat hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajan alaisuuteen, ja myöhemmin kesäkuussa 1961 toteuttaa CIA:n salaisten operaatioiden presidentillistä valvontaa pääesikunnan kautta. Nämä toimeenpanot suoritettiin samaan aikaan kun Kennedy yritti saada pääsyä erittäin avaruusolentoja ja UFOja käsittelevien salaisten projektien tietoihin – MJ-12 Special Studies Project.

Toinen vaihe alkoi syyskuun 20. päivä 1963, kun Kennedy lähti riskaabeliin poliittiseen peliin, jolla koitettiin saada NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruusoperaatioiden parissa. Kliimaksi saavutettiin salaisten UFO-tietojen parista käydyn riidan kanssa. Tämä artikkeli käy läpi todistuksia, dokumentteja ja tapahtumia koskien Kennedyn intressiä UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään ja siihen miten se kulminoitui kuolettavaan kulissientakaiseen yhteydenottoon CIA:n ja MJ-12:n kanssa hänen elämänsä viimeisenä kuukautena.

Johdanto

Varhaisessa vaiheessa presidenttiyttään John F. Kennedy oli erittäin kiinnostunut UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä, joka suoraan vaikutti hänen politiikkaansa. Useat dokumentit ja todistajanlausunnot valaisevat hänen tietojaan erittäin salaisista maahansyöksyneiden UFOjen nouto-operaatioista ja pyrkimyksistä saada pääsy salaisiin UFO-tietoihin. Jos vuodetut dokumentit ja todistajanlausunnot pitävät paikkansa, presidentti Kennedy matkasi syrjäiselle sotilasalueelle katselemaan noudettua avaruusolentojen alusta ja ruumiita; väitettyjä vastaanotettuja viestejä ja jopa tapasi ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen kanssa; ja painosti CIA:ta antamaan hänelle pääsyn salaisiin UFO-tietoihin.

Kennedyn pyrkimyksillä saada pääsy tietoihin avaruusolennoista ja teknologiasta oli kaksi vaihetta. Ensimmäisessä Kennedy suoritti toimeenpanojen sarjan hänen hallintonsa alkuvaiheessa. Helmikuun 19. päivä 1961 Kennedy komensi päiväkäskyllään siirtää kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmat hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa alaisuuteen. Tätä seurasi kesäkuun 28. päivä sarja presidentin muistioita, joilla toteuttaa pääesikunnan avulla valvontaa CIA:n salaoperaatioista. Nämä toimeenpanot tapahtuivat samaan aikaan kun Kennedy pyrki saamaan pääsyn erittäin salaisten avaruusolentoja ja UFOja käsittelevien projektien tietoihin – MJ-12 Special Studies Project. Kennedyn toimeenpanot johtivat katkeraan konfliktiin poislähtevän CIA-johtajan Allen Dullesin kanssa, joka vastusti Kennedyn aikeita.

Toinen vaihe alkoi syyskuun 20. päivä 1963, kun Kennedy ryhtyi riskaabeliin poliittiseen peliin, jolla koitettiin saada NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruus- ja kuutehtävien parissa. Vähemmän tunnettu seikka on, että tämä toi salaisia UFO-tietoja käsittelevän CIA:n ja MJ-12:n kanssa käydyn yhteenoton kliimaksiinsa. Tämä artikkeli käy läpi todistajanlausuntoja, dokumentteja ja tapahtumia koskien Kennedy kiinnostusta UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään ja sitä miten se kulminoitui kuolettavaan kulissientakaiseen yhteydenottoon CIA:n ja MJ-12:n kanssa hänen elämänsä viimesenä kuukautena.

Briiffattiinko Kennedya Maan ulkopuolisesta elämästä ja teknologiasta?

Vuodettu dokumentti heinäkuun 22. päivältä 1947 väittää, että John F. Kennedy, joka palveli silloin Yhdysvaltain kongressissa, oli saanut tietää Roswellin UFO-maahansyöksystä ja haltuun saaduista avaruusolentojen ruumiista. Interplanetary Phenomenon Unitin tiivistelmä:

CIC [armeijan vastatiedustelu, U.S. Army Counter Intelligence Corps] on saanut tietää, että joitain [Roswellin UFOn] nouto-operaatioita paljastettiin edustaja John F. Kennedylle, Massachusettsin kongressiin valitulle demokraattiedustajalle. … Kennedy oli osittaispalveluksessa laivaston upseerina, jonka palveluspaikka oli laivaston tiedustelu sodan aikaan. Uskotaan, että hän sai tiedot kongressin lähteeltä, joka on läheisissä tekemisissä ilmavoimien sihteerin kanssa. [1]

Kennedy oli ilmeisesti saanut epävirallisesti briiffausta Roswellin UFO-maahansyöksystä nimettömältä kongressilähteeltä, joka oli hyvissä väleissä Stuart Symingtoniin, joka tuohon aikaan oli ilmasodankäynnin apulaissihteeri. Symington varmasti sai infoa UFO-maahansyöksystä Roswellin lentokentän läheisyydessä heinäkuussa 1947, ja kaksi kuukautta myöhemmin syyskuun 18. päivä 1947 hänestä tuli ensimmäinen sihteeri juuri perustetuille Yhdysvaltain ilmavoimille. [2] Symington oli paljasjalkainen massachusettsilainen ja hän oli Kennedyn suosikki kakkosmieheksi vuoden 1960 presidentinvaaleihin. On erittäin todennäköistä, että Roswellin lentävän lautasen maahansyöksyn päästyä otsikoihin heinäkuun 6. päivä 1947, Symington otti siipiensä suojaan nimettömän kongressilähteen. Lähde sitten kertoi juuri valitulle Kennedylle, joka aloitti ensimmäisen kongressikautensa tammikuussa 1947 marraskuun 1946 kongressivaalien jälkeen. Entisenä laivaston tiedustelu-upseerina ja istuvana kongressiedustajana Kennedyn oletettiin olevan luotettava vastaanottamaan ja pitämään salaisena sellaista informaatiota. Vaikka kyseisen dokumentin, ”Interplanetary Phenomenon Unit Summary”, aitous onkin kiistetty, Yhdysvaltain armeija kuitenkin tunnusti vastauksena tietopyyntöihin, että Interplanetary Phenomenon Unit oli kuin olikin joskus olemassa ja se lakkautettiin 1950-luvun lopulla. [3] Tämä myöntö tukee vuodetun dokumentin legitimiteettiä.

Väite siitä, että Kennedyllä oli tietoa UFOjen nouto-operaatioista saa tukea brittiläiseltä UFO-tutkija Timothy Goodilta. Hänen kirjassaan Need to Know, Good lainaa luotettavia sotilaslähteitä, että Kennedy vietiin katselemaan avaruusolentojen ruumiita Roswelliin:

Arviolta 1961/1962 presidentti John F. Kennedy ilmaisi halunsa nähdä avaruusolentojen ruumiita, joita oli noudettu törmäyspaikalta. Hän selvästi oli saanut kuulla niiden olemassaolosta ja toivoi näkevänsä itse todisteet… Saadun informaation mukaan, avaruusolentojen ruumiita vietiin Floridaan kun Kennedy meni niitä katsomaan sairaalayksikköön. [4]

Tämä on yhdenmukainen vuodettujen dokumenttien kanssa koskien Marilyn Monroen kuolemaa ja hänen tietoaan presidentti Kennedyn avaruusolentojen ruumiiden näkemisestä Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohdassa. Vuodettu salainen CIA:n puhelinkuuntelu Monroeta ja Kennedy-veljeksiä käsittelevästä keskustelusta on vaivihkaa CIA:n aidoksi myöntämä. [5] Transkriptiossa lukee:

Rothberg vihjasi niin monisanaisesti, että hänellä [Monroe] oli salaisuuksia kerrottavanaan, jotka epäilemättä johtuvat hänen sydänsuruistaan presidentin ja oikeusministerin kanssa. Yksi sellainen mainittu ”salaisuus” kertoo presidentin vierailusta salaiseen ilmavoimien tukikohtaan, jonka tarkoitus oli tarkastella ulkoavaruudesta tulleita asioita. Kilgallen vastasi, että hän tiesi mikä vierailun syy saattaisi olla [sic]. 50-luvun puolivälissä Kilgallen sai tietää, brittiläiseltä hallituksen edustajalta, Yhdysvaltain ja Britannian salaisesta yrityksestä identifioida maahansyöksyneiden avaruusalusten ja kuolleiden lähteiden alkuperää. Kilgallen uskoo, että tarina on saattanut juontua New Mexicon tarinasta [Roswell] 40-luvun lopulta. [6]

Merkittävää kyllä, CIA-dokumentin oli allekirjoittanut James [Jesus] Angleton, CIA:n vastatiedustelun johtaja. Kuten alempana mainitaan, tämä paljastaa miten Angletonin CIA-vastatiedustelu oli läheisesti mukana salaisiin UFO-tietoihin liittyvissä tapahtumissa. Dokumentti varmasti viittaa Monroen tietoon Kennedyn vierailusta ilmavoimien tukikohdassa nähdäkseen UFOn romun ja kuolleet avaruusolennot.

Harvinainen ensikäden todistaja sille, että Kennedyllä oli tietoa UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä, tulee entiseltä Air Force Onen perämieheltä. Bill Holden väittää, että Kennedy tiesi UFOjen tulleen Maan ulkopuolelta. Kesäkuun 2007 haastattelussa Holden selitti, että kesäkuussa 1963 lentäessään Saksaan Air Force Onella, hän asetti kaksi sanomalehteä Kennedyn eteen, joissa UFO oli selvästi kuvattu etusivulla. Vastauksena Kennedyn kysymykseen siitä mitä hän ajatteli UFOista, Holden sanoi: “On epäuskottavaa, että me uskoisimme olevamme ainoita älykkäitä olentoja maailmassa. Joten kyllä, uskon että on muitakin ihmisolentoja sekä UFOja.” [7] Kennedy vastasi: “Olet oikeassa, nuori mies.” Kennedyn vastauksen tinkimätön luonne paljastaa, että hänellä oli tietoa UFOjen ulkoplanetaarisesta alkuperästä. Merkittävämpää oli vihjaus siitä, että Kennedy tiesi miltä jotkut avaruusolennot näyttivät. Tämä vie meidät George Adamskin huikeisiiin väitteisiin, että presidentti Kennedy oli saanut viestejä avaruusolennoilta, ja jopa tavannut heitä.

Saiko Kennedy viestejä ja tapasiko hän avaruusolentoja?

George Adamskin väitteet siitä, että hän oli kuvannut lentäviä lautasia ja tavannut ihmiseltä näyttäviä avaruusolentoja ovat olleet pitkään ristiriitaisia huolimatta valokuva-, filmi- ja silminnäkijätodisteista. Useiden ensikäden todistajien ja Adamskia tutkineiden todistukset antavat tukea hänen väitteilleen salaisista tapaamisista eurooppalaisten arvohenkilöiden kanssa, mm. paavi Johannes XXIII:n ja Pentagonilaisten kanssa, joissa häntä briiffattiin salaa Maan ulkopuolisesta elämästä. Ristiriitaisempiin Adamskin väitteisiin lukeutuu esim. se, että hän olisi yksityisesti tavannut presidentti Kennedyn vuoden 1961 lopulla ja jälleen vuonna 1962. Adamski väittää, että ensimmäisellä vierailullaan hän välitti viestin avaruusolentokontakteilta tulevasta maailman kriisistä — tätä pidetään lokakuun 1962 Kuuban ohjuskriisinä.

Desmond Leslie, entinen Britannian ilmavoimien pilotti, irlantilainen loordi ja Winston Churchillin serkku tutki läheltä Adamskin väitteitä. Adamski väitti, että hän vieraili salaa paavi Johannes XXIII:n luona ja välitti viestin avaruusolennoilta hänelle juuri ennen paavin kuolemaa, toisen Vatikaanin neuvoston avaussession päätteeksi, joka kesti lokakuun 11. päivästä joulukuun 8. päivään 1962. Leslie tämän jälkeen kykeni vahvistamaan Adamskin tavanneen paavi Johannes XXIII:n ja hänelle annettiin paavillinen kultamitali hänen palveluksestaan.

Adamskin väitteet siitä, että hänellä oli kulkulupa, jolla hän pääsi Yhdysvaltain armeijan laitoksiin, myöhemmin vahvisti William Sherwood, joka tuohon aikaan työskenteli Eastman Kodakin optisena fyysikkona, sekä Madeline Rodeffer, joka työskenteli henkilökohtaisena sihteerinä ilmavoimilla. Sherwood oli aiemmin työskennellyt Yhdysvaltain armeijan kartoituslaitoksella, ja hänellä oli oma kulkulupansa. Sekä Sherwood että Rodeffer näkivät Adamskin kulkuluvan, mikä tukee Adamskin väitteitä siitä, että Pentagon briiffasi häntä salaa hänen avaruusolentokontakteistaan.

Jos Adamski toistuvasti briiffasi Pentagonia ja Euroopan arvohenkilöitä, silloin pääsemme hänen väitteeseensä siitä, että hän oli salaa tavannut presidentti Kennedyn lokakuun 1961 aikoihin ja välittänyt hänelle viestin “avaruusveljiltä”. Viesti sisälsi neuvoja maailmanlaajuisesta kriisistä, joka tulisi puhkeamaan noin vuoden päästä, joka myöhemmin osoittautui lokakuun 1962 Kuuban ohjuskriisiksi. Jos totta, viestin sisältö on voinut auttaa Kennedyä kehittämään oikean strategian konfliktin ratkaisuun, joka olisi muuten saattanut eskaloitua kolmanneksi maailmansodaksi. Avaruusolentojen viesti, ilmeisesti, myös sisälsi Kennedylle kutsun tavata heidät Kaliforniassa. Adamskin mukaan presidentti Kennedy hyväksyi kutsun.

Lou Zinstag, Carl Jungin sisaruksentytär, kuvaa sitä mitä Adamski sanoi kertoi hänelle koskien Kennedyn väitettyä tapaamista avaruusolentojen kanssa:

Muistan edelleen hänen [Adamskin] Valkoisen talon tarinan. Hän sanoi minulle, että hänelle oltiin uskottu haltuun presidentti Kennedylle osoitettu kirjallinen kutsu vierailla eräässä avaruusveljien jättiläismäisessä emoaluksessa salaisessa tukikohdassa Desert Hot Springsissa, Kaliforniassa, muutaman päivän ajan. Jotta tämä pidettäisiin absoluuttisen salaisena, Adamskin piti viedä kutsu suoraan Valkoiseen taloon sivuoven kautta. Innostuksesta puhkuen ja iloisesti hymyillen hän selitti miten rivi autoja, jossa hänen taksinsa matkasi, piti pysähtyä punaisiin valoihin juuri tämän tietyn oven eteen, jossa mies jonka hän tunsi — avaruusmies — seisoi päästämässä hänet sisään. Adamski myöhemmin sai tietää, että Kennedy oli käyttänyt useita tunteja ilmatukikohdassa sen jälkeen kun hän oli perunut tärkeän lennon New Yorkiin, ja että hän oli puhunut pitkästi aluksen miehistön kanssa, mutta että hän ei ollut saanut kutsua lennolle.”[8]

Silminnäkijälausuntojen, valokuva- ja filmitodisteiden laatu kaikki vievät samaan johtopäätelmään siitä, että George Adamski oli suureksi osaksi kertonut totta hänen lentävien lautasten havainnoista ja kohtaamisista ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen kanssa. [9] Ei ole kuitenkaan luotettavaa riippumatonta näyttöä siitä, että Kennedy olisi tavannut avaruusolentojen kanssa, joiden kanssa Adamski väittää olleensa kontaktissa. Ainoa todistaja Adamskin väitteille liittyy siihen kun presidentti Kennedy matkasi salaa paljastamattomaan ilmatukikohtaan katselemaan lentäviä UFOja. UFO-tutkija Timothy Cooperin mukaan luotettava lähde sanoi, että Kennedy ”lensi ilmatukikohtaan henkilökohtaisesti katsomaan tunnistamattoman aluksen seuraavan lentokonetta tiukkojen turvatoimien alaisuudessa joskus vuonna 1962, mistä ei kerrottu lehdissä.” [10] Tämä tapaus vaikuttaa olevan eri kuin Kennedyn vierailut katsomaan törmänneitä UFOja tai avaruusolentojen ruumiita. Jos Kennedy oikeasti matkasi salaiseen tukikohtaan katsomaan ihmisiltä näyttäviä avaruusolentoja, kukaan muu kuin Adamski ei ole tällaista väitettä tehnyt.

Pres Kennedy saapuu ilmavoimien tukikohtaan Homesteadissa — 11/25/1962

Mikä olikaan totuus väitteissä Kennedyn epävirallisesta Roswellin UFO-maahansyöksyn briiffauksesta hänen ollessaan kongressiedustajana vuonna 1947; hänen henkilökohtaisesti näkemistään avaruusolentojen aluksista ja ruumiista hänen hallintokautensa alkuvaiheessa; vastaanottamistaan avaruusolentojen viesteistä; tai edes siitä että hän olisi tavannut ihmisiltä näyttäviä avaruusolentoja, ei ole paljoakaan epäilystä siitä etteikö hän olisi yrittänyt saada pääsyä virallisiin UFO-tietoihin. Laajamittainen määrä dokumentteja paljastaa, että Kennedy pyöritti voimakasta CIA:n vastaista vastarintaliikettä, kun hän yritti saada pääsyä UFOja ja avaruusolentoja varten luodun salaisen projektin tietoihin — MJ-12 Special Studies Project.

Kennedyn pyrkimykset saada pääsy MJ-12:n tietoihin

Maan ulkopuolisesta elämästä ja teknolodiasta vastuussa olevan huippusalaiseksi luokitellun projektin olemassaoloa tukee kolme hallituksen virallista dokumenttia. Ensimmäinen oli vuonna 1985 löydetty dokumentti Yhdysvaltain kansallisarkistoista, joka erityisesti viittaa “MJ-12 Special Studies Projectiin”. Se löytyi julkisiksi tehtyjen ilmavoimien dokumenttien joukosta, jotka aktivisti Ed Reese kopioi kansallisarkistojen tiedoista. [11] Heinäkuun 14. päivä 1954 presidentti Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Robert Cutler lähetti muistion Yhdysvaltain ilmavoimien esikuntapäällikölle, kenraali Nathan Twiningille, sopiakseen tapaamisen “MJ-12 Special Studies Projectin” briiffistä. “Cutler-Twining memo” on eräs kaikkein luotettavimpia dokumenttilähteitä tähän mennessä MJ-12 Special Studies Projectin olemassaolosta. [12]

Toinen dokumenttilähde, joka viittaa huippusalaiseen UFO-kontrolliryhmään, on huippusalainen muistio Wilbert Smithiltä, joka tuohon aikaan oli vanhempi radioinsinööri Kanadan liikenneministeriössä. Päivämäärällä marraskuun 21. 1951, Smith kirjoitti seuraavasti viestintäkontrollerille koskien lentävien lautasten teknologiaa, jota erittäin salainen ryhmä tutki salassa USA:ssa:

  1. Asia on mitä salaisin Yhdysvaltain hallituksessa, salaisemmaksi luokiteltu kuin vetypommi,
  2. Lentävät lautaset ovat olemassa,
  3. Niiden modus operandi on tuntematon, mutta pieni tri. Vannevar Bushin johtama ryhmä tekee asialle jotain, ja että
  4. Koko asiaa pidetään Yhdysvaltain hallinnossa erittäin merkittävänä. [13]

Smithin muistio vahvistaa sen, että vuonna 1951 pieni tri. Vannevar Bushin johtama ryhmä salaa tutki UFO-asiaan liittyviä teknologioita. Bush oli aiemmin johtanut Office of Scientific Research and Developmentia (1941-1947) sekä eri asevoimien haarojen yhteistä Research Development Boardia (RDB). [14] Smithin muistion aikaan Bush oli RDB:n valvontakomitean jäsen ja Trumanin johtava tieteellinen neuvonantaja. Bushin rooli on merkittävä toisessa vuodetussa dokumentissa, Truman Memossa, jota käsitellään alla.

Kolmas dokumentti liittyy kolmeen 1952 huippusalaiseen pääesikunnan muistioon otsikolla ”Yhteinen logistinen suunnitelma MAJESTICille.” Muistiot on tehty julkiseksi vuonna 1976 ja niissä lukee:

MAJESTICia tukevat suunnitelmat ovat nyt valmisteilla: psykologisen sodankäynnin suunnitelma, epätavallisen sodankäynnin suunnitelma, peitetoiminnan ja harhauttamisen suunnitelmat, siviiliasiain/sotilashallinnon suunnitelma, komentosuunnitelma, logistinen suunnitelma, logistiseen suunnitelmaan sisällytettävä kuljetusopas, kartoitussuunnitelma ja viestintäsuunnitelma.” [15]

Näiden muistioiden merkitys on, että niistä käy selväksi että vuonna 1952 oli valmisteilla Majestic-niminen projekti, ja siihen kuului merkittävää eri alojen tukitoimintaa, mitä voitaisiin odottaa joltain UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään liittyvältä: psykologinen sodankäynti, salaiset sotilasoperaatiot, siviiliasiat/sotilashallinto, logistiikka, viestintä, yms. Pääesikunnan muistiot tukevat vuoden 1954 Cutler Twining muiston kertomaa projektista nimeltä Majestic-12, ja sitä mitä Smith kuvasi Vannevar Bushin johtamasta UFO-ryhmästä.

Sihteeri Forrestal (toinen oikealta) muiden väitettyjen MJ-12 jäsenien kanssa

Kolme aiempaa virallista dokumenttia antavat tukea useille vuodetuille dokumenteille, jotka myös kuvaavat UFO-kontrolliryhmää nimeltä MJ-12, Majestic tai muu vastaava variaatio. Yhdessä vuodetussa dokumentissa on väitetysti huippusalainen muistio, jonka presidentti Truman on kirjoittanut puolustusministeri Robert Forrestalille syyskuun 24. päivä 1947. Viitaten hänen keskusteluun nimeltämainitsemattomasta asiasta [UFOt ja Maan ulkopuolinen elämä], Truman kirjoittaa: “[T]ästä eteenpäin tästä asiasta puhuttaessa tullaan käyttämään nimeä Operation Majestic Twelve.” [16] Muistio jatkaa: “tulevat pohdinnat tämän asian perimmäisestä luonteesta tulisi jättää täysin presidentinkanslialle, minkä jälkeen voitte käydä asianmukaiset keskustelut tri. Bushin ja keskustiedustelun johtajan kanssa.” Trumanin muistiota kuvattiin termillä Special Classified Executive (#092447) ja se oli liitteenä suurempaan vuodettuun dokumenttiin nimeltä Eisenhowerin briiffausdokumentti. Tuolloin vasta presidentiksi valittu mutta ei vielä tehtävissään aloittanut Eisenhower sai briiffausta 18. marraskuuta 1952, josta dokumentin väitetään olevan muistio. se kuvaa Majestic-12 -operaatioiden käyntiin saattamisen ja kaksitoista vastuuhenkilöä, joiden harteilla toimet olivat. [17] Eisenhowerin briiffausdokumenttia on tutkittu paljon, ja nimekkäät UFO-tutkijat pitävät sitä historiallisesti yhdenmukaisena muiden tapahtumien, dokumenttien ja viranomaisten kanssa tuohon aikaan. [18]

Cutler-Twining muistio, Smithin muistio, pääesikunnan muistiot, Trumanin muistio ja Eisenhowerin briiffausdokumentti näyttävät tyhjentävästi miten huippusalainen tieteellinen ryhmä on vastuussa Maan ulkopuolisen elämän ja teknologian käsittelystä tuohon aikaan — Majestic-12 tai jokin sen variaatio. Nämä dokumentit paljastavat, että MJ-12 toimi salaisesti, sille annettiin Pentagonista paljon logistista tukea, se liittyi läheisesti CIA:n salaoperaatioihin, ja se toimi piilossa presidentin valvonnalta. Kun presidentti Kennedy astui virkaansa vuonna 1961, hän oli tietoinen MJ-12:n olemassaolosta ja sen suhteesta UFO-informaatioon. Hän päätti selvittää lisää tästä salaisesta toiminnasta ja presidentin päiväkäskyllä saada se jälleen toimivaltansa alle.

Kesäkuun 28. päivänä 1961 presidentti Kennedy kirjelmöi seuraavaa Allen Dullesille, joka oli CIA:n johtaja:

Kansallisen turvallisuuden muistio Keskustiedustelun johtajalle Aihe: MJ-12 tiedusteluoperaatioiden katselmus siten kun ne liittyvät kylmän sodan psykologisten operaatioiden suunnitelmiin Haluaisin lyhyen tiivistelmän teiltä heti kun vain teille sopii. [19]

Vuodettu kansallisen turvallisuuden muistio selvästi näyttää, että kesäkuussa 1961 Kennedy halusi saada tietää MJ-12:n toiminnasta ja sen suhteesta psykologiseen sodankäyntiin. Vaikka vuodettu kesäkuun muistio ei ole CIA:n tunnustama (se oli luokiteltu HUIPPUSALAISEKSI), toiset dokumentit samalta ajalta tukevat sen autenttisuutta. Varhaisessa kautensa vaiheessa presidentti Kennedy näytti, että hän halusi uudelleenstrukturoida kansallisen turvallisuuden neuvoston ja tuoda kaikki tiedustelun ja psykologisen sodankäynnin toiminnot presidentin toimivallan alaisuuteen. Helmikuun 19. päivä 1961 presidentti Kennedy antoi päiväkäskyn 10920 joka lakkautti Operations Coordinating Boardin. [20] Operations Coordinating Board oli pääasiallinen virastojen välinen taho, joka oli vastuussa kylmän sodan psykologisesta sodankäynnistä. [21] Sen vastuut annettiin Kennedyn kansallisen turvallisuuden neuvonantajan McGeorge Bundyn ja ulkoministeriön hoitoon.

Kennedyn päiväkäsyk EO 10920 näytti, että hän halusi saada hallintaansa kaikki psykologiseen sodankäyntiin liittyvät tiedustelutoiminnot. Operations Coordinating Boardin lakkauttaminen näytti, että hän oli halukas lakkauttamaan minkä tahansa valtiollisen toimielimen saadakseen psykologisen sodankäynnin toiminnot hänen tiiminsä alaisuuteen. EO 10920 auttaa osoittamaan todeksi hänen myöhemmän kesäkuun 28. päivän 1961 kansallisen turvallisuuden muistion koskien MJ-12:n toimien katselmusta, johon Kennedy oli saanut kuulla liittyvän psykologista sodankäyntiä. EO 10920 auttaa myös näyttämään todeksi sen todellisen huolen, josta puhutaan alempana, että Dulles uskoi MJ-12:n tulevaisuuden olevan vaakalaudalla.

Kesäkuun 28. 1961 muistion aitoutta tukee myös julkisiksi tehdyt kolme kansallisen turvallisuuden toimintamuistiota (National Security Action Memorandums, NSAM) jotka samana päivänä pääesikunta oli antanut, ja jotka myös Dulles oli saanut. NSAM:t 55-57 asettivat kylmän sodan operaatiot väkevästi pääesikunnan alaisuuteen. [22] Eversti Fletcher Proutyn mukaan ne olivat Kennedyn pääkeino saada kontrolli CIA:n salaisista operaatioista. Prouty kirjoitti:

… pian Sikojenlahden komitean kuulemisten jälkeen, Valkoinen talo antoi kolme mitä epätavallisimman ja vallankumouksellisimman luonteista NSAM:iaan. Ne säätivät suuresti rajoittavia määräyksiä salaisille operaatioille. NSAM #55 oli osoitettu JCS:n puheenjohtajalle, ja sen pääasiallinen teema oli ohjeistaa puheenjohtajaa siitä, että Yhdysvaltain presidentti piti häntä vastuullisena kaikista ”sotilastyyppisistä” operaatioista rauhan aikana, sillä hän olisi itse vastuussa niistä sodan aikana…. [T]ämän dokumentin aikeista ja painoarvosta ei ole väärinkäsitystä. Rauhanajan operaatiot, niinkuin siinä kontekstissa termiä käytettiin, olivat aina salaisia operaatioita… Tämä NSAM täten antoi puheenjohtajan käsiin vallan vaatia täysiä ja kattavia briiffauksia ja sisäistä roolia kaikkien salaisten operaatioiden kehittämisessä, joihin Yhdysvallat saattaisikin ryhtyä. [23]

Kesäkuun 28. päivän NSAM:t tukevat CIA:n muistion sisältöä, joka on annettu samana päivänä, jossa puhuttiin MJ-12:n kylmän sodan operaatioista. Kuten myöhemmin näytän vuodetun dokumentin avulla, kolme NSAM:ia selittävät miksi pääesikunta jäi MJ-12:n kaikkein salaisimman UFO-informaation ulkopuolelle.

Viittasin aiemmin kolmeen vuoden 1952 huippusalaiseen pääesikunnan muistioon ”MAJESTICin yhteinen logistinen suunnitelma”. Eri “MAJESTICia tukevien suunnitelmien” joukossa huomionarvoinen oli “psykologisen sodankäynnin suunnitelma.” [24] Jälleen kerran tämä näyttää MJ-12:n (Majestic) operaatioiden ja psykologisen sodankäynnin välillä olevan yhteyden. Kennedyllä oli täten hyvä syy antaa kesäkuun 28. päivän 1961 muistionssa Dullesille, jossa pyydettiin häntä katselmukseen MJ-12:n psykologisen sodankäynnin operaatioista.

Dullesin vastaus Kennedyn kesäkuun 28. päivän muistioon oli väitetysti huippusalainen kirje päivämäärällä marraskuun 5. 1961. [25] Dullesin kirje käy läpi MJ-12:n psykologisia aktiviteetteja. Se kuvaa UFOt osaksi “Neuvostopropagandaa”, jonka tarkoitus on “levittää epäluottamusta hallitusta kohtaan.” [26] Dullesin kirje tunnusti, että vaikka olikin mahdollista että osa “UFO-tapauksista ovat Maan ulkopuolelta”, nämä “eivät ole fyysinen uhka maanpuolustukselle.” [27] Dullesin kirje sanoi myös: “Turvallisuussyistä en voi paljastaa MJ-12 aktiviteettien arkaluonteisempia aspekteja.” [28] Mikäli aito, Dullesin kirje antoi presidentti Kennedylle ainoastaan minimaalisen määrän informaatiota vastauksena hänen kesäkuun 1961 NSAM-pyyntöön saada lyhyt tiivisitelmä MJ-12:n toiminnasta.

Dulles ja poltettu MJ-12 muistio

Kesäkuun 28. päivän 1961 muistio; EO 10920; NSAM:t 55-57; ja Dullesin marraskuun 1961 vastinekirje paljastavat, että kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmien hallinnasta ja MJ-12:n salaisista toimista käytiin valtakamppailua. Hänen kansallisen tiedustelun johtotehtävistään eroamiseensa asti, marraskuun 29. päivään 1961, Dulles oli keskeinen hahmo valtakamppailussa Kennedyn kanssa MJ-12:n toimista ja salattujen UFO-tietojen kontrollista. Tämä valtakamppailu heijastuu vuodettuun ja osittain palaneeseen muistioon, jonka väitetään saadun talteen James Angletonin papereiden palaessa hänen kuolemansa jälkeen toukokuun 12. päivä 1987.

Angletonin entinen vastatiedustelukollega, joka väitti olleensa läsnä kun papereita poltettiin, lähetti sen kesäkuun 23. päivä 1999 Timothy Cooperille, joka parhaiten tunnetaan hänen roolistaan vuodettujen MJ-12 -dokumenttien julkituojana. [29] Tri. Robert Woodin ja Ryan Woodin mukaan palanut dokumentti on alkuperäinen hiilikopio, jonka kotkavesileima kertoo aitoudesta, mutta tähän mennessä laboratoriot eivät ole kyenneet jäljittämään sitä… Vaikka mitään päivämäärää ei annettu, sen sisältö puhuu suoraan syyskuusta. Vuoden arvioidaan olevan 1960-luvun alku, ja asiaa tutkitaan edelleen. [30]

Palanut dokumentti on perua Kennedyn ajoilta ja sillä on virallisen valtion dokumentin piirteet. [31] Mikäli sen sisältö on oikein, se on pitävää näyttöä valtakamppailusta Kennedyn ja MJ-12:n välillä pääsystä UFO-tietoihin.

Huippusalaiseksi luokiteltu dokumentti MJ-12 koodisanalla on sarja direktiivejä CIA:n johtajalta, joka yhtäaikaisesti oli MJ-12:n erikoistutkimusprojektin johdossa, jotka on osoitettu kuudelle muulle projektin jäsenelle. Kansilehdessä sanotaan:

Kuten varmasti jo tiedät, Lancer [Kennedyn salaisen palvelun koodinimi] on tehnyt joitain kyselyitä koskien aktiviteettejamme, mitä me emme voi sallia. Kertokaa mielipiteenne lokakuuhun mennessä. Toimintanne tässä asiassa on kriittistä ryhmän jatkumiselle. [32]

Dokumentti selvästi tunnustaa, että Kennedyn pyrkimykset saada pääsy UFO-tietoihin pian virkaan astumisen jälkeen tammikuun 20. päivä 1961 itse asiassa uhkasivat koko MJ-12 Special Studies projektin/ryhmän olemassaoloa.

Vaikka poltetulla dokumentilla ei ole päivämäärää, kirjoittajan auktoriteetti ja poliittinen konteksti kertoo, että se on kirjoitettu pian Kennedyn antaman kesäkuun 26. päivän 1961 NSAM:n jälkeen, jossa pyydetään “MJ-12 tiedusteluoperaatioiden katselmusta siten kun ne liittyvät kylmän sodan psykologisten operaatioiden suunnitelmiin”. [33] He polttivat dokumentin tiedostaen, että oli muuttunut “tarpeelliseksi katselmoida ja arvioida kenttätoiminnan päällekkäisyyksiä nykytilan valossa”. [34] Tämä vaikuttaa olevan viittaus kesäkuun 26. päivän NSAM-katselmukseen, joka Dullesin pyydettiin toimittamaan.

Poltettu dokumentti vaikuttaa olevan luonnostelma Allen Dullesin sarjalle MJ-12 direktiivejä, joka tiesi että hänen aikansa keskustiedustelun johdossa oli rajallinen johtuen huhtikuun 1961 Sikojenlahden fiaskosta. Hän tarvitsi vastauksen toisilta MJ-12 jäseniltä lokakuuhun mennessä, kuukautta ennen kuin hänen piti jäädä eläkkeelle keskustiedustelun johdosta marraskuun 29. päivä 1961. Poltettu dokumentti sisälsi useita direktiivejä siitä miten kontrolloida UFO-informaatiota ja varmistaa, että sitä ei päätyisi “Presidentille [Presidentti Kennedy), kansallisen turvallisuuden neuvston työntekijöille, ministeriöiden johtajille, pääesikunnalle tai ulkovaltojen edustajille”. Periaatteessa Dullesin salaiset direktiivit eväsivät Kennedyn kansallisen turvallisuuden tiimiltä pääsyn kaikkein arkaluonteisimpiin CIA:n ja MJ-12:n UFO-tietoihin.

Vaikka muiden MJ-12 tiimiläisten vastauksia ei vuodetuissa dokumenteissa luekaan, Dullesin marraskuun 5. päivän 1961 kirje Kennedylle kertoo, että hänen salainen MJ-12 direktiivien luonnostelma oli hyväksytty. Dullesin kirje lujasti viittaa siihen, että MJ-12 oli päättänyt olla tekemättä yhteistyötä Kennedyn kanssa. Näin Kennedyn pyrkimykset tuoda MJ-12:n psykologisen sodankäynnin aktiviteetit hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa suoraan kontrolliin oltiin estetty.

Tiivistelmänä tähän mennessä presidentti Kennedyn toiminnasta MJ-12:n suhteen: dokumentit paljastavat, että vuonna 1961 Kennedy yritti saada kontrollia kylmän sodan psykologisen sodankäynnin tiedusteluoperaatioista. Tämä osoitetaan päiväkäskyssä 10920, joka siirsi psykologisen sodankäynnin suunnittelun McGeorge Bundyn kontrolliin. Tätä tukee lisäksi julkiseksi tehdyt muistiot pääesikunnalta vuodelta 1952, joissa luvataan logistista tukea MAJESTICin (MJ-12) psykologisen sodankäynnin ohjelmille, sekä kolme NSAMia, jotka on annettu kesäkuun 28. päivä 1961, joilla siirretään kylmän sodan aktiviteetit pääesikunnan alaisuuteen. Samana päivänä, kesäkuun 28., Kennedy otti yhteyttä Allen Dullesiin pyytääkseen katselmusta MJ-12:n psykologisen sodankäynnin aktiviteeteista. Dullesin marraskuun 5. päivän vastaus alleviivaa sitä, että näihin aktiviteetteihin kuuluu UFO-aihe, mutta siinä kieltäydyttiin julkaisemasta arkaluonteista informaatiota. Nämä tapaukset ovat yhdenmukaisia poltetun dokumentin kanssa, joka sisältää kahdeksan direktiiviä, jotka rajoittavat presidentin, hänen kansallisen turvallisuuden henkilöstön, ml. Bundyn, sekä pääesikunnan pääsyä UFO-tietoihin. Täten voidaan todeta, että Allen Dulles oli viranomainen, joka luonnosteli poltetun dokumentin.

Vähän hänen väitetyn marraskunu 5. päivän 1961 Kennedylle lähettämänsä kirjeen jälkeen, Dullesin luonnostelemat direktiivit olivat saaneet kuuden muun MJ-12:n jäsenen hyväksynnän. Vaikka Dulles ja MJ-12 tekivät tyhjäksi Kennedyn pyrkimykset saada pääsy salaisiin UFO-tietoihin vuoden 1961 lopulla, alle kaksi vuotta myöhemmin Kennedy tekisi jotain mikä pahentaisi hänen konfliktiaan MJ-12:n kanssa ja toisi sen tuhoisaan kliimaksiinsa.

Teksti jatkuu osassa II.

***

Viitteet

[1] “Counter Intelligence Corps/Interplanetary Phenomenon Unit Report” on arvioitu keskiverrosta erittäin autenttiseksi Majestic Documents -verkkosivulla. Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/ipu_report.pdf

[2] Symington oli ilmavoimien sihteeri syyskuun 18. päivästä 1947 huhtikuun 24. päivään 1950. Biografia: http://en.wikipedia.org/wiki/Stuart_Symington

[3] Yhdysvaltain armeijan tietopyyntövastaus: http://www.cufon.org/cufon/foiasop.htm

[4] Timothy Good, Need to Know: UFOs, the Military, and Intelligence (Pegasus Books, 2007) 420-21.

[5] Katso “The Marilyn Monroe CIA Memo”, saatavilla verkossa: http://www.blackmesapress.com/page4.htm

[6] Dokumentti saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/marilynmonroe.pdf .

[7] Lainattu haastattelusta: http://projectcamelot.org/bill_holden_interview_transcript.html

[8] Verkossa: http://www.presidentialufo.com/johnf.htm

[9] Adamskin väitteitä tukevat todistajanlausunnot ja filmit löytyvät verkosta: http://www.youtube.com/watch?v=kPvvz7O3CKk&feature=channel . Katso lisäksi Neil Gould, “Revisiting George Adamski’s claims of Human looking Extraterrestrials,” Exopolitics Journal 3:2 (suomeksi).

[10] Lainaus: http://www.theforbiddenknowledge.com/hardtruth/jfk_ufos.htm

[11] Vaikka dokumentti löytyi kansallisarkiston laatikosta täynnä virallisia dokumentteja, sillä ei ole arkistonumeroa. Tämä on saanut jotkut väittämään, että se on sijoitettu kansallisarkistoihin ja se on huijaus, mutta sellainen on epätodennäköistä ottaen huomioon kansallisarkistojen turvallisuusproseduurit. Katso: http://www.ufoforhumanrights.com/mj-12.php . Arkistojen lausunto muistiosta: http://www.archives.gov/foia/ufos.html#mj12

[12] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/cutler_twining.pdf

[13] Smithin muistio verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/smithmemo-21nov51.pdf

[14] Vannevar Bush’s biography available online at: http://en.wikipedia.org/wiki/Vannevar_Bush

[15] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/jointlogisticplan_majestic.pdf

[16] Truman-muistio saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/truman_forrestal.pdf

[17] Saatavilla verkossa: http://majesticdocuments.com/documents/pdf/eisenhower_briefing.pdf

[18] Stanton Friedman on nimekkäin Eisenhowerin briiffausdokumentin tukija, katso hänen Top Secret/MAJIC: Operation Majestic-12 and the United States Government’s UFO Cover-Up (Marlowe and Co., 2005 [1996]. Keskustelua dokumentista ja MJ-12:sta yleisesti: http://www.ufoforhumanrights.com/mj-12.php

[19] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/kennedy_ciadirector.pdf

[20] Saatavilla verkossa: http://www.lib.umich.edu/govdocs/jfkeo/eo/10920.htm

[21] Presidentti Trumanin päiväkäsky 10483 – Operations Coordinating Boardin perustaminen, annettu syyskuun 2. 1953. Saatavilla verkossa: http://www.presidency.ucsb.edu/ws/index.php?pid=60573

[22] Saatavilla verkossa: http://www.jfklibrary.org/Historical+Resources/Archives/Reference+Desk/NSAMs.htm

[23] Fletcher Prouty, The Secret Team: The CIA and Its Allies in Control of the United States and the World (Skyhorse Publishing, 2008) 134-35. Saatavilla verkossa: http://www.bilderberg.org/st/SecretTeamChapter04.htm

[24] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/jointlogisticplan_majestic.pdf

[25] “Operations Review: The MJ-12 Project”, saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/mj12opsreview-dulles-61.pdf

[26] “Operations Review: The MJ-12 Project”, saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/mj12opsreview-dulles-61.pdf

[27] “Operations Review: The MJ-12 Project”, saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/mj12opsreview-dulles-61.pdf

[28] “Operations Review: The MJ-12 Project”, saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/mj12opsreview-dulles-61.pdf

[29] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/burnedmemocoverletter.pdf

[30] KAtso muistion johdantokommentit: http://www.majesticdocuments.com/documents/1960-1969.php

[31] Poltettu muistio saatavilla verkossa: http://majesticdocuments.com/documents/1960-1969.php#burnedmemo

[32] Katso poltetun muistion sivu 1: http://www.majesticdocuments.com/pdf/burnedmemo-s1-pgs1-2.pdf

[33] “John F. Kennedy to Director, CIA,” http://www.majesticdocuments.com/pdf/kennedy_ciadirector.pdf

[34] Katso poltetun muistion sivu 1: http://www.majesticdocuments.com/pdf/burnedmemo-s1-pgs1-2.pdf

  Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal