Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavointi tällä kertaa käsitteli luovuutta. Tämä on toinen kanavoinnin toinen osuus.

---

Kuten olemme jo puhuneet uskon ja tieteen ideoiden integroimisesta ja siitä syntyvästä filosofian perspektiivistä, voitte tunnustaa, että nämä polariteetin integraatiot ja uusien luovien filosofioiden ilmaisuista käy ilmi, että luomukset voivat alkaa vuotaa fyysiseen todellisuuteenne ei-fyysisestä todellisuudesta, jonne luovuutenne yleensä on sijoittunut. Idea siitä, että olette luovuutenne idea, mahdollistaa teidän kokea yhteiskunnassanne fyysisesti monia niitä asioita, joita tähän asti olette pitäneet pelkästään mentaalisina prosesseina.

Huomaatte, että monet tilanteet, joihin ajaudutte, eivät välttämättä ole pakko olla perua fyysisestä universumista. Ne voivat materialisoitua ideatasolta, joka on luova tietoisuus, mielikuvitukseen ja sen läpi, innostuksen värähtelyn, persoonallisuuden prismanne, uskomustenne, emootioidenne ja ajatustenne läpi, ja ne heijastuvat todellisuuden 360-asteiselle kankaalle, heijastuvat takaisin aisteille joita keinotekoinen persoonakonstruktinne luo, jotta voitte havaita todellisen oman luovuutenne ”heijastuksen”, luovan itsenne toiminnassa… enemmän reaaliaikaisena kokemuksena.

Sivilisaationne tulee saamaan tilaisuuden kokea, niinkuin teillä oli menneisyydessä kun luovuuden idea oli enemmän integroitu mentaalisuuteenne, aistimuksia suoraan oman tietoisuutenne projektioina, eräänlaisina tiivistyneen energian ilmentyminä, jotka edustavat arkkityyppistä symbologiaa, arkkityyppistä tietoisuutta, jonka te kykenette näkemään erillään itsestänne, olentoina, energiana, abstrakteina tai konkreettisena. Ei ole tarvetta pelätä tai tuntea sekoavansa. Yksinkertaisesti sallitte tajuta itsenne tietoisemin, mutta silti ilmaista sen fyysisesti, koska olette edelleen fyysisiä.

Monet ideat, joita kutsutte luovuudeksi, häilyvät monesti hulluuden ja nerouden kahden ääripäältä näyttävän polariteetin välillä, jotka oikeasti ovat yksi ja sama asia. Monet teistä ovat tunnustaneet, jossain määrin hulluuden ja nerouden idean tai fyysisen ilmaisun olevan samanlainen, mutta he eivät ole ymmärtäneet sitä mekanismia mikä niitä yhdistää. Yksinkertaisesti tunnustakaa, että jokainen yksilö on oma universuminsa, kirjaimellisesti, täydellisesti.

Se mitä teillä on yhteistä jonkun toisen kanssa, se mikä vaikuttaa olevan yhteinen tekijä teidän välisessä universumissa, kahden tai useamman välillä, on jokaisen teistä sanattomalla sopimuksella luoma mentaalinen kommunikaatio, tai integroitu kommunikaatio sielutasolla. Olette suostuneet kokemaan yhteisiä kokemuksia, mutta niin tehdäksenne te ja kaikki muut, koska jokainen on oma universuminsa, kirjaimellisesti luotte ja heijastatte omalle 360-asteiselle kankaallenne oman version tuosta ideasta.

Johtuen valitsemistaan elämänsä tarkoituksista, jotkut luovat joitain ideoita heidän tulevaisuuteensa, todellisuuteensa jota he haluavat esimerkillistää itse, mutta ei kenellekään muulle. Me nimitämme ennaltanähtyä todellisuutta tulevaisuuden muistoksi, teidän termein ennustukseksi. Menneisyyden muisto on sama idea; te yksinkertaisesti annatte sille aikamääreen.

Ennalta nähdyn todellisuuden idea on yksinkertaisesti teidän kaavainuniversuminne, se minkä te tiedätte valinneenne kokea, ja se monta kertaa tulee luoksenne tavoilla, jotka antavat teidän tuntea sen, että näette asioita ennalta. Ja kun tämä säteilee fyysiseen todellisuuteen, se ottaa eri muotoja, jotka pukeutuvat tiettyjen symbolien tai abstraktioiden viittaan.

Ennalta nähty todellisuus voidaan kokea déjà vu:n muodossa. Joskus voitte kuulla ääniä, jotka puhuvat ideoista, joita te tiedätte tutkivanne. Voitte nähdä asioita, jotka ”eivät ole siellä”. Kaikki nämä ideat tulevat ennaltanähdystä todellisuudesta; ideasta jota te tiedätte tutkivanne, mutta ette voi luoda siihen integroitua yhteyttä.

Koska te edelleen tuomitsette itseänne, hyväksytte tuomitsemisen ideoita muilta, ja erotatte kyvyn kommunikoida ennalta nähdyn todellisuuden, tulevaisuuden muiston, kanssa itsestänne, nykyhetkestä, näin se pysyy tulevaisuudessa. Te säilytätte erillisyyden.

Ne joita te kutsutte hulluiksi ovat yksinkertaisesti niitä, jotka eivät ole antaneet itselleen mahdollisuutta aktivoida kommunikaatiomekanismia, joka tuo heidän ennalta nähdyn todellisuutensa nykyhetkeen. He pitävät sen itsellään, erillisenä ja irtonaisena, ja he näkevät jotain mikä ei ole yhtään sen vähemmän todellista kuin normaali päivätodellisuuskaan; se on yksinkertaisesti todellisuus, jota massatietoisuus ei pidä todellisuutena. Nero on yksinkertaisesti joku, joka ei luo itselleen eroa ennaltanähdyn todellisuuden välille, hänen tulevaisuuden muistoonsa, nykyisestä olotilastaan. Hänellä on kyky kommunikoida se.

Tieteen analyyseissa monet ideat pysyvät ennalta nähdyssä todellisuudessa ilman, että niitä kyetään kokemaan tai integroimaan nykyhetkeen. Mutta mitä enemmän integroitte luovuuttanne, mitä enemmän ideoita hyväksytte, sitä enemmän asioita näette fyysisessä todellisuudessanne, joita ei siellä aiemmin ollut. Olette tehneet tätä aina, monta kertaa, mutta teidän onnistui aina tehdä se, johtuen siitä että olette erotelleet itsenne Kaikesta Siitä Mikä On, tavoilla jotka voitte hyväksyä niiden parametrien sisään, jotka teidän mielestänne kuvaavat jotain sisäistä universumin struktuuria, joka ei liity teihin mitenkään.

Kun teette uusia löydöksiä, huomaatte että ne tulevat luoksenne tavoilla, jotka ovat asteittaisia niin, että voitte tottua ideaan. Mutta te olette jo tuo idea itse. Se idea on jo nähty ennalta. Tiedätte sen olevan siellä. Muutoin ette kykenisi näkemään itseänne ”löytämässä” sitä. Löydös on juuri sitä: löydätte jotain, joka on jo olemassa. Se on totta kaikkien ideoiden kanssa, jotka ikinä tulevat vastaanne.

Mitä enemmän annatte validiutta mielikuvituksenne idealle todelisena todellisuutena, ja unitilallenne todellisena todellisuutena, sitä enemmän teille käy ilmi, että unitodellisuutenne ja fyysinen todellisuutenne voivat sekoittua yhdeksi.

Monille henkilöille tämä vaikuttaa hulluudelta. He pelkäävät menettävänsä identiteettinsä, menettävänsä perspektiivinsä, menettävänsä ankkurinsa siihen mitä he pitävät todellisuutena. Mutta ymmärtäkää, että tämä on tuttu tunne kaikille luoville taiteilijoille planeetallanne. Jokainen taiteilija on luoja. Teillä on vain yksinkertaisesti eri paletit, eri työkalut.

Me emme ehdota, että tekisitte mitään eri tavalla kuin miten te jo nyt toimitte. Mutta te olette tietoisia luovuuden mekanismeista, ja saatte selville, että se on vähemmän rajoittavaa, ja että kykenette ottamaan mukaan palettiinne monia asioita, joita olitte aiemmin pitäneet epätodellisina ja näkymättöminä. Työskentelette uusilla väreillä, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti, uusilla ideoilla itsestänne. Maalaatte uuden kuvan itsestänne, uuden minäkuvan. Ja se on sellaisilla väreillä ja värähtelyillä, joita ette ole varsin pitkään aikaan historian syklissänne kokeneet.

Nyt voimme vastata kysymyksiin.

Kysymys: Yhdestä näkökulmasta avain luovuuden ruokkimiseen on moniaistillinen integraatio. Voitko antaa minulle ideaa siitä mitä se tarkoittaa ja miten tällainen integraatio saavutetaan?

Vastaus: Se on varsin yksinkertainen idea, tietää että olet yhteydessä kaikkeen. Sallimalla kaikkien ovien olla avoinna annat itsellesi kaikki vaihtoehdot, ja antamalla itsellesi kaikki vaihtoehdot, olet rajoittamaton luovuudessa.

Kysymys: Tarkoittaako monen aistin idea kaikkien aistien tasapainottamisen ideaa fyysisessä kehossa integroidusti?

Vastaus: Tavallaan, tasapainottamista sallimalla kaiken mielikuvituksen olla validia, kaiken minkä havaitset, olla validia kaikilla muilla tasoilla, ja yksinkertaisesti tietää, että aina vedät puoleesi jokaista ideaa, ja että se voi aina olla käyttökelpoista jollain tavalla, jossain muodossa. Ja anna itsellesi vapaus ilmaista itseäsi missä tahansa tilanteessa.

Kysymys: Onko idea moniaistillisesta integraatiosta sama kuin idea neljästä integroitavasta tietoisuudesta?

Vastaus: Jos olet halukas sallimaan moniaistillisen integroitumisen tapahtumisen, huomaat että se on yhteydessä kaikkiin muihin tietoisuutesi tasoihin, vaikka monta kertaa saatat luoda havainnon siitä ettei sellaista tapahdukaan. Mutta itse halukkuus saavuttaa moniaistillisuuden integraatio tarkoittaa, että olet valinnut häivyttää kaiken erillisyyden kaikilta olemisen tasoilta.

Kysymys: Kiitos. Kertoisitko suhteesta luovuuden ja ehdottoman hyväksynnän välillä?

Vastaus: Luovuus on halukkuutta toimia ehdottoman hyväksynnän pohjalta kaikessa siinä mitä löydät omasta itsestäsi.

Kysymys: Kiitos. Perustuen ymmärrykseeni siitä mitä sanoit luovuudesta, kun identiteetin tai fyysisten aivojen tai mielikuvituksen tai korkeamman mielen ideat kohtaavat samalla taajuudella, tuo suhde on se mitä luovuus tarkoittaa. Voitko selittää tuon prosessin tai ne askeleet, joilla tämä suhde tai tasapaino saavutetaan?

Vastaus: On monia eri ideoita. Ensinnäkin, halukkuus, halukkuus tarttua mielikuvituksen kuvittelemiin asioihin ja tehdä jotain niille, se synnyttää värähtelyn, joka mahdollistaa nähdä miten pelkkä omien mielikuviteltujen asioiden eläminen todeksi luo jatkuvasti olosuhteita ja mahdollisuuksia omassa elämässä tehdä jatkuvasti lisää, ja tämä kiihdyttää elämän prosessia, ja se itsessään on kaikki mitä tarvitaan luomiseen siitä eteenpäin.

Kysymys: Miten kanavointi liittyy tähän?

Vastaus: Se on pelkkä tapa, pelkkä työkalu, jolla henkilön on mahdollista tietää, että hän tällä tietyn tyyppisellä ilmaisulla voi antaa validiutta sille, että hänen mielikuvituksensa luo hänelle validin todellisuuden, johon hän voi tarttua ja jota hän voi käyttää miten hän haluaa Kaiken Sen Mikä On hyväksi, ja näin automaattisesti myös itsensä integroimiseksi.

Kysymys: Sanoisitko, että fyysinen kanavointi ja unikanavointi ovat suhteessa toisiinsa, joka on tavallaan kolmas näkökulma?

Vastaus: Kyllä.

Kysymys: Ja että meedio on kanava tuon kolmannen näkökulman tarjoamalle informaatiolle?

Vastaus: Kyllä. Kanava on väline halukkuudelle, aktualisaatiolle, ja sen heijastamiselle, että mikä tahansa mitä näetkin todellisuudessasi olevan kahden idean tuotetta, kun olennot liittyvät yhteen tuottamaan tietyn suhteen ja kaiken sen mitä siitä syntyy, se on mahdollisuus paljastaa itselleen, että tuo suhde itsessään on heijastusta todellisesta olemuksesta.

Minun tietoisuuteni ja fyysisen kanavan, jonka avulla puhun teille, tietoisuus ovat saman muodostamamme suhteen kaksi eri päätä, jonka avulla voimme kommunikoida teille. Tätä suhdetta itsessään ei havaita minään tiettynä olentona vaan toimintana. Se edustaa sitä tietoisuutta, jonka osasia minä ja kanava olemme. Pysytkö kärryillä?

Kysymys: Kyllä. Miten tuo suhde saadaan aikaan sinun ja fyysisen kanavan välillä?

Vastaus: Luottamuksella ja uskolla; halukkuudella sallia mielikuvituksen olla todellinen ulottuvuus. Mielikuvitus on ulottuvuus, jossa kaikki universumit luodaan, ja usko ja luottamus ovat tarpeen aktivoitaessa mielikuvituksen ulottuvuutta kaikenlaiseksi todellisuudeksi, jota voit tietoisuudessasi havaita.

Kysymys: Kun fyysinen kanava ja sinä muututte yhdeksi muodostaessanne tämän suhteen, eikö fyysinen kanava silloin suodata tätä oman uskomusjärjestelmänsä läpi?

Vastaus: Fyysinen kanava voi suodattaa. Mutta, kun me puhumme uskosta ja luottamuksesta, jos selvä luottamus, halukkuus palvella Kaikkea Sitä Mitä On on läsnä, silloin yhteensulautuminen on niin tarkka esitys kokonaisolemuksesta kuin ulottuvuudessanne on mahdollista ilmaista. Pysytkö kärryillä?

Kysymys: Kyllä. Ja onko luovuus seurausta tuosta suhteesta siinä ulottuvuudessa?

Vastaus: Se on sekä syy että seuraus. Luovuus luo lisää luomista.

Me kiitämme kysymyksistänne. Ja sallikaa meidän muistuttaa, että kun luotte kysymyksen idean, kysymys sisältää jo vastauksen idean. Kysymyksen muoto on sellainen, että te olette erotelleet vastauksen idean, joka teillä jo on, tiedostanne. Kuitenkin, me kiitämme teitä halukkuudesta ilmaista itseänne; teidän ja meidän sivilisaatiomme yhteys jatkuu ikuisesti.

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavointi tällä kertaa käsitteli luovuutta. Tämä on kanavoinnin ensimmäinen osuus.

---

Tähän mennessä me olemme puhuneet teidän yhteiskuntanne eräästä pääpolariteetista: uskonnon ja tieteen ideasta. Me olemme puhuneet näistä molemmista ideoista polariteetin näkökulmasta, uskosta ja todisteista, sekä myös integroidusta näkökulmasta, jossa sekä usko että tieteelliset todisteet voidaan nähdä sekoittuvan kaikenkattavaksi ymmärrykseksi näkökulman tutkimisen ja ilmaisun avulla, jota te kutsutte filosofiaksi.

Nyt me puhumme luovuuden ideasta. Me olemme ottaneet esiin esimerkin kahden ääripään välillä. Sellaisia napoja on monia fyysisessä todellisuudessanne. Napaisuus on eräs määräävä tekijä, joka antaa niinkutsutusti painoarvoa fyysisen todellisuuden itsensä idealle, eräs parametri, eräs raja, eräs allaolevista rakenteellisista käsitteistä, joka mahdollistaa henkilölle luoda persoonallisuuden konstruktin idean, jotta tämä voisi ilmaista itseään fyysisesti.

Tämä mekanismi, tämä persoonallisuuden prisma on tila olemuksesta syntyvälle luovuudelle, ja sitä kanavoidaan persoonan läpi mielikuvituksen mekanismilla.

Voitte tarkastella sekä unimaailmaa että fyysistä maailmaa todellisina todellisuuksina: unimaailmanne on enemmän tietoisuutta itsestänne, ja näin todellinen hereillä oleva itseys, ja fyysinen todellisuus on rajoittunut ilmaisu, joka näin on enemmän unessa oleva itseys, enemmän unenomainen itseys, koska se sopii enemmän unen määritelmään.

Erillisestä katsantokannastanne te luulette unen olevan rajoittuneempi versio fyysisen todellisuutenne kokemuksista, joita usein pidätte todellisempina, kuin unitodellisuutta.

Mielikuvitus on linkki ja silta, joka sitoo unet ja fyysisen maailman yhteen. Mielikuvitus on työkalu ja mekanismi, jonka avulla voitte ammentaa molemmista ideoista, sekä fyysisistä että ei-fyysisistä oman tietoisuutenne aspekteista. Mielikuvitusta sovelletaan tieteen ja uskonnon dikotomioihin, persoonakonstruktin avulla, joka ilmaisee luovuuttaan joko uskon tai todisteiden avulla.

Mielikuvituksen mekanismi mahdollistaa henkilöiden, jotka näkevät itsensä pääasiallisesti yhden näkökulman ilmaisijoina, tieteen tai uskonnon, harjoittaa molempia. Uskonnolliset henkilöt voivat olla myös tieteellisiä. Tiedeihmiset voivat myös olla uskonnollisia, ja monesti uskon idea itsessään kantaa mukanaan monia analyyttisia kuvauksia ja määritelmiä, joihin liittyy paljon uskon alkujuurten tutkimusta. Monet tieteenalat kantavat mukanaan mielikuvituksen kipinää, monenlaisia välittömiä paljastuksia ilman minkäänlaista analyyttista prosessia, joita syntyy konglomeraatti-itsestä, kollektiivi-itsestä. Monet samat menetelmät ovat sovellettavissa sekä tieteen että uskon dikotomioihin luovalla prosessilla, vaikka monet henkilöt ovat sivilisaatiossanne vuosien varrella olleet haluttomia niin myöntämään, joka on syntynyt alkuperäisestä filosofiasta, joka on yksinkertaisesti vain tietoisuutenne katsantokanta.

Mielikuvituksenne luovan tietoisuuden ilmaisemisen työkaluna on aina täydellisen virittäytynyt olemisen värähtelyiohin, joita olette valinneet ilmaista keinotekoisen persoonakonstruktin avulla tässä tietyssä elämässänne. Tällä tavoin se mitä sallitte itsenne havaita mielikuvituksellanne tulee aina edustamaan tietoisuutenne osaa, jota toivotte tai haluatte tutkia minä tahansa hetkenä.

Monet henkilöt ovat hämmentyneitä toden ja epätoden välissä, mielikuvituksessaan. Sallikaa minun käyttää termiä ”mielikuvitus” ja ”fantasia” näistä ideoista puhumiseen. Me emme pidä mielikuvitusta todellisuutena ja fantasiaa epätotena. Me pidämme sekä mielikuvitusta että fantasiaa todellisuutena. Kuitenkin me puhumme tässä siitä mitä voitte luovalla tavalla soveltaa fyysiseen elämäänne, siihen tiettyyn persoonakonstruktiin jonka olette itsellenne luoneet ilmaisemaan tiettyjä tarkoituksia, joita haluatte tässä fyysisessä elämässänne tutkia.

Idea jota me kutsumme mielikuvitukseksi on resonanssivärähtely, joka edustaa niitä tarkoituksia, jotka teidän termein ovat saavutettavissa fyysisessä todellisuudessa, ilmennettävissä koska ne resonoivat harmonisesti niiden ideoiden kanssa, joita varten olette valinneet fyysisiksi syntyä. Fantasia on myös todellista, mutta se ei yksinkertaisesti ole sovellettavissa tähän tiettyyn fyysiseen elämään, vaikka se voi olla sovellettavissa muihin elämiin, olivatpa ne sitten tässä ulottuvuustodellisuudessa tai muissa ulottuvuuksissa tai tietoisuuden tasoilla.

Mitä tulee kykyynne luoda fyysisen todellisuutenne välittömässä läheisyydessä, sallikaa minun huomauttaa, että te ette ole luovuudelle vieraita. Te olette aina luoneet. Oli se ollut sitten negatiivista tai positiivista, molemmat ovat luomisen ideoita. Te ette koskaan voi ”tyriä”. Te luotte aina jotain. Silloinkin kun luotte jotain negatiivista, te ette todella sanan varsinaisessa merkityksessä ole menettämässä otettanne. Te yksinkertaisesti annatte itsellenne mahdollisuuden valita preferenssinne mukaan sitä mikä teistä tuntuu harmonisesti resonoivan sen kanssa mitä haluatte fyysisessä elämässänne.

Ensimmäinen luovuuden esteen purkamisen idea on yksinkertaisesti sallia jokainen idea, jokainen tilanne, jokainen suhde, jokainen esine, jokainen asia, jokainen kohtaaminen, jokainen päivä, jokainen yö, jokainen ajatus, jokainen tunne ja jokainen uskomus todellisuudessanne olla osa valitsemaanne kokemusta niitä tarkoituksia varten, joita varten olette valinneet syntyä fyysisesti tähän nykyiseen elämään.

Idea siitä, että jokin voisi häiritä teitä tai sysätä pois polultanne, on yksinkertaisesti vain luova idea, joka mahdollistaa teille tutkia erillisyyden ideaa Kaikesta Siitä Mikä On. Tämä on ollut olemassaolonne sykli viimeiset 25 tuhatta vuotta. Tämä on se tapa joka teillä on, jopa luovuudessa. Positiivinen ja negatiivinen luovuus käyttävät samoja mekanismeja. Se on yksinkertaisesti katsantokanta, tuomitsemisen ja erillisyyden ideoiden mukaan ottaminen oman itsenne yhtälöön, mikä mahdollistaa teidän tuntea itsenne epäluovaksi, kun jotain negatiivista sattuu elämässänne.

Mitään ei kuitenkaan tapahdu teille. Se kaikki tapahtuu teistä itsestänne lähtöisin. Voitte tietää, että voitte suosia negatiivisia tai positiivisia ilmentymiä, kun annatte itsellenne mahdollisuuden nähdä tämä aktiviteetti sisältänne käsin integroidusta, eikä niinkään polarisoidusta, näkökannasta. Se ei ole mitenkään parempi, tai negatiivinen huonompi, vaan yksinkertaisesti nyt annatte itsellenne mahdollisuuden tunnustaa omassa luovuudessanne, että kaikki on samanarvoista. Tietoisen luomisen idea on siinä, että kaikki todellisuudessanne on samanarvoista kaiken muun kanssa. Silloin voitte olla tietoisesti vapaa luoja.

Preferenssi on suuressa roolissa luomistyössä; sillä te aina tarkastelette asioita, joita haluatte elämässänne tutkia, jostain tietystä näkökulmasta käsin. Sen ei ole pakko olla tuomitsemista; se voi olla yksinkertaisesti pelkkä preferenssi.

Kun polariteetit sulautuvat toisiinsa yhteiskuntanne aloilla, tälle samanarvoisuudelle ja luovuuden vapaudelle preferenssin antaminen mahdollistaa teidän ottaa osaa luovuuteen millä tahansa alalla, ilman että tuomitsevasti oletetaan, että jotkut ideat pitää saada aikaan juuri tietyllä tavalla jotta se voisi toimia.

Toisin sanoin voitte olla moniosaajia. Voitte ilmaista itseänne sinä moniulotteisena olentona joka te olette. Huomaatte, että teillä on sekä uskoa että tieteellistä kyvykkyyttä. Teistä voi tulla filosofi, lääkäri, matemaatikko, maanviljelijä, opettaja, oppija, tutkija. Teistä voi tulla organisaattori, insinööri. Voitte tuntea itsenne, luovuuden samanarvoisuudella, olevan mitä haluatte tässä elämässä.

Tällä tavoin voitte tietää, että luovuutenne ei ole jotain mikä on teistä erillään. Se ei ole pelkkä työkalu jota käytätte tai taito joka teillä on. Se on luonteenne. Te olette luojia. Te olette itse luomakunta. Ette voi tehdä muuta kuin luoda; se on ainoa mitä teette.

Vaikka idea luoisesta on eräässä mielessä täydellistä, sillä se sisältää kaikki asiat joita voidaan koskaan luoda, luotte silti itsenne uutta, koska tämä idea on myös luomakunnassa jotain sellaista minkä voitte luoda uusiksi. Uusiksi luominen on pelkästään kiinni näkökulmasta, joka on jo olemassa; olemassaolon totaliteetista, joka te jo olette. Mitä tahansa totaliteettia sitten valitsettekin tutkia, siitä tulee luomisen idea itsessään; luominen ei lopu koskaan, vaikka paradoksaalista kyllä, siten kuin luomakunnan ymmärrätte, se on jo täydellinen. Sallimus on se tekijä, joka mahdollistaa luomisen täyttää teidät ja universumin. Ei ole tarvetta pakottaa itseään luovaksi. Ota askel taaksepäin, ja näe, että jopa pakottamisen idea on itsessään luova idea, keksintö. Idea siitä, että itsensä pitää pakottaa luomaan. Näin te luotte aina.

Kun olette umpikujassa luovuutenne kanssa, luomisen ilmaisuussa, tajutkaa yksinkertaisesti, että olette antaneet itsellenne mahdollisuuden olla luova tavalla, joka eroaa siitä tavasta miten odotitte luovanne, odotukset yleensä ovat oman itsen tuomitsemista, rajoitteita. Sallimalla tuon umpikujan olla, umpikuja voi näin palvella teitä luovasti.

Jos olette umpikujassa suurimman osan ajastanne, silloin voitte tulkita sen olevan signaali, että ehkäpä te haluaisitte tutkia silloin umpikujaa itsessään, ja silloin umpikujan tutkiminen on luovaa tutkimista, joka vapauttaa teidät umpikujasta, ja näin umpikuja on palvellut tarkoitustaan.

Kun annatte umpikujan palvella tarkoitustaan, se ei ole enää este. Silloin se valaisee tietä, eikä se ole enää pimeä seinä tai este tai musta aukko, jolta se aiemmin tuntui. Se keventää oloa, näyttää todellisen luonteensa ja muuttuu viestiksi, tarkoitukseksi, ideaksi jota halusitte tutkia tässä elämässä.

Mikään ei ole häiriö ennenkuin valitsette sen nähdä häiriönä. Kun hyväksytte ja sallitte kaikkien ideoiden fyysisessä elämässänne olla osa täydellisesti ajoitettua kehityskaarta, jonka olette valinneet kokea, silloin luova virtaus on häiriötön, koska se on se näkökanta ja värähtely, jonka sallitte itsenne nähdä itsessänne.

Luovuus on erittäin paljon kiinni siitä miten näette itsenne. Omakuvanne, idea itsestänne, idea joka haluatte elämässänne olla, sekä se miten suurella vakaumuksella halutte ilmaista sitä ideaa joka haluatte olla, määräävät luovuuden virran kiihtyvyyden, josta voitte olla tietoisia.

Kun jokainen henkilö sallii itsensä alkaa integroida kaikki polariteetit, alkaa sallia jokaisen idean olla jotain, joka palvelee Kaikkea Sitä Mikä On, ja näin myös automaattisesti omaa itseä, luovuuden virta jokaisesta henkilöstä tulee näyttämään siltä kuin se kasvaisi. Se saavuttaa värähtelyn korkeuden, joka on paljon kuin säteilyä, magnetismia jonka jokainen voi aistia, joka houkuttelee kaikkia niitä jotka ilmaisevat luovuuttaan vapaasti, ja kaikki tilanteet, henkilöt, suhteet, informaatio, esineet ja ideat joita vaaditaan alkuvaiheessa luovaan ilmaisuun tulevat vastaan täydellisellä ajoituksella. Se tulee tällöin täyttämään henkilön tarkoituksen ja mahdollistaa palvella muita heijastellen ja peilaten kaikkien muiden luovaa tarkoitusta ja palvelusta.

Tätä kaikkea te teette jokatapauksessa. Mutta te olette suorittaneet näitä palvelun ja peilaamisen ideoita erillisyyden näkökulmasta, kun taas nyt, johtuen tästä muutoksen ajasta planeetallanne, alatte nyt olla halukkaita integroida idean siitä, että voitte tutkia positiivista ilmentämistä, sallimusta, ja integraatiota, ja näin jokainen voi kokea planeetallanne eräänlaisen luovan liikemäärän, jota me kutsumme ekstaattiseksi sattumien räjähdykseksi.

Henkilöt, kun he tuntevat tuottavansa palvelusta muille ihmisille jotka niitä haluavat, automaattisesti sallivat vetää puoleensa informaatiota, joka vaaditaan palveluksen tai tarkoituksen tuottamiseksi, jonka he ovat valinneet tuottaa.

Tämä palvelus tuotetaan kaikille muille yksinkertaisesti sallimalla oman itsen olla tietoisesti se mitä hän tuntee kaikkein eniten olevansa.

Tässä ei ole tuomitsemisen ideaa; ei tarvetta odotuksille. Niinkuin te olette olemassa, siten kuin olette valinneet ilmaista itseänne omalla uniikilla fyysisen persoonan ilmaisullanne, yksinkertaisesti olemalla oma polkunne, yksinkertaisesti olemalla aito oma itsenne, olemalla se minkä tiedätte olevanne, ei se mitä joku muu haluaa teidän olevan, vaan se yksilö joka tiedät olevasi, luovan ilmaisun vapaus tulee olemaan suurin palvelus kaikille muille, sillä ilmaisette täydellisimmin omaa monitahoisen kristallin puolta omasta sivilisaatiostanne. Kun olet täydellisin puoli, ilmaiset itseäsi eniten, silloin annat kaikille muillekin tahoille mahdollisuuden olla se mitä he ovat. He kaikki kykenevät tietämään, nämä muut tahot, että sinä olet, heidän silmissään, täydellisyys, ja voit nähdä itsesi yhteydessä kaikkiin muihin tahoihin, etkä ole eristyksissä, irrallaan.

Luovan ilmaisun vapaudessa sallit itsesi olla täysi ilmaisu tahoista, joka tukee automaattisesti kaikkia muita tahoja yhteiskuntanne kokonaiskristallissa. Lisäksi sinusta itsestäsi tulee oma täydellinen monitahoinen kristallisi, koska jokainen muu taho heijastuu sinusta oman integraatiosi johdosta, ja se sisältää monitahoisuudessaan tietoisuuden omasta moniulotteisuudestasi.

Jokainen teistä holografisesti on täydellisyys ja kaikkien luomakunnan tahojen totaliteetti, kun heijastat jokaista muuta tahoa ja jokaista muuta kokonaiskristallia, mitä muut olennot luomakunnassa ovat. Näin voit tietää, että voit aina ammentaa äärettömästä heijastusten ja ideoiden lähteestä, näistä eri tahoista, joita näet ympärilläsi, ja jotka ovat sinun sisälläsi; ja että luovuuden ja luomakunnan ideoilla ei ole alkua eikä loppua; ne ovat loppumattomia, ne aina heijastavat ulospäin ja sisäänpäin, ikuisesti.

Tämä on ensimmäisen osuuden loppu.