Avainsana-arkisto: nibiru

Nibiru? Todisteita yhdeksännestä planeetasta aurinkokunnassamme Neptunusta kauempana

Uusia todisteita aurinkokuntamme kaukaisimmissa kolkissa lymyilevästä hypoteettisesta lisäplaneetasta on tullut julki — ja vihjeet liittyvät jäisiin kappaleisiin, jotka ylittävät Neptunuksen radan kulkiessaan pitkiä, kiertäviä polkuja Auringon ympäri.

Yhdeksäs Planeetta (engl. Planet Nine), kuten ennustettua planeettaa kutsutaan, esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 2016 Caltechin Konstantin Batyginin ja Michael Brownin toimesta, joista jälkimmäinen oli löytänyt myös kääpiöplaneetta Eriksen vuonna 2005. Heidän alkuperäiset todisteensa keskittyivät pääasiassa Neptunusta kauempana olevien transneptunuslaisten kohteiden (TNO) ryhmittymiin, jotka ovat kohteita, jotka viettävät suurimman osan kiertoradastaan kauempana auringosta kuin Neptunus on. Se on melko kaukana. Tarkemmin sanottuna kaksikko oli keskittynyt TNO:ihin, joilla oli suuri kaltevuus, mikä tarkoittaa, että kohteet kiersivät Aurinkoa jyrkässä kulmassa ekliptiseen tasoon nähden.

Artist's illustration of Planet Nine, a hypothetical world that some scientists think lurks undiscovered in the far outer solar system.(Image credit: R. Hurt (IPAC)/Caltech)
Taiteilijan kuvitus Planeetta Yhdeksästä, hypoteettisesta maailmasta, jonka jotkut tutkijat uskovat piilevän löytämättöminä kaukana ulommassa aurinkokunnassa (Kuva: R. Hurt (IPAC)/Caltech).

Koska aurinkokunnan sisältö muodostui aurinkoa ympäröivästä kiekosta, odotamme, että kaikki aurinkoa kiertävät kappaleet pysyvät suhteellisen lähellä kiekon tasoa. Jotkut eivät kuitenkaan pysy — ja tutkimusryhmä päättelee tämän olevan todiste siitä, että Planeetta Yhdeksän painovoima saattaa vetää kohteita pois ekliptikalta ja niputtaa ne yhteen erittäin vinoutuneille kiertoradoille, joilla on samankaltaiset ”apsidit” (lähimmät ja kaukaisimmat kohdat niiden kiertoradoilla Auringon ympärillä) ja jotka ovat suunnattu samankaltaisella kallistuksella poispäin ekliptikalta.

Jotkut tähtitieteilijät olivat kuitenkin edelleen skeptisiä ja väittivät, että Batyginin ja Brownin havaitsema klusteroituminen on vain havaintovirheen aiheuttama harha. Caltechin kaksikko kiistää tämän ja on nyt julkaissut artikkelin, jossa keskitytään erityisesti havaintoihin matalan kallistuksen TNO:ista, jotka eivät kasaannu, mutta joilla on silti erityispiirteitä.

Nämä jäiset TNO:t ovat outoja, koska ne viettävät suurimman osan elämästään satoja kertoja kauempana Auringosta kuin Maa, mutta niiden kiertoradat ovat niin pitkänomaisia, että ne syöksyvät sisään ja viettävät lyhyen aikaa lähempänä Aurinkoa kuin Neptunus, joka on vain 30 kertaa kauempana Auringosta kuin Maa. ”Tässä työssä tarkastelimme kohteita, joiden radat ovat pitkät, mutta jotka ovat myös voimakkaassa vuorovaikutuksessa Neptunuksen kanssa, erityisesti niitä, jotka ylittävät Neptunuksen radan”, Batygin kertoi Space.com-sivustolle.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita kaikkia Neptunuksen kiertoradan ylittäviä kohteita. Pluto on hyvä vastaesimerkki. Kuten Plutolla, suurimmalla osalla TNO:ista ei ole yhtä pitkänomaisia ratoja kuin ryhmän uudessa tutkimuksessa mukana olevilla. Pikemminkin useimpien TNO:iden radat pitävät ne pitkiä aikoja riittävän lähellä Neptunusta, jotta jääjättiläisen painovoima voi hallita niitä.

Ryhmä keskittyi kuitenkin vain niihin TNO:ihin, jotka ovat satojen astronomisten yksiköiden päässä Neptunuksen gravitaatiovirtauksista, jolloin Planeetta Yhdeksän voi vaikuttaa niihin – jos se on olemassa. Koska nämä tutkittavat kohteet tulevat kaikista suunnista läheltä ekliptistä tasoa ilman, että niissä olisi havaittavissa minkäänlaista klusteroitumista, ei pidä paikkaansa sama väite puolueellisuudesta, jota on esitetty aiempien todisteiden osalta, jotka koskevat suurella kallistuksella olevia, klusteroituvia TNO:ita.

Tutkitut TNO:t ja muut samankaltaisilla radoilla olevat eivät vietä kovinkaan paljon aikaa kiertoradallaan; miljoonien vuosien aikana sinisen jääjättiläisen Neptunuksen painovoima lyö ne väistämättä pois, hajottaa ne kauas ja joskus jopa kokonaan pois aurinkokunnasta. Tämä tarkoittaa sitä, että mikä tahansa lähettää TNO:t Neptunuksen ylittäville kiertoradoille, tekee sen jatkuvasti. TNO-varastojen täydentämiseksi on oltava olemassa jatkuva prosessi. Tämä tarkoittaa, että syyllinen ei voi olla jokin kaukaisessa menneisyydessä tapahtunut tapahtuma, kuten erityisen lähellä ohi kulkeva tähti. Sen on oltava jotain, joka on edelleen olemassa.

On olemassa kaksi skenaariota, joiden mukaan TNO:t voisivat säännöllisesti olla pitkillä, kiertävillä kiertoradoilla, jotka ylittävät Neptunuksen radan. Yksi skenaario on galaktinen vuorovesi, joka on meitä ympäröivän Linnunradan galaksin painovoima, joka vaikuttaa Neptunuksen takana kaukana sijaitsevan Oörtin pilven kohteisiin. Nämä kohteet tuntevat Auringon painovoiman vain löyhästi, koska ne ovat kaukana isäntätähdestämme, mutta galaktinen vuorovesi voi ohjata ne lähemmäs Neptunusta.

Noin Neptunuksen massaisen Planeetta Yhdeksän olemassaolo voisi selittää, miksi muutamat tunnetut äärimmäiset trans-Neptunuksen kaltaiset kohteet näyttävät ryhmittyvän yhteen avaruudessa. Kaavio on luotu WorldWide Telescope -ohjelmalla. (Kuva: Caltech/R. Hurt (IPAC))
Noin Neptunuksen massaisen Planeetta Yhdeksän olemassaolo voisi selittää, miksi muutamat tunnetut äärimmäiset trans-Neptunuksen kaltaiset kohteet näyttävät ryhmittyvän yhteen avaruudessa. Kaavio on luotu WorldWide Telescope -ohjelmalla. (Kuva: Caltech/R. Hurt (IPAC))

Toinen – ehkä mielenkiintoisempi – skenaario on se, että Planeetta Yhdeksän painovoima häiritsee näitä Oörtin pilven kohteita niin paljon, että ne lähestyvät ajan myötä Neptunusta.

Batygin ja hänen ryhmänsä – Michael Brown, Alessandro Morbidelli Nizzassa Ranskassa sijaitsevasta Observatoire de la Côte d’Azur -observatoriosta ja David Nesvorny Boulderissa Coloradossa sijaitsevasta Southwest Research Institutesta — tekivät kaksi simulaatiosarjaa käyttäen havaintoaineistoa todellisista, matalan kallistuksen Neptunuksen ylittävistä TNO:ista saadakseen selville, kumpi skenaario on tarkempi.

Toisessa simulaatiossa TNO:iden vaikutuspiiriin kuului planeetta, jonka massa oli viisi kertaa Maan massaa suurempi (simuloidut ominaisuudet, joita he käyttivät Planeetta Yhdeksän osalta, on johdettu ominaisuuksista, jotka selittivät parhaiten aiemmat todisteet, kuten suuren kallistuksen TNO:iden ryhmittymisen), kun taas toisessa simulaatiossa ei ollut lainkaan Planeetta Yhdeksää, vaan siinä mallinnettiin vain galaktista vuorovettä. Kumpi saisi TNO:t kulkemaan Neptunuksen ohi?

Simulaatiot osoittivat, että matalan kallistuksen TNO:t voivat säännöllisesti tunkeutua Neptunuksen kiertoradalle vain, jos Planeetta Yhdeksän todella on siellä ja sinkoaa niitä. Yksinään galaktisten vuorovesien pyörteet laskettiin liian heikoiksi, jotta TNO:t pääsisivät Neptunuksen ohi. Näin ollen galaktisten vuorovesien simulaatiossa TNO:t pääsevät tietylle etäisyydelle auringosta, mutta eivät lähemmäksi — mutta Planet Nine -skenaariossa TNO:t leviävät Neptunuksen ylittävien kiertoratojen välille, mikä vastaa todellisuudessa nähtyä.

”Osoitamme, että skenaario, jonka mukaan tämä kaikki tapahtuu galaktisten vuorovesien takia, voidaan hylätä hämmästyttävän suurella tilastollisella merkitsevyydellä”, Batygin sanoi. ”Sitä vastoin Planet Nine -skenaario on täysin yhteensopiva tietojen kanssa.”

Batygin vertaa sitä jalkapallo-otteluun, jossa Neptunus on maalivahti. Galaktiset vuorovesi-ilmiöt voivat ampua TNO:t kohti maalia, mutta eivät niin voimakkaasti, että ne pääsisivät maalivahdin ohi. Planeetta Yhdeksän taas on kuin planetaarinen Harry Kane, joka säännöllisesti ampuu TNO:t Neptunuksen ohi hienovaraisesti.

”Näemme datassa joukon jalkapalloja maalin sisällä”, Batygin sanoi.

Silti jalkapallohyökkääjän metsästys jatkuu.

Renderöity kuva Vera C. Rubinin observatoriosta vuorenhuipulla (Kuva: Rubin Observatory/NSF/AURA).
Renderöity kuva Vera C. Rubinin observatoriosta vuorenhuipulla (Kuva: Rubin Observatory/NSF/AURA).

Myöhemmin tällä vuosikymmenellä Chilessä avataan Vera Rubinin observatorio, joka aloittaa 8,4-metrisellä peilikaukoputkellaan yöllisen, koko taivaan kattavan tutkimuksen. Se pystyy testaamaan yhdeksännen planeetan olemassa olevat todisteet — kiertoratojen ryhmittyminen, niiden kiertoratojen tasojen suuntaus, niiden jyrkät kiertoradan kaltevuudet ja retrogradisten (taaksepäin kiertävien) kentaurien yleisyys. Niillä tarkoitetaan Oörtin pilvestä tulleita jäisiä kappaleita, jotka kiertävät tällä hetkellä aurinkokunnan ulompien planeettojen joukossa. Jos jotkin näistä ovat havaintovirheiden aiheuttamia harhoja, Vera Rubinin havainnot paljastavat ne sellaisiksi. Tosin päinvastoin, se voi vahvistaa todisteita ja löytää paljon lisää TNO:ita, joilla on samoja mahdollisia vaikutuksia kuin Planet Nine -planeetalla.

”Siinä testataan kaikki nämä gravitaatiolähtöiset todisteet riippumattomalla uudella tutkimuksella, johon ei kohdistu samoja ennakkoluuloja kuin aiempiin tutkimuksiin”, Batygin sanoi.

On jopa mahdollista, että Vera Rubinin observatorio menee loppuun asti ja todella löytää suuren tamaleen.

”Tehokkuutensa ansiosta se ehkä – vain ehkä – löytää Planeetta Yhdeksän”, Batygin sanoi. ”Se olisi aika siistiä.”

Uudet tulokset on hyväksytty julkaistavaksi The Astrophysical Journal Letters -lehdessä, ja ne ovat tällä hetkellä saatavilla ennakkojulkaisuna: https://arxiv.org/abs/2404.11594

 

Artikkelin julkaissut space.com

Kaksi aurinkoa Dubaissa

Omituinen ”kahden auringon” taivasilmiö on kuvattu jälleen. Tällä kertaa nähtiin 30. joulukuuta 2022 kaksi aurinkoa Dubaissa.

Kaksi aurinkoa Dubaissa
Kaksi aurinkoa Dubaissa

”Kahden auringon” ilmiö on aito, eikä se ole linssi-ilmiö, kameran artifakti tai optinen illuusio. NASA ja kaikki muutkin avaruusjärjestöt ovat tietoisia kahden auringon ilmiöstä, joka näkyy ympäri maailmaa, mutta he jatkavat asian piilottelua.

Onko ”toinen aurinko” keinotekoisesti luotu? NASAlla on ollut ”keinotekoisen auringon” patentti 1950-luvulta lähtien. NASAn mukaan sitä käytetään vain laitteiston koekäytössä ja simulaatioiden, kuten optisten reflektioiden, avaruusympäristön, auringonvalon, heijastusten ja virtuaalisten ominaisuuksien simulointiin.

1960-luvun NASAn aurinkosimulaattori, nimeltään ‘Star’, oli Maapallolla sijaitseva koekäyttöympäristö, jolla simuloitiin avaruudesta löytyvää aurinkoa.

Paljon tutkimusta on tehty tästä ilmiöstä ja tämä yhdistetään monesti kuuluisaan Planeetta X:n, Yhdeksänteen planeettaan tai jopa Mardukin Nibiru-tähteen.

Toinen aurinko Slovakiassa
Toinen aurinko Slovakiassa

1. Tri. Avi Loebin, harvardilaisen professorin, sekä harvardilaisen jatko-opiskelijan Amir Siraj’n tekemä tutkimus koittaa rikkoa valloillaan olevaa ”yhden tähden” ajattelua oman Aurinkomme tapauksessa. Heidän radikaalilta kuulostava teoriansa on, että aurinkokuntamme on joskus voinut olla kaksoistähtijärjestelmä — jossa siis kaksi tähteä kiertää ympäri yhteistä kiintopistettä avaruudessa.

2. ”Toisen auringon” käsite usein viittaa suureen tuntemattomaan planeettaan tai Nibirun kaltaiseen kehittyneeseen taivaankappaleeseen, joka mainitaan historiankirjoissa.

Nibiru on akkadiankielinen termi, joka tarkoittaa ”siirtymäpistettä” tai ”ylitystä”.

Nibiru on Mardukin tähti. Marduk on kosmoksen hallitsija, joka teki Nibirusta näkyvän ja laittoi sen kurssille, jossa Nibiru ohittaa Maapallon joka 3600. vuosi, mikä mahdollistaa planeetan asukkaiden kommunikoida Nibirun kanssa tavalla, joka on kuvattu Enûma Eliš:n luomiskertomuksen viidennessä taulussa, nuolenpääkirjoituksella.

Toinen aurinko Indonesiassa
Toinen aurinko Indonesiassa

3. Eräs kunnianarvoisa henkilö, joka uskoo Nibirun olevan olemassa, on Sasha Alex Lessin, Ph.D. (antropologia, U.C.L.A.). Alla on useita lainauksia, joissa hän viittaa Nibirun alkuperään, siihen milloin Nibiru saapuu luoksemme ja miten se vaikuttaa meihin.

10 900 eKr. Uranus ajautui poispäin Auringosta ja kiihdytti Nibirun kulkua Maapalloa kohti 3600 vuoden sykliä nopeammaksi.

10 000 eKr. eteenpäin Uranus kiihdytti Nibirun kiertokulkua 3450-vuotiseksi 3600 vuoden sijaan.

Nibirun kiertorata näyttää äärettömyyden merkiltä. Joka toinen kierros Nibiru aiheuttaa maanjäristyksiä, tulvia, tulivuorenpurkauksia ja mahdollisesti napasiirtymän.

Jos Ilat-Litumin taulujen informaatio pitää paikkansa, jotka löydettiin vuonna 1939 Antarktikselta, monet ihmiset tulevat planeetallamme kuolemaan tämän seurauksena.

Ilat-Litumin taulut selittävät Nibirun 8-muotoista kiertorataa näin: “siirtymäpiste sijaitsee yhdellä tasolla, mutta ei samassa kohtaa avaruudessa. Kohtaaminen Vesimiehessä (astrologisessa merkissä) aiheuttaa Maapallon kiertoratojen muutoksen, mutta toisella kerralla se kiertää asteroidivyöhykkeen aiheuttamatta tuhoa Maapallolle.

Nibiru palasi perihelilleen vuosina 7450, 4000 ja 556 eKr. ja seuraava paluu sisemmälle aurinkokunnan osalle oli vuonna 2900 eKr. Vaikka Nibirusta irronneet kappaleet ovatkin 180 astetta Nibirun kiertoradalla, sen kaukaisessa LaGrange-pisteessä, joka liikkuu harmonisesti aina Nibirua vastapäätä, ne voivat olla nyt meidän luonamme!

Ehkäpä Baba Vangan ennustukset vuodelle 2023 käyvätkin toteen? Sattuu suuri astronominen tapahtuma ja Maapallon kiertorata muuttuu. Tällä voisi olla katastrofisia seuraamuksia Maapallolle ja planeetallemme iskeytyy ennennäkemätön aurinkomyrsky.

https://twitter.com/ronin19217435/status/1608565931164438529?ref_src=twsrc%5Etfw


Ilmeisesti tämä ei ole enää edes mikään uutinen. Vaikka minulle se kyllä. on. Se, että nämä patentit ovat yli 50v vanhoja tekee tästä vieläkin kiinnostavampaa. Miten pitkälle he onnistuivat parantamaan 60-lukulaista teknologiaa? Nämä keksinnöt eivät saa uutisaikaa BBC:llä tai CNN:llä, ja kuitenkin patentoitujen keksintöjen kuvaukset ovat tajunnan räjäyttäviä. Itse asiassa patentit kuulostavat niin scifiltä, että niiden aitous asettuu kyseenalaiseksi, ja kuitenkin ne on jätetty Amerikan patenttitoimistoon.

Valaistusjärjestelmä, jonka mukana on virtuaalinen valonlähde, eli
 Keinotekoinen Aurinko ja Kuu

Linkki NASAn pdf:n

En tässä postaa patenttien koko sisältöä. Ylläolevan lainauksen tulisi antaa idea siitä mistä tässä on kyse. Klikkaa vain mitä tahansa alla olevaa 60-lukulaista patenttia ja lue lisää.

Tällaisten ihmisten luomien keinovalolähteiden implikaatiot, mikäli ne toteutettaisiin, ovat vaikeita ymmärtää. Esimerkiksi olisi helppoa luoda ikuisesti taivaalla pysyvä aurinko Pohjois- tai Etelänavalle, ja käyttää sitä todisteena planeettamme pallomuodosta.

Official: 1 Aurinko + 1 Kuu = Metsästäjän Kuu
(vai voisiko se olla kaksi Aurinkoa)

Tämä voi olla selitys kaikille näille vilkkuville auringoille, kahdelle auringolle, kuusikulmaiselle auringolle, aamuhämärän auringonsäteille, Auringon polttimon vaihtumiselle ja vaikka mille. Se kuulostaa kyllä hullulta, mutta voisiko se olla hullua vain koska meidät on opetettu ajattelemaan vain tietyllä tavalla?

Liitteet

NASA Illumination system including a virtual light source Paten.pdf 742 kb

 

Artikkelin julkaissut stolenhistory.org

Anu, Anunnakien johtaja

Kirjoittanut Tyrone Ellington

Ne tutkijat (eivät kuitenkaan kaikki), joiden kirjoja olen lukenut, ovat yhtä mieltä siitä, että sumerialaiset uskoivat jumalaan nimeltä An, tunnetaan myös nimellä Anu, Nibirulta tullut jumala. An on sumerialainen nimi Anulle, Anu taas on akkadiaa. Kuvaukset Anu/An:sta ovat yhdenmukaiset läpi koko Mesopotamian.

www.britannica.com kirjoittaa, “An, perua Sumerian vanhimmalta kaudelta, vähintään niin vanha kuin 3000 eaa. Alunperin häntä on kuvattu suurena härkänä; muotona joka myöhemmin erotettiin jumalasta erilliseksi mytologiseksi olennokseen, Taivaan Häräksi, jonka An omisti.”

Anuun liittyvät uskomukset

Tiettyjen henkilöiden mukaan, jotka ovat saaneet opiskella ja kääntää nuolenpääirjoitustauluja muinaisen Mesopotamian ajalta, sekä muita historiallisia dokumentteja, kuvaavat Anua “jumalaksi” joka johti Anunnaki-pantheonia. Mielenkiintoista on, että varhaisimmat Sumerian nuolenpääkirjoitustekstit eivät mainitse yhtään sitä mistä Anu oli tullut tai miten.

Mielestäni tämä johtuu siitä, että se on vain tulkinta, joka käyttää eri lähteitä täyttämään aukot, joita Sumerian nuolenpääkirjoitustableteissa oli niiden hajotessa tai kadotessa tai kuluessa lukukelvottomiksi.

Anunnakeilla oli numerojärjestelmä, jonka kantaluku oli 60. 60 oli suurin luku Anunnakeille.

kirjasta The 12th Planet, kirjoittanut Zecharia Sitchin

Anulla oli monta lasta, koska hänellä oli monta vaimoa. Anunnakien lakien mukaan ainoastaan kahta siniverisen lasta sai pitää kruununperillisen, jotka tässä tapauksessa olivat Enki ja Enlil. Enlil päätyi Anun kruununperijäksi Enkin sijaan, koska Enlilin äiti oli Anun puolisisar.

Anu, Enki ja Enlil muodostavat niinkutsutun “pyhän kolminaisuuden.”

Anulla oli muitakin lapsia kuin Enki ja Enlil: Nikikurga, Nidaba, Baba, Inanna, ja mahdollisesti Anamelek. Anu oli enemmän taustahahmo verrattuna muihin Anunnaki-jumaliin, vaikka hän olikin koko pantheonin pää. Jotkut tutkijat uskovat Anun eläneen Nibirulla (missä se sitten sijaitsikaan), ja hän hallitsi sieltä. Oli aikoja, jolloin Anu vieraili hovinsa kanssa muinaisessa Mesopotamiassa, ja noina kertoina suoritettiin rituaaleja Anun saapumisen kunniaksi.

Taivas vai Maa

Monien eri tutkijoiden mukaan Anu oli Nibirun johtaja. Voitettuaan Alalun kamppailussa, hän astui valtaan ja hänestä tuli Nibirun hallitsija. Alalu pakeni ja muutti tuntemattomaan maahan. Jotkut tutkijat uskovat, että tuntematon maa oli Maapallo, toiset taas pitävät paikkaa vain uutena maana.

Voisiko Taivas ja Nibiru olla sama asia? Ensimmäiset kirjoitetut kuvaukset “taivaasta” ovat Sumerian ajoilta. Todisteet löytyvät täältä, mutta se ei tarkoita että Taivas olisi Maapallon ilmakehän ulkopuolella.

“Taivas: paikka jota monissa uskonnoissa pidetään Jumalan (tai jumalien), enkeleiden, ja hyvien ihmisten olinpaikkana kuoleman jälkeen, jonka usein kuvataan olevan taivaan yläpuolella.”

Olen lukenut kirjojsa, joissa sanotaan Nibirun olleen Anunnaki-jumalien planeetta, ja Nibiru kiertää Aurinkomme ympäri 3600 vuoden välein. Kun Nibiru on lähimpänä Maapalloa, se käynnistää Maapallolla mullistukset. Esimerkiksi kristityt tuntevat hyvin tulvatarinan.

Olen lukenut monia kirjoja Anuna/Anunnakeista. Suurin osa informattiosta on samaa; mutta tällä sivustolla, ETCSL, on tekstejä, joiden informaatio eroaa Nibiru-planeetasta puhuttaessa. Planeetta kirjoitetaan sivulla Nibru, eikä sivustolla pidetä sitä edes planeettana.

Enki ja maailmanjärjestys: c.1.1.3
“Ihailen sen vihreitä setripuita. Katsokoon Meluḫan, Maganin ja Dilmunin maat minun perään, Enkin perään. Lastattakoon Dilmunin veneet puulla. Lastattakoon Maganin veneet täyteen lastiin. Kuljettakoon Meluḫanin magilum-veneet kultaa ja hopeaa ja tuokoon ne Nibrulle Enliliä, kaikkien maiden kuningasta, varten.”

— Black, J.A., Cunningham, G., Ebeling, J., Flückiger-Hawker, E., Robson, E., Taylor, J., and Zólyomi, G., The Electronic Text Corpus of Sumerian Literature
(http://etcsl.orinst.ox.ac.uk/), Oxford 1998–2006.

Anun symbolimerkki oli 8-sakarainen tähti, ja Sumerian merkistössä tähti tarkoitti An’ia. Tämä tavallaan osoittaa mistä ensimmäinen ristisymboli on peräisin, jotkut uskovat. Anun asuinpaikka oli “taivas”. Se ei eroa mitenkään siitä missä Jumala asuu. Olen myös saanut tietää, että An tarkoittaa tähteä, taivasta ja jumalaa.

Sumerinkielen sana jumalalle tai jumalattarelle on Dingir.

Käännökset

Monia löydettyjä nuolenpäätauluja on käännetty, ja monet muut taulut pitäisi vielä kääntää. Kuten olen aiemmissa artikkeleissa maininnut, olen lukenut monia eri kirjoja ja katsonut dokumentteja Anunnakeista. Ja ne antavat yleiskuvan siitä “keitä” Anunnakit olivat. Mutta eri tulkinnoissa on paljon ristiriitaisuuksia. Esimerkiksi käy vaikka sana jumala.

Alkuperä

Suurin osa lukemistani sumerialaisista kirjoitetuista kirjoista ei selittänyt mistä sumerialaiset olivat tulleet. Olen lukenut, että on olemassa mahdollisuus, että he tulivat idästä, mutta nuo selitykset on kasattu käyttäen muita historiallisia dokumentteja kuin Sumerian nuolenpääkirjoitusta.

Vasta sen jälkeen kun olin kuullut haploryhmä E1B1B:stä sain paremman kuvan sumerialaisten alkuperästä, ja se antoi paremman kuvan siitä keitä nämä jumalat olivat, Anu mukaanlukien.

Haploryhmä E1b1b (aiemmin tunnettu nimellä E3b) edustaa viimeistä suoraa maahanmuuttoa Afrikasta Eurooppaan. Uskotaan, että se ilmestyi Afrikansarveen arviolta 26 000 vuotta sitten ja levisi Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-Itään myöhäispaleoliittisella ja mesoliittisella kaudella. E-M78 ja E-Z827 syntyivät 20 000 ja 24 000 vuotta sitten. E1b1b-perimyslinjat ovat läheisesti kytköksissä afroaasialaisten kielten leviämiseen.

Haploryhmä E1b1b (Y-DNA) – Eupedia (klikkaa tästä lukeaksesi lisää)​

Ajoitus on tärkeää kun selvitetään historiaa ja alkuperää. Meidän tulee selvittää aikakausi käyttäen kaikkia saatavilla olevia lähteitä ja tutkimuksen aspekteja. Monet lukemistani Sumeriasta kirjoitetuista kirjoista eivät todella kuvaa sitä mistä he tulivat, ja se voi johtua Sumerin kielestä ja kirjoitustyylistä.

Sumerian varhaisimmat nuolenpäätekstit ajoittuvat välille 3500-3000 e.Kr. Vanhimmat Homo Sapiensin luut on löydetty Marokosta, Afrikasta, ja ne ulottuvat jonnekin 300 000 vuoden päähän. Mieti kaikkea sitä histofiaa vanhimpien Homo Sapiensin luiden ja Sumerian sivilisaation välissä, sekä ihmisten kehitystä noin yleensä.

Kun sain kuulla haploryhmistä ensikertaa, järkytyin kuullessani miten on mahdollista selvittää jokaisen ryhmän liikkeet ajallisesti. Toki siinä on virhemarginaali, mutta tuo kuitenkin auttaa sulkemaan pois vaihtoehtoja mahdolliselle alkuperälle.

Useita eri lähteitä tutkiminen auttoi minua paremmin ymmärtämään sumerilaisia ja Anunnakeja, sekä se ettei uskonut vain yhden henkilön olevan oikeassa. Jokainen lukemani kirja on palapelin palanen. Jokaisella henkilöllä on erikoisosaamisensa, ja se auttaa minua oman historiamme ymmärtämisen matkallani.

En koskaan keskity uskomaan pelkästään yhtä teoriaa. Se tekisi minusta jonkun toisen ideoiden seuraajan; kuuntelen, luen ja koitan oppia mahdollisimman paljon muilta, ja tällä tavoin opin myös paljon enemmän ymmärtämään ensimmäisiä “jumalia”.

Etsintä jatkuu.

Luettavaa

 

Artikkelin julkaissut rebirthoftheword.com

Onko tämä jättiläispallo Nibiru?

Havaintopäivämäärä: 10. ja 14. maaliskuuta 2022
Havaintopaikka: Aurinko
Lähde: https://sdo.gsfc.nasa.gov/data/aiahmi/

 

Twitter-käyttäjä Bruce Fenton tallensi nämä kaksi kuvaa. Valokuvissa näkyy tumma pallo lähellä Aurinkoa NASAn LASCO C2 -valokuvissa. Kohde on näkyvillä ainoastaan muutaman minuutin ajan, mutta se on selvä pallo ja näkyy kahdessa eri sijainnissa Auringon vierellä neljän päivän ajan. Uskon, että tämä on mystinen planeetta X (Nibiru), josta me olemme kaikki kuulleet. Se voi käyttää Auringon energiaa voimanlähteenään. Sanon Nibiru, koska ainoastaan kehittynyt avaruusolentojen teknologia kykenee piilottamaan planeetan kokoisen aluksen niin hyvin.

Scott C. Waring,  Taiwan

 

Nibiru, Anunnaki-kotiplaneetta Immaru-tähtijärjestelmässä

Pohtiessani näitä Arkkeja (1,2) ja niiden mahdollista menneisyyteemme liittyvää informaatiota, tottakai historiamme Anunnaki-vaikutteet tulivat mieleeni. Paljon on kirjoitettu heistä ja monet kanavoinnit ovat ne maininneet, mutta minusta tuntuu että monilla on oma varianttinsa heistä, ja vaikka Zecharia Sitchinin työ (3) on uraauurtavaa, sekään ei ole absoluuttinen totuus.

(kuvakaappaus videolta (4), syyskuun 14, 2012)

Kun Eleena Danaanilta tulee nyt ulos kaikkea tätä uutta informaatiota Maailmojen Galaktisesta Liitosta, mielestäni on ihan hyvä miettiä mitä he kertovat meille heidän omasta planeetastaan. Missä se on? Kiertääkö se Siriuksen ja oman aurinkokuntamme väliä? Missä planeetta on nyt? Kuoleeko se? jne.

NIBIRU JA IMMARU-tähtijärjestelmä
Elenan kirjasta ‘The Gift of the Stars‘ voi lukea Anunnakista (5) ja hän myös vahvistaa Nibiru-planeetan olemassaolon, mutta että se ei ole meidän oman ulottuvuutemme tasolla. Lainaus kirjasta:

“Heidän kotimaailmansa on Nibiru, rinnakkaisulottuvuudessa. Heidän käyttämänsä ulottuvuusportaali löytyy Orionin alueelta, minkä takia me assosioimme heidät siihen kvadranttiin. He tulevat kaksoistähtijärjestelmäst, ja Nibirun kierros kestää 4000 vuotta. Heidän päätähtensä on nimeltään Immaru, pieni ruskea kääpiö, jossa on monia maailmoja. Kuudennella planeetalla, Nibirulla, on kaksi kiertolaista, ja se muistuttaa Terraa, korkeammassa ulottuvuudessa.” (5, p.230)

1. Isatum
2. Sarru
3. Napisiti
4. Urri
5. Matim
6. Nibiru (kiertolaiset Nanna ja Amelserru)
7. Atu
Imarru-töhden planeetat, jossa Isatum on sisin ja Atu uloin (6)

 

Kun etsiskelin Immarusta tietoja, törmäsin hienoon videoon ‘johnnysvensons’-kanavalla (4). Video on julkaistu vuonna 2012, ja siinä näkyy sekä Nibirun että kuuden muun planeetan nimet, jotka kiertävät pientä Immaru-kääpiötähteä. Koska planeettojen nimet eivät ole Elenan kirjassa, ne on laitettu tähän tiedoksi. Jos joku voi valaista tämän informaation lähdettä, odotan innolla. Videon kuvauksessa puhutaan ‘Georgian tietoisen median uskonkappaleesta‘.

Kuvitella, että me voimmee saada nyt vilauksen Anunnaki-maailmasta, sekä planeetoista kun he katsovat taivailleen (korkeammassa ulottuvuudessa). Jos me ihmiskuntana olemme perineet heiltä geenejä, voitaisiin sanoa, että katselemme tähteä, joka on osa myös omaa galaktista historiaamme.

Aion kirjoittaa Anunnakeista itsestään lisää, mutta tämä informaatio on ollut hauska laittaa tähän nyt. Jos haluat tietää Anunnakeista enemmän, voit lukea  (5) tai esim. tutkia Orion-informaatiota, joka oli aiheena toukokuussa 2021 (6).

LINKIT
(1) The Arks and the Prime Directive
(2) Joint US China Mission to Giant ET Space Ark under Atlantic Ocean
(3) Official Website Zecharias Sitchen
(4) Nibiru är planet nr 6 i den bruna dvärgen Immarus solsystem (video 14 september 2012)
(5) Elena Danaan (2020) A Gift from the Stars. Amazon Press.
(6) Q&A Orion – May 25, 2021 (video)

Tutkimus: Auringollamme oli kumppani, ’Toinen Nibiru’

Auringollamme oli toinen kumppani, ja aurinkokunnan ulkopuolella voi olla monta löytämätöntä kääpiöplaneettaa. Näin sanoo tuore Harvardin tutkimus.

The Astrophysical Journal Lettersissa julkaistun tutkimuksen kirjoittaja on tri. Avi Loeb sekä opiskelija Amir Siraj. Tutkimus esittää uuden mielipiteen perinteiselle “yksinäinen tähti”-ajattelulle koskien Auringon alkuperää.

Heidän radikaalilta kuulostava teoriansa sanoo, että aurinkokunnassa on joskus voinut olla kaksi aurinkoa — jotka ovat mahdollisesti kiertäneet yhteistä keskipistettä.

https://youtube.com/watch?v=P1Vc7j8x8NE

 

  Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Aurinko räjähtää kolmannen kerran — voisiko tämä olla ’se’?

Maaliskuun 20. päivänä ja huhtikuun 12. päivänä 2020 suuri mystinen räjähdys tapahtui Auringon toisella puolella. Nyt huhtikuun 18. päivä 2020 NASAn satelliitit ovat kuvanneet kolmannen räjähdyksen jonka mukana uskotaan saapuvan impakti.

Niin moni impakti niin lyhyessä ajassa on epätavallista.

Tio Abandomin mukaan, joka tarkkailee aurinkokuntaa, kulkuriplaneetta Nibiru sen kuiden kera on matkalla tännepäin, ja mahdollisesti aiheuttaen asteroidien räjähdyksen Auringossa.

Oletetaan, että Tio on arvannut oikein ja tämä planeetta Nibiru on tulossa tännepäin. Mitä tapahtuu silloin kun se ohittaa Auringon? Vaikuttaako Nibirun magneettikenttä Aurinkoon? Voiko se saada aikaan massiivisen koronanpurkauksen?

En tiedä, mutta näyttää siltä kuin historia olisi toistamassa itseään. Kuvat videon yhteydessä sanovat jo tarpeeksi.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

 

Tom Horn paljastaa uutiset Raamatun Koiruohosta

Saapuu vuonna 2029. Tom Horn paljastaa ennenkuulumattoman raamatullisen Koiruohon!

Onko tämä se Koiruoho Ilmestyskirjan kahdeksannesta luvusta, joka on saapumassa Maan lähelle?

Ilmestys 8:11 Biblia 1776

11  Ja tähti kutsutaan koiruohoksi: ja kolmas osa vesistä muuttui koiruohoksi, ja monta ihmistä kuoli vetten tähden, että ne haikiaksi tehdyt olivat.

Ovatko NASA ja korkeat virkamiehet tietoisia asteroidista, joka on törmäyskurssilla planeettamme kanssa?

Perinteinen tulkinta väittää, että Koiruoho on asteroidi. Vuonna 2029 suuri asteroidi nimeltään Apophis on ennustettu vierailevan Maassa.

Nyt kunnianarvoisa kirjailija Tom Horn valaisee niitä monia kysymyksiä mistä NASA ei ole halukas puhumaan.

Hän uskoo, että Koiruoho on Apophis-asteroidi. Miten Koiruohon uhka voi luoda maailmanlaajuisen heräämisen? Miksi NASA on rahoittanut syväavaruuden tuomiopäivän asteroiditeleskooppia?

Tom Horn ei vastaa kysymykseen siitä mikä Raamatun Koiruoho tulee oikeasti olemaan. Mutta me tiedämme tasan tarkkaan milloin tämä suuri asteroidi Apophis saapuu.

Vuosi 2029 on täällä tosi nopeasti, ja Hornin tutkimus tulee antamaan paljon mietittävää!

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Jotain suurta on matkalla tännepäin

Brasilialaisen taivastarkkailia Tio Abadomin mukaan avaruusteleskoopit ja maanpinnan teleskoopit tarkkailevat häiritsevää taivaankappaletta. Tuntematon kappale, joka tällä hetkellä on lähellä Jupiteria ja Saturnusta, tuntuu kiihdyttävän nopeuttaan.

Sattumaa tai ei, mutta Alonzo Ent kuvasi Trentonissa, New Jerseyssä taivaan ilmiön, jonkinlaiset taivaankappaleen Auringon vieressä (jota usein kutsutaan Toiseksi Auringoksi).

Alonzo, jok on kokenut kameramies, kertoo: ”Se liikkui erittäin nopeasti, ja vaikka siihen oli vaikeaa saada kohdistusta, kykenin pitämään kuvan jonkinverran vakaana… Se kesti vain arviolta 5 minuuttia ja sitten se katosi.”

Vaikka Tio puhuukin kuuluisasta Nibirusta, voidaan miettiä voisiko kyseessä olla myös jättiläismäinen avaruusolentojen emoalus.

Onko se mitä Maassa nyt tapahtumassa suorassa yhteydessä tähän tunnistamattomaan avaruuden kappaleeseen?

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Nibiru saattaa olla löydetty, astronomit sanovat

Uusi tutkimus sanoo NASAn Transiting Exoplanet Survey Satelliten (TESS) kykenevän havaitsemaan mystisen yhdeksännen planeetan (Nibiru), ja se on saattanut jo havaita Nibirun. Tieteilijöiden pitää vain käydä data läpi.

Yhdeksännen planeetan tapauksessa sen siirtymän havaitseminen olisi mahdotonta, koska se ei kulkisi TESS:n ja Auringon välistä. Ja yksittäinen näkymä ei riittäisi paljastamaan niin himmeää taivaankappaletta kuin Nibiru.

Kuitenkin, tapa jolla TESS tuijottaa taivaan eri osiin pitkiä aikoja voidaan yhdistää digitaalisen seurannan astronomisen tekniikan kanssa.

Jos laitat kuvia päällekkäin, himmeät kappaleet muuttuvat paljon kirkkaammiksi, mikä paljastaa kappaleita jotka muuten olisivat piilossa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot