Avainsana-arkisto: Kirtland

Eksopolitiikka

”Suuri Kiertue” – Lentävät lautaset ja Tähtien Sota

Kommentoi

 

Artikkelin julkaissut drboylan.com

kirjoittanut Richard J. Boylan, Ph.D.

Usean vuoden ajan on ilmestynyt artikkeleita salaisista valtion tukikohdista, joissa eksoottisia avaruusaseita ja amerikkalaisten suunnittelemia lautasia rakennetaan ja testataan, mutta aina todistukset sellaisista ovat “epävirallisia” tai “lähteistä joita ei voida nimetä”. Joten päätin mennä itse paikalle katsomaan. Huhtikuun 9. päivä 1992 suuntasin S-10 Blazerini kuuden osavaltion suurelle kiertueelle lounaisiin salapaikkoihin. Todellisuus osoittautu paljon hämmentävämmäksi kuin mitä olin nähnyt missään kirjassa kuvatun.

Kiinnostuneille ja epäileväisille, minun taustani on tutkija ja minulla on kliinisen psykologian yksityispraktiikka Sacramentossa, Kaliforniassa. Minulla on ollut harrastuneisuutta UFOihin vuodesta 1947 lähtien, ja tutkimuskiinnostusta Tähtivierailijoiden kohtaamisiin vuodesta 1989. Muodollinen koulukuseni on psykologia (tohtori), opetusala (maisteri), sosiaalityö (maisteri) ja filosofia (kandi). Tietoni fysiikasta, astronomiasta, ydinfysiikasta, gravitaatiosta ja tiedustelupalvelujen ja armeijan salailusta on itseopittua lukemalla kirjoja kuten Intelligent Life in the Universe, Carl Sagan & I.S. Shklovskii, The Anti-Gravity Handbook, D. Hatcher Childress, The Puzzle Palace, James Bamford, The Cult of Counterterrorism, Neil Livingstone, ja Missing the Target: SDI in the 1990’s, Union of Concerned Scientists, sekä L. Fletcher Proutyn JFK: The CIA, Vietnam, and the Plot To Assassinate John F. Kennedy. En ole koskaan ollut armeijassa tai tiedustelutoiminnassa. Olen lojaali, mutta huolestunut amerikkalainen.

Suuri Kiertue oli huhtikuun 9-15. päivinä 1992. Vierailluihin paikkoihin kuului: Tonopah’n USAF ilmapuolustuksen päämaja, Tonopah’n testialue, Area 51:n ja S-4:n reuna-alueet (Groom & Papoose Lake -tukikohdat), Archuletta Mesa Dulcen ulkopuolella, New Mexicossa, Los Alamos National Laboratories, Kirtlandin ilmatukikohta, energiaministeriön läntinen päämaja (SDI), Sandia National Laboratories, Defense Nuclear Agencyn päämaja, National Atomic Museum, National Solar Observatory, Yhdysvaltain armeijan Sacramento Peak Frequency Surveillance Station, National Radio Astronomy Observatory, Very Large Baseline Arrayn sijaintipaikka lähellä Pietownia, New Mexicossa, sekä Northropin lautaspaikka lähellä Lancasteria, Kaliforniassa.

Valintani vierailukohteiksi perustui artikkeleista saatuun informaatioon pimeistä ja mustan budjetin projektien tukikohdista sekä tähtienvälisten aseiden tutkimus- ja kehityspaikoista, joita on mainittu sanomalehdissä kuten L.A. Times, sekä eri lehdissä kuten Aviation Week and Space Technology, Popular Mechanics, UFO MAGAZINE, ja MUFON Journal. Käytin monia käyttökelpoisia johtolankoja Howard Blumin loistavasta kirjasta Out There, sekä Timothy Goodin olennaisesta teoksesta Above Top Secret. Myös erottelin parhaani mukaan varmistettavissa olevaa informaatiota vahvistamattomasta William Hamilton III:n kirjasta Cosmic Top Secret. Toinen lähde oli marraskuun 26. päivän 1991 luento ”The Search for Extraterrestrial Intelligence”, jonka on pitänyt NASA Ames Research Centerin tohtori Jill Tarter, jonka varsin tiukka protestointi Blumin kirjaa Out There kohtaan ainoastaan lisäsi epäilyksiäni siitä, että Blum oli päässyt kiinni johonkin. Lisäinformaatiota tarjosivat kaksi keskustelua kahden CIA-viranomaisen kanssa, jotka olen tavannut, sekä vuoteni Kalifornian yliopistolla, jatko-opiskelijana ja opettajana.

Koostamiseni tein ilman muodollisia ohjeita tai sisäpiirin informantteja. Amerikan intiaaniviisauden kannattajana pyysin ja ilmeisesti sainkin opastusta ja varjelusta henkisiltä voimilta.

Ensimmäinen kohteeni oli Tonopah, Nevada, portti pimeän budjetin ilmailuprojekteihin. Jos piirtää viivan Kalifornian Lancasterista Arcoon, Idahossa, Denveriin ja Alamogordoin, New Mexicossa, useimmat pimeän budjetin ilmailuprojektit rakennetaan, testataan ja sijaitsevat tämän nelikulmion sisällä, minun tutkimuksieni mukaan. Vaikka Tonopah on pikkuriikkinen kunta, jonka suurin teollisuudenala on kaivosala, siellä sijaitsee ilmavoimien ilmapuolustuksen päämaja. Tämä on paradoksi, sillä Nelliksen ilmatukikohta (lähin ilmavoimien laitos) on 180 mailin päässä etelässä. Ellei sitten, siellä ole jotain salaista ilmavoimien toimintaa Nevadan testialueen pohjoispuolella, joka vaatii ilmapuolustusta. Mitä siellä onkin. Lisäksi näin ”Sukkulan Sandiaan”. Erittäin mielenkiintoinen, sillä Sandian laboratoriot ovat kahden osavaltion päässä Albuquerquessa. Ellei sitten Sandiaa ole läsnä lähempänä, mitä siellä onkin.

Tonopah’sta ajoin itään 15 mailia valtatie 6:a pitkin kääntyäkseni Tonopah’n testialueelle. Sisääntuloplakaati harhaanjohtavasti antaa kuvan siitä, että siellä testataan pieniä raketteja. Mutta 12 mailia etelään ajettuani saavuin suuren tukikohdan luo, jota ei operoi puolustusministeriö, vaan energiaministeriön Sandia National Laboratories. ”Sandia National Laboratories (SNL) on AT&T”, kertoo Sandian tiedottaja Joanne Pigg. (henkilökohtainen viesti, 04/20/92.) Kyllä, AT&T on korporaatio tähtienvälisten aseiden fysiikkatutkimuksen taustalla. Kun AT&T haluaa tykittää jotain, kyseessä voi olla heidän sähkömagneettiset pulssiaseensa.

Etuportilla on 30 jättiläismäistä kaksikerroksista rakennusta, jossa testialueen työntekijät asuvat. Kiikareilla (7X35 power) kykenin näkemään alueelle viisi mailia, jossa on yhtä suuri toinen rakennuskompleksi. Etelään ja itään ulottuu satoja neliömaileja energiaministeriön asetestialuetta, aseita kuten sähkömagneettinen pulssi, hiukkassäde, taktinen ydinase (Leonard Stringfield, The UFO Report, T. Good, ed.) sekä laser. Strategisia ydinaseita testataan 100 mailia etelämpänä toisessa energiaministeriön laitoksessa, Nevadan koealueella. Amerikkalaisten tekemiä lautasaluksia koelennätetään 100 mailia kaakkoon, Groom & Papoose Laken tukikohtien yllä.

Tonopah’n testialueen vartijat eivät olleet pukeutuneet armeijan tai poliisin asuihin, vaan heillä oli autiomaacamo-tyyliset kokovartaloasut, joiden kryptisissä olkamerkeissä luki ”ASI-SWAT”. Armeijan saattue päästettiin portilta ja se suuntasi kohti aluetta. Kun lähestyin pääporttia jalan, kaksi vartijaa olivat koppavan röyhkeitä ja aggressiivisia. Heillä oli omituisia aseita, joita en ollut koskaan nähnyt, vaikka olen tietoinen amerikkalaisten ja kansainvälisten joukojen, poliisin ja eliittiyksiköiden aseista, joita löytyy esimerkiksi Soldier of Fortune -lehdestä. Heidän aseensa näyttivät paksuilta, mustilta, sylinterimäisiltä kivääreiltä (arviolta 5 tuumaa halkaisijaltaan), arviolta metrin pitkiä, mutta ei minkäänlaista piippua tai piipun suuta. En halunnut kokea sitä että tällaisella aseella osoitetaan minua, joten hyväksyin heidän kieltonsa päästää minua ohi, ja peräännyin.

Arviolta 80 mailia itään Tonopah’n testialueelta State HWY 375 on pikkukylä Rachelissa, Nevadassa. Lähinnä siirrettävien kevytasuntojen kompleksi Area 51:llä työskenteleville ihmisille. Rachelin keskusta on Little A’Le’Inn -baari ja ravintola. Omistajat Joe ja Pat Travis ovat varsin perillä Area 51:sta ja useista ilmavoimien työntekijöistä, jotka tulevat sinne drinksuille töiden jälkeen. Little A’Le’Innin seinät ovat varsinainen ilmavoimien arvomerkkien museo, täynnä UFO-valokuvia, piirroksia, tuliaisia sekä allekirjoitettuja UFO-tutkijoiden ja tutkivien journalistien valokuvia. Joe kertoi minulle UFOsta, joka kerran yöllä laskeutui sulkemisen jälkeen ja valaisi koko ravintolan sisustan.

Sitten jatkoin 25 mailia kaakkoon Groom Laken hiekkatietä, jossa on kuuluisa musta postilaatikko. Käyttäen USGS:n topografisia karttoja (Pahranagat Range), ajoin huolellisesti länteen hiekkatietä kohti Groom Laken tukikohtaa. Vaikka olin edelleen viiden mailin päässä armeijan alueelta, kohtasin kaksi miestä camoasuissa kivääreillä aseistettuna, istumassa kilvettömässä Ford Broncossa, hätävalot katolla, parkkeerattuna tienpenkalle minua kohti. Kun ajoin heidän ohitseen, vasen takarenkaani puhkesi ja jouduin pysäyttämään. Rengas oli puhkoutunut sivuseinämästä, vaikka tiiviste oli ookoo. Hiekkatiellä mikään ei olisi voinut aiheuttaa sivuseinämän repeämän. Päättelin, että renkaaseen oltiin ammuttu reikä, jonkun näiden miesten aseella. Muutaman minuutin päästä camo-parivaljakko teki U-käännöksen, ajoi viereeni kun olin vaihtamassa rengasta, ja sarkastisesti kysyi ”Onko jokin huonosti?” Minulta kyseltiin oliko minulla virkamerkkiä, ja olinko ”menossa eteenpäin”. Kun sanoin ettei minulla ollut virkamerkkiä, he sanoivat että ”Ei kannata ajaa eteenpäin”. Sain tietää, että armeijan alueen reunalla oli vartioitu portti. Maavoimien everstiluutnantti James W. Hutchinson on laitoksen komentaja, joka vastaa Area 51:n toiminnasta. (USAF warning document, Area 51 issue, 1992.)

Koska oli myöhäinen iltapäivä, vetäydyin odottamaan pimeän tuloa, sitten käännyin ja parkkeerasin viisaasti neljännesmailia itään Broncosta ja otin kiikarini esiin tarkkaillakseni Groom Rangen harjannetta Area 51:n ja S-4:n yllä 21:00-22:30 välillä huhtikuun 9. päivä. Puolen tunnin päästä havaitsin kirkkaan oranssina palavan valon nousevan pystysuoraan Groom Mountainsin takaa. Se leijaili usean minuutin ajan, ajelehti hitaasti etelään noin 300 metrin verran, sitten hiljalleen laskeutui pystysuoraan vuorten taakse. Tämä kappale oli saman värinen ja muotoinen, ja se näkyi samassa suunnassa kuin Gary Schulzin kuvaama esine, joka suurensi ja tietokoneella käsitteli kuvaansa paljastaakseen lentävän lautasen, jonka päällä oli kupoli, jota ympäröi ionivalon häivä. Schulzin valokuvissa hän on tunnistanut HPAC:n (Human Powered Alien Craft, ihmisten ohjaama avaruusolentojen alus), joka roikkui Little A’Le’Innin seinällä, ja joka näkyy myös Cosmic Top Secretissa.

Pian toinen kirkkaasti valaistu pyöreä kappale nousi pystysuoraan ja leijaili arviolta 200 metriä harjanteen yläpuolella. Tämä esine vilkkui ja emittoi sinivalkoista intensiivistä valoa, ilmeisesti aluksen pinnasta. Sitten se aloitti sarjan uskomattomia, mahdottoman nopeita heilurimaisia liikkeitä, siksakkia ja edestakaisin siirtymistä sekunnin murto-osan intervalleilla, arviolta 300 metrin ”hyppyinä”. Kappale teki 180 asteen käännöksiä ja ilmaantui olevan melkein kahdessa paikassa yhtä aikaa. Tämän aerobatian jälkeen se asettui ja leijaili hetken, sitten jatkoi heilurimaista liikettä. Molemmat heiluntaliikkeet kestivät yli minuutin kumpainenkin. Lopulta kappale leijaili paikallaan liikkumatta, sitten alkoi lentää harjannetta pitkin etelään tasaisella korkeudella ja arviolta 80 mailin tuntivauhdilla. Seurasin sitä kiikareillani arviolta 30 mailin matkan ennenkuin se sulautui tähtitaivaaseen.

Arviolta puolen tunnin päästä katoamisesta, kolmas kirkas pyöreä esine ilmestyi, joka hehkui samaa kirkkaan oranssia väriä. Se nousi Groom Rangen ylle, leijaili, ajelehti hitaasti, sitten alkoi vilkkua. Sitten se alkoi liukua harjannetta pitkin vakiokorkeudella ja -nopeudella, mutta jonkin verran epätasaisesti, tehden ailahtelevia hyppyjä eteenpäin. Myös omituista oli aluksen vilkkuvalon muuttuminen. Yhdessä vaiheessa se oli kirkkaan tarkasti määrittyvä oranssina vilkkuva orbi, toisessa vaiheessa se oli sumea kultainen valomöykky. Se toisti tämän muodonmuutoksen kulkiessaan harjannetta.

Nämä alukset navigoitiin verkkaalla tavalla, eivätkä ne näyttäneet sellaista itsevarmaa liikettä tai äärimmäisen nopeita poistumistyylejä, joita niin usein raportoidaan UFOjen yhteydessä. Näin päättelin, että ne ovat Yhdysvaltain valmistamia levyaluksia, primitiivisen tasoista teknologiaa ja/tai pilotin osaamista. Toisaalta yhden aluksen äärimmäisen nopeat akrobaattiset liikkeet viittaisivat inertiaalisiin voimiin, ja täten gravitaatioon, jotka alus osaa voittaa.

Seuraava kohteeni oli Archuletta Mesa (Archulettan pöytävuori) juurikin Dulcen pohjoispuolella, New Mexicossa. Blumin Out Theressa ja Goodin The UFO Reportissa rapotoitu maanalainen tukikohta Archuletta Mesa sijaitsee New Mexicon ja Coloradon rajalla. Ajoin vuoren ympäri ja huomasin mystisen ”ranchin” pohjoislaidalla vuoren juurella. ”Redding R Ranch” on oletettavasti buffalon kasvatuspaikka. Kuitenkin ranchin edustalla kahden rakennuksen välissä oli neljä omituista, kahdeksanmetristä puujalkaista vartiotornia, jotka määrittelivät sisemmän maa-alan neljä nurkkaa. Mitään liikettä tai henkilöstöä ei ollut paikalla. Ranch ulottuu kaksi mailia tien vierustaa, siinä on neljä hienoa ja kallista raudasta työstettyä kaariporttia, joihin on työstetty teksti ”Redding R Ranch”, tasaisin välimatkoin aitaa pitkin. Kuitenkin kolme näistä porteista ei johda yhtään mihinkään, ne joko ovat rotkon seinämän laidalla tai tiiviin metsän laidalla, jonne ei mene mitään tietä. Vuonna 1992 haastattelemani tiedustelu-upseeriksi itsensä mieltänyt tri. John Alexander, joka työskenteli PSITECHin johtokunnassa (kaupallinen tiedusteluyritys, joka käyttää fysiikkaa kaukokatseluun), ilmaisi suurta kiinnostusta katsella valokuviani ”ranchista” ja sanoi että ”en ole koskaan kuullutkaan siitä”. Kerroin hänelle että kaukokatselija Sacramentossa, Kaliforniassa jota konsultoin, Nancy Matz, oli havainnut useita tasoja maasta kaivettuja kammioita pöytävuorella, mutta siellä oli ollut vuoren sisässä suuri häiriö, mikä sai aikaan eräiden kammioiden romahtamisen. Tri. Alexander vastasi tähän, ”me räjäytimme ydinpanoksen vuoren sisässä” (henkilökohtainen viesti, 06/16/92), mutta sitten hän lisäsi että ”etsimme sieltä öljyä”. Öljyä löytyy syvältä maankuoresta, ei maan yläpuolella olevasta hiekkakivisestä pöytävuoresta. Näin en päässyt kokonaan Archulettan pöytävuoren mysteerin (Dulce) sisään, mutta siellä tuntuu olevan enemmän kuin mitä pintapuolisesti silmälle näkyy.

Sitten suuntasin New Mexicoon tiedustelemaan Los Alamos National Laboratoriesia (LANL), jossa aseteknologian teoreettista tutkimusta tehdään energiaministeriölle University of Californialla. Yliopisto pyörittää Lawrence Livermore Laboratoriesia Kaliforniassa samoista syistä, joka erikoistuu laser- ja ydinfuusiotutkimukseen.) Jättiläismäinen rehottava kompleksi, joka peittää ison osan Los Alamosin piirikuntaa, Los Alamosin laboratoriot ovat 5 mailia kertaa 13 mailin alueella, ja John Alexanderin mukaan siellä on paljon maanalaisia laitoksia maanpäällisten lisäksi (henkilökohtainen viesti, 06/16/92.) LANL painottaa kovasti ydintutkimusta. Se auttaa selittämään miksi tämä maa ei edisty ydinjätteen turvallisen käsittelyn parissa, sillä vain yksi LANL-rakennus oli omistettu ydinjätteen käsittelyn tutkimukselle, kun taas sadat muut oli omistettu jätteen tuottamiselle. Energiaministeriön ”Ei läpikulkua”-kyltit, joissa lukee vakavista sakoista, ovat kaikkialla LANLissa, kuten on myös säteilyvaroitusmerkit. Joitain tiettyjä kiinnostavia anomalioita näkyi LANLissa. Rakennuksessa T10 on ihmisgeenejä tutkiva Center for Human Genome Studies, sekä(!) HIV (AIDS) tietokanta: kahden varsin omituisen projektin yhdistelmä joka on mukana asetutkimuksessa, eikä niinkään terveysministeriön tutkimuksessa. Ei voi kun muistella kaikkia niitä huhuja siitä miten AIDS on biologinen ase, joka on vapautettu maailmaan. Vieläkin omituisempia rakennuksia on LANLin teoreettisen biologian ja fysiikan tutkimuslaitos. Ehkäpä vähemmän mielenkiintoista mikäli huhut pitävät paikkansa on, että Coronan, New Mexicon lähelle syöksyneen UFOn avaruusolentojen ruumiita tuotiin Los Alamosiin tutkittavaksi. Los Alamosin teoreettisen biologian osasto voi olla kytköksissä NASAn Ames Research Centerin eksobiologian tutkimuksiin, joissa on luotu elävän näköisiä vaihtoehtoisen evoluution malleja, miltä älykäs elämä näyttäisi toisilla planeetoilla (Blum, H., Out There).

Ydinaseiden ja eksoottisen biologian lisäksi LANL tutkii myös suurtehomagneettikenttien sotilaskäyttöä National High Magnetic Field Laboratoryssa (gravitaatio/antigravitaatiotutkimuksen edellytys). Ja armeijan yhteys LANLiin ei ole mitenkään salamyhkäinen. Ilmavoimilla on ATAC teknisen tuen keskus siellä, vartioitu ja miehitetty 7 päivää viikossa.

Toinen anomalia Los Alamosissa on sen keskellä oleva ydinreaktori. Se on ainoa ”reaktori”, jonka ole nkoskaan nähnyt, jossa on työntekijöiden asuintiloja heti reaktorin vieressä, mikä rikkoo periaatetta että pidettäisiin optimiväli henkilöstön ja säteilylähteen välillä.

Los Alamosin ja Lawrence Livermore Laboratoriosin teoreettisen asefysiikan tutkimus kääntyy oikeiksi käyttöön otettaviksi kehittyneiden aseiden malleiksi Sandia National Laboratoriesissa, Albuquerquessa. Joten suuntasin Albuquerqueen, jonka sanotaan olevan mustan budjetin toiminnan keskus. Kaakkoiskulmassa kuntaa on Kirtlandin ilmatukikohta. Kirtland tarjoaa peitetarinan ja asumukset seuraaville: energiaministeriön lounaiselle toimistolle, Sandia National Laboratoriesille (SNL), Defense Nuclear Agencylle, Interservice Nuclear Weapons Schoolille ja energiaministeriön National Atomic Museumille. Energiaministeriön ja SNL:n matala profiili on vähättelyä. He eivät edes listaa itseään Albuquerquen puhelinluettelossa, vaikka muut liittovaltion virastot on listattu pitkästi puhelinluettelossa jopa vähäisempien osastojen työntekijöiden numeroilla.

Menin Kirtlandin ilmatukikohdan kompleksiin sen pääportista, sen jälkeen kun sain kulkuluvan joka annetaan jokaiselle siviilille, joka haluaa vierailla National Atomic Museumissa tai SNL:n Solar Research Power Towerissa. Jos ei saa lupaa päästä eri DOE:n, USAF:n, SNL:n tai DNA:n laitoksiin ja ampumaradoille, tilaisuus tekee varkaan.

Energiaministeriön katolla liehuu kolme lippua, Yhdysvallat, energiaministeriö ja AT&T! Kyllä, AT&T:n vaakaraidat pallologolla heiluu myös, koska AT&T on Sandia National Laboratories, missä suurin osa energiaministeriön touhuista lounaassa tehdään. Vaikka valtio tykkää brassailla sen ydinvoiman turvallisuushistorialla, energiaministeriö ei kykene pitämään edes omaa päämajaansa puhtaana kontaminaatiosta, kuten käy ilmi valokuvatodisteista. Kontaminoitunut tai ei, energiaministeriö on turvattu linnake, jonka tarkastuspisteillä ja henkilöstön tiloihin mentäessä joutuu lukitsemaan oven, antamaan koodin, sitten avaamaan toisen oven mentäessä päärakennukseen.

Koska en voinut mennä päärakennukseen tai SNL:n rakennukseen, matkasin neljännesmailin etäämmäs National Atomic Museum (NAM). Ydinfyysikot ja armeija Los Alamosissa ja Sandian labroissa ovat ylpeitä historiastaan ja ”saavutuksistaan”, joita he esittelevät, joiden oletin olevan salaista (ja voi ehkä edelleenkin olla muualla). Esimerkiksi Yhdysvalloilla on nyt vetypommeja, joiden koko on kutstettu RV-propaanitankin kokoiseksi, joka helposti mahtuisi armeijan duffelikassiin. Tai kuten Abu Nidal tietää, bussiterminaalin varastolokerikkoon. Vieläkin ihmeellisempänä Lawrence Livermore Laboratories jatkuvasti pyörittää disinformaatiokampanjaa, jossa ”me edelleen työskentelemme ydinfuusioreaktion rajaamiseksi”, mikä oli NAMin paljastus että Yhdysvalloilla on ollut vuodesta 1987 asti kontrolloitu ydinfuusio, ja että se pitää itseään käynnissä (!) ja että sitä säilötään supervahvalla magneettikentällä. He käyttävät lasereita räjäyttämään fissiomateriaalia ja tuottamaan fuusiota. Tämä on loppumaton lähde ja varsin kompakti energiamuoto ja voi olla painovoimaa uhmaavan aluksen voimanlähde, jonka näin Area 51:ssä. Toinen NAM-paljastus tähtiaseista oli, että SNL on saavuttanut partikkelikiihdytyskyvykkyyden, joka voi tuottaa 100,000,000,000,000 (100 biljoonan) voltin purkauksen käyttäen yhden tuuman paksuista litiumdiodia.

Tien toisella puolella National Atomic Museumista on Interservice Nuclear Weapons School, jossa asevoimien eri haarat voivat opiskella sitä miten käyttää ydinaseita. Ydinaseiden ei tule olla ymmärretty pelkkinä vetypommeina, vaan avaruusaseina, joissa käytetään ydinfuusiovoimaa voimanlähteenä.

Tämä johtaa meidät seuraavaan suureen kompleksiin Sandia National Laboratoriesilla. SNL ja sen koekäyttöalueet ulottuvat etelään ja itään energiaministeriön päärakennuksesta yli sadan neliömailin verran, ja ne vievät suurimman osan pinta-alasta alueella, jota nimitetään ”Kirtland Air Force Baseksi”. SNL:llä on projektirakennuksia aina puolen mailin välein joka suuntaan horisonttiin. Kyltissä lukeviin aktiviteetteihin kuuluu suurimmaksi osaksi asejärjestelmien tutkimusta ydin-, magneetti-, aurinko-, sähkömagneetti-, laser- ja hiukkassäde-energialla. Solar Power Tower -laboratorio SNL hehkuttaa heliostatia (aurinkovoiman keräin-keskityslaitetta) joka voi polttaa 1 tuuman paksuisen kovaan metallilevyn läpi 26 sekunnissa.

Mutta tähtien välisten aseiden tutkimuksen sovellutuksien helmi oli ”Project ARIES, kehittyneen sähkömagneettisen pulssin (EMP) simulaatioalue”, jossa Edgerton, Germhausen & Greer (EG&G) oli rakentanut kahden korttelin kokoisen laitteen Defense Nuclear Agencylle.

EG&G on hämäräperäinen korporaatio, joka on mukana (Wackenhut Corporationin kanssa) Area 51:n ja S-4:n turvajärjestelyissä (henkilökohtainen viesti EG&G:n ja Wackenhutin turvahenkilöstöltä 03/14/92), mustan budjetin aseoperaatioissa kuten Project ARIES, ja erilaisten ydinlaitosten ylläpidossa Yhdysvaltain hallitukselle (Wildfire, 6:1, Spring, 1992). EMP-ase koostuu 1 1/2 korttelin suuruisesta tynnyrimäisestä putkesta, joka on vaakatasossa asetettu puisen (ei-johtavan) pukin päälle 8 metrin korkeuteen, joka on kytketty kaksikerroksiseen tornirakennukseen, joka puolestaan on kytketty suureen sähkölaitteeseen jonka ulokkeet ja massiiviset kaapelit näyttävät suurelta Van de Graafin generaattorilta. Pitkään huhuttu sähkömagneettinen pulssiase on viimein havaittu! Fuusiovoimalla toimiva ja 100 biljoonan voltin purkauksia tuottava laite kykenee pimentämään jopa eksoottisimman UFO-teknologian. Se on selvästi aivan ylimitoitettu tuhoamaan pelkästään Venäjän ballistiset ohjukset, joita varten riittäisi pelkkä ohjuspuolustusjärjestelmä. Ajellessani ulos aurinkovoimalabrasta, kohtasin kuuluisan Manzano Mountain Weapons Storage -laitoksen, joka on kokonainen vuori täynnä tunneleita erilaisille korkean turvallisuuden esineille kuten ydinaseille, ja Timothy Goodin mukaan siellä on myös talteen noudettuja UFOja (Above Top Secret). Manzanoa ympäröi kolme erillistä piikkilanka-aitaa, joiden välissä on karua maastoa, oletettavasti myös liikesensoreita. Aseistettu henkilökunta kiertää jeepeillä alueen ympäri. Manzanon turvallisuus on niin överiä verrattuna varsin olemattomaan muuhun turvallisuuteen Sandialla. Manzanon pohjoispäässä on pahamaineinen Coyote Canyon -testialue, jossa äärimmäisen salaisia ilmavoimien, DNA:n, DOE:n ja SNL:n tutkimuskokeita tehdään. Sisäänkäynnillä on kyltti, jossa luki Defender Challenge project. Tämä on alue, jossa ilmavoimien henkilöstö on havainnut UFOja vuonna 1979 (Above Top Secret, T. Good). Coyote Canyonia kiikareillani väijyessäni näin omituisen 7 metrin kokoisen metallipallon, joka lepäsi maassa ohuen tinakatoksen alla, neljän paalun tukemana. Sen tarkoitus oli epäselvä. Mitä tutkimusta siellä sitten tehdäänkin, se on tehnyt alueen vedestä juomakelvotonta eikä siinä voi pestä edes käsiä. Kieltokylttien takia en kehdannut mennä alueelle, joten en voi raportoida mitä näissä Sandian paikoissa tapahtuu.

Sandiasta poistuessani suuntasin etelään, Alamogordoon, National Solar Observatoryyn (NSO) Sunspotissa, New Mexicossa. Sacramento Peakin huipulla, 2,8km Alamogordon yläpuolella, on NSO:n toinen matalan profiilin laitos. Sen henkilöstöön kuuluu ilmavoimien tiedeupseereita, jotka monitoroivat Auringon sähkömagneettisen säteilyn tasoja etsiäkseen geofyysisiä ja geomagneettisia häiriöitä, avaruusalusten liikkeitä ja satelliittien kiertoratoja, sekä avaruuslentotoimintaa (NSO pamfletti, 1992). Observatorion sisäänkäynnin luona on pieni kyltti, jossa lukee ”Umbra”, National Security Agencyn korkein turvallisuusluokitus (The Puzzle Palace, J. Bamford). 300 metriä itään NSOsta on Army Sacramento Peak Frequency Surveillance Station, jonka sisäänkäynnillä on useita kieltokylttejä ja uhkailuja seuraamuksista. Tämä asema monitoroi sähkömagneettista kommunikaatiota ja telemetriaa White Sandsin ohjusalueen yllä, Hollomanin ilmatukikohdassa ja NASAn salaisessa Johnson Space City -kompleksissa. Kaukokatselijakonsulttini huomauttivat maanalaisista laitoksista tarkkailuasemalla ja sähkömagneettisesta kenttägeneraattorista, joka voi selittää sen miksi mitään heinäsirkkojen sirinää tai metsän huminaa ei kuulunut lähellä tätä ELMINT (electromagnetic intelligence) laitosta, jota mahdollisesti pyörittää NSA.

Hollomanin ilmatukikohta, White Sandsin ohjusalue ja NASAn Johnson Space City olivat kaikki huippusalaisia ja rajattuja, enkä päässyt niiden lähelle. Seuraava kohteeni oli läntisessä New Mexicossa.

Tutkin National Radio Astronomy Observatorya (NROA), jonka Very Large Array koostuu 27:sta jättiläismäisestä ”vastaanottavasta” satelliittilautasesta, jokainen 25 metriä halkaisijaltaan. Ne on tuettu torneihin, jotka liikkuvat rautatiekiskoja pitkin. Jokainen on korkea kuin kerrostalo. Lautaset kykenevät erilaisiin konfiguraatioihin, ja näin ne suunnattuina käänteisessä T-muodostelmassa, joista kumpikin varsi ulottui yhden mailin, ja pisin varsi osoitti pohjoiseen. Niiden tarkoitus on kerätä ”heikkoja signaaleja taivaallisista lähteistä”. Tämä kerrottiin ulkopuolisille keinona kartoittaa taivasta etsimällä tähtiä ja energisoituneita kaasukenttiä avaruudesta, jotka emittoivat radiotaajuuksista sähkömagneettista säteilyä. Kuitenkin, kuten muidenkin paikkojen kanssa, NROA ei ole tavallinen observatorio. Armeijan rekka oli parkissa vieressä NROA:n merkkeihin puettuna, ja kaksi ambulanssia NROAn merkeillä oli siinä myös. (Paikalla työskentelevät muutamat astronautit ovat ilmeisesti taipuvaisia onnettomuuksiin!) Lisätietoja siitä mitä täällä tapahtuu kertoi NASA Ames Research Centerin edustaja tri. Jill Tarter, jok paljasti (University of Californiassa, Davisissa marraskuun 26. päivänä 1991 pidetyssä esityksessä), että Yhdysvallat ilmoittaisi lokakuun 12. päivä 1992, että sen radioteleskoopit etsivät avaruudesta älykkään elämän merkkejä. Tämä kuuluisi Kolumbuksen Uuden Maailman löytämisen 500-vuotisjuhlallisuuksiin. Hienoa, eikö? Paitsi että tämä on kaikki disinfoa. Oikeasti Yhdysvallat on rahoittanut Search for Extraterrestrial Intelligencea (SETI) jo vuosikaudet (Out There, H. Blum). Voitaisiin spekuloida, että korkea-arvoisen valtion ilmoituksen tarkoitus on Tähtivierailijoiden kommunikaation ”löytämisilmoitus”, ja lopulta avoimesti myöntää että valtio on kontaktissa avaruusolentojen kanssa.

Se mikä ei ole spekulaatiota on todistusaineistoa, mm. fyysistä todistusaineistoa, jota sain haltuuni valtion NROA-lautasista. Niitä käytetään välittämään supertehokkaita signaaleja avaruuteen, erityisesti kohti pohjoishorisonttia. Yksi vihje jonka sain oli illallisella neljän astronautin kanssa Datil-ravintolassa NROAn lähellä. Yksi valitti siitä, että hän yritti saada radioaikaa tutkimuksiinsa. Mutta kun olin NROAlla, kaikki 27 osoittivat poispäin taivaan pääkohdista, ne oli suunnattu kohti pohjoishorisonttia. NROA-valokuva heidän päämajallaan jälleen näytti kaikki 27 lautasta suunnattuina samaan pohjoishoristontin suuntaan. Miksi tämä alue taivaasta, kun lautasten ajasta kilpaillaan niin kovasti? Toinen vihje oli NROAn sijainti San Augustinin tasangoilla, joka on tarkoituksella valittu hiljainen alue sen etäisen sijainnin takia kaukana kaupungeista ja radioasemista ja muusta säteilystä.

Sain fyysisiä todisteita kun poistuin NROAlta. Olin arviolta kaksi mailia satelliittilautasista, sekä FM- että CB-radiot päällä. Kuulin kaikkein intensiivisimmän kirkaisun mitä olen koskaan kuullut radiosta, joka tukki sekä FM- että CB-taajuudet yhtäaikaa ja tuskallisesti. CB-mittarini meni enemmän kuin punaiselle mitä olen koskaan nähnyt sen menevän. Tämä kirkuminen jatkuin usean minuutin ajan. En voinut uskoa korviani. Miten NROA antaisi niin voimakkaiden sähkömagneettisten signaalien esiintymisen, jotka voivat häiritä herkkiä radiolaitteita, jotka kuuntelivat avaruutta? Lopulta kytkin radiot pois päältä kunnes saavuin Pietowniin, 21 mailia luoteeseen. Sitten kytkin molemmat radiot päälle ja jälleen aloin kuulla kuurouttavan kirkunan, joka kesti jälleen pari minuuttia. Sitten jonkin armosta se lakkasi. Sen loppumisen jälkeen molemmat radiot toimivat normaalisti, lähettivät ja vastaanottivat hyvin, enkä ole sen jälkeen kuullut ääntä koskaan. Minulla tuli mieleen, että NROA ei ainoastaan vastaanota signaaleja avaruudesta, vaan lähettää niitä myös! Koska sähkömagneettisten kenttien vahvuus heikkenee algebraalisesti etäisyyden funktiona, NROA-lautasten lähetysteho on äärimmäisen suuri (CB ja FM-taajuuksien voittamiseksi 21 mailin päässä), kun signaalin pitää päästä ulkoavaruuteen. Kenelle valtio lähettää signaaleja? Ja miksi valtio valehtelee SETIstä?

Pietownissa, New Mexicossa, on neljä taloa ja yksi kiinni laudoitettu kauppa, ja valtion pitäisi rakentaa sinne paljon suurempi radioteleskooppikompleksi, Very Large Baseline Array, joka yhdistää radioteleskoopit Hawaiilta Länsi-Virginiaan, Puerto Ricosta New Mexicoon (NROA:n näyttelydata, 1992). Tämä luo ”antennin”, jonka ”lautasen koko” on lähes kahdeksasosan planeetan pinnasta. Very Large Baseline Array piti saada valmiiksi tänä vuonna, mutta en nähnyt mitään radioteleskooppeja. Ainoa rakennus jonka löysin oli suurten putkien (kolme metriä halkaisjaltaan) valmistelua maanalaiseen tunnelityöhön. Niiden tarkoitus on epäselvä, projektia ei selitetä missään kyltissä. Pietownin toiminnasta en voi sanoa mitään. Joten suuntasin länteen viimeiseen kohteeseeni, Kalifornian ilmailualan mustan budjetin Palmdale-Lancasterin alueelle.

60 mailia Los Angelesista pohjoiseen Tehachapi-vuorilla, Edwardsin ilmatukikohdasta itään, sijaitsee Tejon Ranch, joka ulottuu arviolta 600 neliömailin verran. Siellä Northrop Aircraft Corporationilla on salainen lentävien lautasten tehdas, sanoo William Hamilton III hänen kirjassaan Cosmic Top Secret. Bill oli oikeassa. Näin saman intensiivisesti kirkkaan oranssin kultaisena loistavan testialuksen lentävän, jonka olin nähnyt Area 51:n ja S-4:n yllä. Billin ohjeita seuraten jatkoin seitsemän mailia länteen Lancasterista valtatie 138:aa tie 190:lle, sitten kolme mailia pohjoiseen Kernin piirikunnan rajalle. Kiikareiden kanssa kolmen ja viiden välillä aamulla huhtikuun 15. havaitsin neljä ultrakirkasta oranssin kultaista orbia nousevan ja matkaavan puolentoista mailin testikierroksen. Arviolta puolen tunnin välein kukin orbi lähti kiitämään ja muutti suuntaansa. Ensimmäiset kolme nousivat lounaiselta hangaarialueelta Northropin konpleksista. Neljäs nousi koillisen lastausalueelta. Maassa jokainen alus oli aluksi hehkumaton, mutta näytti kuunvalossa kuin parkissa olevalta lentokoneelta, jonka takaosassa on ”hytin ikkunat” valaistu. Aluksen arvioitu leveys oli noin 15 metriä. Sitten se nousi ilmaan, se alkoi hehkua intensiivisesti, kuin koko runko (tai sen ympärillä oleva ionikenttä) emittoisi valoa. Sen intensiteetti kasvoi suhteessa voiman tarpeeseen joka vaadittiin nostamaan se pystysuoraan ylöspäin 60 metriä maasta. Tällä korkeudella ja maksimaalisen kirkkaana alus leijaili, sitten alkoi liukua arviolta 25 km/h nopeudella kaakon suuntaan, pysähtyi, sitten kääntyi ympäri ja paljasti alaosansa, joka emittoi vieläkin kirkkaampaa valoa. Sitten jokainen alus matkasi takaisin tasaisella nopeudella lastausalueell, leijaili, laskeutui pystysuoraan alas maahan. Laskeutuessa jokainen lakkasi emittoimasta kirkasta valoa, poislukien ”hytin ikkunat”. Neljäs alus kaarsi koillisen suuntaan. Nämä kaarrokset olivat lyhyitä ja varovaisia testiajoja, joilla varmistettiin että kone oikeasti lensi, ennen kuin ne lähetettäisiin S-4:n täyden kenttätoimintakuntoisuuden testaamiseksi ja liitettäisiin kasvavaan Yhdysvaltain lautasalusten laivastoon.

Nyt olin saanut loppuun kuuden osavaltion kiertueeni ja nähnyt Tähtien Sota -laitokset ja lentävät lautaset. Mitä se kaikki tarkoittaa?

Uskon, että UFOt, Tähtien Sota -aseet ja amerikkalaiset lautaset liittyvät toisiinsa kuin kolmijalkainen jakkara. Kuten tutkija Leonard Stringfield sanoo Timothy Goodin The UFO Reportissa (1989): ”Tähtien sota, joka mukamas on kehitetty Venäjän vastaiseksi ohjuspuolustusjärjestelmäsksi, on saattanut saada alkunsa ’sotateollisuuden’ UFO-yhteydestä.” Selvästikin kun otetaan huomioon Strategic Defense Initiative Officen dramaattisesti kasvanut rahoitus, (33% kasvu jokaisena viimeisen kolmen vuoden aikana (Missing the Target: SDI in the 1990’s, Union of Concerned Scientists)), vaikka neuvostoliiton ohjusuhka on dramaattisesti pienentynyt vuoden 1989 jälkeen Neuvostoliiton hajottua, Union of Concerned Scientists tuli päätelmään, että ”ei ole syytä niin suurelle SDI-järjestelmälle kuin ehdotettu on, ei kongressilla… eikä Bushin hallinnolla.” Tämä anomalia viittaa lisäksi agendaan, jossa SDI tekisi jotain muuta kuin puolustaisi kansaa ohjuksilta tai kolmannen maailman terroristeilta. Tuo agenda, uskoakseni, on aseellinen ”vastatoimikyvykkyys” Tähtivierailijoita ja heidän UFOjaan vastaan. SDI:n ”vastatoimiin” kuuluu ydinaseet, laser, sähkömagneettinen pulssi ja partikkelisädeaseet.

Dokumenttitodisteet sellaisesta agendasta vaikuttavat olevan tahattomasti NASAn meille antamia, kun Discovery-sukkulan astronautit välittivät Maapallolle videokuvaa UFOista matkaamassa Maapallon ilmakehän ulkopuolella. Yksi UFO yhtäkkiä tekee 90 asteen käännöksen oikeaan ja kiihdyttää pois syväavaruuteen, vain pari sekuntia ennen korkeaenergisen pulssin purkautumista Maapallolta kohti sitä kohtaa, jossa UFO oli ollut ellei se olisi radikaalisti muuttanut kurssiaan. Myös toisia UFOja nähdään ammuttavan sädeaseilla. Tämä videonauha näytettiin NBC:n Hard Copy -ohjelmassa kesäkuun 5. päivä 1992, ja kertojana toimi UFO Magazinen Don Ecker. Tähtien Sodan ase ampumassa UFOa Maapallon ilmakehässä? Se näytti siltä Don Eckerille, ja minun tutkimukseni perusteella myös minulle.

Amerikkalaisten lautasten laivaston kasaaminen Nevadaan liittyy ilmeisesti tavoitteisiin kehittää kyvykkyys taistella Tähtivierailijoiden UFOja vastaan. Uskottava näyttö puhuu sen puolesta, että korkean teknologian aseita haalitaan Tähtien Sodaksi sopivasti nimetyn ohjelman alaisuuteen tasan tarkkaan sodankäynnillisessä tarkoituksessa Tähtivierailijoita vastaan.

Mikä on Varjohallituksen motiivi käydä sotaa avaruusolentoja vastaan? Richard Hoagland, entinen Star & Sky -lehden päätoimittaja ja NASAn Goddard Spaceflight Centerin konsultti selittää. ”Ihmiset ovat kovin naiiveja sen suhteen mitkä voimat yhteiskunnassamme eivät halua tätä tietoa, edes erittäin käyttökelpoisen teknologian muodossa, julkiseksi.” Hän huomauttaa, että on ”toisiinsa kytkeytyviä instituutioita, joiden tehtävä on pitää heidät itsensä bisneksessä. Ja he eivät pidä tätä ET-teknologiaa kevyenä juttuna. Loppujen lopuksi, millä tavalla ihmiset pysyvät vallassa? Koska he itse määrittelevät universumin rajalliseksi, harvinaiseksi ja niukaksi ja sitten laittavat sille hintalapun. Jotkut ihmiset laitetaan johtoon jakamaan leivänmuruina niukkoja asioita; toiset ihmiset ostavat sitä minkä verran markkinoilta irtoaa. Ja sellainen systeemi on erittäin kätevä kontrolloimaan muita ihmisiä.” (Wildfire, 6:1, Spring, 1992).

Onko Varjohallituksen aggressiivinen ja paranoidi SDI-vastatoimi sellainen minkä me haluamme omissa nimissämme tehtävän älykkäille vierailijoille toisilta planeetoilta? Onko se hyvää käyttöä $80 miljardille verorahojamme? SDI Budget, 1993-2005, Union of Concerned Scientists:, op. cit.>. Kuten Edmund Burke sanoi, ”Ainoa mitä tarvitaan pahuuden pysymiseksi on se, että hyvät ihmiset eivät tee mitään.”

Jotain mitä me voimme tehdä paljastaaksemme ja vastustaaksemme tätä pahuutta on vaatia vaaleilla valituilta edustajiltamme, että Musta Budjetti avataan täysin kongressille ja kansan syynättäväksi ja debatoitavaksi. Siihen tulisi kuulua myös tiedustelubudjetit, erityisesti NSA, NRO, CIA ja DIA. Viimeisenä, meidän tulee vaatia, että kongressi puskee läpi lainsäädäntöä, jolla kielletään turmiollinen presidentin salaisten päiväkäskyjen (Executive Orders) käytäntö, täysin vailla tilivelvollisuutta Amerikan kansalaisille, kuten Trumanin salainen päiväkäsky 24. syyskuuta 1947, jolla perustettiin MJ-12 ja piilotettiin todisteet avaruusolentojen yhteydenotoista Amerikan kansalta (T. Good, Above Top Secret).

Homma on nyt meidän käsissäämme.

julkaistu 13. joulukuuta 1992

Tri. Richard Boylan on käyttäytymistieteilijä, emeritus yliopisto-opettaja, kliininen hypnoterapeutti ja Tähtivierailijoiden kohtaamisten tutkija.

 

Artikkelin julkaissut drboylan.com

Eksopolitiikka

Project Beta: Paul Bennewitzin tarina

Kommentoi

Jos on syytä kyseenalaistaa alkuperäisen AQUARIUS/MJ-12 -dokumentin informaation tarkkuutta sekä kaikissa viimeaikaisissa dokumenteissa esitettyjä tietoja MJ-12:sta, tarkoittaako tämä loogisesti sitä, että vuoden 1980 Kirtland/Bennewitz-tapaukset tulisi nähdä kyseenalaisina? Kuka tahansa yksittäinen UFOjen näkijä on aina jonkin verran kyseenalainen, tämän takia me etsimme monia silminnäkijöitä ja muuta tukevaa todistusaineistoa. Jos Richard Doty tai Paul Bennewitz olisivat yksin raportoineet nämä tapaukset, silloin Kirtlandin tapahtumat eivät olisi muuttuneet niin isoksi asiaksi kuin ne nyt ovat. Kuitenkin tuolloin oli useita henkilöitä mukana sekä dokumentteja edeltävissä tapahtumissa että valmistelemassa itse dokumentteja. Lyhyt tiivistelmä tapauksesta kuuluu seuraavasti:

Alkuvuonna 1980 Paul Bennewitz tarkkailee ja filmaa kappaleita, jotka hän on havainnut maassa ja ilmassa Kirtlandin ilmatukikohdassa sekä Manzanon koealueella. On raportoitu, että hänen vaimonsa oli myös mukana näkemässä omin silmin ensimmäiset laskeutumiset, jotka Paul näki ja kuvasi Coyote Canyonin alueella. Tämän jälkeen Paul otti yhteyttä Earnest Edwardsiin Kirtlandin turvallisuuspoliisissa, joka seuraavan muutaman kuukauden ajan huolestui ja pyysi Manzanon asevaraston alueen vartijoita raportoimaan hänelle kaikista ilmassa näkyvien valojen epätavallisista havainnoista. Elokuussa 1980 kolme vartijaa raportoivat havainneensa ilmavaloja, jotka laskeutuivat Sandian sotilasalueelle. Tämä on ensimmäinen havainto, joka on kuvattu Richard Dotyn allekirjoittamassa valituslomakkeessa. Edwards raportoi havainnon Dotylle tietämättä siitä, että Doty oli jo kuullut siitä Russ Curtisilta (Sandian turvallisuuspäällikkö), että Sandian vartija havaitsi levynmuotoisen kappaleen erään rakennuksen lähellä minuutteja sen jälkeen kun kolme Manzanon vartijaa tekivät havainnon. Doty otti nämä raportit ja useita muita hänen valituslomakkeeseensa ja lähetti raportin AFOSIn päämajaan Washingtoniin.

Tästä eteenpäin monia muita henkilöitä tulee mukaan. Bennewitz kutsuttiin tapaamiseen Kirtlandin ilmatukikohtaan, jossa useat korkea-arvoiset ilmavoimien upseerit ja Sandian viranomaiset olivat paikalla. Heihin kuului mm. prikaatinkenraali. Earnest Edwards on varmentanut, että kolme vartijaa hänen komennossaan ovat raportoineet kuvatun tapauksen, ja että tapaaminen pidettiin. Bennewitz varmensi, että Doty ja Jerry Miller tulivat hänen kotiinsa katselemaan materiaaleja, ja että tämän saattoi varmentaa myös Thomas A. Csehin allekirjoittamalla dokumentilla, joka on tukikohdan tutkimusosaston johtaja. Lopuksi mainittakoon, että on olemassa kokonainen dokumenttipino, jonka AFOSIn päämaja on julkaissut ilmavoimien peiteidentiteetillä, joka kuvaa näitä tapahtumia.

Fenwick: ”Miten vanha John [Lear] muuten on?”

Mickus: ”Hän on about sinun ikäisesi, viisissäkymmenissä. Hän puhuu SDI:sta aseena EBEjä vastaan.””

Fenwick: ”Joo, tottakai se on. Se on hyvin tiedossa eräiden ufologien piirissä.”

Mickus: ”Voisitko sitten kertoa lisää?”

Fenwick: ”Okei. Osa teknologianvaihdantaa, joka alkoi vuonna 1975, oli [että] SDI annettiin amerikkalaisille.”

Mickus: ”Mikä… laserit, partikkelisäteet?”

Fenwick: ”Niin, kaikenlaista sellaista. Pieni määrä annettiin mentaalisesti… 1930-luvulla Bertrand Russelille ja Albert Einsteinille, liittyen stealth-teknologiaan. Joka kulminoitui ’Philadelphia-kokeeseen’. Se oli stealth-teknologiaa, mutta alus… [oli] näkymätön tutkassa, ei näkymättömyys… näkymätön tutkassa. Ja sitä jatkettiin. Ja sitten sopimuksella, heille annettiin lisäinformaatiota vuonna 1975 siitä miten todella asentaa stealth-teknologia, ja lisäksi ’Tähtien Sota’-järjestelmä. Oletettavasti ’hyvät tyypit’ ovat saapumassa planeetalle, ja ’Harmaat’ haluavat ajaa ne pois käyttäen Tähtien Sota -teknologiaa. Tähtien Sota ei ole Neukut vs. Jenkit. Se on Harmaat vs. Pohjoismaiset eli pitkät jätkät. Siinä kaikki. Se on peiteoperaatio. Tämä yksi niistä jutuista mistä John Lear puhui, ja Linda Howe… sekä eräs kaveri Arizonassa jolla on tiedelaboratorio Kirtlandin ilmatukikohdan vieressä.”

Mickus: ”Tiedätkö labran nimen?”

Fenwick: ”Kyllä, ’thunder’. Tri. Paul Bennewitz, joka on sähköinsinööri. Hän oli mukana Kirtlandin havainnoissa ja niin edelleen. Hän mainitsi tuon ’varastetun telexin’, ottaneensa valokuvia UFOista ja niin edelleen… filmin, hän filmaa niitä.”

Mickus: ”Tämä on se telex jonka Moore oli myöhemmin esittänyt?”

Fenwick: ”Kyllä. Hän kirjoitti sen talteen…..”

PROJECT BETA

Kirjoittanut tri. Paul bennewitz

Seuraavassa on keskeisiä merkkipaaluja, joita on havaittu tai saavutettu jatkuvan avaruusolentojen intervention tutkimuksessa. Tutkimus rajoittuu New Mexicoon.

1) Kaksi vuotta jatkuvasti tallennettua sähköistä valvontaa & tarkkailua D.F.:llä 24 tuntia päivässä, sekä 6000 jalkaa filminauhaa, avaruusolentojen aluksista.

2) Avaruusolentojen kommunikaation ja videokanavien sekä löytäminen että purkaminen.

3) Jatkuva videovastaanotto avaruusolentojen aluksesta ja maanalaisista tukikohdista ruudulle; tyypillisiä avaruusolentoja, humanoideja ja joskus homo sapiensilta näyttäviä.

4) Tapauskuvaus kohtaamisen uhrista New Mexicossa, mikä johti kommunikaatioyhteyteen ja havaintoon siitä, että ilmeisesti kaikki avaruusolentoja kohdanneet uhrit ovat tahallaan implantoitu, ja heillä on tästä merkkinä ilmiselviä naarmuja. Uhrit on aivokuvattu. Viisi muuta tapausta on varmistettu.

5) Saatu suora kommunikaatioyhteys avaruusolentoon käyttämällä tietokonetta, ja heksadesimaalikoodikommunikaation muoto ilmeisesti saatiin luoduksi. Avaruusolentojen kommunikaatioyhteydellä saatiin selville maanalaisen tukikohdan todellinen sijainti.

7) Tätä seuranneet ilma- ja maavalokuvat paljastivat laskeutumispylonit, alukset maanpinnalla, sisäänkäynnit, sädeaseet ja laukaisualustat, jossa avaruusolennot maanpinnalla tukivat aluksia sähköstaattisesti; ne latasivat sädeaseita myös ilmeisesti sähköstaattisesti.

8) Ristikorrelaatio ja triangulaatiosovitus jne. virallisiin NASAn korkean resoluution cir- (color IR, väri-infrapuna) filmeihin vahvisti tukikohdan sijainnin, ja se johti amerikkalaisten sotilastoiminnan mukanaolon paljastumiseen, mistä saatiin selville tarkat koordinaatit ja amerikkalaistukikohdan pohjapiirros.

9) Aiempi avaruusolentojen kommunikaatio on viitannut armeijan mukanaoloon ja siihen seikkaan, että USA:n ilmavoimilla oli alus, mutta johtuen avaruusolentojen psykologian tutkimuksista tämä sivuutettiin tuolloin.

10) Tämän seurauksena avaruusolennot kommunikoivat seuraavan varmennuksen cir-kuviin, että oli olemassa alus; itse asiassa enemmän kuin yksi — että kaksi oli haaksirikkoutunut ja jätetty sikseen ja yhtä oltiin rakentamassa — tämä alus toimi atomivoimalla ja se lentää.

11) Saatiin tietää, että kaksi naista ja poika Teksasin Austinin lähellä altistuivat vakavalle säteilylle lähietäisyydeltä ja aluksen nähtiin liikkuvan länteen helikoptereissa. Tämän lisäksi asiaan liittyy kuluja.

12) Tutkimuksen aikana kuvatun liikkuvan kuvan tarkastelu paljasti, että amerikkalaisalus tai siltä näyttävä lensi avaruusolentojen mukana. Nämä sopivat cir-filmiin, jossa voidaan nähdä kaksi maanpinnalla, sekä myöhemmissä maanpinnalla otetuissa valokuvissa sen jälkeen kun tukikohta oli hylätty.

Tietokonekommunikaatio ja jatkuva kanssakäyminen avaruusolentojen kanssa tällä tavoin ilman suoraa kohtaamista on antanut kohtuullisen selvän kuvan avaruusolentojen psykologiasta, niiden logiikasta ja loogisista metodeista sekä niiden pääasiallisesta aikeesta.

On tärkeää huomata heti kättelyssä petkuttaminen, eikä niillä ole mitään aikeita solmia rauhaa. Ne järjestivät sopimuksen.

Oikeasti ne tuppaavat valehtelemaan, kuitenkin niiden muisti valheille ei ole pitkä ja suora tietokoneanalyysivertailu paljastaa tämän faktan. Siksi paljon valoa paistaa risukasaan ja tästä saadaan selville totuus. Tämän raportin aikeena ei ole kritisoida tai osoitella sormilla. Selvästikin avaruusolennot toimivat meidän logiikallamme eikä avaruusolentojen, ja niin tekemällä he ovat ilmeisesti viattomasti kävelleet ansaan. Avaruusolennot ovat kertoneet, että ’Harmaat’, sopimuksellaan USA:n valtion kanssa, olivat edelleen järkyttyneitä heidän ensimmäisen kahdeksan kanssaolentonsa kiinniotosta ja tämän jälkeisestä kuolemasta.

Toinen ryhmä, joka kutsuu itseään tietokoneen kielellä ’oransseiksi’ — Archeleta-vuorella — suoraan länteen amerikkalaistukikohdan eteläpäädystä ja lähellä niinkutsutun ’timantin’ luoteispäätyä, joka on päälaskeutumisalue, mahdollisesti siksi koska se näyttää siltä kaukaa katsottuna. Archeletan vuorenhuippualueella kaakossa ei ole nimeä; kutsun sitä etelähuipuksi. Tukikohta ulottuu tästä huipusta pohjoiseen kallioseinämän reunalle suuren metalliseoskupolin ohi, joka on 38 jalkaa läpimitaltaan, jossa on 20 jalan aukko sen huipulla.

Perustuen ilmavalokuviin, joiden aikana avaruusolento saatiin kuvattua laukaisutoimissa, arvailisin että kyseessä on maanalainen laukaisulaitos. NASAn cir-filmissä näkyy kupoli, rampilla. Tämä on saman kokoinen kuin minun ’79 Lincoln-autoni.

Pyörillä kulkevat kulkupelit sekä moottorikelkoilta näyttävät koneet voidaan nähdä cir-kuvissa, autoja ja kuorma-autoja, rekkoja ja jeeppejä. En usko, että avaruusolennoilla on pyörillä kulkevia laitteita — ihmisillä on.

Useita tiebarrikaadeja on pohjoiseen päin ulottuvalla tiellä. Nämä ovat paikkoja, jotka on merkitty 26 jalan mittaisilla X:llä (X tarkoittaa joko X:ää, Q:ta tai Z:aa) ja siellä on huoltolaitoksia, tankkeja jne. Lisäksi näkyy ilmeinen perusta helikopterin laskeutumisalustalle, ihmisasutusta ja musta limusiini, jonk jäljet johtavat länsitielle. Jos minun tulisi arvata, arvioisin että mustat limusiinit ovat CIA:n. Tämä on vain muutama niistä asioista, joita löytyi syyskuun 8. päivänä 1978, ja ne on tässä mukana vain informatiivisuuden takia. Avaruusolentojen tukikohta kokonaisuudessaan sisältää useita kulttuureita (kaikki ’ykseyden’ alaisuudessa) ja se on arviolta 3km leveä ja 8km pitkä. Se sijaitsee keskellä ei mitään Jicarillan intiaanireservaatissa New Mexicon Dulcesta länteen.

Perustuen aluksien lukumäärään tällä alueella, avaruusolentojen kokonaispopulaatioksi arvioidaan ainakin 2000 ja todennäköisesti enemmän. Lisää on tulossa. Raportti siitä miten alkuvaiheen kontakti saatiin. Avaruusolennot kertoivat asiansa, ja ei ole varmaa pitääkö se täysin paikkansa.

Tietokonekommunikaatio mahdollistaa jatkuvan kirjanpidon siitä mitä on sanottu, sekä niistä olosuhteista mitkä ’soittavat avaruusolentojen kelloja’. Tämä on arvokasta dataa.

BETA-RAPORTTI

1) Kaikkein tärkeimpänä, avaruusolennot eivät salli kenenkään abduktoidun päästä menemään ilman implanttia. Implantin asettamisen jälkeen tieto siitä pyyhitään. Kaikki indikaattorit viittaavat siihen, että kommunikointi avaruusolennoille ei voi tapahtua ilman implanttia (poikkeuksena binäärin ja tietokoneen käyttö). Tämä viittaa mahdolliseen välittömään uhkaan tai vaaraan kaikille.

Syyt implantille ovat sekä kieli että kommikaatio ajatuksen avulla (ilmeisesti telepatiaa käyttämällä ei ole kielimuuria) sekä avaruusolennot täydellinen ja absoluuttinen kontrolli ihmisestä ohjelmoimalla säteen avulla tai suoralla kontaktilla.

Olen testannut tätä ja havainnut, että tämän ohjelmoinnin aikana henkilö on täysin avaruusolento. Jos tämä on koskaan tapahtunut armeijalle… minun ei tarvitse syventyä mahdollisiin seuraamuksiin. Uhrin ’kytkintä’ voidaan kääntää koska hyvänsä ja samaan aikaan he ovat ’käveleviä kameroita ja mikrofoneja’ jos avaruusolennot haluavat kuunnella uhria jollain heidän säteistään. USA:ssa ei ole mitään salaista aluetta tällaisissa olosuhteissa. Ne voidaan löytää ja niitä voidaan katsella röntgensäteellä.

2) Kaikki avaruusolennot — ihmismäiset tai humanoidit — täytyy olla implantoitu. Ilman niitä kommunikaatio ei ole mahdollista. Voitaisiin sanoa, että jos henkilö sanoo, että hänellä on ajatuksen avulla kommunikaatiota avaruusolennoille, hän mahdollisesti on saanut implantin. Hän voi myös väittää olevansa erittäin psyykkinen ja kyetä todistamaan tämän. Linkki-implantilla henkilö saa tietoa ilman, että hän on tietoinen sen alkuperästä.

3) Avaruusolento, joko kehittymällä tai sen takia että humanoidi on tuotettu, on taipuvainen huonoon logiikkaan (huonoon Maapallon logiikan mukaisiin standardeihin), joten he eivät ole erehtymättömiä.

Itse asiassa, ne vaikuttavat olevan herkempiä ja heikempiä kuin normaali homo sapien. Avaruusolennolle mieli on tärkein, ja siinä on suuri heikkous mistä puhutaan myöhemmin.

4) Niihin ei pidä luottaman.

5) Nämä avaruusolennot, josta nyt puhutaan, tappavat sädeaseilla. Ihmiselle siitä on seurausta 3 cm – 4 cm purppuran värinen reikä. Seuraamukset karjalle ovat samat, purppura reikä jonka ulkopuolella on palaneita reikiä.

6) Karjan silpomiset — ilmeisesti humanoidit syövät ravintoa, joka on tehty ihmisen tai karjan materiaalista tai molemmista, ja se tuotetaan käyttämällä kohdattujen naisuhrien munasoluja. Avaruusolennot kutsuvat syntyneitä sikiöitä elimiksi. Kasvuaika on arviolta yksi vuosi.

Avaruusolennot poimivat ja ’leikkaavat’ (niinkuin he sitä nimittävät) monia ihmisiä joka ilta. Jokainen implantoitu henkilö on ilmeisesti valmis heidän ’kytkimensä’ vääntämiseen. Se ovatko kaikki implantit täysin toimivia, sitä en voi ennustaa, mutta varovainen arvio on, että ainakin 300 tuhatta ihmistä on saanut implantin USA:ssa ja ainakin 2 miljoonaa ympäri maailman.

Aseet ja luontaiset heikkoudet

Aseistus on yksi keskeisistä asioista avaruusolentojen nykytilassa jota vastaan meillä ei ole tehokasta hyökkäystä. Helposti sitä tarkastelee heti kättelyssä (minä tein niin) heidän koneitaan ja sanoo, että ei ole mitään puolustusta tai hyökkäävää. Sitä on niin hämmentynyt nopeudesta, näkymättömyyden kyvystä ja ’verhoutumisesta’, sekä heidän salaisista kyvyistään joista tässä ei puhuta. Erityisesti sädeaseet ovat itsessään suora uhka.

Tarkastellaampa sitä mikä tämä ase on. Se on sähköstaattinen ase, joka tuottaa jännitettä plasmalla — sekä sisäinen tallennusväline — ja joka käy pulssivoimalla. Säde, joka on täysin tehokas ilmakehässä, voidaan kuormittaa vedyllä tai hapella. Maksimikantama tuntuu olevan noin 2 kilometria jos on kuiva sää. Se kykenee rajattuun määrään täyden latingin purkauksia — toistuvasti, joten sitä pitää ladata aina uudelleen. Jos sataa, ase muuttuu tehottomaksi ja lataus purkautuu.

Alusten aseet

Levyissä ja lautasissa asekeskuksen maksimikantama on 200 metriä, jossa kohtaa se saa aikaan maaperän myllääntymistä. Kun se ammutaan, se ampuu sekä eteen että taakse lennon aikana.

Käsiaseet

Arvio, joka perustuu näköhavaintoon vahingosta: käsiaseet ovat kuolettavia lähietäisyydellä. Yhden metrin päässä arviolta yli 1600 Fahrenheitin lämpötila; se voi höyrystää metallia.

Lentokoneen haavoittuvaisuus

KAIKKI MEIDÄN KONEEMME VOIDAAN AMPUA ALAS

Ebow-aalto tai ruutu tai molemmat tuovat lentokoneen alas. Sama taktiikka toimii myös avaruusolentojen alukseen, ne ovat suhteellisen heikkoja. Ne voidaan tiputtaa salamalla tai millä tahansa metodilla joka vaikuttaa niiden työntövoimajärjestelmään.

Avaruusolentojen komentojärjestelmä

Johtuen avaruusolentojen käyttämästä logiikasta, keskeisiä päätöksiä ei voida tehdä ilman korkeampaa hyväksyntää. Kaikki ovat alaisia, ja kuitenkin vaikuttaa siltä että edes tämä ei ole viimeinen auktoriteetti. Viiveet ovat pitkiä. Miten pitkiä viiveitä esiintyy taisteluolosuhteissa, se on epävarmaa.

Johtuen tästä kontrollista, ’Harmaiden’ tekemät yksilölliset päätökset ovat rajoittuneet. Jos ’suunnitelma’ menee vähänkään ohi tasapainon tai kontekstin, he menevät sekaisin. Tämä vastassaan mahdollisesti heidän luomansa humanoidit ovat ensimmäisiä jotka murtuvat ja lähtevät pakoon.

Psykologiset tekijät

Psykologisesti tällä hetkellä niiden moraali on maassa. Riveissä on selvää kapinointia — jopa humanoidien keskuudessa. Kommunikaatio voi pahentaa ongelmaa johtuen niiden omasta sisäisestä mielen haavoittuvaisuudesta, ja siinä on niiden pääasiallinen heikkous. Faktioiden välinen tai yksilöllinen ’luottamus’ tuntuu puuttuvan, joten keskinäinen epäily on yleistä. Ne ovat erittäin erillään tasoilla, ’alataso’ ei kehtaa ryhtyä konfliktiin ylemmän tason kanssa, tai se voi tarkoittaa kuolemaa. Kuolma humanoidille voi tarkoittaa joko fyysistä kuolemaa tai ohjelmoinnin purkua. Tästä johtuen ne pelkäävät myös kuolemaa. Se on psykologinen etu meille.

Työntövoimasta ja lisää heikkouksia

Suurin osa aluksista toimii varauksella. Tuo lähde kuluu loppuun ja se pitää ladata. Alukset voivat ladata toisiaan, mutta ainoastaan varauksen tasapainoon asti. Tämä tehdään antenninkaltaisilla ulokkeilla ja varaus jaetaan meidän varhaisten konservaatiolakien mukaan. He voivat ladata sähkölinjoista, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Ilman omaa tukikohtaa ja latauskykyä, arvioidaan että kaikki alukset tulisivat alas kuudesta kuukaudesta vuoteen, ellei tukialus kulketa niitä pois, joka kykenee avaruusmatkailuun. Levyt ja lautaset yleisesti eivät voi lentää avaruudessa johtuen niiden lentotavasta. Niiden voimavirta kestää kauemmin kuin niiden sisällä olevat matkustajat.

Vesivarannoista riippuvat tukikohdat

Mt. Archeletan tapauksessa he ovat riippuvaisia Navajo-joesta vedensaannissa, ja vesi heille tarkoittaa puhtaasti elämää. Ilman vettä ei ole sähköä, ilman sähköä ei ole happea tai vetyä jota heidän aluksensa käyttävät. Vesi myös ylläpitää kehon elimiä ja on tarpeen ruoan kehittämiseksi karjan ja ihmisten osista.

Suunnitelma heidän vesivarantojensa tuhoamiseksi ja sen tulokset

Yläjuoksulla on pato ja vedenottopaikka, joka voidaan täysin laittaa poikki ja vesi voidaan juoksuttaa Chamaan, New Mexicoon. Jos tämä tapahtuisi, ainakin kolme heidän sisäisistä tukikohdistaan menisi matalaksi. He mahdollisesti voisivat käyttää atomivoimaa välillä, mutta tämä olisi ongelmallista ilman jäähdytysvettä. Kun tukikohtia painostetaan laaja-alaisesti, kaikki levyt ja lautaset nousevat ilmaan.

Vastasädeaseen kehittäminen

Thunder Scientific Company Albuquerquessa, joka on eräs yrityksistäni, on kehittänyt sädeaseiden prototyyppia. Tähän päivään mennessä tehdyt testit kertovat, että ne toimivat varsin hyvin. Ase penetroi sekä heidän suojansa että maaperän. Levy, kun se on etäisyydellä, alkaa purkaa varaustaan. Tämän korjaamiseksi he joutuvat käyttämään lisävirtaa. Metalliseos. He eivät voi suojata itseään siltä millään tavalla. Lopuksi, johtuen aivoimplanteista, heidän aseensa käyvät heihin itseensä mentaalisesti; heidän päätöksentekokykynsä heikkenee ja se johtaa melkein välittömään hämmennykseen, erityisesti humanoideilla. Minun aseeni kantomatka ylittää heidän nykyiset aseensa.

Logistiset suunnitelmat

Alkuvaiheen logistiikka kertoo, että suunnitelma tulee toteuttaa seuraavasti:

Tämä suunnitelma ei pidä sisällään kaikkia vaatimuksia ja turvavalmisteluja, joita maavoimat tekisivät; kuitenkin jos ilmavoimien tiedustelu haluaa tämän raportin lähestymistapaa käyttää, jokainen merkittävä vaatimus käsitellään erikseen.

Hyökkäys tulee suunnata melkein täysin maaperään, sillä aluksien käynnistysongelmat tulevat vastaan. Kaikki sähköiset laitteet tulee ’kovettaa’ tietyillä tekniikoilla ennen toteuttamista. Tämän informaatio on varmistettu salakuuntelemalla heidän kommunikaatiokanaviaan, mitä heikkouksiin tulee.

OHJELMA TOTEUTETTAISIIN VAIHEITTAIN:

(I) Ensimmäinen vaihe — suunnittelu ja logistiikka — sisältäisi jatkuvaa lopullisen asetyypin toteuttamista ja testaamista esituotantovaiheessa. Ainakin 50 asetta tulisi suunnitella tuotettavaksi. Lisäyksiköitä tulisi olla varalle. Esituotantovaiheeseen pääsy kestäisi arviolta vuoden. Thunderin tiimi tulisi järjestäytymään ja toteuttamaan tämän. Ydintyön tulisi tekemään sivuliike Bennewitz Labs.

HYÖKKÄYS TOTEUTETTAISIIN VAIHEISSA:

1) Ensimmäinen proseduuri olisi sulkea padon portit Navajo-joen yläpuolelta. Tämä pato pidettäisiin suljettuna koko ajan. Eräässä luolastossa on sisällä pieni pato veden säilyttämistä varten. Sen kapasiteetti on pieni. Alajuoksulle mentäessä löytyy purkupaikka, joka tulisi olla suljettu, mikä saa aikaan sen että jätevesi täyttää luolastot. Vesi vakuumipumpataan sähköstaattisin keinoin joesta. Lyhyellä etäisyydellä ase vie pois tämän kyvykkyyden.

2) Kun vettä ei ole ollut vähintään neljään viikkoon, olosuhteet ovat romahtaneet. Psykologinen shokki on äärimmäisen tehokas avaruusolentoihin: tästä voidaan hyötyä nopealla toiminnalla tai suunnitelmallisella poikkeamisella normista. Ainakin kolme tukikohtaa tulee menemään matalaksi.

3) Jos he toimivat normaalin kuvion mukaisesti paineen alaisena, he laukaisevat suurimman osan, tai kaikki, aluksensa.

4) Ennen veden poikki laittamista tulisi viedä aseita strategisiin sijainteihin ja aktivoida ne tietyllä ennaltamääritellyllä tavalla, mikä riippuu loppuaseen sijaintipaikasta.

5) Tämä syö välittömästi tehoa ilmassa olevilta avaruusolennoilta.

6) Johtuen näiden avaruusolentojen sisäisistä psykologisista tekijöistä, paljon voidaan tehdä keskellä päivää ilman, että tarvitsee tehdä harhauttavia hyökkäyksiä. Useimmissa olosuhteissa ne yrittävät ahdistella mutta eivät hyökkää avoimesti.

7) ennen operaatiota avoin tietokonelinkki tulee olemaan toiminnassa jatkuvaa psykologista kuulustelua varten.

8) Jossain kohtaa, riippuen taistelutilanteesta, puolustusvoimien liikekannallepano alkaaa. Tämä liikekannallepano tulisi tapahtua lähes välittömästi tietyissä erikoisolosuhteissa, joista voidaan neuvotella.

9) Asejärjestelmät tulisi pitää virroissa. Tällä tavalla levyt pidetään ilmassa. Ne eivät voi laskeutua väliaikana jolloin systeemi on toiminnassa.

10) Kun asetta käytetään tietyllä moodilla, maassa olevien aseiden ja ilmassa olevien levyjen varauksen purkamisen lisäksi mielen sekaannus ja häiriötila kasvaa tukikohdassa ja maan alla olevissa. Neljän tai viiden viikon jälkeen kaikki heidän aseensa ovat täysin purkautuneet varauksesta ja virta on poikki tukikohdista. Suurin osa henkilökunnasta tulisi olla täysin toimintakyvytöntä. Ruoantuotannon tuottaminen on lakannut ja kriittiset prosessit on pilalla. Kaikki sikiöt tulisi olla kuolleet ja kaikki happi ja vety loppu.

11) Perustuen kerättyyn dataan prototyyppiaseista täyden voiman aseilla ei pitäisi olla mitään ongelmaa pitää levyjä etäällä. Monissa tapauksissa jotkut hajoavat ensimmäisen 48 tunnin sisällä ilman suoraa iskua.

12) Tässä kohtaa standardiaseteknologia ja logistiikka otetaan käyttöön sen verran kuin siihen suuntaan halutaan aiheuttaa vahinkoa.

13) Kommunikaatiota voidaan käyttää läpi konfliktin määrittämään status ja loppua kohden pyrkiä saamaan ne antautumaan. Jos vastausta ei synny, voidaan paikka eristää ja odottaa.

Tiivistelmä

On tärkeää huomata, että alkuvaiheen toteutus tietokonekommunikaatiosta ei ollut tarkoitus olla avaruusolennoille puhumista varten ’huvin vuoksi’, vaan se oli tarkoitus olla työkalu tutkia, syvällisesti, avaruusolentoja pitkällä tähtäimellä ilman tarvetta fyysiselle kohtaamiselle, ja määrittää mahdolliset heikkoudet ja vahvuudet.

Aseteoria ja -prototyypit rakennettiin hyödyntämään ja testaamaan kahta keskeistä heikkoutta, jotka löydettiin. Tämä talon sisäisesti rahoitettu ohjelma on ollut kallis, yli $200,000; kansakuntamme puolesta ja edustavimmalla tavalla toteutettu kuin vain inhimillisesti mahdollista.

(1) Pääheikkous, joka havaittiin, oli tasan tarkkaan se minkä avaruusolennot olettivat olevan heidän keskeisin vahvuutensa — mielen manipulointi ja kontrolli.

(2) Vaikka heidän aluksensa vaikuttavat varsin hienoilta, niissä on myös heikkouksia, yksinkertaisesti johtuen lentämisen menetelmästä ja ainutlaatuisesta tavasta.

Tämän raportin tarkoitus ei ole vihjata, että yleinen ongelma ratkeaa näiden tukikohtien haltuunotolla. Selvästikään se ei ratkea, mutta se on hyvä alku, joka perustuu ennustettuun onnistumisprosenttiin. Sen tarkoitus ei ole vihjata, että tämä tietty avaruusolentojen rotu ja heidän humanoihityöntekijänsä eivät taistelisi; ne voivat taistella, mutta niiden taipumus on yleensä päinvastainen. Tämä oletus on keskeinen. Ilman sitä niiden tehtävä on pahasti ongelmissa. On huomattava, että nämä eivät ole ainoastaan tukikohtia Maassa, on myös muita. Tyypillisten loogisten tietojen tukema konservatiivinen arvio on, että ei ole epärealistista sanoa, että ekosfäärissämme ja sitä ympäröivässä avaruudessa on yli 50 tuhatta avaruusolentoa. Jotkut meistä tulevat menettämään henkensä. Tämä on selvää. Lopullisen menestyksen avain on, että avaruusolennot kunnioittavat voimaa.

Niiden kanssa tehokkaine keino on periksiantamattomasti jatkaa niiden puolustuksen näykkimistä ilman antautumista. Kun tukikohdat on kaikki menetetty, jotka on kestänyt vuosia rakentaa, uskotaan, että niiden tehtävä tulee suuresti heikkenemään ja hidastumaan.

Me viattomaan ihmistapaamme neuvottelimme ensikertaa kompromissin — me otimme liian vähän ilman suuria suojia ja annoimme liian paljon. Me emme saa tämän antaa tapahtua uudestaan.

          TRI. PAUL BENNEWITZ