Avainsana-arkisto: Exopolitics Journal

Galaktinen diplomatia ja valtion negatiiviset responssit

Julkaistaan tässä muutama artikkeli tiedustelupalveluista ja niiden roolista yhteiskunnassamme ja tietojen salailussa. Tapani Koivula kirjoitti Suomen UFO-tutkijoiden UFO-raportti -julkaisussa numerolla 22-23 siitä miten Rauni-Leena Luukanen-Kilde oli äärimmäisen paranoidi kaikkea tiedustelutoimintaa liittyvää kohtaan. Tämän artikkelisarjan tarkoituksena kertoa yleisesti siitä miten Rauni-Leenan luulot tiedustelupalveluja kohtaan ovat jossain mielessä faktoihin perustuvia.

Tapani Koivula kirjoitti UFO-raporttijulkaisussa nro. 22-23:

Tapani Kuningaskin huolestui 1990-luvun lopulla Rauni-Leenan salaliittoväitteistä. Rauni-Leena oli mukana elvyttämässä Iso-Syötteen ufoseminaareja vuonna 1997. Muita aktivisteja seminaarissa olivat Suomen Ufotutkijat sekä Helsingin Ufoyhdistys — Interplanetaristit. Kaikkien yllätykseksi Rauni-Leena karkasi seminaarista ennen ufopaneelia, saatuaan selville, että Syötteen hotelli on salaisen palvelun koulutuskeskus… Ja Suomen kaupungeissa katuvaloihin oli muutettu infrapunasäteilijät ihmisen aivotoiminnan hämärtämiseksi. Tapanin aloitteesta erilaisten rajatiedon tilaisuuksien järjestäjät pitivät palaverin Ekbergin kahvilassa Helsingissä. Yritimme tehdä sopimuksen, että sekä Rauni-Leenan että koko rajatiedon suojelemiseksi skeptisiltä toimittajilta Rauni-Leenaa ei kutsuttaisi esitelmöijäksi vähään aikaan. Kokouksessa oli kuitenkin niitä, jotka olivat jo ehtineet kutsua hänet puhujaksi, eivätkä halunneet perua tilaisuutensa yleisömagneettia.

Itse olen aina kannattanut suvaitsevaisuutta ja erilaisten mielipiteiden sallimista. Yllättäen Rauni-Leena oli saanut tietää palaveristamme. Lisäksi hän väitti saaneensa avaruusolennoilta automaattikirjoituksella tiedon, että minä olin salaisen palvelun maksettu agentti. Niinpä hän sanoi ystävyytemme irti. Kun kyseinen automaattikirjoitus oli tullut, paikalla oli ollut Rauni-Leenan paras rajatiedon ystävätär, jonka kanssa ystävyyteni on jatkunut ensi kohtaamisestamme lähtien 1990-luvulta alkaen, ja jatkuu edelleen. Hän oli saanut tarkistaa tekstin, mutta todellisuudessa siinä ei ollut sanaakaan minusta. Myös toisen suomalaisen, erään kontaktihenkilön ja reiki-kouluttajan, Rauni-Leena oli leimannut maksetuksi agentiksi. Täytyy sanoa, että minun oli vaikea ymmärtää hänen jatkamisensa myös Ultrapäivien kassamagneettina. Kun kysyin sitä järjestäjiltä, hekin vetosivat siihen, että ”yleisö haluaa”. Siis esitelmöijiksi valitaan sen mukaan kuin he tuovat rahaa, olivat väitteet kuinka vainoharhaisia ja pelottelevia tahansa? No, en suinkaan hylännyt upeita Ultrapäiviä yhden ristiriidan vuoksi. Viiden vuoden ajan olen järjestänyt Ultrapäivillä ufoiltoja, useimmiten Olli Pajulan kanssa.

(…)

On aikamoinen mysteerio, kuinka vapaasti Rauni-Leena sai toimia sekä Suomessa että ulkomailla hurjine ja pelottavine väitteineen ilman, että sitä suoranaisesti estettiin. Hän tosin joutui samanlaiseen CIA:n uhkailuun, kuten esimerkiksi englantilainen ufotutkija Anthony Dodd. Moni, joka olisi voinut kiistää Rauni-Leenan pahimmat väitteet, vaikeni julkisuudessa. Näitä olivat Tapani Kuninkaan ohella Pekka Suominen ja john E. Mack, jopa James Hurtak. Monet tietysty vetävät tästä sen johtopäätöksen, että minä olen ollut väärässä kritisoidessani Rauni-Leenaa. Itse koen, että kyseiset henkilöt kokivat aiheen liian kiusalliseksi ja mieluummin vaikenivat. Voidaan kyllä hyvällä syyllä kysyä, poikettiinko rehellisen totuuden tieltä, kun suvaitsevaisuuden ja yleisömenestyksen nimissä sallittiin Rauni-Leenan vainoharhaisimmatkin väitteet (1997-2015). Onko IsoSyötteen hotelli Syötekeskus edelleenkin salaisen palvelun koulutuskeskus — koska parvekkeilla on sadeveden poistoreikiä, tai naisten vessojen käsienpesualtaista tulee myrkkykaasuja? Tai minä olen suurvaltojen maksettu agentti?


Kirjoittanut Jonathan Andrews*

Eksopoliittisen liikkeen saadessa pontta se voi olla mahdollisuus kiinnittää huomiota työterveysvaaroihin, jotka tämän alan mukana tulevat. Eksopolitiikassa mukana olevat, ja erityisesti kansalaisdiplomatiaa avaruusolentojen kanssa harjoittavat, saattavat olla tietoisia valtion negatiivisista vasteista sellaisiin aloitteisiin. Kysymys herää tällöin mitä suojamekanismeja kansalaisdiplomaatit saattaisivat käyttää valtion negatiivisia responsseja vastaan.

Yleisesti ottaen kansalaisdiplomatiaa voidaan kuvata kaikkina epävirallisina kontakteina eri valtioiden kansalaisten välillä, verrattuna virallisiiin diplomaattikontakteihin valtioiden edustajien välillä. [1] Mutta vielä erityisemmin kansalaisdiplomatiaa käytetään usein erityisen epämuodollisen diplomatian tarkoitukseen, jossa epäviralliset edustajat (akateemikot, eläköityneet armeijan ja siviiliväestön edustajat, tunnetut julkisuuden hahmot ja yhteiskunnalliset aktivistit) ottavat osaa dialogiin, jonka tarkoituksena on konfliktin ratkaisu, tai luottamuksen rakentaminen. [2] Tässä merkityksessä siihen usein viitataan termillä “Radan II diplomatia.” (Track II Diplomacy) Toisen Radan diplomatia on osoittautunut hyödylliseksi tilanteissa, joissa viralliset, diplomaattiset kommunikaatioyhteydet maiden tai valtion ja kapinallisjoukon välillä ovat hajonneet. Näissä olosuhteissa epäviralliset kanavat voivat toimia usein tehokkaammin ja raivata tietä sitä seuraavalle ”ensimmäisen radan” diplomatialle. [3]

Kun kontaktihenkilöiden määrä kasvaa tasaisesti vuosien mittaan, niin tekee myös yksityisten kansalaisten aloitteiden määrä, joilla luoda yhteys avaruusolentoihin. Nämä pyrkimykset voidaan nähdä ensiaskeleena kansalaisdiplomatian alalla avaruusolentoihin, siinä että ne pyrkivät saamaan kommunikaatioyhteyden ja mahdollisesti tuomaan oman panoksensa luottamuksen rakentamiseen. Mutta miten valtiot reagoivat sellaisiin yksityisiin aloitteisiin? Tulisiko epävirallisten galaktisten diplomaattien olla varovaisia?

Kysymys siitä tulisiko avaruusolentojen kanssa kansalaisdiplomatiaa harjoittavien yksilöiden olla varuillaan valtio negatiivisista vasteista ei ole akateeminen. Päin vastoin, kuten Michael Salla huomautti ECETI-konferenssissa vuonna 2006, on todellakin “laajasti todisteita siitä, että yksilöitä, joilla on kontakti tai kommunikaatioyhteys avaruusolentoihin, on vainottu. (…) Avaruusolentojen kanssa kontaktissa olevien yksilöiden ja organisaatioiden vainoaminen käy selväksi useista eri esimerkkitapauksista, joissa häiritään, ahdistellaan, käydään fyysisesti käsiksi tai vieläkin pahempaa.[4]

Ennen kuin siirrymme eri tyyppisiin valtion negatiivisiin vasteisiin, joita saattaa tulla vastaan, voi olla hyödyllistä ottaa kantaa kysymykseen siitä miksi valtio reagoisi negatiivisesti mihinkään mikä liittyy avaruusolentojen läsnäoloon. Sellaisia reaktioita kuvataan useissa dokumenteissa, kuten esimerkiksi niinkutsutussa Eisenhowerin briiffausdokumentissa (tästä eteenpäin EBD) [5], Robertsonin paneelin löydöksissä vuonna 1953, [6] Brookingsin raportissa vuodelta 1961, [7] sekä, mikäli autenttinen, ensimmäisessä MJ-12:n vuosikertomuksessa. [8] Kaikkiin liittyy päällimmäisenä syynä kansallinen turvallisuus.

Kiinnostavaa kyllä, uhkana kansalliselle turvallisuudelle näissä dokumenteissä ei ole UFOt tai niiden matkaajat itse, vaan mahdollinen kansan reaktio niihin. Todellakin, vaikka oli huolta siitä, että “näiden vierailijoiden motiivit ja lopulliset aikeet pysyvät tuntemattomina” (EBD), yleiskuva on että UFOt ja niiden matkustajat eivät ole osoittaneet minkäänlaista vihamielisyyttä tai tehneet mitään vihamielisiä tekoja. [9] Sen sijaan yllämainitut keskittyvät:

  • Massahysteriaan ja “tarpeeseen välttää julkinen paniikki” (EBD), [10] joka nähdään “uhkana poliittista toimintaa suojelevien elinten järjestäytyneelle toiminnalle.” [11]
  • Mahdolliseen yhteiskunnan hajoamiseen. Brookingsin raportti sivulla 215 varoittaa, että
  • Antropologiset havainnot sisältävät monia esimerkkejä yhteiskunnista, jotka tietävät paikkansa universumissa, mutta jotka ovat hajonneet kun ne ovat joutuneet käsittelemään aiemmin tuntematonta yhteiskuntaa, jolla on erilaisia ideoita ja eri elämäntyylejä; toiset jotka selvisivät sellaisesta kokemuksesta tekivät sen yleensä maksamalla hinnan omien arvojensa ja käyttäytymisensä muutoksena.[12] Ennen tuota MJ-12:n ensimmäisessä vuosikertomuksessa oli jo varoitettu samasta asiasta. [13]
  • Mahdollisuuteen, että ulkovallat voisivat yrittää käyttää avaruusolentojen uhasta kertovaa informaatiota psykologisen sodankäynnin tarkoituksiin. Tämä oli eräs Robertsonin paneelin päähuolenaiheista, joka eksplisiittisesti suositti sen johtopäätöksissään, että 4 “Että tiedustelupalvelut ryhtyvät välittömiin toimenpiteisiin riistääkseen Tunnistamattomilta Lentäviltä Esineiltä niiden erikoisstatuksen, joka niille on annettu, ja mystisyyden auran, jonka ne valitettavasti ovat saaneet.” [14]

Toinen kansallisen turvallisuuden syy liittyy teknologiaan, joka on saatu haltuun, ja sen kansainvälisiin vaikutuksiin. Meidän tulee pitää mielessä, että kaikki tämä on laitettu liikkeelle kylmän sodan aikaan. Maan ulkopuolinen teknologia nähtiin Amerikan mahdollisuutena varmistaa sen dominanssi. Todellakin, MJ-12:n ensimmäisessä vuosikertomuksessa pidetään avaruusolentojen teknologian rekonstruktion etuja ‘mittaamattomina.’ [15] USA:n dominanssin varmistamiseksi oli tärkeää, että muut maat, ja erityisesti Neuvostoliitto, eivät saisi minkäänlaista pääsyä näihin avaruusolentojen teknologioihin. USA:n dominanssin varmistamiseksi informaatio Maan ulkopuolisesta teknologiasta tuli pitää salassa.

MJ-12:n ensimmäisessä vuosikertomuksessa liitetään Majestic-operaatiole, joka käsitteli avaruusolentojen presenssiä Maassa, salassapito-ominaisuus joka ylittää vetypommin kehityksen. [16] Vielä tärkeämpänä dokumentti eksplisiittisesti sanoo: Kotimaiset ja perustuslailliset kysymykset: Käsiteltäessä selkeitä kansaa koskettavien lakien rikkomuksia ja perustuslaissa määriteltyjä takeita, on MAJESTIC TWELVEn jäsenten keskusteluissa tultu tulokseen, että sellaisten kansalaisoikeuksien suoja on vähemmän tärkeä kuin tämän uhan luonne. [17] (Korostus lisätty).

Se ehdottaa lisäksi:

Eräs kaikkein vaikeimmista kansan mielipiteen valtionkontrolloinnin aspekteista mitä tulee kiistämiseen ja tietämättömyyteen — on lehdistön tosiasiallinen kontrollointi. (…) presidentin Erikoispaneelin suositus yhdessä MAJESTIC TWELVEn tukemana on, että jyrkkä kiistämisen politiikka kaikista julki tulevista New Mexicon Roswellin tapahtumista, ja mistään muusta saman kaliiperin tapahtumasta, tulee pakkokeinoin ylläpitää. Kontrolloidusti medialle annettujen julkaisujen interaktiivinen ohjelma, sellaiseen tapaan jossa mustamaaltaan kaikkia siviilien tutkimuksia, tulee ottaa käyttöön aiemman vuoden 1947 National Security Actin mukaisesti. [18] (Korostus lisätty).

Jos tämä dokumentti on aito, se eksplisiittisesti varmistaa Valtiolla oleva käytänteen mustamaalata mikä tahansa avaruusolentokysymyksen siviilitutkimus, kansallisen turvallisuuden nimissä.

Nyt kun me tiedämme miksi, me voimme siirtää huomiomme siihen minkä tyyppisiä negatiivisia reaktioita voidaan odottaa. Seuraavassa on satunnainen valikoima dokumentoituja tapauksia.

Ensimmäinen mahdollinen reaktio on sensuuri, jossa avaruusolentoja ja niiden aktiviteetteja kuvaava informaatio yksinkertaisesti sivuutetaan. James Gilliland, esimerkiksi, tähän mennessä on yli 60 tuntia kuvamateriaalia interaktioista avaruusolentojen kanssa, ja kuitenkin media kieltäytyy kiinnittämästä häneen mitään huomiota. [19] Tai otetaan esimerkiksi Disclosure Press Conference, jonka tri. Steven Greer järjesti, jossa kymmenet uskottavat silminnäkijät julistivat olleensa mukana Valtion avaruusolentoja käsittelevissä projekteissa. Jonathan Kolber aivan oikeutetusti ihmettelee miksi tällainen tapahtuma ei ole saanut massamediassa mitään huomiota, ja tuli päätelmään siitä, että tämä on osaltaan tarkoituksellinen strategia. [20]

Sensuurin lisäksi naurunalaiseksi saattaminen on yleinen vaste. Jonathan Kolberin epäilys siitä, että tämä on hyvin suunniteltu strategia, on myös muiden mielipide: “Perustuen [Robertsonin paneelin] suosituksiin, PR-suhteiden komitea kokoontui vähentämään kansan kiinnostusta UFOihin. Sellaisiin käsitteisiin uskovat esitettiin julkisesti typerinä ja irrationaalisina. Tämä yritys hyödynsi tunnettuja tiedemiehiä sekä julkkiksia ja massamediaa. Jopa vaikutusvaltainen Disney-korporaatio oli mukana debunkkauksessa. Tästä eteenpäin ufologia nähtiin huonomaineisena akateemisissa piireissä, ja UFOt ovat muuttuneet sekopääyhteisöjen aiheeksi.” [21]

Tyypillinen esimerkki tästä on Dana Milbankin kirjoittama juttu Washinton Postissa 17. syyskuuta 2007 X-Conferencesta sekä lehdistötilaisuudesta, jonka Paradigm Research Group piti 16. syyskuuta 2007 National Press Clubilla. [22] Milbank esitti asiat irti kontekstista niin, että ne näyttivät naurettavilta ja X-Conferencen lehdistötilaisuus farssilta.

Avaruusolentojen kanssa kansalaisdiplomatiaa toteuttavat henkilöt voivat odottaa myös joutuvansa valtion valvonnan alaisiksi. “Lopultakin [Robertsonin] komitean ehdotuksien johdosta valtion agentit ja vakoojat valvoivat UFOja tutkivia ryhmiä estääkseen heitä vaikuttamasta massojen ajatteluun. Niinkin myöhään kuin 1976 löydettiin CIA:n muistio, joka kertoi UFO-ryhmiin kohdistuneista aktiviteeteista.[23] UFO-tutkija Nick Redfern kirjoitti kirjan UFO-silminnäkijöiden ja -tutkijoiden valtionvalvonnan historiasta. [24] Sellainen valvonta voi esiintyä jopa kaukokatselun muodossa. [25]

Valtion valvonnan lisäksi avaruusolentojen kanssa kansalaisdiplomatiaa harjoittavat USA:n kansalaiset voivat kohdata myös juridisia toimenpiteitä. Tässä kontekstissa relevantteja ovat Logan Act sekä niinkutsuttu Extraterrestrial Exposure Act, joka voi tarjota valtiolle joitain oikeuslähteitä joille rakentaa keissi.

Logan Actin tarkoitus on estää yksityisiltä kansalaisilta kansainvälisen diplomatian häiritseminen / väliintulo, tekemällä siitä rikos.

§ 953. Yksityinen kirjeenvaihto ulkovaltojen kanssa.

Kuka tahansa USA:n kansalainen, missä hän sitten onkaan, joka, ilman USA:n valtuutusta, suoraan tai epäsuorasti aloittaa tai jatkaa minkäänlaista kirjeenvaihtoa tai keskustelua minkään ulkomaisen valtion tai viranomaisen tai agentin kanssa, aikeenaan vaikuttaa minkään ulkomaisen valtion tai minkään ulkomaisen virkailijan tai agentin toimenpiteisiin tai käytökseen, suhteessa mihinkään kiistoihin USA:n kanssa, tai kumoten USA:n toimet, voidaan tuomita tämän lain nojalla sakkoon tai vankeuteen korkeintaan kolmeksi vuodeksi, tai molempia. (…) [26]

Logan Acti ei mainitse Maapallon ulkopuolisia suhteita. Se sanoo, että yksityiset kansalaiset, jotka ovat tekemisissä ulkomaisten valtioiden kanssa virallisten kanavien ulkopuolella, voivat saada sakkoa tai vankeutta. Kuitenkin on järkevää olettaa, että jos ratio legis kieltää USA:n kansalaiselta ilman auktoriteettia mikä tahansa väliintulo USA:n valtion ja ulkomaiden hallitusten välisiin suhteisiin, silloin a fortiori USA:n valtio ei halua kansalaistensa tulevan väliin Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden suhteisiin.

Toinen laillinen oikeutus voisi johtua niinkutsutusta ‘Extraterrestrial Exposure Actista,’ joka virallisesti on nyt kumottu. Tämä laki teki kontaktista USA:n kansalaisen ja avaruusolennon tai niiden aluksen kanssa suoraan laitonta. “Jo kirjoissa olevan lain mukaan: (Osio 14, Kohta 1211 Liittovaltion Lainsäädännössä, joka on otettu käyttöön heinäkuun 16. 1969, ennen Apollo-kuutehtäviä), kuka tahansa sellaiseen kontaktiin syyllistynyt automaattisesti muuttuu rikolliseksi, joka saa vankeutta vuodeksi ja sakkoa $5,000. NASAn johtajalla on valtuus määrittää joko kuullen tai kuulematta tätä henkilöä että hän tai esine ovat ”maan ulkopuolisesti altistuneet” ja asettaa määrämättömän pituisen aseellisen karanteenin, jota ei voida lopettaa millään oikeuden päätöksellä.

Henkilöiden määrälle ei ole minkäänlaista rajaa kuinka monta heistä voidaan näin asettaa karanteeniin mielivaltaisesti.

”Maan ulkopuolisen altistuksen” määritelmä jätetään täysin NASAn johtajan tehtäväksi, joka näin saa täyden diktatorisen vallan, joka on täysin epäperustuslaillinen.” [27]

Ihmiset kokevat myös rahallista sabotaasia ja/tai estämistä. Wendelle Stevens, eläköitynyt everstiluutnantti USA:n ilmavoimista, joka ensimmäisenä todisti UFO-sataa palvellessaan Alaskassa 1947, mainitsee miten tietovuotaja otti häneen yhteyttä, joka halusi tulla tapaamaan häntä. “Hän sanoi pakkaavansa ja hyppäävänsä bussiin iltapäivällä. sain soiton kaksi tuntia myöhemmin, ja hän sanoi että hän oli mennyt pankkiin nostamaan rahaa matkaansa varten ja hänen pankkikorttinsa ei toiminut. Hän koitti Visaa ja Mastercardia, ja nekään eivät toimineet. Kaikki hänen rahoituslähteensä oltiin pantu poikki.[28] Tämä tuntuu olevan ‘standarditoimenpide’: “Kaikki potentiaaliset tietovuotajat tai muuten ongelmana nähdyt pian huomasivat miten CIA käytti sen suhdettaan muihin valtion virastoihin (kuten verotoimistoon)… ja että hänen luottokelpoisuutensa oli huonontunut, työhistoria pilattu, pankkitili jäädytetty, saapuneet postit avattu ja urat pilattu.[29]

Toinen yleinen ilmiö on tietokonesabotaasi. Verkkosivut kuten Project Camelot,[30], joka on omistautunut tietovuotajien todistuksille, joutuu usein DDOS-hyökkäysten (‘dedicated denial of service’) kohteeksi eikä sinne pääse. Julkisella BBS:llä, joka on osittain omistautunut UFO-asialle, kontakti- ja abduktioilmiön tutkimukselle, useat jäsenet selittävät miten he ovat kokeneet tietokoneidensa ja kovalevyjensä kaatumista, hakkerointia ja hakkerointiyrityksiä.[31]

Monet kuvaavat eri tyyppistä häirintää ja ahdistelua. Tri. Karla Turner [englanninkielen professori josta tuli avaruusolentojen abudktioilmiön asiantuntija] elokuvassa Taken, kertoi seuraavista esimerkeistä häirinnästä, jota hänen tuntemansa abduktoidut kokivat:

  • “Kun Amy lähti ajamaan kotiin, häntä seurasi valtion partioauto, joka pysyi muutaman tuuman päässä hänen puskuristaan tai hänen autonsa vierellä maileja.”
  • “armeijan helikopterin häirintä,”
  • “puhelujen häirintä,
  • ja muut tapaukset jotka tuntuvat enemmän olevan ihmisperua kuin perua avaruusolennoilta.”[32]

Jotkut Serpo-tarinaa tutkineet — joka kertoo väitetystä vaihdantaohjelmasta USA:n valtion ja maan ulkopuolisen planeetan nimeltä Serpo välillä — kokivat asuntomurtoja. [33]

Pahamaineisia myös ovat vierailut niinkutsutuilta “miehiltä mustissa”, jotka usein mutta eivät aina esittävät valtion viranomaisia. Useat ovat todistaneet miten heidät altistettiin näiden mustapukeisten henkilöiden väijymisen “terrorille”.[34]

Joskus ihmiset kokevat laittomia pidätyksiä. Mack Brazel, joka löysi ja raportoi viranomaisille kuuluisan Roswellin tapauksen, pidätettiin laittomasti ja pidettiin ilmatukikohdassa kolme päivää.[35]

Tähän läheisesti liittyen on tapauksia joissa ihmisiä abduktoidaan. Karla Turner esimerkiksi kuvaa useita abduktiotapauksia, jotka avaruusolentojen abduktiotapauksensa jälkeen joutuivat armeijan abduktoimiksi. Hän lainaa Leah Haley’n tapausta ‘ilmiselvänä.’[36]  Tätä ilmiötä on laajalti tutkinut tri. Helmut Lammer, joka kirjoitti kirjan ja useita artikkeleja siitä. [37] Hän otti käyttöön termin ‘MILABs’ (armeijan abduktioista tai armeijan henkilöistä jotka on abduktoitu) sitä varten. Toiset kirjailijat abduktioilmiöstä, esim. Katharina Wilson, myös kuvaavat näitä ‘MILABs’-tapauksia.[38]

Abduktioiden ja laittomien pidätysten aikaan monien väitetään joskus altistuneen muistin muokkaukselle ja indoktrinaatiolle.[39] Tämä ei tapahdu vain siviileille: valtiolle työskennelleet ja Maan ulkopuolista materiaalia tai olentoja käsitelleet ihmiset usein kärsivät samasta kohtalosta.[40] Eräs pahamaineisempi (ja kiistellympi) tapaus tässä suhteessa on väitetty Dan Burischin tapaus, jossa hänen väitetään olleen mikrobiologi ja työskennelleen useissa “syvän pimeissä” avaruusolentoihin liittyneissä projekteissa, kuten Bill Hamilton raportoi.[41]

Samalla tavoin, joskus, häirintään ja ahdisteluun liittyy muita psykologisen sodankäynnin menetelmiä. Eräs tunnettu tapaus on Paul Bennewitzin tapaus, jossa sähkölaitteiden asiantuntija purki salaisia kommunikaatioita väitetystä avaruusolentojen tukikohdasta.[42] Monet kirjoittajat ovat sitä mieltä, että Bennewitz tahallaan ‘henkisesti murennettiin.’ Useat abduktiohenkilöt raportoivat, että heidät altistetaan toisenlaisille mielenhallintatekniikoille, ja on väitetty, että he eivät ole tässä yksin: eräässä haastattelussa terapeutti Stephanie Relfe mainitsee miten tämä on tapahtunut hänelle ja hänen aviomiehelleen, ja miten heidät altistettiin eri tyypin psyykkisille hyökkäyksille.[43]

Usein ihmisiä uhkaillaan fyysisellä väkivallalla.[44] Mutta pahimmissa tapauksissa kohde eliminoidaan. Todellakin, jos kaikki muu epäonnistuu, vallassaolijat eivät epäröi sortua murhaamaan, niinkuin professori Schellhorn huomauttaa: ampuma-aseen laukauksesta johtuva kuolema. Mahdollisesta myrkytyksestä johtuva kuolema. Mahdollisesta kuristamisesta johtuva kuolema. Tappavien virusten käyttämisestä johtuvat mahdolliset kuolemat. Kukaan ei elä ikuisesti. Kuitenkin viimeaikaiset UFO-tutkijoiden Phil Schneider, Ron Johnson, Con Routine, Ann Livingston ja Karla Turner epäilyttävät kuolemat, sekä usean aiemman tutkijan kuolemat tuntuvat vain lisäävän painoarvoa todellisuudelle, josta monet muut ufologit ovat tietoisia: UFO-tutkimus ei ainoastaan ole potentiaalisesti sekä vaarallista, mutta että keskimääräisen vakavan tutkijan elinikä on paljon lyhyempi kuin valtakunnan keskiarvo.[45] (korostus lisätty)

Haastattelussa Wendelle Stevens, joka yllä mainittiin, myöntää että tietovuotaja otti häneen yhteyttä, joka väitti olevansa tällainen palkkamurhaaja.[46] Se, että tällaisia käytänteitä on olemassa, saa usealta muulta tutkijalta vahvistusta: “CIA harvoin likaa itse omia käsiään johonkin niin sotkuiseen ja vaaralliseen kuin palkkamurha. Usein palkkamurhaajat ja sopimusagentit pidetään listoilla tällaisia toimia varten. Kun CIA ei henkilökohtaisesti ole mukana, se yrittää saada kohteen kuoleman näyttämään niin paljon ’vahingolta’ kuin mahdollista…[47] Vivienne Legg viittaa tähän myös ‘kuolettavana häirintänä.’[48]

Project Camelotin verkkosivulla on monia‘tribuuttisivuja’ ihmisille, jotka ovat kuolleet epäilyttävissä olosuhteissa.[49] Artikkelissan prof. Schellhorn mainitsee käytännössä saman listan ihmisistä, jotka ovat kuolleet epäilyttävissä olosuhteissa. Listaan kuuluu mm. tri. John Badwey, Paul Bennewitz, tri. Eugene Blass, Ron Bonds, Mae Brussell, Danny Casolaro, tri. J. Clayton, William Cooper, tri. Cooperson, Ruth Drown, Frank Edwards, Don Elkins, James V. Forrestal, tri. Max Gerson, Harry Hoxsey, Morris K. Jessup, tri. Milbank Johnson, Ron Johnson, Todd Kauppila, Jim Keith, tri. David Kelly, John F. Kennedy, Dorothy Kilgallen, tri. William Koch, George Lakhovsky, Ann Livingston, Brian Lynch, tri. Eugene Mallove, tri. James McDonald, Stanley Meyer, tri. Wilhelm Reich, Royal Rife, Ron Rummel, Phil Schneider, Leonid Strachunsky, Jose Trias, Karla Turner, Gary Webb sekä 25 Marconin tieteilijää, jotka kaikki kuolivat mystisissä olosuhteissa vuosina 1982-88. [50]

Esitetyt esimerkkihenkilöt yllä ovat kaikki altistuneet valtion negatiivisille vasteille, ja olennaisesti johtopäätös on, että kuka tahansa millä tavalla tahansa Maan ulkopuolisen presenssin kanssa tekemisissä oleva voi muuttua kohteeksi, oli kyseessä sitten UFO-tutkija, abduktiohenkilö, kontaktihenkilö, tieteentekijä tai valtiolle työskentelevä.

Yllämainitut tapaukset paljastavat myös, että nämä negatiiviset valtiolliset vasteet ovat olleet käynnissä erittäin pitkän aikaa. Professori G. Cope Schellhorn viittaa vuoden 1971 Otto Binderin artikkeliin, joka tutki 137:ää epäilyttävää kuolemantapausta vuodesta 1961. Mystiset ja epäilyttävät kuolemat UFO-tutkijoiden keskuudessa eivät ole mitään uutta. Vuonna 1971 tunnettu kirjailija ja tutkija Otto Binder kirjoitti artikkelin Saga-lehden erikoisraporttiin UFOista otsikolla “UFO-tutkijoiden likvidointi.” Binder oli tutkinut kuolemantapauksia ”ei vähempää kuin 137 lentävien lautasten tutkijoiden, kirjailijoiden, tieteentekijöiden ja silminnäkijöiden keskuudessa, jotka olivat kuolleet viimeisen 10 vuoden aikana, joista monet olivat kuolleet mitä mystisimmissä olosuhteissa.”

Binderin esittämät valitut tapaukset olivat täynnä sydänkohtauksia, epäilyttäviä syöpiä ja esimerkkejä suorista murhista. [51]

Häirintätapaukset alkoivat paljon tuota ennen: Alan Benderin luona kävivät “miehet mustissa” vuonna 1954.[52] Ja jopa ennen tuota Roswellin aikaan vuonna 1947 Mack Brazelia pidettiin laittomasti pidätettynä monta päivää.[53]

Näitä negatiivisia valtion vasteita kohdatessaan, mitä suojamekanismeja voivat kansalaisdiplomatiaa avaruusolentojen kanssa harjoittavat keksiä? Mahdolliset suojamekanismit toimivat kolmella tasolla. Ensimmäinen mekanismitaso voisi koostua toimista, jotka ovat osoitettu suoraan tietyn tyyppisiin vasteisiin. Toisen tason mekanismi voisi olla yleisempiä suojamekanismeja negatiivisia vasteita vastaan. Molemmat näistä eivät kuitenkaan tarjoa pitkäaikaista menestystä, sillä ne hoitavat vain oireita (negatiiviset vasteet), sen sijaan että ne hoitaisivat syytä (miksi valtio reagoi negatiivisesti). Kolmannen tason mekanismien täten tulisi etsiä ratkaisuja, jotka vastaavat negatiivisten vasteiden juurisyyhyn. Sekä syyhyn että seuraukseen vaikuttaminen todennäköisemmin tarjoaa paremmat mahdollisuudet pitkäaikaisemmalle menestykselle. Tarkastellaan nyt tarkemmin näitä kolmea tasoa.

Ensimmäisen tyypin mekanismi koostuu tietyistä vastatoimista erityisiin vasteisiin. Sensuuri, esimerkiksi, on osoittautumassa vaikeammaksi ja vaikeammaksi uusien kommunikaatioteknologioiden myötä. Internet tarjoaa ihmisille mahdollisuuden levittää tietoa paljon helpommin kuin ennen. Informaatiota voidaan julkaista verkkosivuilla tai uutiskirjeenä, keskustelupalstoille ja uutisryhmiin, tai lähettää sähköpostilla suuria määriä. Useat vastaanottajat voivat edelleen levittää viestiä eteenpäin useille ihmisille.

On myös varsin helppoa suorittaa ehkäiseviä toimenpiteitä erilaisia tietokonesabotaasin muotoja vastaan, sillä teknisiä ratkaisuja on saatavilla. Palomurin asentaminen voi estää hyökkäykset ja hakkerointiyritykset. Palvelunestohyökkäyksiä voidaan ehkäistä yhdistämällä palomuuri ja kuormanjakosofta. Eräs Open Minds -foorumin jäsenistä esimerkiksi raportoi miten yritykset murtautua hänen tietokoneelleen epäonnistuivat, koska hänellä oli asianmukaiset suojaavat ohjelmistot asennettuna.[54] Joitain toimenpiteitä voidaan suorittaa myös vähentämään rahallisen sabotaasin mahdollisuuksia, kuten vähentää korttiostojen määrää ja pitämällä transaktiot kontrollissa.

Nämä vastatoimet ovat aina yksittäistä negatiivista vastetta varten mietitty. On selvää, että suorat vastatoimet tiettyjä negatiivisia vasteita vastaan ovat vaikeampia joissain tapauksissa. Miten esimerkiksi estää valvonta? Myöskään abduktioille ei tunnuta kykenevän tekemään paljoakaan ehkäisevästi (ilman että joutuu sijoittamaan paljon rahaa, esim. palkkaamaan henkivartijat). Monet MILABin kokeneet abduktiohenkilöt ovat raportoineet, että heidät on tahtonsa vastaisesti huumattu ja usein heidän tietämättään ennen abduktiota.[55]

Toisen typpinen suojamekanismi negatiivisia vasteita vastaan on siis yleisluontoisempi. Julkisuus, esimerkiksi, toimii hyvin monille tietovuotajille. Vetämällä itseensä huomiota he ehkäisevät negatiivisia vasteita, koska valtio ei halua heille enempää huomiota, ja negatiiviset vasteet tuntuisivat lisäävän uskottavuutta heidän väitteilleen. Julkisuus on osoittautunut onnistuneeksi monien tietovuotajien tapauksessa, kuten esim. Bob Lazar.[56] Se ei kuitenkaan ole täysvarma mekanismi, sillä jotkut tietovuotajat ovat kadonneet. John Maynardin, kuuluisan tietovuotajan Disclosure Projectista, tapaus tulee mieleen.[57] Maynard mystisesti katosi paljastettuaan salaista informaatiota koskien avaruusolentoja, jonka hän oli löytänyt palvellessaan puolustustiedustelupalvelu DIA:n leivissä. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun hänet vapautettiin liittovaltion kuritushuoneelta vuonna 2003 salassapitovalansa rikkomisesta.[58]

Läheisesti julkisuuteen liittyvä vastakeino on verkostoituminen, sillä negatiiviset vasteet todennäköisemmin paljastuisivat verkostolle.

Toinen mekanismi on käyttää ‘uskottavan kiistettävyyden’ suojaa kun levittää informaatiota, sillä tämä vähentää informaation ‘uhkaavuustasoa’. Viimeisenä oikeusturvavakuutus on mahdollisesti hyvä idea, sillä tapauksia viedään usein oikeusasteiden käsiteltäväksi.

Kolmannen tyypin mekanismit pureutuvat suoraan negatiivisten vasteiden juurisyihin ja vastaavat kysymykseen “miksi” näitä vasteita esiintyy. Se mitä vastassamme on, on ilmeinen intressiristiriita, ja näin konfliktinratkaisun tekniikoita voidaan soveltaa. Nykyisissä olosuhteissa on tärkeää yrittää ja löytää win-win -lopputuloksia kontaktihenkilöiden ja tiedustelupalveluiden välillä avaruusolentoja koskevan tiedon levittämisessä. Tämä voidaan saavuttaa keskittymällä yhteisiin etuihin (vastakkaisten kantojen sijaan), sillä sellaiset yhteiset edut ovat keskeinen win-win -ratkaisuissa.[59] Tämä edellyttää tasapainoista ja vastuullista lähestymistapaa, joka välttää minkäänlaisten negatiivisten reaktioiden synnyttämisen. Tässä kontekstissa on tärkeää kehittää konfliktinratkaisukeinoja ja avata kommunikaatiokanavat.

Ensimmäinen askel tuohon suuntaan kansalaisdiplomaateilla on lähettää selvä signaali siitä, että he eivä ole vihollisia, ja että he eivät ole uhka, ja että päinvastoin he etsivät yhteistä ratkaisua joka on kaikille hyväksyttävä. Useisiin ongelma-alueisiin, jossa kansallisen turvallisuuden uhka havaitaan, löytyy ratkaisuja. Kansaa voidaan esimerkiksi valistaa siitä etteivät he reagoisi massahysterialla asteittaiseen tiedonjulkistamiseen. Näyttää siltä kuin siedätysohjelma olisi käynnissä, ja kansalaisdiplomaatit voivat olla aktiivisessa roolissa avustaessaan sen edistämisessä. Toinen tärkeä aspekti voi olla puhua koskemattomuuden mahdollisuudesta niille, jotka ovat kokeneet negatiivisia valtiollisia vasteita. Yhä useampi pyytää sellaista koskemattomuutta, [60] ja jopa ‘Totuuskomissiota’.[61] Samalla tavoin voidaan tutkia ratkaisuja muilla alueilla. Kaikki näistä, kuitenkin, ovat tämän tutkielman skoopin ulkopuolella.

Johtopäätös: Valtion negatiiviset vasteet ovat todellisuus, jonka kansalaisdiplomaateiksi haluavat joutuvat ottamaan huomioon. Nämä vasteet voivat vaihdella yksinkertaisesta häirinnästä ja sensuurista aina kohteen eliminointiin silloin kun kohde nähdään uhkana. Esimerkit yllä näyttävät, että sellaiset negatiivset vasteet ovat olleet käynnissä vuosikymmeniä ja että kukaan ei ole a priori suojassa sellaisilta vasteilta.

Vastatoimet näille negatiivisille vasteille, jotka todennäköisimmin tarjoaisivat pitkäaikaisen menestyksen mahdollisuuden, ovat niitä jotka ottavat kantaa negatiivisten vasteiden juurisyyhyn. Soveltamalla konfliktinratkaisun tekniikoita voidaan saavuttaa pitkäaikainen win-win ratkaisu, joka keskittyy kaikkien osapuolten yhteisiin etuihin. Me voimme toivoa, että niin tekemällä kansalaisdiplomatia avaruusolentojen kanssa seuraa samanlaista polkua kuin kansalaisdiplomatia kansainvälisissä suhteissa, jossa sitä alunperin vastustettiin, sitten vastahakoisesti sopeuduttiin, ja nyt sitä virallisesti käytetään diplomaattiyhteisössä.

*  * *

*HUOM: Jonathan Andrews on pseudonyymi kirjoittajalle, joka haluaa pysyä nimettömänä. Kirjoittaja on tiedossa Exopolitics Journalin päätoimittajalle, joka on suostunut julkaista tämän artikkelin pseudonyymillä johtuen legitiimistä huolesta, että kirjoittajaa vastaan hyökättäisiin.


Viitteet

[1]    http://iboinstitute.org/mod/glossary/view.php?id=64&mode=letter&hook=C&sortkey=CREATION& sortorder=asc

[2]    http://en.wikipedia.org/wiki/Track_II_diplomacy. Muita hyödyllisiä kansalaisdiplomatian määritelmiä löydät esim:  http://en.wikipedia.org/wiki/Citizen_diplomacy ; ja  http://www.colorado.edu/conflict/peace/treatment/citdip.htm

[3]    http://www.colorado.edu/conflict/peace/treatment/citdip.htm.

[4]    Michael Salla, “ECETI Conference & Galactic Peace Sanctuaries,” in Exopolitics Journal, vol. 1:4 (October 2006). Verkossa: http://www.exopoliticsjournal.com/vol_1_4_salla.pdf.

[5]    Briefing Document: Operation Majestic 12. Prepared for president-elect Dwight D. Eisenhower, 18 November 1952. Available online at: http://www.majesticdocuments.com/pdf/eisenhower_briefing.pdf.

[6]    Robertsonin paneelin löydökset ja ehdotukset ovat osa niinkutsuttua Durant’n raporttia, joka on yksityiskohtainen raportti paneelin mietinnöistä. Sen virallinen nimi on Report Of Scientific Advisory Panel On Unidentified Flying Objects Convened By Office Of Scientific Intelligence, CIA. Se löytyy verkosta: http://www.cufon.org/cufon/robert.htm.

[7]    Brookingsin raportti, s. 215; lainattu sivulla http://www.enterprisemission.htm/brooking.htm, jossa on myös useita skannattuja sivuja alkuperäisestä raportista. Raportin nimi on Proposed Studies on the Implications of Peaceful Space Activities for Human Affairs.

[8]    Majestic Twelve Project: 1st Annual Report. Tämän dokumentin aitous on kiistetty, jossa jotkut asiantuntijat, kuten Wood (www.majesticdocuments.com) pitävät sitä aitona, ja toiset kuten Stanton Friedman pitävät sitä kollaasina, joka on kopioitu muista dokumenteista. Raportti on verkossa: http://www.geocities.com/Athens/Crete/9923/mj12i1.html, sekä muilla sivuilla.

[9]    Mainittu esim. Robertsonin paneelin löydöksissä.

[10]   Ilmaistu EBD:ssä.

[11]   Mainittu esim. Robertsonin paneelin löydöksissä: 3.a.

[12]   The Brookings Report, l.c.

[13]   Majestic Twelve Project: 1st Annual Report, p. 8.

[14]   The Durant Report, l.c.

[15]   Majestic Twelve Project: 1st Annual Report, p. 5.

[16]   Majestic Twelve Project: 1st Annual Report, p. 7.

[17]   Majestic Twelve Project: 1st Annual Report, p. 8.

[18]   Majestic Twelve Project: 1st Annual Report, p. 8.

[19]   James Gilliland, “Contact and Censorship,” http://www.eceti.org/censorship.htm

[20]   Jonathan Kolber, “ DEAFENING SILENCE: Media Response to the May 9th Event and its Implications Regarding the Truth of Disclosure,” http://www.disclosureproject.org/May9response.htm

[21]   http://www.articlesbase.com/hobbies-articles/the-robertson-panel-the-cia-considers-ufos-211953.html

[22]   Dana Milbank, “There’s the Red Vote, the Blue Vote . . . and the Little Green Vote,” Washington Post, 17 Sept 2007. Verkossa: http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2007/09/17/AR2007091701780_pf.html

[23]   http://www.articlesbase.com/hobbies-articles/the-robertson-panel-the-cia-considers-ufos-211953.html

[24]   Nick Redfern, On the Trail of the Saucer Spies. Steve Hammons teki arvion: Steve Hammons, “History of government surveillance of UFO witnesses and investigators examined in new book,” American Chroniclessa, http://www.americanchronicle.com/articles/viewArticle.asp?articleID=8341.

[25]   Kontaktihenkilö / abduktiohenkilö Jeanine Marie Steiner kuvaa sitä miten häntä monitoroivat kaukokatselijat. Jeanine Marie Steiner, The Masquerade Party at Secret Canyon, omakustanne, Denver (CO), USA, 1998.

[26]   1 Stat. 613, January 30, 1799, codified at 18 U.S.C. § 953 (2004).

[27]   http://www.karenlyster.com/law.html

[28]   “Leading Edge Research haastattelee Wendelle C. Stevensia,” http://groups.yahoo.com/group/exopolitics/message/83

[29]   Steve Mizrach, “Welcome to Spookland: Tricks of the Trade of the CIA,” http://www.fiu.edu/~mizrachs/spookland.html.

[30]  Project Camelot verkkosivu: www.projectcamelot.org

[31]   Verkkosivu: www.openmindsforum.com . Erikoisketju foorumilla omistettu ‘Valtion tarkkailulle.’ See:http://lucianarchy.proboards21.com/index.cgi?board=talk&action=display&thread=1155254404

[32]   Karla Turner, Taken, e-bookversio, s. 148. Saatavilla: http://www.karlaturner.org.

[33]   Bill Ryan myöhemmin vahvisti tämän yksityisessä sähköpostikeskustelussa. Bill Ryan on entinen Serpo-julkaisujen verkkosivun ylläpitäjä, www.serpo.org.

[34] Miehistä mustissa on monia dokumentoituja tapauksia. Hyviä artikkeleita: Anne Jablonicky, “Men in Black: The UFO Terrorists,” UFO Universe Magazine, Vol.1, No.3, Nov., 1988.  Saatavilla verkossa at: http://www.totse.com/en/fringe/men_in_black/ufoterr.html

[35] Thomas J. Carey ja Donald R. Schmitt, Witness to Roswell. Unmasking the 60-year Cover-Up, New Page Books, 2007, p. 67-76.

[36]   Karla Turner, Taken, e-bookversio, s. 148. Saatavilla verkossa: http://www.karlaturner.org.

[37]   Helmut Lammer, “New Evidence of Military Involvement In Abductions.” Saatavilla verkossa:  http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/abduct069.html.

[38] Katharina Wilson, I forgot what I wasn’t supposed to remember, e-book, 2007, saatavilla verkossa: http://www.alienjigsaw.com.

[39]   Yllämainittu haastattelu Wendelle Stevensin kanssa antaa esimerkkejä tästä, kuten myös Steve Mirzachin artikkeli.

[40]   Kts. esim. yllämainittu Steve Mirzachin artikkeli. Toinen kiinnostava tapaus, jossa henkilön muistoja muutettiin on kuvattu yksityiskohtaisesti tekstissä “The Mars Record Interview,” http://www.surfingtheapocalypse.com/mars_records.html.

[41]   Bill Hamilton, “The Saga of Dan Burisch from Beginning to End,” http://www.rense.com/general42/mssy.htm.

[42]   Dee Finney, the mental destruction of Paul Bennewitz, julkaistu verkossa: www.greatdreams.com/Falcon-Richard-Doty.htm.

[43]   “The Mars Record Interview,” http://www.surfingtheapocalypse.com/mars_records.html

[44]   Kts. esim. Anne Jablonickyn artikkeli joka mainittiin yllä.

[45]   Prof. G. Cope Schellhorn, “Is someone killing our UFO investigators,” UFO Universe Magazinessa, Syksy 1997. Saatavilla verkossa: http://www.metatech.org/ufo_research_magazine_evidence.html.

[46]   Wendelle Stevens, l.c.

[47]   Steve Mirzach, a.c.

[48] Vivienne Legg, “The UFO Conspiracy – It’s Really Down to Earth People,” http://www.gaiaguys.net/UFOs_Down_to_Earth.htm

[49]   www.projectcamelot.org/tribute.html.

[50]   Prof. G. Cope Schellhorn, a.c.

[51]   Prof. G. Cope Schellhorn, a.c.

[52]   Anne Jablonicky, a.c.

[53] Thomas J. Carey ja Donald R. Schmitt, Witness to Roswell. Unmasking the 60-year Cover-Up, New Page Books, 2007, p. 67-76.

[54]   http://lucianarchy.proboards21.com/index.cgi?board=talk&action=display&thread=1155254404.

[55]   Kts. esim. Katharina Wilson joka mainitsee kymmeniä tapauksia joissa hänet on huumattu ja abduktoitu: Katharina Wilson, I forgot what I wasn’t supposed to remember, e-book, 2007, Saatavilla: http://www.alienjigsaw.com.

[56]   George Knapp teki dokumentin Lazarista Las Vegasin TV-kanava KLASille. Lisäinfoa Bob Lazarista löytyy http://en.wikipedia.org/wiki/Bob_Lazar.

[57]   Tätä kirjoitettaessa, syyskuussa 2007, John Maynard on ollut kateissa useita kuukausia. Hänen katoamisestaan raportoiti UFO-tutkijoiden yhteisöön sähköpostilla Randy Kitchur elokuussa 2007. Maaliskuussa 2003 John Maynard oltiin pidätetty rikkomasta hänen salassapitovalaansa, mutta vapautettu pian tämän jälkeen. http://www.virtuallystrange.net/ufo/sdi/program/backgrounders/234bg.html. Sitten vuonna 2007, hän mystisesti katosi uudelleen.

[58]  Lähde: http://www.virtuallystrange.net/ufo/sdi/program/backgrounders/234bg.html

[59]   Tästä kontekstista kts. esim. Roger Fisher ja William Ury, “Getting to Yes: Negotiating Agreement Without Giving In,” http://www.colorado.edu/conflict/peace/example/fish7513.htm.

[60]   Kiinnostava kuvaus on esitetty Brian Hambleyn tekstissä “Truth Amnesty – A Higher Calling,” verkossa: http://c3hamby.blogspot.com/2007/09/truth-amnesty-higher-calling.html.

[61]   Eräs tällaisen Truth and Reconcilliation Commission -totuuskomission pääpuolestapuhujia on Alfred Webre, joka puolusti ideaa myös vuoden 2007 X-Conferencessa. Lisätietoja ja detaljeja, kts: http://exopolitics.blogs.com/exopolitics/2007/09/x-conference-li.html

Salaisen kontaktihenkilöiden vastaisen vastatiedusteluohjelman paljastaminen

Julkaistaan tässä muutama artikkeli tiedustelupalveluista ja niiden roolista yhteiskunnassamme ja tietojen salailussa. Tapani Koivula kirjoitti Suomen UFO-tutkijoiden UFO-raportti -julkaisussa numerolla 22-23 siitä miten Rauni-Leena Luukanen-Kilde oli äärimmäisen paranoidi kaikkea tiedustelutoimintaa liittyvää kohtaan. Tämän artikkelisarjan tarkoituksena kertoa yleisesti siitä miten Rauni-Leenan luulot tiedustelupalveluja kohtaan ovat jossain mielessä faktoihin perustuvia.

Tapani Koivula kirjoitti UFO-raporttijulkaisussa nro. 22-23:

Tapani Kuningaskin huolestui 1990-luvun lopulla Rauni-Leenan salaliittoväitteistä. Rauni-Leena oli mukana elvyttämässä Iso-Syötteen ufoseminaareja vuonna 1997. Muita aktivisteja seminaarissa olivat Suomen Ufotutkijat sekä Helsingin Ufoyhdistys — Interplanetaristit. Kaikkien yllätykseksi Rauni-Leena karkasi seminaarista ennen ufopaneelia, saatuaan selville, että Syötteen hotelli on salaisen palvelun koulutuskeskus… Ja Suomen kaupungeissa katuvaloihin oli muutettu infrapunasäteilijät ihmisen aivotoiminnan hämärtämiseksi. Tapanin aloitteesta erilaisten rajatiedon tilaisuuksien järjestäjät pitivät palaverin Ekbergin kahvilassa Helsingissä. Yritimme tehdä sopimuksen, että sekä Rauni-Leenan että koko rajatiedon suojelemiseksi skeptisiltä toimittajilta Rauni-Leenaa ei kutsuttaisi esitelmöijäksi vähään aikaan. Kokouksessa oli kuitenkin niitä, jotka olivat jo ehtineet kutsua hänet puhujaksi, eivätkä halunneet perua tilaisuutensa yleisömagneettia.

Itse olen aina kannattanut suvaitsevaisuutta ja erilaisten mielipiteiden sallimista. Yllättäen Rauni-Leena oli saanut tietää palaveristamme. Lisäksi hän väitti saaneensa avaruusolennoilta automaattikirjoituksella tiedon, että minä olin salaisen palvelun maksettu agentti. Niinpä hän sanoi ystävyytemme irti. Kun kyseinen automaattikirjoitus oli tullut, paikalla oli ollut Rauni-Leenan paras rajatiedon ystävätär, jonka kanssa ystävyyteni on jatkunut ensi kohtaamisestamme lähtien 1990-luvulta alkaen, ja jatkuu edelleen. Hän oli saanut tarkistaa tekstin, mutta todellisuudessa siinä ei ollut sanaakaan minusta. Myös toisen suomalaisen, erään kontaktihenkilön ja reiki-kouluttajan, Rauni-Leena oli leimannut maksetuksi agentiksi. Täytyy sanoa, että minun oli vaikea ymmärtää hänen jatkamisensa myös Ultrapäivien kassamagneettina. Kun kysyin sitä järjestäjiltä, hekin vetosivat siihen, että ”yleisö haluaa”. Siis esitelmöijiksi valitaan sen mukaan kuin he tuovat rahaa, olivat väitteet kuinka vainoharhaisia ja pelottelevia tahansa? No, en suinkaan hylännyt upeita Ultrapäiviä yhden ristiriidan vuoksi. Viiden vuoden ajan olen järjestänyt Ultrapäivillä ufoiltoja, useimmiten Olli Pajulan kanssa.

(…)

On aikamoinen mysteerio, kuinka vapaasti Rauni-Leena sai toimia sekä Suomessa että ulkomailla hurjine ja pelottavine väitteineen ilman, että sitä suoranaisesti estettiin. Hän tosin joutui samanlaiseen CIA:n uhkailuun, kuten esimerkiksi englantilainen ufotutkija Anthony Dodd. Moni, joka olisi voinut kiistää Rauni-Leenan pahimmat väitteet, vaikeni julkisuudessa. Näitä olivat Tapani Kuninkaan ohella Pekka Suominen ja john E. Mack, jopa James Hurtak. Monet tietysty vetävät tästä sen johtopäätöksen, että minä olen ollut väärässä kritisoidessani Rauni-Leenaa. Itse koen, että kyseiset henkilöt kokivat aiheen liian kiusalliseksi ja mieluummin vaikenivat. Voidaan kyllä hyvällä syyllä kysyä, poikettiinko rehellisen totuuden tieltä, kun suvaitsevaisuuden ja yleisömenestyksen nimissä sallittiin Rauni-Leenan vainoharhaisimmatkin väitteet (1997-2015). Onko IsoSyötteen hotelli Syötekeskus edelleenkin salaisen palvelun koulutuskeskus — koska parvekkeilla on sadeveden poistoreikiä, tai naisten vessojen käsienpesualtaista tulee myrkkykaasuja? Tai minä olen suurvaltojen maksettu agentti?


Kirjoittanut Michael E. Salla, Ph.D.[1]

1950-luvun alussa eräs tietty ryhmä henkilöitä alkoi julkisesti esittää väitteitä suorasta fyysisestä kontaktista ‘ihmisiltä näyttävien’ eri Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden edustajien kanssa. Nämä ‘kontaktihenkilöt’ väittivät saaneensa tietoa Maan ulkopuolisista kehittyneistä teknologioista, filosofisista uskomuksista ja heidän pyrkimyksistään avustaa ihmiskuntaa muuttumaan osaksi galaktista yhteiskuntaa jossa avoin kontakti muiden planeettojen sivilisaatioiden kanssa tapahtuisi. Kontaktihenkilöt kuvasivat avaruusolentoja hyväntahtoisiksi, erittäin kunnioittavaisiksi ihmisten vapaata tahtoa kohtaan sekä olevansa muinaista sukua ihmiskunnalle (näin he saivat nimen “avaruusveljet”). Lisäksi kontaktihenkilöt paljastivat, että avaruusolennot, jotka olivat monissa tapauksissa erottamattomasti ihmisen näköisiä, olivat salaa integroituneet ihmiskuntaan. [2] Heidän tavoitteenaan oli paremmin sopeuttaa itsensä eri kansallisiin kulttuureihin ja/tai osallistua koulutusohjelmaan jolla valmistella ihmiskunta galaktiseen statukseen. Kontaktihenkilöt alkoivat levittää kansalle tietoa heidän kokemuksensa luonteesta ja heidän kontaktin aikana saamistaan tiedoista.

Kontaktihenkilöiden paljastama tieto on kiistämätön kansallisen turvallisuuden kriisi poliittisille päättäjille USA:ssa ja muissa suurissa valtioissa. Tämä kriisi syntyy kahdesta pääelementist. Ensinnäkin kehittyneet avaruusalukset ja teknologiat, joita Maan ulkopuolisilla sivilisaatioilla on, ovat paljon sofistikoituneempia kuin kehittyneimmät lentokoneet, aseet ja kommunikaatiojärjestlemät kansallisvaltioiden hallituksilla. Tämä on kiireellinen teknologinen ongelma, joka vaatii laajoja kansallisia resursseja joilla sillata yhteen teknologinen juopa avaruusolentoihin. Se on johtanut toiseen Manhattan-ohjelmaan, jonka olemassaolo ja salainen rahoitus on tiedossa vain niillä, joilla on “tarve tietää.” [3] Manhattan II, yhtessä todisteiden kanssa avaruusolentojen vierailuista ja teknologioista, pidettäisiin salassa kansalta ja medialta sekä suurimmalta osalta valittuja kansanedustajia.

Toiseksi Maan ulkopuoliset sivilisaatiot ottivat yhteyttä yksityishenkilöihin, ja jotkut heidän edustajistaan jopa integroituivat ihmiskuntaan. [4] Tämä oli rohkaisi useita henkilöitä osallistumaan salaiseen avaruusolentopyrkimykseen valmistella ihmiskuntaa “galaktiseen statukseen” — jossa avaruusolentojen olemassaolo virallisesti tunnustettaisiin ja avoin kontakti voisi tapahtua. Lisäongelmana oli ydinaseriisunta. Kymmenet tuhannet henkilöt tukivat kontaktihenkiöitä, jotka levittivät uutiskirjeitä, puhuivat konferensseissa ja matkustivat laajalle levittämään informaatiota rauhanomaisesta planeetan transformaatiosta, ja peräänkuuluttivat välitöntä ydinaseiden kehittämisen lopettamista. Ydinaseet uhkaavat enemmän kuin pelkästään ihmiskunnan tulevaisuutta, sanovat avaruusolennot. Jokainen räjäytys häiritsi avaruuden rakennetta, joka voi myös vakavasti vahingoittaa heidän omia maailmojaan tuhoisilla tavoilla.

Jokaisen suurvallan politiikkaa vastaan käytiin suoraan, sillä ne aktiivisesti kehittivät ydinaseita. Massiivista vallankumouspotentiaalia levitettiin koko planeetalle. Näin kontaktihenkilöit olivat uhka kansalliselle turvallisuudelle, ja heitä varten tuli kehittää vastatiedusteluohjelma. Avaruusolentoje opetusten ja heiltä saatujen kokemusten pohjalle rakentunut kontaktiliike piti estää muuttumasta globaalien muutosten katalyytiksi. Tämän johdosta toeutettiin huippusalainen ja julma vastatiedusteluohjelma, joka otti suoraan kohteikseen kontaktihenkilöt ja heidän tukijansa.

Sarja salaisia tiedusteluohjelmia toteutettiin, jotka pyrkivät neutralisoimaan kontaktiliikkeen vallankumouksellisen potentiaalin. Nämä ohjelmat kehittyivät kolmessa vaiheessa, joka joti lopulliseen vastatiedusteluohjelmaan, joka otettiin käyttöön eliminoimaan mikä tahansa kontaktihenkilöiden esittämä uhka.

  • Ensimmäisessä vaiheessa kontaktihenkilöitä tarkkailivat tiedusteluviranomaiset, jotka yrittivät selvittää ihmisten ja avaruusolentojen välisen kanssakäymisen laajuuden ja sen seuraamukset.
  • Toisessa vaiheessa aktiivisesti debunkattiin ja pilattiin kontaktihenkilöiden sekä heidän tukijoidensa maine.
  • Lopulta kolmannessa vaiheessa se integroitiin FBI:n COINTELPRO:n, joka tarjosi tarpeellisen peitteen jolla neutralisoida mikä tahansa uhka kontaktihenkiöistä saattaisi aiheutuakin, mikäli he liittyisivät muihin politiikan muutosta ajaviin ryhmittymiin.

Kaikkia kolmea kontaktihenkiöiden vastaista vaihetta salaisista ohjelmista pyörittivät CIA, ilmavoimien erikoistutkimusvirasto (Air Force Office of Special Investigations, AFOSI) sekä NSA, jonka kenttäagentit olivat suoraan tietoisia Maan ulkopuolisen elämän todellisuudesta sekä kontaktista ja kommunikaatiosta joka tapahtui yksityisten kansalaisten kanssa.

Tämä tutkielma keskittyy salaisiin vastatiedusteluohjelmiin, jotka USA:n kansalliset turvallisuusvirastot ovat ottaneet käyttöönsä, jotka ottivat kohteekseen kontaktihenkilöt lähtien 1950-luvulta, joiden aikeena oli mitätöidä, pilkata ja debunkata todisteet, jotka vahvistaisivat sen että yksityiset kansalaiset olisivat olleet yhteydessä Maan ulkopuolisiin sivilisaatioihin, sekä se vallankumouksellinen potentiaali joka näillä oli transformoida tämä planeetta.

Vaihe Yksi: Tiedusteluviranomaiset valvovat kontaktihenkilöitä

On olemassa laajalti dokumentaatiota jolla osoittaa, että FBI läheisesti monitoroi kontaktihenkilöitä, ja että he olivat vimmaisen kiinnostuneita määrittämään heidän toimiensa laajuuden, joka seurasi avaruusolentojen kanssa käydystä kommunikaatiosta ja interaktiosta. [5] Salaiset FBI:n dokumentit esittävät, että tunnettuja kontaktihenkilöitä tarkkailtiin tutkimalla heidän lausuntojaan ja tekemisiään, ja kenttäagentit raportoivat suoraan FBI:n johtajalle J. Edgar Hooverille. Kenttäagenttien raportit viittaavat siihen, että FBI:n johtaja oli vakavasti yrittämässä saada selkoa kontaktihenkilöiden vallankumouksellisesta potentiaalista ja uhasta USA:n kansalliselle turvallisuudelle. Tämä ei ole yllättävää kun otetaan huomioon dokumentit, joista käy ilmi että FBI oli suurelta osin jätetty sivuun avaruusolentojen teknologioita koskevasta tiedustelupiiristä. [6] Hoover mahdollisesti luotti kontaktihenkilöiden valvontaan saadakseen selvyyden todellisesta avaruusolentotilanteesta.

Photo of George Van Tassel

George Van Tassel [vasemmalla kuvassa] väittää, että elokuussa 1953 hänellä oli fyysinen kohtaaminen ihmiseltä näyttävän avaruusolennon kanssa Venukselta. Hän tämän jälkeen piti yhteyttä tasaisin väliajoin ‘telepaattisesti’ heidän kanssaan, jolloin hänelle annettiin tietoa jonka hän välitti monille hänen tukijoilleen ja julkisen puolen virkamiehille. Van Tasselin suosio kasvoi nopeasti, ja hänen uutiskirjeellään oli tuhansia lukijoita ja tuhannet tulivat kuuntelemaan hänen julkisia luentojaan. Tuhannet ottivat myös osaa Van Tasselin vuosittaiseen Giant Rock Flying Saucer -kokoontumiseen Mojaven aavikolla, joka alkoi vuonna 1964 ja 23 vuoden ajan oli keskeinen kokoontumispaikka kontaktiliikkeelle.

FBI:n kiinnostus Van Tasselia kohtaan on perua marraskuulta 1953 kun hän lähetti kirjeen ilmavoimien tiedustelukeskukseen (Air Technical Intelligence Center, ATIC) Wright Pattersonin ilmatukikohtaan ‘Komentaja Ashtarin’ puolesta välittämään “ystävällismielisen” varoituksen koskien tuhoisia aseita, joita tuolloin kehitettiin. [7] Tämä johti tapaamiseen ilmavoimien erikoistutkimusviraston (Air Force Office of Special Investigations, AFOSI) majurin S. Avnerin (yhdessä FBI:n) kanssa. Kaikki tämä huipentui siihen kun Van Tasselia haastatteli kaksi erikoisagenttia marraskuun 16. päivänä 1954. Agentit lähettivät laajan muistion J. Edgar Hooverille, jossa käytiin läpi Van Tasselin väitteet avaruusolentojen vierailuista. [8] Muistiossa paljastui Hooverin erikoiskiinnostus siihen mitä avaruusolennot olivat sanoneet ydinaseista, tulevasta kolmannesta maailmansodasta sekä heidän kyvystään telepaattisesti kommunikoida Van Tasselin kanssa. Kiistämättä FBI tarkkaili Van Tasselia läheisesti, kuten käy ilmi huhtikuun 12. päivän dokumentista 1965, jossa lukee: “Van Tassel on tunnettu Los Angelesin FBI:n toimistossa vuodesta 1954 lähtien. [9]

Toinen paljon huomiota saanut kontaktihenkilö on George Adamski. Adamski tuli tunnetuksi vuonna 1947 hänen lentävien lautasten ja emoalusten valokuvistaan, jotka oli otettu amatööriteleskoopilla Mount Palomarilla, Kaliforniassa. Kuvat saivat laajalti huomiota. Hänestä tuli kaikkein tunnetuin kontaktihenkilö johtuen hänen kansainvälisestä myyntihittikirjastaan, jossa hän kuvasi kohtaamisia avaruusolentojen kanssa. Hänen ensimmäinsen kirjansa Flying Saucers Have Landed (1953) perustui hänen marraskuun 20. päivänä 1952 Desert Centerissä tapahtuneeseen kohtaamiseen venuslaisen ‘Orthonin” kanssa, joka saapui partioaluksella. Orthon kertoi Adamskille ydinaseiden vaaroista ja mahdollisuudesta sille, että kaikki elämä tuhoutuisi kontrolloimattomassa ydinreaktiossa. Neljä kuukautta myöhemmin helmikuussa 1953 Adamski väitti jälleen kokeneensa kohtaamisen. Kaksi avaruusolentoa nouti hänet Los Angeles -hotellin aulasta, ja ajoi salaiseen paikkaan jossa hän jälleen tapasi Orthonin ja hänet vietiin venuslaisen emoaluksen kyytiin. [10] Adamskin UFO-havainnot ja kontaktit avaruusolentojen kanssa saivat tukea merkittävältä joukolta todistuksia, valokuvia ja filmejä, joista useat riippumattomat tutkijat totesivat että ne eivät voineet olla väärennöksiä. [11]

FBI:n kiinnostus Adamskia kohtaan heräsi syyskuussa 1950 kun luottamuksellinen lähde alkoi välittää informaatiota FBI:n San Diegon toimistolle. Lähteen mukaan Adamski selitti, että avaruusolentojen yhteiskuntajärjestys muistutti kaikkein läheisimmin kommunismia. Tämä “nostatti kulmakarvoja FBI:ssä ja johti jatkuvaan, syvään tarkkailuun.” [12] Lisäksi FBI:n lähteen mukaan Adamski väitti, että “tämä maa on hallintomuodoltaan korruptoitunut ja kapitalistit orjuuttavat köyhiä.” [13] Ennustettavasti sellaiset kommentit johtivat Adamskin tarkkailuun “turvalisuuskysymyksenä.” [14] FBI ei koskaan paljastanut lähdettä ja niin ei ole keinoa arvioida lähteen objektiivisuutta sellaisen ennakko-oletuksia sisältävän informaation suhteen. Adamskin väitteet siitä, että avaruusolennot näkivät ydinaseiden kehittämisen uhkana ihmiskunnan tulevaisuudelle oli viranomaisille syvä huolenaihe. Sellaiset mielipiteet saivat FBI:n pitämään häntä Van Tasselin lisäksi tahona joka vaati jatkuvaa tarkkailua. Tämä käy ilmi vuoden 1952 dokumentista. [15]

Adamskin pitämä luento Kalifornian Lions Clubilla maaliskuun 12. päivänä 1953 sai palstatilaa paikallisessa sanomalehdessä, jossa raportoitiin että Adamskilla oli FBI:n ja ilmavoimien virallinen suostumus esittää materiaalia kansalle. Adamskin mukaan sanomalehden raportti oli ‘väärin’, mutta se johti FBI:n ja ilmavoimien edustajien vierailuun, jotka ilmeisesti olivat huolissaan viittauksista viralliseen lupaan. [16] Edustajat vaativat, että Adamski allekirjoittaisi dokumentin, jossa sanotaan että hänen materiaalillaan ei ole virallista suostumusta. J. Edgar Hooverin toimisto sai FBI:n ja ilmavoimien edustajien raportin ja allekirjoitetun paperin. Suosio ja Adamskin kansainvälinen matkailu saivat FBI:n ja muut tiedusteluvirastot kiinnittämään häneen sekä hänen lausuntoihinsa ja julkisiin reaktioihinsa läheistä huomiota. Adamski väitti tavanneensa yksityisesti Paavi Johannes XXIII:n, Alankomaiden kuningatar Julianan ja muita VIP-henkilöitä. [17] Helmikuussa 1959 Adamski matkasi Uuteen Seelantiin ja puhui täysille saleille. Yksisivuinen Foreign Service Dispatchin dokumentti Adamskin keskeisistä pointeista kiersi FBI:ssa, CIA:ssa, ilmavoimissa ja laivastossa, mikä näin vahvistaa Adamskin jatkuvan valvonnan.

Muut kontakihenkilöt, joita FBI monitoroi julki tuotujen dokumenttien mukaan ovat Daniel Fry, George Hunt Williamson ja Truman Bethurum. [18] Kontaktihenkilöiden välittämä informaatio koskien avaruusolentojen yhteiskunta- ja talousjärjestelmiä, yhdessä kritiikin kanssa koskien ympäri maailmaa tapahtuvaa ydinaseiden kehittämistä, johti siihen että heidät ja heidän tukijansa nähtiin turvallisuusuhkana. Ottaen huomioon kansallisen kommunismia koskevan hysterian McCarthyn aikaan USA:ssa, tämä johti kontaktihenkilöitä vastaan toteutettuihin vastatiedusteluohjelmiin. Kontaktihenkilön väitteiden debunkkaus ja pilkkaaminen olivat merkittävimpiä esiintyneitä toimenpiteitä.

Vaihe Kaksi: Kontaktihenkilöiden debunkkaaminen ja maineen pilaaminen

CIA:lla oli aktiivinen rooli tarpeellisen juridisen, poliittisen ja sosiaalisen ympäristön luomisessa lentävien lautasten raporttien debunkkaamiseksi ja kontaktiväitteiden mustamaalaamiseksi. Tämän se saavutti kuvaamalla raportit lentävistä lautasista kansallisen turvallisuuden uhkana jos ulkovaltojen viholliset käyttäisivät massahysteriaa niistä hyväkseen. Sellaisten psykologisten ohjelmien oikeutus rakennettiin tunnetun vuoden 1938 Orson Wellesin radio-ohjelman päälle. Tri. Hadley Cantril lähetti radiossa tunnettuun H. G. Wellsin kirjaan perustuvan lähetyksen, joka keskittyi paniikin psykologiaan, ja myöhemmin kansallisen turvallisuuden ammattilaiset laajalti siteerasivat sitä aina kun puhuttiin kansan kiinnostuksesta lentävien lautasten raportteihin. [19] Tämän seurauksena CIA pyöritti salaisia psykologisia operaatioita, jotka ‘kouluttaisivat’ Amerikan kansaa ‘paikkansa pitävillä faktoilla’ lentävien lautasten raporteista ja kontaktiväitteistä. Eräs CIA:n suorittamista toimista oli luoda virastojen välinen ryhmä nimeltä Psychological Strategy Board, joka käsittelisi kansallisen turvallisuuden uhkia salaisten psykologisten operaatioiden kautta.

Heinäkuun 18. 1951. Gordon Gray (oikealla) vannoo valan ensimmäisen Psychological Strategy Boardin johtajana Frank K. Sandersonin avustamana (vasemmalla), kun presidentti Harry S. Truman (keskellä) todistaa tapahtumaa. Lähde: Truman Library Collection.

Presidentin päätöksellä 4. huhtikuuta 1951 luotiin Psychological Strategy Board ”valtuuttamaan ja toteuttamaan tehokkaampaa suunnittelua, koordinaatiota ja toteuttamaan hyväksyttyjen kansallisten päätösten viitekehyksen mukaisesti psykologisia operaatioita.” [20] Gordon Grayn, presidentti Trumanin huippuneuvonantaja tuohon aikaan (myöhemmin myös Eisenhowerin), perustama Psychological Strategy Board oli virastojen välinen organisaatio joka alunperin sijaitsi CIA:n sisällä, mutta raportoi kansalliselle turvallisuusneuvostolle (National Security Council). Organisaation oli tarkoitus johtaa salaisia psykologisia operaatioita, jotka käsittelisivät kylmän sodan uhkaa.

Kylmän sodan uhka oli peite jolla salattiin todellinen toiminta. Todellisuudessa Psychological Strategy Board luotiin käsittelemään lentävien lautasten raporttien ja kontaktiväitteiden aiheuttamaa kansallisen turvallisuuden uhkaa, jotka voisivat saattaa USA:n valtion auktoriteetin vaaraan. Valtion dokumenttien todisteiden mukaan Gray kuvataan salaisen kontrolliryhmän perustajajäsenenä, jonka väitetään olevan nimeltään Majestic-12 Special Studies Group (MJ-12), joka otti avaruusolentoaiheen hoitoonsa. [21] Erään vuodetun Majestic-12 -dokumentin mukaan presidentti Truman loi Psychological Strategy Boardin MJ-12:n johtajan suosituksesta. [22] Grayn johto ja rooli MJ-12:n luomisessa auttaa varmentamaan sen, että Psychological Strategy Board luotiin pyskologisia operaatioita varten, joilla muokata kansan mielipidettä avaruusolentokysymyksessä.

Psychological Strategy Boardin menestys yhdessä sen seuraajan Operations Coordinating Boardin kanssa, sekä kaikkien muitten Maan ulkopuolista elämää käsittelevien salaisten operaatioiden myötä näkyi siinä miten totuus oli tarkoitus paljastaa vain niille joilla oli “tarve tietä.” [23] Tämä vaati sopivan kansallisen turvallisuuden peiteprojektin luomista psykologisille operaatioille, joita suoritettiin Amerikan kansaa vastaan. Voitto saavutettaisiin muodostamala asiantuntijapaneeli, joka muokkaisi valtion politiikkaa ja tiedustelutoimia niitä vastaan, jotka ovat mukana Maan ulkopuolisissa asioissa. Tämän seurauksena CIA salaa kokosi julkisen paneelin ‘mukanaolleista’ asiantuntijoista, jotka keskustelisivat saatavilla olevasta fyysisestä todistusaineistosta.

Puheenjohtajan tri. Howard Robertsonin mukaan nimetty Robertsonin paneeli kävi läpi tapauksia lentävistä lautasista neljän tunnin ajan yhteensä 12 tuntia, eivätkä he pitäneet yhtäkään niistä uskottavana. Paneelin johtopäätökset julkaistiin dokumentissa nimeltä Durant’n raportti. Se suositti ‘lentävien lautasten ilmiön’ ja Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuden saatamista naurunalaiseksi, kansallisen turvallisuuden nimissä. Raportti on keskeinen kun halutaan ymmärtää institutioiden suorittamaa Maan ulkopuolisen elämän todisteiden debunkkausta ja mustamaalausta. CIA:n johtavan roolin varmentaminen paneelissa ja asiantuntijoiden valinnassa näkyy myös Durant’n raportissa itsessään, huolimatta kaikista niistä yrityksistä joilla CIA yritti salata oman roolinsa ensimmäisissä raportin sensuroiduissa versioissa. CIA:n tiedusteluneuvonantajakomitea oli sopinut, että “Keskustiedustelun johtaja tulee… [r]ekrytoimaan valitut tiedemiehet käymään läpi ja tekemään selko saatavilla olevista todisteista hyväksyttyjen tieteellisten teorioiden valossa…” [24]

Raportti keskittyi lähes yksinomaan ulkovaltojen aiheuttamaan kansallisen turvallisuuden uhkaan, jos ne hyväksikäyttäisivät Amerikan kansan uskoa lentävien lautasten ilmiöön. Se julisti: “Kansan alistaminen massahysterialle ja suuremalle haavoittuvuudelle mahdollisen vihollisen psykologiselle sodankäynnille… [ja] jos raportoidut kanavat ovat saturoitu väärillä ja huonosti dokumentoiduilla raporteilla, kykymme havaita vihollistoiminta heikkenee.” [25] Tämän seurauksena Robertsonin paneeli ehdotti ‘koulutusohjelmaa’ jolla poistaa vihollisvaltioiden uhka väärinkäyttää kansan uskoa lentäviin lautasiin:

Paneelin konsepti laajemmasta koulutusohjelmasta, jolla integroitaisiin kaikkien asiassa mukana olevien virastojen pyrkimykset, oli että sillä tulisi olla kaksi tavoitetta: kouluttaminen ja “debunkkaus.” “Debunkkauksen” tavoite johtaisi kansan kiinnostuksen laantumiseen “lentäviä lautasia” kohtaan, jotka nykypäivänä saavat aikaan vahvan psykologisen reaktion. Tämä koulutus tulisi suorittaa massamedian avulla, kuten televisio, elokuvat ja suositut artikkelit… Sellaisen ohjelman tulisi onnistua vähentämään nykyistä kansan hyväuskoisuutta ja sen seurauksena heidän alttiuttaan uskoa nerokasta vihamielistä propagandaa. [26]

CIA:n koolle kutsuma paneeli, jossa CIA:n valitsemat asiantuntijat istuvat, käyvät läpi raportteja lentävistä lautasista yhteensä 12 tunnin ajan neljän päivän mittaisella ajanjaksolla, ja toteavat että kansan psykologinen reaktio lentäviin lautasiin on mahdollisen turvallisuusuhan peruste. Kylmä sota tarjosi tarpeellisen turvallisuusympäristön CIA:lle ja muille yhteistoimintavirastoille kuten Psychological Strategy Board väittää, että Neuvostoliitto voisi käyttää lentäviä lautasia psykologisen sodankäynnin tekniikoissa. Tämän johdosta tulisi suorittaa psykologisia operaatioita massamedian ja virastojen avulla joilla debunkata raportit lentävistä lautasista ja poistaa mahdollinen uhka. Huolimatta kontaktihenkilöiden väitteistä siitä, että he ovat kohdanneet avaruusolentoja, tämä tarkoitti että kansan mahdollinen reaktio lentäviin lautasiin ja Maan ulkopuoliseen elämään oikeutti kaikkien kontaktikertomusten debunkkaamisen. Debunkkaustekniikoita, joita käytettäisiin konktaktihenkilöiden mustamaalauksessa, olivat mm. kontakihenkiöiden väitteiden pilkkaaminen, raportoitujen tapausten liioittelu mediassa, se että kriitikot sivuuttavat kaikki fyysiset todisteet, toistuvasti nimekkäiden auktoriteettihahmojen siteeraaminen jotka pitivät näitä väitteitä harhaluuloina ja petoksena, sekä tiedemaailman kiinnostuksen puute näitä kontaktiraportteja kohtaan.

Durant’n raportti loi tarvittavan juridisen oikeutuksen debunkata todisteita, jotka kontaktihenkilöt esittivät, huolimatta heidän väitteidensä meriitistä. Tämä käy ilmi siitä aasta, jolla FBI ja muut tiedusteluvirastot yksityisesti kommunikoivat kontaktihenkilöille, ja sitten he antoivat julkisia lausuntoja tai vuodettua informaatiota medialle tavoilla jotka kyseenalaistivat kontaktihenkilöiden rehellisyyden. Esimerkiksi Adamski oli kommunikoinut FBI:n, AFOSI:n ja Pentagonin kanssa materiaalin sisällöstä, jonka hän aikoi laittaa kirjoihinsa, sekä dokumenteista jotka hän esittäisi julkisesti. Tämä ei ole yllättävää ottaen huomioon sen, että monet kontaktihenkilöt Adamskin lailla olivat entisiä armeijan työntekijöitä, jotka ymmärsivät sen tärkeyden ettei tehtäisi mitään millä uhataan kansallista turvallisuutta. Adamski johdateltiin uskomaan, että hänellä oli lupa levittää tiettyä dokumenttia, ja hän teki julkisen lausunnon tästä. Tämä sai FBI:n PR-osaston johtajan Louis B. Nicholsin ohjeistamaan erikoisagentti Willisiä tapaamaan Adamski ja puhumaan tästä dokumentista. Tämän jälkeinen FBI:n dokumentti 16. joulukuuta 1953 kertoo:

Willisia komennettiin antaa San Diegon agenttien, joiden seurana oli OSIn edustajia mikäli he halusivat lähteä mukan, soittaa Adamskille ja lukea mellakkalaki ja päivänselvästi osoittaa hänelle, ett ähän on käyttänyt tätä dokumenttia valheellisella, epäasianmukaisella tavalla, jota tämä Virasto ei ole tukenut, hyväksynyt tai valtuuttanut hänen puheissaan tai kirjoissaan käyttämään. [27]

FBI teki julkiseksi mielipiteensä Adamskin käytöksestä tavalla, joka “kolhaisi Adamskin uskottavuutta suuresti”. [28] Aikana jolloin kansa kyseenalaistamatta uskoi julkisten virkamiesten tekemien lausuntojen tarkkuuteen, sellaiset negatiiviset kommentit olivat rittäviä viemään henkilöltä uran tai uskottavuuden. Todellakin monet kansasta, jotka uskoivat lentäviin lautasiin ilmiönä, pitivät Adamskia nyt huiputtajana. Tämä oli erityisen merkittävää nille, jotka ajoivat lentävien lautasten tieteellistä tutkimusta. Se mitä kansa ei tajunnut oli, että tiedustelupalvelut kuten FBI ja AFOSI aikoivat debunkata kontaktihenkilöt politiikan vuoksi johtuen heidän esittämästän uusresta uhasta kansallisele turvallisuudelle. Näin kontaktihenkilöitä pystyttiin helposti “jallittamaan” uskomaan johonkin jota sisäpiiriläiset heile kertoivat, ja siten julkisessa kohtaamisessa viranomaisten kanssa he olivat esittäneet valheellisia väitteitä kun he eivät kyenneet varmentamaan sitä mitä heille oltiin kerrottu.

The World Weekly News (National Enquirerin sivujulkaisu) ilmestyi vuosina 1979-2007

Toinen tapa jolla kontaktihenkilöidet väiteet voitiin debunkata oli antaa tabloidilehden kuten National Enquirer julkaista sensaatiomaisia raportteja, jotka vääristelivät kontaktihenkilöiden väitteitä tai olivat kokonaan toimituskunnan päästään tekaisemia. Mikä tahansa tutkimus, joka tämän jälkeen esittäisi sellaisia väitteitä, olisi täysin liioiteltu tai perusteeton, ja näin kontaktihenkilöiden ja UFO-tutkimuksen laajemmin maine tahriintui. Se mitä ei yleisesti tiedety oli, että National Enquirer CIAn juoksupoikien perustama ja pyörittämä, jonka salainen toimeksianto oli saattaa naurunalaiseksi koko lentävien lautasten ilmiö. Gene Pope pyöritti New York Enquireria vuonna 1953, ja hän julkaisu nimettin uudelleen The National Enquireriksi vuonna 1954. Pope oli nimetty hänen omassa Who’s Who -elämänkerrassaan entiseksi CIA:n tiedustelu-upseeriksi joka oli ollut mukana “psykologisessa sodankäynnissä.” [29] Salaisten psykologisten operaatioiden keskeinen työkalu joilla debunkata kontaktihenkilöiden väitteet ja raportit lentävistä lautasista oli The National Enquirer sen sensaatiomaisella tabloidityylillään. Lehti yhdessä muiden medialähteidn kanssa, jotka kirjoittivat kontaktihenkilöistä, olivat osa koulutusohjelma joka vaati lentävien lautasten raporttien debunkausta. Ennustetavaa kyllä, sensaatiomaisen tabloidilähestymistavan lopputulos oli, että vakavat raportoijat ja tutkijat välttelivät lehden tarinoita.

CIA:n ja muiden tiedustelupalveluiden psykologisen sodankäynin muotoihin kontaktihenkilöitä vastaan kuului The National Enquirer, joka oli suurmenestys. Se menestyi niin hyvin, että vaikutusvaltaiset UFO-tutkijat, joilla oli tieteellistä meritiä UFO-raporttien käsitelyssä, muuttuivat tietämättään salaisen psykologisen ohjelman liittolaisiksi joilla kumota kontaktihenkilöiden väitteet. Tämä käy ilmi erään johtavan UFO-tutkijan kuten majuri Donald Keyhoen kommenteista, joka painotti tarvetta erottaa aidot UFO-raportit “suuresta joukosta villejä kertomuksia ja yleensä naurettavia ’kontaktihenkilöiden’ väitteitä”. [30] Keyhoe yhdessä muiden UFO-tutkijoiden kanssa oli suuresti huolissaan kontaktihenkilöiden väitteistä, joita lehdistö liioitteli, “valitetavasti lehdistyö lyttää yhteen kaikki raportit ’avaruusmiehistä’, mikä saa aikaan sen etä monet hylkäävät kaiken UFO-aineiston.” [31] Keyhoe piti kontaktiraportteja häpeänä, joka piti erottaa tieteellisemmin suuntautuneesta UFO-tutkimuksesta. Muut UFO-tutkijat seurasivat Keyhoen tyyliä ja näin saatiin aikaan suuri skisma niiden kesken, jotka olivat vakuutuneita siitä etä Maan ulkopuolinen elämä vieraili Maassa. Menestyksekkään debunkkaukset raporteista koskien lentäviä lautasia ja Maan ulkopuolista elämää mahdollistivat CIA:n, FBI:n ja armeijan tiedustelupalveluiden siirtyä kolmanten vaiheseen psykologisia operaatioitaan. Seuraavaksi täyden rintaman vastatiedustelusodankäynnin tekniikat joilla häiritä ja neutralisoida kontaktihenkilöliike.

Vaihe Kolme: Galaktinen COINTELPRO

COINTELPRO oli vastatiedusteluohjelma, joka perustettiin vuona 1956 tiettyjä poliittisia mielipiteitä vastaan, jonka raportoidaan loppuneen vuonna 1971. Se oli pääosin FBI:n pyörittämä; toiset tiedustelupalvelut kuten CIA ja NSA avustivat tietyissä salaisissa toimissa. COINTELPRO oletti, että väärien poliittisten mielipiteiden edustajat USA:sa olivat ulkovaltojen vaikutusten alla tavoilla, joista tuli uhka USA:n kansalliselle turvallisudelle. On syytä kerrata COINTELPRO:n käyttämiä tekniikoita. Sekä kontaktihenkilöiden että väärien poliittisten mielipiteiden omaavien tapauksessa “ulkovaltojen” vaikutuksen ajateltiin oikeuttavan sotilastyyliset vastatiedusteluohjelmat, joilla häiritä ja neutraloida näitä ryhmiä. Näiden “ulkovaltojen” “Maan ulkopuolinen” luonne, avarusolennot, eivät nähtävästi muutaneet vastatiedustelun sekä “kontaktihenkilöihin” että väärien poliittisten mielipiteiden kannattajiin käyttämien menetelmien luonnetta. Molemmissa tapauksissa näiden ryhmien aktiviteteja pidettiin uhkana USA:n kansallisele turvallisuudelle.

Oli kaksi merkittävää eroa siinä miten COINTELPRO toimi väärien poliittisten mielipiteiden kannattajia ja kontaktihenkilöitä vastaan. Ensimäinen oli, että vaika tiedusteluagenteja briiffattiinkin “ulkovaltojen” vaikutuksesta poliittiseen toimintan, on epätodennäköistä että he saivat tällaista briiffausta kontaktihenkilöiden tapauksessa. Toiseksi, vaika COINTELPRO väärien poliittisten mielipideiden kannattajien tapauksessa paljastui ja ilmeisesti lopetettiin vuonna 1971, COINTELPRO kontaktihenkilöitä vastaan ei koskaan paljastunut. Se lähes varmasti jatku nykypäivänä.

Vuonna 1975 USA:n senaatin komitea, jota johti senaattori Frank Church, tutki COINTELPROn menetelmiä ja kohteita, ja julkaisi yksityiskohtaisen raportin vuonna 1976. [32] Churchun komitea kuvaa COINTELPRO:ta seuraavasti:

COINTELPRO on FBI:n akronyymi sarjalle salaisia toimenpideohjelmia, jotka on suunnattu kotimaan ryhmiä vastaan. Näissä ohjelmissa Virasto teki muutakin kuin keräsi tiedustelutietoa, ja siirtyi suorittaman salaisia toimenpiteitä ”disruptoidakseen” ja ”neutraloidakseen” kohderyhmiä ja henkilöitä. Tekniikat otettiin käyttöön selaisinan sodan aikaisesta vastatiedustelusta… [33]

Vastatiedustelu, siten kuin Churchin komitea sen märittelee, koostuu “niistä tiedustelupalvelun toimista joiden tarkoitus on suojella sen oma turvallisuutta ja hyökätä vihamielisiä tiedusteluoperaatioita kohtaan.” [34] Komitea kuvasi miten “tiettyjä Viraston tekniikoita, joita oltiin käytetty vihamielisiä ulkovaltojen agentteja vastaan, käytettiin kotimaisia uhkia vastaan, joiden koettiin uhkaavan vakiintunutta poliittista ja yhteiskunnallista järjestystä.” [35] Komitea kuvasi COINTELPRO:ta sarjaksi salaisia toimenpiteitä, joita toteutettiin Amerikan kansalaisia vastaan, ja se oli osa “rankkaa, kovaa ja likaista peliä” FBI:n johtaja William Sullivanin mukaan. [36] Komitea sai kuulla, että: “Ryhmiä ja henkilöitä on ahdisteltu ja häiritty johtuen heidän politisista mielipiteistään tai heidän elämäntyylistään…” [37]

Komitean mielestä COINTELPRO oli “suunnattu eri rotujen edustajien ja naisten oikeuksia puolustavia vastaan, väkivallattomuuden ja rotujen välistä harmoniaa äänekkäästi ajavia apostoleja vastan; asemansa vakiinnuttaneita politikkoja vastaan; uskonnollisia ryhmiä vastan; sekä uudenlaista elämäntyyliä ajavia vastaan.” [38] Vuosina 1960-1974 käynnistettin yli 500 tuhatta tutkimusta USA:n valtiota mahdollisesti vastaan olevista henkilöistä, mutta yhtään syytteitä ei koskaan nostettu vedoten mihinkään lakiin jotka käsittelivät vallankaapausta tai USA:n hallinnon syrjäyttämistä. [39] Komitea ryhmiteli COINTELPRO:n toimenpiteet seuraavasti:

  1. Yleiset yritykset mustamaalata;
  2. Median manipulointi;
  3. Valtion politiikkaa tai kansan käsityksiä koskettavan datan vääristely;
  4. Ensimmäisen perustuslain lisäyksen takaamien oikeuksien ”höllentäminen” sekä
  5. Vapaan ideoiden vaihdannan estäminen. [40]

Komitean mielestä: “Tiedustelupalvelujen viranomaiset tunnustivat, että tiety aktiviteetit olivat laittomia, .. [ja] että laki, ja Perustuslaki yksinkertaisesti sivuutettiin.” [41] Mikä järkyttävämpää, Churchin komitea totesi, että “Julmia ja ruokottomia taktiikoita on käytetty.” [42]

Churchin komitea ei puhunut COINTELPRO:sta suhteessa UFO-kysymykseen tai kontaktihenkilöiden väitteisiin. Huolimatta asiaan liittyvästä hiljaisuudesta, todisteet selvästi osoittavat siihen, että COINTELPRO:ta käytetään kontaktihenkilöitä vastaan, ja se oli viimeinen hyvin vehkeillyn vastatiedusteluohjelman vaihe, jolla ”disruptoida” ja ”neutralisoida” kontaktihenkilöliike. Kuten aiemmista Van Tasselin ja Adamskin väitteistä käy ilmi, kontaktihenkilöiden väitteet, jotka koskevat eri sosioekonomisia ja sotilaallisia päätöksiä koskien Maan ulkopuolista elämää, nähtiin suorana uhkana USA:n kansalliselle turvallisuudelle.

Täysi sen uhan luonne, jonka Maan ulkopuolisen elämän todellisuus ja teknologiat aiheuttavat, kävi elävästi selväksi vuoden 1961 Brookings Instituten raportista, jonka NASA oli antanut USA:n kongressin puolesta toimeksi. Otsikolla “Ehdotetut tutkimukset rauhallisen avaruustoiminnan vaikutuksista ihmisten asioihin” Brookings Instituten raportti keskusteli Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksista sekä ‘artifakteista’ joita löydettäisiin läheisiltä planeetoilta. Raportti kuvasi yhteiskunnan arvaamattomia reaktioita sellaiseen löydökseen:

 Todisteita [Maan ulkopuolisesta] elämästä voidaan löytää myös artifakteista, joita on jäänyt Kuuhun tai muille planeetoille. Tämän vaikutukset asenteisiin ja arvoihin ovat arvaamattomia, mutta ne vaihtelisivat huomattavasti eri kulttuureissa ja monimutkaisten yhteiskuntien ryhmien välillä; kriittinen tekijä olisi meidän ja muitten olentojen välisen kommunikaation luonne. [43]

Raportin mukaan kontaktista teknologisesti kehittyneempiin Maan ulkopuolisiin yhteisöihin voisi syntyä tuhoisia yhteiskunnallisia vaikutuksia:

Antropologiset havainnot sisältävät monia esimerkkejä yhteiskunnista, jotka tietävät paikkansa universumissa, mutta jotka ovat hajonneet kun ne ovat joutuneet käsittelemään aiemmin tuntematonta yhteiskuntaa, jolla on erilaisia ideoita ja eri elämäntyylejä; toiset jotka selvisivät sellaisesta kokemuksesta tekivät sen yleensä maksamalla hinnan omien arvojensa ja käyttäytymisensä muutoksena. [44]

Brookingsin raportti esitti mahdollisuuden jättää kertomatta mistään Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuudesta tai artifakteista kansallisen turvallisuuden nimissä: “Miten sellainen infromaatio, missä olosuhteissa, voitiaisiin esittää tai vetää pois kansalta?” [45] Tämän johdosta on selvää, että virallinen pelko yhteiskunnan vasteista mihinkään viralliseen julkistukseen Maan ulkopuolisesta elämästä on suuri kansallisen turvallisuuden huoli. Oltiin löydetty COINTELPRO:n kontaktihenkilöiden vastaiseen käyttöön oikeuttava selitys.

Eräs COINTELPRO:n yleisimmistä käyttämistä taktiikoista oli häiritä väärän poliittisen mielipiteen omaavia ryhmiä luomalla hajaannusta ja epäilyä heidän tukijoidensa keskuuteen. COINTELPRO:n ‘Galactisessa’ versiossa hajaannus syntyi asettamalla vastakkain ne jotka hyväksyivät Maan ulkopuolisesta todellisuudesta kertovan todistusaineiston. Hajaannus puhtaan tieteellisen lähetymistavan UFO-asiaan valinneiden ja kontaktihenkilöiden todistuksia tukevien välillä oli COINTELPRO:n operatiivien kierosti vehkeilemä. Voitto saavutettaisiin vakuuttelemalla teknisesti suuntautuneemmille puhtaan tieteelisen maailmankuvan tukijoille, että kontaktihenkilöliike aiheuttaisi “vakavammille” tutkijoille heidän maineensa tahraantumista. Tieteellisen lähestymistavan tukijoiden vakuuttelemiseksi siitä, että heidän pyrkimyksensä kantaisivat hedelmää, käynnistettiin ilmavoimien virallinen tutkimus vuonna 1952. Project Blue Book ei ollut paljoa muuta kuin ilmavoimien PR-harjoitus jolla vakuutellaan kansalle ja UFO-tutkijoille, että se käsitteli UFO-raportteja vakavasti. Todellisuudessa Project Blue Book ei tarjonnut vakaville UFO-tutkijoille paljoakaan tukea ja pääosin se toimi elimenä jolla laimentaa julkinen kiinnostus UFO-raportteja kohtaan.[46]

Eräs Project Blue Bookin pääasiallisista funktioista oli toteuttaa ensimmäinen Durant’n raportin “koulutusohjelman” toimista. Se “kouluttaisi” kansaa siitä miten asianmukaisesti arvioida UFO-dataa tavoilla, jotka laimentaisivat kansan ja median kiinnostuksen sellaisia raportteja kohtaan. Lyhyesti Project Blue Book oli keskeinen osa salaista psykologista operaatiota jolla vakuuteltiin kansaa ja mediaa siitä, että UFO-raportit eivät olleet tärkeitä, eikä maksanut vaivaa pohtia niitä. Yhtä kaikki, Project Blue Bookin asema virallisena ilmavoimien tutkimuksena rohkaisi UFO-tutkijoita siitä, että huolelliset ja riittävät menetelmät ja tutkimus lopulta kantaisi hedelmää. Sellaiset toiveet lytättiin vuoden 1969 Condonin komitean loppuraportissa, joka julkisesti lakkautti ilmavoimien tutkimukset ja Project Blue Bookin.

Toinen pääasialline Project Blue Bookin funktio oli neutralisoida kontaktihenkilöliike kuvaamalla henkilökohtaiset kontaktikertomukset avaruusolentojen kanssa epätieteellisinä. Esittämällä erittäin näkyvästi julkisen tutkimuksen, Project Blue Book tarjosi tarpeellisen ‘koulutuksen’ tieteelliselle tutkimukselle joka systemaattisesti sulkisi pois kontaktiraportteja. UFO-tutkijat rohkaistuisivat hyökkäämään kontaktiraportteja vastaan epätieteellisinä, harhaluuloille tai petkutukselle alttiina sekä loukkaavana ‘vakavalle’ UFO-tutkimukselle. Johtavien UFO-tutkijoiden kuten J. Allen Hynek, joka oli entinen Project Blue Bookin konsultti, lausunnottarjoavat todisteita siitä että sellainen prosessi oikeasti oli olemassa. Kirjassa, jonka tarkoitus on esittää UFO-tutkimuksen tieteellinen perusta, tri. J. Allen Hynek sivuutti kontaktihenkilöiden kertomukset, joita hän piti “pseudouskonnollisina fanaatikkoina” joilla oli  “vähäinen uskottavuus”:

Minun tulee painottaa sitä, että kontaktiraportteja ei luokitella Kolmannen asteen kohtaamisiksi. Se on valitettavaa, vähintäänkin, että raportit sellaisista kuten nämä ovat saattaneet koko UFO-ongelman naurunalaiseksi tiedeyhteisössä ja kansan piirissä, joka pitää yllä suosittua kuvaa “pienistä vihreistä miehistä” ja fiktionaalista ilmapiiriä tuon aihepiirin aspektin ympärillä. [47]

Kuten Hynekin lausunnoista käy ilmi, UFO-tutkijat hyökkäsivät kontaktiraporttien kimppuun suurella vimmalla purkaakseen sen mitä he pitivät suurena haasteena vakavalle julkiselle UFO-raporttien tarkastelulle. Rohkaisemalla UFO-tutkijoita siitä, että puhtaan tieteellinen lähestymistapa johtaisi siihen että totuus UFOista ja avaruusolennoista lopulta tehtäisiin julkiseksi, Galaktinen COINTELPRO onnistui luomaan suuren skisman niiden keskuudessa, jotka hyväksyivät todellisuuden UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä. 1960-luvun loppuun mennessä kontaktiliike oli niin läpikotaisin debunkattu ja mustamaalattu UFO-tutkijoiden suulla, että COINTELPROn ei enää tarvinnut jatkaa Project Blue Bookia. UFO-tutkijoista oli tullut tietämättään tiedustelupalveluiden käsikassara, joka salaa toteutti erilaisia psykologisia ohjelmia joista Galaktinen COINTELPRO koostui.

Galaktisella COINTELPRO:lla oli myös pahantahtoisempi puolensa, kun puhutaan niistä “julmista ja ruokottomista taktiikoista joita on käytetty” kontaktihenkilöitä vastaan, jotka sivusivat vääriä poliittisia mielipiteitä kannattavia vastaan käytettyjä menetelmiä. [48] Mystinen Miehet Mustissa (Men In Black, MIB) -ilmiö on useiden tutkijoiden kuvaama, jotka saivat selville, että henkilöitä, joilla oli kokemuksia avaruusolennoista, usein uhkaili ja ahdisteli hyvin pukeutuneet miehet mustissa liikemiesvaatteissa, jotka antoivat kuvan siitä että he olisivat julkisia virkamiehiä. Todisteita siitä, että eliittitiedusteluryhmille on annettu toimeksi uhkailla, häiritä ja jopa “neutraloida” kontaktihenkilöitä tai muita joilla on suoria kokemuksia avaruusolennoista tai heidän teknologiastaan, löytyy vuodetussa dokumentissa, jota useat veteraanitutkijat pitävät aitona. [49] Special Operations Manualissa lukee:

Jos mitenkään mahdollista, silminnäkijöitä pidetään hiljaisina kunnes on määritetty se mitä he tietävät ja mikä heidän mukanaolonsa laajuus on. Silminnäkijöitä tulee patistaa olemaan puhumatta siitä mitä he ovat nähneet, ja uhkailu voi olla tarpeen heidän yhteistyönsä varmistamiseksi. [50]

USA:n ilmavoimat on myös tehnyt tutkimuksia, jotka liittyivät huoleen siitä että MIB:t ovat imitoineet ilmavoimien upseereita. Maaliskuun 1. päivän 1967 muistiossa, jonka on valmistellut pääesikunnan varajohtaja, kuvataan tapauksia joissa siviileihin on ottanut yhteyttä henkilöt, jotka väittävät olevansa NORADin jäseniä ja vaatineensa silminnäkijöillä hallussaan olevia todisteita. [51]

MIB:n hämäräperäiset operaatiot ja SOM1-01 -dokumentti viittaavat siihen, että he ovat osa vastatiedustelun “pakottavaa” siipeä, joka koostuu FBI:sta, ilmavoimien OSI:sta, laivaston tiedustelupalvelusta ja jopa CIA:sta. On erittäin mahdollista, että MIB liittyy vieläkin salaisempiin virastoihin kuten National Security Agency (NSA) ja National Reconnaissance Office (NRO), joilla on korkeammat turvallisuusluokitukset käsitellä todisteita Maan ulkopuolisesta elämästä. [52]

Tämän seurauksena tiedustelupalveluilla on nokkimisjärjestys Galaktisessa COINTELPRO:ssa, jossa jokainen suorittaa omaa tehtäväänsä. FBI:n, ilmavoimien OSI:n (sekä muiden armeijan haarojen yksiköiden kuten laivaston ONI:n) leivistä otetut agentit olivat pääosin mukana tiedustelutiedon keräämisessä ja läheisesti kontaktihenkilöiden aktiviteettien valvonnassa, kuten käy ilmi tietopyynnöillä saaduista dokumenteista. CIA oli mukana koordinoidussa debunkkauksessa ja mustamaalaamisessa, joka oli osoitettu kontaktihenkilöitä vastaan Durant’n raportin ehdottaman koulutusohjelman avulla. NSA ja NRO ovat mukana seuraamassa kommunikaatiota ja interaktioita Maan ulkopuolisen elämän kanssa, ja heillä on tiimejä joilla vetää pois julkiseksi tehtyä todistusaineistoa ja häiritä kontaktihenkilöitä hiljaiseksi. Galaktinen COINTELPRO voi näin minimoida avaruusolentoja koskevan informaation, joita eri tiedustelupalveluilla on, kun agentteja käskettiin toteuttamaan erikoistehtäviä. Kaikkein eniten ulkona Maan ulkopuolisia asioita koskevista tiedustelupiireistä oli FBI. Toisaalta NSA ja NRO vaikuttivat olevan eniten piirin sisällä johtuen heidän toteuttamistaan avaruusolentojen valvontatoimista sähköisillä valvontalaitteilla ja satelliittikuvilla. Armeijan tiedustelupalvelut vaikuttivat olevan sivuroolissa, jossa he tukivat Galaktista COINTELPRO:ta ilman että he saivat pääsyä kaikkeen informaatioon koskien Maan ulkopuolista elämää ja projekteja. Tämä käy ilmi kun vara-amiraali Tom Wilson, pääesikunnan tiedustelupäällikön (J-2), vuonna 1998 oli jätetty ilmeisesti pois Maan ulkopuolisia projekteja koskevien tietojen jakelusta. [53]

Loppusanat

Galaktisen COINTELPROn kontaktihenkilöitä vastaan tarkoitus on minimoida ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen ilmentämä uhka niille päätöksillle, jotka on tehty salaa valituissa komiteoissa koskettaen Maan ulkopuolista elämää ja teknologioita. Pääasiallinen avaruusolentojen uhka oli se, että kontaktihenkilöt onnistuisivat vakuuttamaan suuren osan Amerikkaa ja globaalia populaatiota muuttamaan politiikkaa suuresti valmisteltaessa ihmiskuntaa galaktisen yhteisön jäseneksi. Sellainen politiikan muutos on tulkittu olevan suora uhka kansalliselle turvallisuudelle USA:n ja muiden maiden taholta, jotka ovat saaneet briiffauksia Maan ulkopuolisen elämän olemassaolosta. Galaktinen COINTELPRO käsittää kolme vaihetta, jotka kulminoituvat kattavaan vastatiedusteluohjelmaan, jolla neutralisoida ja disruptoida kontaktiliikkeen uhkia. Ensimmäinen on FBI:n vetämä  valvontaohjelma, joka läheisesti monitoroi kontaktihenkilöiden julkisia luentoja, interaktioita ja kommunikaatioita. Tietopyyntöjen kautta saadut dokumentit ovat vahvistaneet, että FBI harjoitti laajaa tunnettujen  kontaktihenkilöiden valvontaa, ja työskenteli muiden tiedustelupalveluiden kuten ilmavoimien OSI:n kanssa.

Toinen vaihe Galaktisessa COINTELPRO:ssa oli debunkkaus- ja mustamaalausohjelma, jota CIA salaa veti, joka kutsui koolle Robertsonin paneelin ja joka julkaisi Durant’n raportin vuonna 1953. Sen tärkein löydös vastatiedusteluohjelmille oli oikeuttaa koulutusohjelma, joka sisälsi kansan ‘kouluttamista’ ja silminnäkijöiden kertomusten “debunkkaamista”, mukaanlukien kontaktihenkilöiden, sillä perusteella että ne olivat uhka kansalliselle turvallisuudelle koska kansan uskoa UFOihin saattaisivat vihollisvaltiot käyttää hyväkseen. Huolimatta kontaktihenkilöiden väitteiden meriitistä tämä tarkoitti, että todistet ja lausunnot debunkattaisiin ja mustamaalattaisiin kansallisen turvallisuuden nimissä. Tiedusteluammattilaiset joutuivat ei-niin-kadehdittavaan hommaan debunkata ja mustamaalata niitä, joilla heidän mielestään oli yksityisesti todettu olevan aitoja kokemuksia. FBI:n dokumentista käy ilmi, että FBI:n agentit ja tietolähteet olivat aktiivisessa roolissa nimekkäiden kontaktihenkilöiden mustamaalauksessa osana kontaktihenkilöitä vastaan luotua CIA:n psykologisen sodankäynnin ohjelmaa. Galaktisen COINTELPRO:n viimeinen vaihe on luoda skismaa niiden välillä, jotka hyväksyvät todisteet Maan ulkopuolisesta elämästä. Ryhmä UFO-tutkijoita, jotka ajavat tieteellistä menetelmää, saivat rohkaisua etäännyttää itsensä kontaktihenkilöiden väitteistä, joita pidettiin epätieteellisinä, ja jotka epätodennäköisesti saiisvat julkista tukea akateemikoilta, byrokraateilta ja kongressiedustajilta. Project Blue Book luotiin rohkaisemaan UFO-tutkijoita pitämään kiinni virheellisestä uskomuksesta, että tiukan tieteellinen metodologia riittäisi kääntämään valtion politiikan jolla salattiin todellisuus Maan ulkopuolisesta elämästä. UFO-tutkijat täten olivat itse eturintamassa vastassa kun kontaktihenkilöiden väitteitä tarkasteltiin vakavasti. Project Blue Bookin tutkimusten avustuksella kansaa koulutettiin siitä minkälaiset UFO-todisteiden kategoriat tulisi tulkita legitiimeiksi. Mikään näistä kategorioista ei sisällä kontaktihenkilöiden väitteitä.

Galaktinen COINTELPRO ei olisi ollut menestys ilman UFO-veteraanitutkijoiden apua, jotka kaikki olivat liian innokkaita sivuuttamaan kontaktihenkilöiden väitteet epätieteellisinä ja alttiina harhaluuloille tai petkutukselle. Sellaiset tutkijat epäonnistuivat pahasti näkemään, että Galaktinen COINTELPRO olisi suunniteltu häiritsemään ja neutralisoimaan kontaktihenkilöiden väitteitä, ja he innokkaasti hyväksyivät viralliset lausunnot, jotka kyseenalaistivat kontaktihenkilöiden lausuntojen todenperäisyyden. Todellakin, se innokkuus millä FUO-tutkijat asemoivat itsensä vakavan tieteellisen UFO-tutkimuksen portinvartijoiksi ja debunkkasivat kontaktihenkiöiden väitteet on mitä traagisin aspekti kuudessa vuosikymmenessä UFO- ja Maan ulkopuolisen elämän tutkimusta.

Toinen keskeinen tekijä Galaktisen COINTELPRO:n menestymisessä tähän päivään mennessä on ollut avaruusolentoihin liittyvän informaation siilouttaminen. Tämä on mahdollistanut tiedustelupalvelujen suorittaa tiettyjä tehtäviä Galaktisessa COINTELPRO:ssa ilman, että agentit saavat koko totuutta kontaktihenkilöiden väitteistä. Kontaktihenkilöiden debunkkaamisen ja mustamaalaamisen onnistumisen on täytynyt riippua siitä uskovatko tiedusteluagentit kontaktihenkilöiden olevan aidosti turvallisuusuhka. Tämän seurauksena Maan ulkopuolisia asioita koskevan tiedon tekeminen saataville vain silloin kun siihen on tarve on varmistanut sen, että vain tietty ryhmä henkilöitä eri tiedustelupalveluista saa briiffauksen yleensäkään.

Tiivistelmä keskeisistä tiedustelupalveluista ja niiden tehtävistä Galaktisessa COINTELPRO:ssa, sekä niiden avaruusolentoja koskettavan informaation tiedonsaantiluokituksesta löytyy taulukosta 1. Taulukko 1. USA:n tiedustelupalvelut ja Galaktinen COINTELPRO

Virasto Toimenpiteet Pääsy avaruusolentoinformaatioon
Federal Bureau of Investigations, FBI Tiedustelutietojen kerääminen, todisteiden piilottaminen ja kontaktihenkilöiden mustamaalaaminen kenttäagenttien avulla. Ei mitään. FBI:n johtaja Hooverilta evättiin pääsy eikä hänellä ollut kapasiteettia valvoa Maan ulkopuolisia aktiviteetteja.
Air Force Office of Special Investigations, OSI (yhteistyössä muiden armeijan tiedustelupalvelujen kuten Office of Naval Intelligencen kanssa, ONI) Tiedustelutietojen kerääminen, todisteiden piilottaminen ja kontaktihenkilöiden mustamaalaaminen Project Blue Bookin avulla. Skisman luominen UFO/ET-tutkijoiden keskuuteen. Osittainen. Armeijan tiedustelupalvelu tarkkailee Maan ulkopuolisia aktiviteetteja, mahdollisia kontaktitapauksia siviilien kanssa, ja välittää tiedon näistä muille virastoille.
Central Intelligence Agency, CIA Vetää julkista koulutusohjelmaa kouluttamalla kansaa ja debunkkaa kontaktihenkilöiden raportteja. Luo skismaa UFO/ET-tutkijoiden keskuuteen. Osittainen. Koordinoi virastojen välistä yritystä varmistaa, että avaruusolentoinformaatio ei pääse julkisuuteen.
National Security Agency, NSA & National Reconnaissance Organization, NRO Tarjoavat tiimit joilla vetää pois todisteet ja häiritä kontaktihenkilöt hiljaisiksi. Täysi. Tarkkailee Maan ulkopuolista elämää ja sen interaktioita yksityisten kansalaisten ja valtioiden välillä.
Psychological Strategy Board / Operations Coordinating Board (tätä seurannut virasto toimii yhdessä kontrolliryhmän MJ-12 kanssa) Koordinoi virastojen välisiä salaisia psykologisen sodankäynnin ohjelmia, joilla petkutetaan kansaa Maan ulkopuolisesta elämästä. Täysi. Sillä on pääsy kaikkeen informaatioon, jota muut tiedustelupalvelut ovat keränneet, jotta voitaisiin kehittää strateginen vastaus avaruusolentojen toiminnalle.

Lopputiivistelmänä monet pioneerinaiset ja -miehet, jotka ovat tarkasti kertoneet fyysisestä kontaktistaan avaruusolentojen kanssa, ovat joutuneet systemaattisen maineen ja uran pilaamisen uhriksi julkisten virkamiesten, massamedian ja UFO-tutkijoiden taholta. Vaikuttaa siltä kuin sellainen lopputulema oli tarkoituksella haluttu saada aikaan virallisella Galaktisella COINTELPRO:lla, joka jatkuu tähän päivään asti. FBI:n lakkauttaman poliittisen COINTELPRO:n vastapainoksi on erittäin todennäköistä, että henkilöt julkisissa viroissa, massamediassa ja UFO-tutkijoiden keskuudessa voivat olla aktiivisia agentteja käynnissä olevalle COINTELPRO:lle, joka on perustettu kontaktihenkilöitä vastaan. Toiveena on, että Galaktisen COINTELPRO:n paljastaminen auttaisi hälventämään jatkuvaa kontaktitodistusten parjaamista, joka on tähän päivään asti estänyt objektiivisesti arvioimasta suoraa fyysistä kohtaamista aaruusolentojen ja yksityisten kansalaisten välillä.

***

Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exopolitics Instituten.

***

Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.


Viitteet

[1] Olen kiitollinen Angelika Sareighn Whitecliffille hänen tyylillisistä parannuksistaan tälle artikkelille.

[2] Kts. Michael Salla, “Extraterrestrials Among Us,” Exopolitics Journal 1:4 (2006) 284 -300. Verkossa: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-4.htm

[3] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project,” Scoop Independent News (30 January 2004): http://www.scoop.co.nz/stories/HL0401/S00151.htm

[4] Kts. Michael Salla, “Extraterrestrials Among Us,” Exopolitics Journal 1:4 (2006) 284 -300. Verkossa: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-4.htm

[5] Kts. Nick Redfern, On the Trail of the Saucer Spies (Anomalist Books, 2006).

[6] Kts. FBI:n (FOIA-tietopyynnön) documenttijulkaisu 06/09/1986 koskien J. Edgar Hooverin väitteitä siitä, että FBI:ltä on evätty pääsy talteen noudettuun lentävään lautaseen: http://www.cufon.org/cufon/foia_001.htm .

[7]  Kts. Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 24.

[8]  Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 25.

[9]  Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 23.

[10] George Adamski, Inside the Spaceships (Abelard-Schuman, 1955).

[11] Osittainen arvio Adamskin tapauksesta, jonka on kirjoittanut Lou Zinsstag ja Timothy Good kirjassa George Adamski- The Untold Story (Ceti Publications, 1983).

[12] Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,35.

[13] Lainattu kirjassa Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,36.

[14] Lainattu kirjassa Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,36.

[15] Kts. Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 33.

[16] Tapauksen on kuvannut Timothy Good kirjassa Alien Base: The Evidence for Extraterrestrial Colonization of Earth (Avon Books, 1998) 112.

[17]  Kts. Timothy Good, Alien Base, 135-40.

[18] Kts. Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,39.

[19] Hadley Cantril, The invasion from Mars; a study in the psychology of panic (Princeton University Press, 1940).

[20] Kts. SourceWatch, “Psychological Strategy Board,” http://www.sourcewatch.org/index.php?title=Psychological_Strategy_Board

[21] Kts. Stanton Friedman, TOP Secret/MAJIC: Operation Majestic-12 and the United States Government’s UFO Cover Up (Marlowe and Co., 2005) 50,55.

[22] Kts. ”Majestic Twelve Project, 1st Annual Report, ” Robert and Ryan Woods, eds., Majestic Documents (Wood and Wood Enterprises, 1998) 114. (p. 10). Verkossa: http://209.132.68.98/pdf/mj12_fifthannualreport.pdf

[23] Keskustelua siitä miten “tarve tietää” sovellettiin avaruusolentoinformaatioon, katso Timothy Good, Need to Know: UFOs, the Military, and Intelligence (Pegasus Books, 2007).

[24] “Report of the Meetings of Scientific Advisory Panel on Unidentified Flying Objects Convened by Office of Scientific Intelligence, CIA, Jan 14-18, 1953” (Released November 16, 1978) 1. Verkossa: http://www.ufologie.net/htm/durantreport.htm

[25] “Report of the Meetings of Scientific Advisory Panel on Unidentified Flying Objects,” 15.

[26] “Report of the Meetings of Scientific Advisory Panel on Unidentified Flying Objects,” 19-20.

[27] Lainattu kirjassa Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 39.

[28] Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 38-39.

[29] Keskustelua siitä miten paavi ja CIA liittyvät the National Enquireriin, katso Terry Hansen, The Missing Times (Xlibris Corporation, 2001) 231-46.

[30] Donald Keyhoe, Aliens from Space (Signet, 1973) 198.

[31] Keyhoe, Aliens from Space, 198.

[32] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities together with additional, supplemental, and separate views, April 26 (Legislative Day, April 14), 1976. Verkossa: http://www.icdc.com/~paulwolf/cointelpro/

[33] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book III., sec. I.

[34] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book III., sec. I.

[35] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book III., sec. I.

[36] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book III., sec. D.1.

[37]  USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.

[38] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.2.

[39] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.6.

[40] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.6.

[41] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.4.

[42]  USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.

[43]  Brookingsin raportti, 215. Yleiskatsaus löytyy: http://www.enterprisemission.com/brooking.html

[44]  Brookings Report,  215.

[45]  Brookings Report,  215.

[46] Kuvaus resurssien puutteesta ja vajavaisestailmavoimien tuesta Project Blue Bookille, kts. Edward Ruppelt, The Report on Unidentified Flying Objects (Doubleday, 1956).

[47] Allen Hynek, The UFO Experience: A Scientific Inquiry (Henry Regnery, 1972) 30.

[48]  USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.

[49] Kts. Ryan Wood, Majic Eyes Only: Earth’s Encounters with Extraterrestrial Technology (Wood Enterprises, 2005) 264-67; & Stanton Friedman, TOP Secret/MAJIC, 161-84.

[50] “SOM1-01: Majestic-12 Group Special Operations Manual,” The Majestic Documents, eds. Robert Wood & Ryan Wood (Wood & Wood Enterprises, 1988) [ch. 3.12b.] 165

[51] Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 57.

[52] Kts. Daniel M. Salter, Life with a Cosmos Clearance (Light Technology, 2003) 15-16, 122-23; & Dan Sherman, Above Black: Project Preserve Destiny – Insider Account of Alien Contact and Government Cover Up (OneTeam Publishing, 1998).

[53] Kts. Steven Greer, Hidden Truth Forbidden Knowledge (Crossing Point, Inc., 2006) 158-59.

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Katsaus Majestic-12 ryhmän projektien henkilöstöhallintoon

 

 

 

Michael Sallan esitys 4th Annual UFO Crash Retrieval Conferencessa marraskuun 10. 2006, Las Vegas, Nevada [1]

Johdanto

Todisteet Maahan törmänneistä UFOista, jotka ovat tulleet Maan ulkopuolelta, ja niiden salaisesta noutamisesta eritoistiimien avulla, joihin kuuluu armeijan ja valtion henkilökuntaa, ovat laajat ja vakuuttavat. Todisteita ovat keränneet UFO-törmäystutkimuksen pioneerit kuten Leonard Stringfield, ja sittemmin tri. Robert Wood sekä Ryan Wood. [2] Erittäin salaisten prosessien ymmärtäminen törmänneiden UFOjen noutamiseksi on saanut huomattavasti huomiota, kun julkisuuteen ilmestyi Special Operations Manual – SOM1-01 vuonna 1994. [3] SOM1-01 tarjoaa tärkeän analyyttisen viitekehyksen ymmärtää ja vastata kysymyksiin salaisista proseduureista, joita käytetään törmänneiden UFOjen paikallistamiseen, eristämiseen ja haltuunottoon. Merkittävää kyllä, SOM1-01 kuvasi salaisen valtion entiteetin, joka on luotu hallinnoimaan törmäysoperaatioita. Tämä tunnetaan nimellä Majestic-12, joka on syntynyt “Majestic 12 Operationista”, jonka presidentti Truman loi syyskuun 24. päivä 1947. [4]

SOM-01:n lisäksi on useiden sisäpiiriläisten todistuksia, jotka ovat osallistuneet UFO-nouto-operaatioon tai osallistuneet useisiin erittäin salaisiin avaruusolentoprojekteihin. Keskityn näissä kahteen sisäpiiriläiseen, Clifford Stone ja Dan Sherman, joiden todistukset tarjoavat tärkeitä oivalluksia ‘pimeiden projectien’ luonteesta, jotka on suunniteltu helpottamaan UFO-törmäysnoutoja, sekä proseduureja joita henkilökunnan rekrytoinnissa käytetään projekteihin, jotka koskettavat Maan ulkopuolisia asioita.

Tässä tutkielmassa käytän sekä SOM1-01:a että sisäpiiriläisten Stone ja Sherman todistuksia kuvaamaan UFO-törmäysnoudoissa käytettyjä pääproseduureja; ja identifioimaan niitä elementtejä joilla henkilökuntaa salassa hallinnoidaan kun heitä rekrytoidaan Maan ulkopuolisia asioita koskeviin projekteihin. Asetan Stonen todistuksen vastakkain SOM1-01:n todisteiden kanssa, jotta paremmin ymmärtäisin sitä miten SOM1-01:a sovelletaan käytännössä, ja jotta pohjustettaisiin Stonen todistusta siitä miten hän oli salaa töissä UFO-törmäysnouto-operaatioissa telepaattina. Käytän myös Shermanin todistusta koskien hänen pestiään “intuitiivisena viestijänä” toisessa avaruusolentoprojektissa todistamaan Stonen väitteet koskien salaista koulutusta ja UFO-törmäysnoutotehtäviä. Lopuksi esitän 10 periaatetta Stonen ja Shermanin todistuksista joilla ymmärtää sitä miten henkilöitä rekrytään, koulutetaan ja hallinnoidaan Majestic-12:n avaruusolentoprojekteissa yleisesti, sekä erityisesti törmäysnouto-operaatioissa.

Vuoden 1954 SOM1-01 -dokumentin autenttisuus

Jatkuvasti on keskustelua siitä onko SOM1-01 aito dokumentti. Eräs lähtökohta on analysoida sitä historiallisena dokumenttina, jota voidaan autentikoida vertaamalla muihin 1950-luvun dokumenttien keskeisiin elementteihin ja identifioida mahdolliset anakronismit. Idea on, että jos kyetään näyttämään että SOM1-01 luotiin vuonna 1954 ilman mitään modernia anakronismia, silloin on äärimmäisen epätodennäköistä että sen esiintulo 40 vuotta myöhemmin olisi modernin huijarin tekosia. Todennäköisempää olisi, että se on aito dokumentti, joka on vuodettu valtion tai armeijan henkilökuntaan liittyvistä syistä, kun he ovat tyytymättömiä virallisen Maan ulkopuolisen presenssin paljastuksen tahtiin. Sekä tri. Robert Wood että Ryan Wood ottavat tämän tulokulman. He ovat esittäneet useita uskottavia argumentteja SOM1-01:n autenttisuudesta. [5] Heidän mielestään siitä puuttuu modernit anakronismit, eivätkä he ole löytäneet yhtään todisteita sen puolesta että se olisi väärennös. Viimeisimmässä kirjassaan Top Secret/Majic, Stanton Friedman on samaa mieltä Woordien analyysin kanssa, ja ehdottaa että SOM1-01 olisi autenttinen vuoden 1954 dokumentti. Friedman uskoo, että nyt on aika analysoida sitä verrattuna muihin vuodettuihin “Majestic-dokumentteihin” jotta lopullisesti määritettäisiin sen aitous. [6]

Vastakkaisen tulokulman on ottanut UFO-tutkija Jan Aldrich, entinen USA:n armeijan adjutantti. Aldrich huomauttaa merkittävistä eroista perinteisistä armeijan manuaaleista, jotka kirjoitetaan tarkkaan tyyliin erojen eliminoimiseksi. Vuonna 1996 Aldrich identifioi 50 virhettä SOM1-01:ssa jotka hänen mielestään kertoivat juuri sellaisesta ”lepsuilusta” joita väärissä dokumenteissa on. [7] Hän spekuloi sivuuttavasti, että SOM1-01:n oli tuottanut “ilmavoimien märkäkorvakersantti, joka oli saanut koulutusta armeijan tiedustelusta” yhdessä joidenkin ystävien kanssa jotka leikkasivat ja liimasivat armeijan manuaaleista. [8]

Täten hän tulee päätelmään, että on erittäin epätodennäköistä, että SOM1-01 on aito. Aldrichin mielestä sellaiset virheet eivät ole todisteita väärennöksestä, vaan todisteita merkittävästä poikkeamisesta normaalista proseduurista jolla tuollaisia manuaaleja luodaan. Sellainen poikkeama voi olla sellaista “lepsua” ladontaa ja virheitä jotka (entiset) armeijan ammattilaiset, jotka ovat asiantuntevasti muita dokumentteja luonnostelleet, huomaisivat. Poikkeamat SOM1-01:n ja standardimanuaalien välillä voidaan selittää erittäin salaisilla turvallisuusproseduureilla, jotka on luotu sekä UFO-törmäysnoutojen hallintaan että luomaan manuaaleja kuten SOM1-01 itse. Tulen esittämään, että on olemassa perinteiselle armeijalle rinnakkainen organisaatio, joka lainaa armeijan henkilökuntaa erilaisiin ad hoc -tehtäviin joita salainen SOM1-01:ssa mainittu ryhmä — Majestic-12 — valvoo. SOM1-01 kuvaa ryhmän historiaa seuraavasti:

4. Operation Majestic 12 perustettiin supersalaisella presidentin käskyllä 24. syyskuuta 1947 puolustusministeri James V. Forrestalin ja tutkimuskomitean puheenjohtaja tri. Vannevar Bushin suosituksesta. Operaatiot toteutetaan huippusalaisesti. Majestic-12 ryhmä on suoraan vastuussa ainoastaan USA:n presidentille.

Dokumentit kuten Eisenhowerin briiffaus, Trumanin muistio ja Cutler-Twining muistio vahvistavat, että Majestic-12 [tai MJ-12] ryhmä luotiin presidentin käskyllä osana erittäin salaista valtion toimeenpanoelintä, joka rekrytoi laajasti armeijasta, mutta joka ei itsessään ole armeijan osasto. [9] Majestic-12 ryhmä on laajan valtio-armeija-korporaatioverkoson keskellä ja on mukana salaisissa toimissa yhteisprojekteissa koskien Maan ulkopuolisia teknologioita ja Maan ulkopuolisia elämänmuotoja. Tärkein näistä salatoimista on valvoa Maan ulkopuolelta tulleiden, törmänneiden UFOjen paikallistamista, noutamista ja takaisinmallintamista. Tämä laaja salaisten organisaatioiden ja projektien verkosto voidaan kuvata toiseksi Manhattan-projektiksi. Manhattan II:sta rahoittaa sarja salaisia mekanismeja, jotka ovat luonteeltaan perustuslain ulkopuolella, ja niiden arvioidaan olevan yli biljoona dollaria vuosittain. [10]

SOM1-01:n kaltaisten manuaalien kehittäminen ei välttämättä ole armeijan ammattilaisten rutiininomainen tuote. Sen sijaan tällaisia manuaaleja todennäköisesti tuottavat armeijan henkilöt, jotka on otettu mukaan MJ-12:n salaisiin projekteihin ad hoc -perusteella johtuen heidän kyvyistään, jotka sitten palaavat takaisin normaaliin palvelukseensa. Näin voidaan tarjota Aldrichille SOM1-01:n luomisesta tietoisempi spekulaatio. SOM1-01 todennäköisesti on syntynyt ‘vanhemman kersantin’ ja muiden tarpeellisten turvallisuusluokitusten omaavien yksilöiden kynästä, joilla on kokemusta UFO-törmäysnoudoista, kun heidän yläpuoliset Majesti-12:n tahot ovat heitä pyytäneet valmistelemaan törmäysnoutomanuaalin käyttäen olemassaolevia armeijan manuaaleja pohjana.

Tämä selitys ottaa huomioon ne useat SOM1-01:sta löydetyt erot kun sitä vertaillaan normaaliin standardimanuaaliin armeijassa, mutta se ei kumoa SOM1-01:n autenttisuutta valtion manuaalina vuodelta 1954. Jos tämä on asian laita, silloin SOM1-01:sta löydetyt erot voidaan selittää sillä omalaatuisella tavalla jolla tällaisia dokumentteja luodaan. Tämä selitys tarjoaa vastauksen SOM1-01:n aitousongelmaan, jonka Woodien tiimi ja Friedman ovat vahvistaneet; vaikka se sisältääkin useita Aldrichin ja muiden identifioimia eroja. Lyhyesti, erot SOM1-01:ssa viittaavat siihen, että se on aito salaisen järjestelmän luoma dokumentti, eikä todiste modernista väärennöksestä. Käytän SOM1-01:a referenssityökaluna auttamaan sisäpiiriläisen, Clifford Stone, todistuksen vahvistamisessa, joka väittää osallistuneensa omakätisesti UFO-törmäysnouto-operaatioon ja Project Moon Dustiin.

Clifford Stonen väitteet koskien UFOjen törmäysnouto-operaatioita

Vääpeli Clifford Stone palveli USA:n armeijassa 22 vuoden ajan vuodesta 1969 vuoteen 1990. Hän väittää, että hänet rekrytoitiin eliitti-UFO-törmäysnoutojoukkoon johtuen hänen luonnollisesta telepatiakyvystään kommunikoida Maan ulkopuolisille biologisille olennoille (extraterrestrial biological entities, EBEs). [11]

Hän väittää, että USA:n armeija iski häneen silmänsä lapsena ja ilmavoimien kapteeni kävi hänen luonaan viikottain, joka rohkaisi Stonea seuraamaan kiinnostustaan UFOja kohtaan, ja lopulta vaikutti hänen uravalintaansa. Armeijaan liittymishetkellä Stone päätyi varsin epätyypilliselle uralle erittäin salaisessa projektissa, jonka hän oppi myöhemmin tuntemaan nimellä Project Moon Dust. [12]

Stone sanoo, että hänelle aluksi annettiin koulutusta ydinaseista, biologisesta ja kemiallisesta sodankäynnistä Fort MacCallumissa Alabamassa; ja sitten hänelle annettiin normaaleja toimeksiantoja kunnes hänet kutsuttiin toteuttamaan UFO-törmäysnoutoja käskystä. Mystinen ‘Eversti’ oli henkilö, joka valvoi Stonea hänen suorittaessaan salaisia tehtäviään. Stone väittääm, että kun hänet pantiin noutamaan UFOja, hänet tyypillisesti komennettiin komennukselle palvelemaan kolmesta päivästä viikkoon, mutta joissain kansainvälisissä tapauksissa saattoi kestää kauemmin, kuukauden ollessa pisin aika. Hänen palvelustodistuksensa viittaa ainoastaan tavallisiin tehtäviin typistina; eikä hänellä ole mitään mainintaa saamastaan koulutuksesta tai komennuksista osana UFO-noutotiimiä. Stone kuvaa myös miten hänen aikeensa eläköityä armeijasta vuonna 1989 (20 palvelusvuoden jälkeen) koki vastarintaa ‘Everstin’ taholta, joka sanoi että hänen noutopalveluksiaan kaivattiin edelleen.

Jotain tukea Stonen väitteille UFO-noutoprojekteissa työskentelystä tarjoaa laaja Stonen löytämä dokumentaatio joka kertoo salaisista UFO-noutotiimeistä liittyen Project Moon Dustiin ja törmäysnouto-operaatioista eri maissa. [13]

Stone alkoi 1970-luvun lopulla käyttää tietopyyntöjä paljastamaan tietoa Project Moon Dustista, joka oli luotu noutamaan UFOjen palasia. Lisäksi Stonen palvelusta karakterisoi hänen päättäväisyytensä paljastaa UFO-informaatiota vaikka se oli erittäin epätavallista jollekin joka oli täyspäiväisesti palveluksessa. Hänen tekojaan ei katsottu hyvällä ja jopa vastustettiin armeijan johdon taholta. Hänen tietopyyntönsä johtivat rangaistuksiin kuten sensuuriin, esapekkaan, siirtoon ulkomaiseen amerikkalaistukikohtaan sekä kyvyttömyyteen edistyä pidemmälle uralla kuin vääpeli. Stonen konflikti armeijan upseerien kanssa hänen tietopyynnöistään sekä Project Moon Dustia koskevasta dokumentaatiosta ovat todistusaineistoa hänen väitteistään siitä, että hänet oli salaa rekrytoitu salaiseen UFO-noutotiimiin ilman hänen ylempiensä tietoa.

Stonen tietopyyntöjen käyttö oli tärkeää, koska tämä on laillinen dokumentti, jota käyttää henkilö joka haluaa paljastaa tämänluonteiset aktiviteetit ilman laittomasti salaisen tiedon vuotamista. Stonen tietopyyntötutkimus johti tunnustukseen UFO-tutkijoiden kuten majuri Kevin Randlen taholta, joka kuvasi hänen “pioneerityötään;” [14] sekä Stanton Friedmanilta joka kuvasi häntä “omistautuneeksi tutkijaksi” joka toi julkisuuteen “useita valtion dokumentteja, joista monet ennenjulkaisemattomia.” [15]

Sekä Randle että Friedman tämän jälkeen etäännyttivät itsensä Stonesta kun hän julkisesti ilmoitti työskennelleensä UFO-törmäysnoutotiimissä, eikä hänellä ollut dokumenttia jolla vahvistaa tätä. Stonen väitteiden tukemiseksi tutkin nyt niitä suhteessa SOM1-01:n ja etsin yhtäläisyyksiä koskien proseduureja ja käytänteitä. Jos Stonen väitteet ovat yhdenmukaiset SOM1-01:n kanssa, silloin se auttaa vahvistamaan hänen todistuksensa. Lisäksi sellainen yhdenmukaisuus auttaisi identifioimaan turvallisuusprosesseja joita käytettiin henkilöstön rekrytoinnissa salaisiin UFO-törmäysnoutoprojekteihin.

Clifford Stonen UFO-noutoväitteiden vertailu SOM1-01:n

Stone väitti, että hän oli osa erittäin salaista, kehittynyttä törmäysnoutotiimiä, joka tutkisi alueen biologisen tai radioaktiivisen kontaminaation varalta. Tämä yhdistettiin hänen kaikkein tärkeimpään tehtäväänsä, joka oli olla telepaattisessa yhteydessä mikäli kommunikaatiota vaadittaisiin törmäyspaikalta löydetyn EBEn kanssa.

Stone väiti, että näitä operaatioita johti henkilö jolla oli siviilivaatteet, jonka sotilasarvoa ei koskaan kerrottu mutta jota nimitettiin ’Everstiksi’ johtuen hänen tavastaan ottaa nouto-operaatiot johtoonsa ja vetää briiffauksia. Tämä vaikuttaa omituiselta ottaen huomioon armeijan henkilöstöä sisältävien operaatioiden tavan olla armeijan oman henkilökunnan johtamia, sotilasarvon mukaisesti. Kuitenkin tämä ‘Eversti’ ja muu salainen tiimi johon Stone rekryttiin oli eräs “Erikoistiimeistä”, joita SOM1-01 kuvaa seuraavasti:

4.a. Tieteellistä tutkimusta varten kaiken materiaalin ja laitteiston noutaminen, joka on tuntematonta tai Maan ulkopuolista alkuperää, joka saattaa olla saatavilla… 4.b. Tieteellistä tutkimusta varten kaikkien olentojen ja niiden jäänteiden noutaminen, jotka ovat alkuperältään Maan ulkopuolelta, jotka saattavat olla saatavilla… 4.c. Erikoistiimien perustaminen ylläolevien operaatioiden suorittamiseksi. Nämä erikoistiimit eivät vaadi mitään univormuja niiden tunnistamiseksi, joista kävisi ilmi sotilasarvo, sillä heillä on “Huippuprioriteetti” UFO-törmäysnoutokohteissa: 24d. OPNAC-tiimin henkilöstölle annetaan huippuprioriteetti kaikkina aikoina huolimatta heidän sotilasarvostaan tai statuksestaan. Kenelläkään ei ole auktoriteettia tulla väliin OPNAC-tiimin suorittaessa tehtäviään Yhdysvaltain Presidentin erikoiskäskystä.

Lisäksi Stone väittää, että hän joskus matkasi ulkomaille suorittamaan törmäysnoutoja, joita ‘Eversti’ veti. Tämä on yhdenmukaista Stonen ulkomaankomennusten kanssa, sekä seuraavan SOM1-01:n kohdan kanssa:

4.e. Salaisten operaatioiden perustaminen ja hallinta, jotka tullaan toteuttamaan yhdessä Keskustiedustelun kanssa avittamaan USA:n puolesta Maan ulkopuolisen teknologian ja olentojen noutamista, joka voi tapahtua ulkovaltojen alueella tai joka voi joutua ulkovaltojen käsiin.

Stonen todistus hänen ‘erikoistiimistä’, jota johtaa siviili joka ottaa törmäysnouto-operaation johtoonsa huolimatta mahdollisuudesta korkean arvonimen armeijan henkilökunnalle paikalla, on yhdenmukainen SOM1-01:n kanssa.

Stone lisäksi väitti, että ‘Eversti’ antoi hänen lukea kolmen tuuman paksuisen kirjasen jossa oli informaatiota 57 tunnetusta Maan ulkopuolisesta biologisen olennon tyypistä (EBE):

Tuo informaatio oli peräisin pienestä julkaisusta joka heillä oli, jota henkilö jota nimitän Everstiksi aina kantoi mukanaan… se oli pieni kirjanen jota hän kantoi, itse asiassa pieni paksu kirjanen, muistikirjan tapainen. Mutta sen tarkoitus oli kirjata eri lajit niin, että he voisivat antaa niille parhaan tyyppistä ensiapua kun he tunnistaisivat mikä laji oli kyseessä. [16]

Stone väittää, että hän näki Heinz 57:n ”EBE Guidebookin” vuonna 1979 ensikertaa, ja hän sanoi että se sisälsi paljon informaatiota jokaisesta EBE-ryhmästä koskien niiden fysiologiaa, ruokavaatimuksia ja lääketieteellistä informaatiota. Hän väittää, että hän saattoi lukea ohjekirjaa noutotiimissä palvellessaan vuoteen 1989 asti. Stone sanoo, että ohjekirjaa käytettiin silloin jos EBE tarvitsisi ensiapua kun se löydetään törmäyspaikalta. Me voimme nyt verrata hänen väitteitään SOM1-01:n kohtaan:

24. b. OPNAC-tiimin terveydenhoitohenkilöstö hoitaa loukkaantuneet tai haavoittuneet olennot. Jos henkilöstöä ei ole heti saatavilla, ensiapua antaa lääkintäsotilaat paikalla. Koska EBE:n biologisista toiminnoista ei ole paljoakaan tietoa, apu rajoittuu verenvuodon lopettamiseen, haavojen ja ruumiinosien sitomiseen. Minkäänlaisia lääkeaineita ei saa antaa, sillä Maan lääkkeiden vaikutuksia ei-ihmisiin ei ole mahdollista ennustaa.

Stonen todistus on yhdenmukainen SOM1-01:ssa kuvatun ensiavun kanssa. Osana noutotiimiä Stonen “tarvitsee tietää” milloin ensiapua saa antaa loukkaantuneille EBE:lle. Stonen todistus kuitenkin viittaa siihen, että tieto EBE-fysiologiasta on huomattavasti lisääntynyt sitten vuoden 1954, jolloin mitään lääkkeitä ei saanut antaa.

Vuoteen 1979 mennessä oli tuotu saataville lääketieteellinen manuaali siitä mitä aineita sai ja ei saanut antaa. Tämä viittaa siihen, että 25 vuotta SOM1-01:n julkaisun jälkeen on saatu suuri määrä tietoa EBE-fysiologiasta. Tämä on yhdenmukaista sen kanssa miten paljon törmäysnouto-operaatioita on arvioitu tapahtuneen vuosien mittaan ja miten paljon tietoa niistä on arvioitu saaduksi.

Kesäkuussa 2005 tekemässäni Stonen haastattelussa hän kuvaa koodisanaa, jonka hän sai kun hän jätti normaalit tehtävänsä nouto-operaatiolle lähteäkseen:

Koodisana oli “kenraali lähettää terveisensä”. En tiedä oliko kenraali mukana vaiko ei sillä en koskaan nähnyt kenraalia. Minulle sanottiin että “pakkaa lähtöä varten”, ota DA-50 -kassisi, kaikki laitteesi pakataan ja suutele vaimoa ja lapsia ja sitten mentiin. Koskaan ei tiennyt näkikö heitä enää. Siellä tapahtui onnettomuuksia joista ihmisiä ei palannut. [17]

Tämä paljastaa sen miten noutotoimet tehtiin ilman hänen ylempien tietoa. Mitä heihin tuli, Stone kutsuttiin toteuttamaan palveluksia tai koulutusta, ja sitten hän palasi takaisiin normaaleihin tehtäviinsä. Seuraava lainaus kuvaa Stonelle annettua turvaluokitusta kun hänet kutsuttiin tehtävään.

Aina kun tarvitsin turvaluokitusta, minulla oli mikä tahansa tarvittava luokitus tehdä mitä tahansa he halusivatkaan minun tekevän. Minulle kerrottiin jälkikäteen ja kirjoitin salassapitosopimuksen, mutta sen ei pitäisi toimia tuolla tavalla. Sen pitäis toimia niin, että he antavat sen kertaluonteisena “tarpeeseen tietää” ja se loppuu siihen, poislukien varsinaisen luokituksen saaminen ja tehtävään briiffauksen saaminen. [18]

Me voimme arvioida Stonen väitteitä koskien tehtävään kutsua salaisella kodilla ja tilapäisen turvaluokituksen saamista SOM1-01:n mukaan: “Armeijan henkilökunnan kontakti EBE:n kanssa, jolla ei ole MJ-12 tai OPNAC-turvaluokitusta rajoittuu täysin tarpeellisiin toimiin joilla varmistetaan, että OPNAC-tiimi saattaa EBEn tutkittavaksi.” [19]

Tämä tukee Stonen väitteitä turvaluokituksen kertaluonteisuudesta, jossa hänelle ei annettu MJ-12:n korkeaa turvaluokitusta. Koodien käyttö Stonen kutsumiseksi salaisiin tehtäviinsä tarkoittaisi “absoluuttisen huippusalaisuuden” säilyttämistä niin kuin kohta 4.f SOM1-01:ssa vaatii: “Kaikkia yllä esitettyjä operaatioita koskien tulee säilyttää absoluuttinen huippusalaisus.” Stonen viittaus “varsinaisen turvaluokituksen saamiseen ja tehtävään briiffauksen saamiseen” tarkoittaa koulutuksen saattamista lopun siinä mitä hän kuvaa “kouluksi:”

Minä en tiennyt missä se oli, mitä siellä opetettiin. Tapasin joitain ihmisiä jotka sinne menivät ja minusta he olivat pelottavia. Se oli ikään kuin, tiedätkö, jopa palveluksessa olevat ihmiset olisivat saavuttamattomissa. Tarkoitan, se oli kuin “asemasi elämässä on matalampi kuin minun koska minä tiedän salaisuuksia joita kukan muu ei tiedä.” Sitä on vaikea selittää, mutta niissä ihmisissä oli jotain pahaenteistä kun he tulivat koulusta takaisin. [20]

“Koulu” oli jotain niille, joita kiinnosti sitoutua työskentelemään MJ-12:n kanssa syvemmin ja kokea urakehitystä jota salatyö ei voisi antaa.

Lopuksi Stone väittää, että hänen ensimmäisen nouto-operaation aikaan Project Moon Dustissa vuonna 1969 hänelle annettiin tehtäväksi suojella siepattua EBEä. EBE paljasti Stonelle telepaattisen kommunikaation muodossa, että se aikoi paeta. Stone väittää, että EBE olisi tuhottu turvallisuussyistä jos se sellaista yrittäisi. EBEn turvallisuuden suojelemiseksi Stone päätti auttaa EBEä pakenemaan. Tämä huikea väite siitä, että Maan ulkopuolisia olentoja voitaisin tuhota turvallisuussyistä saa vahvistusta SOM1-01:n osiosta:

24.c. Käsiteltäessä mitä tahansa Maan ulkopuolista biologista olentoa, turvallisuus on kaikkein tärkeintä. Kaikki muut pohdinnat ovat toisarvoisia. Vaikka on suotavaa ylläpitää minkä tahansa olennon fyysistä hyvinvointia, EBE-elämän menettämisen mahdolisuutta pidetään hyväksyttävnä jos tuon elämän säilyttämisen olosuhteet tai viivästykset millään tavoin uhkavat operaation turvallisuutta.

Kuten monien tietovuotajien tapauksessa, jotka paljastavat salaista tietoa UFOista, aina esiintyy kalabaliikkia ristiriidoista Stonen todistuksessa, todisteiden puutteesta varmentaa hänen koulutuksensa ja palveluksensa salaisissa projekteissa. Stone väittää, että hänen salaiset koulutuksensa ja tehtävänsä törmäysnouto-operaatioissa eivät jääneet talteen hänen palvelustietoihinsa. Tämä kirjaamatta jättäminen palvelustietoihin on yhdenmukainen “absoluuttisen huippusalaisuuden” säilyttämisen kanssa, kuten kohdassa 4.f kuvataan SOM1-01:ssa. Koulutuksen ja palvelustietojen puhdistus törmäysnoutotiimeistä olisi keino säilyttää näissä operaatioissa vaadittu ‘absoluuttinen salaisuus’. Minkään viitteen puuttuminen EBE:n liittyvistä projekteista toistaa saman mikä tapahtui Dan Shermanille. Sherman väittää, että hänen salainen koulutuksensa telepaattiseen viestintään EBE:jen kanssa sekä hänen varsinainen palveluksensa tässä ei tallennettu mihinkään hänen palvelustietoihinsa. Tutkin nyt Shermanin taustaa ja esitän keinon asettaa se Stonen tarinan rinnalle vertailtavaksi, kun pidetään mielessä dokumentaation puuttuminen jolla varmentaa Stonen väitteet.

Dan Sherman ja Project Preserve Destiny

Dan Sherman palveli USA:n ilmavoimissa 12 vuoden ajan (1982-1994) ja hän sai useita palkintoja, mm. Commendation Medal ja Achievement Medal. Hänet rekrytoitiin salaiseen ohjelmaan, ”Project Preserve Destiny” (PPD), jota toteutettiin NSA:n alaisuudessa. [21]

Shermanista tuli “intuitiivinen viestijä” EBEille. Olennaisesti Sherman opiskelisi miten telepaattisesti lähestyä EBEä ja antaa tämä informaatio turvalliseen tietokonejärjestelmään hänen NSA-isännilleen. Shermanin koulutus PPD:ssä toteutettiin samaan aikaan kun koulutus tavallista armeijan uraa varten elektronisessa tiedustelussa (ELINT), joka itsessään myös oli salainen. Merkittävää kyllä, Sherman kertoi, että hän sopi tehtävään sillä häneltä oli havaittu varhaisessa lapsuudessa kyky kommunikoida EBE:jen kanssa. Hän väittää, että hänen halunsa liittyä ilmavoimiin sai lisäpontta majuri Robertsilta, joka oli läheisessä Bealen ilmatukikohdassa, joka tasaiseen tahtiin vieraili Shermanin kotona kun hän oli 10-11 vuotias ja puhui Shermanille siitä miten hienoa ilmavoimien elämä on.

Sherman kuvasi miten hänen ELINT-koulutuksensa toimi peitteenä hänen osallistumiselleen PPD:hen. Hänen kirjassaan Above Black Sherman paljastaa miten hänet rekrytoitiin ja koulutettiin samaan aikaan kuin hänen normaali ELINT-koulutuksensa tapahtui. Hän kuvaa koulutuskokemusta seuraavasti:

Muistan ELINT-koulutuksen olevan hauskaa koska minulla oli paljon ihmisiä ympärilläni joiden kanssa olla tekemisissä…. Ensimmäistä päivää PPD-koulutuksessa ei, millään tavalla, voida kuvata hauskaksi. Minun toisena PPD-päivänäni olin jo aivan kurkkuani myöden täynnä sitä enkä halunnut enää mennä sinne. Kaikki uutuudentunne siitä että voi olla “intuitiivinen viestijä” oli rapissut pois. [22]

Kun hänet myöhemmin siirrettiin NSA:n, Sherman työskenteli erityisesti suunniteltujen tietokoneiden avulla joilla hän kykeni tekemään sekä normaalin ELINT-työnsä että toimimaan intuitiivisena viestijänä EBEille. Shermanin koulutuksesta vastuussa olevat, sekä hänen myöhemmästä salaisesta työstään NSA:ssa, olivat upseereita kapteenin arvolla, jotka eivät toimineet normaalin armeijan komentoketjun alaisuudessa, ei ilmavoimissa eikä NSA:ssa. Vastuuorganisaatio oli ilmeisesti rinnakkaisjärjestelmä, joka toimi NSA:n kautta mutta ei ollut osa sitä. Hän työskenteli PPD:lle lähes kolme vuotta.

Hän sanoi, että kun hän pyysi lähteä PPD:stä, pyyntö evättiin, ja hänelle sanottiin että hänet pakolla listattaisiin uudelleen vastoin hänen tahtoaan. Sherman väittää, että hän oli niin vihainen ja päättänyt lähteä, että hän kehitteli strategian joka johtaisi hänen lähtöönsä: “Kaikki jolla on tarve päästä pois armeijasta voivat käyttää tätä metodia, mutta en suosittele sitä… Kuitenkin tiesin että se olisi ainoa metodi jota voisin käyttää, joka täydellisesti sulkisi minut PPD:n komentoketjusta.” [23]

Shermanin armeijan palvelustiedot eivät kerro hänen koulutuksestaan intuitiivisena viestijänä taikka hänen työstään telepaattisena rajapintana EBEjen kanssa. Eikä mitään tietoja löydy niistä upseereista, joille hän raportoi intuitiivisen viestijän työstään. Shermanin kokemus upseereista tarjoaa riippumattoman keinon vahvistaa Clifford Stonen todistus. 7 elementtiä taulukossa 1 (alla) ovat molempien todistuksissa. Ne viittaavat siihen, että heidät on rekrytoitu projekteihin, joita Majestic-12 ryhmä valvoo. MJ-12 loi järjestelmän jolla rekrytoida henkilöstöä, joka olisi tehokas pitämään asiat salassa.

Shermanin sisäpiiriläispaljastus tarjoaa tärkeää tukea Stonen väitteille siitä, että hän on työskennellyt UFO-törmäysnoutotiimeissä. Yhdistettynä useisiin SOM1-01:n yhdenmukaisuuksiin, Stonen erittäin spesifeihin tietopyyntöihin Project Moon Dustista, hänen pitkään palvelusaikaansa, voidaan todeta että Stonen todistus on erittäin todennäköisesti tarkka kuvaus hänen kokemuksistaan työskennellessään UFO-törmäysnoutotiimeissä. Taulukko 1 vertailua Clifford Stonen ja Dan Shermanin kokemuksista

Dan Sherman (Project Preserve Destiny) Clifford Stone (Project Moon Dust)
Rekrytoitu lapsuuden aikana havaittujen telepaattisten kykyjen perusteella; Rekrytoitu lapsuuden aikana havaittujen telepaattisten kykyjen perusteella;
Majuri Roberts inspiroi liittymään ilmavoimiin, joka toistuvasti puhui hänelle 10-11 ikäisenä Ilmavoimien kapteeni inspiroi liittymään ilmavoimiin, joka vieraili heidän kotonaan viikottain
PPD tehtäviä valvoo kapteenit normaalin komentoketjun ulkopuolella Törmäysnoutoja valvoo siviili (Eversti) normaalin komentoketjun ulkopuolella
Salainen koulutus tapahtui ilman normaalin armeijan komentajien tietoa Salainen koulutus tapahtui ilman normaalin armeijan komentajien tietoa
Työtä tehtiin ilman normaalien armeijan komentajien tietoa siitä, että hän suoritti tehtäviä salaiselle virastolle ilmavoimien/NSA:n alaisuudessa Työtä tehtiin ilman normaalien armeijan komentajien tietoa siitä, että hän suoritti tehtäviä salaiselle virastolle armeijan alaisuudessa
Palvelustiedoissa ei ole merkintää koulutuksesta tai palveluksesta jossa hän on ollut kommunikoimassa EBEjen kanssa Palvelustiedoissa ei ole merkintää koulutuksesta tai palveluksesta jossa hän on ollut noutamassa törmänneitä UFOja
Koki suuria vaikeuksia lähteä PPD:stä johtuen verrattaen harvoista ihmisistä jotka hänet olisi voinut korvata Koki suuria vaikeuksia eläköityä armeijasta johtuen ‘Everstin’ huomautuksesta että hänen palveluksiaan edelleen kaivataan

Johtopäätös: MJ-12 ryhmän käyttämien proseduurien identifiointi projekteissa & UFO-törmäysnoudoissa

Samankaltaisuudet Stonen ja Shermanin sisäpiirin todistuksissa viittaavat yhteisiin proseduureihin, joita käytetään rekrytoimaan, kouluttamaan ja ottamaan palvelukseen henkilöitä MJ-12 ryhmän projekteihin, jotka liittyvät Maan ulkopuolisiin teknologioihin ja/tai EBEihin. MJ-12 ryhmän henkilöstön proseduurit ovat ilmeisesti pääosin suunnattu täydellisen salaisuuden säilyttämiseen minimoimalla asiattomien paljastusten impakti, joita MJ-12 ryhmän projekteihin rekrytoidut tekevät. Turvallisuusproseduurit, jotka voidaan identfioida Stonen ja Shermanin todistuksista, vaikuttavat yleisiltä erilaisiin MJ-12 ryhmän projekteihin, mm. UFO-törmäysnoutoihin ja/tai EBE:hin liittyviin aktiviteetteihin. Ylläoleva analyysi heidän todistuksistaan ja niiden jälkeiset turvallisuusproseduurit ovat käytössä henkilöstönhallinnossa MJ-12 salaisissa operaatioissa.  Taulukko 2. MJ-12 ryhmän henkilöstön turvaproseduurit salaisiin operaatioihin

nro Henkilöstönhallintaproseduurit
1 Henkilöillä havaitaan lapsuudessa ainutlaatuisia kykyjä (esim. telepaattinen viestintä) jota voidaan käyttää MJ-12 ryhmän projekteissa, ja näitä kehitetään tiettyjä tehtäviä varten, kuten telepaattisena rajapintana toimiminen, UFO-törmäysnoutoihin;
2 Henkilöitä rohkaistaan liittymään tiettyyn armeijan haaraan ja ryhtymään perinteiselle uralle, joka tarjoaa riittävän peitetarinan MJ-12 ryhmän projekteille;
3 Henkilöihin ottaa yhteyden normaalin armeijan komentoketjun ulkopuolinen upseeri ja heidät rekrytoidaan MJ-12 ryhmän projektiin.
4 Koulutus tapahtuu normaalin palveluksen lisäksi ilman armeijan johdon tietoa.
5 MJ-12 ryhmän palvelukseen siirtyminen ja sen suorittaminen tapahtuu ilman normaalien armeijan johdon tietoa.
6 Turvaluokitukset MJ-12 ryhmän projekteille annetaan ad hoc -pohjalta, ellei yksilö suorita lisäkoulutusta tai sitoudu projektiin muuten.
7 Henkilöiltä evätään tiedonsaanti ja/tai ystävyyssuhteiden muodostaminen muiden MJ-12 ryhmän projekteissa mukana olleiden kanssa.
8 Armeijan palvelustiedot eivät sisällä mainintaa henkilön koulutuksesta, toiminnasta, palkinnoista tai turvaluokituksista, jotka MJ-12 ryhmän projekteihin liittyvät.
9 Paperityön tai tietoisuuden puuttuminen normaalilta armeijan johdolta MJ-12 ryhmän projekteihin osallistumisesta jättää henkilöt MJ-12 ryhmän manipulaation vaaraan.
10 Merkittävästi nähdään vaivaa vakuutella henkilöt sitoutumaan enemmän MJ-12 ryhmän projekteihin kouluttamalla enemmän ja olemalla päästämättä heitä pois MJ-12 ryhmän palveluksesta.

Yllä olevat turvallisuusproseduurit paljastavat MJ-12 ryhmän kehittämän systeemin jolla rekrytoida, kouluttaa ja ottaa palvelukseen henkilöitä salaisiin projekteihin kuten Maan ulkopuolista teknologiaa ja/tai EBE-kommunikaatiota käsitteleviin UFO-törmäysnoutoihin. “MJ-12 Group Personnel Security Procedures for Black Operations” ei jätä mitään paperidokumentteja jälkeensä, se minimoi MJ-12 ryhmän projekteista tietoisten ihmisten määrän eikä se tarjoa mitään keinoa henkilöstölle varmentaa väitteitään koskien koulutusta ja palvelusta MJ-12 ryhmän projekteissa. Lisäksi rekrytoiduilla on suuri paine pysyä lojaaleina salaisten projektiensa valvojille. Lopuksi, paljon nähdään vaivaa pitää MJ-12 ryhmän projektit erillisinä armeijan normaalista toiminnasta.

On erittäin epätodennäköistä, että jotain yllämainittujen kymmenen periaatteen kanssa samanlaista olisi käytetty SOM1-01:n luomiseen. Tämä selittäisi havaitut erot SOM1-01:ssa kun sitä verrataan armeijan manuaaleihin. SOM1-01:n erot ovat todennäköisesti seurausta ad hoc tavasta jolla törmäysnoudoista jotain tietävät on pantu hommiin tuottamaan SOM1-01. Sen luojat, turvallisuussyistä, eivät kyenneet jakamaan manuaalia muiden armeijan ammattilaisten kanssa mahdollisten erojen korjaamiseksi, mikä on normaali osa armeijan manuaalin luonnostelua.

Kymmenen turvallisuusproseduuria yllä näyttävät olevan USA:n armeijan useimpien salaisten projektien ohjeistuksen ulkopuolella. Tunnistamattomat salaiset projektit (Unacknowledged Waived Special Access Programs, SAPit) [tai Controlled Access Programs jos puhutaan tiedusteluyhteisöstä] raportoidaan ainoastaan puolustus- tai tiedustelukomiteoiden johtajille USA:n kongressissa suullisesti. [24] Mitään dokumentteja tai kirjoitettuja tietoja ei anneta kongressille, sillä SAPit virallisesti eivät ole olemassa. Eikä henkilöhtö, joka osallistuu sellaisiin ohjelmiin, saa lupaa pitää kirjaa heidän osallistumisestaan SAPiin armeijan tai viraston tiedoissa.

Kuitenkin keskeinen ero SAPien ja MJ-12 ryhmän projekteissa on, että jälkimmäiset ovat tapahtuneet normaalin USA:n armeijan ja/tai tiedusteluyhteisön komentoketjun ulkopuolella. Tämä viittaa siihen, että on olemassa rinnakkaisjärjestelmä, joka noutaa armeijan henkilökuntaa MJ-12 ryhmän projekteihin kun heitä tarvitaan, ilman tavallisen johdon tietoa.

Todisteita rinnakkaisjärjestelmän salaisten projektien olemassaolosta normaalin komentoketjun ulkopuolella on esitetty vara-amiraali Tom Wilsonin tapauksessa, joka oli J-2, pääesikunnan tiedustelujohtaja. Vuonna 1997 tri. Steven Greer ja entinen astronautti tri. Edgar Mitchell pitivät yksityisen tapaamisen amiraali Wilsonin kanssa salaisista Maan ulkopuolisiin asioihin liittyvistä projekteista. Greer väitti, että hänelle oli annettu “salainen dokumentti jossa oli lista koodinimistä ja projektien nimistä, jotka käsittelivät Maan ulkopuolisia asioita.” [25]

Kun Wilson tarkasti olivatko projektit olemassa, häneltä evättiin pääsy. Greerin mukaan:   Kun amiraali Wilson identifioi tämän ryhmän, hän sanoi kontaktihenkilölle tässä supersalaisessa hommassa: “Haluan tietää tästä projektista.” Ja hänelle sanottiin, “Herra amiraali, teillä ei ole tarvetta saada tietää. Me emme voi kertoa teille.” Kuvittele nyt olevasi amiraali, J-2, pääesikunnan tiedustelujohtaja Pentagonissa, ja sinulle sanotaan “Me emme aio kertoa teille”? No, hän oli järkyttynyt ja vihainen. [26]

Rinnakkaisjärjestelmän käyttäminen armeijan henkilöstön avulla sen omiin tarkoituksiin on ollut epäilyksenä jo jonkin aikaa, kuten senaattori Daniel Inouyen kommenteista käy ilmi vuoden 1987 senaatin Iran-Contra kuulemisessa:

“There exists a shadowy Government with its own Air Force, its own Navy, it’s own fundraising mechanism, and the ability to pursue its own ideas of the national interest, free from all checks and balances, and free from the law itself.”

Ottaen huomioon Stonen ja Shermanin todisteet, ja niitä tukevat todisteet kuten amiraali Wilsonin kokemus, voidaan todeta että MJ-12 erityisryhmän projektit ovat normaalin USA:n armeijan komentoketjun kontrollin ulkopuolella.

MJ-12 ryhmää voidaan pitää valtion toimeenpanoelimelle rinnakkaisena haarana, joka pyörittää laajaa verkostoa projekteja, joihin kuuluu armeijasta rekrytoitua henkilöstöä samalla kun pidetään yllä poikkeuksellisen korkeita turvallisuustasoja. Tämä yhdistettynä SOM1-01:n sisältöön, Clifford Stonen ja Dan Shermanin todistukset tarjoavat yleiskuvan niistä proseduureista joilla hallinnoidaan UFO-törmäysnoudoissa ja muissa MJ-12 ryhmän projekteissa mukana ollutta henkilöstöä. SOM1-01, Stonen ja Shermanin todistukset tarjoavat selvän näkemyksen siitä miten UFO-törmäysnouto-operaatiot on toteutettu yli viiden vuosikymmenen ajan ja menestyksellä pidetty salassa.  ***

Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.


Endnotes

[1] Aiempi versio tästä on julkaistu 4th Annual UFO Crash Retrieval Conference Proceedingsissa (Wood & Wood Enterprises, 2007) 11-21

[2] Kts. Ryan Wood, Majic Eyes Only (Wood & Wood Enterprises, 2006); ja Leonid Stringfield, Status Reports 1-VII. Saatavilla: http://www.www.nicap.org/bios/stringfield.htm

[3] Uudelleenjulkaistu The Majestic Documentsissa (Wood & Wood Enterprises, 1998) 133-86; saatavilla myös: http://209.132.68.98/pdf/som101_part1.pdf .

[4] The Truman memo on saatavilla: http://209.132.68.98/pdf/truman_forrestal.pdf . Virallinen vuoden 1954 dokumentti,  Cutler Twining memo, viittaa solmittuun tapaamiseen MJ-12 Special Studies Projectissa: http://209.132.68.98/pdf/cutler_twining.pdf .

[5] Kts. Robert Wood, “The Authenticity of the Special Operations Manual,” teoksessa Majic Eyes Only, 264-67.

[6] Stanton Friedman, Top Secret/MAJIC (Marlowe and Company, 2005) 161-66.

[7] Jan Aldrich, “Special Operations Manuel 1-01,” Parts 2 & 3, http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1996/dec/m18-003.shtml, http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1996/dec/m18-008.shtml

[8] Jan Aldrich, “Special Operations Manuel 1-01,” Part 4, http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1996/dec/m19-004.shtml [9] Keskustelua dokumenttien autenttisuudesta: Stanton Friedman, Top Secret/MAJIC, 56-102,

[10] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report,” available online at: http://exopolitics.org/Report-Black-Budget.htm .

[11] Clifford Stonen ajatukset on tiivistetty haastattelussa jonka tein hänen kanssaan heinäkuussa 2005, joka julkaistiin Exopolitics Journalissa. Nämä ovat saatavilla: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-1-Stone-pt-1.pdf & http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-2-Stone-pt-2.pdf .

[12] Hän tarjoaa todisteita Project Moondustista kirjassaan: Clifford Stone, UFOs Are Real: Extraterrestrial Encounters Documented by the U.S. Government (SPI Books, 1997).

[13] Tämä dokumentaatio on saatavilla kahdessa kirjassa, UFOs are Real & UFO’s: Let the Evidence Speak for Itself (C. Stone, 1991).

[14] Kevin Randle, Project Moondust: Beyond Roswell- Exposing the Government’s Continuing Covert UFO Investigations and Cover-Ups (Avon Books, 1998) 151.

[15] Friedman lainaus on  otettu Stonelta, UFO’s Are Real, xii.

[16] Osa 2 haastattelussa heinäkuulta 2005 Clifford Stonen kanssa, http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-2-Stone-pt-2.pdf .

[17] Osa 1 haastattelussa heinäkuulta 2005 Clifford Stonen kanssa, http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-1-Stone-pt-1.pdf .

[18] Osa 1 haastattelussa heinäkuulta 2005 Clifford Stonen kanssa, http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-1-Stone-pt-1.pdf .

[19] Osio 23.b. SOM1-01 .

[20] Osa 2 haastattelussa heinäkuulta 2005 Clifford Stonen kanssa, http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-2-Stone-pt-2.pdf .

[21] Sherman kuvaa kokemuksiaan ja esittää osan palvelustiedoistaan teoksessa Above Black: Project Preserve Destiny – Insider Account of Alien Contact and Government Cover-Up (One Team Publishing, 1998).

[22] Sherman, Above Black, 49.

[23] Sherman, Above Black, 140.

[24] Luokittelujärjestelmästä, kts. Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy: 1997. Saatavilla: http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[25] Steven Greer, Hidden Truth, Forbidden Knowledge (Crossing Point Inc., 2006) 158.

[26] Steven Greer, Hidden Truth, Forbidden Knowledge, 158.   Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Tarve Eksopolitiikalle: Avaruusolentosalaliittoteorioiden vaikutukset politiikkaan ja globaaliin rauhaan

Tutkimus #1

Julkaistu tammikuun 20. 2003 (uudelleen arvioitu lokakuussa 2003)

www.exopolitics.org

© Michael E. Salla, PhD

drsalla@exopolitics.org

Tiivistelmä

Syyskuussa 2002 ilmestyneen Roper-gallupin mukaan kaksi kolmasosaa Yhdysvaltain kansalaisista ei usko, että heidän valtionsa kertoo totuuden avaruusolentojen (ET) läsnäolosta viimeisen 50 vuoden aikana USA:ssa, ja 60% vastaajista tuki ideaa siitä, että liittovaltio julkistaisi tämän tiedon. Avaruusolentojen väitetyn läsnäolon tarina on saanut aikaan useita kirjoja, elokuvia, artikkeleita, verkkosivuja ja salaliittoteorioita avaruusolentojen eri toimista ja aktiviteeteista, sekä eri valtion virastojen salaisista toimenpiteistä vastata ET-presenssiin. Monet näistä suosituista salaliittoteorioista ovat usein epäjohdonmukaisia suhteessa ET:den aikeisiin, aktiviteetteihin ja heidän aikaansaamiin vaikutuksiin, sekä myös suhteessa salaisiin valtion organisaatioihin, jotka on luotu vastaamaan ET-presenssiin. Nämä salaliittoteoriat ovat koko skaalalla lähtien pahantahtoisista ET:stä, jotka haluavat viedä ihmiskunnalta planeetan itsevaltiuden, hyväntahtoisiin ET:hin joilla on halu auttaa ihmiskuntaa ratkaisemaan sen monenmoiset yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristölliset ongelmat; sekä kehittyä lajina. Mitä salaisiin valtion virastoihin tulee, salaliittoteoriat vaihtelevat ’varjohallituksen’ avulla epädemokraattisten tahojen hankkimasta poliittisesta vallasta valistuneeseen pyrkimykseen asteittain valmistella kansaa totuuteen ET-läsnäolosta.

Tämä tutkielma on kahden vuoden tutkimuksen kulminaatio, jossa on tarkasteltu suosittuja salaliittoteorioita avaruusolentojen läsnäolosta, salaisista valtion virastoista ja niiden yrityksistä pitää tämä informaatio piilossa kansalta; sekä politiikan suuntaviivojen vaikutuksista viranomaisiin ja kansaan. Tutkielma käy läpi eri pääasialliset lähteet, jotka tukevat avaruusolentojen läsnäoloa; pääsalaliittoteoriat tai ’ET-perspektiivit’, joita nämä lähteet esittävät; näiden ’perspektiivien’ pääkomponentit; näiden ET-elementtien moraalinen orientaatio, joka jokaisesta perspektiivistä löytyy; analyysia politiikan suuntaviivoista; ja tekee useita poliittisia ehdotuksia, jotka tukevat tarvetta eksopolitiikalle ja jotka edistävät globaalia rauhaa.

Tarve Eksopolitiikalle: Avaruusolentosalaliittoteorioiden vaikutukset politiikkaan ja globaaliin rauhaan

Johdanto

Syyskuussa 2002 ilmestyneen Roper-gallupin mukaan kaksi kolmasosaa USA:n kansalaisista ei usko, että heidän valtionsa paljastaa totuuden avaruusolentojen (ET) läsnäolosta viimeisen viidenkymmenen vuoden ajalta, ja 60% tuki ideaa siitä, että liittovaltio julkistaisi tämän tiedon. [2] Toukokuun 2001 lehdistötilaisuudessa National Press Clubilla Washington DC:ssa, 20 tietovuotajaa yli sadan entisen USA:n armeijan, valtion ja ilmailuviranomaisten joukosta antoivat suullisen todistuksen ja fyysisiä todisteita heidän osallistumisestaan salaisiin valtion projekteihin, joissa takaisinmallinnettiin avaruusolentojen teknologiaa, joita tehtiin yhdessä ET:den kanssa tai jotka salasivat UFO-informaatiota. [3] Steven Spielbergin tuottamaa television minisarjaa Taken katsoi ainakin osittain 31 miljoonaa amerikkalaista katsojaa 16 päivän aikana jolloin ensimmäinen jakso näytettiin joulukuun 2. päivä 2002, ja se on stimuloinut spekulaatioita siitä, että kansaa valmistellaan viralliseen valtion paljastukseen ET-läsnäolosta lähitulevaisuudessa. [4]

Avaruusolentojen läsnäolon tarina on saanut aikaan useita kirjoja, elokuvia, artikkeleita, verkkosivuja ja salaliittoteorioita avaruusolentojen eri toimista ja aktiviteeteista, sekä eri valtion virastojen salaisista toimenpiteistä jolla reagoida ET-presenssiin. Monet näistä suosituista salaliittoteorioista ovat usein epäjohdonmukaisia suhteessa ET:den aikeisiin, aktiviteetteihin ja heidän aikaansaamiin vaikutuksiin, sekä myös suhteessa salaisiin valtion organisaatioihin, jotka on luotu vastaamaan ET-presenssiin. Nämä salaliittoteoriat ovat koko skaalalla lähtien pahantahtoisista ET:stä, jotka haluavat viedä ihmiskunnalta planeetan itsevaltiuden, hyväntahtoisiin ET:hin joilla on halu auttaa ihmiskuntaa ratkaisemaan sen monenmoiset yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristölliset ongelmat; sekä kehittyä lajina. Mitä salaisiin valtion virastoihin tulee, salaliittoteoriat vaihtelevat ’varjohallituksen’ avulla epädemokraattisten tahojen hankkimasta poliittisesta vallasta valistuneeseen pyrkimykseen asteittain valmistella kansaa totuuteen ET-läsnäolosta.

Avaruusolentojen ja niiden kanssa toimimista varten luotujen salaisten valtion organisaatioiden intentioilla ja aktiviteeteillä, jos molemmat osoittautuvat todeksi, on tärkeitä vaikutuksia siihen miten valitut valtion virkamiehet ja kansa yleisesti reagoivat koko ET-ilmiöön poliittisena haasteena, jolla on laajalti eri poliittisten linjausten vaihtoehtoja. Tämä muuttuu erittäin tärkeäksi lisääntyvän todennäköisyyden myötä valtion viranomaisten paljastukselle ET-läsnäolosta, joka tulee välittömäsi ampumaan aiheen hämärien salaliittojen, vaihtoehtotieteen ja New Age -filosofian maailmasta valtavirran politiikan areenoille. Sellainen paljastus johtaa uuden valtiotieteen, ‘eksopolitiikan’, syntyyn, joka voidaan määritellä poliittisena keskusteluna niistä valinnoista, joita valtioilla ja kansalla on tehtävänään muodostaessaan ja toteuttaessaan lainsäädäntöä ja poliittisia toimia vastauksena avaruusolentojen läsnäoloon ihmisten asioissa.

Sen sijaan että jätettäisiin tämä vakava julkishallinnon tutkimuksen uusi ala hypoteettiselle paljastuksenjälkeiselle maailmalle, tämä kirja ottaa kannan, että kansan enemmistömielipide, joka tukee valtion tiedojenpaljastusta koskien avaruusolentoja; yhä vain kasvava kirjallisuuden määrä avaruusolentojen läsnäolosta; sekä avaruusolentojen läsnäolon vahvistavien todisteiden laatu viittaavat siihen, että eksopolitiikka on jo osa poliittista maaperää. On tarve luonnostella pääkäsiteet, teoriat ja informaation lähteet, joita kehittyvän valtioteteen alalla, eksopolitiikassa, käytetään. Tämä auttaa sekä kansaa, joka toivoo tutustuvansa eri poliittisiin kysymyksiin, jotka liittyvät avaruusolentojen läsnäoloon, sekä salassa toimivia ‘asiantuntijoita’, joilla on informaatiota tietyistä avaruusolentojen läsnäolon aspekteista (tyypillisesti perustuen ‘tarpeeseen tietää’), mutta joilta puuttuu holistinen kuva siitä mitä tapahtuu koko avaruusolentojen aktiviteettien spektrillä.

Tässä tutkielmassa käyn läpi pääasiallisia lähteitä, jotka tukevat ET-läsnäoloa; keskeisiä salaliittoteorioita tai ‘perspektiivejä’ joita nämä lähteet synnyttävät; keskeisiä eri ‘perspektiivien’ pääasiallisia kannattajia; jokaista perspektiiviä tukevaa todistusaineistoa; kunkin ET-elementin moraalista orientaatiota, jota jokaisesta perspektiivistä löytyy; ja analysoin todisteiden eniten tukemien perspektiivien vaikutuksia politiikan tekijöille ja kansalle. Päätän tutkielman usealla julkishallinnollisella ehdotuksella, jotka tukevat tarvetta eksopolitiikalle tutkimusalana.

Informaation lähteet

Kirjallisuus koskien ET-läsnäoloa perustuu monenlaisiin lähteisiin, jotka ovat varsin erilaisia niiden luotettavuudessa, tarkkuudessa ja akateemisissa standardeissa. Käytännössä kaikki nämä lähteet toimivat virallisten valtion linjausten poliittisessa kontekstissa, joka kieltää minkään sortin ET-läsnäolon tai systemaattisesti salaa sellaisen läsnäolon salaisten valtion organisaatioiden avulla. Tutkijat kute Richard Dolan ovat esittäneet laajan UFO/ET-ilmiön historian käsittelyn, joka puhuu siitä miten salailu on muuttunut osaksi ‘ET-läsnäolon perustaa kansalliselle turvallisuudelle Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa’. [5]

Sellaisen virallisen ‘salailun’ olemassaolo vaikeuttaa väitetyn ET-läsnäolon ja sen perspektiivejä tukevien lähteiden tarkkuuden tutkimista, sillä virallinen paljastamatta jättäminen viittaa joko sellaisten perspektiivien kannattajien täyteen asioiden väärintulkintaan tai petkuttamiseen, tai salaiseen valtion ohjelmaan, jonka tehtävä on pitää tämä informaatio poissa vaaleilla valituilta edustjilta ja kansalta yleisesti. Jos jälkimmäinen pitää paikkansa, kuten tässä tutkielmassa esitetyt todisteet antavat ymmärtää, silloin on selvää, että eksopolitiikan tutkimukseen vaikuttaa virallisten tahojen väärän informaation levittäminen, viranomaisten asioiden kiistäminen ja jopa salaisten valtion organisaatioiden toteuttama häirintä.

Toinen keskeinen sotilas/tiedusteluorganisaatioiden tapa lähestyä asiaa on ‘disinformaatio’, jossa viranomaiset harhauttavat ET/UFO-tutkijoita julkaisemalla vääristeltyä tai väärää informaatiota. Disinformaatiota, siinä merkityksessä että informaatio perustuu joihinkin oikeisiin faktoihin, esitetään tavalla joka johtaa henkilöt pois arkaluonteisten kysymysten ääreltä kohti niitä alueita, jotka voivat hämätä tai kuluttaa tutkijan energiaa ja resursseja. Esimerkiksi kuuluisa ‘Eisenhowerin briiffausdokumentti’, joka perustuu faktuaaliseen briiffaukseen avaruusolennoista, on joidenkin tutkijoiden mukaan nerokasta disinformaatiota, jonka tarkoitus on hajoittaa ja hallita ET-läsnäolon tutkijoita. [6]

Entiset armeijan ja tiedustelualan sisäpiiriläiset ovat todistaneet siitä, miten heidän virallisiin työtehtäviinsä kuului piilottaa, peukaloida tai tuhota todistusaineistoa, joka liittyy ET-läsnäoloon. [7] Eräs näistä entisistä upseereista on John Maynard, sotilastiedusteluanalyytikko DIA:lla, joka palveli USA:n armeijassa 21 vuotta. Maynard paljasti seuraavaa lokakuussa 2001 tehdyssä haastattelussa:

Tulin mukaan [UFO-hommiin] ollessani ulkomailla Saksassa, Turkissa ja Koreassa. Nämä alueet eivät ole tunnettuja suuresta UFO-aktiviteetista. Pääosin minulle annettiin mahdollisuus tutkia muutamia marginaalisia tapauksia ja toteuttaa väärän tai vääristellyn informaation ohjelmia suunnatakseni huomion pois armeijasta ja kohti paranormaalia ja/tai UFOja näissä asioissa. Kuitenkin, se mitä en koskaan paljastanut armeijalle oli, että isoäitini oli kasvattanut minut uskomaan, että UFOja on olemassa.

Huolimatta tuosta, olin silti vankka konservatiivi (poliittisesti) ja asetin palvelustehtäväni kaikkien uskomusteni yläpuolelle. Minulla oli 'maa, velvollisuus ja kunnia'-tyyppinen asenne. Omistautumiseni ja selvän naiviuteni johdosta uskoin, että yläpuolellani olevat upseerit eivät kyseenalaistaisi toimiani UFO-havaintojen debunkkauksessa. Kuitenkin minua alkoi erityisen paljon kiinnostaa miksi UFOt eivät olleet kaikkien yleisessä tiedossa, ja miksi he (valtio) halusi mieluummin pitää kaiken UFO-tiedon paranormaalina ja/tai epäluotettavien UFO-lähteiden piirissä.

Minulta kesti monta vuotta saada selville, että tämä häpeilemätön piittaamattomuus kansan mielipiteestä oli suunniteltu pitämään ja ylläpitämään todistustaakka tietyillä yhteiskuntamme elementeillä. Suunnitelma oli periaatteessa asettaa todistustaakka UFO-tutkijoiden niskoille ja ohjata kansa pois armeijan organisaatioiden suunnalta, jotka olivat suoraan mukana UFO-tutkimuksessa. Tässä suunnitelmassa mielestäni armeija käytti mediaa pitämään nämä UFO-tutkijat tekemästä asiasta liian suurta ongelmaa antamalla median brändätä heidät hörhöiksi, sekopäiksi, paranoideiksi ja uskomattomiksi; vieläkin parempaa, saattamalla varjoja jahtaavat ihmiset uskomaan, että UFOt ovat todellisia ja valtio piilottelee heiltä jotain. Tähän päivään asti tämä suunnitelma on toiminut huomattavasti keskiarvoa paremmin, ja yleisö on edelleenkin sitä mieltä mitä media heidän käskee olla. [8]

Toinen sotilas/tiedusteluorganisaatioiden keskeinen lähestymistapa on häirintä, jota on tehty aina avaruusolentojen läsnäolon salaamisen alkamisesta lähtien, ja se voidaan ajoittaa entisen Yhdysvaltain puolustusministerin mystiseen kuolemaan. Mahdollinen korkean profiilin häirinnän uhri, jonka oli määrä ylläpitää salaisuutta ET-läsnäolon ympärillä, on sanottu olevan James Forrestal, puolustusministeri presidentti Trumanin alaisuudessa. [9] Forrestal kärsi hermoromahduksesta vuonna 1948 valitettuaan siitä, että häntä varjostavat ‘ulkomaisen näköiset miehet’, joiden kuvaus oli samanlainen kuin nyt kuuluisien ‘Men in Black’, jotka tulisivat olemaan myöhemmin keskeisessä roolissa ET/UF-todistajien häirinnässä. [10] Truman ilmoitti, että hän erottaisi Forrestalin tammikuussa 1949. Kun hän oli muodollisesti jättänyt työpaikkansa maaliskuussa, tapahtumat kehittyivät nopeasti ja toukokuun 22. päivänä Forrestal löydettiin kuolleena sen jälkeen kun hänen väitetään hypänneen 16. kerroksen VIP-huoneestaan Bethesda Naval Hospitalissa. Forrestalin itsemurhaa ympäröiviin tapahtumiin kuului merkittäviä turvallisuusmokia, jotka ovat pitkään lisänneet spekulaatiota siitä, että voimakas organisaatio oli murhannut hänet, joka kykenisi helposti tulemaan läpi sairaalan turvajärjestelyistä. Useat nimekkäät valtion ja armeijan virkamiehet ovat sanoneet, että Forrestal murhattiin, koska hän halusi paljastaa totuuden avaruusolentojen läsnäolosta. [11]

Jos disinformaatio ja häirintä ovat vain kaksi aspektia sarjassa ‘virallisia’ käytäntöjä ylläpitää salaisuutta avaruusolentojen läsnäolosta, silloin tämä herättää tärkeän kysymyksen siitä miten varmistaa avaruusolentojen läsnäoloa tukevien lähteiden tarkkuus ja tarkistettavuus. Erittäin uskottavat todistukset voidaan mitätöidä hävittämällä keskeisiä dokumentteja tai merkintöjä, jotka tukevat uskottavuutta ja/tai todistajien väitteitä ja/tai valtion/armeijan viranomaisia. Toisaalta ei voida yksinkertaisesti olettaa, että todisteet ja dokumentit koskien ET-läsnäoloa ovat faktuaalisia riippumattomien silminnäkijöiden/entisten valtion työntekijöiden raportteja tai tarkkoja dokumentteja. Sellaiset raportit voivat joissain tapauksissa olla osa virallista ‘disinformaation’ ohjelmaa, joka on suunniteltu harhauttamaan kansaa kokonaisuudessaan tai osittain totuudesta koskien ET-läsnäoloa.

Kategoria A – Sisäpiirin tietovuotajat

Kuvaan nyt päälähteet, jotka tukevat ET-läsnäoloa, ja tarjoan sisältöä eri ET-perspektiiveistä, joka myöhemmin esitetään tässä tutkielmassa. Nämä lähteet on ryhmitelty seitsemään kategoriaan, ja nämä kategoriat esitetään, jotta ne näyttäsivät lukijalle vakuuttavimmalta paljastusta edeltävässä ympäristössä. Nämä lähteet saavat ranking-luvun niiden todisteiden vahvuuden perusteella akselilla: Vahva-Keskivahva-Heikko. Näitä rankingeja kehittäessäni käytin järkeilyä, jota käytettäisiin oikeuden juryn arvioidessa käsillä olevaa todistusaineistoa. Paino on vahvimman todistusaineiston identifioimisessa ja lausunnon antamisessa syyllisyydestä tämän todistusaineiston pohjalta. Rankingia ei käytetä sivuuttamaan todisteiden relevanssia avaruusolentojen läsnäolosta, joita eri lähteet ovat tarjonneet, vaan pelkästään määrittämään mikä todiste esittää vahvimman tuen ET-läsnäololle kansan ja julkisten viranhaltijoiden mielissä. Nämä rankingit tulevat olemaan käytössä analysoitaessa eri ongelmien, jotka liittyvät ET-läsnäoloon, poliittista relevanssia, jota tullaan tarkastelemaan myöhemmissä kappaleissa.

Ensimmäinen informaatiolähteiden kategoria ET-läsnäololle ovat raportit ja todistukset entisiltä valtion tai armeijan viranomaisilta ja/tai siviililentohenkilöstöltä, joilla on ensikäden kokemuksia UFOista ja/tai todisteita avaruusolentojen läsnäolosta. Kaikkein tunnetuin UFO-tapaus USA:ssa on raportoitu lautasen muotoisen aluksen haaksirikkoutuminen Roswelliin, New Mexicoon, vuonna 1947. Paikalle lähetetyn armeijan tiedustelu-upseerin, majuri Jesse Marcelin, alkuvaiheen havainto oli että romu oli ‘lentävästä levyaluksesta’. Informaatioupseeri Roswellin ilmatukikohdassa sen jälkeen salli julkaista lehdistötiedotteen heinäkuun 8. päivän aamuna. [12] Tämä välittömästi pääsi maailmanlaajuisesti otsikoihin, ja sen jälkeen kun majuri Marcel käskettiin Washington DC:hen, prikaatinkenraali Roger Ramey ilmoitti maailmalle, että majuri Marcel oli erehtynyt, ja että ‘lentävä levyalus’ oli kokeellinen sääpallo. Vuosia tämän tapauksen jälkeen, joka kiihotti väitteitä siitä, että valtion salaliitto piilottelee Roswellissa tapahtuneita asioita, majuri Marcel kertoi haastattelussa, että hänen ylempänsä hiljensivät hänet, ja hän sanoi, “Se ei ollut mitään mikä olisi Maapallolta peräisin. Olen varsin varma… Koska olen tiedustelu-upseeri, olin tietoinen kaikista lentokoneissa käytetyistä materiaaleista. Tämä ei ollut mitään sellaista. Eu olisi voinut olla.” [13]

Yli viiden viime vuosikymmenen ajan Roswellin haaksirikon jälkeen on ollut hidas mutta tasainen entisten valtion ja sotilasviranomaisten virta, jotka ovat olleet halukkaita astumaan esiin ja paljastamaan informaatiota ET-läsnäolosta. Tulisi huomauttaa, että nämä entiset viranomaiset ovat yleensä vannoneet valoja olla paljastamatta informaatiota entisistä tehtävistään ja uhata saavansa suuria rahallisia ja rikosoikeudellisia sanktioita valojensa rikkomisesta, sekä riskeerata vuosien varrella rakennettua mainetta ja ystävyyttä. USA:n armeijan tapauksessa relevantti vala on nimeltään “Vala salaiseksi luokitellulle turvallisuusdatalle tai -informaatiolle vahingossa altistumisesta” ja James Goodell, entinen ilmavoimien upseeri, kuvaa seuraamuksia tämän valan vannomisesta:

    ...annat pois perustuslailliset oikeutesi. Kirjoitat paperin, jossa sanotaan että jos rikot turvallisuussopimusta … ilman oikeudenkäyntiä, ilman oikeutta valittaa, menet Leavenworthin liittovaltion vankilaan 20 vuodeksi. Se on aika iso insentiivi pitää suu kiinni. [14]

Tunnettu tietovuotaja, jotka viime aikoina ovat paljastaneet ET-läsnäoloon liittyvää virallista toimintaa, on ylempi Pentagonin upseeri, eversti Philip Corso (evp), joka palveli Eisenhowerin hallinnossa ja myöhemmin veti ulkomaisen teknologian siipeä armeijan T&K-osastolla. Yli 30 vuoden hiljaisuuden jälkeen eversti Corso julkisesti paljasti hänen vuoden 1997 kirjassaan The Day After Roswell, että hän johti huippusalaista projektia, jossa takaisinmallinnettiin avaruusolentojen teknologiaa, joka oli saatu haltuun Roswellin törmäyksestä. [15] Hän kirjoitti, että hänen projektinsa menestyksekkäästi julkaisi useita näistä takaisinmallinnetuista ET-teknologioista sekä sotilas- että siviilisektorille. Yrityksiin, jotka hyötyivät tästä salaisesta projektista, kuului mm. IBM, Hughes Aircraft, Bell Labs, ja Dow Corning. Corso väittää, etä nopea teknologinen kehitys 50 vuoden aikana kuituoptiikassa, integroiduissa piireissä, yönäkölaitteissa ja erittäin kestävissä kuiduissa kuten Kevlarissa, ovat suoraa seurausta näistä salaisista projekteista.

Huolimatta toistuvista yrityksistä kieltää salaiset ohjelmat, joilla takaisinmallinnetaan avaruusolentojen teknologiaa Roswellista löydetyistä hylyistä, valtion yritykset jatkuvasti pimittää avaruusolentojen läsnäolo rikotaan toistuvilla entisten armeijan, valtion ja ilmailuhallinnon viranomaisten paljastuksilla siitä, että he ovat osallistuneet näihin salaisiin projekteihin ja/tai nähneet omin silmin UFOja ja/tai jopa avaruusolentoja. Tri. Steven Greer, Disclosure Projectin johtaja, voittoa tavoittelemattoman organisaation joka on omistautunut lopettamaan virallisen avaruusolentojen läsnäolon salaamisen, esitteli valittuja näistä todistajista lehdistölle ja kansalle toukokuussa 2001 pidetyssä lehdistötilaisuudessa National Press Clubilla Washington DC:ssa. Tri. Greer on kerännyt yhteensä todistajanlausuntoja yli 100 todistajalta ääninauhalle ja videolle ja tehnyt nämä julkisiksi kansalle ja kongressin kuulemista varten. [16] Eräs vieläkin paljastavampi todistus on entiseltä Apollo-astronautilta Edgar Mitchellilta:

    ...kun sain tietää, että avaruusolennot ovat todella olemassa, en ollut liian yllättynyt. Mutta se mikä oli shokki minulle, kun aloin tutkia raportteja avaruusolennoista vuosikymmen sitten, oli se laajuus jolla todisteet on salattu. Kyseessä ei ole vain Yhdysvaltain hallitus joka pitää turpansa kiinni avaruusolentojen vierailuista. Olisi amerikkalaisena ylimielistä olettaa, että avaruusolennot olisivat valinneet vierailla ainoastaan minun maassani. Todellakin, olen kuullut vakuuttavia tarinoita valtioista ympäri maailman, jotka tietävät avaruusolentojen vierailevan täällä -- mukaanlukien Britannian hallitus. [17]

Informaationlähteenä ET-läsnäolosta entiset valtion, armeijan ja ilmailuhallinnon viranomaiset ovat erittäin uskottavia johtuen heidän tekemistään aktiviteeteista osana heidän virallista asemaansa. Rahalliset ja juridiset sanktiot, jotka nämä viranomaiset uhkaavat saada rikkoessaan turvallisuusvalansa, sekä mahdollinen heidän maineilleen ja ystävyyssuhteilleen aiheutunut vahinko, viittaavat siihen, että nämä henkilöt ovat suoraselkäisiä henkilöitä, jotka ovat häiriintyneet jatkuvasta ET-läsnäolon paljastamatta pysymisestä ja salaisesta valtion salaliitosta, jolla salata tämä kaikki häirinnällä, disinformaatiolla ja salailulla. Tuomioistuimissa ‘sisäpiiriläisten’ todistukset ovat erittäin voimakkaita ja jo yksin voivat onnistua määrittämään syyllisyyden tai syyttömyyden silloinkin kun mitään fyysistä todistetta ei ole näyttää. Lopputiivistelmänä, tämä informaatiokategoria voidaan luokitella ‘vahvaksi’ johtuen väitteitä esittävien varmistettavista kredensseistä, joilla on ensikäden kokemusta avaruusolentojen läsnäolosta, johtuen heidän todistustensa koherenssista ja niiden kokonaismäärästä.

Kategoria B – Abduktiot/Kontaktihenkilöt

Iso osa informaatiosta, joka on tullut henkilöiltä jotka väittävät tulleensa abduktoiduiksi tai avaruusolentojen kontaktoimiksi ET-aluksessa, on perua Budd Hopkinsin, tri. David Jacobsin ja tri. John Mackin pioneerityöstä, kun he ovat käsitelleet henkilöitä, jotka ovat kärsineet sellaisten vierailujen vaikutuksista. [18] Näitä raportteja on kertynyt enemmän ja enemmän ja tyypillisesti ne keskittyvät kokemukseen, joka on yllättävän eheä henkilöiden väittäessä tulleensa yhden tai useamman ET-rodun abduktoimiksi ja käyneensä läpi heidän erilaisia lääketieteellisiä proseduureja. Käyttäen erilaisia terapeuttisia työkaluja, mm. hypnoosia, tri. Mack on löytänyt yllättävän johdonmukaisuuden erilaisista ja toisiinsa liittymättömistä tapauksista, joita hän on kuvannut ensimmäisessä kirjassaan:

Jokainen kolmestatoista ihmisestä, joiden tapauksen olen tässä kirjassa kuvannut -- todellakin, jokainen 76:sta abduktoidusta joiden kanssa olen työskennellyt -- kertoo ainutlaatuisen tarinan. Henkilökohtaiset erot voidaan todennäköisesti selittää kokijoiden luonteenpiirteiden eroilla ja niillä eri olosuhteilla, joissa abduktiot itsessään tapahtuivat. Mutta se, mitä olen pitänyt niin epätavallisena tutkimuksieni alusta lähtien, on ollut se helposti identifioitava kaava joka esiintyy kun tapausten narratiiveja tarkastellaan huolellisesti. [19]

Mack on julkaissut löydöksensä useassa kirjassa ja akateemisessa julkaisussa, jotka ovat myöhemmin olleet suositun elokuvan aiheena. Vuonna 1995 Mack juonsi konferenssin MIT:ssa, jossa mukana oli useita akateemisia esityksiä ‘abduktioilmiöstä’ ja sen merkityksestä ihmiskunnalle. [20] Yhä vain kasvava määrä abduktiotapauksia on saanut tämän kategorian paisumaan tärkeydessä uskottavana todistelähteenä avaruusolentojen läsnäolosta. Estimaatit abduktioiden määrästä USA:ssa ovat niinkin suuret kuin useita miljoonia, mikä tarkoittaa jättiläismäistä tietokantaa potentiaalista informaatiota avaruusolentojen läsnäolosta. Tätä tietokantaa jatkuvasti päivitetään tutkijoiden kehittäessä analyyttisia työkaluja ja terapeuttisia tekniikoita asianmukaisesti käsitellä abduktio/kontaktitapauksia.

Yleisesti toinen informaatiokategoria erottuu sen eri abduktioraporttien ja ET-läsnäolosta kerättyjen todisteiden johdonmukaisuudella ja yhdenmukaisuudella. Tutkijat ja tämän informaation kerääjät ovat erittäin hyvämaineisia psykologisten tekniikoiden käytössä, ja he ovat kehittäneet yksityiskohtaisia standardeja, joilla arvioida todisteita. Tuomioistuimessa sellaiset todistukset olisivat vakuuttavia johtuen niiden johdonmukaisuudesta ja yhdenmukaisuudesta. Tämä lähdekategoria täten luokitellaan vahvaksi.

Kategoria C – Silminnäkijä/Havaintoraportit

Kolmas informaatiolähteiden kategoria avaruusolentojen läsnäololle on niiden todistukset, jotka ovat omin silmin nähneet avaruusolentoja/UFOja. Nämä muodostavat suurimman osan saatavilla olevasta ET-läsnäoloa käsittelevästä kirjallisuudesta, ja niihin usein liittyy fyysisiä todisteita valokuvien, tutkakuvien, videoiden tai jopa ET-artifaktien muodossa. UFO/ET-havainnot toisen maailmansodan jälkeen ovat niin lukuisia ja laajoja, että USA:n ilmavoimat tekivät kolme tutkimusta näistä, jotka olivat nimeltään Operation Sign (1947-48); Operation Grudge (1948-52); ja Operation Blue Book (1952-69). [21] Project Blue Book sivuutti suurimman osan todisteita, jotka annettiin 12,618 havainnossa, väärin identifioituina lentokoneina tai selitettävissä olevina luonnollisina syinä, ja jätti suhteellisen pienen osan tapauksista, 701, ”tunnistamattomiksi”. Riippumaton Coloradon yliopiston arvio, Condonin raportti, suositteli Project Blue Bookin lakkauttamista. [22] Sen sijaan että UFOjen vierailu lakkaisi, tämä sai aikaan ainoastaan lisää eripuraa siitä mitä monet pitivät puheenjohtajan puolueellisuutena tämän jättäessään huomiotta tärkeää todistusaineistoa ja suositellessaan projektin lakkauttamista. [23] Monille Condonin raportti oli jälleen yksi fiksusti vehkeilty salaisen hallituksen salaliitto, jolla piilottaa totuus amerikkalaisilta.

Huolimatta kaikkein tunnetuimman virallisen UFO-tutkimusprojektin lakkauttamisen aiheuttamasta härdellistä, uusia silminnäkijäraportteja jatkuvasti virtasi jo valmiiksi vakuuttavaan määrään materiaalia, joka tuki ET-läsnäoloa. Nimekkäimpiin niiden joukossa, jotka olivat närkästyneitä Blue Bookin lakkauttamisesta ja halusivat läpinäkyvämpää tutkimusta, kuului tri. Allen Hynek. [24] Tri. Hynek, nimekäs astronomi, palveli astronomisena konstulttina projekteissa Grudge ja Blue Book vuosina 1949-69; ja hän aloitti nimekkäänä debunkkaajana niinkutsutulle “‘sodanjälkeiselle hulluudelle’ lentävistä lautasista, jotka tuntuivat pyörivän ympäri maata ja sellaiselle kanssaihmisten naiiviudelle ja hyväuskoisuudelle, jotka menivät tällaiseen ilmiselvään ‘potaskaan’ mukaan.” [25] Hänestä tuli tämän jälkeen voimakas kannattaja ET-läsnäoloa tukevan todistusaineiston uskottavuudelle; ja hän antoi useita haastatteluja, kirjoitti paljon, ja järjesti akateemista UFO-ilmiön tutkimusta Center for UFO studiesin johtajana. [26]

Laurence Rockefellerin rahoittama aloite 1990-luvun alkupuolella johti raporttiin, jota levitettiin USA:n kongressille ja päätöksentekijöille ympäri maailman, ja se julkaistiin myös nimellä UFO Briefing Document: Best Available Evidence. [27] Tämä oli kokoelma parhaita havaintoja, joita saatettaisiin käyttää taivuttelemaan hallituksia täysin paljastamaan kaikki UFO/ET-tietonsa. Steven Greerin Disclosure Project oli myös merkittävä kerätessään todistajanlausuntoja UFOista/ET:sta. [28] Organisaatiot kuten Mutual UFO Network jatkavat suositun verkkosivun ylläpitoa, vuosittaisten tapaamisten järjestämistä kaikkein uusimpien UFO-havaintotodisteiden kanssa ja keskustelun edistämistä UFO-tutkimuksen alan kehityksestä. [29]

Kolmas informaatiokategoria erottuu eri todistajaraporttien ja ET-läsnäolosta kerättyjen todisteiden yhdenmukaisuudella ja johdonmukaisuudella. Tutkijat ja tämän informaation kerääjät ovat erittäin hyvämaineisia ja tyypillisesti käyttävät huolellisesti kehitettyjä tieteellisiä standardeja todisteiden arvioinnissa. Vaikka tämä kategoria tarjoaa vahvaa evidenssiä UFOjen olemassaolosta lentokoneina, joiden kyvyt ylittävät julkisuudessa olevat tiedot lentokoneiden kyvyistä, rehellistä debattia käydään siitä olivatko nämä aidosti ET:den pilotoimia aluksia vaiko huippusalaisia lentokoneita. Tuomioistuimessa sellaiset todistukset olisivat erittäin vakuuttavia UFOista, mutta ne johtaisivat joihinkin epävarmuuksiin avaruusolentojen mukanaolosta. Tämä lähdekategoria luokitellaan vahva-keskivahvaksi.

Kategoria D – Paperidokumentit

1980-luvulla useita dokumentteja alkoi ‘vuotaa’ julki UFO-tutkijoille, jotka tarjosivat huomattavaa dokumenttitukea väitteille avaruusolentojen olemassaolosta ja valtion yrityksistä vastata avaruusolentojen läsnäoloon. Nämä ‘vuodetut’ dokumentit käsittelivät aiheita kuten presidentti Trumanin käsky perustaa huippusalainen komitea ET-asioiden koordinointiin, Trumanin perustaneen koordinoivan ryhmän jäsenet — Majestic 12; presidentti Eisenhowerin briiffausdokumentti; armeijan tiedusteluun upotetun salaisen ‘Interplanetary Phenomenon Unit’-yksikön tuottamia raportteja; sekä Albert Einsteinin että Max Oppenheimerin raportti suhteista ET-rotuihin. [30] Aina ilmestymisestään lähtien Majestic-dokumentit ovat herättäneet suurta debattia. Hyvin tunnettu kriitikko Phillip Klass julisti: “Joko nämä [dokumentit] ovat suurin uutisjuttu viimeiseen kahteen tuhanteen vuoteen, tai suurin yritys virtsata kansaa iirikseen, mitä on koskaan koettu.” [31]

Toinen dokumenttitodisteiden lähde ET/UFO-asioihin liittyy aiemmin salaiseksi luokiteltuihin dokumentteihin, joita on saatu haltuun monien henkilöiden kautta, joilla on ollut pääsy valtion/armeijan osastoille FOIA-tietopyynnöillä. Kaikkein suurin kokoelma tietopyynnöillä vapautettuja aiemmin salaiseksi luokiteltuja dokumentteja on Black Vault, joka on John Greenewald Juniorin vuonna 1996 perustama verkkosivu. [32] Tietokannassa on laajalti informaatiota erilaisista projekteista, jotka kiinnostavat ET-läsnäolon tutkijoita. Kuitenkin kaikkein arkaluonteisin informaatio ET-läsnäolosta ei ole julkistettu FOIA-tietopyyntöprosessilla johtuen poikkeuksesta, joka esiintyy koskien kansalliseen turvallisuuteen vaikuttavien dokumenttien julkiseksi tekemistä. Liittovaltion tuomari voi yksinkertaisesti pitää relevantin viraston oikeutta yllä olla julkaisematta informaatiota, joka menee yhteen yhdeksästä poikkeuksesta, jotka liittyvät salaisten dokumenttien julkiseksi tekemiseen. Näihin kuuluu: maanpuolustus tai ulkopolitiikka, yksityisyydensuoja, yksityisen liiketoiminnan edut sekä valtion toiminta.

Tiivistelmänä, saatavilla olevat, useita kysymyksiä, projekteja ja tapahtumia tukevat dokumenttitodisteet, jotka liittyvät avaruusolentojen olemassaoloon, ovat rajoittuneet skoopiltaan ja yksityiskohdiltaan, ja ne liittyvät ainoastaan dokumenttien julkistamiseen, joita liittovaltion tuomari ei pitäisi niin vaarallisina kansalliselle turvallisuudelle, että ne voitaisiin FOIA-tietopyynnön avulla julkistaa. Lisäksi ei voida sulkea pois sitä, että julkistetut dokumentit joissain tapauksissa voivat olla osa koordinoitua väärän informaation strategiaa, joka on suunniteltu johtamaan ET-läsnäolon tutkijoita harhaan. FOIA-prosessin ulkopuolelta haltuun saadut vuodetut dokumentit herättävä tärkeitä kysymyksiä koskien niiden legitimiteettiä ja tarkkuutta, mutta jotka jokatapauksessa sisältävät paljon informaatiota salaisista dokumenteista, jotka mikäli ne osoittautuvat aidoiksi, ovat aiemmin olleet korkeimmassa ‘top secret’-turvaluokituksessa. Julkishallinnon viranomaisten, jotka vastaavat ET-hommista julkistamalla dokumentteja joko tietopyyntöjen tai ‘vuotojen’ avulla, rooli viittaa väärän informaation mahdollisuudesta eri dokumenttien ajoittamisessa ja merkityksllisyydessä. Tämän seurauksena tämä kategoria saa hieman matalamman rankingin verrattuna kahteen aiempaan kategoriaan. Tälle kategorialle annetaan ranking vahva-keskivahva.

Kategoria E – Kaukokatselu

Viides lähdekategoria tulee kaukokatseluprojekteihin osallistuneilta. Kaukokatselu on tiedustelutiedon keruutekniikka, joka on ollut useiden valtion rahoittamien projektien tutkimuskohteena Stanford Research Institutessa varhaiselta 1970-luvulta vuoteen 1989. [33] Nämä projektit käynnistettiin seurauksena Neuvostoliiton ja satelliittivaltioiden toteuttamalle psyykkisten tekniikoiden tutkimukselle. Shiela Ostranderin ja Lynn Schroederin mukaan, jotka kirjoittivat vuoden 1970 kirjan Psychic Discoveries Behind the Iron Curtain, Yhdysvallat oli jäljessä näiden psyykkisten tekniikoiden käytöstä tiedustelutoiminnassa. Natsi-Saksan käyttämät psyykkiset tekniikat, joilla kommunikoitiin avaruusolentojen kanssa, olivat keskeisiä sen saadessa teknologisen edun sekä lännestä että Neuvostoliitosta. Vahvistus kaukokatseluohjelmasta tuli syyskuussa 1997 virallisen CIA:n vastauksen muodossa John Greenewaldin FOIA-tietopyyntöön CIA:n ja USA:n armeijan kaukokatseluohjelmista ja psyykkisten ilmiöiden käytöstä:

Kuten saatatte jo tietää, Project Star Gate oli eräs erityinen, varsin lyhytikäinen, ohjelma joka käsitteli parapsyykkisen ilmiön tutkimusta, joka tunnetaan myös "kaukokatseluna". Kuitenkin viime vuosina olemme käyttäneet "Star Gatea" nimenä sarjalle CIA:n ja USA:n armeijan kaukokatselututkimusprojekteja. Kaikki toiseen saamaasi dokumenttiin liittyvät tiedot, "kaikki dokumentit liittyen kaukokatseluun ja psyykkisten ilmiöiden käyttöön puolustusministeriön operaatioissa", ovat mukana Star Gate -kokoelmassa, joka on kuvattu alla. Tässä kuvatut projektit ovat lopetettu; nykyään CIA ei rahoita kaukokatselun tutkimusta. [34]

USA:ssa kaukokatselun pioneeritutkijat Russell Targ ja Harold Puthoff kouluttivat kaukokatselijoita spatiaalisesti irroittamaan tietoisuutensa annettuihin kohteisiin, jotka eivät olleet kaukokatselijalle tiedossa, tiedustelutiedon keräämiseksi. [35] Kaukokatselijat saivat yksinkertaisesti koordinaatit, jotka olivat satunnaisia numerokoodeja, ja heitä ohjeistettiin raportoimaan siitä mitä he havainnoivat. Näiden projektien ilmeinen menestys tiedustelutiedon kerääjänä avaruusolentojen läsnäolosta ja muista eri tiedustelupalveluille kiinnostavista aiheista johti siihen, että useat henkilöt saivat koulutuksen tämän prosessin täsmällisistä standardeista ja protokollista. Useat näistä kaukokatselijoista tämän jälkeen kirjoittivat heidän kokemuksistaan heidän havainnoidessaan ET-läsnäoloa, ja alkoivat kouluttaa muita tähän prosessiin. Eräs nimekkäämpi heistä on tri. Courtney Brown, joka on kirjoittanut kaksi suosittua kirjaa kaukokatselusta, jotka keskittyvät ET-läsnäoloon, ja hän on mukana monien muiden kanssa kehittämässä kaukokatselua tieteellisesti uskottavaksi tiedustelutiedon keruutyökaluksi. [36]

Avaruusolennoista kaukokatselijoiden keräämä informaatio on usein varsin huikeaa sen merkitysten suhteen. Esimerkiksi Brown kuvaa marsilaisen sivilisaation jäänteet ja sen suhteen Maahan: “Maassa on marsilaisia, mutta täytyy pohtia tarkkaan tämän seuraamuksia ennen kuin soitamme hälytyskelloja. Nämä marsilaiset ovat epätoivoisia. Ilmeisesti heillä oli erittäin karut olot Marsissa. He eivät voi elää pinnalla. Heidän lapsillaan ei ole toivoa tulevaisuudesta kotimaailmassaan. Heidän kotinsa on tuhottu; se on planeetta täynnä pölyä.” [37] Vielä merkittävämpänä kaukokatselijat ovat kuvanneet maailmojen liittovaltion, joka on vastuussa kehittyvien planeettojen kuten Maapallon kontrolloinnista. Eri sessioissa kaukokatselijat ovat kuvanneet tämän Liiton päämajaa ja niitä tapoja, joilla nämä ET-rodut vaikuttivat käyttäytymiseen. [38]

Ottaen huomioon kaukokatselun uutuuden ja suhteellisen viimeaikaisen nousun tiedustelutyökaluna, jolla on uskottava, vaikkakin ristiriitainen tieteellinen perusta, ‘psyykkisessä tutkimuksessa’ tämä informaatiokategoria voi olla alempana rankingissa kahden ensimmäisen suhteen luotettavuudessa ja objektiivisuudessa. Kaukokatselun historia ja suhde parapsyykkiseen tutkimukseen varmasti sijoittaa sen ulkopuolelle valtavirran luotettavuuden ja uskottavuuden odotuksista koskien informaatiota ET-läsnäolosta. Kaukokatselijoiden laatu ja kredenssit voivat olla vaikuttavia oikeudenkäynnin jurylle, mutta kaukokatselijoiden tarjoama todistus olisi riittämätön itsessään määrittämään tapauksen syyllisyyden tai syyttömyyden. Vaikka kaukokatselijoiden tarjoama informaatio on näytetty johdonmukaisesti erittäin tarkaksi, subjektiivisuuden aste tässä todisteiden kategoriassa on hieman alle ‘silminnäkijän’ tai ‘sisäpiiriläisen’. Kaukokatselua voidaan näin pitää rankingiltaan keskitason todistusaineistona.

Kategoria F – Riippumaton arkeologia

Kuudes lähteiden kategoria on arkeologit, jotka erikoistuvat kääntämään tai tulkitsemaan arkeologista evidenssiä historiallisesta avaruusolentojen läsnäolosta. He ovat usein ‘riippumattomien arkeologien’ johtamia, jotka toimivat yliopistoilla ja julkishallinnon instituutioissa vaikuttavan valtavirran arkeologian ulkopuolella. Näiden arkeologien julkisten arkistojen käännökset ja teoriat sekä monumentit muinaisesta maailmasta jatkuvasti saavat maailmanlaajuisesti yleisöä. Nimekkäimpien joukossa on Erich von Däniken, jonka Chariots of the Gods oli huikea myyntihitti sen julkaisun aikaan vuonna 1969. [39] Toinen erittäin hyvin menestynyt kirjailija on Graham Hancock, jonka Fingerprints of the Gods osoittautui erittäin suosituksi sen spekulatiivisten unohdettujen muinaissivilisaatioiden ja astronomisten vihjeiden myötä kaukaisten ET-esi-isien kotimaailmoihin. [40] Toinen, ehkä mahdollisesti vähemmän tunnettu mutta ei mitenkään vähemmän ristiriitainen on Sumerialaisia tutkinut Zechariah Sitchin, joka käänsi tuhansia muinaisia sumerialaisia nuolenpäätekstejä, jotka kuvasivat muinaisen ET-läsnäolon planeetallamme. [41] Sitchin kuvaa hänen ristiriitaista lähestymistapaansa kääntää sumerialaisia ja muita muinaisraamatullisia tekstejä ensimmäisen kirjansa esipuheessa, joka on julkaistu vuonna 1976:

Vanha testamentti on täyttänyt elämäni lapsuudesta lähtien. Kun tämän kirjan siemen istutettiin, lähes 50 vuotta sitten, olin täysin tietämätön silloin käynnissä olleista raivokkaista evoluutio vs. Raamattu -debateista. Mutta nuorena koulupoikana 1. Mooseksen kirjaa tutkiessani alkuperäiskielellä loin oman kamppailuni. Eräänä päivänä luimme kappaletta 6 siitä miten Jumala päätti tuhota ihmiskunnan Suurella Tulvalla, "jumalten pojat", jotka naivat ihmisten tyttäriä, olivat Maan päällä. Hepreankielinen nimi niille oli Nefilim; opettaja selitti että se tarkoitti "jättiläisiä"; mutta vastustin: eikö se tarkoita kirjaimellisesti “Ne jotka heitettiin alas”, jotka olivat tulleet alas Maahan. Minut torjuttiin ja sanottiin että minun tulee hyväksyä perinteinen tulkinta. Seuraavina vuosina, kun olin oppinut kieliä ja historiaa ja arkeologiaa muinaisesta Lähi-Idästä, Nefilim muuttui pakkomielteekseni. Arkeologiset löydökset ja sumerialaiset, babylonialaiset, assyrialaiset, hittiittiläiset, kanaanilaiset ja muut muinaiset tekstit ja eeppiset tarinat yhä vain varmistivat Raamatun kuvauksen tarkkuuden kuningaskunnista, kaupungeista, johtajista, paikoista, temppeleistä, kauppareiteistä, artifakteista, työkaluista ja muinaisista tavoista. Eikö nyt ole siis aika hyväksyä näiden muinaisten tekstien sisältö koskien Nefilimiä vierailijoina Maapallolla taivaista? [42]

Sitchin ja muut kirjoittajat tässä kategoriassa tyypillisesti tuottavat erittäin laadukkaita teoksia, jotka kaatavat bensaa debatin liekkeihin valtavirran arkeologien keskuudessa. Kyseenalaisuus ja subjektiivisuus näiden debattien ympärillä arkeologisesta todistusaineistosta koskien avaruusolentojen läsnäoloa sekä muinaisten tekstien tarkat käännökset vaativat matalan rankingin informaatiokategorioissa. Oikeudessa sellainen evidenssi olisi mahdollisesti avuksi kontekstin tai jonkin ilmiön taustoittamisessa, mutta se tuskin olisi lopullista näyttöä. Täten tämän kategorian evidenssi saa rankingin heikko-keskivahva.

Kategoria G – Kanavointi

Seitsemäs ja kaikkein ristiriitainen informaationlähde avaruusolentojen läsnäolosta on niiden kirjalliset teokset, jotka väittävät olevansa telepaattisessa kommunikaatiossa muiden ET-rotujen kanssa. Suurin osa näistä ‘kanavista’ harvoin on akateemisesti koulutettu, ja kuitenkaan tämä ei ole estänyt heitä niittämästä mainetta johtajina tai puhujina vaihtoehtoiselle / New Age -liikkeelle. Jonkinlaiseen kukoistavaan yhteiskuntaliikkeeseen verrattavissa oleva ilmiö, jolla on globaali saavutettavuus ja uskonnollista lähentelevä omistautuminen, sadat tuhanne jos ei miljoonat tukijat todistavat näiden avaruusolennoilta saatujen viestien transformatiivisesta vaikutuksesta, ja näiden viestien vapauttavasta arvosta koko ihmiskunnalle. Eräässä erittäin suositussa ‘kanavoija’ Barbara Marciniakin kirjassa hänen siskonsa kirjoittaa:

Yli kymmenen vuoden ajan ryhmä moniulotteisia olentoja -- jotka kutsuvat itseään plejadilaisiksi -- ovat sekoittaneet ja sulauttaneet energioitaan siskooni Barbaraan, luoden ainutlaatuisen ja haastavan suhteen. Pleiadeksen energioiden sulauttaminen Barbaran elämään, minun elämääni sekä lukemattomien muiden elämään on näkynyt muutoksena. Plejadilaisten kahden ensimmäisen kirjan suosion lisäksi Barbara ja minä huomasimme olevamme joskus hämmentyineitä siitä määrästä postia jota saimme... Plejadilaiset sanovat Valon Perheen (transformationaaliseen muutokseen sitoutuneet ihmiset) olevan systeeminrikkojia, jotka matkaavat ajan halki järjestelmiin, jotka kaipaavat muutosta, auttaen fasilitoimaan näiden systeemin romahdusta. [43]

Marciniak ja useimmat näistä ‘kanavista’ tukevat ideaa siitä, että ET-läsnäolo on ollut planeetallamme vuosituhansia, ja että on olemassa valtion virallinen salaliitto jolla pitää tämä läsnäolo salaisuutena kansalta. Kanavien todistukset oikeudessa olisivat selvästikin kyseenalaisia eivätkä millään tavalla lopullisia. Siitä huolimatta suuri määrä evidenssiä viittaa siihen, että avaruusolentojen rodut kommunikoivat ihmisten kautta telepaattisesti, mikä kertoo siitä ettei tätä todisteiden muotoa tulisi sivuuttaa. Tällaisen informaatiolähteen painoarvo, johtuen kanavoidun materiaalin erittäin subjektiivisesta luonteesta, saa rankingin heikko. Tämä ranking ei sivuuta tämän informaation relevanssia, mutta yksinomaan tunnustaa sen vaikeuden, joka tällaisen kommunikaation varmentamisessa ja analysoinnissa on kun puhutaan valtioiden politiikasta sekä siihen haasteeseen vastaamisesta, jonka avaruusolentojen läsnäolon paljastamattomuus on eri valtioiden virkamiesten toimien seurauksena saanut aikaan.

Tiivistelmänä, informaatiolähteet avaruusolentojen läsnäolosta vaihtelevat suuresti seuraavin tavoin: akateemiset ja ammatilliset tällaisten tapausten esittäjien kredenssit; fyysinen esitetty todistusaineisto; todistusaineistoa tulkitsevien tai sitä tarjoavien subjektiivisuus; avaruusolentojen läsnäolosta puhuvien todistusten yhdenmukaisuus ja johdonmukaisuus; avaruusolentojen aikeet ja aktiviteetit; sekä niiden moraalinen suuntautuminen, joka tyypillisesti osuu jonnekin akselille pahantahtoinen-neutraali-hyväntahtoinen. Seuraavaksi esitetään pyrkimys analysoida näitä eri informaation lähteitä ja niiden luomia salaliittoteorioita neljän pääperspektiivin kannalta. Jokainen näistä perspektiiveistä tullaan analysoimaan suhteessa sen pääteemoihin, pääasiallisiin tukijoihin, todisteiden vahvuuteen ja ET-läsnäolon moraaliseen orientaatioon.

Tunkeilijaperspektiivi

‘Tunkeilijaperspektiivissä’ avaruusolennot kuvataan Maan ulkopuolisina olentoina, jotka ovat matkanneet pitkän matkan ja, ilmoittamatta tulostaan tai ilman minkäänlaista lupaa, ovat toistuvasti rikkoneet USA:n ilmatilaa ja abduktoineet kansalaisia geenikokeita varten syistä, jotka eivät vielä meille ole täysin selviä. Suositussa Budd Hopkinsin kirjassa vuodelta 1987, Intruders, hän tukee ideaa siitä, että avaruusolennot tunkeilevat niiden tavalla kerätä ja tehdä kokeita geenimateriaalilla, joka on peräisin abduktoiduilta. [44] Varsin itsekäs tunkeilijaperspektiivin esitys on eversti Philip Corsolla, joka kuvaa avaruusolentojen toistuvia ilmatilarikkeitä, amerikkalaisten abduktioita geneettisen materiaalin keräämiseksi ja manipuloimiseksi ja syistä, jotka uhkaavat suoraan Yhdysvaltain kansallisia intressejä. Eversti Corso on sitä mieltä, että USA:n tulee käyttää haltuun saatua avaruusolentojen teknologiaa rakentamaan uuden sukupolven aseita, jotka kykenevät ampumaan alas avaruusolentoja missä päin planeettaa tahansa. Hän väittää, että vuosien mittaan USA on menestyksekkäästi käyttänyt tätä takaisinmallinnettua teknologiaa ampumaan alas näitä avaruusolentojen aluksia, mutta lisää vaivannäköä ja resursseja tarvitaan kattavampaa globaalia suojaa varten. Disclosure Projectin silminnäkijöiden todistukset tukevat Corson näkemystä siitä, että sellainen salainen ET-aluksiin kohdistunut operaatio on ollut jo jonkin aikaa käynnissä, kuitenkaan he eivät kuvaa avaruusolentoja vastaavan näihin USA:n asevoimien vihamielisiin iskuihin niitä kohtaan. [45]

Toinen tunkeilijaperspektiivin ja sen negatiivisten vaikutusten tukija on tri. David Jacobs, jonka kirja The Threat kuvaa ET-läsnäoloa seuraavasti:

En pidä siitä mitä näen. Ensimmäistä kertaa yli 30 vuoteen, jolloin olen tutkinut UFO-ilmiötä, pelkään sitä. Ymmärrys ei ole johtanut onnistumisen tai aikaansaamisen tunteeseen. Sen sijaan se on johtanut perustavanlaatuiseen kuumotukseen tulevaista. Abduktioilmiö on paljon pahaenteisempi kuin olin luullut. Optimismi ei ole asianmukainen reaktio todisteisiin, joista jokainen vahvasti viittaa siihen, että avaruusolentojen agenda on pääosin hyödyksi niille muutta ei meille. [46]

Sitä vastoin tri. John Mack, joka ottaa myös käyttöön tunkeilijaperspektiivin, kuvaa ET-läsnäoloa moraalisesti positiivisemmin. Hän näkee nämä tunkeilevat ET:t usein katalyytteina henkilökohtaisille muutoksille, joita abduktoidut kokevat seurauksena heidän perustavanlaatuisesta kanssakäymisestään avaruusolentojen kanssa. [47]

Mackin mielestä abduktoidut usein sitoutuvat useisiin edistysmielisiin globaaleihin hankkeisiin, jotka antavat heidän elämäänsä merkityksen ja arvon. Globaali ympäristönsuojelu, ydinaseiden ja muiden tuhoisien teknologien käytön vähentäminen ja rauhalliset konfliktinratkaisun muodot ovat johdonmukaisia teemoja avaruusolentojen ja abduktoitujen välisissä kanssakäymisissä Mackin mukaan. Tästä ‘transformationaalisesta’ aspektista tri. Richard Boylan kirjoittaa perustuen hänen käymiin keskusteluihin sellaisten henkilöiden kanssa:

Eräs yleisemmistä vaikutuksista niillä kokijoilla, jotka ovat saaneet pätevää terapiaa, on korostunut ja muuttunut tietoisuus. Sen mukana on myös tarve alkaa "ottaa itseään niskasta kiinni" niissä asioissa, jotka poikkeavat tästä korkeammasta tietoisuudesta. Jotkut kokijat tuntevat vetoa kasvisruokavalioon, toiset ovat tunteneet tarpeen päästä irti tavoista, jotka häiritsevät heidän täyttä tietoisuuttaan. Näihin kuuluu luopuminen tupakasta, alkoholista, marijuanasta ja muista huumeista, kahvista, sokerista ja tietoisuuteen vaikuttavista aineista heidän ruokavaliossaan. Olen humoristisesti valittanut siitä, että avaruusolennot muuttavat "Zen-munkiksi". Mutta totuus on, että olen halunnut itse tehdä nämä muutokset, koska ne tuntuvat paremmilta ja vanhat tavat hylkivät minua nyt. [48]

Abduktoitujen kuvaamat avaruusolennot ja ne, joiden väitetään löytyneen alas ammutuista UFOista, on usein kuvattu arviolta metrin pituisiksi, joiden iho on harmaa (josta myös nimi ‘Harmaat’), joiden pää on kohtuuttoman suuri verrattuna pieneen, ohueen ja ruipelomaiseen kehoon. Silmät ovat suuret ja mantelimaiset, suu on erittäin pieni, eikä sukupuolielimiä ole. [49] Vahvistus sellaisista raporteista tulee entisen armeijan/CIA:n upseerin haastattelusta, joka kuvasi elävän harmaan avaruusolennon olleen salaisessa armeijan laitoksessa: “Sillä oli suuri pää ja suuremmat silmät, tavallaan vinot suuret silmät. Se näytti kuin sillä olisi aurinkolasit, koska linssit olivat vain todella tummat. Sillä oli ohuet kasvot, kulmikas leuka ja vain vähän nenää, pieni vako suun kohdalla ja pelkät reiät pään reunoilla korvakäytäville.” [50] ‘Harmaiden’ kotijärjestelmä on raportoitu olevan Zeta Reticulum Orionin tähtikuviossa. Jotkut viranomaiset ja/tai työntekijät, jotka ovat mukana salaisissa valtion sotilasprojekteissa ovat raportoineet nähneensä eläviä avaruusolentoja armeijan tukikohdissa. Michael Wolf, entinen kansallisen turvallisuusneuvoston jäsen joka valvoi ET-läsnäoloa, ja hän väitti että hän on ”tavannut avaruusolentoja joka päivä töissä, ja ollut kämpännyt yhteisissä tiloissa niiden kanssa.” [51]

Raportit avaruusolentojen ja ihmisten yhteisistä tukikohdista antavat pontta raporteille sopimuksesta, joka on allekirjoitettu jo vuonna 1954 Eisenhowerin hallinnon aikaan, joka on antanut oikeudet avaruusolennoille perustaa yhteistukikohtia USA:n maaperälle. Sopimus asetti tiukat rajat Harmaiden tekemille biologisille kokeille, joita tehtiin amerikkalaisilla. Sellaisen sopimuksen olemassaolo Eisenhowerin hallinnon ja ET-rodun välillä on tullut esiin useissa valtion/armeijan ‘sisäpiiriläisten’ todistuksissa. [52] William Cooper, joka oli osana laivaston tiedustelubriiffaustiimiä Tyynenmeren laivaston komentajalle, kuvaa sopimuksen ympärillä pyörinyttä hässäkkää salaisista dokumenteista, jotka hän väittää lukeneensa osana hänen virallisia tehtäviään:

Myöhemmin vuonna 1954 suurinenäisten Harmaiden Avaruusolentojen rotu, joka oli kiertänyt Maapalloa, laskeutui Hollomanin ilmatukikohtaan. Päästiin perussopimukseen. Tämä rotu esittäytyi olevansa kotoisin Orionin vyön punaista tähteä, jota me kutsumme nimellä Betelgeuse, kiertävältä planeetalta. He esittivät, että heidän planeettansa on kuolemassa ja että tulevana tuntemattomana aikana he eivät enää kykenisi siellä selviämään. Tämä johti toiseen laskeutumiseen Edwardsin ilmatukikohtaan. Historiallista tapahtumaa oltiin suunniteltu etukäteen ja tämän sopimuksen yksityiskohdista päästiin yksimielisyyteen. Eisenhower järjesti loman itselleen Palm Springsiin. Sovittuna päivänä presidentti suuntasi tukikohtaan ja tekosyy oli, että hänen piti vierailla hammaslääkärissä. Presidentti Eisenhower tapasi avaruusolennot ja Yhdysvaltojen sekä avaruusolentojen kansan välillä allekirjoitettiin muodollinen sopimus. [53]

Viitaten Eisenhowerin hallinnon solmimaan sopimukseen, paljon kunniamerkintöjä kerännyt eversti Phillip Corso, joka palveli Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden neuvostossa, kirjoitti: “Me olimme neuvotelleet eräänlaisen antautumisen heidän kanssaan niin kauan kun me emme voisi taistella niitä vastaan. Ne määrittelivät termit, koska ne tiesivät sen että se mitä pelkäsimme eniten oli paljastus.” [54] Toinen sisäpiiriläinen, joka puhui tästä sopimuksesta, oli Phil Schneider, insinööri joka oli työskennellyt salaisen tukikohdan rakentamisen parissa, ja joka löytyi kuolleena seitsemän kuukautta myöhemmin pidettyään luennon toukokuussa 1995, missä kerrottiin seuraavaa:

Vuonna 1954 Eisenhowerin hallinnon aikaan liittovaltio päätti kiertää Yhdysvaltain perustuslakia ja solmia sopimuksen avaruusolentojen kanssa. Sitä kutsuttiin vuoden 1954 Greadan sopimukseksi, joka periaatteessa sanoi, että avaruusolennot voivat ottaa muutaman lehmän ja kokeilla implanteilla muutamaan ihmiseen, mutta heidän piti antaa tiedot siitä keitä he ottivat koekaniineikseen. Hitaasti avaruusolennot muuttivat diiliä kunnes he päättivät, etteivät he toimi enää niin ollenkaan. [55]

Entiset viranomaiset, jotka ovat olleet mukana eri valtion virastojen pyörittämissä salaisissa projekteissa väittävät, että Harmaat kommunikoivat telepaattisesti, ja käyttävät ajatuksia aktivoimaan avaruusaluksiensa kehittyneen teknologian ja navigaatiolaitteet. [56] Perustuen useiden eri avaruusolentoja nähneiden ja tavanneiden haastatteluihin sekä armeijan ja tiedusteluhenkilöiden kertomuksiin, tri. Richard Boylan selittää, että avaruusolentojen rodut käyttävät telepaattista kommunikaatiota ja se on usein yhteydessä ET-kohtaamisissa koettuihin psykologisiin traumoihin:

Koska avaruusolentojen kohtaamiseen liittyy usein yhtäkkinen yhden tai useamman avaruusolennon ilmaantuminen varoittamatta odottamattomaan sijaintiin, kuten omaan makuuhuoneeseen yöllä, niiden ulkonäkö voi tuntua, aluksi, hyökkäävältä. Avaruusolentojen mentaalisen telepatian käyttö, ja heidän kykynsä lukea ajatuksia ja mielen sisältöä, voi tuntua, aiemmin traumatisoituneesta henkilöstä, kuin vanhalta, tutulta ja epätervetulleelta tunkeutumiselta omassa kulttuurissamme henkilökohtaisena tilana tunnetulle alueelle. Tässä meillä on kahden kulttuurin törmäys, jotka ovat täysin vastakkaiset oletuksissaan. Ihmiskulttuurissa (läntisessä modernissa teollisuuskulttuurissa, ainakin) oletus on, että omat ajatukset ja elintila ovat yksityisiä, koska yksilöllisyyttä arvostetaan. Avaruusolentojen tähän asti tutkituissa kulttuureissa ilmeisesti elintila ja ajatukset ovat väistämättä yhteisiä, johtuen automaattisesta, kaksisuuntaisesta keskinäisen telepatiakyvyn luonteesta, joka jokaisella heidän yhteiskuntansa jäsenellä on. He elävät yhteisessä ajatusmaailman "yhteismaassa". [57]

Tri. John Mack, hänen arvioidessaan potilaita, joilla oli ET-abduktion oireita, väittää, että monet heistä ovat kommunikoineet telepatialla Harmaiden kanssa. [58] Raporteissa telepaattisen Harmaiden viestinnän sisällöstä, abduktio/kontaktihenkilöt ovat kertoneet Harmaiden selviytymisen lajina olevan uhattuna johtuen geneettisestä taantumisesta, joka on seurausta toistuvasta kloonaamisesta lisääntymismekanismina. Harmaat sanovat, että he joutuvat luomaan hybridirodun, joka integroi ihmisten ja Harmaiden geenit, jotta he voisivat jatkaa omaa lajiaan. Väitetään, että tämän hybridirodun luomisen avulla Harmaat jotenkin kykenisivät siirtämään ‘olemuksensa’ tai ‘tietoisuutensa’ yksilöinä hybridiin, ja näin jatkaisivat omaa rotuaan. [59] Idea siitä, että telepatia on standardi kommunikaatiokeino avaruusolennoille antaa uskottavuutta useiden siviililähteiden väitteille siitä, että avaruusolennot ovat ottaneet heihin yhteyden ja olleet heihin telepaattisessa kommunikaatiossa. Tämä on erityisen tärkeää informaation kanssa, joka on annettu ‘kanavoijille’, jotka väittävät viestivänsä eri ET-roduille.

Tiivistelmänä, ‘tunkeilijaperspektiivi’ kuvaa avaruusolentojen aikeet, abduktiotoiminnan, geenikokeet, Amerikan ja liittolaisten ilmatilarikkeet sekä kehittyneen teknologian tunkeilevana. Harmaiden tunkeilijoiden kuvaamiseen käytetyt moraaliset kategoriat eivät ole selviä, sillä vaikka niiden aktiviteetit ovat selvästi kuvattu tunkeilevina, ja tahot kuten Philip Corso ja David Jacobs ovat levittäneet epäilystä niiden agendasta, ilmeisesti on vain vähän, jos yhtään, vihamielisiä toimia joita ne ovat tehneet asevoimia vastaan ympäri maailmaa, tai siviilipopulaatiota vastaan joka on viety alukselle ja myöhemmin päästetty vapaaksi. John Mackin ja Richard Boylanin kertomukset viittaaavat siihen, että henkilöille tämän aikaansaama transformationaalinen kokemus tekee ‘abduktio/kontakti’-ilmiöstä positiivisen monille jos ei suurimmalle osalle ihmisiä.

Salaliittoteoreetikoiden pääasiallinen fokus tässä perspektiivissä on salaiset valtion virastot, jotka haluavat pidättää totuuden ET-läsnäolosta kansalta. Informaatiolähteet tässä perspektiivissä ammentavat kaikista seitsemästä todisteiden kategoriasta, jotka yllä on kuvattu. Näistä sisäpiiriläisten kategoria pistää silmään kaikkein vetoavimpana johtuen asiantuntijalausuntojen suoraselkäisyydestä, uskottavuudesta ja koherenssista. Kasvava määrä abduktiotapauksia ja niiden analyysia tarjoaa myös paljon todistetukea tälle perspektiiville. Silminnäkijä- ja dokumenttilähteet ovat myös todisteita akselilla vahva-keskivahva. Ottaen huomioon vahvan todisteiden rankingin, joka näihin kahteen kategoriaan on liitetty, salaliittoteoriat tunkeilijaperspektiivin ympärillä voidaan tulkita saavan vahvaa tukea todisteista.

Manipuloijaperspektiivi

Tämä perspektiivi käsittää salaliittoteoriat, jotka ehdottavat että kehittynyt avaruusolentojen rotu, jolla on edistyneet psyykkiset kyvyt ja ylivertainen teknologia, on kontrolloinut joko näkyvästi tai manipuloinut salaa ihmiskuntaa aina siitä asti kun ihmisiä on planeetallamme alunalkaen esiintynyt. Tästä ‘manipulaation’ teemasta Bill Cooper kirjoittaa: “avaruusolennot olivat manipuloineet suuria määriä ihmisiä salaseurojen, noituujen, magian, okkultismin ja uskonnon avulla.” [60] Väitetään, että nämä avaruusolennot olivat suorassa roolissa ihmisolennon luomisessa orjatyövoimaksi, ja näin he kokevat olevansa oikeutettuja tai jopa vastuussa ihmisrodun ohjaamisesta/kontrolloinnista joko suorasti kontrolloiden tai salaa ihmisvälikäsien kautta. William Bramleyn mukaan,

    …ihmisrotu oli joskus työvoiman lähde eräälle avaruusolentojen sivilisaatiolle, ja se on edelleen otteessa tänäkin päivänä. Otteesta kiinni pitäminen ja Maapallon säilyttäminen eräänlaisena vankilana, kun muut sivilisaatiot vat saaneet aikaan lakkaamattomia konflikteja ihmisolentojen keskuudessa, on johtanut ihmisten henkiseen taantumiseen ja tehnyt Maapallon olosuhteista fyysisesti rankkoja. Tämä tilanne on kestänyt tuhansia vuosia ja jatkuu edelleen. [61]

Eräs kaikkein tämän perspektiivin piiriin osuva, salaliittoteoreetikoiden laajimmalti siteeraama akateeminen lähde on Sumerian tutkija Zechariah Sitchin. [62] Hänen tuhansien sumerialaisten nuolenpäätekstien käännöksissään Sitchin kuvaa sitä miten muinainen avaruusolentojen rotu, jota Sitchin kutsuu nimellä Anunnaki, tai Vanhan testamentin Nephilim, loi ihmiskunnan geenimanipuloinnilla. Sekoittamalla omaa DNA:taan Maapallolla tuolloin olleisiin kädellisiin Anunnakit loivat ihmiskunnan käyttääkseen sitä orjarotuna ja luonnonvarana. Tuolloin oli kuitenkin väkivaltaisia konflikteja eri Anunnaki-faktioiden kesken, mikä johti vankina olleen populaation tuhoon. Sitchin väittää, että nämä ovat samoja olentoja, joita on kuvattu 1. Mooseksen kirjassa ja Eenokin kirjassa; ja että raamatulliset tarinat Elohimista, kapinallisista enkeleistä ja Käärmeestä viittaavat konfliktiin eri Anunnaki-faktioiden kesken siitä miten kontrolloida ihmiskuntaa. [63] Ilmeisesti Anunnakeja li kaksi aivan eri rotua, yksi jättiläisten humanoidirotu ja toinen ei-ihmismäinen rotu, joka oli ulkonäöltään ‘käärmemäinen’, mikä on synnyttänyt suositumman termin tälle rodulle, ‘Reptiliaani’. Kirjailija R.A. Boulay on laajalti analysoinut historiallisia lähteitä, ja esittänyt että on riittävästi todisteita tukea päätelmää siitä, että muinainen reptiliaanien ET-rotu on asunut Maapallolla ja ollut roolissa ihmiskunnan luomisessa. [64]

Sitchin kuvaa näillä ET-roduilla olleen suora kontrolli ihmispopulaatiosta vuosituhansien ajan, mutta sitten ne ovat suurimmaksi osaksi kadonneet näyttämöltä arviolta 4000 vuotta sitten niiden välillä käydyn kiistan takia. Oletettavasti Anunnakeista suurin osa lähti näyttämöltä uskoen, että ei ollut enää tarpeen suoraa hallita ihmiskuntaa, joka oli valmis johtamaan itseään. Kuitenkin kapinalliskohortti, joka oli eri mieltä, pysyi kiinni tavoitteessaan salaa monitoroida ja vaikuttaa ihmisten asioihin syvällä Maan alla olevista avaruusolentojen tukikohdista näyttääkseen miten epäsopiva ihmiskunta on isännöimään Maapalloa. Viittaukset ‘käärmeisiin’ Raamatun kirjoissa viittaavat elementteihin, jotka reptiliaanirodusta ovat jääneet tänne. Sellainen skenaario on yhdenmukainen egyptiläisen historioitsijan Manethon käyttämän kronologian kanssa, joka on väittänyt että ennen 30 ihmiskuninkaiden dynastiaa, jotka Egyptiä hallitsivat, Jumalat ja puolijumalat hallitsivat aluetta suoraan. [65]

Näkemys siitä, että tänne jääneet Anunnakit ovat piilossa Maan alla saa tukea tri. Courtney Brownilta ja muilta, jotka ovat tehneet laajoja kaukokatseluistuntoja ET-rotujen läsnäoloon planeetalla ja muualla. [66] Brown on tullut siihen tulokseen, että Anunnakien kapinallisfaktio, jota hän ja monet muut kuvaavat reptiliaaneksi, on salattuna Maassa ja joka on eristäytynyt oman rotunsa suuremmasta joukosta. Näin sanovat Stewart Swerdlow, joka väittää osallistuneensa salaisiin valtion projekteihin Montaukin ilma/laivastotukikohdassa, [67] tutkiva journalisti Jum Marrs, sekä keskustelua herättänyt brittiläinen kirjailija David Icke, joiden mukaan tämä Maahan jäänyt Anunnakien joukko on vaikuttanut ihmiskuntaan ihmisvälikäsien kautta, jotka on johdettu ihmisten ja avaruusolentojen välisellä ristisiittämisellä, joka lopulta synnytti Euroopan ja muiden maiden aristokraattiset ‘siniveriset’. Icken mukaan,

…keskenään ristiinnaivat (‘kuninkaallisten’ ihmis-liskohybridien) verilinjat... keskittyivät Lähi-Itään ja Kaukoitään muinaisina aikoina ja, tuhansia vuosia sitten, ovat laajentaneet valtaansa koko planeetalle... luoden instituutioita kuten uskonnot mentaalisesti ja emotionaalisesti vangitsemaan massat ja usuttamaan heidät käymään keskenään sotaa. [70]

Nämä ihmiseliitit ylläpitivät tiettyjä esoteerisia traditioita, joilla he kykenivät pitämään yhteyttä Anunnakikapinallisiin, jotka olivat piilossa eri paikoissa Maapallolla. Brown, Marrs, Bramley, Icke ja muut väittävät, että tämä kehittynyt rotu salaa vaikuttaa ihmiskuntaan, jotta me tuottaisimme resursseja näille piilossaolijoille. [71]

Kirjailija/kanavoija Alex Collier väittää, että pieni määrä Anunnakiolentoja, joka tällä hetkellä on piilossa Maapallolla, innokkaasti odottaa Anunnakieliitin paluuta, joiden he toivovat lopettavan Anunnakihistorian piilottelun, ottavan tilanteen suoraan haltuun ja lopettavan tarpeen hallita salassa epäluotettavien ihmisvälikäsien kautta. [72] Brown kuvaa Anunnakien jäänteiden olevan usein konfliktissa Harmaiden avaruusolentojen kanssa. [73]

Kirjassa Stargate Conspiracy Lynne Pickett ja Clive Prince kuvaavat prosessia, jolla tämä kehittynyt avaruusolentojen rotu on perustanut uskonnot ihmiskunnan kontrolloimiseksi. [74] He esittävät, että salaiset valtion virastot ovat tietoisia Anunnakien jäänteistä Maapallolla, ja he eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä miten vastata odotettuun Anunnaki-eliittien paluuseen lähitulevaisuudessa, jotka voivat yrittää ottaa planeetan haltuunsa uudelleen. Brown, Picknett ja Prince väittävät, että salaiset valtion ohjelmat käyttävät ‘eksoittisia’ teknologioita, kuten ajatuksella toimivia psykotronisia aseita, ehostettuja psyykkisiä kykyjä, ‘tähtiportteja’ ja jopa aikamatkustusta valmistautumaan sotilaallisesti Anunnakien paluuseen, joilla on oletetusti teknologiaa, joka ylittää kaikki omat Harmaiden alasammutusta aluksesta takaisinmallinnetut teknologiamme. [75]

Useat henkilöt, jotka väittävät osallistuneensa salaisiin armeijan ohjelmiin ET-rotujen kanssa, ovat myös raportoineet olleensa tekemisissä tai nähneensä suuren reptiliaanilajin, joka oletettavasti liittyy historialliseen Anunnaki-läsnäoloon planeetalla. Andy Pero, joka väittää tulleensa rekrytoiduksi supersotilaana salaiseen valtion organisaatioon, antoi todistuksen kohtaamisesta:

Erään kerran minut tutustutettiin reptiliaaniin kun olin maanalaisessa tukikohdassa joskus vuosina 1989-90. Aluksi näin parimetrisen arjalaiselta näyttävän ihmisen. Hän kävelee minua kohti, ja huomaan että hänen kuvansa muuttuu aivan kuin jokin olisi muuttanut hänen energiakenttäänsä. Hän tekee jotain hänen vyöllään olevalla laitteella ja sanoo minulle, "OK, näytän sinulle." Sitten hän painaa jotain nappia, ja näen hänen kuvansa muuttuvan parimetriseksi lisko-olennoksi, joka näyttää siltä kuin se painaisi parisataa kiloa.

Muiden osallistujien kuten Michael Relfe, Al Bielak ja Preston Nichols mukaan reptiliaanit ovat mukana aika/ulottuvuusmatkailuteknologiassa, mielenhallinnassa, psykotroniikassa ja muissa eksoottisissa aseissa. [77]

Salaliittoteoriat, jotka menevät tähän perspektiiviin, viittaavat siihen että ihmiskunnan tarvitsee tehdä jotain salaisille Anunnakien jäänteiden kukistusaikeille ja valmistautua potentiaaliseen takaisin palaavien Anunnakien uhkaan, jotka saattavat riistää ihmiskunnalta heidän itsevaltiutensa perustamalla uudelleen salaisen kontrollin ihmiseliittien huonoon johtamiseen nojautuen. Tämä perspektiivi esittää, että ne Anunnakien jäänteet, jotka ovat piilossa Maapallolla, jatkavat kansainvälisten tapahtumien manipulointia ihmisvälikäsien kautta luodakseen oikeat kansainväliset olosuhteet vaikuttaakseen heitä ylempien päätöksiin. Sota, köyhyys ja ympäristön romahtaminen oletetaan olevan suotuisia olosuhteita Anunnakieliitin paluulle, jotka esittäisivät itsensä ihmiskunnan pelastajina, ja jotka ratkaisisivat nämä ongelmat ja ‘rankaisisivat’ ihmiseliittiä, joka on heille vastuussa.

Anunnakiläsnäolon kuvaamiseen käytetyt kategoriat, toisin kuin Harmaiden läsnäolon kuvaamisessa, selvästikin osuvat moraalisen spektrin pahantahtoiseen päätyyn. On vain vähän Maapallolla piilossa olevan ET-läsnäolon moraalisesti lunastavia ominaisuuksia, ja epäilys suuremman Anunnakijoukon aikeista, jotka oletettavasti aikovat palata. Vastoin tunkeilijaperspektiiviä, joka keskittyi salaiseen valtion salaliittoon joka ei halua paljastaa ET-läsnäoloa, tämä perspektiivi keskittyy ET-salaliittoon joka haluaa kukistaa ja kontrolloida ihmiskuntaa ihmisvälikäsien kautta. Pääasialliset informaatiolähteet tämän perspektiivin salaliittoteorioille pohjautuvat kaukokatselun, riippumattoman arkeologian ja kanavoinnin kategorioihin. Vaikka nämä lähteet ovat heikosta keskivahvaan todisteiden vahvuudessa, pieni määrä ‘sisäpiiriläisiä’ on astunut esiin tukemaan manipulaatioperspektiiviä, mikä viittaa siihen että tämä kategoria on keskivahvan yläpäässä todisteiden vahvuudessa.

Auttajaperspektiivi

Salaliittoteorioiden mukaan, jotka päätyvät tähän perspektiiviin, ET:t ovat täällä auttamassa ihmiskuntaa pääsemään yli monenlaisista poliittisista, sosioekonomisista ja ympäristön ongelmista, mutta valtion salaiset virastot eivät paljasta tätä kansalle. Avaruusolennot tässä kategoriassa kuvataan humanoidien näköisiksi, jotka ovat 2,5-metrisiä ja ylikin, ja jotka usein ovat Pohjois-Eurooppalaisen näköisiä ja heitä usein kutsutaan Pohjoismaisiksi tai Semiiteiksi. [78] Tri. Michael Wolfe väittää työskennelleensä näiden humanoidirotujen kanssa salaisissa armeijan laitoksissa USA:ssa, ja hän väittää että ”Semiitit ja Pohjoismaalaiset (ET:t) tulevat Altair 4:stä ja 5:stä ja Pleiadeksesta (tähtijärjestelmät).” [79] Ristiriitaisempi kuvaus näistä auttaja-ET:stä on Billy Meierillä, joka väittää, että hänen luonaan on vieraillut olentoja Pleiadekselta, jotka sallivat hänen kuvata heidän aluksiaan ja jotka ovat kommunikoineet hänelle. [80] Meier nopeasti sai mainetta ja kunniaa ihmisiltä, jotka tulivat ympäri maailmaa kuuntelemaan hänen tarinansa ja salaisen Maapallon ja ET:den välisen historian, sekä esoteerista ET-filosofiaa.

Eräs auttajaperspektiivin pääkannattajista on tri. Steven Greer, joka on henkilökohtaisesti haastatellut ja analysoinut satoja sisäpiiriläisten todistuksia ET-läsnäolosta; tri. Richard Boylan, joka on haastatellut useita ‘kontaktihenkilöitä’ sekä armeijan/tiedustelun ‘sisäpiiriläisiä’ joilla on tietoa ET:den läsnäolosta; sekä Alfred Webre, entinen Carterin hallinnon tiedeneuvonantaja, joka nyt toimii Stanford Research Institutessa, joka on pioneeri kehittyneissä kommunikaatiomenetelmissä ET-rotujen kanssa. [81] On monia ET-rotujen ‘kanavoijia’ jotka tukevat myös perspektiiviä kehittyneistä avaruusolentojen roduista, jotka hiljaa avustavat ihmiskuntaa kehittymään. [82]

Tämän perspektiivin mukaan ‘auttaja-ET:t’ ovat täällä avustamassa ihmiskuntaa useilla toisiinsa liittyvillä tavoilla. Ensinnäkin auttaja-ET:t auttavat ihmiskuntaa voimaannuttamaan itseään kehittämällä kehittyneempiä tietoisuuden tasoja, joilla ihmiset voivat käyttää suurempaa osaa luonnollisia psyykkisiä kykyjään ja henkistä potentiaaliaan. Itsensä voimaannuttamisen teema transformatiivisilla teoilla kuten rukous, meditaatio ja kytkeytyminen planeetan energiakenttään toistuu kuvauksissa siitä mitä auttaja-ET:t pyrkivät opettamaan globaalisti ihmiskunnalle. [83] Tämä oli teema, jota on ajanut Meier hänen kuvatessaan Pleiadekselta kotoisin olevien avaruusolentojen hänelle opettamaansa filosofiaa, jotka ilmeisesti olivat huolestuneita siitä itsetuhosta, jota oli esiintynyt aiemmin kun ihmissivilisaatio oli yrittänyt integroida Pleiadeksen teknologiaa. Meierin mukaan: “Semjase ja plejadilaiset, jotka olivat valinneet palata Maapallolle uudelleen, olivat Lyyran tähtijärjestelmän rauhallisen faktion jälkeläisiä, jotka nyt pitivät vastuunaan ohjata Maapalloa kohti sen henkistä evoluutiota niin että Maapallon ihmiset voisivat välttää kauan sitten koetut onnettomuudet, joita heidän plejadilaiset esi-isänsä ovat kokeneet.” [84] Courtney Brown esittää, että hänen kaukokatselusessionsa johdonmukaisesti toivat esiin näyttöä siitä, että Galaktinen Liittovaltio avustaa ihmiskuntaa sen evoluutiossa. [85]

Toinen tapa, jolla auttaja-ET:t avustavat ihmiskuntaa, on välittää tietoa kehittyneestä teknologiasta ja vaihtoehtoisista energialähteistä, jotka ovat harmonisempia biosfäärin kanssa, jota he pitävät elävänä organismina jota tulee suojella. 1900-luvun alun keksijä Nikola Tesla on usein mainittu eräinä niistä, joita avaruusolennot ovat avustaneet kehittämään ja levittämään näitä ympäristöystävällisiä teknologioita. [86] Disclosure Projectin silminnäkijöiden todistusten mukaan valtiolla on useita ‘vapaan energian teknologioita’ hallussaan, mutta niitä ei anneta julkiseen käyttöön. [87] Paul Czysz, joka on työskennellyt 38 vuotta joko ilmavoimilla tai eksoottisten teknologioiden osastolla heidän alihankkijalla McDonnell-Douglasilla, selittää miksi teknologioita pihdataan:

Ihmiset, joilla on pääsy käsiksi näihin teknologioihin (kehittyneet energiateknologiat), eivät osaa päästää niistä irti, koska he pelkäävät niitä jotka nämä saisivat itselleen. Vaikka ne hyödyttäisivät suuresti ihmiskuntaa, he pelkäävät myös sitä, että joku tulisi saman energianlähteen kanssa ja tekisi sen mitä USS Colelle tehtiin -- sen sijaan että räjäytettäisiin reikä kylkeen, he voisivat vain tuhota koko aluksen. [88]

‘Valtion sisäpiiriläisen’ Richard Boylanin haastattelujen mukaan hän väittää, että B2-stealthhävittäjä käyttää antigravitaatioteknologiaa sen työntövoimalaitteistossa, mutta tätä ei paljasteta kansalle, joka uskoo sen edelleen käyttävän perinteisiä energialähteitä. [89]

Kolmas tapa, jolla auttaja-ET:t avustavat ihmiskuntaa, on rohkaista ihmiskuntaa ratkaisemaan kansainväliset konfliktit rauhanomaisin keinoin, ja estää ydinaseiden ja muiden tuhoisten aseiden käyttö. Useat entiset valtion ja armeijan viranomaiset ovat antaneet lausuntoja, jotka tukevat tätä perspektiiviä avaruusolennoista auttajina. ET:t ovat esittäneet merkittävän huolestuneisuutensa ydinaseista, ja jopa joissain tapauksissa kytkeneet ne pois päältä. Kapteeni Robert Salasin osana Disclosure Projectia joulukuussa 2000 antaman todistuksen mukaan 16 ydinaseohjusta samaan aikaan poistettiin käytöstä kahdessa erillisessä laukaisupaikassa sen jälkeen, kun vartijat olivat raportoineet UFOjen leijailevan kahden NORADin laitoksen yllä maaliskuussa 1967. [90] Toiset lähteet raportoivat, että Eisenhowerin hallinnon alkuvuosina ryhmä avaruusolentoja salaa tapasi USA:n valtion virkamiehiä, jotka oli nimitetty käsittelemään ET-kysymystä, ja he tarjoutuivat auttamaan useissa ympäristön, teknologian, politiikan ja yhteiskunnan ongelmissa. [91] Kun valtion viranomaiset kieltäytyivät, tämä avaruusolentojen ryhmä sen jälkeen vetäytyi ja ei ollut enää missään roolissa valtion salaisessa ohjelmassa, jossa takaisinmallinnettiin ET-teknologiaa kehittyneisiin aseisiin. Väitetään, että nämä ‘auttaja-ET:t’ sen jälkeen keskittivät huomionsa nostamaan yleisesti kansan tietoisuutta; varoittelemaan ET-teknologiasta takaisinmallinnettujen ydin- ja ‘eksoottisten’ asejärjestelmien vaaroista; rajoittamaan salaisten projektien ympäristövaikutuksia; rohkaisemaan kehittää vaihtoehtoja fossiilisille polttoaineille energianlähteenä ja valmistelemaan kansaa lopulta tapahtuvaan ET-läsnäolon paljastamiseen.

Viimeisenä, nämä auttaja-ET:t kuvaavat Linnunradan galaksia, ja koko universumia täynnä useita kehittyneitä sivilisaatioita. [92] Ymmärtämällä enemmän ET-roduista ja tähtienvälisestä politiikasta auttaja-ET:t uskovat, että tämä tulee lopulta auttamaan ihmiskunnan evoluutiota. Alfred Webre, joka lyhyen aikaa veti presidentti Carterin perustamaa vuoden 1977 erikoistutkimusta avaruusolentojen kommunikaatiomenetelmistä, on kirjoittanut kirjan ET-rotujen politiikasta ja niiden toiminnasta Maapallon kanssa:

Maapallo vaikuttaa eristäytyneeltä planeetalta täyteen ahdetussa universumissa. Universumin yhteisö koostuu erittäin organisoiduista ja tietoisesti kehittyvistä sivilisaatioista. Universumin sivilisaatiot toimivat omassa tähtienvälisessä universumissamme, sekä laajemmalti toisissa universumin ulottuvuuksissa. Universumin kehittyneet sivilisaatiot ovat olemassa toisissa ulottuvuuksissa meidän omamme rinnalla. Ne pääsevät planeetallamme, galaksiin ja muualle tähtien väliseen avaruuteen. Elämää kantavat planeetat kuten Maapallo ovat osa kollektiivista universaalia kokonaisuutta, jotka toimivat universaalin lain alaisuudessa. Maapalloa voi pitää universumin yhteismaana. Elämää istutetaan ja kultivoidaan täällä kehittyneempien yhteiskuntien varjeluksessa, kaikenkattavan universumin ekologian periaatteiden mukaisesti.

Siellä missä tarpeen, universaali laki soveltaa rajoittavia toimia planeettaan, joka vaarantaa kollektiivisen kokonaisuuden. Universumin hallitus voi poistaa planeetan avoimesta universaalin yhteiskunnan kierrosta. Tämä kohtalo on ollut ilmeisesti Maapallolla kaukaisessa menneisyydessämme. Maapallo on kärsinyt vuosikaudet eksopoliittisena hylkiönä universumin sivilisaatioiden yhteisöistä. Maapallo on eristyksissä johtuen sen tarkoituksellisesta karanteenista, jonka strukturoitu, rationaalinen universumin yhteisö on sen päälle asettanut. Ympärillämme on merkkejä universumin aloitteesta integroida Maapallo uudelleen planeettainväliseen yhteisöön. On mahdollista, että Maapallon sallitaan liittyä takaisin universumin yhteisöön, tietyissä olosuhteissa, tai tulevana aikana. [93] 

Nopeasti kasvava informaation määrä näistä auttaja-ET:stä on peräisin useasta eri lähteestä. Entiset armeijan ja valtion ‘sisäpiiriläiset’ ovat paljastaneet salaisten valtion virastojen toimia ja intressejä, jotka vastustavat ET-teknologian käyttöönottoa julkisesti kaikkien hyväksi. [94] Huomattava määrä omin silmin näitä auttaja-ET:tä todistaneita jatkaa raportointia siitä, että auttaja-ET:t fyysisesti vierailevat heidän luonaan ja kommunikoivat heidän kanssaan joko verbaalisesti ja/tai telepaattisesti, ja näitä raportteja kerää ja analysoi useat korkea-arvoiset henkilöt ja organisaatiot. [95] Lisäinformaationlähteitä ovat ne, jotka ovat osallistuneet tieteellisiin kaukokatseluprojekteihin jotka on toteutettu joko valtion alaisuudessa tai yksityisissä organisaatioissa; sekä henkilöt jotka väittävät olevansa telepaattisessa kommunikaatiossa näiden auttaja-ET:den kanssa ja usein ryhtyvät suosituiksi oivallusten ‘kanavoijiksi’ yleisölle.

Tiivistelmän, auttaja-ET:den perspektiivi kuvaa ET-läsnäoloa selvästi hyväntahtoiseksi moraalisen orientaation suhteen, ja että heidän aikeensa ja aktiviteettinsa pyrkivät auttamaan ihmiskuntaa käsittelemään useita globaaleja ongelmia, mm. kontrolloimattomia ET-elementtejä, joiden aikeena on epävakauttaa globaalit instituutiot, biosfääri tai abduktoida ihmispopulaatio geenikokeita varten. Auttajaperspektiivistä syntyvät salaliittoteoriat keskittyvät salaisten valtion organisaatioiden ponnisteluihin pimittää informaatio ET-auttajien läsnäolosta, ja jopa sotilaskonfliktin improvisoimiseen avaruusolentojen kanssa jotta pidettäisiin yllä status quoa. Pääasialliset informaatiolähteet salaliittoteorioille tässä perspektiivissä ammentavat kaikista kategorioista, paitsi abduktiokategoriasta. Kaikkein vakuuttavin on sisäpiiriläiskategoria. Tämä viittaa vahvaan todistenäyttöön tälle perspektiiville.

Tarkkailijaperspektiivi

Neljäs perspektiivi erottuu kolmesta aiemmasta siinä, että se nojaa yksinomaan kahteen viimeiseen lähteiden kategoriaan — henkilöihin, jotka väittävät olleensa telepaattisessa yhteydessä avaruusolentoihin (‘kanavoijat’) sekä riippumattomiin arkeologeihin. [96] Pääidea jota tämän kannattajat ajavat on, että monet ET:t ovat pääosin täällä yksinkertaisesti tarkkailemassa sitä miten ihmiskunta ratkaisee useat yhteiskunnalliset ja globaalit konfliktit aikana, jolloin kosminen energia virtaa aurinkokuntaan ja galaksiin, mikä vahvistaa näiden konfliktien intensiteettiä. Tarkkailijaperspektiivin mukaan ihmiskunta on perusteellinen galaktinen koeasetelma, jonka suunnitelleet avaruusolennot toivovat tarkkailevansa sitä miten ihmiskunta vastaa galaksinlaajuisiin energiapurkauksiin.

Tämän perspektiivin mukaan koko universumi koostuu värähtelevistä energiakentistä, jotka nousevat ja laskevat pitkissä historiallisissa sykleissä, joiden alkuperä on galaksien keskuksista ja muualta virtaavissa kosmisissa ja galaktisissa energioissa. Eri kohdissa näitä syklejä energiakentät vahvistuvat kosmisista ja galaktisista energioista, joilla on samankaltaiset syklinsä kuin omalla auringollamme on 11-vuoden välein sen kokiessa aktiivisuusjakson, jolloin esiintyy auringonpurkauksia, koronanpurkauksia ja erilaisia aurinkotuulina tunnettuja elektromagneettisia energioita. Nämä energioiden muutokset ovat erittäin perustavanlaatuisia mitä tulee niiden vaikutuksiin. Planeetan sivilisaatioiden tulevaisuus, tämän perspektiivin mukaan, määrittyy sillä miten hyvin ne reagoivat näihin energian muutoksiin.

Vaikka saattaa vaikuttaa omituiselta aluksi uskoa, että todellisuus ei ole mitään muuta kuin energiaa, kvanttifysiikka on kuin onkin näyttänyt, että atomeja pienemmät hiukkaset koostuvat nopeasti värähtelevistä energiakentistä, eikä niinkään erillisistä hiukkasista kuten oli aiemmin luultu. Robert Beckerin kirjassa The Body Electric sanotaan, ettö keho ei ole mitään muuta kuin tiivistettyä sähköistä ja magneettista energiaa, joka reagoi jatkuvasti ulkoisen ympäristön energiakenttiin. [97]

Tämän perspektiivin mukaan nykyaika vastaa usean tärkeän taivaallisen syklin loppua, joka paljastettiin Maya-kalenterissa. Yksi on 5200-vuotisen Maya-syklin loppu, toinen on 25,920-vuotisen aurinkosyklin loppu, joka vastaa aksiaalisen prekession kiertoa. [98] Joidenkin mukaan niinkin pitkiä syklejä kuin 225,000,000 vuotta saatetaan loppuun tänä aikana. [99] John Major Jenkinsin mukaan aurinkosykli vastaa aikaa, joka aurinkokuntamme elliptisellä tasolla kestää kun se linjautuu ‘galaktiseen ytimeen’, jossa kosmiset ja muut energiat galaksin keskuksesta vaikuttavat tietoisuuteen ympäri planeettaa. [100] Nämä historialliset muutokset tietoisuudessa, Jenkinsin mukaan, jotka kuvataan Mayojen, Veedojen ja egyptiläisten traditioiden teksteissä, selittävät dramaattiset sivilisaatioiden nousut ja tuhot läpi historian.

Perustavanlaatuinen tietoisuuden muutos johtuu syklisistä siirtymistä ja harmonisoitumisesta galaktisen ytimen kanssa, ja tämä muuttaa kaiken energian intensiteettiä — sähkömagneettisen, Auringon, gravitaation, kosmisen, jne. — joka vaikuttaa elämään aurinkokunnassamme. Tämä tarkoittaa, esimerkiksi, että ajatukset, tunteet ja teot, jotka kaikki yhdistyvät vaikuttamaan henkilön todellisuuteen, joko vahvistuvat tai vaimenevat. Vahvistumisen tapauksessa tällä on kaksi polarisoivaa lopputulemaa. Yksi on se, että ihmissivilisaatio hajoaa kaikkien piilevien konfliktien ja häiriintyneiden energioiden vahvistumisesta, jotka nousevat pintaan ihmiskollektiivin elämässä eräänlaisena ‘planetaarisena kevätsiivouksena’ ja jotka osoittautuvat hallitsemattomiksi. Avuksi oleva analogia tämän ymmärtämiseksi on psykologisen ‘projektion’ prosessi, jossa epätasapainoiset henkilöt ulottavat toisiin kaikki heidän omat ratkaisemattomat psykologiset ongelmansa. Jos tämä tapahtuisi äärimmäisellä tavalla usean ihmisen joukolle, sellainen yhteiskunta voisi hajota liitoksistaan väkivaltaisen katarttisessa tukahdutettujen negatiivisten tunteiden vapauttamisessa.

Toinen ihmistietoisuuteen vaikuttavien energioiden vahvistamisen tulos on, että energiasyöksy mahdollistaa hyppäyksen evoluutiossa siitä ‘ulottuvuustodellisuudesta’, josta kyseinen sivilisaatio itsensä löytää, korkeampaan ulottuvuuteen, jossa kehittyneemmät luomisvoimat ovat mahdollisia. Usean kirjailijan mukaan ihmissivilisaatio tällä hetkellä on ‘kolmannen tiheyden tasolla’ ja valmistelee siirtymää ‘neljännen tiheyden tasolle’ nykyisen 5000-vuotisen Maya-kalenterin syklin lopulla joulukuussa 2012. [101]

Tämä filosofia erilaisista tiheyksien tasoista, joiden voidaan sanoa koostavan myös ‘moniulotteisen todellisuuden’, voidaan ymmärtää vesimolekyylien metaforana eri lämpötiloissa. Lämpötiloissa alle nolla celsius-astetta vesi jäätyy jääkiteiksi. Näiden vesimolekyylien manipuloimisen vaikeus ja siihen käytetty energia niiden ollessa jäämuodossa, kun puhutaan liikuttamisesta, varastoimisesta, muodoista, jne. on metafora niille vaikeuksille, joita tulee vastaan ihmisille kun he elävät matalalla energian tasolla kuten kolmas tiheys, jolla ihmiskunnan raportoidaan olleen. Lämpötiloilla välillä 0 ja 100 celsius-astetta vesi on nestemäisessä muodossa, jossa molekyylit ovat paljon helpompia liikutella, säilyttää ja sijoittaa eri muotoihin. Tämä on metafora sille helppoudelle, joka sivilisaatioilla on löytäessään niiden ulkoisen todellisuuden suhteessa niiden käyttämään energiaan. Viimeisenä, vesi lämpötiloissa 100 celsius-astetta ja enemmän se muuttuu kaasuksi, jolloin vesimolekyylejä on helpoin manipuloida niiden liikkeen, säilyttämisen ja muodon suhteen. Tämä on metafora sille helppoudelle jolla sivilisaatiot kykenevät muokkaamaan niiden ulkoista todellisuutta suhteessa niiden käyttämään energiaan.

Tämän perspektiivin mukaan tarkkailija-ET:t ovat täällä oppimassa miten ihmiskunta käsittelee energiasiirtymiä, jotka vahvistavat ihmiskunnan historian piileviä konflikteja ja häiriintyneitä energioita. He haluavat tarkkailla hajoaako ihmiskunta vai kykeneekö se onnistuneesti siirtymän kolmannen tiheyden ympäristöstä neljännen tiheyden ympäristöön. Vaikka voi vaikuttaa omituiselta aluksi kuulla, että kehittyneet ET-sivilisaatiota ovat täällä tarkkailemassa ja mahdollisesti oppimassa ihmiskunnasta, se ei välttämättä ole niin omituista jos ‘galaktista historiaa’ selitetään siitä perspektiivistä, jonka useat kirjoittajat väittävät saaneensa telepaattisella kommunikaatiolla avaruusolennoilta. [102] Näiden kirjoittajien mukaan Linnunrata on joskus ollut intensiiviset sodankäynnin paikka suurten avaruuolentojen välisten liittojen kesken. Näillä liitoilla on ollut erilaiset filosofiat, historiat ja geeniperimät. Kaikkein yksinkertaisimmassa merkityksessään nämä konfliktit ovat polarisoituneet kahden kilpailevan vision ympärille siitä miten galaksi parhaiten organisoidaan, ja nämä pääosin tapahtuivat Orionin tähtikuviossa. [103] Yhden vision mukaan kaikilla ET-roduilla tulisi olla yhtäläinen rooli ja ääni galaktisessa päätöksenteossa, kun taas toisten mielestä vanhimmat ja teknologisesti kehittyneimmät rodut aivan oikeutetusti ovat etuoikeutetussa asemassa.

Tämän perspektiivin mukaan kaikken voimakkaimmat eliitit molemmilta puolilta monta vuosituhatta sitten tajusivat, että tulevat sykliset energiamuutokset, joita voidaan nimittää ‘Suureksi Siirtymäksi’, todennäköisesti johtaisivat toiseen galaktiseen sotaan johtuen kaikkien ongelmien kiristymisestä, joita ei koskaan kokonaan ratkaistu aiemmissa konflikteissa ja jotka ovat jääneet unitilaan. [104] Tämä olisi tuhoisaa, sillä se johtaisi suureen tuhoon ja menetykseen niille ET-roduille, jotka eivät kykenisi saamaan aikaan siirtymää korkeamman tiheyden tasolle. Vain täysimittainen galaktinen ykseys takaisi sen, että nämä latentit konfliktit eivät johtaisi Galaktiseen Sotaan, ja että suurin osa sivilisaatioista onnistuneesti siirtyisi tiheyksien tasoilla ylemmäs ‘Suuressa Siirtymässä’. Kuitenkin nämä eliitit kustakin ET-rodusta tunnustivat, että niiden välillä on intensiivisiä jakolinjoja niiden historiassa, genetiikassa ja filosofiassa, ja tätä mitä todennäköisimmin ei tultaisi selvittämään ajoissa kaikenkattavan galaktisen unionin aikaansaamiseksi, mikä täten johtaisi toiseen sotaan.

Tämän ongelmat ratkaisemiseksi ja tulevan tuhon välttämiseksi ET-eliitit päättivät sponsoroida hybridirotua, joka koostuisi useista geenivarannoista, joita galaksista löytyy. Johtuen genetiikasta ja useiden ET-rotujen tekemistä interventioista sovittuina aikoina, tämä olentojen rotu kokisi historian joka läheisesti peilaisi galaksin historiaa. Jos tämä hybridirotu kykenisi ratkaisemaan sen sisäiset ongelmansa Suuren Siirtymän saapuessa ja saavuttaisi kattavan poliittisen ykseyden, silloin tämä olisi esimerkki muulle galaksille siitä miten he voisivat käsitellä Suurta Siirtymää. Näin ihmisrotu syntyi ‘Suureksi Galaktiseksi Kokeeksi’, jonka todellinen tarkoitus oli vain kaikkein voimakkaimpien ET-rotujen muutaman eliitin tiedossa. [105] Vaikka nämä muutamat eliitit vanhimmista ja kaikkein kehittyneimmistä roduista oletettavasti tiesivät, että ainoastaan galaktinen unioni voisi välttää tulevan tuhon, suurin osa ET-roduista ei hyväksynyt tätä, sillä he uskoivat että heidän oma näkökantansa pysyisi tulevassa galaktisessa konfliktissa. Nämä ovat analogioita ihmiskonflikteille, jossa kovan linjan sotilasjohtajat vahvasti uskovat, että he säilyvät sotilaallisesti seuraavan taistelun eivätkä kuule niitä sivistyneempiä huutoja dialogin ja neuvottelujen perään. Nämä muutamat ET-eliitit, jotka kykenivät ennustamaan sellaisen tulevan galaktisen hässäkän sponsoroivat ihmiskunnan evoluutiota eri ET:den tekemien interventioiden muodossa läpi historian, sekä pahan- että hyväntahtoisten, jotta näytettäisiin muulle galaksille miten hoitaa Suuri Siirtymä. Eräs keskeisimmistä tarkkailijaperspektiivin kannattajista on Barbara Marciniak, jonka kirjoitukset ovat muuttuneet mullistavaksi lähteeksi kanavoijien yhteisössä. Marciniak, joka kanavoi ET-ryhmittymää Seulasten tähtikuviosta, kuvaa tätä ‘Suurta Galaktista Koejärjestelyä’ seuraavasti:

Olemassaolosta on keskittynyt iso osa teihin, vaikka se ei tarkoitakaan, että kaikilla olisi teleskooppinsa osoitettuna Maapallolle. Kuitenkin kosmoksessa on legendoja, aivan kuten Maapallollakin on legendoja, ja kosmiset legendat puhuvat tästä muutoksen ajasta ja viittaavat teihin geenikirjaston timanttina, kokeena joka on tehty ‘varmuuden vuoksi’. Ja tästä koejärjestelystä on tapeltu ja se on sivuutettu, se on tunnustettu ja unohdettu, arvostettu ja annettu pois; te olette kokeneet kaikki nämä tapahtumat tietoisuutenne kollektiivissa, sen soluissa keitä te olette... Te olette Jumalan salaisuus, joka on laitettu piiloon aikaan, ja he odottavat näkevänsä jos te kykenette muuttamaan muotoanne yhdestä olomuodosta toiseen nanosekunnissa -- heidän termein; teidän termein mahdollisesti eliniän aikana, eliniän joka on rikas ja ihmeellinen, tavallisen olemassaolon tuollapuolen. Teillä on uskomaton mahdollisuus luoda täysin ainutlaatuisen kaltainen voima ja tuoda tarkoituksellisuus ja merkitys Maan päälle. Kosmiset legendat ovat täynnä kertomuksia teistä ihmisistä. Aivan kuten teillä on legendoja Maan päällä ja ne ovat täynnä kertomuksia taikureista, tässä kohdassa aikaanne Maapallon Kirjassa teidät itsenne nähdään taikureina, kaikki te, ei ainoastaan muutama teistä. Taivas on täynnä sähkömagneettista eloa, ja teidän kulkiessanne avaruuden läpi planeetallanne, teidän planeettanne, aurinkokuntanne ja galaksinne siirtyvät uudelle alueelle. Tämä alue on suunniteltu teidän kohdattavaksenne, se on sellainen joka koodaa DNA:nne uudelleen tämän elämän aikana, jotta voisitte saada yhteyden moniulotteiseen älyyn, joka on biologianne tuollapuolen, ja se on perintönne. [106]

Tarkkailijaperspektiivin mukaan viime aikaiset ihmiskokemukset kahdessa maailmansodassa 1900-luvun alkupuolella, sekä pelot kolmannesta maailmansodasta joko saman vuosisadan loppupuolella tai 2000-luvun alkupuolella peilaavat aiempien galaktisten konfliktien historiaa. Mikäli ihmiskunta kykenee välttämään kolmannen maailmansodan, ihmiskoejärjestely on ollut tähän mennessä suuri menestystarina. Ihmiskunta on näyttänyt miten sivilisaatio voi päästä yli pitkästä rotujen ja kulttuurien erojen historiasta, poliittisista ja taloudellisista konflikeista ja ympäristön tuhoutumisesta samaan aikaan kun Suuri Siirtymä vahvistaa kaikkia näiden erojen aspekteja. Suosittu kanavoija Jelaila Starr selvästi esittää tämän näkökulman, joka väittää kanavoivansa korkeamman ulottuvuuden ET-rotua, joka liittyy elämän luomiseen Maapallolla:

Maapallo on kolmas 3:sta Suuresta Kokeesta Polariteetin Integroinnissa. Tämä tarkoittaa, että Maa on erityinen planeetta, joka on tätä varten otettu käyttöön ja asutettu jokaisella tunnetulla lajilla universumissa tätä tiettyä integraation tarkoitusta varten. Tässä lajien sulatusuunissa, jota avustaa erittäin kehittyneet inkarnoituneena olevat sielut ja heidän enkelit/oppaansa, on toiveena, että voitaisiin saavuttaa Valon ja Pimeyden täysi integraatio. Jos tämä saadaan aikaan, rauha saapuu galaksiin ja universumiin. Miksi? Jokaisella lajilla on sinikopionsa Suuressa Kokeessa, jonka tähdistä tulleet lapset ovat luoneet, ratkaisemaan kaikki konfliktit niiden iästä riippumatta. Nämä tuskalliset, muinaiset, ratkaisemattomat konfliktit rotujen ja lajien välillä ovat johtaneet useisiin galaktisiin sotiin, jotka ovat synnyttäneet tarpeen tälle kokeelle. Jos Maapallo epäonnistuu saavuttamaan täyden integraation, galakseja tuhoutuu koska ei ole tapaa ratkaista konflikteja. Jos Maapallo onnistuu ja rauha saapuu maahan, polariteettipeli loppuu ja kaikki integraation saavuttaneet sielut saavat mahdollisuuden lähteä toisiin maailmoihin ja luoda uusia universumeja ja pelejä, joiden avulla he voivat jatkaa oppimista ja kasvua. [107] Planeetta Maalla, ihmiskunnnalla ja galaksilla, niin väitetään, on aikaraja valmistautua tähän siirtymään korkeampiin tiheyksiin Maya-kalenterin nykyisen 5200-vuotisen syklin lopussa joulukuussa 2012. [108]

Tiivistelmänä, tarkkailijaperspektiivin mukaan on olemassa galaktinen/kosminen salaliitto jossa ihmiskunta on perustettu luomaan ratkaisu galaktiseen ongelmaan, joka ei ole ihmiskunnan omaa käsialaa. Tarkkailija-ET:t esitetään pelkästään tarkkailemassa sitä miten ihmiskunta integroi oman monipuolisen perintönsä ja ratkaisee historialliset konfliktit, joita odotetaan syntyvän seuraavana vuosikymmenenä. Sen sijaan, että suoraan tultaisiin väliin ihmisten asioihin, tarkkailija-ET:t kuvataan pääosin tarkkailijoina, jotka vuosituhannen aikana ovat jollain tavalla kykeneväisiä vaikuttamaan tai päättämään ketkä muut ET-rodut saavat luvan tulla väliin ihmisten asioihin. Tarkkailija-ET:t kuvataan kykeneväisiksi laskemaan sellaisten interventioiden vaikutuksia tavalla, joka olettaa, että ihmiskunta kykenee päätymään monimutkaisen galaktisen ongelman ratkaisuun.

Tämän perspektiivin moraalinen dimensio on pääosin neutraali johtuen kuvattujen avaruusolentojen tarkkailevasta luonteesta sekä siitä pitkäaikaisesta vaivannäöstä, jota he ovat tehneet ‘ihmiskokeen’ edistämiseksi ja siitä oppimiseksi. Pääasialliset informaatiolähteet tälle perspektiiville johdetaan mitä suurimmissa määrin kategoriasta E, kanavoijat. Lisätodisteita tulee riippumattomasta arkeologiasta ja kaukokatselusta, mutta näiltä puuttuu se selkeys ja koherenssi, joka kanavoidulla informaatiolla on. Kanavoituun informaatioon nojaaminen viittaa heikkoon todistetukeen tälle perspektiiville.

Huolimatta heikosta todistetuesta, kiinnostava tämän perspektiivin aspekti on, että se integroi aiemmat perspektiivit johdonmukaiseksi salaliittoviitekehykseksi, jossa otetaan mukaan kaikki ET-läsnäolosta puhuvat salaliitot. Lisäksi ne, jotka tätä perspektiiviä kannattavat, kirjoittavat tarkoituksen, koherenssin ja uskottavuuden suomalla kirkkaudella, joka voittaa puolelleen monia käännynnäisiä jotka haluavat saada selville ‘kokonaiskuvan’ avaruusolentojen läsnäolosta ja ihmisten historiasta. Tätä perspektiiviä voitaisiin pitää ‘kaikkien salaliittojen äitinä’, jossa tämä korkeamman ulottuvuuden avaruusolentojen galaktinen salaliitto luo perustan ja säännöt kaikille muille salaliitoille, joissa ET-rotuja ja ihmiseliittejä on mukana.

Tiivistelmät kaikista tarkastelluista perspektiiveistä sekä eri salaliittoteorioista, moraalisista orientaatioista, pääasiallisista lähteistä ja todistetuesta jokaiselle perspektiiville on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1: ET-perspektiivien ja salaliittojen tiivistelmä.

Taulukko 1: ET-perspektiivien ja salaliittojen tiivistelmä.

Eksopolitiikan vaikutukset päätöksentekijöihin

Paljon siitä mitä tähän mennessä on kirjoitettu tulee ennustettavasti vaikuttamaan varsin vähän päätöksentekijöihin, mikäli valtio jatkaa ET-läsnäolon paljastamatta jättämisen politiikkaansa ja salaisia projekteja, jotka liittyvät tämän läsnäolon eri aspektien kanssa toimimiseen. Viimeaikaisia signaaleja siitä, että Yhdysvaltojen hallitus ja muut hallitukset tarkoituksella vuotavat ET-läsnäoloa tukevaa informaatiota, viittaavat siihen että jonkin sortin virallinen paljastus voisi tapahtua lähitulevaisuudessa. Useiden entisten/nykyisten valtion ‘sisäpiiriläisten’ todistukset vahvistavat sen, että keskeiset päätöksiä tekevät elimet eri valtionhallinnon tasoilla ovat alkaneet tavoitella siedättämisen linjausta, mikä valmistelisi kansaa ET-läsnäolon paljastukseen. [109]

Satojen entisten valtion, tiedustelun ja armeijan viranomaisten, jotka ovat ryhtyneet tai valmiina ryhtymään ‘tietovuotajiksi’ omasta salaisesta projektistaan ja/tai avaruusolentoja koskevien tietojen pihtaamisesta, esiintulo tulee väitteitä siitä, että asteittainen paljastusohjelma on käynnissä. [110] Kaikkein nimekkäimpinä entisten tiedustelu/sotilasupseerien paljastusten joukossa on eversti Phillip Corson vuoto hänen kirjassaan The Day After Roswell. Corson huikeat sotilaskredenssit, entiset johtoasemat armeijan salaisessa tutkimusosastossa sekä yhteys nimekkäisiin republikaanijohtajiin kuten senaattori Strom Thurmond teki hänestä keskeisen hahmon asteittaisessa paljastusohjelmassa, jolla valmistella kansaa.

Keskustelu avaruusolentojen läsnäolon poliittisista implikaatioista on selvästi vaikeaa virallisessa ympäristössä, joak ei paljasta tällaista läsnäoloa. Tämä tarkoittaa sitä, että jonkin verran vaivaa on nähtävä määrittämään se missä todistetuki on vahvinta, jotta keskustelu ET-läsnäolon poliittisista seuraamuksista voisi edistyä vähimmällä varauksella keskusteltavien aiheiden tarkkuudesta ja paikkansapitävyydestä.

Neljästä perspektiivistä kahdella oli heikkoa todistetukea. Manipuloijaperspektiivin todistetuen ranking oli heikko/keskivahva. Tämä viittaa siihen, että mikä tahansa keskustelu poliittisista seuraamuksista, vaikka se onkin mahdollista, tulee perustella paremmin koska tarve todistetuelle on suurempi. [111] Kappaleissa 5 & 6 kyseisessä kirjassa tämä perspektiivi saa selville tietoa analysoimalla USA:n vuonna 2003 Irakiin kohdistaman sotilashyökkäyksen motivaatioita. Neljäs perspektiivi, tarkkailijaperspektiivi, oli heikoin kaikista perspektiiveistä todistetuen mielessä. Jälleen kerran tämä viittaa siihen, että keskustelu kaikista poliittisista implikaatioista, vaikka se onkin mahdollista, tulee pätevöittää vahvemmalla todistetuella, jolla tuetaan kaikkia johtopäätöksiä joita tästä perspektiivistä on johdettu. [112] Loppuosan tätä tutkimusta käyn läpi nopeasti kaksi perspektiiviä, tunkeilija ja auttaja, joilla on kaikkein eniten todistetukea, ja niiden vaikutukset politiikkaan.

‘Tunkeilijaperspektiivillä’ on paljon todistetukea, ja täten se ansaitsee läheisen huomion kun mietitään sen vaikutusta politiikkaan. Tämä perspektiivi esittää ET-läsnäolon tunkeilevana ja mahdollisena uhkana, ja täten se lukeutuu USA:n ja liittoutuneiden valtioiden poliittisiin vasteisiin, jotka tukevat takaisinmallinnettujen ET-aseiden hankintaa ja käyttöä, sekä muita eksoottisia aseita joita salaisissa projekteissa on saatu tuotettua. Tämä perspektiivi viittaa käynnissä olevaan sotilaskonfliktiin, jossa USA ja liittoutuneet sotilaallisesti tekevät yhteistyötä tavoilla, jotka on suunniteltu vastaamaan potentiaaliseen avaruusolentojen uhkaan. Vaikka tämä voi rohkaista suurempaa globaalia poliittista yhteistyötä, se tekee niin salaisten ja koordinoitujen sotilastoimien perusteella, jota parhaimmassakin tapauksessa voidaan kuvata ei-sotaintoisuudeksi, eikä niinkään globaaliksi rauhaksi, joka luonnehti suurinta osaa kylmän sodan ajasta. Salainen sota on käynnissä, jossa fyysiset todisteet konfliktista avaruusolentojen kanssa piilotetaan kansalta, mutta mikä vie kansallisia resursseja päätöksentekijöiden osallistuessa salaisten valtion organisaatioiden toimintaan, yrittäessään päivittää sotateollisuutta paremmin motittamaan tai kohtaamaan ET:t missä päin planeettaa tahansa.

Kuten tämän perspektiivin analyysi aiemmin osoitti, voidaan tehdä ero tunkeilevuuden ja vihamielisyyden/aggression välillä. Ei ole olemassa näyttöä siitä, että harmaat avaruusolennot olisivat olleet vihamielisiä tai aggressiivisia armeijaa tai siviiliväestöä kohtaan. Täten voidaan todeta, että on ennenaikaista haluta sotilaskonfliktia tämän ET-rodun kanssa. Tämä viittaa siihen, että salaisille armeijan iskuille varattuja resursseja tulee rajoittaa ja ne tulee asettaa vaaleilla valittujen viranomaisten tarkan valvonnan alle, jotka olisivat enemmän vastuussa poliittisesta debatista siitä miten olla tekemisissä Harmaiden avaruusolentojen kanssa.

Kolmas perspektiivi, auttajaperspektiivi, saa vahvaa todistetukea, joka antaa syyn keskustella sen vaikutuksista politiikkaan. Tämä perspektiivi esittää vaikean haasteen poliittisille johtajille, sillä se perustuu monenlaisten takaisinmallinnettujen ja eksoottisten aseiden, ydinaseiden ja muiden oletettavasti biosfäärille tuhoisien aseiden aseistariisunnan linjaukseen. Esimerkiksi, aseet kuten äärimmäisen pitkäaaltoiset ääniaallot (extremely long wave, ELF), joita käytetään kaikuluotaukseen merissä, oletettavasti tarkkailemaan avaruusolentojen aktiviteetteja, saavat aikaan suurta vahinkoa meren elämälle. Samalla tavoin korkeataajuinen aktiivinen revontulitutkimus (High-frequency Active Auroral Research Project, HAARP), joka käyttää ionosfääristä heijastuvia mikroaaltoja, aiheuttaa myös ympäristövahinkoja, ja sen väitetään olevan mielenhallinnan työkalu. [113] Nämä asejärjestelmät ovat mukana pitkässä listassa avaruuteen perustuvia asejärjestelmiä, jotka ohiolainen kongressiedustaja Dennis Kucinich esitteli USA:n kongressille lakiesityksessä lokakuussa 2001. [114] Niin laajan aseistariisunnan ohjelman, kuten Kucinichin lakiesitys The Space Preservation Act oli, toteuttamisessa poliitikoilla on kohdattavanaan dilemma armeijan puolustuksen pääkeinon uhraamisesta mikäli ajauduttaisiin konfliktiin avaruusolentojen rodun kanssa. Auttaja-ET:t ehdottavat ihmisyhteiskunnan radikaalia mylläämistä voimaannuttamaan ihmiset, hävittämään yhteiskunnallisen ja taloudellisen eriarvoisuuden, ottamaan käyttöön ympäristöllisesti kestäviä energialähteitä ja käyttää uusia teknologioita viestinnässä ja joukkoliikenteessä. Näin ihmiskunta tulisi lopulta kehittämään globaalin puolustuksen kelvollisen muodon ET-interferenssiä vastaan.

ET-auttajaperspektiivin ajaman globaalin rauhan vaikutus on se, että pääasialliset esteet rauhalle ovat salaiset valtion projektit, jotka käyttävät takaisinmallinnettua teknologiaa ja eksoottisia aseita, täysin vailla minkäänlaista kiinnostusta biosfäärille aiheuttamiaan vahinkoja kohtaan, ET-auttajien todellisen luonteen ja motivaatioiden paljastamisen kieltäminen, ja valtion vaihtoehtoisten energiamuotojen salaaminen kansalta, jotka voisivat auttaa vähentämään biosfäärin fossiilisista polttoaineista kokemaa rasitusta. Niinpä sellaiset projektit kuin Disclosure Project, jota vetää tri. Steven Greer, keskittyvät näiden salaisten projektien ja instituutioiden laittomaan salailuun, ja vaihtoehtoisten energiamuotojen tärkeyteen joilla estää ympäristökatastrofi ja kansainväliset konfliktit. [115]

Tämä perspektiivi tarjoaa kaikkein pisimmälle katsovan vision globaalista rauhasta, jossa ihmiskunta liittyy yhteen hävittämään sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset ongelmat ET-teknologian vastuullisella käytöllä. Vaikka kolmas pespektiivi on moraalisesti haluttava, se on suurin haaste päättäjille, jotka ovat harjoittaneet ET-kysymyksen salailua jo pitkän aikaa, ja joilla on syvään juurtunut mielipide, että armeijan puolustus on paras tae tunkeilevia avaruusolentoja ja heidän teknologista ylivertaisuuttaaan vastaan. Tämän mukaan salainen päätöksentekoprosessi, joka on alunperin suunniteltu suojelemaan ET-väliintuloa vastaan, tulee arvioida uudelleen ja asettaa valittujen virkamiesten tarkan syynäyksen alle, jotka olisivat herkempiä vastuulliselle julkiselle keskustelulle siitä miten käsitellä vaikeaa aseistariisunnan kysymystä.

Suosituksia poliittisiksi linjauksiksi — Tarve eksopolitiikalle

Olemme päässeet tulokseen, että neljästä perspektiivistä, jotka muodostavat eri salaliittoteoriat avaruusolentojen läsnäolosta, kahdella on riittävästi todistetukea ollakseen päätöksentekijöillä välittömästi harkinnassa niiden poliittisten vaikutusten perusteella. Näitä kahta perspektiiviä tukevien todisteiden perusteella voidaan esittää seuraavat viisi suositusta poliittisille linjauksille.

Ensinnäkin, avaruusolentojen läsnäolosta ja valtion salailusta kertovien todisteiden laatu painaa huomattavasti vaakakupissa kun puhutaan uskottavuudesta. Tämä tukee uuden valtiotieteen alan, eksopolitiikan, luomista, joka tutkisi näitä kahta perspektiiviä nykyisen virallisen ET-presenssiä piilottelevan poliittisen ilmapiirin pohjalta. On tarve linjata pääkonseptit, teoriat ja informaationlähteet joita eksopolitiikka käyttää hyväksi nousevana valtiotieteen alana. Lisäksi tarvitaan analyysia eksopolitiikan poliittisista vaikutuksista kaikkiin niihin yhteiskunnan osa-alueisiin joilla ET-läsnäololla on jonkinlainen vaikutus.

Toiseksi, on tarve edistää virallista valtion tietojen paljastusta ET-läsnäolosta, ja luoda edustavampi päätöksentekoprosessi, joka on syntynyt valtion reaktiosta sellaiseen läsnäoloon. Niiden ongelmien kokoluokka, jotka syntyvät avaruusolentojen läsnäolosta, vaatii pontevaa julkista keskustelua avaruusolentojen läsnäolosta ja siitä miten olla kanssakäymisessä avaruusolentojen kanssa. Tämä johtaisi edustavampaan päätöksentekoprosessiin verrattuna rajattuun nykyiseen päätöksentekoprosessiin, jota pyörittää pieni määrä valtion viranomaisia, jotka on ‘nimitetty’ tavalla joka herättää huolta heidän tilivelvollisuudestaan, perustuslaillisesta asemastaan ja siitä ettei kukaan demokraattisesti valittu henkilö valvo heitä.

Kolmanneksi, on tarve paljastaa ET-läsnäoloon reagoivien salaisten valtion organisaatioiden kansallisen turvallisuuden päätösten todellinen luonne. Useista lähteistä kerätyt todisteet paljastavat salaisen valtion politiikan käyttää takaisinmallinnettuja ET-aseita sekä muita eksoottisia salaisissa projekteissa tuotettuja aseita avaruusolentojen aluksiin niiden maahan ampumiseksi. Todisteet viittaavat siihen, että salaiset armeijan kohtaamiset ovat olleet käynnissä yli 50 vuoden ajan USA:n ja muiden maailman valtioiden salaisesti toimiessa yhteistyössä tavoilla, joiden on tarkoitus tarkkailla, saartaa ja hyökätä kimppuun potentiaalisen avaruusolentojen uhan päälle. Sellainen koordinoitu sotilaallinen reaktio ympäri maailman ET-läsnäoloa vastaan kuluttaa kansallisia resursseja, kun salaiset organisaatiot yrittävät päivittää puolustuskykyään paremmin pitämään aisoissa tai hyökkäämään avaruusolentojen kimppuun samalla kun ne yrittävät pitää kansalta ja kansanedustajilta salassa nämä sotilastoimet.

Neljänneksi, on tarve tuoda julki kaikki tieto vaihtoehtoisista energialähteistä, joilla on kaupallinen sovellus mutta jotka on vedetty pois kansallisen turvallisuuden nimissä. On huomattavaa näyttöä siitä että takaisinmallinnettua ET-teknologiaa on käytetty suunnittelemaan energianlähteitä ‘pimeisiin projekteihin’ kuten antigravitaatiovoimanlähde, jonka väitetään olevan B2-pommittajan voimanlähteenä. Ottaen huomioon jatkuvan fossiilisten polttoaineiden käytön ympäristövaikutukset, on tarve vapauttaa julkisuuteen kaikki saatavilla olevat teknologiat, joilla on kaupallisia sovellutuksia.

Viimeinen poliittinen ehdotus on, että tarvitaan enemmän ponnisteluja määrittämään se laajuus, jolla kongressia tarvitaan valvomaan organisaatioita, jotka on luotu käsittelemään ET-läsnäoloa. On näyttöä siitä, että vaaleilla valitut edustajat, myös presidentit, ovat saaneet kieltävän vastauksen heidän pyytäessään pääsyä informaatioon koskien avaruusolentojen läsnäoloa kansalliseen turvallisuuteen vedoten. Vaikka kansallisen turvallisuuden argumentti saattaakin joskus vaatia salailua ja jopa paljastamatta jättämistä suurimmalle osalle valituista edustajista, silti tarvitaan enemmän vaivannäköä tehokkaan ja perustuslaillisen prosessin kehittämiseksi, jolla saada aikaan vankat ohjeistukset sellaiselle prosessille.

Vaikka eksopolitiikan relevanssi nousevana valtiotieteen alana voikin olla oikeutetusti kyseenalaistettu paljastusta edeltävässä poliittisessa ympäristössä, näiden eksopoliittista tutkimusta tekevien esittämien väitteiden ja esitettyjen todisteiden vakavuus sekä eksopoliittisen analyysin vaikutukset politiikkaan ansaitsevat läheisen huomion akateemisilta tutkijoilta, poliittisilta päätöksentekijöiltä ja yleisöltä. Eksopolitiikka tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää se miten ihmiskunta voi paremmin jakaa ja hallita tämän planeetan resursseja muiden lajien kanssa, sekä Maapallolta että muualta, ja näin antaa panoksensa rauhallisemman ja harmonisemman planeetan sekä tulevien sukupolvien puolesta.

Lähdeviitteet

[1]. Tämä on uusittu ja päivitetty versio tekstistä “The Need for Exopolitics: Implications for Policy Makers and Global Peace”, joka on julkaistu tammikuun 20. päivä 2003 verkkosivulla www.exopolitics.org. Paljon kiitoksia tohtori Peter Weinbergerille hänen ehdotuksistaan alkuperäisen tutkielman otsikoksi sekä hänen huomaavaisista ajatuksistaan materiaalin järjestelemiseksi. Kiitos myös Art Millerille typograafisten virheiden korjaamisesta.

[2]. Roper-gallup, “UFOs & Extraterrestrial Life Americans’ Beliefs and Personal Experiences”, oli toteutettu SCI FI Channelille syyskuussa 2002, Roper Number: C205-008232. (www.roper.com.) Gallup oli tehty otoskoolla 1021 yli 18-vuotasta vastaajaa. Puhelinhaastatteluja tehtiin elokuun 21. päivästä elokuun 25. päivään 2002.

[3]. Stephen Greer, Executive Summary of the Disclosure Project (Crozet, VA.: Disclosure Project, April 2001). Verkkosivu: www.disclosureproject.com Hän väittää että yli 300 lisätodistajaa on saatavilla todistajaksi.

[4]. CNN.Com, “’Taken’ takes Sci Fi to new heights,” Wednesday, December 18, 2002. http://www.cnn.com/2002/SHOWBIZ/TV/12/18/scifi.taken.ap/

[5]. Richard Dolan, UFO’s and the National Security State: Chronology of a Cover-up 1941-1973 (Hampton Roads, 2002).

[6]. Keskustelu briiffausdokumentista ja samanlaisista ‘virallisista dokumenteista’, kts. Jim Marrs, Alien Agenda: Investigating the Extraterrestrial Presence Among US (Harper Paperbacks, 1997) 160-80.

[7] Silminnäkijätodistuksia ET/UFO-todisteiden tuhoamisesta ja peukaloinnista, kts. Greer, Disclosure.

[8] Theresa de Veto, “From Disinformation to Disclosure,” Surfing The Apocalypse, (October, 2001). Saatavilla verkossa: http://www.surfingtheapocalypse.com

[9]. Keskustelu Forrestalin murtumisen, erottamisen ja kuoleman tapahtumista, kts. Dolan, UFO’s and the National Security State, 70-76.

[10] Keskustelu mystisistä ‘Men in Black’:sta, kts. Albert K. Bender, Flying Saucers and the Three Men (Neville Spearman Limited, 1963). Lainaus on saatavilla verkossa: http://www.nexusmagazine.com/meninblack.html

[11] Kts. “Testimony of Master Sergeant, Dan Morris”, Disclosure, ed., Steven Greer (Crossing Point, Inc. 2001), 359; ja William Cooper, Behold a Pale Horse, (Light Technology Co., 1991) 198-99.

[12]. Roswellin tapauksen yksityiskohdista katso Jim Marrs, Alien Agenda: Investigating the Extraterrestrial Presence Among Us (Harper Collins, 1997) 133-37.

[13]. Marrs, Alien Agenda, p. 138.

[14] Lainattu Dolanin kirjassa UFO’s and the The National Security State, xx.

[15]. Corso, The Day After Roswell (Pocket Star, 1997).

[16]. Stephen Greer, Executive Summary of the Disclosure Project. Verkkosivu: www.disclosure project.com.

[17] Lainattu: Greer, Disclosure, 55.

[18] Budd Hopkins, Missing Times (Ballantine Books, 1990); David Jacobs, Secret Life: Firsthand Accounts of UFO Abductions (Touchstone Books, 1993); ja John Mack, Abduction: Human Encounters with Aliens (New York: Ballantine Books, 1994); sekä Mack, Passport to the Cosmos: Human Transformation and Alien Encounters (Three Rivers Press, 2000).

[19] John Mack, Abduction, 385.

[20] Konferensseista ja esityksistä kts. C.D.B.Bryan, Close Encounters of the Fourth Kind: Alien Abduction, UFOs, MIT:ssa pidetty konferenssi (Alfred Knopf, 1995).

[21]. Virallinen ilmavoimien Project Blue Book -sivusto: www.af.mil/news/factsheets/Unidentified_Flying_Objects_a.html

[22]. Condon, Edward U. & Daniel S. Gillmor (ed.). Final Report of the Scientific Study of Unidentified Flying Objects [Conducted by the University of Colorado Under Contract to the United States Air Force], (New York: Bantam Books, 1968).

[23] Keskustelua Condonin raportin tiimoilta, kts. Dolan, UFOs and the National Security State, 312-70.

[24]. Allen Hynek, “The Condon report an UFOs,” Bulletin of the Atomic Scientists, XXV(4), 39-42.

[25]. Hynek, J. Allen: The UFO Experience (Chicago: Henry Regnery Co., 1972), Part 1 The UFO Phenomenon, Introduction: An Innocent in UFO, Land, paragraph 4

[26]. Lisätietoa Center for UFO studiesista: www.cufos.org

[27] Don Berliner, Marie Galbraith, Antonio Huneeus, Whitley Streiber. UFO Briefing Document, The Best Available Evidence (Mass Market Paperbacks, 2000).

[28] Greer, Disclosure.

[29] MUFONin verkkosivut: http://www.mufon.com

[30] Nämä ‘vuodetut’ dokumentit julkaisi Robert & Ryan Woods, The Majestic Documents Books. Kirja ja dokumentit verkossa: http://www.majesticdocuments.com/

[31] Lainattu: Jim Marrs, Alien Agenda: Investigating the Extraterrestrial Presence Among US (Harper Paperbacks, 1997) 165.

[32] John Greenewald, Beyond UFO Secrecy (The Black Vault, 2002). Verkkosivu: http://www.blackvault.com Toinen verkkosivu tietopyynnöillä julkaistuille UFO-dokumenteille: http://www.chez.com/lesovnis/htm/foia.htm

[33]. Vuonna 1990 nämä tiedustelupalvelut siirsivät kaukokatselun rahallisen tuen Science Applications International Corporationille. Kts. Courtney Brown, Cosmic Explorers (New York: Signet Publishing, 2000), p. 5. Erittäin hyvä yleiskatsaus kaukokatseluun, kts. Marrs, Alien Agenda, 441-519.

[34] CIA: kirje (Reference: F-1997-02079) vastauksena John Greenwaldille, Syyskuu 27, 1997. Saatavilla Black Vaultissa, http://www.bvalphaserver.com/secart72.html

[35]. Russell Targ & Harold Puthoff, Mind-Reach: Scientists Look at Psychic Ability (London: Jonathan Cape, 1977).

[36]. Courtney Brown, Cosmic Explorers: Scientific Remote Viewing, Extraterrestrials, and a Message for Mankind (New York, Signet, 2000); & Cosmic Voyage: A Scientific Discovery of Extraterrestrials Visiting Earth (New York: Dutton, 1996). Informaatiota verkossa laajalti kaukokatselusta löytää International Remote Viewing Associationin sivuilta, http://www.irva.org/index.shtml .

[37] Brown, Cosmic Voyage, 68-69.

[38] Marrs, Alien Agenda, 493-96.

[39] Chariots of the Gods (G.P. Putnam’s Sons, 1969).

[40] Graham Hancock, Fingerprints of the Gods: The Evidence of Earth’s Lost Civilization (London: Three Rivers Press, 2000).

[41] Zecharia Sitchin, The Earth Chronicles, kirjat 1-6 (New York: Avon Books)

[42] Sitchin, The 12th Planet: Book 1 of the Earth Chronicles (Avon Books, 1976) vii.

[43] Barbara Marciniak, Family of Light: Pleiadians Tales and Lessons in Living (Bear & Co., Santa Fe, New Mexico) xi-xii.

[44]. Budd Hopkins, Intruders: The Incredible Visitations at Copley Woods (Ballantine Books, 1987).

[45]. Disclosure Project Briefing Documentin tiivistelmä 73-84. Verkkosivu: www.disclosureproject.com

[46] David Jacobs, The Threat: Revealing the Secret Alien Agenda (Simon and Schuster, 1998) 20.

[47] Kts. John Mack, Passport to the Cosmos: Human Transformation and Alien Encounters.

[48] Richard Boylan, “Close Encounters And Personal Transformation”, lainaus verkossa: http://drboylan.com/ce4trnf2.html ; Myös kirjassa Richard Boylan & Lee Boylan, Labored Journey To The Stars (www.drboylan.com , 2003).

[49]. Siepattujen kuvauksia Harmaista, kts. CDB., Bryan, Close Encounters of The Fourth Kind; & Jacobs, The Threat. Yksityiskohtaisempi kuvaus verkossa, joka identifioi eri ‘Harmaiden lajeja’, kts. Richard Boylan, “The Various Kinds of Star Visitors,” teoksessa Boylan & Boylan, Labored Journey To The Stars. Saatavilla verkossa: http://www.drboylan.com/etraces.html . Keinotekoinen prosessi kuten kloonaus vaikuttaa olevan ‘Harmaiden’ lisääntymisen taustalla, ja osittain selittää niiden motivaation saada ihmisten geneettistä materiaalia.

[50] Linda Moulton Howe, “UFOs and EBEs: More Insider Evidence,” Nexus Magazine (August-September, 1998) http://www.nexusmagazine.com/ufosebes.html

[51] Lainattu Richard Boylan, “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954,” http://drboylan.com/basespst2.html . Alkuperäinen lähde Michael Wolf, Catchers of Heaven: A Trilogy (Dorrance Publishing, 1996).

[52] Kts. Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” teoksessa Boylan & Boylan, Labored Journey To The Stars. Saatavilla verkossa: http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html . Katso myös William Cooper, “Origin, Identity and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/area51/shadowlands/6583/maji007.html; ja Cooper, Behold a Pale Horse (Light Technology Publications, 1991), 201-05; Phil Schneider, MUFON konferenssin esitys, 1995, saatavilla verkossa: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm ; Kts. Tri Neruda haastattelu #1, http://www.wingmakers.com ; Boylan antaa laajemman kuvauksen sopimuksen kirjoittamisen tapahtumista teoksessa “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954”, Boylan & Boylan, Labored Journey To The Stars. Saatavilla verkossa: http://drboylan.com/basespst2.html

[53] Cooper, Behold A Pale Horse. Katso myös Cooper, “Origin, Identity and Purpose of MJ-12,” Tutkielma jätetty MUFONin konferenssiin 1989, Saatavilla verkossa http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html

[54] Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997) 292.

[55] Phil Schneider, “MUFON Conference Presentation, May 1995” saatavilla verkossa http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/coverup044.html

[56]. Corso, The Day After Roswell, 79. Tätä tukee Harmaiden ruumiinavaukset, joissa ei näy paljoakaan fyysistä kykyä verbaaliselle kommunikaatiolle.

[57] Richard Boylan, “The Differential Diagnosis of Close Extraterrestrial Encounter Syndrome,” artikkeli verkossa http://drboylan.com/diffdxce4a.html

[58]. John E. Mack, Abduction: Human Encounters with Aliens.

[59] Hybridirotujen luomisesta, kts. Jacobs, The Threat, 128-84.

[60]. Milton William Cooper, “The Secret Government: The Origin, Identity, and Purpose of MJ-12” (Huntington Beach, CA: Manuscript copyright, 1989). Verkkosivu: http://www.abovetopsecret.com/pages/mj12.html

[61] William Bramley, Gods of Eden (Avon, 1989) 37. Lainattu myös: Jim Marrs, Rule By Secrecy, The Hidden History That Connects the Trilateral Commission, the Freemasons, and the Great Pyramids (Harper Collins, 2000) 406.

[62] Zecharia Sitchin, The Earth Chronicles, kirjat 1-6.

[63] Eenokin kirja kuvaa tämän konfliktin. Verkkoversio löytyy http://wesley.nnu.edu/noncanon/ot/pseudo/enoch.htm

[64] R. A. Boulay, Flying Serpents and Dragons: The Story of Mankind’s Reptillian Past (Book Tree, 1999).

[65]. Manetho,, Manetho, tr.,W.G. Waddell (Harvard University Press, 1940).

[66]. Courtney Brown, Cosmic Explorers.

[67] Stewart Swerdlow, Blue Blood, True Blood: Conflict & Creation (Expansions Publishing Co., 2002).

[68]. Jim Marrs, Rule By Secrecy (New York: Perennial, 2000).

[69]. David Icke, The Biggest Secret, 2nd Ed. (Bridge of Love Publications, 1999). Verkossa http://www.davidicke.com

[70] Lainattu: Jim Marrs, Rule By Secrecy, 406. Lähde: David Icke, The Biggest Secret, 1.

[71]. Materiaalien kuten kulta ja muut jalometallit kaivamisen sijaan, joita Sitchin kuvaa alkusyynä Anunnakeille ihmiskunnan luomiseksi, Icke väittää, että tämä rotu käyttää ihmisiä perusresursseina tuottamaan emootioista kuten viha ja pelko hormoneja, ja käyttämään ihmisiä ruokana. The Biggest Secret.

[72]. Alex Collier, Defending Sacred Ground: The Andromedan Compendium, Toimittanut Val Valerian, tammikuu 1997, uudistettu heinäkuu 1998. Verkkosivu: www.lettersfromandromeda.com/

[73]. Anunnakin jäänteiden kaappaamat ja/tai vaikuttamat Harmaat oletettavasti suorittavat karjansilpomisia, ihmisten hormonien keruuta ja geenikokeita, hyökkäävät USA:n ja muiden armeijojen kimppuun ja kylvävät pelkoa ihmispopulaatioon. Cosmic Explorers, 159-221

[74]. Lynn Picknett & Clive Prince, The Stargate Conspiracy (New York: Berkley Books, 1999).

[75]. Termi `eksoottiset asejärjestelmät’ on määritelty sisältämään aseet, jotka on suunniteltu tuottamaan vahinkoa avaruudelle tai luonnon ekosysteemeille (kuten iososfääri ja yläilmakehä) tai ilmastolle, säälle tai mannerlaatoille tarkoituksenaan aiheuttaa vahinkoa tai tuhoa kohdepopulaatioon tai Maan tai avaruuden alueeseen. Space Preservation Act of 2001 (Introduced in the House), HR 2977 IH, 107th CONGRESS, 1st Session, H. R. 2977. Verkkosivu: www.fas.org/sgp/congress/2001/hr2977.html

[76] Katso Andy Peron haastattelu, “Project Superman”, verkossa: http://www.hostileinvader.com/ProjectSuperman.html .

[77] Kaksi kirjaa, jotka kuvaavat Michael Relfen muistoja hänen reptiliaanikohtaamisistaan, kts. The Mars Records, julkaistu verkossa: http://www.themarsrecords.com/ Katso myös Preston Nichols & Peter Moon, Pyramids of Montauk: Explorations in Conciouness (Sky Books 1995); ja “Interview with Al Bielek,” Connecting Link (Issue 19, Oct 1993); Saatavilla verkossa: http://psychicspy.com/montauk1.html

[78]. Yksityiskohtainen kuvaus pohjoismaisista ET:sta, kts. Richard Boylan, “The Various Kinds of Star Visitors,” http://www.drboylan.com/etraces.html.

[79] Lainattu: Richard Boylan, “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954, Now Revealed. Also Disclosed: Secret U.S.-USSR Manned Space Station, Positioned In Orbit For Past 30+ Years”, teoksessa Boylan & Boylan, Labored Journey To The Stars. Saatavilla verkossa: http://drboylan.com/basespst2.html

[80] Kal K. Korff, Spaceships of the Pleiades: The Billy Meier Story (Prometheus Books, 1995).

[81]. Steven M. Greer, Extraterrestrial Contact : The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999). Richard Boylan, Labored Journey To The Stars: An anthology on human responses, governmental, civilian and Native, to extraterrestrial visitation, Rev., 2002. Alfred Lambremont Webre, Exopolitics: A Decade of Contact (Universe Books, 1999). Hänen kirjansa saatavilla verkossa http://www.universebooks.com/

[82] Näihin kuuluu Barbara Marciniak, Family of Light, (Bear and Co., 1999); Lyssa Royal & Keith Priest, Preparing for Contact: A Metamorphosis of Consciousness (Royal Priest Research, 1993); & Sheldan Nidle, First Contact (Vancouver: Blue Lodge Press, 2000).

[83]. Kts. Marciniak, Family of Light, ja Nidle, First Contact. Kaksi self-help -teemaa ovat, ensinnäkin se että ET:t ovat täällä auttamassa ihmiskuntaa kehittämään sisäisiä kykyjään muuttaa ulkoista ympäristöään keskittämällä heidän tietoisia aikeitaan mihin tahansa mikä se sitten onkin jonka he haluavat muuttaa tai luoda. Auttaja-ET:t uskovat, että ihmiset ovat antaneet pois sisäisen kykynsä luoda tietoisesti omilla aikeillaan itseään rajoittavien uskomusjärjestelmien seurauksena, joita poliittiset ja uskonnolliset instituutiot, media ja koulutusjärjestelmä ajavat. Esimerkiksi, uskomus siitä että on pakko tehdä töitä epätyydyttävässä työssä selvitäkseen on auttaja-ET:den mukaan itseään rajoittava uskomus joka estää ihmiskuntaa seuraamasta intohimoaan, joka on keskeinen asia sisäisessä kyvyssä luoda tietoisella aikomuksella. Auttaja-ET:den filosofia on, että jos ihmiset realisoivat sisäisen voimansa muokata todellisuutta keskittämällä oman tietoisen aikeensa haluamaansa asiaan, monet yhteiskunnalliset, poliittiset, taloudelliset ja ympäristölliset ongelmat planeetalla katoaisivat nopeasti.

Toiseksi, auttaja-ET:t kannattavat sitä, että ulkoinen henkilön tai yhteisön todellisuus on peili sisäisestä henkilön/yhteisön tietoisuudesta. Tukahdutettujen tunteiden kuten viha tai pelko sanotaan luovan energioita, jotka vetävät henkilöiden tai yhteisöjen ympäristöön olosuhteita, jotka heijastelevat näitä emootioita. Esimerkiksi henkilö, joka tiedostamattaan pelkää epäonnistumista, toistuvasti vetää tiedostamattaan puoleensa toistuvia epäonnistumisen tapauksia kunnes hän pääsee yli epäonnistumisen pelostaan. Auttaja-ET:t painottavat positiivisten emootioiden vaalimisen kuten myötätunto ja ykseys tärkeyttä, jotta luotaisiin positiivisia ulkoisia tapahtumia. He väittävät, että tämä on erityisen tärkeää mitä tulee kehittyneiden avaruusolentojen kulttuurien tapaamiseen, sillä tukahdutetut tunteet voivat vaikuttaa tapaamisen luonteeseen. Esimerkiksi, raportoitu auttaja-ET:den epäonnistuminen neuvotella sopimus USA:n valtion edustajien kanssa oli peräisin jälkimmäisen pelosta siitä, että USA:n ydinasearsenaalin uhraaminen tekisi USA:sta haavoittuvaisen tulevalle konfliktille avaruusolentojen kanssa. Tämä pelko loi mahdollisuuden sille, että aggressiivisemmat ET-rodut käyttivät hyväksi tällaisia pelkoja teknologiansiirroilla USA:n valtion edustajien kanssa, mikä kasvattaa pelon ja epäilyksen määrää ja lopulta tekee konfliktin tapahtumisesta todennäköisemmän.

[84] Lainaus: Marrs, Alien Agenda, 303. Alkuperäinen lähde: Gary Kinder, Light Years (Pocket Books, 1987) 98-99.

[85] Brown, Cosmic Explorers.

[86] Informaatiosta yhteydestä Teslan ja avaruusolentojen välillä, kts. Tim Swartz, Timothy Beckley, The Lost Journals of Nikola Tesla : Haarp – Chemtrails and Secret of Alternative 4 (Global Communications, 2000).

[87]. Kts. viidennen osion todistajanlausunnot, Greer, ed., Disclosure, 489-559. Tri Greer lisäksi väittää, että vaihtoehtoisten energiamuotojen vastustajat olivat koittaneet estää näitä pyrkimyksiä.

[88] Paul Czyszin todistus, Disclosure, ed., Greer, 519

[89]. Boylan, “B-2 Stealth bomber as antigravity craft” teoksessa Boylan & Boylan, Labored Journey To The Stars. Saatavilla verkossa: www.drboylan.com/waregrv2.html

[90]. Kts. “Testimony of Captain Robert Salas, US Air force,” teoksessa Disclosure, Greer, 167-71. Katso myös Disclosure Project Briefing Documentin tiivistelmä, 49; saatavilla verkossa http://www.disclosureproject.com

[91]. Kts. Michael Wolf, Catchers of Heaven; ja Bill Cooper, Beyond a Pale Horse. Cooper kirjoitti verkkoartikkelissa: [I]hmiseltä näyttävien avaruusolentojen rotu otti yhteyttä Yhdysvaltain hallitukseen. Tämä avaruusolentojen ryhmä varoitti meitä avaruusolennoista, jotka kiersivät päiväntasaajaa, ja tarjosivat apuaan henkisessä kehityksessä. He ainoana suurena ehtonaan vaativat, että riisumme ja tuhoamme ydinaseemme. He kieltäytyivät vaihtamasta teknologiaa sanoen, että me emme olleet henkisesti kyvykkäitä käsittelemään teknologiaa, joka meillä silloin oli hallussa. He uskoivat, että me käyttäisimme mitä tahansa uutta teknologiaa tuhoamaan toisemme. Tämä rotu sanoi, että me olimme matkalla itsetuhoon ja että meidän tulee lopettaa toistemme tappaminen, lopettaa Maapallon saastuttaminen, lopettaa Maapallon luonnonvarojen raiskaaminen ja oppia elämään harmoniassa. Nämä ehdot herättivät suurta epäilyä, erityisesti ydinaseiden purkamisen vaade. Uskottiin, että tapaaminen näillä ehdoilla jättäisi meidät turvattomaksi avaruusolentojen uhkaa vastaan. Meillä ei myöskään ollut historiassamme mitään aiempaa joka olisi auttanut tässä päätöksessä. Ydinaseista riisuntaa ei pidetty Yhdysvaltain parhaana etuna. Tarjouksista kieltäydyttiin. Verkkosivu: http://www.abovetopsecret.com/pages/mj12.html

[92] Kts. Nidle, First Contact. Jonkinlaista Star Trekin päädirektiiviä muistuttavassa tilanteessa kehittyneiden avaruusolentojen rotujen liitto johon auttaja-ET:t kuuluvat, jota usein nimitetään ‘Galaktiseksi Fedraatioksi’, ei tule väliin vähemmän kehittyneiden planetaaristen yhteiskuntien asioihin ellei niitä suoraa planeetan populaatio pyydä, tai tapauksessa jossa kehittynyt planetaarinen yhteiskunta on uhka biosfäärille ja/tai muille planetaarisille sivilisaatioille käyttämällä tuhoisaa teknologiaa kuten ydinaseet tai ‘eksoottiset’ asejärjestelmät. Auttaja-ET:t raportoivat, että he ovat historiallisesti olleet konfliktissa aggressiivisten ET-sivilisaatioiden kanssa, jotka pääosin ovat Orionin tähtikuviosta, joihin jotkut viittaavat nimellä Orionin Liitto, joka ei noudata tällaista väliintulemattomuuden direktiiviä. Rodut, jotka aiemmin mainittiin tunkeilija- ja manipulaattoriperspektiiveissä molemmat ovat raporttien mukaan peräisin Orionin tähtijärjestelmistä.

[93] Alfred Lambremont Webre, JD, Med, Exopolitics: A Decade of Contact (2000), e-kirja joka julkaistu verkossa: http://www.universebooks.com/exoone.html

[94]. Kts. Steven M. Greer, Extraterrestrial Contact : The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999).

[95]. Kts. esimerkiksi Richard Boylan & Lee K. Boylan, Close Extraterrestrial Encounters: Positive Experiences With Mysterious Visitors (Wildflower, 1994). Verkkosivu: www.drboylan.com

[96]. Kaikkein suosituimpiin tätä perspektiiviä kannattaviin ‘kanavoijiin’ kuuluu Barbara Marciniak, Family of Light; Robert Shapiro, Shining the Light, Vols 1-6 (Light Technology Publications); Jelaila Starr, We Are the Nibiruans: Return of the 12th Planet (New Leaf Distributing Co., 1999), ja Drunvalo Melchizedek, The Ancient Secret of the Flower of Life, Vol 2 (Light Technology Publications, 2000).

[97] Robert Becker & Gary Seldon, The Body Electric: Electromagnetism and the Foundation of Life, New York: Quill, 1985.

[98]. John Major Jenkins, Maya Cosmogenesis 2012, Santa Fe: Bear and Co., 1998. Tämän perspektiivin mukaan koko universumi koostuu värähtelevistä energiakentistä, jotka nousevat ja laskevat pitkissä historiallisissa sykleissä, joilla on alkuperänsä kosmisissa ja galaktisissa energioissa, jotka emanoituvat galaksien ytimistä ja muualta universumista. Eri kohdissa näitä syklejä energiakentät vahvistuvat kosmisista ja galaktisista energioista, joilla on samanlaiset syklit kuin omalla Auringollamme, joka 11 vuoden välein kokee auringonpurkausten, koronanpurkausten ja eri aurinkotuulina tunnettujen elektromagneettisten energioiden lisääntymisen. Nämä energioiden siirtymät osoittautuvat perustavanlaatuisiksi niiden vaikutusten suhteen koko galaksissa, ja planeetan sivilisaation tulevaisuus määrittyy sillä miten hyvin sivilisaatio vastaa näihin energiapurkauksiin.

[99] Barbara Hand Clow, The Pleiadian Agenda: A New Cosmology for the Age of Light (Bear and Co., 1995) 49.

[100] John Major Jenkins, Galactic Alignment: The Transformation of Consciousness According to Mayan, Egyptian, and Vedic Traditions (Inner Traditions International, 2002).

[101]. Kaikkein tunnetuin kirjoittaja, joka tätä aikalinjaa kannattaa, on Jose Arguelles, The Mayan Factor, Santa Fe: Bear and Company, 1987. Keskustelua eri tiheyksistä/ulottuvuuksista, kts. Lyssa Royal & Keith Priest, The Prism of Lyra: An Exploration of Human Galactic Heritage, Rev ed. (Royal Priest Research, 1993) 1-9.

[102]. Galaktisen historian tunnettuihin lähteisiin kuuluu Royal & Priest, The Prism of Lyra; Sheldan Nidle, First Contact, ja Barbara Marciniak., Family of Light; sekä Fred Stirling, Kirael: The Great Shift, Oughten House Publication, 1998.

[103] Orionin konfliktista kts. Royal and Priest, The Prism of Lyra, 39-46.

[104]. Termi ‘Suuri Siirtymä’ on Fred Stirlingin käytössä, Kirael: The Great Shift. Verkkosivu: www.kirael.com

[105] Ideaa siitä, että ihmiskunta on hybridirotu, joka koostuu eri avaruusolentojen geeneistä, kannattaa mm. Zecharia Sitchin, Earth Chronicles (kirjat 1-6). Keskustelua galaktisesta politiikasta ihmisten geeneihin ja ET-mukanaoloon liittyen, kts. Royal and Priest, The Prism of Lyra, 67-74.

[106] Marciniak, Family of Light, 186-87. Samanlainen perspektiivi löytyy Royal & Priest, The Prism of Lyra, 67-74.

[107]. Jelaila Star, January 3, 2003, verkkosivu: http://www.nibiruancouncil.com/html/january2003update.html

[108]. Kaikkein tunnetuin kirjoittaja, joka kannattaa tätä aikalinjaa, on Jose Arguelles, The Mayan Factor, (Santa Fe: Bear and Company, 1987). Katso myös Jenkins, Cosmogenesis. Idea eri energioiden tiheyksistä voidaan ymmärtää vesimolekyylien esimerkistä. Lämpötiloissa alle nolla celsius-astetta vesi jäätyy jääkiteiksi. Näiden vesimolekyylien manipuloimisen vaikeus ja siihen käytetty energia niiden ollessa jäämuodossa, kun puhutaan liikuttamisesta, varastoimisesta, muodoista, jne. on metafora niille vaikeuksille, joita tulee vastaan ihmisille kun he elävät matalalla energian tasolla kuten kolmas tiheys, jolla ihmiskunnan raportoidaan olleen. Lämpötiloilla välillä 0 ja 100 celsius-astetta vesi on nestemäisessä muodossa, jossa molekyylit ovat paljon helpompia liikutella, säilyttää ja sijoittaa eri muotoihin. Tämä on metafora sille helppoudelle, joka sivilisaatioilla on löytäessään niiden ulkoisen todellisuuden suhteessa niiden käyttämään energiaan. Viimeisenä, vesi lämpötiloissa 100 celsius-astetta ja enemmän se muuttuu kaasuksi, jolloin vesimolekyylejä on helpoin manipuloida niiden liikkeen, säilyttämisen ja muodon suhteen. Tämä on metafora sille helppoudelle jolla sivilisaatiot kykenevät muokkaamaan niiden ulkoista todellisuutta suhteessa niiden käyttämään energiaan.

[109]. Richard Boylan, Labored Journey To The Stars: An anthology on human responses, governmental, civilian and Native, to extraterrestrial visitation, Rev., 2002. http://www.drboylan.com/aclmatn2.html

[110] Kts. Greer, ed., Disclosure.

[111]. Keskustelua tästä perspektiivistä sen poliittisten linjausten suhteen, kts. Marrs, Rule by Secrecy; sekä Courtney Brown, Cosmic Explorers. Manipulaattoriperspektiivi tuo vieläkin pahemman ongelman mukanaan poliittisille päättäjille, sillä se kuvaa aivan erityisen ET-rodun jäänteitä, Anunnakeja, moraalisesti nihkein termein. Ne salaa manipuloivat ihmiskuntaa tavoilla, jotka luovat lisää militarismia, poliittista kaaosta, taloudellista eriarvoisuutta, rodullista/kulttuurillista vastakkainasettelua ja ympäristön pilaantumista. Tämä perspektiivi sanoo, että Anunnakien jäänteet tavoittelevat globaaleja konflikteja ja yhteiskunnan romahtamista, jotta voitaisiin luoda tarpeelliset olosuhteet jotka oikeuttaisivat yhä härskimpiä Anunnakien kontrollin muotoja, joissa ihmisten itsemääräämisoikeus annetaan pois Anunnakieliitille kun he palaavat suurin joukoin planeetalle lähitulevaisuudessa. Eksoottisten ET-aseiden hankkiminen, joka saa aikaan ympäristön tuhoutumista kun niitä testataan ja otetaan käyttöön, ja joka saattaa vaikuttaa vihamielisiin suhteisiin ihmiskunnan ja muiden avaruusolentojen välillä, saattaa täten pelata suoraan Anunnakijäänteiden pussiin. Sotilaallinen reagointi mahdolliseen Anunnakien valtaamisen yritykseen oletettavasti pahentaisi tilannetta, sillä tämä loisi pelkoa ja paniikkia poliittisten johtajien ja sotilasjohdon piirissä, joita huolettaa uhka ihmiskunnan, sen resurssien ja populaation itsemääräämisoikeudesta. Tämä tekisi paljon kiireellisemmäksi tarpeen vastata syntyvään kriisiin ratkaisemalla rauhanomaisesti kansainväliset konfliktit, ratkaista eriarvoinen taloudellisten resurssien jakautuminen ja estää ympäristön tuhoutuminen. Tämä oletettavasti olisi paras suoja Anunnakien manipulaatiota ja potentiaalista kaappausta vastaan planeetallamme. Rauhanomainen globaalien kriisien ratkaiseminen täten muuttuu ensiarvoisen tärkeäksi, sillä tämä on paras tae ihmisten itsemääräämisoikeuden jatkamisesta tilanteessa, jossa Anunnakieliitti hypoteettisesti palaisi.

[112]. Tämän perspektiivin poliittisista linjavaikutuksista kts. Marciniak, Family of Light. Tämä perspektiivi tarjoaa moniulotteisen tulkintaviitekehyksen, joka ottaa mukaan elementtejä ensimmäisestä kolmesta perspektiivistä ymmärtämään ET-läsnäolon aikeet, aktiviteetit ja implikaatiot. Se mitä pitää alleviivata ET-läsnäoloon vastaamisessa on, että kaikkea avaruusolentojen läsnäolon redusointia yksinkertaisiksi moraalisiksi ja poliittisiksi kategorioiksi tulee välttää. Johtuen ET-toimijoiden, aikeiden ja aktiviteettien moninaisuudesta joita historiasta löytyy, reduktionismi tulisi vääjäämättä johtamaan huonoon poliittiseen reagointiin globaaleilta hallituksilta ja kansoilta. Sellainen ‘reduktionismi’ on jotain, mikä eri kolmella ensimmäisellä perspektiivillä, tunkeilija, manipulaattori ja auttaja, on vaikeaa selättää. Sitä vastoin tarkkailijaperspektiivi tarjoaa kattavan tulkintaviitekehyksen jolla ymmärtää ET-läsnäolon historiallista kontekstia ja niitä olennaisia piirteitä, joita asianmukaisella poliittisella reaktiolla voisi olla.

ET-läsnäolon pitkä historia kumoaa idean siitä, että sotilaallista puolustusta vaadittaisiin avaruusolentoja vastaan varmistamaan ihmisten itsemääräämisoikeus planeettaan. Avaruusolennoilla on kauan ollut keino salaa vallata planeetta sotilaskonfliktissa jos ne sellaista vain haluaisivat. Se mitä tarkkailijaperspektiivi sanoo, on että salainen dynamiikka, voimat ja vallat ovat työssä, jotka asettavat rajoitteita sille miten avaruusolennot voivat tulla ihmiskunnan asioihin väliin. Tämä antaa suurempaa uskottavuutta idealle siitä, että ihmiskunnan konfliktinratkaisukyky itsensä ja eri ET-rotujen kanssa on jollain tavalla arvokas itsessään tarkkailija-ET:lle ja laajemmalle ET-yhteisölle. Tässä perspektiivissä suurin ihmisresurssi, jotka avaruusolennot halajavat, olisi täten konfliktinratkaisukyky, jonka ihmiskunta on kehittänyt käsittelemään moninaisia yhteiskunnallisia, poliittisia ja taloudellisia ongelmia, jotka muuttuvat pahemmiksi kiristyneen globaalin tilanteen aikaan, mikä seuraa useista tekijöistä: populaation kasvusta, ympäristön tuhoutumisesta, globaalista viestinnästä ja sen vaikutuksesta kulttuuriin; ja/tai vaihtoehtoisesti tulkittuna planeettaa pyyhkivien galaktisten ja kosmisten energioiden vahvistumisesta.

Vaikka idea ihmiskunnan osallistumisesta galaktiseen kokeeseen, joka on suunniteltu tuottamaan ihmisratkaisu glaktiseen ongelmaan, voi vaikuttaa omituiselta kun otetaan huomioon nykyiset poliittiset, taloudelliset ja ympäristölliset vaikeudet jotka globaalilla ihmisyhteisöllä on vastassaan, ei ole kuitenkaan niin ihmeellistä jos jollain näistä olisi potentiaali johtaa globaaliin katastrofiin joka tätä kirjoitettaessa on voitu menestyksellä välttää. Asianmukainen valtioiden vaste täten olisi jatkaa rauhanomaisesti ratkaista konflikteja globaalilla konsensuksella ja omistaa enemmän resursseja sille, että lopetetaan ongelmat kuten köyhyys, ympäristön tuhoutuminen ja sairaudet globaalisti.

Jotta päästäisiin yli potentiaalisista ongelmista, jotka aiheutuvat perspektiivistä joka redusoi ET-läsnäolon yksittäiseksi moraaliseksi ja poliittiseksi viitekehykseksi, tämä tutkielma tukee kattavaa poliittisen linjaamisen viitekehystä, joka ottaa mukaan relevantit aspektit kaikista neljästä avaruusolentojen perspektiivistä. Mitä neljänteen perspektiiviin tulee, se sisällyttää aiemmat perspektiivit kattavaksi viitekehykseksi jolla ymmärtää ET-läsnäoloa, ja voidaan todeta että tämä tarjoaa paljon asianmukaisemman tulkintaviitekehyksen sille miten päättäjät ja kansa voi vastata ET-läsnäoloon.

[113]. Jerry Smith, Haarp: The Ultimate Weapon of the Conspiracy: The Mind-Control Conspiracy Series (Adventures Unlimited Press, 1998).

[114]. Space Preservation Act of 2001 (Introduced in the House), HR 2977 IH, 107th CONGRESS 1st Session, H. R. 2977.

[115] Kts. Greer, ed., Disclosure. Verkossa http://www.disclosureproject.com

Artikkelin julkaissut exopolitics.org