Jotkut sanovat hänen olleen karu. Toiset sanoivat hänen olleen hullu. Jotkut sanoivat jopa, että hän oli profeetta kuten Daniel tai Hesekiel Raamatussa. Toiset leimasivat hänet pelleksi tai jopa anarkistiksi, jonka tehtävä oli paljastaa valtion toiminta.
Mitä hänestä sitten sanottiinkaan, yksi asia on varmaa, hän oli amerikkalainen patriootti: “(Milton William) ‘Bill’ Cooper oli salaliittojen myyntimies yhtä varmasti kuin Willy Loman kantoi piestyä salkkua. Jatkuvasti rahan perään, monin tavoin hän muistaa myyttisen hahmon vihreään pukeutuneena joka istuu toimistossa pitkän, kapean käytävän päässä kuumeisesti näpyttelemässä jokaisen pikkutuhman vitsin jonka hän on kuullut, kymmenen dollaria punchlinelta. Cooper eli hänen salaliittojensa pimeässä nurkassa ja hänen kykyvyllään löytää yleisö joka häntä halusi kuulla ja uskoi häntä. Se oli hänen harjoittamansa etiikka hänen kuolinpäiväänsä asti.” (s. 31, PALE HORSE RIDER)
”Jos amerikkalaista unelmaa koskaan oli ollutkaan, tämä oli se. Kuitenkin kuten suurin osa unelmista, se oli tuhoon tuomittu. Se oli siksi koska Mysteeri-Babylon, tai mikä tahansa muu voima, oli keksinyt vaihtoehtoisen maailman joka varasti auktoriteetin Luojalta ja loi ihmisten yhteiskunnan, epätäydellisten ihmisten, joka oli saastunut egosta ja jokaisesta kuolettavasta synnistä. Lyhyesti, kuolettavasti haavoittunut niinkuin Bill Cooper.” (ibid, s.347).
(PALE HORSE RIDER: WILLIAM COOPER, THE RISE OF CONSPIRACY, AND THE FALL OF TRUST IN AMERICA, Mark Jacobson, Blue Rider Press, Penguin Random House, LLC, 375 Hudson Street, New York, New York 10012, 2018, 375 sivua, $24.30.)
Näin veteraanikirjailija Mark Jacobson luo hieman perustusta Bill Cooperin elämän magialle ja traagisuudelle. Hän eli toukokuun 6. päivästä 1943 marraskuun 6. päivään 2001. Tähän sisältyy Cooperin kohtaaminen niinkutsutun Mysteeri-Babylonin kanssa; toiset kutsuisivat tätä myöhemmin sotateolliseksi kompleksiksi ja syvävaltioksi. Mutta kaikki, Jacobsonin mukaan, oli syntynyt Mysteeri-Babylonin globaalista kontrollista, mm. “Käärmeen veljeskunta, Order of the Quest, Roshsniya, Kabbala, Temppeliritarit, Maltan ritarit, Jesuiitat, vapaamuurarit, ruusuristiläiset, Illuminati, natsipuolue, kommunistipuolue, CFR:n johtoryhmä, The Group, Open Friendly -salaseura, Vatikaani, Russell Trust, Skull and Bones, Scroll-Key ja monet muut (s. 123).
Monet näistä salaseuroista, Jacobson sanoo, olivat Wall Streetin siniveristen omia… ”mutta tiesivätpä he siitä sitten itse tai eivät, monet niistä saattoivat jäljittää alkuperänsä Käärmeen veljeskuntaan.” Jacobson jatkaa lainauksella:
“Tämä oli maan tapa, paitsi että Uuden Maailmanjärjestyksen kontrolloijat olivat kääntäneet Hegelin dialektiikan päälaelleen, Cooper sanoo. ‘He määrittivät niin, että synteesi tuli ensin, se minkä he halusivat luoda, ja sitten kääntää kaksi voimaa toisiaan vastaan, niin että he tiesivät mitä heidän piti tehdä saadakseen tuon synteesin aikaan, kun taas kaikki muut ajattelivat sen tapahtuneen vahingossa.’”
Cooperin aika armeijassa opetti hänelle paljon Salaisesta Maailmasta. Siellä oli amiraali Bernard A. Claryn Top Secret -tiedot, joissa oli “Top Secret, Q”-turvaluokitus, joihin Cooperilla oli pääsy. Clarey oli Yhdysvaltain Tyynenmeren laivaston päällikkö.
“Kaikki sotaan liittyvät asiat olivat siin…. pikkuhiljaa Cooperin silmät avautuivat. Hän ei ollut se vapauden puolustaja, joka hän oli halunnut olla, vaan sen sijaan hän oli tykinruokaa kamalille, vaarallisille salaisuuksille, salatulle tiedolle joka voisi muuttaa kaiken, jopa pelastaa maailman itseltään… 16 vuoden ajan Cooper ei ollut paljastanut sitä minkä parissa hän oli ollut tekemisissä pyöriessään amiraali Claryn kabinetissa. Se ei ollut helppoa. Sellaisen tiedon tietäminen jota ei saisi tietää teki hänen elämästään helvettiä, sai hänet juomaan viinaa ja aiheutti raivokohtauksia.” (pp. 48, 52, 61, 79)
UFOt olivat myös iso osa Cooperin elämää, kuten vaikka se mitä hän ja USS Tirun miehistö näkivät vuonna 1966: jättiläismäinen, metallinen alus, jalkapallokenttää suurempi, joka laskeutui taivaasta mereen keskellä merenkäyntiä. Se nousi merestä ja kiihdytti horisonttiin. Kohe ei häirinnyt sukellusveneen sähköjärjestelmiä tai gyrokompassia. Se oli lautasen muotoinen ja siinä oli ikkunoita ympäri laitaa. Se ei pitänyt minkäänlaista ääntä.
Jacobson lainaa Cooperia: “Ei ollut epäilystäkään siitä mitä hän oli nähnyt. Se oli metallinen alus, jossa oli laitteistoa sen päällä, ympärllä ja ulkopuolella.” (p.76)
Jo tämä riitti vakuuttamaan Cooperin siitä, että avaruusolennot olivat huolenamme. Hän kuuli fantastisia tarinoita UFOista Vietnamin DMZ:ssa, kun hän oli armeijassa. Mutta tämä näkökulma muuttui vuonna 1989. Yhtäkkiä hän näki UFOt maan armeijoiden sotilaallisena psykologisena operaationa.
“Ulkoavaruuden UFOjen läsnäolo oli enemmänkin pelottelutaktiikka”, sanoo Jacobson, “temppu millä ihmisiä saatiin peloteltua totalitaarisen maailmahallinnon taakse. Tämän kusetuksen kaikkein raivostuttavin aspekti, Cooper myöntää, oli että hän itse oli langennut siihen.”
Se oli rajattoman huijaamisen aikaa. Niinkuin Cooper oli sanonut, ei voinut luottaa mihinkään mitä luki. Piti tehdä omat tutkimuksensa löytääkseen totuuden kultajyviä. Esimerkki tästä oli Siionin viisaiden protokollat, josta monet ovat vakuuttuneet niiden olevan Pierre Plantardin kehittelemä huijaus. Iron Mountain oli toinen kusetus (mutta siiinä oli totuuden siemeniä), jonka oli keksinyt Victor Navasky, Marvin Kitman ja Leonard Lewis. Sellaista asiaa ei ollutkaan kuin puhdas teoria, kaikissa oli virhettä. Cooper sanoi tutkineensä omillaan ja varuillaan. Sitten oli myös Silent Weapons for Quiet Wars eli psy-ops (s.115). Shock Tests oli Matrix-elokuvien sininen ja punainen pilleri, jotka Cooper mainitsee, ja oikeasti ne olivat Hartford Van Dyken sanoin, “modernin teknologisen alkemian muoto, joka ennusti muutamalle kultaa ja kuonaa lopuille.” (s. 119)
Mustat Cadillacit
Cooper jätti laivaston ja päätti sotilasuransa huhtikuun aikoihin vuonna 1975. Pian tämän jälkeen Cooper ajoi moottoripyörällään Skyline Bulevardia Berkeley Hillsin lähellä Kalifornian Bay Arealla, jossa häntä seurasi tiukasti musta Cadillac, joka töytäisi Cooperin moottoripyörää ja hän lensi ojan pohjalle. Kaksi miestä kiipesi alas katsomaan häntä, ja toinen heistä tunnusteli hänen kaulavaltimoitaan ja sanoi, että Cooper on jonain päivänä kuollut. Toisessa takaa-ajossa, jonka sama ”limusiini” suoritti, tällä kertaa Cooperin oikea jalka oli pahasti runneltu ja korvattu proteesilla.
Jacobson sanoo, että vaikka Cooper oli sairaalassa, kaksi miestä vierailivat Cooperin luona kuulustellen häntä ja sanoen, että jos hän ei “hiljenisi”, hänen “seuraava kerta olisi fataali.” Cooper risti sormensa ja sanoi, että hän olisi kunnolla, mutta hiljaa vannoi toisin (s. 52).
Ylivallan ymmärtämiseksi se tulee nähdä niinkuin Salahallitus sen näkee, itseään ylläpitävänä järjestelmänä nimeltään Hiljaisten Sotien Äänettömät Aseet (Silent Weapons for Quiet Wars, SWFQW): “Illuminatin sodanjulistus Amerikan kansalle.” (s.115)
Psykologinen operaatio oli kuin “aikakapseli, jota moduloitiin eri nopeuksilla ja kuvioilla” “heidän elämäänsä puuttuen”, kontrolloiduissa tilanteissa “shokkitestien” “jatkuvassa tulvassa” samaan tyyliin kuin Matrix-elokuvan sininen ja punainen pilleri esitettiin: Uuden Maailmanjärjestyksen taholta valmisteltua massaitsemurhaa, Cooperia lainaten, “vuosisatoja vanha maanalainen virtaus kertoo modernista hankkeesta tänä nykyaikana; elämä nykyaikana on vain vähän enemmän kuin elämä mielenhallinta-avolabrassa.” (pp. 117-118)
Tämän maailmanlaajuisen hirviön perustana on piilotettujen salaseurojen verkosto, joka luo korkeampien mysteerien ”verkon” kautta aikakausien, jotka juontavat juurensa muinaiseen Babyloniin, jota on levitetty universaalisti Käärmeen veljeskunnan, Kabalan, temppeliritarien, Illuminatin ja monen kymmenen muun salaseuran keskuudessa (s. 123).
Siitä tuli strategia, jossa käytettiin Wilhelm Fredrick Hegelin hegeliläistä dialektiikkaa: status quo, teesi, antiteesi ja synteesi – uusi totuuden standardi. Tuo tapahtumasarja saattoi kuitenkin olla kliimaksi. Bill Cooper pystyi selvästi näkemään ne kehittyessään; ehkä joissakin tapauksissa enemmänkin raamatullisen profeetan kuin teoreetikon tapaan.
Jacobson kirjoittaa: “Tekaistuissa vastakkainasetteluissa, kuten demokraatit vastaan republikaanit, ilmenevä hegeliläisen dialektiikan manipulointi oli Salahallituksen päätyökalu… kuin käärme, joka luo nahkaansa, vuonna 1947 perustettu Uusi Maailmanjärjestys korvattaisiin pian toisella.” (s, 125)
Kalpean hevosen ratsailla
Cooperin suurin ura oli THE HOUR OF THE TIME -radio-ohjelma WWCR:llä, joka alkoi tammikuun 4. päivä 1993, jossa paljastettiin monia Mysteeri-Babylonin puolia.
“Jos ‘Silent Weapons for Quiet Wars’ paljasti Illuminatin nykypäivän suunnitelmat planeetan haltuun ottamiseksi, Mysteeri-Babylon meni vieläkin syvemmälle, joka pyrki jäljittämään organisaation ontologiaa sen alkuperään asti.”
Cooper näki ihmiskunnan alkuperän ja merkityksen Stanley Kubrickin Avaruusseikkailu 2001:ssä. Elokuva oli salaa “muinaisten uskontojen vihittyjen ja adeptien kuvaus, jotka kykenivät ymmärtämään ‘Mysteerikoulujen’ ‘symbologiaa’.’’ (s. 144)
Cooperin The Sacrificial Kingissa, Cooper osoitti miten Dealey Plaza Dallasissa, Teksasissa oli tärkeä palapelin osa sekä Kennedyn salamurhassa että Dallasin näkemisessä esoteerisena (Disneyland, muinainen Babylonian kaupunki, 33. leveyspiiri jossa tapahtuu fortilaisia asioita ) — Plaza itsessään on nimetty sanomalehtimies George Bannerman Dealeyn mukaan, 33. asteen vapaamuurarin: C.G Jung kutsui ilmiötä synkronisiteetiksi ja merkitykselliseksi yhteensattumaksi.
Kanssasalaliittoilija ja kilpailija Robert Anton Wilson ratsasti omalla kalpealla ratsullaan paljon Cooperin tapaan, avaten “oven omaan Vaaran Kappeliinsa” kokemusmaailmassa, jota “ei voida sijoittaa avaruus-aikajatkumoon”, Jacobson kirjoittaa, “se on painoton, hajuton ja havaitsematon tavallisilla laitteilla.” (s. 161)
Robert Anton Wilson kirjoitti Cosmic Trigger ja Illuminatus! -kirjasarjat.
Räppäri Killah Priest joskus vuosina 2004 ja 2005 nnimesi uudelleen räppäri Andrew Kisselin (newarkilainen esiintyjä New Jerseystä) “William Cooperiksi.” Priest työskenteli yhdessä Black Market Militian, joka on Wu-Tang Claniin liittyvä ryhmä, Timbo King Razahin, A 60 Second Assassinin ja muiden esiintyjien kanssa, jotka olivat lukeneet Bill Cooperin alkuperäisen BEHOLD A PALE HORSEn ja kuulleet The Hour of the Time -radio-ohjelmaa, mikä Jacobsonin mukaan sai Killah Priestin toteamaan: “Hän oli patriootti, josta pidän” lainaten Kisseliä, “koskä minä olen patriootti. Olen ylpeä amerikkalainen. Tämän maan piti olla rakennettu kyseenalaistamaan auktoriteetti, pitämään vallassaolijoita tilivelvollisina. Ei puremaan omaa kieltä. Heitän vain idean ilmoille, onko se sitten oikein vai väärin, annetaan kaikkien itse päättää.” (s. 193)
Elokuussa 1994 Bill Cooper kuuli, että afroamerikkalaiset lukivat BEHOLD A PALE HORSEa. Kanssasalaliittoteoreetikko, filmintekijä ja levyntuottaja Anthony J. Hilder informoi, että mustat, jotka lukivat kirjaa, alkoivat nähdä “systeemin” vihollisenaan: ‘“ …valkoiset, erityisesti valkoiset miehet, samat valkoiset miehet jotka olivat kaikkien ihmisten, valkoisten ja mustien vihollisia’’’, Jacobson lainaa Hilderiä, ‘‘‘uutinen ei voisi olla tuota isompi.’’’ (s. 203).
Helmikuun 28. päivänä 1994 puolen mailin pituinen SWAT-tiimin letka oli ajamassa kohti Mount Carmel Centeria, Branch Davidianin aluetta, jossa arviolta 168:n ihmisen päälle tehtäisiin hyökkäys.
“Tuo oli 51 päivän kestoisen Wacon taistelun alku”, sanoo Jacobson, “tapahtuma joka monille, myös Bill Cooperille, kertoisi Amerikana kansalaisten ja sen hallituksen välisestä sotatilasta”.
Huolimatta kaikista puolusteluista, joita valtio oli esittänyt joukkomurhaa kaunistellakseen, Cooper sanoi, että koko tapauksen logiikka oli puutteellista. “Kuka tahansa, joka vaivautui tutkimaan asioita, tajusi että tämä hyökkäys oli ollut tekeillä jo pitkän aikaa” Jacobson sanoo, “tapahtumaketjussa, jonka juuret ulottuvat vuosisatojen päähän…. Cooper kertoi yleisölle…. Et voisi koskaan ymmärtää nykyhetkeä, ellet tunne menneisyyttä.” (s. 212)
Randy Weaver ja perheensä piti itseään eräinä näistä “survivalisteista, kotiopettajista, verojen vastustajista ja ‘suvereeneista kansalaisista’”, mielenosoittajista jotka siteerasivat Markuksen evankeliumia 13:14 ja seisoivat pahasta valtiovallasta erillään. Vuonna 1989 Randy myi katkaistuja haulikoita BATF:n Ken Fadeleylle. Saadakseen pienemmän tuomion hän pyysi Weaveria toimimaan “hallituksen vasikkana”, josta Weaver kieltäytyi. Weaver lähti pakoon Ruby Ridgeen.
Viidensadan liittovaltion agentin ympäröimänä, joista monillakaan ei ollut mitään virallisia merkkejä, jotka monet olivat maastokuvioisissa vaatteissa, jotka monet ampuivat Weaverin koiria, jotka haukkuivat ja varoittivat tunkeilijoista, 14-vuotias Samuel Weaver ammuttiin, luoti repi irti hänen kätensä luupesästä. FBI:n tarkk’ampuja Lon Horiuchi ampui Vicki Weaveria “suoraan silmien väliin” hänen pidellessään heidän “kahdeksankuukautista lastaan sylissään.” Helikopteri yritti “tiputtaa bensapussia” mökin päälle polttaakseen kaiken poroksi.
“Ja mitä Randy Weaver oli tehnyt ansaitakseen tällaisen kohtelun?” kysyy Jacobson. “Hän oli myynyt aseen, joka oli liian lyhyt. Se oli rikkomus, sikäli kun hän tiesi.” (s. 213)
Murrahista syyskuun 11. päivän tapaukseen
Huhtikuun 19. päivänä, teorian mukaan, Tom McVeigh ajoi Ryder-autonsa kahden ja puolen tonnin dieselbensaan upotetussa ammoniumnitraattilastissa ja räjäytti sen Oklahoma Cityn Alfred P. Murrahin liittovaltiolliseen rakennukseen, näin tappaen 168 ihmistä.
Tapaukseen liittyen kerrottiin “kahdesta erillisestä räjähdyksestä”, mutta viranomaiset hyssyttelivät asiaa, ja McVeigh’sta tuli vihollinen numero yksi.
“He lähettivät McVeigh’n, jälleen yhden täydellisen ihmiszombien, niinkuin hän olisi ollut heidän liukuhihnallaan, tekemään heidän tahtonsa mukaan”, sanoo Jacobson. “…kuka tietää miten monta kuolisi seuraavassa ‘terrori-iskussa’? (s. 257).
Tällaisia “juonia” käytettiin syyskuun 11. päivänä 2001, kaksoistorneja vastaan tehdyssä hyökkäyksessä, Jacobson sanoo, ja Cooper teki asian selväksi jo kesäkuun 28. päivä 2001, hänen The Hour of the Times -lähetyksessään. Hän pilkkasi CNN:n kanavaa ja tarinaa, joka löysi Osama bin Ladenin hänen piilopaikassaan.
“Fakta oli, Cooper kertoi yleisölleen, että kukaan Yhdysvaltain tiedustelussa ei oikeasti etsinyt Osama bin Ladenia”, Jacobson sanoo. “He tiesivät missä hän oli. He olivat tienneet sen Neuvostoliiton Afganistanin hyökkäyksen alusta saakka. Bin Laden, yhdessä perheensä kanssa, oli kokonainen CIA:n omistama sivuliike.”
‘“Jotain kamalaa tulee tapahtumaan tässä maassa”’, Jacobson lainaa Cooperia, ‘“ja mitä sitten tapahtuukin, he tulevat syyttämään siitä Osama bin Ladenia. Älä koskaan usko sitä.”’
Tuo ”jokin” tapahtui kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin syyskuun 11. päivänä 2001, jolloin kaksi kaupallista lentokonetta lensi World Trade Centerin kaksoistorneihin tappaen 2996 ihmistä, mukaanlukien 343 New Yorkin palolaitoksen työntekijää.
Cooperin ennustus kävi toteen.
Cooperin kirjoitus- ja radiotoimitusura henkilöityy varsin hyvin Para-politicsissa, jossa Cooper näki lentäviä pahishirviöitä, Jacobson sanoo. Vapaiden ja urheiden valtakunta oli hyökkäyksen kohteena. Cooper käytti koko elämänsä taistellen vapauden vihollisia vastaan, hän taisteli Vietnamissa, hän taisteli salaisten uskontojen ilkeitä plutokraatteja vastaan, joiden tarina ulottuu ihmiskunnan alkuhämäriin.
Hänen ystäväpiirinsä ja kuuntelijoiden keskuudessa oli separatistimilitanttien ja tuloverotusta välttelevien joukko, joiden mukaan Cooper usein meni osoittamaan mieltä. Hän ilmoitti päätöksestään HOTT:n lähetyksessä 28.2.1993.
Jacobson tiivistää: “Cooper said, tuloveron maksaminen oli vapaaehtoista, koska laki sanoi niin. Se oli niin yksinkertaista… Termit ‘vapaaehtoinen’ ja ‘voi tulla’ kantoivat juridista merkitystä.”
“Cooper Hill” muuttui vahvasti vartioiduksi linnakkeeksi, ja Cooper osoitti mieltään kaikkia hänen mailleen tulleita vastaan. Cooper antoi heinäkuun 6. päivänä 1998 varoituksen hänen verkkosivuillaan tunkeilijoille. Heinäkuun 29. päivänä 1998 FBI avasi kansion hänen nimelleen.
Niinkutsuttuihin tunkeilijoihin kuului tohtori Scott Reynolds Hamblinin perhe, joka vieraili “Hillissä” (jota kerran kutsuttiin R.V Hill:iksi maastopyörien mukaan). Hamblin väitti myös, että hänellä on jossain päin Hilliä kiinteistö. Cooper piti häntä tunkeilijana ja uhkaili tätä. Hamblinit kuitenkaan eivät olleet mikään tavallinen suku, heidän esi-isillään oli pitkä historia mormoonimilitioissa. Hamblin jätti Apachen piirikunnan sheriffin toimistoon valituksen.
Cooperin henkinen tila ei ollut mikään täydellinen, sillä hänellä oltiin diagnosoitu PTSD hänen palvelusajoiltaan, joka on ehkä syy hänen raivokohtauksilleen. Yhdeksän avioliittoa myöhemmin Annie Cooper, jonka mitta tuli täyteen valtion Billistä jättämiä pidätysmääräyksiä, jätti hänet keväällä 1999 tytärten Poo ja Allyson mennessä hänen mukaansa, ja Cooper jäi yksin Hilliin. Lyhyt yhteiselo hänen Jessica-tyttärensä kanssa tyrehtyi, kun agentit koittivat saada Jessicaa “vangitsemaan” hänen isäänsä. Lopulta Cooperille jäi pelkästään hänen mottonsa “älä luovuta”.
Jacobson lainaa Cooperin tekstiä “Julkinen tiedoksianto” päivämäärälle 6. heinäkuuta 1998: “Siksi Yhdysvaltain kansalaisten ja korporaatiovallan välillä on sotatila. Me tulemme olemaan vapaita kongressin republikaanihallinnon alaisuudessa, jonka Yhdysvaltain perustuslaki meille takaa, tai muuten me tulemme olemaan kuolleita.” (p. 279)
Cooperin viimeinen taistelu
Sabotaasinkaltainen nalkkiin saaminen ja pidätys erikoisen toimintaryhmän järjestelemänä tapahtui marraskuun 5. päivänä 2001. He yrittivät narrata Cooperin tulemaan ulos kodistaan tutkiakseen heidän tarkoituksellista peitetarinaa uteliaista tunkeilijoista. Peiteagentit piiloutuivat naamioituun autoon; sitten he tulisivat esiin ja pidättäisivät Cooperin.
Odottamatta Cooper lähestyi heitä hänen omassa autossaan eikä niinkään jalan; hän huusi heille varoituksia:
“Soitan poliisit, annan teille kymmenen minuuttia aikaa poistua mailtani, tai kytät tulevat tänne.”
Tilanne muuttui yhtäkkisesti.
Cooper yritti ajaa takaisin talolleen soittaakseen puhelimella, kun komentaja Andrew Tafoya jahtasi Cooperin autoa ja agentit seurasivat pickupin kyydissä perässä.
“Taktinen paku” blokkasi Cooperin kulkureitin. Kersantti Charles Brown osoitti hänen M4-konepistoolillaan Cooperin autoa kohden.
Sheriffi Brian Hounsell teki samoin hänen AR-15 taistelukiväärillään. Brown yritti irroittaa Cooperin kädet vaihdekepiltä.
Cooper sai heitettyä Brownin selälleen, mutta auto lähti syöksymään kivikkoista maastoa, mikä pakotti Cooperin juoksemaan jalan hänen talolleen. Apulaissheriffit Joseph Allen Goldsmith ja Robert Marinez, Jacobsonin mukaan, juoksivat pysäyttämään Cooperin, joka tavoitteli pistooliaan ja ampui neljä puolustuslaukausta, joista yksi halvaannutti Marinezin. Goldsmith jatkoi ampumista kunnes Cooper kaatui kuolleena, aivan kuten hän oli ennustanutkin — oman kotinsa oviaukkoon (s. 328-332).
Agentit ampuivat Cooperin vartiokoiran, Crusherin, vaikka koira oli kiinni ketjulla autoon.
“Kaikkein tuorein lisäys Cooperin kaanoniin on ‘Q Anonin’, huhutun valtion sisäpiiriläisen, postaukset, jotka väittivät, että hänellä oli pääsy turvaluokiteltuun informaatioon, jossa puhuttiin Deep Staten aikomuksesta syrjäyttää Trumpin hallinto”, Jacobson selittää.
“Helmikuussa 2018, ‘Q,’ joka tiputtelee ‘tiedustelumuruja”, kirjoitti syvästä ihailustaan Cooperia ja hänen työtään koskien. BEHOLD A PALE HORSEn myyntiluvut kääntyivät heti kasvuun, ja se vei 27 vuotta vanhan kirjan Amazonin bestsellerien listan sijalle 17.” (s. 357).
Jacobsonin mukaan Cooperin kuoleman jälkeen Mysteeri-Babylon oli edelleen ratkaisematta Amerikassa, joka pyrki pönkittämään Uutta MAailmanjärjestystä, joka oli paljastunut syyskuun 11. päivä, toisen Irakin sodan, vuoden 2008 talouskriisin, Barack Obaman ja Donald Trumpin vaalihärdellien sekä kansallisten voimien hajaantumisen myötä… (s. 342)
“Hegelin dialektiikan jokaisen käyttökerran jälkeen unelma Amerikan tasavaltojen unelmasta, jonka Amerikan perustajilla oli, muuttui aina vain haaleammaksi.”
Artikkelin julkaissut UFO Digest
Lue myös:
