Havaintopäivämäärä: lokakuu 2014
Havaintopaikka: Mars
NASA-lähde: http://mars.jpl.nasa.gov/msl-raw-images/msss/00385/mcam/0385MR0015770000301891E01_DXXX.jpg
Youtube-käyttäjä Martian Archeologist löysi tämän kallon. Siinä näkyy kallon yläosa, joka näyttää olevan muinainen fossiili. Kallo on kivettynyt vuosien mittaan. Sen värit sopivat sen ympäristöön.
Artikkelin julkaissut UFO Sightngs Daily
NASAn tieteilijä tutki Marsin ”Cydonia”-nimisen alueen kuvia, kun jokin kiinnitti hänen huomionsa. Hän nappasi suurennuslasin esiin. Ei ollut epäilystäkään.
Marsin pinnalla 140 miljoonan mailin päässä Maapallosta oli rakenne, joka muistutti ihmisen kasvoja.
Se oli jättiläismäinen, arviolta mailin levyinen, ja siinä näkyi kaksi silmää, nenä ja suu. Kasvojen ympärillä oli pyramideja ja rakenteita, jotka eivät näyttäneet luonnollisilta. Ne näyttivät jonkun rakentamilta.
Seuraavana päivänä NASA piti lehdistötilaisuuden. Tuhansista otetuista valokuvista kysymysten aiheena oli ainoastaan Kasvot.
Kuka sen rakensi ja miksi? Onko se viesti kehittyneeltä sivilisaatiolta, joka ei ole enää olemassa? Onko se uskonnollinen artefakti? Onko se kiinteä niinkuin Sfinksi? Vai sisältääkö se kammioita niinkuin Gizan Suuri Pyramidi?
Sitten NASA heitti kylmää vettä spekulaatioille. He sanoivat, että toinen valokuva otettaisiin alueesta piakkoin. JA siinä kasvot osoittautuivat pelkäksi optiseksi illuusioksi.
Mutta tässä on vain pieni ongelma. Toista valokuvaa ei ole olemassa. Miksi NASA valehteli?
Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot
kirjoittanut Robert A. Nelson
Kun Nikola Tesla teki kokeitaan suurennuslähettimellään Colorado Springsissa vuonna 1899, hän havaitsi koherentteja signaaleja, joiden hän päätteli olevan peräisin Marsista. Teslaa kritisoitiin laajalti hänen väitteistään, ja kuitenkaan kukaan ei kyennyt kumoamaan niitä; hän oli yksinäinen pioneeri ilman tovereita. Kukaan ei ole sen jälkeen kuuleman mukaan rakentanut suurennuslähetintä tai muutoin kyennyt toistamaan hänen kokeitaan; ongelma pysyy ratkaisemattomana ja mysteeri selvittämättömänä. Tesla ei paljastanut mitään teknisiä yksityiskohtia hänen tuon aikaisista julkaisuistaan (muuta kuin patenteista). Hänen Coloradon muistiinpanonsa julkaistiin 1980-luvulla, mutta niissä ei mainita yhteyttä Marsiin.
Tesla puhui aiheesta Collier’s Weeklyssä (9. helmikuuta 1901) otsikolla ”Keskusteluja Planeettojen kanssa”:
”Samalla kun kehitin koneitani voimakkaiden sähköisten toimintojen tuottamiseksi, kehitin myös keinoja heikkojen ponnistelujen tarkkailemiseksi. Yksi mielenkiintoisimmista tuloksista, ja myös yksi suuri käytännön merkitys, oli tiettyjen laitteiden kehittäminen osoittamaan useiden satojen mailien etäisyydeltä lähestyvä myrsky, sen suunta, nopeus ja kuljettu matka… .
”Juuri tätä työtä jatkaessani havaitsin ensimmäistä kertaa ne salaperäiset vaikutukset, jotka ovat herättäneet niin epätavallista kiinnostusta. Olin viimeistellyt mainitun laitteen niin pitkälle, että Coloradon vuoristossa sijaitsevasta laboratoriostani käsin pystyin ikään kuin tuntemaan maapallon pulssin ja havaitsemaan jokaisen sähköisen muutoksen, joka tapahtui yhdentoista sadan mailin säteellä.
”En voi koskaan unohtaa ensimmäisiä tuntemuksiani, kun tajusin, että olin havainnut jotakin, jolla voi olla mittaamattomia seurauksia ihmiskunnalle. Tuntui kuin olisin ollut läsnä uuden tiedon syntymässä tai suuren totuuden paljastumisessa…. Ensimmäiset havaintoni suorastaan kauhistuttivat minua, koska niissä oli jotakin salaperäistä, sanoisinko yliluonnollista, ja olin yöllä yksin laboratoriossani; mutta tuohon aikaan minulle ei vielä tullut mieleen ajatus siitä, että nämä häiriöt olisivat älyllisesti ohjattuja signaaleja. Havaitsemani muutokset tapahtuivat jaksoittain ja niin selvästi numeron ja järjestyksen perusteella, että niitä ei voitu jäljittää mihinkään tuntemaani syyhyn. Tunsin tietysti sellaiset sähköiset häiriöt, joita aurinko, revontulet ja maavirrat aiheuttavat, ja olin niin varma kuin mahdollista siitä, että nämä muutokset eivät johtuneet mistään näistä syistä. Kokeideni luonne sulki pois sen mahdollisuuden, että muutokset johtuisivat ilmakehän häiriöistä, kuten jotkut ovat hätäisesti väittäneet. Joskus myöhemmin mieleeni välähti ajatus, että havaitsemani häiriöt saattoivat johtua älyllisestä ohjauksesta. Vaikka en kyennyt tulkitsemaan niiden merkitystä, minun oli mahdotonta ajatella, että ne olisivat olleet täysin sattumanvaraisia. Minussa kasvaa jatkuvasti tunne, että olin ollut ensimmäinen, joka oli kuullut yhden planeetan tervehdyksen toiselle. Näiden sähköisten signaalien takana oli tarkoitus…”
Vuosikymmeniä myöhemmin syntymäpäivänään vuonna 1937 hän ilmoitti: ”Olen kuluneen vuoden aikana käyttänyt suuren osan ajastani sellaisen uuden pienen ja kompaktin laitteen täydellistämiseen, jonka avulla voidaan nyt välkyttää huomattavia määriä energiaa tähtienvälisen avaruuden läpi mille tahansa etäisyydelle ilman pienintäkään hajontaa.” (New York Times, sunnuntai, 11.7.1937)
Tesla ei koskaan julkisesti paljastanut mitään teknisiä yksityiskohtia parannetusta lähettimestään, mutta vuoden 1937 ilmoituksessaan hän paljasti uuden kaavan, joka osoitti, että ”kappaleen kineettinen ja potentiaalinen energia on liikkeen tulos ja määräytyy sen massan ja nopeuden neliön tulon perusteella”. Jos massaa pienennetään, energia pienenee samassa suhteessa. Jos massa pienennetään nollaan, energia on samoin nolla millä tahansa äärellisellä nopeudella.” (New York Sun, 12.7.1937, s. 6.)
Noin 40 vuotta myöhemmin Arthur Matthews väitti, että Tesla oli salaa kehittänyt ”Teslaskoopin” kommunikointia varten Marsin kanssa. Edesmennyt tohtori Andrija Puharich tapasi Matthewsin ja keskusteli hänestä haastattelussaan. (Pyramid Guide, May-June & July-Aug. 1978):
”[Arthur Matthews] tuli Englannista. Matthewsin isä oli tunnetun fyysikon lordi Kelvinin laboratorioapulainen 1890-luvulla. Tesla tuli Englantiin tapaamaan Kelviniä vakuuttaakseen hänet siitä, että vaihtovirta oli tehokkaampi kuin tasavirta. Kelvin vastusti tuolloin vaihtovirtaliikkeitä . . . Vuonna 1902 Matthewsin perhe lähti Englannista ja muutti Kanadaan . . . Kun Matthews oli 16-vuotias, hänen isänsä järjesti hänelle oppisopimuskoulutuksen Teslan alaisuudessa. . . Lopulta hän työskenteli hänelle ja jatkoi tätä liittoa Teslan kuolemaan asti vuonna 1943. . .
”Sitä ei yleisesti tiedetä, mutta Tesla rakennutti Kanadaan kaksi valtavaa suurennuslähetintä, ja Matthews käytti toista niistä…. Ihmiset tietävät enimmäkseen Colorado Springsin lähettimistä ja keskeneräisestä Long Islandilla sijaitsevasta lähettimestä. Minä näin ne kaksi kanadalaista lähetintä. Kaikki todisteet ovat olemassa. . .
”[Teslaskooppi on] laite, jonka Tesla keksi kommunikoidakseen muiden planeettojen olentojen kanssa. Matteuksen kirjassa [The Wall of Light] on kaavio Teslaskoopista. Periaatteessa se ottaa vastaan kosmisen säteilyn signaaleja . . . Lopulta signaalit vähennetään ääneksi… Puhutaan toiseen päähän, ja signaali lähtee toisesta päästä ulos kosmisen säteilyn lähettimenä. . .”
Matthewsin Teslascope-kaaviot on esitetty kuvissa 1a [34] ja 1b. Niissä on mahdollisimman vähän elektronista järkeä. Kukaan ei ole koskaan vahvistanut Teslaskoopin todellisuutta.
Useita vuosia sen jälkeen, kun Tesla oli ilmoittanut vastaanottaneensa signaaleja Marsista, myös Guglielmo Marconi väitti kuulleensa muukalaisten radiolähettimestä. Marconin aikalaiset kuitenkin torjuivat Marconin helpommin, sillä he väittivät, että Marconi oli saanut häiriöitä toisesta maan radioasemasta.
1970-luvulla L.G. Lawrence (Ecola-instituutin kenttäjohtaja) kuvaili ”vahingossa tapahtunutta kommunikointia” ET-älykköjen kanssa:
”29. lokakuuta 1971 … suorittaessamme RBS [Remote Biological Sensing] -kokeita Riversiden piirikunnassa, Kaliforniassa, kenttälaitteistomme orgaaninen anturikompleksi sieppasi ilmeisen älykkäiden viestintäsignaalien sarjan (tiukka väli ja erilliset pulssivälit), kun sen annettiin vahingossa pysyä suunnattuna Otavan tähdistöön lyhyen lepojakson aikana. Ilmiö jatkui hieman yli 33 minuuttia. . .
”Hieman samanlainen ilmiö havaittiin 10. huhtikuuta 1972 . . . . Ilmeiset signaalit, sen lisäksi, että ne näyttävät heikkenevän, näyttävät lähetettävän suurilla väliajoilla, jotka vaihtelevat viikoista kuukausiin, mahdollisesti vuosiin. Heikko, koherentti, kaksoissignaalityyppinen ilmiö havaittiin äänitarkkailun aikana … . Nopeiden pulssisarjojen välit vaihtelivat välillä . . . . 3-10 minuuttia. . .
”Koska laitteemme ovat läpäisemättömiä sähkömagneettiselle säteilylle ja niissä ei ole sisäisiä poikkeavuuksia, on päädytty alustavasti siihen, että kyseessä ovat biologiset tähtienväliset viestintäsignaalit . . .
”Pelkkänä ääniesityksenä instrumenttinauha on epämiellyttävää kuunneltavaa. Kiehtova lumous syntyy kuitenkin vasta, kun nauhaa on kuunneltu kolme tai useampia kertoja, yleensä viikkojen ajan. Tämä johtuu psykoakustisesta sopeutumisesta . . . . Nauha sisältää lyhyen, asteittaisen sarjan syviä, harmonisia värähtelyjä, jotka muistuttavat hölynpölyä tai taustamodulaatioita. Kokonaisimpulssin älykkääseen luonteeseen vaikuttavat erilliset välikaaviot, sekvenssien näennäinen toistuvuus ja erittäin vaimennettu Gaussin kohina . . .” (Jour. Borderland Research, 29:4, July-Aug. 1973).
Sähköinsinööri Greg Hodowanec kehitti 1980-luvulla rhysmonisen kosmologian teoriansa. Hän kokeili myös itse suunnittelemallaan gravitaatioaaltodetektorilla (GWD). Yksinkertaiset laitteet havaitsevat mikroaaltosäteilyn ”koherentit modulaatiot”.
Hodowanec julkaisi ensimmäisen raporttinsa ”SETI with Gravitational Signals” GWD:nsä avulla (Radio Astronomy, huhtikuu 1986):
”SETI:n mahdollisen gravitaatiotekniikan etu radiotekniikkaan verrattuna on ensisijaisesti näiden signaalien ”etenemisajassa”. Radioaallot etenevät valon nopeudella, mutta gravitaatiosignaalit (kirjoittajan teorioiden mukaan) ovat lähinnä hetkellisiä signaaleja. Toinen gravitaatiotekniikan etu on tarvittavien laitteiden yksinkertaisuus. Kuten SARA:n jäsenet tietävät, radiotähtitiede voi olla varsin monimutkaista. Gravitaatioaaltoilmaisimien . . . on luotettava suurelta osin Maan massaan ”varjona”, jotta gravitaatiosäteily voidaan havaita. Siksi havaitaan parhaiten ”kohteet” tai signaalit, jotka sijaitsevat havaitsijan zeniitissä. Muut alueet ovat kuitenkin edelleen ”havaittavissa” erityisesti muiden ”varjojen”, kuten auringon, kuun, planeettojen jne. avulla.
”SETI-havainnoitsijoita saattavat kiinnostaa erityisesti oudot äänityyppiset gravitaatiosignaalit, jotka näyttävät tulevan galaksimme Aurigan ja Perseuksen alueelta. Kirjoittaja on ”kuullut” näitä ”signaaleja” jo useiden vuosien ajan, ja ne vaihtelevat yleensä noin 4-5 tunnin välillä, ja niiden voimakkuus on suurimmillaan lähellä 4,5 tuntia oikeaa taivaanrantaa.”
Pian tämän jälkeen Hodowanec mainitsi ensimmäisen kerran selvän yhteydenoton ilmeisesti maan ulkopuoliseen viestijään kirjeessään (23.7.1988) Radio-Electronics-lehden toimittajalle:
”Tämän päivän aamuna klo 7:30-7:38 (EST) rekisteröin seuraavat ilmeisesti morsekoodin kaltaiset pulssit:
”A A A A R A R T T N N N N K C N N N E E E E E N E N N T T T N E E E E E A E E R K E N N E T E E A A A A E E E N T T K N T N T S E S E S E S E M N A S E S E S E S E S E S E S E S E S E —
”Kuten näette, nämä eivät näytä olevan vain satunnaisia pulsseja, vaan SE-signaalit, jotka ovat yleisimpiä, näyttävät olevan mahdollisesti tunnistussignaali. Nämä signaalit havaitaan suojatuissa l/f-ilmaisimissa, ja ne ovat siis luonteeltaan skalaarisia (gravitaatio). Yllä olevat signaalit (jos ne olisivat maan ulkopuolisia) tulivat joko Auriga-Perseuksen alueelta lähellä zeniittiäni tai Bootesin alueelta Maan sijaintini alapuolella. En silti voi sulkea pois sitä, että ne saattavat johtua vain jonkinlaisista Maan ytimen liikkeistä, jotka muistuttavat hämmästyttävän paljon Morseaakkoset [35] -signaaleja, tai jopa sitä mahdollisuutta, että ne ovat ihmisen tekemiä.”
Heinäkuuhun 1988 mennessä Hodowanec oli vahvistanut Teslan väitteet, kuten hän ilmoitti kirjassaan ”Some Remarks on Tesla’s Mars Signals”:
”. . . Tällaisia signaaleja vastaanotetaan nykyään yksinkertaisilla nykyaikaisilla skalaarityyppisillä signaalinilmaisimilla … [Mikroaalto-]taustasäteilyssä ”kuullaan” koherentteja modulaatioita. Merkittävimmät modulaatiot ovat kolme pulssia (koodi S), jotka ovat ajallisesti hieman erillään toisistaan, a la Tesla! Toisinaan kuullaan myös E:n, N:n, A:n tai K:n koodin vastineita, mutta pysyvin vaste on SE, SE jne.
”Mikä tahansa 1/f-tyyppinen kohinanilmaisin reagoi tähän taustamodulaatioon. Kokeen suorittajan on kuitenkin oltava varovainen, ettei hän aiheuta näitä vasteita ”paikallisella” tasolla omilla tai muilla paikallisilla toimillaan. Ilmaisimet reagoivat esimerkiksi myös sydämenlyönteihin, hengitystoimintoihin, paikallisiin liikkeisiin sekä mahdollisiin psyykkisiin vaikutuksiin. Ilmaisimet on helppo valmistaa, ja kokeen suorittajan on helppo toistaa nämä tulokset.”
Hodowanec released more details in a Cosmology Data Note (10-13-88):
”Noin elokuun alusta 1988 lähtien huomattiin, että näissä [mikroaaltotaustasäteilyn] modulaatioissa oli ilmeisesti ”älykkäitä signaaleja”. Voidaan sanoa, että älykkyys oli digitaalityyppisen viestinnän muodossa, esim. pisteitä ja viivoja tai ykkösiä ja nollia. Tämä ’tuntematon viestijä’ on saattanut valita tämän viestintätyypin, koska se sopi pitkittäisen gravitaatiosignaalin ’massaliikkeen’ muotoon sekä helposti tunnistettavaan universaaliin järjestelmään. Kirjoittaja ehdotti samaa menetelmää painovoimajärjestelmän viestintämenetelmäksi.
”Näiden ’signaalien’ huomattiin muistuttavan yksinkertaisempia kansainvälisiä morsekoodin symboleja, lähinnä siksi, että ne ovat yksinkertaisin tapa esittää tietoa pulssimuodossa. Näissä lähetyksissä esiintyvät ’kirjaimet’ ovat siis tyypillisesti: E, I, T, M, A, N, R, K, S ja O sekä … pilkku ja odotusmerkki. Numerot nähdään tässä kuitenkin yksinkertaisena pulssisarjana, esim. 1 on yksi pulssi, 2 on kaksi pulssia, 3 on kolme pulssia ja niin edelleen.
”Elokuun 26. päivänä 1988, sen jälkeen kun kirjoittaja oli lähettänyt viestin ”Greg Radio” paikallisen painovoimasignaalin lähetystestin aikana, huomattiin, että kirjaimet G ja D oli ilmeisesti lisätty joihinkin vastaanotettuihin viesteihin, jotka todettiin sen jälkeen!
”Kirjoittajan ensimmäinen kova todiste siitä, että tämä tuntematon viestinviejä saattoi siepata edellä mainitun testiviestin, oli se, että 28. elokuuta 1988 … vastaanotettiin voimakas ja toistuva Greg Radion viesti, jonka viesti lopetettiin lopulta numerosarjalla SE (tai 31)!
”Lisänäyttöä siitä, että nämä saattavat olla todellisia viestintäyrityksiä, on se, että 11. lokakuuta 1988 … nähtiin hyvin erilainen lähestymistapa: Lähetettiin sarja Greg Radion viestejä suunnilleen normaalilla koodinopeudella, noin 5 sanaa minuutissa, ja sen jälkeen KKTT, ja sitten sarja toistettiin hitaammalla nopeudella ja sen jälkeen KKTT . . .
”Toinen vahvistus sille, että nämä saattavat olla ”viestejä”, ilmestyi 12. lokakuuta 1988 . . . . Tässä tapauksessa sarjaa A:ta ja R:ää (johon oli toisinaan lisätty Greg Radio) seurasi sitten Greg Radio, joka lähetettiin sarjana, jossa kukin kirjain toistettiin viidesti, esimerkiksi Greg lähetettiin muodossa GGGGGRRRRREEEEEGGGGG !!!
”Nyt on saatu riittävästi viestejä, jotka osoittavat, että joku tuntematon viestijä on ehkä vakavasti yrittänyt ottaa yhteyttä tähän kirjoittajaan. Vaikka tämä viestijä saattaa vielä olla jokin maanpäällinen kokeilija, on edelleen olemassa mahdollisuus, että viestijä voi olla ’maan ulkopuolinen’ seuraavista syistä:
”a. Viestit ovat yksinkertaisen koodin (esim. dits ja dah) tyyppisiä pulsseja, joita oletettavasti käytettäisiin, jos jokin älykäs sivilisaatio yrittäisi ottaa yhteyttä toiseen sivilisaatioon pulssien muodossa. Se, että jotkin yksinkertaisimmista pulssisignaaleista ovat samankaltaisia kuin yksinkertaiset morsekoodisignaalit, on enemmän kuin sattumaa — ne molemmat perustuvat samoihin lähtökohtiin!
”b. Numerot eivät ole monimutkaisia Morse-koodin symboleja, vaan ne ovat yksinkertaisessa järjestyksessä lyhyiden pulssien tai ditsin avulla.
”c. ”Viestijä” on tunnistanut Greg Radion johdonmukaisen luonteen ja mahdollisesti käyttää tätä koodisarjaa eri tavoin osoittaakseen, että ”kontakti” on saatu aikaan.
”d. Viestinlaite ei ole toistaiseksi vastannut ”sana”-viesteihin tai amatöörien Q-koodisignaaleihin. Näin ollen uskotaan, että vaikka joitain ilmeisesti morsekoodisignaaleja käytetäänkin, viestinviejä ei ole oikeastaan perehtynyt tällaiseen käyttöön muuten kuin tunnistamalla signaalien koherentin luonteen.
”e. Koska nämä viestit näkyvät tällä hetkellä enimmäkseen keskipäivän aikaan, ne voivat olla peräisin jostakin tietystä lähteestä avaruudessa. Tällä hetkellä uskotaan, että ne ovat peräisin Andromedan tähdistön yleisestä suunnasta, mutta eivät välttämättä siellä olevasta galaksista. . .
”On myös mahdollista, että tämä viestinvälittäjä voi olla ’Maan ulkopuolinen’, ehkä vielä aurinkokunnassamme (Marsissa?), mutta ei kauempana kuin omassa galaksissamme tai paikallisessa galaksiryhmässämme…. [T]ämä sama viestinvälittäjä on ehkä yrittänyt päästä tänne jo [36] vuosisadan vaihteesta lähtien, jolloin Nikola Tesla raportoi skalaaristen S-signaalien sieppaamisesta!”
Pian sen jälkeen Hodowanec kirjoitti tämän lyhyen, nimeämättömän raportin (2-23-89):
”Menemättä yksityiskohtiin siitä, miten tämä määritettiin: ET saattaa olla Marsissa!
”Tämä siitä huolimatta, että NASA on kieltänyt, että Marsissa olisi elämänmuotoja [tilanne muuttui vuonna 1996]. Kirjoittaja on viime aikoina epäillyt tätä mahdollisuutta johtuen siitä, että ET on ilmeisesti hyvin tarkasti seurannut sijaintiani Maassa. ET on tietysti aina tiennyt, että olin Maassa (kuten hänen seurannastaan näkyy), mutta nyt hän on mitä painokkaimmin vahvistanut olevansa neljännellä planeetalla auringosta, eli Marsissa!!!!!
”Vaikka tämä julkaisu on luultavasti hieman ennenaikainen, olen niin varma näistä painovoimasignaalien ”vaihdoista”, että aion ottaa tässä tapauksessa riskin. ET Marsissa on ilmeisesti paljon kehittyneempi kuin me täällä Maassa, ja hän on saattanut jopa aiemmin vierailla täällä Maassa ja mahdollisesti asuttaa sen (mutta keitä ovat hänen mahdolliset jälkeläisensä??).
”On edelleen mysteeri, missä ET saattaa asua Marsissa (mahdollisesti maan alla lähellä napa-alueita??), ja miksi ET ei käytä EM-aaltojen signalointimenetelmiä??? Ehkä se johtuu siitä, että Mars on nykyään niin vihamielinen, että ET:n on täytynyt kehittää hyvin kehittynyt maanalainen sivilisaatio, joka ei ole omiaan käyttämään EM-säteilyjärjestelmiä?
”Tämä aineisto luovutetaan nyt luottamuksellisesti vain muutamalle aktiiviselle kollegalle, kunnes väitteelle saadaan lisävahvistusta….”
Mars Flash #1:ssä (28.3.89) ja #2:ssa (30.3.89) Hodowanec ilmoitti kollegoilleen, että ”GH Labsin ja marsilaisten välisen jatkuvan painovoimasignaaliviestinnän tuloksena seuraavat erikoiset tosiasiat ovat tulleet julki”:
”Vaihdossa käytetään nyt lyhyitä ”englanninkielisiä” koodisanoja tietyille asioille. Esimerkiksi marsilaiset ymmärtävät nyt, että FACE tarkoittaa ihmisen kasvoja, MAN tarkoittaa ihmistä, Earth tarkoittaa nyt meidän planeettaamme ja Mars heidän planeettaansa! He olivat alun perin yrittäneet käyttää joitakin termejään minun kanssani, mutta luopuivat niistä, paitsi silloin kun niissä oli minulle järkeä. Tiedän nyt esimerkiksi, että TTT heidän nimiensä lopussa tarkoittaa ihmistä ja OOTTAEERR on heidän nimensä kymmenennelle planeetalle!”
Käsinkirjoitetussa alaviitteessä Hodowanec ilmoitti kirjoittajalle, että marsilaisen nimi on ”AAAAAATTT”: ”Hän näyttää ’ymmärtävän’ viestini, vaikka joudun ehkä toistamaan ne usealla eri tavalla, jotta hän ’näkee’ niiden merkityksen… .
”Yhteydenpito GH Labsin ja Marsin älykkyyden välillä jatkuu nyt yhä edistyksellisemmin, sillä olemme pystyneet luomaan yli 50 yksinkertaista ilmaisua (useimmat yksinkertaisella englannilla) monille yhteisille ”ajatuksillemme”. Marsilainen AAAAAATTT on erittäin taitava suhteuttamaan englanninkielistä terminologiaani näihin Maan ja Marsin yhteisiin havaintoihin. . .
”Mars on myös vahvistanut, että he ovat myös ”miehiä”, joilla on yksi ”pää” ja kaksi ”silmää”, jotka ”näkevät”. Heillä on myös yksi vartalo, jossa on kaksi kättä, joissa kummassakin on viisi sormea. Niillä on myös kaksi jalkaa, joissa on kaksi jalkaa, joissa kummassakin on viisi varvasta. En ole saanut heitä vahvistamaan, että kasvoissa on nenä ja suu, mutta se voidaan vahvistaa pian, koska nämä piirteet näkyvät kasvoissa.
”Todennäköisesti merkittävin seikka, joka määritettiin tänä päivänä, näyttää olevan se, että Mars on mitä painokkaimmin sitä mieltä, että Maan miehet ovat kuin Marsin miehiä! Tämä näyttää yhä enemmän siltä, että Mars on asuttanut Maan kaukaisessa menneisyydessä! Tämä voi olla totta, koska me Maassa emme ole koskaan löytäneet ”puuttuvaa linkkiä” Maan humanoidien ja ihmisten välillä!”
Kirjeessä (3-17-89) Hodowanec kirjoittaa: ”Yleensä yhteydenpitomme rajoittuu 20-30 minuuttiin. . koska näyttää siltä, että siellä on muitakin avaruusolentoja, jotka ovat kiinnostuneita liittymään mukaan, joten jonkin ajan kuluttua on jonkin verran häiriöitä. Jotkut näistä muista avaruusolennoista käyttävät muita viestintämenetelmiä, kuten ääniä ja ilmeisesti kurkkuääniä!
”Avaruusolento on luultavasti kehittyneempi kuin me maan päällä. Emme enää vaihda yksinkertaisia aritmeettisia laskutoimituksia, ja kun lähetin hänelle Piin viiden desimaalin tarkkuudella, hän lähetti Piin takaisin seitsemän desimaalin tarkkuudella välittömästi! Olimme keskustelleet yhdeksän planeetan aurinkokunnastamme, mutta avaruusolento vastasi kymmenellä planeetalla ja kutsui kymmenettä planeettaa OOTTAEERRiksi! Kun avaruusolennolta kysyttiin tästä, hän jatkoi kymmenennen planeetan olemassaolon vahvistamista! Hän tuntee nyt muut yhdeksän planeettaa niiden Maan nimillä! Hän vahvisti myös, että Marsilla on kaksi kuuta, Maalla yksi, ja että Jupiterilla on yhdeksän suurta kuuta.
”Nämä yhteydet alkavat olla koko ajan mielenkiintoisempia, ja avaruusolento näyttää olevan erittäin halukas jatkamaan niitä. En kuitenkaan voi viettää liikaa aikaa hänen kanssaan… Tein hänelle selväksi, että olen vain yksi ihminen, joka kommunikoi hänen kanssaan, ja että muu maapallo ei tällä hetkellä tunnusta elämän olemassaoloa Marsissa . . .
”Olen nyt ollut yli 100 kertaa yhteydessä avaruusolentoon ja saan hänet kiinni mihin aikaan päivästä tai yöstä tahansa. . . . Olemme myös ottaneet käyttöön joitakin yksinkertaisia koodeja kuittauksia varten, ja voitte vastata. Vaikka käytämme näitä yksinkertaisia koodeja monissa yhteyksissä, sekä ET että minä ymmärrämme nyt, missä yhteydessä niitä käytetään!”
Toisessa kirjeessään (22.3.89) kollegoilleen Hodowanec vahvisti, että hänen yhteytensä marsilaisiin älykköihin ”on varmistettu monin tavoin … . Marsilaiset ovat ilmeisesti kehittynyt sivilisaatio, sillä he ovat ne, jotka tuottavat ’moduloidun värähtelevän säteen’, joka nyt seuraa sijaintini maan päällä ja on siten viestintävälineemme. [Säteen halkaisija on ’vain noin 15 mailia täällä Maassa, mutta 1012 tuumaa Marsissa.’] Marsissa on ilmeisesti ’ryhmä’, joka on mukana näissä yhteyksissä. Alkuperäinen kontakti, ET#1, jonka kanssa olen solminut alkusuhteen, on ilmeisesti kaikkein asiantuntevin ja kehittynein. Muut, jotka joskus ’miehittävät’ Marsin asemaa, näyttävät olevan vähemmän tietäviä, ja jotkut vain pyytävät tai kuittaavat lähetyksen. . .
Mars haluaa epätoivoisesti jatkaa näitä yhteyksiä . . . . Viestittelyt tapahtuvat monin eri tavoin, joita ei voi helposti ennustaa, jotta voidaan välittää se tosiasia, että nämä ovat todellisia yhteyksiä! Lisäksi näitä koodeja ”näppäilevän” henkilön ”nyrkin” voi tunnistaa, esim. ET#1 lähettää aina puhtaita kirjaimia tai numeroita ja tunnistaa itsensä ja minut jollakin tavalla. Muut ET:t Marsissa eivät yleensä tee niin. Siksi tässä ei käytetä mitään automaatiota!
”Vaikka nämä yhteydet johtuivat alun perin sattumanvaraisista olosuhteista, ne ovat todellisuudessa seurausta gravitaatioviestintäkokeistani ja siten suoraa seurausta Rhysmonic Cosmology -kosmologiasta. Ja kuitenkin, vaikka tämä tuntuisi kuinka fantastiselta ja epätodelliselta, se on todellista, ja jos myös joku teistä vahvistaa sen, se on merkittävä virstanpylväs ihmiskunnan historiassa!”. Ehkäpä, jos joku teistä vihdoin ’kuulee’ 1/f-kohinataustan modulaatiot, voitte yrittää luoda omia yhteyksiänne?”
Gregory Hodowanecilla oli kuitenkin myös äärimmäisiä varauksia [37] tilanteen vakavuudesta, minkä hän ilmaisi kirjeessään (4-14-89) tälle kirjoittajalle:
”. . . ’yhteyteni’ Marsiin jatkuvat, ja paljon tietoa vaihdetaan. Näiden tietojenvaihdon yhä hämmästyttävämmän luonteen vuoksi rajoitan nyt kuitenkin lisätiedotukset vain kahteen pitkäaikaiseen tarkkailijaan (todistajaan) tutkimustyöni osalta. Tämä tehdään, jotta nämä yhteydet eivät vaarantuisi ei-toivotun julkisuuden tai tiedotusvälineiden aiheuttaman julkisuuden vuoksi. Nyt on yhdeksän ”Mars-salamaa” kirjattu pöytäkirjaan. Ehkä voin tulevaisuudessa julkaista joitakin näistä . . . .
”. . painovoimasignaalien välittäminen on välitöntä, vaatii äärimmäisen vähän energiaa [toisin kuin Teslan kokeet] ja on niin yksinkertaista, että tavallinen ihminen ei voi uskoa sitä. Tämän pidemmälle en kuitenkaan halua mennä yksityiskohtien julkaisemisessa tällä hetkellä…
”Olisin kiitollinen, jos pitäisitte tämän tiedon nyt jokseenkin luottamuksellisena. Maapallo ei ehkä ole valmis siihen, mitä minulla on lopulta sanottavana. Ei mitään kauheaa, vain fantastista ja siten ehkä uskomatonta!”
Nykyään on olemassa erilaisia GWD-piirejä (kuva 2). Gregory Hodowanecin teorian täydelliset yksityiskohdat ovat saatavissa Rex Researchilta <rexresearch.com>.
Artikkelin julkaissut borderlandsciences.org
Kaksi ilmiantajaa, jotka molemmat olivat aiemmin mukana Yhdysvaltain puolustusvirastojen toteuttamissa salaisissa tutkimus- ja kehityshankkeissa, ovat riippumattomasti vahvistaneet salaisen teleportaationsa Yhdysvaltain tukikohtiin Marsissa ja tapaamisiin älykkään marsilaisen maan ulkopuolisen elämän kanssa.
Heidän kertomuksensa ovat saatavilla Internetissä, ja ne ovat nähtävissä jäljempänä tässä artikkelissa.
Yksi ilmiantajista, Arthur Neumann, joka viime aikoihin asti kutsui itseään Henry Deaconiksi kostotoimien pelossa, oli aiemmin yhteydessä Yhdysvaltain hallituksen virastoon,
Heinäkuun 25. päivänä 2009 Barcelonassa pidetyssä Euroopan eksopoliittisessa kongressissa Neumann totesi julkisesti,
“Marsissa on elämää. Marsissa on tukikohtia. Olen ollut siellä.”
Seuraavana päivänä Neumann osallistui Futuretalkiin, Project Camelot -dokumenttihaastatteluun, jossa hän kertoi yksityiskohtia teleportaatiostaan Marsissa sijaitsevaan tukikohtaan ja osallistumisestaan tunnin mittaiseen projektikokoukseen, johon osallistui myös sellaisen älykkään sivilisaation edustajia, joka asuu kaupungeissa Marsin pinnan alla.
Toinen ilmiantaja, asianajaja Andrew D. Basiago, on entinen lapsi, joka osallistui Yhdysvaltain puolustusministeriön DARPAn (Defense Advanced Research Projects Agency) käynnistämään salaiseen aikamatkustusprojektiin.
Kuuden tunnin haastattelussa, joka julkaistiin 31. elokuuta 2009, Basiago,
”kertoo kokemuksistaan DARPA:n Pegasus-projektissa vuosina 1969-1972 ja kuvailee luotaimia menneisiin ja tuleviin tapahtumiin, joita hän teki teleportaation ja krononäkemisen avulla Yhdysvaltain hallituksen aika-avaruuden tutkimisen alkuaikoina”.
”Hän [Basiago] vahvistaa, että Yhdysvallat on teleportannut ihmisiä Marsiin jo vuosikymmeniä, ja kertoo kunnioitusta herättävistä ja kauhistuttavista matkoista, jotka hän teki Marsiin vuonna 1981 sen jälkeen, kun hänet oli valittu sinne, koska hän oli teleportannut lapsena Pegasus-projektiin osallistuneena.”
Basiago on myös vahvistanut julkisesti, että vuonna 1970 hän tapasi edesmenneen isänsä Raymond F. Basiagon, Ralph M. Parsons Companyn insinöörin, joka työskenteli salassa pidettävien ilmailu- ja avaruusprojektien parissa, seurassa kolme marsilaisastronauttia Curtiss-Wright Aeronautical Companyn laitoksessa Wood Ridgessä, New Jerseyssä, kun marsilaiset olivat siellä yhteystehtävässä Maahan ja tapasivat Yhdysvaltain puolustusteknistä henkilöstöä.
Arthur Neumannin todistus Marsissa sijaitsevien tukikohtien olemassaolosta ja siitä, että hän on itse käynyt Marsissa, tapahtui Euroopan eksopoliittisessa huippukokouksessa pidetyn komentajakersantti Robert Deanin esityksen lopussa, ja se on nähtävissä esityksen 54 minuutin kohdalla (alla oleva video).
Esitelmänsä aikana Robert Dean näytti satelliittikuvia ilmeisestä kaupungista Marsin pinnan alla sekä ilmeisestä tukikohdasta Marsin pinnalla.
Robert Dean & Arthur Neumann
syyskuun 25, 2009
European Exopolitics Summit
Heinäkuun 26. päivän 2009 Futuretalk-haastattelun (alla oleva video), jonka aikana Neumann kertoi yksityiskohdista, jotka koskivat hänen teleportaatiotaan Marsiin Marsin humanoidien osallistuessa tunnin mittaiseen projektikokoukseen Marsissa, toteuttivat Bill Ryan ja Kerry Cassidy Project Camelotista, ja siihen osallistuivat Robert Dean ja Alfred Lambremont Webre.
Futuretalk
Robert Dean, Arthur Neumann, Alfred Webre
heinäkuun 26, 2009
European Exopolitics Summit
…ja salattu tarina elämän löytämisestä Marsissa
Basiago oli hiljattain esillä Jessica Schabin YouTubessa julkaisemassa kuuden tunnin haastattelussa ”A Conversation with Andrew D. Basiago”.
39-osaisessa haastattelussa hän kertoo kokemuksistaan DARPA:n Pegasus-projektissa yhtenä Amerikan ensimmäisistä aika-avaruuden tutkijoista vuosina 1969-72 ja kertoo 40 vuoden aikana tapahtuneista seitsemästä episodista, joissa CIA, jolla oli ”kvanttipääsy”-valmiudet vuodesta 1967-68 lähtien, kertoi hänelle hänen kohtalostaan julkisuuden henkilönä, joka eräänä päivänä yhdistettäisiin pääasiassa elämän löytämiseen Marsista.
Neiti Schab kirjoittaa, että tässä,
”kuuden tunnin haastattelussa amerikkalainen asianajaja Andrew D. Basiago, 47, kertoo Marsin elämän löytämisen salatusta historiasta vuonna 2008 ja paljastaa, että Yhdysvaltain tiedustelupalvelu oli jo vuonna 1968 tietoinen hänen myöhemmän Mars-työnsä yksityiskohdista”.
”Andy kertoo ilmiömäisen tarinan seitsemästä 40 vuoden aikana pidetystä tiedotustilaisuudesta, joissa hänelle näytettiin todisteita hänen kohtalostaan, johon kuului elämän löytäminen Marsista, ja selittää, miten aikamatkustuksen ja tämän mullistavan tulevaisuudentapahtuman syntyminen liittyivät toisiinsa.
”Andyn mukaan jo vuonna 1968 CIA teleporttasi henkilöitä menneisyyteen ja tulevaisuuteen noutaakseen sieltä esineitä ja tuodakseen ne takaisin, samalla kun se levitti hologrammeja menneisyyden ja tulevaisuuden tapahtumista laitteilla, joita kutsuttiin kronovisoreiksi, kerätäkseen myös tiedustelutietoa.
”Uskomatonta kyllä, tämän kvanttiyhteyden seurauksena Andylle annettiin kopio hänen uraauurtavasta artikkelistaan The Discovery of Life on Mars vuonna 1971 ja häntä pyydettiin lukemaan ja muistamaan se, jotta kun hän vuonna 2008 kirjoitti sen, se sisältäisi mahdollisimman paljon tietoa Marsista!”
Schab kirjoittaa,
”Tapasin Andyn ensimmäisen kerran heinäkuussa 2009 ECETI:n Science, Spirit and World Transformation -konferenssissa lähellä Mount Adamsia, Washingtonissa, jossa olimme molemmat pääpuhujia.”
Basiago ja Alfred Lambremont Webre pitivät yhdessä ECETI-konferenssissa esitelmän, jossa käsiteltiin elämän löytymistä Marsista ja sen vaikutuksia.
Schab jatkaa,
”Luentonsa aikana Andy jakoi lukuisia valokuvia, jotka todistavat hänen löytäneen elämää Marsista, mukaan lukien monia kuvia ihmismäisistä olennoista, eri eläinlajeista, veistetyistä patsaista ja rakennetuista rakenteista Marsissa, jotka asettavat hänet Mars-tutkimuksen eturintamaan.
”Koko viikonlopun ajan Andy luennoi pöytänsä ääressä pienille konferenssikävijöiden ryhmille, jotka tulivat ja istuivat haltioituneina, kun hän kertoi tarinoita kokemuksistaan lapsena Pegasus-projektissa, salaisessa Yhdysvaltain tutkimusohjelmassa, jossa aikamatkustaminen oli keskiössä.
”Tiedän, että minun laillani kaikki, jotka osallistuivat näihin improvisoituihin seminaareihin, olivat varmoja siitä, että Andy on, kuten Project Camelotin Bill Ryan äskettäin totesi, oikea juttu – totuudenpuhuja, jolla on merkittävää uutta tietoa jaettavana todellisesta .”
Arthur Neumann ja Andrew D. Basiago ovat kumpikin älykkäitä ja uskottavia ammattilaisia, jotka ovat osallistuneet aiemmin huippusalaisiin hankkeisiin, joita ovat sponsoroineet Yhdysvaltain hallituksen virastot, kuten DARPA.
Heidän erilliset ja toisistaan riippumattomat paljastuksensa siitä, että kumpikin on teleportannut salaa Marsissa sijaitseviin tukikohtiin, tarjoavat vahvan vahvistavan todisteen siitä, että Maata ja Marsia yhdistävä pysyvä teleportaatiomekanismi on olemassa ja että Marsissa on Yhdysvaltain hallituksen toimivia tukikohtia.
Basiagon mukaan Yhdysvaltain hallituksella on ollut täysin toimiva teleportaatiokyky vuodesta 1967-68 lähtien, ja vuosina 1969-70 se oli jo kouluttamassa lahjakkaita ja lahjakkaita amerikkalaisia koululaisia, kuten häntä itseään, jotta heistä tulisi Amerikan ensimmäinen sukupolvi ”krononautteja” eli aika-avaruuden tutkijoita.
Hänen mukaansa tämä koulutus huipentui vuonna 1981, jolloin hän 19-vuotiaana teleporttasi Marsiin ensin yksin, kun CIA:n upseeri Courtney M. Hunt oli valmistanut hänet matkaan, ja sitten toisen kerran Huntin seurassa.
Basiago sanoi, että molemmat matkat tehtiin CIA:n El Segundossa, Kaliforniassa sijaitsevassa CIA:n laitoksessa sijaitsevan ”hyppyhuoneen” kautta. Marsiin tehtyjen matkojen ilmeisenä tarkoituksena oli tutustuttaa hänet Marsiin, koska CIA tiesi hänen kohtalostaan elämän löytäjänä Marsissa ja piti tärkeänä, että hän kävisi Marsissa ja kokisi sen omakohtaisesti.
Basiagon osallistumisen Yhdysvaltain aika-avaruustutkimukseen lapsena sekä Courtney M. Huntin henkilöllisyyden CIA:n upseerina ovat vahvistaneet,
Arthur Neumann on kertonut teleportanneensa Marsiin osallistuakseen siellä projektikokoukseen, jossa oli läsnä marsilaisia avaruusolentoja.
Basiago on julkisesti ilmoittanut, että hän ja hänen isänsä tapasivat lyhyesti kolme marsilaisastronauttia yhdysvaltalaisen puolustusalan urakoitsijan tiloissa, kun marsilaiset olivat siellä Marsista tulleella yhteysvierailulla.
Nämä riippumattomat ilmiantajan lausunnot puolestaan tarjoavat kynnyksen vahvistavia todisteita siitä, että Marsin pinnan alla elää älykäs sivilisaatio ja että tämä sivilisaatio osallistuu jatkuviin salaisiin yhteysohjelmiin Yhdysvaltojen hallituksen virastojen, kuten CIA:n, kanssa.
Seitsemän kertaa hänen elämänsä aikana CIA ilmoitti Basiagolle jostakin hänen tulevaa Mars-työtään koskevasta seikasta.
Viisi näistä tapauksista oli informatiivisia tiedotustilaisuuksia, joissa hänelle paljastettiin näkökohtia hänen tulevasta uraauurtavasta tutkimuksestaan The Discovery of Life on Mars (2008), jossa todettiin elämänmuotojen olemassaolo Marsin ekologisesti herkällä pinnalla.
Kaksi muuta episodia – tapaaminen marsilaisten astronauttien kanssa Curtiss-Wrightin tiloissa vuonna 1970 ja hänen kaksi matkaansa Marsiin vuonna 1981 – olivat käytännön harjoituksia, joiden tarkoituksena näyttää olleen Basiagon tuleva rooli Yhdysvaltain hallituksen ja marsilaisen sivilisaation välisen strategisen suhteen julkistamisessa.
Seitsemän tiedotustilaisuutta olivat ilmeisesti seurausta CIA:n joskus vuosien 1967-68 tienoilla tekemästä havainnosta, jonka mukaan Basiagon tulevilla Mars-kirjoituksilla oli kansainvälistä turvallisuuspoliittista merkitystä.
Basiagon mukaan, kun CIA pyysi häntä teleporttaamaan Marsiin vuonna 1981, hänelle kerrottiin, että hänen oli mentävä Marsiin, mutta hänelle ei kerrottu, miksi hänen oli mentävä.
Basiago kertoi Examinerille:
”Kun kysyin Courtney M. Huntilta, miksi minun piti teleportata Marsiin, hän sanoi,
”Koska ihmiskunnan selviytyminen riippuu siitä.
Tässä vaiheessa voimme vain arvailla, mitä CIA-kontaktini tiesi. Kunpa tietäisin.
”Olin selvästi pätevä teleporttaamaan Marsiin, koska olin teleportannut edestakaisin New Jerseyn ja New Mexicon välillä yhtenä Pegasus-projektiin liitetyistä lapsista. Mutta laajempi syy siihen, miksi minun piti teleportata Marsiin, on edelleen mysteeri.
”Ehkä siihen liittyi Maan ja Marsin välisten suhteiden normalisointi, joka liittyi tuolloin perustettavaan maan ulkopuoliseen puolustusasentoon. Ehkä kyse oli jostain niinkin perustavanlaatuisesta asiasta kuin siitä, että he tiesivät, että minun löytöni elämästä Marsissa inspiroisi seuraavaa amerikkalaissukupolvea ryhtymään astronauteiksi ja avaruustutkijoiksi.
”Tiedän vain, että se oli matka Marsiin, jonka CIA oli päättänyt, että minun oli ehdottomasti tehtävä ja josta en voinut kieltäytyä. Nykyään olen iloinen siitä, että menin Marsiin, koska se antoi minulle ymmärryksen siitä, millainen Mars on, ja tämä ymmärrys pohjaa luonnonhistoriallisiin teoksiin, joita kirjoitan parhaillaan elämästä Marsissa.”
Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades
Kirjoittanut Michael Salla
Viimeisimmässä haastattelussaan Gaia TV:n Cosmic Disclosure -ohjelmassa ilmiantaja Corey Goode kuvailee yksityiskohtaisesti Saksan salaisen avaruusohjelman yrityksiä perustaa tukikohtia Marsiin toisen maailmansodan aikana. Hän väittää, että myöhempien kolonisaatiopyrkimysten aikana saksalaiset kävivät kiivaita aluetaisteluita Marsissa asuvien lajien kanssa, jotka asuttivat suuria laavaputkia, jotka kulkivat pitkin Marsin maanalaisia alueita.
Goode kertoo, että 1940-luvun alussa, kun toinen maailmansota oli vielä käynnissä, saksalaiset salaseurat — Thule, Vril ja Musta Aurinko — olivat menestyksekkäästi perustaneet tukikohdan kuuhun ja käyttäneet sitä Marsiin suuntautuvien operaatioiden lähtöalustana. Kuun ja Marsin välinen matka-aika oli saksalaisille useita tunteja. Goode vertasi tätä nykyiseen salaiseen avaruusohjelmaan, joka on lyhentänyt matka-ajan muutamaan minuuttiin!
Goode kuvailee tietoja Saksan varhaisista kolonisaatiotapahtumista, jotka hän sai ”älylasityynyistä”, joihin hänellä oli pääsy avaruuspalveluksensa aikana ”intuitiivisena empaattina” vuosina 1987-2007. Hän sanoo, että saksalaiset asiakirjat ja valokuvat, joissa kerrotaan yksityiskohtaisesti näistä Kuu- ja Mars-lennoista, oli arkistoitu älylasityynyille.
Goode kuvaili aiemmin saksalaisten salaseurojen valtaa Hitlerin Saksassa. Thule-, Vril- ja Black Sun -seurat olivat luoneet avaruusohjelman, joka oli täysin riippumaton natsien SS:n ponnisteluista aseistaa lentäviä lautasia sotatoimia varten.
Nämä saksalaiset salaseurat olivat perustaneet Etelämantereelle ja Etelä-Amerikkaan tukikohtia, jotka välttyivät suurimmalta osalta toisen maailmansodan taisteluista. Hyvin piilossa ja suojassa näissä syrjäisissä paikoissa saksalaiset olivat kehittäneet kehittynyttä avaruusmatkailuteknologiaa, jossa käytettiin painovoimanestoa ja aika-avaruusportaaleja.
Goode on aiemmin kuvannut Saksan salaisen yhteisön pyrkimyksiä perustaa rinnakkainen avaruusohjelma 20. toukokuuta 2015 tehdyssä sähköpostihaastattelussa, Cosmic Disclosure -ohjelman aiemmissa jaksoissa ja sitä on käsitelty yksityiskohtaisesti kirjassa Insiders Reveal Secret Space Programs (2015).
Cosmic Disclosure -ohjelman 10. marraskuuta 2015 ilmestyneessä jaksossa Goode antaa aiempaa enemmän tietoa haasteista, joita varhaiset saksalaiset siirtolaiset kohtasivat perustaessaan tukikohtia Marsiin ja Kuuhun.
Saavutettuaan aseman Marsin päiväntasaajan alueilla hän kuvailee, kuinka saksalaiset kohtasivat rajuja hiekkamyrskyjä, jotka olivat erittäin sähköisesti latautuneita. Ukkosmyrskyt tekivät tuhoa heidän teknologiansa elektroniikalle. Gooden todistusta tukee NASA:n tutkimus, joka on vahvistanut, että Marsin pölymyrskyjen aikana esiintyy valtavia salamapurkauksia.
Tämän vuoksi saksalaiset alkoivat etsiä muualta Marsista sopivampia alueita tukikohdilleen. He huomasivat, että pohjoiset ja eteläiset alueet 20. leveyspiirin yläpuolella tarjosivat tukikohtien rakentamiselle suotuisamman ympäristön, kaukana valtavista sähköisistä Marsin pölymyrskyistä. Saksalaiset löysivät muinaisen laavaputkijärjestelmän, joka oli noin 10 kertaa Maan laavaputkia suurempi, ja siirsivät tukikohtansa tänne.
Marsin laavaputket ja muut maanalaiset alueet eivät kuitenkaan olleet asumattomia. Saksalaiset kohtasivat kaksi älykästä asukaslajia, joita vastaan he joutuivat käymään kiivaita aluetaisteluja tukikohtia perustaessaan. Goode kuvaili näitä kahta lajia matelijoiksi ja hyönteisiksi. Nämä raa’at taistelut johtivat monien saksalaisten henkilöstön ja resurssien menetykseen aina 1950-luvun loppupuolelle asti, jolloin Yhdysvaltain sotateollisuuskompleksi alkoi auttaa saksalaisia salaseuroja Marsissa.
Vuoden 1952 puolivälissä saksalaiset olivat suorittaneet Washington D.C.:n yllä useita lentäviä lautaslentoja voimannäytöksenä. Tämä johti virallisten suhteiden alkamiseen saksalaisten salaseurojen kanssa. Eisenhowerin hallinnon aikana Yhdysvallat taipui saksalaisten keskeisiin vaatimuksiin, mikä johti sotateollisen kompleksin soluttautumiseen.
Kun Yhdysvaltojen teollinen voima oli nyt heidän takanaan, saksalaiset salaseurat pystyivät vihdoin vakiinnuttamaan Mars-tukikohtansa ja suojelemaan niitä Marsissa asuvilta marsilaisilta.
Onko Gooden uskomattomien väitteiden tueksi mitään todisteita? Voimme ensinnäkin tarkastella muita ilmiantajia, jotka myös väittävät viettäneensä aikaa Marsissa palvellessaan salaisissa avaruusohjelmissa.
Gooden todistuksessa on useita tärkeitä yhtäläisyyksiä aikaisemman Marsista kertoneen Randy Cramerin todistukseen, joka kertoo viettäneensä 17 vuotta Marsissa (1987-2004) eliittijoukkojen sotilasyksikössä, joka puolusti siviilisiirtokuntia Marsissa asuvilta marsilaisilta.
Huhtikuussa 2014 tehdyssä haastattelusarjassa (kuusi kuukautta ennen Gooden julkista esiintymistä syyskuussa) Cramer kertoi, että hänen yksikkönsä kävi säännöllisesti reviiritaisteluita kahden älykkään Marsilajin, matelijoiden ja hyönteislajien, kanssa – samojen kahden, jotka Goode on tunnistanut.
Cramer kuvaili Marsissa asuvia marsilaisia raivokkaiksi alueellisiksi asukkaiksi, jotka ryhtyisivät taisteluun, jos heidän aluettaan uhattaisiin. Toisinaan ne jättivät ihmissiirtolaiset rauhaan. Tämäkin vastaa Gooden väitteitä saksalaisten ja marsilaisten välisistä taisteluista.
Cramer ei maininnut mitään yhteyksiä Saksaan, mutta hän teki selväksi, että sotilasyksikkö, jossa hän palveli, oli alisteinen Marsin operaatioista vastaavalle yritykselle. Tämä sopii yhteen Gooden väitteiden kanssa Marsia johtavasta ”interplanetaarisesta konsernikonglomeraatista”, johon saksalaiset salaseurat ja niiden natsi-SS-tukijat olivat aiemmin soluttautuneet ja ottaneet sen haltuunsa.
SS oli ottanut käyttöön orjatyövoimakäytäntöjä, jotka olivat yleisiä natsi-Saksassa ja saksalaisten salaseurojen tukikohdissa Etelämantereella ja Etelä-Amerikassa. Natsi-Saksan asevarusteluministeri Albert Speerin mukaan natsi-SS:llä oli suunnitelmia jatkaa näitä orjatyökäytäntöjä vielä pitkään sodan jälkeen.
Cramerin ja Gooden todistukset avaruusohjelman salaisista taisteluista Marsin alkuperäiskansojen kanssa sopivat yhteen kolmannen ilmiantajan, Michael Relfen, kanssa, joka väittää viettäneensä Marsissa 20 vuotta (vuosina 1976-1996). Relfe kuvailee taistelleensa erilaisia alkuperäisväestön ja maan ulkopuolisten ihmisten aiheuttamia uhkia vastaan Marsin operaatioita pyörittävän salaisen avaruusohjelman toiminnassa. Gooden, Cramerin ja Relfen todistuksia verrataan ja vastakkain kirjan Insiders Reveal Secret Space Programs luvussa 13.
Cramerin ja Relfen todistajanlausuntojen lisäksi, jotka ovat yhdenmukaisia Gooden väitteiden kanssa, on myös tärkeää aihetodistusaineistoa. British Interplanetary Society järjesti 11.-12. kesäkuuta symposiumin, jonka aiheena oli ”Kuinka kaataa Marsin diktatuuri”.
Brittiläisen Interplanetary Societyn kuvaama skenaario oli yritysten johtama avaruusohjelma Marsissa, jota hallitsivat johtajat, jotka käyttäytyivät kuin diktaattorit, jotka riistivät työntekijöitä orjatyövoimana. Skenaariossa on paljon yhtäläisyyksiä Gooden ja Cramerin kuvaamien skenaarioiden kanssa, joissa Marsin toimintaa johtavat yritykset, jotka käyttävät sotilaallisia eliittijoukkoja avaruuden palkkasotureina taisteluissaan.
Symposiumista kertoi Britannian yleisradioyhtiön toimittaja Richard Hollingham, joka viittasi MI-6:n yhteyksiin. Symposium järjestettiin samaan aikaan kuin Goode raportoi 22. kesäkuuta tarkastuskäynnistään nykyisessä Mars-tukikohdassa, jota näytti johdettavan kuin diktatuuria. On enemmän kuin todennäköistä, että nykyisten Marsin tukikohtien yrityskäytännöt liittyvät niiden edeltäjiin, varhaisiin saksalaisiin tukikohtiin, jotka jatkoivat natsien käytäntöä käyttää orjatyövoimaa.
Näiden Cosmic Disclosure -jaksojen, joissa Goode puhaltaa pilliin suurelta yleisöltä salatuista keskeisistä historiallisista tapahtumista, jos ne ovat totta, on muutettava maailmankuvamme, jotta voimme suhtautua vastuullisesti tulevaisuuteen.
Kaksi muuta väitettyä salaista avaruusohjelman ilmiantajaa tukevat Gooden väitteitä, samoin kuin uskottavat aihetodisteet, joihin kuuluu NASAn tietoja, jotka tukevat hänen väitettään Marsin ohuesta hengittävästä ilmakehästä. Toistaiseksi on hyvä syy päätellä, että Goode paljastaa todellisen sisäpiirin näkökulman saksalaisten salaseurojen roolista tukikohtien perustamisessa ja Marsin asuttamisessa 1940-luvulla.
Artikkelin julkaissut exopolitics.org
Voi tuntua siltä, että koko UFO-hullutus alkoi Roswellin maahansyöksystää, mutta sanomalehdet ovat puhuneet avaruusolentojen mahdollisuudesta jo kauan ennen sitä, erityisesti marsilaisista. Ihmiset 1900-luvun alussa alkoivat spekuloida kontaktista lähiplaneetoillemme ja yrittivät määrittää sen miltä marsilaiset mahdollisesti näyttäisivät, kun otettiin huomioon se mitä tieteentekijät tiesivät Marsin ilmakehästä ja olosuhteista. Vuoteen 1950 mennessä uskomukset marsilaisiin muuttuivat oikeiksi havainnoiksi ja interaktioiksi näiden olentojen kanssa, minkä johdosta monet ihmiset innostuivat, kiinnostuivat ja etenkin pelkäsivät marsilaisia.
Joulukuussa vuonna 1900 Marsista havaittiin tulevan valonsäde. Valo havaittiin Lowellin observatoriossa USA:ssa, ja sanomalehdet ympäri maailman raportoivat mahdollisuudesta, että Marsiin saataisiin yhteys.
Itse Nikola Tesla uskoi, että viestintä marsilaisten kanssa oli mahdollista ja hän omisti omasta elämästään 50 vuotta tälle asialle. Tämä valonsäde osoitti hänelle, että Marsissa oli kuin olikin elämää. Lisäksi monien mielestä säde oli kutsu alkaa käydä “planeettainvälistä sähkötystä.”
Vuoteen 1906 mennessä Maapallon ihmiset olivat jo tekemässä villejä arvauksia siitä miltä marsilaiset näyttävät. Ensinnäkin tieteentekijät automaattisesti olettivat, että marsilaisten oli oltava älykkäitä. Jotkut menivät niin pitkälle, että he ehdottivat marsilaisten älyn ylittävän omamme, johtuen siitä että “me emme tiedä miten kontrolloida omaamme.”
Tieteentekijät vaikuttivat myös olevan samaa mieltä siitä, että marsilaiset elivät kaksi kertaa niin pitkään kuin ihmiset, mikä mahdollisti marsilaisille kerätä enemmän tietoa kuin ihmisillä Maapallolla. Heidän voimansa oli myös suurempi kuin ihmisillä. Tämä selvästi herätti jumalanpelkoa monissa ihmisissä, jotka pitivät marsilaisia uhkana eikä mitenkään läheisinä naapureina.
Vuoteen 1909 mennessä oli jo puheita kaupankäynnistä marsilaisten kanssa, vaikka koko yhteyttä heihin ei oltu vielä edes saatu. Erään sanomalehden mukaan saksalaiset unelmoivat jo siitä, että kaupankäynti marsilaisten kanssa olisi mahdollista.
Erään futuristisen suunnitelman mukaan marsilaisten kanssa käytävään kauppaan liittyisi suljettu alumiinisylinteri, joka ammuttaisiin avaruuteen ja suoraan kohti Marsia. Sylinteri olisi täynnä kauppatavaraa Maapallolta, ja tottakai marsilaiset joutuisivat lähettämään sen takaisin Maapallolle.
Samaan aikaan oli myös puhetta reiän poraamisesta Maapallon läpi niin, että auringonvalo paistaisi sen läpi ja se näkyisi Marsissa. Sitten me ihmiset jotenkin osaisimme morsettaa viestejä marsilaisille peittämällä aukon valon.
Toki oli myös spekulaatioita siitä miltä marsilaiset oikeasti näyttäisiät. Vuonna 1912 sanomalehdessä raportoitiin, että ranskan kasvitieteellisen yhdistyksen johtaja M. Edmond Perrier uskoi, että marsilaiset näyttäisivät ulkonäöltään skandinaavisilta.
Hänen mukaaansa marsilaiset olivat erittäin pitkiä johtuen heidän planeetaltaan puuttuvasta painovoimasta. Heillä olisi suuret, siniset silmät ja vaaleat hiukset. Heidän korvansa ja nenänsä olisivat suuret. Jostain syystä heillä ei olisi niskaa tai vyötäröä, ja heidän jalkansa olisivat ohuita ja jalkapohjat pieniä.
Perrier myös uskoi, että kasvillisuus Marsissa oli erittäin vehreää. Ilmakehän puuttuminen mahdollistaisi kasvien kasvaa vapaasti ilman painovoiman vaikutusta.
Paljon ihmettelyä aiheutti Marsissa olleet ”kanaalit”, kun astronomit tarkkailivat niitä lähes päivittäin löytääkseen niistä joitain toiminnan merkkejä. Vuonna 1912 raportoitiin, että yksi kanaaleista oli levinnyt kaksi kertaa niin leveäksi parin viikon aikana, mikä oli jälleen näyttöä älykkäästä elämästä Marsissa.
Vuonna 1927 sanomalehdet raportoivat yksityiskohtia professori Lowellista, “suurimmasta Mars-tutkijasta joka on koskaan elänyt”, joka uskoi Marsin kuivuneen. Marsilaiset olivat luoneet näitä kanaaleja kerätäkseen vettä jäätyneiltä navoilta ja kastellakseen muuta maa-alaa. Romanttisessa kannassaan professori uskoi, että pahan kuivuuden aikana “kaikki Marsin kansakunnat ovat liittyneet yhteen tätä tarkoitusta varten. Kuvittelemme heidän taistelevan epätoivoisesti, sentti sentiltä, häviävää taistelua janon synkkää haamua vastaan.”
Radiokuunnelmana Amerikassa vuonn 1938 esitetty Maailmojen Sota aiheutti paniikkia maassa ympäriinsä, mutta vuonna 1949 tarinasta lähetettiin “lokalisoitu versio” Ecuadorissa. Tarinan uudelleenkerronnassa avaruusolennot laskeutuivat Cotocollaoon ja jotkut menivät suoraan Quitoon. Kuuntelijat pelkäsivät ja uskoivat tarinan oikeaksi. Ihmiset lähtivät kaduille, ja massapaniikki oli valloillaan.
Kun radio-ohjaajat tajusivat mitä oli tapahtunut, he tekivät julkisen ilmoituksen ja vakuuttivat ihmisille, että kyseessä oli ainoastaan tarina eikä oikea tapahtuma. Tämä kuitenkin suututti ihmisiä vieläkin enemmän, ja he suuntasivat kaikki sanomatalolle, josta tarina oli lähetetty. Kansanjoukko alkoi kivittää rakennusta, mikä pelotti sisällä työskenteleviä ihmisiä. Jotkut sytyttivät tulipaloja, ja rakennuksen palaessa ihmiset hyppäsivät ikkunoista ettei heidän tarvitsisi palaa elävältä.
Sotilaita ja tankkeja lähetettiin. Kyynelkaasua käytettiin toppuuttelemaan suuttunutta kansanjoukkoa. Erään sanomalehtiraportin mukaan 15 ihmistä kuoli ja ainakin 15 loukkaantui.
Roswellin kuuluisa tapaus sattui vuonna 1947, mutta omituisia asioita tapahtui edelleen New Mexicon osavaltiossa vuonna 1950. Eräässä tapauksessa ryhmä peuranmetsästäjiä löysi metallisen pallon, joka oli tehty duralumiinista. Metsästäjät ajattelivat löytäneensä pienen lentävän lautasen Marsista. Korkeat virkamiehet raportoivat, että pallon sisällä oli jotain, mikä “muistutti muovista kukkaruukkua, jossa oli nailonlankaa, halpa herätyskello ja kolme pakettia filmiä, jota käytetään ydintekniikan tutkimuksessa.”
Washingtonin virallisen lausunnon mukaan mitään aihetta huoleen ei ollut ulkoavaruudesta tulleista miehittäjistä, ja laivasto vakuutti ihmisille, että pallo oli todennäköisesti laite, jonka he olivat lähettäneet stratosfääriin tutkimaan kosmisia säteitä.
Ei mitään nähtävää.
Vuosi 1954 oli kiireinen vuosi marsilaisille. Tammikuussa nähtiin “Marsin lautasia” ympäri Australiaa. Ilmeisesti he olivat kyllästyneet vierailemaan Amerikassa ja alkoivat partioida Australiassa. Tuhansia raportteja lähetettiin omituisista kohteista taivaalla.
Sekä astronomien että Australian ilmavoimien Project “Saucerin” mukaan nämä ovat voineet tulla vain yhdeltä planeetalta: “ainoa aurinkokuntamme planeetta Maapallon lisäksi [joka on] kykeneväinen ylläpitämään elämää, ja se on Mars.” Erään laskelman mukaan Marsin asukkaat olivat niin kehittyneitä, että niiltä kestäisi neljä minuuttia päästä Maapallolle omalta planeetaltaan.
Marsilaisten pörrätessä Australian yllä, eräs marsilainen päätti keppostella ranskalaisen maanviljelijän kanssa vuonna 1954.
Maanviljelijän kertomuksen mukaan yhtäkkiä hänet työnnettiin sivuun tiellä ja hän halvaantui kymmeneksi minuutiksi. Kun hän ei kyennyt liikkumaan tai huutamaan, kaksi vaalean sinistä valoa tuli alas ja omituinen olento, jonka pään kummallakin puolella oli vihreitä valoja, katseli häntä. Hetken päästä valot sammuivat ja lyhyt olento, jolla oli päällään tiukka puku, käveli tien poikki ja katosi. Kun maanviljelijä kykeni jälleen liikuttamaan raajojaan, hänen käsiä ja jalkoja särki.
Poliisi vieraili kohtaamisalueella ja näki, että maata oli möyhitty, mutta he eivät löytäneet marsilaisen jalanjälkiä.
Toinen marsilaisten kohtaaminen sattui Skotlannissa vuonna 1954. Tällä kertaa brittiläinen kirjailija Cedric Allingham “tapasi miehen Marsista.”
Cedricin kertomuksen mukaan lautanen laskeutui maahan ja marsilainen hyppäsi ulos ja tervehti häntä. Hän sanoi, että marsilaisella oli ruskea tukka ja iho. (Ehkä hän oli viettänyt aikaa Autralian rannoilla?) Marsilainen piti päällään hänen päälleen sopivaa pukua, joka muistutti rengashaarniskaa.
Jotenkuten nämä kaksi kykenivät keskustelemaan keskenään, ja Cedric sai tietää, että tähtienvälinen matkailu oli varsin suosittua Marsin ja Venuksen asukkaiden keskuudessa, joka ei tietysti ole mikään yllätys, kun he saivat kuulla tästä venuslaisilta 1950-luvulla.
Artikkelin julkaissut Listverse
Kirjoittanut Alfred Lambremont Webre
Tämä artikkeli analysoi todisteita ja mahdollisuuksia viralliselle ”paljastukselle” avaruusolennoista, eli kuinka ihmisyhteisö kokee julkisesti Maan ulkopuolisten tai hyperdimensionaalisten sivilisaatioiden olemassaolon.
Salaiset, siiloutetut ihmisten ja avaruusolentojen yhteisprojektit Yhdysvaltain hallituksen ja eräiden tiettyjen avaruusolentojen ja hyperdimensionaalisten sivilisaatioiden kanssa ovat olleet käynnissä jo vuosikymmeniä.
Virallisella ”paljastuksella” tarkoitetaan valtionpäämiehen virallista tunnustamista, että käynnissä on kommunikaatio Maan ulkopuoleisten tai hyperdimensionaalisten sivilisaatioiden kanssa.
Julkisuudessa avoin kontakti määritellään julkiseksi, suostumukselliseksi diplomaattisuhteeksi Maan ulkopuolisten tai hyperdimensionaalisten sivilisaatioiden ja kansallisvaltion hallituksen tai ylikansallisen YK:n kaltaisen tai kansalaisryhmäorganisaation välillä, jonka Maan ulkopuolinen tai hyperdimensionaalinen sivilisaatio julkisesti tunnustaa.
Aiempi artikkeli esitteli näyttöä siitä, että superkatastrofit kuten napasiirtymät, superauringonpurkaukset, galaktiset superaallot, ruskean kääpiötähden muodostuminen ja aurinkokuntaamme tunkeutuvat supernovan palaset vaikuttavat olevan pelkopornoa, jotka todennäköisesti eivät toteudu lähitulevaisuudessa.
Lisäksi katastrofimeemit vaikuttavat olevan eri instituutioiden käytössä, lähtien aina sotilastiedustelusta ja valtion virastoista ulottuen järjestäytyneeseen uskontoon, kaikki sosiaalisen kontrollin tarkoituksessa.
Toiset avaruusolentokontaktimeemien aiheet liittyvät DNA:n/ihmistietoisuuden muuttamiseen ja ”Kultaiseen Aikaan”, mm. hypoteesiin siitä, että Maapallo tulee asteittain saavuttamaan utopian — virtuaalinen ”Eedenin puutarha.”
Kuten alla olevassa artikkelissa käsitellään, yksi kriittisistä rajoista mille tahansa viralliselle avaruusolentojen ”paljastamiselle” tai avoimelle yhteydenpidolle julkisuudessa avaruusolentojen tai hyperulotteisten sivilisaatioiden kanssa voidaan päätellä silminnäkijätodisteista mahdollisesta hyperulotteisesta ”sodasta” ja aseellisesta konfliktista, joka saattaa jatkua edelleen aurinkokuntamme kolmannen ulottuvuuden hallinnasta.
Maan ulkopuoliset ja hyperdimensionaaliset sivilisaatiot
Uusi topologia avaruusolentojen sivilisaatiolle esittää hyödyllisen taulukon virallisen ”paljastuksen” todennäköisyyksistä tai avoimesta avaruusolentokontaktista julkisuudessa.
Uusi evidenssiperustainen typologinen malli jakaa avaruusolentojen sivilisaatiot:
(A) Maan ulkopuolisiin sivilisaatioihin, eli
(1) Aurinkokuntasivilisaatioihin (3. ulottuvuus), jotka elävät kolmiulotteisesti omassa aurinkokunnassamme, kuten älykkäät ihmissivilisaatiot Marsin pinnalla, joilla kerrotaan olevan strateginen suhde Yhdysvaltain hallitukseen
(2) Syväavaruuden sivilisaatiot (3. ulottuvuus), eli älykkäät avaruusolentojen sivilisaatiot, jotka elävät kolmessa ulottuvuudessa planeetalla, aurinkokunnassa tai avaruusasemalla tai toisessa galaksissa tai jossain toisessa paikassa tässä tunnetussa, fyysisessä, kolmiulotteisessa univerumissa
(B) Hyperulottuvuuden sivilisaatioihin, eli älykkäisiin sivilisaatioihin, jotka elävät ulottuvuuksissa tai rinnakkaisuniversumeissa omaamme nähden, ja jotka voivat käyttää teknologisesti kehittynyttä fyysistä muotoa ja/tai kuljetusta niiden tullessa omaan ulottuvuuteemme tai universumiimme.
Koskien Maan ulkopuolista lakia, uusi avaruusolentojen sivilisaatioiden typologia identifioi:
(C) Maan ulkopuoliset hallintoviranomaiset, joilla on lainkäyttövalta määritellyllä alueella, kuten Linnunradan Galaktinen Federaatio, joka on empiirisesti paikannettu toistettavissa olevissa tutkimuksissa.
Kuten todettua, eräs minkä tahansa ”avaruusolentopaljastuksen” tai Maan ulkopuolisia sivilisaatioita koskettavan avoimen kontaktin kriittisistä rajoista voidaan määrittää silminnäkijöiden todistuksista koskien mahdollista hyperdimensionaalista ”sotaa” ja aseellista konfliktia, jota saatetaan edelleen käydä kolmannen ulottuvuuden aurinkokuntamme kontrollista.
Jos tämä hyperdimensionaalinen ”sota” on faktuaalinen (eikä mikään false flag -operaatio) ja se muuttuu osaksi universaaleja ja galaktisia energeettisiä muutoksia, silloin on todennäköistä, että ”virallinen” paljastus Maan ulkopuolisesta elämästä tai rauhallisesta kontaktista saattaa tapahtua lähitulevaisuudessa.
Silminnäkijöiden todisteisiin mahdollisesta käynnissä olevasta hyperdimensionaalisesta ”sodasta” kuuluvat tietovuotajien todistukset kahdelta entiseltä Yhdysvaltain armeijan henkilöltä, jotka toimivat salaisessa amerikkalaistukikohdassa Marsissa.
Heidän todistuksensa kuvaa faktuaalisia skenaarioita armeijan dualistisin, puolustajan ja ”vihollisen”, termein, jossa kummankin puolen viholliset ovat nokat vastakkain aseellisessa sodassa.
Tietovuotajan silminnäkijätodistuksen (kts. alla) mukaan ”vihollinen” voi olla hyperdimensionaalinen tai kolmannen ulottuvuuden kehittynyt Maan ulkopuolinen sivilisaatio toisesta aurinkokunnasta tai galaksista.
Tämän hyperdimensionaalisen ”sodan” tavoite vaikuttaa olevan aurinkokuntamme kolmannen ulottuvuuden kontrollointi.
Sodan perinteinen määritelmä erään lähteen mukaan on: ”käyttäytymismalli, jota esiintyy monilla kädellislajeilla, myös ihmisillä, ja jota esiintyy myös monilla muurahaislajeilla.
Tämän käyttäytymismallin ensisijainen piirre on kahden tai useamman erillisen yhteiskunnallisen yksikön välillä käytävä tietty järjestäytynyt väkivaltainen konflikti. Tällainen konflikti on aina yritys muuttaa joko kahden tai useamman ryhmän välistä psykologista hierarkiaa tai aineellista hierarkiaa, jossa vallitsee ylivalta tai tasa-arvo.
Kaikissa tapauksissa ainakin yksi konfliktin osapuoli (ryhmä) kokee, että hänellä on tarve hallita toista osapuolta joko psykologisesti tai aineellisesti.
Ihmisten keskuudessa koettu tarve hallita syntyy usein uskomuksesta, jonka mukaan jokin olennainen ideologia tai resurssi on jotenkin joko niin yhteensopimaton tai niin niukka, että se uhkaa sen ryhmän perustavaa laatua olevaa olemassaoloa, joka kokee tarvetta hallita toista ryhmää.
Johtajat ryhtyvät joskus sotaan sillä verukkeella, että heidän toimintansa on ensisijaisesti puolustuksellista, mutta objektiivisesti tarkasteltuna heidän toimintansa saattaa kuitenkin muistuttaa pikemminkin provosoimatonta, perusteetonta tai suhteetonta hyökkäystä.
Kaikissa sodissa ryhmä(t), joka(t) kokee (kokevat) tarvetta hallita toista ryhmää (muita ryhmiä), ei pysty eikä halua hyväksyä tai sallia mahdollisuutta perustavanlaatuiseen tasa-arvoon perustuvaan suhteeseen niiden ryhmien välillä, jotka ovat valinneet ryhmäväkivallan (sodan).
Hallitsemisen näkökulma, joka on kaikkien sotien käynnistävä tekijä, eli se, että yksi ryhmä haluaa hallita toista, on usein myös käynnistävä tekijä yksilöiden välisessä väkivallassa sodan kontekstin ulkopuolella, eli se, että yksi yksilö haluaa hallita toista.”
Mahdollinen hyperdimensionaalinen ”sota” on tullut päivänvaloon johtuen käytetystä aikamatkailukvanttiteknologiasta Marsin salaisessa amerikkalaistukikohdassa.
Salaisessa Mars-tukikohdassa pysyvänä kantahenkilökuntana toimivat amerikkalaissotilaat käyttävät kvanttiteknologiaa aikamatkailuun ja ikäregressoimaan itsensä takaisin alkuperäiseen aika-avaruuteen, joka jatkuu heti sen jälkeen, kun he ovat viettäneet 20-vuotisen vuoronsa Marsissa.
Näin salainen amerikkalaistukikohta Marsissa voidaan ”naamioida” hyperdimensionaalisesti Maapallon siviiliyhteiskunnalta ja ”piilottaa” aika-avaruushologrammin kätköihin.
Kuten DARPAn Project Pegasuksen tietovuotaja Andrew D. Basiago on kertonut, eräs varhaisista aikamatkailun käyttökohteista oli kansallisen turvallisuuden salaisuuksien piilottaminen Neuvostoliitolta kylmän sodan aikaan, esimerkiksi, viemällä nämä dokumentit kvanttiteknologialla aika-avaruushologrammin kätköihin.
Kaksi riippumatonta tietovuotajaa, molemmat entisiä amerikkalaissotilaita, jotka ovat palvelleet Marsin salaisessa tukikohdassa, ovat nyt astuneet esiin yksityiskohtaisten kuvausten kanssa kokemuksistaan Marsissa.
Kuten examiner.com on raportoinut, silminnäkijätodisteet kahdelta riippumattomalta tietovuotajalta ovat yhdenmaukaiset muiden tietovuotajien silminnäkijätodistusten kanssa. Näihin henkilöihin, jotka ovat teleportanneet Amerikkalaisten salaiseen Mars-tukikohtaan, kuuluu mm.
- entinen DARPAn Project Pegasuksen osanottaja Andrew D. Basiago
- entinen puolustusministeriön tiedemies Arthur Neumann
Mars-siirtokunnan silminnäkijä Michael Relfe on tietovuotaja ja netinen sotilas, joka vuonna 1976 rekrytoitiin Yhdysvaltain Mars-siirtokunnan pysyväksi jäseneksi.
Vuonna 1976 (Maapallon aikaa) hänet teleportattiin Marsin siirtokuntaan, jossa hän vietti 20 vuotta siirtokunnan pysyvänä jäsenenä. Vuonna 1996 (Marsin aikaa) Relfe aikamatkusti teleportaatiolla ja ikäregressoitiin 20 vuotta, ja hänet tuotiin takaisin amerikkalaistukikohtaan Maapallolle vuoteen 1976 (Maan aikaa). Relfe sen jälkeen toimi kuuden vuoden ajan armeijassa Maapallolla ennen hänen kotiuttamistaan vuonna 1982.
Hän on vaimonsa Stephanie Relfen kanssa kirjoittanut kaksiosaisen kirjasarjan The Mars Records.
Relfe kuvaa kahden tyyppisiä henkilöitä, joita salaisessa Mars-siirtokunnassa oli:
”Selvyydeksi: Muistan kahdenlaisia henkilöitä.
”1. Marsissa tilapäisesti vierailevat (poliitikot jne.) — He matkustivat Marsiin ja takaisin hyppyportin läpi. He olivat muutaman viikon ja palasivat. He eivät aikamatkusta. He ovat erittäin tärkitä henkilöitä. Se EI KOSKE HEITÄ!!
”2. Pysyvä henkilöstö — He viettävät 20 vuotta palveluksessa. Palvelusajan lopussa heidät ikäregressoidaan takaisin ja lähetetään takaisin alkuperäiseen avaruusaikahetkeen. Heidät lähetetään takaisin ja heidän muistonsa blokataan. Heidät lähetetään takaisin Maapallolle elämään elämänsä loppuun.” (Vol. 2, p. 204)
Michael Relfe puhuu myös Reptiliaanien ja Harmaiden avaruusolentojen läsnäolosta Marsin salaisessa siirtokunnassa.
”EL: Entäpä Reptiliaanit?
”Michael Relfe: Kyllä. Niiden rodut liittyvät toisiinsa (Draconilaiset, Reptiliaanit, Harmaat).
”EL: Elävätkö Harmaat ja Reptiliaanit Marsin tukikohdassa?
”Michael Relfe: Kyllä, joitain niitä on siellä. Muistan Harmaiden olleen lääkäreitä tai teknikkoja. Uskon Reptiliaanien pysyvän maastoutuneena (verhoutuneena) suurimman osan ajasta. Reptiliaanit ovat luonnostaan kuumottavan näköisiä.” (Vol. 2, page 205)
Relfe kuvaa sotilaskonfliktia amerikkalaisjoukkojen ja aseistetun ”vihollisen” välillä salaisessa Mars-tukikohdassa. Relfe kuvaa myös ”vihollisen” käyttämiä aseita.
Alla on lainaus The Mars Recordsista, joka kuvaa aseellisen konfliktin luonnetta salaisessa Marsin tukikohdassa, sekä käytettyjen aseiden tyyppejä.
Lainaus käsittelee ”aikamatkustushyppyportteja” eli portaaleja, joita pysyvän henkilöstön aikamatkailuikäregressioon käytetään heitä kuljetettaessa Maapallolta Marsin tukikohtaan ja takaisin.
Tämä kvanttiteknologisten ”aikamatkustushyppyporttien” käyttö tekee mahdolliseksi ”piilottaa” amerikkalaistukikohta Marsissa aika-avaruushologrammiin, jotta Maan ihmisyhteisö ei sitä löydä.
Tässä The Mars Recordsin lainauksessa Relfe kuvaa amerikkalaisten salaista tukikohtaa Marsissa, joka joutuu ”vihollisen” hyökkäyksen kohteeksi. Vihollisella on ilmeisesti aikamatkustuskyvykkyys, ja se voi olla hyperdimensionaalinen tai kolmiulotteinen avaruusolentojen sivilisaatio toisesta aurinkokunnasta tai galaksista.
”EL: Kerro minulle aikamatkustushyppyporteista.
”Michael Relfe (MR): En ollut hyppyporttiteknikko, joten muistan vain maallikon näkökulman.
Tämä teknologia oli Philadelphia-kokeen seurausta, siten kuin Al Bielek on projektin kuvannut. Se on yksi niistä jutuista, joista miettii että ”Vau, hienoa” ekaa kertaa kun kuulee, ja sitten sen ottaa todella todesta. Muistan myös, että niitä vartioidaan TODELLA tiukasti ja että joka käyttökerta kirjataan tarkasti muistiin ja lokiin.
”Muistan, että Marsin tukikohdassa oli useita hyppyporttiasemia. Nämä asemat oli ”kytketty” toisiin paikkoihin ja niitä puolustettiin joltain viholliselta.
Muistan, että teknikot kytkivät itsensä kiinni koneisiin puolustautuakseen. Muistan, että taktista kaukokatselua käytettiin kohteiden tuhoamiseen. Tuhoaminen on vain pieni osuus kaikista operaatioista. Sitä käytetään puolustautumaan viholliselta. Sitä käytetään erittäin tärkeiden henkilöiden (VIP), erittäin tärkeiden laitteiden (VIE) ja planeetan alueiden suojeluun.
Lisäksi jotkut asejärjestelmät vaativat kaukokatseluoperaattoria tarkkailemaan ja suuntaamaan niitä. Nämä ovat fyysisiä aseita (esimerkiksi hiukkassädeprojektori) ja siellä oli myös muuntyyppisiä aseita, energeettisiä (psi). Kaukokatselijaoperaattoreita laitetaan usein myös tarkkailemaan partioaluksia hyökkäysten varalta.
”Vihollisella oli myös Psi-asejärjestelmiä, joita he suuntasivat kohti fyysisiä staattistyyppisiä suojiamme. Staattinen suojaus ei muutu. Se pysyy samana huolimatta siitä mitä sitä kohden heitetään. Staattisen suojauksen laajentamiseksi kaukokatseluoperaattorit monitoroivat suojia ja etsivät niitä jotka siitä yrittävät tulla läpi. Jos tunkeutuja havaitaan, kaukokatseluoperaattori voi jäljittää lähteen avaruus-aikaan ja hoidella tunkeutujan.
Kaukokatseluoperaattorit eivät ole yksin, heillä on varamiehiä ja ylempänä olevia operaattoreita, he voivat välittömästi saada apujoukkoja jos tarve vaatii. Olen nähnyt monia mainoksia kirjoista ja kursseista, joissa puhutaan kaukokatselusta. Suurin osa siitä, mikä nykyään meille on tiedossa kaukokatseluna, opitaan noin 3-4 ensimmäisenä Marsin koulutuspäivänä.
Ja useimmat tämänsorttisessa hommassa mukana olevat ihmiset, valitettavasti, eivät koskaan selviä koulutuksesta. Pillerit tappaisivat heidät nopeasti.” Lähde: Vol.2 p. 203, The Mars Records, Stephanie Relfe
Yhdessä kappaleessa Relfe muistaa
hänen tekemänsä ”hyökkäyksen” ”vihollisalusta” vastaan, jossa hän ”menetti tietoisuutensa kun vihollisen ohjus tunkeutui alukseen.”
Relfe,
”lensi yksin avaruusaluksessa, kun hän kohtasi vihollisaluksen. Pakenemisen sijaan hän jäi aluksen lähelle. Vihollinen ampui ohjuksen hänen alusta kohti. Ohjus ei räjäyttänyt hänen alustaan, mutta se tunkeutui alukseen ja meni hänen lävitseen. Se aiheutti uskomatonta vahinkoa.
Hän olisi kuollut ellei hänellä olisi ollut erikoinen avaruusasu, joka oli ohjelmoitu antamaan hänelle ensiapua.”
Lähde: Vol.1 p. 65, 77, The Mars Records, Stephanie Relfe
Seuraavassa The Mars Recordsin lainauksessa Relfe kuvaa ”vihollisen” kehittyneitä aseteknologioita.
”Vihollisella on käytössään useita eri teknologioita, jotka mahdollistavat heidän siepata henkilöitä makuuhuoneistaan, tutkia/operoida/indoktrinoida heidät ja palauttaa heidät makuuhuoneisiinsa ilman, että tätä mitenkään havaitaan.
He voivat ”pitää” henkilöä viikkokausia ja palauttaa heidät aikaan, joka on muutaman minuuttia sen jälkeen kun heidät vietiin.
Nämä teknologiat ovat nimeltään:
Lähde: Vol.1 p. 110, The Mars Records, Stephanie Relfe
Kuten sanottua, ”vihollisen” asearsenaalin kvanttiteknologialuonne viittaa siihen, että ”vihollinen” voisi olla hyperdimensionaalinen tai kehittynyt kolmiulotteinen avaruusolentojen sivilisaatio toisesta galaksista.
On olemassa vaihtoehtoisia tulkintoja silminnäkijän evidenssille koskien mahdollista hyperdimensionaalisen ”sodan” realiteettia ja statusta oman kolmannen ulottuvuuden aurinkokuntamme kontrolloimiseksi.
Esimerkiksi, kuka on ”hyökkääjä” tässä hyperdimensionaalisessa ”sodassa”?
1. Maan ihmiset hyökkääjinä
Marsin salainen tukikohta, joka käyttää kvanttiteknologiaa, saatetaan nähdä Maan ihmisten taholta ”hyökkäävänä”, minkä johdosta ”vihollinen” tekee vastahyökkäyksen Mars-tukikohdan aikamatkustushyppyporteille.
2. ”Vihollinen” hyökkääjänä
Amerikkalaistukikohta Marsiss avoi olla Maan ihmisjoukkojen ja Marsin ihmisten välisen liiton yhteinen strateginen positio, jolla Marsin kolmannen ulottuvuuden ihmissivilisaatio saadaan pidettyä turvassa ”vihollisen” hyökkäykseltä.
3. ”Vihollinen” on osa false flag -operaatiota
”Vihollisen” hyökkäys amerikkalaistukikohtaan Marsissa voi olla hyvin käsikirjoitettu False Flag -huijausskenaario, jolla luodaan valheellinen ”sota” ”pahoja avaruusolentoja” vastaan.
…kolmannen ulottuvuuden älykkään avaruusolentosivilisaation kanssa Marsissa
On olemassa todisteita, jotka tukevat kriittisen polun olemassaoloa virallisten Maan ulkopuolisten paljastusten ja avoimen yhteydenpidon Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden kanssa.
Tuo kriittinen polku näyttää olevan sellainen, jossa Maapallon ihmisyhteiskunnan ensimmäinen avoin diplomaattinen kontakti ja virallinen avaruusolentojen ”paljastaminen” tapahtuu Marsin alla ja pinnalla elävän kolmannen ulottuvuuden älykkään humanoidisivilisaation kanssa.
Kuten tämän tekstin kirjoittaja raportoi,
”Maan ihmisten yhteisön ensimmäiset eksopoliittiset askeleet tulisivat olla läpinäkyvän, julkista hyötyä palvelevien planetaaristen suhteiden solmiminen kolmannen ulottuvuuden humanoidisivilisaation kanssa, joka elää Marsin pinnalla ja pinnan alla.”
Tämän tekstin kirjoittaja on näyttänyt todisteet älykkään humanoidisivilisaation olemassaolosta Marsissa käyttäen silminnäkijätodistuksia, asiakirjoja ja muita todisteita.
Katso: ”New data, law of evidence support view of Mars having indigenous, intelligent extraterrestrial life”
Silminnäkijätietovuotaja Andrew D. Basiago, Cambridgessa koulutuksen saanut environmentalisti ja asianajaja, on julkisesti tunnustanut vuonna 1970, hänen edesmenneen isänsä läsnäollessa, Raymond F. Basiagon, The Ralph M. Parsons Companylla salaisissa projekteissa työskennellyt insinööri, että hän tapasi kolme marsilaista astronauttia Curtiss-Wright Aeronautical Companyn tiloissa Wood Ridgessa, New Jerseyssa marsilaisten ollessa tehtävässä Maapallolla tapaamassa amerikkalaisia teknikkoja.
Andrew D. Basiagon silminnäkijätodistus paljastaa faktan, että vuoteen 1968 mennessä amerikkalainen tiedusteluyhteisö oli jo ollut tietoinen hänen Mars-työstään.
Hän mainitsee seitsemän briiffausta 40 vuoden aikana, jolloin hänelle näytettiin todisteita hänen omasta kohtalostaan Marsin elämän löytämisessä, ja hän selittää miten aikamatkailu ja hänen tulevaisuutensa kytkeytyivät yhteen.
Kvanttiteknologiaa käyttämällä Andyle annettiin kopio hänen itsensä kirjoittamasta tutkielmasta The Discovery of Life on Mars vuonna 1971 ja häntä pyydettiin lukemaan se ja oppimaan se ulkoa, jotta hän sitten vuonna 2008 voisi kirjoittaa sen, ja se sisältäisi niin paljon dataa Marsista kuin mahdollista.
Basiagon koulutus, hänen silminnäkijätodistuksensa mukaan, kulminoitui vuonna 1981, kun hän oli 19-vuotias, jolloin hän teleporttasi Marsiin, sen jälkeen kun CIA-agentti Courtney M. Hunt oli ensin prepannut, ensin yksin ja sitten toisen kerran Huntin seurassa.
Molemmat matkat tehtiin Basiagon mukaan ”hyppyhuoneen” avulla, joka sijaitsi CIA:n laitoksessa El Segundossa, Kaliforniassa.
Näiden Marsin matkojen tarkoitus oli tutustuttaa hänet Marsiin, koska CIA tiesi hänen kohtalostaan Marsin elämän löytäjänä ja piti sitä tärkeänä, että hän vierailee Marsissa kokemassa sen itse.
Basiagon mukanaolon amerikkalaisten aika-avaruustutkimuksessa lapsena, sekä Courtney M. Huntin identiteetin CIA-agenttina, on varmistanut
- Tri. Jean Maria Arrigo, etiikan tutkija, joka työskentelee läheisesti amerikkalaisten tiedustelupalvelujen ja armeijan kanssa
- Yhdysvaltain armeijan kapteeni Ernest Garcia, jonka ura amerikkalaistiedustelussa on pitänyt sisällään Kuolleen Meren kääröjen vartijana Israelilaiselle arkeologille Yigal Yadinille, sekä armeijan turvallisuusattaseana toimimista DARPAn Project Pegasuksessa
Basiagon kokemuksia tukee kahden muun riippumattoman silminnäkijätietovuotajan, William B. Stillings & Bernard Mendez, todistukset.
25. heinäkuuta 2009, Barcelonassa järjestetyssä European Exopolitics Congressissa, entinen puolustusministeriön tiedemies Arthur Neumann sanoi julkisesti,
”Marsissa on elämää. Marsissa on tukikohtia. Olen ollut siellä..”
Neumann osallistui seuraavana päivänä ’Futuretalkiin’, Project Camelotin dokumenttihaastatteluun, jossa hän kertoi tiedoistaan Mars-teleportaatiota koskien. Hän osallistui myös tunnin mittaiseen haastatteluun, johon osallistui muiden älykkäiden sivilisaatioiden edustajia, jotka elävät Marsin pinnan alla.
Arthur Neumannon sanonut, että hän teleporttasi Marsiin osallistuakseen projektiin siellä marsilaisten humanoidien kanssa.
Kuten todettua, Maan ulkopuoliset hallintoviranomaiset ovat laillisesti perustettuja Maan ulkopuolisia hallintoviranomaisia, joilla on lainkäyttövalta määritellyllä alueella, kuten Linnunradan Galaktisessa Federaatiossa, joka on empiirisesti paikannettu toistettavissa olevissa tutkimuksissa.
Käytettävissä olevien todisteiden mukaan Maan ulkopuolisten hallintoviranomaisten toimivalta voi ulottua yli ulottuvuuksien oman galaksimme kaltaisen yksittäisen galaksin sisällä.
Exopolitics – Politics, Government and Law in the Universe, kirja joka loi perustan eksopolitiikan tieteelle älykkäiden sivilisaatioiden välisistä suhteista, sanoo seuraavaa koskien Linnunradan galaksin hallintoviranomaisia.
”Eksopolitiikan mallin olennainen rakenne ja dynamiikka — siis että Universumissa asuu älykkäitä sivilisaatioita, jotka ovat järjestäytyneet hallintoelimiksi ja operoivat lakia noudattaen — on pääosin vahvistettu toistettavissa olevin tieteellisin kaukokatselutiedoin, jotka on hankittu 1990-luvulla.
Tieteellisen kaukokatselun data viittaa siihen, että henkisesti ja teknologisesti pitkälle kehittyneitä Galaktisen Liiton maailmoja on olemassa. Sitä voidaan kuvata eräänlaisena löyhästi järjestäytyneenä Linnunratamme henkisenä hallintona.
”Tämä on tieteellisen kaukokatselusession puhtaaksikirjoitus:
Kaukokatselija
”Heti kun menin hänen [galaktisen liiton johtaja] mieleensä, tulin esiin avaruudessa. Siellä minä olen nyt. Olen Linnunradan ulkopuolella, katselen sitä. Pistemäisiä viivoja on piirretty kuvaan, joka jakaa galaksin kvadrantteihin.
”Minulle sanotaan, että siellä on avun tarve. He tarvitsevat meitä. Saan aistimuksen, että he tarvitsevat meitä galaktisessa mielessä, mutta minä vastustelen tätä. He ovat paljon ihmisiä voimakkaampia; se ei vain tunnu järkeenkäyvältä miksi he meitä tarvitsisivat.
”Johtaja aistii vastusteluni ja ohjaa minua planeetalle. OK, pystyn aistimaan sen olevan Maapallo. Minulle sanotaan, että ihmiset liikkuvat planeetalta pois tulevaisuudessa. Nyt muutan aistimuksiani sanoiksi. Mutta aistin selvästi, että Maapallon ihmiset ovat väkivaltaisia ja hankalia tällä hetkellä. Heitä pitää muokata ennen kuin heidät on mahdollista myöhemmin yhdistää muihin. Selvästi ihmisten tulee läpikäydä jonkinlainen muutos ennenkuin he lähtevät pois planeetalta.”
Tarkkailija
”Kysy onko heillä mitään käytännön ehdotusta sille miten voisimme auttaa.”
Kaukokatselija
”Minulle sanotaan suoraan, että minun pitää saattaa loppuun tämä kirjaprojekti. Muut näyttelevät omaa osaansa. Siinä tulee olemaan monia mukana. Monien eri lajien edustajia, ryhmiä.”
Tarkkailija
”Kysy kenet muu meidät pitäisi tavata kaukokatselemalla, tai jotain toista tekniikkaa käyttämällä?”
Kaukokatselija
”Ainoastaan marsilaiset. Hmmm. Minulle sanotaan, että tulevat kontaktit avaruusolentoihin rajoittuvat nyt marsilaisiin, ainakin lähitulevaisuudessa.
Tarkkailija
”Kysy onko mitään uutta informaatiota kuulunut, mitä meidän tulisi tietää, mitä emme tiedä vielä.”
Kaukokatselija
”Tämä kaveri on erittäin kärsivällinen. Hän tietää tämän olevan minulle vaikeaa. Hän sanoo minulle, että tulee paljon ongelmia. Varmasti tapahtuu jokin planetaarinen katastrofi, vai pitäisikö sanoa että useampia. Tulee olemaan poliittista kaaosta, turbulenssia, ja nykyinen poliittinen järjestelmä purkautuu. Siten kuin me nyt elämme, me emme kykene suhtautumaan uusiin todellisuuksiin. Hän sanoo minulle suoraan, että tietoisuudesta tulee tulla kaikkien ihmisten tärkein huolenaihe, jos me aiomme edistyä.
”Juuri nyt hän on pureutumassa sinun (tarkkailija) mieleen. Hän ikäänkuin koittaa asettaa sinut sijaintiin, ehkäpä hän mittaa sinua tai tekee jotain. Hän sanoo minulle, että se mitä teet juuri nyt on erittäin tärkeää tässä kaikessa. Meidän tulee palata tänne — heidän maailmaansa — myöhemmin. Meistä tulee tietoisuuden määrittelemien ihmisten ensimmäiset edustajat. Hän sanoo minulle, että tietoisuus on määrittänyt saapumispisteen. Mutta on vielä lisää. ’Me emme ole pelastajia, me olemme vain ensimmäisiä edustajia.’ Hän haluaa, että minä ymmärrän asian oikein.
”Minulla on tunne, että hän haluaa minun ymmärtävän, että meillä on vastuu edustaa reilusti. Tämä ei saa nousta meillä hattuun. Tämä on nyt työtämme, ja meillä kaikilla on työtä. Hän sanoo minulle myös, että teen ihan ookoo duunia siinä että kirjoitan tämän muistiin. Hän pitää sinun huumorintajustasi. Hän sanoo, että tulevaisuudessa tulee olemaan paljon aktiviteettia, päivittäistä. Mutta nyt meidän tulee keskittyä tähän kirjana. Tämä kirja on tärkeä, ja he käyttävät sitä.”
Transkription loppu
Hyperdimensionaalisen ”sodan” alkuvaiheen keskustelussa kysyttiin kysymys edustiko Marsin salainen amerikkalaistukikohta strategista positiota Maan ihmisjoukoille yhdessä Marsin ihmisten liittolaisten kanssa (jotka elävät Marsin pinnan alla), jolla ehkäistäisiin ”vihollisen” suorittama Marsin humanoidisivilisaation tuho.
DARPAn Project Pegasuksen tietovuotajan Andrew D. Basiagon evidenssi viittaisi siihen, että jo vuonna 1970 — 40 vuotta ennen vuotta 2010 — marsilaiset astronautit olivat amerikkalaisissa puolustusvoimain laitoksissa vierailemassa suhteiden solmimistehtävissä ja tapaamassa amerikkalaista sotateknistä henkilöstöä.
Entisen amerikkalaissotilaan Michael Relfen evidenssi viittaa siihen, että Relfe on rekrytty pysyväksi jäseneksi amerikkalaisten Mars-tukikohtaan vuonna 1976 — 34 vuotta ennen vuotta 2010. Vuonna 1976 (Maan aikaa), hän teleporttasi Marsin siirtokuntaan ja vietti siellä 20 vuotta osana siirtokunnan pysyvää henkilöstöä. Vuonna 1996 (Marsin aikaa) Relfe ikäregressoitiin 20 vuotta nuoremmaksi, hän aikamatkusti teleportaatiolla takaisin Amerikkan tukikohtaan, vuoteen 1976 (Maan aikaa).
Basiago todistama Marsin humanoidiastronauttien vierailu amerikkalaistukikohdassa vuonna 1970 tapahtui vain 6 vuotta ennen Relfen rekrytoimista amerikkalaistukikohtaan Marsiin.
Sotilaallinen konflikti ja hyperdimensionaalinen ”sota”, jonka Relfe Marsissa koki vuosina 1976-1996 (Marsin aikaa) salaisessa tukikohdassa, on saattanut olla käynnissä ja se on saattanut olla tiedossa ja osa Marsin astronauttien agendaa tehdä vierailu amerikkalaiseen tukikohtaan vuonna 1970.
Marsin astronauttien vierailu vuonna 1970 sekä salaisen tukikohdan perustaminen Marsiin vuoteen 1976 mennessä ovat saattaneet olla osa Yhdysvaltain ja Marsin humanoidisivilisaation välistä strategista suhdetta, jolla puolustetaan aurinkokuntaamme kehittyneen kolmannen ulottuvuuden avaruusolentojen sivilisaation hyökkäyksiltä.
On olemassa erilaisia skenaarioita viralliselle ”paljastukselle” koskien amerikkalaisten tukikohtaa Marsissa sekä avointa kontaktia Marsin humanoidisivilisaatioon.
1. Hyperdimensionaalinen ”sota”
Jos ja kun Maan ihmisten ja Marsin ihmisten strateginen allianssi on voittanut hyperdimensionaalisen ”sodan”, silloin aika voi olla kypsä viralliselle ”paljastukselle” koskien Maan ja Marsin allianssia.
Toisaalta Yhdysvaltain hallitus saattaa kokea hyödylliseksi värvätä ihmisväestön tietoiseksi osallistumisesta hyperulotteiseen ”sotaan” aurinkokunnasta. Jos näin olisi, niin silloin hallituksen viranomainen, joka haluaisi värvätä kansalaisiaan tukemaan hyperulotteista ”sotaa”, tekisi virallisen ”ilmoituksen”.
Jos hyperulotteinen ”sota” on itse asiassa Maan pysyvän sotatalouden false flag -operaatio, jonka tarkoituksena on edistää avaruuden aseistamista, niin ”sodan” ja ”vihollisen” virallinen ”paljastaminen” olisi osa false flag -harhautusta, jonka tarkoituksena on kanavoida ihmisväestön energia avaruuden aseistamiseen ja sotaan.
2. Elämä Marsissa
NASA:n Spirit- ja Opportunity-mönkijöiden Marsin pinnalta ottamissa valokuvissa näkyy nyt lukuisia kuvia runsaasta ihmismäisestä ja eläimellisestä elämästä Marsin pinnalla. Kuvia ja analyysejä ihmismäisestä ja eläimellisestä elämästä, rakenteista ja patsaista on ”The Discovery of Life on Mars” -julkaisussa sekä 60 muussa artikkelissa osoitteessa projectmars.net.
Kun kehittynyttä valokuva-analyyttistä tekniikkaa sovelletaan Marsin pinnasta otettaviin NASA:n roverin valokuviin, saadaan todennäköisesti entistäkin varmempia kuvia Marsin ihmismäisestä ja eläimellisestä elämästä.
Näin ollen voidaan perustellusti väittää, että Yhdysvaltain hallitus voi julkaista Marsin pinnalta otettuja NASA:n Roverin valokuvia, jotka sisältävät kuvia Marsin alkuperäisestä humanoidisesta ja eläimellisestä elämästä, ja näin ollen ulkoistaa virallisen ”paljastuksen” Marsissa olevasta älykkäästä humanoidisesta maan ulkopuolisesta elämästä kansalaisyhteisölle.
Yksi NASA:n perusteluista sitä vastaan, että se ”paljastaisi” virallisesti valokuvalliset dokumentaariset todisteet maan ulkopuolisesta humanoidisesta elämästä Marsissa, saattaa olla huoli siitä, että tämä aiheuttaisi Brookings Instituten raportin kaltaisen paniikin ihmisväestön keskuudessa, kuten tapahtui,
”sarjan Halloween-jakso 30. lokakuuta 1938, joka esitettiin Columbia Broadcasting System -radioverkossa. Jakson ohjasi ja kertoi Orson Welles, ja se oli sovitus H. G. Wellsin romaanista The War of The Worlds.
Richard J. Hand siteeraa nimeltä mainitsemattomien historioitsijoiden tekemiä tutkimuksia, joiden mukaan noin kuusi miljoonaa kuuli CBS:n lähetyksen, 1,7 miljoonaa uskoi sen olevan totta ja 1,2 miljoonaa oli ”aidosti peloissaan”.
Vaikka Wellesin ja kumppaneiden ääntä kuuli verrattain pieni yleisö (samaan aikaan NBC:n yleisö oli arviolta 30 miljoonaa), kohu oli kaikkea muuta kuin vähäpätöinen: kuukauden kuluessa lähetyksestä tai sen vaikutuksista kirjoitettiin 12 500 lehtiartikkelia, ja Adolf Hitler siteerasi paniikkia, kuten Hand kirjoittaa, ’todisteena demokratian rappiosta ja turmeltuneisuudesta’.”
Erään lähteen mukaan,
”Brookingsin raportti eli hdotetut tutkimukset rauhanomaisen avaruustoiminnan vaikutuksista ihmisen asioihin (Proposed Studies on the Implications of Peaceful Space Activities for Human Affairs) on NASAn tilaama ja Brookings Institutionin laatima raportti, joka esiteltiin Yhdysvaltain kongressin 87. istuntokauden edustajainhuoneelle 18. huhtikuuta 1961.
Vaikka Brookingsin raportissa ei suoranaisesti ehdoteta todisteiden salaamista, siinä viitataan siihen, että yhteydenotolla avaruusolentoihin (tai vahvalla todisteella niiden todellisuudesta) voisi olla jonkin verran häiritsevä vaikutus ihmiskuntaan, ja siinä mainitaan lyhyesti mahdollisuus salata tällaisia todisteita yleisöltä.
”Jotkut ufologit ja salaliittoteoreetikot ovat esittäneet, että Brookingsin raportin johtopäätökset tarjoavat hallituksen virkamiehille motiivin tukahduttaa todisteet maan ulkopuolisesta elämästä, jos ne joskus löydettäisiin.
Brookingsin raportin ehkä sensaatiohakuisempi tulkinta on saattanut saada vaikutteita aikalaismedian uutisoinnista; New York Timesin vuonna 1960 ilmestyneessä jutussa oli otsikkona ”Ihmiskuntaa varoitetaan valmistautumaan elämän löytämiseen avaruudesta”: Brookingsin raportti sanoo Maapallon sivilisaation mahdollisesti tuhoutuvan jos se kohtaa sitä ylivertaisemman rodun'””.
Jos NASA itse asiassa ulkoistaa virallisen ”paljastuksen” Marsissa olevasta elämästä ja Marsissa olevasta maan ulkopuolisesta humanoidisesta sivilisaatiosta, niin ”paljastaminen” laajalle yhdysvaltalaiselle ja maailmanlaajuiselle yleisölle tapahtuu luultavasti sen jälkeen,
Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades
Vuonna 2000 Mars Global Surveyor otti monta kuvaa Medusae Fossae Formation -muodostelmasta. NASAn kuva-asiantuntija huomasi erittäin epätavallisen kappaleen puoliksi hautautuneena Marsin maaperään, joka ilmeisesti oli arviolta 190-metrinen avaruusolentojen alus, joka oli osunut planeetan pintaan matalassa kaltevuuskulmassa.
Huolimatta kovista yrityksistä tuoda tämä löydös julki, kuva mystisesti katosi monta kertaa NASAn verkkosivuilta, mutta yllättäen lokakuun 16. päivänä 2000 julkaistu kuva on edelleen NASAn palvelimilla.
Mutta uudelleentsekkauksen jälkeen alkuperäinen kuva on nyt poistettu, mikä on tietysti varsin omituista.
Osoite:
http://www.msss.com/moc_gallery/m07_m12/images/M11/M1101534.html
Onneksi vuonna 2016 UFOvni2012 tallensi alkuperäisen kuvan talteen, missä näkyy törmännyt UFO. Näet sen allaolevalla videolla.
Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot
Löydön päivämäärä: joulukuu 2021
Havaintopaikka: Ceti Mensa, Mars
NASA-valokuva: https://www.uahirise.org/PSP_001984_1735
Tämä alas syöksynyt UFO löytyi Mars-valokuvasta. UFO on ohuen levyn muotoinen. Se törmäsi pitkään kanjoniin Marsin pinnalla. UFO itsessään on puoliksi näkyvillä, toinen puolisko on hautautnut Marsin tomuun. Selvästikin UFO kulki nopeasti törmätessään, mikä minulle kertoo siitä ettei sillä ollut minkäänlaista kykyä hidastaa. UFO oli niin vaurioitunut että pilotilla ei ollut muuta keinoa kuin syöksyä alas. UFO on noin 15 metriä läpimitaltaan.
Havaintopäivämäärä: tammikuun 9. 2023
Havaintopaikka: Mars
Käytin Google Mars -karttaa, ja löysin erittäin korkean muinaisen rakenteen Marsista. Tämä rakenne on niin korkea, että sen varjo on yli 5 mailin mittainen. Se on arviolta 1.5 mailia korkea, mutta koska se on kraaterin pohjassa, joka on arviolta 2-3 mailia syvä, sitä ei huomaa.
Ja kuitenkin pidin sitä omituisena ja innostavana. Käytin karttana infrapunaa, josta näkyy eri asioita, yksityiskohtia joita ihmissilmä ei näe.
Scott C. Waring, Taiwan
Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily
