Vaikka otsikko voi kuulostaa olevan suoraa Cosmopolitanista, poislukien mahdollisesti loppuosa, ongelmat vanhempien kanssa eivät ole vain lasten tai nuorten elämään kuuluvia. Vaikka olisit viisi-, kuusi- tai yhdeksänkymppinen, ne perususkomukset joita sinulla on omasta itsestäsi ja maailmastasi voidaan todennäköisesti johtaa siihen miten sinut opetettiin uskomaan lapsena. Kun tulemme vanhemmiksi, koko maailmankuvamme on lähiympäristömme rajaama, ja näin se, miten lapsena havainnoimme maailmaa, riippuu vahvasti siitä miten vanhempamme, sisaruksemme ja sukulaisemme ajattelevat.
Kun me opimme eri asioiden nimet ja opettelemme toimimaan ihmisinä yhteiskunnassa, meille kerrotaan mikä on oikein ja mikä on väärin, mikä on haluttavaa ja mitä tulee välttää, ja mitä yleensäkään tarkoittaa maailmassa oleminen. Suurin osa tästä on täysin viatonta ja käytännöllistä, mutta vanhempiemme tuomio itsestä ja maailmasta hiipii kuvaan huomaamatta. Hieman yksinkertaistaen, joillain ihmisillä on positiivinen elämänasenne ja toisilla taas negatiivinen, ja sillä, uskovatko vanhempamme että elämme uhkaavassa maailmassa, vaiko avuliaassa ja positiivisessa maailmassa, on syvä vaikutus psyykeeseemme.
Joissain tapauksissa negatiiviset uskomukset ovat äärimmäisiä ja siten helposti havaittavia, kuten on laita täysin hajonneissa perheissä joissa on paljon perheväkivaltaa, päihteiden väärinkäyttöä ja niin edelleen. Mutta olitpa sitten kasvanut pääosin positiivisessa tai negatiivisessa kodissa, tuskin kukaan on täysin vapaa alitajuisesta sosiaalisesta ehdollistamisesta. Ja mitä tahansa alitajuisia uskomuksia ja ajatuksia siellä onkin, me lähes väistämättä imemme ne itseemme osaksi maailmankuvaamme.
Suurin osa ihmisistä on tietoinen tästä pintatasolla — me tiedämme että vanhemmillamme on vaikutus meihin kasvaessamme — mutta kovin harvat ihmiset pysähtyvät tutkimaan niitä syvään juurtuneita uskomuksia ja ideoita, joita vanhempien maailmankuvasta olemme perineet. Yleensä tämä on siksi, että uskomukset on istutettu meihin niin nuorena, että emme yksinkertaisesti tajua olevan mahdollista nähdä asiat toisin. Havaintomme rajoittuu siihen mitä ajattelemme todellisuuden olevan, ja vain jos se alkaa säröilemään tai keikkumaan joudumme me kyseenalaistamaan sen paikkansapitävyyden.
Vaikka lapsuutesi olisi ollut rakastava, ja vaikka sinulla olisi mahtava suhde vanhempiisi tällä hetkellä, sinua ei varmaankaan yhtään haittaa tutkia näitä uskomuksia. Jos et ole täysin sinut itsesi kanssa, ja kovin harvat ovat, saatat huomata sen olevan vapauttavaa tutkailla suhdettasi vanhempiisi, olivat he sitten olleet kuinka kannustavia tahansa lapsuudessasi. Tuskin kukaan maailmassa on täysin vapaa sosiaalisesta ehdollistamisesta, ja näistä alkukantaisista meihin itseemme ja maailmaan liittyvistä uskomuksista selvillä oleminen on erittäin tärkeää. Alitajuiset negatiiviset uskomukset vaihtelevat suuresti vahvuudeltaan, ja ne hienovaraisemmat ovat yleensä kaikkein vaikeimpia havaita, sillä niiden vaikutukset elämässämme ovat niin kaukana allaolevista uskomuksista.
Niille, jotka kasvoivat ilman vanhempia, kulttuurillinen ympäristö ja ne joiden kanssa he ovat kasvaneet on yhä tärkeä. Tämä liittyy maailman tarkastelemiseen sellaisena kuin se esittäytyi lapsena, kuka se sitten olikin joka esittelyn piti. Se mistä me todella puhumme, on ehdollistaminen yleisesti keskittyen sen syvimpiin tasoihin ja siihen mitä meidät saatiin uskomaan ennenkuin olimme tarpeeksi vanhoja kyetäksemme kyseenalaistamaan sen. Se osa sosiaalisessa ehdollistamisessamme joka toimii perustana myöhemmälle ehdollistamiselle ja ongelmille tullessamme vanhemmiksi.
Yleisiä perittyjä uskomuksia
Jos vanhempamme elävät illuusiossa siitä, että rahaa ei riitä kaikille, että poliitikot ovat pahoja, että avioliitto on helvettiä, ja että työnteko on paskaa, silloin se tulee myös osaksi omaa elämänkatsomustamme. Jotkut näistä negatiivisista uskomuksista ovat niin syvään juurtuneita yhteiskunnassamme ettemme edes huomaa niitä, ja ne jäävät alitajuntaamme kun konteksti ja perspektiivi on vielä suhteellisen rajallinen.
Suurin osa perimistämme alitajuisista negatiivisista uskomuksista liittyy selviämiseen ja kuolemanpelkoon. Me emme välttämättä näe niillä olevan mitään tekemistä kuoleman kanssa, mutta suurimmalla osalla, ellei kaikilla, lopulta kuitenkin niin on.
Esimerkkinä mainittakoon uskomus että ollakseen onnellinen täytyy ’tulla joksikin’, ja että elämänlaatu riippuu sosiaalisesta statuksesta. Taas kerran, me saatamme tiedostaa tämän päivätajunnassa; yleisen vanhempien painostuksen ryhtyä tietyn ammattikunnan jäseneksi (lääkäri, lakimies jne) ja seurata turvallista ja ennustettavaa polkua elämässä. Mutta nämä näennäisesti triviaalit asiat ovat usein kuin jäävuoria, missä 90% siitä on pinnan alla. Vanhempiemme toive että me pärjäämme ja heidän pelkonsa ettemme pärjää kaikuu meissä itsessämme, sillä me saamme osamme samasta pelonsekaisesta ehdollistamisesta. Kuten heidän omat vanhemmat ja yhteiskunta opettivat heille, he opettavat meille että meidän tulee olla ’jotain’ voidaksemme olla rauhassa ja tyytyväisiä. Onnellisuus riippuu ulkoisista tekijöistä kuten omaisuudesta, sosiaalisista suhteista, kunniamerkeistä ja niin edelleen, ja tämä tietty könttä uskomuksia on perustavaa laatua yhteisessä ehdollistamisessa.
Pelko siitä ettei ole identiteettiä (eli ’ei ole mitään’) on ydintasolla siinä mitä kutsumme egoksi, ja kun yksityiskohdat otetaan pois, jäljelle jää kuolemanpelko. Kun me näemme kaiken tämän, kaikki pelkomme ja sekaannuksemme lopulta on kuolemanpelkoa; kaikkien halujemme ytimessä on aina mukavuuden ja turvallisuuden etsintä, löytää ’koti maailmassa’. Saapua jonnekin elämässämme, missä olemme täysin turvassa niin että voimme viimeinkin rentoutua ja alkaa elää, huijatessamme kuolemaa ja löytäessämme muodollisuuksista pitkäikäisyyden.
Ehkäpä kaksi yleisintä tämän pelon esiintymää pyörivät rahan ja sosiaalisen hyväksynnän ympärillä. Nämä kaksi liittyvät läheisesti toisiinsa pinnalta katsoen, ja syvemmälle mentäessä ne ovat yksi ja sama, vain eri versioita kuolemanpelosta.
Ilmiö, jossa lapset perivät vanhempiensa uskomukset rahasta, on tunnettu laajalti sosiaalisen liikkumattomuuden syynä, jossa taloudellisen puutteen pelko muuttuu itsensä toteuttavaksi profetiaksi. Voi olla monia tapoja joilla vanhempien rahafilosofia vaikuttaa elämään. Sinulle on voitu opettaa, avoimesti tai alitajuisesti, että raha on rajallinen resurssi (nollasummapeliasenne) ja että rikkaat ihmiset ovat ahneita ja pahoja; että sinä tarvitset paljon rahaa ollaksesi onnellinen, ja että onnellisuuden tavoittelu on rahan tavoittelua; että sinun tulee tuntea syyllisyyttä siitä mitä sinulla on koska jossain päin maailmaa joku näkee nälkää; että ahneus on hyvä asia, tai että raha on pahasta, ja niin edelleen ja niin edelleen. Monenmoiset uskomukset rahasta saattavat vaikuttaa maailmankuvaasi tavoilla, joita et edes olisi kyennyt kuvittelemaankaan ennenkuin olet tutkinut niitä. Jotkut voivat olla erittäin salakavalia, joten on tarpeellista olla erittäin rehellinen itsensä kanssa kun niitä tarkastelee.
Vanhempiesi suhteet toisiin ihmisiin ja jopa toisiinsa on toinen tutkimisen arvoinen alue. Suhteemme vanhempiimme on alkukantaisin ihmissuhde elämässämme, ja niinpä se heijastuu jollain tavalla kaikkiin muihin suhteisiimme, olivat ne sitten ammatillisia, romanttisia tai ystävyyssuhteita. Eräs erityinen tutkittava asia on toisten ihmisten hyväksynnän ja tunnustamisen saama arvo. Tämä on väistämätön osa ehdollistamistamme, ja siispä jos vanhempasi olivat erittäin riippuvaisia ulkosesta hyväksynnästä, on todennäköistä että sinä koet maailman samoin. Ja samalla tavoin, jos vanhempasi väheksyivät muita, mahdollisesti tämä esiintyy elämässäsi jollain tavoin.
Kuten olemme jo maininneet, se miten vanhempiesi ehdollistaminen tulee esiin omassa elämässäsi ei ole välttämättä itsestäänselvää. Joskus, jos vanhemmat ovat tarpeeksi ääritapauksia alitajuisessa käyttäytymisessään, avoimen epäkohteliaita tai väkivaltaisiakin, heidän lapsistaan kasvaa vastakohtia, rauhallisia ja myötätuntoisia, koska he tunnistavat vanhempiensa käytöksen hulluksi ja tietoisesti välttelevät sitä. Mutta vaikka et olisikaan perinyt heidän arvoja tai käytöstapojaan, saatat silti kantaa sisälläsi joitain negatiivisesti värittyneitä uskomuksia lapsuudestasi, jotka saattavat vaikuttaa sinuun jollain huomaamattomalla ja epäsuoralla tavalla.
Yhteenvetona sanottakoon uskomusten ja alitajuisen tuomitsemisen olevan sisäänrakennettu sosiaaliseen ehdollistamiseen. Voidaan sanoa, että sinä perit vanhempiesi tietoisuuden tason, tai olet vähintäänkin syvästi sen vaikutuksen alainen, vaikka et sitä kokonaan omaksesi ottaisikaan. Jos vanhempasi pelkäävät, sinä kasvat maailmassa jossa mahdollinen katastrofi on jokaisen kulman takana ja kaikki menee aina päin helvettiä; jos vanhempasi ovat vihaisia, kasvat maailmassa jossa muut ihmiset haluavat tehdä elämästäsi vaikeaa ja onnetonta; jos vanhempasi ovat ylpeitä, kasvat maailmassa jossa on tärkeämpää näyttää onnelliselta kuin oikeasti olla onnellinen, ja niin edespäin.
Vaikka vanhempasi olisivat valistuneita, rakastavia ja rauhallisia, sinä silti kasvaisit maailmassa jossa yleinen ajattelutapa on täynnä pelkoa, vihaa, ja kaikkia näitä alemman tietoisuudentason ilmentymiä. Joten olipa kasvuympäristösi mikä tahansa, pieni itsetutkiskelu todennäköisesti paljastaa jotain jota et halua.
Syyllisyyden ja katkeruuden tarpeeton painolasti
Olitpa sitten 15 tai 50, vanhempasi uskovat tietävänsä mikä sinulle on parasta. On lähes väistämätöntä että he yrittävät hallita sinua heidän valistuneisuudesta tai avomielisyydestään huolimatta. Heillä on mielikuva sinua kuljettavasta ideaalipolusta, ja he yrittävät ohjata sinut siihen suuntaan käyttäen erilaisia manipulaatiokeinoja. Kun käytän sanaa ’manipuloiva’, en halua tuomita heitä siitä. Se on vain heidän egonsa, ja ego ei kaihda keinoja saadakseen haluamansa. Joten vanhempiesi kontrolliyritysten taso riippuu siitä kuinka aktiivinen ego heillä on.
Egon lempimanipulaatiotyökalu on syyllisyys, joka heiluu usein hyväksynnän ja paheksunnan välillä. Ja sinä tiedät tasan tarkkaan miten tämä toimii, sillä hyvin suurella todennäköisyydellä olet itse käyttänyt samaa keinoa: kun vanhempasi haluavat sinun muuttuvan jollain tavoin, he saattavat pantata huomiota ja kehuja, ja jopa näyttää esittää paheksuntansa. Tämä on yleistä jos he eivät hyväksy elämäntyyliäsi tai uravalintaasi, esimerkiksi, ja siihen keinoon he tarttuvat kun et halua kuunnella heidän neuvojaan.
Vuodet vanhempiesi, median ja yhteiskunnan egon tyrannian alla kasvettuasi olet saattanut kerätä raskaan painolastin syyllisyyttä ja katkeruutta. Hellittämättömän Pavlovilaisen käsittelyn kautta olet saattanut liittää kaikenlaisiin asioihin häpeää, joskus jopa neuroosiin asti, jossa epäonnistumisen tai hylätyksi tulemisen pelko on niin vahva niin että ihmiset eivät uskalla poistua edes kotoaan.
Ja se ei lopu tuohon, sillä kun lähdet aikuisena maailmalle, sama syyllisyydellä holhoaminen jatkuu ystävyyssuhteissa, avioliitoissa, mediassa, yrityksissä, ja periaatteessa kaikkialla missä on ihmisten välistä viestintää. Tehokkain tapa vapautua tästä on tarkastella omaa ehdollistamista syntymästä asti; avioparisi tai pomosi saattaa haluta eri asioita mitä vanhempasi halusivat, mutta lopulta kuitenkin kaikki se perustuu samaan perusongelmaan, ja siksi suhde vanhempiin on paras tapa päästä ongelman perimmäisille juurille.
Minkä vanhempasi uskovat olevan sinulle parasta on yleensä selkeä heijastus heidän omasta ehdollistamisestaan, joka taas on sinun oman ehdollistamisesi perusta, ja niinpä heidän neuvojen vastustelu on hedelmällistä tutkimusaluetta. Itseasiassa, mitä tahansa padottuja suruja tai katkeruuden aiheita sinulla onkaan heitä kohtaan, ne silti ovat avain vapauteesi kärsimyksestä.
Paikkojen vaihto
Vaikka vanhempasi yrittävätkin manipuloida sinua syyllisyydellä ja muilla egon työkaluilla, tiedä että he tekivät niin vain koska he välittävät sinusta eikä heillä ole tietoa paremmasta. Vanhempiesi holhoamiseen vastaaminen katkeruudella tai puolustuskannalla johtaa ainoastaan ehdollistamisen jatkumiseen, ja näin kärsimys jatkuu. Ainoa tapa murtaa se ja päästä vapaaksi on kohdata se ehdottomalla rakkaudella ja anteeksiannolla.
Voit helpommin nähdä kuinka se ei oikeastaan ole heidän vikansa kun näet samat yritykset manipuloida itsessäsi. Kun ajattelet että vanhempiesi ei tule kontrolloida sinua, etkö yritäkin kontrolloida heit ihan samaan tapaan? Jos kirjoitat listan lauseita alkaen sanoilla ”vanhempieni pitäisi” ja ”vanhempieni ei pitäisi”, näet kaikki tavat joilla yrität kontrolloida sitä mitä vanhempasi tekevät tai kuinka he ajattelevat. Tätä harjoitusta varten suositellaan Byron Katien kirjaa The Work, joka on erittäin tehokas alitajuisten uskomusten selvittämisessä. Osa hänen prosessiaan oli kääntää ”pitäisi”-lauseet ympäri, ja näin löytää kuinka jokaisen ongelman lähde on oikeasti sisällä sinussa itsessä. Ja niin lause ”vanhempieni ei pitäisi yirttää kontrolloida minua syyllisyydellä” muuttuu muotoon ”minun ei pitäisi yrittää kontrolloida heitä syyllisyydellä”, joka on todennäköisesti jotain sellaista mitä olet tehnyt huomaamattasi. Kun katkeroidut vanhemmillesi heidän kontrolloimisesta ja vastaat vihalla, kapinoimalla, halveksumalla ja pidättäytymällä hellyydestä, jatkat vain samaa ehdollistamista mitä hekin.
Toinen tapa kääntää lause ”vanhempieni ei pitäisi yrittää kontrolloida minua syyllisyydellä” on sanoa ”minun ei pitäisi yrittää kontrolloida itseäni syyllisyydellä”. Ja tämä on todella tärkeää tajuta, sillä loppujenlopuksi vapaus ehdollistamisesta on täysin kiinni omasta itsestä. Jos pääset itsesi ehdollistamisesta, et ole haavoittuvainen kun muiden ehdollistamista esiintyy. Manipulaatioyritykset syyllisyydellä menevät suoraan lävitsesi ja kun ei ole mitään mikä niitä heijastaisi, huomaat että houkuttelet näitä yrityksiä huomattavasti vähemmän.
Eläminen omin ehdoin
Ihmiset usein löytävät itsensä elämästä vanhempiensa ehdoilla, jopa kauan vanhempiensa kuoleman jälkeen, johtuen heidän lapsena perimistään syvälle juurtuneista peloista ja sekaannuksesta. Sinä saatat olla työssä josta et pidä, mutta olet liian pelokas irtisanoutumaan koska pelkäät että vanhempasi, ystäväsi, avioparisi tai yhteiskunta yleensä voi rangaista sinua tavalla tai toisella. Saatat pelätä että he häpeävät sinua, hylkäävät sinut, vetävät tukensa, jne. Ja tämä saattaa vaikuttaa näennäisesti mitättömiin elämäsi osa-alueisiin, kuten millä autolla ajat, mitä vaatteita käytät, kuinka käyttäydyt julkisesti, mitä musiikkia kuuntelet ja miten elät elämääsi yleisesti.
Kun tämä on todellisuutesi, elät egon ja sosiaalisen ehdollistamisen palveluksessa. Ja kenenkään ei tarvitse muuttaa sitä yhtään jotta vapaudut siitä: se on kaikki sinun itsesi sisällä. Jos elät kenenkään muun kuin oman itsesi ehdoilla, et täytä pääasiallista tarkoitustasi ihmisenä, joka on palvella tietoisuuden kohottamista. Kun teet päätöksiä sen perusteella mitä toiset sinulta haluaisivat, elämästä on täysin vailla kauneutta ja spontaaniutta. Sinun tehtäväsi on elää totuudesta, ja antaa kaikkien tekemiesi päätösten lähteä luovuudesta ja intuitiosta.
Vapaana ehdollistamisesta, lakkaat elämästä elämääsi sen mukaan mitä haluat vältellä, ja alat nähdä tilaisuuksia kaikkialla minne katsot. Ja paras puoli on, että oman vapautesi kautta annat muille ihmisille mahdollisuuden vapautua sosiaalisesta ehdollistamisesta, jopa vanhemmillesi.
Artikkelin julkaissut Everyday Wonderland.