Tämä artikkeli on vuodelta 2009. Siinä spekuloidaan aikeella laittaa nanokokoisia mikrosiruja rokotteisiin ”pedon merkkiä” varten.

---

Se on melkein surrealistista, kuin jostain scifi-elokuvasta, mutta paljain silmin näkymättömät nanomikrosirut ovat todellisuutta, ja niitä käytetään jo monissa sovelluksissa.

Kysymys kuuluu, kuinka kauan hallituksilta ja suurilta lääkeyhtiöiltä kestää upottaa nanomikrosiruja rokotteiden sisälle, jotta ne voivat merkitä ja valvoa maailman väestöä?

Nanoteknologia käsittelee alle yhden mikrometrin (alle 1/30 ihmisen hiuksen leveydestä) kokoisia rakenteita, ja siinä kehitetään materiaaleja tai laitteita, jotka ovat tämän kokoisia. Nanometrin koko on 100 000 kertaa pienempi kuin ihmisen hiuksen leveys.

Yli kymmenen vuotta sitten yksinkertaiset ja edulliset tekniikat paransivat nanomikrosirujen suunnittelua ja valmistusta. Tämä avasi lukuisia menetelmiä niiden valmistamiseksi monenlaisiin sovelluksiin, kuten optisiin, biologisiin ja elektronisiin laitteisiin.

Nanoelektroniikan, fotolitografian ja uusien biomateriaalien yhteinen käyttö on mahdollistanut tarvittavan valmistustekniikan nanorobotteja varten yleisissä lääketieteellisissä sovelluksissa, kuten kirurgisissa instrumenteissa, diagnostiikassa ja lääkkeiden jakelussa.

Japanilainen Hitachi kertoo kehittäneensä maailman pienimmän ja ohuimman mikrosirun, joka voidaan upottaa paperiin pakettien jäljittämiseksi tai asiakirjan aitouden todistamiseksi. Integroitu piiri (IC-siru) on yhtä pieni kuin pölyhiukkanen.

Aivoihin istutettavia nanoelektrodeita käytetään yhä useammin neurologisten häiriöiden hoitoon.

Mohammad Reza Abidian, väitöskirjatutkija U-M:n biolääketieteellisen tekniikan laitoksella, sanoi, että nanoputkissa olevat polymeerit,

”ovat bioyhteensopivia ja niillä on sekä elektroninen että ioninen johtavuus.”

Hän totesi lisäksi,

”Siksi nämä materiaalit ovat hyviä ehdokkaita biolääketieteellisiin sovelluksiin, kuten hermorajapintoihin, biosensoreihin ja lääkkeiden jakelujärjestelmiin.”

Riippuen tällaisten tutkimusten tavoitteista tutkimus voisi teoriassa raivata tietä älykkäille rekisteröintielektrodeille, jotka voivat annostella lääkkeitä, jotka vaikuttavat myönteisesti tai kielteisesti immuunivasteeseen.

Nanoteknologian avulla tutkijat ovat myös pystyneet luomaan keinotekoisia huokosia, jotka pystyvät siirtämään nanokokoisia materiaaleja kalvojen läpi.

Nature Nanotechnology -lehdessä 27. syyskuuta UC:n biolääketieteellisessä insinööritutkimuksessa onnistuttiin lisäämään nanomoottorin, mikroskooppisen biologisen koneen, muunnettu ydin lipidikalvoon. Näin syntyneen kanavan avulla voitiin siirtää sekä yksi- että kaksijuosteista DNA:ta kalvon läpi.

Tutkimusta johtanut professori Peixuan Guo totesi, että aiemmat biologisten kanavien parissa tehdyt työt ovat keskittyneet kanaviin, jotka ovat riittävän suuria vain yksijuosteisen geneettisen materiaalin siirtämiseen.

”Koska ihmisen, eläinten, kasvien, sienten ja bakteerien genominen DNA on kaksisäikeistä, on erittäin tärkeää kehittää yksihuokoinen järjestelmä, jolla voidaan sekvensoida kaksisäikeistä DNA:ta”, hän sanoo.

Tällaisia suunniteltuja kanavia voitaisiin käyttää,

• nanoantureihin
• DNA:n sekvensointiin
• lääkkeiden annosteluun, mukaanlukien:
  • innovatiivisia tekniikoita virusten nanomoottoreiden DNA-pakkausmekanismien toteuttamiseksi,
  • rokotteen toimittamiseen.

”Ajatus siitä, että DNA-molekyyli kulkee nanohuokosen läpi etenemällä nukleotidi nukleotidilta, voisi johtaa yhden huokosen DNA-sekvensointilaitteen kehittämiseen, joka on kansallisesti erittäin kiinnostava alue”, Guo sanoi.

Lontoon Queen Maryn yliopistossa työskentelevät tutkijat ovat kehittäneet mikrometrin kokoisia kapseleita, joiden avulla lääkkeitä voidaan toimittaa turvallisesti eläviin soluihin.

Näihin ”mikrosukkuloihin” voitaisiin hypoteettisesti ladata erityinen mikrosiru, joka ohjaa lääkkeen annosta, joka avataan etänä, jolloin niiden sisältö vapautuu. Annostuksen seurannan lisäksi samaa mikrosirua voitaisiin käyttää potilaan valvontaan yhdessä erilaisten seurantajärjestelmien kanssa.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivat tutkijatovat hiljattain raportoineet edistymisestä nanoteknologian keskeisten haasteiden voittamisessa. He osoittivat, miten nanohiukkaset voivat liikkua nopeasti haluttuun suuntaan ilman ulkopuolisten voimien apua. Tutkijoiden mukaan heidän saavutuksellaan on laajoja seurauksia, sillä se antaa mahdollisuuden houkutella soluja liikkumaan ja kasvamaan tiettyihin suuntiin.

Etelä-Walesissa työskentelevä mikrobiologi ja rokotekriitikko Doug Dorst sanoo, että nämä edistysaskeleet kiinnostavat suuresti rokotteiden valmistajia.

”Biotekniikkayhtiöt ja niiden tutkijat ovat nopeasti siirtäneet suurimman osan rahoitusaloitteista nanoteknologiaan rokotteidensa tehon lisäämiseksi”, hän sanoi.

Jos rokotteiden sisältämät mikro-organismit voidaan houkutella kohdistumaan tiettyihin soluihin tai hyökkäämään niihin, ne voivat saavuttaa tavoitteensa nopeammin kuin perinteiset rokotteet.

”Riippuen siitä, kummalla puolella rokotekeskustelua ollaan, puolesta vai vastaan, rokotevalmisteiden sisällä olevat nanobotit voivat lisätä niiden tehokkuutta eksponentiaalisesti joko dramaattisesti parantamalla tai tuhoamalla immuniteettia niiden suunnittelusta riippuen”, hän lisäsi.

Dorst väittää, että nykyistä nanobottiteknologiaa voitaisiin yhtä helposti käyttää biologisten aseiden kehittämiseen kuin ihmisten terveyden edistämiseen.

”Jokaista pelkoa kohden, jota biotekniikan propaganda levittää tappavista taudeista ja siitä, miten rokotteet ehkäisevät niitä, on yksi valhe lisää, jolla massat saadaan vähitellen vakuuttuneiksi siitä, että rokotteet ovat tehokkaita.”

Dorst on huolissaan siitä, että jonain päivänä rokotteet,

”tekevät sitä mitä varten ne on aina tarkoitettu… maailmanlaajuisen väestön hallintaa.”

Nanoemulsiofoorumeilla voidaan jo kehittää rokotteita hyvin erilaisista materiaaleista.

Soijaöljyn, alkoholin, veden ja pesuaineiden seokset voidaan emulgoida erittäin pieniksi hiukkasiksi, jotka ovat alle 400 nanometrin levyisiä (noin 1/200 ihmisen hiuksen leveydestä). Näihin voidaan yhdistää mitä tahansa nanomikrosiruja, joissa on kaikki tautia aiheuttavat mikrobit tai osa niistä, jotta kehon immuunijärjestelmä käynnistyy.

Ecole Polytechnique Fédérale de Lausannen (EPFL) tutkijat ilmoittivat Nature Biotechnology -lehdessä julkaistussa artikkelissa, että he olivat kehittäneet,

”nanohiukkasen, joka voi antaa rokotteita tehokkaammin, vähemmillä sivuvaikutuksilla ja murto-osalla nykyisten rokoteteknologioiden kustannuksista.”

Artikkelissa kuvailtiin edelleen heidän läpimurtonsa vaikutuksia:

”Vain 25 nanometrin kokoiset hiukkaset ovat niin pieniä, että kun ne on ruiskutettu, ne virtaavat ihon solunulkoisen matriisin läpi ja suuntaavat imusolmukkeisiin. Muutamassa minuutissa ne ovat saavuttaneet DC:n pitoisuuden, joka on tuhansia kertoja suurempi kuin ihossa.”

Venäjä on hiljattain ilmoittanut uudesta tuotantolaitoksesta, joka tuottaa tiukasti nanorokotteita.

Hankesuunnitelmiin kuuluu muun muassa kahden rokotteen kehittäminen ihmisten influenssaa ja lintuinfluenssaa vastaan sekä kolmen biofarmaseuttisen valmisteen kehittäminen immuunijärjestelmän vahvistamiseksi ja antibakteeristen ja viruslääkkeiden tehokkuuden lisäämiseksi.

Ihmiskeho kestää hyvin nanohiukkasia, jotka yrittävät tunkeutua ihmissoluihin. Tutkijat tutkivat intensiivisesti menetelmiä, joilla voidaan häiritä ihmisen entsyymejä, jotka voivat hajottaa nanohiukkasia. Liverpoolin yliopiston asiantuntijatlöysivät keinon kiertää tämä este, mikä voi merkitä tulevaisuudessa tehokkaampia, paikallisesti käytettäviä lääkkeitä, jotka voisivat vaikuttaa paljon nopeammin kuin nykyisin käytössä olevat lääkkeet

Kaikki nämä nanoteknologian edistysaskeleet herättävät monia kysymyksiä ja huolenaiheita, jotka liittyvät nanomateriaalien myrkyllisyyteen ja ympäristövaikutuksiin sekä niiden mahdollisiin vaikutuksiin lääketieteeseen, maailmantalouteen ja spekulaatioihin hallituksen valvonnasta. Nämä huolenaiheet ovat aiheuttaneet keskustelua eturyhmien ja hallitusten välillä siitä, onko nanoteknologian erityissääntely perusteltua.

antoi viime viikolla tiedotteen, jossa se ilmoitti, että se oli,

”esitteli tänään uuden tutkimusstrategian, jolla pyritään ymmärtämään paremmin, miten valmistetut nanomateriaalit voivat vahingoittaa ihmisten terveyttä ja ympäristöä.”

Strategia-asiakirja on mielenkiintoinen, mutta se tuskin oli aivan tuore.

Itse asiassa monet yritykset mainostavat tällaisten miljardisimetristen ainesosien käyttöä tuotteen huipputason mittarina, mikä viittaa siihen, että erittäin pienet ainesosat ovat luonnostaan hyvä asia. Ne eivät ole sitä. Koko ei myöskään välttämättä tee näistä aineista huonompia kuin muista.

Tässä vaiheessa on vain mielettömän arvaamatonta, mitä nanoasiat tekevät

Nanoteknologian kannattajat suhtautuvat hyvin kriittisesti sääntelytoimiin, jotka saattavat estää sen kehitystä. Monet näistä arvostelijoista ovat torjuneet huolenaiheet tiukasti tieteelliseen fiktioon perustuvina pelkoa lietsovina salaliittoteorioina.

Suositussa videopelisarjassa Metal Gear Solid monilla hahmoilla ja sotilailla yleensä on verenkierrossaan ”nanokoneita”, joita käytetään estämään kipua, antamaan tulijoukkueiden/partioiden jäsenille mahdollisuus jakaa aistitietoa, parantamaan ruumiinvammoja sekä manipuloimaan videopelin juonen kannalta keskeisiä viruksia.

Erikoistehosteiden ja tietokoneella luotujen kuvien avulla useissa Keanu Reevesin tähdittämissä menestyselokuvissa, kutenMatrix-trilogiassa ja The Day the Earth Stood Still -elokuvassa, on dramatisoitu sitä, miten nanorobotit voivat tehokkaasti ottaa hallintaansa orgaaniset ja epäorgaaniset kohteensa.

Star Trek -jaksoissa ja niiden teatterilevityksissä, kuten elokuvassa Star Trek: First Contact, on myös kuvattu, miten nanosondit (nanoliititvoivat tartuttaa yksilön verenkiertoon putkistojen kautta.

Riippumatta videopelien, scifi-sarjojen ja -elokuvien toistuvista nanobottien teemoista, nanoteknologia on todellisuutta, ja nanomikrosiruja ollaan hyvää vauhtia hyödyntämässä tavoilla, jotkavoivat olla haitallisia ihmisten terveydelle ja vapaudelle maailmanlaajuisessa mittakaavassa.

Nano-mikrosirujen kehittäminen on hallitusten ja lääketeollisuuden tärkeä tavoite, sillä ne haluavat saada ylivoimaista valtaa ja vaikutusvaltaa maailman väestöön saadakseen lisää voittoa ja valvontaa.

Joulukuussa 2000 Suomen entinen Lapin lääninlääkäri, lääketieteen tohtori Rauni-Leena Luukanen-Kilde totesi, että on teknisesti mahdollista, että jokaiseen vastasyntyneeseen ruiskutetaan mikrosiru, joka voisi sitten toimia henkilön tunnistamiseksi koko hänen loppuelämänsä ajan. Tällaisista suunnitelmista keskustellaan salaa Yhdysvalloissa ilman, että yksityisyyden suojaan liittyviä kysymyksiä tuodaan julkisuuteen.

Nykyiset mikrosirut toimivat matalataajuisten radioaaltojen avulla, jotka kohdistuvat niihin.

Satelliittien avulla istutettua henkilöä voidaan seurata missä päin maailmaa tahansa. Tällaista tekniikkaa testattiin muun muassa Irakin sodassa, kertoo tohtori Carl Sanders, joka on keksinyt ihmisiin ruiskutettavan IMI-biotiitin (Intelligence-Manned Interface).

(Aiemmin Vietnamin sodan aikana sotilaille ruiskutettiin Rambo-sirua, joka oli suunniteltu lisäämään adrenaliinin virtausta verenkiertoon.)

Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusviraston (NSA) 20 miljardin bitin sekuntinopeudella toimivat supertietokoneet voivat nyt ”nähdä ja kuulla”, mitä sotilaat kokevat taistelukentällä etäseurantajärjestelmän avulla (RMS).

Kun 5 mikromillimetrin mikrosiru (hiussuikaleen halkaisija on 50 mikromillimetriä) asetetaan silmän optiseen hermoon, se vetää aivoista hermoimpulsseja, jotka ilmentävät istutetun henkilön kokemuksia, hajuja, näkymiä ja ääntä. Kun nämä neuroimpulssit on siirretty ja tallennettu tietokoneeseen, ne voidaan heijastaa mikrosirun kautta takaisin henkilön aivoihin, jotta hän voi kokea ne uudelleen.

RMS:n avulla maalla toimiva tietokoneoperaattori voi lähettää hermostoon sähkömagneettisia viestejä (jotka on koodattu signaaleiksi), jotka vaikuttavat kohteen suorituskykyyn. RMS:n avulla voidaan saada terveet henkilöt näkemään hallusinaatioita ja kuulemaan ääniä päässään.

Jokainen ajatus, reaktio, kuulo ja näköhavainto aiheuttaa aivoissa ja niiden sähkömagneettisissa kentissä tietyn neurologisen potentiaalin, piikkejä ja kuvioita, jotka voidaan nyt purkaa ajatuksiksi, kuviksi ja ääniksi. Sähkömagneettinen stimulaatio voi siis muuttaa ihmisen aivoaaltoja ja vaikuttaa lihastoimintaan aiheuttaen tuskallisia, kidutukseksi koettuja lihaskramppeja.

NSA:n sähköinen valvontajärjestelmä voi seurata ja käsitellä samanaikaisesti miljoonia ihmisiä.

Jokaisella meistä on ainutlaatuinen biosähköinen resonanssitaajuus aivoissa, aivan kuten meillä on ainutlaatuiset sormenjäljet. Kun sähkömagneettisen taajuuden (EMF) aivostimulaatio on täysin koodattu, aivoihin voidaan lähettää sykkiviä sähkömagneettisia signaaleja, jotka aiheuttavat halutut ääni- ja visuaaliset vaikutukset kohteeseen.

Tämä on eräänlaista elektronista sodankäyntiä.

Yhdysvaltalaisille astronauteille asennettiin implantti ennen avaruuteen lähettämistä, jotta heidän ajatuksiaan voitiin seurata ja kaikki heidän tunteensa rekisteröidä 24 tuntia vuorokaudessa.

Joukkotiedotusvälineet eivät ole kertoneet, että implantoidun henkilön yksityisyys katoaa loppuelämäksi. Häntä voidaan manipuloida monin tavoin. Käyttämällä eri taajuuksia tämän laitteen salainen ohjaaja voi jopa muuttaa henkilön tunne-elämää. Hänestä voidaan tehdä aggressiivinen tai vaisu. Seksuaalisuuteen voidaan vaikuttaa keinotekoisesti. Ajatussignaaleja ja alitajuista ajattelua voidaan lukea, uniin voidaan vaikuttaa ja niitä voidaan jopa saada aikaan, ja kaikki tämä ilman istutetun henkilön tietoa tai suostumusta.

Tätä salaista teknologiaa ovat käyttäneet sotilasjoukot tietyissä NATO-maissa 1980-luvulta lähtien ilman, että siviiliväestö tai akateeminen väestö olisi kuullut siitä mitään. Näin ollen ammatillisissa ja akateemisissa lehdissä on saatavilla vain vähän tietoa tällaisista invasiivisista mielenhallintajärjestelmistä.

NSA:n signaalitiedusteluryhmä voi etäseurata ihmisaivoista saatavaa tietoa purkamalla aivojen lähettämiä herätepotentiaaleja (3,50 Hz, 5 milliwattia).

Sekä Göteborgissa Ruotsissa että Wienissä Itävallassa on havaittu vankien koehenkilöillä selviä aivovaurioita. Heikentynyt verenkierto ja hapenpuute oikean ohimolohkon otsalohkossa ovat seurausta siitä, että aivoimplantit ovat yleensä käytössä. Suomalaisella koehenkilöllä ilmeni aivojen surkastumista ja ajoittaisia tajuttomuuskohtauksia hapenpuutteen vuoksi.

Sähkömagneettisten kenttien ja säteiden kohdistaminen ihmisten aivotoimintoihin (helikoptereista ja lentokoneista, satelliiteista, pysäköidyistä pakettiautoista, naapuritaloista, puhelinpylväistä, sähkölaitteista,matkapuhelimista, televisiosta, radiosta ja niin edelleen) on osa säteilyongelmaa, johon demokraattisesti valittujen hallitusten olisi puututtava.

Tällä hetkellä mikään kansallinen hallitus ei kuitenkaan ole kiinnostunut käsittelemään tätä kysymystä vakavasti.

Aikataulu nanomikrosirujen integroimiseksi rokotteisiin on spekulatiivinen. Siihen voi kulua vain muutama vuosi tai kuukausi, tai ehkä se on jo täällä, emmekä jo tiedä niiden integroimisesta lääkkeisiin. Siitä huolimatta niiden käyttöönotto on
monien sotilaallisten ja poliittisten etujen vuoksi väistämätöntä.

Olipa se kuinka petollista tahansa, maailmanmahtien ja lääkekartellien oli pakko edistää rokotusten tehokkuutta ja säätää kansallisia pandemiavalmiuspolitiikkoja, jotka velvoittavat rokotuksiin.

Vuonna 2005 Maailman terveysjärjestö (WHO) kehitti kansainväliset terveyssäännökset, jotka sitovat kaikkia 194 jäsenmaata noudattamaan pandemic emergency ohjeisiin, joilla voitaisiin panna täytäntöön tällainen valtuutus. Ilman näitä kansanterveydellisiä menettelyjä (ja propagoituja rokotuskampanjoita) yleisö ei juurikaan tai lainkaan suostuisi vapaaehtoisesti käärimään hihojaan ja ottamaan rokotuksia vastaan.

Yleisön osallistuminen on olennainen väline, jonka avulla suuret lääketehtaat voivat pian ruiskuttaa miljardeihin ihmisiin kaikkien aikojen tehokkaimman valvontakeinon

Vaikka nanoteknologian valmistus on tällä hetkellä saatavilla maailmanlaajuisesti, ennen kuin biotekniikkayhtiöt voivat aloittaa rokotteiden sisällä olevien nanomikrosirujen massatuotannon ja testauksen, niiden on todennäköisesti myytävä ajatus yleisölle. Erilaisten ”terveyden parantamiseen tähtäävien skenaarioiden” avulla ne kannustavat osallistumaan ja ilmoittavat julkisesti, että ne ovat saaneet hyväksynnän samoilta politiikoilta ja sääntelyviranomaisilta, joiden luomisessa ne olivat mukana.

Kesän 2009 puoliväliin mennessä WHO jatautienvalvontakeskus (CDC) tekaistiin tehokkaasti valheellinen influenssapandemia ja saatiin maailma suostumaan H1N1-rokotteisiin. Lisäannokset propagandaa ja mahdollisesti biologinen tapahtuma voivat yhtä lailla vakuuttaa väestöt hyväksymään tietoisesti mikrosirut rokotteiden sisällä ihmiskunnan ”suuremman hyvän” varjolla.

Kun aivotoimintamme on jo kytketty supertietokoneisiin radioimplanttien ja mikrosirujen avulla, on liian myöhäistä protestoida.

Tämä uhka voidaan torjua vain valistamalla yleisöä käyttämällä saatavilla olevaa biotelemetriaa ja nanorobotiikkaa koskevaa kirjallisuutta sekä kansainvälisissä kongresseissa vaihdettua tietoa.

Nyt on aika toimia!

Jo sikainfluenssarokotteessa oli ”ladattavia muistoja”:

https://www.youtube.com/watch?v=TouHzTBKcks

 

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades