Christopher Knightin ensimmäinen kirja The Hiram Key
on kirjoitettu yhdessä Robert Lomas’n kanssa, ja se julkaistiin vuonna 1996.
Kirjasta tuli nopeasti hitti, ja sitä pidettiin vaihtoehtohistorian alan klassikkoteoksena, joka tuli myöhemmin vaikuttamaan muihin kulttimaineeseen päässeisiin kirjailijoihin, kuten The Da Vinci Code
n kirjoittaneeseen Dan Browniin.
Viimeisen 10 vuoden aikana Knight on kirjoittanut kuusi kirjaa, näistä neljä Robert Lomas’n kanssa. Viimeisimmän Who Built the Moon?
-teoksen hän on kirjoittanut Alan Butlerin kanssa. Butler ja Knight nostavat esiin kiinnostavia ja haastavia kysymyksiä. Näistä päällimmäisenä: Voisiko Kuu olla keinotekoinen? Voiko se olla jopa ontto? Onko Kuu olemassa jonkin sattuman kautta, vai onko nähtävissä suunnitelma — ja jos on, kuka oli sen arkkitehti?
New Dawn haastatteli Christopheria tästä kirjasta sekä sen uskomattomista päätelmistä?
NEW DAWN: Kaikki ihmiskunnan vierailut Kuuhun eivät ole vastanneet kaikkein perustavanlaatuisimpiin kysymyksiin sen alkuperästä ja tärkeydestä. Uudessa kirjassasi Who Built the Moon? (yhdessä Alan Butlerin kanssa) valaisette joitain uskomattomia faktoja Kuusta, ja tulette tajunnanräjäyttävään lopputulokseen sen alkuperästä. Voisitko nopeasti luonnehtia joitain näistä tuntemattomista faktoista?
CHRISTOPHER KNIGHT: Kuu on erittäin lähellä maapalloa ja kuitenkin sitä pidetään omituisimpana esineenä tunnetussa universumissa. Se on vähän sama kuin tietäisi, että jokainen ihminen maailmassa on täysin normaali paitsi naapurisi jolla on kolme päätä ja joka syö rikkinäisiä partateriä.
Kirja listaa Kuun omituisuuden, johon kuuluu mm. se seikka, että sillä ei ole kiinteää ydintä niinkuin muilla taivaankappaleilla. Se on joko ontto tai sillä on erittäin matalatiheyksinen sisus. Omituista kyllä, sen massakeskipiste on sarja pisteitä juuri sen kuoren alla — joka on aiheuttanut ongelmia alkuvaiheen kuualuksille. Materiaali josta Kuu koostuu on peräisin maapallon ulkokuoresta, ja se on jättänyt matalan reiän joka on täyttynyt vedellä. Nykyisin me kutsumme tuota reikää Tyyneksi valtamereksi. Tämä kivi irtosi Maasta tuottaakseen Kuun nopeasti sen jälkeen kun planeettamme oli muodostunut noin 4,6 miljardia vuotta sitten.
Kuu on omituisen rakenteensa lisäksi myös ihmeellinen käytökseltään. Se on tasan tarkkaan neljäsataa kertaa pienempi kuin Aurinko, mutta neljä sataa kertaa lähempänä Maata niin että sekä Maa ja Kuu vaikuttavat tasan saman kokoisilta taivaalla — mikä antaa meille ilmiön nimeltä täydellinen kuun/auringonpimennys. Vaikka me pidämme tätä annettuna, se on yksi suurimmista sattumista universumissa.
Lisäksi, Kuu peilaa Auringon liikkeitä taivaalla nousemalla ja laskemalla samaan kohtaan horisontissa kuin Aurinko tekee vastakkaisina päivänseisauksina. Esimerkiksi, tämä tarkoittaa, että Kuu nousee keskitalvella samasta kohtaa kuin Aurinko tekee keskikesällä. Tälle ei ole loogista selitystä miksi Kuu matkii Aurinkoa tällä tavoin, ja se on ainoastaan merkityksellinen ihmiselle joka Maassa elää.
ND: Mikä johti sinut kirjoittamaan kirjan Who Built the Moon? Ja miten viimeisin kirja suhtautuu aiempiin teoksiin Civilization One
sekä Uriel’s Machine
?
CK: Kaikki viimeisen kymmenen vuoden aikana julkaisemani kuusi kirjaa ovat jatkumoa yhdelle tutkimusaiheelle. Kun aloin kirjoittaa Who Built the Moon? Alan Butlerin kanssa sen jälkeen kun olimme saaneet valmiiksi Civilization One, tutkimuksemme olivat johtaneet meidät tutkimaan Kuuta erittäin tarkasti.
Havaitsimme, että ylivertaisen kehittynyt mittajärjestelmä on ollut käytössä 5000 vuotta sitten, joka perustui Maapallon massaan, ulottuvuuksiin ja liikkeisiin.
Kävimme läpi jokaisen planeetan ja kuun aurinkokunnassamme nähdäksemme olisiko tässä jotain kaavaa. Yllättävää kyllä, se toimi täydellisesti jokaiselle Maan Kuun aspektille, mutta se ei soveltunut mihinkään muuhun tunnettuun taivaankappaleeseen — poislukien Aurinko.
Aivan kuin olisimme löytäneet Kuun piirustukset, joiden mukaan Kuu on ”rakennettu” käyttäen tietynlaisia yksiköitä jotka perustuvat Maan ja Auringon välisiin suhteisiin. Mitä enemmän tarkastelimme, sitä enemmän kaikki sopi yhteen, ja sopi täydellisesti kaikilla mahdollisilla tavoilla.
ND: Kaikkein huikeimpana, olette löytäneet muinaisen geometrian ja mittaamisen systeemin, jota käytettiin kivikaudella ja joka sopii täydellisesti Kuuhun. Mikä tämä systeemi on ja miten muinaisilla olisi voinut olla tämä tieto?
CK: Ei ole mahdollista kuvata tämän muinaisen geometrisen ja mittasysteemin loistavuutta ilman että käytäisiin läpi kirjan Civilization One sisältö.
Alexander Thomin, loistavan Oxfordin yliopiston insinöörisuunnittelun professorin, työ oli alkupisteemme. Hän identifioi niinkutsutun Megaliittisen Pihan olemassaolon. Se oli tarkka mittayksikkö sille joka oli pohjana kivikautisille rakenteille Länsi-Euroopassa — kuten Stonehenge. Useat arkeologi ovat kirjoittaneet hänen työstään niin kuin hän olisi tehnyt virheen, mutta heidän vastalauseensa ovat tarkemmin katsottuna perusteettomia.
Alan ja minä kykenimme näyttämään miten he tekivät tällaisia tarkkoja mittayksiköitä perustuen Maapallon kiertoon ja miten se on myös kaikkien ajan, kapasiteetin ja painon yksiköiden pohja jotka ovat nykyään käytössä. Taaskin nämä ovat eksakteja — eivät approksimaatioita tai pyöristyksiä.
Se miten muinaiset ovat saaneet tällaista tietoa on mykistävää. Ainoa asia josta voimm olla varmoja on, että he olivat meitä edellä! On varsin helppoa varmistaa tämä laskimen avulla.
ND: Sinun mielestäsi Kuuhun liittyy niin paljon anomalioita että se ei ole luonnollinen taivaankappale ja mahdollisesti suunniteltu sellaiseksi ylläpitämään elämää Maapallolla. Miten saavuit tähän päätelmään?
CK: Kuu on mahdoton kappale, mutta sillä on myös uniikkeja hyötyjä meille ihmisille. Se ei ole enempää eikä vähempää kuin elämän hautomo. Jos Kuu ei olisi tarkasti sen kokoinen, painoinen ja sillä etäisyydellä kuin se on tähän mennessä Maapallon evoluutiolle ollut — täällä ei olisi älykästä elämää. Tiedemiehet ovat samaa mieltä siitä, että me olemme kaiken velkaa Kuulle.
Se toimii stabiloijana joka pitää planeettaamm juuri oikeassa kulmassa tuottaakseen vuodenajat ja pitääkseen veden liikkeessä ympäri planeettaa. Ilman Kuuta Maa olisi yhtä kuollut ja kiinteä kuin Venus.
ND: Jos Kuu on keinotekoinen rakenne, mitä teoriat sanovat siitä kuka tai mikä sen rakensi, ja miksi?
CK: Kirjassa Who Built the Moon? me selitämme, että me emme voi mihinkään muuhun lopputulemaan kuin että Kuu on keinotekoinen. Koska on varmaa, että se on 4.6 miljardia vuotta vanha, ja se tuo mukanaan mielenkiintoisia pointteja. Toinen seikka on ilmiselvä viesti siitä, että Kuu on keinotekoinen, joka on rakennettu sen sisään. Viestin kieli on kymmenlukujärjestelmä, joten se näyttää siltä kuin se olisi tarkoitettu kymmensormisille olennoille joka elää Maapallolla — mikä tarkoittaisi ihmisiä.
Kysymykseen siitä miksi Kuu on rakennettu on helppo vastata: Kaiken elämän tuottamiseksi, erityisesti ihmiselämän. Siihen kuka sen on rakentanut — se on paljon vaikeampi! Me annamme kolme vaihtoehtoa joita harkita: Jumala, avaruusolennot tai ihmiset. Vain yhdellä näistä on 100% tieteellinen mahdollisuus olla totta, ja se on viimeinen. Aikamatkustus on yleisesti hyväksytty mahdollisena, ja useat tiedemiehet ovat lähellä sitä että he osaisivat lähettää materiaa ajassa taaksepäin. Me voimme kuvitella että voitaisiin rakentaa koneita tulevaisuudessa, joita voitaisiin lähettää menneisyyteen kaivamaan nuoresta Maapallosta materiaa Kuun rakentamiseksi.
Artikkelin julkaissut Educating Humanity
on kirjoitettu yhdessä Robert Lomas’n kanssa, ja se julkaistiin vuonna 1996.
n kirjoittaneeseen Dan Browniin.
-teoksen hän on kirjoittanut Alan Butlerin kanssa. Butler ja Knight nostavat esiin kiinnostavia ja haastavia kysymyksiä. Näistä päällimmäisenä: Voisiko Kuu olla keinotekoinen? Voiko se olla jopa ontto? Onko Kuu olemassa jonkin sattuman kautta, vai onko nähtävissä suunnitelma — ja jos on, kuka oli sen arkkitehti?
sekä 
?
