Avainsana-arkisto: George Adamski

ufologia

’Kerroin sinulle totuuden, en vain kaikkea sitä’

Kommentoi

kirjoittanut Håkan Blomqvist

Otsikossa oleva lainaus amerikkalaiselta kontaktilta George Adamskilta löytyy Glenn Stecklingin kirjasta The U.F.O. Reality – Can Truth Prevail? (s. 145) Se on suurelta osin omaelämäkerta, jossa kerrotaan hänen osallistumisestaan George Adamski Foundationin (GAF) työhön. Glennin monet kokemukset avaruusolentovierailijoiden kanssa ja väitteet heidän toiminnastaan planeetallamme ovat tietysti kiistanalaisia, ja niitä tullaan varmasti kyseenalaistamaan ja kritisoimaan. Tämä ei ole tavallinen UFO-kirja.

Koska George Adamski ja kontaktihenkilöt yleensä ovat niin kiistanalainen aihe, pidän asianmukaisena ja rehellisenä esittää perustavanlaatuisen kannanoton koko aiheesta. Glenn Steckling on hyvä ystäväni, ja olemme käyneet kirjeenvaihtoa useita vuosia. Vaikka olemme eri mieltä monista asioista, hän on tietoinen näkemyksestäni, jonka mukaan George Adamski todella oli yhteydessä avaruusolentoihin. Vaikka katsonkin, että useisiin hänen kokemuksiinsa ja väitteisiinsä on suhtauduttava varauksella.

Glenn Steckling ja minä UFO-Swedenin kenttätutkijaseminaarissa 2018
Glenn Steckling ja minä UFO-Swedenin kenttätutkijaseminaarissa 2018

Tämä Adamskia koskeva tabu tekee minusta tietysti jonkinlaisen harhaoppisen UFO-tutkimusyhteisön harhaoppisten joukossa. Mutta yli 50 vuoden kenttätutkimus, UFO-ilmiön ja erityisesti kontaktihenkilöiden arvoituksen tutkiminen on johtanut seuraavaan johtopäätökseen:

Perustuen sekä empiiriseen todistusaineistoon että esoteerisuuteen paradigmana olen esittänyt teorian, jonka mukaan jotkut 1950-luvun ensimmäisen sukupolven UFO-kontaktihenkilöistä olivat mukana kulttuurisessa ja psykologisessa testissä. Kokeeseen, jonka toteutti ryhmä pitkälle kehittyneitä, hyväntahtoisia avaruusolentoja, maanpäällisiä tai Maan ulkopuolisia. Ryhmä, jolla oli pääsy ”vimana”-teknologiaan. Tähän kokeeseen osallistuivat muun muassa George Adamski, Orfeo Angelucci, Paul Vest, Rosemary Decker, Millen Cooke, George ja Dorris Van Tassel, Daniel Fry sekä Howard Menger.

335-sivuinen The U.F.O. Reality – Can Truth Prevail on jaettu kahteen osaan: 1) Glennin ja hänen vanhempiensa, Fred ja Ingrid Stecklingin, perhehistoria ja heidän yhteytensä George Adamskiin ja säätiöön. 2) Todellisuustarkastelu, joka koostuu osasta UFO-historiaa ja Glennin kriittisestä tarkastelusta UFO-liikettä ja sen virheitä kohtaan, joka perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin ja eri vierailijoiden antamiin tietoihin.

Osio 1 on erittäin arvokas panos UFO-historiaan, sillä se dokumentoi Adamski-liikettä Glenn Stecklingin ja hänen perheensä näkökulmasta. Heidän ensimmäisistä UFO-havainnoistaan Saksassa ja Yhdysvalloissa aina George Adamskin tapaamiseen vuonna 1963. Kokemus, joka muutti Stecklingin perheen elämän ikuisiksi ajoiksi ja johti lopulta siihen, että Fred Stecklingistä tuli George Adamski -säätiön johtaja. Tämä vastuu on vuodesta 1992 lähtien ollut Glenn Stecklingin harteilla, mikä on johtanut lukuisiin puhujavierailuihin konferensseissa ja kokouksissa eri puolilla maailmaa.

Glennin mukaan vierailijat olivat säännöllisesti yhteydessä Stecklingin perheeseen: ”Tällaisilla vierailijoilla on ohjelma, joka muistuttaa hyvin paljon Yhdysvaltain rauhanturvajoukkojen ohjelmaa, jossa heidät sisällytetään yhteiskuntaamme enintään kahdeksi vuodeksi…”. (s. 35) Vierailijat osallistuivat joskus Stecklingin luennoille, kuten vuonna 1981 Saksassa, jolloin Orthon-niminen vierailija istui eturivissä vaaleansinisessä puvussa. ”En osallistunut tuolle matkalle, mutta minun oli määrä tutustua seitsemään muuhun avaruusolentoon ollessani isäni kanssa Frankfurtin UFO-konferenssissa 1989.” (p. 81)

Brittiläinen kirjailija Timothy Good omistaa viimeisimmässä kirjassaan Earth An Alien Enterprise (2013) kokonaisen luvun huhulle, jonka mukaan presidentti Eisenhower olisi tavannut avaruusolentoja vuonna 1954 tai 1955. Huhu, joka on synnyttänyt valtavan määrän outoja tarinoita. Glenn Stecklingin mukaan näin todella tapahtui: ”Keskusteltiin kompromissista, jonka mukaan hallituksemme julkaisisi yleisölle todelliset tiedot avaruusvierailijoista. Vastineeksi saisimme teknologista edistystä, merkittävää etua ja edistystä sivilisaatiollemme. Hallituksemme kieltäytyi.” (p. 31)

Toinen osio sisältää UFO-havaintojen historian lisäksi joitakin hyvin olennaisia kommentteja ja kritiikkiä UFO-yhteisöä kohtaan. Vastaavissa luvuissa annetaan ankaraa selkäsaunaa kemikaalivanoihin uskoville ja sille, että emme koskaan käyneetkään Kuussa. Glenn ei myöskään kannata UFO-paljastusta, joka on saanut ufologit ympäri maailmaa juoksemaan eri hallitusten edustajien ja entisten ”sisäpiiriläisten” tarjoamien porkkanoiden perässä: ”… UFO-paljastus ei tule koskaan tapahtumaan vapaaehtoisesti julkisen painostuksen kautta”. (s. 265) Tässä olen täysin samaa mieltä Glennin kanssa. Tutkijat käyttävät suuria määriä aikaa, rahaa ja energiaa tähän pelleilyyn. Erittäin tehokas tapa saada UFO-tutkimusyhteisö harhautumaan haukkumalla väärää puuta. Todellinen paljastus tulee ihmisiltä.

Suuri osa toisesta osiosta on tietoa siitä, mitä Glenn on kutsunut nimellä ”poikkeava väärän tiedon ohjelma”, jonka CIA ja muut tiedusteluorganisaatiot aloittivat noin vuonna 1961. Täältä löytyy suuri osa abduktiotarinoista, jotka on toteutettu käyttämällä kehittyneitä mielen- ja muistinmuokkausmenetelmiä. Käyttämällä tätä pelko- ja kauhuagendaa ja saamalla ihmiset uskomaan, että sieppaukset ovat pahojen avaruusolentovierailijoiden aiheuttamia, todellinen ja hyväntahtoisten vierailijoiden ohjelma murskattiin tehokkaasti. George Adamski kutsui sitä ”idioottivarmaksi suunnitelmaksi”. (p. 269)

Tämä MILABS-teoria, pienin muunnelmin, saa yhä enemmän hyväksyntää vakavasti otettavien UFO-tutkijoiden, kuten Nick Redfernin ja Tanner Boylen keskuudessa. Teoriaa tutkivat ja dokumentoivat tohtori Helmut Lammer ja Marion Lammer kirjassaan MILABS: Military Mind Control and Alien Abduction (1999). Useiden vuosien tutkimusten perusteella Lammer päätteli, että jotkin sieppaustapaukset saattoivat itse asiassa olla erilaisten sotilastiedustelupalveluiden salaisia kokeita. Huhtikuussa 2011 kirjoitin tohtori Lammerille ja pyysin lisätietoja hänen tutkimuksestaan. Hän kertoi minulle ystävällisesti, että hän oli luopunut kaikesta sieppauksia ja mielenhallintaa koskevasta tutkimuksesta ja että hänen koko arkistonsa oli heitetty pois!

Tämä kysymys on entistäkin tärkeämpi, kun tutkitaan Alisonin, Arizonan Sedonan lähellä sijaitsevalla maatilalla asuvan naisen, sieppauskokemuksia. Nick Redfern dokumentoi tapauksen vuonna 2006 ilmestyneessä kirjassaan On the Trail of the Saucer Spies. (s. 115-117) Alisonin sieppaukset alkavat aina huminasta, sähköjen katoamisesta talosta ja hänen koiriensa muuttumisesta hyvin ahdistuneiksi. Kirkkaat valot ympäröivät huoneen, ja hän on puoliksi tajuttomana tietoinen pienistä olennoista, jotka kuljettavat hänet talon ulkopuolella olevaan pieneen alukseen, jossa häntä tutkitaan ja sitten johdatetaan takaisin taloon. Viidennessä sieppauksessa tapahtuu jotain erikoista. Humiseva ääni loppuu äkillisesti, ja Alison saa hitaasti takaisin normaalit aistit. Pienet harmaat avaruusoliot katoavat, ja sen sijaan hän löytää huoneestaan joukon isoja ja kookkaita miehiä, jotka ovat pukeutuneet mustiin univormuihin. Alisonin mukaan yksi miehistä huutaa mikrofoniin ”mitä tapahtui”. Toinen mies lausuu hänen suuntaansa sanan ”anteeksi”, ja miehet lähtevät pois, eivät avaruusaluksella, vaan merkitsemättömällä mustalla helikopterilla. Epäonnistuivatko heidän psykotroniset laitteensa tällä kertaa?

Olisi tietysti helppo keino syyttää kaikista sieppauksista salaisia (mustia) projekteja ja tiedusteluryhmiä. Ilman pahaa tarkoitusta Glenn Steckling itse asiassa avaa Pandoran lippaan tässä asiassa, kun hän useissa luvuissa ja haastatteluissa toteaa, että on olemassa myös muita kuin hyväntahtoisia vierailijoita, jotka käyttävät hyväkseen pahaa-aavistamattomia uhreja: ”Oikeudenmukaisuuden nimissä, ei-niin-hyväntahtoisten yhteiskuntien ja ”rotujen” (EI lajien) vastakkaiset voimat vierailevat ja ovat olemassa myös planeettamme ulkopuolella.” (s. 49) Kun Anders Liljegren ja minä syyskuussa 2015 söimme illallista entisen CIA:n agentin Jim Semivanin ja hänen vaimonsa Deborah Stokesin kanssa, Jim kertoi meille, että hän ja hänen vaimonsa olivat joutuneet hyvin traumaattisen sieppauksen kaltaisen kokemuksen uhreiksi. Hän mainitsi myös, että useat hänen kollegansa CIA:ssa olivat kohdanneet miehiä mustissa. Jos sieppauksia käyttävät vain tiedusteluryhmät, miksi ahdistella CIA:n henkilökuntaa?

Jos meillä on myös muita kuin hyväntahtoisia vierailijoita, joiden kanssa meidän on selviydyttävä, ja jos salaiset tiedusteluryhmät ovat päätyneet samaan johtopäätökseen, se olisi varmasti hyvä syy salassapitoon. Kuvitelkaa laajalle levinnyttä vainoharhaisuutta ja pelkoa, jonka tällainen paljastaminen minkä tahansa hallituksen taholta aiheuttaisi. Valitettavasti omat tutkimukseni kontaktihenkilöistä ovat itse asiassa vahvistaneet Glennin väitteen. Ruotsalaisten kontaktihenkilöiden Jade Ekströmin ja Richard Höglundin kokemuksiin liittyi ehdottomasti ei-hyväntahtoisia vierailijoita. Tämä on erityisen ilmeistä Höglundin tapauksessa, jossa vierailijat toimivat enemmänkin maailmanlaajuisen rikollisjärjestön kuin planeettojen välisen rauhanturvajoukon tavoin. Richard pelkäsi syvästi vierailijoita, joiden kanssa hän työskenteli useita vuosia. Ehkäpä juuri näiden tunkeilijoiden toiminnasta amerikkalainen kontaktihenkilö Howard Menger sai varoitukseksi tietoja vierailijaystäviltään. Hänelle kerrottiin, että he olivat hyvin vaarallisia ja käyttivät ”kehittynyttä aivoterapiaa”. (From Outer Space To You, s. 143-144).

Lopuksi Glenn paljastaa yhden vierailijoidensa esittämän väitteen, joka, jos se pitää paikkansa, herättäisi varmasti laajaa suosiota yleisön keskuudessa. ”Auringon systeemisten muutosten” ja ”aurinkokunnan hidastuvan syklin” vuoksi voimme odottaa suuria katastrofeja Maapallolla. Siksi ”naapuriplaneettojemme asukkaat” on suurelta osin evakuoitu Alfa Centaurin aurinkokuntaan. Tähän uuteen aurinkokuntaan on myös kuljetettu kaksisataatuhatta halukasta Maan vapaaehtoista. (s. 87) Skenaario, jota on pidettävä varsin dystooppisena visiona planeetallemme ja kulttuurillemme. Toivottavasti tämä ”ennustus” epäonnistuu.

Tässä teoksessa ei selvästikään ole paljon uutta tietoa George Adamskin elämästä, sillä kyseessä on omaelämäkerta. Mutta sivulla 32 Glenn mainitsee erittäin tervetulleen hankkeen. Tämän kirjan jälkeen hän suunnittelee ”tarkkaa ja perusteellista” elämäkertaa George Adamskin elämästä ja historiasta, joka perustuu GAF:n laajan arkiston asiakirjoihin. Sitä kannattaa varmasti odottaa.

Ufojen arvoitus on kuin kiinalaiset laatikot. Suurin osa tieteellisesti suuntautuneista UFO-tutkijoista avaa vain laatikot yksi ja kaksi. Glenn Stecklingin erittäin kiehtova kirja on älyllinen haaste kaikille ufotutkijoille uskaltaa avata laatikko kolme ja neljä.

 

Artikkelin julkaissut ufoarchives.blogspot.com

Eksopolitiikka

Esittivätkö saksalaiset astronautit venuslaisia Adamskin tapaamisessa?

Kommentoi

Kirjoittanut Michael Salla

Ensimmäisessä osassa otettiin esiin mahdollisuus, että George Adamskille oltaisiin uskoteltu, että hänen joulukuussa 1952 tapaamansa Orthon oli tullut lentävällä lautasella Venukselta. Adamskin vuoden 1952 kontaktitapauksessa on useita aspekteja, jotka vievät meidät kohti päätelmää, että Orthon olisi ollut osa saksalaisten salaista avaruusohjelmaa ja/tai kytköksissä avaruusolentojen liittoon, joka oli aktiivisesti auttanut natsi-Saksaa toisen maailmansodan aikaan.

Lentävät lautaset, joita Adamski oli valokuvannut, läheisesti muistuttivat Haunebun antigravitaatioalusta, jonka väitetään kehitetyn Natsi-Saksassa.

Tarkat Haunebu-aluksen speksit olivat SS-natsien tiedoissa, jotka Vladimir Terziski on julkaissut ensimmäisenä, insinööri ja entinen Bulgarian tiedeakatemian tiedemies. Natsitiedot julkaistiin Varsovan sopimuksen rikkouduttua helmikuun 25. päivä 1991, ja ne kulkeutuivat Terziskin haltuun sen jälkeen kun hän oli muuttanut USA:n vuonna 1984.

Alla on vertailtu vuoden 1943 Haunebu II -lautasaluksen designia, jonka natsien SS-joukot kehittivät sotaa varten, sekä Adamskin joulukuussa 1952 valokuvaamaa partioalusta.

 

Huomaa, että tärkein ero on, että natsien aluksessa oli jonkinlainen tykki, joka merkitsi pyrkimystä aseistaa lentävä lautanen sotaa varten. Vuonna 1950 ilmestyi artikkeleita sanomalehtiin ympäri maailman, jotka lainasivat haastatteluja nimekkäiden Italian ja Saksan tieteentekijöiltä, jotka vahvistivat että akselivallat olivat tehneet yhteistyötä aseistaakseen lentäviä lautasia.

Vuoden 1943 Haunebu-aluksen kokoonpano on niin samankaltainen Adamskin vuoden 1952 kuvan kanssa, että josko se ei olisikaan saman tyyppinen alus, niin kuka hyvänsä sen sitten onkin suunnitellut on ollut samanlaisella kehitysasteella kuin saksalaiset 1940-luvun puolivälissä.

Jos Orthon kuitenkin oli Venukselta, ja osa planeettainvälistä liittoa josta Zirger puhuu kirjassaan We Are Here: Visitors without a Passport (2017), niin miten ensimmäinen natsien lentävien lautasten sukupolvi voi olla melkein identtinen verrattuna siihen alukseen, joka on paljon teknologisesti edistyneemmällä planeettainvälisellä yhteiskunnalla?

Eräs selitys tälle on, että avaruusolennot antoivat aluksen natseille, jotta se voitaisiin takaisinmallintaa. Tätä ajatusta tukee entisen ilmailualan insinöörin William Tompkinsin tiedot, joka sanoo, että Yhdysvaltain laivaston vakoojat olivat raportoineet laivaston ilmatukikohdassa 1942-1946 pidetyissä salaisissa briiffauksissa San Diegossa, että saksalaiset olivat saaneet yli kymmenen erilaista toimivaa antigravitaatioaluksen mallia.

Natsit yrittivät vimmatusti takaisinmallintaa näitä sotaa varten, mutta lopulta eivät siinä onnistuneet, mitä heidän Euroopan ohjelmiinsa tulee.

Tompkinsin informaatio auttaa meitä ymmärtämään, että vuoden 1943 Haunebu II -piirustukset olivat natsien yritys aseistaa antigravitaatiolla toimiva lentävä lautanen, minkä avaruusolentoliittolaiset olivat antaneet Hitlerin kolmannelle valtakunnalle salaisen sopimuksen nojalla.

Orthon voikin siis olla vain esittänyt olevansa Venukselta, jotta hän salaisi saksalaisen avaruusohjelman olemassaolon, joka oli jäänyt toimintaan toisen maailmansodan jälkeen.

Orthon viesti Adamskille sanattomasti käsimerkein vuoden 1952 Desert Centerin kohtaamisessa. Adamski selitti luennolla, että Orthon “puhui lähinnä omituista murretta, jota Adamski ei ymmärtänyt” (We Are Here, Kindle-versio, s. 903 / 5403).

Oliko “omituinen murre” saksaa, jonka, niinkuin  ensimmäisessä osassa mainittiin, Reinhold Schmidt tunnisti avaruusalusten matkaajien puheeksi hänen vuoden 1957 kontaktikokemuksessaan. Schmidtilla oli saksalaistaustaa ja hän oli opiskellut saksaa myös koulussa, mutta Adamski ei kyennyt tunnistamaan saksalaismurteita. Hän oli puolalais-amerikkalainen.

Adamski on saattanut myös tietää, että Orthon puhui saksaa, mutta hänen ei annettu julkisesti paljastaa tätä kansallisen turvallisuuden syistä.

On pitkään huhuttu, että hänen kontaktikokemuksiensa jälkeen Adamski salaa lennätettiin Kaliforniasta Pentagoniin ilmavoimien koneella, jossa häntä briiffattiin hänen kontakteistaan. Toukokuussa 2009 julkaistiin harvinainen video, jossa oli silminnäkijöiden haastatteluja, jotka tiesivät Adamskista ja hänen salaisista briiffauksistaan Pentagonissa.

Silminnäkijät vahvistivat, että Adamskilla oli armeijan henkilötietokortti, jolla hän pääsi Pentagoniin. Armeijan henkilökortin oli omin silmin nähnyt useampi ihminen, jotka olivat työskennelleet puolustusministeriössä eri pesteissä.

Silminnäkijöiden joukossa oli William Sherwood, joka aiemmin oli työskennellyt Yhdysvaltain armeijan varusvarastolla ja hänellä oli oma passinsa varastolle. Sherwood näki Adamskin passin ja vahvisti sen aitouden.

Sherwoodin ja muiden todistukset antavat uskottavuutta huhuille siitä, että Adamski oli kuin olikin salaa saanut briiffausta Pentagonissa hänen kontakteistaan.

Vuonna 1952 Pentagon tiesi, että Saksan avaruusohjelma oli jäänyt toimintaan toisen maailmansodan jälkeen ja aloittanut toiminnan Amerikan mantereella. Korkea-arvoiset Pentagonin upseerit halusivat pitää tämän salassa. Tämän seurauksena on erittäin mahdollista, että Adamskille sanottiin, että hän ei saisi kertoa Orthonin puhuneen saksaa, jotta kansalle ei kerrottaisi totuutta.

On mahdollista, että Orthon oli osa Saksan salaista avaruusohjelmaa, joka toimi Etelänapamantereelta käsin, jota pyöritettiin Amerikan maaperällä. Tämä mahdollisuus on vieläkin todennäköisempi kun otetaan huomioon vuoden 1952 Washingtonin ylilennot. Tämä tapahtui ainoastaan kuukausia ennen Adamskin kohtaamista Orthonin kanssa.

(Jatkuu osassa III, klikkaa tästä lukeaksesi ensimmäinen osa)

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.org

Eksopolitiikka

Tulivatko Venuksen avaruusolennot tapaamaan ihmisiä vuonna 1952?

Kommentoi

Kirjoittanut Michael Salla

Ranskalaistutkija Michel Zirger on kirjoittanut yksityiskohtaisen kirjan, joka kuvaa George Adamskin kohtaamisia väitettyjen Venukselta tulleiden avaruusolentojen kanssa. Kirjassa We Are Here: Visitors without a Passport (2017), Zirger esittää hyvän yleiskuvan valokuvilla ja todistuksilla, jotka tukevat Adamskin kuuluisaa marraskuun 20. päivän 1952 kohtaamista Desert Centerin lähellä Kaliforniassa. Zirger huomauttaa, että Adamskin kohtaaminen oli ensimmäinen dokumentoitu kontaktitapaus, jossa lentävää lautasta oli ohjannut matkustaja, jonka laajalti uskotaan olevan tullut Venukselta.

Kuusi silminnäkijää näki UFO-aluksen Adamskin kohtaamisen päivänä. Ensimmäinen oli suuri sikarinmuotoinen alus, joka lensi ilmassa, ja toinen oli pienempi lautasmainen partioalus, joka laskeutui. Partioaluksesta tuli ulos matkustaja, joka tapasi Adamskin. Hän väitti olevansa nimeltään Orthon ja tulevan Venukselta.

Kirjassaan Zirger on ottanut mukaan digitaalisesti ehostettuja kopioita alkuperäisistä Adamskin kohtaamisesta otetuista valokuvista, joissa näkyy sekä partioalus leijailemassa ennen laskeutumistaan että matkustaja, joka tuli ulos. Valokuvat on käsitellyt tanskalainen taiteilija Rene Erik Olsen, joka on tuonut Desert Landingin valokuvat saataville verkkosivuilleen.

(C) Rene Erik Olsen 2017

Seuraavassa valokuvassa on Orthonin hahmo, joka kävelee laskeutuneelta alukselta Adamskia kohti. Keskustelu ja lähikuvat ovat saatavilla kirjassa We Are Here.

Kuusi Adamskin lähikohtaamisen silminnäkijää allekirjoittivat valaehtoisen todistuksen, jossa he tukevat Adamskin tapahtumakuvausta, joka julkaistiin tämän jälkeen vuonna 1953 hänen ja Desmond Leslien kirjoittamassa kirjassa The Flying Saucers Have Landed. Zirger lainaa erästä silminnäkijää, George Hunt Williamsonia, joka todistettavasti sanoi luennollaan näin:

Haluaisin tässä sanoa, että kokemus niinkuin George Adamski on kertonut kirjassa Flying Saucers Have Landed, jossa minä ja vaimoni sekä muutama ystävämme olimme silminnäkijöinä tapahtumalle, tapahtui juuri niinkuin Adamski kuvaa kirjassa: näimme suuren aluksen, ja sitten kiikareilla näimme muita tapahtumia mailin päässä aavikolla… Me näimme Adamskin puhuvan jollekulle… etäältä. Me näimme suuren aluksen. Me näimme siitä tulevia valon välähdyksiä, jotka myöhemmin osoittautuivat olevan pienempi alus, joka oli tullut suuremmasta. Me näimme suuren aukon isommassa aluksessa, josta partioalus oli tullut… Me näimme pienemmän aluksen leijailemassa [katso kuva pienien kukkuloiden juurelta jossa Adamski seisoo]. (Kirjan Kindle-versio 5203-10)

Huolimatta uskottavasta näytöstä, Adamskin vuoden 1952 kohtaaminen debunkattiin laajalti. Zirger puhuu siitä miten Adamskin Desert Centerin laskeutumisen todisteet sivuutettiin, naurettiin maanrakoon tai vääristeltiin tuon ajan tieteentekijöiden keskuudessa. Heihin kuului mm. tri. Donald Menzel, tri. Jacques Vallee ja tri. Carl Sagan.

Useimmat UFO-tutkijat ovat sen jälkeen sivuuttaneet Adamskin huijarina, huolimatta uskottavasta näytöstä, joka sanoo toista. Adamskin kuvia lentävästä lautasesta ja sikarialuksesta 1950-luvulta ei koskaan ole täysin todistettu väärennöksiksi.

Adamski uskoi, että olento joka partioaluksesta tuli ulos vuonna 1952 oli Venukselta. Zirger pohtii Adamskin uskomuksen paikkansapitävyyttä tieteellisen datan valossa, jota on tullut esiin Venuksesta: elinkelvoton ilmakehä jossa liian suuret lämpötilat (462°C; 863° F) ja murskaava ilmakehän paine (92 kertaa Maapallon ilmanpaine).

Zirger käsittelee useita mahdollisuuksia sille miten avaruusolennot saattaisivat asua Venuksella. Hän esittää, että NASA on saattanut valehdella Venuksen elinkelvottomista oloista. Toinen mahdollisuus on, että avaruusolennot ovat rakentaneet sinne pelkän tukikohdan, ja ne ovat tulleet muualta galaksista.

Eräs toinen mahdollisuus on, että avaruusolennot elävät Venuksen pinnan alla, joka on mahdollista tieteellisen tutkimuksen valossa. Hän viittaa Sean McMahoniin, joka johti tieteellistä tiimiä Aberdeenin yliopistossa, joka väitti että elämä on saattanut kehittyä planeetan sisällä, kaukana pinnasta:

Kivisten planeettojen ja kuiden pinnat, jotka me tiedämme, eivät ole mitenkään Maapallon kaltaisia. Ne tyypillisesti ovat kylmiä ja asumattomia ja niissä ei ole minkäänlaista ilmakehää tai erittäin ohut ja jopa syövyttävä ilmakehä. Pinnan alle meno suojelee monilta epämiellyttäviltä olosuhteilta. Joten pinnanalainen asuttava alue voi osoittautua erittäin tärkeäksi. Maapallo saattaa olla jopa epätavallinen kun sillä on elämää pinnallaan.

Zirger vaikuttaa olevan “New Age”-selityksen kannalla, jossa korkeasti kehittynyt sivilisaatio, joka on “ylösnoussut” korkeammalle ulottuvuustasolle, on olemassa tänä päivänä Venuksen pinnan alla. Hän esittää, että Venuksen pinnalla nykypäivänä voi olla vain muutamia jäänteitä muinaisesta sivilisaatiosta, joka joskus kukoisti planeetan pinnalla.

Zirger lainaa lukuisia esoteerisia tekstejä ja lähteitä, jotka tukevat ideaa siitä, että Venuksella on kehittynyt sivilisaatio, mutta joka on piilossa moderneilta teleskoopeilta ja luotaimilta joita eri avaruusvirastot ovat lähettäneet. Esimerkkinä hän viittaa vuoden 1899 kirjaan A Dweller of Two planets:

Mikään teleskooppi ei tule koskaan paljastamaan Venukselta elämää: ei sillä etteikö sitä olisi siellä, vaan koska sen muodot ovat Yhtä Substanssia, johon vaikuttaa useat voimat, jotka tekevät siitä maallisille silmille näkymätöntä.”

Useat kontaktihenkilöt ovat väittäneet kohdanneensa venuslaisia jotka ovat tulleet planeetan sisältä, kaukaa telekooppien ja avaruusluotaimien saavuttamattomista. Näihin kuuluu Frank Stranges, kirjan Stranger at the Pentagon kirjoittaja.

Vähän tuoreemmalti salaisen avaruusohjelman sisäpiiriläinen Corey Goode väittää, että hänet vietiin Venukselle, jossa hän näki joitain muinaisia rakenteita, joita hän kutsuu “rakentajarotujen teknologiaksi” planeetan pinnalla.

[M]e matkasimme Venukselle supernopeasti, kiitäen halki paksujen pilvien. Tuskin kykenin havaitsemaan kellertävää väriä, me menimme sinne niin nopeasti. JA sitten me pysähdyimme arviolta 300 metrin korkeuteen pinnasta, ja katselin alas ja näin tämän pinnan, joka näytti kuin tuulet ja sateet olisivat sen rapauttaneet, sillä tavalla kun näkee Maassakin. Pinta näytti siltä kuin se olisi ennen ollut vuoria ja sitten kulunut pois. Aivan kuin joku äly olisi kaivertanut ne pois. Huomasin tuon, ja yhtäkkiä katto ja lattia muuttuivat läpinäkyviksi… ja katsoin alas, ja kykenin näkemään suuren, jättiläismäisen H-muotoisen rakennuksen kraaterin sisällä.

Jättiläismäinen H-muotoinen kivirakennelma Venuksen kraaterissa Corey Gooden mukaan (kuva: Sphere Being Alliance)

Goode sanoo kohdanneensa muinaisen olennon nimeltään “Sentinel”, joka vahti muinaista rakennusteknologiaa että se on jonkinlaisen energiakilven suojassa. Hänen kertomuksensa on samanlainen kuin bolivialaisen kontaktihenkilön Luis Mostajo Fernandon väitetty vierailu Venuksella, joka sanoo käyneensä Venuksen hedelmällisellä alueella, joka on energiakilven suojassa.

Goode, Fernando ja muut kertomukset vierailuista Venukselle tukevat ideaa siitä, että muinainen sivilisaatio on joskus asunut sen pinnalla, ja että siellä on maanalaisia alueita, joissa voi elää.

Zirger käsittelee informatiivisesti ja laajamittaisesti Orthonin väitteitä hänen tulemisestaan Venukselta, vaikka planeetan elinolosuhteet ovatkin epäsuotuisat pinnalla.

Eräs toinen mahdollisuus, jonka Zirger ottaa esiin, voi tarjota tarkemman selityksen Adamskin vuoden 1952 kohtaamiselle. Zirger kysyy oliko Orthon syöttänyt Adamskille disinformaatiota Venuksesta ja olennon todellisesta alkuperästä:

Manipuloiko “pseudovenuslainen” Adamskia? Oliko tämä venuslainen osa jonkinlaista peitetarinaa avaruusolentojen “viestintäsuunnitelmasta”, jolla herättää tietoisuutemme idealle elämästä Maan ulkopuolella? … Tämän “viestintästrategian” allaoleva motto vaikuttaa olevan: Kerrotaan valheita, kerrotaan valheita, ja siltikin jää jotain jäljelle”. Adamskia ei pidetä muuna kuin disinformaation tai petkutuspelin välikappaleena.” (Kindle-versio, s. 1032 / 5403)

Zirger uskoo, että on mahdollista että disinformaatio on suojellut Orthonia ja hänen todellista alkuperäänsä. Zirger ilmaisi hämmästyksensä siitä miksi avaruusolennot toisesta aurinkokunnasta haluaisivat esittää olevansa kotoisin asumiskelvottomasta maailmasta omasta aurinkokunnastamme:

“Miksi sellainen säätö kun he olisivat yksinkertaisesti voineet sanoa olevansa T-planeetalta Y-aurinkokunnasta? (Kindle-versio, s. 1042 / 5403)

Zirger sivuuttaa ‘maakeskisen’ selityksen Adamskille mahdollisesti syötetylle disinformaatiolle. Tämä otetaan esiin eräässä kontaktitapauksessa, jonka Zirger mainitsee kirjassa We Are Here. Hän lainaa vuoden 1957 Reinhold Schidtin tapausta:

Haluaisin lainata lyhyesti viimeistä tapausta, eli Reinhold O. Schmidtin tapausta, joka tuohon aikaan oli 60-vuotias Kalifornian Bakersfieldissä asuva viljan ostaja. Marraskuun 5. päivänä 1957 hän väitti puhuneensa arviolta puoli tuntia suuren hopeisen sikarialuksen miehistölle, joka väitetysti laskeutui lähelle Kearneyta Nebraskan preerialla tekemään korjauksia. Puolitoistatuntisessa haastattelussa Schmidt esitti, että miehistö koostui “neljästä miehestä ja kahdesta naisesta.” He puhuivat hänelle “saksalaisella aksentilla amerikkalaista kieltä,” mutta ajoittain hänestä tuntui siltä, että hän kykeni kuulemaan heidän puhuvan keskenään “saksaa, erittäin hyvää saksaa.” (Kindle-versio, 526-531).

Schmidtin tapaus herättää kysymyksen oliko Orthon osa Saksan salaista avaruusohjelmaa ja esittikö hän vain olevansa Venukselta?

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.org

Eksopolitiikka

Harvinainen Norman Oliverin kirjanen ’Sequel to Scoriton’ valottaa ’kuuluisaa’ UFO-tapausta

Kommentoi

Kirjoittanut Isaac Koi

Eileen Bucklen kirja ”The Scoriton Mystery” (1967) kuvaa tutkimuksia, joissa tarkastellaan Ernest Arthur Bryantin väitteitä siitä, että hän olisi tavannut venuslaisia olentoja huhtikuussa 1965 Scoritonissa, Devonissa (UK). Yksi avaruusolennoista, jonka Bryant väitti tavanneensa, sanoi nimekseen ”Yamski”, ja olento vihjasi, että tämä olisi ollut kontaktihenkilö George Adamskin reinkarnaatio.

Jerome Clark, huikean ”UFO Encyclopedia”:n kirjoittaja, on kuvannut Scoritonin tapausta ”pahamaineisena” [UFO Updates -sähköpostilistalla 14.2.2008]. Rich Reynoldin ”UFO Conjecture(s)”-blogin artikkeli vuodelta 2007 kuvasi Scoritonin tapausta ”mysteeriksi” sekä ”kuuluisaksi”.

Vuosi kirjan julkaisun jälkeen, BUFORAn Norman Olivierin lisätutkimuksista kirjoitettiin kirjasessa ”Sequel to Scoriton”. Siinä hänen poikansa tiivisti isänsä jatkotutkimuksien kannan. Norman Oliverin poika on kommentoinut myöhemmin: ”Ei ollut epäilystä siitä etteikö se ollut huijaus ja sellainen jota koittaa ajaa henkilöt (joiden nimiä hän ei voinut mainita ilman vedenpitäviä todisteita), joiden tulisi tietää paremmin, syistä joita on vaikeaa kuvitella”.

Norman Oliver menehtyi hiljattain. Norman Oliverin poika sai haltuunsa joitain kappaleita kirjasesta hänen käydessään läpi tavaroita ja hän lahjoitti ne AFUlle Ruotsiin. Hän mainitsi minulle, että hänen isänsä ”näki paljon vaivaa ja käytti apljon aikaa (sekä rahaa) tutkimuksiin… todellakin se vei kaiken hänen ylimääräisen aikansa monina vuosina.” Hänen isänsä ilmeisesti ”suututti kirjan kustantajat, jotka hän ja edesmennyt Eileen Buckle julkaisivat tästä tarinasta, puhumattakaan Eileenin omasta tarinasta, vaatimalla, että totuus kerrottaisiin ja he julkaisisivat jatko-osan itse.”

Norman Oliverin pojan luvalla tämä erittäin harvinainen kirjanen on nyt skannattu ja ladattu AFUn verkkotietokantaan Ruotsissa.

Ottaen huomioon tuoreemmat debatit UFO-kohtaamisten mahdollisesti aiheuttamista vammoista, on kiinnostavaa lukea tästä kirjasesta eroavia näkökulmia syistä ja seurauksista Bryantin aivokasvaimelle. Norman Oliverin mielestä tapahtumat olivat Bryantin päästään sepittämiä, ja ne ilmaisivat mielipidettä, jossa ”huoli” kiinnijäämisestä ”aiheutti sen että kasvain aktivoitui tänä tiettynä aikana”.  John Cleary-Baker (silloinen BUFORAn lehden päätoimitta) kysyi ”oliko kasvain vastuussa UFOista vai olivatko UFOt vastuussa kasvaimesta?” Kapteeni Ivan Mackay (silloinen BUFORAn puheenjohtaja) ehdotti, että Bryant oli saattanut ”nähdä läheltä UFOn, joka on joko aiheuttanut kasvaimen tai kiihdyttänyt syntymässä olevan kasvua”.

 

Artikkelin julkaissut isaackoiup.blogspot.com

Eksopolitiikka

George Adamskin ihmiseltä näyttävät avaruusolennot

Kommentoi
Kirjoittanut Neil Gould, Exopolitics Hong Kong

Tiivistelmä

New MExicon syrjäisessä paikassa tapahtuneet tapahtumat heinäkuun 16. päivän varhaisina tunteina 1945 muuttivat maailman ikuisesti. Uskomattoman tuhoisat atomivoimat päästettiin valloilleen ensi kertaa; siihen astinen teoria oli muuttunut todeksi. Shokkiaallot levisivät Aurinkokunnan ulkopuolelle; kosminen viesti vavisutti valon yläoktaaveja; Maassa asuivat olivat löytäneet avaimet atomikelloon. Ihmiseltä näyttävät galaktiset viestintuojat hälytettiin paikalle, järkeilemään Maan hallituksen kanssa, jonka teknologia oli ylittänyt sen kyvyn turvallisesti käyttää tätä uskomatonta voimaa. Armeijan prioriteetit pysyivät pyhinä ja avaruusolennoille sanottiin ei, mikä pakotti heidät käyttämään kansalaisdiplomatiaa suoraan tavallisen kansan kanssa kommunikointiin. Pian nämä henkilöt tunnettiin Kontaktihenkilöinä. Huolellisesti järjestellyn vastatiedusteluohjelman alaisuudessa väitteet kontaktista avaruusolentojen kanssa naurettiin ja debunkattiin hiljaisiksi. Ylitsepääsemättömän suuri määrä empiiristä näyttöä osoitti ihmiseltä näyttävät avaruusolennot tosiksi, jotka olivat tulleet puhkomaan armeijan valheiden verkon kuplaa. Pilotit, valtion työntekijät, valokuva-asiantuntijat, optiikan alan fyysikot ja avaruusaluksista kuvattu kuvamateriaali auttoivat aikakausien kerrostumien kuorimisessa.

Johdanto

Tämä tutkielma alkaa katsauksella lordi Desmond Leslieen, karismaattiseen kaveriin joka on kirjoittanut Adamskin kanssa kirjan “Flying Saucers have Landed”. Sitä seuraa lyhyt läpikäynti Adamskin varhaisesta elämästä ja kiinnostavista tapahtumista, mitkä tekivät hänestä julkisuuden henkilön. George Adamskin ontaktikokemukset Kalifornian erämaassa käsitellään, silminnäkijäkuvauksia analysoidaan ja tämän jälkeen tarkastellaan empiiristä näyttöä, jonka mukana seuraa aina skeptikkojen hyökkäykset, jotka pyrkivät debunkkaamaan kontaktihenkilöiden kertomukset.

Adamski lähti maailmankiertueelle luennoimaan Maan ulkopuolisen elämän kannattajille, mm. kuninkaallisille. Mikä oli tässä miehessä niin erikoista? Oliko hän fyysisesti erilainen, mahdollisesti hybridi? Miksi hänet on haudattu Arlingtonin hautausmaalle? Tutkielma ottaa kantaa näihin ristiriitaisiin pointteihin ennen todisteiden esittämistä samanlaisista tapauksista. Adamski ei ollut ainoa ihmisolento, jonka tietoisuutta avaruusolennot nostattivat; se on käynnissä oleva ilmiö, jonka tarkoitus on varmistaa, että ihmiskunta tuo henkisyyden ja teknologian samaan linjaan universumin harmonian kanssa.

Dennis Leslie

Lord Desmond Leslie oli sir Winston Churchillin serkku, Spitfire-pilotti, Maan ulkopuolisen elämän kannattaja ja kokeellisen sähköisen musiikin keräilijä. [1] Irlantilaista sukujuurta oleva Leslie oli sir Shane Leslien poika, kolmas baronetti, joka eli Leslien linnassa Monaghanin piirikunnassa Irlannissa. [2] Marraskuun iltana 1934 ”valojen sammuttua”, hän väitti hänen makuuhuoneensa olleen ”yhtäkkiä kirkkaan vihreän hehkun valaisema ja hänen koulutoverinsa juoksivat ikkunaan katsomaan jättiläismäistä vihreää valopalloa, joka liikkui taivaan halki ja katosi Sussex Downsin taa”. [3]

Leslie pohti: “Miksi he riskeerasivat lakseutua julkisesti? Heidän aluksensa takavarikoitaisiin tullin haltuun. Heidän vaatteensa revittäisiin ja myytäisiin tuliaisina. Heitä pilkattaisiin sabotööreinä, antikristuksina ja rauhanrikkojina, saatanan lähettiläinä, ja kaikkea muuta.” [4] Leslie teki televisiohistoriaa, kun hän That Was The Week That Was:n suorassa lähetyksessä Bernard Levinin kanssa, joka oli antanut hänen vaimon Cabaret-ohjelmalle Savagery and Delight huonot arvostelut, Leslie tuli esiin yleisöstä ja oli lyömässä tätä turpaan. [5]

Kirjassaan “Flying saucers have landed”, kirjoitettu yhdessä kontaktihenkilö George Adamskin kanssa, Leslie käytti aikaa selittämään sitä mitä lentävät lautaset eivät olleet! [6] Niin monta havaintoa kirjaten ylös kuin vain kykeni, Leslie nauraa niille selityksille, joita establishment on näille antanut.

Aikansa Eric von Daniken ennen häntä, Leslie ammensi levitoivista pyhimyksistä, Atlantiksen myyteistä ja muinaisista lentokoneista kehittääkseen omaa teoriaansa planeettainvälisestä työntövoimasta, jonka hän pyrki kytkemään, Gaian kaltaisesti, Maapallon itsensä. ”Kun kirjoitan tätä, ajan suurella vihreällä avaruusaluksella… kiidän Avaruuden Meren halki.” Kirja huipentuu 50-sivuiseen kertomukseen Adamskin kolmannen asteen kohtaamisesta pitkien, pitkätukkaisten venuslaisten kanssa, jotka olivat pukeutuneet ”lasketteluhousujen kaltaisiin” asuihin. [7]

Tutkiessaan Veedoja (muinaisia tekstejä), mm. 50 Mahabharatan osaa, Leslie tuli tulokseen, että muinaiset rattaat tai lentävät koneet nimeltään Vimanat olivat itse asiassa antigravitaatiolaitteita, ja jotkut niiden aseista (Brahma-ase) voisivat olla ydinaseita tai kuolemansäteitä. [8] Kuvaukset Veedoissa niiden aikaansaamasta tuhosta muistuttivat Hiroshimaa. Nuo Dheivassa lukevat tapaukset olivat toki satuja, mutta Menusassa olleita pidettiin faktoina.

Leslie uskoi inkarnaatioon ja holistiseen Gaia-teoriaan, ja hän liittyi uskonlahkoon nimeltä White Eagle Lodge, jota eräs meedio pyöritti. Hän jatkoi lähes-messiaanista UFO-uskoaan, luennoi UFO-konferensseissa Laughlinissa, Nevadassa, ja vuonna 1998 ja niinkin myöhään kuin kesäkuussa 2000, samanlaisessa konferenssissa San Marinossa — todellinen ufologian synnyn todistaja. [9]

Leslie sai joitain Adamskin kuvia venuslaisten aluksesta, ja jottei hän pilaisi Adamskin työtä kirjan julkaisun eteen, Leslie päätti kirjoittaa yhdessä Adamskin kanssa kirjan “Flying Saucers have landed”. Aristokraattinen tausta tuo mukanaan uskottavuutta, ja voi olla että Leslie valittiin tehtäväänsä tai ainakin korkeammat voimat olivat mukana häntä ohjaamassa “Adamskin sanan levittämiseksi”.

Desmond Leslie viittaa kalifornialaisen Meade Laynen työhön, joka teki kokeiluja `kehittyneillä ja mystisillä fysiikan aloilla’ ja joka uskoi että `elämä Venuksella on seuraavassa oktaavissa kuin Maapallolla. Tri. Layne kuvaa venuslaisten aluksia, jotka sopivat monien havaintoraportteihin.

George Adamski

Adamski syntyi huhtikuun 17. päivä 1891 Puolassa. [10] Hän muutti perheen kanssa New Yorkiin Adamskin ollessa alle kaksivuotias. Hän kasvoi Dunkirkissa, New Yorkissa, jossa talousvaikeudet pakottivat hänet jättäytymään pois koulusta neljännellä luokalla. Myöhempinä vuosina Adamski ei koskaan kirjoittanut itse yhtään mitään, hän mieluummin saneli sihteerille, ja on mahdollista että hän oli hieman häpeissään hänen kyvyttömyydestään itse kirjoittaa englanninkielen sanoja.

Muutama vuosi ennen ensimmäistä maailmansotaa Adamski palveli K-joukoissa Yhdysvaltain 13. ratsuväkijoukossa Meksikon rajalla. Hänen hautakivensä listaa hänen ensimmäisen maailmansodan palvelusarvokseen sotamies; komppania A, 23. pataljoona, Yhdysvaltain kansalliskaarti. Hänen oletetaan menneen naimisiin Mary Shimberskyn kanssa vuonna 1917, mutta Marysta on vähän tai ei yhtään viitteitä hänen myöhemmässä historiassaan, vaikka hän vaikuttaa pysyneen Georgen parina kuolemaan asti, vuoteen 1954.

Naimisiinmenon jälkeen George teki huoltotöitä Yellowstonen kansallispuistossa. Hän työskenteli jauhomyllyssä Oregonissa, ja teki betonitöitä Los Angelesissa. 1920-luvun alkuvuosina hän on ilmeisesti altistunut Minä Olen -kultille (I AM) [11] ja Katherine Tingleyn [12] versiolle Madame Blavatskin pseudouskonnollisesta teosofiasta. [13] Arviolta vuonna 1926 hän alkoi perustaa useita teosofiaan perustuvia uskonnollisia järjestöjä itse, hänen parhaiten tunnettunsa on “Royal Order of Tibet”, [14] jonka “luostari” perustettiin Laguna Beachille joskus 1930-luvulla. Vuonna 1940 Adamski ja hänen kääntyneiden joukkonsa muuttivat Laguna Beachilta maaseudulle lähelle Mount Palomaria, Kaliforniassa, jonne he perustivat yhteisön nimeltä “Valley Center”, jossa he asuivat varsin alkeellisissa olosuhteissa.

Vuonna 1944 Adamski ja hänen seuraajansa rakensivat ja miehittivät pienen hampurilaiskioskin Palomar Gardensissa, Mount Palomarin matalammilla rinteillä, observatorioon vievän tien viereen. Edelleen primitiivinen kommuuni siirrettiin alueelle kahvilan taakse, tieltä katsottuna. Adamski alkoi vihjailla, että hän oli astronomien “konsultti”, joka teki tutkimusta Palomarissa, ja alkoi viitata itseensä tittelillä “Professori Adamski”. Hän henkilökohtaisesti aloitti pioneerityön liikkeen tekemiseksi tunnetuksi ja ihmisten kouluttamisen Maan ulkopuolisesta elämästä. Adamski tuki kokemuksiaan poikkeuksellisilla UFO-valokuvilla ja värillisellä liikkuvalla filmikuvalla. Hänen dokumentoidut kohtaamisensa ihmisten näköisten avaruusolentojen kanssa toisilta planeetoilta tekevät hänestä erään kiinnostavimman 1900-luvun hahmon.

Kohtaaminen autiomaassa

Marraskuun 20. päivänä 1952 kello 12.30 George Adamski kohtasi avaruusolennon nimeltä Orthon, pitkätukkaisen nuoren miehen Venukselta, kuuden todistajan läsnäollessa Kalifornian autiomaassa Mount Palomarin lähellä. Kissa oli nyt pöydällä, avaruusolennot olivat keskuudessamme eikä mikään ollut enää kuin ennen.

Adamskin elämä oli omistettu metafysiikalle, parapsykialle ja uskonnolle, ja hän oli varmasti monien hänen jälkeentulleiden 1960-luvun hippien esikuva. [15] Hänen muotoilemansa luonnonlait olivat kuin meidän “New Age”-konsepteja.

Adamskin kuvaus Orthonista muistuttaa monia muita sellaisia kohtaamisia, korkea otsa ja poskipäät, harmaanvihreät silmät, karvaton iho ja pitkät ohuet sormet ja valkoiset hampaat. Hän sanoi Orthonista, että mikäli tämä olisi ollut naiseksi pukeutuneena, hän olisi mennyt naisesta. Kirjassa “Flying Saucers have landed” Adamski kuvaa kohtaamista:

“Minun lähestyessäni häntä, minulle tuli omituinen tunne ja muutuin varovaiseksi. Samaan aikaan katsoin ympärilleni vakuuttaakseni itseni, että olin seurueeni näköyhteydessä. Ulkoisesti tälle tunteelle ei ollut mitään syytä, sillä mies oli kuin kuka tahansa muukin ja näin että hän oli hieman pienempi kuin minä ja huomattavasti nuorempi.
Yhtäkkiä mieleni päältä poistettiin varovaisuuden verho ja en enää ollut tietoinen ystävistäni. Ensimmäistä kertaa tajusin, että olin avaruusihmisen läheisyydessä — ihmisolennon toisesta maailmasta. Hänen muotonsa kauneus ylitti kaiken mitä olin koskaan nähnyt. Hänen kasvojensa miellyttävyys vapautti minut kaikista itseeni liittyvistä ajatuksistani. Tunsin oloni kuin lapseksi jonkun edessä, joka on erittäin viisas ja rakasti suuresti ja nöyrryin itse suuresti sisältä, sillä hän säteili äärettömän ymmärryksen ja lempeyden tunnetta suurella nöyryydellä.
Hän sai minut ymmärtämään, että he tulivat ystävällisin mielin. Hän myös ilmaisi, että he olivat huolissaan Maapallolta tulevasta säteilystä. Kysyin oliko tämä huoli johtunut pommiemme räjäyttämisestä ja siitä seuranneesta suuresta radioaktiivisuudesta. Hän ymmärsi tämän oikein ja nyökkäsi myöntävästi.

Eräässä kohtaamisessa Adamski ei kuullut varoituksen sanaa ja meni aluksen lähelle. Hänen kätensä tuskallisesti heilahti ylöspäin, kuin sähköshokin seurauksena. Orthon halusi ihmiskunnan tietävän heidän olemassaolostaan, tietävän että ihmiskunta oli astumassa avaruusaikaan. Adamski vietiin matkoille avaruuteen ja Kuun pimeälle puolelle, jossa hän kertoi nähneensä vettä ja kasvillisuutta. Opetukset koskivat vastuuta omasta itsestä ja universaalia rakkauden lakia; eräänlaista kosmista moraaliparadigmaa, joka sitoo yhteen eläin-, kasvi- ja kivikunnat universumissa.

Silminnäkijätodistus

Noin 50 vuotta myöhemmin, Adamskin tarinan totuudenmukaisuutta koskevat argumentit ovat edelleen pöydällä. Alan C Tolman (ilmailuinsinööri, joka esiintyi Fastwalkersissa) kuvasi Fastwalkersin esinäytöksen haastattelussa rakennetta ja aistinlaitetta, jotka esiintyivät äärimmäisen selkeässä valokuvassa venuslaisten sikarialuksesta, jonka Adamski oli ottanut. [16]

Tolman näytti kuluneita julisteita samaisesta partioaluksesta, jonka Adamski oli nähnyt, joka oli ilmaantunut Britannian ylle ja laskeutunut sinne. Tolman tapasi Adamskin ja näki omin silmin Adamskin 15 tuuman kaukoputken, ja hän inspiroitui niin kovasti, että hän pystytti oman kaukoputkensa, joka oli kytketty TV-monitoriin, ja otti sillä erittäin selkeitä kuvia Kuusta. Hän vahvisti miten ihmiset eri taustoista olivat tavanneet Adamskin, mm. sotilaat, kuunnelleet hänen puhuvat avaruusihmisistä ja heidän aluksistaan. Tolman mainitsi hänen oman kohtaamisensa aluksen kanssa; miten se nosti hänen värähtelytasoaan ja muuttui kirkkaammaksi ja kirkkaammaksi ja sitten kiiti pois tähtiin. Ehkäpä tämä oli vihjaus siitä, että avaruusihmiset olivat vähemmän tiheitä ja korkeampaa värähtelyä.

Evp majuri Hans C Peterson Tanskan NATO-toimistolta Washington DCssa vuonna 1995 esitti, että valtiot ja tiede eivät yksinkertaisesti puhu totta. Saatuaan kuvat NATOlta, joissa näkyy kraaterista nousevaa savua, hän sanoi että Kuulla oli oma ilmakehänsä. Toisissa kuvissa näkyi peitettyjä vesivarantoja, kaksi neliömäistä tunnelin sisäänkäyntiä vuoren sisään ja jäljet kappaleesta, joka oli liikkunut mäkeä ylös. Majuri Petersonilla on ollut omat havaintonsa; yhdessä ruotsalainen kontaktihenkilö antoi hänelle informaatiota, joka vahvisti että 15 ihmisen näköistä avaruusolentoa eli ja työskenteli Ruotsissa. Odotellessaan lentokentällä Adamskin laskeutumista, hän näki lentävän lautasen seuraavan hänen lentokonettaan. [17]

Adamskin raportoimat ’miljardit ja miljardit tulikärpäset…. vilkkuvat kaikkialla’, kun hän vieraili Kuun pimeällä puolella eräässä Venuslaisten aluksessa, kuitenkin hän kahdeksan vuoden päästä sai sanomisilleen vahvistusta, kun amerikkalainen astronautti John Glen palasi avaruuslennolta ja sanoi nähneensä samat ’tulikärpäset’. [18]

Todisteet ja analyysi

Madeleine Rodeffer, valtion työntekijä ja Adamskin kollega, todisti ja kuvasi venuslaisten aluksen hänen talonsa yllä. Hän käytti 8millimetristä Bellingham-elokuvakameraa ja antoi Adamskin jatkaa kuvaamista. Hän myös tapasi joitain avaruusolentoja, jotka olivat saapuneet keskustelemaan Adamskin kanssa. Hän väitti, että ne näyttivät tavallisilta amerikkalaisilta; joillain oli tummat hiukset ja joillan vaaleat. [19]

Jim Dilettoso [20] on tunnettu ja kunnioitettu asiantuntija; hänen alansa on valokuvien ja videoiden analyysi. Dilettosolla oli tämä sanottavana Adamskin työstä, hänen omin sanoin hänen kirjoittama vastaus Adamskin kuviin. Jim sanoo seuraavaa:

Koskien Adamskin kuvia. Ei ole ’todisteita’ huijauksesta. Itse asiassa, ei ole fotogrammetrista tai tietokoneanalyysia Adamskin tapauksesta, joka viittaisi siihen että esine olisi pieni tai huijaus. Ihmiset sanovat mitä sanovat, lainaavat huhuja totuutena, tai muuttavat oman mielipiteensä tieteelliseksi faktaksi. Kuva-analyysi on tarkkaa. Pienillä esineillä on eri ominaisuudet kuin suurilla; erityisesti, reunat ja valon jakautuminen pinnalla.
Olen tutkinut yli 1000 valokuvaa (tuntematonta) 25 vuoden aikana, mm. 50 kontrolliesinettä (malleja). Käytän kehittyneitä työkaluja, kerään dataa tuntemattomasta ja vertailen sitä tunnettuun. Jos löytyy täsmäävä, sitä kutsutaan ”tunnetuksi”. Jos ei täsmää, se on ”tuntematon”. Adamskin aluksen ominaisuudet eivät sovi pienen esineen ominaisuuksiin, optiseen päällysteeseen tai huijaukseen. Teknisesti ottaen, ei ole viitteitä huijauksesta. Se on tuntematon. [21]

William Sherwood, Eastman Kodakin optinen fyysikko analysoi Rodifferin filmin. Sherwood meni suoraan tarkkaan sijaintipaikkaan, laski etäisyyden 90 jalaksi (30 metriä), trianguloi kuvan koon ja päätteli levyn olevan 27 jalkaa läpimitaltaan (8 metriä). Johtopäätös oli, että Rodefferin filmi oli aito. [22] Tämä näkökanta on myös Bob Oechlerilla, NASAn avaruuskeskuksen tehtäväjohtajalla, joka huomautti että sen ympärillä oli utua ja alus ja sen osat vaikuttivat muuttavan muotoaan johtuen jonkinlaisen säteilyenergian tai energiakentän vaikutuksesta. Oechler sanoi, että tämä yksistään ylitti jo minkään todistuksen mikä Adamskilla tai Rodifferilla on ollut antaa. [23]

Yksi Adamskin kohtaamisen silminnäkijöistä, George Williamson, joka on töissä Veterans Administration sairaalassa Whipplessa, Arizonassa, piirsi hahmotelman ja valokuvan venuslaisten jalanjäljestä, ja amatööriantropologina toi muottiainekset autostaan ja teki kipsivalun omituisesta jalanjäljestä. Valokuva jalanjälkien luonnoksesta julkaistiin Phoenix Gazetten marraskuun 24. päivän artikkelissa ”Alustava raportti ulkoavaruudesta tulleen miehen jättämän jalanjäljen symbolien analyysista”.

Nämä jalanjäljet näyttivät kaksi eri kuviota vasemmalle ja oikealle jalalle. Yhdessä kuviossa oli hakaristi, se kuvataan perustuvan universumin kiertoon, Otavan kiertäessä Pohjantähteä. Toisessa kuvassa Williamson kuvaa universaalien symbolien juuret, jotka perustuvat universumin tähtikuvioihin. [24]

Vuonna 1954 Desmond Leslien sanotaan nähneen usean UFOn Adamskin kanssa hänen vieraillessaan Kaliforniassa. Hän kuvaa yhtä niistä kirjeessään vaimolleen, kun hän oli San Diegossa: “kaunis kultainen alus auringonlaskussa, mutta kirkkaampi kuin auringonlasku… se hiljalleen vaipui pois, niinkuin ne tekevät“ [25]

Debunkkaus

Avaruusveljien saapuminen on uhka armeijalle. Majestic-12, salainen kontrolliryhmä, joka tunnetaan myös varjohallituksena, komensi Psychological Strategy Boardin debunkkaamaan kaikki UFO-havainnot ja kontaktitapaukset ihmisten kanssa. Leslien mukaan he pelkäsivät, että kontaktit johtaisivat siihen, että kansa saisi tietää pääsystä vapaaseen energiaan, mikä johtaisi öljy-yhtiöiden mahdin romahtamiseen.

Robertsonin paneeli [26] oli CIA:n koolle kutsuma komitea vuonna 1952 vastauksena moniin raportteihin tuntemattomista lentävistä esineistä, erityisesti Washington DC:n alueella. Paneelia briiffattiin Yhdysvaltain sotilastoimista ja tiedustelusta, siksipä raportti oli alunperin luokiteltu salaiseksi. Robertsonin paneeli julkaisi raportin, jossa suositeltiin koulutusohjelmaa jolla debunkata lentävät lautaset. [27] Valtiot oli tehty tietoisiksi siitä, että avaruusolennot olivat kovasti ydinvoimaa vastaan, asekäytössä. Adamski oli puhunut vapaasta energiasta, joka säteilee planeettojen ympärillä.

Valtion propagandakoneisto laitettiin käyntiin ja Adamskiin suhtauduttiin kahdenlaisesti. Yhtäältä oli salaisen debunkkauksen ohjelma, kun taas toisaalta valtio liehitteli Adamskia ja antoi tälle kulkuluvan käydä missä tahansa valtion ministeriössä Washingtonissa. William Sherwood vahvisti tämän, jolla itsellään oli samanlainen lupa. [28]

Toki on aina mahdollista, että Adamskin tarinat olivat liian övereitä, ehkäpä värikynäiltyjä; jatkuvan todisteiden penäämisen seurauksena; täysin ymmärrettävää, kuitenkin tulee painottaa että Adamski raportoi “tulikärpästen” ilmiön avaruudessa paljon ennen John Glenin kertomaa vuosia myöhemmin?

Debunkkaus jatkui ja tarinoita ja syytöksiä veisteltiin siitä, että valokuvia partioaluksista oli otettu käyttäen puisia pienoismalleja. [29] Tämä siitäkin huolimatta, että tasan tarkkaan samat alukset oltiin nähty monissa muissa maissa, mm. laskeutumassa järveen Englannissa. Vaalean kauniin miehen poistuttua Adamskin hotellihuoneesta, häntä syytettiin homoseksuaaliksi. Toiset kriitikot huomauttivat, että hänen kirjansa “Inside the Spaceships” vuodelta 1955 oli kopioitu sanasta sanaan eräästä hänen aiemmasta novellista. Lopulta vuonna 1965 kun Adamski oli kuollut, alkoi levitä huhuja siitä, että hän kuoli rikkaana miehenä lähinnä saatuaan paljon rahaa luentokiertueistaan.

Luennot maailmalla

Adamski perusti ”Royal Order of Tibetin”, joka piti tapaamisia ”Tieteellisen Filosofian Temppelissä”. Hän piti luentoja, jonne osallistui ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista, joihin kuului myös sotilaita. Adamski kiersi useassa maassa luennoimassa henkisistä asioista, jotka hän oli oppinut kontakteiltaan. Tavattuaan Hollannin kuningatar Julianan, Hollannin ilmailuyhdistyksen johtaja Cornelis Kolff sanoi, ”Kuningatar oli poikkeuksellisen kiinnostunut aiheesta”.

Adamski raportoi Leslielle, että hänet lähetettiin vierailemaan paavin luona ja toimittamaan sinetöity paketti avaruusolennoilta. Leslie sanoi, että hän myöhemmin kysyi Lou Zinsstagilta, jonka väitettiin vieneen Adamski Vatikaaniin. Zinnstag raportoi, että kun he lähestyivät Vatikaania ja yksityistä sisäänkäyntiä, ”purppurakaulainen mies” (ilmeisesti monsignor tai piispa) ilmaantui.

Adamski huusi, ”Siinä on mieheni!” tervehdykseksi paavin virkamiehelle, ja hänet johdettiin paavin luokse audienssille. Zinsstag sanoi, että kun hän ilmaantui uudestaan 20 minuuttia myöhemmin, Adamski vaikutti olevan samassa innostuksen ja ilmestyksen tilassa kuin silminnäkijät olivat hänen nähneen olevan autiomaassa kohtaamassa avaruusveljiä vuonna 1952. [30] Vahvistus hänen vierailustaan paavi Johannes XXIII:n luona oli hänen hallussaan oleva kultamedaljonki, jossa paavin pää oli painokuvana yhdellä puolella. Leslie kertoo miten hänen läheinen ystävä kardinaali Basel Hume selitti, että sellainen mitali ei ollut kaupan ja että Adamskin on ollut pakko tehdä jotain varsin merkittävää sellaisen lahjan saadakseen.

Adamskin vaikutus näkyi ympäri maailman. Elokuun 1978 Grenadan postimerkin oikeanpuolimmaisessa kuvassa näkyy George Adamskin UFO-havainto toukokuun 29. päivältä 1950. Sir Eric Matther Gairy oli Grenadan pääministeri 1967-1974. Häntä pidettiin diktaattorina ja mentaalisesti epävakaana johtuen hänen UFO-uskomuksistaan ja UFO-puheistaan YK:ssa (väitetään, että Grenadasta on löytynyt kuollut avaruusolento). Gairy alkoi lobata YK:ta vuonna 1977 luodakseen virastoa tai ministeriötä, joka aloittaisi tutkimuksen UFOista ja avaruusolennoista. Tämän seuraus oli, että YK:n päätöslaiselma (33/426) Maan ulkopuolisesta elämästä hyväksyttiin vuonna 1978. Oliko tämä puhtaasti sattumaa vai oliko Adamski jollain tavalla katalyytti näille tapahtumille? [31]

Adamski onkin hybridi

Leslie kertoo tapauksesta, jolloin Adamski oli kotonaan; hän nosti paitaansa paljastaakseen mahan ilman napaa. Sen sijaan hänellä oli ulkonevat viillot siinä missä navan tulisi olla. Huikaistuneena Leslie kommentoi “George, kuka sinä oikein olet?” johon Adamski vastasi, että hänet oltiin nelivuotiaana viety pois ja täysi muukalainen oli tuonut hänet takaisin vahingoittumattomana. Adamskilla ei ollut muistikuvaa siitä mitä tuolloin oli tapahtunut.

Kysymys pysyy ennallaan: oliko Adamski hybridi vai oliko tämä tarinan juonne pelkkää Leslien fantasiaa ennen muutaman kirjan julkaisua? Mielipiteeni on, että se on varsin hyvällä todennäköisyydellä totta. Karismaattinen Leslie oli osa avaruusolentojen tiedonvälitysohjelmaa, ja sellaisesta omituisuudesta kertominen todella vahvistaa tarinaa Adamskista, läpi sukupolvien.

Viimeinen lepopaikka

Alice Wells (piirtäjä) [Flying Saucers – 50 Years Later by C. A. Honey] vetosi asianmukaisiin virastoihin, jotta Adamski voitaisiin haudata Arlingtoniin johtuen hänen palveluksestaan Meksikon ja Amerikan välisessä sodassa. Tottakai mikään ei voisi olla kaukaahaetumpaa, sillä ainoastaan diplomaatteja ja upseereita haudataan Arlingtoniin. [32] Loppujen lopuksi sanotaan, että Adamski briiffasi Kennedyä Kuuban ohjuskriisissä. Ratkesiko se vai ei? Adamski joskus uskoutui Leslielle: “Sydämeni on salaisuuksien hauta” [33]

Samanlaisia tapauksia

George Adamskin (1891–1965), pioneerin, tapaukset ja hänen nopeasti nousussa olevat kilpailijansa, Truman Bethurum (1898–1969), George Van Tassel (1910–1978), Daniel W. Fry (1908–1992), Orfeo Angelucci (1912–1993), George King (1919–1997) ja Buck Nelson (1894–1982) ovat kaikki yhdessä asiassa samanlaisia: heidän viestinsä halusi nostaa ihmiskuntaa ylöspäin ja se puhui planeetan selviytymisen puolesta.

“Kontaktihenkilöiden” tai “avaruusveljien” aika päättyi yhtäkkisesti Betty Hillin (1920–2004) myötä, joka toi uudenlaisen paradigman jolla korvattiin Adamskin sanomiset.

Avaruusolennot elävät ja työskentelevät keskuudessamme. Oli se sitten Clarion, Suel Italiassa [34], pohjoismaiset avaruusolennot Ruotsissa tai Clarion, Aura Rhanes [35] Amerikassa, ihmisen näköiset avaruusolennot ovat täällä ja ovat aina olleet. Aiemmin heitä kuvattiin enkeleiksi. Teknologiamme ja tieteemme edistyessä, me aloimme nähdä nämä henkiset olennot korkeamman ulottuvuuden olentoina, jotka ovat tulleet tänne vihamieliselle Maapallolle auttamaan meitä tasapainottamaan teknologiamme universumin harmoniaan.

“Ihmiset eivät ole niin sinuja vain Maasta tulleiden kiinteiden värähtelyjen kanssa.”

Leslie tajusi, että nämä ja monet muut havainnot sattuivat ydinvoimaloiden lähellä. Mikä on elämän ja kontaktitapausten tarkoitus? Sielu on tietämättömän olennon olemus, joka elää materiaalisessa kehossa. Maapallo on koulu, jolla nostaa tietoisuutta. Adamski ja muut kontaktihenkilöt tapasivat opettajia.

***

Kirjoittajasta: Neil Gould on Exopolitics Instituten neuvonantaja. Neilin henkilökohtaisten kokemusten jälkeen avaruusolennot muuttuivat hänelle hänen elämäntehtäväkseen, ja hän haluaa olla mukana hajottamassa median totuuden salailua avaruusolennoista ja heidän läsnäolostaan täällä. Hän on luonut Exopolitics Hong Kongille verkkosivut osoitteessa: http://www.exopoliticshongkong.com/

Viitteet

[1] Desmond Leslie Wikipediassa, http://en.wikipedia.org/wiki/Desmond_Leslie

[2] Desmond Leslien muistokirjoitus, http://www.independent.co.uk/news/obituaries/desmond-leslie-728888.html

[3] Muistokirjoitus, http://www.telegraph.co.uk/news/obituaries/1327100/Desmond-Leslie.html

[4] Muistokirjoitus, http://www.telegraph.co.uk/news/obituaries/1327100/Desmond-Leslie.html

[5] (Katso video http://www.youtube.com/watch?v=3EelRI_oRPY )

[6] Leslie & Adamski, Flying saucers have landed (The British Book Centre; 1953) ch.1, p. 13.

[7] Muistokirjoitus, http://www.independent.co.uk/news/obituaries/desmond-leslie-728888.html

[8] Leslie & Adamski, Flying saucers have landed; ch 7, p. 85

[9] Muistokirjoitus, http://www.independent.co.uk/news/obituaries/desmond-leslie-728888.html

[10] Lisää: https://webspace.utexas.edu/cokerwr/www/index.html/adamski.htm ja http://en.wikipedia.org/wiki/George_Adamski

[11] Lisää verkossa: http://www.meta-religion.com/New_religious_groups/Groups/Esoteric_occult/the_i_am_religious_activity.htm

[12] Verkkosivu http://www.sandiegohistory.org/bio/tingley/tingley.htm

[13] Verkkosivu http://skepdic.com/theosoph.html

[14] Verkkosivu http://www.ufos-aliens.co.uk/cosmicadamski.html

[15] Colin Bennett, Looking for Orthon (Paraview Press, 2001) p. 20.

[16] Katso video http://www.youtube.com/watch?v=g4S4K3zbR40

[17] Katso majuri Petersonin todistus http://www.youtube.com/watch?v=9ZcGnuuV23g

[18] Verkkosivu http://www.ufos-aliens.co.uk/cosmicadamski.html

[19] Katso Madeleine Rodefferin todistus: http://www.youtube.com/watch?v=2QDBmmbqwF8

[20] Verkkosivu http://en.wikipedia.org/wiki/Phoenix_Lights

[21] Verkkosivu http://www.eyepod.org/Video-Adamski.html

[22] Katso William Sherwoodin todistus http://www.youtube.com/watch?v=bSoF0h03ctA

[23] Katso Bob Oechlerin todistus http://www.youtube.com/watch?v=NdrNKz60BVM

[24] Verkkosivu http://web.archive.org/web/20080205073419/http://groups.msn.com/CosmicView/thedesertmeeting.msnw

[25] Verkkosivu: http://www.telegraph.co.uk/news/obituaries/1327100/Desmond-Leslie.html [26] Verkkosivu http://en.wikipedia.org/wiki/Robertson_Panel

[27] Viittaus Galactiseen COINTELPROon

[28] Lord Leslien todistus osa 1 http://www.youtube.com/watch?v=kPvvz7O3CKk&feature=PlayList&p=565A44113490A322&index=0&playnext=1 ja osa 2 http://www.youtube.com/watch?v=A7ZZNciO5gY

[29] Verkkosivu http://forgetomori.com/2007/ufos/ufo-photos/ufo-photos-adamski-footage/ ja http://www.skepticreport.com/ufo/adamski.htm

[30] Verkkosivu http://www.unexplainedstuff.com/Invaders-from-Outer-Space/UFO-Contactees-and-Abductees-George-adamski-1891-1965.html

[31] Verkkosivu http://en.wikipedia.org/wiki/Eric_Gairy ja http://www.ufodigest.com/news/0308/gairy.html [32] Gray Barker; Book of Adamski;(Saucerian Books, N.D.) p. 9.

[33] KAtso majuri Petersonin todistus Kuuban ohjuskriisistä http://www.youtube.com/watch?v=9ZcGnuuV23g

[34] Verkkosivu http://www.paolaharris.com/cavallo.htm

[35] Verkkosivu http://obscurantist.com/oma/rhanes-aura/ ja http://obscurantist.com/oma/rhanes-aura/

  Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Eksopolitiikka

Avaruusolennot keskuudessamme

2 kommenttia

Vol 1:4 (lokakuu 2006): 284-300. ISSN 1938-1719

Michael E. Salla, PhD

Johdanto

Useista riippumattomista lähteistä on saatu hämmästyttäviä todisteita siitä, että ‘ihmiseltä näyttävät’ vierailijat Maan ulkopuolelta ovat jo integroituneet ja eläneet suurimmissa asutuskeskittymissä, ja tämän tietävät useat valtioiden virastot ja armeijan osastot. Liuta erittäin salaisia valtiondokumentteja ja armeijan ohjelmia antaa tälle ilmiölle uskottavuutta, kuten monet sisäpiiriläiset ovat paljastaneet. Komentajamajuri Robert Dean, esimerkiksi, väittää, että huippusalainen hänen omin silmin näkemä NATOn dokumentti vuodelta 1964 kuvaa miten korkea poliittinen ja sotilaallinen johto on kokenut vierailuja ja olleet tekemisissä ‘ihmisiltä näyttävien’ avaruusolentojen kanssa, jotka helposti sulautuvat ihmisyhteiskuntaan. Se mikä todella huoletti NATO-johtajia, Deanin mukaan, oli että avaruusolennot saattavat käyskennellä keskeisten poliittisten ja sotilaallisten instituutioiden käytävillä. Sisäpiirin todistusten lisäksi useat yksityishenkilöt ovat väittäneet kohdanneensa avaruusolentoja, jotka esiintyivät tavallisina kansalaisina monissa planeettamme suurkaupungeissa.

George Adamski oli ensimmäinen, joka kirjoitti ihmispopulaation keskuudessa elävistä avaruusolennoista. Toisessa tietokirjassaan Inside the Flying Saucers, joka kuvaa avaruusolentokontaktikokemuksia, Adamski käsittelee sitä miten ihmisiltä näyttävillä avaruusolennoilla on läsnäolo ihmispopulaatiossa. He ilmeisesti näyttävät niin paljon meiltä, että he kykenivät hankkimaan töitä, elämään naapurustossa, ajamaan autoa ja he sulautuivat muihin ihmisiin helposti. Adamski kirjoitti siitä, miten he ottivat häneen yhteyden pitääkseen tapaamisia jotka johtivat hänen kuuluisiin lentoihinsa avaruusolentojen aluksilla. Vaikka Adamskin kontaktikokemuksista ja hänen uskottavuudestaan käytävä debatti edelleen jatkuu, Adamskin UFO-havainnot ja kontaktit avaruusolentoihin saivat tukea huomattavalta määrältä silminnäkijöitä, valokuvia ja elokuvia, joista useat riippumattomat tutkijat ovat sanoneet niiden olevan aitoja. [1]

Adamskin todistus tarjoaa tärkeitä näkökulmia siihen miten avaruusolennot voivat elää incognito ihmispopulaatiossa. Sen jälkeen kun olen käsitellyt Adamskin tapausta ja sen tärkeimpiä todisteita, käsittelen toisia kontaktihenkilöitä, jotka ovat samalla tavalla väittäneet kohdanneensa tavallaisen kansalaisen tapaan käyttäytyviä avaruusolentoja. Lopuksi tarkastelen useita tietovuotajia, jotka väittävät todistaneensa dokumentteja ja tapahtumia mitkä vahvistavat virallisen valtion tiedon siitä, että avaruusolennot elävät tavallisten kansalaisten keskuudessa.

Kontaktihenkilöiden todistuksia avaruusolennoista keskuudessamme

Adamskin kuuluisalla Desert Center -tapaamisella avaruusolennon kanssa, joka astui esiin ‘partioaluksesta’ marraskuun 20. päivänä 1952, on kuusi silminnäkijää, jotka kirjoittivat kirjallisen vahvistuksen Adamskin kertomukselle tapahtumista hänen sen jälkeen ilmestyneessä kirjassaan The Flying Saucers have Landed (1953). Itse asiassa neljä silminnäkijää välittömästi raportoi sen mitä oli tapahtunut lähimmälle sanomalehdelle, Phoenix Gazettelle, joka julkaisi jutun marraskuun 24. päivänä valokuvien ja piirrosten kera. Desert Centerin kohtaaminen oli Adamskin niiden avaruusolentojen tapaamista koskevien väitteiden joukossa, jotka UFO-tutkija Timothy Goodin mukaan olivat “tarkkaan raportoitu” ja “järkeviä ja varmistettavia”. [2] Ottaen huomioon selvät tukevat todisteet Adamskin ensimmäiselle tapaamiselle partioaluksessa matkanneen avaruusolennon kanssa, kannattaa tarkastella lähemmin hänen väitteitään sen jälkeen tapahtuneista tapaamisista Maassa asuvien avaruusolentojen kanssa.

Ensimmäisessä kirjan Inside the Flying Saucers kappaleessa Adamski käy uudelleen läpi tapaamisensa kahden avaruusolennon kanssa hänen istuessaan Los Angeles Hotellin aulassa helmikuun 18. päivä 1953.

Katsoin rannekelloani ja näin sen osoittavan puoli yksitoista. Illan myöhäisyys, kun mitään merkittävää ei ollut tapahtunut, lähetti lävitseni pettymyksen aallon. Ja juuri sillä masennuksen hetkellä kaksi miestä lähestyi, joista toinen kutsui minua nimeltä. Molemmat olivat minulle täysin vieraita, mutta heidän lähestymisessään ei ollut epäröintiä, eikä mikään heidän ulkomuodossaan kertonut heidän olevan muuta kuin nuoria keskivertoliikemiehiä… Huomasin molempien miesten kehon suhteet tasapainoisiksi. Yksi oli hieman yli kuusi jalkaa pitkä ja hän näytti olevan iältään kolmissakymmenissä. Hänen ihonsa oli punakka, silmänsä tummanruskeat, sellaisella kimalluksella joka viittaa suureen nautintoon elämästä. Hänen katseensa oli poikkeuksellisen läpitunkeva. Hänen mustat hiuksensa aaltoilivat ja ne oli leikattu tyylimme mukaan. Hänellä oli tummanruskea liikepuku, mutta ei hattua. Lyhyempi mies näytti nuoremmalta ja arvioin hänen korkeutensa olevan noin viisi jalkaa, yhdeksän tuumaa. Hänellä oli pyöreät poikamaiset kasvot, vaalea ihonväri ja harmaansiniset silmät. Hänen hiuksensa, myös aaltoilevat ja tyylimme mukaiset, olivat hiekkaväriä. Hän oli pukeutunut harmaaseen pukuun eikä hänelläkään ollut hattua. Hän hymyili, kun hän kutsui minua nimeltä. Kun tunnustin tervehdyksen, puhuja ojensi kättään ja kun se kosketti omaani, suuri ilo täytti minut. Signaali oli sama, jonka oli antanut mies, jonka olin tavannut autiomaassa tuona ikimuistoisena päivänä 20. marraskuuta 1952. (Kuvailtu kirjassa Flying Saucers Have Landed.) [3]

Merkittävää Adamskin kuvaukselle on se miten kaksi avaruusolentoa voivat esittää liikemiehiä. Läpitunkevan katseen lisäksi mikään heidän ulkomuodossaan ei vaikuttanut epätavalliselta. Adamski jatkaa selittämällä miten hän lähti heidän mukaansa heidän autoonsa kulkeakseen kaukaiseen erämaapaikkaan:

Yhdessä lähdimme aulasta, minä heidän keskellään kävellen. Noin korttelin päässä pohjoiseen hotellista he kääntyivät parkkipaikalle, jossa heillä oli auto odottamassa. He eivät sanoneet mitään tänä lyhyenä aikana, ja kuitenkin sisäisesti tiesin, että nämä miehet olivat todellisia ystäviä. En tuntenut pakkoa kysyä minne he aikoivat viedä minut, eikä se näyttänyt omituiselta että he eivät tarjonneet mitään informaatiota. Apupoika toi auton, ja nuorempi mies sujahti kuskin paikalle, viitaten minua hänen viereensä istumaan. Toinen istui myös etupenkille meidän kanssamme. Auto oli neliovinen musta Pontiac sedan. Mies, joka oli ottanut kuskin paikan näytti tietävän tasan tarkkaan minne hän oli ajamassa, ja hän ajoi osaavasti. En ole tietoinen kaikista uusista valtateistä, jotka Los Angelesista vievät pois, joten minulla ei ollut ideaa minne suuntaan olimme menossa. Me ajoimme hiljaisuudessa ja pysyin täysin tyytyväisenä odottaessani kanssamatkustajiani identifioimaan itsensä ja selittämään syyn tapaamiselleni. [4]

Tässä merkittävää on, että kahdella avaruusolennolla oli auto hallussaan ja he tiesivät miten navigoida juuri valmistuneilla Los Angelesin valtateillä. Tämä ei ole mitenkään helppoa ja viittaa siihen, että avaruusolennot olivat käyttäneet aikaa opetellakseen liikennessäännöt ja sen miten navigoida Los Angelesissa. Seuraava kappale on varsin häikäisevää Adamskin paljastamaa informaatiota:

Valot ja asunnot hälvenivät meidän poistuessamme kaupungin ulkopuolelle. Pidempi mies puhui ensimmäistä kertaa ja hän sanoi, “Olet ollut erittäin kärsivällinen. Me tiedämme miten paljon sinä pohdit sitä keitä me olemme ja minne me viemme sinua.” Tunnustin, että tottakai olen pohtinut, mutta lisäsin vielä että olin täysin tyytyväinen odottamaan tätä informaatiota kunnes he sen valitsivat minulle antaa. Puhuja hymyili ja viittasi kuskiin. “Hän on planeetalta jota te kutsutte nimellä Mars. Minä olen planeetalta jota te kutsutte nimellä Saturnus.” Hänen äänensä oli pehmeä ja englantinsa täydellistä. Huomasin, että nuorempi mies myös puhui pehmeästi, vaikka hänen äänensä oli hieman korkeampi. Aloin pohtia miten ja missä he olivat oppineet puhumaan kieltämme niin hyvin. [5]

Adamskin havainnossa tässä on kiinnostavaa, että kaksi avaruusolentoa kykenivät puhumaan englantia niin hyvin ilman mitään viitettä aksentista. Seuraava kappale on todella huikea sen paljastaessa sen laajuuden, jolla avaruusolennot todella ovat sulautuneet tavalliseen ihmispopulaatioon.

Ajatuksen lipuessa mielessäni, he tunnistivat sen välittömästi. Marsilainen puhui nyt ensimmäistä kertaa hotellitapaamisemme jälkeen. “Me olemme teidän termein ‘Kontaktihenkilöitä.’ Me elämme ja teemme työtä täällä, koska, kuten tiedätte, on Maassa on tarpeen tienata rahaa jolla ostaa ruokaa, vaatteita ja monia muita asioita joita ihmisillä pitää olla. Me olemme eläneet planeetallanne nyt useita vuosia. Aluksi meillä oli pieni aksentti. Mutta se on voitettu ja, kuten näet, meitä ei tunnisteta muiksi kuin Maan ihmisiksi. Työssämme ja vapaa-ajallamme me tapaamme ihmisiänne täällä Maassa, emmekä koskaan kerro salaisuutta että me olemme muiden planeettojen asukkeja. Se voisi olla vaarallista, kuten hyvin tiedät. Me ymmärrämme teitä ihmisiä paremmin kuin suurin osa teistä tuntee itsensä ja voimme helposti nähdä ne syyt niihin moniin epäonnisiin olosuhteisiin, jotka teitä ympäröivät.“ [6]

Tämä kappale on mitä merkittävin, sillä se kuvaa sen miten avaruusolennot ovat asuneet Maassa jo vuosia, opiskellen kieltämme, hankkien duuneja ja sekoittuen ihmispopulaatioon. Lisäksi vaikuttaa siltä, että ihmisten keskuudessa elävät avaruusolennot saattavat työskennellä pareittain, eräänlaisessa työparijärjestelmässä joka olisi järkeenkäypää turvallisuuden ja kotimaailmaan lähetettävän kommunikaation mielessä jos koskaan sattuisi hätätila. Jos Adamski on muistoissaan tarkka ja avaruusolennot kertovat totuuden, silloin vaikuttaisi siltä että avaruusolentoja voisi olla merkittävä määrä, jotka elävät salaa normaalin populaation keskuudessa planeetan suurimmissa kaupungeissa. Toisia kontaktitapauksia ja tietovuotajien todistuksia tarkasteltaessa todellakin vaikuttaa siltä niinkuin asia olisi näin.

Adamski ei ollut ainoa kontaktihenkilöistä, joka väitti että avaruusolennot sulautuvat ihmispopulaatioon. Howard Menger myös väitti, että avaruusolennot ovat ottaneet häneen yhteyden ja esiintyneet tavallisina ihmisinä kun hän kouluttautui avaruusveljiemme edustajaksi. Eräässä tapauksessa avaruusolento esitti kiinteistövälittäjää ja pyysi Mengeriä mukaansa avaruusolentojen autoon, jossa hänet vietiin uuteen kontaktipaikkaan kohtaamaan tiettyinä aikoina avaruusolentojen aluksia. Menger kuvaa tapausta seuraavasti:

Syksyllä 1947 nuori mies, komeasti syysvaatteisiin puettu, astui liikkeeseen. Vaikka hän sanoi olevansa kiinteistövälittäjä, hänessä oli jotakin outoa. Ja hän ei käyttäytynyt kuin muut ekstrovertit, toisia selkään taputtelevat kiinteistövälittäjät joita tunsin… Hän kertoi minulle, että hän ajatteli laittaa joitain “Myytävänä”-kylttejä Pleasant Grove -nimisen paikan lähettyville, noin kahdeksan mailia kaupasta, ja haluaisi jotain neuvoja…. Suostuin lähtemään hänen matkaansa. Hän ei esitellyt minua nuorelle neidolle joka odotti autossa… Puolimatkassa keskustelu lakkasi ja tuli hiljaisuus. Erittäin yhtäkkisesti mies vaihtoi aihetta. “Howard, me tiedämme että pidät yhteytesi veljiimme salassa niinkuin sinulle on annettu ohjeeksi.” En tiennyt pitäisikö minun esittää yllättynyttä vaiko ei sillä olin havainnut jotain omituista heti alusta lähtien…. “Ai, te OLETTE…” ja minä naurahdin. Hän yksinkertaisesti otti leveän hymyn ja ajoi muutaman sata metriä sanomatta sanaakaan. ”Katsos, Howard, minulle on opetettu paljon kiinteistöistä, mutta ei paljoakaan näyttelemisestä.” [7]

Mengerin Maan ulkopuoliset ystävät kuvasivat salaisen sijainnin jossa he myöhemmin tapaisivat avaruusolentojen aluksia ennaltamäärättyinä aikoina. Mengerin kontaktikokemukset ja UFO-havainnot saavat tukea riippumattomilta silminnäkijöiltä, valokuvista, filmeistä ja jopa väitetystä Kuussa kasvatetun perunan tieteellisestä analyysista. Timothy Good teki läpikotaisen tutkimuksen Mengeristä ja tuli tulokseen, että jotkut hänen avaruusolentokontaktikokemuksensa ja valokuvat/filmit olivat aitoja. [8]

Se tapa jolla Mengeriin saatiin yhteys vuonna 1947 on se mikä herättää meidät avaruusolentojen sulautumiseen ihmispopulaatioon. Avaruusolennot olivat oppineet kiinteistönvälitystä, ajoivat tavallisia autija, ja heidän mukanaan oli nainen. Molemmat avaruusolennot olivat ottaneet kiinteistönvälittäjän identiteetin ja sillä tavoin voisivat välttää paljastumasta, samalla kun he oppivat ihmisyhteiskunnasta. Jälleen kerran, kuten myös Adamskin tapauksen kaksi avaruusolentoa, he työskentelivät pareittain mikä viittaa työparijärjestelmään.

Eräässä Howard Mengerin ‘kokouksista’ hänen kotonaan huhtikuussa 1957 kolme vierailijaa Venukselta väitetään valokuvatun. Useat valokuvista annettiin tri. Frank Strangesille, joka näytti valokuvia hänen UFO-luennoillaan. Eräällä näistä luennoista joulukuussa 1959 tri. Stranges väitti, että Pentagonin viranomainen oli lähestynyt häntä, joka tarjosi hänelle mahdollisuutta tavata erään näistä venuslaisista. Tri. Stranges sitten kuvaa yksityiskohtaisesti turvajärjestelyjä, jotka hänen oli läpikäytävä, sekä hänen tämän jälkeistä tapaamistaan Valiant Thorin kanssa Pentagonissa 30 minuutin ajan. Thor oli ilmeisesti USA:n hallituksen vieras kolmen vuoden ajan, ja hän toistuvasti tapasi ylempiä virkamiehiä, mm. presidentti Eisenhowerin ja varapresidentti Nixonin. Tri. Stranges väittää, että hänelle sanottiin ettei hän saa koskaan paljastaa mitä tapahtui. Hän kuitenkin tästä huolimatta kirjoitti kirjan avaruusolentokohtaamisistaan, Stranger at the Pentagon (1967). Hänen kirjassaan sekä tämän jälkeisissä haastatteluissaan hän kuvaa maailmanrauhan ja henkisyyden viestiä, jonka Thor heille ja amerikkalaisille viranomaisille välitti.

Arvattavasti Strangesin väitteitä pilkattiin laajalti UFO-tutkijoiden keskuudessa hänen todisteiden puutteestaan että sellainen tapaaminen olisi koskaan pidetty. Kuitenkin tri. Strangesin tausta poliisivoimissa, hänen koulutuksensa sekä hänen nimekkyytensä evankelisena teologina kaikki viittaavat henkilöön, jonka nuhteeton suoraselkäisyys ei antaisi myöden kehitellä päästään tällaista kusetusta. Jos tri. Strangesin kredenssit ja rehellisyys hyväksytään, silloin vaikuttaa siltä kuin Pentagonilla olisi ollut vierailija Venukselta kolmen vuoden ajan, jonka väitetään tavanneen korkeampia viranomaisia ja joka kykeni matkaamaan UFO-tapaamisiin kuten Mengerin oma. Voidaan todeta, että Valiant Thor (ja hänen kumppaninsa) kykenivät olemaan yhteydessä laajalti eri yksityisiin kansalaisiin tämän kolmen vuoden täälläolonsa aikana, tiedustelupalvelut valvoivat näitä interaktioita tarkkaan, ja henkilöitä patistettiin vannomaan salaisuuden puolesta.

Toinen kontaktihenkilö, joka on väittänyt tavanneensa avaruusolentoja, jotka esiintyvät tavallisina siviileinä, liittyy Mexicon yliopistion lääketieteellisen professoriin joka oli myös samalla Meksikon atomienergiakomission ylempi jäsen. Professori käytti pseudonyymiä ‘Prof Hernandez’ ja työskenteli meksikolaisen journalistin, Zitha Rodriguezin, kanssa kertoakseen hänen uskomattoman tarinansa. [9] Hän puhui siitä miten erittäin houkuttelevan näköinen avaruusolentonaaras, Elyense (professori kutsui häntä nimellä ‘Lya’), Andromedan tähtikuviosta esiintyi opiskelijana ja vieraili hänen luennoillaan useaan otteeseen vuosina 1972-1974. Tajutessaan että hän ei ollutkaan yksi tämän oppilaista, hän lopulta kohtasi tämän ja kysyi miksi hän tulee luennoille. Usean keskustelun jälkeen, joissa hän näytti omaavan uskomattomat tiedot fysiikasta sekä paranormaaleista kyvyistä, Hernandez lopulta sai kuulla Lyalta että hän on toisesta maailmasta. Vuonna 1975 tapahtuneiden lisätapaamisten jälkeen Lya sai puhuttua hänet mukaan toiseksi pilotiksi hänen avaruusalukselleen. Tämä on se miten Hernandez kuvaa tapausta 22. huhtikuuta 1975 hänen päiväkirjassaan:

Olin osallistunut konferenssiin anestesian tehokkaiden neutralisoijien aiheesta. Tuona iltapäivänä tunsin oloni erityisen väsyneeksi…. Kävellessäni parkkipaikalle, hätäisesti kuvittelin että Lya odotti minua autossa… “Hei”, hän sanoi tervehtien… “Oletko kiireinen?” “En, haluan vain levätä”, sanoin. “Haluaisitko tulla toiseksi pilotikseni?” … “Tänään on ollut erityisen raskas päivä… voisiko joku toinen päivä?” kysyin melkein anoen. “Se on tärkeää, en voi taata että sinulla on toista tällaista tilaisuutta….” “Olkoon….” sanoin lukitessani oven, “jos se ei ole liian kaukana, niin hyväksyn….” [10]

Tässä kohtaa Hernandez ajoi autonsa etäiseen paikkaan, jonka Lya osoitti. Sitten hän kuvaa sen miten he astuivat Lyan alukseen ja lähtivät Maan ilmakehästä.

Pyöreä kappale, enemmän tai vähemmän kolme metriä läpimitaltaan, oli edessämme. Lya otti metallisen laitteen joak oli kuin pieni tupakkarasia ja painoi nappia. Sillä hetkellä aluksen ovi avautui alapuolella, ja hän meni sisälle pienistä tikkaista… Hän kosketti pientä kahvaa jossa oli nappeja ja painoi yhtä. Alus nousi hiljalleen ilmaan…. Maapallo vetäytyi enemmän ja enemmän ja näin saatoin pohtia iltaa, tähtiä ja kymmeniä satelliitteja, jotka kaikki kiersivät Maata. [11]

Hernandezin tarinaa tutki everstiluutnantti Wendelle Stevens, joka kävi kirjeenvaihtoa Zitha Rodriquezin kanssa. Stevens löysi monia samankaltaisuuksia toisten kontaktitapausten kanssa, vaikka Hernandez ei olisi voinut olla kaikista näistä tietoinen. Hän päätti kääntää Rodriquezin kirjan Hernandezin kokemuksista ja lopulta tuli päätelmään, että Hernandez oli uskottava. Kuten Adamskin ja Mengerin tapauksissa, Hernandez paljastaa että avaruusolentokontakti kykeni helposti sulautumaan meksikolaisten keskuuteen. Adamskin ja Mengerin tapausten vastaisesti Lya oli yksin eikä hänellä näyttänyt olevan työparia. Vaikka hänellä ei ollutkaan autoa, hän tiesi miten navigoida Mexico Cityn tiejärjestelmää varmistaakseen, että Hernandez voisi saavuttaa hänen lentävän aluksen määränpäänsä. Hänen kykynsä kohdata Hernandez kaupungin eri paikoissa ja tietonsa siitä miten matkata maaseudulla, jälleen, viittaavat siihen että hän tiesi natiivin populaation paikoista ja tavoista. Kontaktihenkilöt eivät ole ainoita jotka ovat puhuneet keskuudessamme elävistä avaruusolennoista, on myös todistuksia erittäin uskottavilta sisäpiiriläisiltä, jotka ovat tehneet samanlaisia väitteitä.

Sisäpiiriläisten todistuksia keskuudessamme elävistä avaruusolennoista

Kontaktihenkilöiden väitteet siitä, että avaruusolennot elävät keskuudessamme, saivat merkittävän vahvistuksen majuri Robert Deanin todistuksesta. Dean työskenteli NATOn päämajassa vuosina 1963-1967, ja tänä aikana hän teki töitä operaatiokeskuksessa Cosmic Top Secret -turvaluokituksella. Hän väittää nähneensä salaisen NATOn tutkimuksen, joka analysoi UFOjen uhkaa NATOn operaatioille Itä-Euroopassa. Salaisen raportin otsikko oli “An Assessment: An Evaluation of a Possible Military threat to Allied Forces in Europe.” Se keskittyi UFOjen vaaroihin, jotka erehdyksessä identifioidaan Neuvostoliiton ballistiseksi ohjushyökkäykseksi. Dean väitti, että NATOn tutkimus identifioi neljä erilaista avaruusolentojen sivilisaatiota, jotka vierailivat Maapallolla. Hän sanoi, että se mikä NATOn johtoa todella huoletti oli, että jotkut vierailijoista näyttivät paljon meiltä, niin että heitä ei käytännössä voisi erottaa. Dean sanoo, että NATOn kenraalit olivat paranoideja siitä mahdollisuudesta, että jotkut Maan ulkopuoliset vierailijat voisivat kävellä NATOon tai Pentagonin käytävillä, tai jopa itse Valkoisen Talon. Haastattelussa hän sanoi:

Robert Dean
Oli ihmisten ryhmä joka näytti paljon meiltä, jotka todella ajoivat amiraalit ja kenraalit hulluuden partaalle, koska heidän mielestään, ja he olivat nähneet heitä usein, heillä oli ollut kontakti heihin… Nämä tyypit näyttivät niin paljon meiltä, että he voisivat istua vieressäsi lentokoneessa tai ravintolassa etkä tietäisi siitä mitään. Ja kenraalit ja amiraalit, koska he olivat armeijassa ja koska he olivat pääosin paranoideja, olivat tästä varsin huolissaan. Se seikka,että nämä älykkäät olennot voisivat olla tekemisissä kanssamme, kävellä SHAPEn ja Pentagonin käytävillä. Voi Jumala, pari näistä tajusi, että he saattaisivat olla jopa Valkoisessa Talossa! Tottakai, kuten sanoin, noiden vuosien paranoia sekoitti asioita hieman. [12]

Deanin todistus on keskeinen etsittäessä totuutta keskuudessamme elävistä avaruusolennoista. Hänen todistuksensa näyttää sen, että armeijan ja valtion virastojen viranomaiset ovat tietoisia tästä mahdollisuudesta, ja itse asiassa epäilemättä olisivat kehittäneet strategioita sellaiselle tapahtumalle. Vaikka NATO piti keskuudessamme eläviä avaruusolentoja, salaisen UFO-arvioinnin kontekstissa, potentiaalisena turvallisuusuhkana, perustuen kontaktihenkilöiden todistuksiin, vaikuttaa siltä että Maan ulkopuoliset vierailijat sulautuvat joukkoomme oppiakseen ihmispopulaatiosta. Ihmisten arvoista ja sivilisaatiosta oppimisen lisäksi vaikuttaa siltä kuin vierailijat antaisivat ruohonjuuritason koulutusta edistääkseen tietoisuutta heidän läsnäolostaan rajatulle määrälle yksittäisiä ‘kontaktihenkilöitä’.

Toinen tärkeä sisäpiiriläisen todistus keskuudessamme elävistä avaruusolennoista on Ingo Swann. Swann oli ensimmäinen meedio, joka oli CIA:n vuonna 1975 alkaneessa kaukokatseluohjelmassa Project Star Gate. Swannin osuessa oikeaan niin useasti hänet palkkasi vuoteen 1975 mennessä valtion salainen operatiivi, “Mr Axelrod”, vakoilemaan avaruusolentoja. Swann kaukokatseli avaruusolentoja Kuussa, joilla oli tukikohtia pimeällä puolella. Myöhemmissä haastatteluissa ja hänen kirjassaan Penetration Swann väitti, että hän oli katsellut erilaisia rakenteita pinnalla ja havainnut avaruusolentoja niiden lähellä, jotka kykenivät hengittämään ilman apuvälineitä, mikä viittaa siihen että Kuussa on ilmakehä. [13] Axelrod vahvisti Swannin kaukokatselun, joka lähetti Swannille George Leonardin kirjan, joka kuvaa samanlaisia rakenteita joita hän kaukokatseli analysoimalla NASAn valokuvia. [14] Swannin ja Project Star Gaten menestys tarkan kaukokatselutiedon keräämisessä tiedustelupalveluille nopeasti johti siihen, että armeijan eri virastot pyysivät Swannia kehittämään tarpeelliset protokollat sotilaskaukokatselijoiden kouluttamiseksi. [15] Swannin mukanaolo “Mr Axelrodin” salaisissa tehtävissä tarjoaa arvokasta todistusaineistoa keskuudessamme elävistä avaruusolennoista.

Eräässä tapauksessa Swann kuvaa sitä miten Axelrod vei hänet kaukaiseen paikkaan, Alaskalta näyttävään, jossa he matkasivat järvelle katselemaan UFO-aktiviteettia. Swannin tavoitteena oli psyykkisesti saada informaatiota siitä mitä avaruusolennot tekivät siellä olleessa mitä ilmeisimmin salaisessa UFO-tutkikohdassa. Swann kuvasi yksityiskohtaisesti tapauksen, jossa UFO nousee järvestä, vetää sisään järven vettä, ja kasvaa suuremmaksi kooltaan pienestä pisteestä suureksi kolmioalukseksi. Hän antoi tiedot Axelrodille ennen kuin he nopeasti lähtivät alueelta jotteivat paljastuisi UFOlle. Swannin Axelrodille työstään antaman todistuksen huomattavin tapaus on supermarket-tapaus, jossa hän kohtasi häikäisevän hyvännäköisen naisen, jonka hän psyykkisesti aisti olevan avaruusolento.

Swann väittää, että hän oli kaupoilla Los Angelesissa supermarketissa, kun hän havaitsi erittäin puoleensavetävän, hyvinpukeutuneen naisen. Hän väittää, että häne kehonsa alkoi fyysisesti surista häne katsellessaan tätä silmäkulmastaan ja intuitiivisesti saadessaan informaatiota siitä, että nainen oli avaruusolento. Ensin hän sivuutti idean, mutta hän sai riippumattoman varmistuksen naisen identiteetistä tarkkailemalla naista kun Axelrodin operatiivit seurasivat tätä, jotka myös olivat supermarketissa. Axelrodin operatiiveista pelästyneenä Swann nopeasti lähti pois paikalta, sillä hän pelkäsi sitä mitä saattaisi tapahtua. Viimeisin varmistus siitä, että nainen oli avaruusolento, seurasi pian tämän jälkeen kun Axelrod soitti Swannille puhuakseen siitä oliko avaruusolentonainen telepaattisesti kommunikoinut hänelle. Hänen kaksi operatiiviaan olivat kertoneet Axelrodille, että Swann oli ollut avaruusolennon läheisyydessä, ja että tämä oli mahdollisesti kommunikoinut naiselle. Axelrod oli huolissaan tästä mahdollisuudesta ja Swann vakuutti hänelle, että mitään telepaattista kommunikaatiota ei ollut tapahtunut. Tutkiva journalisti Garry Bekkum kuvaa tapahtunutta:

Seuraava puhelinsoitto Axelrodilta ei ollut mitenkään tavallinen. Ensin Swann sai mystisen puhelinsoiton naisoperatiivilta, joka ohjasi hänet toiseen puhelimeen. Puhelu loppui hiljaisuuteen, mikä viittasi siihen että puhelinlinja oli leikattu poikki ja jokin muu oli tullut väliin. Kun hän pääsi osoitetulle puhelimelle, Swann kävi salatun keskustelun Axelrodin kanssa, joka kysyi häneltä seksikkäältä naiselta supermarketissa. Axelrod varoitti, ”Tunnen velvoitetuksi kertoa sinulle, että hän on todella vaarallinen.” Ilmeisesti Swann uskoi, että Axelrodin varoitukset olivat vahvistaneet hänen pahimmat pelkonsa. Avaruusolentoja oli ei ainoastaan Kuussa, vaan niillä oli operatiiveja myös täällä Maassa, tavallisen kansan keskuudessa. Jos Axelrodia oli uskominen, heitä tulisi välttää kaikin mahdollisin keinoin. [16]

Axelrodin yritykset tarkkailla avaruusolentonaista, hänen huolensa Swannin telepaattisesta yhteydestä naiseen, sekä hänen varoituksensa siitä että hän oli vaarallinen viittaisivat siihen, että Axelrodin yritykset olivat osa virallista linjausta jolla estää kaikkia tavallisia siviilejä veljeilemästä avaruusolentojen kanssa.

Ylläoleva supermarket-episodi auttaa vahvistamaan Deanin, Adamskin, Mengerin ja Hernandezin todistukset siitä, että avaruusolennot elävät ihmispopulaation keskuudessa. Vaikka he normaalisti ovat erittäin puoleensavetäviä, he voivat sulautua kansaan ilman että he pistävät sieltä pahemmin silmään. Yhtä kaikki, vaikuttaa siltä kuin varjohallituksen virastot kykenisivät identifioimaan heidät, jotka ilmeisesti yrittävät tarkkailla keskuudessamme eläviä avaruusolentoja. Swannin episodi näyttää, että avaruusolennot eivät ainoastaan sulaudu yleisesti populaatioon, vaan salaiset valtion virastot näkevät paljon vaivaa valvoakseen avaruusolentoja, ja estääkseen yksityisiä kansalaisia olemasta tekemisissä avaruusolentojen kanssa.

Toinen huomionarvoinen aspekti Swannin kohtaamisessa avaruusolennon kanssa on, että naista seurasi kaksi Axelrodin salaista operatiivia. Tämä auttaa vahvistamaan sen, että kansan keskuudessa käyskentelevät avaruusolennot joutuvat salaisen palvelun valvonnan kohteeksi, joita otetaan palvelukseen erilaisista erikoisjoukoista armeijassa ja tiedustelupalveluissa. Toinen tietovuototapaus, joka auttaa meitä kuvaamaan erikoisjoukkojen käyttöä tällaisessa valvonnassa on todistus väitetyltä entiseltä Britannian erikoisjoukkojen henkilöltä, joka tänen työssäoloaikanaan joutui pidättämään kaksi naista, joiden hän uskoi olevan avaruusolentoja. Näin hän sanoi kolmannen osapuolen muistinvaraisen keskustelun mukaan UFO-tutkijoiden luottamuksellisessa kokoontumisessa:

Hän väitti joskus olleensa S.B.S.:ssä, eli ’Special Boat Servicessa’, joka on vähemmän tunnettu tiedustelupalvelu kuten S.A.S. Britanniassa. Hänen käskettiin matkata Lontoon metrolla, South Kensingtonin asemalle, jos muistan oikein. Hän nousi metroon, ja hänen mukanaan ollut esimies näytti hänelle kaksi naista metrossa, jotka hänet komennettiin pidättämään. Nämä naiset olivat pitkiä, blondeja ja sinisilmäisiä, ja he näyttivät kaksosilta. Hän kuvasi heillä olevan varsin korkea otsa, ja että he olivat mitä kauneimpia naisia hän oli koskaan nähnyt, täydellisellä ulkomuodolla. Hän kuvasi sitä miten kaikki muut metrossa tuntuivat olevan jonkinlaisessa transsissa, eivätkä he reagoineet millään tavalla kahden ihmisen viemiseen julkisesta kulkuvälineestä. Hänelle ei kerrottu miksi heidät vietiin, ja häntä huoletti heidän turvallisuutensa. Hänen viedessään heidät mukanaan hän sanoi, että heistä heijastui turvallisuudentunne hänelle. Mies sanoi olleensa huolissaan siitä, että hän olisi saattanut olla epäsuorasti vastuussa näiden kahden naisen saattamisesta vaaraan. Noin viikon tai parin jälkeen hän istui ravintolassa Lontoon Canary Wharfissa, ja toinen hänen pidättämistään naisista tuli hänen pöydän luokse ja hymyili hänelle, ja yleisesti välitti hänelle tunteen siitä että naiset olivat turvassa eikä hänen tarvinnut huolehtia heistä. [17]

Ylläoleva tapaus antaa arvokkaan esimerkin siitä miten eri tiedustelupalvelut tarkkailevat keskuudessamme eläviä avaruusolentoja, mm. erikoisjoukkojen henkilöstö. Ilmeisesti avaruusolentoja voidaan ottaa haltuun saamaan heidän aktiviteeteista tiedustelutietoa, ja sen jälkeen vapauttaa. Sellainen linjaus viittaa siihen, että vastuulliset valtion auktoriteetit ovat päättäneet, että vaikka avruusolennot itsessään eivät ole uhka kansalliselle turvallisuudelle, heidän läsnäolonsa luvaton paljastaminen olisi turvallisuusuhka. Toisen naisista käyttäytyminen, joka vakuutti hänet pidättäneelle tiedusteluhenkilölle olevansa turvassa, auttaa kuvaamaan keskuudessamme elävien avaruusolentojen hyväntahtoista luonnetta ja sitä miten ne eivät ole suoraan kansallisen turvallisuuden uhka.

Axelrodin huoli avaruusolentonaisesta, joka oli saanut yhteyden Swanniin, viittaa siihen että avaruusolentoja on ohjeistettu olemaan kertomatta todellista alkuperäänsä yksityisille kansalaisille. Lisäksi Axelrodin ‘äärimmäinen huoli’ siitä että Swann oli saanut telepaattisen yhteyden kertoo siitä että ketä tahansa henkilö, joka saa selville avaruusolentojen oikean identiteetin, voidaan viedä kuulusteltavaksi tai muihin pakkokeinoihin. Täten on hyvä puhua valtion lakien ja säädösten tärkeydestä kun käsitellään kansalaisia, joilla on laiton kontakti avaruusolentoihin.

Extraterrestrial Exposure Law

Vuonna 1969 NASA saattoi voimaan liittovaltiollisen lain, joka liittyi “Maan ulkopuoliselle altistumiseen”. Laki maan ulkopuoliselle altistumisesta tarjoaa laillisen ennakkotapauksen kenen tahansa henkilön pidättämisestä ja määräajattomasta vangitsemisesta, joka kohtaa avaruusolentoja. [18] Kaikkein relevanteimmat kohdat käsittelevät NASAn johtajan, tai hänen nimittämänsä henkilön, valtaa tehdä seuraavaa:

Määrittää onko tietty henkilö, kiinteistö, eläin tai muu elämän tai materian muoto altistunut Maan ulkopuoliselle ja laittaa sellainen henkilö, kiinteistö, eläin tai muu elämän tai materian muoto karanteeniin. Karanteeni voi perustua ainoastaan määritykseen, joko kuulusteluilla tai ilman, siitä että on todennäköinen syy uskoa, että sellainen henkilö, kiinteistö, eläin tai muu elämän tai materian muoto on altistunut Maan ulkopuoliselle. [19]

Kaikkein häiritsevintä tässä liittovaltion laissa on se, että sellaisesta eristyksestä ei voi valittaa juridisen oikeusprosessin avulla, joka voitaisiin evätä kansalaisilta “todennäköisen syyn” perusteella että he ovat altistuneet Maan ulkopuoliselle. Ottaen huomioon sen, että yleisö ja valitut edustajat eivät ole tietoisia Maan ulkopuolisesta läsnäolosta, tämä NASAn säädös antaa vihreää valoa Maan ulkopuolisen altistuksen käytänteille ja päätöksille, jotka eivät kuulu kongressin tai median valvonnan alaisuuteen. Vaikka Laki Maan ulkopuoliselle altistumisesta “virallisesti kumottiin” ja laitettiin reservistatukselle vuonna 1991, yhtä kaikki se luo ennakkotapauksen jossa minkä tahansa valtion viraston tai armeijan haaran lakiosasto voi esittää mahdollisia pakkokeinoja henkilöitä vastaan, joilla on kontakti avaruusolentoihin. NASAn säädökset ja samankaltaiset lait tai säädökset toisissa maissa ovat tehokas keino hiljentää henkilöt, jotka kohtaavat populaatioon sulautuneita avaruusolentoja. Olennaisesti kuka tahansa, joka kohtaa sellaisia avaruusolentoja, voidaan pidättää määräämättömän pituiseksi ajaksi ilman lainsuojaa. Tämä ei ainoastaan estäisi sellaisia henkilöitä paljastamasta interaktioitaan avaruusolentojen kanssa, vaan se myös estäisi avaruusolentoja paljastamasta alkuperäänsä tavallisille kansalaisille.

Yhdysvalloissa ja muualla voimaansaatetut lait ja säädökset voidaan ottaa käyttöön juridisina keinoina pakottaa yksityisiä kansalaisia, jotka saavat selville keskuudessamme elävien avaruusolentojen todellisen identiteetin. Jos hyväksymme todisteet siitä, että avaruusolentoja valvotaan tarkasti ja että salaiset palvelut ovat vastuussa tämän informaation pitämisestä poissa kansalta, johtopäätöks on, että yksityiset kansalaiset ovat suuressa vaarassa jos he saavat yhteyden ja valtion virastot haluavat estää tämän. Yksityisiltä kansalaisilta voidaan evätä heidän perustuslailliset oikeutensa huolimatta sellaisten lakien tai säädöksien, jotka kieltävät luvattoman kontaktin avaruusolentojen kanssa, hyllyttämisestä ja reservistatukselle siirrosta.

Loppusanat

Yllä esitetyt todisteet eri kontaktihenkilöiden ja sisäpiiriläisten todistusten muodossa viittaavat siihen, että Maan ulkopuoliset vierailijat, jotka ovat käytännössä erottamattomissa ihmisistä, elävät keskuudessamme. Nämä Maan ulkopuoliset vierailijat vaikuttavat olevan puoleensavetäviä ulkoisilta piirteiltään, ja avaruusolentonaisia kuvataan mitä kauniimmiksi naisiksi joita mieshavaitsijat ovat koskaan nähneet. Avaruusolennot näkevät suuren vaivan oppiakseen heidän ympäröimänsä kulttuurin alkuperäisen kielen, oppiakseen miten ajaa ja navigoida valtateillä, ja ottaessaan perusduuneja useiksi vuosiksi. Se seikka, että nämä avaruusolentovierailijat joutuvat valvonnan kohteiksi ja jopa pidätetään ennen vapauttamistaan kertoo suuresta salaisesta valvontajärjestelmästä.

Keskuudessamme elävät avaruusolennot vaikuttavat operoivan taivaallisten rauhanjoukkojen tapaan heidän sulautuessaan kulttuuriimme. He oletettavasti haluavat oppia Maan kulttuurista ja tavoista; ja mahdollisesti avustaa informaationvälityksessä tietyille henkilöille. Se seikka, että näitä avaruusolentoja valvotaan ensin pidättämistä viittaa siihen, että vastuulliset valtion virastot ovat tehneet päätöksen sietää sellaista avaruusolentojen läsnäoloa. Valiant Thorin tapaus kertoo siitä, että tällainen valvontajärjestelmä ulottuu jopa VIP-statuksen antamiseen ja sallii toistuvasti tavata korkeampia virkamiehiä. Voidaan todeta, että sellaiset avaruusolennot eivät ole suora uhka kansalliselle turvallisuudelle, vaikka tieto heidän alkuperästään tulkitaan sellaiseksi, jolloin henkilöitä vannotetaan pysymään hiljaisina. Tämä tarkoittaisi suurta vaikeutta saada informaatiota avaruusolennoista, jotka ovat sulautuneet kansaan, kun otetan huomioon korkea turvallisuusluokitus, joka tähän ilmiöön liittyy.

Mitä “Maan ulkopuolista altistusta” koskeviin kansallisiin lakeihin ja säädöksiin tulee, ainoa tapa varmistaa ykstyisten kansalaisten suojelu jos he kohtaavat avaruusolentoja on, että heidän oikeutensa olla tekemisissä avaruusolentojen kanssa tunnustetaan muodollisesti. Vaikka tietoisuus tarpeesta tällaiselle oikeudelle kasvaakin, joka perustuu lopulta valtion tunnustukseen UFOjen olemassaolosta ja niiden avaruudellisesta alkuperästä, se voi vaatia yhteistyötä kansalta saada tämä oikeus taattua itselle. Tätä tavoitetta kohden on edistytty hieman kun Hawaiilla kesäkuun 11. päivänä 2005 tehtiin “Julistus Rauhallisista Suhteista Maan Ulkopuolisten Sivilisaatioiden Kanssa”, joka viittaa eksplisiittisesti sellaiseen oikeuteen. [20] Julistuksen kolmas artikla sanoo, että me allekirjoittajat ja tukijat: “Vakuutamme kaikilla kansalaisilla olevan luonnollinen oikeus avoimeen kontaktiin Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden edustajien kanssa kaikissa tapauksissa, ja osallistua epäviralliseen diplomatiaan.” Toinen aloite esittää Yhdysvaltain kongressin hyväksyttäväksi lakiluonnoksen Laiksi Kontaktista Avaruusolentojen Kanssa, joka suojelisi kansalaisia, jotka altistuvat Maan ulkopuoliselle. [21] On todennäköistä, että samanlaisia lakeja jossain kohtaa esitetään useimmissa kansallisissa parlamenteissa.

Se seikka, että useat avaruusolennot ovat valinneet sulautua kansan keskuuteen, tulee olemaan suuri yllätys monille jotka edelleen ovat epävarmoja UFO-ilmiön todellisuudesta ja avaruusolentohypoteesista. Vielä hämmentävä on mahdollisuus sille, että avaruusolentovierailijoille annettaisiin VIP-status ja että he tapaisivat USA:n korkeita virkamiehiä. Ihmisten kieliä, kulttuuria, politiikkaa ja tiedettä hiljaksiin tutkivien avaruusolentovierailijoiden läsnäolo tulee antamaan monille suuren vakuutuksen siitä, että ihmiskuntaa hiljalleen avustetaan valmistautumaan tulevaan avoimeen kontaktiin avaruusolentojen kanssa. Monille muille mahdollisuus löytää avaruusolentoja keskuudestamme motivoi ihmisiä hiljalleen tutkimaan tätä mahdollisuutta ystävien tai tuttavien kanssa, joiden käytös voi olla vihje toismaailmallisesta alkuperästä.

***

Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.

Lähdeviitteet

[1] Adamskin tapauksen tasapuolinen käsittely löytyy Lou Zinsstagin ja Timothy Goodin kirjasta George Adamski- The Untold Story (Ceti Publications, 1983).

[2] Timothy Good, Alien Base: The Evidence for Extraterrestrial Colonization of Earth (Avon Books, 1998) 154-55.

[3] Lainattu Inside the Flying Saucersin verkkoversiosta: http://www.rr0.org/Documents/Livres/Adamski/1955_InsideTheSpaceShips/chap01.html

[4] Lainattu Inside the Flying Saucersin verkkoversiosta: http://www.rr0.org/Documents/Livres/Adamski/1955_InsideTheSpaceShips/chap01.html

[5] Lainattu Inside the Flying Saucersin verkkoversiosta: http://www.rr0.org/Documents/Livres/Adamski/1955_InsideTheSpaceShips/chap01.html

[6] Lainattu Inside the Flying Saucersin verkkoversiosta: http://www.rr0.org/Documents/Livres/Adamski/1955_InsideTheSpaceShips/chap01.html

[7] Howard Menger, From Outer Space (Pyramid Books, , [1959] 1974) 49-50.

[8] Timothy Good, Alien Base, 194-95.

[9] Tapaus on tiivistetty verkossa: http://www.beyond-the-illusion.com/files/New-Files/20000430/elyense_extraterrestial.txt ja kirjan kappale: http://groups.yahoo.com/group/exopolitics/message/213 .

[10] Zitha Rodriquez Montiel & R.N. Hernandez, UFO Contact from Andromeda, kpl. 3 julkaistu teoksessa Ultimate UFO Series: Andromeda, ed., Robert Shapiro, 2004, 193-95

[11] Zitha Rodriquez Montiel & R.N. Hernandez, UFO Contact from Andromeda, kpl. 3 julkaistu teoksessa Ultimate UFO Series: Andromeda, ed., Robert Shapiro, 2004, 193-95

[12] Bob Hieronimus, “Transcript of Interview with Bob Dean, March 24, 1996,” julkaistu verkossa: http://www.planetarymysteries.com/hieronimus/bobdean.html ; haastattelu http://www.21stcenturyradio.com/index.html

[13] Ingo Swann, Penetration: The Question of Extraterrestrial and Human Telepathy (Ingo Swann Books, 1999) ja tri Bob Hieronimuksen haastattelu, 28 February, 1999.

[14] Leonard, Somebody Else is On the Moon (Pocket Books, 1977).

[15] Kts. Gary Bekkum, “To the Moon and Back, With Love,” American Chronicle, Aug 3, 2006. Verkossa: http://www.americanchronicle.com/articles/viewArticle.asp?articleID=12104

[16] Garry Bekkum, “To the Moon and Back, With Love,” American Chronicle, August 3, 2006, http://www.americanchronicle.com/articles/viewArticle.asp?articleID=12104

[17] David Hughes Narborough kuvasi kertomuksen ja postasi verkkoon, http://groups.yahoo.com/group/prepare4contact/message/4624

[18] Informaatiota Extraterrestrial Exposure -laista: http://www.abovetopsecret.com/pages/etlaw.html ja http://groups.yahoo.com/group/exopolitics/message/187

[19] Title 14 National Aeronautics and Space section 1211.102 A3

[20] Kts.: http://www.etworldpeace.com

[21] Kts.: http://www.contactact.org/eca_bill.htm   Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal