Tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden (UAP, Unidentified Anomaly Resolution Office) tutkimisesta vastaava AARO (All-domain Anomaly Resolution Office) yritti useaan otteeseen haastatella UFO-ilmiantaja David Gruschia hänen väitteistään, joiden mukaan Yhdysvaltain hallitus on ollut tekemisissä Maan ulkopuolisten materiaalien ja teknologioiden kanssa. Nämä uudet asiakirjat julkaistiin juuri The Black Vaultille FOIA-asiassa 24-F-0266, joka jätettiin 2. marraskuuta 2023, ja niissä hahmotellaan paitsi tapahtumien aikataulua yhteyden ottamiseksi Gruschiin, myös lukuisia tekstiviestejä ja sähköposteja.
Seuraavassa on yleiskatsaus ja lyhyt aikajana, kuten 8. tammikuuta 2024 päivätyssä pöytäkirjamuistiossa, joka oli yksi tapauksen yhteydessä julkaistuista asiakirjoista, selitetään.
Aikajana AAROn yrityksistä saada David Grusch mukaan toimintaan:
8.-13. kesäkuuta 2023: Gruschin tunnettuihin työtovereihin otettiin alustavasti yhteyttä ja kehotettiin heitä pyytämään häntä puhumaan AARO:n kanssa. Näitä pyrkimyksiä selvennettiin AAROn johtajan ja Gruschia lähellä olevien henkilöiden välisissä keskusteluissa.
26. kesäkuuta 2023: AARO:n henkilökunta pyysi suoraan Gruschin yhteystietoja ja esitti haastattelukutsun, jonka Grusch kuitenkin hylkäsi.
28. kesäkuuta 2023: Gruschin kongressissa antaman lausunnon jälkeen AARO etsi kaikki todennettavissa olevat tiedot, jotka hän on saattanut jakaa kongressille.
27. heinäkuuta 2023: Edelleen yritetään järjestää haastattelu Gruschin toisen työtoverin kautta, joka tapasi hänet seuraavana päivänä.
6. lokakuuta 2023: Gruschia kannustettiin soittamalla turvapuhelimella ja osallistumaan viralliseen haastatteluun.
10. marraskuuta 2023: Grusch suostui haastateltavaksi 14. marraskuuta, kun kongressin henkilökunta oli kehottanut häntä yhteistyöhön.
14. marraskuuta 2023: Grusch ei saapunut sovittuun haastatteluun, koska hän epäili AARO:n valtuuksia käsitellä salassa pidettäviä tietoja.
19. marraskuuta 2023: AARO otti uudelleen yhteyttä Gruschiin, toisti valtuutuksensa ja kutsui hänet keskustelemaan väitteistään, mistä hän kieltäytyi.
8. tammikuuta 2024: AARO toimitti lisäasiakirjoja Gruschin luottamuksellisuutta ja turvaluokituksen käsittelyä koskevien huolenaiheiden ratkaisemiseksi ja antoi pysyvän kutsun haastatteluun.
Kuten edellä mainitussa sähköpostiviestissä todetaan, Gruschin kanssa oli sovittu tapaaminen sen jälkeen, kun hän lopulta suostui tapaamiseen. Hän ei kuitenkaan koskaan tullut paikalle ja jätti heidät ilmeisesti jopa odottamaan aulaan sovittuna tapaamisaikana ja -paikkana.
Grusch pyysi myöhemmin sähköpostitse anteeksi, mutta viittasi siihen, että hänen poissaolonsa johtui hänen mielestään avoimista kysymyksistä, joita hän halusi käsitellä ennen kokousta.
Aikataulun hahmottelun jälkeen muistio päättyi seuraavasti: ”AARO:n ja Gruschin välisessä vuorovaikutuksessa marraskuusta 2023 tammikuuhun 2024 kävi ilmeiseksi, ettei Gruschilla ollut aikomustakaan antaa AARO:lle tietoja väitteistään.”
Yhteydenottoyritysten aikataulua kuvaava muistio ei kuitenkaan ollut julkaisu koko laajuudessaan. Edellä esitetyn aikataulun tueksi toimitettiin lukuisia sähköposteja ja tekstiviestejä.
Esimerkkinä jälkimmäisestä ovat entisen tiedustelusta vastaavan apulaispuolustusministerin sijaisen Christopher Mellonin ja tohtori Sean Kirkpatrickin, AARO:n silloisen johtajan, väliset tekstiviestit Signal-nimisessä salatussa tekstiviestijärjestelmässä. Näistä viesteistä käy ilmi, että Mellon yritti sovitella Gruschin ja AARO:n välillä selvittääkseen AARO:n oikeudellisia valmiuksia koskevia väärinkäsityksiä.
Huomautus: Mellonin tekstit ovat harmaalla/valkoisella ja Kirkpatrickin tekstit sinisellä/valkoisella.
Mellonin välityksellä Grusch kysyi miksi AARO ei vain saanut tietojaan tarkastusvirastolta. Kirkpatrick selitti sitten, että aineiston ”rikostutkinta”-näkökulman vuoksi heillä ei olisi ollut pääsyä aineistoon ennen kuin tarkastusvirasto päättää julkaista sen. Kirkpatrick selitti kuitenkin, että Grusch pystyi edelleen antamaan todistuksensa ja todisteensa suoraan AARO:lle rikostutkinnan ulkopuolella.
Kirkpatrick nimittää Gruschin väitteitä ja Mellonin vastausta hänelle ”absurdiksi ja vääräksi” keskustelun aikana.
Toinen keskustelu osoitti, kuinka Kirkpatrick kertoi Mellonille, että hän ”… puolustaa ja tuomitsee, ja [Mellon] heikentää juuri sitä organisaatiota, jonka perustamisessa hän väitti olevansa mukana tätä tarkoitusta varten”. Mellonin vastaus oli, ettei hän koskaan väittänyt Gruschin väitteiden olevan ”paikkansapitäviä”, mutta hänestä Grusch oli ”vilpitön ja uskottava”. Hänen koko vastauksensa on yllä. (Huomautus: Viesti näyttää katkenneen. Tietopyynnön tiedoista on jäänyt puuttumaan loppuviesti, jonka saamiseksi on tehty valitus).
Vaihdot alkoivat 11. kesäkuuta 2023 ja kestivät 13. kesäkuuta 2023 asti. Toinen vaihto tapahtui tuntemattomana ajankohtana ja siinä välitettiin AARO:n kanta, jonka mukaan ”lain mukaan AARO voi vastaanottaa kaikki UAP:hin liittyvät tiedot, mukaan lukien kaikki sotilas-, tiedustelu- ja tiedustelutoimintaan liittyvät turvaluokitellut kansalliset turvallisuustiedot kaikilla turvaluokitustasoilla riippumatta rajoittavista pääsynvalvontatoimenpiteistä, erityisistä pääsynvalvontaohjelmista tai siiloutetuista pääsynvalvontaohjelmista”.
Mellon suostui välittämään tämän Gruschin asianajajalle, minkä jälkeen hän totesi, että ”… pyrkisi välttämään lisäviestintää, ellei kyse ole jostain, joka vaikuttaa poikkeukselliselta, tai jos [todennäköisesti Kirkpatrick] tekee aloitteen.” Mellonin ja Kirkpatrickin välistä yhteydenpitoa ei enää julkaistu.
8. maaliskuuta. 2023, kenraalimajuri David W. Abban muistio.
Toinen FOIA-julkaisuun sisältyvä asiakirja on muistio, jossa vahvistetaan AAROn valtuudet vastaanottaa ja käsitellä kaikkia UAP:hin liittyviä tietoja niiden turvaluokituksesta riippumatta. Muistiossa, jonka on allekirjoittanut DoD Special Access Program Central Officen (DoD SAPCO) johtaja kenraalimajuri David Abba, todetaan nimenomaisesti, että AARO:n edustajilla on oikeus ottaa yhteyttä henkilöihin, joilla on hallussaan arkaluonteisia Yhdysvaltain hallituksen tietoja UAP:ista, vaikka heitä sitoisivat salassapitosopimukset. Tämä asiakirja on ratkaisevan tärkeä, koska se kumoaa suoraan Gruschin väitteet oikeudellisista ja turvallisuusriskeistä, jotka liittyvät yhteistyöhön AARO:n kanssa, ja tarjoaa selkeän oikeusperustan AARO:n mahdollisuudelle kuulla yksityiskohtia hänen tarinastaan.
On myös huomattava, että 17. huhtikuuta 2024 Abba osallistui yhdessä AARO:n nykyisen vt. johtajan Tim Phillipsin kanssa salassa pidettyyn tiedotustilaisuuteen joillekin kongressin jäsenille. Tiedotustilaisuuden yksityiskohdat ovat tätä artikkelia kirjoitettaessa niukat.
Yksityiskohtaiset FOIA-asiakirjat, mukaan luettuna tapaamisten aikataulu ja tekstiviestit Christopher Mellonin kanssa, osoittavat AAROn sinnikkäät ja oikeudellisesti tuetut pyrkimykset saada David Grusch mukaan tutkimukseensa. Näistä yrityksistä huolimatta Gruschin kieltäytyminen yhteistyöstä, joka perustuu kiistanalaisiin väitteisiin AAROn toimivallasta, herättää lisää kysymyksiä hänen julkisten lausuntojensa ja tekojensa välisistä ristiriidoista. Muistio, jossa vahvistetaan AARO:n valtuudet vastaanottaa turvaluokiteltuja tietoja, on tärkeä todiste, joka tukee viraston kykyä suorittaa sille annetut tehtävät ja vahvistaa AARO:n roolia meneillään olevissa UAP:n tutkimuksissa.
The Black Vault on aiemmin yrittänyt ottaa yhteyttä David Gruschiin useaan otteeseen hänen väitteitään koskevissa asioissa, mutta ei ole koskaan saanut vastausta. Häneen ei yritetty ottaa yhteyttä tätä artikkelia varten, koska kaikki yhteydenottomenetelmät on käytetty loppuun. Edellä mainittua tapausta koskevan muutoksenhaun tulokset julkaistaan, kun ne ovat saatavilla.
Elokuussa 2013 Joint Special Operations Universityn julkaisema Smart Power and U.S. National Strategy -raportti sanoi Operation Earnest Voicesta seuraavaa:
Juuri paljastettu amerikkalaisoperaatio pyrkii kehittämään ohjelmistoa, joka mahdollistaa tekaistujen identiteettien, eli “käsinukkejen” käytön internet-keskusteluihin vaikuttamisessa ja strategisen viestinnän välittämisessä. Yhdysvaltain pääesikunnan (CENTCOM) viestintähenkilön, laivaston komentaja Bill Speaksin mukaan “Teknologia tukee turvaluokiteltuja bloggausaktiviteetteja ulkomaankielisillä verkkosivuilla, joilla CENTCOM voi toimia väkivaltaista ääriliiketoimintaa ja vihollisen propagandaa vastaan USA:n ulkopuolella. Valmistuessaan ohjelmisto mahdollistaisi Yhdysvaltojen “vastata verkkokeskusteluihin millä tahansa määrällä koordinoituja viestejä, blogipostauksia, chattikeskusteluviestejä sekä muilla interventioilla.”
Lausunnon mukaan alkuperäiset operaatiot oli paljastettu vuonna 2010 kenraali Petraeuksen valvontatodistajainlausunnon yhteydessä, joka oli silloinen CENTCOMin komentaja, Yhdysvaltain senaatin asevoimakomitean edessä. Se oli tärkeä vastaterrorismi- ja radikalisaationvastainen ohjelma nimeltään Operation Earnest Voice (OEV), psykologisten operaatioiden ohjelma, jolla vastattaisiin al-Qaedan läsnäoloon verkossa. Todistajainlausunnossa senaatin komitean edessä kenraali James Mattis, silloinen CENTCOMin komentaja, lisäksi selitti, että OEV pyrki “häiritsemään itsemurhapommittajien rekrytointia ja koulutusta; kieltämään turvapaikat vihollisiltamme; sekä torjumaan ääri-ideologioita ja propagandaa”.
Paljastamatta jää se mitä metriikoita käytetään onnistumisen ja epäonnistumisen määrittämiseen näissä operaatioissa. Koska tämän tyypin arkaluonteisen teknologian olemassaolo ja sen käyttökohteet muuttuvat viraaleiksi, se on kutsu vihollisillemme kehittää samanlaisia käyttökohteita ja/tai ottaa käyttöön samanlaisia vastatoimia, joilla on meidän sekä maailman suhteen tuntemattomia seuraamuksia.
Pisteet The Guardianille siitä, että se kirjoitti tästä operaatiosta.
The Black Vault pyysi informaatiota CENTCOMilta koskien Operation Earnest Voicea, ja sai tiedon, että kaikki informaatio operaatiosta oli turvaluokiteltua vuonna 2013. Kieltävä vastaus tietopyyntöön on arkistoitu alla viittausta varten. Vastauksessa todettiin, että kaikki 13 sivua jätettiin julkaisematta.
The Black Vault jätti vuonna 2018 pakollisen turvaluokituksen poistamisen uudelleentarkastelupyynnön (Mandatory Declassification Review, MDR) saadakseen 13 vastaussivua, jotka alunperin evättiin, käsitellyksi ja julkistetuksi.
Kesti aina vuoden 2022 joulukuuhun asti, että tiedot julkistettiin, osittain. Julkistus on alla.
Tälläkö meidät ajettiin NATOon? Amerikkalainen verkkokeskusteluja manipuloiva vakoiluoperaatio paljastettu
Yhdysvaltain armeija kehittää ohjelmistoa, joka mahdollistaa manipuloida salaa verkkokeskusteluja käyttäen tekaistuja verkkopersoonia vaikuttamaan keskusteluihin ja levittämään amerikkamyönteistä propagandaa.
Kalifornialainen korporaatio on saanut sopimuksen Yhdysvaltain pääesikunnalta (CENTCOM), joka valvoo Yhdysvaltain sotaoperaatioita Lähi-Idässä ja Keski-Aasiassa, jolla kehittää ”verkkopersoonien hallintapalvelu”, joka mahdollistaa amerikkalaisen varusmiehen kontrolloida jopa kymmentä erillistä identiteettiä ympäri maailman.
Internet-asiantuntijat ovat verranneet projektia Kiinan pyrkimyksiin kontrolloida ja rajoittaa internetissä käytävää vapaata keskustelua. Kriitikot todennäköisesti valittelevat sitä, että se mahdollistaa Yhdysvaltain armeijan luoda valheellinen konsensus verkkokeskusteluihin, syrjäyttää epätoivottavat mielipiteet ja tukahduttaa kommentit tai raportit, jotka eivät vastaa sen omia päämääriä.
Sen paljastuminen, että Yhdysvaltain armeija kehittää tekaistuja verkkopersoonia — jotka sosiaalisen median käyttäjät tuntevat termillä ”käsinukke” — voisi myös rohkaista muita maita, yksityisiä yrityksiä ja kolmatta sektoria tekemään samoin.
CENTCOMin sopimuksen mukaan jokaisella väärennetyllä verkkopersoonalla tulee olla uskottava tausta, historia ja näitä tukevia yksityiskohtia, ja että 50 amerikkalaisoperaattorin joukon tulisi pystyä operoimaan väärennettyjä identiteettejä heidän omilta työasemiltaan ”ilman pelkoa siitä, että se paljastuisi kehittyneille vihollisille”.
CENTCOMin viestintähenkilö, komentaja Bill Speaks sanoi: ”Teknologia tukee turvaluokiteltuja bloggausaktiviteetteja ulkomaankielisillä verkkosivuilla, joilla CENTCOM voi toimia väkivaltaista ääriliiketoimintaa ja vihollisen propagandaa vastaan USA:n ulkopuolella.”
Hän sanoi, että mitään interventioita ei tehtäisi englanniksi, sillä olisi laitonta ”puhutella amerikkalaisia kohderyhmiä” sellaisella teknologialla, ja CENTCOMin kaikki englanninkielinen sosiaalisen median toiminta on aina selvästi määritelty. Kielet, joilla interventioita tehtäisiin olisivat muunmuassa arabia, farsi, urdu ja pashto.
CENTCOM sanoi, että se ei kohdistaisi toimintaa amerikkalaisiin verkkosivuihin, englanniksi tai millään muullakaan kielellä, ja erityisesti sanoi, että se ei kohdistaisi Facebookiin tai Twitteriin.
Valmistuessaan ohjelmisto mahdollistaisi amerikkalaisten varusmiesten työskennellä kellon ympäri yhdestä sijainnista ja vastata verkkokeskusteluihin millä tahansa määrällä koordinoituja viestejä, blogipostauksia, chattikeskusteluviestejä sekä muilla interventioilla. Sopimuksen yksityiskohdat vihjaavat tämän sijainnin olevan MacDillin lentotukikohta lähellä Tampaa, Floridassa, jossa myös Amerikan erikoisoperaatioiden esikunta sijaitsee.
Sopimuksessa vaadittiin myös ”liikenteen sekoittamista”, profiilia käyttävän internet-liikenteen sekoittamista CENTCOMin ulkopuolella asuvien liikenteeseen tavalla, jonka olisi tarjottava ”loistava suoja ja tehokas kiistettävyys”.
Sopimus on myönnetty osana Operation Earnest Voice (OEV) -ohjelmaa, joka kehitettiin alunperin Irakin sodan psykologista sodankäyntiä varten al-Qaedan tukijoita ja muita koalitionvastaisia voimia vastaan. Siitä lähtien OEV:n on raportoitu laajentuneen $200 miljoonan suuruiseksi ohjelmaksi, ja sen ajatellaan olevan käytössä Pakistanin, Afganistanin ja Lähi-Idän jihadisteja vastaan.
Pääesikunta pitää OEV:ta keskeisenä radikalisaationvastaisena ja terrorismia vastustavana ohjelmana. Todisteiksi Yhdysvaltain senaatin asevoimakomitealle kenraali David Petraeus, silloinen CENTCOMin komentaja, kuvaili operaation taistelevan ”ääri-ideologioita ja propagandaa vastaan ja varmistamaan että uskottavat äänet alueella tulevat kuulluiksi”. Hän sanoi, että Yhdysvaltain armeijan tavoitteena oli ”totuus ensin”.
CENTCOM vahvisti, että $2.76 miljoonan sopimus myönnettiin Ntrepidille, juuri perustetulle Los Angelesiin rekisteröidylle korporaatiolle. Se ei paljastanut oliko persoonanhallintaprojekti jo käytössä tai puhunut mistään tähän liittyvistä sopimuksista.
Ntrepidiltä ei tavoitettu ketään kommentoimaan.
Senaatin komitean puheenvuorossaan kenraali Mattis sanoi: ”OEV pyrkii häiritsemään itsemurhapommittajien rekrytointia ja koulutusta; kieltämään turvapaikat vihollisiltamme; sekä torjumaan ääri-ideologioita ja propagandaa”. Hän lisäsi, että CENTCOM työskenteli ”koalitiokumppaneidemme kanssa” kehittääkseen uudenlaisia tekniikoita ja taktiikoita, joita Yhdysvallat voisi käyttää ”torjumaan vihollisia cybermaailmassa”.
Kun Britannian puolustusministeriöltä kysyttiin oliko Britannia mukana OEV:ssa, vastaukseksi annettiin ”ei todisteita”. Puolustusministeriö kieltäytyi sanomasta oliko se ollut mukana kehittämässä usean persoonan hallintaohjelmia sanoen: ”Me emme kommentoi kyberkyvykkyyttä”.
OEV:sta puhuttiin viime vuonna Washington DC:n elektronisen sodankäynnin kokouksessa, jossa CENTCOMin ylempi johto kertoi delegaateille, että sen tarkoitus oli ”kommunikoida kriittisiä viestejä vihollisillemme ja torjua vihollisen propagandaa”.
Yhdysvaltain armeijan väärennettyjen persoonien hallintajärjestelmä voisi kohdata juridisia haasteita jos sitä käytettäisiin amerikkalaisia vastaan USA:ssa, jossa useat käsinukketoiminnassa mukana olleet ovat joutuneet syytteeseen.
Ei ole selvää rikkoisiko persoonanhallintaohjelma Britannian lakia. Lakiasiantuntijat sanovat, että se voisi rikkoa vuoden 1981 väärentämistä koskevaa lakia, jossa sanotaan että ”henkilö syyllistyy väärennykseen, jos hän tekee väärän välineen tarkoituksessa, että hän tai joku muu käyttäisi sitä saadakseen jonkun hyväksymään sen aidoksi ja että hän näin hyväksyessään sen tekisi tai jättäisi tekemättä jonkin teon omaksi tai jonkun muun vahingoksi”. Tämä pätisi kuitenkin vain jos verkkosivu tai sosiaalinen media voitaisiin näyttää kärsineen sen seurauksena ”ennakkoasenteista”.
“Tunnistamattomien ilmailmiöiden (UAP) läsnäolo erikoiskäyttöilmatilassa (Special Use Airspace, SUA), jotka on määritelty dokumentissa 14 CFR osa 73 tiettyyn käyttöön, ovat potentiaalinen uhka lentoturvallisuudelle ja ne tuovat esiin potentiaalisia kansallisen turvallisuuden huolia”, luki apulaispuolustusministeri Kathleen Hicksin muistiossa päivämäärällä 23. marraskuuta 2021. “Tämän myötä minä ohjeistan puolustustusvoimain tiedustelun ja turvallisuuden apulaisministeriä (Under Secretary of Defense for Intelligence and Security, USD(I&S)) perustamaan Lentävien Esineiden Tunnistus- ja Hallinnoinnin Synkronisaatioryhmän ( Airborne Object Identification and Management Synchronization Group, AOIMSG) synkronoimaan pyrkimykset koko ministeriön alalla ja muiden liittovaltion laitosten ja virastojen kanssa havaitsemaan, identifioimaan ja määrittämään kiinnostuksen kohteita Erikoiskäyttöilmatilassa, sekä arvioimaan, sekä silloin kun asianmukaista, lieventämään kaikkia turvallisuutta ja kansallista turvallisuutta uhkaavia turvallisuusuhkia.”
AOIMSG:n perustamismuistio
Tällä muistiolla AOIMSG perustettiin, sekä Airborne Object Identification and Management Executive Council (AOIMEXEC) valvomaan ja ohjaamaan sen toimintaa.
Samana päivänä kun muistio tuli julki, The Black Vault jätti FOIA-tietopyynnön tapauksesta 22-F-0224, joka pyysi julkistamaan kaikki AOIMSG:hen tai AOIMEXECiin liittyvät dokumentit, jotka siihen hetkeen asti oli saatavilla, mukaanlukien molempien ryhmien perustaminen.
Erityisesti siinä pyydettiin “kaikkia Airborne Object Identification and Management Synchronization Groupiin (AOIMSG) ja Airborne Object Identification and Management Executive Counciliin (AOIMEXEC) liittyviä dokumentteja.” Pyynnössä pyydettiin “…ottamaan mukaan kirjeet, muistiot, lähetetyt ja vastaanotetut sähköpostit, tehtävänmäärittelyt, PowerPoint-esitykset, dokumenttiluonnokset näiden ryhmien perustamisesta jne. ”.
Tulos DoD:n mukaan oli, että 50 sivua löydettiin vastineeksi ylläolevaan, joista kuitenkin 23 sivua oli “…tällä hetkellä turvaluokiteltuja kansallisen turvallisuuden nimissä”, ja niiden julkaisu kiellettiin täysin. FOIA-kirje, jonka on allekirjoittanut DoD:n FOIA-vastaava, kertoi miksi tuo osuus oli evätty:
“Tämä turvaluokiteltu informaatio on vapautettu Toimeenpanomääräys 13526:n nojalla, vedoten kohtiin
1.4 (a), sotasuunnitelmat, aseet, järjestelmät tai operaatiot; 1.4 (c), tiedustelutoiminta (mukaanlukien erikoistoiminta), tiedustelulähteet tai -menetelmät; sekä 1.4 (g), kansalliseen turvallisuuteen liittyvien järjestelmien, laitosten, infrastruktuurin, projektien, suunnitelmien tai suojapalvelujen haavoittuvaisuudet tai kyvykkyydet.”
Jäljelle jääneet 27 sivua julkistettiin, mutta suurin osa varsinaisista tiedoista on sensuroitu.
Julkaistujen tietojen keskeinen ydinasia on yhdenmukainen AOIMSG:n perustamiseen liittyvien julkistettujen sähköpostien kanssa, joihin viitataan “AOIMSG-pakettina USD(I&S):lle.” Suurin osa nimistä oli sensuroitu yksityisyyssyistä, vaikkakin muutama ei ollut, joista yksi vaikuttaa olevan ensimmäinen kerta kun DoD:n viranomaisen nimi on liitetty UAP-keskusteluihin.
Mark Elliott, teknisen kokoelman johtaja
Mark R. Elliot, joka toimii teknisen kokoelman johtajana tiedustelusta vastaavan puolustusministerin alivaltiosihteerin toimistolla, paljastettiin nimien joukossa eikä sitä oltu sensuroitu julkaisuun.
Elliotin LinkedIn-profiilin mukaan, hän on “Innovatiivinen ylempi johtaja, jolla on pitkä kokemus monimutkaisten ja dynaamisten tiedustelu- ja kyberturvallisuusorganisaatioiden johtamisesta.”
Toinen nimi on ollut aiemmin mainittu samoissa yhteyksissä, vaikka hän on jäänyt huomiotta. Matthew Cummings, joka Potomac Officer’s Clubin bionsa mukaan toimii vanhempana neuvonantajana MASINT-, GEOINT- ja erikoisohjelmissa Yhdysvaltain puolustusministerin kansliassa.
Cummingsin nimi tuli ensi kertaa julki Black Vaultin FOIA-tapauksessa elokuussa 2021.
FOIA-tapauksissa DODOIG-2021-000805 ja DODOIG-2021-000811, Cummingsin nimi on yhdessä sähköpostilistan nimistä, mutta häntä ei identifioitu sen enempää ja oli mahdotonta määrittää oliko hänellä mitään roolia UAP-ohjelmissa, vai oliko hän listalla vain tiedotustarkoituksissa.
Hänen nimensä tulee esiin myöhemmin, mutta tällä kertaa enemmän tietoa on saatavilla.
Cummingsin koko nimi ja titteli näkyy uudemmassa FOIA-tietopyynnön vastauksessa, jossa turvaluokittelukohdassa yleensä nimi on sensuroitu.
Matthew Cummingsin on mainittu olevan apulaisjohtaja, tekninen kokoelma, eräässä julkistetussa dokumentissa turvaluokittelun kohdallaMatthew Cummings, vanhempi neuvonantaja MASINT-, GEOINT-, ja erikoisohjelmissa puolustusministerin kansliassa
Kaikesta päätellen Cummings toimi Elliotin varamiehenä “teknisessä kokoelmassa”.
Tämän lisäksi Cummingsin nimi vilahtaa useita kertoja sähköposteissa, vaikkakin tiedot näistä ovat vähäiset.
Cummings todennäköisesti oli jossain roolissa AOIMSG:n alkuvaiheen toteutuksessa yhdessä Elliotin kanssa, mutta millaisessa, se ei ole tiedossa.
Eräs toinenkin sivu julkistettiin, joka ei vaikuta olleen kansan nähtävillä aiemmin.
FOIA-julkaisussa oli mukana kesäkuun 24. päivän 2021 sekä marraskuun 23. päivän 2021 muistiot apulaispuolustusministeriltä, kuten aiemmin mainittua, mutta jälkimmäisen mukana tuli “henkilöstön tiivistelmä”, jossa avattiin viraston eri komponenttien toimintaa DoD:lla, jotka ovat olleet roolissa ja tarjonneet koordinaatiota ja palautetta AOIMSG:tä perustettaessa.
“henkilöstön tiivistelmä”
Näihin kuuluu puolustustiedustelun johtaja (vastatiedustelu, lainvalvonta & turvallisuus), puolustustiedustelun johtaja (tiedustelu & turvallisuusohjelmat & resurssit), puolustustiedustelun johtaja (sodankävijän tuki), kokoelmista ja erikoisohjelmista vastaava puolustustiedustelun johtaja (DDI-C&SP), johdon sihteeri sekä muita.
(Huom: “OGCI”-akronyymi on tuntematon tätä artikkelia kirjoitettaessa. “OGC” on DoD:n Office of General Counsel, kuitenkin “OGCI” vaikuttaa olevan akronyymi jota ei ole listattu minnekään, joten sitä ei voida määritellä tässä.)
“Tiivistelmässä” on “Tarkoitus” ja “Taustat” AOIMSG:n perustamiselle, mutta kokonaan sensuroituja ovat “Keskustelu” ja “Suositukset” -osiot.
Alareunassa on mainittu myös liitteet, jotka kuvaavat muutamat dokumentit, jotka myös Black Vault on saanut, mutta siinä siteerataan “Toteutusohjeiden luonnostelmaa (vain referenssiksi)”-dokumenttia, mikä vaikuttaa olevan yksi julkistamatta jätetyistä dokumenteista.
Vaikka Black Vault olikin pyytänyt DoD:lta lisätietoja siitä miten paljon tietoja oli jätetty julkistamatta, mitään vastausta ei ole saatu tämän artikkelin julkistamiseen mennessä, vaikka tiedostojen nimet saattavat antaa jotain osviittaa.
FOIA-tietopyyntövastauspaketti koostui 7:stä PDF-tiedostosta, joista yksi oli FOIA-julkistuskirje (toinen oli alkuperäinen pyyntö, joka ei näy allaolevassa kuvakaappauksessa), kun taas loput olivat dokumentteja, jotka on ladattavissa alta.
Tiedostojen nimet:
Kuten näet, julkistetut tiedot on numeroitu — 1, 2, 3, 5 ja 10. Tämän perusteella, tiedostot 4, 6, 7, 8 ja 9 puuttuvat, todennäköisesti näiden sivumäärä on yhteensä 23 sivua.
The Black Vault on jättänyt valituksen tarkoituksenaan saada julkistamatta jätetyt paperit julkaistuksi, ja ne tullaan julkaisemaan kun ne on saatavilla. Lisäksi uusi tapaus jätettiin 24.11.2021-17.12.2021 väliseltä ajalta (DoD korjasi päivämäärät pian tämän julkaisun jälkeen).
Kun Luis Elizondo esiteltiin maailmalle lokakuussa 2017 pian hänen Pentagonista lähtönsä jälkeen, kukaan tuskin ymmärtäisi tarinan koko suuruutta silloin. Vaikka Elizondon väitteet vaikuttivatkin tuohon aikaan huikeilta; ne olivat täysin uskottavia niitä kuulleille. Ja sen seurauksena sanoja punnittiin ja alleviivailtiin lähes kaikissa valtamedioissa ympäri maailman.
Luis Elizondon erokirje, voimassa lokakuun 4. päivästä 2017 eteenpäin
Mutta sitten kesäkuussa 2019 Pentagon otti etäisyyttä Elizondon väitteisiin siitä että hän oli johtanut salamyhkäistä Pentagonin ohjelmaa nimeltä Advanced Aerospace Threat Identification Program (AATIP), jossa tutkittiin UFOja.
“Elizondolla ei ollut mitään vastuita AATIP-ohjelmassa hänen työskennellessään OUSDIssa [Office of Under Secretary of Defense for Intelligence], kunnes hän erosi 4.10.2017”, he kertoivat The Interceptin Keith Kloorille. (Myöhemmin ilmaisu muutettiin muotoon “ei mitään määrättyjä vastuita“.)
Pentagon yritti saattaa Elizondon tarinan epäilykseen. Vaikka yritys monien mielestä oli turha, jotkut nielivät tämän, ja se johti suureen hajaannukseen UFO-keskustelussa.
Uskoitpa sitten Elizondoa tai Pentagonia, yksi seikka on tullut esiin: Elizondo ei sivuuttanut sanaharkkaa eikä hän pysynyt asiasta hiljaa kulisseissa.
Sen sijaan hän kirjelmöi suoraan Pentagonille asiasta, sanoen että Pentagon oli esittänyt asiassa “valheellisia väittämiä”.
Ensimmäinen kirje lähetettiin neljä päivää sen jälkeen, kun The Intercept oli kirjoittanut murska-artikkelinsa. Sähköpostista, jonka The Black Vault sai haltuunsa FOIA-tietopyynnöllä (OSD/JS FOIA 21-F-0938), kävi ilmi, että Elizondo oli lähettänyt kirjeen julkisasiain virastolle (vastaanottajan identiteetti oli sensuroitu), kun hän kuvasi hänen “viimeistä tekoaan välttää tämän epäonnisen asian eskaloitumisen.”
Elizondo vahvisti The Black Vaultille sähköpostin vastaanottamisen jälkeen, että se oli hänen ensimmäinen pyrkimyksensä hoitaa asia kuntoon puolustusministeriön kanssa.
Kahden sivun mittainen sähköposti on tässä kokonaisuudessaan:
Huom: Kuten yllä esitetyssä kirjeessä viitataan, ja sensuroidussa “Liitteet”-kohdassa näkyy, tähän sähköpostiin oli laitettu mukaan liitteitä. The Black Vault tällä hetkellä koittaa saaada Pentagonilta materiaalia, sillä FOIAn mukana ei tullut liitteitä. Jos liitteitä ei saada FOIAn avulla, kirjoitetaan valituskirje. The Black Vault on ollut yhteydessä myös Elizondoon liitteistä. Jos hän antaa luvan julkaista ne, ne lisätään tähän. Koska ei ole mitään viitteitä siitä miten pitkään tässä prosessissa menee, The Black Vault julkaisee tämän artikkelin ilman liitteitä ja lisää tietoja asian edistyessä.
Toinen tietopyynnön mukana tullut sähköposti oli kirjoitettu noin vuoden ensimmäisen jälkeen. Tämän kirjeen on aiemmin julkaissut lokakuussa 2021 OpenMinds.tv:n toimittaja Alejandro Rojas.
In an email to Pentagon spokesperson Susan Gough in 2020, @LueElizondo provided a list of people who could confirm his role w/ #AATIP. According to Elizondo, she never responded. I wonder if the Pentagon ever called anyone on the list? 🤔 Via #FOIA: https://t.co/N0tFvn4n5q
The Black Vault sai myös tämän FOIA-tietopyynnöllä, mutta omituista kyllä, jotkut sensuroidut nimet ja tittelit olivat täysin erit. Tämä sähköposti on laitettu alle kokonaisuudessaan. Huom: The Black Vault on sensuroinut punaisella suojellakseen Elizondon sähköpostiosoitetta.
Yllä esitetty dokumentti on The Black Vaultin julkaisema, mutta kuten aiemmin mainittua, Rojas sai haltuunsa version dokumentista, joka oli sensuroitu aivan eri tavalla.
Voit vertailla tätä alta:
The Black Vaultin versio Alejandro Rojasin versio
Huom: Rojas sensuroi Jay Strattonin sukunimen aiemmassa julkaisussa. The Black Vault ei sensuroinut sitä, eikä muitakaan nimiä, sillä heidän nimensä on ollut tiedossa ja The Black Vault on kirjoittanut tästä aiemmin.
Ei ole selvää syytä sille miksi sensuroinnit ovat erilaiset, erityisesti koska FOIA-julkaisut on tehty viisi kuukautta toisistaan, ja sama virasto on ne julkistanut.
Elizondo vahvisti The Black Vaultille, että Pentagon ei ole vastannut kumpaankaan kirjeeseen.
Edustaja Mike Gallagher (R-Wis.) sanoo, että hän ei usko, että salainen valtion virkamiesten kabaali tai alihankkijat piilottelisivat siepattua avaruusolentojen alusta.
Mutta hän haluaa varmistaa asian — niin että me kaikki voimme siirtyä vakavampiin aiheisiin.
Eräs kaikkein mieleenpainuvimmista hetkistä edustajanhuoneen tiedustelukomitean kuulemisessa UFOista tiistaina oli, kun wisconsilainen republikaani painosti Pentagonin viranomaisia väitteissä siitä, että “hehkuva punainen orbi” olisi joskus kytkenyt ydinaseet pois päältä Montanassa, sekä koskien dokumenttia, joka paljasti että muista maailmoista tulleita aluksia — ja mahdollisesti jopa avaruusolentojen ruumiita — säilytettiin salaa valtionjohdon ja kansan siitä mitään tietämättä.
Gallagher nopeasti sai sankarin maineen #UFOtwitterissä siitä, että hänellä oli pokkaa viimeinkin vaatia kansallisen turvallisuuden viranomaisilta vastuunottoa. Toiset ilmaisivat yllättyneensä siitä, että istuva kongressiedustaja oli halukas menemään paikanlle, kun ottaa huomioon sen miten paljon julkisuudesta puuttuu todistusaineistoa joka tukisi väitteitä, sekä sen miten saturoitunut popkulttuuri on kaikenlaisesta tieteisfantasiasta faktojen sijaan.
Mutta eläköitynyt rannikkojääkäriupseeri, joka istuu myös edustajainhuoneen asevoimakomiteassa, sanoo että nyt on aika siirtää osa näistä villeistä teorioista syrjään.
“Mitä nopeammin puolustusministeriö voi osoittaa jotkut näistä hypoteeseista epätosiksi, mitkä heidän tulisi helposti kyetä osoittamaan, sitä paremmin me voimme keskittää aikamme ja energiamme uskottavien hypoteesien tutkimiseen”, hän sanoi POLITICOlle keskiviikkona.
Kuulemisen aikaan Gallagher kysyi Pentagonin Ronald Moultrielta, sekä laivastotiedustelun apulaisjohtaja Scott Braylta olivatko he tietoisia vahvistamattomasta vuoden 2002 dokumentista, joka tunnetaan nimellä “Wilson-Davis -muistio”.
Dokumentti, joka tuli esiin vuonna 2019, esittää kuvaavansa silloisen puolustustiedusteluvirasto DIA:n johtajan salaisen tapaamisen, jossa puhuttiin salaisten virastojen ohjelmista, jotka on piilotettu korkeiden virkamiesten ja kogressin valvontakomiteoilta. Ohjelmissa tutkitaan maahansyöksyneiden UFOjen palasia ja yritetään takaisinmallintaa niistä teknologiaa.
Väitteet ovat olleet kiivaan debatin kohteena ufologien keskuudessa, mutta niitä ei ole koskaan saatu todistettua. Tuonaikainen DIA-johtaja vara-amiraali Thomas Wilson on kiistänyt kaiken. Useat kansallisen turvallisuuden asiantuntijat ja tutkijat ovat myös sivuuttaneet sen kusetuksena.
Scott Bray, laivastotiedustelun apulaisjohtaja, sekä Ronald Moultrie, Pentagonin tiedustelu-upseeri, vastasivat kysymykseen olivatko he tietoisia vuoden 2002 “Wilson-Davis -muistiosta”. | kuva: Kevin Dietsch/Getty Images
Yksi dokumentissa nimetyistä keskeisistä henkilöistä, astrofyysikko Eric Davis, ei ole suoraan ottanut kantaa siihen julkisesti, mikä on ainoastaan lisännyt epäilyksiä siitä, että dokumentti voisikin olla totta.
Davis, joka on nyt vanhempi projekti-insinööri valtionrahoitteisessa The Aerospace Corporationissa, on kieltäytynyt useista POLITICOn haastattelupyynnöistä.
“Ei ole mitään mitä me voisimme tarjota tai missä voisimme auttaa”, liittovaltion think tankin edustaja sanoi.
Mitä tulee Moultrieen ja Brayhin, he sanoivat Gallagherille, että he eivät olleet tietoisia Wilson-Davis -dokumentista.
Mutta edustaja Jim Himesin (D-Conn.) kysellessä todistajat kiistivät, että valtiolla oli hallussaan minkäänlaista UFO-materiaalia.
“Onko meillä orgaanista tai epäorgaanista materiaalia, josta me emme ole tietoisia?” Himes kysyi.
“Mitä tulee meillä hallussa olevaan materiaaliin, meillä ei ole materiaalia”, Bray vastasi.
Se seikka, että dokumentti otettiin edes puheeksi — ja sitten merkittiin kongressin virallisiin pöytäkirjoihin — oli shokki niille, jotka ovat saagaa seuranneet.
“Työssäni museoissa, prosessin kulku on tärkeintä”, sanoo Taras Matla, Harvardin yliopiston Galileo Projectin tutkija sekä Marylandin yliopiston taidegallerian osakas, jossa hän on erikoistunut taiteeseen ja UFOihin. “On joitain viitteitä siitä, että Wilsonin muistio olikuin olikin tri. Davisin luonnostelema. Kuitenkaan ei ole mitään näyttöä siitä, että sisältö olisi totuudenmukaista tai että hän olisi edes tavannut Wilsonin Las Vegasiss tuolloin. Amiraali Wilson kiistää tapaamisen tapahtuneen.”
Siitä huolimatta hän uskoo, että se sisältää informaatiota “joka ansaitsee jatkotutkimukset” ja että Davisin tulisi tulla todistamaan.
“Nyt kun se on lisätty pöytäkirjaan” Matla sanoo, “mielestäni tri. Davisilla on vastuu selittää asiansa kongressille ja kansalle.”
John Greenewald, The Black Vaultin perustaja, joka on saanut haltuunsa julkiseksi tehtyjä turvallisuusdokumentteja “miehittämättömistä ilmailmiöistä”, on kuvannut Gallagherin dokumentin esiintuontia “face palm -hetkenä.”
“Mielestäni tämän tyypin sekopääjutut tekevät haittaa keskustelulle”, hän sanoi sähköpostissa. “UAP-aiheessa on huikeita ja virallisesti vahvistettavia tietoja, jotka ansaitsevat syvemmän tarkastelun kuin tuo ‘muistio’.”
Hän tosin sanoi, että jos Gallagher tai muut ovat eri mieltä, “tuen täysin ihmisiä jotka tällaisia tarinoita käsittelevät valaehtoisissa kuulemisissa ja olen heidän puolellaan.”
Gallagher nosti myös kulmakarvoja kysyessaään korkean profiilin raportista joka liittyi “hehkuvaan punaiseen orbiin” joka nähtiin Malmstromin ilmatukikohdan yllö Montanassa vuonna 1967, “jossa 10 meidän ydinohjussiilostamme tehtiin toimintakyvyttömäksi.”
Jälkikäteen julkisiksi tehdyt valtion dokumentit puhuivat teknisestä viasta.
“Olen kuullut tarinoita, en ole nähnyt niistä virallista dataa”, Bray vastasi.
“Haluaisin että tutkitte asiaa”, Gallagher sanoi.
“Me menemme ja tutkimme sitä”, Bray myönsi.
“Olin iloinen kuullessani kongressiedustaja Gallagherin ottavan asian esiin”, sanoo Robert Salas, joka toimi ilmavoimien ohjusupseerina Malmstromin tukikohdassa, joka on puhunut asiasta julkisesti vuodesta 1996.
“Olen toiveikas, että he soittaisivat minulle jotta voin briiffata heitä” hän sanoi keskiviikkona. “Voisin tulla jopa omaan laskuuni Washingtoniin ja tuoda asiaa tukevia dokumentteja ja jopa muutaman todistajan mukanani.”
Tuoreeltaan hyväksytty National Defense Authorization Act, joka vaatii Pentagonin perustamaan pysyvämmän ja kattavamman UFO-raporttien keruu- ja analyysiviraston, piti UAP-tapauksia “armeijan ydinaseisiin liittyvänä, mm. strategisiin ydinaseisiin ja ydinkäyttöisiin aluksiin ja sukellusveneisiin.”
Mutta Greenewald ei ole varma miten 50 vuotta vanhan tapauksen avaaminen auttaa ratkaisemaan modernimman UAP-mysteerin.
“Minunlaiset ihmiset tykkäisivät jos puolustusministeriö muuttuu välittömästi ufologeiksi ja tietää kaiken aina 1940-luvulle asti. Se ei vaan ole se mihin tämä liittyy tai keitä he edes ovat”, hän sanoo.
Kirjoittanut John Greenewald, Jr. – The Black Vault – Alunperin julkaistu: helmikuun 12, 2021
UFO-somen piirit innostuneena ottivat vastaan uutiset siitä, että Pentagon on myöntänyt, että sillä on hallussaan “UFO-romua” ja että he ovat julkistaneet testituloksia. Ainakin erään UFO-tutkijan mukaan. Useisiin UFOihin liittyviin otsikoihin törmänneenä heidän väitteensä tuntuivat vahvistavan kansan toivoa siitä, että ihmiskunta jollain tavalla oli matkalla “Paljastusmaahan” ja että vallassaolijat tulisivat tunnustamaan avaruusolentojen läsnäolo virallisesti. Ainoa ongelma on, että nuo vallassaolijat näkevät asiat todella eri silmin.
Ällistyttävät seuraamukset
Idea siitä, että Yhdysvaltain hallituksella olisi hallussaan maahansyöksynyttä avaruusolentojen teknologiaa muuttaisi pelin monella eri tasolla ihmiskunnan hyväksi. Koko konsepti muokkaisi tiedettä; se kääntäisi useat valtauskonnot mullin mallin; ja saisi lähes kaikki ihmiset miettimään paikkaansa universumissa.
UFO-romun idea on tullut esiin viimeisimpänä New York Timesin teksteissä, joka raportoi heinäkuussa 2020 erään astrofyysikon väittäneen, että on “noudettu ‘maailman ulkopuolelta tulleita aluksia, jotka eivät ole tehty planeetallamme.’”
Luis Elizondo, mies joka sanoo pyörittäneensä salamyhkäistä UFO-tutkimusohjelmaa Pentagonissa, nimeltään “Advanced Aerospace Threat Identification Program” eli AATIP, sanoi Tucker Carlsonille vuonna 2019, että hän uskoo Yhdysvaltain hallituksella olevan hallussaan “materiaalia” UFOista. Kun häneltä tivattiin lisää, Elizondo viittasi salassapitosopimukseensa (NDA) eikä kertonut sen enempää.
Huikeita väitteitä esitetään
Vaikka vuosien mittaan on esitetty monenlaisia väitteitä, palapelissä on yksi osa joka on puuttunut keskustelusta: todisteet. Ei ole mitään testituloksia; ei artifakteja; ei virallisia valtion myönnöksiä siitä että mitään tästä on olemassa sillä tavalla kuin jotkut sanovat. Tähän mennessä meillä on ollut pelkkiä sanoja, väitteitä ja spekulaatiota. Ei mitään konkreettista.
UFO Explorations -blogin otsikko, “PENTAGON MYÖNTÄÄ ETTÄ SILLÄ ON UFON ROMUA, JULKAISI TESTITULOKSET.” Vastaava kuva antaa mielikuvan, että kyseessä olisi analysoitu materiaali, mutta se on pelkkä leikekuva, joka on kiertänyt internetissä jo vuosikymmenen ajan. Se ei liity blogin väitteisiin.
Kuitenkin Anthony Bragalia, “UFO Explorations” -blogia pyörittävä UFO-tutkija, sanoo että hän sai Pentagonin myöntämään todellisuuden siitä että heillä on UFO-romua; sanoo että he ovat analysoineet sitä, ja sanoo että hänellä on tulokset. Viimeisimmässä blogipostauksessaan hänen otsikkonsa oli “Pentagon myöntää, että sillä on UFOn romua, julkaisi testitulokset.”
“Yhdysvaltain hallitus on tehnyt huikean myönnön, että sillä on hallussaan UFO-romua. Myöntö esitettiin vastauksena Freedom of Information Actin (FOIA) alaiseen tietopyyntöön, jonka tämän blogin kirjoittaja on lähettänyt kolme vuotta sitten”, Bragalia aloittaa blogissaan. “Vastinkirjeessään Yhdysvaltain puolustustiedustelupalvelu DIA on lopettanut vuosikymmenet kestäneen spekulaation ja varmistanut sen, että he ovat kuin ovatkin saaneet haltuunsa UFO-materiaalia.”
Kuvakaappaus Bragalian alkuperäisestä FOIA-tietopyynnöstä, jossa näkyy keltaisella kohta, johon he ovat vastanneet.
Bragalia sitten esittää alkuperäisen FOIA-tietopyyntönsä, sekä sen vastineen kokonaisuudessaan. Alkuperäinen FOIA-tietopyyntö pyysi seitsemässä kohdassa erilaisia asioita koskien UAP-“materiaalia”, joka liittyy AATIP-ohjelmaan. The Black Vaultin hänen väitteisiinsä kantaa ottavalla vastinevideolla ehdotettiin, että erityisesti yksi kohta sai heidät luovuttamaan nämä paperit, ja todennäköisesti se oli vastauksena pyynnön “materiaalia” koskettavaan kohtaan, eikä niinkään “UAP”-kohtiin. Ottaen huomioon sen, että dokumenteissa ei sanallakaan mainita sanoja “UAP,” “UFO,” “alien,” “extraterrestrial” (siten kuin artikkeli väittää), tai edes “törmäysromua“, tämä olisi looginen tapa tulkita vastausta.
Bragalia ei ole samaa mieltä: “Naiivisti oletat, että sellaiset tekniset raportit oikeasti viittaisivat avaruusolentoihin, Roswelliin jne”, Bragalia sanoi julkisesti kommentoidussa kommentissa The Black Vaultille. “Se ei toimi sillä tavalla ja ajatuksenkulkusi siitä, että raportit puhuisivat sellaisista asioista osoittaa, että sinulla ei ole mitään hajoa materiaalitieteestä tai teknisistä tutkimuksista.”
Huolimatta Bragalian kannasta, muutama seikka on tullut esiin, jotka on jätetty pois Bragalian blogipostauksessa. The Black Vaultille tämä tuli tietoon ja Pentagon on sen varmistanut myöhemmin seuraavana päivänä: Bragalian alkuperäisessä FOIA-tietopyynnössä oli liitteitä, joille kiirehdittiin dokumenttien saamista. Kun tästä kysyttiin Bragalialta, hän sitten antoi The Black Vaultille kasan sähköposteja hänen ja DIA:n välillä käydystä kirjeenvaihdosta. Se osoitti, että alkuperäistä FOIA-tietopyyntöä oli muokattu, ja se myös tukee The Black Vaultin teoriaa siitä miksi paperit lähetettiin vastaukseksi.
Tämän kirjeenvaihdon tiivistäminen muutamalla sanalla: Bragalian alkuperäiseen FOIA-tietopyyntöön liitetty liite otti alkuperäiset seitsemän kohtaa, ja pyysi aloittamaan tutkimukset yksittäisestä ainoasta kohdasta, ja sen jälkeen siirtymään seuraaviin. Liitteessä pyydettiin “Bigelow Aerospacen puolustusministeriön/Pentagonin alihankintasopimuksen alaisuudessa tuottamia UAP-materiaalien koetuloksia” käsiteltäväksi ensimmäisenä.
Tällaiset liitteet ovat yleisiä FOIA-tietopyyntöjen yhteydessä. Yhä vain kasvavien työmäärien kanssa kamppailevat viranomaiset haluavat liitteiden täsmentävän pyyntöä prosessointiajan lyhentämiseksi, arkistohakumaksuissa säästämiseksi tai vain yleisen työmäärän pienentämiseksi. Bragalian tapauksessa hän lisäsi pyyntöönsä saada materianalyysit nopeammin ja loppukohdat voitaisiin käydä läpi ja julkaista (jos niitä löytyy) myöhempänä ajankohtana (nk. “rolling release”).
Viisi DIRD-raporttia annettiin Bragalille. Tärkeä seikka, vaikkakin muiden väitteiden varjoon jäävä.
Tämän seurauksena Bragalia sai ensimmäisen lähetteen materiaalia, joka koostui 154 sivusta, ja mukana oli viisi “Defense Intelligence Reference”-dokumenttia eli DIRD:ia.
DIRD:t, joita on yhteensä 38 kappaletta, tuotettiin Advanced Aerospace Weapon System Applications Programin eli AAWSAPin yhteydessä. AAWSAPin suhde AATIPiin on aiheuttanut hämmennystä ja sekaannusta, mutta Pentagonin mukaan AAWSAP oli se osa AATIPista, joka ulkoistettiin yksityiselle sektorille. Tässä tapauksessa alihankkija oli Bigelow Aerospacen tytäryhtiö BAASS. Tämä organisaatio loi raportit ja lähetti ne takaisin DIA:lle toteuttaakseen sopimusvelvoitteet.
Bragalian saamat viisi raporttia olivat kaikki DIRDejä, jotka liittyivät “materiaaliin” jollain tavoin. Siksi The Black Vault uskoo, että vastine pyyntöön liittyi tähän sanaan jotenkin. Pyynnön “UAP”-osio muuttui sekundääriseksi ja irrelevantiksi papereita julkistettaessa, mihin syvennytään alempana.
Pentagon vastaa väitteisiin
Bragalian väitteet ei otettu hyvällä vastaan puolustusministeriössä. Pentagon kertoi The Black Vaultille, että Bragalian väitteet saamistaan dokumenteista olivat “epätarkkoja” ja “harhaanjohtavia”.
“Puolustusministeriön FOIA:n alaisuudessa julkistamissa dokumenteissa viitatut kokeet liittyivät tunnettuihin materiaaleihi. Kokeita tehtiin tutkimustarkoituksissa, jotka liittyivät Advanced Aerospace Threat and Identification Programin tehtävään perustaa kehittyneen avaruusteknologian asiantuntijakeskus”, Pentagonin edustaja Susan Gough sanoi sähköpostissaan The Black Vaultille. “Kaikki muut väitteet romuilla tehdyistä kokeista ovat epätarkkoja ja harhaanjohtavia.”
Voisivatko FOIA-tapauksen liitteet osoittaa, että Bragalia sai DIA:n myöntämään UFO-romun olemassaolon, ja että dokumentit puhuivat UAP-materiaalin analyyseista? Hän sanoo kyllä.
Bragalian mukaan DIA:n FOIA-viranomainen vahvisti hänelle, että he käsittelevät “pyyntöä UFO/UAP-testituloksiin liittyen” eikä niinkään “tunnettuihin ilmapuolustusmetalleihin liittyen niinkuin Pentagon nyt väittää.” Mutta voisiko tämä FOIA-viranomaisen lausunto käsittelystä osoittaa, että vastineena lähetetyt dokumentit liittyivät mahdollisesti avaruusolentojen aluksista jääneiden UFO/UAP-romujen testituloksiin niinkuin Bragalia väittää? Todennäköisesti ei. Tässä syy:
FOIA-tapaukset osoittavat track recordin
The Black Vault on jättänyt yli 10 tuhatta FOIA-pyyntöä viimeisen 25 vuoden aikana. Joissain noissa tapauksissa on osoitettu, että FOIA-viranomaiset usein yrittävät kovasti auttaa pyytäjää saamaan sen mitä hän haluaa, ja joskus lähettävät materiaalia joka liittyy jotenkin löyhästi pyyntöön, sen sijaan että he vastaisivat eksaktisti pyyntöön, saadakseen pyytäjän tarpeen jotenkin tyydytettyä. Vaikka tämä ei ole aina kaikkien virastojen toimintatapa, useisiin oikean elämän esimerkkeihin voidaan kuitenkin viitata.
Tässä on esimerkki dokumentista, joka on saatu USA:n armeijalta vastineena UFO-materiaalipyyntöön. Esine ei ole “tunnistamaton”, mutta se löyhästi liittyi pyyntöön, joten sitä pidetään vastineena.
The Black Vaultin USA:n armeijalle jättämässä FOIA-tapauksessa 143F-97 pyydettiin otsikossa tietoja Tunnistamattomista lentävistä esineistä (UFO). Vastauksena tuli suuri määrä dokumentteja liittyen Horton-veljeksiin, toisen maailmansodan aikaisen “lentolaitteen” designiin, jonka Natsi-Saksa oli suunnitellut. Tuo design oli aina tunnistettu alus, ja se ei suoraan liittynyt The Black Vaultin FOIA-pyyntöön. Kuitenkin, koska joissain piireissä designia pidetään “lentävänä lautasena”, FOIA-viranomainen siihen aikaan, Russell Nichols, lähetti tiedot vastaukseksi. Ne liittyivät löyhästi pyyntöön, mutta eivät olleet tasan tarkkaan “vastaus”.
Toinen on FOIA-case 15-0007, jonka The Black Vault lähetti Naval Research Laboratorylle. Tässä pyynnössä pyydettiin kaikkia papereita, jotka liittyivät Project Argus:n, USA:n laivaston ohjelmaan joka “räjäytti kolme fissioydinpommia 480 kilometrin korkeudessa Eteläisellä Tyynellä valtamerellä, alemman Van Allenin vyön korkeudella maanpinnasta.” Pyyntö kävi läpi yksityiskohtaisesti ydinkokeita, joista FOIA-pyyntö etsi dokumentteja.
USA:n laivastolle lähetetyssä pyynnössä pyydettiin papereita ydinkokeista, vastauksena tuli tutkimus jolla oli samankaltainen nimi. Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä miten FOIA-viranomaiset voivat ohjailla sivuun pyynnön oikeasta luonteesta ja lähettää löyhästi samankaltaisia dokumentteja pyynnön täyttämiseksi.
Vastauksena tuli dokumentti, joka liittyi Project Argukseen, mutta dokumentti oli 1960-luvulta liittyen USA:n laivaston “tiivistys- ja eristystutkimuksen” ohjelmaan. Dokumentissa ei puhuta mitään ydinvoimasta. Tässä tapauksessa FOIA-viranomainen Richard Thompson näki ohjelman nimen ja lähetti vastineeksi dokumentin. Se liittyi löyhästi nimeen, mutta ei todellakaan vastannut pyyntöön.
Nämä esimerkit, monien muiden joukossa vuosien varrelta, kertovat monien FOIA-viranomaisten avuliaisuudesta, ei niinkään sekoittamisesta. Sen johdosta jotkut tulokset voivat olla väärinymmärrettyjä, niinkuin Bragalian tapaus.
Tummilla vesillä
Tarina “UFO-romusta” on ajelehtinut tummilla vesillä, kun monet väitteet ovat tulleet esiin.
Vaikka New York Times raportoikin vuonna 2017 Bigelow Aerospacen muokanneen rakenteita sen Las Vegasin päämajassa “…varastoidakseen metallilejeerinkejä ja muita materiaaleja, joita Elizondo ja ohjelman sopimustyöntekijät sanoivat saaneensa tunnistamattomista ilmailmiöistä”, toimitusjohtaja Robert Bigelow sanoo, että heillä ei koskaan ollut mitään materiaalia.
George Knappin haastattelussa mysterywire.comille Bigelowilta kysyttiin asiasta suoraan. “NY Times raportoi, että sinä muokkasit rakennuksen rakenteita varastoidaksesi jotain siellä. Oliko sinulla jotain?”, Knapp kysyy. Bigelow vastaa, “Meillä ei koskaan ollut mitään.”
Tämä kieltäminen tuntuu lisää syövän maata jalkojen alta väitteiltä, joiden mukaan Pentagon olisi myöntänyt tutkineensa UFO-romua ja julkistaneensa tulokset, kun ottaa huomioon sen seikan, että Bigelow itse oli se henkilö, joka omisti BAASS:n, ja että hän oli vastuussa DIRD-raporttien tuottamisesta. Bigelowin tiimi ei voi analysoida sitä mitä heillä ei koskaan ollut.
Tarkkuuden ylläpitämiseksi The Black Vault tavoitteli myös tri. Hal Puthoffia, joka on AAWSAP-ohjelman johtava insinööri BAASSilla. Puthoffin mukaan hän itse oli vastuussa DIRD-raporttien aiheista.
The Black Vaultille lähetetyssä sähköpostivastauksessa tri. Puthoff tarjoaa naulan Bragalian väitteiden arkkuun. “Viisi DIRDia, jotka meille annettiin tehtäväksi puhuivat aiheista, jotka olisivat mahdollisesti merkittäviä avaruusteknologian sovelluksissa, eivät niinkään saatavilla olevan UAP-romun analysoinnista.”
UFO-romuväitteiden epätarkkuudet ulottuvat laajemmalle kuin Bragalian viimeisin FOIA-vastine. Heinäkuussa 2020 kaksi kolmesta samoista journalisteista, jotka kirjoittivat skuupin AATIPista kolme vuotta aiemmin, palasivat astialle raportoimaan “Maan ulkopuolisista aluksista.” Alunperin New York Times raportoi, että entinen senaattori Harry Reid oli vahvistanut, että “aluksia toisista maailmoista oli tullut ja että he olivat noutaneet materiaaleja, joita on sen jälkeen tutkittu salaa vuosikymmeniä.” Kuitenkin tämä väite vedettiin pois seuraavana päivämä, ja NYT julkaisi oikaisun, ja sitten poisti viittauksen.
Senaattori Harry Reid pakotettiin antamaan julkinen selitys sen jälkeen kun hän oli kokenut, että hänen lausuntojaan tulkitaan väärin New York Timesin alkuperäisessä artikkelissa. Tämä johti oikaisuun.
Reid jopa twiittasi vastineen tähän, mikä vahvisti myös sitä että hän ei koskaan sanonut mitään tällaista.
The Black Vault tavoitteli Bragaliaa ottamaan kantaa jutun uudempiin yksityiskohtiin, mm. Pentagonin lausuntoihin ja hänen väittämien kanssa ristiriidassa oleviin näyttöihin. Huolimatta laajasta käydystä kirjeenvaihdosta. Bragalia perui puheensa kaikista sähköposteista The Black Vaultille, ja sen sijaan viittaa verkkoon kirjoittamaansa artikkeliin. The Black Vaultin artikkeli oli juuri muokattu vastaamaan Bragalian pyyntöä.
Tästä eteenpäin
Bragalian väittää hänen uusimmassa vastineessaan, että “oikeusjuttu Pentagonia vastaan… on laitettu vireille tänään ja konsultaatiota on hankittu paljastamaan allaoleva totuus.” Vaikka hän pysyy edelleen kannassaan, hän nyt lisää tarinaan, että oli myös puhelinsoittoja DIA:n kanssa, jotka vahvistivat hänen kantaansa; tämä fakta ei myöskään ole Bragalian alkuperäisessä blogipostauksessa. Puhelinsoitot valtion virkamiesten kanssa on vaikea osoittaa todeksi suhteessa sisältöön ja kontekstiin, kun mitään ei nauhoiteta tai kirjata ylös.
Huolimatta hänen uusien väitteidensä ja evidenssin todenperäisyydestä, mitään mitä hän on sanonut ei osoita vääräksi Pentagonin tai Puthoffin sanomisia siitä, että materiaali ei suoraan liity UFOihin tai UAP:hin.
The Black Vault on pitkään ollut jonkinlaisen UFO-salailun kannalla. Tästä on todisteina tuhansia dokumentteja. Kuitenkin huikeat väitteet valtion myöntämästä UFO-romusta tulee osoittaa tosiksi jonkinlaisella näyötllä, joka on todennettavissa oikeaksi/jäljennettävissä. Yllä esitetyissä esimerkeissä, ei ainoastaan Bragalian väitteissä, vaan myös NY Timesin väitteissä, mikään ei kuitenkaan ole näin.
Jokaisen väitteen myötä, olipa se sitten printattu lehteen (ja sen jälkeen oikaistu), tai UFO-tutkijoiden tekemissä väitteissä, tai niissä jotka esiintyvät anonyymeissa lähteissä — vedet voivat muuttua mustiksi kun aletaan puhua “UFO-romusta”. “Faktat”, joita esitetään, usein hajoavat käsiin kun niitä aletaan varmentaa, ja perustus jokaiselle väitteelle murtuu kun sitä koetellaan.
Ehkäpä tämä on varjoissa toimivien lopullinen suunnitelma. Sekoittaa kansaa tarpeeksi, niin että he lankeavat epävarmuuden kuoppaan koko aiheesta, eivätkä he pääse sieltä pois.
Tai, ehkäpä “UFO-romuväitteiden” juurilla helposti uskotaan mitä tahansa ilman todisteita tai pahansuovasti eksytetään tahallaan.
Kummin päin vain, absoluuttinen totuus pysyy salassa. Ja kansa vaeltaa pimeydessä.
On niin turhauttavaaa tehdä tällainen video, mutta kun julkisuus kasvaa eri sosiaalisen median alustoilla tarinasta, joka on tullut FOIA-tietopyynnön yhteydessä esiin, minun mielestäni video on tarpeen.
Villejä sensaatio-otsikoita ja väärintulkittuja FOIA-tietopyynnön tuloksia on reposteltu UFO-tarinassa, joka ei vain ole totta. Vaikka tätä nauhoitettaessa valtavirran median käsittely ei ole alkanut kunnolla, blogia itsessään on postattu eri puolille verkkoa, palveluihin kuten Reddit, Facebook ja Twitter; jotka kaikki ovat johtaneet moniin kysymyksiin.
Video vastaa huhuihin samalla kun käy läpi muutamia yksityiskohtia AAWSAPista, joista ette välttämättä ole tietoisia.
Tämä teksti postattiin Youtubeen. Reiluuden vuoksi twiittasin vastauksen ja halusin julkaista sen myös tässä. Vastinetta seuraa oma vastineeni sille.
John-
Tässä on Anthony Bragalia. Toivoin, että olisit kertonut minulle tekeväsi videota joka kritisoi artikkeliani. Olisin voinut vastata kaikkiin kohtiin erikseen.
Johdat harhaan katselijoita uskottelemalla heille, että DIA olisi vastannut mihinkään muuhun kuin erittäin spesifiin, selkeän rajattuun tietopyyntöön saada testituloksia UFO/UAP-materiaaleista, joita Bigelow Aerospacella on hallussaan. DIA:lta saamassani vastauksessa luvattiin tarjota minulle “yksityiskohtaisia teknisiä raportteja” huikeista materiaaleista. Huolimatta siitä mitä sinä vihjailet, se konteksti jossa dokumentit sain käsiini oli suora vastine tietopyyntöön UFO-romusta ja mahdollisesti Maan ulkopuolelta tulleen materiaalin testaamisesta. Naiivisti oletat, että sellaiset tekniset raportit oikeasti viittaisivat avaruusolentoihin, Roswelliin jne. Se ei toimi sillä tavalla ja ajatuksenkulkusi siitä, että raportit puhuisivat sellaisista asioista osoittaa, että sinulla ei ole mitään hajoa materiaalitieteestä tai teknisistä tutkimuksista.
Pyyntöni saada dokumentit oli osoitettu Advanced Aerospace Threat Identification Programille (AATIP). Mutta DIA tahallaan hämmentää asioita ja tarkoituksellisesti sekoittaa faktoja. Ohjelma toimi aiemmin toisella nimellä Advanced Aerospace Weapons Systems Applications program (AAWSA), ja dokumentit on leimattu tämän ohjelman alaisuuteen eikä AATIPin. Tämä mahdollistaa DIA:n väittää, että tutkimukset liittyvät kehittyneisiin aseohjelmiin eikä niinkään ilmailmiöiden uhkiin ulkoavaruudesta tai lentävistä lautasista noudettuihin materiaaleihin. Olen ollut yhteydessä kahteen tutkimusten tieteentekijään ja heidän sanomisensa raportoidaan tulevassa artikkelissa. Tämä ei ole “virhe” DIA:n puolelta tarjota minulle raportteja kehittyneistä ilmapuolustusmateriaaleista UAP-materiaalien sijaan.
Vastasin pian tämän jälkeen ylläolevaan seuraavasti.
Hei Anthony,
Itse asiassa, minulla ei ollut tarvetta ottaa sinuun yhteyttä. Julkaisit FOIA-pyyntösi ja FOIA-vastauksesi, kokonaisina. Se on kaikki mitä tarvitaan.
Otin erityisesti kantaa sinun FOIA:n, sekä siihen että viides vaatimustesi kohta on todennäköisesti triggeröinyt heidät antamaan viisi vastaavaa dokumenttia niinkuin he nyt tekivät. Ei muuta. Olen työskennellyt DIA:n kanssa FOIA-juttujen parissa lähes 25 vuotta, ja olen oppinut sen miten he vastaavat pyyntöihin, mikä on monien FOIA-toimistojen tyyli. Raportit olivat lähellä viidettä kohtaasi, ja niille on annettu luokitus UNCLASS/FOUO, ne on julkaistu vastaamaan sitä kohtaa. Se, että sanoisit että tämä liittyy UAP-romuun, se on vähintäänkin harhaanjohtavaa.
Lisäksi, artikkelissasi on monia kohtia joihin en ottanut kantaa, siksi etten halua hyökätä kimppuusi millään tavalla. Sen sijaan otin kantaa itse FOIA-materiaaliin. Kuitenkin, se että sinulla on kokonainen artikkelin kohta siitä miten raportit on julkaistu aiemmin, ja miten olit hämmentynyt siitä miten he sensuroivat asioita, se on taaskin harhaanjohtavaa ja faktisesti väärin. Et sanonut lukijoillesi, että ne olivat ilman lupaa VUODETTUA FUOU-materiaalia. Niitä ei julkaistu koskaan virallisesti, joten koko artikkelin pätkä siitä miten syyttelet ihmisiä on myös väärin. Jätin sen pois, koska en yritä antaa sapiskaa koko artikkelillesi.
Yksinkertaisesti, yksikään sivu julkaisussasi ei litty UAP:hin, UFOihin tai avaruusolentoihin tai keijukaisiin mitenkään. Ne vastaavat sitä mitä AAWSAP oli, ja otta sinulla olisi otsikko ja jotain kirjoitettavaa sisältöäkin, kuten tekstisi — se on täysin harhaanjohtavaa eikä se tee palvelusta keenellekään tällä alalla.
Muitakin faktisia virheitä artikkelissasi on, joista neuvoisin että käyt ne läpi. En ole täällä hyökkäämässä kimppuusi, vaan sen sijaan asettamassa FOIA-dokumentteja kontekstiinsa. Valitettavasti artikkelisi ei tehnyt niin. Sinulla oli hyvä tarina siitä mitä sait sieltä, mutta vääristelit sen tärkeyttä ja nyt sitä varjostaa spekulaatiot ja väärät väitteet. Se ei ole mielipiteeni vaan fakta, ja näyttämäsi dokumentit eivät osoita yhtäkään UFO-törmäyksestä noudetun romun tai analyysien tulosten väitettä todeksi.
Alta löydät kokoeilman CIA:n UFO-tietoja. Black Vaultin yhteys CIA:lle näiden tietojen julkaisemiseksi ulottuu vuoteen 1996.
Alunperin CIA:n piti julkistaa arviolta 1000 sivua, jotka oli aiemmin tehty julkiseksi FOIA-tietopyyntöön liittyvässä oikeusjutussa 1980-luvulla. He eivät koskaan kommentoineet tietoja, jotka oli päivämäärätty vuosia oikeusjutun jälkeen.
Valokuva CIA:n Black Vaultille lähettämästä CD-ROMista.
Black Vault käytti vuosia tämän kanssa vääntämiseen, ja monet itedot julkaistiin 1990-luvun lopulla. Kuitenkin CIA teki CD-ROM -kokoeilman UFO-dokumenteistaan, joihin kuuluu alkuperäiset tiedot sekä ne, joista väännettiin vuosia oikeudessa.
Jotta Black Vault pysyisi ajantasaisena, ostimme 2020-vuoden puolessavälissä CD-ROMin jotta tiedot saataisiin tehtyä julkiseksi Black Vaultin käyttäjille. Tiedostot on ladattavissa alta alkuperäisessä muodssaan, sekä konvertoituina OCR-PDF:inä. (Vaikka CIA väittää, että tämä on heidän ”koko” kokoelmansa, sitä ei ole mitenkään mahdollista varmentaa. Black Vault jatkaa tutkimuksia sen selvittämiseksi olisiko CIA:lla mahdollisesti holveissaan vielä jotain muutakin.)
Koko CIA:n UFO-kokoelma CD-ROM (2,780 sivua)
Allaolevat linkit tarjoavat kahdenlaisia latauksia. Alkuperäisen CD-ROMin sisältö, sellaisena kuin se on saatu, jossa on usean sivun .tif-tiedostoja (ei etsittävissä) ja vastaavat tekstitiedostot ovat suurelta osin käyttökelvottomia.
Toinen linkki on konvertoidut tiedostot, joissa Black Vault on konvertoinut .tif-tiedostot etsittävään .pdf-muotoon. Tämä on kaikkein suosituin tapa ladata tiedot ja etsiä niistä juttuja, mutta molemmat on tässä tehty saataville.
CIA UFO-kokoelma CD-ROMin sisältö – Etsittävissä oleva PDF – [342MB] – Tässä .zip-tiedostossa on kaikki ylläolevat tiedot, mutta ne on konvertoitu etsittävään PDF-muotoon. PDF:tä EIVÄT OLE täydellisiä. Monet näistä dokumenteista on huonosti kopioitu, ja tietokoneen tekstintunnistus kykenee ainoastaan niin hyvin tunnistamaan tekstiä kuin alkuperäinen laatu on.
Tässä on alkuperäiset julkaisut, jotka menevät vuoteen 1997 asti. Ylläoleva CD-ROM sisältää kaikki tiedot myös, mutta ne on tässä arkistoitu referenssiksi.
Liittovaltion tiedusteluteknologia on sinun saatavillasi.
FOIA-tietopyynnön johdosta tuhannet CIA:n dokumentit tunnistamattomista lentävistä esineistä (UFO) — tai tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP), joiksi valtio niitä nimittää — on nyt ladattavissa Black Vaultista, joka on podcastaaja John Greenwald Jr:n pyörittämä sivu.
CIA väittää, että he ovat nyt antaneet kaikki tietonsa mitä heillä on UAP:sta, vaikka ei ole mitään keinoa varmistaa pitääkö väite paikkansa.
”Black Vaultin tutkimukset jatkavat selvittämistä onko CIA:lla vielä hallussaan löytämättömiä dokumentteja”, Greenwald lupaa sivuillaan lukevassa lausunnossa.
Julkistus on tehty kuukausia ennen kuin Pentagonin oli tarkoitus briiffata kongressia kaikesta siitä mitä he tietävät UAP:sta — päivämääränä joka on ilmoitettu viimeisimmässä COVID-19 tukipaketissa, joka meni läpi joulukuussa.
Vaatimukset luovuttaa tietoja avaruusolennoista muuttuivat niin äänekkäiksi, että CIA lopulta koosti materiaalin CD-ROMille, jonka Greenwald sai haltuunsa ja latasi Black Vaultiin. Matskut on jaettu useiksi ladattaviksi PDF:iksi.
Greenwald sanoi Vicen Motherboardille että hän uskoo, että dokumentit on tehty vaikeasti parsittaviksi laskelmoiduista syistä. “CIA on tehnyt siitä USKOMATTOMAN vaikeaa käyttää tiedostojaan millään järkevällä tavalla”, hänen puhuessaan “vanhentuneesta” tiedostomuodosta. “Minun mielipiteeni on, että tämä vanhentunut tiedostomuoto tekee siitä vaikeaa ihmisille lukea dokumentteja ja käyttää niitä tutkimustarkoituksiin.”
Greenwald oli laittanut menemään useita FOIA-tietopyyntöjä viime kahden vuosikymmenen aikana hänen tavoitellessaan salattuja tietoja UAP:ta koskien, joita liittovaltion hallitus on kerännyt vuodesta 1996 lähtien, hän sanoi tammikuun 7. päivän 2021 blogipostauksessaan. Vuonna 2020 tehdyssä haastattelussa hän kertoi Columbia Journalism Reviewille aloittaneensa CIA:lta tietojen tivaamisen jo teininä.
“Voin ottaa jotain jotain miltä kesti yli vuosikymmenen löytää tiensä postilaatikkooni ja antaa sen kaikelle kansalle vapaasti hetkessä — siksi minä teen tätä”, hän sanoi haastattelussa. “Olen varsin koukussa tähän koko tietopyyntöhommaan.”
2/ For the past nearly two years, I have an open ”Mandatory Declassification Review” request to HOPEFULLY get some of these redactions lifted, so we can see what was hand delivered, and what his advice may be. (Getting names is likely a long shot.)
— 🇺🇸 T̷h̷e̷ ̷B̷l̷a̷c̷k̷ ̷V̷a̷u̷l̷t̷ 🇺🇸 (@blackvaultcom) January 8, 2021
Tietojen kaikkein kiinnostavimmat vihjeet ovat vahvasti sensuroituja dokumentteja, joista käy ilmi, että entinen CIA:n tieteen ja teknologian varajohtaja “ilmaisi kiinnostuksensa” erääseen tiettyyn nimettömään projektiin.
“Hän päätti ettei hän henkilökohtaisesti tutkisi asiaa enempää, ja sen jälkeen hän neuvoi eteenpäin menossa. Nuo neuvot ovat salaisia” Greenwald twiittasi Black Vaultin Twitter-tilillä.
Tietovuoto tulee sellaiseen ajankohtaan jolloin amerikkalaiset ovat erityisen kiinnostuneita avaruuteen liittyvästä tiedustelutiedosta, mikä näkyy tuoreissa UFO-havaintojen kasvaneissa määrissä, sekä avaruuden elämän suosiossa.
Puolustusministeriö julkisti virallisesti shokeeraavat videot, jotka laivaston pilotit olivat kuvanneet vuosina 2004 & 2015, mikä pääsi otsikoihin kun ne vuodettiin To The Stars Academylle, entisen Blink-182 rokkarin Tom DeLongen UFO-projektille, vuosina 2017 ja 2018.
Tuohon aikaan ministeriö sanoi, että kuvamateriaali “ei paljasta mitään haavoittuvuuksia tai järjestelmiä” ja että se “ei vaaranna mitään tulevia tutkimuksia.”
Kirjoittanut John Greenewald, Jr. – The Black Vault – Alunperin julkaistu elokuun 24. 2020
Huhtikuussa 2020 puolustusministeriö järkytti maailmaa julkaisemalla kolme videota, joita he pitivät tunnistamattomina ilmailmiöinä eli UAP:na. Vaikka kolme videota oltiin jo vuodettu julki vuosia sitten, virallinen niiden julkistaminen edusti läpinäkyvyyden auraa, jota laivasto pitää yllä UFO-ilmiötä koskien, kun kaikki muut sotilasvoimien haarat ovat olleet asiasta hiljaa. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että läpinäkyvyys on muuttunut takaisin salaisuuden verhoksi. Sarja FOIA-tietopyyntöjä, joita Black Vault on lähettänyt, joista eräs meni valitusprosessin läpi, on saattanut täysin murskata toiveet siitä, että laivasto paljastaisi huikeaa uutta informaatiota koskien heidän yhteyksiään Pentagonin AATIP UFO-tutkimusohjelmaan. Tämä Black Vaultin kahden ja puolen vuoden vaivannäkö saattaa myös varjostaa tulevaa salailua, joka saattaa liittyä juuri ilmoitetun “UAP-toimikunnan” perustamiseen.
Viralliset puolustusministeriön / laivaston UAP-videoiden julkistukset huhtikuun 27. päivänä 2020
Laivasto ja AATIP
Laivaston mukanaolo Advanced Aerospace Threat Identification Programissa, eli AATIPissa, paljastettiin ensi kerran helmikuussa 2018. Luis Elizondon haastattelussa, miehen joka sanoo vetäneensä salaista UFO-tutkimusta, hän osoitti laivaston olevan erityisesti eräs UFO-tutkimustapausten lähteistä, joita hän tutki työskennellessään Pentagonilla.
Kuvakaappaus helmikuun 2018 haastattelusta Luis Elizondon kanssa OpenMinds TV:llä.
“AATIP saa tapauksia eri kanavia pitkin, joten siellä missä toimistomme oli puolustusministeriön yläpäässä, meillä oli monenlaisia lähestymistapoja”, Elizondo sanoi Open Minds TV:n videolla. “Joten oli, joissain tapauksissa, raportteja jotka tulisivat laivaston kanavista, toiset tapaukset tulisivat ilmavoimien kanavia pitkin, toiset taas tulisivat tiedustelupalvelujen kanavia pitkin, ja se oli keskipisteenä, niinkutsutusti, tälle toiminnalle, kaikki tiet johtavat Roomaan tässä tapauksessa. Kaikki tiet johtivat toimistoomme koskien näitä ilmiöitä.”
Käyttäen hänen todistustaan Black Vault lähetti FOIA-tietopyynnön DON-NAVY-2018-005476 maaliskuun 15. päivänä 2018 laivastolle. Muutaman viikon sisään pyyntö tuotti kiellon, että mitään papereita koskien AATIPia olisi olemassa. Kirje väitti, että yhtään valokuvaa, videota, raporttia, kirjettä tai muistiota ei ollut olemassa laivaston hallussa, joita oltaisiin tarjottu, lähetty tai vastaanotettu AATIP-ohjelmalta joka Pentagonin sisällä toimi.
Vaikka Black Vault ei lähettänyt mitään valitusta tuolloin, toinen todistekappale tuli ilmi syyskuussa 2019, jolloin ruotsalainen tutkija ja toimittaja Roger Glassel vastaanotti lausunnon laivastolta. “AATIP-ohjelmassa on mukana virastoja läpi puolustusministeriön, mm. laivasto”, edustaja Joseph Gradisher sanoi Glasselille. “Yksityiskohdat jäävät salaisiksi. Lisätietojen saamiseksi pyydämme olemaan yhteydessä puolustusministeriöön.”
Tämä lausunto oli toinen kiistämätön todiste, joka tuli laivastolta itseltään, että AATIP ja laivasto työskentelivät käsi kädessä jossain määrin ohjelman ollessa käynnissä. Joten muutama päivä Glasselin saaman lausunnon jälkeen Black Vault laittoi menemään tietopyynnön uudestaan, joka aiemmin oli evätty, johon oltiin lisätty laivaston edustajan lausunto liitteeksi todisteena siitä, että papereita on olemassa. Tämä FOIA-tietopyyntö sai tapausnumeron DON-NAVY-2019-011490.
Huolimatta todisteista, toinen tietopyyntö evättiin samalla tavoin kuin ensimmäinenkin.
Valitus
Toisella tietopyynnöllä kesti paljon kauemmin tulla evätyksi, mutta tämä pyyntö sai myös “ei tietoja”-määrityksen laivastolta. Kuitenkin tällä kertaa Black Vault lähetti valituksen päätöksestä tapausnumerolla NAVY-2020-003752.
Laivaston edustajan Gradisherin lausunto mukanaan, sekä Elizondon lisätodistus, näiden kahden välillä vaikutti olevan perustetta valitukseen siitä, että kunnollista arkistojen läpikäyntiä ei ollut tehty, ja että tietoja pitäisi löytyä.
Valitus prosessoitiin, ja aivan kuten aiemmat pyynnöt, se evättiin. Kuitenkin FOIA-valituksen suhteen eväämistä ei tehty yksinkertaisen “ei tietoja”-määrityksen perusteella. Sen sijaan he tarjosivat paljon enemmän yksityiskohtia, lainsäädäntöä ja lainauksia siitä miksi pyyntö evättiin. Tämä lisämuodollisuus johtui siitä seikasta, että seuraava askel valituksesta on oikeuteen meno, joten virastot, heidän lakimiestensä avulla, usein yrittävät tehdä hommansa hyvin kun tähän asti päästään.
Tämä on ensimmäinen sivu valituksen eväyskirjeestä. Vaikka kirje oli päivämäärällä maaliskuun 13. 2020, sitä ei oltu lähetetty kuin vasta heinäkuun 30. päivänä 2020.
Vaikka monet AATIPiin liittyvät FOIA-tapaukset ovat vetäneet vesiperän, ja monet ovat silti työn alla, tämä erityinen FOIA-valitus edustaa ensimmäistä AATIP-arkistojen läpikäyntiä, josta Black Vault on tietoinen. Sen avulla laivasto on todennäköisesti säätänyt juridisen ennakkotapauksen siitä miten tiettyjä tiedonpalasia tulee käsitellä kun ne on lähetetty puolustusministeriöön FOIA-tietopyyntötapauksessa. Ja ennakkotapaus ei tarjoa lupaavaa tulevaisuutta UAP-ongelman avoimuudelle ja läpinäkyvyydelle.
“Valituksenne on virastolle esitetty pyyntö lopullisesti määrittää asia FOIAn alaisuudessa. Alla esitetyin perustein minun tulee evätä valituksenne.” E. J. Osterhues tuomarijulkisasiamiehen oikeuskäsittelyosaston kirjeessä luki.
Tästä seurasi brutaalin kuivat yksityiskohdat sille miksi valitus oli evätty, ja nämä yksityiskohdat tekevät selväksi sen mikä on uskomattoman relevanttia tulevalle AATIPiin liittyvän informaation haulle.
Valituksen eväämisen yksityiskohdat
Kun valitus lähetetään, siinä esitetään syyt sille miksi virasto ei ole toiminut lainmukaisten tehtäviensä puitteissa ja etsinyt tietoja (on muitakin syitä miksi valittaa, vaikka ne eivät ole tässä relevantteja). Tässä tietyssä tapauksessa tätä kutsutaan valitukseksi “haun riittävyydestä”. Black Vaultin luonnosteltua Elizondon todistusta yhdessä laivaston lausunnon kanssa valituspaperiin, tuomarijulkisasiamiehen toimisto sen jälkeen kävi läpi jokaisen kohdan ja kumosi nämä pointit omassa vastauksessaan.
Ensinnä käsitelty asia oli laivaston edustajan lausunto, joka sanoi että laivastolla oli rooli AATIPissa. Osterhues väitti, että he eivät kyenneet varmistamaan lausuntoa. “Saatuani valituksenne toimistoni tutki tuon lainauksen, eikä löytänyt näyttöä Gradisherin tekemälle lausunnolle”, kirje sanoi. “Vaikka he olisivat niin tehneetkin, laivaston AATIPissa mukanaolo ei muutoin vaaranna järkevää tiedonhakua, eikä se vaadi myöskään, että laivasto oikeasti olisi lähettänyt papereita AATIPia koskien.”
Tämän omituiselta näyttävä osuus on, että laivasto ei kyennyt edes vahvistamaan sitä minkä laivasto oli jo sanonut. Jotta varmistettaisiin ettei laivaston tai puolustusministeriön kanta ole muuttunut, koska näin on käynyt aiemmin, Black Vault kirjoitti Pentagonille varmistaakseen Glasselin saaman lausunnon olevan sekä aito että nykyinen viraston kanta.
Pentagonilta otti vain pari tuntia vastata. “Vaikka Joe Gradisher onkin poissa toimistolta, voin vahvistaa että hän antoi A5-vastauksen Roger Glasselille syyskuussa 2019 ja se on oikea lausunto”, edustaja Susan Gough sanoi heinäkuun 21. päivä 2020 päivätyssä sähköpostissa.
Ei ole selvää miksi laivasto ei kyennyt tekemään samaa varmistaakseen lausuntoa, mutta niin, vaikka he olisivat sen varmistaneetkin, he selvästikin olivat sivuuttaneet sen relevanssin.
Toiseksi, he ottivat kantaa Elizondon todistukseen. Tässä laivasto kävi läpi paljon kiistetyn ja erittäin ristiriitaisen aspektin koko tässä saagaassa. Puolustusministeriö kiistää Elizondon koskaan saaneen vastuuta ohjelmassa, ja että hän ei ollut ohjelman johdossa.
“Esitätte, että Luis Elizondo, oletettu entinen AATIPin johtaja, oli sanonut organisaation saaneen papereita eri sotilasvoimien haaroilta ja siksi laivastolla täytyisi olla tietoja”, kirje esitti. “Kuitenkin, puolustusministeriö erityisesti on sanonut, että Elizondo ei koskaan ole ollut AATIPin johtaja ja että hänen lausuntonsa ovat puhdasta spekulaatiota, jotka eivät muuten olisi esteenä IDA:n tiedonhaulle.”
Vaikka tämä ei ole uusi väite puolustusministeriöltä, ja Elizondo on ottanut tähän kantaa aiemminkin, Black Vault tavoitteli Elizondoa saadakseen toisen kommentin ja reaktion. Hänen kommenttinsa on esitetty tässä, kokonaan ja muokkaamattomina, varmistaaksemme hänen kuulluksi tulemisensa asiassa:
“Olen kovasti pettynyt mutta en yllättynyt. Kun Yhdysvaltain hallituksen viimeisenä keinona on viitata yksittäiseen lähteeseen, joka on mielipideartikkeli, silloin tietää heidän asemansa olevan epätoivoinen. Tämä vastaus on selvästi Pentagonin joidenkin tahojen yritys puhdistaa epäilyksistä ja kostaa minulle sekä muille totuuden puhumisesta Amerikan kansalle. Se on epäonnistuminen kaikille oikeille journalisteille olla tunnustamatta, että tämä on kahdeksas kerta kun valtio on muuttanut kantaansa tässä asiassa viimeisen kolmen vuoden aikana; jopa ollen ristiriidassa omien aiempien lausuntojensa kanssa. On useita korkeita entisiä ja nykyisiä valtion virkamiehiä, jotka ovat esittäneet virallisen kantansa minun roolistani AATIPissa, mm. senaatin enemmistöjohtajaHarry Reid (AATIP-ohjelman sponsori), puolustusministerin vara-assistentti tiedusteluasioissa Christopher Mellon, puolustusministeriön oma lehdistövastaava Dana White, useita vanhempia tieteentekijöitä, sopimustyöntekijöitä ja jopa toimikunnan nykyisiä jäseniä, muutama mainitakseni. Se mikä on kiinnostavaa on, että huolimatta ylenpalttisesta määrästä näyttöä ja dokumentaatiota, jota on olemassa sekä salaisena että julkisena, valtio jatkaa helposti varmennettavan informaation kieltämistä. Olennaisesti kaikkien näiden henkilöiden nimittäminen valehtelijoiksi on sekä halveksuttavaa että myös apinoivaa ja sen pitäisi panna miettimään onko jossain todellinen salaliitto, jolla salataan totuus siitä mistä me olemme tietoisia. Niille henkilöille, joitka jatkavat oman maineensa kiillottamista ja jotka ovat edelleen epärehellisiä, heidät tullaan lopulta asettamaan tilivelvollisiksi toimistaan.”
Tarkkuuden varmistamiseksi ja sen tarkastamiseksi, että laivasto on asianmukaisesti esittänyt nykyisen puolustusministeriön kannan, kuten huhuja on ollut liikkeellä puolustusministeriössä siitä että se olisi mahdollisesti muuttanut kantaansa koskien Elizondon roolia AATIPissa, Black Vault tavoitteli jälleen kerran Pentagonia varmistamaan.
“Koskien Elizondoa ja AATIP-ohjelmaa, ministeriön kanta ei ole muuttunut. Elizondolle ei annettu vastuuta AATIPissa kun hän oli OUSD(I)ssa”, sanoi Gough toisessa kirjeessä päivämäärällä heinäkuun 31. 2020.
Laivaston oman edustajan sivuuttamisen tärkeys, sekä Elizondon todistus valituspaperissa, on asettamassa mahdollisesti tulevaisuuden juridista ennakkotapausta FOIA-pyynnöille, valituksille ja oikeusjutuille (seuraava askel FOIA-prosessissa on oikeudenkäynti valituksen jälkeen), jos jälkimmäinen koskaan tulisi toteutumaan. Tähän päivään asti ei ole käyty yhtään AATIPiin liittyvää FOIA-oikeudenkäyntiä, joka olisi tiedossa.
Kysymys muuttuu sitten siksi että jos laivasto ei aio pitää heidän nykyisen edustajan tai entisen puolustusministeriön työntekijän lausuntoa minään, joka sanoo olleensa ohjelman johdossa, kenen annetaan tarjota todistus jonka he hyväksyisivät?
Huolimatta ylläesitetystä vastauksesta valituskirjeessä on yksi läksy jonka jättää helposti huomiotta. Laivaston sivuutettua oman edustajansa ja Elizondon todistuksen samassa syssyssä, he sanovat yhden asian joka lopulta lopettaa koko yrityksen saada haltuun dokumentteja, valokuvia, videoita tai mitä tahansa mitä laivasto on AATIPille antanut.
“AATIP lakkautettiin vuonna 2012 ja täten kaikki etsimänne aineistot, jos ne ovat koskaan olleetkaan olemassa, on saatettu lopullisesti siirtää muualle, tuhota tai muuten olla IDAlta [Initial Denial Authority, alkuperäinen eväävä viranomainen] kadoksissa.”
Toisin sanoen, ottaen huomioon oletuksen siitä, että aneistot olivat olemassa perustuen valituksessa esitettyyn todistukseen — ne ovat vain kadonneet. Joko todisteet on revitty silpuksi tai sitten kaikki on siirretty salaiseen paikkaan, jota laivasto ei paljasta, ne yksinkertaisesti eivät ole olemassa FOIAn merkityksessä.
Elizondo vakuutti uudelleen tällä viikolla Black Vaultille, että laivasto kyllä, itse asiassa, antoi AATIPille jonkinlaista informaatiota, mutta lisäsi, “En voi kommentoida tai enempää käsitellä informaation luonnetta tai tyyppiä, jota AATIPille on annettu minun aikanani.”
Jos aineistot siirrettiin salaiseen sijaintiin, sen sijaan että kaikki kopiot olisi revitty kappaleiksi, olisiko sijainti voinut olla Pentagonissa?
Puolustusministerin toimiston organisaatiokaavio
Huolimatta Elizondon kannan taustalla olevasta sanaharkasta, eräs asia jota ei ole koskaan kiistetty on hänen työsuhteensa puolustusministeriöllä, erityisesti puolustusministerin tiedustelutoimistolla (Office of the Under Secretary of Defense for Intelligence, OUSDI), joka on OSD:n komponentti. OSD:n hierarkia ja rakenne tuppaa olemaan sekava, mutta on laajalti raportoitu, että AATIP, oli se sitten UFO-tutkimusohjelma tai sitten ei, toimi OSD/OUSDI:n sisältä Elizondon siellä työskennellessä.
Miksi tämä kaikki voisi olla vihje? No, toukokuussa 2019, hieman sen jälkeen kun KLAS-TV:n tutkiva journalisti George Knapp oli vuotanut dokumentteja, joista näkyy miten Pentagonin videot oltiin “julkaistu” kansalle (joka myöhemmin osoitettiin todennäköisesti virheellisesti raportoiduksi), Black Vault lähetti pyynnön laivastolle kolmesta videosta nimeltä FLIR1, Gimbal (muodossa “Gimble“) ja GoFast. Tämä FOIA-tapaus oli numerolla DON-NAVY-2019-006391.
Mikä oli laivaston vastaus kaksi viikkoa myöhemmin? Pyyntö piti lähettää OSD:lle, jotta videoihin voisi päästä käsiksi ja heiltä piti saada aineisto.
Pyyntö lähetettiin uudelleen välittömästi OSD:lle numerolla 19-F-1231.
Mikä oli OSD:n vastaus kuukautta myöhemmin? Pyyntö oli välitetty laivastolle vastattavaksi.
Executive Order 11652, jonka Richard Nixon saattoi voimaan huhtikuun 20. päivänä 1972, kuvasi “Kansallisen turvallisuuden informaation ja materiaalin salausluokitus ja julkiseksi tekeminen”, joka erityisesti nimesi “alkuperäisen salaavan viranomaisen”, johon viitattiin myös termillä “alullepanija”, jonka tuli tehdä määritys julkiseksi tekemisestä.
Puhelinsoitto Pentagoniin paljasti FOIA-ponnistelun FLIR1-, Gimbal- ja GoFast-videoiden haltuunsaamiseksi muuttuneen pingismatsiksi, jossa palloteltiin edestakaisin kahden viraston väliä. Annettu vastaus oli, että laivastolla ei ollut videoita, ja ensimmäisen FOIA-tapauksen myötä määritettiin, että OSD:llä oli. Syy sille miksi OSD palautti bumerangina sen takaisin laivastolle oli, että OSD ei kyennyt määrittämään voitaisiinko videoita julkistaa, sillä ne eivät olleet heidän omia videoitaan. Sen sijaan OSD lähetti videot, jotka sillä oli hallussaan, laivastolle läpikäytäväksi. Tätä kutsutaan “Alkuperäiseksi salaiseksi luokitelleeksi viranomaiseksi” eli OCAksi (Original Classifying Authority). OCA on se, jonka on tehtävä päätös siitä voidaanko aineisto julkaista. Laivaston videot = laivaston päätös.
Siinä niin on eräs mahdollinen vinkki. Huhtikuussa laivaston julkaisemat kolme videota ovat laivaston videoita, ja siksi juuri laivasto julkisti ne NAVAIRin kautta. Kuitenkin se mitä alkuperäinen FOIA-tapaus DON-NAVY-2019-006391 osoitti oli, että vaikka nuo videot olivatkin laivaston aineistoa, laivastolla ei ollut niitä hallussaan. Ne oli “pysyvästi siirretty” (viittaus valituskirjeen kielenkäyttöön) OSD:lle, ja siellä ne olivat kunnes Black Vault sai Pentagonin etsimään ne käsiinsä ja lähettämään ne asianmukaiselle OCA:lle julkistamista varten. Tulisi huomauttaa — Black Bault sai lopullisen päätöksen tästä FOIA-pyyntöjen sarjasta arviolta tunnin sen jälkeen kun NAVAIR julkisti videot verkkosivuillaan. Lopputulos oli täysi myöntyminen FOIA-pyyntöön ja linkki videoihin annettiin heidän kirjeessään. Black Vault käytti lähes vuoden työskennellen näiden tapausten parissa varmistaakseen kolmen videon julkistamisen.
Teorian testaamiseksi Black Vault tavoitteli Elizondoa jälleen kerran koskien kolmea videota ja kysyi häneltä niiden käytöstä (mikäli niitä käytettiin yhtään mitenkään) AATIP-ohjelmassa.
“Kyllä ne olivat osa laivaston lähdemateriaalia, kuitenkin se luonne jolla ne saatiin alunperin haltuun jää vaille kommenttia muuten, kuin että ne tulivat virallisia kanavia pitkin.”
Vaikka Elizondo ei voinut kertoa enempää, voidaan varmaankin turvallisesti olettaa, että nuo kolme laivaston videota, jotka todennäköisesti oltaisiin todennäköisesti saatu alunperin laivastolta, on hyvä esimerkki materiaalista, joka on lähetetty OSD/OUSDI:lle, jota ei pidetä enää laivaston arkistoissa. Kun se on sinne kerran lähetetty, videot saatetaan tuhota laivastolla, mutta pitää OSD:llä, ja näin saadaan aikaan laivaston “ei tietoja”-vastaus.
Jos ylläoleva on totta — mitä muuta materiaalia on saatettu saman kohtalon alaiseksi laivastolla, mutta mikä vain odottaa löytämistämme OSD:n arkistoissa?
Black Vaultilla on useita avoimia FOIA-tietopyyntöjä OSD:lle vuodesta 2017 lähtien, mm. useita voitettuja FOIA-valituksia, jotka voivat olla roolissa tulevissa AATIP-julkistuksissa. Tästä tullaan raportoimaan myöhemmin kun niitä on saatavilla.
Lisää UAP-videoita
Huolimatta väitteestä että laivaston AATIPille lähettämä materiaali puuttuisi, Black Vault tutkaili myös “Unidentified Aerial Phenomena”-videonimitystä, joka oli annettu FLIR1-, Gimbal- ja GoFast-videoille, paljon laajemmassa merkityksessä.
Kuvakaappaus FLIR1 UAP-videosta, joka näyttää tunnistamattoman esineen Nimitz-lentotukialuksen hävittäjän kamerassa vuonna 2004 San Diegon rannikolla.
Laivaston huhtikuun 2020 virallisen videoiden julkistamisen jälkeen Black Vault laittoi menemään FOIA-tapauksen DON-NAVY-2020-007226, jossa pyydettiin muita videoita samalla “UAP”-nimikkeellä kuin mitä laivastolla on ollut hallussaan.
Valtion arkistojen maailmassa yleinen peukalosääntö on, että jos osumia löytyy yksi (tässä tapauksessa kolme), silloin niitä on enemmän. Siksi aikomus oli löytää lisää videoita, tai listauksia niistä, jotka paljastaisivat mitä muuta löytyy.
Heidän virallinen vastauksensa oli vastaisku, joka on yksi suurimmista pulmista FOIA-prosessissa. Kirjeessä päivämäärällä heinäkuun 15. päivä 2020 laivasto ampui pyynnön alas.
“Me emme kykene prosessoimaan FOIA-pyyntöänne. 32 C.F.R. § 286.5(a):n mukaisesti, pyynnön esittäjää edellytetään järkevästi kuvaamaan etsittäviä aineistoja ja tarjoamaan riittävästi yksityiskohtia, jotta henkilökunta voisi paikallistaa nuo aineistot kohtuullisessa ajassa.”
Tässä on pulma. Tiedetään, että on olemassa nimike “Unidentified Aerial Phenomena”. Black Vault paljasti sen syyskuussa 2019. Paljon ennen sitä laivasto “virallisesti julkaisi” videot, he kommentoivat vuodettuja versioita ja antoivat niille nimikkeen “UAP”. Kuitenkin laivasto sanoi, että tässä pyynnössä samalla nimikkeellä esiintyvien videoiden etsintä ei järkevästi kuvannut etsittyjä aineistoja. Ilmeisesti päivämäärä, aika, sijainti, laivaston haara jne. vaaditaan kaikki pyyntöön, jotta laivasto prosessoisi tietyn pyynnön etsiä muita UAP-videoita (tästä on laitettu menemään valitus).
Pulma on yksinkertaisesti kuvattuna seuraava: Lain mukaan sinulla on ”tiedonvapaus” tietää, mutta jos et tiedä tarkkoja yksityiskohtia, jotka saataisiin tosiasiallisesti hyödyntämällä tätä vapautta onnistuneesti ilman vastaan vänkäämistä, menetät lopulta kyseisen ”tiedonvapauden”, koska sinulla ei ole tarpeeksi tietoja päästä käsiksi informaatioon.
Tämä kaikki kuulostaa sekavalta, monimutkaiselta ja turhauttavalta, ja sitä se on.
Älä kuitenkaan liiaksi lannistu lukemastasi. Huolimatta vaikeuksista ja pulmista FOIA-prosessissa, Black Vaultin AATIP-totuuden tavoittelu ei ole lähelläkään ohi.
Black Vault on saanut kuulla, että UFOihin liittyvät dokumentit on tuhottu menneinä aikoina, ja vaikka se kestikin 17 vuotta, Black Vault lopulta löysi ne tutkimuksen, päättäväisyyden ja sen avulla, ettei koskaan sano “ei koskaan”.
AATIP-totuus tullaan saamaan selville samoin keinoin, huolimatta siitä miten kauan se saattaa kestää.
Kuten edellä mainitussa sähköpostiviestissä todetaan, Gruschin kanssa oli sovittu tapaaminen sen jälkeen, kun hän lopulta suostui tapaamiseen. Hän ei kuitenkaan koskaan tullut paikalle ja jätti heidät ilmeisesti jopa odottamaan aulaan sovittuna tapaamisaikana ja -paikkana.
Grusch pyysi myöhemmin sähköpostitse anteeksi, mutta viittasi siihen, että hänen poissaolonsa johtui hänen mielestään avoimista kysymyksistä, joita hän halusi käsitellä ennen kokousta.
Mellonin välityksellä Grusch kysyi miksi AARO ei vain saanut tietojaan tarkastusvirastolta. Kirkpatrick selitti sitten, että aineiston ”rikostutkinta”-näkökulman vuoksi heillä ei olisi ollut pääsyä aineistoon ennen kuin tarkastusvirasto päättää julkaista sen. Kirkpatrick selitti kuitenkin, että Grusch pystyi edelleen antamaan todistuksensa ja todisteensa suoraan AARO:lle rikostutkinnan ulkopuolella.
FOIA Case 24-F-0266 [28 Pages, 4MB]
The Black Vaultin versio
