Magén kaupunkiin Rio de Janeirossa on väitetty törmänneen UFO toukokuun 12. päivänä 2020. Tapaus sai julkisuutta brasilialaisessa mediassa ja muuttui trendiaiheeksi sosiaalisessa mediassa, mutta paikallisilta viranomaisilta tai ilmavoimilta ei ole tullut ulos mitään tiedotetta tapauksesta.
Monet huomauttivat, että maahansyöksy tapahtui IMBEL-alueella (Indústria de Material Bélico do Brasil = Brazilian armeijan materiaalituotanto), jossa kuultiin aseiden laukauksia ja räjähdyksiä, mikä on erittäin epätavallista.
Nainen IMBELin sisäänkäynnillä näki ihmisiä (mahdollisesti työntekijöitä) lähtevän pois paikalta ja kysyi heiltä UFO-tapauksesta. Eräs heistä nyökkäsi ja sanoi ”kyllä”.
Jotkut sanovat, että UFO ammuttiin alas, jotkut sanovat sen syöksyneen maahan. Se piti suurta melua törmätesään. Helikopterit ja lentokoneet pyörivät jonkin aikaa, ja armeijan kulkuneuvoja nähtiin alueella 24 tuntia. Mutta onko se totta? On hyviä syitä olla erittäin varovainen tämän tarinan kanssa.
Allaolevalla videolla on useita videoita, jotka silminnäkijät ovat kuvanneet.
Toisella videolla Richard Dolan analysoi väitettyä UFO-törmäystä.
Antakaa kun selitän mistä UAP-toimikunnassa on kyse.
Yli 70 vuotta sitten USA:n valtio käynnisti huippusalaiset tutkimukset UFOista, joihin kuului kaiken tyyppisten lentävien lautasten nouto ja joskus hautaaminen. Tutkimukset pidettiin salaisempina kuin ydinpommin kehittäminen. Yksikään vaaleilla valittu edustaja tai nimitetty virkamies ei saanut koskaan tietää ohjelmasta, ja se pidettiin haudattuna syvälle Pentagoniin. Presidentti Truman oli ensimmäinen ja viimeinen presidentti, joka on saanut täyden briiffauksen ohjelmasta. Jokainen jälkeentullut presidentti on saanut tietää vähemmän ja vähemmän.
Viimeisen yli 70 vuoden ajan tämä ohjelma on kerännyt yli 50 ET-alusta ja yli 100 eri avaruusolentojen ruumista ja satoja tuhansia metrejä hyvälaatuista filmimateriaalia on otettu noutopaikoilta, joihin on kuulunut kuvia alusten sisältä ja ulkopuolelta.
Noutotiimit alunperin lähtivät Ft. Collinsista. Niitä kutsuttiin Sinisiksi Bareteiksi ja ne olivat miehiä, joilla ei ollut perheitä, ei sukulaisia ja jotka yleensä olivat orpoja. Tämä siksi, että jos vähänkään rikkomuksia tapahtuisi, tämä tiimin jäsen eliminoitaisiin eikä kukaan saisi tietää mitään.
Tarinat noudoista olivat fantastisia pitäessään alukset poissa kansan silmistä, niitä kuljetettiin täydessä salaisuudessa, yleensä yöllä kehittyneiden tiimien valmistellessa ja johtaessa tietä noutopaikalle ja siivoustiimien jäädessä alueelle siivoamaan maaperää kuntoon, niinkuin kukaan ei koskaan olisi siellä ollutkaan.
Haltuun saatujen alusten sijainnit piilotettiin hyvin ja ne ovat edelleen siellä. Jotkut on viety Area 51:n mutta ei kovinkaan moni.
Area 51 (Groom Lake) alunperin rakennettiin vuosina 1948-1948 Seabee-ryhmissä, jotka kaivoivat useita kerroksia kuivan järven alle. Se salattiin tuolloin, ja ainoastaan täyden sattuman johdosta Lockheed valitsi juuri tuon alueen koealueeksi U2-koneelle. Tämä maanalainen alue pidettiin täysin salassa 1990-luvun alkuun asti, jolloin alkuperäinen kiitorata romahti maanalaisten hangaarien päälle. Toinen kiitorata satoja metrejä itään päin rakennettiin, ja alkuperäinen kiitorata ei ollut enää koskaan käytössä. Hangaarit korjattiin.
1970-luvun lopulla maanalaiset hangaarit rakennettiin Tonopah’n testialueelle (Antelope Dry Lake), joka kytkeytyi suurten tunnelien avulla Groom Laken ja Papoose Laken maanalaisiin hangaareihin.
1980-luvun alussa toinen jättiläismäinen, täysin maanalainen tila rakennettiin Paiute Mesaan kaksoiskiitoradan ja hangaarin kanssa 13 mailia pohjoiseen Gold Flatin alle.
2000-luvun alkuvaiheeseen mennessä TTR, Groom Lake, Papoose ja Paiute Mesa olivat kaikki kytkettyjä toisiinsa massiivisilla maanalaisilla tunneleilla ja hangaareilla.
Nämä tilat eivät olleet ainoita salaisia laitoksia Nevadassa. Piochesta oli yksi länteen, ja yksi lähellä Elya ja yksi lähellä Ferber Flatsia Pohjois-Nevadassa. Ja varmaan oli muitakin.
Näiden laitosten miehittäminen ja salaisena pitäminen oli suuri ongelma, joten maglev-huippunopea metro rakennettiin Luxorin alle ja lisäparkkitilaa ja terminaaleja Arian ja Bellagion alle, josta yli 5000 työntekijää päivittäin kiitää tukikohtaan ja takaisin alle 20 minuutissa.
Erittäin harva näistä työntekijöistä tietää salaisista avaruusolentojen aluksista maanalaisissa hangaareissa, ja suurin osa saa väärän tarinan avaruusolentojen alusten ja niiden kuskien olemassaolosta. Nykyään on alle 40 ihmistä, jotka tietävät todellisen tarinan noudoista, jotka alkoivat 1930-luvun alussa.
Pentagonille oli ilmiselvää, että he joutuisivat jossain vaiheessa julkistamaan jonkinlaisen tarinan UFOista, joten he keksivät nerokkaan idean luoda UAP-toimikunta, antaa sille muutama Tic Tac, tunnistamaton tutkaskannaus ja muu havainto, jotka sitten antaa kansalle.
He panivat Luis Elizondon, joka ei tiennyt yhtikäs mitään todellisesta nouto-ohjelmasta, kontaktiin Harry Reidin ja hänen kaverinsa Bob Bigelow’n kanssa, joka aina on ollut kiinnostunut UFOista.
Sitten Pentagon ilmoitti, että heillä oli muita asioita hoidettavanaan, joten he aikoisivat jättää Elizondon, Reidin ja Bigelow’n UFO-touhujen keskelle, antaa heille tictac-tutkakuvia, $22 miljoonaa rahaa ja leikkiä, että he pyörittäisivät UFO-paljastusshow’ta.
Sillä aikaa Pentagonilla on ollut yli 70 vuoden ajan avaruusolentojen artifakteja, 50 alusta, ruumiita ja filmiä huolellisesti piilossa kansalta ikuisesti.
UAP-toimikunta on vain välkky kusetus, jota Pentagon vedättää piilottaakseen heidän oikean mukanaolonsa UFO-hommissa.
Michael Sallan esitys 4th Annual UFO Crash Retrieval Conferencessamarraskuun 10. 2006, Las Vegas, Nevada [1]
Johdanto
Todisteet Maahan törmänneistä UFOista, jotka ovat tulleet Maan ulkopuolelta, ja niiden salaisesta noutamisesta eritoistiimien avulla, joihin kuuluu armeijan ja valtion henkilökuntaa, ovat laajat ja vakuuttavat. Todisteita ovat keränneet UFO-törmäystutkimuksen pioneerit kuten Leonard Stringfield, ja sittemmin tri. Robert Wood sekä Ryan Wood. [2] Erittäin salaisten prosessien ymmärtäminen törmänneiden UFOjen noutamiseksi on saanut huomattavasti huomiota, kun julkisuuteen ilmestyi Special Operations Manual – SOM1-01 vuonna 1994. [3] SOM1-01 tarjoaa tärkeän analyyttisen viitekehyksen ymmärtää ja vastata kysymyksiin salaisista proseduureista, joita käytetään törmänneiden UFOjen paikallistamiseen, eristämiseen ja haltuunottoon. Merkittävää kyllä, SOM1-01 kuvasi salaisen valtion entiteetin, joka on luotu hallinnoimaan törmäysoperaatioita. Tämä tunnetaan nimellä Majestic-12, joka on syntynyt “Majestic 12 Operationista”, jonka presidentti Truman loi syyskuun 24. päivä 1947. [4]
SOM-01:n lisäksi on useiden sisäpiiriläisten todistuksia, jotka ovat osallistuneet UFO-nouto-operaatioon tai osallistuneet useisiin erittäin salaisiin avaruusolentoprojekteihin. Keskityn näissä kahteen sisäpiiriläiseen, Clifford Stone ja Dan Sherman, joiden todistukset tarjoavat tärkeitä oivalluksia ‘pimeiden projectien’ luonteesta, jotka on suunniteltu helpottamaan UFO-törmäysnoutoja, sekä proseduureja joita henkilökunnan rekrytoinnissa käytetään projekteihin, jotka koskettavat Maan ulkopuolisia asioita.
Tässä tutkielmassa käytän sekä SOM1-01:a että sisäpiiriläisten Stone ja Sherman todistuksia kuvaamaan UFO-törmäysnoudoissa käytettyjä pääproseduureja; ja identifioimaan niitä elementtejä joilla henkilökuntaa salassa hallinnoidaan kun heitä rekrytoidaan Maan ulkopuolisia asioita koskeviin projekteihin. Asetan Stonen todistuksen vastakkain SOM1-01:n todisteiden kanssa, jotta paremmin ymmärtäisin sitä miten SOM1-01:a sovelletaan käytännössä, ja jotta pohjustettaisiin Stonen todistusta siitä miten hän oli salaa töissä UFO-törmäysnouto-operaatioissa telepaattina. Käytän myös Shermanin todistusta koskien hänen pestiään “intuitiivisena viestijänä” toisessa avaruusolentoprojektissa todistamaan Stonen väitteet koskien salaista koulutusta ja UFO-törmäysnoutotehtäviä. Lopuksi esitän 10 periaatetta Stonen ja Shermanin todistuksista joilla ymmärtää sitä miten henkilöitä rekrytään, koulutetaan ja hallinnoidaan Majestic-12:n avaruusolentoprojekteissa yleisesti, sekä erityisesti törmäysnouto-operaatioissa.
Vuoden 1954 SOM1-01 -dokumentin autenttisuus
Jatkuvasti on keskustelua siitä onko SOM1-01 aito dokumentti. Eräs lähtökohta on analysoida sitä historiallisena dokumenttina, jota voidaan autentikoida vertaamalla muihin 1950-luvun dokumenttien keskeisiin elementteihin ja identifioida mahdolliset anakronismit. Idea on, että jos kyetään näyttämään että SOM1-01 luotiin vuonna 1954 ilman mitään modernia anakronismia, silloin on äärimmäisen epätodennäköistä että sen esiintulo 40 vuotta myöhemmin olisi modernin huijarin tekosia. Todennäköisempää olisi, että se on aito dokumentti, joka on vuodettu valtion tai armeijan henkilökuntaan liittyvistä syistä, kun he ovat tyytymättömiä virallisen Maan ulkopuolisen presenssin paljastuksen tahtiin. Sekä tri. Robert Wood että Ryan Wood ottavat tämän tulokulman. He ovat esittäneet useita uskottavia argumentteja SOM1-01:n autenttisuudesta. [5] Heidän mielestään siitä puuttuu modernit anakronismit, eivätkä he ole löytäneet yhtään todisteita sen puolesta että se olisi väärennös. Viimeisimmässä kirjassaan Top Secret/Majic, Stanton Friedman on samaa mieltä Woordien analyysin kanssa, ja ehdottaa että SOM1-01 olisi autenttinen vuoden 1954 dokumentti. Friedman uskoo, että nyt on aika analysoida sitä verrattuna muihin vuodettuihin “Majestic-dokumentteihin” jotta lopullisesti määritettäisiin sen aitous. [6]
Vastakkaisen tulokulman on ottanut UFO-tutkija Jan Aldrich, entinen USA:n armeijan adjutantti. Aldrich huomauttaa merkittävistä eroista perinteisistä armeijan manuaaleista, jotka kirjoitetaan tarkkaan tyyliin erojen eliminoimiseksi. Vuonna 1996 Aldrich identifioi 50 virhettä SOM1-01:ssa jotka hänen mielestään kertoivat juuri sellaisesta ”lepsuilusta” joita väärissä dokumenteissa on. [7] Hän spekuloi sivuuttavasti, että SOM1-01:n oli tuottanut “ilmavoimien märkäkorvakersantti, joka oli saanut koulutusta armeijan tiedustelusta” yhdessä joidenkin ystävien kanssa jotka leikkasivat ja liimasivat armeijan manuaaleista. [8]
Täten hän tulee päätelmään, että on erittäin epätodennäköistä, että SOM1-01 on aito. Aldrichin mielestä sellaiset virheet eivät ole todisteita väärennöksestä, vaan todisteita merkittävästä poikkeamisesta normaalista proseduurista jolla tuollaisia manuaaleja luodaan. Sellainen poikkeama voi olla sellaista “lepsua” ladontaa ja virheitä jotka (entiset) armeijan ammattilaiset, jotka ovat asiantuntevasti muita dokumentteja luonnostelleet, huomaisivat. Poikkeamat SOM1-01:n ja standardimanuaalien välillä voidaan selittää erittäin salaisilla turvallisuusproseduureilla, jotka on luotu sekä UFO-törmäysnoutojen hallintaan että luomaan manuaaleja kuten SOM1-01 itse. Tulen esittämään, että on olemassa perinteiselle armeijalle rinnakkainen organisaatio, joka lainaa armeijan henkilökuntaa erilaisiin ad hoc -tehtäviin joita salainen SOM1-01:ssa mainittu ryhmä — Majestic-12 — valvoo. SOM1-01 kuvaa ryhmän historiaa seuraavasti:
4. Operation Majestic 12 perustettiin supersalaisella presidentin käskyllä 24. syyskuuta 1947 puolustusministeri James V. Forrestalin ja tutkimuskomitean puheenjohtaja tri. Vannevar Bushin suosituksesta. Operaatiot toteutetaan huippusalaisesti. Majestic-12 ryhmä on suoraan vastuussa ainoastaan USA:n presidentille.
Dokumentit kuten Eisenhowerin briiffaus, Trumanin muistio ja Cutler-Twining muistio vahvistavat, että Majestic-12 [tai MJ-12] ryhmä luotiin presidentin käskyllä osana erittäin salaista valtion toimeenpanoelintä, joka rekrytoi laajasti armeijasta, mutta joka ei itsessään ole armeijan osasto. [9] Majestic-12 ryhmä on laajan valtio-armeija-korporaatioverkoson keskellä ja on mukana salaisissa toimissa yhteisprojekteissa koskien Maan ulkopuolisia teknologioita ja Maan ulkopuolisia elämänmuotoja. Tärkein näistä salatoimista on valvoa Maan ulkopuolelta tulleiden, törmänneiden UFOjen paikallistamista, noutamista ja takaisinmallintamista. Tämä laaja salaisten organisaatioiden ja projektien verkosto voidaan kuvata toiseksi Manhattan-projektiksi. Manhattan II:sta rahoittaa sarja salaisia mekanismeja, jotka ovat luonteeltaan perustuslain ulkopuolella, ja niiden arvioidaan olevan yli biljoona dollaria vuosittain. [10]
SOM1-01:n kaltaisten manuaalien kehittäminen ei välttämättä ole armeijan ammattilaisten rutiininomainen tuote. Sen sijaan tällaisia manuaaleja todennäköisesti tuottavat armeijan henkilöt, jotka on otettu mukaan MJ-12:n salaisiin projekteihin ad hoc -perusteella johtuen heidän kyvyistään, jotka sitten palaavat takaisin normaaliin palvelukseensa. Näin voidaan tarjota Aldrichille SOM1-01:n luomisesta tietoisempi spekulaatio. SOM1-01 todennäköisesti on syntynyt ‘vanhemman kersantin’ ja muiden tarpeellisten turvallisuusluokitusten omaavien yksilöiden kynästä, joilla on kokemusta UFO-törmäysnoudoista, kun heidän yläpuoliset Majesti-12:n tahot ovat heitä pyytäneet valmistelemaan törmäysnoutomanuaalin käyttäen olemassaolevia armeijan manuaaleja pohjana.
Tämä selitys ottaa huomioon ne useat SOM1-01:sta löydetyt erot kun sitä vertaillaan normaaliin standardimanuaaliin armeijassa, mutta se ei kumoa SOM1-01:n autenttisuutta valtion manuaalina vuodelta 1954. Jos tämä on asian laita, silloin SOM1-01:sta löydetyt erot voidaan selittää sillä omalaatuisella tavalla jolla tällaisia dokumentteja luodaan. Tämä selitys tarjoaa vastauksen SOM1-01:n aitousongelmaan, jonka Woodien tiimi ja Friedman ovat vahvistaneet; vaikka se sisältääkin useita Aldrichin ja muiden identifioimia eroja. Lyhyesti, erot SOM1-01:ssa viittaavat siihen, että se on aito salaisen järjestelmän luoma dokumentti, eikä todiste modernista väärennöksestä. Käytän SOM1-01:a referenssityökaluna auttamaan sisäpiiriläisen, Clifford Stone, todistuksen vahvistamisessa, joka väittää osallistuneensa omakätisesti UFO-törmäysnouto-operaatioon ja Project Moon Dustiin.
Vääpeli Clifford Stone palveli USA:n armeijassa 22 vuoden ajan vuodesta 1969 vuoteen 1990. Hän väittää, että hänet rekrytoitiin eliitti-UFO-törmäysnoutojoukkoon johtuen hänen luonnollisesta telepatiakyvystään kommunikoida Maan ulkopuolisille biologisille olennoille (extraterrestrial biological entities, EBEs). [11]
Hän väittää, että USA:n armeija iski häneen silmänsä lapsena ja ilmavoimien kapteeni kävi hänen luonaan viikottain, joka rohkaisi Stonea seuraamaan kiinnostustaan UFOja kohtaan, ja lopulta vaikutti hänen uravalintaansa. Armeijaan liittymishetkellä Stone päätyi varsin epätyypilliselle uralle erittäin salaisessa projektissa, jonka hän oppi myöhemmin tuntemaan nimellä Project Moon Dust. [12]
Stone sanoo, että hänelle aluksi annettiin koulutusta ydinaseista, biologisesta ja kemiallisesta sodankäynnistä Fort MacCallumissa Alabamassa; ja sitten hänelle annettiin normaaleja toimeksiantoja kunnes hänet kutsuttiin toteuttamaan UFO-törmäysnoutoja käskystä. Mystinen ‘Eversti’ oli henkilö, joka valvoi Stonea hänen suorittaessaan salaisia tehtäviään. Stone väittääm, että kun hänet pantiin noutamaan UFOja, hänet tyypillisesti komennettiin komennukselle palvelemaan kolmesta päivästä viikkoon, mutta joissain kansainvälisissä tapauksissa saattoi kestää kauemmin, kuukauden ollessa pisin aika. Hänen palvelustodistuksensa viittaa ainoastaan tavallisiin tehtäviin typistina; eikä hänellä ole mitään mainintaa saamastaan koulutuksesta tai komennuksista osana UFO-noutotiimiä. Stone kuvaa myös miten hänen aikeensa eläköityä armeijasta vuonna 1989 (20 palvelusvuoden jälkeen) koki vastarintaa ‘Everstin’ taholta, joka sanoi että hänen noutopalveluksiaan kaivattiin edelleen.
Jotain tukea Stonen väitteille UFO-noutoprojekteissa työskentelystä tarjoaa laaja Stonen löytämä dokumentaatio joka kertoo salaisista UFO-noutotiimeistä liittyen Project Moon Dustiin ja törmäysnouto-operaatioista eri maissa. [13]
Stone alkoi 1970-luvun lopulla käyttää tietopyyntöjä paljastamaan tietoa Project Moon Dustista, joka oli luotu noutamaan UFOjen palasia. Lisäksi Stonen palvelusta karakterisoi hänen päättäväisyytensä paljastaa UFO-informaatiota vaikka se oli erittäin epätavallista jollekin joka oli täyspäiväisesti palveluksessa. Hänen tekojaan ei katsottu hyvällä ja jopa vastustettiin armeijan johdon taholta. Hänen tietopyyntönsä johtivat rangaistuksiin kuten sensuuriin, esapekkaan, siirtoon ulkomaiseen amerikkalaistukikohtaan sekä kyvyttömyyteen edistyä pidemmälle uralla kuin vääpeli. Stonen konflikti armeijan upseerien kanssa hänen tietopyynnöistään sekä Project Moon Dustia koskevasta dokumentaatiosta ovat todistusaineistoa hänen väitteistään siitä, että hänet oli salaa rekrytoitu salaiseen UFO-noutotiimiin ilman hänen ylempiensä tietoa.
Stonen tietopyyntöjen käyttö oli tärkeää, koska tämä on laillinen dokumentti, jota käyttää henkilö joka haluaa paljastaa tämänluonteiset aktiviteetit ilman laittomasti salaisen tiedon vuotamista. Stonen tietopyyntötutkimus johti tunnustukseen UFO-tutkijoiden kuten majuri Kevin Randlen taholta, joka kuvasi hänen “pioneerityötään;” [14] sekä Stanton Friedmanilta joka kuvasi häntä “omistautuneeksi tutkijaksi” joka toi julkisuuteen “useita valtion dokumentteja, joista monet ennenjulkaisemattomia.” [15]
Sekä Randle että Friedman tämän jälkeen etäännyttivät itsensä Stonesta kun hän julkisesti ilmoitti työskennelleensä UFO-törmäysnoutotiimissä, eikä hänellä ollut dokumenttia jolla vahvistaa tätä. Stonen väitteiden tukemiseksi tutkin nyt niitä suhteessa SOM1-01:n ja etsin yhtäläisyyksiä koskien proseduureja ja käytänteitä. Jos Stonen väitteet ovat yhdenmukaiset SOM1-01:n kanssa, silloin se auttaa vahvistamaan hänen todistuksensa. Lisäksi sellainen yhdenmukaisuus auttaisi identifioimaan turvallisuusprosesseja joita käytettiin henkilöstön rekrytoinnissa salaisiin UFO-törmäysnoutoprojekteihin.
Stone väitti, että hän oli osa erittäin salaista, kehittynyttä törmäysnoutotiimiä, joka tutkisi alueen biologisen tai radioaktiivisen kontaminaation varalta. Tämä yhdistettiin hänen kaikkein tärkeimpään tehtäväänsä, joka oli olla telepaattisessa yhteydessä mikäli kommunikaatiota vaadittaisiin törmäyspaikalta löydetyn EBEn kanssa.
Stone väiti, että näitä operaatioita johti henkilö jolla oli siviilivaatteet, jonka sotilasarvoa ei koskaan kerrottu mutta jota nimitettiin ’Everstiksi’ johtuen hänen tavastaan ottaa nouto-operaatiot johtoonsa ja vetää briiffauksia. Tämä vaikuttaa omituiselta ottaen huomioon armeijan henkilöstöä sisältävien operaatioiden tavan olla armeijan oman henkilökunnan johtamia, sotilasarvon mukaisesti. Kuitenkin tämä ‘Eversti’ ja muu salainen tiimi johon Stone rekryttiin oli eräs “Erikoistiimeistä”, joita SOM1-01 kuvaa seuraavasti:
4.a. Tieteellistä tutkimusta varten kaiken materiaalin ja laitteiston noutaminen, joka on tuntematonta tai Maan ulkopuolista alkuperää, joka saattaa olla saatavilla… 4.b. Tieteellistä tutkimusta varten kaikkien olentojen ja niiden jäänteiden noutaminen, jotka ovat alkuperältään Maan ulkopuolelta, jotka saattavat olla saatavilla… 4.c. Erikoistiimien perustaminen ylläolevien operaatioiden suorittamiseksi. Nämä erikoistiimit eivät vaadi mitään univormuja niiden tunnistamiseksi, joista kävisi ilmi sotilasarvo, sillä heillä on “Huippuprioriteetti” UFO-törmäysnoutokohteissa: 24d. OPNAC-tiimin henkilöstölle annetaan huippuprioriteetti kaikkina aikoina huolimatta heidän sotilasarvostaan tai statuksestaan. Kenelläkään ei ole auktoriteettia tulla väliin OPNAC-tiimin suorittaessa tehtäviään Yhdysvaltain Presidentin erikoiskäskystä.
Lisäksi Stone väittää, että hän joskus matkasi ulkomaille suorittamaan törmäysnoutoja, joita ‘Eversti’ veti. Tämä on yhdenmukaista Stonen ulkomaankomennusten kanssa, sekä seuraavan SOM1-01:n kohdan kanssa:
4.e. Salaisten operaatioiden perustaminen ja hallinta, jotka tullaan toteuttamaan yhdessä Keskustiedustelun kanssa avittamaan USA:n puolesta Maan ulkopuolisen teknologian ja olentojen noutamista, joka voi tapahtua ulkovaltojen alueella tai joka voi joutua ulkovaltojen käsiin.
Stonen todistus hänen ‘erikoistiimistä’, jota johtaa siviili joka ottaa törmäysnouto-operaation johtoonsa huolimatta mahdollisuudesta korkean arvonimen armeijan henkilökunnalle paikalla, on yhdenmukainen SOM1-01:n kanssa.
Stone lisäksi väitti, että ‘Eversti’ antoi hänen lukea kolmen tuuman paksuisen kirjasen jossa oli informaatiota 57 tunnetusta Maan ulkopuolisesta biologisen olennon tyypistä (EBE):
Tuo informaatio oli peräisin pienestä julkaisusta joka heillä oli, jota henkilö jota nimitän Everstiksi aina kantoi mukanaan… se oli pieni kirjanen jota hän kantoi, itse asiassa pieni paksu kirjanen, muistikirjan tapainen. Mutta sen tarkoitus oli kirjata eri lajit niin, että he voisivat antaa niille parhaan tyyppistä ensiapua kun he tunnistaisivat mikä laji oli kyseessä. [16]
Stone väittää, että hän näki Heinz 57:n ”EBE Guidebookin” vuonna 1979 ensikertaa, ja hän sanoi että se sisälsi paljon informaatiota jokaisesta EBE-ryhmästä koskien niiden fysiologiaa, ruokavaatimuksia ja lääketieteellistä informaatiota. Hän väittää, että hän saattoi lukea ohjekirjaa noutotiimissä palvellessaan vuoteen 1989 asti. Stone sanoo, että ohjekirjaa käytettiin silloin jos EBE tarvitsisi ensiapua kun se löydetään törmäyspaikalta. Me voimme nyt verrata hänen väitteitään SOM1-01:n kohtaan:
24. b. OPNAC-tiimin terveydenhoitohenkilöstö hoitaa loukkaantuneet tai haavoittuneet olennot. Jos henkilöstöä ei ole heti saatavilla, ensiapua antaa lääkintäsotilaat paikalla. Koska EBE:n biologisista toiminnoista ei ole paljoakaan tietoa, apu rajoittuu verenvuodon lopettamiseen, haavojen ja ruumiinosien sitomiseen. Minkäänlaisia lääkeaineita ei saa antaa, sillä Maan lääkkeiden vaikutuksia ei-ihmisiin ei ole mahdollista ennustaa.
Stonen todistus on yhdenmukainen SOM1-01:ssa kuvatun ensiavun kanssa. Osana noutotiimiä Stonen “tarvitsee tietää” milloin ensiapua saa antaa loukkaantuneille EBE:lle. Stonen todistus kuitenkin viittaa siihen, että tieto EBE-fysiologiasta on huomattavasti lisääntynyt sitten vuoden 1954, jolloin mitään lääkkeitä ei saanut antaa.
Vuoteen 1979 mennessä oli tuotu saataville lääketieteellinen manuaali siitä mitä aineita sai ja ei saanut antaa. Tämä viittaa siihen, että 25 vuotta SOM1-01:n julkaisun jälkeen on saatu suuri määrä tietoa EBE-fysiologiasta. Tämä on yhdenmukaista sen kanssa miten paljon törmäysnouto-operaatioita on arvioitu tapahtuneen vuosien mittaan ja miten paljon tietoa niistä on arvioitu saaduksi.
Kesäkuussa 2005 tekemässäni Stonen haastattelussa hän kuvaa koodisanaa, jonka hän sai kun hän jätti normaalit tehtävänsä nouto-operaatiolle lähteäkseen:
Koodisana oli “kenraali lähettää terveisensä”. En tiedä oliko kenraali mukana vaiko ei sillä en koskaan nähnyt kenraalia. Minulle sanottiin että “pakkaa lähtöä varten”, ota DA-50 -kassisi, kaikki laitteesi pakataan ja suutele vaimoa ja lapsia ja sitten mentiin. Koskaan ei tiennyt näkikö heitä enää. Siellä tapahtui onnettomuuksia joista ihmisiä ei palannut. [17]
Tämä paljastaa sen miten noutotoimet tehtiin ilman hänen ylempien tietoa. Mitä heihin tuli, Stone kutsuttiin toteuttamaan palveluksia tai koulutusta, ja sitten hän palasi takaisiin normaaleihin tehtäviinsä. Seuraava lainaus kuvaa Stonelle annettua turvaluokitusta kun hänet kutsuttiin tehtävään.
Aina kun tarvitsin turvaluokitusta, minulla oli mikä tahansa tarvittava luokitus tehdä mitä tahansa he halusivatkaan minun tekevän. Minulle kerrottiin jälkikäteen ja kirjoitin salassapitosopimuksen, mutta sen ei pitäisi toimia tuolla tavalla. Sen pitäis toimia niin, että he antavat sen kertaluonteisena “tarpeeseen tietää” ja se loppuu siihen, poislukien varsinaisen luokituksen saaminen ja tehtävään briiffauksen saaminen. [18]
Me voimme arvioida Stonen väitteitä koskien tehtävään kutsua salaisella kodilla ja tilapäisen turvaluokituksen saamista SOM1-01:n mukaan: “Armeijan henkilökunnan kontakti EBE:n kanssa, jolla ei ole MJ-12 tai OPNAC-turvaluokitusta rajoittuu täysin tarpeellisiin toimiin joilla varmistetaan, että OPNAC-tiimi saattaa EBEn tutkittavaksi.” [19]
Tämä tukee Stonen väitteitä turvaluokituksen kertaluonteisuudesta, jossa hänelle ei annettu MJ-12:n korkeaa turvaluokitusta. Koodien käyttö Stonen kutsumiseksi salaisiin tehtäviinsä tarkoittaisi “absoluuttisen huippusalaisuuden” säilyttämistä niin kuin kohta 4.f SOM1-01:ssa vaatii: “Kaikkia yllä esitettyjä operaatioita koskien tulee säilyttää absoluuttinen huippusalaisus.” Stonen viittaus “varsinaisen turvaluokituksen saamiseen ja tehtävään briiffauksen saamiseen” tarkoittaa koulutuksen saattamista lopun siinä mitä hän kuvaa “kouluksi:”
Minä en tiennyt missä se oli, mitä siellä opetettiin. Tapasin joitain ihmisiä jotka sinne menivät ja minusta he olivat pelottavia. Se oli ikään kuin, tiedätkö, jopa palveluksessa olevat ihmiset olisivat saavuttamattomissa. Tarkoitan, se oli kuin “asemasi elämässä on matalampi kuin minun koska minä tiedän salaisuuksia joita kukan muu ei tiedä.” Sitä on vaikea selittää, mutta niissä ihmisissä oli jotain pahaenteistä kun he tulivat koulusta takaisin. [20]
“Koulu” oli jotain niille, joita kiinnosti sitoutua työskentelemään MJ-12:n kanssa syvemmin ja kokea urakehitystä jota salatyö ei voisi antaa.
Lopuksi Stone väittää, että hänen ensimmäisen nouto-operaation aikaan Project Moon Dustissa vuonna 1969 hänelle annettiin tehtäväksi suojella siepattua EBEä. EBE paljasti Stonelle telepaattisen kommunikaation muodossa, että se aikoi paeta. Stone väittää, että EBE olisi tuhottu turvallisuussyistä jos se sellaista yrittäisi. EBEn turvallisuuden suojelemiseksi Stone päätti auttaa EBEä pakenemaan. Tämä huikea väite siitä, että Maan ulkopuolisia olentoja voitaisin tuhota turvallisuussyistä saa vahvistusta SOM1-01:n osiosta:
24.c. Käsiteltäessä mitä tahansa Maan ulkopuolista biologista olentoa, turvallisuus on kaikkein tärkeintä. Kaikki muut pohdinnat ovat toisarvoisia. Vaikka on suotavaa ylläpitää minkä tahansa olennon fyysistä hyvinvointia, EBE-elämän menettämisen mahdolisuutta pidetään hyväksyttävnä jos tuon elämän säilyttämisen olosuhteet tai viivästykset millään tavoin uhkavat operaation turvallisuutta.
Kuten monien tietovuotajien tapauksessa, jotka paljastavat salaista tietoa UFOista, aina esiintyy kalabaliikkia ristiriidoista Stonen todistuksessa, todisteiden puutteesta varmentaa hänen koulutuksensa ja palveluksensa salaisissa projekteissa. Stone väittää, että hänen salaiset koulutuksensa ja tehtävänsä törmäysnouto-operaatioissa eivät jääneet talteen hänen palvelustietoihinsa. Tämä kirjaamatta jättäminen palvelustietoihin on yhdenmukainen “absoluuttisen huippusalaisuuden” säilyttämisen kanssa, kuten kohdassa 4.f kuvataan SOM1-01:ssa. Koulutuksen ja palvelustietojen puhdistus törmäysnoutotiimeistä olisi keino säilyttää näissä operaatioissa vaadittu ‘absoluuttinen salaisuus’. Minkään viitteen puuttuminen EBE:n liittyvistä projekteista toistaa saman mikä tapahtui Dan Shermanille. Sherman väittää, että hänen salainen koulutuksensa telepaattiseen viestintään EBE:jen kanssa sekä hänen varsinainen palveluksensa tässä ei tallennettu mihinkään hänen palvelustietoihinsa. Tutkin nyt Shermanin taustaa ja esitän keinon asettaa se Stonen tarinan rinnalle vertailtavaksi, kun pidetään mielessä dokumentaation puuttuminen jolla varmentaa Stonen väitteet.
Dan Sherman ja Project Preserve Destiny
Dan Sherman palveli USA:n ilmavoimissa 12 vuoden ajan (1982-1994) ja hän sai useita palkintoja, mm. Commendation Medal ja Achievement Medal. Hänet rekrytoitiin salaiseen ohjelmaan, ”Project Preserve Destiny” (PPD), jota toteutettiin NSA:n alaisuudessa. [21]
Shermanista tuli “intuitiivinen viestijä” EBEille. Olennaisesti Sherman opiskelisi miten telepaattisesti lähestyä EBEä ja antaa tämä informaatio turvalliseen tietokonejärjestelmään hänen NSA-isännilleen. Shermanin koulutus PPD:ssä toteutettiin samaan aikaan kun koulutus tavallista armeijan uraa varten elektronisessa tiedustelussa (ELINT), joka itsessään myös oli salainen. Merkittävää kyllä, Sherman kertoi, että hän sopi tehtävään sillä häneltä oli havaittu varhaisessa lapsuudessa kyky kommunikoida EBE:jen kanssa. Hän väittää, että hänen halunsa liittyä ilmavoimiin sai lisäpontta majuri Robertsilta, joka oli läheisessä Bealen ilmatukikohdassa, joka tasaiseen tahtiin vieraili Shermanin kotona kun hän oli 10-11 vuotias ja puhui Shermanille siitä miten hienoa ilmavoimien elämä on.
Sherman kuvasi miten hänen ELINT-koulutuksensa toimi peitteenä hänen osallistumiselleen PPD:hen. Hänen kirjassaan Above Black Sherman paljastaa miten hänet rekrytoitiin ja koulutettiin samaan aikaan kuin hänen normaali ELINT-koulutuksensa tapahtui. Hän kuvaa koulutuskokemusta seuraavasti:
Muistan ELINT-koulutuksen olevan hauskaa koska minulla oli paljon ihmisiä ympärilläni joiden kanssa olla tekemisissä…. Ensimmäistä päivää PPD-koulutuksessa ei, millään tavalla, voida kuvata hauskaksi. Minun toisena PPD-päivänäni olin jo aivan kurkkuani myöden täynnä sitä enkä halunnut enää mennä sinne. Kaikki uutuudentunne siitä että voi olla “intuitiivinen viestijä” oli rapissut pois. [22]
Kun hänet myöhemmin siirrettiin NSA:n, Sherman työskenteli erityisesti suunniteltujen tietokoneiden avulla joilla hän kykeni tekemään sekä normaalin ELINT-työnsä että toimimaan intuitiivisena viestijänä EBEille. Shermanin koulutuksesta vastuussa olevat, sekä hänen myöhemmästä salaisesta työstään NSA:ssa, olivat upseereita kapteenin arvolla, jotka eivät toimineet normaalin armeijan komentoketjun alaisuudessa, ei ilmavoimissa eikä NSA:ssa. Vastuuorganisaatio oli ilmeisesti rinnakkaisjärjestelmä, joka toimi NSA:n kautta mutta ei ollut osa sitä. Hän työskenteli PPD:lle lähes kolme vuotta.
Hän sanoi, että kun hän pyysi lähteä PPD:stä, pyyntö evättiin, ja hänelle sanottiin että hänet pakolla listattaisiin uudelleen vastoin hänen tahtoaan. Sherman väittää, että hän oli niin vihainen ja päättänyt lähteä, että hän kehitteli strategian joka johtaisi hänen lähtöönsä: “Kaikki jolla on tarve päästä pois armeijasta voivat käyttää tätä metodia, mutta en suosittele sitä… Kuitenkin tiesin että se olisi ainoa metodi jota voisin käyttää, joka täydellisesti sulkisi minut PPD:n komentoketjusta.” [23]
Shermanin armeijan palvelustiedot eivät kerro hänen koulutuksestaan intuitiivisena viestijänä taikka hänen työstään telepaattisena rajapintana EBEjen kanssa. Eikä mitään tietoja löydy niistä upseereista, joille hän raportoi intuitiivisen viestijän työstään. Shermanin kokemus upseereista tarjoaa riippumattoman keinon vahvistaa Clifford Stonen todistus. 7 elementtiä taulukossa 1 (alla) ovat molempien todistuksissa. Ne viittaavat siihen, että heidät on rekrytoitu projekteihin, joita Majestic-12 ryhmä valvoo. MJ-12 loi järjestelmän jolla rekrytoida henkilöstöä, joka olisi tehokas pitämään asiat salassa.
Shermanin sisäpiiriläispaljastus tarjoaa tärkeää tukea Stonen väitteille siitä, että hän on työskennellyt UFO-törmäysnoutotiimeissä. Yhdistettynä useisiin SOM1-01:n yhdenmukaisuuksiin, Stonen erittäin spesifeihin tietopyyntöihin Project Moon Dustista, hänen pitkään palvelusaikaansa, voidaan todeta että Stonen todistus on erittäin todennäköisesti tarkka kuvaus hänen kokemuksistaan työskennellessään UFO-törmäysnoutotiimeissä. Taulukko 1 vertailua Clifford Stonen ja Dan Shermanin kokemuksista
Dan Sherman (Project Preserve Destiny)
Clifford Stone (Project Moon Dust)
Rekrytoitu lapsuuden aikana havaittujen telepaattisten kykyjen perusteella;
Rekrytoitu lapsuuden aikana havaittujen telepaattisten kykyjen perusteella;
Majuri Roberts inspiroi liittymään ilmavoimiin, joka toistuvasti puhui hänelle 10-11 ikäisenä
Ilmavoimien kapteeni inspiroi liittymään ilmavoimiin, joka vieraili heidän kotonaan viikottain
PPD tehtäviä valvoo kapteenit normaalin komentoketjun ulkopuolella
Törmäysnoutoja valvoo siviili (Eversti) normaalin komentoketjun ulkopuolella
Salainen koulutus tapahtui ilman normaalin armeijan komentajien tietoa
Salainen koulutus tapahtui ilman normaalin armeijan komentajien tietoa
Työtä tehtiin ilman normaalien armeijan komentajien tietoa siitä, että hän suoritti tehtäviä salaiselle virastolle ilmavoimien/NSA:n alaisuudessa
Työtä tehtiin ilman normaalien armeijan komentajien tietoa siitä, että hän suoritti tehtäviä salaiselle virastolle armeijan alaisuudessa
Palvelustiedoissa ei ole merkintää koulutuksesta tai palveluksesta jossa hän on ollut kommunikoimassa EBEjen kanssa
Palvelustiedoissa ei ole merkintää koulutuksesta tai palveluksesta jossa hän on ollut noutamassa törmänneitä UFOja
Koki suuria vaikeuksia lähteä PPD:stä johtuen verrattaen harvoista ihmisistä jotka hänet olisi voinut korvata
Koki suuria vaikeuksia eläköityä armeijasta johtuen ‘Everstin’ huomautuksesta että hänen palveluksiaan edelleen kaivataan
Johtopäätös: MJ-12 ryhmän käyttämien proseduurien identifiointi projekteissa & UFO-törmäysnoudoissa
Samankaltaisuudet Stonen ja Shermanin sisäpiirin todistuksissa viittaavat yhteisiin proseduureihin, joita käytetään rekrytoimaan, kouluttamaan ja ottamaan palvelukseen henkilöitä MJ-12 ryhmän projekteihin, jotka liittyvät Maan ulkopuolisiin teknologioihin ja/tai EBEihin. MJ-12 ryhmän henkilöstön proseduurit ovat ilmeisesti pääosin suunnattu täydellisen salaisuuden säilyttämiseen minimoimalla asiattomien paljastusten impakti, joita MJ-12 ryhmän projekteihin rekrytoidut tekevät. Turvallisuusproseduurit, jotka voidaan identfioida Stonen ja Shermanin todistuksista, vaikuttavat yleisiltä erilaisiin MJ-12 ryhmän projekteihin, mm. UFO-törmäysnoutoihin ja/tai EBE:hin liittyviin aktiviteetteihin. Ylläoleva analyysi heidän todistuksistaan ja niiden jälkeiset turvallisuusproseduurit ovat käytössä henkilöstönhallinnossa MJ-12 salaisissa operaatioissa. Taulukko 2. MJ-12 ryhmän henkilöstön turvaproseduurit salaisiin operaatioihin
nro
Henkilöstönhallintaproseduurit
1
Henkilöillä havaitaan lapsuudessa ainutlaatuisia kykyjä (esim. telepaattinen viestintä) jota voidaan käyttää MJ-12 ryhmän projekteissa, ja näitä kehitetään tiettyjä tehtäviä varten, kuten telepaattisena rajapintana toimiminen, UFO-törmäysnoutoihin;
2
Henkilöitä rohkaistaan liittymään tiettyyn armeijan haaraan ja ryhtymään perinteiselle uralle, joka tarjoaa riittävän peitetarinan MJ-12 ryhmän projekteille;
3
Henkilöihin ottaa yhteyden normaalin armeijan komentoketjun ulkopuolinen upseeri ja heidät rekrytoidaan MJ-12 ryhmän projektiin.
4
Koulutus tapahtuu normaalin palveluksen lisäksi ilman armeijan johdon tietoa.
5
MJ-12 ryhmän palvelukseen siirtyminen ja sen suorittaminen tapahtuu ilman normaalien armeijan johdon tietoa.
6
Turvaluokitukset MJ-12 ryhmän projekteille annetaan ad hoc -pohjalta, ellei yksilö suorita lisäkoulutusta tai sitoudu projektiin muuten.
7
Henkilöiltä evätään tiedonsaanti ja/tai ystävyyssuhteiden muodostaminen muiden MJ-12 ryhmän projekteissa mukana olleiden kanssa.
8
Armeijan palvelustiedot eivät sisällä mainintaa henkilön koulutuksesta, toiminnasta, palkinnoista tai turvaluokituksista, jotka MJ-12 ryhmän projekteihin liittyvät.
9
Paperityön tai tietoisuuden puuttuminen normaalilta armeijan johdolta MJ-12 ryhmän projekteihin osallistumisesta jättää henkilöt MJ-12 ryhmän manipulaation vaaraan.
10
Merkittävästi nähdään vaivaa vakuutella henkilöt sitoutumaan enemmän MJ-12 ryhmän projekteihin kouluttamalla enemmän ja olemalla päästämättä heitä pois MJ-12 ryhmän palveluksesta.
Yllä olevat turvallisuusproseduurit paljastavat MJ-12 ryhmän kehittämän systeemin jolla rekrytoida, kouluttaa ja ottaa palvelukseen henkilöitä salaisiin projekteihin kuten Maan ulkopuolista teknologiaa ja/tai EBE-kommunikaatiota käsitteleviin UFO-törmäysnoutoihin. “MJ-12 Group Personnel Security Procedures for Black Operations” ei jätä mitään paperidokumentteja jälkeensä, se minimoi MJ-12 ryhmän projekteista tietoisten ihmisten määrän eikä se tarjoa mitään keinoa henkilöstölle varmentaa väitteitään koskien koulutusta ja palvelusta MJ-12 ryhmän projekteissa. Lisäksi rekrytoiduilla on suuri paine pysyä lojaaleina salaisten projektiensa valvojille. Lopuksi, paljon nähdään vaivaa pitää MJ-12 ryhmän projektit erillisinä armeijan normaalista toiminnasta.
On erittäin epätodennäköistä, että jotain yllämainittujen kymmenen periaatteen kanssa samanlaista olisi käytetty SOM1-01:n luomiseen. Tämä selittäisi havaitut erot SOM1-01:ssa kun sitä verrataan armeijan manuaaleihin. SOM1-01:n erot ovat todennäköisesti seurausta ad hoc tavasta jolla törmäysnoudoista jotain tietävät on pantu hommiin tuottamaan SOM1-01. Sen luojat, turvallisuussyistä, eivät kyenneet jakamaan manuaalia muiden armeijan ammattilaisten kanssa mahdollisten erojen korjaamiseksi, mikä on normaali osa armeijan manuaalin luonnostelua.
Kymmenen turvallisuusproseduuria yllä näyttävät olevan USA:n armeijan useimpien salaisten projektien ohjeistuksen ulkopuolella. Tunnistamattomat salaiset projektit (Unacknowledged Waived Special Access Programs, SAPit) [tai Controlled Access Programs jos puhutaan tiedusteluyhteisöstä] raportoidaan ainoastaan puolustus- tai tiedustelukomiteoiden johtajille USA:n kongressissa suullisesti. [24] Mitään dokumentteja tai kirjoitettuja tietoja ei anneta kongressille, sillä SAPit virallisesti eivät ole olemassa. Eikä henkilöhtö, joka osallistuu sellaisiin ohjelmiin, saa lupaa pitää kirjaa heidän osallistumisestaan SAPiin armeijan tai viraston tiedoissa.
Kuitenkin keskeinen ero SAPien ja MJ-12 ryhmän projekteissa on, että jälkimmäiset ovat tapahtuneet normaalin USA:n armeijan ja/tai tiedusteluyhteisön komentoketjun ulkopuolella. Tämä viittaa siihen, että on olemassa rinnakkaisjärjestelmä, joka noutaa armeijan henkilökuntaa MJ-12 ryhmän projekteihin kun heitä tarvitaan, ilman tavallisen johdon tietoa.
Todisteita rinnakkaisjärjestelmän salaisten projektien olemassaolosta normaalin komentoketjun ulkopuolella on esitetty vara-amiraali Tom Wilsonin tapauksessa, joka oli J-2, pääesikunnan tiedustelujohtaja. Vuonna 1997 tri. Steven Greer ja entinen astronautti tri. Edgar Mitchell pitivät yksityisen tapaamisen amiraali Wilsonin kanssa salaisista Maan ulkopuolisiin asioihin liittyvistä projekteista. Greer väitti, että hänelle oli annettu “salainen dokumentti jossa oli lista koodinimistä ja projektien nimistä, jotka käsittelivät Maan ulkopuolisia asioita.” [25]
Kun Wilson tarkasti olivatko projektit olemassa, häneltä evättiin pääsy. Greerin mukaan: Kun amiraali Wilson identifioi tämän ryhmän, hän sanoi kontaktihenkilölle tässä supersalaisessa hommassa: “Haluan tietää tästä projektista.” Ja hänelle sanottiin, “Herra amiraali, teillä ei ole tarvetta saada tietää. Me emme voi kertoa teille.” Kuvittele nyt olevasi amiraali, J-2, pääesikunnan tiedustelujohtaja Pentagonissa, ja sinulle sanotaan “Me emme aio kertoa teille”? No, hän oli järkyttynyt ja vihainen. [26]
Rinnakkaisjärjestelmän käyttäminen armeijan henkilöstön avulla sen omiin tarkoituksiin on ollut epäilyksenä jo jonkin aikaa, kuten senaattori Daniel Inouyen kommenteista käy ilmi vuoden 1987 senaatin Iran-Contra kuulemisessa:
“There exists a shadowy Government with its own Air Force, its own Navy, it’s own fundraising mechanism, and the ability to pursue its own ideas of the national interest, free from all checks and balances, and free from the law itself.”
Ottaen huomioon Stonen ja Shermanin todisteet, ja niitä tukevat todisteet kuten amiraali Wilsonin kokemus, voidaan todeta että MJ-12 erityisryhmän projektit ovat normaalin USA:n armeijan komentoketjun kontrollin ulkopuolella.
MJ-12 ryhmää voidaan pitää valtion toimeenpanoelimelle rinnakkaisena haarana, joka pyörittää laajaa verkostoa projekteja, joihin kuuluu armeijasta rekrytoitua henkilöstöä samalla kun pidetään yllä poikkeuksellisen korkeita turvallisuustasoja. Tämä yhdistettynä SOM1-01:n sisältöön, Clifford Stonen ja Dan Shermanin todistukset tarjoavat yleiskuvan niistä proseduureista joilla hallinnoidaan UFO-törmäysnoudoissa ja muissa MJ-12 ryhmän projekteissa mukana ollutta henkilöstöä. SOM1-01, Stonen ja Shermanin todistukset tarjoavat selvän näkemyksen siitä miten UFO-törmäysnouto-operaatiot on toteutettu yli viiden vuosikymmenen ajan ja menestyksellä pidetty salassa. ***
Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.
Endnotes
[1] Aiempi versio tästä on julkaistu 4th Annual UFO Crash Retrieval Conference Proceedingsissa (Wood & Wood Enterprises, 2007) 11-21
[8] Jan Aldrich, “Special Operations Manuel 1-01,” Part 4, http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1996/dec/m19-004.shtml [9] Keskustelua dokumenttien autenttisuudesta: Stanton Friedman, Top Secret/MAJIC, 56-102,
New York Timesin jahdatessa maahansyöksyneitä lautasia ja Trumpin tehdessä virallisia lausuntoja, Roswell pysyy edelleen UFO-salailun perisyntinä.
Nautitaan hetki siitä mitä tässä kuvassa tapahtuu. Tässä on majuri Jesse Marcel Roswellin armeijan ilmatukikohdassa heinäkuussa 1947. Hän tietää, että jotain uskomatonta tapahtuu hänen kuntansa ulkopuolella, koska hän on nähnyt törmäyspaikan hänen omin silmin ja koskettanut romua hänen omin käsin. Lähes päivän ajan Marcelille on ollut henkeäsalpaavaa tietää, että maailma tulee muuttumaan dramaattisesti, jotain minkä hän tietää koska hänen esimiehensä tuntuvat yrittävän päästä samalle tasolle Amerikan kansalaisten kanssa.
Majuri Jesse Marcel | A.D. After Disclosure
Sitten seuraavana päivänä ovi lyötiin naaman edestä kiinni kovaa. Politiikkana oli nyt kieltäymys ja pilkkaaminen, ja se tuli suoraan Washington DC:sta. Mikä pahempaa, Marcel valittiin visuaaliseksi sanansaattajaksi, joka ottaa kaiken vastaan, sanoo anteeksi, meidän mokamme, pelkkä säähavaintopallo, täällä ei ole mitään nähtävää.
Tässä valokuvassa Marcel tajuaa, että tänä yksittäisenä hetkenä ihmiskunnan historiassa hänen roolinsa on olla narri joka mokasi, joku niin tyhmä ettei osaa sanoa eroa hänen oman tukikohtansa säähavaintopallon ja avaruudesta tulleen lentävän lautasen välillä.
Tämä oli juuri se miten Jesse Marcel sai kasvoilleen hirvi-ajovaloissa -ilmeensä tässä ikimuistoisessa valokuvassa. Hän ottaa kaikkein eeppisimmän iskun itselleen. Shakespeare ei olisi voinut kirjoittaa siitä paremmin.
Kun näyttämö on valmis, mennään sitten uutisiin…
Roswell nykypäivänä | Jared Zabel
Huhu kiertää yhä sofistikoituneempia ja asioista enemmän perillä olevia UFO-piirejä siitä, että New York Timesilla on toimittajia kiertämässä ja soittelemassa puheluja koskien maahansyöksyneiden tunnistamattomien lentävien esineiden noutoja Amerikan maaperältä.
Mietitään hetki mitä se voisi tarkoittaa, mikäli tämä osoittautuu todeksi. Se tarkoittaisi sitä, että kansakunnan kaikkein kuuluisin sanomalehti saattaa olla sanomassa sitä, että meillä on hallussamme materiaalia maahansyöksyistä ja että teknologia ei ole meidän omaamme (USA), eikä niiden muidenkaan (Kiina, Venäjä) ja että se tulee toisesta lähteestä.
New York Times
Miksi ihmeessä kunnioitetut journalistit kuten Ralph Blumenthal ja Leslie Keane, jotka työskentelevät New York Timesille, haluavat jahdata ikuisuuden vanhaa törmänneiden lautasten uutisankkaa?
Ensiksikin, koska aina on ollut anekdoottitodisteita ja keskeisten ihmisten silminnäkijätodistuksia. Se ei vain ole ollut pitävää näyttöä jota todistus vaatisi. Se, plus että olisit aika ulalla journalistina ettet koskaan pääsisi takaisin. Ja tuo kaikki on saattanut olla totta aivan viime vuoteen asti.
Silloin Luis Elizondo, joka pyöritti valtion AATIP:ia, kehittyneiden ilmailmiöiden tunnistusohjelmaa, sanoi ääneen sen mitä me kaikki ajattelimme. Puhuessaan Foxilla Tucker Carlsonin kanssa hän sanoi, että Yhdysvalloilla on oikea fyysinen romu. Entinen armeijan tiedustelupalvelun mies Elizondo lopetti valtion UFO-ohjelmassa elääkseen aktivistina ja edistääkseen uudenlaista ajattelua ja läpinäkyvyyttä.
Carlson: Uskotko, perustuen vuosikymmenien palvelusaikaasi USA:n valtiolla, että USA:n valtiolla on hallussaan materiaalia näistä aluksista?
Elizondo: Kyllä.
Carlson: Onko USA:n valtiolla mielestäsi UFOn palasia hallussaan juuri nyt?
Elizondo: Valitan, Tucker, minun täytyy todella pitää salassapitosopimuksestani kiinni, enkä voi syventyä aiheeseen enempää.
Koko aihe tihkuu mahdollisuutta nopealle UFO-paljastukselle ja muutokselle, joka on alkutekijöissään. Tässä on hieno muistutus siitä kuka sanoi mitä romusta UAP-tutkimusyhteisön Danny Silvalta.
On mahdollista, että uudet otsikon New York Timesissa tulevat olemaan se potku persuksille, joka laittaa UFO-paljastuksen käyntiin.
Samalla kun odottelemme, tsekataan mitä Donald Trumpilla on sanottavanaan Roswellista.
Donald Trump Jr. kysyi juhannuksen 2020 isänpäivähaastattelussa isältään toistuvasti Roswellista. On silti hieman hämmentävää kuulla istuvalta USA:n presidentiltä tämän myöntävän tietävänsä Roswellista, ja sanovan “En kerro sinulle mitä tiedän siitä, mutta se on kaikki erittäin kiinnostavaa.” Tuntuu siltä, kuin tämä kaikki merkitsisi jotain.
Se pakollinen kysymys
Nopea kertaus Roswellin perusteista —
Heinäkuun alussa 1947 armeijan johto Roswellin ilmatukikohdassa laittoi ulos lehdistötiedotteenIn early July of 1947, the military brass at the Roswell Army Air Base put out a press release joka oli niin suorasanainen, että paikallislehti otsikoi sen ”RAAF sieppasi lentävän lautasen ranchillaan Roswellin alueella.” Tässä on kyseinen lehti.
Roswell Daily Record
Seuraavana päivänä samat henkilöt sanoivat, että kaikki nämä koulutetut armeijan henkilöt, joihin USA luotti ydinaseiden hallinnoinnissa, olivat erehtyneet ja identifioineet väärin säähavaintopallon, jotain mitä heillä tapahtuu päivittäin. Tässä on otsikko:
Roswell Daily Record
Mitä jos valtio kertoi vahingossa totuuden ensimmäisenä päivänä?
Tämä on selvästikin kysymys, johon pitää etsiä vastausta varovaisesti. Aloitan siitä mitä me tiedämme. Me tiedämme, että Roswellin ilmatukikohta julkaisi tiedotteen, jossa sanottiin että he olivat saaneet haltuunsa lentävän lautasen ja että seuraavana päivänä he peruivat kaiken ja sanoivat löytäneensä vain säähavaintopallon. Se on hämärää käyttäytymistä, mutta se ei ole näyttöä mistään.
Me tiedämme, että vuosien mittaan Yhdysvaltain armeija on eri otteisiin ilmoittanut, että Roswell oli lentävä lautanen, säähavaintopallo, testilennolta peräisin olevia testinukkeja taikka salainen Mogul-pallo, jolla vakoillaan Neuvostoliiton ydinasekyvykkyyksiä. Nämä ovat vain virallisia yrityksiä selittää asia. Muut kiinnostuneet ovat kehitelleet tarinoita natsien Mengelen lautasista, Neuvostoliiton lautasista ja perkeleen tekosista. Aihe on selvästikin ollut avoin tulkinnalle jo vuosikymmenten ajan.
Sitten järkyttävä vastalause kaikelle, esiintyy yksittäinen toinen tapaus. Roswell oli eksoottista teknologiaa. Meillä on hylkyjä ja ruumiita. Me emme puhu Fight Clubista.
Roswell nykyään | Jared Zabel
Tuolla tarinalla on satoja silminnäkijöitä, jotka ovat nähneet samat faktat. Jotkut olivat nähneet omin silmin romun ja jopa ruumiiden noudot, ja useat kertomukset ovat paljastuneet ihmisten kuolinvuoteilla. Monta muuta silminnäkijää oli perheenjäseniä, jotka saivat tietää salaisuudesta heidän isiltään ja aviomiehiltään, jotka olivat pitäneet asiaa omana tietonaan vuosikymmenet. Oli myös kymmeniä, jotka todistivat erittäin tiukkoja turvatoimia ja materiaalin kuljetusta maahansyöksyn jälkitunnelmissa.
Tiedän tämän, koska työskentelin kahden huippututkijan — Don Schmitt ja edesmennyt Stanton Friedman — kanssa ja olen käyttänyt kymmeniä tunteja heidän tutkimustensa läpikäyntiin. Stan oli mies, joka löysi Jesse Marcelin vuonna 1978 ja Don oli energeettinen nuori tutkija, joka kilpaili Stanin kanssa katkerasti 1990-luvulla. Heidän kilpajuoksun lopettamisen jälkeen heistä tuli ystävät. Kuten Don on aina kysynyt:
Olisko satoja ihmisiä listattuna sellaisessa jättiläismäisessä projektissa, jossa suojellaan pelkän säähavaintopallon palasia, joka näytettiin kansalle myöhemmässä lehdistötilaisuudessa?
Nuo ihmiset eivät olleet samaa mieltä kaikista yksityiskohdista, eivätkä he olleet kaikki nähneet sitä omin silmin, mutta kaikki kertoivat samaa erittäin mukaansatempaavaa tarinaa periaatteessa samasta asiasta.
Siihen liittyy myrskyn aikaan tapahtunut onnettomuus, pelastuspyrkimys jolla arvioida ja siirtää palasia aluksesta ja sekä kirjaimelliset että symboliset siivousponnistelut, jotka mahdollisesti saivat yhden elävän ja neljä kuollutta haltuunsa. Ruumiit, alus ja hylky siirrettiin Wright-Pattersonin ilmatukikohtaan ja muihin paikkoihin käskystä.
Näkemäni todistukset tulevat miehiltä ja naisilta, jotka olivat siellä, tukikohdassa, kentällä, sairaaloissa ja hautaustoimistoissa, lentämässä lastia ja vartioimassa sitä tarkasti tasolla, jollaista ei oltu koskaan koettu. Niitä on monia.
Yksikään silminnäkijä ei ole astunut esiin ja sanonut, ”no, tiedätkö, en koskaan halunnut puhua siitä näinä vuosina mutta se todella oli säähavaintopallo.”
Uskon sitä Roswellin tarinaa, jonka suurin osa silminnäkijöistä ja toisen käden todistajista on kertonut. Jotkut yksityiskohdat voivat tuntua heikoilta, niinkuin mikä tahansa muisto josta on mennyt näin kauan aikaa. Erityisesti sellainen, jota on vähätelty vuosia asiantuntijoiden ja psykologisten operaatioiden taholta, sekä valtiolla että sen ulkopuolella.
Tässä saattaa olla epämukava määrä kohinaa, mutta minulle signaali kuuluu kovaa ja kirkkaasti.
Roswell nykyään | Jared Zabel
Media on tehnyt huonoa työtä tarinan käsittelyssä vuosien mittaan, haluten käsitellä ihmisiä avaruusolentojen puvuissa Roswellin UFO-festivaaleilla mieluummin kuin oikeasti tutkia asiaa ja haastatella silminnäkijöitä.
Roswellin koko tarinaa todennäköisesti ei tulla kuulemaan vuosiin. Kun se kuullaan, tarina saa ansaitsemansa kunnioituksen. Tuon ajan historioitsijat ja lukijat ihmettelevät miten niin vakava aihe saatettiin lakaista maton alle niin pitkäksi aikaa. Se tuntuu hullulta.
On epätodennäköistä, että New York Times tulee raportoimaan Roswellin tarinasta, joka on niin vääristynyt disinformaatiosta, väärinkäytöksistä, silminnäkijöiden ahdistelusta, salailusta, kieltämisestä ja pilkkaamisesta, että monille asia tuntuu epävakaalta ja epäluotettavalta. Heille on parempi mennä tuoreemman kohteen kimppuun, ehkä jonkin vähemmän tunnetun. Roswell, kuten osoittautuu, on tuskin ollut ainoa törmäys. Nämä siivettömät alukset eivät tipu taivaalta joka päivä, mutta niitä on ollut muutamia siellä täällä ympäri maailmaa.
Joten Times tulee käsittelemään helpompia kohteita aluksi. Päätoimittajat pakottavat toimittajat hankkimaan lähteitä huolellisesti. Heidän etsimänsä on vain pala materiaalia UFO-hylystä, tai itse alus. He haluavat saada tietää kuka sen sai haltuunsa, mitä he tekivät sillä, mitä he ovat oppineet siitä ja missä se on nykyään.
Kun he saavat tietää, että tämä on tapahtunut aiemminkin, Roswellin tarina on nopeasti menossa tutkintaan ja sitten tulossa julki. Siinä kohtaa homma jatkuu eri säännöillä.
