Avainsana-arkisto: Kit Green

Eksopolitiikka

NSA:n Cash-Landrum UFO-asiakirja

Kommentoi

Yhdysvaltain hallituksen UFO-asiakirjat ovat harvinaisia vuoden 1969 jälkeisistä tapahtumista. CIA:n ylläpitämästä tiedostokokoelmasta löydettiin äskettäin yksi, muistiinpanot Cash-Landrumin ufotutkimuksesta, josta keskusteltiin salaisessa kaukokatseluvakoiluohjelmassa.

Ennen asiakirjan tutkimista tutustutaan siihen osallistuneisiin henkilöihin ja virastoihin. Vuonna 2014 ilmestyneen The Invisible College -teoksen esipuheessa Jacques Vallee puhui ryhmästä, joka muodostettiin sivutuotteena hänen ja tohtori J. Allen Hynekin UFO-tutkimuksista 1960-luvun alussa:

”…pieni joukko omistautuneita tutkijoita… alkoi vaihtaa tietoja ja analyysejä säännöllisesti….. Tohtori Hynek kutsui tätä epävirallista verkostoa ”Näkymättömäksi kollegioksi”… Myöhempinä vuosina tämän ryhmän aloittama liike integroitui laajempaan, monikansalliseen vapaaehtoiseen tutkimustyöhön, johon liittyi monia yksilöitä… esiin nostamamme kysymykset ovat pysyneet ajankohtaisina: Mikä on tunnistamattomien ilmailmiöiden luonne?”.

Tiedusteluyhteisö

Syyskuussa 1972 Jacques Vallee työskenteli tietokonetutkijana Stanfordin tutkimuslaitoksessa Kaliforniassa. Hänen päiväkirjoissaan (Forbidden Science Vol. II) kerrotaan, kuinka Vallee tapasi tohtori Harold ”Hal” E. Puthoffin, joka myös työskenteli SRI:ssä, ja ”kutsui minut vierailemaan laboratorioonsa. Hän kertoi minulle paranormaaleista kokeista, joita hän oli aloittamassa hallituksen sponsoroimana…”. Puthoff oli teoreettinen fyysikko, jonka taustaan kuului muun muassa insinöörityötä ja kolme vuotta aktiivipalvelusta merivoimien tiedustelu-upseerina NSA:ssa. Hän ja Russell Targ olivat kehittämässä projektia, jonka tarkoituksena oli käyttää selvänäkijöitä tiedustelutiedon keräämiseen, jota myöhemmin kutsuttiin ”etänäkökulmaksi”.

Seuraavana päivänä ”SRI:ssä lounaalla sain selville, että sekä Ingo [Swann] että Hal olivat erittäin kiinnostuneita UFOista ja aiheeseen liittyvästä salailusta.” Marraskuussa Puthoff esitteli Valleen testaamalleen meediolle, Uri Gellerille. Vallee kannatti parapsykologista tutkimusta, mutta ei vakuuttunut, kun ”Uri kertoi minulle, ettei hänellä itsellään ollut voimia, kaikki tuli lautasilta”.

SRI: Puthoff ja Geller esiintyvät tämän videoleikkeen ensiminuutilla.

Puthoff jatkoi Valleen esittelemistä hallituskontakteille. Lokakuussa Vallee tapasi Howell McConnellin, jolla oli samankaltaisia kiinnostuksen kohteita (psyykkiset ilmiöt, mystiikka, UFOt) ja joka valvoi SRI:n meedioprojektia NSA:n puolesta. McConnell kertoi Valleelle NSA:n skeptisestä suhtautumisesta. ”Työskentelen joukolle byrokraatteja… Mutta meidän kaltaisemme virasto ei voi ottaa riskejä. Joten pidämme asioita silmällä. Jos jotain tapahtuu, he voivat sanoa, että he olivat tietoisia tilanteesta, että yksi heidän analyytikoistaan oli informoitu, hänen dokumenttinsa oli ajan tasalla…”.

Marraskuussa 1973 Puthoff kertoi Valleelle, että hän oli löytänyt ”UFO-kenttää tarkkailevan CIA:n ryhmän johtajan”. Vastikään ”biologi asetettiin johtoon”. Hal sanoo, että uusi mies ei halua vielä tavata minua”.” Helmikuussa 1974 Puthoff soitti ja ”kertoi minulle, että hänen tärkein tiedustelukontaktinsa oli hänen kotonaan… että tapaisin hänet…”.

Niinpä Vallee tapasi ”tohtori Christopher Greenin, lempinimeltään Kit, dynaamisen, silmälasipäisen, keskivartaloisen nuoren miehen, jolla oli valppaat ruskeat silmät. … Greenillä oli kollegoita jokaisella toimeenpanovallan haaralla. Howell McConnellin tavoin he toimivat pääasiassa ’henkilökohtaisista syistä’, korkeamman tason johtajien siunauksella. He vaihtoivat silloin tällöin tietoja, mutta hän väitti, että niillä ei juurikaan tehty mitään.””

Green työskenteli CIA:n tieteellisen tiedustelun toimistolle, ja pieni osa hänen tehtävistään oli pitää silmällä raportteja paranormaaleista väitteistä, jotka saattaisivat kiinnostaa hallitusta. He tapasivat uudelleen toukokuussa 1974 ja keskustelivat usein UFO-aiheesta, mutta Vallee oli turhautunut siihen, ettei Green pystynyt esittämään todisteita avaruusolentojen ruumiiden ja lentävien lautasten peittelystä. Samaan aikaan Green oli hiljaa solminut yhteyksiä kentällä. Huhtikuussa 1975 Vallee kirjoitti: ”Kit puhuu nyt jokaisen arvoisensa ufologin kanssa”. (Tästä huolimatta Kit Green onnistui pitämään nimensä poissa ufologian piiristä aina 1990-luvun alkuun asti). Kaksi Greenin 1970-luvun kontakteista kuului ryhmään, jonka kotipaikka oli Houstonissa, Texasissa.

Kit Green löysi ystävälliset lähteet kahdesta ufologista, lääketieteen tohtori Richard Niemtzow’sta ja John F. Schuesslerista, McDonnell Douglasin työntekijästä, joka työskenteli NASA:n Johnson Space Centerissä. Schuessler oli Mutual UFO Networkin (MUFON) perustajajäsen ja varajohtaja, mutta hän perusti myös oman eliittijärjestönsä vuonna 1976. Schuesslerin Project VISIT (Vehicle Internal Systems Investigative Team) koostui ”ammattijäsenistä, lääkäreistä, ilmailuinsinööreistä ja tiedemiehistä”, jotka keskittyivät ”tunnistamattomien avaruusajoneuvojen (USV) sisäisten järjestelmien ja näissä ajoneuvoissa liikkuvien olentojen fysiologian tieteelliseen ja tekniseen tutkimiseen”. (Selkokielellä: lentävät lautaset ja avaruusolennot.)

VISITin ilmoitettiin olevan epävirallinen yksityinen hanke, joka ei liity Schuesslerin työnantajaan tai Yhdysvaltain hallitukseen. Vallee kuuli jotain päinvastaista, että tohtori Green oli saanut CIA:lta tehtäväkseen tarkistaa heidän UFO-työnsä:

15. lokakuuta 1978: ”Kitillä on ystävä [tohtori Richard Niemtzow] Houstonissa… McDonnell Douglas jatkaa hiljaista mutta hyvin rahoitettua tutkimustaan John Schuesslerin kanssa, jota myös virasto valvoo. He näyttävät etsivän eksoottisia metalliseoksia.” Vuoden 1979 alkupuolella Vallee kertoi, että hän ja Green olivat keskustelleet ajatuksesta salaisesta Yhdysvaltain UFO-ohjelmasta. Green kertoi hänelle käyneensä hiljattain ”keskustelun John Schuesslerin kanssa, joka uskoo, että salainen projekti ei ole CIA:ssa vaan NRO:ssa…”.

CIA oli sanonut Greenille, ettei hallitus ollut enää kiinnostunut UFOista, mutta hän jatkoi kiinnostustaan aiheeseen. Vallee kirjoitti toukokuussa 1978: ”Kit on tiiviissä yhteydessä useimpiin UFO-ryhmiin, joten hänen kiinnostuksensa on luottamuksellista vain tietämättömien keskuudessa.”

1980-luku ja Cash-Landrumin UFO-tutkimus

Keväällä 1981 uutisoitiin merkittävästä UFO-tapauksesta, joka sattui Huffmanin lähellä Texasissa. Kesti lähes kaksi kuukautta ennen kuin se tuli ilmi, mutta kaksi naista ja poika, Betty Cash, Vickie Landrum ja hänen pojanpoikansa Colby, väittivät saaneensa vammoja massiivisesta tulisesta esineestä 29. joulukuuta 1980. Pelottava UFO oli tukkinut heidän ilta-ajelunsa, ja kun se lensi pois, sitä seurasi parvi sotilashelikoptereita. Cash sairastui sen jälkeen ja vietti suuren osan seuraavista viikoista sairaalassa. Heidän UFO-raporttinsa tehtiin vasta 2. helmikuuta 1981, mutta silloin tutkinta viivästyi kuun loppuun, jolloin John Schuessler aloitti todistajien haastattelun.

C-L:n tapaus sai valtakunnallista julkisuutta, ja sen uskottavuutta lisäsi Schuesslerin osallistuminen, jota todistajat ja tiedotusvälineet pitivät NASA:n tiedemiehenä. Koska kyseessä oli dramaattisin tapaus useisiin vuosiin, ufologit pitivät sitä kiehtovana. Niin teki myös tohtori Kit Green, jota kiehtoi lääketieteellinen puoli, raportoidut fysiologiset vaikutukset. Tuolloin ei julkaistu mitään, mikä dokumentoisi hänen kiinnostuksensa, mutta Jacques Valleen Forbidden Science Vol. III -kirjassa oli 26. syyskuuta 1981 tehty merkintä, joka antaa meille viitteitä:

”Kit… puhui Cash-Landrumin tapauksesta Teksasissa, jota John Schuessler tutkii jatkuvasti: Kolme todistajaa altistui leijuvan esineen aiheuttamalle säteilylle. Ensimmäistä kertaa on tehty todellinen lääketieteellinen tutkimus. Kit pelkää, että kaksi silminnäkijöistä saattaa kuolla kokemukseen.”

1982-1983: Armeijan tutkimukset ja oikeusjuttu

Vuonna 1982 armeijaministeriön ylitarkastaja (Department of the Army Inspector General, DAIG) määräsi everstiluutnantti George Sarranin selvittämään, olivatko armeijan helikopterit osallisina C-L-tapauksessa, mutta hänen tehtävänään ei ollut tutkia UFO-raporttia. Ollakseen perusteellinen Sarran otti yhteyttä useisiin ufologeihin, John Schuessleriin, joka oli päätutkija, hänen entiseen VISIT-kollegaansa kapteeni Richard C. Niemtzowiin, lääketieteen tohtoriin ilmavoimissa; ja tohtori Peter Rankiin, radiologiin. Vaikka John B. Alexanderia ei mainita asiakirjoissa, häntä ja hänen ystäväänsä, Yhdysvaltain laivaston kapteenia Paul Tyleria (kaukokatseluohjelman lääketieteellinen neuvonantaja) kuultiin myös. Raportissaan Sarran sulki armeijan pois epäiltynä, eikä hän löytänyt todisteita minkään muun Yhdysvaltain hallituksen yksikön — tai kenenkään muunkaan — lentämistä helikoptereista. Sarran oli kuitenkin haastatellut sekä rouva Cashia että Landrumia, ja hän kuvaili heitä nimenomaan ”uskottaviksi”.

Joulukuussa 1982 alkoi todistajien oikeudellinen toiminta Yhdysvaltain hallitusta vastaan. He pitivät edelleen kiinni siitä, että UFOihin liittyi sotilashelikoptereita, ja katsoivat, että heidän lääketieteelliset ongelmansa olivat seurausta siitä. Heidän asianajajansa jätti ilmavoimia vastaan vahingonkorvauskanteen, jossa vaadittiin yhteensä 20 miljoonaa dollaria.

Tabloidiartikkeli C-L lakijutusta

Vuosi 1983 oli tapauksen kannalta vilkas vuosi, ja tiedotusvälineet uutisoivat paljon tapauksesta sekä 20 000 000 dollarin korvausvaatimuksesta ja mahdollisesta oikeudenkäynnistä. Ufologia uutisoi asiasta myös aggressiivisesti uutiskirjeissä ja kerholehdissä. C-L:n tapauksesta käytiin kuitenkin jonkin verran Yhdysvaltain hallitukseen liittyvää keskustelua, joka paljastui vasta noin 30 vuotta myöhemmin. Vuonna 2011 CIA julkisti asiakirjan, joka koski sen kaukokatseluohjelmaa. Se sisälsi käsinkirjoitettuja muistiinpanoja hallitukseen liittyvistä ufologeista, jotka osallistuivat UFO-tapauksen tutkintaan, ja ohjelmaan liittyvän lääkärin lähettämisestä tutkimaan todistajia.

“Star Gate” UFO-asiakirja

Yhdysvaltain hallitus tuotti 1980-luvulla vain vähän UFOihin liittyviä asiakirjoja. Yksi tuli kuitenkin esiin, kun CIA julkisti joitakin asiakirjoja 1. joulukuuta 2011 osana STARGATE-kokoelmaansa (kaukokatseluohjelma). Kyseessä oli päiväämätön NSA:n asiakirja, 6-sivuinen, käsinkirjoitettu, kirjoittajaa ei mainittu, ilmeisesti konferenssin aikana tehtyjä muistiinpanoja. Ensimmäisten sivujen aiheena olivat ihmiset aikajanalla ”Neuvostoliiton parapsykologinen tutkimus”. Sivun 5 puolivälissä aihe vaihtui yhtäkkiä, ja kirjattiin keskustelu Teksasissa sattuneesta UFO-tapauksesta, ikään kuin se olisi uutinen. Hosutut muistiinpanot ovat epäkieliopillisia lauseenpätkiä, ja monet sanat ovat lukukelvottomia. Alla on transkriptio joistakin keskeisistä otteista:

Kuuma toiminta UF[O]
CE3 Texas paljon lääketieteellistä tietoa niin hyvä menee Houstoniin katsomaan potilasta.
… matalan tason säteilyä… 52-vuotias [nainen] naapuri ja lapsenlapsi…
Kohde… valo… nousi ulos ja 15 tai 20 minuuttia pysähtyi…
Helikopterilaivue… Kohde niin kirkas… sairastuu pahasti palovammoja rakkuloita…
puhui Valleen kanssa… GM [isoäiti] verkkokalvon palovamma kaihi….
John Schuesslerin VISIT-ryhmä tutkii… naisen hiukset putosivat…
Kitillä on lupa puhua hänen lääkärinsä ja yhden hänen lääkärikonsulttinsa kanssa.
Nainen ei parane huonommin…
Kit soittaa tohtorille, joka etsii verta — matala ionisoiva säteily…
Paljon [sekopäistä teoriaa?] tästä —
Kit tarjoutui ottamaan [tapauksen, jos?] Schuessler saa rahaa…

Katso dokumentti PDF-muodossa CIA:n lukusalissa:

Handwritten Notes on Soviet Parapsychology Research (1930s – 1970s) and on Remote Viewing Research in the U.S.

NSA:n muistiinpanot viittaavat kiistatta Cash-Landrumin UFO-tapaukseen vuonna 1980. Muistiinpanojen kirjoittaja on tunnistettu NSA:n Howell McConnelliksi, mikä perustuu vertailuun hänen muihin Stargate-kokoelmassa oleviin asiakirjoihinsa. Hänen muistiinpanonsa on luultavasti tehty kaukokatselukokouksen aikana, jossa Hal Puthoff tai joku hänen työtoverinsa luki tai teki yhteenvedon Cash-Landrumin raportista ohjelman osallistujille. Keskustelussa viitattiin Jacques Valleen, mutta keskeinen hahmo oli ”Kit”, joka oli kiinnostunut lääketieteellisestä näkökulmasta ja saattoi henkilökohtaisesti tutkia asiaa. Kyseessä oli tohtori Christopher ”Kit” Green.

Miksi C-L-tapauksesta alettiin keskustella vuonna 1983 ja miksi asian käsittelyä pidettiin kiireellisenä? Valtavirran tiedotusvälineiden lisäksi ehkä tärkeimmät artikkelit olivat John Schuesslerin kirjoittamat ja yksi tohtori Richard C. Niemtzow’n kirjoittama artikkeli MUFON UFO Journal -lehdessä tammikuussa 1983, ”Radiation UFO Injuries”. Ei ole mitään viitteitä siitä, että hallitus olisi palannut NSA:n muistiinpanojen pariin. Se vähäinen virallinen dokumentaatio, joka liittyy C-L:n tapaukseen, liittyy kaikki (huonosti päättyneeseen) oikeusjuttuun.

Ei ole suoria todisteita siitä, että tohtori Kit Green olisi osallistunut tapauksen tutkimiseen tähän NSA:n muistioon kirjatun keskustelun vuoksi. Se kuitenkin dokumentoi Greenin, Puthoffin ja muiden kaukokatselutarinaan osallistuneiden henkilöiden vahvan kiinnostuksen, ihmisten, jotka jatkoivat keskustelua ja Cash-Landrumin tapauksen tutkimista siitä lähtien.

Jatkotutkimukset, vuodesta 1985 nykyhetkeen

Hal Puthoffin ja Jacques Valleen vuonna 1972 solmima yhteys kukoisti Näkymättömän Korkeakoulun pysyväksi laajentamiseksi, joka yhdisti kaukokatselun, UFO-tutkimuksen ja paranormaalien ilmiöiden kannattajien eliittijoukon. He pitivät Cash-Landrumin tapausta paitsi aitona myös tärkeimpänä UFO-vahinkotapauksena, joka ansaitsi lisätutkimuksia.

1985-88: The Advanced Theoretical Physics Project

Vuonna 1985 John B. Alexander kokosi Advanced Theoretical Physics -hankkeen. Tohtori Hal Puthoff oli ATP:n keskeinen jäsen, ja hän piti kollegansa Jacques Valleen ajan tasalla ryhmän toiminnasta. Vallee kutsui ATP:tä ”salaiseksi sipuliksi”, ja Forbidden Science Volume III (2016) sisältää hänen merkintänsä 24. heinäkuuta 1985:

”Washingtonissa pidettiin hiljattain kokous rajaseutuaiheista. Kun Hal [Puthoff] saapui paikalle, hän huomasi, että aiheena olivat UFOt ja että koko hanke oli jäsennelty monikerroksisesti kuin sipuli. Kokous oli luokiteltu huippusalaiseksi, koodisanalla. Viisitoista osallistujaa kävi läpi sellaisia tapauksia kuin Kirtlandin ilmatukikohta, Cash-Landrum ja Teheran. Mukana olivat Howell McConnell ja [Paul] Tyler. Kit [Green] oli kutsuttu, mutta ei voinut osallistua.”

The Advanced Theoretical Physics Project

Alexander kirjoitti kirjassa UFOs: Myths, Conspiracies, and Realities: ”Tutkimme Cash-Landrumin tapausta perusteellisesti, koska Yhdysvaltain hallitusta vastaan oli nostettu oikeusjuttuja olettaen, että tapauksen aiheutti meidän kokeellinen aluksemme, joka oli aiheuttanut vakavat vammat.”

McConnell, NSA:n C-L-asiakirjan kirjoittaja, oli osa ryhmää, ja useilla muilla toimijoilla oli yhteyksiä psyykkiseen vakoiluohjelmaan. Ed Dames oli suhteellisen uusi tulokas. Alexander aikoi käyttää kaukokatselua ATP:n ufotutkimuksissa.

 

Vaikka se ei virallisesti liitykään asiaan, Star Gaten tiedostoissa on 26. tammikuuta 1988 päivätty asiakirja ”GP:n” Gabrielle Pettingellin kaukokatseluistunnosta. Haastattelija oli ”ED”, Ed Dames, ja heidän kohteensa oli ”Cash-Landrum-objekti”. Se tuotti epämääräisen piirroksen ja kuvauksen mustasta kiiltävästä esineestä hangaarissa — jossain.

Samoihin aikoihin Kit Green ja John Schuessler tarkastelivat C-L-tapauksen todistajien lääketieteellisiä tietoja. He kirjoittivat yhdessä asiakirjan, johon tohtori Green myöhemmin viittasi nimellä: ”Green & Schuessler, julkaisemattomat havainnot parista hyvin dokumentoidusta ihmistapauksesta… Cash-Landrum 1987”.

1995-2004: NIDS 

Vuonna 1995 Robert Bigelow perusti National Institute for Discovery Sciencen (NIDS), ”yksityisesti rahoitetun tiedeinstituutin, joka tutkii ilmailmiöitä, eläinten silpomista ja muita niihin liittyviä poikkeavia ilmiöitä”. Puheenjohtajansa tohtori Kit Greenin johdolla heidän tieteelliseen neuvoa-antavaan lautakuntaansa kuuluivat Colm Kelleher, Hal Puthoff, John B. Alexander, Jacques Vallee ja John Schuessler.

 

1997: Sturrockin paneeli

Vuonna 1997 Stanfordin yliopiston fyysikko Peter A. Sturrock johti kansainvälisen tutkijaryhmän tekemää riippumatonta tieteellistä tutkimusta ufotapauksista. Siihen osallistui kolme ”tavanomaista epäiltyä”: Hal Puthoff, John Schuessler ja Jacques Vallee. Sturrock julkaisi siitä vuonna 1998 artikkelin: ”Physical Evidence Related to UFO Reports: The Proceedings of a Workshop Held at the Pocantico Conference Center, Tarrytown, New York, September 29 – October 4, 1997”. Cash-Landrumin tapaus esiteltiin artikkelissa ”Physiological Effects on Witnesses”, joka esiteltiin myöhemmin luvussa 15 (s. 100-104.) Peter Sturrockin vuonna 1999 ilmestyneessä tutkimuskirjassa The UFO Enigma: A New Review of the Physical Evidence.

Palataksemme NIDSiin, he epäilemättä keskustelivat Cash-Landrumin tapauksesta, sillä Schuessler julkaisi siitä kirjan vuonna 1998. Lisäksi heidän verkkosivustollaan on kaksi artikkelia, joissa tapaus mainitaan, ja NIDS:iin liittyvässä vuoden 2005 Knapp-Kelleherin Hunt for the Skinwalker -kirjassa on läpikäynti C-L:n tarinasta. NIDS päättyi, kun Robert Bigelow ilmoitti, että NIDS lakkautetaan lokakuussa 2004. Kuten tulemme näkemään, historia viittaa siihen, että se oli suljettu muutostöitä varten.

2007-2012 BAASS – AAWSAP – AATIP

Vuonna 2007 Robert Bigelow’n NIDS syntyi uudelleen nimellä Bigelow Aerospace Advanced Space Studies (BAASS), joka ilmeisesti luotiin varmistamaan sopimus Advanced Aerospace Weapon Systems Applications Program (AAWSAP) -ohjelmasta, joka tunnetaan nykyään paremmin lempinimellä AATIP. Vuonna 2021 ilmestyneessä kirjassaan Skinwalkers at the Pentagon kirjoittajat ”tunnustavat Christopher Greenin, Hal Puthoffin, Jacques Valleen, Eric Davisin ja John Schuesslerin poikkeuksellisen älykkyyden, näkemyksen ja vuosikymmenten tietämyksen UAP:n historiasta, jonka he antoivat neuvomalla sekä BAASS:ia että DIA:ta AAWSAP:n muodostavien useiden hankkeiden suunnittelussa”.

Puthoff, Vallee ja Schuessler tammikuussa 2009 AAWSAP:n alihankinnan parissa.

BAASS-AAWSAP-sopimus naamioitiin tavanomaiseksi ilmailu- ja avaruustutkimukseksi, ja siinä käytettiin epämääräistä kieltä, jota voitiin soveltaa myös UFO-tutkimuksiin: ”työntövoima… voimantuotanto… vaikutukset ihmisiin… aseistus (RF [radiotaajuus]) ja DEW [suunnatun energian aseet]).”. BAASS:n tehtävänä oli tuottaa tieteellisiä julkaisuja 12 teknisestä aiheesta käytettäväksi puolustustiedustelun viiteasiakirjoina (Defense Intelligence Reference Documents, DIRD).

Puthoff teki sopimuksen tohtori Kit Greenin kanssa, joka piti esitelmän vuonna 2009 otsikolla ”Anomalous Acute and Subacute Field Effects on Human Biological Tissues”. Kun paperi myöhemmin julkistettiin, siitä tuli surullisen kuuluisa, koska se oli ainoa DIRD, jossa viitattiin nimenomaan UFOihin. Siinä mainittiin Cash-Landrumin kohtaaminen seitsemään otteeseen, ja sitä pidettiin UFO-vahinkotutkimusten vertailukohtana. John Schuesslerin vuonna 1996 julkaisema kirjanen UFOjen aiheuttamat fysiologiset vaikutukset ihmisille oli Greenin asiakirjan keskeinen viite. AAWSAP:lle vuonna 2009 laaditussa ”BAASSin kymmenen kuukauden raportissa” viitattiin tiettävästi Cash-Landrumin tapaukseen, kun siinä käsiteltiin keskeisiä historiallisia tapauksia ja suunnitelmia luoda ”lääketieteellisiä fysiologisia UAP-vaikutuksia koskeva ohjelma”.

AAWSAP lopetettiin vuonna 2012, kun Bigelowille myönnettyä valtion rahoitusta ei uusittu. Sitä, miten C-L:n tapaukseen liittyvää DIRD-tietoa käytettiin, ei ole julkistettu.

Vuodesta 2018 nykyhetkeen: UAPTF – AARO ja NASA?

Yhdysvaltain nykyinen UFO-tutkinta alkoi vuonna 2018 nimellä Unidentified Aerial Phenomena Task Force (UAPTF), mutta siitä on kehittynyt All-domain Anomaly Resolution Office (AARO). Osallistujiin sanotaan kuuluvan ”edustajia, joilla on kaikki asiaankuuluvat ja asianmukaiset turvallisuusluokitukset” eri haaroista ja virastoista, mukaan lukien CIA ja NSA. Tähän mennessä ohjelma on ilmoittanut olevansa kiinnostunut ainoastaan nykyaikaisista sotilastapauksista. NASA tekee kuitenkin myös oman riippumattoman tutkimuksensa, joka sisältää merkittäviä historiallisia tapauksia, kun se tarkastelee ”siviilihallinnon yksiköiden keräämiä tietoja, kaupallisia tietoja ja muista lähteistä saatuja tietoja”. Vaikka heidän tehtävänään ei olekaan tutkia asiaa, heidän tutkimukseensa sisältyy varmasti myös Cash-Landrumin UFO-tapaus.

. . .

Aihetta käsitelty aiemmissa artikkeleissa:

The US Government’s Cash-Landrum UFO Investigations (2019)

AATIP’s UFO Medical Study and the Cash-Landrum Case (2020)

Isaac Koi on kirjoittanut aiheesta myös:

Remote Viewing & UFOs: Stargate, Galactic Federation + the Aviary (2015)

Erikoistunnustus
Kiitos ystävälle, joka huomautti minulle NSA:n dokumentista, se  auttoi identifioimaan kirjoittajan. Kaikkea hyvää sinulle omissa tutkimuksissasi.

 

Artikkelin julkaissut blueberrylines.com

Eksopolitiikka

Kit Greenin puolustustiedusteluasiakirja löytyi

Kommentoi
Kirjoittanut Keith Basterfield

53-sivuinen paperi vuodelta 2009, jonka on kirjoittanut tri. Christopher (Kit) Green, otsikolla “Kliiniset akuutit lääketieteelliset & Aliakuutit kenttävaikutukset ihmisen ihon ja hermoston kudoksiin” on juuri paljastettu tutkija Tim McMillanin artikkelissa.

Tutkimuksen etusivu

Se vaikuttaa olevan dokumentti, jonka puolustustiedustelupalvelu (Defense Intelligence Agency, DIA) on listannut yhdeksi 38:sta puolustustiedustelun referenssiasiakirjasta (Defense Intelligence Reference Documents, DIRD) koskien heidän vuosien 2008-2012 tuotteitaan Advanced Aerospace Weapon System Applications Programissa (AAWSAP). Se ei ole AAWSAP DIA DIRDin muodossa, joista useat on julkaistu aiemmin.

DIAn julkaisema DIRD

Kuitenkin dokumentti vaikuttaa olevan tutkielma, jonka Green on lähettänyt julkaistavaksi, joka myöhemmin on julkaistu DIA DIRDina. Saadessani kokonaisen kopion Greenin DIRDista, tämän blogipostauksen tarkoitus on tarkastella sen sisältöä ja kommentoida sitä. Lainaukset ovat tutkielmasta, kommentit ovat minun.

Tutkielma

Kappale yksi: “Aihepiirin määrittely ja tutkimuksen aihealue.”

“Ohjelman, johon tämä tutkielma on valmisteltu, yleisenä tarkoituksena on ymmärtää tulevaisuuden kehittyneen ilmailuasejärjestelmän fysiikkaa ja tekniikkaa, esim. nykyhetkestä vuoteen 2050. Tämä tutkielma ottaa kantaa lääketieteellisiin merkkeihin, oireisiin ja vaurioon, jonka tiedetään seuranneen tai odotetaan seuraavan lähikentästä (yleensä ultrataajuuksisesta), NIEMR-mikroaalloista, lämpöaltistuksesta aiheettomasta altistuksesta anomaalisille järjestelmille.” (s. 6.)

Huom 1: Tämä selvästi viittaa DIAn AAWSAPiin joka tuli kilpailutettavaksi elokuussa 2008.

DIA-tarjouspyynnön ensimmäinen sivu

Kappale 2: “Taustaa: Minkä ajatellaan aiheuttavan haittaa?” “Varsin kattavasti kirjallisuutta löytyy lähietäisyyden altistuksesta aiheutuneille havaitun anomaalisen ilmeisen kehittynyttä teknologiaa olevan lentokoneen negatiivisille vaikutuksille.” (s. 9)

Huom 2: Tässä Green viittaa John Schuesslerin työhön; mm. Cash-Landrum tapaukseen; ja hänen 1996 katalogiin “UFOihin littyvät ihmisille aiheutuvat fysiologiset vaikutukset.” Lisäksi viitataan Jim McCampbellin työhön samasta aiheesta.

“Eli, erityisen kiinnostavaa on uhka-analyysiohjelma, huolimatta siitä ovatko anomaalisen aluksen aiheuttamat fysiologiset vaikutukset ihmisille aiottuja vaiko ei, määrittääksemme mahdolliset mekanismit…” (s. 10)

Huom 3: “Uhka-analyysiohjelma.” Missään kohtaa tässä tutkielmassa Green ei viittaa Advanced Aerospace Threat Identification Programiin (AATIP). Viittaukset ohjelmaan on tehty selvästi AAWSAPin suhteen.

Selvä viittaus AAWSAPiin

Toinen selvä viittaus AAWSAPiin on sivulla 12:

”Kuitenkin, vaikka se suuntaa-antavasti kuvaakin kiinnostusta ja aikomusta, jota meidän tulisi ymmärtää, materiaali ei pääse ADVANCED AEROSPACE WEAPON SYSTEM APPLICATIONS PROGRAMin aloitteen laadun tasolle, josta tämä tutkielma on yksi kymmenistä analyyttisistä esimerkeistä.”

Salaiset tutkimukset

Puhuessaan salaisista tutkimuksista, joita on tehty sähkömagneettisen säteilyn vaikutuksista ihmisiin, Green kirjoittaa:

“On olemassa salaista informaatiota, joka erittäin vahvasti liittyy tämän aiheen tutkimukseen, ja ainoastaan pieni osa salatusta kirjallisuudesta on julkistettu.”

Green jatkaa läpikäyntiään suuresta määrästa avoimen kirjallisuuden tutkimuksia vaikutuksista, jotka aiheutuvat altistumisesta tietyille säteilylähteille. Hän päättelee:

“Lopputiivistelmänä todisteet ovat pitävät siitä, että armeijan ja ilmaiulteollisuuden omat salaiset, yksityiset ja julkiseksi tehdyt tutkimukset, sekä tietyt todisteet monista ilmailualan onnettomuuksista liittyen sähkömagneettiseen säteilyyn, mikroaaltoihin, antenneihin, korkeatehoisiin mikroaaltoihin (HP), infraääni/äänitaajuuksiin ja energiasiirron lämpövaikutuksiin (mistä tahansa lähteestä) ovat yhdenmukaisia anomaalisen aluksen raportteihin. Tämä tarkoittaa, että ei voida jättää huomiotta väitettyjä ja usein havaittuja kuvia oikean elämän (vaikka ne ovatkin nykyisiä ja todennäköisesti kehittyneempiä kuin mitä julkisesti kansalla on tiedossa) teknologioista, ja jotka ovat näiden vaikutusten ja vammojen aiheuttajia.” (s. 18)

Huom 4: Lyhyesti, vaikutukset lähietäisyyden kohtaamisista UAP:n kanssa sopivat niihin vaikutuksiin, jotka aiheutuvat tunnetuista säteilylähteistä.

Kappale kolme: “Miten vahinko aiheutuu.”

Tässä Green tutkii sitä miten vahinko aiheutuu altistumalla perinteiselle sähkömagneettisen energian lähteelle. Esimerkkejä vahingoista ovat lämpeneminen, palovammat, päänsärky, pyörrytys, sydämentykytykset, paha ahdistus jne.

“Useita tutkimuksia on tehty (jotka kattavat noin 100 raportoitua tapausta akuutin vahingossa tapahtuneen altistuksen johdosta sotilaslentokoneissa ja viestintätilanteissa) jotka ovat keränneet dataa ihmisten altistumisesta sähkömagneettiselle säteilylle kiinteillä ja leveillä taajuuskaistoilla. Tämän vertaaminen lääketieteen kirjallisuuteen esittää huomattavia samankaltaisuuksia väitettyihin kliinisiin vammautumistapoihin useasta sadasta anomaalisen ja vihamielisen tapauksen aiheuttamasta lähikenttäaltistuksesta, joita tällä hetkellä analysoidaan tämän tutkimuksen rinnakkaistutkimukseen, jota on kuvattu liitteissä 1, 2 & 3.” (s. 23)

Huom 5: Liite 1 on lyhyt läpikäynti Schuesslerin katalogista, jossa on mukana “Taulukko vaikutusten toistuvuudesta.” Vuonna 1996 Schuessler tuotti katalogin 365:sta valikoidusta tapauksesta vuosilta 1873-1994.

Liite 2 on osittainen listaus 96 tapauksesta UFO-kirjallisuudesta, jonka on tuottanut “Green/Morris” aikaväliltä 1952 – syyskuu 1971 UAP-tapauksista jotka kirjoittajat ovat kirjanneet ICD-koodein [International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems]. Tämä lähes varmasti liittyy sellaisten tapausten tietokantaa, jota Green vuoden 2018 haastattelussa kirjailija Annie Jacobsenin kanssa sanoi, että hän on ollut koostamassa. Kolme australialaista tapausta löytyy listasta (s. 49 ja 50), namely: 1. 1952/07/22 Australia, NSW, Sydney. 93. 70/8 tai 9 Australia, Sydney, New South Wales 95. 1971/08/01 Australia, Gladstone, Australia 1.

Tapaus 1 oli laajalti nähty vihreä valopallo taivaalla. Etsin sanomalehtiraportin sydneylaisesta “Daily Telegraph” -sanomalehdesta tiistailta 22. heinäkuuta 1952 sivulta 3. Siellä lukee;

“Sydneyssa, Albert Thomas, Regent Street 33ssa, Redfern:ssa NSW:n junaradan vartija Enfieldissa sijaitsevassa tehtaassa sanoo hänen uskovan, että valo oli lentävä lautanen. “Heti kun astuin ulos huoneestani käteni alkoivat kutista. Sitten sähköshokki kiisi koko kehoni läpi.”

Kuitenkaan artikkelin lukemalla vaikuttaisi, että vihreä valopallo oli tulipallo, ja näin se ei täyttäisi Greenin vaatimusta lähikentäst kymmenien metrien säteellä.

Tapaus 93 oli ilmeisesti abduktio, jota tämän tekstin kirjoittaja on tutkinut. Siihen liittyi mies, joka koki ajan menetystä nähtyään punaisen-oranssin valon vaikeasti määriteltävällä etäisyydellä. Lääketieteellisiä vammoja ei liittynyt tapaukseen.

Tapaus 95 oli abduktio, jossa moottoriajoneuvo koki vaikutusta ja silminnäkijä “ajan vääristymä”. En löytänyt mitään fyysisten vammojen yksityiskohtia, joita silminnäkijät olisivat raportoineet.

Yksikään näistä kolmesta Australian tapauksesta ei oikeastaan kuuluisi olla tällaisessa katalogissa.

Liite 3 esittää kommentteja ICD-koodeista, ja sen jälkeen Valleen luokittelujärjestelmän kuvauksen anomaalisille ilmiöille.

“Ei voida liikaa korostaa, että kun tarkastellaan anomaalisten tapausten kirjallisuutta, mukaanlukien UFO-väitteitä kaikkein luotettavimmista lähteistä, akuutisti korkean mutta ei välttämättä kroonisen matalan tason vammojen määrä on yhdenmukainen vammautuneiden potilaiden kanssa, verrattuna kaukokentän silminnäkijöihin, jotka eivät saa vammoja.” (s. 27)

Huom 6: Lähikentällä Green tarkoittaa sivun 28 määritelmän mukaan “kymmenien metrien läheisyydessä.”

“Ei ole merkittävää eroa joko raportoitujen akuuttien vaikutusten (oireet) tai lääkärin havaitsemien (merkit) välillä kolmen antenniteknikon tai Cash-Landrumin tapauksissa.” (s. 27)

Huom 7: Läpikotaisempi arvio Cash-Landrumin tapauksesta löytyy Curt Collinsin työstä Blue BlurryLines blogista.

Kappale neljä: “Sovellettavat aliakuutit vammavaikutukset.” Tässä Green tarkastelee kirjallisuutta syvemmin mitä jo asiasta tiedetään.

Kappale viisi: “Kognitiiviset ja hermostovammojen mekanismit ja vaikutukset.” Green tarkastelee kirjallisuutta mahdollisille mekanismeille joila sähkömagneettinen säteily voi muuttaa neurokemiallisia prosesseja.

Lopuksi

Tässä tutkielmassa Green tutkii sitä mitä lääketieteellisesti tiedetään altistumisesta erilaisille radiotaajuusenergialähteille; ja sen vaikutuksia ihmisiin, eläimiin ja kudosnäytteisiin. Sitten hän vertaa noita vaikutuksia henkilöiden raportoimiin vaikutuksiin, jotka ovat kohdanneet läheltä UAP:n.

Tutkielman esipuhe

Huom 8: Dokumentin “Esipuheessa” Green esittää seuraavan lainauksen ja siteeraa marraskuun 2007 “Ehdotusta analysoida mahdollisia avaruusolentojen aikaansaamia erikoisia sähkömagneettisia lähikenttäemissioita”. Ehdotus oli esitetty “Puthoffille/Hathawaylle”. En ole törmännyt tähän ehdotukseen ennen. Internet ei auttanut sellaisen tutkielman löytämisessä.

“Esimerkkinä tutkimuksen laajuudesta, tietyt kenttien karakteristiikat, jotka liittyvät eksoottisiin työntövoimalaitteisiin, voidaan lähes varmuudella pyyhkiä pois ihmisfysiologialle aiheutuneiden vaikutusten tietokannoista. Täten tarkastelun kohteena on tietokantadatan lääketieteellisen analyysin ulkoistaminen, jolla määrittää mahdolliset mekanismit, kenttien voimakkuudet jne. jotka liittyvät raportoitujen fysiologisten vaikutusten syntyyn.

Aikeena on selittää kytkösmekanismi jolla kommunikoidaan ihmiskudokselle mahdollisesti eksogeenisista lähteistä peräisin olevan perinteisen fysiikan kontekstissa, jolla on vielä tuntematon signaalin generaatio ja fokusointi. Ehdotettu pilottiprojekti ei vaadi, että aiheeseen liittyvää fysiikkaa selitetään, ainoastaan mallinnetaan.”

George D.Hathaway on kanadalainen insinööri, joka pyörittää Hathaway Research Internationalia. Hathaway on kirjoittanut kaksi 38:sta DIAn DIRDista, “Superjohtavuus gravitaatiotutkimuksessa” ja “Itsenäinen vs korporaatioiden tutkimuskulttuuri.”

Loppukommentti

Koska tämä on vuoden 2009 tutkielma, se valaisee hieman lisää Greenin tekemää työtä vuosina 2005-2009, tarkemmin, se tutkii UAP-lähikohtaamisten vaikutuksia ihmisiin.

Se myös esittää, että AAWSAP liittyi sittenkin UAP-aiheeseen. Green hänen DIRDissään käyttää seitsemää erilaista termiä:

* Anomaalinen lentokone * Anomaalinen alus * Anomaalinen kulkuväline * UFO * Esine ilmassa * Anomaaliset esineet ilmassa * Anomaaliset kulkuvälineet ilmassa.

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Eksopolitiikka

Kit Greenin lausunto Skinwalker-ranchista

Kommentoi

Kirjoittanut Keith Basterfield

Aiemmassa postauksessa toin yhteen useita tietoja koskien AAWSAP/AATIP:ia, BAASS:in pyytämiä MRI-aivokuvia, tri. Kit Greenin työtä ja Skinwalker ranchilla työskennelleitä BAASS:n entisiä työntekijöitä.

Tässä postauksessa haluan syventyä hieman lisää siihen mitä entiset BAASS:n työntekijät Chris J Marx ja Chris Bartel hypotetisoivat siitä mitä ranchilla on tehty. Teen tämän edistääkseni keskustelua ja debattia aiheesta perustuen lausuntoihin, jotka Marx ja Bartel ovat julkisesti tehneet, en toisen tai kolmannen osapuolen kuulopuheisiin.

New York Times (NYT)

Aina siitä lähtien kun NYT kirjoitti jutun joulukuussa 2017 $22 miljoonan ”salaisesta” USA:n puolustusministeriön tutkimuksesta nimeltä AATIP (Advanced Aerospace Threat Identification Program), on ollut väitteitä siitä että rahaa on kulutettu myös Skinwalkerin ranchilla tehtyihin tutkimuksiin.

Esimerkiksi dokumentaristi Jeremy Corbell, joka tuotti ranchia käsitelleen dokumentin, esiintyi Linda Moulton Howen ja John Burroughsin juontamassa internet show’ssa ”Phenomenon Radio”. Episodissa, joka lähetettiin 27. syyskuuta 2018 Corbell sanoo:

”New York Times kirjoitti täysin puutaheinää joulukuussa 2017. Se ei välttämättä ole heidän vikansa, mutta haluan sanoa että pääsyy siihen, että $22 miljoonaa allokoitiin AATIP:lle, oli ilmoitettu väärin. Rahat allokoitiin koska, ja pääasiallisesti siksi että, DIA tutki Skinwalker ranchilla AAWSAP:n alaisuudessa.”

Mistä me tiedämme oliko DIA edes kiinnostunut Skinwalker ranchista?

1. NYT:n artikkeli 16. joulukuuta 2017 kuului:

”Vuonna 2007 Reid sanoi haastattelussa, että Bigelow sanoi hänelle että DIA:n virkamies oli lähestynyt häntä ja halunnut vierailla Bigelowin ranchilla Utahissa, jossa hän teki tutkimusta.”

2. New York Magazine 19. maaliskuuta 2018 lainasi senaattori Harry Reidia joka sanoi että Robert Bigelow oli lähestynyt häntä sanoen, että hän oli saanut kirjeen liittovaltion kansallisen turvallisuuden viraston työntekijältä, joka halusi vierailla Bigelowin Utahin ranchilla.”

3. Chris J Marx haastattelussa (Episodi 46) Black Vault Internet radio show’ssa sanoi, että ranchilla ollessaan hän oli tietoinen tutkimuksista, joita USA:n valtio sponsoroi, ja että yksi kopio päivittäisestä ranchin raportista lähetettiin Pentagoniin. Vasta vuoden 2019 loppupuolella Marx tuli tietoiseksi DIA:n AAWSAP-ohjelmasta (Advanced Aerospace Weapon System Applications Program), ja siitä että DIA oli ranchin sponsori.

4. Vuoden 2019 loppupuolella keskustelussa erään toisen BAASS:n työntekijän kanssa — joka oli fyysikko — Marx sanoi, että fyysikko tiesi siitä, että vanhempi DIA:n työntekijä, eräs James Lacatski, ”…nähtiin itse ranchilla.” Tämän uskottiin olevan joskus 2007/2008.

5. Vuoden 2008 DIA AAWSAP paperisota, jonka tämän tekstin kirjoittaja on löytänyt internetistä, näyttää sen miten DIA AAWSAP:n johtaja oli eräs James T Lacatski.

Lyhyesti voidaan todeta, että ainakin ylemmät henkilöt DIA:ssa olivat kiinnostuneet ranchista.

Tutkiko BAASS paranormaaleja ilmiöitä ranchilla?

Marxin mukaan vastaus on sekä ”kyllä” että ”ei”. Kyllä, eräs BAASS:n ranchilla työskennelleen työntekijän esittämistä aikomuksista oli tutkia ja dokumentoida epätavallisia kokemuksia. Mutta BAASS:n turvamiehille tarjoama laitteisto ranchilla oli harvassa, eikä se ollut kehittynyttä teknologiaa.

Jos rahaa virtasi $22 miljoonan budjetilla ranchille ilmiöiden tutkimukseen, voisi olettaa että se näkyisi tavalla tai toisella myös käytettyjen laitteiden tasossa.

Lähde: Erica Lukesin Facebook-sivu, 19. tammikuuta 2020

Sekä Marx että Bartel sanovat että vastakkainen piti paikkansa, ainakin aikavälillä 2010-2012, jolloin he olivat ranchilla. AAWSAP:n sopimus pyöri vuosina 2008-2012. Heidän tutkimuslaitteistonsa koostui perus lämpökameroista, standardista yönäkölaitteistosta ja halvoista still-kameroista. Lisäksi Marx sanoi, että alueella ei ollut toimivia turvakameroita vuosina 2010-2012.

Lyhyesti, BAASS kyllä tutki paranormaaleja ilmiöitä ranchilla, mutta ei siinä mittakaavassa kuin näin suuri rahasumma voisi antaa olettaa.

Mitkä olivat vartijoiden tehtävät ranchilla?

BAASS:n antama työnkuvaus, sekä Marxin että Bartelin mukaan, oli että heidät oltiin palkattu pitämään asiattomat olesekelijat poissa alueelta; ja tutkia ja dokumentoida ilmiöitä, joita siellä tapahtui. Jotkut BAASS:n leivissä olevat tieteentekijät antoivat heille ajoittaisia tehtäviä, mitkä liittyivät paranormaalin tutkimukseen.

Mitä Marx ja Bartel oikeasti ajattelivat ranchilla olevan käynnissä?

Koska kehittynyttä teknologiaa puuttui millä tutkia paranormaaleja ilmiöitä, ja koska BAASS:n tiedemiehet vierailivat ja pysyivät ranchilla, ja perustuen syyhyn BAASS:n vuoden 2011 MRI-aivokuviin, eli

”Se on siksi että nähdään onko aivoissamme jotain sellaista mikä mahdollistaa meidän kokea jotain.” (Bartel); kaksi entistä BAASSin työntekijää miettivät oliko heidän oloonsa siellä jotain muutakin syytä?

Marx sanoi, ”Mietin olimmeko me ne hamsterit, vai ne jätkät valkoisissa takeissa.” Myöhemmin samassa haastattelussa hän sanoi, ”Me halusimme tietää vaikuttiko tämä lääketieteellisesti meihin…” sekä ”Haluaisin tietää puhkeaako minulle MS-tauti tai syöpä viiden vuoden päästä tästä.”

Marx on ilmaissut näkemyksensä, että ehkäpä AAWSAP-soppariin kuului tutkia syntyikö mitään vaikutuksia turvamiehille kuten hän itse? Eräänlaista ei-kuolettavaa asetestausta?

Sekä Marx että Bartel puhuivat julkisesti niistä useista tuntemuksista ”kuin meitä oltaisiin tarkkailtu” kun kukaan muu ei ollut läsnä; jonkun tai jonkin toimesta. Bartel mainitsi kuulleensa askelia ruumiittomasta lähteestä. Molemmat miehet kertoivat kokemuksistaan kun he olivat nähneet asioita, jotka tuntuivat katoavan heidän naamansa edessä. Äärimmäisen kirkkaita valoja, jolloin pystyi näkemään oman kätensä luut, jopa silmät suljettuina. Nämä valot menivät pois eivätkä jättäneet mitään jälkiä niiden alkuperästä. Marx sanoo kokemusten kuten tämä saaneen hänet miettimään ”verhoutumisen” ja ”naamioitumisen” koetta jota joku tai jokin siellä testasi.

Tri. Kit Green ja hänen tutkimuksensa

Vaikka seuraava ei suoraan liity vartijoiden tutkimuksiin Skinwalker ranchilla, se näyttää olevan relevantti mielestäni.

Haastattelussa kirjailijoiden Annie Jacobsen (2018) ja M. J. Banias (2019) kanssa tri. Christopher (Kit) Green on kuvannut joitain yksityiskohtia hänen tutkimuksistaan koskien lähikohtaamisten lääketieteellisiä vaikutuksia. Kiinnostava lainaus Jacobsenin teoksen sivulta 398:

Hänen alkuperäinen hypoteesinsa oli, että enemmistö hänen potilaistaan oli ”altistunut pimeiden ohjelmien teknologialle”, eli siis kehittyneelle, korkeaenergiselle teknologialle, jota kehitetään SAP:ssa (Special Access Programs). ”Ei-tappavien aseiden ohjelma. Hologrammit. Verhoutumislaitteet. Dronet. 25% potilaistani kuolevat viidestä seitsemään vuotta sen jälkeen kun he ovat saaneet diagnoosin, eikä minulla ole ideaa siitä miten mikään niistä ohjelmista, joista olin tietoinen 10 vuotta sitten, voi saada tämän aikaan”, Green sanoo.

Esitin useita kysymyksiä sähköpostilla tri. Greenille, joka myötämielisesti vastasi minulle. Hän oli antanut luvan minulle kirjoittaa vastauksensa tähän artikkeliin. Kysymykseni olivat:

K1 Ottaen huomioon artikkelissa esitetyt tiedot, onko kommenttia Marxin/Bartelin hypoteesille siitä, että taustalla oleva syy BAASS:n tutkimuksille ranchilla oli mm. ilmiön vartijoille aiheuttamien lääketieteellisten vaikutusten tutkimus? Jos kyllä, mikä on kommentti?

K2 Onko kommenttia Marxin/Bartelin hypoteesille siitä, että heidät altistettiin jonkinlaisille ei-tappavien aseiden testeille? Jos kyllä, mikä on kommentti?

K3 Onko muuta kommenttia mihinkään mitä artikkelissa on mainittu?

K4 Ottaen huomioon vuoden 2018 haastattelun kommentti koskien alkuperäistä hypoteesia potilaiden loukkaantumisten syystä, mikä on tämän hetken hypoteesi sille mikä on saanut aikaan potilaiden loukkaantumisen?

Tri. Green vastaa:

”Artikkeli ja Marxin ja Bartelin kommentit ovat todella hyvä tiivistelmä. Minulla ei ole lisättävää koska minulla ei ole mitään vastaansanomista siihen mitä he ovat esittäneet.

Kuolettavuuden aste ei sisällä ranchin henkilöitä… vaan se on toinen ja pääosin armeijan henkilöstölle. Aiempi ryhmä, josta ollaan puhuttu mainituissa kirjoissa, niihin minulla ei ole lisättävää.

Pyrin kirjoittamaan kliinisen tapaustutkimuksen useista muista kiinnostavista tapauksista, jotka koskettavat ”ei-tappavia” aseita. Olen hämmentynyt. Olen varma, että mitkään loukkaantumiset, joita on näissä tapauksissa tullut… tai muissakaan tapauksissa vaativat paranormaalia tai ”Maan ulkopuolista” teknologiaa joka haitan on aiheuttanut.

Tämä johtopäätös on saavutettu hitaasti, viimeisen 10 vuoden aikana, mutta se perustuu dataan. Monet kollegani joita kunnioitan eivät ole samaa mieltä. Kukaan lääkäri ei ole eri mieltä. Tämä on surullinen tappio minulle. Patologin tulee kyetä erottamaan ’rikollinen’ motiivi sekä tuntematon kuolinsyy ja sairauden aiheuttama kuolinsyy tai loukkaantuminen. Minulla ei ole hajuakaan motiiveista tai pahantekijöistä. Mutta en vaadi magiaa tai avaruusolentoja luokittelemaan loukkaantumisia tai patologioita.”

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Eksopolitiikka

Nämä ihmiset väittävät USA:n valtiolla olevan UFO-artifakteja

Kommentoi

Niin paljon on puhuttu Metamateriaaleista. Metamateriaalit voivat olla UFOn palasia, UFO-romua, teknologista laitteistoa ja teoriassa myös implantteja sekä kokonaisia aluksia. To the Stars Academy of Arts and Sciencen (TTSA) Jacques Vallee ja muut väittävät, että heillä on hallussaan näytteitä, tai ainakin ovat testaamassa sellaisia nähdäkseen ovatko nämä aitoja ja anomaalisia. Tri. Garry Nolan, joka ennen työskenteli TTSAssa ja on Valleen kollega, otti käyttöön termin metamateriaali tätä tarkoitusta varten. Metamateriaaleille on myös muita määritelmiä, jotka eivät liity mitenkään UFO-ilmiöön. Tri. Nolan sanoo, että tarkempi termi olisi ultramateriaali. Kuitenkin metamateriaalit terminä tuntuvat jääneen käyttöön.

Monet väittävät valtion ja/tai alihankkijoiden, riippumattomien tutkijoiden ja kehittäjien (Independent Research and Development activities, IRAD), erikoisohjelmien (Special Access Programs, SAP), vahvistamattomien erikoisohjelmien ( Unacknowledged Special Access Programs, USAP) ja muiden ryhmittymien omistavan näitä artefakteja. Niin monia väitteitä on esitetty, ja koska armeijaa kiinnostaa TTSA:n tutkimus, metamateriaalien tutkimuksen legitimointi ja mahdollisesti jopa todistusaineisto, voisi aika olla koittanut näille. Koska  TTSA on nyt ryhtynyt yhteistyöhön (Cooperative Research and Development Agreement, CRADA) USA:n armeijan kanssa, heillä saattaa olla pääsy tähän listaan. Kuitenkin keskityn toisiin nyt.

Kaikki eivät tunnu olevan samaa mieltä siitä minkälaisiin lopputuloksiin tai läpimurtoihin ollaan päästy valtion ja/tai alihankkijoiden tutkimuksissa, joilla materiaaleja on, mutta seuraavien henkilöiden väitteiden mukaan näytteitä on heillä hallussa. Katsotaanpa:

New York Times

New York Times käynnisti metamateriaalien ja UFO-romun aikakauden Helene Cooperin, Ralph Blumenthalin ja Leslie Keanin artikkelilla Glowing Auras and ‘Black Money’: The Pentagon’s Mysterious U.F.O. Program, kun he raportoivat Bigelow Aerospacen saaneen toimeksiannon AAWSAP-ohjelmassa (Advanced Aerospace Weapons System Application Program) Bigelow Aerospacen Advanced Space Studies -ohjelman (BAASS) kautta, joka säilytti metalliseoksia DIA:n alihankintana:

“Bigelowin ohjauksessa yhtiö muokkasi rakennuksia Las Vegasissa metalliseosten ja muiden materiaalien varastointia varten, jotka on Elizondon ja muiden ohjelman alihankkijoiden mukaan löydetty tunnistamattomista ilmailmiöistä.“

Jacques Vallee

Jacques Vallee ei väitä tietävänsä varmasti valtiolla olevan materiaaleja, mutta hän sanoo kuulleensa tarinoita:

Toisen alueen ihmiset ovat kiinnostuneita tottakai Roswellista ja törmäyksistä. Kahdeksan niistä on dokumentoitu New Mexicosta 40-luvulla. Ja että dataa ja raportteja niistä on, mutta minulla ei ole pääsyä niihin. Ja kuulen kaikenlaisia tarinoita, aivan kuten tekin kuulette, siitä että hallitus olisi takavarikoinut nämä laitteet ja laittanut ne — antanut ne — jonkin yrityksen kellariin, jonkun ilmailualan yrityksen, ja se on ok. Olen varsin skeptinen useista syistä sitä kohtaan että hallitus tietäisi paljon enemmän kuin mitä me tiedämme heillä olevan. Ja itse asiassa tämä on sellainen ala… tarkoitan että salattu tutkimus on legitiimiä. OK? En ole sitä vastaan että valtio ja armeija tekevät salattua tutkimusta. Kuitenkin, salattu tutkimus on rajoittunutta mm. budjetin ja informaation kommunikoinnin suhteen, ja se on tutkimuksen este. Niin että tutkimusta on paljon vaikeampaa tehdä tuossa ympäristössä, ja useimmiten se epäonnistuu. Ja minun tutkimukseni, jota haluan tehdä, on avointa tutkimusta.

Loading video

Tri. Diana Pasulka ja ‘Tyler’ “American Cosmic”-kirjasta

“Tyler” on hahmo Diana Pasulkan faktakirjassa American Cosmic. Hänen taustansa on mystinen. Pasulka kirjoittaa:

“Oli huhuja siitä, että hän oli työskennellyt useille valtion virastoille.”

Pasulka sanoo hänestä:

“Sain tietää, että 18-vuotiaasta lähtien hän on työskennellyt USA:n avaruusohjelmassa, ensin harjoittelijana ja sen jälkeen insinöörinä avaruussukkulaohjelmassa.”

Syy sille miksi otan esiin “Tylerin” taustat on näyttääkseni, että hän mahtuisi hyvin kriteereihini joko valtion työntekijänä tai valtion alihankkijan työntekijänä, avaruusohjelman tapauksessa. Tri. Pasulka väittää “Tylerin” tienneen ”väitetyn” autenttisen UFO-törmäyspaikan ja UFO-romun sijainnin.

“James ja Tyler uskoivat, että heillä on evidenssiä, ei ainoastaan uskomus, tukeakseen sitä että artefaktit olivat peräisin avaruusolennoilta ja että törmäyspaikka oli aito.”

Kun hän puhuu “Tylerista”, itsestään ja toisesta tieteentekijästä, Pasulka sanoo:

“Me olimme epätavallinen tiimi: kaksi tieteentekijää jotka uskoivat, että heillä on fyysistä todistusaineistoa planeetan ulkopuolisesta älystä, ja uskontotieteen professori.”

Toinen maininta “Tylerista” kun hän katselee artefakteja laboratoriossa:

“Tyler, kuitenkin, oli yksin laboratoriossaan, artefaktien, sikarin ja brandylasin kanssa.”

Tri. Hal Puthoff

Tri. Hal Puthoff on TTSA:n jäsen. Puthoffin esityksen aikaan Society for Scientific Exploration -konferenssissa hän viittasi metamateriaalinäytteisiin:

“Joten sallikaa minun antaa teille esimerkki siitä miten nämä jutut auttavat ihmisiä, jotka selvittelevät näitä todella vaikeita ongelmia. Valitsen tässä yhden: metamateriaalit ilmailualan käytössä. Haluaisin puhua teille hienoista materiaaleista, mutta ne ovat salaisia. Kuitenkin, on paljon materiaaleja jotka on jo keksitty tai jotka ovat jopa julkisesti käytössä.”

Luis Elizondo

Elizondo, TTSA:n jäsen, sanoi että “jotkut erittäin, erittäin korkean tason edustajat hallinnossa” ovat briiffanneet sekä koskien UFOja että metamateriaaleja. Elizondo sanoi televisiossa Tucker Carlsonin ohjelmassa:

Carlson: Joten kysyn sinulta viimeisen kysymyksen… Uskotko, perustuen vuosikymmeniin USA:n valtion palveluksessa tässä asiassa, että USA:n valtiolla on hallussaan materiaaleja näistä aluksista?

Elizondo: Uskon, kyllä.

Carlson: Onko mielestäsi USA:n valtiolla hallussaan romua UFOsta juuri nyt?

Elizondo: Valitettavasti, Tucker, minun tulee todella olla varovainen salassapitosopimuksen kanssa. En voi sanoa paljoakaan yksityiskohtia tuosta, mutta yksinkertaisesti sanottuna, kyllä.

Loading video

Tucker Carlson kysyi presidentti Trumpilta Elizondon väitteistä. Trump kiisti tietävänsä asiasta, mutta yksinkertainen seikka josta Carlson presidentiltä kysyi televisiossa oli läpimurto jo itsessään.

Carlson: Me puhuimme valtion edustajan kanssa hetki sitten joka sanoi USA:n valtiolla olevan hallussaan UFO-romua ilmatukikohdassa. Oletteko tietoinen tästä?

Trump: En ole kuullut tuota, ei. En ole kuullut tuota. Ei ole ollut, hallituksessa, ei ole ollut iso juttu, mutta olen nähnyt sen ohjelmassasi, mutta olen nähnyt sen. En oleta sen olevan oikein, mutta… tiedäthän, minulla on avoin mieli, Tucker.

Carlson: Teillä on, hra presidentti. Kiitos siitä.

Trump: Nykyään voi uskoa mitä tahansa, eikö?

Loading video

 

Tri. Eric Davis

Luis Elizondon paljastuksen jälkeen tutkija James Iandoli kysyi tri. Eric Davisilta Elizondon kommenteista. Davis sanoi:

”Luis Elizondon erittäin lyhyt vastaus Tucker Carlsonin kysymykseen siitä onko USA:n valtiolla hallussaan törmänneistä UFOista teknologiaa on 1000% oikein. Kansallisen turvallisuuden salassapitosopimukseni estävät minua lisäämästä tähän minkäänlaista kommenttia.”

Eric Davis

Davis tuntuu myös uskovan ainakin joitain aspekteja eversti Philip Corson tarinasta. Tarina voi olla värikynällä korjailtu, mutta yhtä kaikki osa siitä voi olla totta. Corsosta puhuttaessa tri. Davis sanoo:

“(Corson) työ siviilinä oli käsitellä törmäyksistä saatuja materiaaleja ja antaa niitä eri turvallisuusalan alihankkijoille analyysia ja takaisinmallinnusta varten. Joten se osoittautui oikeaksi. Ja siksi se on tuossa. Ja on tapahtunut useita törmäysnoutoja.”

Loading video

Artefakteja voi olla USAP:ssa, SAP:ssa & IRAD:ssa

IRAD:t, SAP:t ja USAP:t voivat olla paikkoja joista UFO-artefakteja löytää varastoituna. Samaan aikaan tilanne on uskomattoman sekavaa, mahdollisesti tarkoituksella. Vaikka ne ovat valtion toimeksiantoja, se miten paljon valtio niitä valvoo ja miten paljon valtiolla niihin on pääsy vaihtelee, ja joskus se ei ole paljon mitään. Se, että olet työntekijä valtion toimeksiantamassa SAP:ssa, ei tarkoita että sinua pidettäisiin valtion työntekijänä ja näin sinun ei tarvitse vastata valtiolle.

Tom DeLonge

George Knappin haastattelussa, joka on jaossa MysteryWire.comissa, Tom DeLonge puhui sekä siitä, että valtiolla on hallussaan alastulleita jäänteitä ja valtion ohjelmista, että siitä missä artefakteja mahdollisesti säilytetään, mm. yksityisessä teollisuudessa:

DeLonge: Mutta tiedän että sellaista oli, ja minulle kerrottiin, että oli törmäyksiä. Ja me pidimme sitä… mahdollisesti me herpaannuimme, pelkäsimme. Me piilotimme sen, loimme vastatiedustelun ”kissa-hiiri-leikin” pitääksemme ihmiset poissa kysymästä vaikeita kysymyksiä joihin meillä ei ollut vastauksia, ja me loimme tämän törmäysohjelman paljon suuremmaksi kuin Manhattan Project, paljon suuremmaksi kuin Apollo, jotta voisimme selvittää miten hommat toimivat ja miten rakentaa oma puolustusjärjestelmämme sitä vastaan, jos tällaisia on muitakin. Ja mielestäni se on kiinnostavaa.

Knapp: Onko se… voitko sanoa onko se valtiolla? Onko se mitä me käsittelemme valtion voimaansaattamista vai onko se ulkopuolella vai onko se pikkaisen molempia? Tarkoitan, valtiolla on paljon ihmisiä jotka tietävät, mutta paljon ihmisiä, tai ainakin osa keskeisistä pelureista, ovat valtion viitekehyksen ulkopuolella?

Delonge: Uskon, että se on valtiolla, mutta uskon että iso osa tästä on olemassa välkyllä tavalla. En ole täysin varma onko näin salaisuuden ylläpitämiseksi, mahdollisesti, mutta mielestäni näin on siksi että varmistettaisiin maailman parhaiden kykyjen asian parissa työskentely. Kun meillä ensi kerran alkoi olla… kun me ensi kerran löysimme alukset, minä tiesin tuovamme mukaan yksityisteollisuuden, armeijan, tiedustelupalvelut… varsin erilaisen porukan erittäin, erittäin kohonneita ajattelijoita ja sanoin ”Miten me hoidamme tämän?” Tiedän, että paljon yksityistä teollisuutta pääsi mukaan syvälle peliin koska se on se missä heidän osaaminen oli. Ja nuo yritykset, jotka työskentelevät noiden asioiden parissa, menevät puolustusministeriön alle ja joutuvat toimimaan kuten valtio, mutta se on edelleen yksityinen korporaatio, jota tietyt lait suojelevat. Joten tiedän keskusteluistani neuvonantajien parissa, jotka, kun kysyin heiltä… kysyin heiltä erään tietyn kysymyksen. Sanoin, ”Onko meillä… onko se laillista työskennellä kehittyneen teknologian parissa samalla tavoin kuin te teette? Vai määrittääkö kansallinen turvallisuus sen mitä voi tehdä?” En ollut epäkunnioittava. En sanonut ”Teettekö jotain laitonta?” Oli erittäin selvää mitä he yrittivät saavuttaa, kun saamani vastaus oli juuri se laki, juuri se pykälä ja juuri se momentti valtion verkkosivulta. Minulle esitettiin aivan erityinen tekstin kohta, jonka mukaan nämä turvallisuuslaitokset toimivat.

Loading video

Knapp: Tuossa lauseessa oleva viittaus on, että meillä on teknologiaa jostain muualta, voit kutsua sitä vaikka vieraaksi, se ei ole meidän, se on tuntematonta. Meillä on teknologiaa ja yritämme selvittää miten se toimii ja miten suojautua siltä?

DeLonge: Joo. Se on tasan tarkkaan se mitä tapahtuu. Sitä on vaikea uskoa, sitä on super vaikea myöntää, mutta se on juuri se mitä tapahtuu, joo.

Loading video

Muita kommentteja näitä ryhmiä koskien

Chris Mellon

Erityisen kuvaava lainaus IRADeja koskien tuli eräältä joka on myös TTSA:n jäsen, Chris Mellonilta. Hänen kommenttinsa (jotka on annettu vuonna 2016 ja voivat nyt olla jo vanhentuneita) voidaan myös tulkita yleisesti skeptisiksi UFO-artefaktien olemassaoloa kohtaan. Koska TTSA tällä hetkellä väittää pitävän hallussaan metamateriaaleja, ja ksoka niin moni muu on astunut julkisuuteen väittäen, että valtiolla on niitä, olisi kiinnostavaa tietää onko Mellonin mielestä edelleen vaikeaa kutiella, että avaruusolentojen teknologia pysyisi piilossa. Kuitenkin, voitaisiin väittää että metamateriaalit eivät enää ole piilossa, koska kansa on saanut jo tietää niistä, mikä tekee Mellonin mielipiteestä, tavallaan, nyt oikean. Mellon esitti mielipiteensä ennen TTSA:n julkista perustamista. Huolimatta kaikesta muusta tässä lainauksessa ja minun sekavasta tulkinnastani siitä, pidän hänen sanojaan IRADeista äärimmäisen tärkeänä.

Tässä on lainaus Mellonin ja Leslie Keanin haastattelusta:

Kean: Jotkut sisäpiirin lähteet ovat ehdottaneet, että noudetut laitteet UFOsta voisivat olla yksityisen ilmailualan yrityksen hallussa, joka on riippumaton puolustusministeriöstä. Tällä tavoin se ei olisi valtion valvonnassa ja sen identiteetti olisi vain harvojen tiedossa. Voisiko tämä olla mahdollista?

Mellon: Mielestäni on vaikeaa kuvitella jonkin niinkin räjähdysherkän kuin avaruusolentojen teknologian pysyvän salassa vuosikymmeniä. Joten vaikka minulla ei ole syytä uskoa, että mitään avaruusolentojen teknologiaa on saatu haltuun, sanon tämän: Jos se olisi minä, ja yrittäisin haudata sen syvälle, veisin sen pois valtion valvonnasta täysin ja sijoittaisin sen osastoon, joka on täysin uusi entiteetti jo olemassaolevan puolustusteknologian yrityksen sisälle ja pyörittäisin sitä kuin “IRADia” eli “Independent Research and Development Activitya.”

Bernard Haisch

Bernard Haisch otti kantaa UFO-ohjelmiin sekä törmäyksen nouto-ohjelmaan itseensä. Spekuloin, että Haisch on oikeassa ja AATIP todellakin löysi törmäysohjelman, ja tämä on se syy miksi Elizondo tunsi olonsa itsevarmaksi tehdä lausunto Tucker Carlsonin ohjelmassa siitä, että valtiolla on UFO-romua. Haisch sanoi hänen blogissaan:

“Seuraava on olettamus.

Lähteet kertovat minulle, että tämä kaikki on pelkkä jäävuoren huippu. Neljän toisiinsa liittyvän mutta erillisen, tunnistamattoman SCI-ohjelman ryhmä, jotka liittyvät vuoden 1947 Trumanin muistioon, on edelleen olemassa ja niitä pyöritettiin 1990-luvulle asti suurissa ilmailualan yrityksissä kuten Lockheed, TRW, Raytheon, Aerospace Corp. jne. Nämä olivat kalliita ohjelmia, sillä salailun hinta voi olla paljon suurempi kuin itse tutkimuksen. AATIP-ohjelmalla ei ole mitään kytköstä näihin neljään paljon paremmin rahoitettuun ohjelmaan. Todellakin, pimeän budjetin ohjelmat yleensä ovat luokkaa $10 miljardia ja siitä ylöspäin. Aiheet ilmeisesti sivuavat teknologian takaisinmallinnusta ja Maan ulkopuolista biologiaa. AATIP löysi UFO-törmäysohjelman virallisia kanavia pitkin, mutta siltä evättiin pääsy siihen koska AATIP itsessään ei ole SAP. Senaattori Harry Reid keräsi nimiä puolustusministeriölle jotta sille annettaisiin SAP-status, mutta puolustusministeriö eväsi tämän pyynnön.”

Tri. Kit Green via Richard Dolan:

Richard Dolanin artikkeli ja haastattelu tri. Kit Greenin kanssa on erittäin mielenkiintoinen. Ensinnäkin on tärkeää mainita, että on epäselvää josko tri. Green uskoo näiden oikeasti olevan UFO SAP-ohjelmia:

Kysyin häneltä kaiken tämän lopuksi, kaikista niistä läheltä piti -tilanteista, uskoiko hän että SAP:t liittyivät UFOihin, avaruusolentoihin ja tällaisiin. Hänen vastauksensa, kuten aina, oli äärimmäisen tarkka. Perustuen hänen tiettyyn kokemukseensa ja asiantuntemukseensa, hän ei nähnyt mitään syytä mennä aiheeseen.

Sitten, toisessa kohtaa artikkelia Doan ja Green puhuvat ristiriitaisesta Wilsonin dokumentista ja tri. Green kertoo joitain hänen mielipiteitään SAP:sta:

Jälkikeskustelussa Kit Green lisäsi omaan lausuntoonsa. Vaikka hän ei halunnut lausuntoaan kirjattavan ylös koskien Wilsonin dokumentin aitoutta, hän sanoi kyllä, että dokumentissa käyty ”yleinen keskustelu” oli ”äärimmäisen tuttua” hänelle. Erityisestti, se miten SAP:n liittyen ”tulee aika jolloin ne eivät enää ole USA:n valtion hallinnassa”.

Lisäksi Wilsonin reaktion kuvaus dokumentissa — Wilsonin suuttumus ja tyrmistys siitä, että hänet suljettiin ohjelman ulkopuolelle, johon hän uskoi olevansa auktoriteettia — kuulosti Greenin mielestä täysin oikealta. ”Itse asiassa”, hän lisää, ”kaikki SAP:t joissa olen ollut mukana ovat olleet siinä kategoriassa, poislukien yksi. Kun menen niihin laitoksiin, siellä ei ole valtion työntekijöitä.”

Kun siirrytään haastattelun loppuun, Dolan tiivistää tri. Greenin ajattelun SAP:hin liittyen:

Ne ovat kehittyneintä tutkimusteknologiaa, jota kehitetään missään yksityisessä korporaatiossa, mutta sen lisäksi perusskenaario on, että USA:n valtio ei ole muuta kuin turvallisuusorganisaatio, joka työskentelee näiden yksityisten tahojen hyväksi. Minun mielikuvani on, että USA:n valtiolla on vähän sanomista näissä ohjelmissa. Se tarjoaa rahaa, turvaa ja arvokasta infraa, siinä kaikki. Kun teknologia on valmis käyttöön, silloin voi tarina olla toinen, kun armeija ottaa käyttöön kenttäkelpoisen järjestelmän.

Entinen senaattori Harry Reid

Aiemmassa haastattelussa entinen senaattori Harry Reid sanoi, että hän halusi AATIP:n muuttuvan SAP:ksi jotta se pääsisi käsiksi salattuihin materiaaleihin. Viime viikolla haastattelussa George Knappin kanssa, sen sijaan että viittaisi muihin UFO-ohjelmiin ryhminä joilla saattaisi olla materiaaleja, Reid viittasi ”julkisiin korporaatioihin” niinä joilla on materiaaleja. Tämä on linjassa sen kanssa mitä monet ovat sanoneet, että yksityiset alihankkijat, julkiset korporaatiot ja/tai yksityiset tutkimus- ja kehitysohjelmat (IRADit) ovat niitä joilla on romua sekä myös niitä missä jotkut viralliset valtion UFO-ohjelmat voisivat olla.

George Knappin haastattelusta Harry Reidin kanssa:

Vuonna 2009 Reid yritti saada Pentagonin muuttamaan AATIP SAP:ksi, salaisemmaksi operaatioksi, osittain siksi että hän halusi liittää tämän muihin tutkimusohjelmiin joilla voi olla tai sitten ei kovaa todistusaineistoa UFOista, mm. materiaaleja tai teknologiaa, jota on noudettu törmäyspaikoilta.

“Syy sille miksi tein näin on, että aina liikkuu huhuja, jotkut sanovat että julkiset korporaatiot pitävät materiaaleja hallussaan ja että niitä meidän pitäisi syynätä”, Reid sanoo. ”Halusin varmistaa oliko väite voimassa, mutta en saanut sitä läpi, he eivät tukeneet sitä, eivät hyväksyneet.”

Katso George Knappin haastattelu Harry Reidin kanssa täältä.

Harry Reidin historiallinen kirje:

Reid letter 1

Reid letter 2

Reid letter 3

Monia muita väitteitä on esitetty liittyen näihin ohjelmiin ja tahoihin, joilla mahdollisesti on UFO-romua, artefakteja, metamateriaaleja ja mahdollisesti jopa kokonainen alus. Se on aihe joka pitää ottaa vakavammin. Armeija tuntuu olevan kiinnostunut aiheesta, ja reportteri jopa kysyi istuvalta presidentiltä siitä. Kun eri ryhmät testaavat teknologiaa, tämä on aihe joka ei ole katoamassa vähään aikaan.

 

Artikkelin julkaissut Silva Record
Eksopolitiikka

Kit Greenin ilmavoimien ”UFO-mentori”

Kommentoi

Kirjoittanut Keith Basterfield

Kit Greenin haastattelu heinäkuussa 2019

Elokuun 24. päivänä 2019 amerikkalainen tutkija Richard Dolan julkaisi laajan haastattelun jonka hän oli tehnyt toukokuussa 2019 tohtori Christopher ’Kit’ Canfield Greenista. Eräs kohta haastattelussa kiinnosti minua. Se kuuluu seuraavasti:

”Läpi 1980-luvun, kun hän oli edelleen CIA:n tiedusteluvirkamies, eräs Greenin tutuista ’oli juuri saanut potkut, äärimmäisen kokenut vanhempi lennoston upseeri’. Hän myös sattui olemaan vanhempi lääkäri. Ilmavoimissa tämän miehen työhön kuului olla yhteyshenkilönä ’salaisessa miehitetyssä avaruusohjelmassa.’ Hän jätti ilmavoimat ja meni töihin yksityiselle puolelle, ’kuten he kaikki tekevät’. Hänen salainen työnsä kosketti ’avaruusohjelman eri puolia’.

”Vuonna 1982 Green palkkasi tämän henkilön CIA:n tiedelautakuntaan. Vuoden tai kahden sisään (”vuonna 1983, 84,”) mies kertoi Greenille, että ’tarinat avaruusolentojen tunkeiluista, haltuunotoista ja informaatiosta [ovat] totta’. Lisäksi hän aikoi saada Greenille valtuutuksen relevantteihin ohjelmiin. Eräs keskeinen syy oli se, että ohjelmista puuttui luvansaanut lääkäri. Green oli innostunut tästä mahdollisuudesta.”

Kuitenkaan valtuutusta ei koskaan kuulunut. ”Jopa Greenin eläköitymisen aikaan CIA:sta, kun hän työskenteli General Motorsilla, hänen eläköitynyt ilmavoimien kollegansa jatkoi hänelle sanomista siitä, että Green saisi valtuutuksen ’ohjelmiin jotka liittyivät avaruusolentoihin ja UFOihin’. Silti valtuutusta ei koskaan saatu.”

Toisessa kohtaa samassa haastattelussa Dolan paljasti, että tämä henkilö oli kuollut vuonna 1997. Kit Green ei kertonut henkilön nimeä.

Kuka hän oli?

Ottaen huomioon sen määrän tietoja joita Green kertoi Dolanille hänen tutustaan, mietin olisiko mahdollista selvittää tämän henkilön nimi?

Ensinnäkin konsultoin Melbournen kollegaani Paul Deania, joka on tällä alalla kokenut henkilö. Paul ehdotti, että kokeilisinerästä ilmavoimien sivustoa jossa on nykyisten ja entisten ilmavoimien johtajien biografiat. Tämä osoittautui hyödylliseksi.

Käytin avainsanahakuja löytämään henkilöitä, jotka olivat kuolleet vuonna 1997. Heitä oli aika monta. Luin jokaisen kuolleen biografian, joka oli aikamoinen homma. Onneksi oli yksi, ja vain yksi, lääkäri ryhmässä. Tämä oli prikaatin kenraali Donald D Flickinger.

https://www.af.mil/About-Us/Biographies/Display/Article/107079/brigadier-general-don-d-flickinger/

 

Flickinger

Usean internet-lähteen varmistamana saatiin Flickingeristä selville seuraavaa.

* Hän oli käynyt lääkiksen Stanfordissa

* Ollessaan ilmavoimien palveluksessa, hän oli vastuussa ”ihmisfaktoreiden” hoidosta kun ensimmäistä ihmistä vietiin avaruuteen

* Hän oli bioastronautiikan ja biotieteiden johtaja

* Hän lähti ilmavoimista vuonna 1961

* Ilmavoimien jälkeen hän oli konsulttina NASAlle ja muille virastoille, mm. CIA:lle

* Hän kuoli 23. helmikuuta 1997.

Hänen biografiansa yksityiskohdat ovat linjassa Greenin Dolanille antamien tietojen kanssa.

CIA-yhteyshenkilö

Virallinen CIAn tarina ”Developing the U2” kuvaa miten silloinen eversti Donald D Flickinger toimi lääketieteellisenä neuvonantajana CIA:n Project AQUATONEssa yli vuosikymmenen. Osaaminen jonka hän sai luodessaan U2-pilottien lentovaatteet tulivat käyttöön kun USA:n astronauttien käyttämiä suojapukuja suunniteltiin.

Haku paljasti, että useat CIA:n sisäiset dokumentit, kuten tämä, sekä tämä, ja muut mainitsevat Flickingerin työn.

En ole löytänyt virallisia dokumentteja, jotka olisivat kertoneet että Flickinger olisi ollut palkattu CIA:n tiedelautakuntaan.

Flickinger ja UFOt

Onko olemassa todisteita siitä että Kit Greenin mentori olisi puhunut hänelle siitä miten ”tarinat avaruusolentojen tunkeiluista, haltuunotoista ja informaatiosta [ovat] totta”?

Internet-haku käyttäen relevantteja hakusanoja tähän mennessä ei ole kyenyt paljastamaan mitään Flickingerin kiinnostuksesta UFOihin. Ehkäpä blogin skarpit lukijat kykenevät löytämään jotain.

 

Artikkelin julkaissut UFOs Scientific Research

Eksopolitiikka

Kit Green ja ”avaruusolentojen ruumiinavausten” tutkimus

Kommentoi

Kirjoittanut Keith Basterfield

Kit Green

Entinen kanssabloggaajani Pauline Wilson ja minä olemme pitkään seuranneet tohtori Christopher ’Kit’ Canfield Greenin kiinnostuksia, hänen julkaistuja kertomuksiaan sekä ammatillista kehitystä. Blogin lukijoille, jotka eivät häntä tunne, tohtori Greenista kerrotaan seuraavissa blogipostauksissa: 1. huhtikuuta 2018; 3. huhtikuuta 2018; 9. huhtikuuta 2018;  13. joulukuuta 2018; klikkaa vain näitä päivämääriä.

Richard Dolan

Elokuun 24. päivänä 2019, amerikkalainen tutkija Richard Dolan julkaisi pitkän artikkelin perustuen pitkään haastatteluun Kit Greenista. Artikkeli puhuu mm. seuraavista aiheista:

* Davis Wilsonin dokumentti

* Avaruusolentojen ruumiinavausdokumentti

Kuitenkin tämän bloggauksen aiheena on tarkastella niitä prosesseja, joiden avullla Kit Green on saanut kiinnostuksensa ”avaruusolentojen ruumiinavauksista” sekä siitä mitä hän on lopulta sanonut näistä ilmiöistä.

Jacques Valleen päiväkirjat

Kesäkuussa 1985 amerikkalainen lääkäri Richard Niemtzow puhui Jacques Valleelle Niemtzowin unista liittyen siihen ”kun ensimmäinen raportti avaruusolentojen ruumiinavauksesta ilmestyi lääketieteen julkaisuun”. [Vallee, ”Forbidden Science 3” (FS:V3) päiväkirjamerkintä päivämäärällä 23.6.1985.] Lisäksi tuohon aikaan Green ja Niemtzow keskustelivat Leonard Stringfieldin työstä.

Kirjassa ”FS:V3″ päiväkirjamerkintä päivältä 11.12.1988, Vallee kirjoittaa:

”Kaksi päivää New Yorkissa… ja uusi keskustelu Kitin kanssa, joka on löytänyt lääkärin, jonka väitetään olleen mukana oikeassa avaruusolentojen ruumiinavauksessa… Kuten Fred Beckman, Kit on myös nähnyt Cover-Up -dokumentin ja häntä innosti sen pätkä avaruusolentojen fysiologiasta.”

Jälleen kirjassa ”FS:V3”, toisessa päiväkirjamerkinnässä päivämäärällä 29.1.1989, kerrotaan Greenin kiinnostuksesta tohtoriin jonka väitetään tehneen aito avaruusolennon ruumiinavaus. Kuitenkin saamme tietää, että tohtori, nimeltään Crowley, Kalifornian Lancasterista, ei ollut mukana ruumiinavauksessa, vaan oli kirurgi jota oltiin pyydetty käymään läpi raportteja ruumiinavauksesta.

Viimeinen lainaukseni samasta kirjasta on päiväkirjamerkintä päivämäärällä 5.7.1989, jossa Vallee kysyy Greeniltä, ”Muuten, et koskaan kertonut minulle mikä sai sinut kiinnostuneeksi näistä avaruusolentojen ruumiinavaukseen liittyvistä huhuista alunperin”. Green vastaa, ”Se menee 70-luvulle, kun ensimmäinen väitetty ruumiinavauskuva julkaistiin, kaikki ne Len Stringfieldin jutut.”

Dolanin haastattelu

Richard Dolanin haastattelussa elokuun 24. päivänä 2019 Kit Green sanoo, että vaikka hän oli edelleen CIA:lla (lähti pois vuonna 1985), hän oli yhteyksissä ”jokin aika sitten eläköityneeseen, äärimmäisen korkea-arvoiseen kenraaliin USA:n ilmavoimista”. Tämä henkilö oli myös kokenut lääkäri.

Vuonna 1982 Green palkkasi tämän (nimettömän) henkilön CIA:lle tiedelautakuntaan. Joskus vuosina 1983/84 tämä henkilö sanoi että ”nämä tarinat avaruusolentojen tunkeiluista, haltuunotoista ja informaatiosta [ovat] totta”. Green huomautti, että tämä henkilö yritti saada Greenin mukaan relevantteihin ohjelmiin, mutta hän epäonnistui.

Vuosina 1987/88 Green kutsuttiin Pentagoniin ja häntä briiffattiin arkaluontoisessa, lokeroidussa informaatiolaitoksessa. Univermupukeinen upseeri näytti hänelle kirjoitettuja analyyseja väitetyistä avaruusolentojen ruumiista, ja lisäksi valokuvia.

Myöhemmin Dolanin haastattelussa Green kertoo, että 1980- ja 1990-lukujen läpi hän näki noin tusinan videota, alunperin VHS-nauhalla, sitten CD:llä ja DVD:llä, jotka näyttivät oletettuja avaruusolentojen ruumiinavauksia. Toisin kuin vuosien 1987/88 Pentagonin briiffi, nämä videot saapuivat hänen kotiovelleen, tai postilaatikkoon. Myöhemmin hänellä oli mahdollisuus nähdä Santillin ruumiinavausfilmi.

Kiinnostavaa kyllä en löydä mitään mainintaa Pentagonin briiffistä enkä tusinan videon saapumisesta Valleen päiväkirjoista.

Mitä Green lopulta kertoi?

Haastattelun lopussa Green sanoo:

”Minulla ei ole mitään dataa mitä voisin saada erittäin kehittyneestä ohjelmasta joka sai alkunsa 20-30 vuotta sitten. Ei mitään. Nolla. Minulla ei ole materiaalisia vaikutuksia, ei mitään dataa väitetyistä abduktioista, ei mitään dataa väitetyistä MILABeista, ei mitään dataa epigenetiikasta, ei mitään mitä ei voitaisi kusetuksella tahallaan saada aikaan huipputiedemiesten avulla. Tämä on nyt se missä olen. ”

Ylläoleva lause perustuu vuoden 1992 lainaukseen Greeniltä, jota Jacques Vallee lainasi kirjassa ”Forbidden Science 4” päiväkirjamerkinnässä päivämäärällä 10.4.1992:

”En kuitenkaan ole nähnyt mitään biologista joka olisi epätavallista.”

Lopputiivistelmä

Huolimatta pitkäaikaisesta kiinnostuksesta avaruusolentojen ruumiinavauksiin, sitten 1980-luvun, Greenin nykyinen lopputulema on, että hänellä ei ole mitään todistusaineistoa mitä voitaisiin liittää ”erittäin kehittyneen ohjelman materiaaliin, joka aloitettiin 20-30 vuotta sitten”.

 

Artikkelin julkaissut UFOs Scientific Research