Turkin UFO-havainnot olivat sarja videoituja ja dokumentoituja UFO-havaintoja. Havainnot teki Yalcin Yalman, turkkilainen yövartija.
Ne alkoivat vuonna 2007 ja näkyivät uudestaan toukokuun ja syyskuun 2008 välillä, yleensä kun taivas oli pimeä (20 ja 5 välillä) vaikka osa videosta on kuvattu aamuhämärässä, veden yli.
Vuonna 2009 Yalcin kykeni filmaamaan paljon kirkkaammat kuvat kun havainto tehtiin uudestaan Marmaran meren yllä Istanbulin lähellä.
Videonauhat on yksityiskohtaisesti analysoinut ‘TÜBİTAK’ – Turkin tiede- ja teknologiatutkimuskeskus, Sirius-avaruuskeskus, Istanbulin yliopiston astronomian laitos, Tulitakin kansallinen observatorio ja tohtori Roger Leir. He kaikki tulivat tulokseen, että havainnot ovat aitoja ja videokuva selkeästi näyttää avaruusolennon.
”Näen nykyään yhä enemmän ja enemmän UFOja nykyään! Kaksi päivää näim kauniin valkoisen orbilaivueen aamulla… silloin oli liian myöhäistä nauhoittaa. Mutta näin hienon UFO-laivueen kauniin auringonlaskun aikaan eräänä toisena päivänä. UFOt olivat monivärisiä.”
”Näin joitain punaisia valoja esineissä. Kirkkaat orbit laskeutuivat kohti pilviä.
Hetken päästä orbit alkoivat hehkua ja ne selkeästi pääsivät erääseen aaltomaiseen pilveen. Viimeisenkin orbin kadottua mitään muuta ei enää tuona päivänä tapahtunut.”
”Asun Romaniassa ja ympäri maatamme löytyvillä vuorilla on todella omituisia tarinoita maan ulkopuolisesta elämästä.”
”Kuten tiedämme, Karpaattien vuoristossa, ei niin kaukana Bustenin ja Azugan kaupungeista, on salainen armeijatukikohta.”
”Mutta syy miksi haluan kirjoittaa teille (MUFON) on että pari vuotta sitten vuoristoisen lasten kesäleirin aikana, ei niin kaukana yllämainitusta alueesta, otin satunnaisia valokuvia ilman mitään syytä.”
”Kun pääsin kotiin aloin poistaa huonoimpia otoksia ja huomasin avanneeni kuvan josta puhun nyt. Luulin että monitori oli likainen pölystä mutta sitten katsoin ottamaani kuvaa ja näin jotain mitä en nähnyt kun otin kuvan tuolloin.”
Olen lähettänyt kuvani Romanian UFO-tutkimusseuralle ja he sanoivat että olin valokuvannut UFOn. Mutta koska heillä ei ollut teknistä tukea varmistamaan kuvaa he pyysivät lähettämään tämän kuvan saksalaiselle UFO-seuralle joka ei koskaan vastannut. Siksi pyydän teitä (MUFON) jos voisitte selvittää minulle mitä olen nähnyt.”
Ketä tahansa joka väittäisi että Marsissa on ihmisiä voitaisiin pitää hulluna. Mutta mitä jos se onkin todistus? Todistusaineistoa joka voisi osoittaa tämän mahdollisuuden todeksi?
Entinen Viking-mission työntekijä Jackie sanoo nähneensä vuonna 1979 kaksi miestä työskentelemässä Marsissa.
Entinen CIA-pilotti John Lear sanoi että Marsissa saattaa olla ihmisiä ja Andrew Bassiago sanoo että siellä on ihmisten siirtokunta. Learin ja Bassiagon lausunnot saattaisivat tukea Jackien sanomisia.
John Lear sanoo että ihmiset jotka Jackie näki Marsissa saattavat olla olleet siivoamassa Viking-mönkijää. Se muistuttaa meitä Opportunityn ja Spiritin siivoamisista. Aurinkopaneelit ovat peittyneet monta kertaa tomuun. Joitakin päiviä myöhemmin ne ovat taas puhtaat. Me emme tiedä kuka näitä siivoaa.
Alla on Rocknest Panorama -kuvakaappaus, jonka on ottanut Mars-mönkijä Curiosity. Kuvassa näkyy ihmishahmo.
Below screenshot is taken from NASA’s image of ’Rocknest Panorama View’ photographed by Curiosity and shows a human figure.
Kokoajan paljastuu lisää todisteita siitä, että ihmiset saattavat olla Marsissa tälläkin hetkellä.
Richard Dolanin ja Bryce Zabelin kirjassa A.D. After Disclosure käytetään termiä ”breakaway civilization” kuvaamaan salaisilla ja pimeillä budjeteilla rakennettua valtionhallinnon ja muiden tahojen ylläpitämää teknologiaimperiumia, jolla on hallussaan avaruusolennoilta takaisinmallinnettua teknologiaa. Tämä salainen yhteiskunta yhteiskunnan sisällä on tällä hetkellä jo niin edistynyt, että se on aivan oma maailmansa. Suomenkielistä termiä en ole vielä löytänyt, aivan suora suomennos olisi kutakuinkin käsistä lähtenyt sivilisaatio. Termiä käytetään mm. jääkiekossa, ja sen suomennos on läpiajo. Koska termi ei ole päivänselvä kaikille, ajattelin tässä mainita sen kuitenkin, sillä sitä käsitellään oheisessa videossa.
Dark Journalistin vieraana on Oxfordin koulukunnan akateemikko, kirjailijatohtori Joseph Farrell. Kaksiosaisessa haastattelussa heidän keskustelunsa paljastaa breakaway-ryhmän salaiset vehkeilyt, joka operoi turvallisuusvaltion sisältä, jolla on salaista tietoa UFOista, pimeistä budjeteista, edistyneestä teknologiasta ja toisen maailmansodan jälkeisestä kansainvälisestä natsitoiminnasta.
Hätkähdyttävässä keskustelussa käy ilmi että 3D-printtaus on pimeän budjetin teknologia joka yleistyy kansalaisten keskuudessa nopeasti.
He myös paljastavat piilotetut rahoitusjärjestelmät jotka ovat olleet käytössä ennen toista maailmansotaa, joiden tehtävä on tukea salaista ohjelmaa jolla luodaan edistynyttä teknologiaa takaisinmallintamalla avaruusolentojen törmänneestä aluksesta saatua teknologiaa.
Näiden aiheiden siivittämänä sodanjälkeinen supervaltio saa myös osansa geopoliittisen kärhämän arkkitehtina ja ylimitoitetun korkeimmille tasoille ulottuvan salailun politiikkana hallituksissa, jotka ovat perua NASAn perustamisesta ja presidentti Kennedyn salamurhasta.
Mitä tulee aitoon kuvamateriaaliin UFOista, vuoden 1991 NASA STS-48 Discovery -avaruussukkulan filmi on ehdottomasti listan kärkipäässä. Tämä kuvamateriaali on aitoa, hyvin dokumentoitu, ja on ollut täsmällisen tieteellisen tutkimuksen kohde useilla tutkijoilla ja instituutioilla.
Allaoleva video näyttää kymmeniä esineitä liikkuvan epätavalliseen malliin. Kiinnostavin osuus on kuitenkin se jolloin näemme erään esineen horisontissa, tapahtuu välähdys, toinen esine tai sarja esineitä seuraa näkökentän yli nopeasti, ja esine katoaa avaruuteen.
Selitykset ovat vaihdelleet älykkäistä avaruusolentojen aluksista avaruussäätilan muutoksiin ja moniin muihin mielenkiintoisiin ilmiöihin. Yhtään varmaa selitystä ei ole, ja monet niistä eivät tunnu ottavan huomioon kymmeniä esineitä jotka filmillä näkyvät.
”On olemassa runsaasti viitteitä siitä, että meihin ollaan yhteydessä, että sivilisaatiot ovat vierailleet planeetallamme jo pitkän aikaa. Että niiden ilmestyminen on omituista minkä tahansa perinteisen materialistisen länsimaisen tulkinnan mukaan. Että nämä vierailijat käyttävät tietoisuuden teknologiaa, ne käyttävät toroideja, pyöriviä magneettilevyjä niiden voimansiirtojärjestelmissä, joka tuntuu olevan yhteinen nimittäjä UFO-ilmiöille.” — Dr Brian O’leary, entinen NASAn astronautti, Princetonin yliopiston fysiikan professori
Havainnon päivämäärä: marraskuun 7. 2014
Havaintopaikka: Squaw Peek Mt, Phoenix, Arizona, USA
Kaksi videota Phoenixista tästä UFOsta. Useat helikopterit pyörivät UFOn ympärillä Granada Parkissa ja ne pysyvät siellä yli 25 minuuttia auringonlaskun jälkeen. Yksi helikoptereista pääsee todella lähelle, sitten liikkuu poispäin turvallisemmalle etäisyydelle. Helikopterit saapuivat Luken ilmatukikohdasta, noin 27 mailia Squaw Peekista.
Saatamme nähdä vielä lisää videoita tapauksesta.
Vasemmassa ympyrässä Luken ilmatukikohta, oikealla havaintopaikka.
Silminnäkijän kertomaa:
Tämä puhelinvideo nauhoitettiin Granada Parkissa Phoenixissa. Menin puistoon tyttäreni kanssa auringonlaskun aikoihin marraskuun 7. päivä 2014. Kuulin usean helikopterin lentävän taivaalla. Kun katsoin ylös, näin helikopterit mutta niiden alla oli kirkas pyöreä lautasen muotoinen levy joka leijaili vuoren päällä suoraan edessäni. Se leijaili Squaw Peakin yllä useita minuutteja ja sitten esine alkoi muuttaa väriään ja muotoaan. Sen jälkeen se alkoi liikkua maata kohti ja laskeuitui jonnekkin Squaw Peak -vuoren ja edessäni olleiden väliin. Lopetin kuvaamisen ja päätin lähteä puistosta katsomaan kykenisinkö ajamaan paikkaan jonne esine oli laskeutunut. Aloin kävellä kohti autoani ja kääntyessäni ympäri UFO oli uudestaan ilmassa. Tässä videokuvassa näet sen kun ulkona on hieman pimeämpää. UFO oli harmaanvärinen ja siinä oli kirkkaita valoja jotka hohtivat omituisesti. Leijuva alus ei pitänyt ääntä. Tiedän sen koska kun filmatessani ajoin poispäin puistosta, lentävä lautanen lensi ylitseni eikä se pitänyt mitään ääntä. Katselin sitä puistossa noin 25 minuuttia kunnes minun piti lähteä. Sain talteen kolme erillistä pätkää puhelimeeni jotka olen koostanut videolle.
Kuten monesti käy, tämäkään henkilö ei havainnut UFOa ennenkuin valokuva oli otettu. Linssi kykenee tallentamaan sen mitä silmä ei näe. Tämä kuitenkin otettiin auton sisältä, joka saattaa vaikuttaa asiaan. Ikkunassa olevan lian takia ei kannata ottaa UFO-kuvia niiden läpi.
Daily Mail kirjoittaa:
Avaruusolennot ovat saattaneet matkata tähdistä ottamaan ensikontaktia, ja ova valinneet Erst Yorkshiren Shipleyn paikakseen näyttäytyä ihmiskunnalle.
Tämä näyttää olevan taivaalla leijuva UFO tässä valokuvassa, jonka on ottanut paikallinen asukki Emil Ziemczonek.
Mies otti valokuvia lähiympäristöstään näyttääkseen niitä ystävälleen, ja vasta kun hän katsoi myöhemmin ottamaansa valokuvaa hän havaitsi aavemaisen näyn.
24-vuotias valokuvaaja sanoi : ”Näin selkeästi UFOn valokuvassa.”
”En nähnyt sitä kun otin kuvan, mutta se johtuu varmaankin liian vauhdikkaasta liikkumisestani tuolloin. Jotkut sanovat minua hulluksi, mutta en tiedä mitä muutakaan se voisi olla.”
Kapustin Jar oli entisen Neuvostoliiton salaisin ilmatukikohta, joka voitti jopa Area 51:n sitä verhoavan salailun määrässä. UFO Files väitti esittävänsä ennennäkemätöntä kuvamateriaalia tukikohdasta, tiedustelukuvia ja jopa virtuaalisen kierroksen sen maanalaisissa syvyyksissä.
Kapustin Jar luotiin Neuvostoliiton avaruusohjelman kehityspaikaksi toisen maailmansodan loputtua. Se sijaitsee 500 mailia Moskovasta etelään ja noin 60 mailia Volgogradista, entisestä Stalingradista, itään. Näinä päivinä se sijaitsee lähellä Kazakhstanin rajaa, mutta tuolloin tukikohta oli syvällä Neuvostoliiton alueiden uumenissa. Juuri Kapustin Jarissa V2-raketteja saatiin kiinni ja raketin luoneet saksalaiset tiedemiehet usutettiin hommiin, päämääränään päästä avaruuteen amerikkalaisia ennen, mutta myös tehtävänään suunnitella ja testata uusia lentoaluksia, ohjuksia ja muita asejärjestelmiä. Tukikohtaa pidettiin niin salassa että lähimailla sijaitseva Zhitkurin kaupunki tyhjennettiin asukkaista ja laitettiin matalaksi koska se oli liian lähellä.
Vuonna 1948, vajaa vuoden Roswellin kuuluisan tapauksen jälkeen, tukikohdan tutkaoperaattorit havaitsiat tuntemattoman esineen. Samaan aikaan tukikohdan läheltä lentää hävittäjäpilotti havaitsi silmillään hopeisen, sikarinmuotoisen esineen. Hän raportoi sokaistuvansa UFOn säteistä, ja pilotti komennettiin hyökkäämään sitä kohti, ja kolmen minuutin ilmataistelun jälkeen ohjus osui esineeseen tiputtaen sen maahan. Ilmeisesti UFO ampui jonkinlaisella energia-aseella kohti MiG:a ja molemmat tippuivat alas maahan.
William J Birnes, American UFO Magazinen julkaisija, uskoi että avaruusalus ampui partikkelisäteellä Neuvostohävittäjää, mutta että onnistunut osuma ohjuksella häiritsi UFOn antigravitaatiokenttää, joka sai aikaan sen tippumisen alas maahan. Neuvostoliittolaisten pelastusryhmä nouti aluksen jäännökset ja siirsi ne maanalaiseen laitokseen Kapustin Jariin, joka ironisesti kulki nimellä Zhitkur, entisen lähellä sijaitsevan kaupungin mukaan.
Birnes väittää että MiG-pilotit komennettiin ampumaan alus hinnalla millä hyvänsä alas koska Moskova epätoivoisesti halusi saada minkä tahansa edun kisassa USA:ta vastaan, jonka he uskoivat saavuttaneen käsittämätöntä teknologista edistystä Roswellin aluksen takaisinmallinnuksella.
Venäjällä on pitkä historia UFO-havaintojen kanssa, jotka menevät tuhansia vuosia taaksepäin. Tutkija Paul Stonehill, yhdessä Philip Mantlen kanssa, kuvasivat kuinka noin vuonna 950 j.Kr. Ahmed Ibn Fadlan, arabihistorioitsija, lähetettiin Baghdadin kalifaatin komentamana Bulgaarien kuninkaan luokse diplomaattisuhteita solmimaan. Venäjällä Volgan alueella Fadlan kuvaa kuinka hän ja kumppaninsa todistivat ’ilmataisteluja’ pilvissä liikkuvien ’muotojen’ välillä. Esineiden laivastot, jotka lensivät eläimiä muistuttavissa muodostelmissa kävivät toistensa kimppuun, sulautuen yhteen ja eroten toisistaan pitkiksi ajoiksi. Stonehill kuvaa tuon olleen jotain kuin modernista elokuvasta.
Elokuun 15. päivänä 1663 alkoi suuri tulinen levy taivaalla ampua valonsäteitä Robozeron järveen lähellä Belozerskia, noin 250 mailia Pietarista itään.
Se liikkui etelästä länteen, katosi ja myöhemmin ilmestyi uudelleen puoleksitoista tunniksi pelottaen paikallisia silminnäkijöitä. Kalastaja sanoi saaneensa palovammoja valosta ja että hehkuva kala hyppäsi vedestä, ikäänkuin paetakseen yllä kelluvaa tulipalloa.
Vuonna 1892 Moskovan ylle ilmestyi esine, joka ampui ’valopilarin’ alas maahan 20-25 minuutin ajan. Se kuvattiin vihaiseksi, niinkuin suurin osa Venäjän UFO-havainnoista on tehty historian aikana.
Kesäkuun 30. päivä 1908 suuri tulipallo liikkuin Siperian taigan yli ja räjähti metsän yllä lähellä Tunguskan kaupunkia. Kuusi sataa neliömailia tundraa paloi maan tasalle ja paineaalto tuntui seismografeissa ympäri maailman.
Aluksi luultiin että meteori oli osunut maapallolle, ja kun ensimmäiset tutkimusryhmät saapuivat parikymmentä vuotta myöhemmin, he odottivat löytävänsä suuren kraaterin. Yhtään kraateria ei löytynyt, mutta tuho oli havaittavissa katkenneista puista jotka olivat ympyrämuodostelmassa räjähdyksen keskipisteen ympärillä. Tuhon jäljistä kävi ilmi että esine oli räjähtänyt korkealla maanpinnan yläpuolella, vähän kuten Japaniin pudotetut atomipommit vuonna 1945, mutta paljon suuremmalla räjähdysvoimalla.
Suurin osa tutkijoista Venäjän ulkopuolella, mukaanlukien Stanton Friedman, olivat vakuuttuneita että tämä oli luonnonilmiö ja että sillä ei ole mitään tekemistä avaruusolentojen tai UFOjen, mutta venäläiset ufologit kuten Nikolai Subbotin eivät ole varmoja. Subbotin selitti kuinka esine ilmeisesti oli muuttanut suuntaansa kaksi kertaa ennen räjähdystä, jotain mitä luonnonkappale tai komeetta ei voi tehdä. Sitten oli myös selittämättömiä säteilytasoja alueella, ja se seikka että kasvit ovat muuttuneet säteilyn seurauksena.
Itse Stalin tuntui olleen vakuuttunut että tapaus liittyi jonkinlaiseen aseeseen, mahdollisesti maapallon ulkopuoliseen, ja hän nimitti Sergei Korolevin, venäläisen rakettitieteen isän, tehtävään löytämään vastauksia.
Korolev rahoitti helikoptereilla matkustaneen ryhmän Tunguskaan. He löysivät radioaktiivisia metallijäämiä ja alueen joka oli saanut nimen ”Pirun hautausmaa”, joka sijaitsi lähellä räjähdyspaikkaa ja jossa yksikään kasvi ei kasva ja eläimet kuolevat. Vaikka Korolevin uskotaankin kertoneen Stalinille että hän uskoi räjähdyksen olevan avaruusolentojen aluksesta peräisin, hänen virallinen raporttinsa puhui yksinomaan meteorista.
Huhujen alkaessa kuulua Washington DC:ssa Tunguskan UFOsta, vuoden 1948 törmäyksestä ja muista tapauksista jotka vietiin Zhitkuriin, amerikkalaisille tiedusteluviranomaisille tuli selväksi että heidän täytyi selvittää mitä oli meneillään. Heidän vakoojansa informoivat heitä että Neuvostoliitto rakensi jättiläisraketteja jotka kantoivat lastinaan ei ainoastaan ydinasemateriaalia, mutta jotka saattoivat matkata avaruuteen asti. Heidän kehityksensä oli niin nopeaa, että Neuvostoliitossa oltiin edellä aikataulusta.
Kun amerikkalaiset U2-hävittäjäkoneet valokuvasivat Kapustin Jarin rakennuskompleksin, siellä oli ainakin neljä ohjuslaukausalustaa, neljätoista laukaisualustaa, kehittynyt tutkalaitteisto, kolme pitkää kiitorataa ja useita tunnistamattomia alueita. Siellä oli omituisia geometrisia kuvioita maassa. Monet UFO-tutkijat uskovat näiden kuvioiden houkuttelevan UFOja, ja että ne mukailevat muinaisten monumenttien kuvioita.
Se mitä tiedustelualukset eivät paljastaneet oli Zhitkurin maanalaiset tilat. UFO Files vei meidät tukikohdan alle virtuaalikierrokselle, joka on luotu venäläisen ufologin Anton Anfalovin kuvausten perusteella. Neljännesmailin maan alla sijaitsevat tilat ovat pimeitä, tunkkaisia käytäviä ja tunneleita, ja useita kammioita joissa on avaruusolentojen aluksia eri purkuvaiheissa. Siellä oli myös alueita joissa suoritettiin avaruusolentojen ruumiinavauksia. Siellä oli myös suuria hangaareja joissa ei ollut lentokoneita, mutta suuri sikarin tai sylinterin muotoisia esineitä.
Kapustin Jarissa tehtyjen edistysten ansiosta Neuvostoliitto kykeni ohittamaan Amerikan avaruuskisassa. Vuonna 1957 Sputnik 1 laukaistiin onnistuneesti kiertoradalle. Kuukautta myöhemmin Laika-niminen koira sai kunnian olla ensimmäinen eläin avaruudessa. Vuonna 1961 Juri Gagarinista tuli ensimmäinen ihminen avaruudessa. Vuonna 1963 Valentina Tereshkova oli ensimmäinen nainen avaruudessa. Vuonna 1965 Alexei Leonovista tuli ensimmäinen avaruudessa ’kävellyt’ ihminen. Venäläiset kosmonautit suorittivat myös ensimmäisen telakoitumisen avaruudessa. Poislukien Apollo-alukset, Neuvostoliitto johti avaruuskisaa kunnes ensimmäinen avaruussukkula laukaistiin vuonna 1981.
Eräs Venäjän tunnetuimmista ufologeista on Vladimir Azhazha (joskus kirjoitetaan Ajaja). Hän vei meidät kierrokselle Kapustin Jariin jonne hän väittää UFOn törmänneen. Kuparitankojen avulla hän löysi elliptisen arean jonne hän väittää avaruusaluksen törmänneen vuonna 1961. Hän sanoi että eläimet välttelevät aluetta, karja ei laidunna siellä ja omituiset energiat vaikuttavat pulssiin ja hengitykseen.
Paikallinen asukas Zoya Shubenkina vahvistaa Azhazhan tarinan vuoden 1961 törmäyksestä, väittäen että hän näki sen itse. Hän sanoi suuren tulipallon lentäneen hänen talonsa yli ja törmänneen laaksoon joen varrella.
Azhazha selitti kuinka monet neuvostopilotit olivat ilmataisteluissa UFOjen kanssa. Entinen Neuvostoliiton ilmavoimien eversti ja kosmonautti Marina Popovits vahvisti hänen henkilökohtaisesti nähneen ilmataisteluja neuvostohävittäjien ja UFOjen välillä.
Erään sellaisen tapauksen hän todisti tapahtuneen vuonna 1964. Harjoitusmission aikana kaksi hävittäjää joutui UFOn hyökkäyksen kohteeksi ja ne ajautuivat syöksyyn. Vuonna 1980 eversti Popovits kohtasi useita tuntemattomia esineitä huippusalaisen tehtävän aikana. Hän sanoi niiden olleen tulipallonkaltaisia valoja ja hän katseli niiden liikkumista poispäin.
Elokuun 7. päivän iltana 1967 eversti Vjatkin Lev Mikhailovits yhtäkkiä kohtasi esineen joka suuntasi valonsäteen alaspäin. Hän yritti ohjata MiG:nsa pois säteen alta, mutta vasen siipi osui siihen ja hän melkein menetti ohjauksen. Lentokone tärisi ja instrumentit menivät sekaisin. Hänen lentäessään pois, hänen teknikko sanoi siiven hehkuvan ja sen jälkeen kun he olivat laskeutuneet, se jatkoi hehkumista kokonaisen viikon jälkikäteen.
Kun raportteja ilmaantui koko ajan lisää ympäri Neuvostoliittoa, KGB otti ohjat käsiinsä ja avasi oman aiheeseen omistautuneen arkistonsa, joka tunnetaan Sinisen Kansion (The Blue File) nimellä.
The Blue File oli heti kattavin ja suurin tutkimus UFOihin liittyen joka oli koskaan saanut toimeksiantonsa missään päin maailmaa. Se kesti 60-luvulta Neuvostoliiton loppuun asti. Eräs viimeisimmistä raporteista oli 90-luvulta, jossa silminnäkijät Kapustin Jarin lähellä kuvailivat UFOja taivaalla yli tunnin ajan. Venäjän uudet vapaudet sallivat UFO-tutkijoiden hankkia ’huippusalaista’ kuvaa UFOista Kapustin Jarin lähistöltä.
Kesäkuun 3. päivänä 1960 kaksi avaruusolentojen alusta väitettiin törmänneen Kapustin Jariin, aiheuttaen suuren tulipallon ja tästä johtuvat yi tunnin mittaiset räjähdykset sen lähellä. Suurpalolta nähtiin juoksevan pois hahmoja, savu nousi heidän vaatteistaan. Yksi putosi maahan liikkumattomana. Yksi UFOista kerrotaan tuhonneen kolme rakettia niiden laukaisualustoilleen, sillä aikaa kun toinen tuhosi polttoainevaraston. Kun liekit olivat sammuneet, aluksen jäänteet lähetettiin Zhitkuriin.
Kuvamateriaalista on tottapuhuen vaikea saada irti että kyseessä olisi UFO. Siinä näkyy ainoastaan tulta. Se olisi voinut olla mitä tahansa, mutta tarina pysyy elossa ja Stanton Friedman sanoi että hän oli kuullut samat huhut UFOista tuhoamassa venäläisiä raketteja kostotoimenpiteinä.
Venäjä on monen mysteerin maa, eikä ainoastaan ufologisesti. Ohjelma loppui amerikkalaisen journalistin Kim Murphyn raporttiin, jossa puhuttiin hänen matkastaan Venäjälle tutkimaan järveä joka oli mystisesti kadonnut Hän ei ollut varma uskoako tarinoita, mutta kun hän pääsi paikanpäälle, hän havaitsi tarinan todeksi. Kokonainen järvi oli kadonnut, silminnäkijät sanovat että suuri pyörre oli muotoutunut ja vesi kadonnut kuin viemäriaukosta.
Palataksemme takaisin Zhitkuriin, meille kerrottiin kuinka tutkimus edelleen on käynnissä Kapustin Jarissa, jonne on tuotu UFO-jäänteitä viimeksi vuonna 1997, jolloin aluksen on sanottu tippuneen maahan Puolassa.
Venäjän Roswell on toinen kiinnostava katsaus UFO-ilmiöön. Neuvostoliitolla oli selkeästi suuri kiinnostus asiaa kohtaan, ja tuntuukin siltä kuinka se oli valmistautunut kohtaamaan tuntemattomat esineet vihamielisesti heidän ilmatilassaan. Auttoiko Moskovan avaruushyppyä avaruusolentojen aluksen takaisinmallintaminen? Todisteet sanoisivat että tämä ei pidä paikkaansa. Neuvostoliiton raketit saivat voimansa samasta lähteestä kuin amerikkalaiset, eli ne eivät käyttäneet antigravitaatiota. Siltikin voidaan ihmetellä mitä kaikkia salaisuuksia onkaan maanalaisen tukikohdan kätköissä, ei ainoastaan Venäjällä vaan ympäri maailman.
Havaintopäivämäärä: marraskuun 6, 2014
Havaintopaikka: Valparaiso, Chile
Tämä on harvinainen näky. Silminnäkijä tallensi HD-videota, satoja pilviorbeja vapautuu emoaluksesta pilvissä. Emoalus luo orbit jotenkin, ja ne lähtevät yksitellen aluksesta 10-15 sekunnin välein.
Tämä on varsin samankaltainen vuoden 2010 Japanin havainnon kanssa, mutta nyt saatiin tallennettua myös emoalus.
Silminnäkijän lausunto (käännetty espanjasta):
Kiitos kiinnostuksestanne. Kuvasin videon ja se kestää noin 1-2 minuuttia. Kuvattu seitsemän aikaan illalla ja tuuli kävi lännestä itään mikäli muistan oikein.
.jpg)
.jpg)
