Avainsana-arkisto: J-Rod

Eksopolitiikka

Christopher Mellonin Signal-viesti vahvistaa Kingmanin UFO-maahansyöksyn?

Kommentoi

Nevadan valtavat aavikot kätkevät sisäänsä muutakin kuin pelkkiä kasveja ja kaktuksia. Syvällä tässä karussa maastossa on niin kiehtova tarina, että sitä on melkein vaikea uskoa. Area 51:llä, yhdellä Amerikan salaperäisimmistä sotilaslaitoksista, on huhujen mukaan ollut ainutlaatuinen asukas, joka ei ole tästä maailmasta.

Toukokuun 19. päivänä 1953, juuri aamunkoiton koittaessa Nevadan yllä, tehtiin ydinkoe koodinimellä ”UPSHOT-KNOTHOLE”. Hetki räjähdyksen jälkeen silminnäkijät kertoivat nähneensä kiekonmuotoisen esineen laskeutuvan nopeasti taivaalta. Tämän UFOn kerrottiin suunnanneen kohti Las Vegasia ennen kuin se katosi vuoristoon.

Vain kaksi päivää myöhemmin 40 insinöörin ryhmä kutsuttiin huomaamattomasti Kingmaniin, Arizonaan, noin 175 mailin päähän ydinkoealueesta. Heidän tehtävänä oli tutkia tunnistamattoman lentävän esineen maahansyöksyä. Kun he saapuivat paikalle yön pimeydessä, sotilashenkilöstö oli jo varmistanut putoamispaikan, ja sieltä paljastui halkaisijaltaan 40 jalan korkuinen kiekonmuotoinen alus, joka näytti hämmästyttävän vahingoittumattomalta. Aluksen vierellä oli neljä olentoa, mikä herätti lukemattomia kysymyksiä.

Alus ja sen tuonpuoleiset matkustajat kuljetettiin Groom Lakeen, joka tunnetaan nykyään paremmin nimellä Area 51. Syvällä Nevadan autiomaassa sijaitsevan vuoristokehän sisällä sijaitseva Area 51 oli tuohon aikaan harva asutus. Juuri tämän laitoksen eristyneisyys, jota ympäröi kilometrien pituinen asumaton aavikko, teki siitä täydellisen paikan tutkia Kingmanin onnettomuuden kiehtovia löydöksiä.

Onnettomuuspaikalta löydettyjen olentojen joukosta erottui erityisesti yksi: olento, joka myöhemmin tunnettiin nimellä ”J-Rod”. Maan ulkopuolinen olento ei ollut ainoastaan Kingmanin onnettomuudesta selvinnyt, vaan teki hämmästyttävää kyllä yhteistyötä Yhdysvaltain hallituksen kanssa useiden vuosien ajan.

Kapteeni Bill Uhouse, entinen laivaston lentäjä ja sittemmin Yhdysvaltain ilmavoimien koetestaaja, väitti olleensa suorassa yhteydessä J-Rodiin. Kuvaillessaan heidän vuorovaikutustaan Uhouse kertoi, että J-Rod kommunikoi paljon ihmisten tavoin ja tarjosi korvaamattomia teknisiä ja tieteellisiä neuvoja.

Dan Burisch, toinen ilmiantaja, vakuutti olevansa mikrobiologi, joka on vastuussa J-Rodin hyvinvoinnin varmistamisesta. Sekä Uhousen että Burischin mukaan J-Rod asui erityisessä maanalaisessa kammiossa Area 51:llä. Vuosien mittaan useat muut lähteet ovat vihjanneet mahdollisuudesta, että avaruusolennot tekisivät yhteistyötä Yhdysvaltain hallituksen kanssa.

Vaikka Area 51:tä ympäröivän salailun vuoksi koko totuutta on vaikea selvittää, J-Rodin kertomus tarjoaa kiehtovan välähdyksen Yhdysvaltojen mahdollisesti luomista tähtienvälisistä yhteyksistä. J-Rodin ja Area 51:n tarina, olipa se sitten kansanperinnettä tai todellisuutta, kiehtoo edelleen mielikuvitustamme ja muistuttaa meitä maailmankaikkeuden salaisuuksista.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

Jälleen yksi viestinvaihto Signalissa…

kirjoittanut Christopher Mellon

Äskettäin puolustusministeriö julkaisi FOIA-pyynnön tuloksena joitakin Signal-viestejä, joita vaihdoin tohtori Sean Kirkpatrickin, AARO:n (All-Domain Anomaly Resolution Office) entisen johtajan kanssa. Julkaisu yllätti mutta ei loukannut minua, koska kannatan voimakkaasti hallituksen avoimuutta. Se muistutti minua kuitenkin myös toisesta Signal-viestistä, joka saattaa kiinnostaa yleisöä ja joka liittyy myös väitettyyn ulkopuolisen teknologian talteenottoon.

Kunnioittaakseni kirjoittajan salassapitovelvollisuutta olen odottanut tätä viestiä jo useita vuosia. Olen myös muokannut osia asiakirjasta kirjoittajan henkilöllisyyden suojaamiseksi. Sain kuitenkin äskettäin kirjoittajalta kirjallisen luvan julkaista sen. Myös Defense Office of Prepublication and Security Review (DOPSR) on nyt hyväksynyt sen julkaisemisen. Tarkoitukseni tämän  julkaisemisella on yksinkertaisesti auttaa muita ymmärtämään, miksi minä ja muutamat muut pitävät näitä väitteitä tutkimisen arvoisina, sen jälkeen kun hallitus on kiistänyt kaiken ulkopuolisen teknologian hallussapidon.

Annotated and redacted screenshot of exchange with senior USG official, circa 2020
Kommentoitu ja muokattu kuvakaappaus Yhdysvaltain hallituksen korkean virkamiehen kanssa käydystä viestinvaihdosta, noin vuonna 2020.

Kuvan viesteissä sanotaan:

[mustattu] ja minä olemme edistymässä isoin harppauksin talteenotto-ohjelman (crash retrieval, C/R) tutkimuksissa. Hän suunnittelee tapaavansa sinut jossain kohtaa.

[mustattu] olisi monttu auki jos he saisivat tietää sen mitä me tiedämme.

Juuri nyt me emme ole mennyt niin kauaksi menneisyyteen. Tässä puhutaan nyt talteenotetusta UAP:sta, joka syöksyi maahan Kingmaniin, Arizonaan 1950-luvulla. Me imuroimme tietoja sitä mukaa kun [mustattu] saa tietää asiasta. Nyt meillä on tiedossa talteenotto-ohjelman hallintorakenne ja turvajärjestelmät sekä omistus. Me tiedämme myös kuka noutaa talteen laskeutuneita tai maahansyöksyneitä aluksia ja millä auktoriteetilla. Me tiedämme myös, että edelleen erittäin salainen ilmavoimaministerin muistio 1950-luvulta on edelleen voimassa, jonka varjolla tietoja UAP:ista peitellään.

Me tiedämme myös kuka on SES-2 ilmavoimien portinvartija.

Kuten näette, tämä korkea-arvoinen hallituksen virkamies väitti, että heille oli myönnetty pääsy Yhdysvaltojen väitettyyn muukalaisteknologian talteenotto- ja hyödyntämisohjelmaan. En kommentoi organisaatiota, jossa hän työskenteli, mutta voin vahvistaa, että henkilöllä oli uskottava pääsy ja että hän oli korkea-arvoinen; huomattavasti korkea-arvoisempi kuin ilmiantaja Dave Grusch. Kuten näette, tämä henkilö väitti saavansa syvällistä tietoa ohjelmasta ja antoi jopa ilmavoimien väitetyn ”portinvartijan” nimen tähän väitettyyn salaiseen valtakuntaan. Olen jakanut kopion tästä viestistä, jota ei ole muokattu, joidenkin kongressin eri valvontakomiteoiden henkilökunnan ja jäsenten kanssa. Tietääkseni yksikään heistä ei ole ottanut yhteyttä USA:n ilmavoimien väitettyyn portinvartijaan tarkistaakseen tämän väitteen todenperäisyyden.

Koska olen tietoinen siitä, että hallitus kieltää kategorisesti kaiken maan ulkopuoliseen elämään liittyvän, toimitin kopion tästä lyhyestä viestinvaihdosta Defense Office of Prepublication and Security Review (DOPSR) -virastolle. DOPSR vahvisti, että teksti ei ole turvaluokiteltu, ja hyväksyi sen julkaistavaksi. Myönnän kuitenkin myös, että ne, jotka päättelivät, että asiakirja ei ole turvaluokiteltu, eivät todennäköisesti olisi saaneet lupaa tällaiseen erittäin arkaluonteiseen ohjelmaan, jos se olisi olemassa. Lisäksi hallitus tuskin voisi evätä hyväksyntää tämän tiedon julkaisemiselle vahvistamatta jossain määrin sen arkaluonteisuutta ja laillisuutta. Vaikka olen siis helpottunut saadessani vahvistuksen siitä, että asiakirja ei ole turvaluokiteltu, myönnän myös, että totuus voi olla monimutkaisempi. Uskon, että useimmat ihmiset, jotka saavat tällaista tietoa korkea-arvoiselta hallituksen virkamieheltä, suhtautuisivat asiaan luonnollisesti vakavasti, mutta suhtautuisivat silti varauksellisesti näin villiin ja sensaatiomaisesti esitettyyn väitteeseen.

Scan of redacted message exchange, cleared for publication by DOPSR.
Skannaus muokatusta viestinvaihdosta, jonka DOPSR on hyväksynyt julkaistavaksi.

On tärkeää korostaa, että riippumatta väitetystä tekniikan hyödyntämiseen liittyvästä ongelmasta, UAP-asiaan on edelleen kiinnitettävä vakavasti huomiota kongressissa ja toimeenpanevissa elimissä. Pelkästään muutaman viime vuoden aikana on kirjattu yli 1 000 sotilaallista UAP-raporttia. Tämän lisäksi Yhdysvaltojen tukikohtien ja sota-alusten yli on tehty salaperäisiä ja häiritseviä lennokkien ylilentoja. Langleyn ilmavoimien tukikohdan hävittäjäkoneet jouduttiin hiljattain siirtämään muualle sen jälkeen, kun Langleyssä oli viikkojen ajan tapahtunut drone-ylilentoja, joihin ilmavoimat eivät tuntuneet pystyvän puuttumaan. Ilmavoimat ei vieläkään tiedä, kuka näitä aluksia käytti tai mistä ne tulivat. Eikä kyse ole vain Langleystä, vaan viime vuosina on ollut monia vastaavia selvittämättömiä tapauksia muuallakin. Tällaisia tapauksia ovat muun muassa Andersonin ilmavoimien tukikohdan arkaluonteiset tilat Guamissa, laaja alue Yhdysvalloissa, jossa on Yhdysvaltain mannertenvälisten ohjusten siiloja, laivaston aluksia sekä itä- että länsirannikolla on tarkkailtu laajalti, USA:n ilmavoimien harjoitusalueita Arizonassa on loukattu ja niin edelleen. Jos meillä ei olisi kulttuuria, jossa yritettäisiin häpäistä ja nöyryyttää sotilashenkilöstöä, joka näkee epätavallisia asioita ja raportoi niistä, armeijalla olisi epäilemättä monia muita uskottavia raportteja arvioitavana. Kun on kyse tällaisista poikkeuksellisista osoitetuista haavoittuvuuksista, jotka ovat paljon vakavampia kuin pelkkä kiinalainen ilmapallo, hallituksemme on kiireellisesti tutkittava aggressiivisesti rajoitettuun sotilaalliseen ilmatilaan tunkeutumiset riippumatta siitä, ovatko talteen otettua ulkoavaruuden ulkopuolista teknologiaa koskevat väitteet totta.

Jaan alla olevan viestin hieman huolestuneena. Olen huolissani kirjoittajan yksityisyydestä ja sen USAF:n sotilaan yksityisyydestä, jonka nimen olen jättänyt pois. Olen myös huolissani siitä, että jotkut erehtyvät olettamaan, että tämä dokumentti on savuava ase, ja nyt meidän on vain saatava kirjoittaja astumaan esiin. On kuitenkin tärkeää huomata, että tämä henkilö väittää nyt, että vaikka hän sai tietää ohjelmasta, häneltä evättiin lopulta pääsy siihen. Viestin kirjoittaja uskoo edelleen, että talteenotettuja materiaaleja on olemassa, mutta hän myöntää, ettei ole nähnyt tai koskenut talteenotettuun alukseen. Valitettavasti tämä henkilö ei siis pystyisi lopettamaan tätä asiaa, vaikka hän olisi halukas tulemaan esiin, mitä hän ei ole.

Halusin jakaa tämän yleisön kanssa yksinkertaisesti siksi, että muut ymmärtäisivät paremmin, millaiset tiedot ovat saaneet jotkut meistä suhtautumaan vakavasti väitteisiin, jotka koskevat toisista maailmoista peräisin olevia löydettyjä materiaaleja. Mitä ajattelisi kukaan, joka saisi tällaisen viestin? Lisäksi tämä on vain yksi monista lähteistä, joista neljä olen onnistuneesti esitellyt AAROlle. Kuitenkin tämä henkilö, kuten myös toinen erittäin vakuuttava todistaja, kieltäytyvät edelleen tapaamasta AAROa, koska he eivät luota prosessiin. He saattaisivat kuitenkin olla halukkaita puhumaan pienen ryhmän kongressin jäsenten kanssa suljettujen ovien takana. Jatkan tämän mahdollisuuden tutkimista.

 

Artikkelin julkaissut christopherkmellon.substack.com

Eksopolitiikka

Tarina avaruusolennosta nimeltä J-Rod

Kommentoi

kirjoittanut Linda Moulton Howe

Kun ensi kertaa kuulin Bill Uhousesta, lasvegasilaisesta eläkkeellä olevasta koneinsinööristä, joka kertoi olleensa mukana takaisinmallintamassa avaruusolentojen teknologiaa valtion laitoksissa, olin sekä huvittunut että hämmentynyt. Olin huvittunut koska hän vihjaili, että projektin johtajana toimi Maan ulkopuolinen biologinen olento, joka tunnettiin nimellä J-Rod, joka oletettavasti oli saapunut Maapallolle vuonna 1953. Erään toisen lähteen mukaan, nimeltään BJ, josta tässä artikkelissakin alempana puhutaan, nimet ”J” ja ”Rod” ovat peräisin amerikkalaisten tiedemiesten aiemmista yrityksistä kommunikoida Maan ulkopuolisen biologisen olennon, EBEn, kanssa. Eisenhowerin MJ-12 -briiffausdokumentin julkaisun jälkeen 1980-luvun alkupuolella, termi EBE on popularisoitunut kuvaamaan pienikokoisia, harmaanvärisiä humanoideja, jotka liittyvät pudonneisiin lautasiin. Toinen tapa kirjoittaa nimi on Eben, jota on mm. käyttänyt fyysikko Paul Bennewitz ja muut. Jotkut ovat vihjailleet, että Ebens oli myös jonkin sortin EBE, jolla oli aivan tietynlainen fyysinen ulkomuoto, ja jonka on sanottu työskennelleen ihmisten kanssa tiedeprojekteissa. BJ:n mukaan EBEn kanssa ei ollut minkäänlaista kielellistä kommunikaatioyhteyttä vuonna 1953, joten keksittiin sarja symboleita joilla testata olennon reaktioita. Jotkut symbolit näyttivät kirjaimilta ja toiset taas geometrisiltä muodoilta. Ensimmäinen symboli, jota EBEN osoitti näytti kirjaimelta ”J”. Toinen oli ”inertiapalkki”, joka näytti sauvalta (engl. rod). Joten ihmiset kutsuivat Ebeniä nimellä ”J-Rod”. Olin hämmentynyt, koska mietin miksi hän paljasti informaatiota erittäin salaisesta operaatiosta, ja olin myös skeptinen jälleen toisesta ”sisäpiiriläisestä”, jolla oli kertoa tarinoita Area 51:sta ja S-4:sta.

Kingman, Arizona 1953

Insinööri Bill Uhouse väitti, että Ebenin ilma-alus oli syöksynyt maahan Kingmanin lähellä Arizonassa vuonna 1953, josta selvisi neljä olentoa. Tämä olisi ollut kuusi vuotta kuuluisien Roswellin törmäysten jälkeen, jossa noudettiin ”tuntemattomasta lähteestä tullut tähtienvälinen alus”. Kingmanissa, Uhousen mukaan, amerikkalaiset UFOjen noutoon erikoiskoulutetut joukot noutivat kaksi vammautunutta Ebensiä ja kaksi muuta hyvässä kunnossa olevaa olentoa erikoistehtävässä. Kahden hyvässä kunnossa olevan avaruusolennon annettiin mennä sisään alukseen, ja vammautuneet olennot vietiin tuntemattomaan sairaalaan. Hän myös sanoi, että noutoryhmä, joka meni alukseen sisään tarkastamaan sitä, sairastui omituiseen sairauteen. Alus lastattiin perävaunuun ja kuljetettiin Nevadan koealueelle Las Vegasin pohjoispuolelle.

Bill Uhouse väittää, että Kingmanin tapahtumat johtivat projektiin, johon hän meni töihin suunnittelemaan ja rakentamaan lentosimulaattoria, jonka avulla lentäjiä koulutettaisiin ohjaamaan lentävää lautasta. Bill väittää, että hän tapasi avaruusolentoja, jotka valvoivat tätä phojektia, joista eräs oli nimeltään J-Rod. Bill sanoo työskennelleensä Los Alamosissa ja Area 51:lla. Bill kertoo kiinnostavan tarinan, ja se olisi pysynytkin pelkkänä tarinana kunnes luin dokumentista, jonka väitettiin olevan tekninen tutkimuspaperi, joka käsitteli EBEstä kerättyjä kudosnäytteitä, jotka tunnetaan nimellä AQ-J-ROD. BJ sanoo, että ”AQ” tarkoittaa Aquarius-projektia, jonka alaisuudessa presidentti Harry Trumanin 1947 perustama Majestic-12 -ryhmä toimi, joka määrättiin tutkimaan maahansyöksynyttä lautasta ja avaruusolentojen ruumiita, jotka  olivat törmänneet USA:n 1940-luvulla.

J-Rod, tekninen neuvonantaja, Nevadan koealue

Vieraillessaan lentosimulaattorin luona Bill Uhouse näki joskus ultrasalaisessa projektissa toimineen teknisen neuvonantajan. Se oli J-Rod, tyypillinen harmaan värinen EBE, karvaton ja ilmeetön. Sillä oli suuret, mustat linssisilmät, jotka ovat näille olennoille tyypillisiä. Sen on sanottu olevan 200 vuotta vanha, kärsivän solujen hajoamisesta ja silti olevan Papoose Laken S-4:ssä, Nevadan Area 51:ssä. Mutta en voi vahvistaa tuota. Bill Uhousen mukaan, hauskaa oli se miten se pukeutui ihmisten housuihin ja löysään paitaan. Sen kengät olivat erilaiset, mutta en tiedä millä tavoin. Sen neljäsormiset kädet olivat pitkät.

Kun Yhdysvaltain ilmavoimien majuri näki Uhousen piirroksen J-Rodista, hän sanoi, ”Poislukien pitkät kynnet ja tukeva ruumiinraknenne, tämä näyttää aivan J-Rodilta. Se oli laiha eikä sillä ollut pitkiä kynsiä.”

EARTHFILESin päätoimittaja Linda Moulton Howen huomautus: Syyskuussa 1998, lähde jota haastattelin pitkästi, joka toivoo pysyvänsä tunnettuna nimellä ”Kewper”, kertoi minulle, että hän oli työskennellyt sekä CIA:lla että armeijan signaalitiedustelussa vuosina 1956-1960. Hän palveli armeijan koulutuslaitoksessa, joka opetti salaustekniikoita Kaakkois-USAssa. Hänen esimiehensä pyysi Kewperiä liittymään erittäin salaiseen CIA:n projektiin analysoimaan valokuvia, piirroksia, dokumentteja ja muita todisteita ympäri maailman, jotka kertoivat Maassa olevista ei-ihmisälyistä.

Kewper sanoi elokuussa 1958, että hän, hänen pomonsa ja viisi muuta CIA-kollegaa lensivät Nellisiin, Nevadaan tapaamaan ilmavoimien everstiä alueelle, joka oli rakennettu Papoose-vuorten viereen lähelle Groom Lakea, alueelle nimeltä S-4. Siellä ryhmä näki seitsemän pyöreää alusta ontoksi koverretulla alueella vuoren sisässä ja heidät vietiin toimistoon kommunikoimaan telepaattisesti harmaan avaruusolennon kanssa, joka työskenteli Yhdysvaltain valtiolle.

Allaoleva Kewperin piirros on olennosta, jonka hän näki elokuun 1958 tapaamisessa.

BJ, Dan Burisch ja J-Rodin kudosanalyysit

Lähetin kopion saamastani dokumentista, joka puhui J-Rodista Las Vegasissa asuvalle kontaktilleni, joka tunnetaan nimellä BJ. Hän oli työskennellyt ystävänsä, Dan Burischin, kanssa anomaalisten kohteiden parissa, joita tuli näkyviin Mars-kuviin, erityisesti alueella, jota kutsutaan nimellä ”Inca City.” Ilmeisesti Dan oli aiemmin työskennellyt salaisessa S-4 -laitoksessa niinkuin myös tri. Danny Benjamin Crain, mikrobiologi joka oli ottanut EBEltä kudosnäytteitä. Hänet oli nimetty saamassani dokumentissa nimellä Danny Benjamin Crain, Ph.D. (kapteeni, Yhdysvaltain laivasto, laivaston tutkimuslaboratorio) työryhmänjohtaja, Project Aquarius, R-4800, Papoose Site 4.

BJ:n sanoin, ”Kun tätä näyttöä tuotiin hänen eteensä, Burisch ryhtyi puolustuskannalle, mutta myöhemmin myönsi, että hän oli kuin olikin ollut mukana ’tuntemattoman luonteisissa’ kudosnäytekokeissa, jotka lopulta osoittautuivat näytteiksi ’Maan ulkopuolisesta’ lähteestä. Se myös vahvistettiin, että Maan ulkopuolinen materiaali oli saatu Maan ulkopuoliselta biologiselta olennolta, jota pidettiin maan alla tukikohdassa, turvallisessa laitoksessa joa muistutti puhdasta, täydellisen pyöreää palloa tai pallonmuotoista kammiota. Miksi? En tiedä. Tämä paljastus toi esiin paljon ongelmia: internetimme ja puhelinkommunikaatiomme yhtäkkiä joutuivat tarkkailun kohteeksi ja niitä häirittiin.  Tämän häirinnän suorittajiksi myöhemmin paljastuivat Burischin entiset työnantajat ”sieltä jostain”, jotka tarkkailivat kaikkea mitä Dan sanoi siinä pelossa, että hän paljastaisi joskus jotain arkaluonteista informaatiota. Hän sai uhkaavia vierailuja hänen entiseltä työnantajaltaan hänen kotiinsa ja uuteen työpaikkaansa varoituksena olla sanomatta asiasta yhtään mitään. BJ:n mukaan Burischin käsi jopa murrettiin ja lopulta hänen muistonsa muutettiin niin, että hän ei muistaisi mitään S-4:sta tai J-Rodista. Mutta Area 51:sta vuodetussa dokumentissa on Dan Crainin allekirjoitus, ja siinä kuvataan yksityiskohtaisesti niiden kokeiden luonne, joita Area 51:n alaisessa laboratoriossa tehtiin — niitä kokeita joista Dan ei puhu mitään. Tämä dokumentti kertoo, että Dan Burisch (joka muutti nimensä Burischista Crainiksi 1990-luvun puolivälissä) oli tieteentekijä, jonka vastuussa oli mennä sisään ’puhdastilapalloon’ ja ottaa yli 200 kudosnäytettä siellä pidetyistä avaruusolennoista ja auttaa koordinoimaan avaruusolentojen DNA:n tieteellistä tutkimusta. Tämän dokumentin sisältö on kylmäävää. Se kuvaa yksityiskohtaisesti kudosnäytteen ottamisen avaruusolentojen kudoksesta ja kuolleelta kerätyn ihmis-DNA:n käytön avaruusolennon kehossa, millä yritettiin korjata ’avaruusolentojen’ hajonneita hermosoluja, kun hajoamista pidettiin geneettisenä. Siinä keskustellaan myös ryhmän yksimielisestä paheksunnasta meneillään olevia geneettisiä takaisinkehityspyrkimyksiä kohtaan (kenen valtuuttamana?), joiden tarkoituksena voisi olla ihmisten ja avaruusolentojen ”risteyttämistarkoitus”, jolla ilmeisesti elvytettäisiin avaruusolentojen lajeja.

Lainauksia vuodetusta Area 51 -dokumentista, jonka on allekirjoittanut tri. Dan Crain alias Dan Burisch

”Tämä asiakirja (Q-94-109A) toimitetaan merivoimien avaruusjoukkojen asianomaisille MAGIC-tason johtajaviranomaisille UNOSTin (hyväksytty 19. joulukuuta 1966: vahvistettu 10. lokakuuta 1967)…… mukaisesti. Tämän raportin sisältöä on pidettävä päätutkijan, työryhmän johtajan (R-4800, Occupant Papoose Site 4) loppuraporttina (spesifikaatio K-24). ”NSA:n/NSC:n johtaman Project Aquarius -hankkeen (Subintegumental Neuronal Aspirative Avulsion Sampling Subsection King-35 {K-24, Extraterrestrial Biological Entity {EBE}, joka tunnetaan myös nimellä ’AQ-J-Rod’ {JR}) puitteissa tehtyjen IN VITRO -kokeiden tulokset ovat esitetty tässä.”

Raportissa sanotaan, että: ”….metodologia edellytti päätutkijan tuomista paineistettuun puhtaaseen palloon, joka muodosti I.G.A.:n julistaman ”Maan ulkopuolisen läheisen kohtaamisen (E.C.E.), luokka IV.c.”.” Kohdassa ”TILAUS” selitettiin koko tutkimuksen tarkoitus: ”Määrittää tieteellisesti varmat syyt, jotka aiheuttavat in vivo hermosolujen korjauksen epäonnistumisen dendriittisten päätepisteiden kohdalla solunäytteiden joukosta in vitro. Luokitellaan tällaiset syyt toiminnallisesti, jotta voidaan selvittää tällaisen epäonnistumisen mekanismit, ja eristetään sitten todennäköisimmät ennestään vallitsevat soluolosuhteet, jotka mahdollistavat asianmukaisen uudistumisen.” (Tämä näyttää viittaavan siihen, että tutkimus tehtiin sen selvittämiseksi, miksi ”muukalaisten” fysiologia ei korjannut itseään — ainakaan hermokudoksessa — niin kuin sen pitäisi). Raportti jatkuu….. [Kudosnäytteet, jotka otettiin EBE:stä, kasvatettiin agar-alustassa, joka koostui] ”Yhtäläisistä yhdistelmistä paineistettua diktostelium-desoksisykolaattiraseemia 10.000/100.000 (%) ja glukoosi-asetaattia”. Tämä väliaine tuotti suurimmat solujen ja fibrillisten kasvuluvut. Raportissa todettiin edelleen, että ”noudatettiin nimellisiä kontaminaatiota rajoittavia protokollia” ja viitattiin sitten ”ristikontaminaatioprotokollaan 6, N.R.L., asiakirjanumero Q-93-016B menettelyohjeisiin”.

Väitettyjen Eben-vierailujen lyhyt historia

EBE-1 väitetysti vietiin elävänä yhdestä maahansyöksyneestä lautasesta vuonna 1947, ja sitä pidettiin vangittuna maanalaisessa tukikohdassa Los Alamosin laboratoriossa New Mexicossa. EBE-1 kuoli tuntemattomaan sairauteen kesäkuun 18. päivä 1952.

J-ROD väitetysti vietiin Kingmanin lähelle Arizonaan syöksyneestä lautasaluksesta Nevadan koealueelle ja Area 51:n, S-4:n, Groom Lakelle ja Papoose-vuorten tutkimus- ja kehityskompleksiin. Jotkut sisäpiiriläiset ovat vihjanneet, että J-Rod saattaisi kuulua EBE-3:n tiimiin, mutta mielestäni se tuotiin erillään vuoden 1953 Arizonan Kingmanin syöksyn jälkeen.

EBE-2 saapui huhtikuussa 1964, ensimmäisen ”virallisen” laskeutumisen ja kontaktitapahtuman jälkeen. Paikka oli erittäin suojattu alue nimeltään Area 17 White Sandsissa (eikä niinkään Hollomanin ilmatukikohta), joka sijaitsi nykyisen sukkuloiden laskeutumispaikan eteläpuolella. EBE-2:n kuvattiin olevan metrin mittainen ja erittäin laiha, kun AFOSIn agentit haastattelivat sitä maaliskuun 5. päivänä 1983 Los Alamosissa. Se oli pukeutunut tiukasti ihomyötäiseen pukuun ja sillä oli vain neljä sormea eikä yhtään peukaloa. Haastattelun sanotaan tapahtuneen Los Alamosin laboratorioiden Site 30:ssa, TA49:n sisällä. EBE-2 kuoli vuonna 1984 kahden väitetyn CIA-muistion mukaan, jotka minulle näytti entinen Wright-Pattersonin ja Sandia Labsin työntekijä. EBE-3 oli vaihtotieteentekijä yhdessä kahden apulaisen kanssa. Yksi apulainen siirrettiin Groom Lakeen ja toinen Los Alamosin laboratorioihin. EBE-3 oli uros ja avustaja Los Alamosissa oli naaras. EBE-3 ja hänen avustajansa poistuivat vuonna 1994.

Siinä se on — hieno tarina ja provokatiivinen dokumentti, jonka voi lisätä kaikkien muiden MJ-12 ja Aquarius-projektin vuodettujen dokumenttien joukkoon. Voit väittää, että tämä on pelkkä fantastinen tarina tai CIA:n misinformaatiota (mikä on tarkoitus?), mutta totuus on, että me emme tiedä. Eri todistukset ja asiakirjat tulee tutkia ja analysoida. Me tarvitsemme myös ihmisiä, jotka ovat halukkaita astumaan esiin ja antamaan todistuksensa ja antaa heidän taustansa tutkittaviksi jos me haluamme lisäapua totuuden selvittämiseksi avaruusolentojen läsnäolosta. Jos sinulla on yhtään mitään lisätietoa J-Rodista tai Ebensistä, ota yhteyttä Bill Hamiltoniin: skywatcher22@hotmail.com

Artikkelin julkaissut Earth Files

Eksopolitiikka

Haastattelussa kapteeni Bill Uhouse: Takaisinmallinnetut UFOt, Area 51 & avaruusolento nimeltä J-Rod

Kommentoi

Edesmennyt Bill Uhouse oli eläköitynyt koneinsinööri, joka työskenteli lentosimulaattorien ja lentotekniikan parissa. Hänellä oli uskomaton tarina kerrottavanaan, johon liittyi työskentely avaruusolentojen aluksen parissa, ja jopa avaruusolennon kanssa.

Bill Uhouse kertoi tarinansa kansalle eläkkeellä ennen vuonna 2009 tapahtunutta kuolemaansa.

Bill erikoistui lentosimulaattoreihin ja väitti, että hän oli kuulunut tiimiin, jonka tarkoitus oli kouluttaa ihmispilotteja lentämään avaruusolennoilta takaisinmallinnetuilla aluksilla.  Tämä tarina on hyvin samanlainen kuin Bob Lazarin. Billin väitteet ovat sisäisesti erittäin yhdenmukaisia ja hän puhuu ainoastaan aiheista, joista hänellä on ensikäden kokemusta. Hän ei spekuloi asioilla, eikä hänellä ole mitään henkilökohtaista hyötyä saatavana tällaisen tarinan sepittämisestä.

Hänen uransa alkoi merijalkaväessä, jossa hän palveli 10 vuoden ajan hävittäjälentäjänä, ennen työskentelyään Wright-Pattersonin lentotukikohdassa neljän vuoden ajan siviilinä, joka koeajoi kokeellisia aluksia.

Bill väitti toimineensa seuraavat yli 30 vuotta työskennellen eri sotateollisuuden alihankkijoille oikeiden lentolautasalusten simulaattoreihin erikoistuneena insinöörinä. Uhouse väitti, että ensimmäinen avaruusolentojen alus, jota hän koekäytti, oli takaisinmallinnettu lautanen, joka oli syöksynyt maahan Kingmanissa, Arizonassa vuonna 1958. Hän kertoi myös, miten avaruusolennot olivat tarjonneet alusta Yhdysvaltain hallitukselle, joka myöhemmin siirrettiin Area 51:lle, ennen neljän avaruusolennon lähettämistä Los Alamosiin.

Bill Uhouse Area 51

Kaikkein hämmentävin Uhousen esittämä väite oli, että hän oli työskennellyt yhdessä avaruusolennon kanssa, joka tunnettiin nimellä J-Rod. Uhousen mukaan J-Rod auttoi häntä ymmärtämään tiedettä, minkä avulla avaruusolentojen alusta kontrolloidaan.

Bill Uhousen tarina on huikea. Uhouse ei ole niin tunnettu kuin Lazar tai Phil Schneider, mutta tämä ei tee hänen väitteistään yhtään epäuskottavampia. Katsottuasi Uhousen haastattelun, voitkin siirtyä lukemaan Lonnie Zamoran UFO-tapauksesta.

 

Artikkelin julkaissut Donkey Junk

Eksopolitiikka

Project Camelot haastattelee Dan Burischia

Kommentoi

Burisch väittää työskennelleensä S-4:n tiloissa Area 51:n alueella mikrobiologina. Burischin projekti etsi nk. Ganesh-hiukkasta yhdessä avaruusolentojen kanssa.

Nykypäivän ihmiset tutkimusprojektissa järjestivät konferensseja, joissa he neuvottelivat sopimuksia, ilmeisesti teknologianvaihdosta ja tutkimusprojektien edistymisestä. Haastattelu mukaan viimeisin konferenssi, johon Burisch itse osallistui, oli vuosina 2003-2004. Mukana toisina osapuolina olivat avaruusolennot, joiden oma normaali maailma, jossa he elävät on tulevaisuudessa. Avaruusolennot ovat siis aikamatkaajia. Avaruusolennot eivät ole sopeutuneet meidän ilmakehäämme tai olosuhteisiimme, joten heidän liikkuessaan tukikohdissa, he joutuvat liikkumaan Burischin mukaan eräänlaisten pyörien päällä, segwayn tyylisellä laitteella, eristettynä meidän ilmakehästämme.

Avaruusolentoja on kahdenlaisia, toiset ovat 45 tuhannen vuoden päästä (P45) tulevaisuudesta, toiset 52 tuhannen vuoden päästä (P52) tulevaisuudesta. Molemmat ovat ihmisen näköisiä, harmaita, toiset ovat kotoisin Burischin mukaan Orionin järjestelmästä. Orionilaiset ovat pitkiä pohjoismaalaisen näköisiä ihmisiä, joita voitaisiin meidän termein nimittää ”arjalaisiksi”. Molemmat avaruusolennot rotuina ovat alunperin kotoisin Maapallolta. Ne vain lähtevät avaruuteen matkaamaan eri aikoina.

Burisch kuvaa omaa abduktiokokemustaan. Vuonna 1973 hän oli puistossa Etelä-Kaliforniassa pelaamassa pesäpalloa isoisänsä kanssa. Oli kesäpäivä, ja hänen isoisänsä heitti pallon hänelle. Hän katsoi ilmaan palloa joka lensi auringon ohi, käänsi katseensa pois ja näki väläyksen nurmikosta, joka vaikuttu muuttuvan mustaksi. Sitten hän muistaa välähdyksen. Muistikatkosta seuraava muisto on, että hän näkee isoisänsä istuvan puun vierellä usean metrin päässä. Aurinko oli liikkunut taivaalla, joten aikaa oli kulunut. Hän juoksi isoisänsä luokse ja kysyi mitä tapahtui. Hän näytti pöllämystyneeltä ja sanoi ettei halua puhua siitä. He lähtivät välittömästi kotiin.

Kotona isovanhemmat ja vanhemmat joutuivat riitaan. Isovanhemmat ilmeisesti muuttivat pois tämän johdosta. Samoihin aikoihin Danilla oli omituisia unia. Hänen unessaan hän heräsi, meni huoneestaan vessaan joka oli välihuone josta pääsee pesuhuoneeseen. Pesuhuoneessa oli komero, jonne isoisä laittoi työvaatteensa. Hän työskenteli tehtaassa upottamassa tuotteiden osia emaliin. Hän avasi komeron oven, ja siihen uni loppuu. Myöhemmin Burischin työskennellessä S-4:ssä J-Rod, avaruusolento jonka kanssa hän työskenteli, näytti hänelle omasta näkökulmastaan sen mitä vuonna 1973 oli tapahtunut. Avaruusolennot olivat käynnet noutamassa hänet ja vieneet hänet alukseen. Hänen isoisänsä oli nähnyt tämän ja koittanut suojella häntä, mutta hän ei kyennyt johtuen paniikista.

Abduktio meni jotenkin mönkään, ja aluksella kuoli johtavan avaruusolennon poika. Burischin päälle laitettiin jonkinlaista laitteistoa, elektrodeja tai vastaavia, ja he yrittivät pelastaa toista lasta aluksessa. Nämä avaruusolennot eivät näe ihmisiä juuri muuna kuin eräänlaisina astioina, joihin voi tallettaa tietoisuutta. Avaruusolennot yrittivät tallettaa lapsen energian Burischiin laitteilla. Dan sanoo ettei hän ollut mitenkään maagisen hyvä matemaattisissa aineissa. Tämä tallennus aiheutti sen, että hänen omakuvansa muuttui. Hän kertoo miten tapauksen jälkeen hän ei enää millään muotoa ollut kiinnostunut ikäistensä mielenkiinnon kohteista. Dan kiinnostui lähes yhtäkkisesti tieteistä, laitteista, mikroskoopeista ja muista, mistä hän ei koskaan ollut mitenkään aiemmin kiinnostunut.

Dan kutsuu MJ-12:n johtohahmoa nimellä MJ1. Hänet Dan tapasi ensi kertaa 15-vuotiaana George C. Page -museon palaverihuoneessa Danin ollessa Los Angeles Microscopical Societyn jäsen. Mies tuli huoneeseen ja katsoi Dania pitkään. J-Rod, avaruusolento jonka kanssa Dan teki työtä oli samassa aluksessa joka tuli hakemaan Danin. Hänen abduktionsa jälkeen J-Rod matkasi menneisyyteen vuoteen 1953, jolloin heidän aluksensa törmäsi maahan. J-Rod oli ollut S-4 -laitoksessa vuodesta 1953 eteenpäin siihen saakka, kunnes Dan tapasi J-Rodin ensimmäistä kertaa vuoden 1993 lopulla.

J-Rod on juuri ja juuri metrin mittainen. Dan kuvaa miten hänestä sai kuvan miten tämä ei todellakaan kuulunut planeetallemme. Dan ensimmäistä kertaa J-Rodin tavatessaan pelkäsi niin paljon että kaatui selälleen. J-Rod tuli, ehkä huumorilla tai vitsinomaisesti, istumaan Danin rinnan päälle. J-Rod kommunikoi Danille telepaattisesti. Hän kuuli J-Rodin ajatukset omalla sisäisen monologin äänellään, mutta hän tajusi että ajatukset eivät tulleet hänestä itsestään. J-Rodin puheen hän erotti kielenkäytöstä, murteellisesta kielestä. J-Rod rauhoitti Dania ja aktivoi tämän aivoista tämän oman hermokeskuksen josta virtasi endorfiineja ja serotoniinia. Danin projekti J-Rodin kanssa loppuu joskus 1996 paikkeilla. Noin 5 vuotta tämän jälkeen Dan kutsutaan jälleen kommunikoimaan J-Rodille, joka on viety Egyptiin siellä olevan tähtiportin luokse. J-Rod sanoo Danille, että auta häntä menemään tähtiportista. J-Rod halusi kotiin, ja Dan päästi hänet kotiin Reticulumiin.

Dan kertoo myös hieman MJ-12:sta. MJ-12 joukoissa on paljon vapaamuurareita, jotka ovat hyväksyneet kyseiselle salaseuralle tyypillisen lusiferiaanisen materiauskon. Illuminati sen sijaan on puhdistanut tämän pahuuden uudelle tasolle. Dan sanoo, että MJ-12:n ”omistus”, salaseura jonka hallussa se on ollut, vaihtuu. Illuminati olisi halunnut, että kolme neljäsosaa ihmiskunnasta tuhoutuu suuressa onnettomuudessa vuonna 2012, jonka aiheuttaa galaksimme keskusauringosta lähtevä korkeaenerginen kosminen purkaus. Illuminatilla itsellään on suojapaikat Maapallolla, ja he voivat mennä tällaista katastrofia piiloon maan alle. Illuminati haluaa teknologian P45-avaruusolentojen negatiivisilta faktioilta käyttääkseen sitä itseensä ja kontrolliin. Heillä on suunnitelma, jolla ihmiskunnan kurssi on mahdollista suunnata kohti tulevaa, joka liikkuu kohti näiden P45-avaruusolentojen aikalinjaa. Suuren katastrofin sattuessa Illuminatin jälkeläisistä tulisi tämän P45-rodun kantaisiä.

Vielä kauempana tulevaisuudessa P52-avaruusolennot ovat jakaantuneet kahtia. Maapallolla tapahtuu suuri katastrofi ja planeetta muuttuu vaikeaksi asua. Planeetalta pitää muuttaa pois, vaikkakin usean tuhatta vuotta katastrofin jälkeen. Pohjoismaalaisen näköiset lähtevät Maasta avaruuteen ensiksi. Ne menevät ulkoavaruuteen Kuun kautta. Kuussa on (Liiton) Arkki. Pohjoismaalaiset muuttavat Kuuhun, jonne he perustavat yhdyskunnan. Kuusta he menevät Marsiin. Marsista he menevät Orioniin. Orionissa on sen jälkeen pohjoismaalaisen näköisiä arjalaisolentoja, ja Reticulumissa J-Rodin tyyppisiä harmaita avaruusolentoja. Puolessa välissä matkaa tulevaisuudessa, 24 tuhannen vuoden päästä, harmaiksi muuttuneet Maapallolla asuvat ihmiset matkaavat menneisyyteen ja tahallaan saavat aikaan Roswellin maahansyöksyn. Tämä tehdään ilmeisesti ihmisten herättämiseksi avaruusolentojen todellisuuteen ja yhteyden saamiseksi sen aikaisiin hallituksiin.

Tähtiporttiteknologiaa oli myös Irakissa, minkä takia USA hyökkäsi sinne. Saddam suoritti kokeita tähtiporteilla. Näitä tähtiportteja on ympäri Maapalloa paljon ihmiskuntaa aiemmin rakennettu. Niitä on Egyptissä, Irakissa ja ympäriinsä. Danin mukaan tämän tähtiporttiteknologian käyttö johtaa suureen ympäristökatastrofiin ja planeetan kuolemaan. Teknologiaa ei käytetä vastuullisesti.