Julkaistaan tässä muutama artikkeli tiedustelupalveluista ja niiden roolista yhteiskunnassamme ja tietojen salailussa. Tapani Koivula kirjoitti Suomen UFO-tutkijoiden UFO-raportti -julkaisussa numerolla 22-23 siitä miten Rauni-Leena Luukanen-Kilde oli äärimmäisen paranoidi kaikkea tiedustelutoimintaa liittyvää kohtaan. Tämän artikkelisarjan tarkoituksena kertoa yleisesti siitä miten Rauni-Leenan luulot tiedustelupalveluja kohtaan ovat jossain mielessä faktoihin perustuvia.

Tapani Koivula kirjoitti UFO-raporttijulkaisussa nro. 22-23:

Tapani Kuningaskin huolestui 1990-luvun lopulla Rauni-Leenan salaliittoväitteistä. Rauni-Leena oli mukana elvyttämässä Iso-Syötteen ufoseminaareja vuonna 1997. Muita aktivisteja seminaarissa olivat Suomen Ufotutkijat sekä Helsingin Ufoyhdistys — Interplanetaristit. Kaikkien yllätykseksi Rauni-Leena karkasi seminaarista ennen ufopaneelia, saatuaan selville, että Syötteen hotelli on salaisen palvelun koulutuskeskus… Ja Suomen kaupungeissa katuvaloihin oli muutettu infrapunasäteilijät ihmisen aivotoiminnan hämärtämiseksi. Tapanin aloitteesta erilaisten rajatiedon tilaisuuksien järjestäjät pitivät palaverin Ekbergin kahvilassa Helsingissä. Yritimme tehdä sopimuksen, että sekä Rauni-Leenan että koko rajatiedon suojelemiseksi skeptisiltä toimittajilta Rauni-Leenaa ei kutsuttaisi esitelmöijäksi vähään aikaan. Kokouksessa oli kuitenkin niitä, jotka olivat jo ehtineet kutsua hänet puhujaksi, eivätkä halunneet perua tilaisuutensa yleisömagneettia.

Itse olen aina kannattanut suvaitsevaisuutta ja erilaisten mielipiteiden sallimista. Yllättäen Rauni-Leena oli saanut tietää palaveristamme. Lisäksi hän väitti saaneensa avaruusolennoilta automaattikirjoituksella tiedon, että minä olin salaisen palvelun maksettu agentti. Niinpä hän sanoi ystävyytemme irti. Kun kyseinen automaattikirjoitus oli tullut, paikalla oli ollut Rauni-Leenan paras rajatiedon ystävätär, jonka kanssa ystävyyteni on jatkunut ensi kohtaamisestamme lähtien 1990-luvulta alkaen, ja jatkuu edelleen. Hän oli saanut tarkistaa tekstin, mutta todellisuudessa siinä ei ollut sanaakaan minusta. Myös toisen suomalaisen, erään kontaktihenkilön ja reiki-kouluttajan, Rauni-Leena oli leimannut maksetuksi agentiksi. Täytyy sanoa, että minun oli vaikea ymmärtää hänen jatkamisensa myös Ultrapäivien kassamagneettina. Kun kysyin sitä järjestäjiltä, hekin vetosivat siihen, että ”yleisö haluaa”. Siis esitelmöijiksi valitaan sen mukaan kuin he tuovat rahaa, olivat väitteet kuinka vainoharhaisia ja pelottelevia tahansa? No, en suinkaan hylännyt upeita Ultrapäiviä yhden ristiriidan vuoksi. Viiden vuoden ajan olen järjestänyt Ultrapäivillä ufoiltoja, useimmiten Olli Pajulan kanssa.

(…)

On aikamoinen mysteerio, kuinka vapaasti Rauni-Leena sai toimia sekä Suomessa että ulkomailla hurjine ja pelottavine väitteineen ilman, että sitä suoranaisesti estettiin. Hän tosin joutui samanlaiseen CIA:n uhkailuun, kuten esimerkiksi englantilainen ufotutkija Anthony Dodd. Moni, joka olisi voinut kiistää Rauni-Leenan pahimmat väitteet, vaikeni julkisuudessa. Näitä olivat Tapani Kuninkaan ohella Pekka Suominen ja john E. Mack, jopa James Hurtak. Monet tietysty vetävät tästä sen johtopäätöksen, että minä olen ollut väärässä kritisoidessani Rauni-Leenaa. Itse koen, että kyseiset henkilöt kokivat aiheen liian kiusalliseksi ja mieluummin vaikenivat. Voidaan kyllä hyvällä syyllä kysyä, poikettiinko rehellisen totuuden tieltä, kun suvaitsevaisuuden ja yleisömenestyksen nimissä sallittiin Rauni-Leenan vainoharhaisimmatkin väitteet (1997-2015). Onko IsoSyötteen hotelli Syötekeskus edelleenkin salaisen palvelun koulutuskeskus — koska parvekkeilla on sadeveden poistoreikiä, tai naisten vessojen käsienpesualtaista tulee myrkkykaasuja? Tai minä olen suurvaltojen maksettu agentti?

---

Kirjoittanut Michael E. Salla, Ph.D.[1]

1950-luvun alussa eräs tietty ryhmä henkilöitä alkoi julkisesti esittää väitteitä suorasta fyysisestä kontaktista ‘ihmisiltä näyttävien’ eri Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden edustajien kanssa. Nämä ‘kontaktihenkilöt’ väittivät saaneensa tietoa Maan ulkopuolisista kehittyneistä teknologioista, filosofisista uskomuksista ja heidän pyrkimyksistään avustaa ihmiskuntaa muuttumaan osaksi galaktista yhteiskuntaa jossa avoin kontakti muiden planeettojen sivilisaatioiden kanssa tapahtuisi. Kontaktihenkilöt kuvasivat avaruusolentoja hyväntahtoisiksi, erittäin kunnioittavaisiksi ihmisten vapaata tahtoa kohtaan sekä olevansa muinaista sukua ihmiskunnalle (näin he saivat nimen “avaruusveljet”). Lisäksi kontaktihenkilöt paljastivat, että avaruusolennot, jotka olivat monissa tapauksissa erottamattomasti ihmisen näköisiä, olivat salaa integroituneet ihmiskuntaan. [2] Heidän tavoitteenaan oli paremmin sopeuttaa itsensä eri kansallisiin kulttuureihin ja/tai osallistua koulutusohjelmaan jolla valmistella ihmiskunta galaktiseen statukseen. Kontaktihenkilöt alkoivat levittää kansalle tietoa heidän kokemuksensa luonteesta ja heidän kontaktin aikana saamistaan tiedoista.

Kontaktihenkilöiden paljastama tieto on kiistämätön kansallisen turvallisuuden kriisi poliittisille päättäjille USA:ssa ja muissa suurissa valtioissa. Tämä kriisi syntyy kahdesta pääelementist. Ensinnäkin kehittyneet avaruusalukset ja teknologiat, joita Maan ulkopuolisilla sivilisaatioilla on, ovat paljon sofistikoituneempia kuin kehittyneimmät lentokoneet, aseet ja kommunikaatiojärjestlemät kansallisvaltioiden hallituksilla. Tämä on kiireellinen teknologinen ongelma, joka vaatii laajoja kansallisia resursseja joilla sillata yhteen teknologinen juopa avaruusolentoihin. Se on johtanut toiseen Manhattan-ohjelmaan, jonka olemassaolo ja salainen rahoitus on tiedossa vain niillä, joilla on “tarve tietää.” [3] Manhattan II, yhtessä todisteiden kanssa avaruusolentojen vierailuista ja teknologioista, pidettäisiin salassa kansalta ja medialta sekä suurimmalta osalta valittuja kansanedustajia.

Toiseksi Maan ulkopuoliset sivilisaatiot ottivat yhteyttä yksityishenkilöihin, ja jotkut heidän edustajistaan jopa integroituivat ihmiskuntaan. [4] Tämä oli rohkaisi useita henkilöitä osallistumaan salaiseen avaruusolentopyrkimykseen valmistella ihmiskuntaa “galaktiseen statukseen” — jossa avaruusolentojen olemassaolo virallisesti tunnustettaisiin ja avoin kontakti voisi tapahtua. Lisäongelmana oli ydinaseriisunta. Kymmenet tuhannet henkilöt tukivat kontaktihenkiöitä, jotka levittivät uutiskirjeitä, puhuivat konferensseissa ja matkustivat laajalle levittämään informaatiota rauhanomaisesta planeetan transformaatiosta, ja peräänkuuluttivat välitöntä ydinaseiden kehittämisen lopettamista. Ydinaseet uhkaavat enemmän kuin pelkästään ihmiskunnan tulevaisuutta, sanovat avaruusolennot. Jokainen räjäytys häiritsi avaruuden rakennetta, joka voi myös vakavasti vahingoittaa heidän omia maailmojaan tuhoisilla tavoilla.

Jokaisen suurvallan politiikkaa vastaan käytiin suoraan, sillä ne aktiivisesti kehittivät ydinaseita. Massiivista vallankumouspotentiaalia levitettiin koko planeetalle. Näin kontaktihenkilöit olivat uhka kansalliselle turvallisuudelle, ja heitä varten tuli kehittää vastatiedusteluohjelma. Avaruusolentoje opetusten ja heiltä saatujen kokemusten pohjalle rakentunut kontaktiliike piti estää muuttumasta globaalien muutosten katalyytiksi. Tämän johdosta toeutettiin huippusalainen ja julma vastatiedusteluohjelma, joka otti suoraan kohteikseen kontaktihenkilöt ja heidän tukijansa.

Sarja salaisia tiedusteluohjelmia toteutettiin, jotka pyrkivät neutralisoimaan kontaktiliikkeen vallankumouksellisen potentiaalin. Nämä ohjelmat kehittyivät kolmessa vaiheessa, joka joti lopulliseen vastatiedusteluohjelmaan, joka otettiin käyttöön eliminoimaan mikä tahansa kontaktihenkilöiden esittämä uhka.

• Ensimmäisessä vaiheessa kontaktihenkilöitä tarkkailivat tiedusteluviranomaiset, jotka yrittivät selvittää ihmisten ja avaruusolentojen välisen kanssakäymisen laajuuden ja sen seuraamukset.
• Toisessa vaiheessa aktiivisesti debunkattiin ja pilattiin kontaktihenkilöiden sekä heidän tukijoidensa maine.
• Lopulta kolmannessa vaiheessa se integroitiin FBI:n COINTELPRO:n, joka tarjosi tarpeellisen peitteen jolla neutralisoida mikä tahansa uhka kontaktihenkiöistä saattaisi aiheutuakin, mikäli he liittyisivät muihin politiikan muutosta ajaviin ryhmittymiin.

Kaikkia kolmea kontaktihenkiöiden vastaista vaihetta salaisista ohjelmista pyörittivät CIA, ilmavoimien erikoistutkimusvirasto (Air Force Office of Special Investigations, AFOSI) sekä NSA, jonka kenttäagentit olivat suoraan tietoisia Maan ulkopuolisen elämän todellisuudesta sekä kontaktista ja kommunikaatiosta joka tapahtui yksityisten kansalaisten kanssa.

Tämä tutkielma keskittyy salaisiin vastatiedusteluohjelmiin, jotka USA:n kansalliset turvallisuusvirastot ovat ottaneet käyttöönsä, jotka ottivat kohteekseen kontaktihenkilöt lähtien 1950-luvulta, joiden aikeena oli mitätöidä, pilkata ja debunkata todisteet, jotka vahvistaisivat sen että yksityiset kansalaiset olisivat olleet yhteydessä Maan ulkopuolisiin sivilisaatioihin, sekä se vallankumouksellinen potentiaali joka näillä oli transformoida tämä planeetta.

Vaihe Yksi: Tiedusteluviranomaiset valvovat kontaktihenkilöitä

On olemassa laajalti dokumentaatiota jolla osoittaa, että FBI läheisesti monitoroi kontaktihenkilöitä, ja että he olivat vimmaisen kiinnostuneita määrittämään heidän toimiensa laajuuden, joka seurasi avaruusolentojen kanssa käydystä kommunikaatiosta ja interaktiosta. [5] Salaiset FBI:n dokumentit esittävät, että tunnettuja kontaktihenkilöitä tarkkailtiin tutkimalla heidän lausuntojaan ja tekemisiään, ja kenttäagentit raportoivat suoraan FBI:n johtajalle J. Edgar Hooverille. Kenttäagenttien raportit viittaavat siihen, että FBI:n johtaja oli vakavasti yrittämässä saada selkoa kontaktihenkilöiden vallankumouksellisesta potentiaalista ja uhasta USA:n kansalliselle turvallisuudelle. Tämä ei ole yllättävää kun otetaan huomioon dokumentit, joista käy ilmi että FBI oli suurelta osin jätetty sivuun avaruusolentojen teknologioita koskevasta tiedustelupiiristä. [6] Hoover mahdollisesti luotti kontaktihenkilöiden valvontaan saadakseen selvyyden todellisesta avaruusolentotilanteesta.

George Van Tassel [vasemmalla kuvassa] väittää, että elokuussa 1953 hänellä oli fyysinen kohtaaminen ihmiseltä näyttävän avaruusolennon kanssa Venukselta. Hän tämän jälkeen piti yhteyttä tasaisin väliajoin ‘telepaattisesti’ heidän kanssaan, jolloin hänelle annettiin tietoa jonka hän välitti monille hänen tukijoilleen ja julkisen puolen virkamiehille. Van Tasselin suosio kasvoi nopeasti, ja hänen uutiskirjeellään oli tuhansia lukijoita ja tuhannet tulivat kuuntelemaan hänen julkisia luentojaan. Tuhannet ottivat myös osaa Van Tasselin vuosittaiseen Giant Rock Flying Saucer -kokoontumiseen Mojaven aavikolla, joka alkoi vuonna 1964 ja 23 vuoden ajan oli keskeinen kokoontumispaikka kontaktiliikkeelle.

FBI:n kiinnostus Van Tasselia kohtaan on perua marraskuulta 1953 kun hän lähetti kirjeen ilmavoimien tiedustelukeskukseen (Air Technical Intelligence Center, ATIC) Wright Pattersonin ilmatukikohtaan ‘Komentaja Ashtarin’ puolesta välittämään “ystävällismielisen” varoituksen koskien tuhoisia aseita, joita tuolloin kehitettiin. [7] Tämä johti tapaamiseen ilmavoimien erikoistutkimusviraston (Air Force Office of Special Investigations, AFOSI) majurin S. Avnerin (yhdessä FBI:n) kanssa. Kaikki tämä huipentui siihen kun Van Tasselia haastatteli kaksi erikoisagenttia marraskuun 16. päivänä 1954. Agentit lähettivät laajan muistion J. Edgar Hooverille, jossa käytiin läpi Van Tasselin väitteet avaruusolentojen vierailuista. [8] Muistiossa paljastui Hooverin erikoiskiinnostus siihen mitä avaruusolennot olivat sanoneet ydinaseista, tulevasta kolmannesta maailmansodasta sekä heidän kyvystään telepaattisesti kommunikoida Van Tasselin kanssa. Kiistämättä FBI tarkkaili Van Tasselia läheisesti, kuten käy ilmi huhtikuun 12. päivän dokumentista 1965, jossa lukee: “Van Tassel on tunnettu Los Angelesin FBI:n toimistossa vuodesta 1954 lähtien. [9]

Toinen paljon huomiota saanut kontaktihenkilö on George Adamski. Adamski tuli tunnetuksi vuonna 1947 hänen lentävien lautasten ja emoalusten valokuvistaan, jotka oli otettu amatööriteleskoopilla Mount Palomarilla, Kaliforniassa. Kuvat saivat laajalti huomiota. Hänestä tuli kaikkein tunnetuin kontaktihenkilö johtuen hänen kansainvälisestä myyntihittikirjastaan, jossa hän kuvasi kohtaamisia avaruusolentojen kanssa. Hänen ensimmäinsen kirjansa Flying Saucers Have Landed (1953) perustui hänen marraskuun 20. päivänä 1952 Desert Centerissä tapahtuneeseen kohtaamiseen venuslaisen ‘Orthonin” kanssa, joka saapui partioaluksella. Orthon kertoi Adamskille ydinaseiden vaaroista ja mahdollisuudesta sille, että kaikki elämä tuhoutuisi kontrolloimattomassa ydinreaktiossa. Neljä kuukautta myöhemmin helmikuussa 1953 Adamski väitti jälleen kokeneensa kohtaamisen. Kaksi avaruusolentoa nouti hänet Los Angeles -hotellin aulasta, ja ajoi salaiseen paikkaan jossa hän jälleen tapasi Orthonin ja hänet vietiin venuslaisen emoaluksen kyytiin. [10] Adamskin UFO-havainnot ja kontaktit avaruusolentojen kanssa saivat tukea merkittävältä joukolta todistuksia, valokuvia ja filmejä, joista useat riippumattomat tutkijat totesivat että ne eivät voineet olla väärennöksiä. [11]

FBI:n kiinnostus Adamskia kohtaan heräsi syyskuussa 1950 kun luottamuksellinen lähde alkoi välittää informaatiota FBI:n San Diegon toimistolle. Lähteen mukaan Adamski selitti, että avaruusolentojen yhteiskuntajärjestys muistutti kaikkein läheisimmin kommunismia. Tämä “nostatti kulmakarvoja FBI:ssä ja johti jatkuvaan, syvään tarkkailuun.” [12] Lisäksi FBI:n lähteen mukaan Adamski väitti, että “tämä maa on hallintomuodoltaan korruptoitunut ja kapitalistit orjuuttavat köyhiä.” [13] Ennustettavasti sellaiset kommentit johtivat Adamskin tarkkailuun “turvalisuuskysymyksenä.” [14] FBI ei koskaan paljastanut lähdettä ja niin ei ole keinoa arvioida lähteen objektiivisuutta sellaisen ennakko-oletuksia sisältävän informaation suhteen. Adamskin väitteet siitä, että avaruusolennot näkivät ydinaseiden kehittämisen uhkana ihmiskunnan tulevaisuudelle oli viranomaisille syvä huolenaihe. Sellaiset mielipiteet saivat FBI:n pitämään häntä Van Tasselin lisäksi tahona joka vaati jatkuvaa tarkkailua. Tämä käy ilmi vuoden 1952 dokumentista. [15]

Adamskin pitämä luento Kalifornian Lions Clubilla maaliskuun 12. päivänä 1953 sai palstatilaa paikallisessa sanomalehdessä, jossa raportoitiin että Adamskilla oli FBI:n ja ilmavoimien virallinen suostumus esittää materiaalia kansalle. Adamskin mukaan sanomalehden raportti oli ‘väärin’, mutta se johti FBI:n ja ilmavoimien edustajien vierailuun, jotka ilmeisesti olivat huolissaan viittauksista viralliseen lupaan. [16] Edustajat vaativat, että Adamski allekirjoittaisi dokumentin, jossa sanotaan että hänen materiaalillaan ei ole virallista suostumusta. J. Edgar Hooverin toimisto sai FBI:n ja ilmavoimien edustajien raportin ja allekirjoitetun paperin. Suosio ja Adamskin kansainvälinen matkailu saivat FBI:n ja muut tiedusteluvirastot kiinnittämään häneen sekä hänen lausuntoihinsa ja julkisiin reaktioihinsa läheistä huomiota. Adamski väitti tavanneensa yksityisesti Paavi Johannes XXIII:n, Alankomaiden kuningatar Julianan ja muita VIP-henkilöitä. [17] Helmikuussa 1959 Adamski matkasi Uuteen Seelantiin ja puhui täysille saleille. Yksisivuinen Foreign Service Dispatchin dokumentti Adamskin keskeisistä pointeista kiersi FBI:ssa, CIA:ssa, ilmavoimissa ja laivastossa, mikä näin vahvistaa Adamskin jatkuvan valvonnan.

Muut kontakihenkilöt, joita FBI monitoroi julki tuotujen dokumenttien mukaan ovat Daniel Fry, George Hunt Williamson ja Truman Bethurum. [18] Kontaktihenkilöiden välittämä informaatio koskien avaruusolentojen yhteiskunta- ja talousjärjestelmiä, yhdessä kritiikin kanssa koskien ympäri maailmaa tapahtuvaa ydinaseiden kehittämistä, johti siihen että heidät ja heidän tukijansa nähtiin turvallisuusuhkana. Ottaen huomioon kansallisen kommunismia koskevan hysterian McCarthyn aikaan USA:ssa, tämä johti kontaktihenkilöitä vastaan toteutettuihin vastatiedusteluohjelmiin. Kontaktihenkilön väitteiden debunkkaus ja pilkkaaminen olivat merkittävimpiä esiintyneitä toimenpiteitä.

Vaihe Kaksi: Kontaktihenkilöiden debunkkaaminen ja maineen pilaaminen

CIA:lla oli aktiivinen rooli tarpeellisen juridisen, poliittisen ja sosiaalisen ympäristön luomisessa lentävien lautasten raporttien debunkkaamiseksi ja kontaktiväitteiden mustamaalaamiseksi. Tämän se saavutti kuvaamalla raportit lentävistä lautasista kansallisen turvallisuuden uhkana jos ulkovaltojen viholliset käyttäisivät massahysteriaa niistä hyväkseen. Sellaisten psykologisten ohjelmien oikeutus rakennettiin tunnetun vuoden 1938 Orson Wellesin radio-ohjelman päälle. Tri. Hadley Cantril lähetti radiossa tunnettuun H. G. Wellsin kirjaan perustuvan lähetyksen, joka keskittyi paniikin psykologiaan, ja myöhemmin kansallisen turvallisuuden ammattilaiset laajalti siteerasivat sitä aina kun puhuttiin kansan kiinnostuksesta lentävien lautasten raportteihin. [19] Tämän seurauksena CIA pyöritti salaisia psykologisia operaatioita, jotka ‘kouluttaisivat’ Amerikan kansaa ‘paikkansa pitävillä faktoilla’ lentävien lautasten raporteista ja kontaktiväitteistä. Eräs CIA:n suorittamista toimista oli luoda virastojen välinen ryhmä nimeltä Psychological Strategy Board, joka käsittelisi kansallisen turvallisuuden uhkia salaisten psykologisten operaatioiden kautta.

Heinäkuun 18. 1951. Gordon Gray (oikealla) vannoo valan ensimmäisen Psychological Strategy Boardin johtajana Frank K. Sandersonin avustamana (vasemmalla), kun presidentti Harry S. Truman (keskellä) todistaa tapahtumaa. Lähde: Truman Library Collection.

Presidentin päätöksellä 4. huhtikuuta 1951 luotiin Psychological Strategy Board ”valtuuttamaan ja toteuttamaan tehokkaampaa suunnittelua, koordinaatiota ja toteuttamaan hyväksyttyjen kansallisten päätösten viitekehyksen mukaisesti psykologisia operaatioita.” [20] Gordon Grayn, presidentti Trumanin huippuneuvonantaja tuohon aikaan (myöhemmin myös Eisenhowerin), perustama Psychological Strategy Board oli virastojen välinen organisaatio joka alunperin sijaitsi CIA:n sisällä, mutta raportoi kansalliselle turvallisuusneuvostolle (National Security Council). Organisaation oli tarkoitus johtaa salaisia psykologisia operaatioita, jotka käsittelisivät kylmän sodan uhkaa.

Kylmän sodan uhka oli peite jolla salattiin todellinen toiminta. Todellisuudessa Psychological Strategy Board luotiin käsittelemään lentävien lautasten raporttien ja kontaktiväitteiden aiheuttamaa kansallisen turvallisuuden uhkaa, jotka voisivat saattaa USA:n valtion auktoriteetin vaaraan. Valtion dokumenttien todisteiden mukaan Gray kuvataan salaisen kontrolliryhmän perustajajäsenenä, jonka väitetään olevan nimeltään Majestic-12 Special Studies Group (MJ-12), joka otti avaruusolentoaiheen hoitoonsa. [21] Erään vuodetun Majestic-12 -dokumentin mukaan presidentti Truman loi Psychological Strategy Boardin MJ-12:n johtajan suosituksesta. [22] Grayn johto ja rooli MJ-12:n luomisessa auttaa varmentamaan sen, että Psychological Strategy Board luotiin pyskologisia operaatioita varten, joilla muokata kansan mielipidettä avaruusolentokysymyksessä.

Psychological Strategy Boardin menestys yhdessä sen seuraajan Operations Coordinating Boardin kanssa, sekä kaikkien muitten Maan ulkopuolista elämää käsittelevien salaisten operaatioiden myötä näkyi siinä miten totuus oli tarkoitus paljastaa vain niille joilla oli “tarve tietä.” [23] Tämä vaati sopivan kansallisen turvallisuuden peiteprojektin luomista psykologisille operaatioille, joita suoritettiin Amerikan kansaa vastaan. Voitto saavutettaisiin muodostamala asiantuntijapaneeli, joka muokkaisi valtion politiikkaa ja tiedustelutoimia niitä vastaan, jotka ovat mukana Maan ulkopuolisissa asioissa. Tämän seurauksena CIA salaa kokosi julkisen paneelin ‘mukanaolleista’ asiantuntijoista, jotka keskustelisivat saatavilla olevasta fyysisestä todistusaineistosta.

Puheenjohtajan tri. Howard Robertsonin mukaan nimetty Robertsonin paneeli kävi läpi tapauksia lentävistä lautasista neljän tunnin ajan yhteensä 12 tuntia, eivätkä he pitäneet yhtäkään niistä uskottavana. Paneelin johtopäätökset julkaistiin dokumentissa nimeltä Durant’n raportti. Se suositti ‘lentävien lautasten ilmiön’ ja Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuden saatamista naurunalaiseksi, kansallisen turvallisuuden nimissä. Raportti on keskeinen kun halutaan ymmärtää institutioiden suorittamaa Maan ulkopuolisen elämän todisteiden debunkkausta ja mustamaalausta. CIA:n johtavan roolin varmentaminen paneelissa ja asiantuntijoiden valinnassa näkyy myös Durant’n raportissa itsessään, huolimatta kaikista niistä yrityksistä joilla CIA yritti salata oman roolinsa ensimmäisissä raportin sensuroiduissa versioissa. CIA:n tiedusteluneuvonantajakomitea oli sopinut, että “Keskustiedustelun johtaja tulee… [r]ekrytoimaan valitut tiedemiehet käymään läpi ja tekemään selko saatavilla olevista todisteista hyväksyttyjen tieteellisten teorioiden valossa…” [24]

Raportti keskittyi lähes yksinomaan ulkovaltojen aiheuttamaan kansallisen turvallisuuden uhkaan, jos ne hyväksikäyttäisivät Amerikan kansan uskoa lentävien lautasten ilmiöön. Se julisti: “Kansan alistaminen massahysterialle ja suuremalle haavoittuvuudelle mahdollisen vihollisen psykologiselle sodankäynnille… [ja] jos raportoidut kanavat ovat saturoitu väärillä ja huonosti dokumentoiduilla raporteilla, kykymme havaita vihollistoiminta heikkenee.” [25] Tämän seurauksena Robertsonin paneeli ehdotti ‘koulutusohjelmaa’ jolla poistaa vihollisvaltioiden uhka väärinkäyttää kansan uskoa lentäviin lautasiin:

Paneelin konsepti laajemmasta koulutusohjelmasta, jolla integroitaisiin kaikkien asiassa mukana olevien virastojen pyrkimykset, oli että sillä tulisi olla kaksi tavoitetta: kouluttaminen ja “debunkkaus.” “Debunkkauksen” tavoite johtaisi kansan kiinnostuksen laantumiseen “lentäviä lautasia” kohtaan, jotka nykypäivänä saavat aikaan vahvan psykologisen reaktion. Tämä koulutus tulisi suorittaa massamedian avulla, kuten televisio, elokuvat ja suositut artikkelit… Sellaisen ohjelman tulisi onnistua vähentämään nykyistä kansan hyväuskoisuutta ja sen seurauksena heidän alttiuttaan uskoa nerokasta vihamielistä propagandaa. [26]

CIA:n koolle kutsuma paneeli, jossa CIA:n valitsemat asiantuntijat istuvat, käyvät läpi raportteja lentävistä lautasista yhteensä 12 tunnin ajan neljän päivän mittaisella ajanjaksolla, ja toteavat että kansan psykologinen reaktio lentäviin lautasiin on mahdollisen turvallisuusuhan peruste. Kylmä sota tarjosi tarpeellisen turvallisuusympäristön CIA:lle ja muille yhteistoimintavirastoille kuten Psychological Strategy Board väittää, että Neuvostoliitto voisi käyttää lentäviä lautasia psykologisen sodankäynnin tekniikoissa. Tämän johdosta tulisi suorittaa psykologisia operaatioita massamedian ja virastojen avulla joilla debunkata raportit lentävistä lautasista ja poistaa mahdollinen uhka. Huolimatta kontaktihenkilöiden väitteistä siitä, että he ovat kohdanneet avaruusolentoja, tämä tarkoitti että kansan mahdollinen reaktio lentäviin lautasiin ja Maan ulkopuoliseen elämään oikeutti kaikkien kontaktikertomusten debunkkaamisen. Debunkkaustekniikoita, joita käytettäisiin konktaktihenkilöiden mustamaalauksessa, olivat mm. kontakihenkiöiden väitteiden pilkkaaminen, raportoitujen tapausten liioittelu mediassa, se että kriitikot sivuuttavat kaikki fyysiset todisteet, toistuvasti nimekkäiden auktoriteettihahmojen siteeraaminen jotka pitivät näitä väitteitä harhaluuloina ja petoksena, sekä tiedemaailman kiinnostuksen puute näitä kontaktiraportteja kohtaan.

Durant’n raportti loi tarvittavan juridisen oikeutuksen debunkata todisteita, jotka kontaktihenkilöt esittivät, huolimatta heidän väitteidensä meriitistä. Tämä käy ilmi siitä aasta, jolla FBI ja muut tiedusteluvirastot yksityisesti kommunikoivat kontaktihenkilöille, ja sitten he antoivat julkisia lausuntoja tai vuodettua informaatiota medialle tavoilla jotka kyseenalaistivat kontaktihenkilöiden rehellisyyden. Esimerkiksi Adamski oli kommunikoinut FBI:n, AFOSI:n ja Pentagonin kanssa materiaalin sisällöstä, jonka hän aikoi laittaa kirjoihinsa, sekä dokumenteista jotka hän esittäisi julkisesti. Tämä ei ole yllättävää ottaen huomioon sen, että monet kontaktihenkilöt Adamskin lailla olivat entisiä armeijan työntekijöitä, jotka ymmärsivät sen tärkeyden ettei tehtäisi mitään millä uhataan kansallista turvallisuutta. Adamski johdateltiin uskomaan, että hänellä oli lupa levittää tiettyä dokumenttia, ja hän teki julkisen lausunnon tästä. Tämä sai FBI:n PR-osaston johtajan Louis B. Nicholsin ohjeistamaan erikoisagentti Willisiä tapaamaan Adamski ja puhumaan tästä dokumentista. Tämän jälkeinen FBI:n dokumentti 16. joulukuuta 1953 kertoo:

Willisia komennettiin antaa San Diegon agenttien, joiden seurana oli OSIn edustajia mikäli he halusivat lähteä mukan, soittaa Adamskille ja lukea mellakkalaki ja päivänselvästi osoittaa hänelle, ett ähän on käyttänyt tätä dokumenttia valheellisella, epäasianmukaisella tavalla, jota tämä Virasto ei ole tukenut, hyväksynyt tai valtuuttanut hänen puheissaan tai kirjoissaan käyttämään. [27]

FBI teki julkiseksi mielipiteensä Adamskin käytöksestä tavalla, joka “kolhaisi Adamskin uskottavuutta suuresti”. [28] Aikana jolloin kansa kyseenalaistamatta uskoi julkisten virkamiesten tekemien lausuntojen tarkkuuteen, sellaiset negatiiviset kommentit olivat rittäviä viemään henkilöltä uran tai uskottavuuden. Todellakin monet kansasta, jotka uskoivat lentäviin lautasiin ilmiönä, pitivät Adamskia nyt huiputtajana. Tämä oli erityisen merkittävää nille, jotka ajoivat lentävien lautasten tieteellistä tutkimusta. Se mitä kansa ei tajunnut oli, että tiedustelupalvelut kuten FBI ja AFOSI aikoivat debunkata kontaktihenkilöt politiikan vuoksi johtuen heidän esittämästän uusresta uhasta kansallisele turvallisuudelle. Näin kontaktihenkilöitä pystyttiin helposti “jallittamaan” uskomaan johonkin jota sisäpiiriläiset heile kertoivat, ja siten julkisessa kohtaamisessa viranomaisten kanssa he olivat esittäneet valheellisia väitteitä kun he eivät kyenneet varmentamaan sitä mitä heille oltiin kerrottu.

The World Weekly News (National Enquirerin sivujulkaisu) ilmestyi vuosina 1979-2007

Toinen tapa jolla kontaktihenkilöidet väiteet voitiin debunkata oli antaa tabloidilehden kuten National Enquirer julkaista sensaatiomaisia raportteja, jotka vääristelivät kontaktihenkilöiden väitteitä tai olivat kokonaan toimituskunnan päästään tekaisemia. Mikä tahansa tutkimus, joka tämän jälkeen esittäisi sellaisia väitteitä, olisi täysin liioiteltu tai perusteeton, ja näin kontaktihenkilöiden ja UFO-tutkimuksen laajemmin maine tahriintui. Se mitä ei yleisesti tiedety oli, että National Enquirer CIAn juoksupoikien perustama ja pyörittämä, jonka salainen toimeksianto oli saattaa naurunalaiseksi koko lentävien lautasten ilmiö. Gene Pope pyöritti New York Enquireria vuonna 1953, ja hän julkaisu nimettin uudelleen The National Enquireriksi vuonna 1954. Pope oli nimetty hänen omassa Who’s Who -elämänkerrassaan entiseksi CIA:n tiedustelu-upseeriksi joka oli ollut mukana “psykologisessa sodankäynnissä.” [29] Salaisten psykologisten operaatioiden keskeinen työkalu joilla debunkata kontaktihenkilöiden väitteet ja raportit lentävistä lautasista oli The National Enquirer sen sensaatiomaisella tabloidityylillään. Lehti yhdessä muiden medialähteidn kanssa, jotka kirjoittivat kontaktihenkilöistä, olivat osa koulutusohjelma joka vaati lentävien lautasten raporttien debunkausta. Ennustetavaa kyllä, sensaatiomaisen tabloidilähestymistavan lopputulos oli, että vakavat raportoijat ja tutkijat välttelivät lehden tarinoita.

CIA:n ja muiden tiedustelupalveluiden psykologisen sodankäynin muotoihin kontaktihenkilöitä vastaan kuului The National Enquirer, joka oli suurmenestys. Se menestyi niin hyvin, että vaikutusvaltaiset UFO-tutkijat, joilla oli tieteellistä meritiä UFO-raporttien käsitelyssä, muuttuivat tietämättään salaisen psykologisen ohjelman liittolaisiksi joilla kumota kontaktihenkilöiden väitteet. Tämä käy ilmi erään johtavan UFO-tutkijan kuten majuri Donald Keyhoen kommenteista, joka painotti tarvetta erottaa aidot UFO-raportit “suuresta joukosta villejä kertomuksia ja yleensä naurettavia ’kontaktihenkilöiden’ väitteitä”. [30] Keyhoe yhdessä muiden UFO-tutkijoiden kanssa oli suuresti huolissaan kontaktihenkilöiden väitteistä, joita lehdistö liioitteli, “valitetavasti lehdistyö lyttää yhteen kaikki raportit ’avaruusmiehistä’, mikä saa aikaan sen etä monet hylkäävät kaiken UFO-aineiston.” [31] Keyhoe piti kontaktiraportteja häpeänä, joka piti erottaa tieteellisemmin suuntautuneesta UFO-tutkimuksesta. Muut UFO-tutkijat seurasivat Keyhoen tyyliä ja näin saatiin aikaan suuri skisma niiden kesken, jotka olivat vakuutuneita siitä etä Maan ulkopuolinen elämä vieraili Maassa. Menestyksekkään debunkkaukset raporteista koskien lentäviä lautasia ja Maan ulkopuolista elämää mahdollistivat CIA:n, FBI:n ja armeijan tiedustelupalveluiden siirtyä kolmanten vaiheseen psykologisia operaatioitaan. Seuraavaksi täyden rintaman vastatiedustelusodankäynnin tekniikat joilla häiritä ja neutralisoida kontaktihenkilöliike.

Vaihe Kolme: Galaktinen COINTELPRO

COINTELPRO oli vastatiedusteluohjelma, joka perustettiin vuona 1956 tiettyjä poliittisia mielipiteitä vastaan, jonka raportoidaan loppuneen vuonna 1971. Se oli pääosin FBI:n pyörittämä; toiset tiedustelupalvelut kuten CIA ja NSA avustivat tietyissä salaisissa toimissa. COINTELPRO oletti, että väärien poliittisten mielipiteiden edustajat USA:sa olivat ulkovaltojen vaikutusten alla tavoilla, joista tuli uhka USA:n kansalliselle turvallisudelle. On syytä kerrata COINTELPRO:n käyttämiä tekniikoita. Sekä kontaktihenkilöiden että väärien poliittisten mielipiteiden omaavien tapauksessa “ulkovaltojen” vaikutuksen ajateltiin oikeuttavan sotilastyyliset vastatiedusteluohjelmat, joilla häiritä ja neutraloida näitä ryhmiä. Näiden “ulkovaltojen” “Maan ulkopuolinen” luonne, avarusolennot, eivät nähtävästi muutaneet vastatiedustelun sekä “kontaktihenkilöihin” että väärien poliittisten mielipiteiden kannattajiin käyttämien menetelmien luonnetta. Molemmissa tapauksissa näiden ryhmien aktiviteteja pidettiin uhkana USA:n kansallisele turvallisuudelle.

Oli kaksi merkittävää eroa siinä miten COINTELPRO toimi väärien poliittisten mielipiteiden kannattajia ja kontaktihenkilöitä vastaan. Ensimäinen oli, että vaika tiedusteluagenteja briiffattiinkin “ulkovaltojen” vaikutuksesta poliittiseen toimintan, on epätodennäköistä että he saivat tällaista briiffausta kontaktihenkilöiden tapauksessa. Toiseksi, vaika COINTELPRO väärien poliittisten mielipideiden kannattajien tapauksessa paljastui ja ilmeisesti lopetettiin vuonna 1971, COINTELPRO kontaktihenkilöitä vastaan ei koskaan paljastunut. Se lähes varmasti jatku nykypäivänä.

Vuonna 1975 USA:n senaatin komitea, jota johti senaattori Frank Church, tutki COINTELPROn menetelmiä ja kohteita, ja julkaisi yksityiskohtaisen raportin vuonna 1976. [32] Churchun komitea kuvaa COINTELPRO:ta seuraavasti:

COINTELPRO on FBI:n akronyymi sarjalle salaisia toimenpideohjelmia, jotka on suunnattu kotimaan ryhmiä vastaan. Näissä ohjelmissa Virasto teki muutakin kuin keräsi tiedustelutietoa, ja siirtyi suorittaman salaisia toimenpiteitä ”disruptoidakseen” ja ”neutraloidakseen” kohderyhmiä ja henkilöitä. Tekniikat otettiin käyttöön selaisinan sodan aikaisesta vastatiedustelusta… [33]

Vastatiedustelu, siten kuin Churchin komitea sen märittelee, koostuu “niistä tiedustelupalvelun toimista joiden tarkoitus on suojella sen oma turvallisuutta ja hyökätä vihamielisiä tiedusteluoperaatioita kohtaan.” [34] Komitea kuvasi miten “tiettyjä Viraston tekniikoita, joita oltiin käytetty vihamielisiä ulkovaltojen agentteja vastaan, käytettiin kotimaisia uhkia vastaan, joiden koettiin uhkaavan vakiintunutta poliittista ja yhteiskunnallista järjestystä.” [35] Komitea kuvasi COINTELPRO:ta sarjaksi salaisia toimenpiteitä, joita toteutettiin Amerikan kansalaisia vastaan, ja se oli osa “rankkaa, kovaa ja likaista peliä” FBI:n johtaja William Sullivanin mukaan. [36] Komitea sai kuulla, että: “Ryhmiä ja henkilöitä on ahdisteltu ja häiritty johtuen heidän politisista mielipiteistään tai heidän elämäntyylistään…” [37]

Komitean mielestä COINTELPRO oli “suunnattu eri rotujen edustajien ja naisten oikeuksia puolustavia vastaan, väkivallattomuuden ja rotujen välistä harmoniaa äänekkäästi ajavia apostoleja vastan; asemansa vakiinnuttaneita politikkoja vastaan; uskonnollisia ryhmiä vastan; sekä uudenlaista elämäntyyliä ajavia vastaan.” [38] Vuosina 1960-1974 käynnistettin yli 500 tuhatta tutkimusta USA:n valtiota mahdollisesti vastaan olevista henkilöistä, mutta yhtään syytteitä ei koskaan nostettu vedoten mihinkään lakiin jotka käsittelivät vallankaapausta tai USA:n hallinnon syrjäyttämistä. [39] Komitea ryhmiteli COINTELPRO:n toimenpiteet seuraavasti:

1. Yleiset yritykset mustamaalata;
2. Median manipulointi;
3. Valtion politiikkaa tai kansan käsityksiä koskettavan datan vääristely;
4. Ensimmäisen perustuslain lisäyksen takaamien oikeuksien ”höllentäminen” sekä
5. Vapaan ideoiden vaihdannan estäminen. [40]

Komitean mielestä: “Tiedustelupalvelujen viranomaiset tunnustivat, että tiety aktiviteetit olivat laittomia, .. [ja] että laki, ja Perustuslaki yksinkertaisesti sivuutettiin.” [41] Mikä järkyttävämpää, Churchin komitea totesi, että “Julmia ja ruokottomia taktiikoita on käytetty.” [42]

Churchin komitea ei puhunut COINTELPRO:sta suhteessa UFO-kysymykseen tai kontaktihenkilöiden väitteisiin. Huolimatta asiaan liittyvästä hiljaisuudesta, todisteet selvästi osoittavat siihen, että COINTELPRO:ta käytetään kontaktihenkilöitä vastaan, ja se oli viimeinen hyvin vehkeillyn vastatiedusteluohjelman vaihe, jolla ”disruptoida” ja ”neutralisoida” kontaktihenkilöliike. Kuten aiemmista Van Tasselin ja Adamskin väitteistä käy ilmi, kontaktihenkilöiden väitteet, jotka koskevat eri sosioekonomisia ja sotilaallisia päätöksiä koskien Maan ulkopuolista elämää, nähtiin suorana uhkana USA:n kansalliselle turvallisuudelle.

Täysi sen uhan luonne, jonka Maan ulkopuolisen elämän todellisuus ja teknologiat aiheuttavat, kävi elävästi selväksi vuoden 1961 Brookings Instituten raportista, jonka NASA oli antanut USA:n kongressin puolesta toimeksi. Otsikolla “Ehdotetut tutkimukset rauhallisen avaruustoiminnan vaikutuksista ihmisten asioihin” Brookings Instituten raportti keskusteli Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksista sekä ‘artifakteista’ joita löydettäisiin läheisiltä planeetoilta. Raportti kuvasi yhteiskunnan arvaamattomia reaktioita sellaiseen löydökseen:

 Todisteita [Maan ulkopuolisesta] elämästä voidaan löytää myös artifakteista, joita on jäänyt Kuuhun tai muille planeetoille. Tämän vaikutukset asenteisiin ja arvoihin ovat arvaamattomia, mutta ne vaihtelisivat huomattavasti eri kulttuureissa ja monimutkaisten yhteiskuntien ryhmien välillä; kriittinen tekijä olisi meidän ja muitten olentojen välisen kommunikaation luonne. [43]

Raportin mukaan kontaktista teknologisesti kehittyneempiin Maan ulkopuolisiin yhteisöihin voisi syntyä tuhoisia yhteiskunnallisia vaikutuksia:

Antropologiset havainnot sisältävät monia esimerkkejä yhteiskunnista, jotka tietävät paikkansa universumissa, mutta jotka ovat hajonneet kun ne ovat joutuneet käsittelemään aiemmin tuntematonta yhteiskuntaa, jolla on erilaisia ideoita ja eri elämäntyylejä; toiset jotka selvisivät sellaisesta kokemuksesta tekivät sen yleensä maksamalla hinnan omien arvojensa ja käyttäytymisensä muutoksena. [44]

Brookingsin raportti esitti mahdollisuuden jättää kertomatta mistään Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuudesta tai artifakteista kansallisen turvallisuuden nimissä: “Miten sellainen infromaatio, missä olosuhteissa, voitiaisiin esittää tai vetää pois kansalta?” [45] Tämän johdosta on selvää, että virallinen pelko yhteiskunnan vasteista mihinkään viralliseen julkistukseen Maan ulkopuolisesta elämästä on suuri kansallisen turvallisuuden huoli. Oltiin löydetty COINTELPRO:n kontaktihenkilöiden vastaiseen käyttöön oikeuttava selitys.

Eräs COINTELPRO:n yleisimmistä käyttämistä taktiikoista oli häiritä väärän poliittisen mielipiteen omaavia ryhmiä luomalla hajaannusta ja epäilyä heidän tukijoidensa keskuuteen. COINTELPRO:n ‘Galactisessa’ versiossa hajaannus syntyi asettamalla vastakkain ne jotka hyväksyivät Maan ulkopuolisesta todellisuudesta kertovan todistusaineiston. Hajaannus puhtaan tieteellisen lähetymistavan UFO-asiaan valinneiden ja kontaktihenkilöiden todistuksia tukevien välillä oli COINTELPRO:n operatiivien kierosti vehkeilemä. Voitto saavutettaisiin vakuuttelemalla teknisesti suuntautuneemmille puhtaan tieteelisen maailmankuvan tukijoille, että kontaktihenkilöliike aiheuttaisi “vakavammille” tutkijoille heidän maineensa tahraantumista. Tieteellisen lähestymistavan tukijoiden vakuuttelemiseksi siitä, että heidän pyrkimyksensä kantaisivat hedelmää, käynnistettiin ilmavoimien virallinen tutkimus vuonna 1952. Project Blue Book ei ollut paljoa muuta kuin ilmavoimien PR-harjoitus jolla vakuutellaan kansalle ja UFO-tutkijoille, että se käsitteli UFO-raportteja vakavasti. Todellisuudessa Project Blue Book ei tarjonnut vakaville UFO-tutkijoille paljoakaan tukea ja pääosin se toimi elimenä jolla laimentaa julkinen kiinnostus UFO-raportteja kohtaan.[46]

Eräs Project Blue Bookin pääasiallisista funktioista oli toteuttaa ensimmäinen Durant’n raportin “koulutusohjelman” toimista. Se “kouluttaisi” kansaa siitä miten asianmukaisesti arvioida UFO-dataa tavoilla, jotka laimentaisivat kansan ja median kiinnostuksen sellaisia raportteja kohtaan. Lyhyesti Project Blue Book oli keskeinen osa salaista psykologista operaatiota jolla vakuuteltiin kansaa ja mediaa siitä, että UFO-raportit eivät olleet tärkeitä, eikä maksanut vaivaa pohtia niitä. Yhtä kaikki, Project Blue Bookin asema virallisena ilmavoimien tutkimuksena rohkaisi UFO-tutkijoita siitä, että huolelliset ja riittävät menetelmät ja tutkimus lopulta kantaisi hedelmää. Sellaiset toiveet lytättiin vuoden 1969 Condonin komitean loppuraportissa, joka julkisesti lakkautti ilmavoimien tutkimukset ja Project Blue Bookin.

Toinen pääasialline Project Blue Bookin funktio oli neutralisoida kontaktihenkilöliike kuvaamalla henkilökohtaiset kontaktikertomukset avaruusolentojen kanssa epätieteellisinä. Esittämällä erittäin näkyvästi julkisen tutkimuksen, Project Blue Book tarjosi tarpeellisen ‘koulutuksen’ tieteelliselle tutkimukselle joka systemaattisesti sulkisi pois kontaktiraportteja. UFO-tutkijat rohkaistuisivat hyökkäämään kontaktiraportteja vastaan epätieteellisinä, harhaluuloille tai petkutukselle alttiina sekä loukkaavana ‘vakavalle’ UFO-tutkimukselle. Johtavien UFO-tutkijoiden kuten J. Allen Hynek, joka oli entinen Project Blue Bookin konsultti, lausunnottarjoavat todisteita siitä että sellainen prosessi oikeasti oli olemassa. Kirjassa, jonka tarkoitus on esittää UFO-tutkimuksen tieteellinen perusta, tri. J. Allen Hynek sivuutti kontaktihenkilöiden kertomukset, joita hän piti “pseudouskonnollisina fanaatikkoina” joilla oli  “vähäinen uskottavuus”:

Minun tulee painottaa sitä, että kontaktiraportteja ei luokitella Kolmannen asteen kohtaamisiksi. Se on valitettavaa, vähintäänkin, että raportit sellaisista kuten nämä ovat saattaneet koko UFO-ongelman naurunalaiseksi tiedeyhteisössä ja kansan piirissä, joka pitää yllä suosittua kuvaa “pienistä vihreistä miehistä” ja fiktionaalista ilmapiiriä tuon aihepiirin aspektin ympärillä. [47]

Kuten Hynekin lausunnoista käy ilmi, UFO-tutkijat hyökkäsivät kontaktiraporttien kimppuun suurella vimmalla purkaakseen sen mitä he pitivät suurena haasteena vakavalle julkiselle UFO-raporttien tarkastelulle. Rohkaisemalla UFO-tutkijoita siitä, että puhtaan tieteellinen lähestymistapa johtaisi siihen että totuus UFOista ja avaruusolennoista lopulta tehtäisiin julkiseksi, Galaktinen COINTELPRO onnistui luomaan suuren skisman niiden keskuudessa, jotka hyväksyivät todellisuuden UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä. 1960-luvun loppuun mennessä kontaktiliike oli niin läpikotaisin debunkattu ja mustamaalattu UFO-tutkijoiden suulla, että COINTELPROn ei enää tarvinnut jatkaa Project Blue Bookia. UFO-tutkijoista oli tullut tietämättään tiedustelupalveluiden käsikassara, joka salaa toteutti erilaisia psykologisia ohjelmia joista Galaktinen COINTELPRO koostui.

Galaktisella COINTELPRO:lla oli myös pahantahtoisempi puolensa, kun puhutaan niistä “julmista ja ruokottomista taktiikoista joita on käytetty” kontaktihenkilöitä vastaan, jotka sivusivat vääriä poliittisia mielipiteitä kannattavia vastaan käytettyjä menetelmiä. [48] Mystinen Miehet Mustissa (Men In Black, MIB) -ilmiö on useiden tutkijoiden kuvaama, jotka saivat selville, että henkilöitä, joilla oli kokemuksia avaruusolennoista, usein uhkaili ja ahdisteli hyvin pukeutuneet miehet mustissa liikemiesvaatteissa, jotka antoivat kuvan siitä että he olisivat julkisia virkamiehiä. Todisteita siitä, että eliittitiedusteluryhmille on annettu toimeksi uhkailla, häiritä ja jopa “neutraloida” kontaktihenkilöitä tai muita joilla on suoria kokemuksia avaruusolennoista tai heidän teknologiastaan, löytyy vuodetussa dokumentissa, jota useat veteraanitutkijat pitävät aitona. [49] Special Operations Manualissa lukee:

Jos mitenkään mahdollista, silminnäkijöitä pidetään hiljaisina kunnes on määritetty se mitä he tietävät ja mikä heidän mukanaolonsa laajuus on. Silminnäkijöitä tulee patistaa olemaan puhumatta siitä mitä he ovat nähneet, ja uhkailu voi olla tarpeen heidän yhteistyönsä varmistamiseksi. [50]

USA:n ilmavoimat on myös tehnyt tutkimuksia, jotka liittyivät huoleen siitä että MIB:t ovat imitoineet ilmavoimien upseereita. Maaliskuun 1. päivän 1967 muistiossa, jonka on valmistellut pääesikunnan varajohtaja, kuvataan tapauksia joissa siviileihin on ottanut yhteyttä henkilöt, jotka väittävät olevansa NORADin jäseniä ja vaatineensa silminnäkijöillä hallussaan olevia todisteita. [51]

MIB:n hämäräperäiset operaatiot ja SOM1-01 -dokumentti viittaavat siihen, että he ovat osa vastatiedustelun “pakottavaa” siipeä, joka koostuu FBI:sta, ilmavoimien OSI:sta, laivaston tiedustelupalvelusta ja jopa CIA:sta. On erittäin mahdollista, että MIB liittyy vieläkin salaisempiin virastoihin kuten National Security Agency (NSA) ja National Reconnaissance Office (NRO), joilla on korkeammat turvallisuusluokitukset käsitellä todisteita Maan ulkopuolisesta elämästä. [52]

Tämän seurauksena tiedustelupalveluilla on nokkimisjärjestys Galaktisessa COINTELPRO:ssa, jossa jokainen suorittaa omaa tehtäväänsä. FBI:n, ilmavoimien OSI:n (sekä muiden armeijan haarojen yksiköiden kuten laivaston ONI:n) leivistä otetut agentit olivat pääosin mukana tiedustelutiedon keräämisessä ja läheisesti kontaktihenkilöiden aktiviteettien valvonnassa, kuten käy ilmi tietopyynnöillä saaduista dokumenteista. CIA oli mukana koordinoidussa debunkkauksessa ja mustamaalaamisessa, joka oli osoitettu kontaktihenkilöitä vastaan Durant’n raportin ehdottaman koulutusohjelman avulla. NSA ja NRO ovat mukana seuraamassa kommunikaatiota ja interaktioita Maan ulkopuolisen elämän kanssa, ja heillä on tiimejä joilla vetää pois julkiseksi tehtyä todistusaineistoa ja häiritä kontaktihenkilöitä hiljaiseksi. Galaktinen COINTELPRO voi näin minimoida avaruusolentoja koskevan informaation, joita eri tiedustelupalveluilla on, kun agentteja käskettiin toteuttamaan erikoistehtäviä. Kaikkein eniten ulkona Maan ulkopuolisia asioita koskevista tiedustelupiireistä oli FBI. Toisaalta NSA ja NRO vaikuttivat olevan eniten piirin sisällä johtuen heidän toteuttamistaan avaruusolentojen valvontatoimista sähköisillä valvontalaitteilla ja satelliittikuvilla. Armeijan tiedustelupalvelut vaikuttivat olevan sivuroolissa, jossa he tukivat Galaktista COINTELPRO:ta ilman että he saivat pääsyä kaikkeen informaatioon koskien Maan ulkopuolista elämää ja projekteja. Tämä käy ilmi kun vara-amiraali Tom Wilson, pääesikunnan tiedustelupäällikön (J-2), vuonna 1998 oli jätetty ilmeisesti pois Maan ulkopuolisia projekteja koskevien tietojen jakelusta. [53]

Loppusanat

Galaktisen COINTELPROn kontaktihenkilöitä vastaan tarkoitus on minimoida ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen ilmentämä uhka niille päätöksillle, jotka on tehty salaa valituissa komiteoissa koskettaen Maan ulkopuolista elämää ja teknologioita. Pääasiallinen avaruusolentojen uhka oli se, että kontaktihenkilöt onnistuisivat vakuuttamaan suuren osan Amerikkaa ja globaalia populaatiota muuttamaan politiikkaa suuresti valmisteltaessa ihmiskuntaa galaktisen yhteisön jäseneksi. Sellainen politiikan muutos on tulkittu olevan suora uhka kansalliselle turvallisuudelle USA:n ja muiden maiden taholta, jotka ovat saaneet briiffauksia Maan ulkopuolisen elämän olemassaolosta. Galaktinen COINTELPRO käsittää kolme vaihetta, jotka kulminoituvat kattavaan vastatiedusteluohjelmaan, jolla neutralisoida ja disruptoida kontaktiliikkeen uhkia. Ensimmäinen on FBI:n vetämä  valvontaohjelma, joka läheisesti monitoroi kontaktihenkilöiden julkisia luentoja, interaktioita ja kommunikaatioita. Tietopyyntöjen kautta saadut dokumentit ovat vahvistaneet, että FBI harjoitti laajaa tunnettujen  kontaktihenkilöiden valvontaa, ja työskenteli muiden tiedustelupalveluiden kuten ilmavoimien OSI:n kanssa.

Toinen vaihe Galaktisessa COINTELPRO:ssa oli debunkkaus- ja mustamaalausohjelma, jota CIA salaa veti, joka kutsui koolle Robertsonin paneelin ja joka julkaisi Durant’n raportin vuonna 1953. Sen tärkein löydös vastatiedusteluohjelmille oli oikeuttaa koulutusohjelma, joka sisälsi kansan ‘kouluttamista’ ja silminnäkijöiden kertomusten “debunkkaamista”, mukaanlukien kontaktihenkilöiden, sillä perusteella että ne olivat uhka kansalliselle turvallisuudelle koska kansan uskoa UFOihin saattaisivat vihollisvaltiot käyttää hyväkseen. Huolimatta kontaktihenkilöiden väitteiden meriitistä tämä tarkoitti, että todistet ja lausunnot debunkattaisiin ja mustamaalattaisiin kansallisen turvallisuuden nimissä. Tiedusteluammattilaiset joutuivat ei-niin-kadehdittavaan hommaan debunkata ja mustamaalata niitä, joilla heidän mielestään oli yksityisesti todettu olevan aitoja kokemuksia. FBI:n dokumentista käy ilmi, että FBI:n agentit ja tietolähteet olivat aktiivisessa roolissa nimekkäiden kontaktihenkilöiden mustamaalauksessa osana kontaktihenkilöitä vastaan luotua CIA:n psykologisen sodankäynnin ohjelmaa. Galaktisen COINTELPRO:n viimeinen vaihe on luoda skismaa niiden välillä, jotka hyväksyvät todisteet Maan ulkopuolisesta elämästä. Ryhmä UFO-tutkijoita, jotka ajavat tieteellistä menetelmää, saivat rohkaisua etäännyttää itsensä kontaktihenkilöiden väitteistä, joita pidettiin epätieteellisinä, ja jotka epätodennäköisesti saiisvat julkista tukea akateemikoilta, byrokraateilta ja kongressiedustajilta. Project Blue Book luotiin rohkaisemaan UFO-tutkijoita pitämään kiinni virheellisestä uskomuksesta, että tiukan tieteellinen metodologia riittäisi kääntämään valtion politiikan jolla salattiin todellisuus Maan ulkopuolisesta elämästä. UFO-tutkijat täten olivat itse eturintamassa vastassa kun kontaktihenkilöiden väitteitä tarkasteltiin vakavasti. Project Blue Bookin tutkimusten avustuksella kansaa koulutettiin siitä minkälaiset UFO-todisteiden kategoriat tulisi tulkita legitiimeiksi. Mikään näistä kategorioista ei sisällä kontaktihenkilöiden väitteitä.

Galaktinen COINTELPRO ei olisi ollut menestys ilman UFO-veteraanitutkijoiden apua, jotka kaikki olivat liian innokkaita sivuuttamaan kontaktihenkilöiden väitteet epätieteellisinä ja alttiina harhaluuloille tai petkutukselle. Sellaiset tutkijat epäonnistuivat pahasti näkemään, että Galaktinen COINTELPRO olisi suunniteltu häiritsemään ja neutralisoimaan kontaktihenkilöiden väitteitä, ja he innokkaasti hyväksyivät viralliset lausunnot, jotka kyseenalaistivat kontaktihenkilöiden lausuntojen todenperäisyyden. Todellakin, se innokkuus millä FUO-tutkijat asemoivat itsensä vakavan tieteellisen UFO-tutkimuksen portinvartijoiksi ja debunkkasivat kontaktihenkiöiden väitteet on mitä traagisin aspekti kuudessa vuosikymmenessä UFO- ja Maan ulkopuolisen elämän tutkimusta.

Toinen keskeinen tekijä Galaktisen COINTELPRO:n menestymisessä tähän päivään mennessä on ollut avaruusolentoihin liittyvän informaation siilouttaminen. Tämä on mahdollistanut tiedustelupalvelujen suorittaa tiettyjä tehtäviä Galaktisessa COINTELPRO:ssa ilman, että agentit saavat koko totuutta kontaktihenkilöiden väitteistä. Kontaktihenkilöiden debunkkaamisen ja mustamaalaamisen onnistumisen on täytynyt riippua siitä uskovatko tiedusteluagentit kontaktihenkilöiden olevan aidosti turvallisuusuhka. Tämän seurauksena Maan ulkopuolisia asioita koskevan tiedon tekeminen saataville vain silloin kun siihen on tarve on varmistanut sen, että vain tietty ryhmä henkilöitä eri tiedustelupalveluista saa briiffauksen yleensäkään.

Tiivistelmä keskeisistä tiedustelupalveluista ja niiden tehtävistä Galaktisessa COINTELPRO:ssa, sekä niiden avaruusolentoja koskettavan informaation tiedonsaantiluokituksesta löytyy taulukosta 1. Taulukko 1. USA:n tiedustelupalvelut ja Galaktinen COINTELPRO

Virasto	Toimenpiteet	Pääsy avaruusolentoinformaatioon
Federal Bureau of Investigations, FBI	Tiedustelutietojen kerääminen, todisteiden piilottaminen ja kontaktihenkilöiden mustamaalaaminen kenttäagenttien avulla.	Ei mitään. FBI:n johtaja Hooverilta evättiin pääsy eikä hänellä ollut kapasiteettia valvoa Maan ulkopuolisia aktiviteetteja.
Air Force Office of Special Investigations, OSI (yhteistyössä muiden armeijan tiedustelupalvelujen kuten Office of Naval Intelligencen kanssa, ONI)	Tiedustelutietojen kerääminen, todisteiden piilottaminen ja kontaktihenkilöiden mustamaalaaminen Project Blue Bookin avulla. Skisman luominen UFO/ET-tutkijoiden keskuuteen.	Osittainen. Armeijan tiedustelupalvelu tarkkailee Maan ulkopuolisia aktiviteetteja, mahdollisia kontaktitapauksia siviilien kanssa, ja välittää tiedon näistä muille virastoille.
Central Intelligence Agency, CIA	Vetää julkista koulutusohjelmaa kouluttamalla kansaa ja debunkkaa kontaktihenkilöiden raportteja. Luo skismaa UFO/ET-tutkijoiden keskuuteen.	Osittainen. Koordinoi virastojen välistä yritystä varmistaa, että avaruusolentoinformaatio ei pääse julkisuuteen.
National Security Agency, NSA & National Reconnaissance Organization, NRO	Tarjoavat tiimit joilla vetää pois todisteet ja häiritä kontaktihenkilöt hiljaisiksi.	Täysi. Tarkkailee Maan ulkopuolista elämää ja sen interaktioita yksityisten kansalaisten ja valtioiden välillä.
Psychological Strategy Board / Operations Coordinating Board (tätä seurannut virasto toimii yhdessä kontrolliryhmän MJ-12 kanssa)	Koordinoi virastojen välisiä salaisia psykologisen sodankäynnin ohjelmia, joilla petkutetaan kansaa Maan ulkopuolisesta elämästä.	Täysi. Sillä on pääsy kaikkeen informaatioon, jota muut tiedustelupalvelut ovat keränneet, jotta voitaisiin kehittää strateginen vastaus avaruusolentojen toiminnalle.

Lopputiivistelmänä monet pioneerinaiset ja -miehet, jotka ovat tarkasti kertoneet fyysisestä kontaktistaan avaruusolentojen kanssa, ovat joutuneet systemaattisen maineen ja uran pilaamisen uhriksi julkisten virkamiesten, massamedian ja UFO-tutkijoiden taholta. Vaikuttaa siltä kuin sellainen lopputulema oli tarkoituksella haluttu saada aikaan virallisella Galaktisella COINTELPRO:lla, joka jatkuu tähän päivään asti. FBI:n lakkauttaman poliittisen COINTELPRO:n vastapainoksi on erittäin todennäköistä, että henkilöt julkisissa viroissa, massamediassa ja UFO-tutkijoiden keskuudessa voivat olla aktiivisia agentteja käynnissä olevalle COINTELPRO:lle, joka on perustettu kontaktihenkilöitä vastaan. Toiveena on, että Galaktisen COINTELPRO:n paljastaminen auttaisi hälventämään jatkuvaa kontaktitodistusten parjaamista, joka on tähän päivään asti estänyt objektiivisesti arvioimasta suoraa fyysistä kohtaamista aaruusolentojen ja yksityisten kansalaisten välillä.

***

Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exopolitics Instituten.

***

Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.

---

Viitteet

[1] Olen kiitollinen Angelika Sareighn Whitecliffille hänen tyylillisistä parannuksistaan tälle artikkelille.

[2] Kts. Michael Salla, “Extraterrestrials Among Us,” Exopolitics Journal 1:4 (2006) 284 -300. Verkossa: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-4.htm

[3] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project,” Scoop Independent News (30 January 2004): http://www.scoop.co.nz/stories/HL0401/S00151.htm

[4] Kts. Michael Salla, “Extraterrestrials Among Us,” Exopolitics Journal 1:4 (2006) 284 -300. Verkossa: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-4.htm

[5] Kts. Nick Redfern, On the Trail of the Saucer Spies (Anomalist Books, 2006).

[6] Kts. FBI:n (FOIA-tietopyynnön) documenttijulkaisu 06/09/1986 koskien J. Edgar Hooverin väitteitä siitä, että FBI:ltä on evätty pääsy talteen noudettuun lentävään lautaseen: http://www.cufon.org/cufon/foia_001.htm .

[7]  Kts. Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 24.

[8]  Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 25.

[9]  Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 23.

[10] George Adamski, Inside the Spaceships (Abelard-Schuman, 1955).

[11] Osittainen arvio Adamskin tapauksesta, jonka on kirjoittanut Lou Zinsstag ja Timothy Good kirjassa George Adamski- The Untold Story (Ceti Publications, 1983).

[12] Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,35.

[13] Lainattu kirjassa Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,36.

[14] Lainattu kirjassa Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,36.

[15] Kts. Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 33.

[16] Tapauksen on kuvannut Timothy Good kirjassa Alien Base: The Evidence for Extraterrestrial Colonization of Earth (Avon Books, 1998) 112.

[17]  Kts. Timothy Good, Alien Base, 135-40.

[18] Kts. Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,39.

[19] Hadley Cantril, The invasion from Mars; a study in the psychology of panic (Princeton University Press, 1940).

[20] Kts. SourceWatch, “Psychological Strategy Board,” http://www.sourcewatch.org/index.php?title=Psychological_Strategy_Board

[21] Kts. Stanton Friedman, TOP Secret/MAJIC: Operation Majestic-12 and the United States Government’s UFO Cover Up (Marlowe and Co., 2005) 50,55.

[22] Kts. ”Majestic Twelve Project, 1st Annual Report, ” Robert and Ryan Woods, eds., Majestic Documents (Wood and Wood Enterprises, 1998) 114. (p. 10). Verkossa: http://209.132.68.98/pdf/mj12_fifthannualreport.pdf

[23] Keskustelua siitä miten “tarve tietää” sovellettiin avaruusolentoinformaatioon, katso Timothy Good, Need to Know: UFOs, the Military, and Intelligence (Pegasus Books, 2007).

[24] “Report of the Meetings of Scientific Advisory Panel on Unidentified Flying Objects Convened by Office of Scientific Intelligence, CIA, Jan 14-18, 1953” (Released November 16, 1978) 1. Verkossa: http://www.ufologie.net/htm/durantreport.htm

[25] “Report of the Meetings of Scientific Advisory Panel on Unidentified Flying Objects,” 15.

[26] “Report of the Meetings of Scientific Advisory Panel on Unidentified Flying Objects,” 19-20.

[27] Lainattu kirjassa Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 39.

[28] Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 38-39.

[29] Keskustelua siitä miten paavi ja CIA liittyvät the National Enquireriin, katso Terry Hansen, The Missing Times (Xlibris Corporation, 2001) 231-46.

[30] Donald Keyhoe, Aliens from Space (Signet, 1973) 198.

[31] Keyhoe, Aliens from Space, 198.

[32] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities together with additional, supplemental, and separate views, April 26 (Legislative Day, April 14), 1976. Verkossa: http://www.icdc.com/~paulwolf/cointelpro/

[33] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book III., sec. I.

[34] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book III., sec. I.

[35] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book III., sec. I.

[36] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book III., sec. D.1.

[37]  USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.

[38] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.2.

[39] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.6.

[40] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.6.

[41] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.4.

[42]  USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.

[43]  Brookingsin raportti, 215. Yleiskatsaus löytyy: http://www.enterprisemission.com/brooking.html

[44]  Brookings Report,  215.

[45]  Brookings Report,  215.

[46] Kuvaus resurssien puutteesta ja vajavaisestailmavoimien tuesta Project Blue Bookille, kts. Edward Ruppelt, The Report on Unidentified Flying Objects (Doubleday, 1956).

[47] Allen Hynek, The UFO Experience: A Scientific Inquiry (Henry Regnery, 1972) 30.

[48]  USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.

[49] Kts. Ryan Wood, Majic Eyes Only: Earth’s Encounters with Extraterrestrial Technology (Wood Enterprises, 2005) 264-67; & Stanton Friedman, TOP Secret/MAJIC, 161-84.

[50] “SOM1-01: Majestic-12 Group Special Operations Manual,” The Majestic Documents, eds. Robert Wood & Ryan Wood (Wood & Wood Enterprises, 1988) [ch. 3.12b.] 165

[51] Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 57.

[52] Kts. Daniel M. Salter, Life with a Cosmos Clearance (Light Technology, 2003) 15-16, 122-23; & Dan Sherman, Above Black: Project Preserve Destiny – Insider Account of Alien Contact and Government Cover Up (OneTeam Publishing, 1998).

[53] Kts. Steven Greer, Hidden Truth Forbidden Knowledge (Crossing Point, Inc., 2006) 158-59.

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal