Mitä tulee aitoon kuvamateriaaliin UFOista, vuoden 1991 NASA STS-48 Discovery -avaruussukkulan filmi on ehdottomasti listan kärkipäässä. Tämä kuvamateriaali on aitoa, hyvin dokumentoitu, ja on ollut täsmällisen tieteellisen tutkimuksen kohde useilla tutkijoilla ja instituutioilla.
Allaoleva video näyttää kymmeniä esineitä liikkuvan epätavalliseen malliin. Kiinnostavin osuus on kuitenkin se jolloin näemme erään esineen horisontissa, tapahtuu välähdys, toinen esine tai sarja esineitä seuraa näkökentän yli nopeasti, ja esine katoaa avaruuteen.
Selitykset ovat vaihdelleet älykkäistä avaruusolentojen aluksista avaruussäätilan muutoksiin ja moniin muihin mielenkiintoisiin ilmiöihin. Yhtään varmaa selitystä ei ole, ja monet niistä eivät tunnu ottavan huomioon kymmeniä esineitä jotka filmillä näkyvät.
”On olemassa runsaasti viitteitä siitä, että meihin ollaan yhteydessä, että sivilisaatiot ovat vierailleet planeetallamme jo pitkän aikaa. Että niiden ilmestyminen on omituista minkä tahansa perinteisen materialistisen länsimaisen tulkinnan mukaan. Että nämä vierailijat käyttävät tietoisuuden teknologiaa, ne käyttävät toroideja, pyöriviä magneettilevyjä niiden voimansiirtojärjestelmissä, joka tuntuu olevan yhteinen nimittäjä UFO-ilmiöille.” — Dr Brian O’leary, entinen NASAn astronautti, Princetonin yliopiston fysiikan professori
”Pilliinpuhaltaja”-termiä käytetään kuvaamaan sisäpiiriläistä joka vuotaa tietoja. Richard D Hallin tulkinta on, että kenellekään aidolle sisäpiiriläiselle ei anneta näkyvyyttä valtamediassa.
Tärkeät sisäpiiriläiset kuten tohtori Judy Wood eivät ole kovin tunnettuja. Toinen sisäpiiriläinen joka ei ole saanut paljoakaan palstamillimetrejä valtamediassa on Edgar Fouche.
Fouche työskenteli teknisessä roolissa USA:n ilmavoimissa yli 20 vuotta ja vuonna 1998 julkaisi tietoja ilma-aluksesta jonka hän väittää olevan NSA:n ja ilmavoimien salassa kehittämä.
Tällä luennolla Richard sanoo että NASA on peiteorganisaatio jonka tehtävä on pitää suuri yleisö huvittuneena esittelemällä niinkutsuttuja uusia teknologioita (jotka oikeasti on kehitetty jo vuosia sitten) jotta kansalaiset pidettäisiin passiivisina eivätkä he kyseenalaistaisi avaruusohjelmaa ja sitä mitä NSA:ssa ja ilmavoimissa tapahtuu, koska nämä kaksi virastoa ovat ne oikean avaruusohjelman vetäjät EIKÄ NASA.
Kehittyneemmät avaruusalukset ja tutkimusohjelmat ovat salattuja ja ne pidetään visusti poissa julkisuudesta.
NASAn pääastronomi Charles Bolden sanoo: ”se on planeetta, maapallon sisarplaneetta. Se on todennäköisimmin se aurinkokuntamme planeetta, öh, jolla on joskus ollut elämää… voi olla elämää nyt.”
Tämä on ensimmäinen NASAn ilmoitus koskaan että Marsissa ON ollut elämää! Tämä on massiivinen voitto astrobiologeille ja ufologeille ympäri maailman. Bolden myöntää että NASA tietää, että Marsissa on joskus ollut elämää.
”…may have life on it now.”
Bolden sen jälkeen sanoi että Marsissa voi edelleen olla elämää, mutta huomaatteko epäröinnin. Hän epäröi sanoessaan että planeetalla voi olla nyt elämää. Hän jopa siristi silmiään ja säpsähti niinkuin häntä sattuisi sanoa se.
Syvällä sisimmässään hän halusi kuollakseen kertoa maailmalle ja viimein salli kertoa sen julkisesti kansalle.
Tämä monumentaalinen ilmoitus tulisi laittaa historiankirjoihin ympäri maailman. Se päivä jolloin NASA myönsi Marsissa olevan elämää, lokakuun 9. 2014. Muistakaa tuo päivä.
Ennen kun Apollo-ohjelma kykeni koskaan lentämään kuun taakse, NASAn astronauttien piti opetella kuinka lentää, työskennellä ja elää avaruudessa. Vuosina 1965 ja 1966 NASA lennätti kahden miehen missioita agressiivisella tahdilla matalalle maata kiertävälle radalle, jossa he harjoittelivat ja testasivat monia lentotekniikoita, avaruusalusjärjestelmiä, tiedettä ja elämisen taitoja joita vaadittaisiin kuumatkan ja paluun onnistumiseksi mahdollisimman turvallisesti. Lento-ohjelma jonka NASA toteutti näiden tavoitteiden saavuttamiseksi oli nimeltään Project GEMINI.
Vain 20 kuukauden aikana 16 NASAn astronauttia lensi yhteensä 10 tehtävää GEMINI-aluksella, kiertäen maapallon yli 600 kertaa samalla kun he hankkivat suuret määrät arvokasta avaruuskokemusta jota seuraavina vuosina käytettiin tulevassa Apollo-kuuohjelmassa joka auttoi tekemään siitä valtavan menestyksen.
GEMINI-astronautit olivat ensimmäisiä ihmisiä tutkimassa tätä uutta merta päämme päällä joka myös ’avaruutena’ tunnetaan, ja ne tekivät todellakin eräitä huimaavia havaintoja lentojensa aikana.
http://www.youtube.com/watch?v=4syKnrpalbA
GEMINI-aluksella oli laite nimeltään ”Ääninauhuri” (Voice Tape Recorder, VTR). VTR:n tarkoitus oli antaa astronauteille kyky nauhoittaa ajatuksiaan, kommenttejaan ja havaintojaan jokaisen lennon aikana. Erityisesti silloin kun he eivät olleet radioyhteydessä MSFN:n (Manned Space Flight Network, Miehitetty Avaruuslentoverkko) maa-asemien kanssa.
Radioyhteyden saamisen jälkeen VTR-nauhoitukset, jotka tehtiin radiohiljaisuuden aikana voitiin ”dumpata” MSFN-asemaan maassa. Vaikka ne alunperin olivatkin salaisia, VTR-nauhojen puhtaaksikirjoitukset kaikista 10:stä GEMINI-missiosta voidaan löytää NASA:n arkistoista. Nämä dokumentit ovat erittäin kiinnostavia ja paljastavat astronauttien keskustelut jotka liittyvät erilaisiin anomalioihin joita he havaitsivat aluksestaan lentojen aikana.
NASA ilmoitti maanantaina lokakuun 6. 2014, että sen seitsemälle uudelle tiimille on annettu 50 miljoonaa dollaria rahoitusta ”tutkimaan universumin elämän alkuperää, evoluutiota, distribuutiota ja tulevaisuutta”.
Nämä uudet tutkimusryhmät tulevat osaksi NASAn astrobiologista instituuttia (NAI), jonka päämana on NASAn Ames Research Center Kalifornian Moffett Fieldissa.
Seitsemän rahoitettua tiimiä ovat:
NASAn työntövoimalaboratorio
NASAn Goddard Space Flight Center
NASAn Ames Research Center
SETI-instituutti
Coloradon yliopisto Boulderissa
Kalifornian yliopisto Riversidessa
Montanan yliopisto Missoulassa
Jokainen tiimi saa noin 8 miljoonaa dollaria rahoitusta viideksi vuodeksi astrobiologian tutkimukseen.
”Astrobiologian tutkimusalue on valtava, lähtien siitä kuinka planeettamme muuttui elottomasta eläväksi siihen kuinka elämä on sopeutunut maapallon karuimpiin ympäristöihin ja maailmojen tutkimukseen kehittyneimmillä teknologioilla elämänmerkkien etsimiseksi” selittää Mary Voytek, astrobiologiaohjelmien päällikkö NASAn päämajalla. ”Uudet tiimit kattavat tämän alueen astrobiologiassa, ja NAI yhdistää heidät verkostoitumaan tieteenalojen yli joka kiihdyttää tieteen tekoa ja tutkimusta.”
Monialaiset tiimit tutkivat kaikkea, lähtien maapallon ympäristön arvioinnista ja vertailusta ulkoavaruuden lokaatioihin, siihen kuinka orgaaninen kemia maapallolla sai alkunsa asteroidien ja komeettojen osuessa planeettaan. NASAn 2020 Mars-mönkijätehtävän valmistelujen alla eräs projekteista pyrkii selvittämään kuinka etsiä ja tunnistaa elämää punaisella planeetalla. Projektit selvittävät myös ekstremofiileja maapallolla ja kuinka planeettamme on saanut ilmakehänsä.
Nämä seitsemän uutta tutkimusryhmää liittyvät NASAn viiteen muuhun ryhmään jotka etsivät elämää maapallon ulkopuolelta. Nuo tiimito sijaitsevat Washingtonin yliopistossa, MIT:ssa, Wisconsinin yliopistossa, Illinoisin yliopistossa ja Etelä-Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa.
Havainnon päivämäärä: syyskuun 17. 2014
HAvainnon sijainti: ISS maapallon kiertoradalla
Lähde: Streetcap1 Youtubessa
Tämä UFO tallentui kansainvälisellä avaruusasemalla. Se oli lähellä aurinkopaneeleita. Esine on kultaisen värinen ja nähtävillä hienosti. UFO oli paikallaan useita minuutteja jonka jälkeen NASA havaitsi sen ja lähetys pantiin poikki. Kuten aina, meidät kansalaiset jälleen rajattiin pois joten emme tiedä oliko UFO telakoituneena asemaan tai kuinka se liikkui pois. Taas kerran NASA pimittää kansalaisilta asioita.
Viimeinkin USA:n hallituksen viranomaiset ovat vahvistaneet että NASA ja USA:n hallitus tulevat pitämään symposiumin Washington DC:ssä 18.9.-20.9.2014 jossa tullaan keskustelemaan ulkoavaruuden elämän löytymisen laajoista yhteiskunnallisista vaikutuksista. Jo viime viikkoina NASA on astunut parrasvaloihin, painottaen mediassa että seuraavan muutaman vuoden tavoitteena on tehdä juuri niin.
NASAn sisäpiirin lähteet kertovat että ”symposium on suunniteltu kysymään kuinka meitä vastassa oleva uusi tieto haastaa käsityksemme elämästä ja paikastamme universumissa.”
Tilaisuuteen osallistuu asiantuntijoita laajalti antropologeista astrofyysikoihin, Vatikaanista SETIn jäseniin.
Se suuri kysymys ihmisten huulilla näin aikoina on ”ovatko maailman hallitukset ja niiden organisaatiot salanneet informaatiota maapallon ulkopuolisesta elämästä?” Näiden kuvien perusteella vastaus on jyrkkä KYLLÄ.
NASAn LCROSS-tehtävä tapahtui vuonna 2009 kuussa, missä he räjäyttivät ydinaseen, mutta joidenkin väitteiden mukaan tämä ”sodanjulistus” kuulle ei ollut niin tietellinen kuin annetaan ymmärtää ja että meille esitetyt kuvat ja videot tukevat väitteitä.
LCROSS:n päätehtävä oli tutkia jäätä napa-alueen kraaterissa kuun pimeällä puolella. Se laukaistiin yhdessä LRO-kuurobotin kanssa kesäkuun 18. päivä 2009 osana kuun robottiohjelmaa, ensimmäistä amerikkalaista kuuohjelmaa yli kymmeneen vuoteen.
Avaruusolioiden tukikohta kuuussa?
Kun ajattelee, niin ei tuo ole kauhean yllättävää loppujenlopuksi. Tuntuu loogiselta, että avaruusoliot rakentaisivat tukikohtansa kuuhun edistääkseen maankaltaisen planeetan tutkimusta ja kehittämistä.
Meillä on mielessä samanlainen suunnitelma. Jos Marsiin aiotaan koskaan mennä, meidän pitäisi rakentaa tukikohdat sekä omaan kuuhumme että Marsin Phokselle ja Deimokselle. Tämän toteuttaminen helpottaisi avaruusmatkailua, logistiikkaa ja tekisi tällaiset tehtävät huomattavasti helpommiksi. Kun kysyt itseltäsi voisiko avaruusolioilla olla tukikohta kuussa, vastaus on kyllä. Se on järkeenkäypää, se ei ole mitään tieteiskirjallisuutta enää, se on jotain mitä me itsekin suunnittelemme tekevämme.
Ydinräjäytetty kuutukikohta voisi selittää miksi me emme ole olleet siellä viime vuosina, miksi me välttelemme kuuta niin paljon. Me tiedämme siellä olevan yltäkylläisesti mineraaleja, siellä on vettä (vaikka niiten piti räjäyttää ydinpommi sen löytämiseksi) ja se on täydellinen välietappi kaikille jotka haluavat tutkia aurinkokuntaamme. Se auttaisi meitä pääsemään Marsiin ja siitä kauemmas.
Nämä valokuvat ovat NASAn työntekijän pöydältä, AMES-tutkimuskeskuksesta. Nämä kuvat vuotivat julkisuuteen Anthony Colapreten ja tohtori Kim Ennicon haastattelun aikana, kun he kävivät läpi avaruusmission tuloksia. Pöydällä olevista kuvista voi nähdä todisteita rakenteista, selkeä geometrinen muoto jota ei voi sekoittaa mihinkään ”luonnonmuodostelmaan” tai ”kuukiviin”.
Miksi piilotella tätä niin paljon? Voisivatko rakenteet (ja sanon monikossa koska niitä on enemmänkin) olla syynä siihen ettei NASA ole käynyt kuussa hetkeen? Miksi tuhota tukikohta kuussa? Kaikki nämä kysymykset odottavat silti vastausta ja me voimme vain jatkaa ihmettelyä mitä kuussa oikein tapahtuu. Nauti kuvista ja kerro mitä sinun mielestäsi niissä näkyy.
”Me emme voi sanoa paljoakaan, jos edes yhtään mitään, siitä mitä nämä kuviot merkitsevät, miksi ne on hakattu kiveen tai kuka ne on luonut. Kaikista aikomuksista ja tarkoituksista, ne saattavat olla avaruusolioiden luomia.” Kun NASA kirjoittaa kirjassaan viestinnästä avaruusolioiden kanssa tuolla tavalla, kannattaisi kuunnella viestiä.
Tietenkään, tiedemiehet ja akateemikot, jotka ovat olleet mukana työstämässä Arkeologia, Antropologia ja Tähtienvälinen Kommunikaatio -nimistä Douglas A. Vakochin toimittamaa 300-sivuista teosta, eivät sano kuvioiden olevan avaruusolioiden kaivertamia. He sanovat, että koska meillä ei ole tietoa kaiverrusten alkuperästä tai merkityksestä — jotka on tehty tuhansia vuosia sitten ja joita löytyy ympäriinsä Euroopasta, Amerikasta ja Intiasta — voimme olettaa että avaruusoliot ovat luoneet ne testiksi kuvaamaan sitä mitä tulemme kohtaamaan, kun saamme oikeasti yhteyden toisen planeetan sivilisaatioon.
Kirja on vakava, syvä ja monimutkainen, mutta varsin saavutettava. Sisältö ja aihe on todella kiinnostava. Ei ainoastaan tämänkaltaisten valittujen palojen kohdalla:
Tarkastelkaamme siis uudestaan symbolisen/kielellisen kontaktin saamisen toivottavuutta maan ulkopuolisen älykkyyden kanssa. Tehtävä helpottuu kun käy läpi yhtymäkohtia pulmiin ihmiskunnan historiasta. Eräs näistä on ”kivitaide”, joka koostuu monta tuhatta vuotta sitten kiveen hakatuista muodoista ja kuvioista. Tällaisia muinaisia kivikaiverruksia löytyy monista maista […]
Me emme voi sanoa paljoakaan, jos edes yhtään mitään, siitä mitä nämä kuviot merkitsevät, miksi ne on hakattu kiveen tai kuka ne on luonut. Kaikista mahdollisista aikomuksista ja tarkoituksista ne saattavat olla avaruusolioiden luomia.
Epätavallisen kuppi-ja-rengas -merkityn kiven kopio Dalgarvenista, Skotlannin Pohjois-Ayrshiresta.
Laajempi konteksti
Tämä on vain pieni osa paljon suurempaa loogista päättelyketjua, joka ottaa huomioon tietomme historiallisesta ja esihistoriallisesta maapallosta, kuten myös biologian, evoluution ja fysiikan. Vakoch kirjoittaa implikaatioista käydessään läpi esimerkkiä viestinnästä avaruusolioiden kanssa. Hän käy läpi lukuisia oletuksia mahdollisista fyysisistä ja biofyysistä eroista, jotka käsitellään kappaleessa 15 otsikolla on Viestien luonnin rajoitteista kommunikoitaessa ulkoavaruuden älyjen kanssa:
Implikaatiot – I
Jos lukija hyväksyy nämä oletukset, silloin meidän ensimmäinen rajoitteemme mahdollisille viesteille on yksinkertainen: ei saa ajatella ”äänimaailmaa” tai musiikkia tai puhetta viestin sisältönä, kanavana tai vaikutuspiirinä. Semioottisista aiheista huolimatta (katso alla), pääsy akustiseen viestintään jäänee epävarmaksi. Lisäksi tulee olemaan tahattomia ja tahallisia suorituskykyyn liittyviä seikkoja, jotka täsmentävät äänenkäytön vaikeuksia. Äänimaailman välttely ei mielestäni tarvitse olla kiistanalaista.
Toisaalta kuvien käyttö vaikuttaisi vähintäänkin uskottavalta. Vaikka spektriyksityiskohtia ei voi pitää universaaleina, kappaleiden fyysinen sijainti asuttavien planeettojen pinnoilla on painovoiman vaikutusta (horisontin käsite voi olla universaali) ja täten monispektrikuvia voidaan hyvin pitää hyödyllisiä viesteille. Yleisemmin sanottuna, seuraukset SETI/CETI:n tarkastelusta jonkinlaisena antropologisena haasteena kaipaavat selvittämistä.
On lohduttavaa, että NASA miettii ihmisen ja avaruusolioiden välistä viestintää uusista lähtökohdista, sellaisista jotka eivät täydellisesti perustu fyysiseen planeettatutkimukseen tai eksobiologiaan, mutta joka sitoo sen nykyhetken yritykseemme ratkaista arkeologista ja antropologista menneisyyttämme. Tämä on Vakochin mukaan tämän julkaisun tarkoitus:
Tämän julkaisun kappaleet yhdistävät nasevan kritiikin ja toivon, että kritiikin taustalla oleva skeptisismi saisi vastetta. Astronomien, fyysikoiden, insinöörien ja tietojenkäsittelijöiden hallitsemalla tieteenalalla maan ulkopuolisten älyjen kanssa merkitykselliseen kommunikaatioon pääsyn tutkimus voi nostaa esiin kysymyksiä, joita fyysisten tieteiden harrastajat eivät ole aikaisemmin käsitelleet.
Nämä akateemikot kamppailevat uskomattomien haasteiden kanssa, jotka ihmiskunta kohtaa mikäli toisesta maailmasta saapuva informaatiota sisältävä signaali havaitaan. Soveltamalla nykyisen arkeologian ja antropologian tietoja, me voimme paremmin valmistautua kontaktiin ulkoavaruuden sivilisaation kanssa mikäli sellainen päivä koskaan tulee.
