Avainsana-arkisto: MJ-12

Presidentti Kennedyn yhteenotto CIA:n kanssa, osa 2

1 joulukuun, 2021 paatoimittaja Kommentoi

Presidentti Kennedyn kuolettava yhteenotto CIA:n ja MJ-12:n kanssa salaisista ET/UFO -tiedoista – osa II

kirjoittanut Michael E. Salla, M.A., Ph.D.

Tiivistelmä

Useat dokumentit ja todistajanlausunnot valaisevat mitä presidentti Kennedy tiesi maahansyöksyneiden UFOjen nouto-operaatioista, sekä hänen pyrkimyksiään saada pääsy salaisiin Maan ulkopuolista elämää ja teknologiaa koskeviin tietoihin. Kennedyn pyrkimyksissä on kaksi vaihetta. Ensimmäinen oli sarja toimeenpanoja, jotka hän aloitti helmikuun 19. päivä 1961, joilla pyrittiin asettamaan kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmat hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajan alaisuuteen, ja myöhemmin kesäkuussa 1961 toteuttaa CIA:n salaisten operaatioiden presidentillistä valvontaa pääesikunnan kautta. Nämä toimeenpanot suoritettiin samaan aikaan kun Kennedy yritti saada pääsyä erittäin avaruusolentoja ja UFOja käsittelevien salaisten projektien tietoihin – MJ-12 Special Studies Project.

Toinen vaihe alkoi syyskuun 20. päivä 1963, kun Kennedy lähti riskaabeliin poliittiseen peliin, jolla koitettiin saada NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruusoperaatioiden parissa. Kliimaksi saavutettiin salaisten UFO-tietojen parista käydyn riidan kanssa. Tämä artikkeli käy läpi todistuksia, dokumentteja ja tapahtumia koskien Kennedyn intressiä UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään ja siihen miten se kulminoitui kuolettavaan kulissientakaiseen yhteydenottoon CIA:n ja MJ-12:n kanssa hänen elämänsä viimeisenä kuukautena.

Kennedy yhdisti USA-NL avaruustehtävät salaisiin UFO-tietoihin

Syyskuussa 1963 presidentti Kennedy käynnisti uraauurtavan aloitteen, jolla saada Neuvostoliitto ja USA tekemään yhteistyötä yhteisten avaruus- ja kuutehtävien parissa. Tämän kylmään sotaankin vaikuttaneen julkisesti ilmoitetun aloitteen taustalla oli Kennedyn hallinnon salaisempi pyrkimys saada pääsy salattuihin UFO-tietoihin. Vuodetut dokumentit paljastavat, että Kennedy ohjeisti CIA:ta julkaisemaan salatut UFO-tiedot NASAlle osana avaruusyhteistoimintaa Neuvostoliiton kanssa. Jos Kennedy olisi onnistunut, olisi ollut yhteinen avaruustehtävä Kuuhun ja UFO-tietoja oltaisiin jaettu CIA:n, NASAn ja Kennedyn hallinnon välillä enemmän. Tämä olisi varmistanut sen, että UFO-tiedot jossain vaiheessa oltaisiin tehty julkisiksi sekä USA:ssa että Neuvostoliitossa.

Huikeassa puheessa YK:n yleiskokouksen edessä syyskuun 20. päivä 1963, presidentti Kennedy sanoi:

Lopultakin, alalla jolla Yhdysvalloilla ja Neuvostoliitolla on erikoiskyvykkyys — avaruusalalla — on tilaa uudelle yhteistyölle, viedä eteenpäin yhteistoimintaa avaruuden sääntelyssä ja tutkimuksessa. Luen näihin mukaan mahdollisuuden yhteistutkimusmatkalle Kuuhun. [1]

Kennedy tarjosi avaruuskilvoittelun lopettamista ja yhteisiä tehtäviä neukkujen kanssa. Hruštšovin vanhimman pojan, tohtori Sergei Hruštšovin mukaan tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun Kennedy oli ehdottanut yhteistä avaruus- ja kuututkimusohjelmaa Neuvostoliiton kanssa. Sergei Hruštšov paljasti, että kesäkuun 1961 Wienin kokouksessa, alle kymmenen päivää sen jälkeen kun Kennedyn kuuluisa toukokuun 25. päivän puhe kongressin edessä oli pidetty, jossa luvattiin viedä ihminen Kuuhun ennen vuosikymmenen loppua, [2] Kennedy salaa ehdotti yhteisiä Kuu- ja avaruustehtäviä hänen isälleen. Hruštšov kieltäytyi, kuten hänen poikansa myöhemmin selitti: “isäni kielsi tämän, koska hän ajatteli että tämän avulla amerikkalaiset voisivat saada selville miten heikkoja me olemme, ja ehkä se ajaisi heidät sotaan.” [3]

Hänen syyskuun 1963 YK-puheensa jälkeen, Hruštšov jälleen kerran otti Kennedyn tarjouksen esiin — Neuvostoliiton hallitus ei virallisesti kommentoinut ja neuvostolehdistö sivuutti sen. [4] Samaan aikaan NASAlla ja kongressilla oli huomattavaa vastustusta Kennedyn aloitteille. Juuri ennen hänen YK-puhettaan, Kennedy briiffasi hänen NASA-johtajaansa, James Webbia, hänen aloitteistaan ja kysyi: ”Oletko riittävästi ohjaksissa estääksesi sen, että minut eristetöön NASAsta jos teen sen?” [5] Virallisen NASAn historian mukaan “Webb kertoi presidentille, että hän kykenisi pitämään hommat hanskassa.” [6] Richard C. Hoaglandin ja Mike Baran mukaan,

Idean myynti neukuille olisi jo tarpeeksi vaikeaa, mutta sen myyminen Amerikan kansalle ja kongressille mikäli “kansan syvät rivit purnaisivat” voisi olla lähes mahdotonta. Jos Webb ei kykenisi pitämään NASAa kurissa sen sisältä, silloin koko pyrkimys romahtaisi. [7]

Viikkoja hänen rohkean aloitteensa jälkeen, “vähäinen kansan tuki, jopa USA:ssa, tuntui latistaneen idean lopullisesti, ja Kennedy alkoi julkisesti perääntyä ehdotuksestaan.” [8] Jos Hruštšov olisi lopulta hyväksynyt hänen tarjouksensa, Kennedyn olisi pitänyt toimia nopeasti voittaakseen kongressin ja NASAn vastustuksen minkään yhteisen avaruusohjelman toteuttamiseksi.

Vuonna 1997 alkaneiden haastattelujen sarjassa Hruštšovin poika, tri. Sergei Hruštšov, sanoi että hänen isänsä aluksi kieltäydyttyä Kennedyn syyskuun 20. päivän 1963 tarjouksesta perustaa yhteiset avaruus- ja kuumissiot, “hänen kieltäytymistään seuraavina viikkoina hänen isänsä tuli toisiin aatoksiin”. [9] Yhdessä haastattelussa Sergei Hruštšov sanoi:

Kävelin hänen kanssaan joskus lokakuun lopulla tai marraskuussa, ja hän kertoi minulle näistä asioista. Hän kertoi minulle, että meidän tulee miettiä tätä ideaa uudelleen ja ehkä hyväksyäs se. Kysyin tietävätkö he kaiken, meidän salaisuutemme? Hän sanoi ettei se ollut tärkeää. Amerikkalaiset voivat suunnitella kaiken haluamakseen. Se on kehittynyt maa, mutta meidän pitää säästää rahaa. Se on kallista… Hän ajatteli myös näiden kaikkien saavutusten poliittisia puolia, että sitten he voisivat alkaa luottaa toisiinsa paljon enemmän Kuuban ohjuskriisin jälkeen hänen luottamuksensa presidentti Kennedyyn nousi erittäin korkealle. Hänen mielestään oli mahdollista tehdä asioita tämän presidentin kanssa, hän ei pitänyt häntä ystävänä, mutta hän todella halusi välttää sodan, joten tämän yhteistyön kautta he kykenisivät pallottelemaan ajatuksia näistä saavutuksista. [10]

Sergei Hruštšov vahvisti, että Nikita Hruštšov lopulta hyväksyi Kennedyn tarjouksen marraskuun alussa 1963 noin viikkoa ennen hänen salamurhaansa. [11] Hoaglandin ja Baran mukaan tarkka päivä on marraskuun 11., jolloin keskeinen Neuvostoliiton Mars-missio epäonnistui: “Marsiin suuntautunut miehittämätön avaruusalus koodinimellä ‘Kosmos 21’ vikaantui Maan alailmakehässä tarkalleen päivää ennen (marraskuun 11. päivä) ennen Kennedyn yhtäkkistä “Neuvostoyhteistyön direktiiviä James Webbille”. [12] Hruštšovin yhtäkkinen takinkääntö, kahden vuoden salailun ja julkisten kieltäytymisten jälkeen, johti sarjaan välittömiä presidentin toimeenpanoja heti seuraavana päivänä.

Presidentti Kennedy antoi issued kansallisen turvallisuuden toimeenpanomuistion (National Security Action Memorandum, NSAM) No. 271 marraskuun 12. päivänä 1963. Sen otsikko oli ”Yhteistyö Neuvostoliiton kanssa ulkoavaruuden asioissa”, ja sen keskeinen kappale kuului:

Haluaisin teidän tekevän henkilökohtaisen aloitteen ja ottavan keskeisen vastuun valtiolla oleellisen Neuvostoliiton kanssa tehtävän yhteistyön ohjelman kehittämisestä ulkoavaruuden alalla, mukaanlukien erityisten teknisten esitysten kehittäminen. [13]

Muistio jatkoi sanomalla, että yhteistyö oli suoraa seurausta Kennedyn syyskuun 20. päivän ehdotuksesta “laajentaa yhteystyötä Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä ulkoavaruudessa, mukaanlukien yhteistyö kuulaskeutumisohjelmissa.” Muistio oli luokiteltu “Luottamukselliseksi” ja osoitettu James Webbille (NASAn hallintovirkamies). Se julkaistiin lokakuun 13. päivä 1981.

Merkittävää kyllä, muistiossa sanottiin myös: “Oletan, että te työskentelette läheisesti ulkoministeriön ja muiden asianmukaisten virastojen kanssa.” Kennedy identifioi ulkoministerin keskeiseksi henkilöksi, joka toteuttaisi prosessia jolla käytäisiin dialogia yhteistyöstä:

Odotan teidän [Webb] avustavan ulkoministeriä proseduuri- ja ajoitusongelmien selvittämisessä, jotka liittyvät Neuvostoliiton kanssa käytäviin keskusteluihin, ja avustavan minua ehdottamalla keskustelukanavia, jotka olisivat meidän näkökulmastamme kaikkein toivottavimpia.

Tämä varmistaisi sen, että ulkoministeriö ja muut Yhdysvaltain hallituksen tahot pääsisivät käsiksi informaatioon, jota jaettaisiin Neuvostoliitolle heidän avaruusyhteistyön nimissä.

Luottamuksellisen NSAM:in lisäksi Kennedy antoi salaisemmaksi luokitellun (“Top Secret”) muistion CIA:n johtajalle John McConelle. Samalla päivämäärällä marraskuun 12. 1963 päivätyn muistion otsikko oli: “Katselmus kaikista kansalliseen turvallisuuteen vaikuttavista UFO-tiedustelutiedoista”. Huippusalaisessa muistiossa luki:

Olen ohjeistanut James Webbia kehittämään Neuvostoliiton kanssa yhteisen avaruus- ja kuututkimusohjelman. Olisi avuksi mikäli kävisitte läpi suuren uhan [UFO] tapauksia ja erottelisitte bona fidet salaisiksi luokitelluista ilmavoimien ja CIA:n lähteistä… Kun tämä data on käyty läpi, haluaisin teidän perustavan datan jakamisohjelman NASAn kanssa, jossa Tunnistamattomat [UFO:t] ovat tekijä. Tämä auttaa NASAn tehtäväjohtoa heidän puolustusvastuissaan. Haluaisin datan katselmuksesta väliraportin viimeistään helmikuun 1. 1964 mennessä. [14]

On tärkeää huomata, että muistio CIA-johtajille viittaa Webbille samana päivänä annettuun NSAMiin. Vaikka CIA:lle lähetetyn vuodetun huippusalaisen muistion aitoutta ei olekaan virallisesti tunnustettu (sen autenttisuus on arvostettu keskisuuresta suureen), [15] NSAM 271:n legitimiteetistä ei ole epäilystäkään. [16] NSAM 271 selvästi näyttää, että Kennedy oli päättänyt tehdä yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa “ulkoavaruuden asioissa.”

Jos Kennedy olisi saanut varoituksen tulevan Neuvostoliiton kanssa koetun konfliktin vaaroista ja/tai Maan ulkopuolisesta elämästä, silloin salaisten UFO-tietojen jakaminen oli ilmiselvä tapa toteuttaa NSAM 271.

NSAM 271 ja siihen liittyvä huippusalainen CIA-johtajalle lähetetty muistio marraskuun 12. päivänä 1963 ovat todisteita siitä, että Kennedy piti yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa “ulkoavaruuden asioissa” salaisiin UFO-tietoihin liittyvänä. Tuntemattomista syistä Kennedy oli vakuuttunut siitä, että CIA oli johtava virasto, joka varmistaisi salaisten UFO-tietojen julkistamisen. Tämä viittaa siihen, että ilmavoimat ja muut asevoimien haarat olivat salaa velvoitettu ohjaamaan kaikkein tärkeimmät CIRVIS-järjestelmän (Communications Instructions for Reporting Vital Intelligence Sightings) kautta raportoidut UFO-tietonsa, jotka oli tuotettu Joint Army Air Naval Publicationin numeron 146 tiedusteludataa varten, CIA:lle. [17] Tämä vahvistetaan prikaatinkenraali C.H. Bolenderin muistiossa lokakuulta 1969. Hän sanoo: “raportit tunnistamattomista lentävistä esineistä, jotka voisivat vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen, on tehty JANAP 146:n tai Air Force Manual 55-11:n mukaisesti, eivätkä ne ole osa Blue Book -järjestelmää.” [18]

Yksinkertaistaen, UFO-tietoja oli kahta sorttia, joita ilmavoimat oli kerännyt Kennedyn ja myöhempien hallintojen aikana. Näistä vähemmän kansallista turvallisuutta uhanneet tehtiin julkisiksi Projekt Blue Bookin kautta — ilmavoimien ‘virallisen’ julkisen UFO-tutkimusohjelman, joka virallisesti loppui vuonna 1970. [19] Tärkeämmät, ja salaiset, UFO-tiedot ohjattiin toiseen projektiin CIA:n alaisuuteen. CIA:n vastatiedusteluosasto kontrolloi niiden saatavuutta ja raportoi suoraan MJ-12 ryhmälle. Pyydettäessä CIA:ta jakamaan UFO-tietojaan NASAlle, se johtaisi siihen että tiedot päätyisivät myös ulkoministeriöön ja muihin virastoihin kuten NSAM 271:ssä esitettiin. Kennedy täten suoraan asettui vastahankaan CIA:n kanssa sen salaisten UFO-tietojen kontrollista.

Kennedyn kuuman linjan keskustelu Nikita Hruštšovin kanssa

Toinen vuodettu dokumentti näyttää sen laajuuden millä Kennedy oli valmis tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa tehtäessä UFO-tietoja julkisiksi. Tavoite oli välttää sotilaallista yhteenottoa väärin perustein UFOjen takia. Dokumentin väitetään olevan huippusalainen NSA:n puhelinkuuntelu “kuuman linjan” keskustelusta presidentti Kennedyn ja Neuvostoliiton pääministeri Nikita Hruštšovin kanssa päivämäärällä 12. marraskuuta 1963. [20] Kuuma linja perustettiin vain kolme kuukautta aiemmin elokuun 1. päivä 1963, ja New York Timesin mukaan:

Suora yhteys, joka on olemassa 24 tuntia päivässä, mahdollistaa kahden valtion päämiesten vaihtaa keskenään viestejä minuuteissa. Kirjoitettujen viestien tarkistamisen jälkeen, Teletype-nauha syötetään Teletype-lähettimelle. Viestien lähtiessä se koodataan ”salauslaitteella”, jotta estetään muiden viestinluku välietapeilla 10 tuhannen mailin kaapelipiirin matkalla. Moskovassa viesti menee dekoodauslaitteen läpi ja ilmestyy Teletype-koneelle Kremlissä lähellä pääministeri Hruštšovin toimistoa. [21]

Vaikka onkin väitetty, että kuumaa linjaa käytettiin ensi kertaa kesäkuun 5. päivä 1967 Lähi-Idän kuuden päivän sodan aikaan, vuodettu NSA:n dokumentti puhuu siitä miten Kennedy ja Hruštšov pääsivät käyttämään sitä pian pystyttämisen jälkeen.

Väitetyssä marraskuun 12. päivän kuuman linjan keskustelussa Kennedy ja Hruštšov keskustelivat heidän omien UFO-työryhmiensä tärkeydestä UFO-ongelman ratkaisussa, jotta vältettäisiin tulevat konfliktit. Kennedy sanoi Hruštšoville: “Olen laittanut käyntiin aloitteen NASAmme kanssa vaihtaaksemme tietoja teidän Tiedeakatemian kesken siinä toivossa, että se vaalii yhteistä huoltamme tästä ongelmasta ja toivottavasti löydämme jonkin ratkaisun.” [22]

Kennedy varmasti viittasi tässä NSAM 271:n, joka julkaistiin samana päivänä, marraskuun 12. 1963. Kennedy sanoi myös, “Olen ohjeistanut CIA:ta antamaan minulle kaikki tiedot haamuilmiöstä ja salaisista ohjelmista, minkä myötä voin paremmin arvioita [UFO-] tilannetta.” [23] Vaikka NSA:n salakuuntelema puheli ei ole täysin osoitettu autenttiseksi (se on saanut keskisuuresta suureen autenttisuusarvion), [24] se on yhdenmukainen marraskuun 12. päivän NSAM 271:n kanssa.” [25]

Aihetodisteet kuuman linjan puhelun sisällön aitoudesta tulevat Sergei Hruštšovin myönnöstä, että hänen isänsä oli hyväksynyt Kennedyn tarjouksen päivää ennen marraskuun 11. Eli, tämä oli sama päivä kun Neuvostoliiton Mars-missio ‘Kosmos 21’ oli vikaantunut, mikä oli johtanut siihen, että Hruštšovin ääni kellossa oli muuttunut Kennedyn tarjouksesta tehdä yhteistyötä avaruusasioissa. Neuvostoliitolle avaruuskilvan jatkaminen olisi ollut erittäin kallista, ja imenyt heiltä resursseja tärkeämmistä asioista. Kennedyn tarjous oli kasvot pelastava tapa päästä pois Neuvostoliittoa uhkaavasta dilemmasta.

Kuuman linjan keskustelu näytti Kennedyn ja Hruštšovin pääsevän sopuun monista asioista UFO-informaation jakamisessa ja avaruusyhteistoiminnassa. Kuuman linjan keskustelun päivämäärä on yhdenmukainen sen sopimuksen kanssa, johon päästin kulisseissa tänä aikana Kennedyn ja Hruštšovin välillä. Tämä antaa luottamusta sille, että kuuman linjan dokumentti on aito. NSAM 271:n antaminen, mikä on autenttinen julkinen dokumentti, vahvistaa myös sen, että Hruštšov oli juuri hyväksynyt Kennedyn tarjouksen ja että kuuman linjan keskustelu Kennedyn ja Hruštšovin välillä oli juuri pidetty. [26]

Presidentti Kennedyn UFO-aloitteet johtivat salamurhadirektiivin toimeenpanoon

Marraskuun 12. päivänä 1963 presidentti John F. Kennedy oli päässyt laajaan yhteissopuun Neuvostoliiton pääsihteeri Nikita Hruštšovin kanssa yhteisista avaruustehtävistä ja UFO-tietojen jakamisesta. Tämä vaati molemmilta johtajilta heidän omien UFO-työryhmiensä ohjeistamista jakamaan informaatiota. Kennedy teki tämän huippusalaisella muistiolla CIA:n johtajalle, jolla pyydettiin häntä jakamaan UFO-tietoja NASAn ja Neuvostoliiton kanssa. Hänen marraskuun 12. päivän muistio välitettiin James Jesus Angletonille, CIA:n vastatiedustelun johtajalle. Angleton kontrolloi pääsyä suurimpaan osaan salaisista UFO-tiedoista USA:ssa, ja hän oli suorassa yhteydessä MJ-12:n kanssa — UFO-ryhmän, joka työskenteli “MJ-12 Special Studies Projectissa”. Vastauksena Kennedyn pyyntöön Angleton noudatti huippusalaisia/MJ-12 direktiivejä. Eräs salaisista direktiiveistä, joka paljastettiin osittain palaneessa Top Secret/MJ-12 -dokumentissa, joka on määritetty vuoteen 1961, oli kryptinen salamurhadirektiivi. Mikäli kukaan ylempi Yhdysvaltain virkamies ei tekisi yhteistyötä MJ-12:n kanssa, direktiivi salli poliittisen salamurhan. Vuodettu dokumentti on pitävää näyttöä siitä, että entinen CIA-johtaja Allen Dulles oli mukana luonnostelemassa ja hyväksymässä muiden MJ-12 jäsenten kanssa kryptistä “salamurhadirektiiviä”. Angleton toimeenpani myöhemmin MJ-12 “salamurhadirektiivin” vastauksena presidentti Kennedyn marraskuun 12. päivän 1963 pyyntöön CIA:lta julkaista salatut UFO-tiedot.

Ensimmäisessä osassa käsittelin palanutta dokumenttia ja sen syntyä Allen Dullesin viran viimeisinä kuukausina CIA:n johdossa. Dulles ja muut MJ-12 jäsenet vastasivat Kennedyn alkuvaiheen toimiin kesäkuun 28. päivänä 1961 saadakseen briiffausta MJ-12:n tiedusteluoperaatioista ja UFOista. Kennedy huippusalaisen muistion “Review of MJ-12 Intelligence Operations” mukaan pyysi Dullesilta lyhyttä tiivistelmää. [27] Vastauksena ja Kennedyn tietämättä, Dulles luonnosteli joukon direktiivejä juuri ennen eläkkeelle jäämistään marraskuussa 1961. Dullesin dokumenttiluonnokset oli osoitettu kuudelle muulle MJ-12 jäsenelle, joissa pyydettiin kommentteja ja heidän hyväksyntäänsä. Siinä oli selkeät ohjeet, että missään tapauksessa ei kukaan Yhdysvaltain presidentti tai hänen kansallisen turvallisuuden henkilöstöstään tulisi saada briiffausta tai pääsyä salaisiin UFO-tietoihin.

Kaikkein esteellisin direktiivi, jonka Dulles oli luonnostellut ja ilmeisesti toiset kuusi MJ-12 jäsentä oli hyväksynyt, oli kryptinen salamurhadirektiivi. Kokonaisuudessaan, siinä lukee:

Luonnos – Direktiivi koskien projektin toimintaympäristöä – Kun olosuhteet muuttuvat epäsuotuisiksi ympäristön kasvulle ja Washingtoniin ei voida enempää vaikuttaa, kun toiminta ei enää kanna satoa… Kun säästä puuttuu sateita, pitäisi olla märkää. [28]

Tri. Robert Wood, joka on MJ-12 dokumenttien rikosteknisillä menetelmillä analysoinnin nimekkäin asiantuntija, on tullut johtopäätelmään, että poltettu dokumentti on salamurhadirektiivi. Poltettua dokumenttia käsittelevässä haastattelussa hän huomauttaa, että kryptinen viesti “pitäisi olla märkää” on peräisin Venäjältä, jossa fraasit ‘märkätyöt’ tai “märkähommat” tarkoittaa että joku on tapettu ja verissä. [29]

Koodisana ‘märkä’ on myöhemmin otettu Neuvosto-KGB:n käyttöön ja muualle tiedustelumaailmaan, tri. Wood sanoo. Ilmaisu “pitäisi olla märkää” on täten koodattu käsky tappaa joku. Tämän kryptisen direktiivin luonnostelussa Allen Dulles tavoitteli hyväksyntää kuudelta MJ-12 kollegaltaan, saadakseen oikeutuksen kenen tahansa vaaleilla valitun tai nimitetyn Washington DC:n viranomaisen, jonka politiikka oli “epäsuotuisaa kasvulle”, salamurhaan. Kryptinen direktiivi oli esivaltuutus kenen tahansa presidentin salamurhaan, joihin “ei voitu enempää vaikuttaa”.

Kennedyn vuoden 1963 pyrkimykset lopettaa kylmä sota, tehdä yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruusmissioiden parissa ja jakaa salaisia UFO-tietoja Neuvostoliiton kanssa saivat aikaan MJ-12:n lopullisen ratkaisun. Liipaisin oli Kennedyn sopimus Hruštšovin kanssa marraskuun 12. päivä 1963 avaruustoiminnan yhteistyöstä, joka johti Kennedyn huippusalaiseen muistioon, jossa ohjeistettiin uutta CIA-johtajaa, John McConea, jakamaan UFO-tietonsa NASAn kanssa. [30] Johtuen NSAM 271:sta, joka samana päivänä annettiin, tämä olisi varmistanut että UFO-tietoja ei annettaisi ainoastaan Neuvostoliittoon vaan ulkoministeriölle ja muillekin virastoille. [31] Eli, kaksi Kennedyn antamaa muistiota marraskuun 12. päivä olisivat varmistaneet pääsyn salaisiin UFO-tietoihin useammallekin valtion virastolle, mikä olisi lopulta johtanut siihen että presidenttikin niitä näkee. Suora pääsy oli häneltä McConen edeltäjän, Allen Dullesin kieltämä, joka eläköityi kansallisen tiedustelun johdosta marraskuussa 1961, mutta todennäköisesti jatkoi MJ-1 tehtävissään.

Kennedyn räjähdysmäinen huippusalainen marraskuun 12. päivän 1963 muistio DIA-johtajalle annettiin William Colbylle, sitten CIA:n kaukoidän osaston (apulais) johtajalle, James Angletonille CIA:n vastatiedustelussa. Angleton oli se kenellä oli auktoriteetti panna toimeen Kennedyn huippusalainen muistio. Kennedyn CIA-muistion alareunassa allekirjoituksen vieressä näkyy käsin kirjoitettuna: ”Colbyn vastaus: Angletonilla on MJ direktiivi 20.11.63” Colby tunnusti tässä, että Angletonilla oli kaksi päivää ennen Kennedyn salamurhaa MJ direktiivit — poltettu dokumentti — ja hän käyttäisi niitä vastaamaan Kennedyn muistioon. Tämä käsinkirjoitus suoraan kertoo, että Angleton oli osallisena Kennedyn salamurhassa kryptisen MJ-12 salamurhadirektiivin perusteella.

Angletonin osuudesta Kennedyn salamurhaan on enemmänkin näyttöä. Lee Harvey Oswald oli mukana pienessä amerikkalaisryhmässä, joka oli loikannut Neuvostoliittoon vuonna 1959. Vaikka CIA myöntää alkaneensa kerätä Oswaldista tietoja kansioon vuonna 1960, Alan Weberman, ensimmäisiä Kennedyn salamurhasta kirjoittaneita, väittää että CIA:n vastatiedustelu tarkkaili Oswaldia jo aiemmin. Weberman siteeraa näyttöä siitä, että Angleton oli suoraan mukana välikäden kautta, Gerry Hemming, entinen merijalkaväen sotilas, joka tunsi Oswaldin ja CIA rekrytoi hänet. [32]

Huolimatta siitä, että Angletonin ja CIA:n Oswaldin rekrytoimista ja hänen matkaansa Neuvostoliittoon pidetäänkin kiistanalaisena, ei ole epäilystäkään siitä että amerikkalaisena loikkarina Oswald jäi Angletonin CIA-vastatiedustelun vastuulle. Hänen palatessaan USA:han kesäkuussa 1962, Oswaldin aktiviteetteja tarkkailtiin CIA:n vastatiedustelussa silmä kovana. Oswaldin tämän jälkeiset tekemiset useiden CIA-henkilöiden kanssa antoivat Angletonin vastatiedustelulle mahdollisuuksia sekä tarkkailla että manipuloida Oswaldia.

Jim Garrisonin, New Orleansin yleisen syyttäjän, tekemien tutkimusten paljastama kytkös CIA:n ja Kennedyn välillä on kaikkein dokumentoiduin. Garrison piti suurinta osaa dokumenttitodisteista näyttönä siitä, että Lee Harvey Oswald oli mukana salaliitossa, jota Clay Shaw johti. Garrison sai selville, että Shaw’lla oli ”laaja kansainvälinen rooli CIA:n työntekijänä.” [33] Vaikka Garrison ei onnistunutkaan voittamaan langettavaa tuomiota Shaw’ia vastaan, House Select Committee on Assassinations puhdisti Garrisonin osittain epäilyksistä vuonna 1979. Komitea totesi: “Komitea uskoo, perustuen sille saataviin todisteisiin, että presidentti John F. Kennedy todennäköisesti salamurhattiin salaliiton johdosta. Komitea ei kyennyt määrittämään muita asemiehiä tai salaliiton laajuutta.” [34]

CIA:n kanssa yhteistyötä tehnyt henkilö, Clay Shaw, järjesteli Kennedyn salamurhan, mikä suoraan yhdistää CIA:n vastatiedustelun tapaukseen. Oswaldin osallisuuden varmistaminen Kennedyn salamurhaan, oli se sitten miten minimaalista tahansa, antoi tehokkaat perustelut estää läpikotainen Kennedyn salamurhan tutkinta. Entisenä kommunistiloikkarina Angleton ja CIA kykenivät vakuuttavasti argumentoimaan, että Oswaldin mukanaolo johtuisi suoraan Neuvostoliitosta. Tämä mahdollisti CIA:n menestyksellä esittää Warrenin komissiolle, jäsenenä olleen Allen Dullesin avulla, että perinpohjaiset tutkimukset olisivat liian vaarallisia ydinsodan uhasta johtuen, mikäli Neuvostoliiton osallisuutta epäiltäisiin.

Historioitsijat, jotka pitävät CIA:ta osallisena Kennedyn salamurhaan, huomauttavat CIA:n roolista Vietnamin salaisissa operaatioissa syynä sille miksi CIA halusi Kennedyn pois vallasta. Eversti Fletcher Prouty, hänen laajassa kirjassaan JFK: The CIA, Vietnam and the Plot to Assassinate John F. Kennedy, paljastaa että Kennedy yritti lopettaa CIA:n päätäntävaltaa salaoperaatioihin. [35] Näistä suurimpiin kuului Yhdysvaltain mukanaolo Vietnamissa, jonka Kennedy halusi lopettaa ja siksi hänet salamurhattiin. On kuitenkin uskottavampi syy sille miksi Kennedy haluttiin pois virasta — CIA:n rooli salaisten UFO-tietojen kontrolloinnissa, ja pääsyn eväämisessä muille valtion virastoille, mm. presidentinkanslialle.

Presidentti Kennedyn salamurha johtui suoraan hänen aikeistaan saada pääsy CIA:n salaisiin UFO-tietoihin. Kennedyn tietämättä salainen MJ-12 direktiivien joukko, jonka entinen CIA-johtaja Allen Dulles oli antanut, poissulki kaiken yhteistyön Kennedyn ja hänen kansallisen turvallisuuden tiiminsä kanssa UFO-asiassa. Dulles ja kuusi muuta tuntematonta MJ-12 nimeä olivat ne, jotka ajoivat direktiivit läpi, jotka löytyvät palaneesta dokumentista, mm. kaikkien yhteistyöstä kieltäytyvien Kennedyn hallinnon viranomaisten salamurha. Vaikka Dulles ja hänen kuusi liittolaistaan esivaltuuttivatkin Kennedyn salamurhan, CIA:n vastatiedustelujohtaja oli se joka antoi viimeisen käskyn, mikä kulminoitui Kennedyn salamurhaan. Niin tekemällä James Angleton järjesteli kommunisiloikkarin mukanaolon, jotta hänen niskoilleen voitaisiin sälyttää lopulta syy ja varmistaa, että liittovaltio tai kongressin viranomaiset eivät tekisi perinpohjaisia tutkimuksia.

Oliko Kennedyn salamurha MJ-12:n salainen vallankaappaus?

Historioitsijat, jotka pitävät CIA:ta osallisena Kennedyn salamurhaan, huomauttavat CIA:n roolista Vietnamin salaisissa operaatioissa syynä sille miksi CIA halusi Kennedyn pois vallasta. Eversti Fletcher Prouty, hänen laajassa kirjassaan JFK: The CIA, Vietnam and the Plot to Assassinate John F. Kennedy, paljastaa että Kennedy yritti lopettaa CIA:n päätäntävaltaa salaoperaatioihin. [36] Näistä suurimpiin kuului Yhdysvaltain eskaloituva mukanaolo Vietnamissa, jonka Kennedy halusi lopettaa, ja se oli hänen salamurhansa syy. On kuitenkin uskottavampi syy miksi ylemmät CIA-viranomaiset halusivat Kennedyn pois vorasta — CIA:n vastatiedustelun rooli UFO-informaation kontrolloinnissa ja salaperäisen MJ-12 ryhmän direktiivien toimeenpanossa.

Presidentti Kennedyn rohkea yritys pyrkiä saamaan NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruus- ja kuutehtävien parissa on historiallinen fakta. Vähemmän tunnettua on se, että tämä vaati laajaa UFO-informaation keskinäistä jakamista, jotta estettäisiin väärinymmärrykset UFO-havainnoista, jotka saattaisivat saada aikaan sotilaallisia konflikteja ja vaarantaa avaruusyhteistyön. Kennedyn strategia oli käyttää USA-NL:n yhteistä avaruustoimintaa keinona saada UFO-tiedot paljastettua NASAlle. Tämä olisi johtanut siihen, että niitä jaetaan Neuvostoliittoon, ulkoministeriölle ja muille Yhdysvaltain viranomaisille NSAM 271:n vaatimusten mukaisesti. Laaja datan jakaminen NSAM 271:n alaisuudessa olisi antanut Kennedylle ja hänen kansallisen turvallisuuden tiimilleen keinot lopulta päästä itse käsiksi salaisiin UFO-tietoihin.

Dokumentit vahvistavat sen, että marraskuun 12. päivänä 1963 Kennedy ja Hruštšov olivat päässeet sopuun UFO-tietojen jakamisesta juuri tästä syystä, ja Kennedy piti CIA:ta tämän toimeenpanevana johtavana tahona. Kennedyn tietämättä CIA:n vastatiedustelun johtaja, Angleton, toimeenpani joukon salaisia direktiivejä, jotka eväisivät Kennedyltä, hänen kansallisen turvallisuuden tiimiltään ja pääesikunnalta pääsyn salaisiin UFO-tietoihin.

Salamurhadirektiivi oli salainen MJ-12:n vallankaappaus, joka CIA:n vastatiedustelun avulla oli keino kieltää kaikilta presidenteiltä pääsy UFO-tietoihin, ja lopulta pakottaa kaikki yhteistyöhaluttomat liittovaltion viranomaiset pois virasta. Tähän päivään asti ei ole löytynyt näyttöä siitä, että Dullesin ja kuuden muun MJ-12 jäsenen vuonna 1961 luonnostelemat ja hyväksymät MJ-12 direktiivit olisi koskaan kumottu. Dokumentit ja faktat puhuvat korkea-arvoisten CIA:n ja muiden nimeltämainitsemattomien virastojen syyllisyydestä Kennedyn salamurhaan. Kennedyn pyrkimyksille relevanttien vuodettujen MJ-12 dokumenttien vaikutukset vaativat läpikotaista julkista tutkimusta.

***

Viitteet

[1] YK:n 18. yleiskokouksen edessä pidetty puhe (20. syyskuuta 1963). Saatavilla verkossa:

http://www.jfklibrary.org/Historical+Resources/Archives/Reference+Desk/Speeches/JFK/003POF03_18thGeneralAssembly09201963.htm

[2] Kts: http://history.nasa.gov/moondec.html

[3] Lähde: http://www.pbs.org/redfiles/moon/deep/interv/m_int_sergei_khrushchev.htm

[4] “The Kennedy Proposal for a Joint Moon Flight,” http://history.nasa.gov/SP-4209/ch2-4.htm

[5] “The Kennedy Proposal for a Joint Moon Flight,” http://history.nasa.gov/SP-4209/ch2-4.htm

[6] “The Kennedy Proposal for a Joint Moon Flight,” http://history.nasa.gov/SP-4209/ch2-4.htm

[7] Richard C. Hoagland & Mike Bara, Dark Mission: The Secret History of NASA (Feral House, 2007) 98.

[8] Hoagland & Bara, Dark Mission, 89.

[9] Saatavilla verkossa: http://www.spacewar.com/news/russia-97h.html

[10] Saatavilla verkossa: http://www.pbs.org/redfiles/moon/deep/moon_deep_inter_frm.htm

[11] Frank Sietzen, “Soviets Planned to Accept JFK’s Joint Lunar Mission Offer,” http://www.spacewar.com/news/russia-97h.html

[12] Hoagland & Bara, Dark Mission, 101.

[13] Saatavilla verkossa: https://www.jfklibrary.org/asset-viewer/archives/JFKNSF/342/JFKNSF-342-015

[14] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/kennedy_cia.pdf

[15] Majestic Documents verkkosivun käyttämästä luokittelujärjestelmästä: http://majesticdocuments.com/documents/authenticity.php

[16] Saatavilla verkossa: https://www.jfklibrary.org/asset-viewer/archives/JFKNSF/342/JFKNSF-342-015

[17] Kts: http://www.cufon.org/cufon/janp1462.htm

[18] “The Bolender Memo, Oct 20, 1969,” http://www.nicap.org/Bolender_Memo.htm

[19] Project Blue Book: http://www.ufocasebook.com/bluebook.html

[20] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/umbra.pdf

[21] Lainattu: http://deadpresidentsdaily.blogspot.com/2007/08/august-30-1963-hot-line-established.html

[22] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/umbra.pdf

[23] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/umbra.pdf

[24] Majestic Documents verkkosivun käyttämästä luokittelujärjestelmästä: http://majesticdocuments.com/documents/authenticity.php

[25] Saatavilla verkossa: http://tinyurl.com/mejpm4

[26] Saatavilla verkossa: http://tinyurl.com/mejpm4

[27] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/kennedy_ciadirector.pdf

[28] Lainaus: http://www.majesticdocuments.com/pdf/burnedmemo-s1-pgs3-9.pdf

[29] Saatavilla verkossa: http://www.scribd.com/doc/6404101/JFK-MJ12

[30] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/kennedy_cia.pdf

[31] NSAM 271 saatavilla verkossa: https://www.jfklibrary.org/asset-viewer/archives/JFKNSF/342/JFKNSF-342-015

[32] Lainaus: http://ajweberman.com/nodules2/nodulec5.htm

[33] Lainaus: http://en.wikipedia.org/wiki/Clay_Shaw

[34] Report of the Select Committee on Assassinations of the U.S. House of Representatives, saatavilla verkossa: http://www.archives.gov/research/jfk/select-committee-report/summary.html

[35] Fletcher Prouty, JFK: The CIA, Vietnam and the Plot to Assassinate John F. Kennedy (Citadel; 2003 [1996]).

[36] Fletcher Prouty, JFK: The CIA, Vietnam and the Plot to Assassinate John F. Kennedy.

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Eksopolitiikka

John F. Kennedyn yhteenotto CIA:n kanssa

24 marraskuun, 2021 paatoimittaja Kommentoi

Presidentti Kennedyn kuolettava yhteenotto CIA:n & MJ-12:n kanssa salatuista ET/UFO -tiedoista

kirjoittanut Michael E. Salla, M.A., Ph.D.

Tiivistelmä

Useat dokumentit ja todistajanlausunnot valaisevat mitä presidentti Kennedyn tiesi maahansyöksyneiden UFOjen noudo-operaatioista sekä hänen pyrkimyksistään saada pääsy salaisiin tietoihin koskien Maan ulkopuolista elämää ja teknologiaa. Kennedyn pyrkimyksissä on kaksi vaihetta. Ensimmäinen oli sarja toimeenpanoja, jotka hän aloitti helmikuun 19. päivä 1961, joilla pyrittiin asettamaan kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmat hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajan alaisuuteen, ja myöhemmin kesäkuussa 1961 toteuttaa CIA:n salaisten operaatioiden presidentillistä valvontaa pääesikunnan kautta. Nämä toimeenpanot suoritettiin samaan aikaan kun Kennedy yritti saada pääsyä erittäin avaruusolentoja ja UFOja käsittelevien salaisten projektien tietoihin – MJ-12 Special Studies Project.

Johdanto

Varhaisessa vaiheessa presidenttiyttään John F. Kennedy oli erittäin kiinnostunut UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä, joka suoraan vaikutti hänen politiikkaansa. Useat dokumentit ja todistajanlausunnot valaisevat hänen tietojaan erittäin salaisista maahansyöksyneiden UFOjen nouto-operaatioista ja pyrkimyksistä saada pääsy salaisiin UFO-tietoihin. Jos vuodetut dokumentit ja todistajanlausunnot pitävät paikkansa, presidentti Kennedy matkasi syrjäiselle sotilasalueelle katselemaan noudettua avaruusolentojen alusta ja ruumiita; väitettyjä vastaanotettuja viestejä ja jopa tapasi ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen kanssa; ja painosti CIA:ta antamaan hänelle pääsyn salaisiin UFO-tietoihin.

Kennedyn pyrkimyksillä saada pääsy tietoihin avaruusolennoista ja teknologiasta oli kaksi vaihetta. Ensimmäisessä Kennedy suoritti toimeenpanojen sarjan hänen hallintonsa alkuvaiheessa. Helmikuun 19. päivä 1961 Kennedy komensi päiväkäskyllään siirtää kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmat hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa alaisuuteen. Tätä seurasi kesäkuun 28. päivä sarja presidentin muistioita, joilla toteuttaa pääesikunnan avulla valvontaa CIA:n salaoperaatioista. Nämä toimeenpanot tapahtuivat samaan aikaan kun Kennedy pyrki saamaan pääsyn erittäin salaisten avaruusolentoja ja UFOja käsittelevien projektien tietoihin – MJ-12 Special Studies Project. Kennedyn toimeenpanot johtivat katkeraan konfliktiin poislähtevän CIA-johtajan Allen Dullesin kanssa, joka vastusti Kennedyn aikeita.

Toinen vaihe alkoi syyskuun 20. päivä 1963, kun Kennedy ryhtyi riskaabeliin poliittiseen peliin, jolla koitettiin saada NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruus- ja kuutehtävien parissa. Vähemmän tunnettu seikka on, että tämä toi salaisia UFO-tietoja käsittelevän CIA:n ja MJ-12:n kanssa käydyn yhteenoton kliimaksiinsa. Tämä artikkeli käy läpi todistajanlausuntoja, dokumentteja ja tapahtumia koskien Kennedy kiinnostusta UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään ja sitä miten se kulminoitui kuolettavaan kulissientakaiseen yhteydenottoon CIA:n ja MJ-12:n kanssa hänen elämänsä viimesenä kuukautena.

Briiffattiinko Kennedya Maan ulkopuolisesta elämästä ja teknologiasta?

Vuodettu dokumentti heinäkuun 22. päivältä 1947 väittää, että John F. Kennedy, joka palveli silloin Yhdysvaltain kongressissa, oli saanut tietää Roswellin UFO-maahansyöksystä ja haltuun saaduista avaruusolentojen ruumiista. Interplanetary Phenomenon Unitin tiivistelmä:

CIC [armeijan vastatiedustelu, U.S. Army Counter Intelligence Corps] on saanut tietää, että joitain [Roswellin UFOn] nouto-operaatioita paljastettiin edustaja John F. Kennedylle, Massachusettsin kongressiin valitulle demokraattiedustajalle. … Kennedy oli osittaispalveluksessa laivaston upseerina, jonka palveluspaikka oli laivaston tiedustelu sodan aikaan. Uskotaan, että hän sai tiedot kongressin lähteeltä, joka on läheisissä tekemisissä ilmavoimien sihteerin kanssa. [1]

Kennedy oli ilmeisesti saanut epävirallisesti briiffausta Roswellin UFO-maahansyöksystä nimettömältä kongressilähteeltä, joka oli hyvissä väleissä Stuart Symingtoniin, joka tuohon aikaan oli ilmasodankäynnin apulaissihteeri. Symington varmasti sai infoa UFO-maahansyöksystä Roswellin lentokentän läheisyydessä heinäkuussa 1947, ja kaksi kuukautta myöhemmin syyskuun 18. päivä 1947 hänestä tuli ensimmäinen sihteeri juuri perustetuille Yhdysvaltain ilmavoimille. [2] Symington oli paljasjalkainen massachusettsilainen ja hän oli Kennedyn suosikki kakkosmieheksi vuoden 1960 presidentinvaaleihin. On erittäin todennäköistä, että Roswellin lentävän lautasen maahansyöksyn päästyä otsikoihin heinäkuun 6. päivä 1947, Symington otti siipiensä suojaan nimettömän kongressilähteen. Lähde sitten kertoi juuri valitulle Kennedylle, joka aloitti ensimmäisen kongressikautensa tammikuussa 1947 marraskuun 1946 kongressivaalien jälkeen. Entisenä laivaston tiedustelu-upseerina ja istuvana kongressiedustajana Kennedyn oletettiin olevan luotettava vastaanottamaan ja pitämään salaisena sellaista informaatiota. Vaikka kyseisen dokumentin, ”Interplanetary Phenomenon Unit Summary”, aitous onkin kiistetty, Yhdysvaltain armeija kuitenkin tunnusti vastauksena tietopyyntöihin, että Interplanetary Phenomenon Unit oli kuin olikin joskus olemassa ja se lakkautettiin 1950-luvun lopulla. [3] Tämä myöntö tukee vuodetun dokumentin legitimiteettiä.

Väite siitä, että Kennedyllä oli tietoa UFOjen nouto-operaatioista saa tukea brittiläiseltä UFO-tutkija Timothy Goodilta. Hänen kirjassaan Need to Know, Good lainaa luotettavia sotilaslähteitä, että Kennedy vietiin katselemaan avaruusolentojen ruumiita Roswelliin:

Arviolta 1961/1962 presidentti John F. Kennedy ilmaisi halunsa nähdä avaruusolentojen ruumiita, joita oli noudettu törmäyspaikalta. Hän selvästi oli saanut kuulla niiden olemassaolosta ja toivoi näkevänsä itse todisteet… Saadun informaation mukaan, avaruusolentojen ruumiita vietiin Floridaan kun Kennedy meni niitä katsomaan sairaalayksikköön. [4]

Tämä on yhdenmukainen vuodettujen dokumenttien kanssa koskien Marilyn Monroen kuolemaa ja hänen tietoaan presidentti Kennedyn avaruusolentojen ruumiiden näkemisestä Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohdassa. Vuodettu salainen CIA:n puhelinkuuntelu Monroeta ja Kennedy-veljeksiä käsittelevästä keskustelusta on vaivihkaa CIA:n aidoksi myöntämä. [5] Transkriptiossa lukee:

Rothberg vihjasi niin monisanaisesti, että hänellä [Monroe] oli salaisuuksia kerrottavanaan, jotka epäilemättä johtuvat hänen sydänsuruistaan presidentin ja oikeusministerin kanssa. Yksi sellainen mainittu ”salaisuus” kertoo presidentin vierailusta salaiseen ilmavoimien tukikohtaan, jonka tarkoitus oli tarkastella ulkoavaruudesta tulleita asioita. Kilgallen vastasi, että hän tiesi mikä vierailun syy saattaisi olla [sic]. 50-luvun puolivälissä Kilgallen sai tietää, brittiläiseltä hallituksen edustajalta, Yhdysvaltain ja Britannian salaisesta yrityksestä identifioida maahansyöksyneiden avaruusalusten ja kuolleiden lähteiden alkuperää. Kilgallen uskoo, että tarina on saattanut juontua New Mexicon tarinasta [Roswell] 40-luvun lopulta. [6]

Merkittävää kyllä, CIA-dokumentin oli allekirjoittanut James [Jesus] Angleton, CIA:n vastatiedustelun johtaja. Kuten alempana mainitaan, tämä paljastaa miten Angletonin CIA-vastatiedustelu oli läheisesti mukana salaisiin UFO-tietoihin liittyvissä tapahtumissa. Dokumentti varmasti viittaa Monroen tietoon Kennedyn vierailusta ilmavoimien tukikohdassa nähdäkseen UFOn romun ja kuolleet avaruusolennot.

Harvinainen ensikäden todistaja sille, että Kennedyllä oli tietoa UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä, tulee entiseltä Air Force Onen perämieheltä. Bill Holden väittää, että Kennedy tiesi UFOjen tulleen Maan ulkopuolelta. Kesäkuun 2007 haastattelussa Holden selitti, että kesäkuussa 1963 lentäessään Saksaan Air Force Onella, hän asetti kaksi sanomalehteä Kennedyn eteen, joissa UFO oli selvästi kuvattu etusivulla. Vastauksena Kennedyn kysymykseen siitä mitä hän ajatteli UFOista, Holden sanoi: “On epäuskottavaa, että me uskoisimme olevamme ainoita älykkäitä olentoja maailmassa. Joten kyllä, uskon että on muitakin ihmisolentoja sekä UFOja.” [7] Kennedy vastasi: “Olet oikeassa, nuori mies.” Kennedyn vastauksen tinkimätön luonne paljastaa, että hänellä oli tietoa UFOjen ulkoplanetaarisesta alkuperästä. Merkittävämpää oli vihjaus siitä, että Kennedy tiesi miltä jotkut avaruusolennot näyttivät. Tämä vie meidät George Adamskin huikeisiiin väitteisiin, että presidentti Kennedy oli saanut viestejä avaruusolennoilta, ja jopa tavannut heitä.

Saiko Kennedy viestejä ja tapasiko hän avaruusolentoja?

George Adamskin väitteet siitä, että hän oli kuvannut lentäviä lautasia ja tavannut ihmiseltä näyttäviä avaruusolentoja ovat olleet pitkään ristiriitaisia huolimatta valokuva-, filmi- ja silminnäkijätodisteista. Useiden ensikäden todistajien ja Adamskia tutkineiden todistukset antavat tukea hänen väitteilleen salaisista tapaamisista eurooppalaisten arvohenkilöiden kanssa, mm. paavi Johannes XXIII:n ja Pentagonilaisten kanssa, joissa häntä briiffattiin salaa Maan ulkopuolisesta elämästä. Ristiriitaisempiin Adamskin väitteisiin lukeutuu esim. se, että hän olisi yksityisesti tavannut presidentti Kennedyn vuoden 1961 lopulla ja jälleen vuonna 1962. Adamski väittää, että ensimmäisellä vierailullaan hän välitti viestin avaruusolentokontakteilta tulevasta maailman kriisistä — tätä pidetään lokakuun 1962 Kuuban ohjuskriisinä.

Desmond Leslie, entinen Britannian ilmavoimien pilotti, irlantilainen loordi ja Winston Churchillin serkku tutki läheltä Adamskin väitteitä. Adamski väitti, että hän vieraili salaa paavi Johannes XXIII:n luona ja välitti viestin avaruusolennoilta hänelle juuri ennen paavin kuolemaa, toisen Vatikaanin neuvoston avaussession päätteeksi, joka kesti lokakuun 11. päivästä joulukuun 8. päivään 1962. Leslie tämän jälkeen kykeni vahvistamaan Adamskin tavanneen paavi Johannes XXIII:n ja hänelle annettiin paavillinen kultamitali hänen palveluksestaan.

Adamskin väitteet siitä, että hänellä oli kulkulupa, jolla hän pääsi Yhdysvaltain armeijan laitoksiin, myöhemmin vahvisti William Sherwood, joka tuohon aikaan työskenteli Eastman Kodakin optisena fyysikkona, sekä Madeline Rodeffer, joka työskenteli henkilökohtaisena sihteerinä ilmavoimilla. Sherwood oli aiemmin työskennellyt Yhdysvaltain armeijan kartoituslaitoksella, ja hänellä oli oma kulkulupansa. Sekä Sherwood että Rodeffer näkivät Adamskin kulkuluvan, mikä tukee Adamskin väitteitä siitä, että Pentagon briiffasi häntä salaa hänen avaruusolentokontakteistaan.

Jos Adamski toistuvasti briiffasi Pentagonia ja Euroopan arvohenkilöitä, silloin pääsemme hänen väitteeseensä siitä, että hän oli salaa tavannut presidentti Kennedyn lokakuun 1961 aikoihin ja välittänyt hänelle viestin “avaruusveljiltä”. Viesti sisälsi neuvoja maailmanlaajuisesta kriisistä, joka tulisi puhkeamaan noin vuoden päästä, joka myöhemmin osoittautui lokakuun 1962 Kuuban ohjuskriisiksi. Jos totta, viestin sisältö on voinut auttaa Kennedyä kehittämään oikean strategian konfliktin ratkaisuun, joka olisi muuten saattanut eskaloitua kolmanneksi maailmansodaksi. Avaruusolentojen viesti, ilmeisesti, myös sisälsi Kennedylle kutsun tavata heidät Kaliforniassa. Adamskin mukaan presidentti Kennedy hyväksyi kutsun.

Lou Zinstag, Carl Jungin sisaruksentytär, kuvaa sitä mitä Adamski sanoi kertoi hänelle koskien Kennedyn väitettyä tapaamista avaruusolentojen kanssa:

Muistan edelleen hänen [Adamskin] Valkoisen talon tarinan. Hän sanoi minulle, että hänelle oltiin uskottu haltuun presidentti Kennedylle osoitettu kirjallinen kutsu vierailla eräässä avaruusveljien jättiläismäisessä emoaluksessa salaisessa tukikohdassa Desert Hot Springsissa, Kaliforniassa, muutaman päivän ajan. Jotta tämä pidettäisiin absoluuttisen salaisena, Adamskin piti viedä kutsu suoraan Valkoiseen taloon sivuoven kautta. Innostuksesta puhkuen ja iloisesti hymyillen hän selitti miten rivi autoja, jossa hänen taksinsa matkasi, piti pysähtyä punaisiin valoihin juuri tämän tietyn oven eteen, jossa mies jonka hän tunsi — avaruusmies — seisoi päästämässä hänet sisään. Adamski myöhemmin sai tietää, että Kennedy oli käyttänyt useita tunteja ilmatukikohdassa sen jälkeen kun hän oli perunut tärkeän lennon New Yorkiin, ja että hän oli puhunut pitkästi aluksen miehistön kanssa, mutta että hän ei ollut saanut kutsua lennolle.”[8]

Silminnäkijälausuntojen, valokuva- ja filmitodisteiden laatu kaikki vievät samaan johtopäätelmään siitä, että George Adamski oli suureksi osaksi kertonut totta hänen lentävien lautasten havainnoista ja kohtaamisista ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen kanssa. [9] Ei ole kuitenkaan luotettavaa riippumatonta näyttöä siitä, että Kennedy olisi tavannut avaruusolentojen kanssa, joiden kanssa Adamski väittää olleensa kontaktissa. Ainoa todistaja Adamskin väitteille liittyy siihen kun presidentti Kennedy matkasi salaa paljastamattomaan ilmatukikohtaan katselemaan lentäviä UFOja. UFO-tutkija Timothy Cooperin mukaan luotettava lähde sanoi, että Kennedy ”lensi ilmatukikohtaan henkilökohtaisesti katsomaan tunnistamattoman aluksen seuraavan lentokonetta tiukkojen turvatoimien alaisuudessa joskus vuonna 1962, mistä ei kerrottu lehdissä.” [10] Tämä tapaus vaikuttaa olevan eri kuin Kennedyn vierailut katsomaan törmänneitä UFOja tai avaruusolentojen ruumiita. Jos Kennedy oikeasti matkasi salaiseen tukikohtaan katsomaan ihmisiltä näyttäviä avaruusolentoja, kukaan muu kuin Adamski ei ole tällaista väitettä tehnyt.

Mikä olikaan totuus väitteissä Kennedyn epävirallisesta Roswellin UFO-maahansyöksyn briiffauksesta hänen ollessaan kongressiedustajana vuonna 1947; hänen henkilökohtaisesti näkemistään avaruusolentojen aluksista ja ruumiista hänen hallintokautensa alkuvaiheessa; vastaanottamistaan avaruusolentojen viesteistä; tai edes siitä että hän olisi tavannut ihmisiltä näyttäviä avaruusolentoja, ei ole paljoakaan epäilystä siitä etteikö hän olisi yrittänyt saada pääsyä virallisiin UFO-tietoihin. Laajamittainen määrä dokumentteja paljastaa, että Kennedy pyöritti voimakasta CIA:n vastaista vastarintaliikettä, kun hän yritti saada pääsyä UFOja ja avaruusolentoja varten luodun salaisen projektin tietoihin — MJ-12 Special Studies Project.

Kennedyn pyrkimykset saada pääsy MJ-12:n tietoihin

Maan ulkopuolisesta elämästä ja teknolodiasta vastuussa olevan huippusalaiseksi luokitellun projektin olemassaoloa tukee kolme hallituksen virallista dokumenttia. Ensimmäinen oli vuonna 1985 löydetty dokumentti Yhdysvaltain kansallisarkistoista, joka erityisesti viittaa “MJ-12 Special Studies Projectiin”. Se löytyi julkisiksi tehtyjen ilmavoimien dokumenttien joukosta, jotka aktivisti Ed Reese kopioi kansallisarkistojen tiedoista. [11] Heinäkuun 14. päivä 1954 presidentti Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Robert Cutler lähetti muistion Yhdysvaltain ilmavoimien esikuntapäällikölle, kenraali Nathan Twiningille, sopiakseen tapaamisen “MJ-12 Special Studies Projectin” briiffistä. “Cutler-Twining memo” on eräs kaikkein luotettavimpia dokumenttilähteitä tähän mennessä MJ-12 Special Studies Projectin olemassaolosta. [12]

Toinen dokumenttilähde, joka viittaa huippusalaiseen UFO-kontrolliryhmään, on huippusalainen muistio Wilbert Smithiltä, joka tuohon aikaan oli vanhempi radioinsinööri Kanadan liikenneministeriössä. Päivämäärällä marraskuun 21. 1951, Smith kirjoitti seuraavasti viestintäkontrollerille koskien lentävien lautasten teknologiaa, jota erittäin salainen ryhmä tutki salassa USA:ssa:

Asia on mitä salaisin Yhdysvaltain hallituksessa, salaisemmaksi luokiteltu kuin vetypommi,
Lentävät lautaset ovat olemassa,
Niiden modus operandi on tuntematon, mutta pieni tri. Vannevar Bushin johtama ryhmä tekee asialle jotain, ja että
Koko asiaa pidetään Yhdysvaltain hallinnossa erittäin merkittävänä. [13]

Smithin muistio vahvistaa sen, että vuonna 1951 pieni tri. Vannevar Bushin johtama ryhmä salaa tutki UFO-asiaan liittyviä teknologioita. Bush oli aiemmin johtanut Office of Scientific Research and Developmentia (1941-1947) sekä eri asevoimien haarojen yhteistä Research Development Boardia (RDB). [14] Smithin muistion aikaan Bush oli RDB:n valvontakomitean jäsen ja Trumanin johtava tieteellinen neuvonantaja. Bushin rooli on merkittävä toisessa vuodetussa dokumentissa, Truman Memossa, jota käsitellään alla.

Kolmas dokumentti liittyy kolmeen 1952 huippusalaiseen pääesikunnan muistioon otsikolla ”Yhteinen logistinen suunnitelma MAJESTICille.” Muistiot on tehty julkiseksi vuonna 1976 ja niissä lukee:

MAJESTICia tukevat suunnitelmat ovat nyt valmisteilla: psykologisen sodankäynnin suunnitelma, epätavallisen sodankäynnin suunnitelma, peitetoiminnan ja harhauttamisen suunnitelmat, siviiliasiain/sotilashallinnon suunnitelma, komentosuunnitelma, logistinen suunnitelma, logistiseen suunnitelmaan sisällytettävä kuljetusopas, kartoitussuunnitelma ja viestintäsuunnitelma.” [15]

Näiden muistioiden merkitys on, että niistä käy selväksi että vuonna 1952 oli valmisteilla Majestic-niminen projekti, ja siihen kuului merkittävää eri alojen tukitoimintaa, mitä voitaisiin odottaa joltain UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään liittyvältä: psykologinen sodankäynti, salaiset sotilasoperaatiot, siviiliasiat/sotilashallinto, logistiikka, viestintä, yms. Pääesikunnan muistiot tukevat vuoden 1954 Cutler Twining muiston kertomaa projektista nimeltä Majestic-12, ja sitä mitä Smith kuvasi Vannevar Bushin johtamasta UFO-ryhmästä.

Kolme aiempaa virallista dokumenttia antavat tukea useille vuodetuille dokumenteille, jotka myös kuvaavat UFO-kontrolliryhmää nimeltä MJ-12, Majestic tai muu vastaava variaatio. Yhdessä vuodetussa dokumentissa on väitetysti huippusalainen muistio, jonka presidentti Truman on kirjoittanut puolustusministeri Robert Forrestalille syyskuun 24. päivä 1947. Viitaten hänen keskusteluun nimeltämainitsemattomasta asiasta [UFOt ja Maan ulkopuolinen elämä], Truman kirjoittaa: “[T]ästä eteenpäin tästä asiasta puhuttaessa tullaan käyttämään nimeä Operation Majestic Twelve.” [16] Muistio jatkaa: “tulevat pohdinnat tämän asian perimmäisestä luonteesta tulisi jättää täysin presidentinkanslialle, minkä jälkeen voitte käydä asianmukaiset keskustelut tri. Bushin ja keskustiedustelun johtajan kanssa.” Trumanin muistiota kuvattiin termillä Special Classified Executive (#092447) ja se oli liitteenä suurempaan vuodettuun dokumenttiin nimeltä Eisenhowerin briiffausdokumentti. Tuolloin vasta presidentiksi valittu mutta ei vielä tehtävissään aloittanut Eisenhower sai briiffausta 18. marraskuuta 1952, josta dokumentin väitetään olevan muistio. se kuvaa Majestic-12 -operaatioiden käyntiin saattamisen ja kaksitoista vastuuhenkilöä, joiden harteilla toimet olivat. [17] Eisenhowerin briiffausdokumenttia on tutkittu paljon, ja nimekkäät UFO-tutkijat pitävät sitä historiallisesti yhdenmukaisena muiden tapahtumien, dokumenttien ja viranomaisten kanssa tuohon aikaan. [18]

Cutler-Twining muistio, Smithin muistio, pääesikunnan muistiot, Trumanin muistio ja Eisenhowerin briiffausdokumentti näyttävät tyhjentävästi miten huippusalainen tieteellinen ryhmä on vastuussa Maan ulkopuolisen elämän ja teknologian käsittelystä tuohon aikaan — Majestic-12 tai jokin sen variaatio. Nämä dokumentit paljastavat, että MJ-12 toimi salaisesti, sille annettiin Pentagonista paljon logistista tukea, se liittyi läheisesti CIA:n salaoperaatioihin, ja se toimi piilossa presidentin valvonnalta. Kun presidentti Kennedy astui virkaansa vuonna 1961, hän oli tietoinen MJ-12:n olemassaolosta ja sen suhteesta UFO-informaatioon. Hän päätti selvittää lisää tästä salaisesta toiminnasta ja presidentin päiväkäskyllä saada se jälleen toimivaltansa alle.

Kesäkuun 28. päivänä 1961 presidentti Kennedy kirjelmöi seuraavaa Allen Dullesille, joka oli CIA:n johtaja:

Kansallisen turvallisuuden muistio Keskustiedustelun johtajalle Aihe: MJ-12 tiedusteluoperaatioiden katselmus siten kun ne liittyvät kylmän sodan psykologisten operaatioiden suunnitelmiin Haluaisin lyhyen tiivistelmän teiltä heti kun vain teille sopii. [19]

Vuodettu kansallisen turvallisuuden muistio selvästi näyttää, että kesäkuussa 1961 Kennedy halusi saada tietää MJ-12:n toiminnasta ja sen suhteesta psykologiseen sodankäyntiin. Vaikka vuodettu kesäkuun muistio ei ole CIA:n tunnustama (se oli luokiteltu HUIPPUSALAISEKSI), toiset dokumentit samalta ajalta tukevat sen autenttisuutta. Varhaisessa kautensa vaiheessa presidentti Kennedy näytti, että hän halusi uudelleenstrukturoida kansallisen turvallisuuden neuvoston ja tuoda kaikki tiedustelun ja psykologisen sodankäynnin toiminnot presidentin toimivallan alaisuuteen. Helmikuun 19. päivä 1961 presidentti Kennedy antoi päiväkäskyn 10920 joka lakkautti Operations Coordinating Boardin. [20] Operations Coordinating Board oli pääasiallinen virastojen välinen taho, joka oli vastuussa kylmän sodan psykologisesta sodankäynnistä. [21] Sen vastuut annettiin Kennedyn kansallisen turvallisuuden neuvonantajan McGeorge Bundyn ja ulkoministeriön hoitoon.

Kennedyn päiväkäsyk EO 10920 näytti, että hän halusi saada hallintaansa kaikki psykologiseen sodankäyntiin liittyvät tiedustelutoiminnot. Operations Coordinating Boardin lakkauttaminen näytti, että hän oli halukas lakkauttamaan minkä tahansa valtiollisen toimielimen saadakseen psykologisen sodankäynnin toiminnot hänen tiiminsä alaisuuteen. EO 10920 auttaa osoittamaan todeksi hänen myöhemmän kesäkuun 28. päivän 1961 kansallisen turvallisuuden muistion koskien MJ-12:n toimien katselmusta, johon Kennedy oli saanut kuulla liittyvän psykologista sodankäyntiä. EO 10920 auttaa myös näyttämään todeksi sen todellisen huolen, josta puhutaan alempana, että Dulles uskoi MJ-12:n tulevaisuuden olevan vaakalaudalla.

Kesäkuun 28. 1961 muistion aitoutta tukee myös julkisiksi tehdyt kolme kansallisen turvallisuuden toimintamuistiota (National Security Action Memorandums, NSAM) jotka samana päivänä pääesikunta oli antanut, ja jotka myös Dulles oli saanut. NSAM:t 55-57 asettivat kylmän sodan operaatiot väkevästi pääesikunnan alaisuuteen. [22] Eversti Fletcher Proutyn mukaan ne olivat Kennedyn pääkeino saada kontrolli CIA:n salaisista operaatioista. Prouty kirjoitti:

… pian Sikojenlahden komitean kuulemisten jälkeen, Valkoinen talo antoi kolme mitä epätavallisimman ja vallankumouksellisimman luonteista NSAM:iaan. Ne säätivät suuresti rajoittavia määräyksiä salaisille operaatioille. NSAM #55 oli osoitettu JCS:n puheenjohtajalle, ja sen pääasiallinen teema oli ohjeistaa puheenjohtajaa siitä, että Yhdysvaltain presidentti piti häntä vastuullisena kaikista ”sotilastyyppisistä” operaatioista rauhan aikana, sillä hän olisi itse vastuussa niistä sodan aikana…. [T]ämän dokumentin aikeista ja painoarvosta ei ole väärinkäsitystä. Rauhanajan operaatiot, niinkuin siinä kontekstissa termiä käytettiin, olivat aina salaisia operaatioita… Tämä NSAM täten antoi puheenjohtajan käsiin vallan vaatia täysiä ja kattavia briiffauksia ja sisäistä roolia kaikkien salaisten operaatioiden kehittämisessä, joihin Yhdysvallat saattaisikin ryhtyä. [23]

Kesäkuun 28. päivän NSAM:t tukevat CIA:n muistion sisältöä, joka on annettu samana päivänä, jossa puhuttiin MJ-12:n kylmän sodan operaatioista. Kuten myöhemmin näytän vuodetun dokumentin avulla, kolme NSAM:ia selittävät miksi pääesikunta jäi MJ-12:n kaikkein salaisimman UFO-informaation ulkopuolelle.

Viittasin aiemmin kolmeen vuoden 1952 huippusalaiseen pääesikunnan muistioon ”MAJESTICin yhteinen logistinen suunnitelma”. Eri “MAJESTICia tukevien suunnitelmien” joukossa huomionarvoinen oli “psykologisen sodankäynnin suunnitelma.” [24] Jälleen kerran tämä näyttää MJ-12:n (Majestic) operaatioiden ja psykologisen sodankäynnin välillä olevan yhteyden. Kennedyllä oli täten hyvä syy antaa kesäkuun 28. päivän 1961 muistionssa Dullesille, jossa pyydettiin häntä katselmukseen MJ-12:n psykologisen sodankäynnin operaatioista.

Dullesin vastaus Kennedyn kesäkuun 28. päivän muistioon oli väitetysti huippusalainen kirje päivämäärällä marraskuun 5. 1961. [25] Dullesin kirje käy läpi MJ-12:n psykologisia aktiviteetteja. Se kuvaa UFOt osaksi “Neuvostopropagandaa”, jonka tarkoitus on “levittää epäluottamusta hallitusta kohtaan.” [26] Dullesin kirje tunnusti, että vaikka olikin mahdollista että osa “UFO-tapauksista ovat Maan ulkopuolelta”, nämä “eivät ole fyysinen uhka maanpuolustukselle.” [27] Dullesin kirje sanoi myös: “Turvallisuussyistä en voi paljastaa MJ-12 aktiviteettien arkaluonteisempia aspekteja.” [28] Mikäli aito, Dullesin kirje antoi presidentti Kennedylle ainoastaan minimaalisen määrän informaatiota vastauksena hänen kesäkuun 1961 NSAM-pyyntöön saada lyhyt tiivisitelmä MJ-12:n toiminnasta.

Dulles ja poltettu MJ-12 muistio

Kesäkuun 28. päivän 1961 muistio; EO 10920; NSAM:t 55-57; ja Dullesin marraskuun 1961 vastinekirje paljastavat, että kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmien hallinnasta ja MJ-12:n salaisista toimista käytiin valtakamppailua. Hänen kansallisen tiedustelun johtotehtävistään eroamiseensa asti, marraskuun 29. päivään 1961, Dulles oli keskeinen hahmo valtakamppailussa Kennedyn kanssa MJ-12:n toimista ja salattujen UFO-tietojen kontrollista. Tämä valtakamppailu heijastuu vuodettuun ja osittain palaneeseen muistioon, jonka väitetään saadun talteen James Angletonin papereiden palaessa hänen kuolemansa jälkeen toukokuun 12. päivä 1987.

Angletonin entinen vastatiedustelukollega, joka väitti olleensa läsnä kun papereita poltettiin, lähetti sen kesäkuun 23. päivä 1999 Timothy Cooperille, joka parhaiten tunnetaan hänen roolistaan vuodettujen MJ-12 -dokumenttien julkituojana. [29] Tri. Robert Woodin ja Ryan Woodin mukaan palanut dokumentti on alkuperäinen hiilikopio, jonka kotkavesileima kertoo aitoudesta, mutta tähän mennessä laboratoriot eivät ole kyenneet jäljittämään sitä… Vaikka mitään päivämäärää ei annettu, sen sisältö puhuu suoraan syyskuusta. Vuoden arvioidaan olevan 1960-luvun alku, ja asiaa tutkitaan edelleen. [30]

Palanut dokumentti on perua Kennedyn ajoilta ja sillä on virallisen valtion dokumentin piirteet. [31] Mikäli sen sisältö on oikein, se on pitävää näyttöä valtakamppailusta Kennedyn ja MJ-12:n välillä pääsystä UFO-tietoihin.

Huippusalaiseksi luokiteltu dokumentti MJ-12 koodisanalla on sarja direktiivejä CIA:n johtajalta, joka yhtäaikaisesti oli MJ-12:n erikoistutkimusprojektin johdossa, jotka on osoitettu kuudelle muulle projektin jäsenelle. Kansilehdessä sanotaan:

Kuten varmasti jo tiedät, Lancer [Kennedyn salaisen palvelun koodinimi] on tehnyt joitain kyselyitä koskien aktiviteettejamme, mitä me emme voi sallia. Kertokaa mielipiteenne lokakuuhun mennessä. Toimintanne tässä asiassa on kriittistä ryhmän jatkumiselle. [32]

Dokumentti selvästi tunnustaa, että Kennedyn pyrkimykset saada pääsy UFO-tietoihin pian virkaan astumisen jälkeen tammikuun 20. päivä 1961 itse asiassa uhkasivat koko MJ-12 Special Studies projektin/ryhmän olemassaoloa.

Vaikka poltetulla dokumentilla ei ole päivämäärää, kirjoittajan auktoriteetti ja poliittinen konteksti kertoo, että se on kirjoitettu pian Kennedyn antaman kesäkuun 26. päivän 1961 NSAM:n jälkeen, jossa pyydetään “MJ-12 tiedusteluoperaatioiden katselmusta siten kun ne liittyvät kylmän sodan psykologisten operaatioiden suunnitelmiin”. [33] He polttivat dokumentin tiedostaen, että oli muuttunut “tarpeelliseksi katselmoida ja arvioida kenttätoiminnan päällekkäisyyksiä nykytilan valossa”. [34] Tämä vaikuttaa olevan viittaus kesäkuun 26. päivän NSAM-katselmukseen, joka Dullesin pyydettiin toimittamaan.

Poltettu dokumentti vaikuttaa olevan luonnostelma Allen Dullesin sarjalle MJ-12 direktiivejä, joka tiesi että hänen aikansa keskustiedustelun johdossa oli rajallinen johtuen huhtikuun 1961 Sikojenlahden fiaskosta. Hän tarvitsi vastauksen toisilta MJ-12 jäseniltä lokakuuhun mennessä, kuukautta ennen kuin hänen piti jäädä eläkkeelle keskustiedustelun johdosta marraskuun 29. päivä 1961. Poltettu dokumentti sisälsi useita direktiivejä siitä miten kontrolloida UFO-informaatiota ja varmistaa, että sitä ei päätyisi “Presidentille [Presidentti Kennedy), kansallisen turvallisuuden neuvston työntekijöille, ministeriöiden johtajille, pääesikunnalle tai ulkovaltojen edustajille”. Periaatteessa Dullesin salaiset direktiivit eväsivät Kennedyn kansallisen turvallisuuden tiimiltä pääsyn kaikkein arkaluonteisimpiin CIA:n ja MJ-12:n UFO-tietoihin.

Vaikka muiden MJ-12 tiimiläisten vastauksia ei vuodetuissa dokumenteissa luekaan, Dullesin marraskuun 5. päivän 1961 kirje Kennedylle kertoo, että hänen salainen MJ-12 direktiivien luonnostelma oli hyväksytty. Dullesin kirje lujasti viittaa siihen, että MJ-12 oli päättänyt olla tekemättä yhteistyötä Kennedyn kanssa. Näin Kennedyn pyrkimykset tuoda MJ-12:n psykologisen sodankäynnin aktiviteetit hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa suoraan kontrolliin oltiin estetty.

Tiivistelmänä tähän mennessä presidentti Kennedyn toiminnasta MJ-12:n suhteen: dokumentit paljastavat, että vuonna 1961 Kennedy yritti saada kontrollia kylmän sodan psykologisen sodankäynnin tiedusteluoperaatioista. Tämä osoitetaan päiväkäskyssä 10920, joka siirsi psykologisen sodankäynnin suunnittelun McGeorge Bundyn kontrolliin. Tätä tukee lisäksi julkiseksi tehdyt muistiot pääesikunnalta vuodelta 1952, joissa luvataan logistista tukea MAJESTICin (MJ-12) psykologisen sodankäynnin ohjelmille, sekä kolme NSAMia, jotka on annettu kesäkuun 28. päivä 1961, joilla siirretään kylmän sodan aktiviteetit pääesikunnan alaisuuteen. Samana päivänä, kesäkuun 28., Kennedy otti yhteyttä Allen Dullesiin pyytääkseen katselmusta MJ-12:n psykologisen sodankäynnin aktiviteeteista. Dullesin marraskuun 5. päivän vastaus alleviivaa sitä, että näihin aktiviteetteihin kuuluu UFO-aihe, mutta siinä kieltäydyttiin julkaisemasta arkaluonteista informaatiota. Nämä tapaukset ovat yhdenmukaisia poltetun dokumentin kanssa, joka sisältää kahdeksan direktiiviä, jotka rajoittavat presidentin, hänen kansallisen turvallisuuden henkilöstön, ml. Bundyn, sekä pääesikunnan pääsyä UFO-tietoihin. Täten voidaan todeta, että Allen Dulles oli viranomainen, joka luonnosteli poltetun dokumentin.

Vähän hänen väitetyn marraskunu 5. päivän 1961 Kennedylle lähettämänsä kirjeen jälkeen, Dullesin luonnostelemat direktiivit olivat saaneet kuuden muun MJ-12:n jäsenen hyväksynnän. Vaikka Dulles ja MJ-12 tekivät tyhjäksi Kennedyn pyrkimykset saada pääsy salaisiin UFO-tietoihin vuoden 1961 lopulla, alle kaksi vuotta myöhemmin Kennedy tekisi jotain mikä pahentaisi hänen konfliktiaan MJ-12:n kanssa ja toisi sen tuhoisaan kliimaksiinsa.

Teksti jatkuu osassa II.

***

Viitteet

[1] “Counter Intelligence Corps/Interplanetary Phenomenon Unit Report” on arvioitu keskiverrosta erittäin autenttiseksi Majestic Documents -verkkosivulla. Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/ipu_report.pdf

[2] Symington oli ilmavoimien sihteeri syyskuun 18. päivästä 1947 huhtikuun 24. päivään 1950. Biografia: http://en.wikipedia.org/wiki/Stuart_Symington

[3] Yhdysvaltain armeijan tietopyyntövastaus: http://www.cufon.org/cufon/foiasop.htm

[4] Timothy Good, Need to Know: UFOs, the Military, and Intelligence (Pegasus Books, 2007) 420-21.

[5] Katso “The Marilyn Monroe CIA Memo”, saatavilla verkossa: http://www.blackmesapress.com/page4.htm

[6] Dokumentti saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/marilynmonroe.pdf .

[7] Lainattu haastattelusta: http://projectcamelot.org/bill_holden_interview_transcript.html

[8] Verkossa: http://www.presidentialufo.com/johnf.htm

[9] Adamskin väitteitä tukevat todistajanlausunnot ja filmit löytyvät verkosta: http://www.youtube.com/watch?v=kPvvz7O3CKk&feature=channel . Katso lisäksi Neil Gould, “Revisiting George Adamski’s claims of Human looking Extraterrestrials,” Exopolitics Journal 3:2 (suomeksi).

[10] Lainaus: http://www.theforbiddenknowledge.com/hardtruth/jfk_ufos.htm

[11] Vaikka dokumentti löytyi kansallisarkiston laatikosta täynnä virallisia dokumentteja, sillä ei ole arkistonumeroa. Tämä on saanut jotkut väittämään, että se on sijoitettu kansallisarkistoihin ja se on huijaus, mutta sellainen on epätodennäköistä ottaen huomioon kansallisarkistojen turvallisuusproseduurit. Katso: http://www.ufoforhumanrights.com/mj-12.php . Arkistojen lausunto muistiosta: http://www.archives.gov/foia/ufos.html#mj12

[12] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/cutler_twining.pdf

[13] Smithin muistio verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/smithmemo-21nov51.pdf

[14] Vannevar Bush’s biography available online at: http://en.wikipedia.org/wiki/Vannevar_Bush

[15] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/jointlogisticplan_majestic.pdf

[16] Truman-muistio saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/truman_forrestal.pdf

[17] Saatavilla verkossa: http://majesticdocuments.com/documents/pdf/eisenhower_briefing.pdf

[18] Stanton Friedman on nimekkäin Eisenhowerin briiffausdokumentin tukija, katso hänen Top Secret/MAJIC: Operation Majestic-12 and the United States Government’s UFO Cover-Up (Marlowe and Co., 2005 [1996]. Keskustelua dokumentista ja MJ-12:sta yleisesti: http://www.ufoforhumanrights.com/mj-12.php

[19] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/kennedy_ciadirector.pdf

[20] Saatavilla verkossa: http://www.lib.umich.edu/govdocs/jfkeo/eo/10920.htm

[21] Presidentti Trumanin päiväkäsky 10483 – Operations Coordinating Boardin perustaminen, annettu syyskuun 2. 1953. Saatavilla verkossa: http://www.presidency.ucsb.edu/ws/index.php?pid=60573

[22] Saatavilla verkossa: http://www.jfklibrary.org/Historical+Resources/Archives/Reference+Desk/NSAMs.htm

[23] Fletcher Prouty, The Secret Team: The CIA and Its Allies in Control of the United States and the World (Skyhorse Publishing, 2008) 134-35. Saatavilla verkossa: http://www.bilderberg.org/st/SecretTeamChapter04.htm

[24] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/jointlogisticplan_majestic.pdf

[25] “Operations Review: The MJ-12 Project”, saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/mj12opsreview-dulles-61.pdf

[26] “Operations Review: The MJ-12 Project”, saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/mj12opsreview-dulles-61.pdf

[27] “Operations Review: The MJ-12 Project”, saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/mj12opsreview-dulles-61.pdf

[28] “Operations Review: The MJ-12 Project”, saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/mj12opsreview-dulles-61.pdf

[29] Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/burnedmemocoverletter.pdf

[30] KAtso muistion johdantokommentit: http://www.majesticdocuments.com/documents/1960-1969.php

[31] Poltettu muistio saatavilla verkossa: http://majesticdocuments.com/documents/1960-1969.php#burnedmemo

[32] Katso poltetun muistion sivu 1: http://www.majesticdocuments.com/pdf/burnedmemo-s1-pgs1-2.pdf

[33] “John F. Kennedy to Director, CIA,” http://www.majesticdocuments.com/pdf/kennedy_ciadirector.pdf

[34] Katso poltetun muistion sivu 1: http://www.majesticdocuments.com/pdf/burnedmemo-s1-pgs1-2.pdf

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Eksopolitiikka

Galaktinen liitto ja avaruusolentokontakti

6 marraskuun, 2021 paatoimittaja Kommentoi

Elena Danaan käy läpi hänen henkilökohtaisia kontaktikokemuksiaan, joista kaikkein dramaattisimmassa viisi harmaata avaruusolentoa sieppasi hänet 9-vuotiaana.

Kahden lääketieteellisen operaation keskellä, jotka liittyivät implantteihin, kaksi ihmiseltä näyttävää avaruusolentoa pelasti hänet laseraseita käyttäen. Haastattelussa Elena selittää sitä miten hänen pelastajansa säätivät implanttia niin, että he voisivat olla telepaattisessa yhteydessä keskenään. Elena sai tietää, että hänen pelastajansa olivat Galaktisesta liitosta, joka auttaa Maapalloa sen heräämisessä.

Elenakertoo miten Galaktinen liitto kiinnostui Maapallosta sen jälkeen kun toinen avaruusolentojen poliittinen elin, Andromedan neuvosto, antoi heille neuvoja, että tulevaisuuden galaktinen tyrannia on mahdollista jäljittää nykypäivän Maapalloon. Tämä sopii myös Alex Collierin todistukseen, joka sanoi noin vuonna 1991, että galaktinen tyrannia ilmestyisi yhtäkkiä neljäsataa vuotta tulevaisuudessa, jonka syntyminen voitaisiin jäljittää Maapalloon, Kuuhun ja Marsiin.

Elena käy läpi sitä miten Majestic-12 -ryhmä petti presidentti Eisenhowerin, joka oli solminut sopimuksen Harmaiden kanssa ilman Eisenhowerin lupaa. Tämä sopii sisäpiirin kertomuksiin siitä miten Eisenhower oli aikeissa käskeä USA:n armeijaa ottamaan haltuun Area 51:n S-4 laitokset, jota MJ-12 kontrolloi vuonna 1958 sillä verukkeella, että MJ-12 ei kertonut toimistaan hänelle aiemmin.

Elena lisäksi selittää miten marraskuussa 2018 hän sai viestiä hänen avaruusolentopelastajaltaan, Thorhan, että kahden vuoden päästä Maapallo astuisi erittäin vaaralliseen aikaan, mutta sen lopussa ihmiskunta vapautuisi pimeistä voimista, jotka sitä ovat kontrolloineet vuosisadat. Tämä tuo meidät nykyaikaan, jossa useat tietovuotajat väittävät, että valkohatut ovat lavastaneet tilanteen maata järisyttävää ilmoitusta varten.

Katso tämä haastattelu siitä miten eri avaruusolentojen faktiot sähläävät keskenään ohjatakseen ihmiskunnan kohtaloa.

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Eksopolitiikka

Project Camelot haastattelee Dan Burischia

4 syyskuun, 2020 paatoimittaja Kommentoi

Burisch väittää työskennelleensä S-4:n tiloissa Area 51:n alueella mikrobiologina. Burischin projekti etsi nk. Ganesh-hiukkasta yhdessä avaruusolentojen kanssa.

Nykypäivän ihmiset tutkimusprojektissa järjestivät konferensseja, joissa he neuvottelivat sopimuksia, ilmeisesti teknologianvaihdosta ja tutkimusprojektien edistymisestä. Haastattelu mukaan viimeisin konferenssi, johon Burisch itse osallistui, oli vuosina 2003-2004. Mukana toisina osapuolina olivat avaruusolennot, joiden oma normaali maailma, jossa he elävät on tulevaisuudessa. Avaruusolennot ovat siis aikamatkaajia. Avaruusolennot eivät ole sopeutuneet meidän ilmakehäämme tai olosuhteisiimme, joten heidän liikkuessaan tukikohdissa, he joutuvat liikkumaan Burischin mukaan eräänlaisten pyörien päällä, segwayn tyylisellä laitteella, eristettynä meidän ilmakehästämme.

Avaruusolentoja on kahdenlaisia, toiset ovat 45 tuhannen vuoden päästä (P45) tulevaisuudesta, toiset 52 tuhannen vuoden päästä (P52) tulevaisuudesta. Molemmat ovat ihmisen näköisiä, harmaita, toiset ovat kotoisin Burischin mukaan Orionin järjestelmästä. Orionilaiset ovat pitkiä pohjoismaalaisen näköisiä ihmisiä, joita voitaisiin meidän termein nimittää ”arjalaisiksi”. Molemmat avaruusolennot rotuina ovat alunperin kotoisin Maapallolta. Ne vain lähtevät avaruuteen matkaamaan eri aikoina.

Burisch kuvaa omaa abduktiokokemustaan. Vuonna 1973 hän oli puistossa Etelä-Kaliforniassa pelaamassa pesäpalloa isoisänsä kanssa. Oli kesäpäivä, ja hänen isoisänsä heitti pallon hänelle. Hän katsoi ilmaan palloa joka lensi auringon ohi, käänsi katseensa pois ja näki väläyksen nurmikosta, joka vaikuttu muuttuvan mustaksi. Sitten hän muistaa välähdyksen. Muistikatkosta seuraava muisto on, että hän näkee isoisänsä istuvan puun vierellä usean metrin päässä. Aurinko oli liikkunut taivaalla, joten aikaa oli kulunut. Hän juoksi isoisänsä luokse ja kysyi mitä tapahtui. Hän näytti pöllämystyneeltä ja sanoi ettei halua puhua siitä. He lähtivät välittömästi kotiin.

Kotona isovanhemmat ja vanhemmat joutuivat riitaan. Isovanhemmat ilmeisesti muuttivat pois tämän johdosta. Samoihin aikoihin Danilla oli omituisia unia. Hänen unessaan hän heräsi, meni huoneestaan vessaan joka oli välihuone josta pääsee pesuhuoneeseen. Pesuhuoneessa oli komero, jonne isoisä laittoi työvaatteensa. Hän työskenteli tehtaassa upottamassa tuotteiden osia emaliin. Hän avasi komeron oven, ja siihen uni loppuu. Myöhemmin Burischin työskennellessä S-4:ssä J-Rod, avaruusolento jonka kanssa hän työskenteli, näytti hänelle omasta näkökulmastaan sen mitä vuonna 1973 oli tapahtunut. Avaruusolennot olivat käynnet noutamassa hänet ja vieneet hänet alukseen. Hänen isoisänsä oli nähnyt tämän ja koittanut suojella häntä, mutta hän ei kyennyt johtuen paniikista.

Abduktio meni jotenkin mönkään, ja aluksella kuoli johtavan avaruusolennon poika. Burischin päälle laitettiin jonkinlaista laitteistoa, elektrodeja tai vastaavia, ja he yrittivät pelastaa toista lasta aluksessa. Nämä avaruusolennot eivät näe ihmisiä juuri muuna kuin eräänlaisina astioina, joihin voi tallettaa tietoisuutta. Avaruusolennot yrittivät tallettaa lapsen energian Burischiin laitteilla. Dan sanoo ettei hän ollut mitenkään maagisen hyvä matemaattisissa aineissa. Tämä tallennus aiheutti sen, että hänen omakuvansa muuttui. Hän kertoo miten tapauksen jälkeen hän ei enää millään muotoa ollut kiinnostunut ikäistensä mielenkiinnon kohteista. Dan kiinnostui lähes yhtäkkisesti tieteistä, laitteista, mikroskoopeista ja muista, mistä hän ei koskaan ollut mitenkään aiemmin kiinnostunut.

Dan kutsuu MJ-12:n johtohahmoa nimellä MJ1. Hänet Dan tapasi ensi kertaa 15-vuotiaana George C. Page -museon palaverihuoneessa Danin ollessa Los Angeles Microscopical Societyn jäsen. Mies tuli huoneeseen ja katsoi Dania pitkään. J-Rod, avaruusolento jonka kanssa Dan teki työtä oli samassa aluksessa joka tuli hakemaan Danin. Hänen abduktionsa jälkeen J-Rod matkasi menneisyyteen vuoteen 1953, jolloin heidän aluksensa törmäsi maahan. J-Rod oli ollut S-4 -laitoksessa vuodesta 1953 eteenpäin siihen saakka, kunnes Dan tapasi J-Rodin ensimmäistä kertaa vuoden 1993 lopulla.

J-Rod on juuri ja juuri metrin mittainen. Dan kuvaa miten hänestä sai kuvan miten tämä ei todellakaan kuulunut planeetallemme. Dan ensimmäistä kertaa J-Rodin tavatessaan pelkäsi niin paljon että kaatui selälleen. J-Rod tuli, ehkä huumorilla tai vitsinomaisesti, istumaan Danin rinnan päälle. J-Rod kommunikoi Danille telepaattisesti. Hän kuuli J-Rodin ajatukset omalla sisäisen monologin äänellään, mutta hän tajusi että ajatukset eivät tulleet hänestä itsestään. J-Rodin puheen hän erotti kielenkäytöstä, murteellisesta kielestä. J-Rod rauhoitti Dania ja aktivoi tämän aivoista tämän oman hermokeskuksen josta virtasi endorfiineja ja serotoniinia. Danin projekti J-Rodin kanssa loppuu joskus 1996 paikkeilla. Noin 5 vuotta tämän jälkeen Dan kutsutaan jälleen kommunikoimaan J-Rodille, joka on viety Egyptiin siellä olevan tähtiportin luokse. J-Rod sanoo Danille, että auta häntä menemään tähtiportista. J-Rod halusi kotiin, ja Dan päästi hänet kotiin Reticulumiin.

Dan kertoo myös hieman MJ-12:sta. MJ-12 joukoissa on paljon vapaamuurareita, jotka ovat hyväksyneet kyseiselle salaseuralle tyypillisen lusiferiaanisen materiauskon. Illuminati sen sijaan on puhdistanut tämän pahuuden uudelle tasolle. Dan sanoo, että MJ-12:n ”omistus”, salaseura jonka hallussa se on ollut, vaihtuu. Illuminati olisi halunnut, että kolme neljäsosaa ihmiskunnasta tuhoutuu suuressa onnettomuudessa vuonna 2012, jonka aiheuttaa galaksimme keskusauringosta lähtevä korkeaenerginen kosminen purkaus. Illuminatilla itsellään on suojapaikat Maapallolla, ja he voivat mennä tällaista katastrofia piiloon maan alle. Illuminati haluaa teknologian P45-avaruusolentojen negatiivisilta faktioilta käyttääkseen sitä itseensä ja kontrolliin. Heillä on suunnitelma, jolla ihmiskunnan kurssi on mahdollista suunnata kohti tulevaa, joka liikkuu kohti näiden P45-avaruusolentojen aikalinjaa. Suuren katastrofin sattuessa Illuminatin jälkeläisistä tulisi tämän P45-rodun kantaisiä.

Vielä kauempana tulevaisuudessa P52-avaruusolennot ovat jakaantuneet kahtia. Maapallolla tapahtuu suuri katastrofi ja planeetta muuttuu vaikeaksi asua. Planeetalta pitää muuttaa pois, vaikkakin usean tuhatta vuotta katastrofin jälkeen. Pohjoismaalaisen näköiset lähtevät Maasta avaruuteen ensiksi. Ne menevät ulkoavaruuteen Kuun kautta. Kuussa on (Liiton) Arkki. Pohjoismaalaiset muuttavat Kuuhun, jonne he perustavat yhdyskunnan. Kuusta he menevät Marsiin. Marsista he menevät Orioniin. Orionissa on sen jälkeen pohjoismaalaisen näköisiä arjalaisolentoja, ja Reticulumissa J-Rodin tyyppisiä harmaita avaruusolentoja. Puolessa välissä matkaa tulevaisuudessa, 24 tuhannen vuoden päästä, harmaiksi muuttuneet Maapallolla asuvat ihmiset matkaavat menneisyyteen ja tahallaan saavat aikaan Roswellin maahansyöksyn. Tämä tehdään ilmeisesti ihmisten herättämiseksi avaruusolentojen todellisuuteen ja yhteyden saamiseksi sen aikaisiin hallituksiin.

Tähtiporttiteknologiaa oli myös Irakissa, minkä takia USA hyökkäsi sinne. Saddam suoritti kokeita tähtiporteilla. Näitä tähtiportteja on ympäri Maapalloa paljon ihmiskuntaa aiemmin rakennettu. Niitä on Egyptissä, Irakissa ja ympäriinsä. Danin mukaan tämän tähtiporttiteknologian käyttö johtaa suureen ympäristökatastrofiin ja planeetan kuolemaan. Teknologiaa ei käytetä vastuullisesti.

Eksopolitiikka

T. Scott Crain: MJ-12 -informantti

19 elokuun, 2020 paatoimittaja Yksi kommentti

Tämä on Scott Crainin vuonna 1989 kirjoittama teksti UFO-aiheisessa BBS-purkissa.

======================================================================
<> * 416-237-1204 * PC-Pursuitable * File Requestable * HST
             * 24 Hour Operation * Sysop - Tom Mickus * Toronto * FREE
======================================================================
======================================================================

INFORMNT.TXT - "MJ-12 -INFORMANTTI"
^^^^^^^^^
             - kirjoittanut T. Scott Crain, Jr.

======================================================================

 Huom:  Tämä artkkeli on lähetetty MUFON Journaliin julkaisua
        varten.  Se on kirjoitettu lokakuussa 1989.

======================================================================



          MJ-12 -INFORMANTTI
          ------------------


                     kirjoittanut T. Scott Crain, Jr.

Viimeisen vuosikymmenen ajan on kasaantunut todisteita siitä, että USA:n hallitus on ollut mukana noutamassa maahan syöksyneitä UFOja ja niiden sisälläolijoita. Suuri tämäntyyppisten tapausten suma paljastui kesällä 1978, kun ohiolainen tutkija Leonard H. Stringfield esitti 17:n eri tapauksen tiivistelmät käydessään läpi ’Retrievals the Third Kind’ -tutkielmaansa väitetyistä noudetuista haaksirikkoutuneista UFOista ja niiden sisälläolijoista, joita armeijalla on hallussaan, MUFONin vuosittaisessa symposiumissa, joka tuona vuonna pidettiin Ohion Daytonissa. Stringfieldin tutkielman kriitikot esittivät, että koska hänen informanttinsa halusivat pysyä anonyymeinä, oli käytännössä mahdotonta varmentaa näitä väitteitä. Hän jatkoi lisäyksityiskohtien kaivelua UFO-törmäysnoutokysymyksessä, ja julkaisi päivityksiä asiasta vuonna 1980 ja 1982. Mutta häikäisevät väitteet vaativat häikäiseviä todisteita, ja Stringfieldin anekdoottitodisteet eivät olleet riittäviä tapauksen osoittamiseksi.

Vuonna 1980 tunnettu kielitieteilijä Charles Berlitz ja UFO-tutkija William L. Moore julkaisivat kirjan ’The Roswell Incident’, joka kuvaa sitä miten armeija tuli väliin ja piti salaisuutena amerikkalaisilta törmänneen UFOn ja sen sisälläolijoiden haltuunoton New Mexicon Roswellista vuonna 1947. Tapausta käytiin uudestaan läpi syyskuun 20. päivää 1989 NBC-TV:n ’Unsolved Mysteries’-ohjelman episodissa, joka nosti esiin useita silminnäkijöitä tutkimukselle sekä yhden informantin. Informantti Sappho Henderson Kalifornian West Hillsista kertoi hänen edesmenneen aviomiehensä kapteeni Oliver Wendell Hendersonin olleen pilotti, joka lensi lautasen romua ilmavoimien tukikohtaan Daytoniin, Ohioon. Walter G. Haut, joka oli PR-viranomainen Roswellin ilmatukikohdassa heinäkuussa 1947 oli myös mukana, ja vahvisti että ilmavoimat sai talteen lentävän lautasen romun.

Syyskuussa 1989 UFO-tutkija Jerome Clark esitti, että ainakin kolmisenkymmentä uutta informanttia on haastateltu, ja että ”Roswellin tapaus paljastaa enemmän sen salaisuuksistaan, myös suurimmista.” Tutkijat J. Allen Hynek Center for UFO Studiesille tekivät joitain mielenkiintoisia löytöjä, ja toivottavasti raportti heidän löydöksistään julkaistaan lähitulevaisuudessa.

Tukea sille, että UFO todellakin törmäsi Roswelliin, saatiin lisää vuonna 1987 kun englantilainen kirjailija Timothy Good julkaisi ensimmäistä kertaa virallisiksi väitettyjä USA:n valtion dokumentteja, joissa kuvataan sitä miten 12 USA:n valtiolle työskentelevää miestä vehkeilivät New Mexicon Roswelliin heinäkuussa 1947 törmänneen levyaluksen noudon ja arvioinnin. Samanlainen julkistus niinkutsutusta Eisenhowerin briiffausdokumentista ’Briefing Document: Operation Majestic 12’ tehtiin useita viikkoja myöhemmin. Tämän teki USA:ssa tutkijoiden William L. Moore, Jaime H. Shandera ja Stanton T. Friedman tiimi.

Dokumenttien mukaan MJ-12 on ryhmä tunnustettuja tiedemiehiä, armeijan ja tiedustelupalvelujen upseereita, jonka presidentti Harry Truman perusti kontrolloimaan UFOjen poiskeräämistä. Sanomalehdet ympäri maailman raportoivat väitteistä, että Yhdysvaltain hallitus oli salannut UFO-haaksirikon ja saanut talteen sen sisälläolijat. Mutta yksikään viranomaisten edustaja ei varmistaisi tällaisen totuutta. Miten voidaan osoittaa MJ-12:n olemassaolo ja se, että dokumentit olivat aitoja?

Kanadalainen UFO-tutkija ja ydinfyysikko Stanton Friedman sai $16000 apurahan Fund for UFO Researchilta tuon kysymyksen vastaamiseen, ja hän on tuottanut paljon informaatiota dokumenttien oikeellisuuden tukemiseksi. Valitettavasti Friedmanin ja koko UFO-tutkijayhteisön kannalta kaikki alkuperäiset MJ-12:n jäsenet ovat kuolleet, ja niin kaikki varmennukset täytyy tapahtua toisen käden informaatiolla tai paikallistamalla muita tukevia dokumentteja, joilla todistaa tapaus. Raportti tutkimusten edistymisestä annettiin vuoden 1989 MUFONin symposiumissa, joka pidettiin Nevadan Las Vegasissa. Friedman raportoi, että ”…ei ole viitteitä siitä, että dokumentit olisivat väärennettyjä ja joukko pieniä yksityiskohtia viittaa siihen että MJ-12 on legitiimi.”

Tämän oletuksen pohjalta lähtien, että Majestic-12 -dokumentit ovat mahdollisesti aitoja, kanadalainen UFO-tutkija Grant Cameron ja minä löysimme ankkurin johon kiinnittää omat tutkimuksemme. Me päätimme seurata ihmisiä, ei dokumentteja. Koska briiffausdokumentti selvästikin sanoo, että projekti on ”HUIPPUSALAINEN Tiedustelun Tutkimus- ja Kehitysoperaatio…”, joka vastaa Yhdysvaltain presidentille, Cameron ja minä menimme etsimään entisiä tutkimuslautakunnan jäseniä, jotka olivat aktiivipalveluksessa 1940- ja 1950-luvuilla. Jollain tuolla oli pakko olla tietoa tämän kokoisesta projektista.

Metsästyksen aikana me löysimme toisen tutkijan, joka oli tehnyt samanlaista etsintää, kalifornialaisen William Steinmanin. Steinman, kirjan ’UFO Crash at Aztec’ kirjoittaja, oli käynyt kirjeenvaihtoa Fred Darwinin kanssa, joka on entinen puolustusministeriön tutkimusjohdon Guided Missile Committeen puheenjohtaja vuosina 1949-1964. Steinman kysyi Darwinilta kuka olisi todennäköinen kandidaatti lentävien lautasten nouto-operaatioon, mikäli sellainen projekti olisi olemassa. Hänen vastauksensa oli huikea, ottaen huomioon sen että hän nimesi nämä ihmiset vuonna 1984, kolme vuotta ennen kuin Majestic-12 -dokumentit julkaistiin. Darwin listasi seuraavat nimet:

    1.)  tri. Vannevar Bush

    2.)  tri. Karl T. Compton

    3.)  tri. Lloyd Berkner

    4.)  tri. Robert F. Rinehart

    5.)  tri. Eric A. Walker

    6.)  tri. John Von Neumann

Bushin ja Berknerin nimet ovat vuoden 1987 Majestic-12 -listassa. Eräs nimi jota me pidämme kiinnostavana on tri. Eric Walker, entinen Pennsylvanian osavaltioyliopiston rehtori.

Se seikka, että Walker voi olla mukana, voi olla perua amerikkalaiselta fyysikolta tri. Robert I. Sarbacherilta. Sarbacher palveli konsulttina 1950-luvulla armeijan tutkimusjohdossa ja hän oli valvontaryhmän jäsen.

Syyskuun 15. päivänä 1950 kanadalaisen tiedemiehen Wilbert B. Smithin haastattelussa Sarbacher kertoi Smithille, että lentäviä lautasia on olemassa, että me emme ole kyenneet kopioimaan sen toimintaa, ja että lentävien lautasten aihe on ollut salainen kaksi astetta korkeammalla tasolla kuin vetypommi. Kun tämän vuoden 1950 haastattelun sisältö tehtiin julkiseksi Leonard Stringfieldin eräässä monograafissa ’UFO CRASH/RETRIEVAL: AMASSING THE EVIDENCE – STATUS REPORT III’ vuona 1982, Steinmanin onnistui löytää Sarbacher Floridan Palm Beachista ja kirjoittaa hänelle pyyntö lisäinformaatiosta.

Kirjeessään Steinmanille päivämäärällä marraskuun 23. 1983 Sarbacher vahvistaa, että hänet ”…kutsuttiin osallistumaan useisiin keskusteluihin, jotka liittyivät raportoituihin haltuunottoihin…” mutta että hän ei kyennyt osallistumaan näihin tapaamisiin. Sarbacher sanoo, että amerikkalaiset laboratoriot analysoivat materiaalia, jonka väitetään tulleen näistä haaksirikkoutuneista lentävistä lautasista, ja että laitteisto oli ”äärimmäisen kevyttä ja erittäin kestävää.” Sarbacher kuvasi olentoja, jotka kontrolloivat lentävää lautasta, Steinmanille. Hän kertoo:

”Oli raportteja siitä, että instrumentit tai olennot, jotka näitä laitteita käyttivät, olivat myös erittäin kevytrakenteisia, riittävän kevyitä kestämään erittäin suuria kiihtyvyyksiä, jotka näihin koneisiin liittyivät. Muistan puhuneeni joidenkin ihmisten kanssa toimistossa, että sain kuvan siitä että nämä ’avaruusolennot’ olivat rakentuneet kuin tietyt hyönteiset joita olemme havainneet Maapallolla, johtuen näiden instrumenttien käyttämisen vaatimasta vähäisestä liikemäärästä.”

Lokakuun 1985 Flying Saucer Review’n numerossa päätoimittaja Gordon Creighton antoi lisätietoja Sarbacherin mukanaolosta hänen artikkelissaan ’TOP U.S. SCIENTIST ADMITS CRASHED UFOs.’ Creighton kirjoittaa, että vaikka Sarbacher ei ottanut osaa, tapaamiset törmäysnoudoista pidettiin Wright-Pattersonin ilmatukikohdassa Ohion Daytonissa, jonne viranomaisten piti raportoida löydöksensä tieteentekijöille, joilla oli yhteyksiä puolustusministeriön tutkimus- ja kehitysjohtoon.

Puhelinhaastattelussa Standon Friedmanin ja Robert Sarbacherin välillä Friedman kysyi Sarbacherilta jos hän kykenisi muistamaan ketään joka otti osaa näihin tapaamisiin. Vaikka hän ei muistanut tämän nimeä, hän antoi tarpeeksi vihjeitä Friedmanille, että kun William Steinman kävi keskustelua läpi, kaikki todisteet viittasivat tri. Eric A. Walkeriin. 1950-luvun alussa Walker palveli tutkimus- ja kehitysjohdon puheenjohtajana, ja hän olisi ollut looginen kandidaatti jolta kysyä UFO-törmäysnoutotapaamisista, mikäli sellaisia oltiin pidetty. Kirjeessään Grant Cameronille Steinman sanoi, että kun hän teki löydön, hän soitti Sarbacherille ja kysyi oliko tri. Eric Walker se henkilö jonka nimeä hän etsi. Sarbacherin vastaus Steinmanin mukaan oli, että Walker oli mies joka otti osaa kaikkiin noihin tapaamisiin Wright-Pattersonin ilmatukikohdassa.

Jos nämä todisteet ovat tosia, me olemme silloin identifioineet tiedemiehen, joka oli asemassa vahvistaa tai kieltää Yhdysvaltain hallituksen törmänneiden UFOjen nouto-ohjelman olemassaolon. Steinman sanoo, että hän soitti Walkerille elokuun 30. päivänä 1987. Steinmanin ”sanasta sanaan” puhelinhaastattelun sisällön mukaan tri. Eric A. Walker myönsi ottaneensa osaa näihin tapaamisiin Wright-Pattersonin ilmatukikohdassa koskien ”armeijan lentävien lautasten sekä niiden sisälläolijoiden ruumiiden noutamista.” Steinmanin mukaan Walker tunnusti, että hän tiesi MJ-12:sta ja että hän oli ollut tietoinen heistä lähtien vuodesta 1947. Haastattelussa Walker sanoi Steinmanille että ”antaa olla” ja että hän ”oli menossa alueelle josta hänellä ei absoluuttisesti ollut mitään tietoa”. Steinman vastasi, että ihmisillä on oikeus saada tietää totuus, ja että hän ”…ei aio jättää tätä.”

Steinman on tutkinut Walkeria vuodesta 1984 lähtien, ja vastaanottanut useita kirjeitä Walkerilta, joista yksi puhuu alas ammutusta lautasesta. Crain ja Cameron yhdistivät voimansa syksyllä 1987 saadakseen tietää kaikki mahdollinen Walkerin mukanaolosta, ennen kuin hänen nimensä paljastettaisiin julkisuuteen.

Vaikka tri. Walker on vähemmän vastaanottavainen näitä kyselyjä kohtaan koskien hänen mennyttä mukanaoloa UFO-asiassa, Cameron ja minä uskomme, että me olemme saaneet kasaan tarpeeksi materiaalia tri. Walkerista näyttääksemme, että hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan tietääkseen onko USA:n armeijalla hallussaan törmännyt UFO. Raportti löydöksistämme on koottu kirjaan ’UFOs, MJ-12 AND THE GOVERNMENT’, jonka me toivomme julkaisevan lähitulevaisuudessa.

================================= EOF =======================================


=============================================================================
=   IF YOU HAVE ANY UFO RELATED INFORMATION THAT YOU WOULD LIKE US TO SEE   =
=   OR HAVE DISTRIBUTED, YOU CAN NOW SEND IT VIA OUR NEW UFONET FAX LINE.   =
=============================================================================
=      ------>>> UFONET FAX HOTLINE - 24 Hrs - (414) 351-2075 <<<------     =
=============================================================================

Artikkelin julkaissut textfiles.com

Eksopolitiikka

Video: USA:n armeijan sotilas puhuu UFOista, avaruusolennoista ja MJ-12:sta

3 elokuun, 2020 paatoimittaja Kommentoi

Tämä tuore video vuodettiin kaikkialle nettiin, ja se keräsi erittäin monenlaisia reaktioita ympäri maailman. Tällä videolla voit selvästi nähdä ryhmän armeijan sotilaita avoimesti puhuvat avaruusolennoista ja kaikesta siitä mitä maailmassa on olemassa. Video muuttui viraaliksi melkein yhdessä yössä, lähinnä kiitos sotilaiden rennon tavan puhua näistä asioista.

On varsin rauhoittavaa nähdä jonkun puhuvan ryhmälle ihmisiä tästä aiheesta niin mutkattomasti, kun useimmissa tapauksissa ihmiset lähinnä pilkkaisivat tai nauraisivat puhujalle hänen sanomisiaan.

Me näemme yhden sotilaista, joka on tämän videon aiheena, puhuvan kokemuksistaan avaruusolentojen ja UFOjen parissa, jopa menevän niin pitkälle että hän piirtää erään avaruusolennon naaman, jonka hän on itse nähnyt.

Hän lisäsi myös kuvan UFOsta, jolla avaruusolento matkasi.

Useimmat katselijat järkyttyivät siitä, että sotilas mainitsi kuuluisan Majestic Twelve -ohjelman ja antoi meille viitteitä joita emme ole aiemmin miettineet.

Voitte itse katsoa miten videota ei ole manipuloitu. Huulet ovat synkassa äänien kanssa ja ääniraita, jossa mies kävelee ympäriinsä tilassa osoittaa videon aidoksi.

(Huomaa, että se ei osoita sitä etteikö videolla esiintyvä mies voisi olla näyttelijä, jolla on roolipukunaan sotilaan vaatteet.)

Artikkelin julkaissut Untold News

Eksopolitiikka

Kuuluisa John Learin lausunto ParaNetissa

28 heinäkuun, 2020 paatoimittaja Kommentoi

Paranet oli ainakin USENET-uutisryhmä (ja on edelleenkin), mutta varmasti myös samanniminen BBS-purkki on ollut joskus olemassa ennen internetin yleistymistä. Purkeissa kirjoiteltiin fooruminkaltaisesti omia juttuja, ja niihin piti ottaa modeemilla yhteys. John Lear sai oman viestinsä välitetyksi erään suurimman senaikaisen paranormaaleihin ilmiöihin keskittyneen kanavan avulla.

Tämä paljastus oli 1980-luvun ufologian suurimpia. John kävi näyttäytymässä myös George Knappin ohjelmassa:

John Lear on pyytänyt, että seuraava teksti julkaistaisiin ParaNetissa. Filosofiaamme kuuluu rohkaista debattia paranormaaleista ilmiöistä, aivan sama miten ristiriitaisista, ja toivotamme hänen hengentuotteensa tervetulleeksi. Informaatio tässä tiedostossa ei ole ParaNetin varmentama, eivätkä tässä esitetyt mielipiteet välttämättä heijastele ParaNetin ylläpitäjien tai muun henkilöstön mielipiteitä.

Voimme kuitenkin sanoa, että John on se mitä hän sanoo olevansa, ja hänellä on useita arkaluonteista laatua olevia kontakteja, jotka voivat saattaa hänen käsiinsä tämäntyyppistä informaatiota.

Lausunnon julkaissut:

John Lear

joulukuun 29. 1987

John Lear, entinen US Airlinen kapteeni, on lentänyt yli 160 eri tyyppisen lentokoneen kanssa yli 50 maassa. Hänellä on 17 maailmanen nopeusnätystä Lear Jetilla ja hän on ainoa pilotti, jolla on koskaan ollut kaikki lentosertifikaatit suoritettu hyväksytysti kerralla, jotka USA:n ilmailuvirasto FDA (Federal Aviation Administration) nimittää. Lear on lentänyt maailmanlaajuisesti tehtäviä CIA:lle ja muille valtion virastoille. Entisenä kandidaattina Nevadan senaattoriksi Lear on William P. Learin poika, joka oli suunnitellut Lear Jet -suihkukoneen, 8-raiturin, ja perustanut Lear Siegler -korporaation. Lear kiinnostui UFOista 13 kuukautta sitten kun hän oli puhunut USA:n ilmavoimien henkilökunnan edustajan kanssa, joka oli nähnyt UFOn laskeutuvat Bentwatersin ilmatukikohtaan lähelle Lontoota Englannissa, sekä kolmen pienen avaruusolennon lähestyvän lentäjää.

Huomio Lehdistölle:

USA:n valtio jatkaa henkilökohtaiseen ja ammatilliseen hyväuskoisuuteen luottamista sen pantatessaan tässä esitettyjä tietoja. Yhteistyönne yli 40 vuoden ajan on ylittänyt villeimmät odotuksemme ja me onnittelemme teitä.

”Aurinko ei kierrä Maata”

”USA:n valtio on ollut liikesuhteessa pienien harmaiden avaruusolentojen kanssa noin 20 vuotta”

Ensimmäinen esitetty totuus johti siihen, että Giordano Bruno poltettiin elävältä vuonna 1600 uskaltaessaan ehdottaa sitä, että se olisi totta. Toinen totuus on vienyt hengen paljon useammalta heidän yrittäessään esittää sitä julkisesti kuin kansa koskaan saa tietääkään.

Mutta totuus on kerrottava. Kirkko on vääristellyt sitä, että Maa kiertää Aurinkoa, yli 200 vuoden ajan. Lopulta se aiheutti kirkossa, valtiossa ja ajattelussa suuren mullistuksen. Tapahtui yhteiskunnallisten ja perinteisten arvojen siirtymä. Se oli 1800-luvulla.

Nyt noin 400 vuotta sen jälkeen kun ensimmäinen totuus möläytettiin, meidän tulee taas kohdata shokeeraavat faktat. ”Kaamea totuus”, jota valtio on piilotellut yli 40 vuotta. Valitettavasti ”kaamea totuus” on paljon kaameampi kuin valtio on koskaan kuvitellutkaan.

Pyrkimyksissään suojella demokratiaa valtiomme on myynyt meidät avaruusolennoille. Ja tässä on se miten se tapahui. Mutta ennen kuin aloitan, haluaisin lausua sanan niiden puolesta, jotka myivät meidät. Heillä oli parhaat aikeemme mielessään.

Saksa on saattanut saada haltuunsa lentävän lautasen niinkin varhain kuin vuonna 1939. Kenraali James H. Doolittle meni Ruotsiin vuonna 1946 tutkimaan lentävää lautasta, joka siellä haaksirikkoutui Spitzbergeniin.

”Kaamea totuus” oli vain muutaman tiedossa: Ne olivat todellakin rumia olentoja, rukoilijasirkan muotoisia ja ne olivat meitä mahdollisesti miljardi vuotta kehittyneempiä. Alkuperäisestä ryhmästä, joka koskaan sai kuulla ”kaamean totuuden”, usea teki itsemurhan, kaikkein nimekkäimpänä heistä kenraali James V. Forrestal, joka hyppäsi kuolemaansa sairaalan 16. kerroksen ikkunasta. Kenraali Forrestalin terveystiedot ovat tähänkin päivään asti olleet salattuja.

Presidentti Truman nopeasti laittoi säppiin salaisuudet ja käänsi korkin niin tiukalle, että kansa edelleenkin luulee, että lentävät lautaset ovat vitsi. Minulla on heille todellakin yllätys.

Vuonna 1947 presidentti Truman perusti kahdentoista aikansa huipputieteilijän ryhmän. Heidät tunnettiin nimellä MJ-12. Vaikka ryhmä on edelleen olemassa nykyään, ketään alkuperäisiä jäseniä ei ole enää hengissä. Viimeisin kuollut oli Gordon Gray, entinen armeijaministeri, vuonna 1984. Jokaisen jäsenen kuollessa ryhmä itse nimitti aina uuden jäsenen joukkoon paikkaamaan pestiä. On joitain spekulaatioita siitä, että ryhmä nimeltä MJ-12 lisäsi jäsenmääräänsä ainakin usealla muulla henkilöllä.

Lautasia törmäsi 1940-luvun loppupuolella useita, yksi Roswelliin, New Mexicoon, yksi Azteciin, New Mexicoon, ja yksi lähelle Laredoa, Teksasiin, noin 30 mailia Meksikon rajasta.

Mieti nyt USA:n valtion kantaa tuohon aikaan. He ylpeästi pitivät itseään kaikkein voimakkaimpana kansakuntana Maailmassa, joka oli juuri tuottanut atomipommin, niin huikea saavutus, että se veisi Venäjältä neljä vuotta kuroa etumatka umpeen, ja ainoastaan Demokratian petturien avulla. He olivat rakentaneet suihkuhävittäjän, joka kykeni yliäänennopeuteen. He olivat rakentaneet mannertenvälisiä hävittäjiä, jotka kykenivät kantamaan uskomattoman tuhoisia aseita. Sodanjälkeiseen aikaan tulevaisuus näytti kirkkaalta. Kuvittele nyt miltä se tuntui noille samoille johtajille, jotka kaikki olivat todistaneet Orson Wellesin radiolähetyksen paniikkia vuonna 1938. Tuhannet amerikkalaiset panikoivat realistisesti esitetystä Maahan hyökkäyksestä toiselta planeetalta. Kuvittele heidän kauhunsa kun he oikeasti näkivät näitä pelottavan näköisten pikku olentojen kuolleita ruumiita, joilla oli suuret silmät, liskomainen iho ja kynsimäiset sormet. Kuvittele heidän shokkinsa heidän yrittäessään määrittää miten nämä omituiset ”lautaset” saivat virtaa ja että he havaitsivat, että siinä ei ollut minkäänlaisia osia mitä he entuudestaan tunsivat: ei sylintereitä tai mäntiä, ei tyhjiöputkia tai turbiineja tai hydraulipuristimia. Vasta silloin kun täysin ymmärtää valtion tunteman avuttomuuden 40-luvun lopulla, voi tajuta heidän tarpeensa täydelliselle, läpikotaiselle ja paikat siistivälle salailulle, mukaanlukien ”kuolettavan voiman” käyttö.

Salaus oli niin menestyksekäs, että niinkin myöhään kuin 1985 vanhempi tiedemies Pasadenan Jet Propulsion Laboratorysta Kaliforniassa, tri. Al Hibbs, katsoi videonauhalta massiivista lentävää lautasta ja sanoi todistetusti, ”En aio liittää tuohon (UFO) ilmiöön mitään ennen kuin saan enemmän dataa.”. Tri. Hibbs katseli alastonta keisaria ja sanoi, ”Hän kyllä näyttää alastomalta, mutta se ei vielä todista hänen olevan alaston.”

Heinäkuussa 1952 panikoitunut valtio katseli avuttomana, kun ”lentävien lautasten” muodostelma lensi Washington DC:n yli ja pörräsi Valkoisen talon ja Pentagonin yllä. Otti kaiken mielikuvituksen ja häirinnän jonka valtio vain kykeni saamaan aikaan pakottaa tuo tapaus pois kansan muistista.

Tuhansia havaintoja tehtiin Korean sodan aikaan ja ilmavoimat kävi noutamassa useita lautasia. Jotkut talletettiin Wright-Pattersonin ilmatukikohtaan, jotkut talletettiin ilmatukikohtiin lähelle törmäyspaikkoja.

Eräs lautanen oli niin suuri ja sen siirtäminen oli niin massiivinen logistinen ongelma, että se haudattiin törmäyspaikalle ja siellä se on vielä tänäkin päivänä. Tarinat ovat legendaarisia haaksirikkoutuneiden lautasten kuljetuksesta pitkiä matkoja, siirrellen niitä ainoastaan yöllä, ostettaen pois kokonaisia maatiloja, puskien läpi metsien, laittaen poikki suuria maanteitä, joskus ajaen kahdella ja kolmella rekalla vierekkäin, joiden kyydissä Maan ulkopuolinen lasti vei kolmisen kymmentä metriä läpimitaltaan.

Huhtikuun 30. päivä 1964 tapahtui ensimmäinen kommunikaatio näiden avaruusolentojen ja USA:n valtion välillä Hollomanin ilmatukikohdassa New Mexicossa. 3 lautasta laskeutui etukäteen osoitetulle alueelle ja tapaaminen pidetiin avaruusolentojen ja USA:n valtion tiedustelu-upseerien välillä.

Vuosina 1969-1971 MJ-12 edusti USA:n hallitusta, ja se teki diilejä näiden olentojen, nimeltään EBEt (Extraterrestrial Biological Entities, nimi jonka Detley Bronk on antanut, joka on alkuperäinen MJ-12 -jäsen ja Johns Hopkinsin yliopiston kuudes rehtori), kanssa. ”Diili” oli, että vaihdossa ”teknologiasta” jota he antaisivat meille, me suostuimme ”olemaan välittämättä” heidän tekemistään abduktioista, jotka olivat käynnissä, ja suostuimme panttaamaan informaatiota karjan silpomisista. EBEt vakuuttivat MJ-12:lle, että abduktiot (jotka yleensä kestivät n. 2 tuntia) olivat pelkästään käynnissä olevaa sivilisaation valvontaa.

Itse asiassa, abduktiot osoittautuivat olevan:

(1) 3mm pyöreän laitteen työntämistä abduktoidun poskiontelon kautta aivoihin. Laitetta käytettiin abduktoidun biologiseen tarkkailuun, seurantaan ja kontrolliin.

(2) Jälkihypnoottisen suggestion käyttämistä tiettyä tarkoitusta varten tietyn ajanjakson verran, jonka toteutus tapahtui seuraavan 2-5 vuoden aikana.

(3) Joidenkin ihmisten terminointia niin, että he kykenivät toimimaan elävinä lähteinä biologiselle materiaalille ja aineille.

(4) Henkilöiden terminointia, jotka olivat uhka toiminnan jatkumiselle.

(5) Geneettisen manipuloinnin kokeiden toteuttamista.

(6) Ihmisnaisten hedelmöittämistä ja raskauden varhaista keskeyttämistä, jotta saataisiin risteytetty lapsi talteen.

USA:n valtio ei alkuvaiheessa ollut tietoinen heidän ”diilinsä” kauaskantoisista seuraamuksista. Heidät johdateltiin uskomaan, että abduktiot olivat olennaisesti hyväntahtoisia, ja koska he tajusivat, että abduktiot mahdollisesti loppuisivat jokatapauksessa suostuivat he siihen tai ei, he pelkästään vaativat että annettaisiin lista nykyisistä abduktoiduista, tasaisin väliajoin MJ-12:lle ja kansallisen turvallisuuden neuvostolle. Kuulostaako tämä uskottavalta? Oikea lista abduktiohenkilöistä lähetettiin kansallisen turvallisuuden neuvostolle? Lue vain eteenpäin, minulla on sinulle uutisia.

EBEillä on geneettinen sairaus, jossa heidän ruuansulatuselimensä ovat surkasuneeet eivätkä toimi kunnolla. Jotkut spekuloivat, että he olivat mukana jonkinlaisessa onnettomuudessa tai ydinsodassa, tai mahdollisesti heidän evoluutionsa on taantunut. Elättääkseen itsensä he käyttävät entsyymiä tai hormonaalista eritettä, jota saadaan kudoksista joita he saavat ihmisiltä ja eläimiltä. (HUOM: Lehmät ja ihmiset ovat geneettisesti samanlaisia. Jos tulee kaamea hätätilanne, lehmän verta voidaan antaa ihmisille.)

Saadut eritteet sekoitetaan vetyperoksidiin ja seosta levitetään iholle tai tiputellaan ruumiin osien päälle. Keho imee seoksen, sitten erittää kuona-aineet ihon läpi. Karjan silpomiset, joita tehtiin paljon vuosina 1973-1983 ja jotka julkisesti huomioitiin lehdissä ja joita käsiteltiin Linda Howen dokumentissa Denverin CBS -kanavalla KMGH-TV:lla, olivat näiden avaruusolentojen keräämiä kudoksia. Silpomisiin kuului sukupuolielimiä, peräsuolia, silmiä, kieliä ja kurkkuja, jotka kirurgisesti poistettiin äärimmäisellä tarkkuudella. Joissain tapauksissa viillot tehtiin leikkaamalla solujen välistä, prosessi jota emme vielä kykene suorittamaan kentällä. Monissa silpomisissa ruhosta ei löytynyt yhtään verta, ja kuitenkaan sydän ei ollut sisäelinten rusentama. Tämä on myös huomattu ihmissilpomisissa, joista ensimmäinen oli kersantti Jonathan P. Louette White Sandsin ohjuskoealueella vuonna 1956, joka löydettiin kolme päivää sen jälkeen kun ilmavoimien majuri oli todistanut ”levynmuotoisen esineen” abduktoineen tämän kello 03.00 hänen ollessaan etsimässä ohjusromua ammuntaradalta. Hänen sukupuolielimensä oltiin poistettu, peräsuoli oli poistettu tarkasti, silmät poistettu ja kaikki veri sisältä myös, eikä taaskaan suonien romahdusta. Todisteista käy ilmi, että tämä kirurgia oltiin suoritettu, useimmissa tapauksissa, kun uhri, eläin tai ihminen, oli vielä elossa.

Eri kehon osat vietiin maanalaisiin laboratorioihin, joista eräs on lähellä pientä Dulcen kylää New Mexicossa. Tämä yhdessä pystytetty (CIA ja avaruusolennot) laitos on kuvattu jättiläismäiseksi, jossa suuret tiiliseinät ”jatkuvat ikuisesti”. Silminnäkijät ovat raportoineet suuria sammioita täynnä oranssia nestettä, joissa ihmiskehon osia liikutellaan.

Alkuvaiheen sopimuksen jälkeen Groom Lake, eräs kansakunnan salaisimmista koekeskuksista, suljettiin noin vuoden ajaksi, joskus noin 1972-1974, ja suuria maanalaisia laitoksia rakennettiin EBEjen avulla ja heitä varten. ”Neuvoteltu” teknologia asetettiin paikoilleen, mutta sitä ei voitu käyttää ilman EBEjä itseään. Sanomattakin on selvää, että kehittynyttä teknologiaa ei voitaisi käyttää EBEjä itseään vastaan, jos tilanne niin sanoi.

Vuosien 1979-1983 välillä alkoi käydä yhä selvemmäksi MJ-12:lle, että asiat eivät menneet niinkuin he olivat suunnitelleet. Kävi selväksi, että paljon enemmän ihmisiä (tuhansissa) abduktoitiin kuin oli listattu virallisissa abduktiolistoissa. Lisäksi kävi selväksi, että joitakin, ei kaikkia, mutta joitakin kansakunnan kadonneista lapsista oli käytetty eritteisiin ja muihin avaruusolentojen tarvitsemiin ruumiinosiin.

Vuonna 1979 oli jonkinlainen hässäkkä Dulcen laboratoriossa. Erikoisjoukkojen yksikkö soitettiin hätiin ja se yritti vapauttaa useita ihmisiä, jotka olivat loukussa laitoksessa, jotka olivat tulleet tietoisiksi siitä mitä oikeasti tapahtui. Erään lähteen mukaan 66 sotilasta kuoli ja meikäläiset eivät vapautuneet.

Vuoteen 1984 mennessä MJ-12 on ollut varmaankin todella kovassa kuumotuksessa siitä virheestä, jonka he olivat tehneet EBEjen kanssa diilaillessaan. He olivat vaivihkaa promonneet ”Kolmannen asteen yhteys” ja ”E.T.” -elokuvia kansalle tehdäkseen ”omituiselta näyttävät” avaruusolennot tutuiksi kansalle, jotka olivat hyväntahtoisia, myötätuntoisia, ja paljon meidän ”avaruusveljiämme”. MJ-12 ”myi” EBEt kansalle, ja heidän vastassaan oli nyt seikka, että totuus oli varsin toisenlainen. Lisäksi vuonna 1968 oltiin tehty suunnitelma tehdä kansa tietoiseksi avaruusolentojen olemassaolosta Maapallolla seuraavan 20 vuoden aikana, joka huipentuisi usean dokumentin julkaisuun vuosina 1985-1987. Nämä dokumentaarit kertoisivat EBEjen historian ja aikeet. ”Suuren Petkutuksen” tajuaminen saattoi MJ-12:n suunnitelmat, toiveet ja unelmat sekaannukseen ja paniikkiin.

Tavatessaan ”Country Clubilla”, jossa oli yksityinen golf-kenttä, mukavien lepo- ja työskentelytilojen keskellä, ja oma lentokenttä joka oli rakennettu vain yksinomaan MJ-12:n jäsenille, alkoi kamppailu siitä mitä nyt tehtäisiin. Osa MJ-12:sta halusi myöntää koko skeeman ja sen kädetyksen jollaiseksi se oli muuttunut kansalle, pyytää heiltä anteeksi ja pyytää heidän tukeaan. Toinen puolisko (ja enemmistö) MJ-12:sta esitti, että he eivät millään voisi tehdä sitä, että tilanne oli sietämätön eikä kansaa voitaisi innostaa ”kaamealla totuudella” ja että parasta oli jatkaa aseiden kehittelyä, joita voitaisiin käyttää EBEjä vastaan peitenimellä ”SDI”, Strategic Defense Initiative, jolla ei ollut mitään tekemistä Venäjän ydinaseita vastaan puolustautumisen kanssa. Kun näitä sanoja nyt kirjoitetaan, tri. Edward Teller, vetypommin ”isä”, on henkilökohtaisesti Nevadan testialueen tunneleissa ajamassa työntekijöitään ja lähipiiriään erään henkilön sanoin, ”kuin loitsun alla”. Ja niin hänen pitäisikin, sillä tri. Teller on MJ-12:n jäsen tri. Kissingerin, amiraali Bobby Inmanin ja mahdollisesti amiraali Pointdexterin lisäksi, muutama mainitakseni nykyisistä MJ-12:n jäsenistä.

Ennen ”Suuren Petkutuksen” paljastumista yksityiskohtaisen suunnitelman mukaan aiottiin julkaista informaatiota kansalle, useita dokumentteja ja videonauhoja tehtiin. William Moorella; Kalifornian Burbankissa elävällä UFO-tutkijalla, joka kirjoitti vuonna 1980 julkaistun ”The Roswell Incidentin” joka yksityiskohtaisesti kertoo haaksirikosta, neljän avaruusolennon ruumiin haltuunotosta ja salaamisesta; on hallussaan videonauha kahdesta uutistoimittajasta, jotka haastattelevat MJ-12:n liittyviä armeijan upseereita. Tämä armeijan upseeri vastaa kysymyksiin koskien MJ-12:n ja salailun historiaa, kolmen lentävän lautasen haltuunottoa, sekä elävän avaruusolennon olemassaoloa (yksi kolmesta alienista, jotka siepattiin ja joille annettiin nimet EBE-1, EBE-2, EBE-3, ja olento jota pidetään Los Alamosissa on nimeltään YY-II. Ainoa toinen tämän tyypin laitos, joka on sähkömagneettisesti turvallinen, on Edwardsin ilmatukikohta Mojavessa, Kaliforniassa). Upseeri nimeää aiemmin mainittujen lisäksi muutaman muun: Harold Brown, Richard Helms, kenraali Vernon Walters, JPL:n tri. Lew Allen ja tri. Theodore von Karman, muutama mainitaksemme MJ-12:n entisistä jäsenistä.

Upseeri kertoo myös faktan, että EBEt väittivät luoneensa Kristuksen. EBEillä on eräänlainen tallennuslaite, joka on tallentanut koko Maan historian ja se voi näyttää sen hologrammin muodossa. Tämä hologrammi voidaan filmata, mutta johtuen siitä miten hologrammit toimivat, se ei ole filmillä kauhean selkeä. Kristuksen ristiinnaulitseminen Oliivikukkulalla on väitetysti kuvattu filmille, jotta se voitaisiin näyttää kansalle. EBEt väittävät luoneensa Kristuksen, joka, ”Suuren Petkutuksen” valossa, voi olla projekti jolla häiritä perinteisiä arvoja selittämättömistä syistä.

Toisen videonauhan näytetään kuvaavan EBEn haastattelu. Koska EBEt kommunikoivat telepaattisesti, ilmavoimien eversti toimii tulkkina. Juuri ennen osakemarkkinoiden romahdusta lokakuussa 1987, useita uutistoimittajia, mukaanlukien Bill Moore, oli saanut kutsun Washington DC:n henkilökohtaisesti kuvaamaan EBEä samanlaisessa haastattelussa, ja levittämään filmi julkisuuteen. Ilmeisesti johtuen osakkeiden romahduksesta ajoitusta ei pidetty asianmukaisena. Joka tapauksessa tuntuu kuitenkin omituiselta menetelmältä informoida kansaa avaruusolennoista, mutta se olisi ollut linjassa panikoivan organisaation muiden toimien kanssa, joka tässä kohtaa ei enää osannut kääntää kurssiaan.

Moorella on lisäksi hallussaan lisää Aquarius-fokumentteja, muutama sivu jotka on vuodettu usean vuotta sitten ja jotka kertovat supersalaisesta NSA:n projektista, jonka olemassaolo on kiistetty aivan viime päiviin saakka. Kirjeessään senaattori John Glennille, NSA:n politiikasta vastaavalle, Julia B. Wetzel kirjoitti, ”Ilmeisesti on olemassa tai oli ilmavoimien projekti tuolla nimellä (Aquarius), joka käsitteli UFOja. Sattumalta NSA:lla on myös samanniminen projekti.” NSA:n Aquarius-projekti käsitteli ”avaruusolentojen kommunikaatiota” (EBEt). Aquarius-ohjelmassa oli projekteja kuten ”Snowbird”, jolla testatilennettiin avaruusolennoilta haltuun saatua alusta Groom Lakessa, Nevadassa. Tämä projekti jatkuu edelleen tuossa sijainnissa. Erään henkilön sanoin, joka työskentelee Groom Lakessa, ”Porukkamme on paljon parempi rikkomaan asioita kuin kasaamaan niitä takaisin toimivaksi.”

Moore, joka väittää olleensa yhteydessä MJ-12:n, tuntee, että he ovat kusettaneet häntä koko ajan, vilautellen hänelle dokumentteja ja tarjoten hänelle johtolankoja, luvaten hänelle mennä julkisuuteen jonkin informaation kanssa avaruusolennoista vuoden 1987 loppuun mennessä.

Varmasti Mooren väitteet saavat uskomaan, että Moore itse on valtion agentti, joka työskentelee MJ-12:lle, jota ei vedätetä, vaan joka itse vedättää ikuisesti toiveikkaita ufologeja joille totuus on aivan kulman takana. Mieti tätä:

Moore esittää, että hän ei ole valtion agentti, vaikka kun Lee Graham (eteläkalifornialainen ufologi) joutui DIS:n (Defense Investigative Service) tutkimaksi Moorelta saatujen salaisten dokumenttien hallussapidosta, Moore itse ei joutunut.
Moore esittää, että vuosien 1973-1983 karjansilpomiset olivat Linda Howen (”A Strange Harvestin” tuottaja, myöhemmin nimeltään Linda Moulton Howe) vedätys jolla luoda itselleen nimeä. Hän lainaa kirjaa ”Mute Evidence” vedätyksen todistamiseksi. ”Mute Evidence” oli valtion sponsoroima kirja, jolla selitettiin karjansilpomisia tavallisin käsittein.
Moore esittää, että ilmavoimien akatemian fysiikan kirja, ”Introductory Space Science”, vol. II kappale 13, nimeltään ”Unidentified Flying Objects”, jossa kuvataan neljä kaikkein yleisimmin nähtyä avaruusolentoa (joista yksi on EBE), oli everstiluutnantti Edward R. Therkelsonin ja majuri Donald B. Carpenterin käsialaa, ilmavoimien henkilökuntaa jotka eivät tienneet mistä he puhuivat ja he vain lainasivat ”sekopää”-lähteitä. Moore esittäää, että kirja vedettiin pois jotta kappale voitaisiin poistaa.

Jos valtion mielestä heidät pakotettiin tunnustamaan, että avaruusolentoja esiintyy Maapallolla ylitsepääsemättömien todisteiden avulla, kuten lokakuun ja marraskuun havainnot Virginian Wythevillessä ja myöhemmin julkaistut kirjat kuten ”Night Siege” (Hynek, J. Allen; Imbrogno, Phillip J.; Pratt, Bob: Night Siege, Ballantine Books, Random House, New York), ja ottaen huomioon ”Suuren Petkutuksen” sekä selvästikin vihamieliset EBEjen aikeet, saattaa olla MJ-12:n aika myöntää EBEt mutta piilottaa infot silpomisista ja abduktioista. Jos MJ-12 ja Moore olivat jonkinlaisessa sopimuksessa, silloin olisi hyödyllistä Moorelle mennä mukaan. Esimerkiksi MJ-12 voisi sanoa… ”tässä on joitain aitoja dokumentteja… mutta muistakaa… ette saa puhua silpomisista tai abduktioista.” Tämä olisi Moorelle hyödyksi, sillä se tarjoaisi todisteita tukemaan hänen teoriaansa siitä, että avaruusolennot ovat olemassa, mutta kieltäisi totuuden niistä. Kuitenkin, jos Moore todellakin työskentelee MJ-12:lle, hän menisi mukaan joka tapauksessa… myöntäen avaruusolennot mutta hyssytellen silpomisista ja abduktioista. Jos hän työskentelee yksin, Moore ei välttämättä ole edes tietoinen ”Suuresta Petkutuksesta”.

Aika näyttää. On mahdollista, että Moore menee ja julkaisee videohaastattelun entisen armeijan upseerin kanssa, niinkuin hän on luvannut. MJ-12:n näkökulmasta kansa altistuisi informaatiolle ilman että se joutuisi edes uskomaan sitä, koska Moore olennaisesti ei ole niin uskottava lähde kuin vaikka USA:n presidentti. Muutaman kuukauden harkinnan jälkeen uskottavampi todistaja voisi astua esiin, jolla on lausunto että ”kyllä, me itse asiassa haastattelimme häntä ja se pitää paikkansa”. Tässä skenaariossa kansa saisi hieman nokkiinsa. Jos Moore ei julkaise videota, sanotaanko vaikka, helmikuun 1. päivään 1988 mennessä, mutta sen sijaan kertoo kutakuinkin tällaisen tarinan: ”MJ-12 on kertonut minulle, että he suunnittelevat kaiken informaation julkistamista lokakuuhun ’88 mennessä. Olen nähnyt suunnitelman ja olen nähnyt vakuutuksen siitä että tämä tapahtuu, joten olen päättänyt pitäytyä julkistamasta videonauhaani tällä kertaa sillä se voi aiheuttaa ongelmia MJ-12:n suunnitelmille.” Tämä ostaisi aikaa MJ-12:lle ja aika on se mitä he niin kovasti tarvitsevat.

Saatat nyt kysyä, ”Miksen ole kuullut mitää kaikesta tästä?” Keneltä luulisit kuulevasi siitä? Dan Ratherilta? Tom Brokawilta? Sam Donaldsonilta? Väärin. Nämä ihmiset vain lukevat uutisia, he eivät etsi niitä. Heillä on naisia jotka soittelevat ja haastattelevat todistajia ja varmentavat lausuntoja tarinoihin, jotka julkistetaan telkkarissa. Dan Rather ei mene Wythevilleen ja kaiva tietoa siitä miksi 4 TUHATTA on raportoinut havainneensa UFOja lokakuussa ja marraskuussa vuonna 1987. On parempi, että Tom Brokaw tai joku muu asettaisi uskottavuutensa vaaraan tämän tyyppisellä tarinalla. Tom Brokaw? Tom haluaa Sam Donaldsonin asettavan uskottavuutensa vaaraan. Kukaan ei aio riskeerata uraansa tällaisilla ideoilla, huolimatta siitä miten paljon ihmiset raportoivat havaintoja 300-metrisistä aluksista jahtaavan heitä. Wythevillen havaintojen tapauksessa kymmeniä autoja NASAn logoilla meni uutistoimittajien silmien ohi. Ja ne jotka kysyivät kysymyksiä, saivat kuulla vastauksen että NASA tekee galluppia.

Entäpä sitten, saatat kysyä, meidän omat tiedemiehemme? Mites Carl Sagan? Isaac Asimov? Arthur C. Clarke? Eivätkö he olisi tienneet? Jos Carl Sagan tietäisi, hän tekisi petoksen hyväksymällä Planetary Societyyn ihmisiä jäseniksi, ”etsimään älyä Maan ulkopuolelta”. Toinen kusetus on miksi USA:n valtio upottaa miljoonia dollareita vuosittain radioteleskooppiin Areciboon, Puerto Ricoon, jota Cornellin yliopisto pyörittää — yhdessä arvaa kenen kanssa? Carl Saganin. Cornell on mukamas etsimässä signaaleja ulkoavaruudesta, ehkä merkkiä, että jotain on jossain. Voi olla vaikeaa uskoa, että varsin älykäs astronomi kuten Sagan voisi olla niin tietämätön.

Entäpä Isaac Asimov? Varmaan kaikkein nimekkäin tieteiskirjailija koskaan olisi arvannut, että nyt täytyy olla tosi iso kusetus käynnissä. Ehkäpä, mutta jos hän tietää jotain, hän ei sano. Ehkä hän pelkää, että ”Perustus” tai ”Imperiumi” eivät ole olemassa.

Entäpä Arthur C. Clarke? Teknisesti tarkin tieteiskirjailija on läheisissä väleissä NASAan, ja hänellä varmaan on ainakin jokin haju siitä mitä tapahtuu. Jos niin on, hänkään ei puhu. Science Fiction -gallupissa Clarke arvioi, että kontakti älykkään elämän kanssa ei tapahtuisi 21. vuosisadalla.

Jos valtio ei kerro meille totuutta ja suuret uutislafkat eivät myöskään mieti asiaa, mikä silloin on iso kuva? Ovatko EBEt, jotka ovat tehneet yli 100 tuhatta abduktiota (mahdollisesti miljoonia), jotka ovat rakentaneet tukikohtia ympäriinsä (Groom Lake, Nevada; Sunspot, Datil, Roswell, ja Pine Town, New Mexico, muutama mainitakseni) valmiita palaamaan sinne mistä he tulivatkin? Vai tuleeko meidän olettaa, että he valmistautuvat suureen liikkeeseen? Vai onko kyse vihamielisemmästä ja todennäköisemmästä tilanteesta, jossa valloitus on jo käytännössä valmis ja puuttuu enää pelkästään itku ja hammastenkiristys?

Hyvin suunniteltu Maapallon invaasio sen resurssien ja hyötyjen takia ei alkaisi laseraseilla varustettujen avaruusolentojen massalaskeutumisilla. Hyvin suunniteltu ja toteutettu valloitus sivilisaatiolta tuhansia ja mahdollisesti satoja tuhansia vuosia meitä edellä todennäköisimmin olisi valmis ennen kuin kourallinen ihmisiä (esim. vaikka 12?) tajuaa mitä tapahtuu. Ei mitään ääntä, ei mökää. Paras neuvoni on tämä: Ensi kerran kun näet lentävän lautasen ja monttu auki katsot tuota teknologian ja kauniiden valojen näytöstä — JUOKSE KARKUUN!

— loppu — Artikkelin julkaissut textfiles.com

Eksopolitiikka

Galaktinen diplomatia ja valtion negatiiviset responssit

15 heinäkuun, 2020 paatoimittaja Kommentoi

Julkaistaan tässä muutama artikkeli tiedustelupalveluista ja niiden roolista yhteiskunnassamme ja tietojen salailussa. Tapani Koivula kirjoitti Suomen UFO-tutkijoiden UFO-raportti -julkaisussa numerolla 22-23 siitä miten Rauni-Leena Luukanen-Kilde oli äärimmäisen paranoidi kaikkea tiedustelutoimintaa liittyvää kohtaan. Tämän artikkelisarjan tarkoituksena kertoa yleisesti siitä miten Rauni-Leenan luulot tiedustelupalveluja kohtaan ovat jossain mielessä faktoihin perustuvia.

Tapani Koivula kirjoitti UFO-raporttijulkaisussa nro. 22-23:

Tapani Kuningaskin huolestui 1990-luvun lopulla Rauni-Leenan salaliittoväitteistä. Rauni-Leena oli mukana elvyttämässä Iso-Syötteen ufoseminaareja vuonna 1997. Muita aktivisteja seminaarissa olivat Suomen Ufotutkijat sekä Helsingin Ufoyhdistys — Interplanetaristit. Kaikkien yllätykseksi Rauni-Leena karkasi seminaarista ennen ufopaneelia, saatuaan selville, että Syötteen hotelli on salaisen palvelun koulutuskeskus… Ja Suomen kaupungeissa katuvaloihin oli muutettu infrapunasäteilijät ihmisen aivotoiminnan hämärtämiseksi. Tapanin aloitteesta erilaisten rajatiedon tilaisuuksien järjestäjät pitivät palaverin Ekbergin kahvilassa Helsingissä. Yritimme tehdä sopimuksen, että sekä Rauni-Leenan että koko rajatiedon suojelemiseksi skeptisiltä toimittajilta Rauni-Leenaa ei kutsuttaisi esitelmöijäksi vähään aikaan. Kokouksessa oli kuitenkin niitä, jotka olivat jo ehtineet kutsua hänet puhujaksi, eivätkä halunneet perua tilaisuutensa yleisömagneettia.

Itse olen aina kannattanut suvaitsevaisuutta ja erilaisten mielipiteiden sallimista. Yllättäen Rauni-Leena oli saanut tietää palaveristamme. Lisäksi hän väitti saaneensa avaruusolennoilta automaattikirjoituksella tiedon, että minä olin salaisen palvelun maksettu agentti. Niinpä hän sanoi ystävyytemme irti. Kun kyseinen automaattikirjoitus oli tullut, paikalla oli ollut Rauni-Leenan paras rajatiedon ystävätär, jonka kanssa ystävyyteni on jatkunut ensi kohtaamisestamme lähtien 1990-luvulta alkaen, ja jatkuu edelleen. Hän oli saanut tarkistaa tekstin, mutta todellisuudessa siinä ei ollut sanaakaan minusta. Myös toisen suomalaisen, erään kontaktihenkilön ja reiki-kouluttajan, Rauni-Leena oli leimannut maksetuksi agentiksi. Täytyy sanoa, että minun oli vaikea ymmärtää hänen jatkamisensa myös Ultrapäivien kassamagneettina. Kun kysyin sitä järjestäjiltä, hekin vetosivat siihen, että ”yleisö haluaa”. Siis esitelmöijiksi valitaan sen mukaan kuin he tuovat rahaa, olivat väitteet kuinka vainoharhaisia ja pelottelevia tahansa? No, en suinkaan hylännyt upeita Ultrapäiviä yhden ristiriidan vuoksi. Viiden vuoden ajan olen järjestänyt Ultrapäivillä ufoiltoja, useimmiten Olli Pajulan kanssa.

(…)

On aikamoinen mysteerio, kuinka vapaasti Rauni-Leena sai toimia sekä Suomessa että ulkomailla hurjine ja pelottavine väitteineen ilman, että sitä suoranaisesti estettiin. Hän tosin joutui samanlaiseen CIA:n uhkailuun, kuten esimerkiksi englantilainen ufotutkija Anthony Dodd. Moni, joka olisi voinut kiistää Rauni-Leenan pahimmat väitteet, vaikeni julkisuudessa. Näitä olivat Tapani Kuninkaan ohella Pekka Suominen ja john E. Mack, jopa James Hurtak. Monet tietysty vetävät tästä sen johtopäätöksen, että minä olen ollut väärässä kritisoidessani Rauni-Leenaa. Itse koen, että kyseiset henkilöt kokivat aiheen liian kiusalliseksi ja mieluummin vaikenivat. Voidaan kyllä hyvällä syyllä kysyä, poikettiinko rehellisen totuuden tieltä, kun suvaitsevaisuuden ja yleisömenestyksen nimissä sallittiin Rauni-Leenan vainoharhaisimmatkin väitteet (1997-2015). Onko IsoSyötteen hotelli Syötekeskus edelleenkin salaisen palvelun koulutuskeskus — koska parvekkeilla on sadeveden poistoreikiä, tai naisten vessojen käsienpesualtaista tulee myrkkykaasuja? Tai minä olen suurvaltojen maksettu agentti?

Kirjoittanut Jonathan Andrews*

Eksopoliittisen liikkeen saadessa pontta se voi olla mahdollisuus kiinnittää huomiota työterveysvaaroihin, jotka tämän alan mukana tulevat. Eksopolitiikassa mukana olevat, ja erityisesti kansalaisdiplomatiaa avaruusolentojen kanssa harjoittavat, saattavat olla tietoisia valtion negatiivisista vasteista sellaisiin aloitteisiin. Kysymys herää tällöin mitä suojamekanismeja kansalaisdiplomaatit saattaisivat käyttää valtion negatiivisia responsseja vastaan.

Yleisesti ottaen kansalaisdiplomatiaa voidaan kuvata kaikkina epävirallisina kontakteina eri valtioiden kansalaisten välillä, verrattuna virallisiiin diplomaattikontakteihin valtioiden edustajien välillä. [1] Mutta vielä erityisemmin kansalaisdiplomatiaa käytetään usein erityisen epämuodollisen diplomatian tarkoitukseen, jossa epäviralliset edustajat (akateemikot, eläköityneet armeijan ja siviiliväestön edustajat, tunnetut julkisuuden hahmot ja yhteiskunnalliset aktivistit) ottavat osaa dialogiin, jonka tarkoituksena on konfliktin ratkaisu, tai luottamuksen rakentaminen. [2] Tässä merkityksessä siihen usein viitataan termillä “Radan II diplomatia.” (Track II Diplomacy) Toisen Radan diplomatia on osoittautunut hyödylliseksi tilanteissa, joissa viralliset, diplomaattiset kommunikaatioyhteydet maiden tai valtion ja kapinallisjoukon välillä ovat hajonneet. Näissä olosuhteissa epäviralliset kanavat voivat toimia usein tehokkaammin ja raivata tietä sitä seuraavalle ”ensimmäisen radan” diplomatialle. [3]

Kun kontaktihenkilöiden määrä kasvaa tasaisesti vuosien mittaan, niin tekee myös yksityisten kansalaisten aloitteiden määrä, joilla luoda yhteys avaruusolentoihin. Nämä pyrkimykset voidaan nähdä ensiaskeleena kansalaisdiplomatian alalla avaruusolentoihin, siinä että ne pyrkivät saamaan kommunikaatioyhteyden ja mahdollisesti tuomaan oman panoksensa luottamuksen rakentamiseen. Mutta miten valtiot reagoivat sellaisiin yksityisiin aloitteisiin? Tulisiko epävirallisten galaktisten diplomaattien olla varovaisia?

Kysymys siitä tulisiko avaruusolentojen kanssa kansalaisdiplomatiaa harjoittavien yksilöiden olla varuillaan valtio negatiivisista vasteista ei ole akateeminen. Päin vastoin, kuten Michael Salla huomautti ECETI-konferenssissa vuonna 2006, on todellakin “laajasti todisteita siitä, että yksilöitä, joilla on kontakti tai kommunikaatioyhteys avaruusolentoihin, on vainottu. (…) Avaruusolentojen kanssa kontaktissa olevien yksilöiden ja organisaatioiden vainoaminen käy selväksi useista eri esimerkkitapauksista, joissa häiritään, ahdistellaan, käydään fyysisesti käsiksi tai vieläkin pahempaa.” [4]

Ennen kuin siirrymme eri tyyppisiin valtion negatiivisiin vasteisiin, joita saattaa tulla vastaan, voi olla hyödyllistä ottaa kantaa kysymykseen siitä miksi valtio reagoisi negatiivisesti mihinkään mikä liittyy avaruusolentojen läsnäoloon. Sellaisia reaktioita kuvataan useissa dokumenteissa, kuten esimerkiksi niinkutsutussa Eisenhowerin briiffausdokumentissa (tästä eteenpäin EBD) [5], Robertsonin paneelin löydöksissä vuonna 1953, [6] Brookingsin raportissa vuodelta 1961, [7] sekä, mikäli autenttinen, ensimmäisessä MJ-12:n vuosikertomuksessa. [8] Kaikkiin liittyy päällimmäisenä syynä kansallinen turvallisuus.

Kiinnostavaa kyllä, uhkana kansalliselle turvallisuudelle näissä dokumenteissä ei ole UFOt tai niiden matkaajat itse, vaan mahdollinen kansan reaktio niihin. Todellakin, vaikka oli huolta siitä, että “näiden vierailijoiden motiivit ja lopulliset aikeet pysyvät tuntemattomina” (EBD), yleiskuva on että UFOt ja niiden matkustajat eivät ole osoittaneet minkäänlaista vihamielisyyttä tai tehneet mitään vihamielisiä tekoja. [9] Sen sijaan yllämainitut keskittyvät:

Massahysteriaan ja “tarpeeseen välttää julkinen paniikki” (EBD), [10] joka nähdään “uhkana poliittista toimintaa suojelevien elinten järjestäytyneelle toiminnalle.” [11]
Mahdolliseen yhteiskunnan hajoamiseen. Brookingsin raportti sivulla 215 varoittaa, että
“Antropologiset havainnot sisältävät monia esimerkkejä yhteiskunnista, jotka tietävät paikkansa universumissa, mutta jotka ovat hajonneet kun ne ovat joutuneet käsittelemään aiemmin tuntematonta yhteiskuntaa, jolla on erilaisia ideoita ja eri elämäntyylejä; toiset jotka selvisivät sellaisesta kokemuksesta tekivät sen yleensä maksamalla hinnan omien arvojensa ja käyttäytymisensä muutoksena.” [12] Ennen tuota MJ-12:n ensimmäisessä vuosikertomuksessa oli jo varoitettu samasta asiasta. [13]
Mahdollisuuteen, että ulkovallat voisivat yrittää käyttää avaruusolentojen uhasta kertovaa informaatiota psykologisen sodankäynnin tarkoituksiin. Tämä oli eräs Robertsonin paneelin päähuolenaiheista, joka eksplisiittisesti suositti sen johtopäätöksissään, että 4 “Että tiedustelupalvelut ryhtyvät välittömiin toimenpiteisiin riistääkseen Tunnistamattomilta Lentäviltä Esineiltä niiden erikoisstatuksen, joka niille on annettu, ja mystisyyden auran, jonka ne valitettavasti ovat saaneet.” [14]

Toinen kansallisen turvallisuuden syy liittyy teknologiaan, joka on saatu haltuun, ja sen kansainvälisiin vaikutuksiin. Meidän tulee pitää mielessä, että kaikki tämä on laitettu liikkeelle kylmän sodan aikaan. Maan ulkopuolinen teknologia nähtiin Amerikan mahdollisuutena varmistaa sen dominanssi. Todellakin, MJ-12:n ensimmäisessä vuosikertomuksessa pidetään avaruusolentojen teknologian rekonstruktion etuja ‘mittaamattomina.’ [15] USA:n dominanssin varmistamiseksi oli tärkeää, että muut maat, ja erityisesti Neuvostoliitto, eivät saisi minkäänlaista pääsyä näihin avaruusolentojen teknologioihin. USA:n dominanssin varmistamiseksi informaatio Maan ulkopuolisesta teknologiasta tuli pitää salassa.

MJ-12:n ensimmäisessä vuosikertomuksessa liitetään Majestic-operaatiole, joka käsitteli avaruusolentojen presenssiä Maassa, salassapito-ominaisuus joka ylittää vetypommin kehityksen. [16] Vielä tärkeämpänä dokumentti eksplisiittisesti sanoo: Kotimaiset ja perustuslailliset kysymykset: Käsiteltäessä selkeitä kansaa koskettavien lakien rikkomuksia ja perustuslaissa määriteltyjä takeita, on MAJESTIC TWELVEn jäsenten keskusteluissa tultu tulokseen, että sellaisten kansalaisoikeuksien suoja on vähemmän tärkeä kuin tämän uhan luonne. [17] (Korostus lisätty).

Se ehdottaa lisäksi:

Eräs kaikkein vaikeimmista kansan mielipiteen valtionkontrolloinnin aspekteista mitä tulee kiistämiseen ja tietämättömyyteen — on lehdistön tosiasiallinen kontrollointi. (…) presidentin Erikoispaneelin suositus yhdessä MAJESTIC TWELVEn tukemana on, että jyrkkä kiistämisen politiikka kaikista julki tulevista New Mexicon Roswellin tapahtumista, ja mistään muusta saman kaliiperin tapahtumasta, tulee pakkokeinoin ylläpitää. Kontrolloidusti medialle annettujen julkaisujen interaktiivinen ohjelma, sellaiseen tapaan jossa mustamaaltaan kaikkia siviilien tutkimuksia, tulee ottaa käyttöön aiemman vuoden 1947 National Security Actin mukaisesti. [18] (Korostus lisätty).

Jos tämä dokumentti on aito, se eksplisiittisesti varmistaa Valtiolla oleva käytänteen mustamaalata mikä tahansa avaruusolentokysymyksen siviilitutkimus, kansallisen turvallisuuden nimissä.

Nyt kun me tiedämme miksi, me voimme siirtää huomiomme siihen minkä tyyppisiä negatiivisia reaktioita voidaan odottaa. Seuraavassa on satunnainen valikoima dokumentoituja tapauksia.

Ensimmäinen mahdollinen reaktio on sensuuri, jossa avaruusolentoja ja niiden aktiviteetteja kuvaava informaatio yksinkertaisesti sivuutetaan. James Gilliland, esimerkiksi, tähän mennessä on yli 60 tuntia kuvamateriaalia interaktioista avaruusolentojen kanssa, ja kuitenkin media kieltäytyy kiinnittämästä häneen mitään huomiota. [19] Tai otetaan esimerkiksi Disclosure Press Conference, jonka tri. Steven Greer järjesti, jossa kymmenet uskottavat silminnäkijät julistivat olleensa mukana Valtion avaruusolentoja käsittelevissä projekteissa. Jonathan Kolber aivan oikeutetusti ihmettelee miksi tällainen tapahtuma ei ole saanut massamediassa mitään huomiota, ja tuli päätelmään siitä, että tämä on osaltaan tarkoituksellinen strategia. [20]

Sensuurin lisäksi naurunalaiseksi saattaminen on yleinen vaste. Jonathan Kolberin epäilys siitä, että tämä on hyvin suunniteltu strategia, on myös muiden mielipide: “Perustuen [Robertsonin paneelin] suosituksiin, PR-suhteiden komitea kokoontui vähentämään kansan kiinnostusta UFOihin. Sellaisiin käsitteisiin uskovat esitettiin julkisesti typerinä ja irrationaalisina. Tämä yritys hyödynsi tunnettuja tiedemiehiä sekä julkkiksia ja massamediaa. Jopa vaikutusvaltainen Disney-korporaatio oli mukana debunkkauksessa. Tästä eteenpäin ufologia nähtiin huonomaineisena akateemisissa piireissä, ja UFOt ovat muuttuneet sekopääyhteisöjen aiheeksi.” [21]

Tyypillinen esimerkki tästä on Dana Milbankin kirjoittama juttu Washinton Postissa 17. syyskuuta 2007 X-Conferencesta sekä lehdistötilaisuudesta, jonka Paradigm Research Group piti 16. syyskuuta 2007 National Press Clubilla. [22] Milbank esitti asiat irti kontekstista niin, että ne näyttivät naurettavilta ja X-Conferencen lehdistötilaisuus farssilta.

Avaruusolentojen kanssa kansalaisdiplomatiaa toteuttavat henkilöt voivat odottaa myös joutuvansa valtion valvonnan alaisiksi. “Lopultakin [Robertsonin] komitean ehdotuksien johdosta valtion agentit ja vakoojat valvoivat UFOja tutkivia ryhmiä estääkseen heitä vaikuttamasta massojen ajatteluun. Niinkin myöhään kuin 1976 löydettiin CIA:n muistio, joka kertoi UFO-ryhmiin kohdistuneista aktiviteeteista.” [23] UFO-tutkija Nick Redfern kirjoitti kirjan UFO-silminnäkijöiden ja -tutkijoiden valtionvalvonnan historiasta. [24] Sellainen valvonta voi esiintyä jopa kaukokatselun muodossa. [25]

Valtion valvonnan lisäksi avaruusolentojen kanssa kansalaisdiplomatiaa harjoittavat USA:n kansalaiset voivat kohdata myös juridisia toimenpiteitä. Tässä kontekstissa relevantteja ovat Logan Act sekä niinkutsuttu Extraterrestrial Exposure Act, joka voi tarjota valtiolle joitain oikeuslähteitä joille rakentaa keissi.

Logan Actin tarkoitus on estää yksityisiltä kansalaisilta kansainvälisen diplomatian häiritseminen / väliintulo, tekemällä siitä rikos.

§ 953. Yksityinen kirjeenvaihto ulkovaltojen kanssa.

Kuka tahansa USA:n kansalainen, missä hän sitten onkaan, joka, ilman USA:n valtuutusta, suoraan tai epäsuorasti aloittaa tai jatkaa minkäänlaista kirjeenvaihtoa tai keskustelua minkään ulkomaisen valtion tai viranomaisen tai agentin kanssa, aikeenaan vaikuttaa minkään ulkomaisen valtion tai minkään ulkomaisen virkailijan tai agentin toimenpiteisiin tai käytökseen, suhteessa mihinkään kiistoihin USA:n kanssa, tai kumoten USA:n toimet, voidaan tuomita tämän lain nojalla sakkoon tai vankeuteen korkeintaan kolmeksi vuodeksi, tai molempia. (…) [26]

Logan Acti ei mainitse Maapallon ulkopuolisia suhteita. Se sanoo, että yksityiset kansalaiset, jotka ovat tekemisissä ulkomaisten valtioiden kanssa virallisten kanavien ulkopuolella, voivat saada sakkoa tai vankeutta. Kuitenkin on järkevää olettaa, että jos ratio legis kieltää USA:n kansalaiselta ilman auktoriteettia mikä tahansa väliintulo USA:n valtion ja ulkomaiden hallitusten välisiin suhteisiin, silloin a fortiori USA:n valtio ei halua kansalaistensa tulevan väliin Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden suhteisiin.

Toinen laillinen oikeutus voisi johtua niinkutsutusta ‘Extraterrestrial Exposure Actista,’ joka virallisesti on nyt kumottu. Tämä laki teki kontaktista USA:n kansalaisen ja avaruusolennon tai niiden aluksen kanssa suoraan laitonta. “Jo kirjoissa olevan lain mukaan: (Osio 14, Kohta 1211 Liittovaltion Lainsäädännössä, joka on otettu käyttöön heinäkuun 16. 1969, ennen Apollo-kuutehtäviä), kuka tahansa sellaiseen kontaktiin syyllistynyt automaattisesti muuttuu rikolliseksi, joka saa vankeutta vuodeksi ja sakkoa $5,000. NASAn johtajalla on valtuus määrittää joko kuullen tai kuulematta tätä henkilöä että hän tai esine ovat ”maan ulkopuolisesti altistuneet” ja asettaa määrämättömän pituisen aseellisen karanteenin, jota ei voida lopettaa millään oikeuden päätöksellä.

Henkilöiden määrälle ei ole minkäänlaista rajaa kuinka monta heistä voidaan näin asettaa karanteeniin mielivaltaisesti.

”Maan ulkopuolisen altistuksen” määritelmä jätetään täysin NASAn johtajan tehtäväksi, joka näin saa täyden diktatorisen vallan, joka on täysin epäperustuslaillinen.” [27]

Ihmiset kokevat myös rahallista sabotaasia ja/tai estämistä. Wendelle Stevens, eläköitynyt everstiluutnantti USA:n ilmavoimista, joka ensimmäisenä todisti UFO-sataa palvellessaan Alaskassa 1947, mainitsee miten tietovuotaja otti häneen yhteyttä, joka halusi tulla tapaamaan häntä. “Hän sanoi pakkaavansa ja hyppäävänsä bussiin iltapäivällä. sain soiton kaksi tuntia myöhemmin, ja hän sanoi että hän oli mennyt pankkiin nostamaan rahaa matkaansa varten ja hänen pankkikorttinsa ei toiminut. Hän koitti Visaa ja Mastercardia, ja nekään eivät toimineet. Kaikki hänen rahoituslähteensä oltiin pantu poikki.” [28] Tämä tuntuu olevan ‘standarditoimenpide’: “Kaikki potentiaaliset tietovuotajat tai muuten ongelmana nähdyt pian huomasivat miten CIA käytti sen suhdettaan muihin valtion virastoihin (kuten verotoimistoon)… ja että hänen luottokelpoisuutensa oli huonontunut, työhistoria pilattu, pankkitili jäädytetty, saapuneet postit avattu ja urat pilattu.” [29]

Toinen yleinen ilmiö on tietokonesabotaasi. Verkkosivut kuten Project Camelot,[30], joka on omistautunut tietovuotajien todistuksille, joutuu usein DDOS-hyökkäysten (‘dedicated denial of service’) kohteeksi eikä sinne pääse. Julkisella BBS:llä, joka on osittain omistautunut UFO-asialle, kontakti- ja abduktioilmiön tutkimukselle, useat jäsenet selittävät miten he ovat kokeneet tietokoneidensa ja kovalevyjensä kaatumista, hakkerointia ja hakkerointiyrityksiä.[31]

Monet kuvaavat eri tyyppistä häirintää ja ahdistelua. Tri. Karla Turner [englanninkielen professori josta tuli avaruusolentojen abudktioilmiön asiantuntija] elokuvassa Taken, kertoi seuraavista esimerkeistä häirinnästä, jota hänen tuntemansa abduktoidut kokivat:

“Kun Amy lähti ajamaan kotiin, häntä seurasi valtion partioauto, joka pysyi muutaman tuuman päässä hänen puskuristaan tai hänen autonsa vierellä maileja.”
“armeijan helikopterin häirintä,”
“puhelujen häirintä,
ja muut tapaukset jotka tuntuvat enemmän olevan ihmisperua kuin perua avaruusolennoilta.”[32]

Jotkut Serpo-tarinaa tutkineet — joka kertoo väitetystä vaihdantaohjelmasta USA:n valtion ja maan ulkopuolisen planeetan nimeltä Serpo välillä — kokivat asuntomurtoja. [33]

Pahamaineisia myös ovat vierailut niinkutsutuilta “miehiltä mustissa”, jotka usein mutta eivät aina esittävät valtion viranomaisia. Useat ovat todistaneet miten heidät altistettiin näiden mustapukeisten henkilöiden väijymisen “terrorille”.[34]

Joskus ihmiset kokevat laittomia pidätyksiä. Mack Brazel, joka löysi ja raportoi viranomaisille kuuluisan Roswellin tapauksen, pidätettiin laittomasti ja pidettiin ilmatukikohdassa kolme päivää.[35]

Tähän läheisesti liittyen on tapauksia joissa ihmisiä abduktoidaan. Karla Turner esimerkiksi kuvaa useita abduktiotapauksia, jotka avaruusolentojen abduktiotapauksensa jälkeen joutuivat armeijan abduktoimiksi. Hän lainaa Leah Haley’n tapausta ‘ilmiselvänä.’[36] Tätä ilmiötä on laajalti tutkinut tri. Helmut Lammer, joka kirjoitti kirjan ja useita artikkeleja siitä. [37] Hän otti käyttöön termin ‘MILABs’ (armeijan abduktioista tai armeijan henkilöistä jotka on abduktoitu) sitä varten. Toiset kirjailijat abduktioilmiöstä, esim. Katharina Wilson, myös kuvaavat näitä ‘MILABs’-tapauksia.[38]

Abduktioiden ja laittomien pidätysten aikaan monien väitetään joskus altistuneen muistin muokkaukselle ja indoktrinaatiolle.[39] Tämä ei tapahdu vain siviileille: valtiolle työskennelleet ja Maan ulkopuolista materiaalia tai olentoja käsitelleet ihmiset usein kärsivät samasta kohtalosta.[40] Eräs pahamaineisempi (ja kiistellympi) tapaus tässä suhteessa on väitetty Dan Burischin tapaus, jossa hänen väitetään olleen mikrobiologi ja työskennelleen useissa “syvän pimeissä” avaruusolentoihin liittyneissä projekteissa, kuten Bill Hamilton raportoi.[41]

Samalla tavoin, joskus, häirintään ja ahdisteluun liittyy muita psykologisen sodankäynnin menetelmiä. Eräs tunnettu tapaus on Paul Bennewitzin tapaus, jossa sähkölaitteiden asiantuntija purki salaisia kommunikaatioita väitetystä avaruusolentojen tukikohdasta.[42] Monet kirjoittajat ovat sitä mieltä, että Bennewitz tahallaan ‘henkisesti murennettiin.’ Useat abduktiohenkilöt raportoivat, että heidät altistetaan toisenlaisille mielenhallintatekniikoille, ja on väitetty, että he eivät ole tässä yksin: eräässä haastattelussa terapeutti Stephanie Relfe mainitsee miten tämä on tapahtunut hänelle ja hänen aviomiehelleen, ja miten heidät altistettiin eri tyypin psyykkisille hyökkäyksille.[43]

Usein ihmisiä uhkaillaan fyysisellä väkivallalla.[44] Mutta pahimmissa tapauksissa kohde eliminoidaan. Todellakin, jos kaikki muu epäonnistuu, vallassaolijat eivät epäröi sortua murhaamaan, niinkuin professori Schellhorn huomauttaa: ampuma-aseen laukauksesta johtuva kuolema. Mahdollisesta myrkytyksestä johtuva kuolema. Mahdollisesta kuristamisesta johtuva kuolema. Tappavien virusten käyttämisestä johtuvat mahdolliset kuolemat. Kukaan ei elä ikuisesti. Kuitenkin viimeaikaiset UFO-tutkijoiden Phil Schneider, Ron Johnson, Con Routine, Ann Livingston ja Karla Turner epäilyttävät kuolemat, sekä usean aiemman tutkijan kuolemat tuntuvat vain lisäävän painoarvoa todellisuudelle, josta monet muut ufologit ovat tietoisia: UFO-tutkimus ei ainoastaan ole potentiaalisesti sekä vaarallista, mutta että keskimääräisen vakavan tutkijan elinikä on paljon lyhyempi kuin valtakunnan keskiarvo.[45] (korostus lisätty)

Haastattelussa Wendelle Stevens, joka yllä mainittiin, myöntää että tietovuotaja otti häneen yhteyttä, joka väitti olevansa tällainen palkkamurhaaja.[46] Se, että tällaisia käytänteitä on olemassa, saa usealta muulta tutkijalta vahvistusta: “CIA harvoin likaa itse omia käsiään johonkin niin sotkuiseen ja vaaralliseen kuin palkkamurha. Usein palkkamurhaajat ja sopimusagentit pidetään listoilla tällaisia toimia varten. Kun CIA ei henkilökohtaisesti ole mukana, se yrittää saada kohteen kuoleman näyttämään niin paljon ’vahingolta’ kuin mahdollista…” [47] Vivienne Legg viittaa tähän myös ‘kuolettavana häirintänä.’[48]

Project Camelotin verkkosivulla on monia‘tribuuttisivuja’ ihmisille, jotka ovat kuolleet epäilyttävissä olosuhteissa.[49] Artikkelissan prof. Schellhorn mainitsee käytännössä saman listan ihmisistä, jotka ovat kuolleet epäilyttävissä olosuhteissa. Listaan kuuluu mm. tri. John Badwey, Paul Bennewitz, tri. Eugene Blass, Ron Bonds, Mae Brussell, Danny Casolaro, tri. J. Clayton, William Cooper, tri. Cooperson, Ruth Drown, Frank Edwards, Don Elkins, James V. Forrestal, tri. Max Gerson, Harry Hoxsey, Morris K. Jessup, tri. Milbank Johnson, Ron Johnson, Todd Kauppila, Jim Keith, tri. David Kelly, John F. Kennedy, Dorothy Kilgallen, tri. William Koch, George Lakhovsky, Ann Livingston, Brian Lynch, tri. Eugene Mallove, tri. James McDonald, Stanley Meyer, tri. Wilhelm Reich, Royal Rife, Ron Rummel, Phil Schneider, Leonid Strachunsky, Jose Trias, Karla Turner, Gary Webb sekä 25 Marconin tieteilijää, jotka kaikki kuolivat mystisissä olosuhteissa vuosina 1982-88. [50]

Esitetyt esimerkkihenkilöt yllä ovat kaikki altistuneet valtion negatiivisille vasteille, ja olennaisesti johtopäätös on, että kuka tahansa millä tavalla tahansa Maan ulkopuolisen presenssin kanssa tekemisissä oleva voi muuttua kohteeksi, oli kyseessä sitten UFO-tutkija, abduktiohenkilö, kontaktihenkilö, tieteentekijä tai valtiolle työskentelevä.

Yllämainitut tapaukset paljastavat myös, että nämä negatiiviset valtiolliset vasteet ovat olleet käynnissä erittäin pitkän aikaa. Professori G. Cope Schellhorn viittaa vuoden 1971 Otto Binderin artikkeliin, joka tutki 137:ää epäilyttävää kuolemantapausta vuodesta 1961. Mystiset ja epäilyttävät kuolemat UFO-tutkijoiden keskuudessa eivät ole mitään uutta. Vuonna 1971 tunnettu kirjailija ja tutkija Otto Binder kirjoitti artikkelin Saga-lehden erikoisraporttiin UFOista otsikolla “UFO-tutkijoiden likvidointi.” Binder oli tutkinut kuolemantapauksia ”ei vähempää kuin 137 lentävien lautasten tutkijoiden, kirjailijoiden, tieteentekijöiden ja silminnäkijöiden keskuudessa, jotka olivat kuolleet viimeisen 10 vuoden aikana, joista monet olivat kuolleet mitä mystisimmissä olosuhteissa.”

Binderin esittämät valitut tapaukset olivat täynnä sydänkohtauksia, epäilyttäviä syöpiä ja esimerkkejä suorista murhista. [51]

Häirintätapaukset alkoivat paljon tuota ennen: Alan Benderin luona kävivät “miehet mustissa” vuonna 1954.[52] Ja jopa ennen tuota Roswellin aikaan vuonna 1947 Mack Brazelia pidettiin laittomasti pidätettynä monta päivää.[53]

Näitä negatiivisia valtion vasteita kohdatessaan, mitä suojamekanismeja voivat kansalaisdiplomatiaa avaruusolentojen kanssa harjoittavat keksiä? Mahdolliset suojamekanismit toimivat kolmella tasolla. Ensimmäinen mekanismitaso voisi koostua toimista, jotka ovat osoitettu suoraan tietyn tyyppisiin vasteisiin. Toisen tason mekanismi voisi olla yleisempiä suojamekanismeja negatiivisia vasteita vastaan. Molemmat näistä eivät kuitenkaan tarjoa pitkäaikaista menestystä, sillä ne hoitavat vain oireita (negatiiviset vasteet), sen sijaan että ne hoitaisivat syytä (miksi valtio reagoi negatiivisesti). Kolmannen tason mekanismien täten tulisi etsiä ratkaisuja, jotka vastaavat negatiivisten vasteiden juurisyyhyn. Sekä syyhyn että seuraukseen vaikuttaminen todennäköisemmin tarjoaa paremmat mahdollisuudet pitkäaikaisemmalle menestykselle. Tarkastellaan nyt tarkemmin näitä kolmea tasoa.

Ensimmäisen tyypin mekanismi koostuu tietyistä vastatoimista erityisiin vasteisiin. Sensuuri, esimerkiksi, on osoittautumassa vaikeammaksi ja vaikeammaksi uusien kommunikaatioteknologioiden myötä. Internet tarjoaa ihmisille mahdollisuuden levittää tietoa paljon helpommin kuin ennen. Informaatiota voidaan julkaista verkkosivuilla tai uutiskirjeenä, keskustelupalstoille ja uutisryhmiin, tai lähettää sähköpostilla suuria määriä. Useat vastaanottajat voivat edelleen levittää viestiä eteenpäin useille ihmisille.

On myös varsin helppoa suorittaa ehkäiseviä toimenpiteitä erilaisia tietokonesabotaasin muotoja vastaan, sillä teknisiä ratkaisuja on saatavilla. Palomurin asentaminen voi estää hyökkäykset ja hakkerointiyritykset. Palvelunestohyökkäyksiä voidaan ehkäistä yhdistämällä palomuuri ja kuormanjakosofta. Eräs Open Minds -foorumin jäsenistä esimerkiksi raportoi miten yritykset murtautua hänen tietokoneelleen epäonnistuivat, koska hänellä oli asianmukaiset suojaavat ohjelmistot asennettuna.[54] Joitain toimenpiteitä voidaan suorittaa myös vähentämään rahallisen sabotaasin mahdollisuuksia, kuten vähentää korttiostojen määrää ja pitämällä transaktiot kontrollissa.

Nämä vastatoimet ovat aina yksittäistä negatiivista vastetta varten mietitty. On selvää, että suorat vastatoimet tiettyjä negatiivisia vasteita vastaan ovat vaikeampia joissain tapauksissa. Miten esimerkiksi estää valvonta? Myöskään abduktioille ei tunnuta kykenevän tekemään paljoakaan ehkäisevästi (ilman että joutuu sijoittamaan paljon rahaa, esim. palkkaamaan henkivartijat). Monet MILABin kokeneet abduktiohenkilöt ovat raportoineet, että heidät on tahtonsa vastaisesti huumattu ja usein heidän tietämättään ennen abduktiota.[55]

Toisen typpinen suojamekanismi negatiivisia vasteita vastaan on siis yleisluontoisempi. Julkisuus, esimerkiksi, toimii hyvin monille tietovuotajille. Vetämällä itseensä huomiota he ehkäisevät negatiivisia vasteita, koska valtio ei halua heille enempää huomiota, ja negatiiviset vasteet tuntuisivat lisäävän uskottavuutta heidän väitteilleen. Julkisuus on osoittautunut onnistuneeksi monien tietovuotajien tapauksessa, kuten esim. Bob Lazar.[56] Se ei kuitenkaan ole täysvarma mekanismi, sillä jotkut tietovuotajat ovat kadonneet. John Maynardin, kuuluisan tietovuotajan Disclosure Projectista, tapaus tulee mieleen.[57] Maynard mystisesti katosi paljastettuaan salaista informaatiota koskien avaruusolentoja, jonka hän oli löytänyt palvellessaan puolustustiedustelupalvelu DIA:n leivissä. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun hänet vapautettiin liittovaltion kuritushuoneelta vuonna 2003 salassapitovalansa rikkomisesta.[58]

Läheisesti julkisuuteen liittyvä vastakeino on verkostoituminen, sillä negatiiviset vasteet todennäköisemmin paljastuisivat verkostolle.

Toinen mekanismi on käyttää ‘uskottavan kiistettävyyden’ suojaa kun levittää informaatiota, sillä tämä vähentää informaation ‘uhkaavuustasoa’. Viimeisenä oikeusturvavakuutus on mahdollisesti hyvä idea, sillä tapauksia viedään usein oikeusasteiden käsiteltäväksi.

Kolmannen tyypin mekanismit pureutuvat suoraan negatiivisten vasteiden juurisyihin ja vastaavat kysymykseen “miksi” näitä vasteita esiintyy. Se mitä vastassamme on, on ilmeinen intressiristiriita, ja näin konfliktinratkaisun tekniikoita voidaan soveltaa. Nykyisissä olosuhteissa on tärkeää yrittää ja löytää win-win -lopputuloksia kontaktihenkilöiden ja tiedustelupalveluiden välillä avaruusolentoja koskevan tiedon levittämisessä. Tämä voidaan saavuttaa keskittymällä yhteisiin etuihin (vastakkaisten kantojen sijaan), sillä sellaiset yhteiset edut ovat keskeinen win-win -ratkaisuissa.[59] Tämä edellyttää tasapainoista ja vastuullista lähestymistapaa, joka välttää minkäänlaisten negatiivisten reaktioiden synnyttämisen. Tässä kontekstissa on tärkeää kehittää konfliktinratkaisukeinoja ja avata kommunikaatiokanavat.

Ensimmäinen askel tuohon suuntaan kansalaisdiplomaateilla on lähettää selvä signaali siitä, että he eivä ole vihollisia, ja että he eivät ole uhka, ja että päinvastoin he etsivät yhteistä ratkaisua joka on kaikille hyväksyttävä. Useisiin ongelma-alueisiin, jossa kansallisen turvallisuuden uhka havaitaan, löytyy ratkaisuja. Kansaa voidaan esimerkiksi valistaa siitä etteivät he reagoisi massahysterialla asteittaiseen tiedonjulkistamiseen. Näyttää siltä kuin siedätysohjelma olisi käynnissä, ja kansalaisdiplomaatit voivat olla aktiivisessa roolissa avustaessaan sen edistämisessä. Toinen tärkeä aspekti voi olla puhua koskemattomuuden mahdollisuudesta niille, jotka ovat kokeneet negatiivisia valtiollisia vasteita. Yhä useampi pyytää sellaista koskemattomuutta, [60] ja jopa ‘Totuuskomissiota’.[61] Samalla tavoin voidaan tutkia ratkaisuja muilla alueilla. Kaikki näistä, kuitenkin, ovat tämän tutkielman skoopin ulkopuolella.

Johtopäätös: Valtion negatiiviset vasteet ovat todellisuus, jonka kansalaisdiplomaateiksi haluavat joutuvat ottamaan huomioon. Nämä vasteet voivat vaihdella yksinkertaisesta häirinnästä ja sensuurista aina kohteen eliminointiin silloin kun kohde nähdään uhkana. Esimerkit yllä näyttävät, että sellaiset negatiivset vasteet ovat olleet käynnissä vuosikymmeniä ja että kukaan ei ole a priori suojassa sellaisilta vasteilta.

Vastatoimet näille negatiivisille vasteille, jotka todennäköisimmin tarjoaisivat pitkäaikaisen menestyksen mahdollisuuden, ovat niitä jotka ottavat kantaa negatiivisten vasteiden juurisyyhyn. Soveltamalla konfliktinratkaisun tekniikoita voidaan saavuttaa pitkäaikainen win-win ratkaisu, joka keskittyy kaikkien osapuolten yhteisiin etuihin. Me voimme toivoa, että niin tekemällä kansalaisdiplomatia avaruusolentojen kanssa seuraa samanlaista polkua kuin kansalaisdiplomatia kansainvälisissä suhteissa, jossa sitä alunperin vastustettiin, sitten vastahakoisesti sopeuduttiin, ja nyt sitä virallisesti käytetään diplomaattiyhteisössä.

* * *

*HUOM: Jonathan Andrews on pseudonyymi kirjoittajalle, joka haluaa pysyä nimettömänä. Kirjoittaja on tiedossa Exopolitics Journalin päätoimittajalle, joka on suostunut julkaista tämän artikkelin pseudonyymillä johtuen legitiimistä huolesta, että kirjoittajaa vastaan hyökättäisiin.

Viitteet

[1] http://iboinstitute.org/mod/glossary/view.php?id=64&mode=letter&hook=C&sortkey=CREATION& sortorder=asc

[2] http://en.wikipedia.org/wiki/Track_II_diplomacy. Muita hyödyllisiä kansalaisdiplomatian määritelmiä löydät esim: http://en.wikipedia.org/wiki/Citizen_diplomacy ; ja http://www.colorado.edu/conflict/peace/treatment/citdip.htm

[3] http://www.colorado.edu/conflict/peace/treatment/citdip.htm.

[4] Michael Salla, “ECETI Conference & Galactic Peace Sanctuaries,” in Exopolitics Journal, vol. 1:4 (October 2006). Verkossa: http://www.exopoliticsjournal.com/vol_1_4_salla.pdf.

[5] Briefing Document: Operation Majestic 12. Prepared for president-elect Dwight D. Eisenhower, 18 November 1952. Available online at: http://www.majesticdocuments.com/pdf/eisenhower_briefing.pdf.

[6] Robertsonin paneelin löydökset ja ehdotukset ovat osa niinkutsuttua Durant’n raporttia, joka on yksityiskohtainen raportti paneelin mietinnöistä. Sen virallinen nimi on Report Of Scientific Advisory Panel On Unidentified Flying Objects Convened By Office Of Scientific Intelligence, CIA. Se löytyy verkosta: http://www.cufon.org/cufon/robert.htm.

[7] Brookingsin raportti, s. 215; lainattu sivulla http://www.enterprisemission.htm/brooking.htm, jossa on myös useita skannattuja sivuja alkuperäisestä raportista. Raportin nimi on Proposed Studies on the Implications of Peaceful Space Activities for Human Affairs.

[8] Majestic Twelve Project: 1^st Annual Report. Tämän dokumentin aitous on kiistetty, jossa jotkut asiantuntijat, kuten Wood (www.majesticdocuments.com) pitävät sitä aitona, ja toiset kuten Stanton Friedman pitävät sitä kollaasina, joka on kopioitu muista dokumenteista. Raportti on verkossa: http://www.geocities.com/Athens/Crete/9923/mj12i1.html, sekä muilla sivuilla.

[9] Mainittu esim. Robertsonin paneelin löydöksissä.

[10] Ilmaistu EBD:ssä.

[11] Mainittu esim. Robertsonin paneelin löydöksissä: 3.a.

[12] The Brookings Report, l.c.

[13] Majestic Twelve Project: 1^st Annual Report, p. 8.

[14] The Durant Report, l.c.

[15] Majestic Twelve Project: 1^st Annual Report, p. 5.

[16] Majestic Twelve Project: 1^st Annual Report, p. 7.

[17] Majestic Twelve Project: 1^st Annual Report, p. 8.

[18] Majestic Twelve Project: 1^st Annual Report, p. 8.

[19] James Gilliland, “Contact and Censorship,” http://www.eceti.org/censorship.htm

[20] Jonathan Kolber, “ DEAFENING SILENCE: Media Response to the May 9th Event and its Implications Regarding the Truth of Disclosure,” http://www.disclosureproject.org/May9response.htm

[21] http://www.articlesbase.com/hobbies-articles/the-robertson-panel-the-cia-considers-ufos-211953.html

[22] Dana Milbank, “There’s the Red Vote, the Blue Vote . . . and the Little Green Vote,” Washington Post, 17 Sept 2007. Verkossa: http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2007/09/17/AR2007091701780_pf.html

[23] http://www.articlesbase.com/hobbies-articles/the-robertson-panel-the-cia-considers-ufos-211953.html

[24] Nick Redfern, On the Trail of the Saucer Spies. Steve Hammons teki arvion: Steve Hammons, “History of government surveillance of UFO witnesses and investigators examined in new book,” American Chroniclessa, http://www.americanchronicle.com/articles/viewArticle.asp?articleID=8341.

[25] Kontaktihenkilö / abduktiohenkilö Jeanine Marie Steiner kuvaa sitä miten häntä monitoroivat kaukokatselijat. Jeanine Marie Steiner, The Masquerade Party at Secret Canyon, omakustanne, Denver (CO), USA, 1998.

[26] 1 Stat. 613, January 30, 1799, codified at 18 U.S.C. § 953 (2004).

[27] http://www.karenlyster.com/law.html

[28] “Leading Edge Research haastattelee Wendelle C. Stevensia,” http://groups.yahoo.com/group/exopolitics/message/83

[29] Steve Mizrach, “Welcome to Spookland: Tricks of the Trade of the CIA,” http://www.fiu.edu/~mizrachs/spookland.html.

[30] Project Camelot verkkosivu: www.projectcamelot.org

[31] Verkkosivu: www.openmindsforum.com . Erikoisketju foorumilla omistettu ‘Valtion tarkkailulle.’ See:http://lucianarchy.proboards21.com/index.cgi?board=talk&action=display&thread=1155254404

[32] Karla Turner, Taken, e-bookversio, s. 148. Saatavilla: http://www.karlaturner.org.

[33] Bill Ryan myöhemmin vahvisti tämän yksityisessä sähköpostikeskustelussa. Bill Ryan on entinen Serpo-julkaisujen verkkosivun ylläpitäjä, www.serpo.org.

[34] Miehistä mustissa on monia dokumentoituja tapauksia. Hyviä artikkeleita: Anne Jablonicky, “Men in Black: The UFO Terrorists,” UFO Universe Magazine, Vol.1, No.3, Nov., 1988. Saatavilla verkossa at: http://www.totse.com/en/fringe/men_in_black/ufoterr.html

[35] Thomas J. Carey ja Donald R. Schmitt, Witness to Roswell. Unmasking the 60-year Cover-Up, New Page Books, 2007, p. 67-76.

[36] Karla Turner, Taken, e-bookversio, s. 148. Saatavilla verkossa: http://www.karlaturner.org.

[37] Helmut Lammer, “New Evidence of Military Involvement In Abductions.” Saatavilla verkossa: http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/abduct069.html.

[38] Katharina Wilson, I forgot what I wasn’t supposed to remember, e-book, 2007, saatavilla verkossa: http://www.alienjigsaw.com.

[39] Yllämainittu haastattelu Wendelle Stevensin kanssa antaa esimerkkejä tästä, kuten myös Steve Mirzachin artikkeli.

[40] Kts. esim. yllämainittu Steve Mirzachin artikkeli. Toinen kiinnostava tapaus, jossa henkilön muistoja muutettiin on kuvattu yksityiskohtaisesti tekstissä “The Mars Record Interview,” http://www.surfingtheapocalypse.com/mars_records.html.

[41] Bill Hamilton, “The Saga of Dan Burisch from Beginning to End,” http://www.rense.com/general42/mssy.htm.

[42] Dee Finney, the mental destruction of Paul Bennewitz, julkaistu verkossa: www.greatdreams.com/Falcon-Richard-Doty.htm.

[43] “The Mars Record Interview,” http://www.surfingtheapocalypse.com/mars_records.html

[44] Kts. esim. Anne Jablonickyn artikkeli joka mainittiin yllä.

[45] Prof. G. Cope Schellhorn, “Is someone killing our UFO investigators,” UFO Universe Magazinessa, Syksy 1997. Saatavilla verkossa: http://www.metatech.org/ufo_research_magazine_evidence.html.

[46] Wendelle Stevens, l.c.

[47] Steve Mirzach, a.c.

[48] Vivienne Legg, “The UFO Conspiracy – It’s Really Down to Earth People,” http://www.gaiaguys.net/UFOs_Down_to_Earth.htm

[49] www.projectcamelot.org/tribute.html.

[50] Prof. G. Cope Schellhorn, a.c.

[51] Prof. G. Cope Schellhorn, a.c.

[52] Anne Jablonicky, a.c.

[53] Thomas J. Carey ja Donald R. Schmitt, Witness to Roswell. Unmasking the 60-year Cover-Up, New Page Books, 2007, p. 67-76.

[54] http://lucianarchy.proboards21.com/index.cgi?board=talk&action=display&thread=1155254404.

[55] Kts. esim. Katharina Wilson joka mainitsee kymmeniä tapauksia joissa hänet on huumattu ja abduktoitu: Katharina Wilson, I forgot what I wasn’t supposed to remember, e-book, 2007, Saatavilla: http://www.alienjigsaw.com.

[56] George Knapp teki dokumentin Lazarista Las Vegasin TV-kanava KLASille. Lisäinfoa Bob Lazarista löytyy http://en.wikipedia.org/wiki/Bob_Lazar.

[57] Tätä kirjoitettaessa, syyskuussa 2007, John Maynard on ollut kateissa useita kuukausia. Hänen katoamisestaan raportoiti UFO-tutkijoiden yhteisöön sähköpostilla Randy Kitchur elokuussa 2007. Maaliskuussa 2003 John Maynard oltiin pidätetty rikkomasta hänen salassapitovalaansa, mutta vapautettu pian tämän jälkeen. http://www.virtuallystrange.net/ufo/sdi/program/backgrounders/234bg.html. Sitten vuonna 2007, hän mystisesti katosi uudelleen.

[58] Lähde: http://www.virtuallystrange.net/ufo/sdi/program/backgrounders/234bg.html

[59] Tästä kontekstista kts. esim. Roger Fisher ja William Ury, “Getting to Yes: Negotiating Agreement Without Giving In,” http://www.colorado.edu/conflict/peace/example/fish7513.htm.

[60] Kiinnostava kuvaus on esitetty Brian Hambleyn tekstissä “Truth Amnesty – A Higher Calling,” verkossa: http://c3hamby.blogspot.com/2007/09/truth-amnesty-higher-calling.html.

[61] Eräs tällaisen Truth and Reconcilliation Commission -totuuskomission pääpuolestapuhujia on Alfred Webre, joka puolusti ideaa myös vuoden 2007 X-Conferencessa. Lisätietoja ja detaljeja, kts: http://exopolitics.blogs.com/exopolitics/2007/09/x-conference-li.html

Eksopolitiikka

Kysymyksiä Aquarius-projektista

9 heinäkuun, 2020 paatoimittaja Kommentoi

Tämän Aquarius-projektia käsittelevän tekstin on kirjoittanut Christian P. Lambright. Se havainnollistaa Richard Dotyn osuutta UFO-tutkijoiden harhaanjohtajana aikana, jolloin elektroniset kommunikaatiovälineet mahdollistivat keskustelufoorumien pitämisen ensi kertaa ja tiedon levittämisen tätä kautta 1980-luvulla, ja jolloin kertoman mukaan Richard Dotyn aktiivinen rooli väärän tiedon levittäjänä on ollut suurimmillaan.

On sanottu, että on kolmenlaisia ihmisiä, niitä jotka saavat asioita aikaan, niitä jotka katsovat kun ne tapahtuu ja niitä jotka miettivät mitä tapahtui. Suntuu siltä, niinkuin mikään ei kuvaisi paremmin UFO-aiheesta kiinnostuneita. Viimeaikainen haloo koskien väitettyä projektia nimeltä ”AQUARIUS” sekä kontrolliryhmää nimeltä ”MJ-12” tuntuvat loistavilta esimerkeiltä siitä hämmennyksestä, joka seuraa kommunikaation puutteesta osapuolten välillä. Onko UFOja käsittelevää projektia nimeltä AQUARIUS olemassa? Kuka ensinnä sai tietää, että sellainen on olemassa? Jos on olemassa dokumentaatiota, joka tukee ”MJ-12” ryhmän olemassaoloa, niinkuin jotkut esittävät, silloin miksi se tuntuu olevan täynnä ristiriitoja? Nämä ovat kysymyksiä joihin tulee vastata ennenkuin yritetään arvioida ongelmaa.

Kuten kuka tahansa salapoliisi voi kertoa, motivaatio on avuksi selvitettäessä mitä tahansa rikosta tai mysteeriä. Kuka saisi etua tilanteessa? Ehkäpä hieman tämänkaltainen ajattelu auttaisi ratkomaan nykyistä AQUARIUS/MJ-12:n mysteeriä. UFOihin liittyvän AQUARIUS-nimisen projektin paljastus ensi kerran ilmaantui niinkutsutussa ”NASA-telexissa” [AQUARIUS.DOC]. Tämän väitetään olevan aito dokumentti, joka kuvaa useita valokuvafilmejä, jotka liittyvät Kirtlandin ilmatukikohdassa tapahtuneisiin asioihin sekä Paul Bennewitzin tapaukseen. Kuten asioista eniten tietoiset ihmiset tietävät, tämä dokumentti kertoo varsin paljon mielenkiintoista tietoa liittyen viranomaisten UFO-kiinnostukseen, ja mainitsee projektin nimelt AQUARIUS sekä jotain nimeltä ”MJ-12”. Kuitenkin useita keskeisiä osia tästä dokumentista poistettiin joko alkuperäisen lähettäjän tai vastanottajan kädellä. On kiinnostavaa huomata, että dokumentista on olemassa uudelleenkirjoitettu versio, joka kiertää ympäriinsä ja jossa poistetut osat ovat tallella, mutta mitään selitystä ei anneta sille kuka kirjoitti dokumentin uudelleen tai miten aiemmin poistetut osat saatiin tietoon.

On raportoitu, että Peter Gersten on näyttänyt tämän dokumentin vuonna 1983 ja niin vaikuttaisi siltä, että se on ollut liikenteessä ainakin useita vuosia. Mutta jos Gersten oli alkuperäinen vastaanottaja, hän ei ole paljastanut sitä mistä hän on saanut sen tai keneltä. Tämä dokumentti näyttää olevan läheisessä yhteydessä Kirtlandin ilmatukikohdan tapahtumiin vuonna 1980 siten kuin Bennewitz ja ilmavoimien kiinnostus UFO-havaintoihin tukikohtien yllä siinä mainitaan. Voisiko tämän dokumentin julkaisiu liittyä Kirtlandin tapauksesta kertovien dokumenttien julkaisuun? [KIRTLND1.DOC, KIRTLND2.DOC] William Moore on sanonut, että hänelle annetoi nimetön lähde ensimmäiset Kirtland-dokumentit ensimmäisenä Washington DC:ssa alkuvuonna 1982. Ja että monia huhuja on liikkunut Mooren ja Gerstenin välisistä kiivaista kiistoista liittyen siihen miten Gersten sai nämä dokumentit haltuunsa. Huhut sikseen, jos Moore sai dokumentit vuosi sen jälkeen kun tapaukset sattuivat, silloin kenellä tahansa joka hänelle ne antoikin on pakostakin ollut pääsy joko AFOSIn tietoihin Washingtonissa tai alkuperäisen lähettäjän tietoihin Kirtlandissa. On viitteitä siitä, että William Moore sai kopionsa Richard Dotylta, AFOSIn erikoisagentilta Kirtlandissa. Toiset lähteet ovat myös raportoineet, että Doty oli mukana pyrkimyksissä saada tämänluonteista informaatiota ulos tietyille henkilöille tuntemattomista syistä. Ja niin vaikuttaa mahdolliselta, että Doty oli vastuussa Kirtlandin dokumenttien lähettämisestä ja mahdollisesti ”NASA-telexin” lähettämisestä, sillä hän olisi ollut asemassa saada käsiinsä sellaista informaatiota. Kaikesta huolimatta jäisi vakavien UFO-tutkijoiden käsiin pyrkiä varmentamaan josko dokumenteissa esitetty informaatio on validia, tai väärää.

Kiinnostuksen lisääntyessä AQUARIUSta ja MJ-12:ta kohtaan, useita tietopyyntöjä lähetettiin eri valtion virastoille joilla saada informaatiota näistä aiheista, mutta niinkin myöhään kuin 1986 johtavat ufologian alan henkilöt ovat olleet vakuuttuneita siitä, että dokumentti oli väärennös ja AQUARIUS-projektia ei ollut koskaan olemassa. Vuonna 1985 olin lähettänyt useita tietopyyntöjä valtion virastoille ja pyytänyt informaatiota kolmesta projektista: Sigma, Snowbird & Aquarius; sekä mitä tahansa informaatiota MJ-12:n tai Majestic-12:n sitten liittyikään. Erityisesti en maininnut mitään yhteyttä tai kiinnostusta UFOihin näissä pyynnöissä. Poislukien NSA, jokainen saamani vastaus kielsi minkäänlaisen informaation näistä aiheista. Vaikka niissä sanottiinkin, että Sigma ja Snowbird ”eivät olleet tämän viraston projekteja”, ja että heillä ei ollut tietoa MJ-12:sta, he arvioivat, että etsintäkulut kaikelle informaatiolle AQUARIUS-projektiin liittyen olisivat $15,000! Vaikuttaisi siltä, että kyseessä oli varsin suuri projekti. Useiden selventävien tietopyyntöjen, sekä pyynnön saada pelkästään ensimmäinen dokumentti jossa projekti laitettiin käyntiin, jälkeen NSA sanoi että projekti ei käsitellyt ”UFOja” ja että koska en maksaisi kuluja, he eivät tekisi pyynnölleni mitään. Tämän jälkeiset vetoomukset ainoastaan selvittivät sen, että AQUARIUS oli luokiteltu Huippusalaiseksi ja että minkään osan julkistaminen voisi olla ”suureksi vaaraksi kansalliselle turvallisuudelle”. [AQUANSA.DOC]

Useat henkilöt ovat pitäneet NSA:n lausuntoa siitä, että AQUARIUS ei käsittele UFOja pelkästään rehellisenä, ja mahdollisesti tämä onkin totuus. Kuitenkin uskon, että jos olisi odottanut NSA:n ”kääntävän kelkkansa” ja avoimesti paljastavan kaiken olisi vähintäänkin naiivia. Tuntuu paradoksaaliselta, että jotkut ”tutkijat” sekä odottavat näiden virastojen olevan petollisia että suoraan hyväksyvät niiden lausunnot täysin oikeellisina. Uskon, että on riittävät syyt olettaa, että NSA:n projekti voi itse asiassa olla se projekti, josta ”NASA-telexissä” puhutaan ja joka mainitsi myös MJ-12:n.

Ylläolevan dokumentin verifioimisen prosessissa olin jo kirjoittanut sarjan kirjeitä 7602 Air Intelligence Groupille (7602 AINTELG), joka on vuodesta 1983 tunnettu nimellä Air Force Special Activities Center. Osana ilmavoimien tiedustelupalvelua, 7602 AINTELG käsittelee HR-tiedustelua, paljon samaan tapaan kuin 4602 AINTELG, joka tunnetusti on auttanut Edward Ruppeltia hänen tutkimuksissaan useita vuosia sitten. Tämä voi olla sattumaa tai sitten ei ja se voisi olla mielenkiintoinen lisätutkimusten suunta. Yhtä kaikki, prosessissa yrittäessäni saada informaatiota tältä ryhmältä sain jonkin verran välttelevän vastauksen AFISilta. Keskusteluissa ilmavoimien lähteen kanssa, jossa mainitsin ongelmistani saada informaatiota tästä ryhmästä, minulle sanottiin että ehkäpä tämä johtuu siitä että ”he ovat NSA:n haara!” Tämä ensimmäistä kertaa oli viite siitä, että NSA saattaisi olla jollain tavalla mukana, ja oli jo ennen kirjeitäni NSA:lle itselleen. Muutamassa kuukaudessa sain tietää toisesta kiinnostavasta seikasta, joka osoitti NSA:n suuntaan.

Tunnetun tutkijan Thomas Adamsin avulla sain tietää henkilöstä, joka oli raportoinut kuulleensa kiinnostavan väitteen koskien ensimmäistä AQUARIUS/MJ-12 -dokumenttia. Puhuttuani tämän herrasmiehen kanssa henkilökohtaisesti, vakuutuin siitä että hänen kertomansa informaatio oli oikein ja että se oli kerrottu hänelle. Hän kertoi, että hänelle oltiin henkilökohtaisesti kerrottu, että tämä dokumentti oli peukaloitu kahdella tavalla, ja että hänelle tämän oli kertonut henkilö joka muutokset oli tehnyt. Vaikka kumpaakaan muutosta ei paljastettu, hänelle oltiin kerrottu, että viittaus dokumentissa ”NASAan” oli alunperin ollu ”NSA”! Ja se kuka tämän oli tehnyt, oli kukapa muukaan kuin William Moore. Lyhyessä keskustelussa Mooren kanssa tämän jälkeen kysyin häneltä oliko hänellä tietoa tästä, ja hän yksinkertaisesti sanoi ”En kommentoi.”

JUST CAUSEn tuoreessa numerossa oli myös lausunto Larry Fawcettilta ja Barry Greenwoodilta siitä, että heille oltiin kerrottu että tämä dokumentti on itse asiassa uudelleenkirjoitettu versio. Tämä seikka paljastettiin vuonna 1983 Peter Gerstenille ilmavoimien upseerin suulla ja se joko oli unohtunut tai jätetty sikseen aivan viime päiviin asti. Kuitenkin siteeratuksi ilmavoimien lähteksi on ilmoitettu kukapa muukaan kuin Richard Doty itse.

Tämän seikan valossa, että on hiljattain muuttunut yleiseksi tiedoksi että Moore (omista syistään) muokkaa saamiaan dokumentteja, ja että hän on varsin aggressiivinen tutkimuksissaan, uskon että Moore itse asiassa kirjoittikin uusiksi tämän dokumentin, tai on joskus tehnyt niin. Mutta vähentääkö tämä dokumentin arvoa, vai kertooko se siitä että se on väärennös? Ehkäpä tämä selittää sen miksi kukaan ei voi varmistaa dokumentin olevan aito, koska teknisesti se on väärennös. Vaikuttaa siltä, että Mooren tehtävänä on nyt paljastaa selvä, tarkka versio siitä ja lopultakin paljastaa faktat sen saamisesta.

Elokuvatuottaja Linda Moulton Howen mukaan hänellä on riippumaton varmistus MJ-12:sta ja hänelle on kertoman mukaan näytetty liuta dokumentteja, joissa on samanlainen, ellei identtinen, informaatio. Kuitenkin kyseessä olevan ryhmän oikea nimi ei ollut ”Majestic” vaan samanlaiselta kuulostava nimi, jossa oli kirjaimet M ja J. Voisiko olla, että termi ”Majestic” on substituutti, joka välkyllä tavalla yrittää siivota pois informaatiota, jonka joku ainoastaan sisäpiirin todellisella informaatiolla kykenisi identifioimaan?

Jos on syy kyseenalaistaa alkuperäisessä AQUARIUS/MJ-12 -dokumentissa sekä myöhemmissä sitä koskevissa papereissa esitetyn informaation tarkkuutta, tarkoittaako tämä loogisesti sitä, että vuoden 1980 Kirtland/Bennewitz-tapauksia tulisi aina pitää kyseenalaisina? Mikä tahansa yksittäisen silminnäkijän UFO-havainto on aina jonkinverran kyseenalainen, tämän takia me etsimme useita silminnäkijöitä ja muuta tukevaa todistusaineistoa. Jos Richard Doty, tai Paul Bennewitz olivat yksin raportoidessaan näitä tapauksia, silloin Kirtlandin tapaukset eivät koskaan olisi muuttuneet niin suuriksi kysymyksiksi kuin ne ovat. Silloin oli useita henkilöitä mukana sekä dokumenteissa kerrotuissa tapahtumissa että dokumenttien valmistelussa itsessään. Lyhyt tiivistelmä tapauksesta kuuluu seuraavasti:

Alkuvuonna 1980 Paul Bennewitz tarkkailee ja filmaa kappaletta, jonka hän on havainnut maassa ja ilmassa Kirtlandin ilmatukikohdassa sekä Manzanon koealueella. On raportoitu, että hänen vaimonsa oli myös mukana näkemässä omin silmin ensimmäiset laskeutumiset, jotka Paul näki ja kuvasi Coyote Canyonin alueella. Tämän jälkeen Paul otti yhteyttä Earnest Edwardsiin Kirtlandin turvallisuuspoliisissa, joka seuraavan muutaman kuukauden ajan huolestui ja pyysi Manzanon asevaraston alueen vartijoita raportoimaan hänelle kaikista ilmassa näkyvien valojen epätavallisista havainnoista. Elokuussa 1980 kolme vartijaa raportoivat havainneensa ilmavaloja, jotka laskeutuivat Sandian sotilasalueelle. Tämä on ensimmäinen havainto, joka on kuvailtu Richard Dotyn allekirjoittamassa valituslomakkeessa. Edwards raportoi havainnon Dotylle tietämättä siitä, että Doty oli jo kuullut siitä Russ Curtisilta (Sandian turvallisuuspäällikkö), että Sandian vartija havaitsi levynmuotoisen kappaleen erään rakennuksen lähellä minuutteja sen jälkeen kun kolme Manzanon vartijaa tekivät havainnon. Doty otti nämä raportit ja useita muita hänen valituslomakkeeseensa ja lähetti raportin AFOSIn päämajaan Washingtoniin.

Tästä eteenpäin monia muita henkilöitä tulee mukaan. Bennewitz kutsuttiin tapaamiseen Kirtlandin ilmatukikohtaan, jossa useat korkea-arvoiset ilmavoimien upseerit ja Sandian viranomaiset olivat paikalla. Heihin kuului mm. prikaatinkenraali. Earnest Edwards on varmentanut, että kolme vartijaa hänen komennossaan ovat raportoineet kuvatun tapauksen, ja että tapaaminen pidettiin. Bennewitz varmensi, että Doty ja Jerry Miller tulivat hänen kotiinsa katselemaan materiaaleja, ja että tämän saattoi varmentaa myös Thomas A. Csehin allekirjoittamalla dokumentilla, joka on tukikohdan tutkimusosaston johtaja. Lopuksi mainittakoon, että on olemassa kokonainen dokumenttipino, jonka AFOSIn päämaja on julkaissut ilmavoimien peiteidentiteetillä, joka kuvaa näitä tapahtumia.

Näyttää siltä, että on vain kaksi mahdollisuutta. Yksi: että tämä on yksi syvimmälle menevistä petoksista joita ilmavoimat ovat koskaan suorittaneet, jossa mukana on myös siviili, tarkoituksia varten joita voidaan vain arvailla. Toinen: että kuvatut tapahtumat ja välissä olevat vuodet, sen jälkeiset kehityskulut ja harhaanjohdetut tutkijat ovat vain sekoittaneet faktoja. Ehkäpä oli myös jonkin sortin yritys virallisella tasolla peitellä tapahtumien arkaluontoisuutta.

Olisiko Richard Doty ajanut tekaistua asiaa, ottanut mukaan viranomaisia häneen petkutukseensa, lähettänyt tekaisun AFOSIn päämajaan, ja sitten levittänyt tiettyä informaatiota siviili-UFOtutkijoille? Mitä tarkoitusta varten? Ja olisiko hän silti ilmavoimissa jos hänet paljastettaisiin, tietäen sen PR-katastrofin joka seuraisi AFOSIn julkistaessa Washingtonissa lisädokumentteja? Tuntuu käsittämättömältä, että tukikohdan tutkimusosasto ja ilmavoimien osasto eivät olisi nopeasti ja helposti saaneet selville petkutusta ja pian tämän jälkeen nimenneet koko asiaa sellaiseksi, tietäen heidän aiemmat edesottamuksensa tehdä juuri niin.

Muutama yksinkertainen puhelu on auttanut selventämään paljon totuutta alkuvaiheen tapahtumista. Meidän tulee välttää ajoittaista houkutusta ”ampua ensin ja kysyä kysymyksiä vasta sitten”, joka voi johtaa väärän informaation levittämiseen. On suotavaa pitää pää kylmänä lähestyessään silminnäkijöitä, sillä meillä ei ole Jumalan suomaa oikeutta soittaa tuntemattomille henkilöille ja vaatia heitä vastaamaan kysymyksiin, etenkään kun asiaan saattaa liittyä arkaluonteisia yksityiskohtia. Onko yllätys, että jotkut näistä ihmisistä eivät halua tulla jokaisen henkilön vaivaamaksi, jolla olisi tälle esittää kysymyksiä?

Erittäin omituinen mutta kiinnostava kirje lähetettiin APROlle joko vuoden 1980 lopulla tai 1981 alussa, ja siihen yleisesti viitataan lähettäjän nimellä, Craig Weitzel. Tämä kirje viittaa sarjaan tapahtumia, jotka sattuivat puolivälissä vuotta 1980 sekä Kirtlandissa että Pecosin lähellä olevalla alueella New Mexicossa, ja se esittää useita väitteitä että UFO-tutkimuksen sivuosasto on asettunut Kirtlandiin tai sen lähelle. Kirjoittaja mainitsee myös, muun muassa, että ainakin yksi ”esine” on tallessa Manzanon varastoalueella. Sen, että kirjeen on ainakin legitiimisti vastaanottanut APRO, voi varmentaa Jim Lorenzenin vimmatusta kirjeestä joka lähetettiin sättimään herrasmiestä, joka tämän kirjeen oli julkistanut ilman virallista lupaa APROlta. Voimmeko kuitenkaan määrittää onko tämä kirje täysin tekaistu vai onko siinä edes vähänkään totuuden siementä sen välittämässä informaatiossa? Käymässäni keskustelussa Craig Weitzelin kanssa hän väitti, että hän ei tiedä mitään kirjeeseen liittyvistä yksityiskohdista, ja hän kiisti ottaneensa yhtään valokuvaa. Omituista kyllä, kuitenkin hän kyllä esitti, että hän ja muut näkivät omituisen hopeisen kappaleen leijailevan korkealla taivaalla, joka sitten poistui alueelta, hänen sanojensa mukaan, ”eksponentiaalisesti”! Hän oli ollut koulutuksessa vuoripelastustoiminnasta ja hän sekä muut esittivät S-O-S merkin vuorenrinteessä käyttäen laskuvarjoja ja odottivat helikoptereiden löytävän heidät. Etsiessään näitä helikoptereita he havaitsivat hopeisen ”UFOn”. Jos tämä on kaikki mikä tapahtui, mikä olisi syy tuulesta temmata sellainen kirja ja kuitenkkin antaa silminnäkijän nimi ja osoite, joka varmasti tulisi tällaiset väitteet kiistämään? Oliko kyse hämärästä teekkarijäynästä? Anonyymin kirjeen kirjoittaja väittää, että sen jälkeen kun Weitzel oli puhunut AFOSIn agentille nimeltä Dody (sic), hän ei halunnut liittyä asiaan enää mitenkään ja siitä eteenpäin Dodyn hahmo kiisti, että mitään valokuvia oli koskaan ollutkaan. Oliko tämä olosuhde, jota oltaisiin voitu odottaa perustuen aiempaan kokemukseen ilmavoimien tällaisten asioiden hoitamisesta? Monet valtion ja armeijan silminnäkijät usein kieltäytyvät puhumasta heidän kokemuksistaan tuntemattomille joko johtuen virallisesta painostuksesta, tai yksinkertaisesti oman yksityisyytensä säilyttämiseksi. Motiovaatiota jälleen pitää tarkastella löytääksemme lopullinen totuus.

Lokakuun alussa 1987 minulla oli omituinen keskustelu henkilön kanssa, joka on minulle muuten tuntematon kuin etunimeltä ja joka aluksi ei tiennyt mitään UFO-kiinnostuksestani. Puhelinkeskustelussa, joka sattui aivan vahingossa, ydinaseiden aihe tuli esiin tämän henkilön antaessa ymmärtää tietävänsä siitä jotain, koska hän tuolloin oli ollut ilmavoimissa. Vitsaillen pyysin häneltä saada tietää kaiken mitä Kirtlandin ilmatukikohdassa tapahtui, ei siksi että olin kiinnostunut ydinaseista vaan jostain muusta jonka ajattelin olevan Manzanossa varastossa joka ”ei ole ydinase”. Hetken naureskeltuaan tämä henkilö sanoi, ”kyllä… UFOja!” Hämmästyneenä pyysin saada hieman lisäselvitystä, ja kerrottuani kiinnostuksestani minulle sanottin että kaksi ”esinettä” oli tallessa Manzanon alueella perustuen keskusteluun, jonka tämä henkilö oli kuullut ilmavoimien henkilöiden välillä Saksassa. Jotain keskustelua oli ollut UFO-tapaukseen liittyen, joka oltiin laajalti raportoitu sanomalehdissä Saksassa vuonna 1981, joka olisi samanlainen kuin jotain mikä ”heillä” oli ”siellä”. Johtuen olosuhteista joiden alaisuudessa tämä keskustelu käytiin sekä siitä seikasta etten ollut millään muotoa viitannut aiheeseen, uskon tämän olevan jonkinlaista tukea joillekin väitteille, joita on esitetty anonyymissä ”Weitzelin” kirjeessä.

Viimeinen kiinnostuksen kohde esiintyi juuri julkaistussa kirjassa, joka kertoo ”lentävistä bumerangeista” joita on raportoitu viime vuosina New Yorkin osavaltiossa [NIGHT SIEGE, Ballantine 1987]. Näiden ilmiöiden tutkimusprosessissa Hynekiin ja Imbrognoon otti yhteyden eräs henkilö, joka väittää työskennelleensä NSA:lle. He ilmeisesti varmensivat tämän itsensä takia, ja vaikka henkilö väitti että hänen kiinnostuksensa oli ainoastaan henkilökohtaista, he yllättyivät tämän henkilön siitä epätavallisen suuresta kiinnostuksen määrästä heidän tutkimuksiaan ja heidän löytämiään todisteita kohtaan. On jopa viitteitä siitä, että heidän puhelimiaan salakuunneltiin. Vaikka ei olekaan tiedossa oliko tämän henkilön kiinnostus laajempikin kuin pelkkä henkilökohtainen kuriositeetti, on selvää että tutkijat tunsivat siinä olevan jotain epätavallista. Yhtä kaikki, tässä on toinen tapaus jossa NSA tuntuu olevan hiipinyt mukaan kuvioihin.

Heittävätkö tässä esitetyt faktat epäilyksen varjon NSA:n ylle sen osuudesta virallisten etujen varjelussa koskien UFOja? Uskon, että ne niin tekevät ja että on oikeutetusti aihetta epäillä, että AQUARIUS-projekti, joka (ainakin jollain tavalla) liittyy UFOihin, on mahdollisesti NSA:n oma tai siihen liittyvä projekti. Silti tuntuu siltä huolimatta dokumentteja koskevasta hämmennyksestä ja argumenteista, että nimitystä ”MJ-12” tulee pitää, jos nyt ei varmuutena, niin ainakin potentiaalisesti kelpona. Ne jotka ovat käyttäneet aikaa saadakseen yhteyden silminnäköihin ja heiltä lausunnot ja apua, ovat parhaassa asemassa muodostaakseen mielipiteensä itse, huolimatta sekaannuksesta koskien dokumenttien muokkausta, joka tuntuu olevan vimmatusti käynnissä. Me emme halua heittää lasta pesuveden mukana yksinkertaisesti siksi, että faktat näyttävät hämmentäviltä. Ehkäpä hämmennystä joku jopa ohjailee jossain. Meidän tulisi pitää katseemme kiinnitettynä suuriin kysymyksiin ja faktoihin jotka me voimme osoittaa tosiksi pyrkiessämme saamaan selville totuuden.

LOPPU

Kiitos kaikille lähteille, sekä nimetyille että nimettömille, jotka ovat auttaneet tässä esitettyjen faktojen selvittämisessä.

Artikkelin julkaissut textfiles.com

Eksopolitiikka

Katsaus Majestic-12 ryhmän projektien henkilöstöhallintoon

3 heinäkuun, 2020 paatoimittaja Kommentoi

Michael Sallan esitys 4^th Annual UFO Crash Retrieval Conferencessa marraskuun 10. 2006, Las Vegas, Nevada [1]

Johdanto

Todisteet Maahan törmänneistä UFOista, jotka ovat tulleet Maan ulkopuolelta, ja niiden salaisesta noutamisesta eritoistiimien avulla, joihin kuuluu armeijan ja valtion henkilökuntaa, ovat laajat ja vakuuttavat. Todisteita ovat keränneet UFO-törmäystutkimuksen pioneerit kuten Leonard Stringfield, ja sittemmin tri. Robert Wood sekä Ryan Wood. [2] Erittäin salaisten prosessien ymmärtäminen törmänneiden UFOjen noutamiseksi on saanut huomattavasti huomiota, kun julkisuuteen ilmestyi Special Operations Manual – SOM1-01 vuonna 1994. [3] SOM1-01 tarjoaa tärkeän analyyttisen viitekehyksen ymmärtää ja vastata kysymyksiin salaisista proseduureista, joita käytetään törmänneiden UFOjen paikallistamiseen, eristämiseen ja haltuunottoon. Merkittävää kyllä, SOM1-01 kuvasi salaisen valtion entiteetin, joka on luotu hallinnoimaan törmäysoperaatioita. Tämä tunnetaan nimellä Majestic-12, joka on syntynyt “Majestic 12 Operationista”, jonka presidentti Truman loi syyskuun 24. päivä 1947. [4]

SOM-01:n lisäksi on useiden sisäpiiriläisten todistuksia, jotka ovat osallistuneet UFO-nouto-operaatioon tai osallistuneet useisiin erittäin salaisiin avaruusolentoprojekteihin. Keskityn näissä kahteen sisäpiiriläiseen, Clifford Stone ja Dan Sherman, joiden todistukset tarjoavat tärkeitä oivalluksia ‘pimeiden projectien’ luonteesta, jotka on suunniteltu helpottamaan UFO-törmäysnoutoja, sekä proseduureja joita henkilökunnan rekrytoinnissa käytetään projekteihin, jotka koskettavat Maan ulkopuolisia asioita.

Tässä tutkielmassa käytän sekä SOM1-01:a että sisäpiiriläisten Stone ja Sherman todistuksia kuvaamaan UFO-törmäysnoudoissa käytettyjä pääproseduureja; ja identifioimaan niitä elementtejä joilla henkilökuntaa salassa hallinnoidaan kun heitä rekrytoidaan Maan ulkopuolisia asioita koskeviin projekteihin. Asetan Stonen todistuksen vastakkain SOM1-01:n todisteiden kanssa, jotta paremmin ymmärtäisin sitä miten SOM1-01:a sovelletaan käytännössä, ja jotta pohjustettaisiin Stonen todistusta siitä miten hän oli salaa töissä UFO-törmäysnouto-operaatioissa telepaattina. Käytän myös Shermanin todistusta koskien hänen pestiään “intuitiivisena viestijänä” toisessa avaruusolentoprojektissa todistamaan Stonen väitteet koskien salaista koulutusta ja UFO-törmäysnoutotehtäviä. Lopuksi esitän 10 periaatetta Stonen ja Shermanin todistuksista joilla ymmärtää sitä miten henkilöitä rekrytään, koulutetaan ja hallinnoidaan Majestic-12:n avaruusolentoprojekteissa yleisesti, sekä erityisesti törmäysnouto-operaatioissa.

Vuoden 1954 SOM1-01 -dokumentin autenttisuus

Jatkuvasti on keskustelua siitä onko SOM1-01 aito dokumentti. Eräs lähtökohta on analysoida sitä historiallisena dokumenttina, jota voidaan autentikoida vertaamalla muihin 1950-luvun dokumenttien keskeisiin elementteihin ja identifioida mahdolliset anakronismit. Idea on, että jos kyetään näyttämään että SOM1-01 luotiin vuonna 1954 ilman mitään modernia anakronismia, silloin on äärimmäisen epätodennäköistä että sen esiintulo 40 vuotta myöhemmin olisi modernin huijarin tekosia. Todennäköisempää olisi, että se on aito dokumentti, joka on vuodettu valtion tai armeijan henkilökuntaan liittyvistä syistä, kun he ovat tyytymättömiä virallisen Maan ulkopuolisen presenssin paljastuksen tahtiin. Sekä tri. Robert Wood että Ryan Wood ottavat tämän tulokulman. He ovat esittäneet useita uskottavia argumentteja SOM1-01:n autenttisuudesta. [5] Heidän mielestään siitä puuttuu modernit anakronismit, eivätkä he ole löytäneet yhtään todisteita sen puolesta että se olisi väärennös. Viimeisimmässä kirjassaan Top Secret/Majic, Stanton Friedman on samaa mieltä Woordien analyysin kanssa, ja ehdottaa että SOM1-01 olisi autenttinen vuoden 1954 dokumentti. Friedman uskoo, että nyt on aika analysoida sitä verrattuna muihin vuodettuihin “Majestic-dokumentteihin” jotta lopullisesti määritettäisiin sen aitous. [6]

Vastakkaisen tulokulman on ottanut UFO-tutkija Jan Aldrich, entinen USA:n armeijan adjutantti. Aldrich huomauttaa merkittävistä eroista perinteisistä armeijan manuaaleista, jotka kirjoitetaan tarkkaan tyyliin erojen eliminoimiseksi. Vuonna 1996 Aldrich identifioi 50 virhettä SOM1-01:ssa jotka hänen mielestään kertoivat juuri sellaisesta ”lepsuilusta” joita väärissä dokumenteissa on. [7] Hän spekuloi sivuuttavasti, että SOM1-01:n oli tuottanut “ilmavoimien märkäkorvakersantti, joka oli saanut koulutusta armeijan tiedustelusta” yhdessä joidenkin ystävien kanssa jotka leikkasivat ja liimasivat armeijan manuaaleista. [8]

Täten hän tulee päätelmään, että on erittäin epätodennäköistä, että SOM1-01 on aito. Aldrichin mielestä sellaiset virheet eivät ole todisteita väärennöksestä, vaan todisteita merkittävästä poikkeamisesta normaalista proseduurista jolla tuollaisia manuaaleja luodaan. Sellainen poikkeama voi olla sellaista “lepsua” ladontaa ja virheitä jotka (entiset) armeijan ammattilaiset, jotka ovat asiantuntevasti muita dokumentteja luonnostelleet, huomaisivat. Poikkeamat SOM1-01:n ja standardimanuaalien välillä voidaan selittää erittäin salaisilla turvallisuusproseduureilla, jotka on luotu sekä UFO-törmäysnoutojen hallintaan että luomaan manuaaleja kuten SOM1-01 itse. Tulen esittämään, että on olemassa perinteiselle armeijalle rinnakkainen organisaatio, joka lainaa armeijan henkilökuntaa erilaisiin ad hoc -tehtäviin joita salainen SOM1-01:ssa mainittu ryhmä — Majestic-12 — valvoo. SOM1-01 kuvaa ryhmän historiaa seuraavasti:

4. Operation Majestic 12 perustettiin supersalaisella presidentin käskyllä 24. syyskuuta 1947 puolustusministeri James V. Forrestalin ja tutkimuskomitean puheenjohtaja tri. Vannevar Bushin suosituksesta. Operaatiot toteutetaan huippusalaisesti. Majestic-12 ryhmä on suoraan vastuussa ainoastaan USA:n presidentille.

Dokumentit kuten Eisenhowerin briiffaus, Trumanin muistio ja Cutler-Twining muistio vahvistavat, että Majestic-12 [tai MJ-12] ryhmä luotiin presidentin käskyllä osana erittäin salaista valtion toimeenpanoelintä, joka rekrytoi laajasti armeijasta, mutta joka ei itsessään ole armeijan osasto. [9] Majestic-12 ryhmä on laajan valtio-armeija-korporaatioverkoson keskellä ja on mukana salaisissa toimissa yhteisprojekteissa koskien Maan ulkopuolisia teknologioita ja Maan ulkopuolisia elämänmuotoja. Tärkein näistä salatoimista on valvoa Maan ulkopuolelta tulleiden, törmänneiden UFOjen paikallistamista, noutamista ja takaisinmallintamista. Tämä laaja salaisten organisaatioiden ja projektien verkosto voidaan kuvata toiseksi Manhattan-projektiksi. Manhattan II:sta rahoittaa sarja salaisia mekanismeja, jotka ovat luonteeltaan perustuslain ulkopuolella, ja niiden arvioidaan olevan yli biljoona dollaria vuosittain. [10]

SOM1-01:n kaltaisten manuaalien kehittäminen ei välttämättä ole armeijan ammattilaisten rutiininomainen tuote. Sen sijaan tällaisia manuaaleja todennäköisesti tuottavat armeijan henkilöt, jotka on otettu mukaan MJ-12:n salaisiin projekteihin ad hoc -perusteella johtuen heidän kyvyistään, jotka sitten palaavat takaisin normaaliin palvelukseensa. Näin voidaan tarjota Aldrichille SOM1-01:n luomisesta tietoisempi spekulaatio. SOM1-01 todennäköisesti on syntynyt ‘vanhemman kersantin’ ja muiden tarpeellisten turvallisuusluokitusten omaavien yksilöiden kynästä, joilla on kokemusta UFO-törmäysnoudoista, kun heidän yläpuoliset Majesti-12:n tahot ovat heitä pyytäneet valmistelemaan törmäysnoutomanuaalin käyttäen olemassaolevia armeijan manuaaleja pohjana.

Tämä selitys ottaa huomioon ne useat SOM1-01:sta löydetyt erot kun sitä vertaillaan normaaliin standardimanuaaliin armeijassa, mutta se ei kumoa SOM1-01:n autenttisuutta valtion manuaalina vuodelta 1954. Jos tämä on asian laita, silloin SOM1-01:sta löydetyt erot voidaan selittää sillä omalaatuisella tavalla jolla tällaisia dokumentteja luodaan. Tämä selitys tarjoaa vastauksen SOM1-01:n aitousongelmaan, jonka Woodien tiimi ja Friedman ovat vahvistaneet; vaikka se sisältääkin useita Aldrichin ja muiden identifioimia eroja. Lyhyesti, erot SOM1-01:ssa viittaavat siihen, että se on aito salaisen järjestelmän luoma dokumentti, eikä todiste modernista väärennöksestä. Käytän SOM1-01:a referenssityökaluna auttamaan sisäpiiriläisen, Clifford Stone, todistuksen vahvistamisessa, joka väittää osallistuneensa omakätisesti UFO-törmäysnouto-operaatioon ja Project Moon Dustiin.

Clifford Stonen väitteet koskien UFOjen törmäysnouto-operaatioita

Vääpeli Clifford Stone palveli USA:n armeijassa 22 vuoden ajan vuodesta 1969 vuoteen 1990. Hän väittää, että hänet rekrytoitiin eliitti-UFO-törmäysnoutojoukkoon johtuen hänen luonnollisesta telepatiakyvystään kommunikoida Maan ulkopuolisille biologisille olennoille (extraterrestrial biological entities, EBEs). [11]

Hän väittää, että USA:n armeija iski häneen silmänsä lapsena ja ilmavoimien kapteeni kävi hänen luonaan viikottain, joka rohkaisi Stonea seuraamaan kiinnostustaan UFOja kohtaan, ja lopulta vaikutti hänen uravalintaansa. Armeijaan liittymishetkellä Stone päätyi varsin epätyypilliselle uralle erittäin salaisessa projektissa, jonka hän oppi myöhemmin tuntemaan nimellä Project Moon Dust. [12]

Stone sanoo, että hänelle aluksi annettiin koulutusta ydinaseista, biologisesta ja kemiallisesta sodankäynnistä Fort MacCallumissa Alabamassa; ja sitten hänelle annettiin normaaleja toimeksiantoja kunnes hänet kutsuttiin toteuttamaan UFO-törmäysnoutoja käskystä. Mystinen ‘Eversti’ oli henkilö, joka valvoi Stonea hänen suorittaessaan salaisia tehtäviään. Stone väittääm, että kun hänet pantiin noutamaan UFOja, hänet tyypillisesti komennettiin komennukselle palvelemaan kolmesta päivästä viikkoon, mutta joissain kansainvälisissä tapauksissa saattoi kestää kauemmin, kuukauden ollessa pisin aika. Hänen palvelustodistuksensa viittaa ainoastaan tavallisiin tehtäviin typistina; eikä hänellä ole mitään mainintaa saamastaan koulutuksesta tai komennuksista osana UFO-noutotiimiä. Stone kuvaa myös miten hänen aikeensa eläköityä armeijasta vuonna 1989 (20 palvelusvuoden jälkeen) koki vastarintaa ‘Everstin’ taholta, joka sanoi että hänen noutopalveluksiaan kaivattiin edelleen.

Jotain tukea Stonen väitteille UFO-noutoprojekteissa työskentelystä tarjoaa laaja Stonen löytämä dokumentaatio joka kertoo salaisista UFO-noutotiimeistä liittyen Project Moon Dustiin ja törmäysnouto-operaatioista eri maissa. [13]

Stone alkoi 1970-luvun lopulla käyttää tietopyyntöjä paljastamaan tietoa Project Moon Dustista, joka oli luotu noutamaan UFOjen palasia. Lisäksi Stonen palvelusta karakterisoi hänen päättäväisyytensä paljastaa UFO-informaatiota vaikka se oli erittäin epätavallista jollekin joka oli täyspäiväisesti palveluksessa. Hänen tekojaan ei katsottu hyvällä ja jopa vastustettiin armeijan johdon taholta. Hänen tietopyyntönsä johtivat rangaistuksiin kuten sensuuriin, esapekkaan, siirtoon ulkomaiseen amerikkalaistukikohtaan sekä kyvyttömyyteen edistyä pidemmälle uralla kuin vääpeli. Stonen konflikti armeijan upseerien kanssa hänen tietopyynnöistään sekä Project Moon Dustia koskevasta dokumentaatiosta ovat todistusaineistoa hänen väitteistään siitä, että hänet oli salaa rekrytoitu salaiseen UFO-noutotiimiin ilman hänen ylempiensä tietoa.

Stonen tietopyyntöjen käyttö oli tärkeää, koska tämä on laillinen dokumentti, jota käyttää henkilö joka haluaa paljastaa tämänluonteiset aktiviteetit ilman laittomasti salaisen tiedon vuotamista. Stonen tietopyyntötutkimus johti tunnustukseen UFO-tutkijoiden kuten majuri Kevin Randlen taholta, joka kuvasi hänen “pioneerityötään;” [14] sekä Stanton Friedmanilta joka kuvasi häntä “omistautuneeksi tutkijaksi” joka toi julkisuuteen “useita valtion dokumentteja, joista monet ennenjulkaisemattomia.” [15]

Sekä Randle että Friedman tämän jälkeen etäännyttivät itsensä Stonesta kun hän julkisesti ilmoitti työskennelleensä UFO-törmäysnoutotiimissä, eikä hänellä ollut dokumenttia jolla vahvistaa tätä. Stonen väitteiden tukemiseksi tutkin nyt niitä suhteessa SOM1-01:n ja etsin yhtäläisyyksiä koskien proseduureja ja käytänteitä. Jos Stonen väitteet ovat yhdenmukaiset SOM1-01:n kanssa, silloin se auttaa vahvistamaan hänen todistuksensa. Lisäksi sellainen yhdenmukaisuus auttaisi identifioimaan turvallisuusprosesseja joita käytettiin henkilöstön rekrytoinnissa salaisiin UFO-törmäysnoutoprojekteihin.

Clifford Stonen UFO-noutoväitteiden vertailu SOM1-01:n

Stone väitti, että hän oli osa erittäin salaista, kehittynyttä törmäysnoutotiimiä, joka tutkisi alueen biologisen tai radioaktiivisen kontaminaation varalta. Tämä yhdistettiin hänen kaikkein tärkeimpään tehtäväänsä, joka oli olla telepaattisessa yhteydessä mikäli kommunikaatiota vaadittaisiin törmäyspaikalta löydetyn EBEn kanssa.

Stone väiti, että näitä operaatioita johti henkilö jolla oli siviilivaatteet, jonka sotilasarvoa ei koskaan kerrottu mutta jota nimitettiin ’Everstiksi’ johtuen hänen tavastaan ottaa nouto-operaatiot johtoonsa ja vetää briiffauksia. Tämä vaikuttaa omituiselta ottaen huomioon armeijan henkilöstöä sisältävien operaatioiden tavan olla armeijan oman henkilökunnan johtamia, sotilasarvon mukaisesti. Kuitenkin tämä ‘Eversti’ ja muu salainen tiimi johon Stone rekryttiin oli eräs “Erikoistiimeistä”, joita SOM1-01 kuvaa seuraavasti:

4.a. Tieteellistä tutkimusta varten kaiken materiaalin ja laitteiston noutaminen, joka on tuntematonta tai Maan ulkopuolista alkuperää, joka saattaa olla saatavilla… 4.b. Tieteellistä tutkimusta varten kaikkien olentojen ja niiden jäänteiden noutaminen, jotka ovat alkuperältään Maan ulkopuolelta, jotka saattavat olla saatavilla… 4.c. Erikoistiimien perustaminen ylläolevien operaatioiden suorittamiseksi. Nämä erikoistiimit eivät vaadi mitään univormuja niiden tunnistamiseksi, joista kävisi ilmi sotilasarvo, sillä heillä on “Huippuprioriteetti” UFO-törmäysnoutokohteissa: 24d. OPNAC-tiimin henkilöstölle annetaan huippuprioriteetti kaikkina aikoina huolimatta heidän sotilasarvostaan tai statuksestaan. Kenelläkään ei ole auktoriteettia tulla väliin OPNAC-tiimin suorittaessa tehtäviään Yhdysvaltain Presidentin erikoiskäskystä.

Lisäksi Stone väittää, että hän joskus matkasi ulkomaille suorittamaan törmäysnoutoja, joita ‘Eversti’ veti. Tämä on yhdenmukaista Stonen ulkomaankomennusten kanssa, sekä seuraavan SOM1-01:n kohdan kanssa:

4.e. Salaisten operaatioiden perustaminen ja hallinta, jotka tullaan toteuttamaan yhdessä Keskustiedustelun kanssa avittamaan USA:n puolesta Maan ulkopuolisen teknologian ja olentojen noutamista, joka voi tapahtua ulkovaltojen alueella tai joka voi joutua ulkovaltojen käsiin.

Stonen todistus hänen ‘erikoistiimistä’, jota johtaa siviili joka ottaa törmäysnouto-operaation johtoonsa huolimatta mahdollisuudesta korkean arvonimen armeijan henkilökunnalle paikalla, on yhdenmukainen SOM1-01:n kanssa.

Stone lisäksi väitti, että ‘Eversti’ antoi hänen lukea kolmen tuuman paksuisen kirjasen jossa oli informaatiota 57 tunnetusta Maan ulkopuolisesta biologisen olennon tyypistä (EBE):

Tuo informaatio oli peräisin pienestä julkaisusta joka heillä oli, jota henkilö jota nimitän Everstiksi aina kantoi mukanaan… se oli pieni kirjanen jota hän kantoi, itse asiassa pieni paksu kirjanen, muistikirjan tapainen. Mutta sen tarkoitus oli kirjata eri lajit niin, että he voisivat antaa niille parhaan tyyppistä ensiapua kun he tunnistaisivat mikä laji oli kyseessä. [16]

Stone väittää, että hän näki Heinz 57:n ”EBE Guidebookin” vuonna 1979 ensikertaa, ja hän sanoi että se sisälsi paljon informaatiota jokaisesta EBE-ryhmästä koskien niiden fysiologiaa, ruokavaatimuksia ja lääketieteellistä informaatiota. Hän väittää, että hän saattoi lukea ohjekirjaa noutotiimissä palvellessaan vuoteen 1989 asti. Stone sanoo, että ohjekirjaa käytettiin silloin jos EBE tarvitsisi ensiapua kun se löydetään törmäyspaikalta. Me voimme nyt verrata hänen väitteitään SOM1-01:n kohtaan:

24. b. OPNAC-tiimin terveydenhoitohenkilöstö hoitaa loukkaantuneet tai haavoittuneet olennot. Jos henkilöstöä ei ole heti saatavilla, ensiapua antaa lääkintäsotilaat paikalla. Koska EBE:n biologisista toiminnoista ei ole paljoakaan tietoa, apu rajoittuu verenvuodon lopettamiseen, haavojen ja ruumiinosien sitomiseen. Minkäänlaisia lääkeaineita ei saa antaa, sillä Maan lääkkeiden vaikutuksia ei-ihmisiin ei ole mahdollista ennustaa.

Stonen todistus on yhdenmukainen SOM1-01:ssa kuvatun ensiavun kanssa. Osana noutotiimiä Stonen “tarvitsee tietää” milloin ensiapua saa antaa loukkaantuneille EBE:lle. Stonen todistus kuitenkin viittaa siihen, että tieto EBE-fysiologiasta on huomattavasti lisääntynyt sitten vuoden 1954, jolloin mitään lääkkeitä ei saanut antaa.

Vuoteen 1979 mennessä oli tuotu saataville lääketieteellinen manuaali siitä mitä aineita sai ja ei saanut antaa. Tämä viittaa siihen, että 25 vuotta SOM1-01:n julkaisun jälkeen on saatu suuri määrä tietoa EBE-fysiologiasta. Tämä on yhdenmukaista sen kanssa miten paljon törmäysnouto-operaatioita on arvioitu tapahtuneen vuosien mittaan ja miten paljon tietoa niistä on arvioitu saaduksi.

Kesäkuussa 2005 tekemässäni Stonen haastattelussa hän kuvaa koodisanaa, jonka hän sai kun hän jätti normaalit tehtävänsä nouto-operaatiolle lähteäkseen:

Koodisana oli “kenraali lähettää terveisensä”. En tiedä oliko kenraali mukana vaiko ei sillä en koskaan nähnyt kenraalia. Minulle sanottiin että “pakkaa lähtöä varten”, ota DA-50 -kassisi, kaikki laitteesi pakataan ja suutele vaimoa ja lapsia ja sitten mentiin. Koskaan ei tiennyt näkikö heitä enää. Siellä tapahtui onnettomuuksia joista ihmisiä ei palannut. [17]

Tämä paljastaa sen miten noutotoimet tehtiin ilman hänen ylempien tietoa. Mitä heihin tuli, Stone kutsuttiin toteuttamaan palveluksia tai koulutusta, ja sitten hän palasi takaisiin normaaleihin tehtäviinsä. Seuraava lainaus kuvaa Stonelle annettua turvaluokitusta kun hänet kutsuttiin tehtävään.

Aina kun tarvitsin turvaluokitusta, minulla oli mikä tahansa tarvittava luokitus tehdä mitä tahansa he halusivatkaan minun tekevän. Minulle kerrottiin jälkikäteen ja kirjoitin salassapitosopimuksen, mutta sen ei pitäisi toimia tuolla tavalla. Sen pitäis toimia niin, että he antavat sen kertaluonteisena “tarpeeseen tietää” ja se loppuu siihen, poislukien varsinaisen luokituksen saaminen ja tehtävään briiffauksen saaminen. [18]

Me voimme arvioida Stonen väitteitä koskien tehtävään kutsua salaisella kodilla ja tilapäisen turvaluokituksen saamista SOM1-01:n mukaan: “Armeijan henkilökunnan kontakti EBE:n kanssa, jolla ei ole MJ-12 tai OPNAC-turvaluokitusta rajoittuu täysin tarpeellisiin toimiin joilla varmistetaan, että OPNAC-tiimi saattaa EBEn tutkittavaksi.” [19]

Tämä tukee Stonen väitteitä turvaluokituksen kertaluonteisuudesta, jossa hänelle ei annettu MJ-12:n korkeaa turvaluokitusta. Koodien käyttö Stonen kutsumiseksi salaisiin tehtäviinsä tarkoittaisi “absoluuttisen huippusalaisuuden” säilyttämistä niin kuin kohta 4.f SOM1-01:ssa vaatii: “Kaikkia yllä esitettyjä operaatioita koskien tulee säilyttää absoluuttinen huippusalaisus.” Stonen viittaus “varsinaisen turvaluokituksen saamiseen ja tehtävään briiffauksen saamiseen” tarkoittaa koulutuksen saattamista lopun siinä mitä hän kuvaa “kouluksi:”

Minä en tiennyt missä se oli, mitä siellä opetettiin. Tapasin joitain ihmisiä jotka sinne menivät ja minusta he olivat pelottavia. Se oli ikään kuin, tiedätkö, jopa palveluksessa olevat ihmiset olisivat saavuttamattomissa. Tarkoitan, se oli kuin “asemasi elämässä on matalampi kuin minun koska minä tiedän salaisuuksia joita kukan muu ei tiedä.” Sitä on vaikea selittää, mutta niissä ihmisissä oli jotain pahaenteistä kun he tulivat koulusta takaisin. [20]

“Koulu” oli jotain niille, joita kiinnosti sitoutua työskentelemään MJ-12:n kanssa syvemmin ja kokea urakehitystä jota salatyö ei voisi antaa.

Lopuksi Stone väittää, että hänen ensimmäisen nouto-operaation aikaan Project Moon Dustissa vuonna 1969 hänelle annettiin tehtäväksi suojella siepattua EBEä. EBE paljasti Stonelle telepaattisen kommunikaation muodossa, että se aikoi paeta. Stone väittää, että EBE olisi tuhottu turvallisuussyistä jos se sellaista yrittäisi. EBEn turvallisuuden suojelemiseksi Stone päätti auttaa EBEä pakenemaan. Tämä huikea väite siitä, että Maan ulkopuolisia olentoja voitaisin tuhota turvallisuussyistä saa vahvistusta SOM1-01:n osiosta:

24.c. Käsiteltäessä mitä tahansa Maan ulkopuolista biologista olentoa, turvallisuus on kaikkein tärkeintä. Kaikki muut pohdinnat ovat toisarvoisia. Vaikka on suotavaa ylläpitää minkä tahansa olennon fyysistä hyvinvointia, EBE-elämän menettämisen mahdolisuutta pidetään hyväksyttävnä jos tuon elämän säilyttämisen olosuhteet tai viivästykset millään tavoin uhkavat operaation turvallisuutta.

Kuten monien tietovuotajien tapauksessa, jotka paljastavat salaista tietoa UFOista, aina esiintyy kalabaliikkia ristiriidoista Stonen todistuksessa, todisteiden puutteesta varmentaa hänen koulutuksensa ja palveluksensa salaisissa projekteissa. Stone väittää, että hänen salaiset koulutuksensa ja tehtävänsä törmäysnouto-operaatioissa eivät jääneet talteen hänen palvelustietoihinsa. Tämä kirjaamatta jättäminen palvelustietoihin on yhdenmukainen “absoluuttisen huippusalaisuuden” säilyttämisen kanssa, kuten kohdassa 4.f kuvataan SOM1-01:ssa. Koulutuksen ja palvelustietojen puhdistus törmäysnoutotiimeistä olisi keino säilyttää näissä operaatioissa vaadittu ‘absoluuttinen salaisuus’. Minkään viitteen puuttuminen EBE:n liittyvistä projekteista toistaa saman mikä tapahtui Dan Shermanille. Sherman väittää, että hänen salainen koulutuksensa telepaattiseen viestintään EBE:jen kanssa sekä hänen varsinainen palveluksensa tässä ei tallennettu mihinkään hänen palvelustietoihinsa. Tutkin nyt Shermanin taustaa ja esitän keinon asettaa se Stonen tarinan rinnalle vertailtavaksi, kun pidetään mielessä dokumentaation puuttuminen jolla varmentaa Stonen väitteet.

Dan Sherman ja Project Preserve Destiny

Dan Sherman palveli USA:n ilmavoimissa 12 vuoden ajan (1982-1994) ja hän sai useita palkintoja, mm. Commendation Medal ja Achievement Medal. Hänet rekrytoitiin salaiseen ohjelmaan, ”Project Preserve Destiny” (PPD), jota toteutettiin NSA:n alaisuudessa. [21]

Shermanista tuli “intuitiivinen viestijä” EBEille. Olennaisesti Sherman opiskelisi miten telepaattisesti lähestyä EBEä ja antaa tämä informaatio turvalliseen tietokonejärjestelmään hänen NSA-isännilleen. Shermanin koulutus PPD:ssä toteutettiin samaan aikaan kun koulutus tavallista armeijan uraa varten elektronisessa tiedustelussa (ELINT), joka itsessään myös oli salainen. Merkittävää kyllä, Sherman kertoi, että hän sopi tehtävään sillä häneltä oli havaittu varhaisessa lapsuudessa kyky kommunikoida EBE:jen kanssa. Hän väittää, että hänen halunsa liittyä ilmavoimiin sai lisäpontta majuri Robertsilta, joka oli läheisessä Bealen ilmatukikohdassa, joka tasaiseen tahtiin vieraili Shermanin kotona kun hän oli 10-11 vuotias ja puhui Shermanille siitä miten hienoa ilmavoimien elämä on.

Sherman kuvasi miten hänen ELINT-koulutuksensa toimi peitteenä hänen osallistumiselleen PPD:hen. Hänen kirjassaan Above Black Sherman paljastaa miten hänet rekrytoitiin ja koulutettiin samaan aikaan kuin hänen normaali ELINT-koulutuksensa tapahtui. Hän kuvaa koulutuskokemusta seuraavasti:

Muistan ELINT-koulutuksen olevan hauskaa koska minulla oli paljon ihmisiä ympärilläni joiden kanssa olla tekemisissä…. Ensimmäistä päivää PPD-koulutuksessa ei, millään tavalla, voida kuvata hauskaksi. Minun toisena PPD-päivänäni olin jo aivan kurkkuani myöden täynnä sitä enkä halunnut enää mennä sinne. Kaikki uutuudentunne siitä että voi olla “intuitiivinen viestijä” oli rapissut pois. [22]

Kun hänet myöhemmin siirrettiin NSA:n, Sherman työskenteli erityisesti suunniteltujen tietokoneiden avulla joilla hän kykeni tekemään sekä normaalin ELINT-työnsä että toimimaan intuitiivisena viestijänä EBEille. Shermanin koulutuksesta vastuussa olevat, sekä hänen myöhemmästä salaisesta työstään NSA:ssa, olivat upseereita kapteenin arvolla, jotka eivät toimineet normaalin armeijan komentoketjun alaisuudessa, ei ilmavoimissa eikä NSA:ssa. Vastuuorganisaatio oli ilmeisesti rinnakkaisjärjestelmä, joka toimi NSA:n kautta mutta ei ollut osa sitä. Hän työskenteli PPD:lle lähes kolme vuotta.

Hän sanoi, että kun hän pyysi lähteä PPD:stä, pyyntö evättiin, ja hänelle sanottiin että hänet pakolla listattaisiin uudelleen vastoin hänen tahtoaan. Sherman väittää, että hän oli niin vihainen ja päättänyt lähteä, että hän kehitteli strategian joka johtaisi hänen lähtöönsä: “Kaikki jolla on tarve päästä pois armeijasta voivat käyttää tätä metodia, mutta en suosittele sitä… Kuitenkin tiesin että se olisi ainoa metodi jota voisin käyttää, joka täydellisesti sulkisi minut PPD:n komentoketjusta.” [23]

Shermanin armeijan palvelustiedot eivät kerro hänen koulutuksestaan intuitiivisena viestijänä taikka hänen työstään telepaattisena rajapintana EBEjen kanssa. Eikä mitään tietoja löydy niistä upseereista, joille hän raportoi intuitiivisen viestijän työstään. Shermanin kokemus upseereista tarjoaa riippumattoman keinon vahvistaa Clifford Stonen todistus. 7 elementtiä taulukossa 1 (alla) ovat molempien todistuksissa. Ne viittaavat siihen, että heidät on rekrytoitu projekteihin, joita Majestic-12 ryhmä valvoo. MJ-12 loi järjestelmän jolla rekrytoida henkilöstöä, joka olisi tehokas pitämään asiat salassa.

Shermanin sisäpiiriläispaljastus tarjoaa tärkeää tukea Stonen väitteille siitä, että hän on työskennellyt UFO-törmäysnoutotiimeissä. Yhdistettynä useisiin SOM1-01:n yhdenmukaisuuksiin, Stonen erittäin spesifeihin tietopyyntöihin Project Moon Dustista, hänen pitkään palvelusaikaansa, voidaan todeta että Stonen todistus on erittäin todennäköisesti tarkka kuvaus hänen kokemuksistaan työskennellessään UFO-törmäysnoutotiimeissä. Taulukko 1 vertailua Clifford Stonen ja Dan Shermanin kokemuksista

Dan Sherman (Project Preserve Destiny)	Clifford Stone (Project Moon Dust)
Rekrytoitu lapsuuden aikana havaittujen telepaattisten kykyjen perusteella;	Rekrytoitu lapsuuden aikana havaittujen telepaattisten kykyjen perusteella;
Majuri Roberts inspiroi liittymään ilmavoimiin, joka toistuvasti puhui hänelle 10-11 ikäisenä	Ilmavoimien kapteeni inspiroi liittymään ilmavoimiin, joka vieraili heidän kotonaan viikottain
PPD tehtäviä valvoo kapteenit normaalin komentoketjun ulkopuolella	Törmäysnoutoja valvoo siviili (Eversti) normaalin komentoketjun ulkopuolella
Salainen koulutus tapahtui ilman normaalin armeijan komentajien tietoa	Salainen koulutus tapahtui ilman normaalin armeijan komentajien tietoa
Työtä tehtiin ilman normaalien armeijan komentajien tietoa siitä, että hän suoritti tehtäviä salaiselle virastolle ilmavoimien/NSA:n alaisuudessa	Työtä tehtiin ilman normaalien armeijan komentajien tietoa siitä, että hän suoritti tehtäviä salaiselle virastolle armeijan alaisuudessa
Palvelustiedoissa ei ole merkintää koulutuksesta tai palveluksesta jossa hän on ollut kommunikoimassa EBEjen kanssa	Palvelustiedoissa ei ole merkintää koulutuksesta tai palveluksesta jossa hän on ollut noutamassa törmänneitä UFOja
Koki suuria vaikeuksia lähteä PPD:stä johtuen verrattaen harvoista ihmisistä jotka hänet olisi voinut korvata	Koki suuria vaikeuksia eläköityä armeijasta johtuen ‘Everstin’ huomautuksesta että hänen palveluksiaan edelleen kaivataan

Johtopäätös: MJ-12 ryhmän käyttämien proseduurien identifiointi projekteissa & UFO-törmäysnoudoissa

Samankaltaisuudet Stonen ja Shermanin sisäpiirin todistuksissa viittaavat yhteisiin proseduureihin, joita käytetään rekrytoimaan, kouluttamaan ja ottamaan palvelukseen henkilöitä MJ-12 ryhmän projekteihin, jotka liittyvät Maan ulkopuolisiin teknologioihin ja/tai EBEihin. MJ-12 ryhmän henkilöstön proseduurit ovat ilmeisesti pääosin suunnattu täydellisen salaisuuden säilyttämiseen minimoimalla asiattomien paljastusten impakti, joita MJ-12 ryhmän projekteihin rekrytoidut tekevät. Turvallisuusproseduurit, jotka voidaan identfioida Stonen ja Shermanin todistuksista, vaikuttavat yleisiltä erilaisiin MJ-12 ryhmän projekteihin, mm. UFO-törmäysnoutoihin ja/tai EBE:hin liittyviin aktiviteetteihin. Ylläoleva analyysi heidän todistuksistaan ja niiden jälkeiset turvallisuusproseduurit ovat käytössä henkilöstönhallinnossa MJ-12 salaisissa operaatioissa. Taulukko 2. MJ-12 ryhmän henkilöstön turvaproseduurit salaisiin operaatioihin

nro	Henkilöstönhallintaproseduurit
1	Henkilöillä havaitaan lapsuudessa ainutlaatuisia kykyjä (esim. telepaattinen viestintä) jota voidaan käyttää MJ-12 ryhmän projekteissa, ja näitä kehitetään tiettyjä tehtäviä varten, kuten telepaattisena rajapintana toimiminen, UFO-törmäysnoutoihin;
2	Henkilöitä rohkaistaan liittymään tiettyyn armeijan haaraan ja ryhtymään perinteiselle uralle, joka tarjoaa riittävän peitetarinan MJ-12 ryhmän projekteille;
3	Henkilöihin ottaa yhteyden normaalin armeijan komentoketjun ulkopuolinen upseeri ja heidät rekrytoidaan MJ-12 ryhmän projektiin.
4	Koulutus tapahtuu normaalin palveluksen lisäksi ilman armeijan johdon tietoa.
5	MJ-12 ryhmän palvelukseen siirtyminen ja sen suorittaminen tapahtuu ilman normaalien armeijan johdon tietoa.
6	Turvaluokitukset MJ-12 ryhmän projekteille annetaan ad hoc -pohjalta, ellei yksilö suorita lisäkoulutusta tai sitoudu projektiin muuten.
7	Henkilöiltä evätään tiedonsaanti ja/tai ystävyyssuhteiden muodostaminen muiden MJ-12 ryhmän projekteissa mukana olleiden kanssa.
8	Armeijan palvelustiedot eivät sisällä mainintaa henkilön koulutuksesta, toiminnasta, palkinnoista tai turvaluokituksista, jotka MJ-12 ryhmän projekteihin liittyvät.
9	Paperityön tai tietoisuuden puuttuminen normaalilta armeijan johdolta MJ-12 ryhmän projekteihin osallistumisesta jättää henkilöt MJ-12 ryhmän manipulaation vaaraan.
10	Merkittävästi nähdään vaivaa vakuutella henkilöt sitoutumaan enemmän MJ-12 ryhmän projekteihin kouluttamalla enemmän ja olemalla päästämättä heitä pois MJ-12 ryhmän palveluksesta.

Yllä olevat turvallisuusproseduurit paljastavat MJ-12 ryhmän kehittämän systeemin jolla rekrytoida, kouluttaa ja ottaa palvelukseen henkilöitä salaisiin projekteihin kuten Maan ulkopuolista teknologiaa ja/tai EBE-kommunikaatiota käsitteleviin UFO-törmäysnoutoihin. “MJ-12 Group Personnel Security Procedures for Black Operations” ei jätä mitään paperidokumentteja jälkeensä, se minimoi MJ-12 ryhmän projekteista tietoisten ihmisten määrän eikä se tarjoa mitään keinoa henkilöstölle varmentaa väitteitään koskien koulutusta ja palvelusta MJ-12 ryhmän projekteissa. Lisäksi rekrytoiduilla on suuri paine pysyä lojaaleina salaisten projektiensa valvojille. Lopuksi, paljon nähdään vaivaa pitää MJ-12 ryhmän projektit erillisinä armeijan normaalista toiminnasta.

On erittäin epätodennäköistä, että jotain yllämainittujen kymmenen periaatteen kanssa samanlaista olisi käytetty SOM1-01:n luomiseen. Tämä selittäisi havaitut erot SOM1-01:ssa kun sitä verrataan armeijan manuaaleihin. SOM1-01:n erot ovat todennäköisesti seurausta ad hoc tavasta jolla törmäysnoudoista jotain tietävät on pantu hommiin tuottamaan SOM1-01. Sen luojat, turvallisuussyistä, eivät kyenneet jakamaan manuaalia muiden armeijan ammattilaisten kanssa mahdollisten erojen korjaamiseksi, mikä on normaali osa armeijan manuaalin luonnostelua.

Kymmenen turvallisuusproseduuria yllä näyttävät olevan USA:n armeijan useimpien salaisten projektien ohjeistuksen ulkopuolella. Tunnistamattomat salaiset projektit (Unacknowledged Waived Special Access Programs, SAPit) [tai Controlled Access Programs jos puhutaan tiedusteluyhteisöstä] raportoidaan ainoastaan puolustus- tai tiedustelukomiteoiden johtajille USA:n kongressissa suullisesti. [24] Mitään dokumentteja tai kirjoitettuja tietoja ei anneta kongressille, sillä SAPit virallisesti eivät ole olemassa. Eikä henkilöhtö, joka osallistuu sellaisiin ohjelmiin, saa lupaa pitää kirjaa heidän osallistumisestaan SAPiin armeijan tai viraston tiedoissa.

Kuitenkin keskeinen ero SAPien ja MJ-12 ryhmän projekteissa on, että jälkimmäiset ovat tapahtuneet normaalin USA:n armeijan ja/tai tiedusteluyhteisön komentoketjun ulkopuolella. Tämä viittaa siihen, että on olemassa rinnakkaisjärjestelmä, joka noutaa armeijan henkilökuntaa MJ-12 ryhmän projekteihin kun heitä tarvitaan, ilman tavallisen johdon tietoa.

Todisteita rinnakkaisjärjestelmän salaisten projektien olemassaolosta normaalin komentoketjun ulkopuolella on esitetty vara-amiraali Tom Wilsonin tapauksessa, joka oli J-2, pääesikunnan tiedustelujohtaja. Vuonna 1997 tri. Steven Greer ja entinen astronautti tri. Edgar Mitchell pitivät yksityisen tapaamisen amiraali Wilsonin kanssa salaisista Maan ulkopuolisiin asioihin liittyvistä projekteista. Greer väitti, että hänelle oli annettu “salainen dokumentti jossa oli lista koodinimistä ja projektien nimistä, jotka käsittelivät Maan ulkopuolisia asioita.” [25]

Kun Wilson tarkasti olivatko projektit olemassa, häneltä evättiin pääsy. Greerin mukaan: Kun amiraali Wilson identifioi tämän ryhmän, hän sanoi kontaktihenkilölle tässä supersalaisessa hommassa: “Haluan tietää tästä projektista.” Ja hänelle sanottiin, “Herra amiraali, teillä ei ole tarvetta saada tietää. Me emme voi kertoa teille.” Kuvittele nyt olevasi amiraali, J-2, pääesikunnan tiedustelujohtaja Pentagonissa, ja sinulle sanotaan “Me emme aio kertoa teille”? No, hän oli järkyttynyt ja vihainen. [26]

Rinnakkaisjärjestelmän käyttäminen armeijan henkilöstön avulla sen omiin tarkoituksiin on ollut epäilyksenä jo jonkin aikaa, kuten senaattori Daniel Inouyen kommenteista käy ilmi vuoden 1987 senaatin Iran-Contra kuulemisessa:

“There exists a shadowy Government with its own Air Force, its own Navy, it’s own fundraising mechanism, and the ability to pursue its own ideas of the national interest, free from all checks and balances, and free from the law itself.”

Ottaen huomioon Stonen ja Shermanin todisteet, ja niitä tukevat todisteet kuten amiraali Wilsonin kokemus, voidaan todeta että MJ-12 erityisryhmän projektit ovat normaalin USA:n armeijan komentoketjun kontrollin ulkopuolella.

MJ-12 ryhmää voidaan pitää valtion toimeenpanoelimelle rinnakkaisena haarana, joka pyörittää laajaa verkostoa projekteja, joihin kuuluu armeijasta rekrytoitua henkilöstöä samalla kun pidetään yllä poikkeuksellisen korkeita turvallisuustasoja. Tämä yhdistettynä SOM1-01:n sisältöön, Clifford Stonen ja Dan Shermanin todistukset tarjoavat yleiskuvan niistä proseduureista joilla hallinnoidaan UFO-törmäysnoudoissa ja muissa MJ-12 ryhmän projekteissa mukana ollutta henkilöstöä. SOM1-01, Stonen ja Shermanin todistukset tarjoavat selvän näkemyksen siitä miten UFO-törmäysnouto-operaatiot on toteutettu yli viiden vuosikymmenen ajan ja menestyksellä pidetty salassa. ***

Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.

Endnotes

[1] Aiempi versio tästä on julkaistu 4^th Annual UFO Crash Retrieval Conference Proceedingsissa (Wood & Wood Enterprises, 2007) 11-21

[2] Kts. Ryan Wood, Majic Eyes Only (Wood & Wood Enterprises, 2006); ja Leonid Stringfield, Status Reports 1-VII. Saatavilla: http://www.www.nicap.org/bios/stringfield.htm

[3] Uudelleenjulkaistu The Majestic Documentsissa (Wood & Wood Enterprises, 1998) 133-86; saatavilla myös: http://209.132.68.98/pdf/som101_part1.pdf .

[4] The Truman memo on saatavilla: http://209.132.68.98/pdf/truman_forrestal.pdf . Virallinen vuoden 1954 dokumentti, Cutler Twining memo, viittaa solmittuun tapaamiseen MJ-12 Special Studies Projectissa: http://209.132.68.98/pdf/cutler_twining.pdf .

[5] Kts. Robert Wood, “The Authenticity of the Special Operations Manual,” teoksessa Majic Eyes Only, 264-67.

[6] Stanton Friedman, Top Secret/MAJIC (Marlowe and Company, 2005) 161-66.

[7] Jan Aldrich, “Special Operations Manuel 1-01,” Parts 2 & 3, http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1996/dec/m18-003.shtml, http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1996/dec/m18-008.shtml

[8] Jan Aldrich, “Special Operations Manuel 1-01,” Part 4, http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1996/dec/m19-004.shtml [9] Keskustelua dokumenttien autenttisuudesta: Stanton Friedman, Top Secret/MAJIC, 56-102,

[10] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report,” available online at: http://exopolitics.org/Report-Black-Budget.htm .

[11] Clifford Stonen ajatukset on tiivistetty haastattelussa jonka tein hänen kanssaan heinäkuussa 2005, joka julkaistiin Exopolitics Journalissa. Nämä ovat saatavilla: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-1-Stone-pt-1.pdf & http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-2-Stone-pt-2.pdf .

[12] Hän tarjoaa todisteita Project Moondustista kirjassaan: Clifford Stone, UFOs Are Real: Extraterrestrial Encounters Documented by the U.S. Government (SPI Books, 1997).

[13] Tämä dokumentaatio on saatavilla kahdessa kirjassa, UFOs are Real & UFO’s: Let the Evidence Speak for Itself (C. Stone, 1991).

[14] Kevin Randle, Project Moondust: Beyond Roswell- Exposing the Government’s Continuing Covert UFO Investigations and Cover-Ups (Avon Books, 1998) 151.

[15] Friedman lainaus on otettu Stonelta, UFO’s Are Real, xii.

[16] Osa 2 haastattelussa heinäkuulta 2005 Clifford Stonen kanssa, http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-2-Stone-pt-2.pdf .

[17] Osa 1 haastattelussa heinäkuulta 2005 Clifford Stonen kanssa, http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-1-Stone-pt-1.pdf .

[18] Osa 1 haastattelussa heinäkuulta 2005 Clifford Stonen kanssa, http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-1-Stone-pt-1.pdf .

[19] Osio 23.b. SOM1-01 .

[20] Osa 2 haastattelussa heinäkuulta 2005 Clifford Stonen kanssa, http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-2-Stone-pt-2.pdf .

[21] Sherman kuvaa kokemuksiaan ja esittää osan palvelustiedoistaan teoksessa Above Black: Project Preserve Destiny – Insider Account of Alien Contact and Government Cover-Up (One Team Publishing, 1998).

[22] Sherman, Above Black, 49.

[23] Sherman, Above Black, 140.

[24] Luokittelujärjestelmästä, kts. Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy: 1997. Saatavilla: http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[25] Steven Greer, Hidden Truth, Forbidden Knowledge (Crossing Point Inc., 2006) 158.

[26] Steven Greer, Hidden Truth, Forbidden Knowledge, 158. Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

_| eksopolitiikka.github.io |_

Avainsana-arkisto: MJ-12

Presidentti Kennedyn yhteenotto CIA:n kanssa, osa 2

Tiivistelmä

Kennedy yhdisti USA-NL avaruustehtävät salaisiin UFO-tietoihin

Kennedyn kuuman linjan keskustelu Nikita Hruštšovin kanssa

Presidentti Kennedyn UFO-aloitteet johtivat salamurhadirektiivin toimeenpanoon

Oliko Kennedyn salamurha MJ-12:n salainen vallankaappaus?

Viitteet

John F. Kennedyn yhteenotto CIA:n kanssa

Tiivistelmä

Johdanto

Briiffattiinko Kennedya Maan ulkopuolisesta elämästä ja teknologiasta?

Saiko Kennedy viestejä ja tapasiko hän avaruusolentoja?

Kennedyn pyrkimykset saada pääsy MJ-12:n tietoihin

Dulles ja poltettu MJ-12 muistio

Viitteet

Galaktinen liitto ja avaruusolentokontakti

Project Camelot haastattelee Dan Burischia

T. Scott Crain: MJ-12 -informantti

Video: USA:n armeijan sotilas puhuu UFOista, avaruusolennoista ja MJ-12:sta

Kuuluisa John Learin lausunto ParaNetissa

Galaktinen diplomatia ja valtion negatiiviset responssit

Viitteet

Kysymyksiä Aquarius-projektista

Katsaus Majestic-12 ryhmän projektien henkilöstöhallintoon

Johdanto

Vuoden 1954 SOM1-01 -dokumentin autenttisuus

Clifford Stonen väitteet koskien UFOjen törmäysnouto-operaatioita

Clifford Stonen UFO-noutoväitteiden vertailu SOM1-01:n

Dan Sherman ja Project Preserve Destiny

Johtopäätös: MJ-12 ryhmän käyttämien proseduurien identifiointi projekteissa & UFO-törmäysnoudoissa

Eksopolitiikka, UFOt, Paranormaalit ilmiöt, Tietoisuus