Yhtiö toivoo joku päivä luovansa Maan ulkopuolisen geeneettisen siemenpankin Kuuhun.
Idea on samanlainen kuin Norjan Svalbardissa toimiva Global Seed Vault -siemenpankki.
Globaalilla siemenpankilla on kapasiteettia 4.5 miljoonaan siemennäytteeseen.
Jos Maapallolla tapahtuisi globaali katastrofi ja elämä tuhoutuisi laajalti, globaali siemenpankki voi auttaa ihmisiä kasvattamaan kasvit uudelleen ja palauttaa lajikkeita sukupuuton partaalta.
LifeShip tähtää samaan, mutta ihmisillä ja eläimillä (toim. huom. eräänlainen kosminen Noan arkki).
Yrityksen verkkosivuilla sanotaan: ”LifeShipilla me uskomme, että ihmiskunnalla on tärkeä rooli näyteltävänään elämän syklin jatkamisessa Universumissa ja elämän laajentamisessa planeettamme ulkopuolelle.
”Me uskomme Maapallon uskomattoman biodiversiteetin geneettisen kaavan säilyttämiseen tuleville sukupolville.
”Me uskomme ihmistarinan jatkamiseen kosmoksessa niin, että me voimme jättää perinnön ja että meitä ei koskaan unohdeta.
”Me uskomme, että me voimme saavuttaa tämän ottamalla pieniä askelia kohti elämän levittämistä Maapallon ulkopuolelle ja ihmiskunnan laajentamista tähtiin.”
Ihmis-DNA:n lähettäminen ISS:lle oli vasta ”näytöstehtävä”.
Suunnitelmana on lähettää ihmis-DNA:ta Kuuhun vuonna 2023.
Yhtiö ei ole 100-prosenttisen varma mitä ihmis-DNA:lle tapahtuu tulevaisuudessa.
Verkkosivuilla sanotaan, ”koska geneettinen aikakapseli on suunniteltu kestämään hamaan tulevaisuuteen, kukaan meistä ei tule varmasti tietämään mitä tapahtuu.
”Ehkäpä tulevaisuuden sivilisaatio löytää sen ja käyttää sitä uusintamaan planeettamme sellaisena kuin se on nykyään.
”Jälkeläisemme voisivat kantaa geneettistä koodiamme tähtiin ja levittää elämää täysin uudelle planeetalle. Vaikka kaikki tämä on teoreettista, me uskomme sen olevan geneettisen elämän kaavamme säilyttämisen arvoista tuleville sukupolville.”
LifeShip pyytää ihmisiä lähettämään DNA:taan tulevia tehtäviä varten.
Kun katselin Apollo 11:n videota, huomasin helposti että tikkaita alaspäin kipuava astronautti oli läpinäkyvä. Tämä tarkoittaa, että Kuu ja kuumoduli oli kuvattu ensin, ja sitten astronautti oli asetettu päälle jälkeenpäin.
Astronautin astuessa alas tikkaita, näet Kuun varjon, joka tulisi olla hänen jalkansa takana. Yhtäkkiä se onkin hänen jalkansa päällä. Sama tapahtuu hänen kädelleen, jossa Kuun horisontti näkyy hänen lävitseen. Astronautin astuessa Kuun pinnalle, näet helposti Kuun horisontin näkyvän hänen rintansa läpi. Tämän ei pitäisi tapahtua. Kuitenkin on yksi selitys: video on feikattu ja astronautti on lisätty jälkeenpäin videolle.
En sano, että Apollo-tehtävät on feikattu, mutta sanon että tämä tietty Apollo 11 -video on 100-prosenttisen feikki. NASA on tarkoituksella valehdellut ja luonut oman videon ja kutsunut sitä suureksi harppaukseksi ihmiskunnalle. Suuri vale ehkäpä. Surullista, mutta totta. KAtso videoni alta niin näet totuuden, ja päätä itse.
Maan ja taivaan välillä, minne mahtuvat avaruusolennot?
Se on kysymys johon NASA toivoo saavansa vastauksen Center for Theological Inquiryn (CTI) teologien avulla Princetonissa, New Jerseyssa. He ovat laittaneet pystyyn projektin, jonka avulla toivovat saavansa vastauksen siihen miten ihmiset reagoivat uutisiin älykkään elämän olemassaolosta muilla planeetoilla.
Cambridgen yliopiston uskontojen tutkija, pastori tri. Andrew Davison, jolla on myös biokemian tohtorintutkinto Oxfordista, on yksi 24:sta teologista, jotka on otettu mukaan auttmaan projektissa, Times raportoi.
Cambridgen yliopiston Faculty of Divinity -blogissa esitetyssä lausunnossa Davison sanoo, että hänen tutkimuksensa tähän mennessä on jo nähnyt “miten suosittu teologian ja astrobiologian aihe on ollut julkisuudessa” viimeisten 150 vuoden ajan.
Davisonin julkaisussa oleva kirja “Astrobiology and Christian Doctrine” tulee ulos vuonna 20221. Timesin mukaan siinä käsitellään osittain CTI:n ja NASAn ekumeenista tarkastelua, jossa teologit odottavat vastaavansa “kaikkein merkittävimpään kysymykseen” siitä “onko universumissa ollut monia [Kristuksen] inkarnaatioita”, hän kertoo blogipostauksessa.
Tämä on viimeisin yhdysvaltalaisen avaruusjärjestön ja uskonnollisen instituutin välinen projekti. Vuonna 2014 NASA antoi CTI:lle $1.1 miljoonan apurahan, jolla tutkia uskovaisten intressejä ja avoimuutta tiedettä kohtaan heidän Societal Implications of Astrobiology -tutkimuksessa.
Tutkimukset ovat näyttäneet kytköksiä uskonnollisuuden ja Maan ulkopuolisen älyn olemassaoloon uskomisen välillä. Vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa saatiin selville, että ihmiset, joilla on vahva halu etsiä merkitystä, mutta jotka eivät halua kuulua oikein mihinkään uskontokuntaan, uskoivat todennäköisemmin avaruusolentojen olemassaoloon — mikä kertoo siitä, että usko jompaan kumpaan teoriaan saattaa olla peräisin samasta inhimillisestä taipumuksesta.
NASAn tuella CTI:n johtaja Will Storrar sanoo, että he toivovat näkevänsä “vakavaa tutkimusta jota julkaistaan kirjoissa ja tiedelehdissä” tästä aiheesta, ja että he vastavat “toiselta planeetalta löytyvän mikrobielämän aiheuttamaan syvään ihmetykseen ja mysteeriin”.
Timesin mukaan Davisonin kirja huomauttaa, että “suuri osa ihmisistä etsisi opastusta uskonnollisilta traditioilta” jos avaruusolentoja löydettäisiin, joilta he kysyisivät mitä se tarkoittaa “ihmiselämän asemalle ja arvokkuudelle”.
“[Maan ulkopuolisen elämän] löytyminen voi tapahtua hamassa tulevaisuudessa tai ei koskaan, mutta jos ja kun se tapahtuu, olisi hyödyllistä olla pohtinut tämän löydöksen merkityksiä etukäteen”, Davison kirjoittaa.
NASA on julkaissut nämä dokumentit FOIA-tietopyyntönä. Tällä videolla tutkin joitain tämän julkaisun parhaita paloja, jossa pyydettiin käymään läpi kaikki NASAn apulaisviestintäjohtaja Marc Etkindin sähköpostit, ja etsimään niistä UFO/UAP-aiheisia avainsanoja.
(video vuodelta 2012) Aamupoikien avaruusohjelmassa vieraana multilingvisti, entinen Lapin lääninlääkäri ja bestseller-kirjailija. Nykyään Norjassa asuva lääkäri Rauni-Leena Luukanen-Kilde on kuitenkin ennen kaikkea kansainvälisesti tunnettu ufologi.
Tänään avaruuden tutkijoinakin kunnostautuneiden Aamupoikien ahkeroinnin ansiosta kaikella kansalla on etuoikeus saada tietoa siitä mitä maan ja taivaan välillä todella tapahtuu. Salassa on pidetty sellaisia asiota kuin että amerikkalaiset ja venäläiset ovat lennelleet edestakaisin niin Marsiin, Kuuhun kuin Saturnukseenkin. Tämähän nyt ei todellisuudessa ole mitenkään yllättävää. Sen sijaan tieto vaihto-oppilasohjelmasta Arcturuksen ja planeetta Maan välillä on tieto, jota on onnistuttu varjelemaan jokseenkin tarkkaan. Nyt kuitenkin tieto on meidän ja tietohan tunnetusti on valtaa.
Löysin tämän UFOn NASAn Pioneer 1:n rakettikuvasta käydessäni läpi NASAn historiallisia arkistoja. UFO on kahdessa palasessa ja se on lähellä rakettia. UFO on täydellisessä sijainnissa tarkkailemassa raketin laukaisua ja tallentamassa dataa, jota lähettää takaisin avaruusolentojen planeetalle. Tieto, eikä niinkään teknologia, on kaikkein arvokkainta tulevaisuudessa. Pioneer oli suunniteltu mittaamaan säteilyä Maapallon ja Kuun välillä niin, että voitaisiin määrittää miten astronauteille kävisi avaruudessa. Tämän tehtävän tulokset mahdollistivat ihmisten päästä kävelemään Kuun pinnalle. Historiaa tehtiin, ja avaruusolennot halusivat olla mukana todistamassa sitä itse.
Ex-senaattori ja entinen astronautti Bill Nelson sanoo, että NASA aikoo etsiä todisteita, joilla selittää UAP:t joita Yhdysvaltain armeija on kohdannut. Ja että hän on täysin avoinna mahdollisuudelle, että ne ovat peräisin Maan ulkopuolelta!
Mitä ihmettä NASA-johtaja Bill Nelson oikein ajattelee? No, ensinnäkin hän ajattelee että jotkut näistä UAP:sta eivät välttämättä ole ollenkaan Maapallolta. Kiinnittäkää turvavyöt nousukiitoa varten…
Kuka onkaan Bill Nelson?
Nelson hyväksyttiin yksimielisesti äänestyksellä Yhdysvaltain senaatissa huhtikuun 29. päivä NASAn kokopäiväiseen johtajan pestiin. Siitä lähtien Nelson on ollut kiihtyvällä tahdilla mediassa näkyvillä, ja hän on muuttunut rohkeammaksi ja rohkeammaksi lausunnoissaan siitä mahdollisuudesta, että emme ole yksin universumissa.
Presidentti Joe Biden nimitti Nelsonin, jonka on ollut pakko olla tietoinen niistä asioista, joita Nelson on sanonut, saadakseen homman itselleen. Ja Yhdysvaltain senaatin jäsenet, jotka eivät voi olla yhtä mieltä melkein mistään asioista nykypäivänä, nuo samat ihmiset ovat yhtä mieltä siitä että tämä avaruusolennoista puhuva mies tulisi olla NASAn johdossa.
Yhdysvaltain senaattori Bill Nelson edusti Floridaa lähes kahden vuosikymmenen ajan vuosina 2001-2019, aikana jolloin NASAn avaruussukkulaohjelma lakkasi ja kaupallisten avaruuslentojen aika alkoi. Hänen poliittinen uransa päättyi vuonna 2018 tappioon silloista kuvernööriä Rick Scottia vastaan. Vain pari kuukautta hommista lähtemisen jälkeen Nelson nimitettiin NASAn neuvonantajien neuvostoon, ja hän ajoi kovasti amerikkalaisten ihmisten lennättämistä Kuuhun ja Marsiin lähitulevaisuudessa.
Nelson on tullut sinuiksi avaruuden kanssa aiemminkin, sillä hän on itse ollut aiemmin astronautti. Vuonna 1986, kun hän oli kongressiedustaja, hän oli matkustajana kuusipäiväisellä sukkulalennolla avaruussukkula Columbialla, samalla sukkulalla joka tuhoutui laskeutumisessa helmikuussa 2003. Kiinnostavaa kyllä, hänen Columbian lentonsa oli viimeinen onnistunut sukkulamissio ennen Challengerin tuhoutumista vuonna 1986.
“Senaatissa hänet tunnettiin vakkarimiehenä jonka luokse mennä avaruusasioissa”, sanoi Valkoisen talon lausunto, joka on annettu konfirmaatioaikana. “Useimmissa avaruus- ja tiedelaeissa näkyi hänen kädenjälkensä.”
Joten sovitaan, että avaruudessa käynyt kaveri valittiin monta kertaa sekä Yhdysvaltain edustajistoon että senaattiin, ja hän sai huippuviran NASAlta, ja että hän on todennäköisesti henkilö joka tarkoittaa mitä sanoo kun hän sanoo asiansa.
Puhutaan hieman siitä asiasta, koska tässä kohtaa juttu muuttuu kiinnostavaksi.
Mitä hän oikein sanoo julkisuudessa?
Viime viikolla Bill Nelsonin UAP-show laskeutui Virginian yliopistoon, jossa häntä haastatteli yli tunnin ajan Center for Politicsin Larry Sabato. Voit katsoa koko haastattelun tämän artikkelin lopussa olevalta videolta.
Se mikä oikeasti oli tärkeää, oli vain parin minuutin pätkä jossa kaksi miestä juttelivat UAP:sta. He olivat pallottelemassa ajatuksia siitä mitä tapahtuisi jos massiivinen asteroidi olisi Maapallon törmäyskurssilla. Nelson oma-aloitteisesti toi koko hävittäjälentäjien ja UAP:den ongelman esiin, sekä sen että hänellä oli ollut salainen briiffaus aiheesta kun hän oli senaatissa, sen jälkeen kun vuoden 2017 paljastukset olivat tulleet esiin.
“Tiedän, että olette nähneet nuo hävittäjälentäjien vuonna 2004 näkemät jutut, ja että yli 300 havaintoa on tehty sen jälkeen. Olen puhunut noiden pilottien kanssa, ja he tietävät mitä he ovat nähneet, ja että heidän tutkansa olivat kiinnittyneet niihin, ja sitten yhtäkkiä se oli tuolla (osoittaa alas) maanpinnalla ja sitten se oli tuolla (osoittaa ylös). Ja he eivät tiedä mikä se oli, ja me emme tiedä mikä se oli.”
Nelson jatkoi sanomalla, että hän toivoi, että mikä kyseessä oleva teknologia sitten olikaan, että sitä ei kontrolloisi Yhdysvaltain vihollinen täällä Maapallolla, koska ilmiselvästi se tarkoittaisi sitä että USA:lle pahaa tarkoittavan valtion teknologian taso on ottanut jättiloikan. Sen sanominen, että olisi näyttöä että Kiina tai Venäjä olisi kehittänyt läpimurto- tai disruptiivista teknologiaa ja se olisi turvallisuusuhka, olisi suuri aliarviointi. Kuitenkin kesäkuun 25. päivän julkaisussa Preliminary Assessment: Unidentified Aerial Phenomena tehdään erittäin selväksi, että erittäin epätodennäköisesti kyse on omasta teknologiastamme tai mistään mikä kuuluu vihollisillemme. Voit itse päätellä tästä. Useimmille ihmisille siinä jää joku jonnekin josta emme tiedä mitään.
NASAn ja UFOjen tarina ei ole onnellinen. Tutkijat ovat jatkuvasti kiistelleet siitä tietääkö virasto enemmän kuin mistä se haluaa muille kertoa, ja virasto on esittänyt että se on liian kiireinen oman aurinkokuntamme tutkimuksessa ja suuressa tiedetyössä, että sillä ei ole aikaa typerille UFO-teorioille. Siinä mielessä kuitenkin on selvää, että Nelsonilla on uudenlaisia ideoita.
“Mutta se on kuitenkin jotain. Ja näin, tämä on tehtävä ja meillä on jatkuvasti silmämme auki — mitä, kuka tuolla jossain on? Ja keitä me olemme? Miten me päädyimme tänne? Miten meistä on tullut sitä mitä me olemme? Miten me kehityimme? Miten me sivistyimme? Ja ovatko nuo samoja olosuhteita tuolla universumissa, jossa on miljardeja muita tähtiä miljardeissa muissa galakseissa — se on niin suuri etten voi edes käsittää.”
Haastattelija Larry Sabato, joka todennäköisesti ei ollut ajatellut että NASA-johtajan kanssa tähän aiheeseen päädyttäisiin, huomautti toukokuisesta 60 Minutesin UAP-episodista ja kysyi oliko Nelsonilla teoriaa siitä kuka ilmiöstä on vastuussa. “Olette kuulleet monenlaisesta vaihtoehdosta”, hän sanoi Nelsonille. “Mikä näistä mielestänne on kaikkein uskottavin, jos voisitte valita? ” Hän sai ihan oikean vastauksen, ei mitään peittelyä.
“En tiedä vastausta tuohon. Mutta tiedän sen, että henkilökohtainen mielipiteeni on, että universumi on niin suuri, ja on useita teorioita sille että saattaisi olla olemassa useita universumeja, ja jos asia on niin, kuka minä olen silloin sanomaan että Maapallo on ainoa paikka jossa on muodostunut sivistynyttä ja järjestäytynyttä elämää niinkuin meillä? Onko tuolla jossain toisia Maapalloja? Mielestäni varmasti on, koska universumi on niin suuri.”
Käydään tuota hieman läpi. NASA-johtaja, presidentti Bidenin kaveri, sanoo että UAP:t voitaisiin helposti selittää Maan ulkopuolisilla vierailijoilla tai jopa ottamalla kuvaan “useat universumit”, toiset ulottuvuudet. Kyllä, tämä on muutos suunnassa joka on tulossa ylhäältäpäin.
Tässä on mahdollisuus katsoa pelkkä relevantti osa haastattelua, jossa kuulet aitoa vilpittömyyttä hänen äänessään. Tässä on mies, joka yksinkertaisesti ei pelkää sanoa mitä muut ajattelevat, mutta ovat liian huolestuneita siitä mitä heidän maineelleen saattaisi tapahtua. Se on rohkaisevaa ja raikasta.
UAP-totuuden puolustaja ja entinen valtion sisäpiiriläinen Christopher Mellon kutsui sitä “ennenkuulemattomaksi lausunnoksi” Nelsonilta. “Se on kaikkein rehellisin ja suorasukaisin kommentti tähän päivään mennessä UAP-aiheesta NASAn johtajalta, ja ehkäpä kaikkein harkituin UAP-lausunto koskaan istuvalta korkealta Yhdysvaltain virkamieheltä.”
Kyllä, kaikkea tuota.
Kuten mainittua, tämä ei ollut yksittäistapaus. Nelson on puhunut tällä tavalla useissa tilaisuuksissa koko pestinsä ajan — CNN:lle, PBS:lle ja kymmenille muille. Mutta hänen viestinsä muuttuu hienovaraisemmaksi joka kerta kun hän sitä esittää.
Mitä hän aikoo tehdä asialle?
“Olen nähnyt salaisen raportin”, Nelson sanoi CNN:n Pamela Brownille haastattelussa pian kesäkuun 25. päivän raportin julkaisun jälkeen. “Se periaatteessa sanoo sen mitä me ajattelimme. Me emme tiedä vastausta siihen mitä nuo laivaston pilotit näkivät.”
“He tietävät nähneensä jotain. He seurasivat sitä. He lukitsivat tutkansa siihen. He seurasivat sitä. Se liikkui yhtäkkiä nopeasti yhdestä sijainnista toiseen. Ja raportti kertoo meille, että tämä on julkista, että on ollut yli 140 tällaista havaintoa. Joten luonnollisesti se mitä kysyn tieteentekijöiltä on selvittää onko tälle jotain selitystä tieteellisestä näkökulmasta ja odotan heidän raporttiaan.”
Tänä kesänä NASAn lehdistösihteeri Jackie McGuinness vahvisti hänen uuden johtajansa Nelsonin ohjeistaneen tutkijoita menemään eteenpäin ja tarkastelemaan kaikenlaisia kysymyksiä aiheen ympärillä, siten kuin he parhaaksi katsovat.
“Ei ole kauheesti dataa mitä tutkia, ja tieteentekijöiden tulisi olla vapaita seuraamaan näitä johtolankoja, eikä se saisi olla stigmatisoitua”, McGuinness sanoi, tunnustaen että UFO-tutkimus saatetaan negatiivisesti kytkeä perusteettomiin salaliittoihin. “Tämä on todella mielenkiintoinen ilmiö ja amerikkalaiset ovat selvästikin kiinnostuneita siitä, joten jos tieteentekijät haluavat tätä tutkia, heidän tulisi niin saada tehdä.”
Tämä on hyvä uutinen suurelle määrälle tieteentekijöitä, jotka ovat olleet turhautuneita pyrkimyksissään saada tutkimusta käyntiin johtuen aiheen ympärillä pyörivästä stigmasta. Idea siitä, että NASA itsessään olisi halukas valtuuttamaan, tukemaan ja koordinoimaan sellaista tutkimusta on vallankumouksellista.
Mitä kysymyksiä hän kysyikään?
Nyt kun luit sen aiemmassa lainauksessa, Nelson kysyi oikeastaan useamman kysymyksen. Listataan niitä tähän:
Kuka, mikä tuolla jossain on?
Keitä me olemme?
Miten me päädyimme tänne?
Miten meistä on tullut sitä mitä me olemme?
Miten me kehityimme?
Miten me sivistyimme?
On hyvä pohtia sitä, että nämä eivät ole ehkä niitä ensimmäisiä asioita joita virkamies todennäköisesti sanoisi kesäkuun 25. päivän raportista. Toisaalta, me tiedämme että hän on saanut koko värisuoran salaisia briiffauksia, ja mahdollisesti muitakin. Me tiedämme myös, että jos Joe Biden haluaa tietää mitä oikein on tapahtumassa, hän voi vaan soittaa Bill Nelsonille ja kysyä.
Kuullostaa kuitenkin siltä kuin Nelson sanoisi, että jotain hieman monimutkaisempaa olisi oikeasti käynnissä kuin se lasten versio jota meille ihmiskunnan kehityksestä kerrotaan koulussa. Hän kysyy kysymyksiä, jotka puhuvat siitä niinkuin me olisimme saaneet apua ulkopuolelta.
Miksi hän puhuu näin?
Pääsyy vaikuttaa olevan, että hän uskoo siihen. Se, tottakai, olisi virkistävää ja valaisevaa ja, mitä olen kuullut, nähnyt ja lukenut, vaikuttaisi olevan totuus.
Mutta voi myös olla, että hänen ikänsä liittyy asiaan. Nelson täytti 79 vuotta tänä vuonna. Hän on syntynyt toisen maailmansodan aikaan, taistellut Vietnamissa, hänellä on elämän verran kokemuksia joita monella meistä ei ole. Hän tietää sydämessään että jotain omituista on nyt käynnissä, ja että on ollut käynnissä koko sen ajan kun hän on elänyt Maapallolla.
Hän vaikuttaa olevan valmis näyttelemään osaansa nyt sanomalla hiljaiset jutut ääneen.
Pidä lippu korkealla Bill. Päästä tiimisi valloilleen tässä. Sano heille, että he puhuvat totuutta. Etsi vastaukset kysymyksiin. Varmista se minkä voit ja tarjoa parhaat teoriasi ja tulkintasi, jotka voidaan selityksistä saada. Me olemme myös odottaneet tätä pitkään.
Blogipostauksessa päivämäärällä 27. huhtikuuta 2013 kirjoitin, että olin löytänyt viitteen Operation Lost-Balliin Australian kansallisarkistoista mappisarjasta A 703, kontrollisymboli 580/1/1/Part 7, digitaalinen sivu 236. Tiedoston 371:n sivun joukossa yksi sivu mainitsi Operation Lost-Ballin. Oli mies, joka oli löytänyt omituisen esineen pelloltaan läntisessä Australiassa. Tiedostossa lukee, että tätä materiaalia kuvattiin samanlaiseksi kuin kuparikaapeli, puoli tuumaa paksu, noin 45 jalkaa pitkä. Muistio sanoi, että materiaali annettiin ”…eräälle hra Millsille varusministeriössä, jonka NASA oli nimittänyt Operation Lost-Ballin vastaavaksi.” Huolimatta internet-hauista en kyennyt saamaan selville mikä tämä Operation Lost-Ball oli.
2021
Skipataan eteenpäin 8 vuotta. Etsin internetistä ja löysin kirjan ”NASA Historical Data Books: Programs and Projects 1958-1968.” Siinä oli sivulla 343 mainintaa Operation Lost-Ballista. Kyseessä oli Biosatelliitti 1:n etsintä, joka oli suistunut kiertoradaltaan yllättäen. Lainaus kirjasta:
”Biosatelliitti 1:n laukaisu ja kiertoratavaiheet olivat menestys, mutta retrorakettijärjestelmä vikaantui, ja kapseli ei tullut takaisin suunnitellun mukaisesti. Vaikka tiimit etsivät Australian ja Tasmanian meren alueelta, jonne avaruusalus olisi voinut palata sen suistuessaan kiertoradalta tammikuussa 1967 (Operation Lost-Ball), mitään ei löydetty eikä mitään dataa saatu lennolta.”
Myöhemmin löysin artikkelin 15. helmikuuta 2021 sanomalehden verkkosivuilta. Se oli ”arkistoitu juttu” otsikolla”1967: Yhdysvaltain avaruusalus katosi Australian takamaille.” Lainaus kokonaisuudessaan:
”Charter-lennot etsivät satelliittia.Kevyet ilma-alukset on valjastettu etsimään läntisen Australian alueelta kadonnutta amerikkalaista avaruusalusta Biosatellite 1. Varusministeriö charteroi lentokoneet Yhdysvaltain avaruushallinnon (NASA) pyynnöstä. Varusministeri (senaattori Henty) sanoi eilen, että etsintäalue oli arviolta 300 mailia koilliseen Perthista. Alue on harvaan asuttu ja se on suurimmaksi osaksi matalaa pensaikkoa, soita ja kuivia järviä. Kaksi tai kolme kevytkonetta odotetaan aloittavan etsinnät tänään. Etsintäalueen keskus on 40 kertaa 100 mailia Barlee-järven ja Moore-järven välissä.Biosatelliitti laukaistiin Cape Kennedystä, Floridasta joulukuun 14. päivä viime vuonna. Se oli suunniteltu tulemaan alas kolmen päivän kierron jälkeen. Kuitenkin sen retrorakettijärjestelmä vikaantui ja alus pysyi ilmassa, kunnes se laski luonnollisesti kiertoradaltaan keskiviikkona.Satelliitti kantoi mukanaan tuhansia organismeja, kasveja ja muita näytteitä, jolla testattiin painottomuuden vaikutuksia niihin. Henty sanoi, että kapseli laskeutui 34 tuuman kirkkaan oranssin ja valkoisen laskuvarjon avulla, joka mahdollisesti on jossain mytyssä sen sivulla. Jos kapseli löydetään, se jätettäisiin ehjäksi jotta sen koe- ja hätäarvo maksimoituisi. NASA oli vakuutellut valtiolle, että satelliitin sisältö, lähinnä hyönteiset ja kaislat olivat täysin vaarattomia ja lähes varmasti kuolleita.Löytäjälle ei aiheutuisi vaaraa ellei hän pakolla avaisi kapselia, rikkoisi pientä paineistettua ilmatilaa tai sen pidikkeitä ja avaisi teräskuulaa, joka sisälsi pienen säteilylähteen.Alkuvaiheen etsinnät keskiviikkona lopetettiin sen jälkeen kun Yhdysvaltain ilmavoimien koneet olivat hedelmättömästi lennelleet ristiin rastiin tuhansien neliökilometrien aluetta Australian mantereella ja Tyynellä ja Intian valtamerillä. Päätös jatkaa etsintöjä tehtiin sen jälkeen kun tieteentekijät olivat analysoineet lisää radiosignaaleja, joita amerikkalaiskone vastaanotti sen lentäessä Australian yllä, arviolta silloin kun kapselin olisi pitänyt tehdä loppulasku laskuvarjolla. NASA aluksi sivuutti mahdollisuuden sille, että signaali olisi tullut kapselista, koska siinä oli väärä modulaatio tai ”merkki”, ja se välittyi hieman matalammalla taajuudella kuin oletettiin. Uudelleenharkinnan jälkeen päätettiin, että ero voitaisiin selittää kapselin lähettimen rikkoutumisella kahden kuukauden avaruuslennon jälkeen.’Ainakin me toivomme, että näin asia on’, NASAn edustaja sanoi.”
Miten tämä liittyy UFOihin?
Vuosien mittaan on ollut useita tapauksia, joissa on löydetty niinkutsuttuja ”mysteerikuulia” Australian eri osavaltioista. Joissain mukana on ollut puolustusministeriön, erityisesti RAAF:n, noutojoukkoja. Aina on olemassa mahdollisuus, että tällaiset noudot saattavat käynnistää puheet ”maahan törmänneen UFOn” noudoista.
Tuolloin tammikuussa 2013 kirjoitin postauksen näistä ”mysteerikuulista”. Panin merkille, että joskus vuonna 1961 Yhdysvaltain ilmavoimilla oli globaali etsintäohjelma (Moon Dust) jolla noudettiin maahansyöksyneitä avaruusaluksia tai sen palasia. Australia otti osaa tähän ohjelmaan. Kirjoittamani artikkeli esitti taulukon, jossa useita sellaisia ”kuulia” oli löydetty Australiasta sekä niiden mahdolliset alkuperät. Vuonna 2013 etsintä Australian kansallisarkistoista tuotti kaksi varusministeriön tiedostoa, jotka kuvasivat näiden ”pallojen” talteenoton ja analyysin. Tiivistelmänä, Operation Lost-Ball oli Biosatelliitti 1:n etsintäoperaatio. Etsintä lopulta veti vesiperän.
Päivitys: 16. elokuuta 2021
Löysin Australian kansallisarkistojen mappisarjasta A 463, kontrollisymbolin 1967/891 otsikolla ”Yhdysvaltain Biosatelliiti 1 – etsintä Australiassa.” Kohdepäivämäärä oli 21. helmikuuta 1967 – 29. maaliskuuta 1967. Mapin status oli ”ei vielä käsitelty”. Sitä säilytettiin Canberran toimistolla. Tiedoston on tuottanut pääministerin kanslia.
Myös scribd.comista löytyi dokumentteja biosatelliiteista, täällä.
Foyersissa, Skotlannissa olevan talon lattialautojen alta löytyi mystinen laatikko, joka on kerran kuulunut okkultisti Aleister Crowleylle, joka on aiemmin asunut talossa.
Coast2coastin mukaan Tin Biscuit Podcastin videolla ’dybbuk’-laatikko avattiin, ja sieltä paljastui nukke, joka oli tehty ihmisen karvoista, kolikoista ja kuivatusta kukasta, sekä kuumottava piirros, jonka sisältö oletettavasti liittyy kutsuttavaan demoniin, jonka oli määrä tulla sidotuksi nukkeen.
Thelema-uskonnon perustaja, okkultisti Aleister Crowley identifioitui itse profeetaksi, jolle oli annettu tehtäväksi ohjata ihmiskuntaa Horuksen aikaan 1900-luvun alussa. Hänen ystävänsä Jack Parson oli amerikkalainen insinööri, kemisti ja myös thelemalainen okkultisti. Hän perusti NASAn Jet Propulsion Laboratoryn (JPL) sekä Aerojet Engineering Corporationin.
JPL on akronyymi sanoista “Jack Parson Laboratory”, joka on nimetty Parsonin itsensä mukaan, mutta perustamisensa jälkeen vuonna 1958 totuus NASAn okkultistisista juurista on piilotettu kansalta ja nimi muutettiin Jet Propulsion Laboratoryksi.
NASAn Lasco C2 kuvasi marraskuun 9. päivänä 2020 huikean kuvan koronanpurkauksesta, joka lähtee liikkeelle Auringosta ja matkallaan paljastaa mahdollisen avaruusolentojen aluksen, joka näyttää poistuneen myös Auringosta. Perään jää jättiläisvana plasmaa.
Näyttää siltä kuin avaruusolentojen alus hehkuisi kuumuudesta ennen sen kiitämistä avaruuteen.
Vaikka NASAn tieteentekijät mahdollisesti sanovatkin, että kyseessä oli pelkkä normaali purkaus Auringon magneettikentästä, tämä näky, joka selvästi lentää flaren läpi, on todennäköisemmin UFO joka on käyttänyt Aurinkoa johonkin tarkoitukseen.
Sanotaan, että avaruusolennot lähettävät aluksiaan Aurinkoon keräämään sen energiaa tai jopa kulkemaan tähtiportin läpi.