Avainsana-arkisto: Majestic-12

Eksopolitiikka

John F. Kennedyn yhteenotto CIA:n kanssa

Kommentoi

Presidentti Kennedyn kuolettava yhteenotto CIA:n & MJ-12:n kanssa salatuista ET/UFO -tiedoista

kirjoittanut Michael E. Salla, M.A., Ph.D.

Tiivistelmä

Useat dokumentit ja todistajanlausunnot valaisevat mitä presidentti Kennedyn tiesi maahansyöksyneiden UFOjen noudo-operaatioista sekä hänen pyrkimyksistään saada pääsy salaisiin tietoihin koskien Maan ulkopuolista elämää ja teknologiaa. Kennedyn pyrkimyksissä on kaksi vaihetta. Ensimmäinen oli sarja toimeenpanoja, jotka hän aloitti helmikuun 19. päivä 1961, joilla pyrittiin asettamaan kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmat hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajan alaisuuteen, ja myöhemmin kesäkuussa 1961 toteuttaa CIA:n salaisten operaatioiden presidentillistä valvontaa pääesikunnan kautta. Nämä toimeenpanot suoritettiin samaan aikaan kun Kennedy yritti saada pääsyä erittäin avaruusolentoja ja UFOja käsittelevien salaisten projektien tietoihin – MJ-12 Special Studies Project.

Toinen vaihe alkoi syyskuun 20. päivä 1963, kun Kennedy lähti riskaabeliin poliittiseen peliin, jolla koitettiin saada NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruusoperaatioiden parissa. Kliimaksi saavutettiin salaisten UFO-tietojen parista käydyn riidan kanssa. Tämä artikkeli käy läpi todistuksia, dokumentteja ja tapahtumia koskien Kennedyn intressiä UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään ja siihen miten se kulminoitui kuolettavaan kulissientakaiseen yhteydenottoon CIA:n ja MJ-12:n kanssa hänen elämänsä viimeisenä kuukautena.

Johdanto

Varhaisessa vaiheessa presidenttiyttään John F. Kennedy oli erittäin kiinnostunut UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä, joka suoraan vaikutti hänen politiikkaansa. Useat dokumentit ja todistajanlausunnot valaisevat hänen tietojaan erittäin salaisista maahansyöksyneiden UFOjen nouto-operaatioista ja pyrkimyksistä saada pääsy salaisiin UFO-tietoihin. Jos vuodetut dokumentit ja todistajanlausunnot pitävät paikkansa, presidentti Kennedy matkasi syrjäiselle sotilasalueelle katselemaan noudettua avaruusolentojen alusta ja ruumiita; väitettyjä vastaanotettuja viestejä ja jopa tapasi ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen kanssa; ja painosti CIA:ta antamaan hänelle pääsyn salaisiin UFO-tietoihin.

Kennedyn pyrkimyksillä saada pääsy tietoihin avaruusolennoista ja teknologiasta oli kaksi vaihetta. Ensimmäisessä Kennedy suoritti toimeenpanojen sarjan hänen hallintonsa alkuvaiheessa. Helmikuun 19. päivä 1961 Kennedy komensi päiväkäskyllään siirtää kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmat hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa alaisuuteen. Tätä seurasi kesäkuun 28. päivä sarja presidentin muistioita, joilla toteuttaa pääesikunnan avulla valvontaa CIA:n salaoperaatioista. Nämä toimeenpanot tapahtuivat samaan aikaan kun Kennedy pyrki saamaan pääsyn erittäin salaisten avaruusolentoja ja UFOja käsittelevien projektien tietoihin – MJ-12 Special Studies Project. Kennedyn toimeenpanot johtivat katkeraan konfliktiin poislähtevän CIA-johtajan Allen Dullesin kanssa, joka vastusti Kennedyn aikeita.

Toinen vaihe alkoi syyskuun 20. päivä 1963, kun Kennedy ryhtyi riskaabeliin poliittiseen peliin, jolla koitettiin saada NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruus- ja kuutehtävien parissa. Vähemmän tunnettu seikka on, että tämä toi salaisia UFO-tietoja käsittelevän CIA:n ja MJ-12:n kanssa käydyn yhteenoton kliimaksiinsa. Tämä artikkeli käy läpi todistajanlausuntoja, dokumentteja ja tapahtumia koskien Kennedy kiinnostusta UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään ja sitä miten se kulminoitui kuolettavaan kulissientakaiseen yhteydenottoon CIA:n ja MJ-12:n kanssa hänen elämänsä viimesenä kuukautena.

Briiffattiinko Kennedya Maan ulkopuolisesta elämästä ja teknologiasta?

Vuodettu dokumentti heinäkuun 22. päivältä 1947 väittää, että John F. Kennedy, joka palveli silloin Yhdysvaltain kongressissa, oli saanut tietää Roswellin UFO-maahansyöksystä ja haltuun saaduista avaruusolentojen ruumiista. Interplanetary Phenomenon Unitin tiivistelmä:

CIC [armeijan vastatiedustelu, U.S. Army Counter Intelligence Corps] on saanut tietää, että joitain [Roswellin UFOn] nouto-operaatioita paljastettiin edustaja John F. Kennedylle, Massachusettsin kongressiin valitulle demokraattiedustajalle. … Kennedy oli osittaispalveluksessa laivaston upseerina, jonka palveluspaikka oli laivaston tiedustelu sodan aikaan. Uskotaan, että hän sai tiedot kongressin lähteeltä, joka on läheisissä tekemisissä ilmavoimien sihteerin kanssa. [1]

Kennedy oli ilmeisesti saanut epävirallisesti briiffausta Roswellin UFO-maahansyöksystä nimettömältä kongressilähteeltä, joka oli hyvissä väleissä Stuart Symingtoniin, joka tuohon aikaan oli ilmasodankäynnin apulaissihteeri. Symington varmasti sai infoa UFO-maahansyöksystä Roswellin lentokentän läheisyydessä heinäkuussa 1947, ja kaksi kuukautta myöhemmin syyskuun 18. päivä 1947 hänestä tuli ensimmäinen sihteeri juuri perustetuille Yhdysvaltain ilmavoimille. [2] Symington oli paljasjalkainen massachusettsilainen ja hän oli Kennedyn suosikki kakkosmieheksi vuoden 1960 presidentinvaaleihin. On erittäin todennäköistä, että Roswellin lentävän lautasen maahansyöksyn päästyä otsikoihin heinäkuun 6. päivä 1947, Symington otti siipiensä suojaan nimettömän kongressilähteen. Lähde sitten kertoi juuri valitulle Kennedylle, joka aloitti ensimmäisen kongressikautensa tammikuussa 1947 marraskuun 1946 kongressivaalien jälkeen. Entisenä laivaston tiedustelu-upseerina ja istuvana kongressiedustajana Kennedyn oletettiin olevan luotettava vastaanottamaan ja pitämään salaisena sellaista informaatiota. Vaikka kyseisen dokumentin, ”Interplanetary Phenomenon Unit Summary”, aitous onkin kiistetty, Yhdysvaltain armeija kuitenkin tunnusti vastauksena tietopyyntöihin, että Interplanetary Phenomenon Unit oli kuin olikin joskus olemassa ja se lakkautettiin 1950-luvun lopulla. [3] Tämä myöntö tukee vuodetun dokumentin legitimiteettiä.

Väite siitä, että Kennedyllä oli tietoa UFOjen nouto-operaatioista saa tukea brittiläiseltä UFO-tutkija Timothy Goodilta. Hänen kirjassaan Need to Know, Good lainaa luotettavia sotilaslähteitä, että Kennedy vietiin katselemaan avaruusolentojen ruumiita Roswelliin:

Arviolta 1961/1962 presidentti John F. Kennedy ilmaisi halunsa nähdä avaruusolentojen ruumiita, joita oli noudettu törmäyspaikalta. Hän selvästi oli saanut kuulla niiden olemassaolosta ja toivoi näkevänsä itse todisteet… Saadun informaation mukaan, avaruusolentojen ruumiita vietiin Floridaan kun Kennedy meni niitä katsomaan sairaalayksikköön. [4]

Tämä on yhdenmukainen vuodettujen dokumenttien kanssa koskien Marilyn Monroen kuolemaa ja hänen tietoaan presidentti Kennedyn avaruusolentojen ruumiiden näkemisestä Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohdassa. Vuodettu salainen CIA:n puhelinkuuntelu Monroeta ja Kennedy-veljeksiä käsittelevästä keskustelusta on vaivihkaa CIA:n aidoksi myöntämä. [5] Transkriptiossa lukee:

Rothberg vihjasi niin monisanaisesti, että hänellä [Monroe] oli salaisuuksia kerrottavanaan, jotka epäilemättä johtuvat hänen sydänsuruistaan presidentin ja oikeusministerin kanssa. Yksi sellainen mainittu ”salaisuus” kertoo presidentin vierailusta salaiseen ilmavoimien tukikohtaan, jonka tarkoitus oli tarkastella ulkoavaruudesta tulleita asioita. Kilgallen vastasi, että hän tiesi mikä vierailun syy saattaisi olla [sic]. 50-luvun puolivälissä Kilgallen sai tietää, brittiläiseltä hallituksen edustajalta, Yhdysvaltain ja Britannian salaisesta yrityksestä identifioida maahansyöksyneiden avaruusalusten ja kuolleiden lähteiden alkuperää. Kilgallen uskoo, että tarina on saattanut juontua New Mexicon tarinasta [Roswell] 40-luvun lopulta. [6]

Merkittävää kyllä, CIA-dokumentin oli allekirjoittanut James [Jesus] Angleton, CIA:n vastatiedustelun johtaja. Kuten alempana mainitaan, tämä paljastaa miten Angletonin CIA-vastatiedustelu oli läheisesti mukana salaisiin UFO-tietoihin liittyvissä tapahtumissa. Dokumentti varmasti viittaa Monroen tietoon Kennedyn vierailusta ilmavoimien tukikohdassa nähdäkseen UFOn romun ja kuolleet avaruusolennot.

Harvinainen ensikäden todistaja sille, että Kennedyllä oli tietoa UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä, tulee entiseltä Air Force Onen perämieheltä. Bill Holden väittää, että Kennedy tiesi UFOjen tulleen Maan ulkopuolelta. Kesäkuun 2007 haastattelussa Holden selitti, että kesäkuussa 1963 lentäessään Saksaan Air Force Onella, hän asetti kaksi sanomalehteä Kennedyn eteen, joissa UFO oli selvästi kuvattu etusivulla. Vastauksena Kennedyn kysymykseen siitä mitä hän ajatteli UFOista, Holden sanoi: “On epäuskottavaa, että me uskoisimme olevamme ainoita älykkäitä olentoja maailmassa. Joten kyllä, uskon että on muitakin ihmisolentoja sekä UFOja.” [7] Kennedy vastasi: “Olet oikeassa, nuori mies.” Kennedyn vastauksen tinkimätön luonne paljastaa, että hänellä oli tietoa UFOjen ulkoplanetaarisesta alkuperästä. Merkittävämpää oli vihjaus siitä, että Kennedy tiesi miltä jotkut avaruusolennot näyttivät. Tämä vie meidät George Adamskin huikeisiiin väitteisiin, että presidentti Kennedy oli saanut viestejä avaruusolennoilta, ja jopa tavannut heitä.

Saiko Kennedy viestejä ja tapasiko hän avaruusolentoja?

George Adamskin väitteet siitä, että hän oli kuvannut lentäviä lautasia ja tavannut ihmiseltä näyttäviä avaruusolentoja ovat olleet pitkään ristiriitaisia huolimatta valokuva-, filmi- ja silminnäkijätodisteista. Useiden ensikäden todistajien ja Adamskia tutkineiden todistukset antavat tukea hänen väitteilleen salaisista tapaamisista eurooppalaisten arvohenkilöiden kanssa, mm. paavi Johannes XXIII:n ja Pentagonilaisten kanssa, joissa häntä briiffattiin salaa Maan ulkopuolisesta elämästä. Ristiriitaisempiin Adamskin väitteisiin lukeutuu esim. se, että hän olisi yksityisesti tavannut presidentti Kennedyn vuoden 1961 lopulla ja jälleen vuonna 1962. Adamski väittää, että ensimmäisellä vierailullaan hän välitti viestin avaruusolentokontakteilta tulevasta maailman kriisistä — tätä pidetään lokakuun 1962 Kuuban ohjuskriisinä.

Desmond Leslie, entinen Britannian ilmavoimien pilotti, irlantilainen loordi ja Winston Churchillin serkku tutki läheltä Adamskin väitteitä. Adamski väitti, että hän vieraili salaa paavi Johannes XXIII:n luona ja välitti viestin avaruusolennoilta hänelle juuri ennen paavin kuolemaa, toisen Vatikaanin neuvoston avaussession päätteeksi, joka kesti lokakuun 11. päivästä joulukuun 8. päivään 1962. Leslie tämän jälkeen kykeni vahvistamaan Adamskin tavanneen paavi Johannes XXIII:n ja hänelle annettiin paavillinen kultamitali hänen palveluksestaan.

Adamskin väitteet siitä, että hänellä oli kulkulupa, jolla hän pääsi Yhdysvaltain armeijan laitoksiin, myöhemmin vahvisti William Sherwood, joka tuohon aikaan työskenteli Eastman Kodakin optisena fyysikkona, sekä Madeline Rodeffer, joka työskenteli henkilökohtaisena sihteerinä ilmavoimilla. Sherwood oli aiemmin työskennellyt Yhdysvaltain armeijan kartoituslaitoksella, ja hänellä oli oma kulkulupansa. Sekä Sherwood että Rodeffer näkivät Adamskin kulkuluvan, mikä tukee Adamskin väitteitä siitä, että Pentagon briiffasi häntä salaa hänen avaruusolentokontakteistaan.

Jos Adamski toistuvasti briiffasi Pentagonia ja Euroopan arvohenkilöitä, silloin pääsemme hänen väitteeseensä siitä, että hän oli salaa tavannut presidentti Kennedyn lokakuun 1961 aikoihin ja välittänyt hänelle viestin “avaruusveljiltä”. Viesti sisälsi neuvoja maailmanlaajuisesta kriisistä, joka tulisi puhkeamaan noin vuoden päästä, joka myöhemmin osoittautui lokakuun 1962 Kuuban ohjuskriisiksi. Jos totta, viestin sisältö on voinut auttaa Kennedyä kehittämään oikean strategian konfliktin ratkaisuun, joka olisi muuten saattanut eskaloitua kolmanneksi maailmansodaksi. Avaruusolentojen viesti, ilmeisesti, myös sisälsi Kennedylle kutsun tavata heidät Kaliforniassa. Adamskin mukaan presidentti Kennedy hyväksyi kutsun.

Lou Zinstag, Carl Jungin sisaruksentytär, kuvaa sitä mitä Adamski sanoi kertoi hänelle koskien Kennedyn väitettyä tapaamista avaruusolentojen kanssa:

Muistan edelleen hänen [Adamskin] Valkoisen talon tarinan. Hän sanoi minulle, että hänelle oltiin uskottu haltuun presidentti Kennedylle osoitettu kirjallinen kutsu vierailla eräässä avaruusveljien jättiläismäisessä emoaluksessa salaisessa tukikohdassa Desert Hot Springsissa, Kaliforniassa, muutaman päivän ajan. Jotta tämä pidettäisiin absoluuttisen salaisena, Adamskin piti viedä kutsu suoraan Valkoiseen taloon sivuoven kautta. Innostuksesta puhkuen ja iloisesti hymyillen hän selitti miten rivi autoja, jossa hänen taksinsa matkasi, piti pysähtyä punaisiin valoihin juuri tämän tietyn oven eteen, jossa mies jonka hän tunsi — avaruusmies — seisoi päästämässä hänet sisään. Adamski myöhemmin sai tietää, että Kennedy oli käyttänyt useita tunteja ilmatukikohdassa sen jälkeen kun hän oli perunut tärkeän lennon New Yorkiin, ja että hän oli puhunut pitkästi aluksen miehistön kanssa, mutta että hän ei ollut saanut kutsua lennolle.”[8]

Silminnäkijälausuntojen, valokuva- ja filmitodisteiden laatu kaikki vievät samaan johtopäätelmään siitä, että George Adamski oli suureksi osaksi kertonut totta hänen lentävien lautasten havainnoista ja kohtaamisista ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen kanssa. [9] Ei ole kuitenkaan luotettavaa riippumatonta näyttöä siitä, että Kennedy olisi tavannut avaruusolentojen kanssa, joiden kanssa Adamski väittää olleensa kontaktissa. Ainoa todistaja Adamskin väitteille liittyy siihen kun presidentti Kennedy matkasi salaa paljastamattomaan ilmatukikohtaan katselemaan lentäviä UFOja. UFO-tutkija Timothy Cooperin mukaan luotettava lähde sanoi, että Kennedy ”lensi ilmatukikohtaan henkilökohtaisesti katsomaan tunnistamattoman aluksen seuraavan lentokonetta tiukkojen turvatoimien alaisuudessa joskus vuonna 1962, mistä ei kerrottu lehdissä.” [10] Tämä tapaus vaikuttaa olevan eri kuin Kennedyn vierailut katsomaan törmänneitä UFOja tai avaruusolentojen ruumiita. Jos Kennedy oikeasti matkasi salaiseen tukikohtaan katsomaan ihmisiltä näyttäviä avaruusolentoja, kukaan muu kuin Adamski ei ole tällaista väitettä tehnyt.

Pres Kennedy saapuu ilmavoimien tukikohtaan Homesteadissa — 11/25/1962

Mikä olikaan totuus väitteissä Kennedyn epävirallisesta Roswellin UFO-maahansyöksyn briiffauksesta hänen ollessaan kongressiedustajana vuonna 1947; hänen henkilökohtaisesti näkemistään avaruusolentojen aluksista ja ruumiista hänen hallintokautensa alkuvaiheessa; vastaanottamistaan avaruusolentojen viesteistä; tai edes siitä että hän olisi tavannut ihmisiltä näyttäviä avaruusolentoja, ei ole paljoakaan epäilystä siitä etteikö hän olisi yrittänyt saada pääsyä virallisiin UFO-tietoihin. Laajamittainen määrä dokumentteja paljastaa, että Kennedy pyöritti voimakasta CIA:n vastaista vastarintaliikettä, kun hän yritti saada pääsyä UFOja ja avaruusolentoja varten luodun salaisen projektin tietoihin — MJ-12 Special Studies Project.

Kennedyn pyrkimykset saada pääsy MJ-12:n tietoihin

Maan ulkopuolisesta elämästä ja teknolodiasta vastuussa olevan huippusalaiseksi luokitellun projektin olemassaoloa tukee kolme hallituksen virallista dokumenttia. Ensimmäinen oli vuonna 1985 löydetty dokumentti Yhdysvaltain kansallisarkistoista, joka erityisesti viittaa “MJ-12 Special Studies Projectiin”. Se löytyi julkisiksi tehtyjen ilmavoimien dokumenttien joukosta, jotka aktivisti Ed Reese kopioi kansallisarkistojen tiedoista. [11] Heinäkuun 14. päivä 1954 presidentti Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Robert Cutler lähetti muistion Yhdysvaltain ilmavoimien esikuntapäällikölle, kenraali Nathan Twiningille, sopiakseen tapaamisen “MJ-12 Special Studies Projectin” briiffistä. “Cutler-Twining memo” on eräs kaikkein luotettavimpia dokumenttilähteitä tähän mennessä MJ-12 Special Studies Projectin olemassaolosta. [12]

Toinen dokumenttilähde, joka viittaa huippusalaiseen UFO-kontrolliryhmään, on huippusalainen muistio Wilbert Smithiltä, joka tuohon aikaan oli vanhempi radioinsinööri Kanadan liikenneministeriössä. Päivämäärällä marraskuun 21. 1951, Smith kirjoitti seuraavasti viestintäkontrollerille koskien lentävien lautasten teknologiaa, jota erittäin salainen ryhmä tutki salassa USA:ssa:

  1. Asia on mitä salaisin Yhdysvaltain hallituksessa, salaisemmaksi luokiteltu kuin vetypommi,
  2. Lentävät lautaset ovat olemassa,
  3. Niiden modus operandi on tuntematon, mutta pieni tri. Vannevar Bushin johtama ryhmä tekee asialle jotain, ja että
  4. Koko asiaa pidetään Yhdysvaltain hallinnossa erittäin merkittävänä. [13]

Smithin muistio vahvistaa sen, että vuonna 1951 pieni tri. Vannevar Bushin johtama ryhmä salaa tutki UFO-asiaan liittyviä teknologioita. Bush oli aiemmin johtanut Office of Scientific Research and Developmentia (1941-1947) sekä eri asevoimien haarojen yhteistä Research Development Boardia (RDB). [14] Smithin muistion aikaan Bush oli RDB:n valvontakomitean jäsen ja Trumanin johtava tieteellinen neuvonantaja. Bushin rooli on merkittävä toisessa vuodetussa dokumentissa, Truman Memossa, jota käsitellään alla.

Kolmas dokumentti liittyy kolmeen 1952 huippusalaiseen pääesikunnan muistioon otsikolla ”Yhteinen logistinen suunnitelma MAJESTICille.” Muistiot on tehty julkiseksi vuonna 1976 ja niissä lukee:

MAJESTICia tukevat suunnitelmat ovat nyt valmisteilla: psykologisen sodankäynnin suunnitelma, epätavallisen sodankäynnin suunnitelma, peitetoiminnan ja harhauttamisen suunnitelmat, siviiliasiain/sotilashallinnon suunnitelma, komentosuunnitelma, logistinen suunnitelma, logistiseen suunnitelmaan sisällytettävä kuljetusopas, kartoitussuunnitelma ja viestintäsuunnitelma.” [15]

Näiden muistioiden merkitys on, että niistä käy selväksi että vuonna 1952 oli valmisteilla Majestic-niminen projekti, ja siihen kuului merkittävää eri alojen tukitoimintaa, mitä voitaisiin odottaa joltain UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään liittyvältä: psykologinen sodankäynti, salaiset sotilasoperaatiot, siviiliasiat/sotilashallinto, logistiikka, viestintä, yms. Pääesikunnan muistiot tukevat vuoden 1954 Cutler Twining muiston kertomaa projektista nimeltä Majestic-12, ja sitä mitä Smith kuvasi Vannevar Bushin johtamasta UFO-ryhmästä.

Sihteeri Forrestal (toinen oikealta) muiden väitettyjen MJ-12 jäsenien kanssa

Kolme aiempaa virallista dokumenttia antavat tukea useille vuodetuille dokumenteille, jotka myös kuvaavat UFO-kontrolliryhmää nimeltä MJ-12, Majestic tai muu vastaava variaatio. Yhdessä vuodetussa dokumentissa on väitetysti huippusalainen muistio, jonka presidentti Truman on kirjoittanut puolustusministeri Robert Forrestalille syyskuun 24. päivä 1947. Viitaten hänen keskusteluun nimeltämainitsemattomasta asiasta [UFOt ja Maan ulkopuolinen elämä], Truman kirjoittaa: “[T]ästä eteenpäin tästä asiasta puhuttaessa tullaan käyttämään nimeä Operation Majestic Twelve.” [16] Muistio jatkaa: “tulevat pohdinnat tämän asian perimmäisestä luonteesta tulisi jättää täysin presidentinkanslialle, minkä jälkeen voitte käydä asianmukaiset keskustelut tri. Bushin ja keskustiedustelun johtajan kanssa.” Trumanin muistiota kuvattiin termillä Special Classified Executive (#092447) ja se oli liitteenä suurempaan vuodettuun dokumenttiin nimeltä Eisenhowerin briiffausdokumentti. Tuolloin vasta presidentiksi valittu mutta ei vielä tehtävissään aloittanut Eisenhower sai briiffausta 18. marraskuuta 1952, josta dokumentin väitetään olevan muistio. se kuvaa Majestic-12 -operaatioiden käyntiin saattamisen ja kaksitoista vastuuhenkilöä, joiden harteilla toimet olivat. [17] Eisenhowerin briiffausdokumenttia on tutkittu paljon, ja nimekkäät UFO-tutkijat pitävät sitä historiallisesti yhdenmukaisena muiden tapahtumien, dokumenttien ja viranomaisten kanssa tuohon aikaan. [18]

Cutler-Twining muistio, Smithin muistio, pääesikunnan muistiot, Trumanin muistio ja Eisenhowerin briiffausdokumentti näyttävät tyhjentävästi miten huippusalainen tieteellinen ryhmä on vastuussa Maan ulkopuolisen elämän ja teknologian käsittelystä tuohon aikaan — Majestic-12 tai jokin sen variaatio. Nämä dokumentit paljastavat, että MJ-12 toimi salaisesti, sille annettiin Pentagonista paljon logistista tukea, se liittyi läheisesti CIA:n salaoperaatioihin, ja se toimi piilossa presidentin valvonnalta. Kun presidentti Kennedy astui virkaansa vuonna 1961, hän oli tietoinen MJ-12:n olemassaolosta ja sen suhteesta UFO-informaatioon. Hän päätti selvittää lisää tästä salaisesta toiminnasta ja presidentin päiväkäskyllä saada se jälleen toimivaltansa alle.

Kesäkuun 28. päivänä 1961 presidentti Kennedy kirjelmöi seuraavaa Allen Dullesille, joka oli CIA:n johtaja:

Kansallisen turvallisuuden muistio Keskustiedustelun johtajalle Aihe: MJ-12 tiedusteluoperaatioiden katselmus siten kun ne liittyvät kylmän sodan psykologisten operaatioiden suunnitelmiin Haluaisin lyhyen tiivistelmän teiltä heti kun vain teille sopii. [19]

Vuodettu kansallisen turvallisuuden muistio selvästi näyttää, että kesäkuussa 1961 Kennedy halusi saada tietää MJ-12:n toiminnasta ja sen suhteesta psykologiseen sodankäyntiin. Vaikka vuodettu kesäkuun muistio ei ole CIA:n tunnustama (se oli luokiteltu HUIPPUSALAISEKSI), toiset dokumentit samalta ajalta tukevat sen autenttisuutta. Varhaisessa kautensa vaiheessa presidentti Kennedy näytti, että hän halusi uudelleenstrukturoida kansallisen turvallisuuden neuvoston ja tuoda kaikki tiedustelun ja psykologisen sodankäynnin toiminnot presidentin toimivallan alaisuuteen. Helmikuun 19. päivä 1961 presidentti Kennedy antoi päiväkäskyn 10920 joka lakkautti Operations Coordinating Boardin. [20] Operations Coordinating Board oli pääasiallinen virastojen välinen taho, joka oli vastuussa kylmän sodan psykologisesta sodankäynnistä. [21] Sen vastuut annettiin Kennedyn kansallisen turvallisuuden neuvonantajan McGeorge Bundyn ja ulkoministeriön hoitoon.

Kennedyn päiväkäsyk EO 10920 näytti, että hän halusi saada hallintaansa kaikki psykologiseen sodankäyntiin liittyvät tiedustelutoiminnot. Operations Coordinating Boardin lakkauttaminen näytti, että hän oli halukas lakkauttamaan minkä tahansa valtiollisen toimielimen saadakseen psykologisen sodankäynnin toiminnot hänen tiiminsä alaisuuteen. EO 10920 auttaa osoittamaan todeksi hänen myöhemmän kesäkuun 28. päivän 1961 kansallisen turvallisuuden muistion koskien MJ-12:n toimien katselmusta, johon Kennedy oli saanut kuulla liittyvän psykologista sodankäyntiä. EO 10920 auttaa myös näyttämään todeksi sen todellisen huolen, josta puhutaan alempana, että Dulles uskoi MJ-12:n tulevaisuuden olevan vaakalaudalla.

Kesäkuun 28. 1961 muistion aitoutta tukee myös julkisiksi tehdyt kolme kansallisen turvallisuuden toimintamuistiota (National Security Action Memorandums, NSAM) jotka samana päivänä pääesikunta oli antanut, ja jotka myös Dulles oli saanut. NSAM:t 55-57 asettivat kylmän sodan operaatiot väkevästi pääesikunnan alaisuuteen. [22] Eversti Fletcher Proutyn mukaan ne olivat Kennedyn pääkeino saada kontrolli CIA:n salaisista operaatioista. Prouty kirjoitti:

… pian Sikojenlahden komitean kuulemisten jälkeen, Valkoinen talo antoi kolme mitä epätavallisimman ja vallankumouksellisimman luonteista NSAM:iaan. Ne säätivät suuresti rajoittavia määräyksiä salaisille operaatioille. NSAM #55 oli osoitettu JCS:n puheenjohtajalle, ja sen pääasiallinen teema oli ohjeistaa puheenjohtajaa siitä, että Yhdysvaltain presidentti piti häntä vastuullisena kaikista ”sotilastyyppisistä” operaatioista rauhan aikana, sillä hän olisi itse vastuussa niistä sodan aikana…. [T]ämän dokumentin aikeista ja painoarvosta ei ole väärinkäsitystä. Rauhanajan operaatiot, niinkuin siinä kontekstissa termiä käytettiin, olivat aina salaisia operaatioita… Tämä NSAM täten antoi puheenjohtajan käsiin vallan vaatia täysiä ja kattavia briiffauksia ja sisäistä roolia kaikkien salaisten operaatioiden kehittämisessä, joihin Yhdysvallat saattaisikin ryhtyä. [23]

Kesäkuun 28. päivän NSAM:t tukevat CIA:n muistion sisältöä, joka on annettu samana päivänä, jossa puhuttiin MJ-12:n kylmän sodan operaatioista. Kuten myöhemmin näytän vuodetun dokumentin avulla, kolme NSAM:ia selittävät miksi pääesikunta jäi MJ-12:n kaikkein salaisimman UFO-informaation ulkopuolelle.

Viittasin aiemmin kolmeen vuoden 1952 huippusalaiseen pääesikunnan muistioon ”MAJESTICin yhteinen logistinen suunnitelma”. Eri “MAJESTICia tukevien suunnitelmien” joukossa huomionarvoinen oli “psykologisen sodankäynnin suunnitelma.” [24] Jälleen kerran tämä näyttää MJ-12:n (Majestic) operaatioiden ja psykologisen sodankäynnin välillä olevan yhteyden. Kennedyllä oli täten hyvä syy antaa kesäkuun 28. päivän 1961 muistionssa Dullesille, jossa pyydettiin häntä katselmukseen MJ-12:n psykologisen sodankäynnin operaatioista.

Dullesin vastaus Kennedyn kesäkuun 28. päivän muistioon oli väitetysti huippusalainen kirje päivämäärällä marraskuun 5. 1961. [25] Dullesin kirje käy läpi MJ-12:n psykologisia aktiviteetteja. Se kuvaa UFOt osaksi “Neuvostopropagandaa”, jonka tarkoitus on “levittää epäluottamusta hallitusta kohtaan.” [26] Dullesin kirje tunnusti, että vaikka olikin mahdollista että osa “UFO-tapauksista ovat Maan ulkopuolelta”, nämä “eivät ole fyysinen uhka maanpuolustukselle.” [27] Dullesin kirje sanoi myös: “Turvallisuussyistä en voi paljastaa MJ-12 aktiviteettien arkaluonteisempia aspekteja.” [28] Mikäli aito, Dullesin kirje antoi presidentti Kennedylle ainoastaan minimaalisen määrän informaatiota vastauksena hänen kesäkuun 1961 NSAM-pyyntöön saada lyhyt tiivisitelmä MJ-12:n toiminnasta.

Dulles ja poltettu MJ-12 muistio

Kesäkuun 28. päivän 1961 muistio; EO 10920; NSAM:t 55-57; ja Dullesin marraskuun 1961 vastinekirje paljastavat, että kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmien hallinnasta ja MJ-12:n salaisista toimista käytiin valtakamppailua. Hänen kansallisen tiedustelun johtotehtävistään eroamiseensa asti, marraskuun 29. päivään 1961, Dulles oli keskeinen hahmo valtakamppailussa Kennedyn kanssa MJ-12:n toimista ja salattujen UFO-tietojen kontrollista. Tämä valtakamppailu heijastuu vuodettuun ja osittain palaneeseen muistioon, jonka väitetään saadun talteen James Angletonin papereiden palaessa hänen kuolemansa jälkeen toukokuun 12. päivä 1987.

Angletonin entinen vastatiedustelukollega, joka väitti olleensa läsnä kun papereita poltettiin, lähetti sen kesäkuun 23. päivä 1999 Timothy Cooperille, joka parhaiten tunnetaan hänen roolistaan vuodettujen MJ-12 -dokumenttien julkituojana. [29] Tri. Robert Woodin ja Ryan Woodin mukaan palanut dokumentti on alkuperäinen hiilikopio, jonka kotkavesileima kertoo aitoudesta, mutta tähän mennessä laboratoriot eivät ole kyenneet jäljittämään sitä… Vaikka mitään päivämäärää ei annettu, sen sisältö puhuu suoraan syyskuusta. Vuoden arvioidaan olevan 1960-luvun alku, ja asiaa tutkitaan edelleen. [30]

Palanut dokumentti on perua Kennedyn ajoilta ja sillä on virallisen valtion dokumentin piirteet. [31] Mikäli sen sisältö on oikein, se on pitävää näyttöä valtakamppailusta Kennedyn ja MJ-12:n välillä pääsystä UFO-tietoihin.

Huippusalaiseksi luokiteltu dokumentti MJ-12 koodisanalla on sarja direktiivejä CIA:n johtajalta, joka yhtäaikaisesti oli MJ-12:n erikoistutkimusprojektin johdossa, jotka on osoitettu kuudelle muulle projektin jäsenelle. Kansilehdessä sanotaan:

Kuten varmasti jo tiedät, Lancer [Kennedyn salaisen palvelun koodinimi] on tehnyt joitain kyselyitä koskien aktiviteettejamme, mitä me emme voi sallia. Kertokaa mielipiteenne lokakuuhun mennessä. Toimintanne tässä asiassa on kriittistä ryhmän jatkumiselle. [32]

Dokumentti selvästi tunnustaa, että Kennedyn pyrkimykset saada pääsy UFO-tietoihin pian virkaan astumisen jälkeen tammikuun 20. päivä 1961 itse asiassa uhkasivat koko MJ-12 Special Studies projektin/ryhmän olemassaoloa.

Vaikka poltetulla dokumentilla ei ole päivämäärää, kirjoittajan auktoriteetti ja poliittinen konteksti kertoo, että se on kirjoitettu pian Kennedyn antaman kesäkuun 26. päivän 1961 NSAM:n jälkeen, jossa pyydetään “MJ-12 tiedusteluoperaatioiden katselmusta siten kun ne liittyvät kylmän sodan psykologisten operaatioiden suunnitelmiin”. [33] He polttivat dokumentin tiedostaen, että oli muuttunut “tarpeelliseksi katselmoida ja arvioida kenttätoiminnan päällekkäisyyksiä nykytilan valossa”. [34] Tämä vaikuttaa olevan viittaus kesäkuun 26. päivän NSAM-katselmukseen, joka Dullesin pyydettiin toimittamaan.

Poltettu dokumentti vaikuttaa olevan luonnostelma Allen Dullesin sarjalle MJ-12 direktiivejä, joka tiesi että hänen aikansa keskustiedustelun johdossa oli rajallinen johtuen huhtikuun 1961 Sikojenlahden fiaskosta. Hän tarvitsi vastauksen toisilta MJ-12 jäseniltä lokakuuhun mennessä, kuukautta ennen kuin hänen piti jäädä eläkkeelle keskustiedustelun johdosta marraskuun 29. päivä 1961. Poltettu dokumentti sisälsi useita direktiivejä siitä miten kontrolloida UFO-informaatiota ja varmistaa, että sitä ei päätyisi “Presidentille [Presidentti Kennedy), kansallisen turvallisuuden neuvston työntekijöille, ministeriöiden johtajille, pääesikunnalle tai ulkovaltojen edustajille”. Periaatteessa Dullesin salaiset direktiivit eväsivät Kennedyn kansallisen turvallisuuden tiimiltä pääsyn kaikkein arkaluonteisimpiin CIA:n ja MJ-12:n UFO-tietoihin.

Vaikka muiden MJ-12 tiimiläisten vastauksia ei vuodetuissa dokumenteissa luekaan, Dullesin marraskuun 5. päivän 1961 kirje Kennedylle kertoo, että hänen salainen MJ-12 direktiivien luonnostelma oli hyväksytty. Dullesin kirje lujasti viittaa siihen, että MJ-12 oli päättänyt olla tekemättä yhteistyötä Kennedyn kanssa. Näin Kennedyn pyrkimykset tuoda MJ-12:n psykologisen sodankäynnin aktiviteetit hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa suoraan kontrolliin oltiin estetty.

Tiivistelmänä tähän mennessä presidentti Kennedyn toiminnasta MJ-12:n suhteen: dokumentit paljastavat, että vuonna 1961 Kennedy yritti saada kontrollia kylmän sodan psykologisen sodankäynnin tiedusteluoperaatioista. Tämä osoitetaan päiväkäskyssä 10920, joka siirsi psykologisen sodankäynnin suunnittelun McGeorge Bundyn kontrolliin. Tätä tukee lisäksi julkiseksi tehdyt muistiot pääesikunnalta vuodelta 1952, joissa luvataan logistista tukea MAJESTICin (MJ-12) psykologisen sodankäynnin ohjelmille, sekä kolme NSAMia, jotka on annettu kesäkuun 28. päivä 1961, joilla siirretään kylmän sodan aktiviteetit pääesikunnan alaisuuteen. Samana päivänä, kesäkuun 28., Kennedy otti yhteyttä Allen Dullesiin pyytääkseen katselmusta MJ-12:n psykologisen sodankäynnin aktiviteeteista. Dullesin marraskuun 5. päivän vastaus alleviivaa sitä, että näihin aktiviteetteihin kuuluu UFO-aihe, mutta siinä kieltäydyttiin julkaisemasta arkaluonteista informaatiota. Nämä tapaukset ovat yhdenmukaisia poltetun dokumentin kanssa, joka sisältää kahdeksan direktiiviä, jotka rajoittavat presidentin, hänen kansallisen turvallisuuden henkilöstön, ml. Bundyn, sekä pääesikunnan pääsyä UFO-tietoihin. Täten voidaan todeta, että Allen Dulles oli viranomainen, joka luonnosteli poltetun dokumentin.

Vähän hänen väitetyn marraskunu 5. päivän 1961 Kennedylle lähettämänsä kirjeen jälkeen, Dullesin luonnostelemat direktiivit olivat saaneet kuuden muun MJ-12:n jäsenen hyväksynnän. Vaikka Dulles ja MJ-12 tekivät tyhjäksi Kennedyn pyrkimykset saada pääsy salaisiin UFO-tietoihin vuoden 1961 lopulla, alle kaksi vuotta myöhemmin Kennedy tekisi jotain mikä pahentaisi hänen konfliktiaan MJ-12:n kanssa ja toisi sen tuhoisaan kliimaksiinsa.

Teksti jatkuu osassa II.

***

Viitteet

[1] “Counter Intelligence Corps/Interplanetary Phenomenon Unit Report” on arvioitu keskiverrosta erittäin autenttiseksi Majestic Documents -verkkosivulla. Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/ipu_report.pdf

[2] Symington oli ilmavoimien sihteeri syyskuun 18. päivästä 1947 huhtikuun 24. päivään 1950. Biografia: http://en.wikipedia.org/wiki/Stuart_Symington

[3] Yhdysvaltain armeijan tietopyyntövastaus: http://www.cufon.org/cufon/foiasop.htm

[4] Timothy Good, Need to Know: UFOs, the Military, and Intelligence (Pegasus Books, 2007) 420-21.

[5] Katso “The Marilyn Monroe CIA Memo”, saatavilla verkossa: http://www.blackmesapress.com/page4.htm

[6] Dokumentti saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/marilynmonroe.pdf .

[7] Lainattu haastattelusta: http://projectcamelot.org/bill_holden_interview_transcript.html

[8] Verkossa: http://www.presidentialufo.com/johnf.htm

[9] Adamskin väitteitä tukevat todistajanlausunnot ja filmit löytyvät verkosta: http://www.youtube.com/watch?v=kPvvz7O3CKk&feature=channel . Katso lisäksi Neil Gould, “Revisiting George Adamski’s claims of Human looking Extraterrestrials,” Exopolitics Journal 3:2 (suomeksi).

[10] Lainaus: http://www.theforbiddenknowledge.com/hardtruth/jfk_ufos.htm

[11] Vaikka dokumentti löytyi kansallisarkiston laatikosta täynnä virallisia dokumentteja, sillä ei ole arkistonumeroa. Tämä on saanut jotkut väittämään, että se on sijoitettu kansallisarkistoihin ja se on huijaus, mutta sellainen on epätodennäköistä ottaen huomioon kansallisarkistojen turvallisuusproseduurit. Katso: http://www.ufoforhumanrights.com/mj-12.php . Arkistojen lausunto muistiosta: http://www.archives.gov/foia/ufos.html#mj12

[12] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/cutler_twining.pdf

[13] Smithin muistio verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/smithmemo-21nov51.pdf

[14] Vannevar Bush’s biography available online at: http://en.wikipedia.org/wiki/Vannevar_Bush

[15] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/jointlogisticplan_majestic.pdf

[16] Truman-muistio saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/truman_forrestal.pdf

[17] Saatavilla verkossa: http://majesticdocuments.com/documents/pdf/eisenhower_briefing.pdf

[18] Stanton Friedman on nimekkäin Eisenhowerin briiffausdokumentin tukija, katso hänen Top Secret/MAJIC: Operation Majestic-12 and the United States Government’s UFO Cover-Up (Marlowe and Co., 2005 [1996]. Keskustelua dokumentista ja MJ-12:sta yleisesti: http://www.ufoforhumanrights.com/mj-12.php

[19] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/kennedy_ciadirector.pdf

[20] Saatavilla verkossa: http://www.lib.umich.edu/govdocs/jfkeo/eo/10920.htm

[21] Presidentti Trumanin päiväkäsky 10483 – Operations Coordinating Boardin perustaminen, annettu syyskuun 2. 1953. Saatavilla verkossa: http://www.presidency.ucsb.edu/ws/index.php?pid=60573

[22] Saatavilla verkossa: http://www.jfklibrary.org/Historical+Resources/Archives/Reference+Desk/NSAMs.htm

[23] Fletcher Prouty, The Secret Team: The CIA and Its Allies in Control of the United States and the World (Skyhorse Publishing, 2008) 134-35. Saatavilla verkossa: http://www.bilderberg.org/st/SecretTeamChapter04.htm

[24] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/jointlogisticplan_majestic.pdf

[25] “Operations Review: The MJ-12 Project”, saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/mj12opsreview-dulles-61.pdf

[26] “Operations Review: The MJ-12 Project”, saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/mj12opsreview-dulles-61.pdf

[27] “Operations Review: The MJ-12 Project”, saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/mj12opsreview-dulles-61.pdf

[28] “Operations Review: The MJ-12 Project”, saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/mj12opsreview-dulles-61.pdf

[29] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/burnedmemocoverletter.pdf

[30] KAtso muistion johdantokommentit: http://www.majesticdocuments.com/documents/1960-1969.php

[31] Poltettu muistio saatavilla verkossa: http://majesticdocuments.com/documents/1960-1969.php#burnedmemo

[32] Katso poltetun muistion sivu 1: http://www.majesticdocuments.com/pdf/burnedmemo-s1-pgs1-2.pdf

[33] “John F. Kennedy to Director, CIA,” http://www.majesticdocuments.com/pdf/kennedy_ciadirector.pdf

[34] Katso poltetun muistion sivu 1: http://www.majesticdocuments.com/pdf/burnedmemo-s1-pgs1-2.pdf

  Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Eksopolitiikka

Galaktinen liitto ja avaruusolentokontakti

Kommentoi

Elena Danaan käy läpi hänen henkilökohtaisia kontaktikokemuksiaan, joista kaikkein dramaattisimmassa viisi harmaata avaruusolentoa sieppasi hänet 9-vuotiaana.

Kahden lääketieteellisen operaation keskellä, jotka liittyivät implantteihin, kaksi ihmiseltä näyttävää avaruusolentoa pelasti hänet laseraseita käyttäen. Haastattelussa Elena selittää sitä miten hänen pelastajansa säätivät implanttia niin, että he voisivat olla telepaattisessa yhteydessä keskenään. Elena sai tietää, että hänen pelastajansa olivat Galaktisesta liitosta, joka auttaa Maapalloa sen heräämisessä.

Elenakertoo miten Galaktinen liitto kiinnostui Maapallosta sen jälkeen kun toinen avaruusolentojen poliittinen elin, Andromedan neuvosto, antoi heille neuvoja, että tulevaisuuden galaktinen tyrannia on mahdollista jäljittää nykypäivän Maapalloon. Tämä sopii myös Alex Collierin todistukseen, joka sanoi noin vuonna 1991, että galaktinen tyrannia ilmestyisi yhtäkkiä neljäsataa vuotta tulevaisuudessa, jonka syntyminen voitaisiin jäljittää Maapalloon, Kuuhun ja Marsiin.

Elena käy läpi sitä miten Majestic-12 -ryhmä petti presidentti Eisenhowerin, joka oli solminut sopimuksen Harmaiden kanssa ilman Eisenhowerin lupaa. Tämä sopii sisäpiirin kertomuksiin siitä miten Eisenhower oli aikeissa käskeä USA:n armeijaa ottamaan haltuun Area 51:n S-4 laitokset, jota MJ-12 kontrolloi vuonna 1958 sillä verukkeella, että MJ-12 ei kertonut toimistaan hänelle aiemmin.

Elena lisäksi selittää miten marraskuussa 2018 hän sai viestiä hänen avaruusolentopelastajaltaan, Thorhan, että kahden vuoden päästä Maapallo astuisi erittäin vaaralliseen aikaan, mutta sen lopussa ihmiskunta vapautuisi pimeistä voimista, jotka sitä ovat kontrolloineet vuosisadat. Tämä tuo meidät nykyaikaan, jossa useat tietovuotajat väittävät, että valkohatut ovat lavastaneet tilanteen maata järisyttävää ilmoitusta varten.

Katso tämä haastattelu siitä miten eri avaruusolentojen faktiot sähläävät keskenään ohjatakseen ihmiskunnan kohtaloa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Eksopolitiikka

T. Scott Crain: MJ-12 -informantti

Yksi kommentti
Tämä on Scott Crainin vuonna 1989 kirjoittama teksti UFO-aiheisessa BBS-purkissa.
======================================================================
<> * 416-237-1204 * PC-Pursuitable * File Requestable * HST
             * 24 Hour Operation * Sysop - Tom Mickus * Toronto * FREE
======================================================================
======================================================================

INFORMNT.TXT - "MJ-12 -INFORMANTTI"
^^^^^^^^^
             - kirjoittanut T. Scott Crain, Jr.

======================================================================

 Huom:  Tämä artkkeli on lähetetty MUFON Journaliin julkaisua
        varten.  Se on kirjoitettu lokakuussa 1989.

======================================================================



          MJ-12 -INFORMANTTI
          ------------------


                     kirjoittanut T. Scott Crain, Jr.

Viimeisen vuosikymmenen ajan on kasaantunut todisteita siitä, että USA:n hallitus on ollut mukana noutamassa maahan syöksyneitä UFOja ja niiden sisälläolijoita. Suuri tämäntyyppisten tapausten suma paljastui kesällä 1978, kun ohiolainen tutkija Leonard H. Stringfield esitti 17:n eri tapauksen tiivistelmät käydessään läpi ’Retrievals the Third Kind’ -tutkielmaansa väitetyistä noudetuista haaksirikkoutuneista UFOista ja niiden sisälläolijoista, joita armeijalla on hallussaan, MUFONin vuosittaisessa symposiumissa, joka tuona vuonna pidettiin Ohion Daytonissa. Stringfieldin tutkielman kriitikot esittivät, että koska hänen informanttinsa halusivat pysyä anonyymeinä, oli käytännössä mahdotonta varmentaa näitä väitteitä. Hän jatkoi lisäyksityiskohtien kaivelua UFO-törmäysnoutokysymyksessä, ja julkaisi päivityksiä asiasta vuonna 1980 ja 1982. Mutta häikäisevät väitteet vaativat häikäiseviä todisteita, ja Stringfieldin anekdoottitodisteet eivät olleet riittäviä tapauksen osoittamiseksi.

Vuonna 1980 tunnettu kielitieteilijä Charles Berlitz ja UFO-tutkija William L. Moore julkaisivat kirjan ’The Roswell Incident’, joka kuvaa sitä miten armeija tuli väliin ja piti salaisuutena amerikkalaisilta törmänneen UFOn ja sen sisälläolijoiden haltuunoton New Mexicon Roswellista vuonna 1947. Tapausta käytiin uudestaan läpi syyskuun 20. päivää 1989 NBC-TV:n ’Unsolved Mysteries’-ohjelman episodissa, joka nosti esiin useita silminnäkijöitä tutkimukselle sekä yhden informantin. Informantti Sappho Henderson Kalifornian West Hillsista kertoi hänen edesmenneen aviomiehensä kapteeni Oliver Wendell Hendersonin olleen pilotti, joka lensi lautasen romua ilmavoimien tukikohtaan Daytoniin, Ohioon. Walter G. Haut, joka oli PR-viranomainen Roswellin ilmatukikohdassa heinäkuussa 1947 oli myös mukana, ja vahvisti että ilmavoimat sai talteen lentävän lautasen romun.

Syyskuussa 1989 UFO-tutkija Jerome Clark esitti, että ainakin kolmisenkymmentä uutta informanttia on haastateltu, ja että ”Roswellin tapaus paljastaa enemmän sen salaisuuksistaan, myös suurimmista.” Tutkijat J. Allen Hynek Center for UFO Studiesille tekivät joitain mielenkiintoisia löytöjä, ja toivottavasti raportti heidän löydöksistään julkaistaan lähitulevaisuudessa.

Tukea sille, että UFO todellakin törmäsi Roswelliin, saatiin lisää vuonna 1987 kun englantilainen kirjailija Timothy Good julkaisi ensimmäistä kertaa virallisiksi väitettyjä USA:n valtion dokumentteja, joissa kuvataan sitä miten 12 USA:n valtiolle työskentelevää miestä vehkeilivät New Mexicon Roswelliin heinäkuussa 1947 törmänneen levyaluksen noudon ja arvioinnin. Samanlainen julkistus niinkutsutusta Eisenhowerin briiffausdokumentista ’Briefing Document: Operation Majestic 12’ tehtiin useita viikkoja myöhemmin. Tämän teki USA:ssa tutkijoiden William L. Moore, Jaime H. Shandera ja Stanton T. Friedman tiimi.

Dokumenttien mukaan MJ-12 on ryhmä tunnustettuja tiedemiehiä, armeijan ja tiedustelupalvelujen upseereita, jonka presidentti Harry Truman perusti kontrolloimaan UFOjen poiskeräämistä. Sanomalehdet ympäri maailman raportoivat väitteistä, että Yhdysvaltain hallitus oli salannut UFO-haaksirikon ja saanut talteen sen sisälläolijat. Mutta yksikään viranomaisten edustaja ei varmistaisi tällaisen totuutta. Miten voidaan osoittaa MJ-12:n olemassaolo ja se, että dokumentit olivat aitoja?

Kanadalainen UFO-tutkija ja ydinfyysikko Stanton Friedman sai $16000 apurahan Fund for UFO Researchilta tuon kysymyksen vastaamiseen, ja hän on tuottanut paljon informaatiota dokumenttien oikeellisuuden tukemiseksi. Valitettavasti Friedmanin ja koko UFO-tutkijayhteisön kannalta kaikki alkuperäiset MJ-12:n jäsenet ovat kuolleet, ja niin kaikki varmennukset täytyy tapahtua toisen käden informaatiolla tai paikallistamalla muita tukevia dokumentteja, joilla todistaa tapaus. Raportti tutkimusten edistymisestä annettiin vuoden 1989 MUFONin symposiumissa, joka pidettiin Nevadan Las Vegasissa. Friedman raportoi, että ”…ei ole viitteitä siitä, että dokumentit olisivat väärennettyjä ja joukko pieniä yksityiskohtia viittaa siihen että MJ-12 on legitiimi.”

Tämän oletuksen pohjalta lähtien, että Majestic-12 -dokumentit ovat mahdollisesti aitoja, kanadalainen UFO-tutkija Grant Cameron ja minä löysimme ankkurin johon kiinnittää omat tutkimuksemme. Me päätimme seurata ihmisiä, ei dokumentteja. Koska briiffausdokumentti selvästikin sanoo, että projekti on ”HUIPPUSALAINEN Tiedustelun Tutkimus- ja Kehitysoperaatio…”, joka vastaa Yhdysvaltain presidentille, Cameron ja minä menimme etsimään entisiä tutkimuslautakunnan jäseniä, jotka olivat aktiivipalveluksessa 1940- ja 1950-luvuilla. Jollain tuolla oli pakko olla tietoa tämän kokoisesta projektista.

Metsästyksen aikana me löysimme toisen tutkijan, joka oli tehnyt samanlaista etsintää, kalifornialaisen William Steinmanin. Steinman, kirjan ’UFO Crash at Aztec’ kirjoittaja, oli käynyt kirjeenvaihtoa Fred Darwinin kanssa, joka on entinen puolustusministeriön tutkimusjohdon Guided Missile Committeen puheenjohtaja vuosina 1949-1964. Steinman kysyi Darwinilta kuka olisi todennäköinen kandidaatti lentävien lautasten nouto-operaatioon, mikäli sellainen projekti olisi olemassa. Hänen vastauksensa oli huikea, ottaen huomioon sen että hän nimesi nämä ihmiset vuonna 1984, kolme vuotta ennen kuin Majestic-12 -dokumentit julkaistiin. Darwin listasi seuraavat nimet:

    1.)  tri. Vannevar Bush

    2.)  tri. Karl T. Compton

    3.)  tri. Lloyd Berkner

    4.)  tri. Robert F. Rinehart

    5.)  tri. Eric A. Walker

    6.)  tri. John Von Neumann

Bushin ja Berknerin nimet ovat vuoden 1987 Majestic-12 -listassa. Eräs nimi jota me pidämme kiinnostavana on tri. Eric Walker, entinen Pennsylvanian osavaltioyliopiston rehtori.

Se seikka, että Walker voi olla mukana, voi olla perua amerikkalaiselta fyysikolta tri. Robert I. Sarbacherilta. Sarbacher palveli konsulttina 1950-luvulla armeijan tutkimusjohdossa ja hän oli valvontaryhmän jäsen.

Syyskuun 15. päivänä 1950 kanadalaisen tiedemiehen Wilbert B. Smithin haastattelussa Sarbacher kertoi Smithille, että lentäviä lautasia on olemassa, että me emme ole kyenneet kopioimaan sen toimintaa, ja että lentävien lautasten aihe on ollut salainen kaksi astetta korkeammalla tasolla kuin vetypommi. Kun tämän vuoden 1950 haastattelun sisältö tehtiin julkiseksi Leonard Stringfieldin eräässä monograafissa ’UFO CRASH/RETRIEVAL: AMASSING THE EVIDENCE – STATUS REPORT III’ vuona 1982, Steinmanin onnistui löytää Sarbacher Floridan Palm Beachista ja kirjoittaa hänelle pyyntö lisäinformaatiosta.

Kirjeessään Steinmanille päivämäärällä marraskuun 23. 1983 Sarbacher vahvistaa, että hänet ”…kutsuttiin osallistumaan useisiin keskusteluihin, jotka liittyivät raportoituihin haltuunottoihin…” mutta että hän ei kyennyt osallistumaan näihin tapaamisiin. Sarbacher sanoo, että amerikkalaiset laboratoriot analysoivat materiaalia, jonka väitetään tulleen näistä haaksirikkoutuneista lentävistä lautasista, ja että laitteisto oli ”äärimmäisen kevyttä ja erittäin kestävää.” Sarbacher kuvasi olentoja, jotka kontrolloivat lentävää lautasta, Steinmanille. Hän kertoo:

”Oli raportteja siitä, että instrumentit tai olennot, jotka näitä laitteita käyttivät, olivat myös erittäin kevytrakenteisia, riittävän kevyitä kestämään erittäin suuria kiihtyvyyksiä, jotka näihin koneisiin liittyivät. Muistan puhuneeni joidenkin ihmisten kanssa toimistossa, että sain kuvan siitä että nämä ’avaruusolennot’ olivat rakentuneet kuin tietyt hyönteiset joita olemme havainneet Maapallolla, johtuen näiden instrumenttien käyttämisen vaatimasta vähäisestä liikemäärästä.”

Lokakuun 1985 Flying Saucer Review’n numerossa päätoimittaja Gordon Creighton antoi lisätietoja Sarbacherin mukanaolosta hänen artikkelissaan ’TOP U.S. SCIENTIST ADMITS CRASHED UFOs.’ Creighton kirjoittaa, että vaikka Sarbacher ei ottanut osaa, tapaamiset törmäysnoudoista pidettiin Wright-Pattersonin ilmatukikohdassa Ohion Daytonissa, jonne viranomaisten piti raportoida löydöksensä tieteentekijöille, joilla oli yhteyksiä puolustusministeriön tutkimus- ja kehitysjohtoon.

Puhelinhaastattelussa Standon Friedmanin ja Robert Sarbacherin välillä Friedman kysyi Sarbacherilta jos hän kykenisi muistamaan ketään joka otti osaa näihin tapaamisiin. Vaikka hän ei muistanut tämän nimeä, hän antoi tarpeeksi vihjeitä Friedmanille, että kun William Steinman kävi keskustelua läpi, kaikki todisteet viittasivat tri. Eric A. Walkeriin. 1950-luvun alussa Walker palveli tutkimus- ja kehitysjohdon puheenjohtajana, ja hän olisi ollut looginen kandidaatti jolta kysyä UFO-törmäysnoutotapaamisista, mikäli sellaisia oltiin pidetty. Kirjeessään Grant Cameronille Steinman sanoi, että kun hän teki löydön, hän soitti Sarbacherille ja kysyi oliko tri. Eric Walker se henkilö jonka nimeä hän etsi. Sarbacherin vastaus Steinmanin mukaan oli, että Walker oli mies joka otti osaa kaikkiin noihin tapaamisiin Wright-Pattersonin ilmatukikohdassa.

Jos nämä todisteet ovat tosia, me olemme silloin identifioineet tiedemiehen, joka oli asemassa vahvistaa tai kieltää Yhdysvaltain hallituksen törmänneiden UFOjen nouto-ohjelman olemassaolon. Steinman sanoo, että hän soitti Walkerille elokuun 30. päivänä 1987. Steinmanin ”sanasta sanaan” puhelinhaastattelun sisällön mukaan tri. Eric A. Walker myönsi ottaneensa osaa näihin tapaamisiin Wright-Pattersonin ilmatukikohdassa koskien ”armeijan lentävien lautasten sekä niiden sisälläolijoiden ruumiiden noutamista.” Steinmanin mukaan Walker tunnusti, että hän tiesi MJ-12:sta ja että hän oli ollut tietoinen heistä lähtien vuodesta 1947. Haastattelussa Walker sanoi Steinmanille että ”antaa olla” ja että hän ”oli menossa alueelle josta hänellä ei absoluuttisesti ollut mitään tietoa”. Steinman vastasi, että ihmisillä on oikeus saada tietää totuus, ja että hän ”…ei aio jättää tätä.”

Steinman on tutkinut Walkeria vuodesta 1984 lähtien, ja vastaanottanut useita kirjeitä Walkerilta, joista yksi puhuu alas ammutusta lautasesta. Crain ja Cameron yhdistivät voimansa syksyllä 1987 saadakseen tietää kaikki mahdollinen Walkerin mukanaolosta, ennen kuin hänen nimensä paljastettaisiin julkisuuteen.

Vaikka tri. Walker on vähemmän vastaanottavainen näitä kyselyjä kohtaan koskien hänen mennyttä mukanaoloa UFO-asiassa, Cameron ja minä uskomme, että me olemme saaneet kasaan tarpeeksi materiaalia tri. Walkerista näyttääksemme, että hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan tietääkseen onko USA:n armeijalla hallussaan törmännyt UFO. Raportti löydöksistämme on koottu kirjaan ’UFOs, MJ-12 AND THE GOVERNMENT’, jonka me toivomme julkaisevan lähitulevaisuudessa.

================================= EOF =======================================


=============================================================================
=   IF YOU HAVE ANY UFO RELATED INFORMATION THAT YOU WOULD LIKE US TO SEE   =
=   OR HAVE DISTRIBUTED, YOU CAN NOW SEND IT VIA OUR NEW UFONET FAX LINE.   =
=============================================================================
=      ------>>> UFONET FAX HOTLINE - 24 Hrs - (414) 351-2075 <<<------     =
=============================================================================

Artikkelin julkaissut textfiles.com

Eksopolitiikka

Video: USA:n armeijan sotilas puhuu UFOista, avaruusolennoista ja MJ-12:sta

Kommentoi

Tämä tuore video vuodettiin kaikkialle nettiin, ja se keräsi erittäin monenlaisia reaktioita ympäri maailman. Tällä videolla voit selvästi nähdä ryhmän armeijan sotilaita avoimesti puhuvat avaruusolennoista ja kaikesta siitä mitä maailmassa on olemassa. Video muuttui viraaliksi melkein yhdessä yössä, lähinnä kiitos sotilaiden rennon tavan puhua näistä asioista.

On varsin rauhoittavaa nähdä jonkun puhuvan ryhmälle ihmisiä tästä aiheesta niin mutkattomasti, kun useimmissa tapauksissa ihmiset lähinnä pilkkaisivat tai nauraisivat puhujalle hänen sanomisiaan.

Me näemme yhden sotilaista, joka on tämän videon aiheena, puhuvan kokemuksistaan avaruusolentojen ja UFOjen parissa, jopa menevän niin pitkälle että hän piirtää erään avaruusolennon naaman, jonka hän on itse nähnyt.

Hän lisäsi myös kuvan UFOsta, jolla avaruusolento matkasi.

Useimmat katselijat järkyttyivät siitä, että sotilas mainitsi kuuluisan Majestic Twelve -ohjelman ja antoi meille viitteitä joita emme ole aiemmin miettineet.

Voitte itse katsoa miten videota ei ole manipuloitu. Huulet ovat synkassa äänien kanssa ja ääniraita, jossa mies kävelee ympäriinsä tilassa osoittaa videon aidoksi.

(Huomaa, että se ei osoita sitä etteikö videolla esiintyvä mies voisi olla näyttelijä, jolla on roolipukunaan sotilaan vaatteet.)

 

Artikkelin julkaissut Untold News

Eksopolitiikka

Katsaus Majestic-12 ryhmän projektien henkilöstöhallintoon

Kommentoi
 

 

 

Michael Sallan esitys 4th Annual UFO Crash Retrieval Conferencessa marraskuun 10. 2006, Las Vegas, Nevada [1]

Johdanto

Todisteet Maahan törmänneistä UFOista, jotka ovat tulleet Maan ulkopuolelta, ja niiden salaisesta noutamisesta eritoistiimien avulla, joihin kuuluu armeijan ja valtion henkilökuntaa, ovat laajat ja vakuuttavat. Todisteita ovat keränneet UFO-törmäystutkimuksen pioneerit kuten Leonard Stringfield, ja sittemmin tri. Robert Wood sekä Ryan Wood. [2] Erittäin salaisten prosessien ymmärtäminen törmänneiden UFOjen noutamiseksi on saanut huomattavasti huomiota, kun julkisuuteen ilmestyi Special Operations Manual – SOM1-01 vuonna 1994. [3] SOM1-01 tarjoaa tärkeän analyyttisen viitekehyksen ymmärtää ja vastata kysymyksiin salaisista proseduureista, joita käytetään törmänneiden UFOjen paikallistamiseen, eristämiseen ja haltuunottoon. Merkittävää kyllä, SOM1-01 kuvasi salaisen valtion entiteetin, joka on luotu hallinnoimaan törmäysoperaatioita. Tämä tunnetaan nimellä Majestic-12, joka on syntynyt “Majestic 12 Operationista”, jonka presidentti Truman loi syyskuun 24. päivä 1947. [4]

SOM-01:n lisäksi on useiden sisäpiiriläisten todistuksia, jotka ovat osallistuneet UFO-nouto-operaatioon tai osallistuneet useisiin erittäin salaisiin avaruusolentoprojekteihin. Keskityn näissä kahteen sisäpiiriläiseen, Clifford Stone ja Dan Sherman, joiden todistukset tarjoavat tärkeitä oivalluksia ‘pimeiden projectien’ luonteesta, jotka on suunniteltu helpottamaan UFO-törmäysnoutoja, sekä proseduureja joita henkilökunnan rekrytoinnissa käytetään projekteihin, jotka koskettavat Maan ulkopuolisia asioita.

Tässä tutkielmassa käytän sekä SOM1-01:a että sisäpiiriläisten Stone ja Sherman todistuksia kuvaamaan UFO-törmäysnoudoissa käytettyjä pääproseduureja; ja identifioimaan niitä elementtejä joilla henkilökuntaa salassa hallinnoidaan kun heitä rekrytoidaan Maan ulkopuolisia asioita koskeviin projekteihin. Asetan Stonen todistuksen vastakkain SOM1-01:n todisteiden kanssa, jotta paremmin ymmärtäisin sitä miten SOM1-01:a sovelletaan käytännössä, ja jotta pohjustettaisiin Stonen todistusta siitä miten hän oli salaa töissä UFO-törmäysnouto-operaatioissa telepaattina. Käytän myös Shermanin todistusta koskien hänen pestiään “intuitiivisena viestijänä” toisessa avaruusolentoprojektissa todistamaan Stonen väitteet koskien salaista koulutusta ja UFO-törmäysnoutotehtäviä. Lopuksi esitän 10 periaatetta Stonen ja Shermanin todistuksista joilla ymmärtää sitä miten henkilöitä rekrytään, koulutetaan ja hallinnoidaan Majestic-12:n avaruusolentoprojekteissa yleisesti, sekä erityisesti törmäysnouto-operaatioissa.

Vuoden 1954 SOM1-01 -dokumentin autenttisuus

Jatkuvasti on keskustelua siitä onko SOM1-01 aito dokumentti. Eräs lähtökohta on analysoida sitä historiallisena dokumenttina, jota voidaan autentikoida vertaamalla muihin 1950-luvun dokumenttien keskeisiin elementteihin ja identifioida mahdolliset anakronismit. Idea on, että jos kyetään näyttämään että SOM1-01 luotiin vuonna 1954 ilman mitään modernia anakronismia, silloin on äärimmäisen epätodennäköistä että sen esiintulo 40 vuotta myöhemmin olisi modernin huijarin tekosia. Todennäköisempää olisi, että se on aito dokumentti, joka on vuodettu valtion tai armeijan henkilökuntaan liittyvistä syistä, kun he ovat tyytymättömiä virallisen Maan ulkopuolisen presenssin paljastuksen tahtiin. Sekä tri. Robert Wood että Ryan Wood ottavat tämän tulokulman. He ovat esittäneet useita uskottavia argumentteja SOM1-01:n autenttisuudesta. [5] Heidän mielestään siitä puuttuu modernit anakronismit, eivätkä he ole löytäneet yhtään todisteita sen puolesta että se olisi väärennös. Viimeisimmässä kirjassaan Top Secret/Majic, Stanton Friedman on samaa mieltä Woordien analyysin kanssa, ja ehdottaa että SOM1-01 olisi autenttinen vuoden 1954 dokumentti. Friedman uskoo, että nyt on aika analysoida sitä verrattuna muihin vuodettuihin “Majestic-dokumentteihin” jotta lopullisesti määritettäisiin sen aitous. [6]

Vastakkaisen tulokulman on ottanut UFO-tutkija Jan Aldrich, entinen USA:n armeijan adjutantti. Aldrich huomauttaa merkittävistä eroista perinteisistä armeijan manuaaleista, jotka kirjoitetaan tarkkaan tyyliin erojen eliminoimiseksi. Vuonna 1996 Aldrich identifioi 50 virhettä SOM1-01:ssa jotka hänen mielestään kertoivat juuri sellaisesta ”lepsuilusta” joita väärissä dokumenteissa on. [7] Hän spekuloi sivuuttavasti, että SOM1-01:n oli tuottanut “ilmavoimien märkäkorvakersantti, joka oli saanut koulutusta armeijan tiedustelusta” yhdessä joidenkin ystävien kanssa jotka leikkasivat ja liimasivat armeijan manuaaleista. [8]

Täten hän tulee päätelmään, että on erittäin epätodennäköistä, että SOM1-01 on aito. Aldrichin mielestä sellaiset virheet eivät ole todisteita väärennöksestä, vaan todisteita merkittävästä poikkeamisesta normaalista proseduurista jolla tuollaisia manuaaleja luodaan. Sellainen poikkeama voi olla sellaista “lepsua” ladontaa ja virheitä jotka (entiset) armeijan ammattilaiset, jotka ovat asiantuntevasti muita dokumentteja luonnostelleet, huomaisivat. Poikkeamat SOM1-01:n ja standardimanuaalien välillä voidaan selittää erittäin salaisilla turvallisuusproseduureilla, jotka on luotu sekä UFO-törmäysnoutojen hallintaan että luomaan manuaaleja kuten SOM1-01 itse. Tulen esittämään, että on olemassa perinteiselle armeijalle rinnakkainen organisaatio, joka lainaa armeijan henkilökuntaa erilaisiin ad hoc -tehtäviin joita salainen SOM1-01:ssa mainittu ryhmä — Majestic-12 — valvoo. SOM1-01 kuvaa ryhmän historiaa seuraavasti:

4. Operation Majestic 12 perustettiin supersalaisella presidentin käskyllä 24. syyskuuta 1947 puolustusministeri James V. Forrestalin ja tutkimuskomitean puheenjohtaja tri. Vannevar Bushin suosituksesta. Operaatiot toteutetaan huippusalaisesti. Majestic-12 ryhmä on suoraan vastuussa ainoastaan USA:n presidentille.

Dokumentit kuten Eisenhowerin briiffaus, Trumanin muistio ja Cutler-Twining muistio vahvistavat, että Majestic-12 [tai MJ-12] ryhmä luotiin presidentin käskyllä osana erittäin salaista valtion toimeenpanoelintä, joka rekrytoi laajasti armeijasta, mutta joka ei itsessään ole armeijan osasto. [9] Majestic-12 ryhmä on laajan valtio-armeija-korporaatioverkoson keskellä ja on mukana salaisissa toimissa yhteisprojekteissa koskien Maan ulkopuolisia teknologioita ja Maan ulkopuolisia elämänmuotoja. Tärkein näistä salatoimista on valvoa Maan ulkopuolelta tulleiden, törmänneiden UFOjen paikallistamista, noutamista ja takaisinmallintamista. Tämä laaja salaisten organisaatioiden ja projektien verkosto voidaan kuvata toiseksi Manhattan-projektiksi. Manhattan II:sta rahoittaa sarja salaisia mekanismeja, jotka ovat luonteeltaan perustuslain ulkopuolella, ja niiden arvioidaan olevan yli biljoona dollaria vuosittain. [10]

SOM1-01:n kaltaisten manuaalien kehittäminen ei välttämättä ole armeijan ammattilaisten rutiininomainen tuote. Sen sijaan tällaisia manuaaleja todennäköisesti tuottavat armeijan henkilöt, jotka on otettu mukaan MJ-12:n salaisiin projekteihin ad hoc -perusteella johtuen heidän kyvyistään, jotka sitten palaavat takaisin normaaliin palvelukseensa. Näin voidaan tarjota Aldrichille SOM1-01:n luomisesta tietoisempi spekulaatio. SOM1-01 todennäköisesti on syntynyt ‘vanhemman kersantin’ ja muiden tarpeellisten turvallisuusluokitusten omaavien yksilöiden kynästä, joilla on kokemusta UFO-törmäysnoudoista, kun heidän yläpuoliset Majesti-12:n tahot ovat heitä pyytäneet valmistelemaan törmäysnoutomanuaalin käyttäen olemassaolevia armeijan manuaaleja pohjana.

Tämä selitys ottaa huomioon ne useat SOM1-01:sta löydetyt erot kun sitä vertaillaan normaaliin standardimanuaaliin armeijassa, mutta se ei kumoa SOM1-01:n autenttisuutta valtion manuaalina vuodelta 1954. Jos tämä on asian laita, silloin SOM1-01:sta löydetyt erot voidaan selittää sillä omalaatuisella tavalla jolla tällaisia dokumentteja luodaan. Tämä selitys tarjoaa vastauksen SOM1-01:n aitousongelmaan, jonka Woodien tiimi ja Friedman ovat vahvistaneet; vaikka se sisältääkin useita Aldrichin ja muiden identifioimia eroja. Lyhyesti, erot SOM1-01:ssa viittaavat siihen, että se on aito salaisen järjestelmän luoma dokumentti, eikä todiste modernista väärennöksestä. Käytän SOM1-01:a referenssityökaluna auttamaan sisäpiiriläisen, Clifford Stone, todistuksen vahvistamisessa, joka väittää osallistuneensa omakätisesti UFO-törmäysnouto-operaatioon ja Project Moon Dustiin.

Clifford Stonen väitteet koskien UFOjen törmäysnouto-operaatioita

Vääpeli Clifford Stone palveli USA:n armeijassa 22 vuoden ajan vuodesta 1969 vuoteen 1990. Hän väittää, että hänet rekrytoitiin eliitti-UFO-törmäysnoutojoukkoon johtuen hänen luonnollisesta telepatiakyvystään kommunikoida Maan ulkopuolisille biologisille olennoille (extraterrestrial biological entities, EBEs). [11]

Hän väittää, että USA:n armeija iski häneen silmänsä lapsena ja ilmavoimien kapteeni kävi hänen luonaan viikottain, joka rohkaisi Stonea seuraamaan kiinnostustaan UFOja kohtaan, ja lopulta vaikutti hänen uravalintaansa. Armeijaan liittymishetkellä Stone päätyi varsin epätyypilliselle uralle erittäin salaisessa projektissa, jonka hän oppi myöhemmin tuntemaan nimellä Project Moon Dust. [12]

Stone sanoo, että hänelle aluksi annettiin koulutusta ydinaseista, biologisesta ja kemiallisesta sodankäynnistä Fort MacCallumissa Alabamassa; ja sitten hänelle annettiin normaaleja toimeksiantoja kunnes hänet kutsuttiin toteuttamaan UFO-törmäysnoutoja käskystä. Mystinen ‘Eversti’ oli henkilö, joka valvoi Stonea hänen suorittaessaan salaisia tehtäviään. Stone väittääm, että kun hänet pantiin noutamaan UFOja, hänet tyypillisesti komennettiin komennukselle palvelemaan kolmesta päivästä viikkoon, mutta joissain kansainvälisissä tapauksissa saattoi kestää kauemmin, kuukauden ollessa pisin aika. Hänen palvelustodistuksensa viittaa ainoastaan tavallisiin tehtäviin typistina; eikä hänellä ole mitään mainintaa saamastaan koulutuksesta tai komennuksista osana UFO-noutotiimiä. Stone kuvaa myös miten hänen aikeensa eläköityä armeijasta vuonna 1989 (20 palvelusvuoden jälkeen) koki vastarintaa ‘Everstin’ taholta, joka sanoi että hänen noutopalveluksiaan kaivattiin edelleen.

Jotain tukea Stonen väitteille UFO-noutoprojekteissa työskentelystä tarjoaa laaja Stonen löytämä dokumentaatio joka kertoo salaisista UFO-noutotiimeistä liittyen Project Moon Dustiin ja törmäysnouto-operaatioista eri maissa. [13]

Stone alkoi 1970-luvun lopulla käyttää tietopyyntöjä paljastamaan tietoa Project Moon Dustista, joka oli luotu noutamaan UFOjen palasia. Lisäksi Stonen palvelusta karakterisoi hänen päättäväisyytensä paljastaa UFO-informaatiota vaikka se oli erittäin epätavallista jollekin joka oli täyspäiväisesti palveluksessa. Hänen tekojaan ei katsottu hyvällä ja jopa vastustettiin armeijan johdon taholta. Hänen tietopyyntönsä johtivat rangaistuksiin kuten sensuuriin, esapekkaan, siirtoon ulkomaiseen amerikkalaistukikohtaan sekä kyvyttömyyteen edistyä pidemmälle uralla kuin vääpeli. Stonen konflikti armeijan upseerien kanssa hänen tietopyynnöistään sekä Project Moon Dustia koskevasta dokumentaatiosta ovat todistusaineistoa hänen väitteistään siitä, että hänet oli salaa rekrytoitu salaiseen UFO-noutotiimiin ilman hänen ylempiensä tietoa.

Stonen tietopyyntöjen käyttö oli tärkeää, koska tämä on laillinen dokumentti, jota käyttää henkilö joka haluaa paljastaa tämänluonteiset aktiviteetit ilman laittomasti salaisen tiedon vuotamista. Stonen tietopyyntötutkimus johti tunnustukseen UFO-tutkijoiden kuten majuri Kevin Randlen taholta, joka kuvasi hänen “pioneerityötään;” [14] sekä Stanton Friedmanilta joka kuvasi häntä “omistautuneeksi tutkijaksi” joka toi julkisuuteen “useita valtion dokumentteja, joista monet ennenjulkaisemattomia.” [15]

Sekä Randle että Friedman tämän jälkeen etäännyttivät itsensä Stonesta kun hän julkisesti ilmoitti työskennelleensä UFO-törmäysnoutotiimissä, eikä hänellä ollut dokumenttia jolla vahvistaa tätä. Stonen väitteiden tukemiseksi tutkin nyt niitä suhteessa SOM1-01:n ja etsin yhtäläisyyksiä koskien proseduureja ja käytänteitä. Jos Stonen väitteet ovat yhdenmukaiset SOM1-01:n kanssa, silloin se auttaa vahvistamaan hänen todistuksensa. Lisäksi sellainen yhdenmukaisuus auttaisi identifioimaan turvallisuusprosesseja joita käytettiin henkilöstön rekrytoinnissa salaisiin UFO-törmäysnoutoprojekteihin.

Clifford Stonen UFO-noutoväitteiden vertailu SOM1-01:n

Stone väitti, että hän oli osa erittäin salaista, kehittynyttä törmäysnoutotiimiä, joka tutkisi alueen biologisen tai radioaktiivisen kontaminaation varalta. Tämä yhdistettiin hänen kaikkein tärkeimpään tehtäväänsä, joka oli olla telepaattisessa yhteydessä mikäli kommunikaatiota vaadittaisiin törmäyspaikalta löydetyn EBEn kanssa.

Stone väiti, että näitä operaatioita johti henkilö jolla oli siviilivaatteet, jonka sotilasarvoa ei koskaan kerrottu mutta jota nimitettiin ’Everstiksi’ johtuen hänen tavastaan ottaa nouto-operaatiot johtoonsa ja vetää briiffauksia. Tämä vaikuttaa omituiselta ottaen huomioon armeijan henkilöstöä sisältävien operaatioiden tavan olla armeijan oman henkilökunnan johtamia, sotilasarvon mukaisesti. Kuitenkin tämä ‘Eversti’ ja muu salainen tiimi johon Stone rekryttiin oli eräs “Erikoistiimeistä”, joita SOM1-01 kuvaa seuraavasti:

4.a. Tieteellistä tutkimusta varten kaiken materiaalin ja laitteiston noutaminen, joka on tuntematonta tai Maan ulkopuolista alkuperää, joka saattaa olla saatavilla… 4.b. Tieteellistä tutkimusta varten kaikkien olentojen ja niiden jäänteiden noutaminen, jotka ovat alkuperältään Maan ulkopuolelta, jotka saattavat olla saatavilla… 4.c. Erikoistiimien perustaminen ylläolevien operaatioiden suorittamiseksi. Nämä erikoistiimit eivät vaadi mitään univormuja niiden tunnistamiseksi, joista kävisi ilmi sotilasarvo, sillä heillä on “Huippuprioriteetti” UFO-törmäysnoutokohteissa: 24d. OPNAC-tiimin henkilöstölle annetaan huippuprioriteetti kaikkina aikoina huolimatta heidän sotilasarvostaan tai statuksestaan. Kenelläkään ei ole auktoriteettia tulla väliin OPNAC-tiimin suorittaessa tehtäviään Yhdysvaltain Presidentin erikoiskäskystä.

Lisäksi Stone väittää, että hän joskus matkasi ulkomaille suorittamaan törmäysnoutoja, joita ‘Eversti’ veti. Tämä on yhdenmukaista Stonen ulkomaankomennusten kanssa, sekä seuraavan SOM1-01:n kohdan kanssa:

4.e. Salaisten operaatioiden perustaminen ja hallinta, jotka tullaan toteuttamaan yhdessä Keskustiedustelun kanssa avittamaan USA:n puolesta Maan ulkopuolisen teknologian ja olentojen noutamista, joka voi tapahtua ulkovaltojen alueella tai joka voi joutua ulkovaltojen käsiin.

Stonen todistus hänen ‘erikoistiimistä’, jota johtaa siviili joka ottaa törmäysnouto-operaation johtoonsa huolimatta mahdollisuudesta korkean arvonimen armeijan henkilökunnalle paikalla, on yhdenmukainen SOM1-01:n kanssa.

Stone lisäksi väitti, että ‘Eversti’ antoi hänen lukea kolmen tuuman paksuisen kirjasen jossa oli informaatiota 57 tunnetusta Maan ulkopuolisesta biologisen olennon tyypistä (EBE):

Tuo informaatio oli peräisin pienestä julkaisusta joka heillä oli, jota henkilö jota nimitän Everstiksi aina kantoi mukanaan… se oli pieni kirjanen jota hän kantoi, itse asiassa pieni paksu kirjanen, muistikirjan tapainen. Mutta sen tarkoitus oli kirjata eri lajit niin, että he voisivat antaa niille parhaan tyyppistä ensiapua kun he tunnistaisivat mikä laji oli kyseessä. [16]

Stone väittää, että hän näki Heinz 57:n ”EBE Guidebookin” vuonna 1979 ensikertaa, ja hän sanoi että se sisälsi paljon informaatiota jokaisesta EBE-ryhmästä koskien niiden fysiologiaa, ruokavaatimuksia ja lääketieteellistä informaatiota. Hän väittää, että hän saattoi lukea ohjekirjaa noutotiimissä palvellessaan vuoteen 1989 asti. Stone sanoo, että ohjekirjaa käytettiin silloin jos EBE tarvitsisi ensiapua kun se löydetään törmäyspaikalta. Me voimme nyt verrata hänen väitteitään SOM1-01:n kohtaan:

24. b. OPNAC-tiimin terveydenhoitohenkilöstö hoitaa loukkaantuneet tai haavoittuneet olennot. Jos henkilöstöä ei ole heti saatavilla, ensiapua antaa lääkintäsotilaat paikalla. Koska EBE:n biologisista toiminnoista ei ole paljoakaan tietoa, apu rajoittuu verenvuodon lopettamiseen, haavojen ja ruumiinosien sitomiseen. Minkäänlaisia lääkeaineita ei saa antaa, sillä Maan lääkkeiden vaikutuksia ei-ihmisiin ei ole mahdollista ennustaa.

Stonen todistus on yhdenmukainen SOM1-01:ssa kuvatun ensiavun kanssa. Osana noutotiimiä Stonen “tarvitsee tietää” milloin ensiapua saa antaa loukkaantuneille EBE:lle. Stonen todistus kuitenkin viittaa siihen, että tieto EBE-fysiologiasta on huomattavasti lisääntynyt sitten vuoden 1954, jolloin mitään lääkkeitä ei saanut antaa.

Vuoteen 1979 mennessä oli tuotu saataville lääketieteellinen manuaali siitä mitä aineita sai ja ei saanut antaa. Tämä viittaa siihen, että 25 vuotta SOM1-01:n julkaisun jälkeen on saatu suuri määrä tietoa EBE-fysiologiasta. Tämä on yhdenmukaista sen kanssa miten paljon törmäysnouto-operaatioita on arvioitu tapahtuneen vuosien mittaan ja miten paljon tietoa niistä on arvioitu saaduksi.

Kesäkuussa 2005 tekemässäni Stonen haastattelussa hän kuvaa koodisanaa, jonka hän sai kun hän jätti normaalit tehtävänsä nouto-operaatiolle lähteäkseen:

Koodisana oli “kenraali lähettää terveisensä”. En tiedä oliko kenraali mukana vaiko ei sillä en koskaan nähnyt kenraalia. Minulle sanottiin että “pakkaa lähtöä varten”, ota DA-50 -kassisi, kaikki laitteesi pakataan ja suutele vaimoa ja lapsia ja sitten mentiin. Koskaan ei tiennyt näkikö heitä enää. Siellä tapahtui onnettomuuksia joista ihmisiä ei palannut. [17]

Tämä paljastaa sen miten noutotoimet tehtiin ilman hänen ylempien tietoa. Mitä heihin tuli, Stone kutsuttiin toteuttamaan palveluksia tai koulutusta, ja sitten hän palasi takaisiin normaaleihin tehtäviinsä. Seuraava lainaus kuvaa Stonelle annettua turvaluokitusta kun hänet kutsuttiin tehtävään.

Aina kun tarvitsin turvaluokitusta, minulla oli mikä tahansa tarvittava luokitus tehdä mitä tahansa he halusivatkaan minun tekevän. Minulle kerrottiin jälkikäteen ja kirjoitin salassapitosopimuksen, mutta sen ei pitäisi toimia tuolla tavalla. Sen pitäis toimia niin, että he antavat sen kertaluonteisena “tarpeeseen tietää” ja se loppuu siihen, poislukien varsinaisen luokituksen saaminen ja tehtävään briiffauksen saaminen. [18]

Me voimme arvioida Stonen väitteitä koskien tehtävään kutsua salaisella kodilla ja tilapäisen turvaluokituksen saamista SOM1-01:n mukaan: “Armeijan henkilökunnan kontakti EBE:n kanssa, jolla ei ole MJ-12 tai OPNAC-turvaluokitusta rajoittuu täysin tarpeellisiin toimiin joilla varmistetaan, että OPNAC-tiimi saattaa EBEn tutkittavaksi.” [19]

Tämä tukee Stonen väitteitä turvaluokituksen kertaluonteisuudesta, jossa hänelle ei annettu MJ-12:n korkeaa turvaluokitusta. Koodien käyttö Stonen kutsumiseksi salaisiin tehtäviinsä tarkoittaisi “absoluuttisen huippusalaisuuden” säilyttämistä niin kuin kohta 4.f SOM1-01:ssa vaatii: “Kaikkia yllä esitettyjä operaatioita koskien tulee säilyttää absoluuttinen huippusalaisus.” Stonen viittaus “varsinaisen turvaluokituksen saamiseen ja tehtävään briiffauksen saamiseen” tarkoittaa koulutuksen saattamista lopun siinä mitä hän kuvaa “kouluksi:”

Minä en tiennyt missä se oli, mitä siellä opetettiin. Tapasin joitain ihmisiä jotka sinne menivät ja minusta he olivat pelottavia. Se oli ikään kuin, tiedätkö, jopa palveluksessa olevat ihmiset olisivat saavuttamattomissa. Tarkoitan, se oli kuin “asemasi elämässä on matalampi kuin minun koska minä tiedän salaisuuksia joita kukan muu ei tiedä.” Sitä on vaikea selittää, mutta niissä ihmisissä oli jotain pahaenteistä kun he tulivat koulusta takaisin. [20]

“Koulu” oli jotain niille, joita kiinnosti sitoutua työskentelemään MJ-12:n kanssa syvemmin ja kokea urakehitystä jota salatyö ei voisi antaa.

Lopuksi Stone väittää, että hänen ensimmäisen nouto-operaation aikaan Project Moon Dustissa vuonna 1969 hänelle annettiin tehtäväksi suojella siepattua EBEä. EBE paljasti Stonelle telepaattisen kommunikaation muodossa, että se aikoi paeta. Stone väittää, että EBE olisi tuhottu turvallisuussyistä jos se sellaista yrittäisi. EBEn turvallisuuden suojelemiseksi Stone päätti auttaa EBEä pakenemaan. Tämä huikea väite siitä, että Maan ulkopuolisia olentoja voitaisin tuhota turvallisuussyistä saa vahvistusta SOM1-01:n osiosta:

24.c. Käsiteltäessä mitä tahansa Maan ulkopuolista biologista olentoa, turvallisuus on kaikkein tärkeintä. Kaikki muut pohdinnat ovat toisarvoisia. Vaikka on suotavaa ylläpitää minkä tahansa olennon fyysistä hyvinvointia, EBE-elämän menettämisen mahdolisuutta pidetään hyväksyttävnä jos tuon elämän säilyttämisen olosuhteet tai viivästykset millään tavoin uhkavat operaation turvallisuutta.

Kuten monien tietovuotajien tapauksessa, jotka paljastavat salaista tietoa UFOista, aina esiintyy kalabaliikkia ristiriidoista Stonen todistuksessa, todisteiden puutteesta varmentaa hänen koulutuksensa ja palveluksensa salaisissa projekteissa. Stone väittää, että hänen salaiset koulutuksensa ja tehtävänsä törmäysnouto-operaatioissa eivät jääneet talteen hänen palvelustietoihinsa. Tämä kirjaamatta jättäminen palvelustietoihin on yhdenmukainen “absoluuttisen huippusalaisuuden” säilyttämisen kanssa, kuten kohdassa 4.f kuvataan SOM1-01:ssa. Koulutuksen ja palvelustietojen puhdistus törmäysnoutotiimeistä olisi keino säilyttää näissä operaatioissa vaadittu ‘absoluuttinen salaisuus’. Minkään viitteen puuttuminen EBE:n liittyvistä projekteista toistaa saman mikä tapahtui Dan Shermanille. Sherman väittää, että hänen salainen koulutuksensa telepaattiseen viestintään EBE:jen kanssa sekä hänen varsinainen palveluksensa tässä ei tallennettu mihinkään hänen palvelustietoihinsa. Tutkin nyt Shermanin taustaa ja esitän keinon asettaa se Stonen tarinan rinnalle vertailtavaksi, kun pidetään mielessä dokumentaation puuttuminen jolla varmentaa Stonen väitteet.

Dan Sherman ja Project Preserve Destiny

Dan Sherman palveli USA:n ilmavoimissa 12 vuoden ajan (1982-1994) ja hän sai useita palkintoja, mm. Commendation Medal ja Achievement Medal. Hänet rekrytoitiin salaiseen ohjelmaan, ”Project Preserve Destiny” (PPD), jota toteutettiin NSA:n alaisuudessa. [21]

Shermanista tuli “intuitiivinen viestijä” EBEille. Olennaisesti Sherman opiskelisi miten telepaattisesti lähestyä EBEä ja antaa tämä informaatio turvalliseen tietokonejärjestelmään hänen NSA-isännilleen. Shermanin koulutus PPD:ssä toteutettiin samaan aikaan kun koulutus tavallista armeijan uraa varten elektronisessa tiedustelussa (ELINT), joka itsessään myös oli salainen. Merkittävää kyllä, Sherman kertoi, että hän sopi tehtävään sillä häneltä oli havaittu varhaisessa lapsuudessa kyky kommunikoida EBE:jen kanssa. Hän väittää, että hänen halunsa liittyä ilmavoimiin sai lisäpontta majuri Robertsilta, joka oli läheisessä Bealen ilmatukikohdassa, joka tasaiseen tahtiin vieraili Shermanin kotona kun hän oli 10-11 vuotias ja puhui Shermanille siitä miten hienoa ilmavoimien elämä on.

Sherman kuvasi miten hänen ELINT-koulutuksensa toimi peitteenä hänen osallistumiselleen PPD:hen. Hänen kirjassaan Above Black Sherman paljastaa miten hänet rekrytoitiin ja koulutettiin samaan aikaan kuin hänen normaali ELINT-koulutuksensa tapahtui. Hän kuvaa koulutuskokemusta seuraavasti:

Muistan ELINT-koulutuksen olevan hauskaa koska minulla oli paljon ihmisiä ympärilläni joiden kanssa olla tekemisissä…. Ensimmäistä päivää PPD-koulutuksessa ei, millään tavalla, voida kuvata hauskaksi. Minun toisena PPD-päivänäni olin jo aivan kurkkuani myöden täynnä sitä enkä halunnut enää mennä sinne. Kaikki uutuudentunne siitä että voi olla “intuitiivinen viestijä” oli rapissut pois. [22]

Kun hänet myöhemmin siirrettiin NSA:n, Sherman työskenteli erityisesti suunniteltujen tietokoneiden avulla joilla hän kykeni tekemään sekä normaalin ELINT-työnsä että toimimaan intuitiivisena viestijänä EBEille. Shermanin koulutuksesta vastuussa olevat, sekä hänen myöhemmästä salaisesta työstään NSA:ssa, olivat upseereita kapteenin arvolla, jotka eivät toimineet normaalin armeijan komentoketjun alaisuudessa, ei ilmavoimissa eikä NSA:ssa. Vastuuorganisaatio oli ilmeisesti rinnakkaisjärjestelmä, joka toimi NSA:n kautta mutta ei ollut osa sitä. Hän työskenteli PPD:lle lähes kolme vuotta.

Hän sanoi, että kun hän pyysi lähteä PPD:stä, pyyntö evättiin, ja hänelle sanottiin että hänet pakolla listattaisiin uudelleen vastoin hänen tahtoaan. Sherman väittää, että hän oli niin vihainen ja päättänyt lähteä, että hän kehitteli strategian joka johtaisi hänen lähtöönsä: “Kaikki jolla on tarve päästä pois armeijasta voivat käyttää tätä metodia, mutta en suosittele sitä… Kuitenkin tiesin että se olisi ainoa metodi jota voisin käyttää, joka täydellisesti sulkisi minut PPD:n komentoketjusta.” [23]

Shermanin armeijan palvelustiedot eivät kerro hänen koulutuksestaan intuitiivisena viestijänä taikka hänen työstään telepaattisena rajapintana EBEjen kanssa. Eikä mitään tietoja löydy niistä upseereista, joille hän raportoi intuitiivisen viestijän työstään. Shermanin kokemus upseereista tarjoaa riippumattoman keinon vahvistaa Clifford Stonen todistus. 7 elementtiä taulukossa 1 (alla) ovat molempien todistuksissa. Ne viittaavat siihen, että heidät on rekrytoitu projekteihin, joita Majestic-12 ryhmä valvoo. MJ-12 loi järjestelmän jolla rekrytoida henkilöstöä, joka olisi tehokas pitämään asiat salassa.

Shermanin sisäpiiriläispaljastus tarjoaa tärkeää tukea Stonen väitteille siitä, että hän on työskennellyt UFO-törmäysnoutotiimeissä. Yhdistettynä useisiin SOM1-01:n yhdenmukaisuuksiin, Stonen erittäin spesifeihin tietopyyntöihin Project Moon Dustista, hänen pitkään palvelusaikaansa, voidaan todeta että Stonen todistus on erittäin todennäköisesti tarkka kuvaus hänen kokemuksistaan työskennellessään UFO-törmäysnoutotiimeissä. Taulukko 1 vertailua Clifford Stonen ja Dan Shermanin kokemuksista

Dan Sherman (Project Preserve Destiny) Clifford Stone (Project Moon Dust)
Rekrytoitu lapsuuden aikana havaittujen telepaattisten kykyjen perusteella; Rekrytoitu lapsuuden aikana havaittujen telepaattisten kykyjen perusteella;
Majuri Roberts inspiroi liittymään ilmavoimiin, joka toistuvasti puhui hänelle 10-11 ikäisenä Ilmavoimien kapteeni inspiroi liittymään ilmavoimiin, joka vieraili heidän kotonaan viikottain
PPD tehtäviä valvoo kapteenit normaalin komentoketjun ulkopuolella Törmäysnoutoja valvoo siviili (Eversti) normaalin komentoketjun ulkopuolella
Salainen koulutus tapahtui ilman normaalin armeijan komentajien tietoa Salainen koulutus tapahtui ilman normaalin armeijan komentajien tietoa
Työtä tehtiin ilman normaalien armeijan komentajien tietoa siitä, että hän suoritti tehtäviä salaiselle virastolle ilmavoimien/NSA:n alaisuudessa Työtä tehtiin ilman normaalien armeijan komentajien tietoa siitä, että hän suoritti tehtäviä salaiselle virastolle armeijan alaisuudessa
Palvelustiedoissa ei ole merkintää koulutuksesta tai palveluksesta jossa hän on ollut kommunikoimassa EBEjen kanssa Palvelustiedoissa ei ole merkintää koulutuksesta tai palveluksesta jossa hän on ollut noutamassa törmänneitä UFOja
Koki suuria vaikeuksia lähteä PPD:stä johtuen verrattaen harvoista ihmisistä jotka hänet olisi voinut korvata Koki suuria vaikeuksia eläköityä armeijasta johtuen ‘Everstin’ huomautuksesta että hänen palveluksiaan edelleen kaivataan

Johtopäätös: MJ-12 ryhmän käyttämien proseduurien identifiointi projekteissa & UFO-törmäysnoudoissa

Samankaltaisuudet Stonen ja Shermanin sisäpiirin todistuksissa viittaavat yhteisiin proseduureihin, joita käytetään rekrytoimaan, kouluttamaan ja ottamaan palvelukseen henkilöitä MJ-12 ryhmän projekteihin, jotka liittyvät Maan ulkopuolisiin teknologioihin ja/tai EBEihin. MJ-12 ryhmän henkilöstön proseduurit ovat ilmeisesti pääosin suunnattu täydellisen salaisuuden säilyttämiseen minimoimalla asiattomien paljastusten impakti, joita MJ-12 ryhmän projekteihin rekrytoidut tekevät. Turvallisuusproseduurit, jotka voidaan identfioida Stonen ja Shermanin todistuksista, vaikuttavat yleisiltä erilaisiin MJ-12 ryhmän projekteihin, mm. UFO-törmäysnoutoihin ja/tai EBE:hin liittyviin aktiviteetteihin. Ylläoleva analyysi heidän todistuksistaan ja niiden jälkeiset turvallisuusproseduurit ovat käytössä henkilöstönhallinnossa MJ-12 salaisissa operaatioissa.  Taulukko 2. MJ-12 ryhmän henkilöstön turvaproseduurit salaisiin operaatioihin

nro Henkilöstönhallintaproseduurit
1 Henkilöillä havaitaan lapsuudessa ainutlaatuisia kykyjä (esim. telepaattinen viestintä) jota voidaan käyttää MJ-12 ryhmän projekteissa, ja näitä kehitetään tiettyjä tehtäviä varten, kuten telepaattisena rajapintana toimiminen, UFO-törmäysnoutoihin;
2 Henkilöitä rohkaistaan liittymään tiettyyn armeijan haaraan ja ryhtymään perinteiselle uralle, joka tarjoaa riittävän peitetarinan MJ-12 ryhmän projekteille;
3 Henkilöihin ottaa yhteyden normaalin armeijan komentoketjun ulkopuolinen upseeri ja heidät rekrytoidaan MJ-12 ryhmän projektiin.
4 Koulutus tapahtuu normaalin palveluksen lisäksi ilman armeijan johdon tietoa.
5 MJ-12 ryhmän palvelukseen siirtyminen ja sen suorittaminen tapahtuu ilman normaalien armeijan johdon tietoa.
6 Turvaluokitukset MJ-12 ryhmän projekteille annetaan ad hoc -pohjalta, ellei yksilö suorita lisäkoulutusta tai sitoudu projektiin muuten.
7 Henkilöiltä evätään tiedonsaanti ja/tai ystävyyssuhteiden muodostaminen muiden MJ-12 ryhmän projekteissa mukana olleiden kanssa.
8 Armeijan palvelustiedot eivät sisällä mainintaa henkilön koulutuksesta, toiminnasta, palkinnoista tai turvaluokituksista, jotka MJ-12 ryhmän projekteihin liittyvät.
9 Paperityön tai tietoisuuden puuttuminen normaalilta armeijan johdolta MJ-12 ryhmän projekteihin osallistumisesta jättää henkilöt MJ-12 ryhmän manipulaation vaaraan.
10 Merkittävästi nähdään vaivaa vakuutella henkilöt sitoutumaan enemmän MJ-12 ryhmän projekteihin kouluttamalla enemmän ja olemalla päästämättä heitä pois MJ-12 ryhmän palveluksesta.

Yllä olevat turvallisuusproseduurit paljastavat MJ-12 ryhmän kehittämän systeemin jolla rekrytoida, kouluttaa ja ottaa palvelukseen henkilöitä salaisiin projekteihin kuten Maan ulkopuolista teknologiaa ja/tai EBE-kommunikaatiota käsitteleviin UFO-törmäysnoutoihin. “MJ-12 Group Personnel Security Procedures for Black Operations” ei jätä mitään paperidokumentteja jälkeensä, se minimoi MJ-12 ryhmän projekteista tietoisten ihmisten määrän eikä se tarjoa mitään keinoa henkilöstölle varmentaa väitteitään koskien koulutusta ja palvelusta MJ-12 ryhmän projekteissa. Lisäksi rekrytoiduilla on suuri paine pysyä lojaaleina salaisten projektiensa valvojille. Lopuksi, paljon nähdään vaivaa pitää MJ-12 ryhmän projektit erillisinä armeijan normaalista toiminnasta.

On erittäin epätodennäköistä, että jotain yllämainittujen kymmenen periaatteen kanssa samanlaista olisi käytetty SOM1-01:n luomiseen. Tämä selittäisi havaitut erot SOM1-01:ssa kun sitä verrataan armeijan manuaaleihin. SOM1-01:n erot ovat todennäköisesti seurausta ad hoc tavasta jolla törmäysnoudoista jotain tietävät on pantu hommiin tuottamaan SOM1-01. Sen luojat, turvallisuussyistä, eivät kyenneet jakamaan manuaalia muiden armeijan ammattilaisten kanssa mahdollisten erojen korjaamiseksi, mikä on normaali osa armeijan manuaalin luonnostelua.

Kymmenen turvallisuusproseduuria yllä näyttävät olevan USA:n armeijan useimpien salaisten projektien ohjeistuksen ulkopuolella. Tunnistamattomat salaiset projektit (Unacknowledged Waived Special Access Programs, SAPit) [tai Controlled Access Programs jos puhutaan tiedusteluyhteisöstä] raportoidaan ainoastaan puolustus- tai tiedustelukomiteoiden johtajille USA:n kongressissa suullisesti. [24] Mitään dokumentteja tai kirjoitettuja tietoja ei anneta kongressille, sillä SAPit virallisesti eivät ole olemassa. Eikä henkilöhtö, joka osallistuu sellaisiin ohjelmiin, saa lupaa pitää kirjaa heidän osallistumisestaan SAPiin armeijan tai viraston tiedoissa.

Kuitenkin keskeinen ero SAPien ja MJ-12 ryhmän projekteissa on, että jälkimmäiset ovat tapahtuneet normaalin USA:n armeijan ja/tai tiedusteluyhteisön komentoketjun ulkopuolella. Tämä viittaa siihen, että on olemassa rinnakkaisjärjestelmä, joka noutaa armeijan henkilökuntaa MJ-12 ryhmän projekteihin kun heitä tarvitaan, ilman tavallisen johdon tietoa.

Todisteita rinnakkaisjärjestelmän salaisten projektien olemassaolosta normaalin komentoketjun ulkopuolella on esitetty vara-amiraali Tom Wilsonin tapauksessa, joka oli J-2, pääesikunnan tiedustelujohtaja. Vuonna 1997 tri. Steven Greer ja entinen astronautti tri. Edgar Mitchell pitivät yksityisen tapaamisen amiraali Wilsonin kanssa salaisista Maan ulkopuolisiin asioihin liittyvistä projekteista. Greer väitti, että hänelle oli annettu “salainen dokumentti jossa oli lista koodinimistä ja projektien nimistä, jotka käsittelivät Maan ulkopuolisia asioita.” [25]

Kun Wilson tarkasti olivatko projektit olemassa, häneltä evättiin pääsy. Greerin mukaan:   Kun amiraali Wilson identifioi tämän ryhmän, hän sanoi kontaktihenkilölle tässä supersalaisessa hommassa: “Haluan tietää tästä projektista.” Ja hänelle sanottiin, “Herra amiraali, teillä ei ole tarvetta saada tietää. Me emme voi kertoa teille.” Kuvittele nyt olevasi amiraali, J-2, pääesikunnan tiedustelujohtaja Pentagonissa, ja sinulle sanotaan “Me emme aio kertoa teille”? No, hän oli järkyttynyt ja vihainen. [26]

Rinnakkaisjärjestelmän käyttäminen armeijan henkilöstön avulla sen omiin tarkoituksiin on ollut epäilyksenä jo jonkin aikaa, kuten senaattori Daniel Inouyen kommenteista käy ilmi vuoden 1987 senaatin Iran-Contra kuulemisessa:

“There exists a shadowy Government with its own Air Force, its own Navy, it’s own fundraising mechanism, and the ability to pursue its own ideas of the national interest, free from all checks and balances, and free from the law itself.”

Ottaen huomioon Stonen ja Shermanin todisteet, ja niitä tukevat todisteet kuten amiraali Wilsonin kokemus, voidaan todeta että MJ-12 erityisryhmän projektit ovat normaalin USA:n armeijan komentoketjun kontrollin ulkopuolella.

MJ-12 ryhmää voidaan pitää valtion toimeenpanoelimelle rinnakkaisena haarana, joka pyörittää laajaa verkostoa projekteja, joihin kuuluu armeijasta rekrytoitua henkilöstöä samalla kun pidetään yllä poikkeuksellisen korkeita turvallisuustasoja. Tämä yhdistettynä SOM1-01:n sisältöön, Clifford Stonen ja Dan Shermanin todistukset tarjoavat yleiskuvan niistä proseduureista joilla hallinnoidaan UFO-törmäysnoudoissa ja muissa MJ-12 ryhmän projekteissa mukana ollutta henkilöstöä. SOM1-01, Stonen ja Shermanin todistukset tarjoavat selvän näkemyksen siitä miten UFO-törmäysnouto-operaatiot on toteutettu yli viiden vuosikymmenen ajan ja menestyksellä pidetty salassa.  ***

Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.

Endnotes

[1] Aiempi versio tästä on julkaistu 4th Annual UFO Crash Retrieval Conference Proceedingsissa (Wood & Wood Enterprises, 2007) 11-21

[2] Kts. Ryan Wood, Majic Eyes Only (Wood & Wood Enterprises, 2006); ja Leonid Stringfield, Status Reports 1-VII. Saatavilla: http://www.www.nicap.org/bios/stringfield.htm

[3] Uudelleenjulkaistu The Majestic Documentsissa (Wood & Wood Enterprises, 1998) 133-86; saatavilla myös: http://209.132.68.98/pdf/som101_part1.pdf .

[4] The Truman memo on saatavilla: http://209.132.68.98/pdf/truman_forrestal.pdf . Virallinen vuoden 1954 dokumentti,  Cutler Twining memo, viittaa solmittuun tapaamiseen MJ-12 Special Studies Projectissa: http://209.132.68.98/pdf/cutler_twining.pdf .

[5] Kts. Robert Wood, “The Authenticity of the Special Operations Manual,” teoksessa Majic Eyes Only, 264-67.

[6] Stanton Friedman, Top Secret/MAJIC (Marlowe and Company, 2005) 161-66.

[7] Jan Aldrich, “Special Operations Manuel 1-01,” Parts 2 & 3, http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1996/dec/m18-003.shtml, http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1996/dec/m18-008.shtml

[8] Jan Aldrich, “Special Operations Manuel 1-01,” Part 4, http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1996/dec/m19-004.shtml [9] Keskustelua dokumenttien autenttisuudesta: Stanton Friedman, Top Secret/MAJIC, 56-102,

[10] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report,” available online at: http://exopolitics.org/Report-Black-Budget.htm .

[11] Clifford Stonen ajatukset on tiivistetty haastattelussa jonka tein hänen kanssaan heinäkuussa 2005, joka julkaistiin Exopolitics Journalissa. Nämä ovat saatavilla: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-1-Stone-pt-1.pdf & http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-2-Stone-pt-2.pdf .

[12] Hän tarjoaa todisteita Project Moondustista kirjassaan: Clifford Stone, UFOs Are Real: Extraterrestrial Encounters Documented by the U.S. Government (SPI Books, 1997).

[13] Tämä dokumentaatio on saatavilla kahdessa kirjassa, UFOs are Real & UFO’s: Let the Evidence Speak for Itself (C. Stone, 1991).

[14] Kevin Randle, Project Moondust: Beyond Roswell- Exposing the Government’s Continuing Covert UFO Investigations and Cover-Ups (Avon Books, 1998) 151.

[15] Friedman lainaus on  otettu Stonelta, UFO’s Are Real, xii.

[16] Osa 2 haastattelussa heinäkuulta 2005 Clifford Stonen kanssa, http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-2-Stone-pt-2.pdf .

[17] Osa 1 haastattelussa heinäkuulta 2005 Clifford Stonen kanssa, http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-1-Stone-pt-1.pdf .

[18] Osa 1 haastattelussa heinäkuulta 2005 Clifford Stonen kanssa, http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-1-Stone-pt-1.pdf .

[19] Osio 23.b. SOM1-01 .

[20] Osa 2 haastattelussa heinäkuulta 2005 Clifford Stonen kanssa, http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-2-Stone-pt-2.pdf .

[21] Sherman kuvaa kokemuksiaan ja esittää osan palvelustiedoistaan teoksessa Above Black: Project Preserve Destiny – Insider Account of Alien Contact and Government Cover-Up (One Team Publishing, 1998).

[22] Sherman, Above Black, 49.

[23] Sherman, Above Black, 140.

[24] Luokittelujärjestelmästä, kts. Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy: 1997. Saatavilla: http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[25] Steven Greer, Hidden Truth, Forbidden Knowledge (Crossing Point Inc., 2006) 158.

[26] Steven Greer, Hidden Truth, Forbidden Knowledge, 158.   Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal