Avainsana-arkisto: Keith Basterfield

FOIA-sivuille ladattu 15 uutta asiakirjaa

kirjoittanut Keith Basterfield

Yhdysvaltain laivastoministeri

Yhdysvaltain puolustusministeriön laivastoministerin (SecNav) FOIA-sivustolla oli useita vastauksia FOIA-pyyntöihin. Monet tutkijat kuitenkin, minä mukaanlukien, ovat lähettäneet monia FOIA-pyyntöjä jonoon laivastolle, jotka ovat pysyneet avonaisina. Pidän tapana käydä kurkkaamassa onko sivuille julkaistu uutta materiaalia. Yksi syy tälle on, että laivasto oli jokin aika sitten ohjeistanut vastineessaan, että he olivat löytäneet vastausdokumentin pyyntööni lähettää kopio UAP-raportoinnin turvaluokitusohjeistuksesta. Suurella mielenkiinnolla huomasin, että 15 uutta dokumenttia oli ladattu sivuille, mm. vastausdokumentti jota itse olin haikaillut.

Mitä kaikkea oli ladattu?

1. 155-sivuinen USS America -aluksen lokikirja päiviltä 13.-31.7.2019.

 

2. 237-sivuinen USS John Finn -aluksen loki päiviltä 13.-31.7.2019.

3. Useamman sivun  USS Ralph Johnson -aluksen lokikirja päiviltä 13.-31.7.2019 (en saanut itse ladattua tätä)

4. 273-sivuinen USS Russell -aluksen lokikirja päiviltä 13.-31.7.2019.

5. 147-sivuinen USS Spruance -aluksen lokikirja päiviltä 13.-31.7.2019

6. 20-sivuinen USS Rafael Peralta -aluksen CIC-lokikirja päiviltä 14.-16.7.2019.

7. 27-sivuinen USS Spruance -aluksen CIC-lokikirja päiviltä 15.-19.7.2019.

8. 50-sivuinen USS Comstock -aluksen lokikirja päiviltä 29.-31.7.2019.

9. 167-sivuinen USS Russell -aluksen lokikirja päiviltä 1.-16.7.2019.

10. 214-sivuinen USS Russell -aluksen lokikirja päiviltä 17.-31.7.2019.

Kommentti

Yllämainitut 10 julkaisua olivat varmasti usean nimettömän tutkijan kohteena, jotka ovat etsineet Kalifornian rannikolla heinäkuussa 2019 tapahtuneen ”droneparvitapauksen” tietoja.

11. 10-sivuinen turvallisuusluokitusopas laivaston tiedusteluaktiviteetista koskien UAP:ta.

 

Kommentti

Joulukuussa John Greenewald kertoi, että FOIA-tietopyynnön vastauksena hän oli saanut kopion UAP-turvallisuusluokitusoppaasta. Siksi on kiinnostavaa vertailla näitä kahta dokumenttia ja määrittää ovatko ne yksi ja sama.

12. 2-sivuinen PDF otsikolla ”FLIR Photo brief”, joka käsittelee 17.7.2019 USS Paul Hamiltonin UAS-kohtaamista.

 

Kommentti

10. helmikuuta 2022, The Driven Adam Keyhoe ja Marc Cecotti julkaisivat artikkelin heinäkuun 17. päivän 2019 tapauksesta, jossa mukana oli USS Paul Hamilton, joka näkyy samalla briiffauksen slaidilla. Heidän kopionsa sisälsi tapahtumien kulun ”aikajanan”, jota ei ollut sensuroitu. Juuri julkaistu PDF ei sisällä tällaista.

13. 27-sivuinen PDF otsikolla ”Valitusvastaus Khanille”.

14.1-sivuinen dokumentti otsikolla ”RANGEFOULERDeflatedballoon.”

Kommentti

13. Tämä dokumentti sisältää useita niinkutsuttuja ”Range Foulerin raportointilomakkeita”. Jokainen niistä näyttää olevan sähköisesti lähetetty kopio, jossa kuvataan kohtaaminen ”jonkin” kanssa. Lomakkeiden kokonaislukumäärä on 19. Kun etsii tietoa siitä mikä ihmeen ”range fouler”, sain selville että termi löytyi lokakuun 2020 dokumentista ”Opiskelijan opas/MCS.n käyttöohjeet”, jonka on tuottanut Yhdysvaltain merivoimien lentokoulutuskomento. Siinä puhutaan, että ”range fouler” on jotain minkä ei pitäisi olla siinä missä se havaitaan, joka voi aiheuttaa ongelmia alueella toimiville lentokoneille.

 

En muista koskaan nähneeni tällaisia lomakkeita aiemmin. SecNavin sivuilla on kopioita merivoimien ”vaaratekijäraporteista”, joista tutkijat puhuivat niiden julkaisun aikaan mahdollisina UAP-havaintoina.  Kuitenkin näitä ”vaaratekijäraportteja” on kahdeksan kappaletta tällä hetkellä SecNavin FOIA-sivustolla. Joten meidän kannattaisi kiinnittää erityist huomiota näihin ”range fouler”-lomakkeisiin. Vaikka ne ovatkin rankalla kädellä sensuroituja, jotain niistä voidaan kuitenkin saada irti.

14. Otsikko viittaa siihen, että tämä ”range fouler” olisi ollut tyhjentynyt ilmapallo. Tarkkasilmäinen lukija epäilemättä muistaa, että yksi tunnistettu UAP, joka mainitaan kesäkuun 2021 kansallisen tiedustelun johtajan UAP-raportissa luki ”Me emme kyenneet identifioimaan yhtä raportoitua UAP:a suurella luotettavuudella. Kyseisessä tapauksessa me identifioimme kappaleeksi suuren tyhjentyneen ilmapallon.”

15. 146 sivua sähköposteja eri Yhdysvaltain merivoimien ja muiden osapuolien välillä, jotka liittyivät eri briiffauksiin, joita laivaston tiedustelupalvelu on pitänyt kongressille ja muille tahoille.

Kommentti

En taaskaan muista nähneeni näitä aiemmin, joten lähempi tarkastelu on aiheen.

Päivitys: 5. maaliskuuta 2022

1. Maaliskuun neljännen 2022 twiitissä amerikkalaistutkija Dave Beaty kertoi, että hän oli jättänyt FOIA-tietopyynnön ”Range Fouler ja Whiskey Alert”-dokumenteista merivoimille. Kuitenkin hän myös sanoi, että  ”…omani evättiin melkein täysin” ja että ”FOIA-sivuilla julkaistu on jonkin toisen tutkijan eikä minun.” Vastaustiedoston otsikko on ”Valitusvastaus Khanille”, ja vaikuttaa järkevältä päätellä että toisen tutkijan sukunimi on ”Khan.”

2. Lisätutkimuksissa selvisi, että ”Range Fouler” mainitaan kesäkuun 25. päivän 2021 ODNIn UAP-raportissa. Sivulla 8 — kohdassa ”Keskeisten termien määritelmät”, lukee:

”UAP-raportti: UAP-tapahtuman dokumentaatio, johon sisältyy oikeaksi vahvistetut alkuperäketjut ja perustiedot kuten aika, paikka, sijainti ja kuvaus UAP:sta. UAP-raportteihin kuuluu Range Fouler (1) -raportit ja muu raportointi.”

Alaviitteessä (1) lukee:

”Yhdysvaltain merivoiman lentäjät määrittelevät ”range foulerin” aktiviteetiksi tai kappaleeksi, joka häiritsee ennalta suunniteltua koulutusta tai muuta sotilastoimintaa armeijan toiminta-alueella tai rajatussa ilmatilassa.”

3. Myöhemmässä twiitissä Dave Beaty kertoi yksityiskohtia hänen maaliskuun 30. päivän 2021 FOIA-tietopyynnöstään, jossa oli mukana termi ”range fouler.” Dave sanoi,  ”minulle annettiin 4 sivua, jotka aiemmin oli annetti käyttäjälle @MC05A. Mitään Range Fouler -dokumentteja ei ole koskaan julkaistu ja 90 sivua oli ’luokiteltu vapautetuiksi FOIAn alaisuudesta’.”

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Diana Walsh Pasulka puhuu uudesta kirjastaan

kirjoittanut Keith Basterfield

”UFO Classified”

Marraskuun 26. päivänä 2021 amerikkalainen uskontotieteiden professori Diana Walsh Pasulka oli vieraana Erica Luken podcastissa UFO Classified.” Tässä haastattelussa Pasulkalta kysyttiin hänen uudesta kirjastaan. Alla on lainaus hänen vastauksestaan showssa.

https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiQjPc3_9iRuKProtzk3hnkrn3Y7Z7llLmMuLIUpy2Yk9melHrTcfvJSolOjT8yOA2NjUHYxCkwWBtWKPXMlLYcljV4rnYMpO14D4XkrkzgED5u0UQJ0lZt06VGShkLqwamYSMaz7dCfBtypjXrj664NVvMnzE74QywYRSqDBKFCPJeeb4cqEQfUnuo=s447
https://uncw.edu/par/faculty/faculty-pasulka.html

 

“Minä tunnen nyt muutamia, joilla on ollut kokemuksia ja joiden kokemukset ovat saaneet heidät ymmärtämään maailmaa jonkin todella kiireellisen valossa. Että jotain pitää tehdä, juuri nyt. Nämä ihmiset ovat kaikki ihan oikeita ihmisiä, heillä ei ole nimimerkkejä. Voit löytää heidät etsimällä hakukoneesta.

He tekevät asioita, koska he uskovat olevansa kontaktissa. He uskovat olevansa kontaktissa avaruusolentoihin. Kontakti ei näytä joltain sellaiselta kuin minä me sitä pidämme. Se ei näytä siltä kuin harmaat avaruusolennot, sentyylistä ajattelua niinkuin näistä olennoista ajatellaan, tai jotain sellaista. Se on enemmänkin jotain mitä me emme voi edes käsittää, mutta johon he ovat kehittäneet teknologiaa. Paras tapa kuvata sitä on, ja käytän tässä pop-kulttuuria esimerkkinä, koska suurin osa on todennäköisesti nähnyt elokuvan “Arrival.” Jos he tarkkailevat sinua, Erica, he ovat todennäköisesti nähneet elokuvan “Arrival,” okei? Siinä elokuvassa erään naisen pitää kehittää laite. Hän joutuu murtamaan koodin jotta hän voisi tehdä niin. No, olen havainnut, että oikeassa elämässä, nainen on oikean elämän henkilö. Hän on avaruusohjelmassa, ei täällä, vaan toisessa maassa, ja hän on avaruuspsykologi. Hän on avaruuslääketieteen johtaja. Hän on periaatteessa luonut tällaisen teknologian, ja koekäyttänyt sitä ensimmäisenä. Hän on kokeillut sitä, usko ai älä, hän kokeili sitä hyönteisiin, ja hän kykeni saamaan selville että niiden kieli on koherentti. Joten, minulla on kirjassani tällainen hahmo. Periaatteessa puhun teknologiasta, joka olisi kontaktin välikappaleena. Ja se on ikuinen oman mieleni laajentamisen matka.

Tämä henkilö tekee tätä. Hänen päivätyönsä on tätä. Hän auttaa identifioimaan; tiedätkö kun astronautit menevät avaruuteen, heitä alkaa ahdistaa, mutta monta kertaa he eivät edes tiedä olevansa ahdistuneita, ja mitä kauemmas Maapallosta he ajautuvat, sitä ahdistuneempia heistä tulee. Joskus se on lamauttavaa, koska — monta kertaa tässä on kyse rahasta — valtiot lähettävät niitä avaruusaluksia avaruuteen, käyttävät miljardeja rahaa, miljardeja dollareita näihin aluksiin, eikö? Joten he eivät halua, että ihminen rikkoo aluksen. Joten nämä tämän naisen kaltaisen ihmiset voivat identifioida teknologiaa käyttämällä ahdistuksen ihmisten äänestä, vaikka he kuulostaisivat super rennoilta. Ja hän voi tunnistaa tuon ahdistuksen ja he voivat hoitaa sen ennen kuin se lähtee lapasesta. Astronauteilla on syndrooma, joka heille tulee kun he ovat avaruudessa, mitä kauemmas he ajautuvat Maasta, sitä enemmän tällaista ahdistusta. Joten tiedätkö, me olemme nykyään erilaisessa ympäristössä. Teknologiamme on asettanut meidät tällaiseen ympäristöön, jollaisessa ihmiset eivät olisi 50 vuotta sitten kuvitelleetkaan olevansa.”

Kuka on tuo ”avaruuspsykologi?”

Pasulkan antamien yksityiskohtien pohjalta kahden kollegani oli mahdollista toisistaan riippumatta päätellä kuka tässä käsitelty ”avaruuspsykologi” oli.  Pasulka sanoi ettei hän aio käyttää pseudonyymejä kirjassaan, toisin kuin hänen kirjassa ”American Cosmic.” 

Yritin ottaa yhteyttä tähän henkilöön sähköpostilla (automaattivastaus sähköpostiini sanoi, että hän oli vuosilomalla); hänen julkisen Facebook-sivunsa kautta; sekä Twitterin kautta (Pasulka seuraa häntä); ja lähetin hänelle kopion ylläolevasta haastattelunpätkästä ja kysyin häneltä:

  1. Oletko vai etkö ole ”avaruuspsykologi”, josta Pasulka puhuu? (Pasulka sanoi ettei hän käytä pseudonyymejä uudessa kirjassaan.)
  2. Jos kyllä, mikä kiinnostus sinulla on UFO-ilmiöön?
  3. Jos kyllä, mihin johtopäätöksiin olet tullut UFO-ilmiöstä?
  4. Jos kyllä, onko sinulla ollut omia ”kontaktikokemuksia”? Ja jos kyllä, haluaisitko kertoa niistä lukijoilleni?
  5. Jos kyllä, onko jotain muuta mitä haluaisit kertoa?

Tähän päivään mennessä en ole vielä saanut vastausta.

Päivitys: 26. tammikuuta 2022.

Twitter-käyttäjä Mark@hackthesim sanoi minulle 29. marraskuuta, että Pasulka itse oli twiitannut avaruuspsykologin olevan tri. Iya Whiteley. Kiitos Mark, nykypäivänä on niin vaikeaa pysyä informaation perässä.

Tri. W elää USA:n ulkopuolella, on avaruuspsykologi ja avaruuslääketieteen johtaja, ja verkkotiedot kertovat hänen olleen kehittämässä teknologiaa, jolla selvitetään astronauttien ahdistuksen tasoja. Joten hän sopii Pasulkan kuvaukseen.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Airborne Object Identification and Management Synchronization Group (AOIMSG)

Kirjoittanut Keith Basterfield

Taustaa

Kesäkuun 25. päivänä 2021 apulaispuolustusministeri Kathleen Hicks julkaisi muistion, osittain puolustusvoimain tiedustelun ja turvallisuuden apulaisministerin ohjauksessa ”…kehittämään suunnitelma jolla muodollistetaan UAPTF:n nykyiset tehtävät”.   Päivämäärällä 23. marraskuuta 2021 löytyy Yhdysvaltain puolustusministeriön lehdistötiedote, joka kertoo yksityiskohtia uudesta UFO-tahosta. Tässä on lehdistötiedotteen tekstisisältö.

Lehdistötiedote

”DoD ilmoittaa Airborne Object Identification and Management Synchronization Groupin (AOIMSG) perustamisesta.

Tänään apulaispuolustusministeri Kathleen Hicks, läheisessä yhteistyössä kansallisen turvallisuuden johtajan kanssa, ohjeistivat puolustusvoimain tiedustelun ja turvallisuuden apulaisministeriä perustamaan Yhdysvaltain puolustusministeriön alaisen Lentävien Esineiden Tunnistus- ja Hallinnoinnin Synkronisaatioryhmän ( Airborne Object Identification and Management Synchronization Group, AOIMSG) jatkajaksi Yhdysvaltain laivaston UAP-toimikunnalle (Unidentified Aerial phenomena Task Force).

AOIMSG synkronoi puolustusministeriön ja laajemmalti Yhdysvaltain hallinnon pyrkimykset havaita, identifioida ja määrittää kiinnostuksen kohteita Erikoiskäyttöilmatilassa (Special Use Airspace, SUA), ja arvioida ja lieventää kaikkia mahdollisia lentämiselle ja kansalliselle turvallisuudelle niistä aiheutuvia uhkia.

AOIMSG:n valvovaksi elimeksi puolustusministeriö on myös ohjeistanut puolustusvoimia perustamaan Lentävien Esineiden Tunnistus- ja Hallinnointineuvoston (Airborne Object Identification and Management Executive Council, AOIMEXEC), joka koostuu puolustusministeriön ja tiedusteluyhteisön jäsenistä, ja joka tarjoaa keinon Yhdysvaltain hallitukselle toimia eri virastojen kesken.

Kaikkien lentävien esineiden tunkeutumiset ilmatilaamme ovat turvallisuusriski lennoille ja operaatioiden turvallisuudelle, ja ne voivat olla myös haaste kansalliselle turvallisuudelle. DoD ottaa raportit — minkä tahansa lentävän esineen, tunnistamattoman tai tunnistetun — erittäin vakavasti ja tutkii jokaisen. Tämä päätös on suoraa seurausta OUSD:n ja muiden DoD-elementtien suunnittelutoimista ja yhteistyöstä apulaispuolustusministeri Hicksin valvonnan alaisuudessa, jolla vastataan UAP:den arvioinnin haasteisiin, joita esiintyy DoD-harjoitusalueilla tai niiden lähellä sekä DNI:n alustavan raportin kuvaamissa paikoissa, joka annettiin kongressille luettavaksi kesäkuussa 2021. Raportti identifoi myös tarpeen tehdä parannuksia prosesseihin, käytänteisiin, teknologioihin ja koulutukseen, joilla parannetaan kykyämme ymmärtää UAP-ilmiötä.

Tulevina viikkoina ministeriö tulee antamaan toteutukseen ohjeistusta, joka tulee sisältämään lisää yksityiskohtia AOIMSG:n johdosta, organisaatiorakenteesta, viranomaisista ja resursseista.”

Direktiivi

Laitan tähän kaksi sivua ohjeistusta, joka on julkaistu päivämäärällä 23. marraskuuta 2021.

Direktiivin koko teksti:

”Tunnistamattomien ilmailmiöiden (unidentified aerial phenomena, UAP) ollessa läsnä Erikoiskäyttöilmatilassa (Special Use Airspace, SUA), joka on määritelty 14CFR:n osassa 73, on potentiaalisesti lentoturvariski lennon miehistölle ja se herättää myös kansallisen turvallisuuden huolia. Tämän myötä minä ohjeistan puolustustusvoimain tiedustelun ja turvallisuuden apulaisministeriä (Under Secretary of Defense for Intelligence and Security, USD(I&S)) perustamaan Lentävien Esineiden Tunnistus- ja Hallinnoinnin Synkronisaatioryhmän ( Airborne Object Identification and Management Synchronization Group, AOIMSG) synkronoimaan pyrkimykset koko ministeriön alalla ja muiden liittovaltion laitosten ja virastojen kanssa havaitsemaan, identifioimaan ja määrittämään kiinnostuksen kohteita Erikoiskäyttöilmatilassa, sekä arvioimaan, sekä silloin kun asianmukaista, lieventämään kaikkia turvallisuutta ja kansallista turvallisuutta uhkaavia turvallisuusuhkia. AOIMSG:n ohjaavaksi ja valvovaksi elimeksi perustan Lentävien Esineiden Tunnistus- ja Hallinnointineuvoston (Airborne Object Identification and Management Executive Council, AOIMEXEC). Yhdysvaltain puolustusministeriö tulee toimimaan DoD:n virallisena vastuutahona tässä prosessissa, tulee toimimaan AOIMEXECin johdossa yhdessä operaatiojohdon ja pääesikunnan kanssa, ja tulee kutsumaan johtajatason osallistujia ODNIsta. Resurssit tälle vaatimukselle tullaan määrittämään ohjelman budjettia läpikäytäessä.

Johtaja. AOIMSG (tästä eteenpäin ”Johtaja”) tulee synkronoimaan toiminnan puolustusministerin kanslian (OSD) ja puolustusministeriön komponenttien välillä, sekä muiden Yhdysvaltain hallinnon laitosten ja virastojen välillä, jolla minimoidaan UAP:ien ja muiden Erikoiskäyttöilmatilassa lentävien esineiden lentoturvallisuudelle ja kansalliselle turvallisuudelle aiheuttavat turvallisuushuolet. Johtaja, OSD:n ja DoD:n komponenttien johdon tuella, tulee puuttumaan tähän ongelmaan standardoimalla UAP-tapausraportoinnin eri ministeriöiden välillä; identifioimalla ja kuromalla umpeen aukkoja operationaalisen ja tiedusteluhavaitsemisen kyvykkyyksien välillä; keräämällä ja analysoimalla operationaalista, tiedustelu- ja vastatiedusteludataa; suosittelemalla muutoksia käytänteisiin, lainsäädäntöön tai asetuksiin, kun tämä on asianmukaista; identifioimalla lähestymistapoja, joilla ehkäistään tai lievennetään kaikkia  kiinostuksen kohteina olevienlentävien esineiden aiheuttamia riskejä; sekä muita aktiviteetteja joita Johtaja katsoo tarpeellisiksi. Lisäksi Johtaja, yhdessä OSD:n ja DoD:n johdon komponenttien kanssa, identifioi vaatimukset ja suosittelee muutoksia doktriineihin, organisaatioon, koulutukseen, materiaaleihin, johtoon, henkilöstöön, työvoimaan, laitoksiin ja resursseihin joita DoD:n asianmukaisen komponentin johtaja tuo AOIMEXECille arvioitavaksi, tarkasteltavaksi ja toteutettavaksi, tarpeen vaatiessa.

Tästä hetkestä eteenpäin AOIMEXEC, yhdessä OSD:n ja DoD:n johdon komponenttien kanssa tulee johtamaan siirtymää UAP-toimikunnasta AOIMSG:n. AOIMEXEC tulee nimittämään vastaavan johtajan AOIMSG:lle, ja tulee antamaan toteutusohjeet minun käskystäni. Tämä ohjeistus tulee määrittelemään organisaation jäsenet, roolit, vastuut ja viranomaiset AOIMSG:ssa, AOIMEXEC:ssa sekä OSD:n ja DoD:n komponenteissa.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

EU for UAP

Valléen, Nolanin ym. tutkimus epätavallisten aineiden analyysista julkaistu

Kirjoittanut Keith Basterfield

Vertaisarvioitu artikkeli

Julkaisu ”Progress in Aerospace Sciences” on ”…vain kutsun saaneiden kirjoittajien julkaisu, jonka tarkoitus on herättää laajalti kiinnostusta ja olla käyttökelpoinen monille ilmailutieteiden ja niiden sovellusten tutkimuksessa mukana oleville instituutioille, teollisuuden toimijoille ja yliopistoille”.

Vuosikerta 128, tammikuu 2022 sisältää artikkelin kirjoittajilta Garry P. Nolan, Jacques F. Vallee, Sizun Jiang ja Larry G. Lemke. Sen otsikko on ”Improved instrumental techniques including isotopic analysis, applicable to the characterization of unusual materials with potential relevance to aerospace forensics”. Artikkeli on ollut saatavilla joulukuun 9. päivästä 2021 lähtien. Monet kiitokset Jonathan Daviesille, joka toi artikkelin tietooni.

Sisältö

Johdannossa sanotaan, että tunnistamattoman materiaalin tarkka määritys on ongelma useilla aloilla, esim. lääketieteessä, avaruuden tutkimuksessa ja sotilastiedustelussa.

Ensimmäisessä osiossa käydään läpi analyyttisia prosesseja, joita tällä hetkellä on käytössä, esim. massaspektrometria ja röntgenspektroskopia. Toisessa osiossa otsikolla ”Peruslähestymistavat tunnistamattomien materiaalien määrityksen alkuvaiheessa” raportoidaan materiaalianalyysin käyttävän induktiivista plasmamassaspektrometriaa (Inductively Coupled Plasma Mass Spectrometry, ICP-MS) ja sekundääri-ionimassaspektrometriaa (Secondary Ion Mass Spectrometry, SIMS). Nämä määrittävät materiaalin atomisten komponenttien massan. Muistakin analyyttisista prosesseista puhutaan.

Iowalainen tapaustutkimus

Kolmannessa osiossa ”Tuntemattoman kentältä kerätyn materiaalin tutkiminen: Tapaustutkimus” käsittelee joulukuun 17. päivän 1977 tapausta, joka sattui Council Bluffsissa, Iowassa. Kello 19:45 CST-aikaa ”…kaksi Council Bluffsin asukasta havaitsi punaisen, valoisan massan sen pudotessa Maahan kaupungin pohjoisrajan lähelle…”

Putoamispaikalla silminnäkijät löysivät alueen ”…joka oli sulaneen metallin peitossa, joka hehkui punaisen oranssina, ja sytytti nurmikon tuleen. Poliisin ja palokunnan henkilöstö saapui paikalle 15 minuutin sisällä, ja he näkivät massan, arviolta 15-25 kg painoisen.  Tutkimus tapauksesta tehtiin alkuvaiheessa kolmen selityksen pohjalta. Nämä olivat, teollinen tapaturma, lentokoneen vikaantuminen tai meteoriitti (huolimatta siitä että kraateria ei ollut). Tutkimusten jälkeen todettiin, että se ei ollut ilmakehään saapunutta avaruusromua, eikä se ollut väärennös. Huomautettiin myös, että kaksi silminnäkijää 11 todistajasta kuvasi pyöreän esineen leijailevan taivaalla, jonka reunoilla oli punaisia vilkkuvaloja.

Noudetulla materiaalilla oli kolme komponenttia, ”kiinteä metalli, laavakivi ja valkoinen tuhka laavakivessä”. Vallée tarjosi alkuperäistä materiaalia lisäkokeita varten. ”…alkuvaiheen päätelmämme olivat, että kyseessä oli näytekomponentit, jotka olivat peräisin Maasta.” Uudehko teknologia, multipleksi-ionisädekuvantaminen (Multiplexed Ion Beam Imaging, MIBI), oli käytössä mitattaessa isotooppien mahdollista valikoimaa. Tätä instrumenttia käyttäen tutkijat tulivat päätelmään, että ”kaikki isotooppisuhteet olivat samanlaisia kuin näytteissä eikä niistä käynyt ilmi tilastollisesti merkittäviä poikkeamia odotetusta Maan normaalista, poislukien 57Fe…”  Tälle poikkeamalle esitettiin perinteisempi selitys.

Spekulatiiviset johtopäätökset

Viides osio ”Spekulatiiviset johtopäätökset” sisältää seuraavan lauseen:

”Kokemuksemme Council Bluffsin tapaustutkimuksen parissa näyttävät miten vaikeaa sellainen määritys voi olla, jopa silloinkin kun näyttöä on kerätty suuret määrät minuuttien sisällä tapauksesta, ja jota tukee usean silminnäkijän todistukset ja hyvät sääolosuhteet.”

Kirjoittajat spekuloivat leijailevalla, pyöreällä esineellä, jolla oli reunoissa punaiset valot: ”Sellainen kappale on saattanut purkaa sisältään materiaalimassan, jonka muut silminnäkijät havaitsivat ja jonka poliisi keräsi talteen”. He huomauttavat, että ”Council Bluffin materiaaleissa ei ole viitteitä siitä, että se on suunniteltu insinöörityön tulos. Materiaalin ei odoteta muodostuneen luonnollisesti, eikä sen ole osoitettu olevan epätavallisen epähomogeenista”.

Kommentit

1. Loistava vertaisarvioitu tutkimus merkittävässä kansainvälisessä julkaisussa, joka esittelee aiheen laajemmalle ilmailualan yhteisölle.

2. Jotkut UAP-tutkijat saattavat vihjailla, että tutkimus ei syvenny tarpeeksi käsittelemään muita UAP-näytteitä. Kuitenkin kirjoittajat huomauttavat:

”Tavoitteena on tarjota data open source -tyylisesti niin, että muut voisivat toisintaa analyyttiset tarkastelut tai kehitellä testattavan hypoteesin siitä miksi ja miten sellaiset materiaalit ovat syntyneet tai jääneet paikalle. Monille tämä tuntuu riittämättömältä, mutta se olisi ennenaikainen johtopäätös. Council Bluffsin tapauksessa kuitenkin data on varmistettavissa… ainoastaan sen alkuperä ja materiaalin luonne (sekä ilmiö yleisesti) pysyy avoimena.”

3. Artikkelin sivulla 3 on viittaus yhteen DIRDiin (Defense Intelligence Reference Document), jonka AATIP on tuottanut, otsikolla ”Metallic Spintronics.”

4. Mainintaa on myös siitä, että kirjoittajat tekevät muiden epätavallisten materiaalien muita analyyseja.

5.  Kaiken kaikkiaan tämä on tutkimus, jota me olemme odottaneet. Toivottavasti tämä on vain yksi monesta samanlaisesta artikkelista.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Luis Elizondo, ICER ja San Marinon konferenssi

Kirjoittanut Keith Basterfield

Taustaa

Lokakuun 27. päivänä 2018, Italialainen UAP-tutkijaryhmä Centro Ufologico Nazionale piti konferenssin Italian pääkaupungissa. Eräs puhujista oli Luis Elizondo. Kirjoitin hänen esityksestään blogipostauksessa päivämäärällä 31. lokakuuta 2018.

Johdanto

11-12. syyskuuta 2021 pidettiin, jälleen kerran CUN:n järjestämänä, triplasymposium. Teemoja olivat UAP:t, avaruus ja paleoastranautiikka. Tapahtuma pidettiin San Marinon mikrovaltiossa, joka on pieni valtio, Italian pohjoispuolella, jossa asuu n. 34,000 ihmistä.

CUN:n verkkosivut mainostivat, että kaksi 12. päivän puhujaa olisivat Luis Elizondo ja Chris Mellon. Aikataulu kuului seuraavasti:

”ICER, cover up and disclosure

0900 Gary Heseltine

1015 L Elizondo

1200 C Mellon

1230 R Pinotti.”

ICER

ICER on lyhenne sanoista International Coalition for Extraterrestrial Research. Toukokuun 28. päivän 2021 pressitiedote ohjeisti, että

ICER on voittoa tavoittelematon organisaatio, joka koostuu tieteentekijöistä, akateemikoista ja johtavista UFO/UAP-tutkijoista 27 maasta 5 eri mantereella, jotka ovat yksimielisiä siitä, että me emme ole yksin kosmokssessa.”
”ICER uskoo, että kaikki maat nyt valmistautuvat sen paljastamiseen, että Maapallon kanssa toimii ei-ihmisälyjä. ICER ehdottaa, että perustettaisiin tiedotuskampanjoita…”
”ICERin tavoite on viedä keskustelu hallinnon kaikkein korkeimmille tasoille, mm. Yhdistyneisiin Kansakuntiin.”

Gary Heseltine ja ICER

”Gary Heseltine, tutkija (ja netinen poliisietsivä) Holmfirthista, West Yorkshiresta, on niin rohkaistunut tulevasta raportista [ODNIn raportti kongressille -KB] että perusti International Coalition for Extraterrestrial Researchin (ICER) koordinoimaan globaalia toimintaa ja ’valmistelemaan kansan tietoisuutta.'”
”Heseltine tapasi Luis Elizondon ennen ICERin perustamista 25. toukokuuta… ja hän sanoo, että AATIP-ohjelman entinen johtaja ’täysin tukee’ ryhmän globaalia lähestymistapaa.”

Mitä Elizondon esitys käsitteli?

Etsin Elizondon San Marinossa pitämää esitystä, mutta en löytänyt. Kysyin verkostoiltani ja ketään ei ollut törmännyt siihen vielä. Kuitenkin löysin sarjan Elizondon haastatteluja Max Moszkowiczin kanssa, joka on filmintekijä ja journalisti Alankomaista. Yhdessä noista haastatteluista Moszkowicz kysyy miksi Elizondo kävi San Marinossa, ja vastaa omaan kysymykseensä videolla ”Luis Elizondo in San Marino to build international UFO disclosure coalition.”

Tuossa haastattelussa, kun häneltä kysyttiin mitä hän esittäisi San Marinon symposiumissa, Elizondo vastasi, että hän käsittelisi sitä mitä hän on saavuttanut viimeisen kolmen vuoden aikana ja mitä voitaisiin saavuttaa tulevaisuudessa. Tämä vahvasti viittaa siihen, että San Marinon esitys olisi samanlainen kuin hänen hiljattainen esityksensä UFO Conferencessa, jossa hänen esitykseen kuului kolme slaidia otsikoilla ” Eilen;” ”Tänään;” ja ”Huomenna.” Jos mikään blogi on saanut käsiinsä tuon esityksen videotallennetta, mieluusti ottaisin sellaisen vastaan.

Päivitys: 21 syyskuuta 2021

Puhujalistaan tuli muutos, Chris Mellonin nimi poistettiin ja sen tilalle tuli eversti Roberto Doz.

Eversti Roberto Doz on entinen Italian ilmavoimien upseeri, Italian ”UFOs and Pilots” -tutkimusryhmän johtaja.

CUN in verkkosivuilla luki myös, että tapahtuma oli saanut suosituksen San Marinon kulttuuri- ja matkailuministeriöltä.

Elizondo jutteli Gary Heseltinen, Max Moszkowiczin ja Sean Raaschin kanssa Yoytubevideolla, jolla Elizondo puhui eri viranomaisten tapaamisesta.

  Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Ilmailualan vuosikymmenien kiinnostus UFOihin

Kirjoittanut Keith Basterfield

Johdanto

Ilmailuyritykset, erityisesti USA:ssa, ovat pitkään olleet kiinnostuneita tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP). Tämä sopii luonnollisesti heille. UAP:lla on useita ”observaabeleita”, jotka ovat arvokkaita ilmailuyrityksille, kun puhutaan kehittyneen fysiikan ymmärryksestä, kehittyneistä voimanlähteistä ja yleisesti kehittyneestä teknologiasta.

Jotkut ovat ehdottaneet, että jos haluaisit takaisinmallintaa kehittynyttä laitetta, miksei piilottaisi sellaista yksityiseen ilmailualan yritykseen? Wilson/Davis -dokumentti, tottakai, vihjailee että tämä olisi jo tehty.

Tämän blogipostauksen tarkoitus on kasata yhteen informaatiota koskien ilmailualan yritysten kiinnostusta sellaisiin ilmiöihin, sekä joitain heidän työntekijöitään. Se ei ole tarkoitettu kaikenkattavaksi, mutta tarkoitus on tarjota yleisluontoinen katsaus aiheeseen.

Ensinnäkin jotain perustietoja muutamasta suuresta pelurista:

1921 Douglas Aircraft Company perustetaan.

1926 Lockheed Corporation perustetaan.

1939 McDonnell Aircraft Corporation perustetaan.

1961 The Martin Marietta Corporation perustetaan.

1967 McDonnell Aircraft Corporation ja Douglas Aircraft Company fuusioituvat McDonnell Douglasiksi.

1995 Lockheed Corporation ja Martin Marietta fuusioituvat Lockheed Martiniksi.

1997 McDonnell Douglas fuusioituu Boeingiin.

1947: Lockheedin lausunto

International UFO Reporterin vuosikerran 26 numeron 3 (sivut 3-9, 32) artikkelissa Joel Carpenter on kirjoittanut otsikolla ”The Lockheed UFO Case, 1953”.  Carpenter mainitsee 7. heinäkuuta 1947 tehdyn virallisen lausunnon Lockheedilta ”lentävien lautasten” aiheesta.

Hal Hibbard silloinen Lockheedin johtava insinööri, on raportoidusti sanonut Los Angeles Timesille:

”Ne ovat joko yksittäin tai muodostelmassa lentävien lentokoneiden heijastuksia, tai massahysteriaa ja eri henkilöiden halu saada nimensä lehteen. En tiedä mistään salaisesta ilmailuprojektista, joka vähääkään liittyisi näihin niinkutsuttuihin ilmiöihin.”

1949: Lockheedin työntekijän havainto

Toukokuun 2020 postaus ”Saucers that time forgot”-blogissa johti kuvaan osastojen välisestä viestistä Clarence L. (”Kelly”) Johnsonilta Lockheedilla John L. Hillille, päivämäärällä 8 heinäkuuta 1949, jossa Lockheedin työntekijän raportoidaan tehneen havainto 17. kesäkuuta 1949. Johnson kirjoitti:

”Kuten tiedät, olen ollut erittäin kiinnostunut sellaisten asioiden olemassaolon mahdollisuudesta, ja keskusteluni eräiden henkilöiden kanssa mm. ilmavoimissa sekä viimeaikaiset lehtiraportit viittaisivat siihen, että lentävissä levyissä on jotain.”

https://www.fold3.com/image/6314607

 

Project Blue Bookista (PBB) löytyy tapaus tästä havainnosta. Allaolevassa kuvassa on PBB:n hakemistokortti ja PBB:n johtopäätökset.

https://www.fold3.com/image/6314586

 

1951: Johnsonin havainto

Carpenterin vuoden 2001 IUR-artikkeli mainitsi myös Kelly Johnsonin itsensä tekemän havainnon ”arviolta marraskuussa 1951”. Alla on saatavilla olevat yksityiskohdat Johnsonin omin sanoin, vuodelta 1953:

”Minun tulisi lisätä, että arviolta kaksi vuotta sitten rva Johnson näki esineen, jonka uskoin tuohon aikaan, ja edelleen uskon, olevan lentävä lautanen, joka lensi länteen Brentsin risteyksestä Kaliforniassa erittäin pimeänä iltana. En nähnyt esinettä itsessään, mutta näin selvän liekin tai purkauksen, kuten liitteenä olevassa hahmotelmassa näkyy. Esine matkasi idästä länteen erittäin suurella nopeudella ilman ääntä. Liekki tai purkaus oli kauniin vaaleansininen, ja sillä oli erittäin tarkat reunat. Ensivaikutelmani oli, että se oli aluksen jälkipoltin, mutta äänen täydellinen puute ja tuprutuksen puhdas nopeus eliminoi tuon mahdollisuuden kokonaan.”

http://www.nicap.org/docs/lockufo2.pdf

 

Tammikuu 1953: Lockheedin patentti

Kiitos artikkelille ”Saucers that time forgot”blogissa, me tiedämme nyt että Lockheedin työntekijä Nathan C. Price suunnitteli ja myöhemmin haki patenttia pystysuoraan ylös nousevalle ja laskeutuvalle ”lautasen” muotoiselle alukselle tammikuussa 1953. Kone oli suunniteltu pystysuoraan nousuun ja laskuun, ja pitkän matkan lentoihin Mach 4 -nopeuksilla, jonka lentokorkeus olisi ollut korkeimmillaan 30 kilometriä. Sitä ei koskaan rakennettu.

https://patentimages.storage.googleapis.com/86/8e/4b/c143e484f8dae6/US3066890.pdf

 

Joulukuu 1953: Johnsonin havainto

16. joulukuuta 1953 Kelly Johnson ja hänen vaimonsa havaitsivat mustan silhuetin ranch-rakennukselta länteen lähellä Agouraa, Kaliforniassa. Se oli näkyvillä viiden minuutin ajan sekä paljaalle silmälle että kiikareilla. Se vaikutti olevan liikkumatta, sitten kasvoi kooltaan ja katosi 90 sekunnissa pitkän, matalan kapuamisen jälkeen.

http://www.nicap.org/docs/lockufo2.pdf

 

Samaan aikaan ryhmä Lockheedin työntekijöitä, jotka olivat Lockheedin testikoneen kyydissä, Burbankin ulkopuolella Kaliforniassa, havaitsivat myös teräväreunaisen mustan silhuetin taivaalla, meren yllä. Noin viiden minuutin päästä se kutistui pois näkyvistä.

PBB-tapauskortti, joka kuvaa ilmiön syyksi mantelipilven, on luettavissa täällä. 

1954 – 1955: Douglas Aircraft Companyn tutkimus

Jacque Valleen kirjassa Forbidden Science: Volume 2” sivulla 336 on päiväkirjamerkintä:

”Belmont lauantai 15. toukokuuta 1976

…Sain kiinnostavan soiton Environmental Systemsin varajohtajalta Van Nuysista, joka oli lukenut Invisible Collegen. Niinkin varhain kuin vuonna 1955 hän oli kuulunut UFO-ryhmään  Douglas Aircraftilla Santa Monicassa. Hän työskenteli siellä Wheatenin (joka on nyt Lockheedilla sukellusvenedivisioonassa), Ted Gordonin, Klempererin ja Dave Crookin kanssa. McDonnellin johto pyysi heitä arvioimaan tapauksia Blue Bookista, valokuvineen ja filmeineen. Heidän johtopäätöksensä, mikä heitä pyydettiin ”unohtamaan”, oli että kappaleet käyttivät moniulotteista fysiikkaa. Hän nyt väittää, että he löysivät yli 2000 paikkaa Owenin laaksossa yksistään, mm. yhden jossa kappaleet näyttivät liikkuvan sisään ja ulos kiinteän maan läpi.”

Kuva PDF:stä

 

Tutkin tätä vuoden 1955 tutkimusta, ja lopulta kirjoitin siitä tänne ja tänne.  Sain kuin sainkin lopulta paikallistetuksi, kiitos bostonilaisen tutkijan Barry Greenwoodin, 100 sivua dokumentteja, jotka perustuivat tutkimukseen, joista muutama sivu on netissä luettavissa. Projektia veti Wolfgang Benjamin Klemperer, heidän ohjusdivisioonan johtaja, ja mukana oli  Elmer P Wheaton; Theodore Jay Gordon; Dave Crook sekä A M Rochlen. Ottaen huomioon, että Valleen listaamat nimet ovat kaikki vuoden 1955 dokumenteissa, poislukien Rochlen, mietin sitä oliko Rochlen Valleen tietolähde?

Kuva: Barry Greenwood

 

Swordsin ja kumppaneiden kirjoittamassa vuoden 2012 kirjassa UFOs and Government (Anomalist Books, San Antonio) on seuraavaa:

”Douglasin ohjusosasto oli tehnyt analyysia Great Fallsissa, Montanassa, vuonna 1950 kuvatusta filmistä tutkiakseen epätavallisia voimanlähdejärjestelmiä… Douglasin analyysin teki tri. Robert L Baker.”

Memo – Klemperer Wheatonille 1. maaliskuuta  1955

 

Analyysi on julkaistu maaliskuussa 1956 otsikolla ”Fotogrammaattinen analyysi ’Montana’-filmistä, joka seuraa kahta UFOa”, jonka on kirjoittanut Baker, R.M.L.

1950-luvun puoliväli: Antigravitaatiotutkimus

Nick Cookin vuoden 2002 kirja The Hunt for Zero Point”  tutkii sitä miten antigravitaatiotutkimusta tehdään voimanlähdetutkimuksessa. Cook oli englantilaislehti Jane’s Defence Weeklyn palkkalistoilla, ja hän kiinnostui antigravitaatiotutkimuksesta. Nopeasti hän sai selville, että 1950-luvun puolivälissä useat ilmailualan yritykset USA:ssa aktiivisesti tutkivat antigravitaatiota. Yksi kaikkein nimekkäimmistä oli George S. Trimble, Martin Aircraftin edistyneiden projektien johtaja ja G-projektin varajohtaja. Lue lisää Cookin työstä: klikkaa tästä.

1965: Martin Marietta

Jacques Valleen kirjassa Forbidden Science: Volume 1 on päiväkirjamerkintä päivämäärällä 17. toukokuuta 1965. Vallee kirjoittaa:

”Kiintoisa tapaus sattui tuoreeltaan käydessäni keskustelua Martin Mariettalla työskentelevän insinöörin kanssa, joka sanoo että hän koostaa kirjaa UFOista. Insinööri kierrätti mustaa vihkosta, jossa oli materiaalia, ja kun joku käänsi sivua, insinööri syöksähti penkistään kuin tiikeri ja otti vihkon pois, sylkien suustaan ’…toiset paperit eivät mitenkään liity tuohon.’ Me olimme varsin shokissa hänen väkivaltaisesta reaktiostaan. Tottakai me mietimme mitä muuta siinä vihkossa voisi olla. Oli huhuja siitä, että suuret lentoyhtiöt tekivät omia salaisia UFO-tutkimuksiaan.”

1967-1968: Presidentti Lyndon B. Johnson puolesta tehty tutkimus

Vuosina 1967-1968, Frank F. Rand Jnr. oli presidentti Lyndon B. Johnsonin avustaja. Presidentti Johnson oli saanut yhteydenoton tutkija James E. McDonaldilta UFOista. Presidentti Johnson itse oli aiheesta pitkään ollut kiinnostunut. Presidentti pyysi Randia tutkimaan asiaa ja raportoimaan hänelle; Rand ja hänen tiiminsä käyttivät yhdeksän kuukautta tehden tieteellistä tutkimusta aiheesta ja tuottivat vastauksena raportin Johnsonille.

Vuoteen 2001 mennessä Rand oli valmistellut kirjan pituisen käsikirjoituksen, sekä hänen urastaan että UFO-tutkimuksista. Sen nimi oli ”UFOs…Fact or Fiction” ja amerikkalaistutkija Michael Swords sai kopion haltuunsa, jonka minä olen lukenut. Käsikirjoitusta ei koskaan julkaistu ja harva on sen nähnyt.

Joitain Randin tiimin johtopäätelmiä:

”Ei ole epäilystäkään ettivätkö UFOt olisi olemassa ja kontrollissa. En myöskään epäile sitä, etteikö joitain luotaimia olisi lähetetty Maapallolle muista sivilisaatioista aurinkokuntamme ulkopuolelta.”

Muita Randin tiimin jäseniä ovat mm. Arthur Lundahl; General James T. Stewert; tri. Brockway McMillan; tri. ”Lee Brockings” (pseudonyymi); tri. Bleakley ja tri. Losh; plus tässä erityisen kiinnostava nimi, Clarence ”Kelly” Johnson.

1967-1970: McDonnell Douglasin ”salainen” tutkimus

Heinä/elokuun 1993  ”International UFO Reporterin” numerossa McDonnell Douglasin työntekijä Robert M. Wood paljasti, että hänen yrityksensä on tehnyt ”salaista” tutkimusta UFO-aiheesta.

Kuva PDF-tiedostosta

 

Wood suositti johdolle vaatimatonta puolen miljoonan dollarin projektia tutkimaan tuntemattomia teorioita, tekemään laboratoriokokeita ja arvioimaan hypoteeseja, tekemään kenttäkokeita ja käymään läpi UFO-kirjallisuutta. Yhdessä kohtaa projekti työllisti neljä ihmistä täysipäiväisesti ja kolme työntekijää osa-aikaisesti.

Kuva PDF-tiedostosta

 

Parempi kuvaus tehdystä työstä ilmestyi paljon myöhemmin toisessa Woodin artikkelissa, lokakuun 2008 ”MUFON Journalin” numerossa. Projektissa mukana oli tri. Joseph M. Brown; Chan Thomas; Paul Wilson; Stanton Friedman; tri. Darell Boyd Harmon; Leon A. Steinert ja Harvey C. Bjornlie. Kirjoitin pitkästi tästä projektista; sen paperityöstä ja sen löydöksistä blogipostauksessa päivämäärällä 22. syyskuuta 2020. Jos haluat lukea 275 sivua projektin dokumentaatiota, voit vierailla tällä verkkosivulla. 

Robert M. Wood vuoden 1993 artikkelissaan sanoi:

”Projekti lopetettiin vuonna  1969 minun suosituksestani johtuen kyvyttömyydestämme identifioida lopputilin maksupäivää… koodinimi oli  ”BITBR” — sanoista ”Boys in The back Room.”

Wood paljasti myös:

”Ainoat kontaktit valtiolla projektin tiimoilta syntyivät kevään 1970 lopulla, kun erään tiedustelupalvelun taholta ilmaistiin kiinnostus. Tämä johti luonnostelmaehdotukseen ”matkia, imitoida tai kopioida UFOihin liittyivä observaabeleita.” Me kutsuimme tätä potentiaalista mahdollisuutta nimellä Project Skylite ja valmistelimme hyvän määrän teknistä informaatiota odottaessamme sopimusta. Sitä ei koskaan tullut McDonnell Douglasilta minun tietääkseni.”

Tutkija Lois Taylor otti minuun yhteyttä ja tarjosi minulle useita dokumentteja, jtoka käsittelivät tätä projektia, josta kirjoitin blogiartikkelin 15. lokakuuta 2020.

Sisäinen memo päivämäärällä 2. toukokuuta 1968, otsikolla ”Kehittyneiden aluskonseptien tutkimus”, jonka on kirjoittanut Wood, Brown ja Harmon, kuvaa kappaleessa ”Kilpailijoiden pyrkimykset”:

”Hughes (10 miestä Fullertonissa Meierin komennossa); Lockheed Sunnyvale; Rand on ehdottanut projektia (kuten on monet muutkin yritykset); Useilla yrityksillä on UFOihin liittyviä pyrkimyksiä. Raytheonilla on ollut tietokoneprojekti  Condonissa (Coloradon yliopisto)”.

1973: Näyte vuoden 1897 ”törmäyksestä” Aurorassa, Teksasissa analysoitiin

MUFON ”Skylook” Journalissa, numero 70, syyskuussa 1973 (s.8) kirjoittaja Walt H. Andrus kirjoitti artikkelin otsikolla ”Raportti vuoden 1897 Auroran, Teksasin, tutkimuksista”. Raportissa todettiin, että materiaalinäytteitä oli löydetty väitetyltä ”törmäyspaikalta”, jotka lähetettiin:

”John F. Schuessler, MUFONin varajohtaja ja ilmailukonsultti, kesäkuun 15. Ne on lähetetty laboratorioon McDonnell Douglasille, St. Louisiin, asiantuntija-analyysia varten.”

Sen mitä sain selville, analyysin tuloksia ei koskaan julkaistu.

1974: UFO-tutkimusta CIA:lle?

Päiväkirjamerkintä 10. joulukuuta 1974 Valleen Forbidden Science: Volume Two”-kirjassa:

”Kit vastahakoisesti vahvisti, että 15 insinöörin ryhmä Keskilännestä (oletan, että kyseessä oli McDonnell St. Louisissa) ovat salaa tekemässä UFO-tutkimusta CIA:lle ’ilmailualan tutkimuksen’ verukkeella. He saavat dataa CUFOSin ja muiden amatöörien vuodoista.”

Huom: Kit viittaa Christopher ’Kit’ Greeniin.

1978: McDonnell Douglas jatkaa tutkimuksia

Kaksi muuta tiedonmurua Jacques Valleelta.

a. Päiväkirjamerkintä päivämäärällä 5. tammikuuta 1978

”Eilen sain puhelinsoiton henkilöltä, joka työskentelee McDonnell Douglas Aeronauticsilla. Hän sanoi minulle, että hän oli koostamassa uutta tietokantaa lähikontakteista. En ole tarpeeksi tyhmä uskoakseni, että hänen yrityksellään ei ole mitään intressiä tässä asiassa. Heillä on käynnissä oleva salainen projekti, jota CIA on avokätisesti rahoittanut ja jonka siunaus sillä on, ja he ovat varsin tiiviisti yhteydessä suurimpiin UFO-ryhmiin, jotka kaikki rakastavat salakontakteja vakoojiin, silloinkin kun he parjaavat valtiota sen salailusta julkisissa tiedonannoissaan.”

b. Päiväkirjamerkintä päivämäärällä 15. lokakuuta 1978

”McDonnell Douglas jatkaa hiljaa hyvin rahoitettua tutkimustaan John Schuesslerin kanssa, jota myös Virasto valvoo. He näyttävät etsivän eksoottisia lejeerinkejä. Kuka kusettaa ketä? Miksi tiedeyhteisöä pidetään pimennossa näistä projekteista? Miksi kaikki salailu? Minne tutkimustulokset katoavat?”

1979 -1986: McDonnell ja parapsykologia

Vuosina 1979-1986 McDonnell Foundation rahoitti pysyvää paranormaaleihin ilmiöihin erikoistunutta PSI-labraa St. Louisissa, Missourissa. James Smith McDonnell oli McDonnell Douglasin hallituksen puheenjohtaja.

1985: ATP

Edistynyt teoreettinen fysiikka (Advanced Theoretical Physics, ATP) -projekti oli  John B. Alexanderin ja tri. Ronald F.  Blackburnin yhdessä perustama. Blackburn oli mikroaaltospesialisti, aiemmin Lockheedin ”Skunk Worksilla” ja Jacques Valleen mukaan (Forbidden Science: Volume 3 päiväkirjamerkintä 11. huhtikuuta 1989)  Blackburn vihjaili tutkivansa UFOja. Profiloin Blackburnia blogipostauksessa vuonna 2019.

ATP:lla oli useita osanottajia, jotka tapasivat ja keskustelivat tämänhetkisistä ja tulevista tutkimusaiheista. ATP-dokumenttipinon tarkastelua löytyy tästä linkistä.

ATP-osanottajien keskuudessa oli ainakin viisi henkilöä, jotka työskentelivät ilmailualan yrityksille. Nämä olivat Ron Blackburn, Milton Jantzen ja Don Keuble Lockheedilta; sekä Bill Souder ja Robert Wood  McDonnell Douglasilta.

Vaikka Alexander briffasi useita korkea-arvoisia valtion viranomaisia ATP:n ollessa käynnissä, lopulta rahaa ei herunut enää ATP:n tutkimusagendalle, ja se lakkautettiin.

1986: Ben Rich

Vuosien mittaan paljon on sanottu erään Lockheedin Ben Richin lausunnoista. Vuonna 1986 Ben Rich oli varatoimitusjohtaja ja yleinen johtaja edistyneissä kehitysprojekteissa Lockheed Aeronautical Systems Companylla. Kirjeessä päivämäärällä 10. heinäkuuta 1986 tutkija John Andrewsilta Richille Andrews kysyi uskoiko Rich sekä ihmisten tekemiin että avaruusolentojen tekemiin UFOihin? Vastauksessaan päivämäärällä 21. heinäkuuta 1986 Lockheedin kirjepaperissa Rich vastaa:

”Kyllä, olen molempien kategorioiden uskovainen. Mielestäni kaikki on mahdollista. Monet ihmisten tekemät UFOt ovat rahoittamattomia mahdollisuuksia (Un Funded Opportunities).”

Kuva kirjeenvaihdosta PDF-muodossa alla:


1992 – 2012: Robert Bigelow ja Bigelow Aerospace

Lasvegasilainen liikemies Robert T. Bigelow on ollut pitkään kiinnustunut sekä UAP:sta että paranormaalista. Hän on ilmaissut kiinnostuksensa monissa bisnesprojekteissaan, lähtien Bigelow Foundationista 1990-luvun alkupuolella; National Institute for Discovery Science (NIDS -1996-2004); ja lopulta Bigelow Aerospace Advanced Space Studies (BAASS) vuosina 2008-2012. Olen käynyt jokaisen näistä läpi sarjassa blogipostauksia, jotka löytyy blogini hakutoiminnolla. Iso osa NIDSiä koskettavasta informaatiosta löytyy edelleen heidän matalana olevalta verkkosivulta Wayback machinen avulla.  Bigelow Aerospace perustettiin vuonna 1998 ja BAASS vuonna 2008.

BAASS sai kaksivuotisen rahoituksen, $22 miljoonaa yhteensä, Yhdysvaltain puolustustiedustelupalvelu DIA:lta Advanced Aerospace Weapon System Applications Programin (AAWSAP) alaisena sopimuksena. Robert Bigelow  myös kaivoi omista taskuistaan DIA-rahojen päälle. Varsin vähän tietoja on julkisesti jaossa DIA:n tai BAASS:n touhuista AAWSAPissa.

1990-luvun puoliväli: Project Greenglow

1990-luvun puolivälissä ilmailuinsinööri tri. Ron Evans työskenteli British Aerospacelle (josta tuli BAE Systems vuonna 1999). Hän kysyi johdolta voisivatko he tutkia ”gravitaationhallintaa?” He sanoivat kyllä; antoivat hänelle toimiston ja pienen budjetin. Hän nimitti projektia nimellä Project Greenglow ja työskenteli sen parissa eläkkeelle lähtöön asti vuonna 2005. Vuonna 2015 hän julkaisi kirjan nimeltä Greenglow and the Search for Gravity Control”.

https://www.amazon.com/Greenglow-search-gravity-control-Ronald/dp/1784620238

 

2001: Donald Phillips

Steven M. Greerin mukaan hänen vuoden  2001 kirjassaan Disclosure Project Briefing Document”, Donald  Phillipsin sanotaan olleen ilmavoimissa, ja lisäksi hänen sanotaan työskennelleen Kelly Johnsonin kanssa Lockheedilla. Hänen todistuksessaan hän puhuu siitä miten avaruusolennot tapasivat Maapallolla johtajia vuonna 1954; mikä johti teknologiamme kehittymiseen. Phillips viittaa eversti Corson työhön näyttönä joka tukee hänen omaa todistustaan.

2014: Boyd B. Bushman

Boyd B. Bushman työskenteli Lockheed Martinille ja piti nimissään useita patentteja, jotka oli jätetty vuosina 1989-2002, jotka on myönnetty Lockheedille. Ennen kuolemaansa elokuussa 2014 häntä haastateltiin videolle hänen omista UAP-näkemyksistään. Videolla hän puhuu UFOista todellisina; että ne ovat vierailijoita toisista maailmoista ja että aluksia ja ruumiita on saatu haltuun. Hän kuvasi ja näytti valokuvia UFOista ja avaruusolennoista, joista hän puhui kuin hän olisi tavannut ne henkilökohtaisesti; sekä avaruusolentojen planeetasta. Hän väitti, että Venäjä ja Kiina molemmat työskentelivät Area 51:ssä.  Hän myös sanoi analysoineensa UFOn palasia, joilla oli ominaisuutena minkä tahansa palasen vieressä olevan materiaalin keveneminen. Videon kriitikot huomauttivat, että avaruusolento valokuvassa vahvasti muistuttaa Wal-Martissa myytävää lelua.

2016: William Tompkins

Kirja nimeltä Selected by Extraterrestrials”, kirjoittanut William Mills Tompkins, julkaistiin vuonna 2016. Kirjan sanotaan olleen omaelämänkerta, vaikka se on tyyliltään kuin B-luokan jännäri. Tompkins sanoo olleensa pitkäaikainen Douglas Aircraft Companyn työntekijä, vuodesta 1953.

https://www.amazon.com.au/Selected-Extraterrestrials-secret-think-tanks-secretaries/dp/1515217469

 

Hän esittää väitteitä kuten:

”Laajojen tutkimusten jälkeen vuonna 1953 Advanced Design tuli tulokseen, että UFOt olivat itse asiassa planeettainvälisiä avaruusaluksia, joita ohjastavat erittäin kehittyneet ulkoavaruudesta tulleet olennot.”

Lisää blogistani päivämäärällä 28. huhtikuuta 2016.

Entäpä nyt?

Pitkäaikainen ilmailualan kiinnostus aihetta kohtaan kertoisi minulle siitä, että on olemassa mitä todennäköisimmin ilmailualan yritys tai parikim, jotka tekevät UFO-tutkimusta. Kaiken kiinnostuksen myötä Nimitzin tapauksia ja muita kohtaan ehdottaisin, että yhdellä tai useammalla ilmailualan yrityksellä on oma UAP-tutkimusohjelmansa. Tämä on erillään kaikesta Yhdysvaltain hallinnon UAP-toimikuntatoiminnasta.

On esitetty dokumentoimattomia väitteitä useiden UAP-tutkijoiden suulla, että he ovat tietoisia neljästä muusta amerikkalaisesta tutkimusohjelmasta, jotka käsittelevät UAP:a. Kuitenkaan ei ole mitään viitteiti siitä, että nämä tutkimusohjelmat olisivat yksityisten ilmailualan yritysten projekteja. Ovatko blogin lukijat tietoisia sellaisista ilmailualan yritysten UFO-tutkimusprojekteista?

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

EU for UAP

UAPTF-raportti: Kuka sanoi mitä?

Kirjoittanut Keith Basterfield

Office of the U. S. Director of National Intelligence

Perjantaina 25. kesäkuuta 2021 Yhdysvaltain hallituksen kansallisen tiedustelun johtajan toimisto (Office of the Director of National Intelligence, ODNI) julkaisi verkossa raportin otsikolla ”Alustava arviointi: Tunnistamattomat Ilmailmiöt”. Julkaisutiedotteessa luki:

”Kansallisen tiedustelun johtajan toimisto on jättänyt kongressille alustavan raportin tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP), joka kuvaa UAP-toimikunnan työn etenemistä UAP:den ymmärtämisessä.”

”Uutishuoneella” oli linkki jota kautta raportin saattoi lukea.

 

Muutamia tiedonjyviä raportista

Kommentti 1: UAPTF itse muodollisesti perustettiin 4. elokuuta 2020 varapuolustusministeri David L. Norquistin aloitteesta. UAPTF:n vastaava elin sanottiin olevan laivastoministeriö, tiedustelu- ja turvallisuusministeriössä toimivan puolustusasioiden alivaltiosihteerin alaisuudessa. Toimikunnan tehtävä on  ”…havaita, analysoida ja luetteloida UAP:ta, jotka potentiaalisesti voisivat olla uhka Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle.” Toimikunta yleensä ”pystytetään” tarkastelemaan jotain tiettyä aihepiiriä, sitten raportoimaan löydöksistään, jonka jälkeen se lakkautetaan.

Kommentti 2: Tämä alustavan arviointiraportin oli tarkoitus täyttää Yhdysvaltain kongressin pyyntö. 17. kesäkuuta 2020 raportissa 116-233, kongressilta senaatin tiedustelukomitealle, oli ohjeistus: ”…komitea ohjeistaa DNI:a, puolustusministerin johdolla… jättämään raportin… tunnistamattomista ilmailmiöistä…”

Pentagonin lehdistösihteeri

Myöskin samana päivänä, 25. kesäkuuta 2021, Pentagonin lehdistösihteeri John Kirby antoi lausunnon tunnistamattomista ilmailmiöistä otsikolla ”Pentagonin lehdistösihteeri John Kirbyn lausunto UAP-arvioinnista”. Siinä luki:

”Tänään kansallisen tiedustelun johtaja on toimittanut kongressille alustavan arvioinnin tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP) sekä tiedusteluyhteisön ja puolustusministeriön UAP-toimikunnan aikaansaamasta edistyksestä tämän uhan ymmärtämisessä.”

Kommentti 3: Huomaa, että ODNIn julkaisu puhuu ”…UAP-toimikunnan työn etenemistä UAP:den ymmärtämisessä…” kun taas Pentagonin julkaisu puhuu ”…tiedusteluyhteisön ja puolustusministeriön UAP-toimikunnan aikaansaamasta edistyksestä tämän uhan ymmärtämisessä…” aivan kuin ”tiedusteluyhteisö” ja ”UAPTF” olisivat erillisiä tahoja, jotka ovat edistyneet eri asteisesti ymmärryksessä UAP:sta.

”UAP-analyysi on yhteistoimintaa, jossa on mukana monia ministeriöitä ja virastoja, ja puolustusministeriö kiittää kansallisen tiedustelun johtoa yhteistyön johtamisesta tämän arvion tuottamisessa, sekä muita mukanaolleita ministeriöitä ja virastoja.

”Tunkeutumiset koulutusalueille ja rajattuun ilmatilaamme ovat operationaalinen ja lentoturvallisuuden uhka, ja ne saattavat olla ongelmallisia kansalliselle turvallisuudelle. Puolustusministeriö ottaa raportit tunkeutumisista — minkä tahansa esineen, tunnistamattoman tai tunnistetun — erittäin vakavasti, ja tutkii jokaisen.”

Kommentti 4: Yllä esitetty lausunto tunkeutumisista on melkein yksi yhteen sanamuodoin se mitä DOD:n viestintähenkilö Susan Gough on aiemmin sanonut, kun hän on kommentoinut aihetta. DOD ei koskaan ole selventänyt sitä miten se on tutkinut jokaista tunkeutumista, ainoastaan viitannut operationaaliseen turvallisuuteen kun on estänyt Gough’ia kommentoimasta asiaa.

”Tänään luovutettu raportti esittelee haasteita, joita ilmenee arvioitaessa puolustusministeriön koulutusalueiden ja laitosten läheisyydessä esiintyviä UAP-ilmiöitä. Raportti myös identifioi tarpeen parantaa prosesseja, käytänteitä, teknologioita ja koulutusta, jotta voisimme parantaa kykyämme ymmärtää UAP:a.

”Tämän saavuttamiseksi apulaispuolustusministeri Kathleen Hicks tänään ohjeisti puolustusministerin tiedustelu- ja turvallisuusministerin toimistoa luomaan suunnitelma, jolla virallistetaan UAPTF:n tämänhetkinen toiminta.

”Tämä suunnitelma tullaan laatimaan yhdessä puolustusministeriön eri komponenttien kanssa, mm. asevoimien haarat ja taistelukomennot, ODNI ja muut virastojen väliset kumppanit. Suunnitelma tulee esittämään proseduurit, joilla synkronoidaan UAP:n liittyvä tietojen keruu, raportointi ja analyysi; tarjotaan suosituksia armeijan koe- ja harjoitusalueiden turvaamiseksi; ja yksilöi vaatimukset uuden seurantatoiminnan käynnistämiselle ja pyörittämiselle työn johtamiseksi, mukaan lukien sen kohdentaminen, resurssit, henkilöstö, viranomaiset ja toteuttamisen aikataulu.

”Voit lukea ODNIn UAP-arviointiraportin dni.orgista.”

Varapuolustusministerin ohjeistus

Tässä on kuva varapuolustusministerin ohjeistuksesta:

Mitä raportin julkisessa versiossa lukee?

Raportti itsessään on yhdeksän sivua pitkä, ja ”julkinen”. On tiedossa, että raportilla on ”salainen liite” salaamattoman raportin lisäksi. Kokonaisraportti (salainen + julkinen) on ilmeisesti annettu kongressille. Vaikka väitetyistä salaisen osuuden sisällöistä on ilmeisesti vuodettu osia, näitä ei ole varmistettu. Suosittelen lukemaan raportin yhdeksän sivua, vaikka kommentoinkin sisältöä alla.

1. Avaus ”Soveltamisala ja oletukset” viittaa UAP:hin ”uhkina.” Tämä on ollut yleinen, yhdenmukainen narratiivi DOD:lta. Tämä sanan ”uhka” käyttö on odotettavaa DOD:lta, onhan kyseessä puolustusministeriö — jonka erityinen tarkoitus on havaita ja vastata kansallisen turvallisuuden haasteisiin.

2. ”UAPTF:n johtaja on virallisesti vastuussa UAP-datan oikea-aikaisesta keräämisestä ja koostamisesta.”

Kommentti 5: UAPTF:n johtaja, 23. kesäkuuta 2021, paljastui henkilöksi nimeltä Brennan McKernan, Yhdysvaltain laivaston tiedusteluanalyytikko.

3. ”…ODNIn ilmailualan kansallisen tiedustelun johtaja on laatinut tämän raportin.”

Kommentti 6: Kansallisen tiedustelun johtajat (National Intelligence Managers, NIM:t) ovat DNI:n pääasiallisia neuvonantajia omien rooliensa puitteissa. Täten on kiinnostavaa huomata, että ilmailualan NIM on laatinut raportin, eikä niinkään UAPTF:n johtaja. Oletettavasti tämä johtuu siitä, että DNI on pyytänyt laatimaan raportin kongressille ja niinpä hänen organisaationsa on laatinut sen. Nykyisen ilmailualan NIM:n nimen etsintä ei tuottanut tuloksia. (toim. huom. ilmailualan NIM on kenraalimajuri James R. Marrs)

4. ”Rajallinen data ja epäjohdonmukaisuudet raportoinnissa ovat keskeisiä haasteita UAP-arvioinnissa.”

Kommentti 7: UAP-siviilitutkijat ovat usein kommentoineet datan runsautta, jota on kerätty vuodesta 1947. Jotkut ovat vihjailleet, että meidän tulisi lopettaa datan keruu ja aloittaa sen analysointi. Toiset huomauttavat, että se mitä oikeasti puuttuu on korkealaatuinen monisensoridata, joten on huomionarvoista lukea seuraava UAPTF-raportin lausunto:

5. ”80 raportissa oli usean eri sensorin havaintoja.”

Kommentti 8: Tottakai tämä korkealuokkainen sensoridata on saatavilla vain sotilastutkijoille, ei siviileille.

6. ”Jotkut UAP:t vaikuttavat pysyvän paikallaan kovassa tuulessa, liikkuvan tuulta vasten, liikkuvan yhtäkkisesti tai liikkuvan huomattavilla nopeuksilla, ilman näkyvää merkkiä työntövoimasta. Muutamassa tapauksessa armeijan lentokoneet prosessoivat radiotaajuista (RF) energiaa, jota näiden UAP-havaintojen yhteydessä on esiintynyt.”

Kommentti 9: Vaikka UAP-siviilitutkijat ovat huomauttaneet kaikista yllämainituista aiemmin, on tervetullutta nähdä UAPTF-raportin tekevän samat havainnot UAP:den ominaisuuksista.

7. ”UAPTF:lla on mielestä pieni määrä dataa, josta käy ilmi UAP:den kiihtyvyys ja tutkajäljen hallintakyky.”

Kommentti 10: Taaskaan ei mitään uutta siviilitutkijalle, mutta kuitenkin hyvä nähdä tämä ilmaistuna.

8. ”Jotkut UAP-havainnot voidaan liittää amerikkalaistahojen kehitys- ja salaisiin ohjelmiin. Me emme kyenneet kuitenkaan vahvistamaan, että nämä systeemit olisivat selittäneet mitään keräämiämme UAP-raportteja.”

Kommentti 11: Niin, tällä hetkellä mitään näyttöä ei ole siitä että nämä olisivat amerikkalaisten aluksia.

9. ”Jotkut UAP:t voivat olla Kiinan, Venäjän tai muun valtion tai kolmannen osapuolen teknologiaa.”

Kommentti 12: Pian yhdeksännen lausunnon jälkeen on kymmenes, jossa lukee:

10. ”Tällä hetkellä meiltä puuttuu dataa, jonka perusteella sanoa että UAP:t ovat osa minkään ulkovallan tiedonkeruuohjelmaa tai kertoisivat minkään potentiaalisen vihollisvallan teknologisesta kehityksestä.”

11. ”UAP:t ovat vaara lentoturvallisuudelle…”

Kommentti 13: NARCAP, siviililentomiehistön UAP-raportointijärjestelmä, on sanonut tätä monen vuoden ajan ja sillä on joitain erinomaisia esimerkkejä UAP:n ja lentokoneen läheltäpititilanteesta.

12. ”UAPTF on alkanut kehittää virastojen välisiä analyysi- ja prosessityönkulkuja, joilla varmistetaan että keräys ja analyysi on ajan tasalla ja koordinoitu.”

Komment 14: Koordinoitu datankeruu on toki keskeistä, keskitetty data-analyysi myös, ja toivottavasti tuota dataa annetaan myös kansalle.

13. ”UAPTF tällä hetkellä työskentelee lisäraportoinnin hankkimiseksi, mm. Yhdysvaltain ilmavoimilta (USAF) ja on aloittanut datan vastaanottamisen liittovaltion ilmailuviranomaiselta (FAA).”

Kommentti 15: On kriittistä kerätä dataa sekä USAF:n järjestelmistä että siviilihenkilöstöltä ja järjestelmistä.

14. ”UAPTF on ilmaissut, että lisärahoitus tutkimukseen ja kehitykseen voisi edistää aiheen tulevaa tutkimusta, josta tässä raportissa puhutaan. Sellaisia instrumentteja tulee ohjata UAP-datankeräysstrategialla, UAP T&K teknologiatiekartalla ja UAP-ohjelmasuunnitelmalla.”

Kommentti 16: Tämä tietää hyvää Yhdysvaltain tulevalle UAP-tutkimukselle. Mutta älkäämme unohtako, että siviilit keräävät paljon informaatiota. Vaikuttaa siltä kuin UAPTF tai virasto joksi se on muuttumassa tulee laajentamaan keräämistä ainoastaan sotilastapauksiin, jossa otetaan mukaan siviilimiehistön ja FAA:n tutkien havainnot.

Yhteenvetona

Mielestäni tämä alustava arviointiraportti UAP:sta tunnustaa UAP-todellisuuden, näyttää että joissain tapauksissa on selittämättömiä piirteitä, tarjoaa suuntaa tulevalle valtion tutkimukselle eikä todellakaan sulje pois eksoottisempia selityksiä joillekin UAP:lle.

Miten raportti on otettu vastaan?

NASAn johtaja Bill Nelson

NASAn tämänhetkinen johtaja Bill Nelson, joka aiemmin on ollut kongressiedustaja, on päässyt laajalti otsikoihin UAP-aiheesta useissa valtamedian tiedotusvälineissä viime aikoina.

Tässä on kuitenkin muutama hänen kommenttinsa UAPTF-raportin jälkeen:

”NASA-johtaja Bill Nelson sanoi sunnuntaina, että hänen mielestään Maapallon asukkaat eivät ”ole yksin” universumissa, sen jälkeen kun Yhdysvaltain tiedusteluraportti paljasti että…”

sekä:

”Nelson, joka on käynyt läpi raportin julkisen ja salaisen version, sanoo että hän uskoo ettei Maapallo ole yksin galaksissa.

Entinen kansallisen tiedustelun johtaja John Ratcliffe

Artikkelissa 27. kesäkuuta 2021 Jerry Dunleavy kirjoittaa:

”Ratcliffe kertoi Fox Newsin juontaja Dan Bonginolle Unfilteredin lauantaisessa jaksossa, että UFOt ovat kansallisen turvallisuuden kysymys… ja että on olemassa teknologioita, joita meillä ei ole, ja rehellisesti sanoen joita vastaan emme kykenisi puolustautumaan.”

Senaattori Marco Rubio

26. kesäkuuta 2021 New Yorkerin journalisti Gidean Lewis- Kraus liitti juttuunsa mukaan floridalaisen senaattori Marco Rubion kommentin.

”Tämä raportti on tärkeä ensiaskel näiden tapausten luetteloinnissa, mutta se on vain ensiaskel. Puolustusministeriöllä ja tiedusteluyhteisöllä on paljon hommaa ennen kuin oikeasti ymmärrämme ovatko nämä ilmauhat vakava uhka kansalliselle turvallisuudelle.

Kongressiedustaja Adam Schiff

Yllämainitussa New Yorkerin artikkelissa oli myös kalifornialaisen Adam Schiffin kommentti, joka vetää edustajainhuoneen tiedustelukomiteaa, ja hänen sanotaan sanoneen seuraavaa:

”Meidän tulisi lähestyä näitä kysymyksiä ilman ennakko-odotuksia ja rohkaista näiden tunnistamattomien ilmailmiöiden potentiaalisten kansallisen turvallisuuden ja lentoturvallisuuden riskien läpikotaiseen, systemaattiseen analyysiin, olivatpa ne sitten vihollisvaltioiden, ilmakehän tai muiden ilmailmiöiden, avaruusromun tai jonkin aivan täysin muunlaisen asian aiheuttamia.

Senaattori Mark Warner

Virginialainen demokraatti ja senaatin tiedustelukomitean johtaja Warner on sanonut seuraavaa:

”Minua briiffattiin näistä tunnistamattomista ilmailmiöistä ensikertaa lähes kolme vuotta sitten. Siitä lähtien näiden tapausten esiintyminen tuntuu kiihtyneen. Yhdysvaltojen tulee kyetä ymmärtämään ja lieventämään uhkia piloteille, olivatpa ne sitten dronejen tai sääpallojen tai vihollisten tiedustelukyvykkyyksien aiheuttamia. Tämänpäiväinen varsin tulokseton raportti on vain alkua pyrkimyksillemme ymmärtää ja valaista mikä aiheuttaa nämä riskit ilmailulle monilla alueilla ympäri maata ja maailmaa.”

Astrobiologi Jonti Horner

Australiassa ABC Radio Adelaiden verkkoartikkelissa journalisti Malcolm Sutton puski jutun ulos heinäkuun 1. päivä 2021. Siinä lainattiin australialaisen astrobiologin Jonti Hornerin, University of Southern Queensland’s Centre for Astrophysicsin professorin, sanomisia hänen luettuaan UAPTF:n raportin.

Puhuttaessa sotilaslentäjien tekemistä havainnoista:

”Heti kun ottaa nämä huippusalaiset jutut ja tekee niistä julkisia, yhtäkkiä avaa ne paljon laajemman asiantuntemuksen omaavan ihmismäärän syynäykselle.

Hän lainasi tuoretta tutkimustulosta, jonka mukaan yläilmakehän salamointi tunnetaan nykyään valohaltijoina ja henkinä, joita ei tuolloin tunnistettu pilottien havainnoissa:

”Professori Horner sanoi, että samanlaista skeptisismiä oli esiintynyt elektrostaattisia ilmiöitä kohtaan, joita oli kuvattu meteoriitteja ja taivaan tulipalloja kuvanneissa raporteissa.

Hän jatkoi sanomalla:

”Joten, mielestäni tällainen julkaisu on todella positiivinen asia; koska se rohkaisee ihmisiä tarkastelemaan heidän näkemiään asioita ilman nolouden tunnetta…”

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Kirja: UFO Investigation: The Methodology for a New Age

Kirjoittanut Keith Basterfield

Richard R. Lang

Amerikkalainen UAP-tutkija Richard R. Lang on kirjoittanut kirjan. Lang on kirjailija ja tutkija; FAA:n lisensoima kaupallinen lentäjä ja hänellä on kanditutkinto ilmailutieteestä Embry Riddle Aeronautical Universitysta. Hän on työskennellyt yksityisenä tutkijana, Virginian osavaltion lainvalvonnassa sekä Yhdysvaltojen Department of Homeland Securitylle. Vuonna 2009 hän pyöritti Bigelow Advanced Aerospace Space Studiesin (BAASS)/Mutual UFO Networkin (MUFON) SIP Projectia ja STAR Teamia. Nykyään hän on Lang Publicationin omistaja ja päätoimittaja.

 

Sisältö

Kirja alkaa esittelemällä UAP-tutkimuksen aihepiiriä. Sitten Lang kertoo vuoden 1976 UFO-havainnosta Floridassa, jossa hän lensi yksin yöllä ja kuuli kahden muun pilotin raportoivan jättiläismäisen paikallaan olleen kappaleen rannikolla. Lang ei kyennyt saamaan itse näköhavaintoa, mutta tämä tapaus käynnisti hänen pitkäaikaisen kiinnostuksensa UAP-ilmiötä kohtaan.

Lang jatkaa (toisessa kappaleessa) muodollisen koulutuksensa käsittelyä, hänen työtään Discovery Channelilla ja MUFON STAR -tiimissä (kolmas kappale) sekä BAASS/MUFON aikakautta (neljäs kappale) ja  ”UFO-paljastuksen” ja valtion salailun käsittelyä (viides kappale).

Tämä johtaa käsittelyyn valtion alihankkijoista ja armeijan törmäysnoudoista (kuudes kappale), videotutkimuksista (seitsemäs kappale), tutkimuksissa käytetyistä laitteista (kahdeksas kappale), todellisuuden havainnoinnista (yhdeksäs kappale), ”moniulotteisesta tietoisuudesta” (kymmenes kappale), ”anomaalisten ilmiöiden kuusikerroksisesta mallista” ja Valleen ja Davisin mallista (yhdestoista kappale).

12. kappale on omistettu raportin kirjoittamiselle, 13. kappale tutkimusmetodologialle, 14. kappale medialle ja lehdistölle ja viimeinen 15. kappale kysyy ”Onko UFO-paljastusta näköpiirissä?”

Toivottavasti ylläoleva antaa jonkinmoisen kuvan kirjassa käsitellyistä aiheista.

BAASS/MUFON

Ottaen huomioon aiemman laajahkon BAASSin käsittelyni, johon kuuluu BAASSin ja MUFONin välinen liiketoiminnallinen yhteistyö, olin erityisen kiinnostunut siitä mitä Langilla oli sanottavanaan aiheesta. Helmikuun 2009 ja helmikuun 2010 välillä MUFON antoi Langille tehtäväksi johtaa yhteisprojektia. Sopimukseen päästiin kahden organisaation välillä tarjota BAASSille pääsy ja informaatiota sekä MUFONin tutkimuksista että MUFONin havaintotietokannasta.

Lang sanoo, että vaikka hän tiesi rahoituksen projektiin tulleen Yhdysvaltain valtion virastolta, hän ei tiennyt miltä virastolta (lopulta hän sai kuulla, että kyseessä oli DIA). Tämä rahoitus mahdollisti sen, että MUFON pystyi palkkaamaan kenttätutkijoita, jotka tutkivat tiettyjä MUFONille ilmoitettuja tapauksia. Näiden tapausten yksityiskohdat annettiin eteenpäin BAASSille. Pian projektin alkamisen jälkeen, BAASSille annettiin myös suora pääsy informaatioon 95%:ssa MUFONin havaintotietokannan tapauksista, joissa silminnäkijät olivat suostuneet luovuttamaan tiedot kolmannelle osapuolelle.

Lang kertoo yksityiskohtia siitä miten tämä kaikki toimi, mm. joitain erityisiä tapauksia. Sitten Lang käsittelee asiaa ”BAASSin puolelta”, muistelee Bigelow’n palkanneen ”50 huipputieteentekijää ja kokenutta poliisitutkijaa tekemään laboratorioanalyyseja sekä kenttätutkimuksia”.

Lang (s. 57) kertoo, että ”projektin tarkoitus oli saada selville informaatiota ja näyttöä voimanlähteestä…” ja BAASSille erittäin kiinnostavista tapauksista, joihin kuului sähköisten laitteiden vikaantumistapaukset, kulkuneuvojen magneettijälkien muutokset, ihmisten loukkaantumiset ja kappaleiden valokuvat, joissa näkyy tietyn värisiä haloja UAP:n ympärillä. Lang huomauttaa, että BAASS teki omaa tapaustutkimustaan ja MUFON-tapauksien uudelleentutkimusta.

Lang lopuksi kirjoittaa siitä miten BAASS/MUFON-kumppanuus lopulta meni mönkään ja lakkasi toimimasta. Hän sai henkilökohtaisten tutkimusten perusteella selville, että erittäin kiinnostavien tapausten kanssa esiintyi myös tietokantaongelmia, joissa tapaukset katosivat yllättäen tietokannasta.

Kirja on kaiken kaikkiaan loistava lähde kenelle tahansa, joka on kiinnostunut tekemään omia UFO-tutkimuksiaan.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Joitain yksityiskohtia New Yorkerin UFO-artikkelista

Kirjoittanut Keith Basterfield

Artikkeli

Journalisti Gideon Lewis-Krausin pitkähkö artikkeli julkaistiin 30. huhtikuuta 2021 digiversiona, ja myöhemmin 10. toukokuuta 2021 printtiversiona, viikkolehti New Yorkerissa. Koska UAP-materiaalia on viime aikoina ilmestynyt paljon, artikkelin julkaisun aikaan luin sen nopeasti, ja sitten talletin myöhempää tarkastelua varten. Nyt on tullut aika käsitellä sitä, ja esittelen jotain minulle uutta infoa.

Artikkeli tarjoaa yleiskatsauksen valikoidusta ilmiön historiasta sekä biografisia lähteitä useista keskeisistä alan tekijöistä. Yksityiskohtaisemmin asiaa käsitellään journalisti Leslie Keanin, ’debunkkaaja’ Mike Westin ja lasvegasilaisen liikemiehen Robert Bigelow’n biografioiden kautta.

Minulle uutta infoa

Mitä uutta sain tietää artikkelista?

1. En tiennyt monista Leslie Keanista kerrotuista yksityiskohdista. En tiednnyt esimerkiksi, että kesäkuussa 2011 John Podesta, presidentti Clintonin entinen henkilöstöpäällikkö:

”…pyysii Keania pitämään luottamuksellisen esityksen Podestan perustamalle think tankille, Center for American Progressille.” Yleisöön kerrottiin kuuluneen ”…viranomaisia NASAsta, Pentagonista ja liikenneministeriöstä, sekä kongressin työntekijöitä ja eläköityneitä tiedustelu-upseereja…”

Leslie Kean

 

2. En ollut kuullut ’debunkkaaja’ Mike Westin taustoista, siitä miten hän päätyi UAP-tutkimukseen. Erityisesti huomioni kiinnitti rivi, joka Lewis-Krausin mielipiteen mukaan on, että:

”Hän vaikutti kyvyttömältä näkemään, että joku saattaisi löytää turvaa siitä ajatuksesta, että me emme ole yksin universumissa, josta me lopulta tiedämme varsin vähän.”

3. Bigelow Aerospace Advanced Space Studies (BAASS), osana Defense Intelligence Agencyn Advanced Aerospace Weapon System Applications -ohjelman (AAWSAP) sopimuksta, tuotti 494-sivuisen  ”kymmenkuukautisraportin.” En ollut aiemmin kuullut, että:

”Kuten entinen valtion viranomainen oli minulle kertonut,  ”Raportti oli saapunut tänne ja luin koko tekstin ja välittömästi pidin sen julkaisemista katastrofina.”

Lukijat muistanevat, että Saksassa nyt asuva amerikkalaistutkija Tim McMillan raportoi nähneensä kopion koko dokumentista, saaneensa sen joksikin aikaa lainaan muistiinpanojen tekemistävarten. Muutamat muutkin ovat paljastaneet lukeneensa sen. Tutkijoita on ihmetyttänyt, että dokumenttia ei vielä ole julkaistu kaikille. Huomautan, että useat FOIA-tietopyynnöt DIA:lle ovat pyytäneet kopiota tästä dokumentista, mutta niihin ei vielä ole vastattu, vaikka ne on laitettu menemään jo vuonna 2018.

4. Tiesin, että 4. lokakuuta 2017 pidettiin tapaaminen Leslie Keanin ja Luis Elizondon välillä, jossa puhuttiin Advanced Aerospace Threat Identification Programista (AATIP). Kuitenkaan en muista kuulleeni, että osanottajiin kuului myös Hal Puthoff ja Jim Semivan, jotka olivat mukana To The Stars Academy of Arts & Sciencessa (TTSA).

5. Keanin ja muiden artikkelissa vuonna 2017, jossa paljastettiin AATIP:n olemassaolo, sanottiin myös:

”…mutta entinen Pentagonin viranomainen jokin aika sitten vihjasi, että tarina oli monimutkaisempi: hänen paljastamansa ohjelma ei merkinnyt paljoakaan verrattuna siihen tarinaan jonka hän oli laittanut liikkeelle. Laajalle levinnyt kiinnostus siihen ideaan, että valtiota kiinnosti UFOt, oli inspiroinut valtiota ainakin kiinnostumaan nyt UFOista.”

6. Me tiedämme, että vuoden 2017 loppuun mennessä AATIP:n portfolio oli annettu ”…siviilitiedusteluviranomaiselle, jonka arvo oli asteikolla verrattavissa kahden tähden kenraaliin.” Kuitenkin artikkeli paljastaa, että:

”Hän kanavoi mediahuomion esittääkseen, että ilman prosessia jolla käsitellä kategorisoimattomia havaintoja, jäykkä byrokratia jättäisi huomiotta kaiken sellaisen mikä ei noudattaisi standardikaavaa.”

”Se mitä me tarvitsemme”, entinen Pentagonin viranomainen sanoi, ”on jotain sellaista kuin syyskuun 11. päivän jälkeiset fuusiokeskukset, jossa puolustusminiseriön kaveri voi jutella FBI:n kaverille ja NRO:n kaverille.”

7. Vuoden 2004 Nimitzin havainnoista:

”Nimitzin kohtaaminen ei muuttunut virallisen tutkimuksen kohteeksi kuin vasta vuosia tapauksen jälkeen, kun harhaileva kansio päätyi jonkun sellaisen työpöydälle, joka päätti että tätä kannattaa tutkia.”

Tämä tukee aiempaa informaatiota siitä, että vaikka joku oli siivonnut datan tapahtuman ajoilta, ylemmällä taholla ei suoritettu mitään tutkimusta.

8. Mick Westin näkemyksistä puhuttaessa koskien pilottien havaintoja USS Princetonilla marraskuussa 2004:

”Entinen Pentagonin viranomainen vakuutti minulle, että Westillä ”ei ole koko kuvaa tilanteesta. On dataa jota hän ei koskaan tule näkemään — on paljon enemmän mitä saatoin ottaa mukaan rajatussa ympäristössä.”

9. Elizondon jatkajasta AATIP:ssa:

”Elizondo ei koskaan saanut Mattista jututettavakseen, mutta hänen seuraajansa onnistui saada välitettyä briiffaukset puolustusministeri Mark Esperin pöydälle, sekä myöskin senaatin tiedustelukomitealle, kansallisen tiedustelun johtajalle, senaatin asevoimakomitealle ja usealle pääesikunnan työntekijälle.”

8. syyskuuta 2020 japanilaisten pitämässä lehdistötilaisuudessa oli mainintaa siitä, että UAP-aiheesta oltiin puhuttu Japanin ja USA:n välillä, kun ministeri Esper oli Guamissa. Näin yllämainittu briiffaus on pakostakin pidetty ennen syyskuun 8. päivää 2020.

Entinen kansallisen tiedustelun johtaja John Ratcliffe palveli pestissään toukokuusta 2020 tammikuun 20. päivään 2021. Maria Bartiromon haastatellessa häntä FOX TV:llä 19. maaliskuuta 2021 hän sanoi:

”Itse asiassa halusin tuoda tämän informaation julki ennen lähtöäni hommista.”

John Ratcliffe

 

10. Blumenthalin ja Keanin heinäkuun 2020 artikkelissa mainitaan ”sarja julkisia luentokalvoja” koskien ”Maan ulkopuolelta tulleiden”  ”Maahan syöksyneiden alusten noutoja.”

”Entinen Pentagonin viranomainen kertoi minulle, että hän piti Keanin todisteita vaillinaisina. ”Leslien luentokalvoilla on ilmaisuja joita me emme käytä — tavaraa jota me emme koskaan sanoisi”, hän sanoo. ”Se ei pääse hajutestistä läpi.”

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

John Ratcliffen kommentit UFOista

Keith Basterfield käsittelee tässä John Ratcliffen lausuntoa, joka noteerattiin myös muualla mediassa

John Ratcliffe


John Ratcliffe oli Yhdysvaltain kansallisen tiedustelun johtaja toukokuusta 2020 tammikuun 20. päivään 2021 Trumpin hallinnossa. Maaliskuun 19. päivänä 2021 Maria Bartiromo haastatteli häntä FOX News Primetimessa. Alla on puhtaaksikirjoitus tuosta pätkästä, jonka olen kirjoittanut itselleni pidemmästä haastattelusta, jonka Giuliano Marinkovic minulle toimitti. Tuo versio on pidempi kuin sosiaalisessa mediassa kierrossa oleva.

Puhtaaksikirjoitus

MB – Nyt vieraakseni tulee entinen kansallisen tiedustelun johtaja John Ratcliffe. John, on hieno nähdä sinut täällä. Kiitos paljon kun saavuit vieraaksi.

JR – Eipä kestä, Maria.

MB – John, olet nähnyt, roolissasi, enemmän tiedustelua kuin kukaan muu on nähnyt presidenttiä lukuunottamatta, kansallisen tiedustelun johtajana. Olen halunnut kysyä sinulta tätä kysymystä jo jonkin aikaa. Haluan kysyä UFOista — tunnistamattomista lentävistä esineistä. Pentagon  aikoo julkaista raportin kesäkuun 1. päivänä ja $2.3 biljoonan dollarin tukipaketissa joka tammikuussa meni läpi, on mukana Intelligence Authorization Act; rahaa Pentagonille UFOjen tutkimiseen. John, me saamme raportin käsiimme kesäkuun 1. päivä. Voitko kertoa meille onko UFOja nähty?

JR – Toki. Meillä on paljon raportteja tunnistamattomista ilmailmiöistä ja itse asiasssa on ollut ohjelma jo jonkin aikaa, toimikunta joka on toiminut National Defense Authorization Actin alaisuudessa, mutta kuten huomautit Maria, nyt on tulossa raportti Pentagonilta, puolustusministeriltä ja kansallisen tiedustelun johtajalta. (KB – katso kommentti 1 alla.)

Halusin saada tämän informaation julkistetuksi (kommentti 2) ennen virastani lähtöä, mutta me emme kyenneet saamaan sitä tarpeeksi nopeasti ei-salaiseen formaattiin, josta me olisimme voineet puhua, mutta jos totta puhutaan niin havaintoja on tehty paljon enemmän kuin mitä kansalle on kerrottu. (kommentti 3.)

Jotkut niistä on tehty julkisiksi. Kun me puhumme havainnoista, me puhumme kappaleista joita laivasto tai ilmavoimien pilotit ovat nähneet, tai joita on havaittu satelliittikuvissa (kommentti 4), ja jotka ovat tehneet temppuja joita on vaikea selittää. Liikkeitä joita on vaikeaa toisintaa, joihin meillä ei ole teknologiaa. Tai matkata nopeuksilla, jotka ylittävät äänivallin ilman sen rikkomisesta tulevaa ääntä.

Joten tiivistettynä, asioita joita me näemme joita on vaikeaa selittää. Ja niin, tiedäthän, niitä on itse asiassa aika monta, ja informaatiota kerätään ja se tullaan esittämään tavalla, että kaikki amerikkalaiset voivat sen nähdä.

Me aina, kun me näemme näitä asioita, Maria, me aina etsimme uskottavaa selitystä. Sää voi aiheuttaa häiriöitä, visuaalisia häiriöitä. Joskus me mietimme onko vihollisillamme teknologiaa, joka on meitä edellä mitä emme vielä ole tajunneet. Mutta on tapauksia, jolloin meillä ei ole hyvää selitystä sille mitä me olemme nähneet.

Ja kun tuo informaatio tehdään julkiseksi, voin puhua siitä hieman enemmän.

MB – Voitko kertoa meille missä niitä on nähty?

JR – Itse asiassa ympäri maailman. On ollut havaintoja joka puolella maailmaa, ja kun me puhumme havainnoista, toinen asia minkä kerron teille on, että kyse ei ole vain pilotin tai satelliitin näkemästä tai jostain tiedustelukokoelmasta. Yleensä meillä on useita sensoreita, jotka havaitsevat näitä asioita (kommentti 5). Ja niin, jotkut niistä ovat, ne ovat vain selittämättömiä ilmiöitä ja niitä on itse asiassa paljon enemän kuin kansalle on kerrottu.”

Mielestäni olisi tervettä tehdä tästä informaatiosta julkista niin paljon kuin mahdollista niin, että amerikkalaiset voivat itse nähdä joitain niistä asioista joiden kanssa me olemme joutuneet toimimaan.

MB – OK. Vau, se on varsin eriskummallista. Me arvostamme sitä, että olet täällä puhumassa tästä. Voiko tämä hämärämmäksi enää muuttuakaan. Pandemia, sulkutila, UFOt. John Ratcliffe on hienoa nähdä sinua. Kiitos paljon…

Kommentit

  1.  Kansallisen tiedustelun johtaja tulee jättämään raportin. Näin Ratcliffe, jos hän olisi ollut edelleen virassaan, olisi ollut se joka raportin luovuttaa. Ja hän oli DNI:n johtaja toukokuusta 2020 tammikuun 20. päivään 2021. Voi ihan hyvällä syyllä sanoa, että hän olisi saanut briiffausta UAP-asiassa. Uusi Director of National Intelligencen johtaja Bidenin hallinnossa on  Avril Haines.
  2. ”tehty julkisiksi ennen lähtöäni virasta…” Tämä vihjaa siihen, että osa, ellei sitten kaikki, tästä informaatiosta on aiemmin ollut salaista. Katsokaa aiempaa blogipostaustani jossa puhuin UAP-informaation salauksen tasoista.
  3. ”paljon enemmän havaintoja on tehty kuin mitä kansalle on kerrottu” Useimmat meistä olisivat uskoneet tämän olevan totta jo ennen kuin Ratcliffe näin sanoi.
  4. ”tai niitä on näkynyt satelliittikuvissa” Erittäin kiinnostava kommentti. Pitkään on ollut kertomuksia sellaisista satelliittikuvista, joissa näkyy UAP:ta. Vuonna 1988 tutkija Jacques Vallee (Forbidden Science: Volume 3päiväkirjamerkinnässään 28. kesäkuuta 1988, puhuen Hal Puthoffista, kirjoitti:

”Hal on nähnyt 2 tuumaa paksun mapin, jossa oli infrapunasatelliittien tekemiä UFO-havaintoja: ’Kappaleet saapuvat 3000 mailia Maan yläpuolelle’, hän kertoi minulle. ’Satelliitit näkevät ne niiden lähestyessä planeettaa ja poistumassa samalla tavoin kun ne tulevat. Infrapunajälki näyttää energiatasoja, jotka ovat 15 kertaa lentokoneen verran. Mutta data on niin salaista, että kukaan ei halua puhua siitä.’ ”

5. ”Yleensä meillä on useita sensoreita, jotka havaitsevat näitä.” Jälleen varmistusta huhuista tai tarinoista, joista me kaikki olemme tietoisia.