”Puoliviisaat, heidän tunnustaessaan Universumin verrannollisen epätodellisuuden, kuvittelevat että he voivat uhmata sen Lakeja — sellaisia ovat nämä turhamaiset ja ylimieliset hölmöt, ja he menevät rikki heidän osuessaan kiviin ja heidän oman hölmöytensä järkeily repii heidän alkuaineistaan kappaleiksi. Todella viisaat, jotka tuntevat Universumin luonteen, käyttävät Lakia lakeja vastaan; korkeampaa matalampaa vastaan; ja Alkemian Taidolla transmutoivat kaiken sen mikä on epähaluttavaa arvolliseksi, ja näin voittavat. Mestaruus ei ole epänormaaleja unia, visioita ja fantastisia kuvitelmia tai sellaista elämää, vaan käyttämällä korkeampia voimia alempiin voimiin he pakenevat matalampien tasojen tuskia värähtelemällä korkeammilla tasoilla. Transmutaatio, ei ylimielinen kieltäymys, on Mestarin ase.” — Kybalion.
Tämä on Universumin Paradoksi, joka seuraa Polariteetin Periaatteesta, joka ilmenee kun KAIKKEUS alkaa Luoda — pane mieleesi tämä sillä se osoittaa puoliviisauksien ja viisauden välisen eron. ÄÄRETTÖMÄLLE KAIKKEUDELLE Universumi, sen Lait, sen Voimat, sen Elämä, sen Ilmiöt ovat kuin asioita joita Unen tai Meditaation tilassa olisi nähty; ja kuitenkin kaikelle Rajalliselle Universumia pitää pitää Todellisena, ja elämä, tai toiminta, tai ajatus tulee täten perustua siihen, vaikkakin yhä suuremmalla ymmärryksellä Korkeammasta Totuudesta. Jokainen oman Tasonsa ja Lakiensa mukaan. Jos KAIKKEUS kuvittelisi, että Universumi on kuin onkin Todellisuus, silloin voi Universumia, sillä ei voisi paeta alemmasta ylempään, jumalallisempaan — silloin Universumista tulisi ennaltamäärätty ja edistys olisi mahdotonta. Ja jos Ihminen, puoliviisauksineen, käyttäytyy tai elää tai ajattelee Universumista kuin se olisi pelkkä uni (kuin hänen omat rajalliset unensa), silloin se todellakin muuttuu sellaiseksi hänelle, ja kuin unissakävelijä hän kompastelee ympäriinsä ja pyörii ympyrää, ei edisty, ja hänet on pakotettu heräämään viimeisenä, kun hän kaatuu verisenä ja mustelmilla Luonnonlakeihin, jotka hän on jättänyt huomiotta. Pitä mielesi aina Tähdessä, mutta salli katseesi nähdä minne astut, ettet kaatuisi oman ylöspäin suuntautuneen katseesi ihmeellisyyteen. Muista Jumalallinen Paradoksi, että vaikka Universumi EI OLE, silti SE ON. Muista aina Totuuden Kaksi Puolta — Absoluuttinen ja Suhteellinen. Varo puolitotuuksia.
Se mitä Hermeetikot pitävät ”Paradoksin Lakina” on Polariteetin Periaatteen aspekti. Hermeettiset kirjoitukset ovat täynnä viittauksia Paradokseihin tarkasteltaessa Elämän ja Olemisen ongelmia. Oopettajat jatkuvasti varoittavat heidän oppilaitaan etteivät he jättäisi tarkastelematta kaikkien kysymysten ”toista puolta”. Ja heidän varoituksensa ovat erityisesti suunnattu Absoluuttisen ja Suhteellisen ongelmiin, jotka hämmentävät kaikkia filosofian opiskelijoita, ja jotka saavat niin monet ajattelemaan ja käyttäytymään vastoin sitä mikä yleensä tunnetaan ”maalaisjärkenä”. Ja me varoitamme kaikkia oppilaita olemaan varmoja siitä, että he tajuavat Absoluuttisen ja Suhteellisen Jumalallisen Paradoksin, etteivät he jäisi kiinni Puolitotuuden lumoon. Loput tästä oppitunnista on kirjoitettu tämä erityisesti mielessä pitäen. Lukekaa se huolella!
Ensimmäinen ajatus, joka tulee ajattelevalla ihmisellä mieleen sen jälkeen, kun hän tajuaa totuuden siitä että Universumi on KAIKKEUDEN Mentaalinen Luomus, on että Universumi ja kaikki mitä se pitää sisällään ovat pelkkää illuusiota; epätodellisuus; ja tätä ideaa vastaan kaikki vaistot kapinoivat. Mutta tämä, kuten muutkin suuret totuudet, tulee ottaa tarkasteluun sekä Absoluuttisen että Suhteellisen näkökulmasta. Absoluuttisessa mielessä, tottakai, Universumi on luonteeltaan illuusiota, uni, fantasmagoria, kun sitä vertaa KAIKKEUTEEN itseensä. Me tunnistamme tämän jopa omalta näkökannaltamme, kun me puhumme maailmasta ”häilyvänä show’na” joka tulee ja menee, syntyy ja kuolee — pysymättömyyden ja muutoksen, rajallisuuden ja epäsubstanssin elementtiä ei tulisi koskaan yhdistää ideaan luodusta Universumista kun sitä verrataan KAIKKEUDEN ideaan, huolimatta siitä mitä me uskomme molempien luonteesta. Filosofi, metafyysikko, tieteilijä ja teologi kaikki ovat yhtä mieltä tästä ideasta, ja sama ajatus löytyy kaikista filosofisista koulukunnista ja uskonnollisista käsitteistä, sekä vastaavista metafysiikan ja teologian koulukuntien teorioista.
Joten Hermeettiset Opetukset eivät saarnaa Universumin epäsubstanssia sen enempää kuin mikään mikä sinulle on jo tuttua, vaikka ne esitykset aiheesta voivatkin olla hieman hämmentävämpiä. Kaikki jolla on alku ja loppu tulee olla, tavallaan, epätodellista ja epätotta, ja sama pätee Universumiin, kaikissa koulukunnissa. Absoluutin näkökulmasta mikään ei ole Todellista paitsi KAIKKEUS, huolimatta siitä millä termeillä me sitä ajattelemme tai siitä puhumme. Olipa Universumi sitten luotu Aineesta tai oli se sitten Mentaalinen Luomus KAIKKEUDEN Mielessä — se on ohimenevä, ajan, tilan ja muutoksen asia. Me haluamme sinun tajuavan tämän faktan täysin, ennenkuin alat arvostella Hermeettistä käsitystä Universumin Mentaalisesta Luonteesta. Mieti kaikkia muita käsityksiä, ja katso päteekö se niissä.
Absoluutin näkökulma näyttää pelkästään yhden puolen kokonaiskuvasta — toinen puoli on Suhteellinen. Absoluuttinen Totuus on määritelty ”Asiat niinkuin Jumalan Mieli ne tietää”, kun taas Suhteellinen Totuus on ”Asiat niinkuin Ihmisen korkein järki ne ymmärtää”. Ja näin vaikka KAIKKEUDELLE Universumi on pakostakin epätotta ja illuusiota, pelkkä uni tai meditaation tulosta — siitä huolimatta, rajallisille mielille jotka ovat osa tuota Universumia, ja tarkastelevat sitä kuolevaisten kykyjensä avulla, Universumi on erittäin todellinen, ja sellaisena sitä tulee pitää. Tunnustaessamme Absoluuttisen näkökulman meidän ei tule tehdä sitä virhettä, että me sivuuttaisimme tai kieltäisimme Universumin faktat ja ilmiöt siten kuin ne esittäytyvät kuolevaisen aisteillemme — muistetaan, että me emme ole KAIKKEUS.
Tuttuna esimerkkinä tunnustamme sen seikan, että Aine ”on olemassa” aisteillemme — meillä menisi aika huonosti jos emme tunnustaisi. Ja kuitenkin, jopa rajalliset mielemme ymmärtävät tieteellisen tuloksen, että ei ole olemassa sellaista asiaa kuin Aine tieteen näkökulmasta — se mitä me kutsumme Aineeksi on pelkkä atomien kasautuma, ja atomit itsessään ovat pelkkiä voimien ryhmittymiä, elektroneja tai ”ioneja”, jotka värähtelevät ja ovat jatkuvassa pyörimisliikkeessä. Me potkaisemme kiveä ja tunnemme sen iskun — se tuntuu todelliselta, huolimatta siitä, että me tiedämme sen olevan pelkästään sitä mitä yllä kuvasimme. Mutta muistakaa, että jalkamme, joka tuntee aivojemme kautta tuon iskun, on samalla tavalla Ainetta, koostuu elektroneista, ja niin ovat myös aivomme. Ja parhaimmillaankin, jos meillä ei olisi Mielemme järkeä, me emme tuntisi jalkaa tai kiveä ollenkaan.
Mutta, taiteilijan tai kuvanveistäjän ideaali, jota hän työstää kiveen tai kankaalle, tuntuu hänelle erittäin todelliselta. Niin ovat myös kirjailijan tai dramaturgin hahmot, joita hän pyrkii ilmaisemaan niin, että muut voisivat ne tunnistaa. JA jos tämä on totta rajallisten mieliemme tapauksessa, mikä on silloin Todellisuuden määrä Äärettömän Mielen luomissa Mentaalisissa Kuvissa? Voi, ystäväni, kuolevaisille tämä Mentaalisuuden Universumi on erittäin todellinen — se on ainoa jonka me voimme koskaan tuntea, vaikka me nousemme tasolta toiselle, korkeammalle ja korkeammalle siinä. Sen toisin tunteminen, varsinaisella kokemuksella, tarkoittaisi että meidän pitäisi olla KAIKKEUS itse. Se on totta, että mitä korkeammalle nousemme asteikolla — mitä lähemmäksi ”Isän mieltä” me pääsemme — sitä ilmeisemmäksi rajallisten asioiden illuusioluonne tulee, mutta ennenkuin KAIKKEUS lopulta vetää meidät mukanaan itseensä, tuo visio ei varsinaisesti katoa.
Joten meidän ei tarvitse piehtaroida illuusioluonteessa. Sen sijaan pyrkikäämme, tunnustaessamme Universumin todellisen luonteen, ymmärtämään sen mentaalisia lakeja, ja nähkäämme vaivaa käyttääksemme niitä parhaalla tavalla omassa ylöspäin kulkevassa elämän prosessissamme, kun me matkaamme olemisen tasolta toiselle. Universumin Lait eivät ole enempää tai vähempää ”Rautaisia Lakeja” mentaaliluonteen takia. Kaikki, paitsi KAIKKEUS, noudattavat niitä. Se mikä on KAIKKEUDEN ÄÄRETTÖMÄSSÄ MIELESSÄ on TOTTA, ja ainoastaan Todellisuus itse, joka on KAIKKEUDEN omassa luonteessa, on sen yläpuolella.
Joten älkää peljätkö tai tunteko itseänne epävarmoiksi — me kaikki olemme VAKAASTI KAIKKEUDEN ÄÄRETTÖMÄSSÄ MIELESSÄ, eikä ole mitään mikä meitä voisi vahingoittaa, tai mitään mitä meidän tulisi pelätä. KAIKKEUDEN ulkopuolella ei ole Voimaa joka voisi meihin vaikuttaa. Joten me voimme olla levollisin mielin ja rauhassa. Mukavuuden ja turvan maailma seuraa tämän asian käsittämisestä. ”Levollisina ja rauhassa nukumme, Syvyyden Kehdossa meitä tuuditetaan” — lepäämme Äärettömän Mielen Meren povessa, joka on KAIKKEUS. KAIKKEUDESSA, todellakin, ”me elämme ja liikumme ja siellä on meidän olemus”.
Aine ei ole sen vähempää Ainetta meille, vaikka me elämme Aineen tasolla, vaikka me tiedämme sen olevan pelkkä ”elektronien” kasauma, tai Voimapartikkelien, jotka värähtelevät nopeasti ja pyörivät toistensa ympäri muodostaen etomit; atomit vuorostaan muodostavat suurempia Aineen massoja. Eikä Aineesta tule vähemmän Ainetta kun me viemme tarkasteluamme pidemmälle, ja opimme Hermeettisiä Opetuksia, joiden mukaan ”Voima” joilla elektronit ovat pelkkiä yksiköitä on pelkkä KAIKKEUDEN Mielen ilmentymä, aivan kuten kaikki muukin Universumissa on puhtaan Mentaalista luonteeltaan. Aineen Tasolla ollessamme meidän tulee tunnistaa sen ilmiöt — me voimme kontrolloida Ainetta (niinkuin kaikki Mestarit enemmän tai vähemmän tekevät), mutta me teemme niin käyttämällä korkeampia voimia. Me teemme hölmöyden kun me yritämme kieltää Aineen olemassaoloa suhteelliselta kannalta. Me voimme kieltää, että sillä olisi yliotetta meistä — ja aivan oikeutetusti — mutta meidän ei tulisi yrittää jättää huomiotta sitä sen suhteellisessa merkityksessä, ainakaan niin kauan kun me olemme olemassa sen tasolla.
Eikä Luonnonlaeista tule vähemmän vakioita tai toimivia, kun me tiedämme niiden olevan, samalla tavalla, pelkkiä mentaalisia luomuksia. Ne ovat täysin toiminnassa eri tasoilla. Me pääsemme alhaisempien lakien yli soveltamalla korkeampia — ja vain tällä tavoin. Me emme voi paeta Lakia tai nousta sen yläpuolelle täysin. Ainoastaan KAIKKEUS voi päästä Lain yläpuolelle — ja se johtuu siitä, että KAIKKEUS on LAKI itsessään, josta kaikki Lait saavat alkunsa. Kaikkein pisimmällä olevat Mestarit voivat hankkia yleensä ihmisten jumalilla kuvattuja voimia; ja olentoja on loputtomasti eri kehitystasoilla, elämän suuressa hierarkiassa, jonka olemus ja voima ylittävät kaikkein korkeimpienkin ihmisten keskellä asuvien Mestareiden tason, joka on täysin kuolevaisten käsityskyvyn tuolla puolen, mutta jopa kaikkein korkein Mestari, ja korkein Olento, joutuu kumartamaan Lakia, ja olla Ei-Mitään KAIKKEUDEN silmissä. Niin että vaikka nämä korkeimmat Olennot, joiden voimat ylittävät ihmisten jumalille antamat voimat — jos nämäkin joutuvat noudattamaan Lakia, silloin kuvittele se kuolevaisen ihmisen ylimielisyys, kun hän kehtaa pitää Luonnonlakeja ”epätodellisina”, visionäärisinä ja illusionäärisinä, koska hän sattuu kykenemään tajuamaan totuuden siitä, että kaikki Lait ovat Mentaalisia luonteeltaan, ja yksinkertaisesti KAIKKEUDEN Mentaalisia Konstruktioita. Nuo Lait, jotka KAIKKEUS on tarkoittanut vallitseviksi Laeiksi, eivät ole tarkoitettu rikottaviksi tai uhmattaviksi mitenkään. Joten niin kauan kuin Universumi kestää, ne kestävät — sillä Universumi on olemassa näiden Lakien seurauksena, jotka muodostavat sen viitekehyksen ja jotka pitävät sitä kasassa.
Mentalismin Hermeettinen Periaate, kun Universumin todellista luonnetta selvitetään sillä periaatteella että kaikki on Mentaalista, ei muuta tieteellisiä käsityksiä Universumista, Elämästä tai Evoluutiosta. Itse asiassa, tiede pelkästään tukee Hermeettisten Opetusten käsityksiä. Jälkimmäinen vain opettaa, että Universumin luonne on ”Mentaalinen”, kun taas moderni tiede on opettanut että se on ”Aineellinen”; tai että se on ”Energiaa” viimeisimmässä analyysissaan. Hermeettiset Opetukset eivät löydä Herbert Spencerin perusperiaatteesta mitään väärää, joka postuloi ”Äärettömän ja Ikuisen Energian olemassaolon, josta kaikki asiat saavat alkunsa.” Itse asiassa, Hermeetikot tunnustavat Spencerin filosofiassa kaikkein korkeimman Luonnonlakien ulkopuolisen lausunnon, jonka kukaan on koskaan muotoillut, ja he uskovat että Spencer on ollut muinaisen filosofin reinkarnaatio, joka eli muinaisessa Egyptissä tuhansia vuosia sitten, joka myöhemmin inkarnoitui Heraklitokseksi, kreikkalaiseksi filosofiksi joka eli 500 e.Kr. Ja he pitävät hänen lausuntoaan ”Äärettömästä ja Ikuisesta Energiasta” sen olevan suoraan linjassa Hermeettisten Opetusten kanssa, aina sillä lisäyksellä että tämä ”Energia” on KAIKKEUDEN Mielen Energiaa. Hermeettisen Filosofian Mestariavaimen avulla Spenceriä opiskeleva kykenee avaamaan ovia moniin suuren englantilaisfilosofin filosofisiin käsitteisiin, jonka työ näyttää tulokset hänen aiempien inkarnaatioidensa valmisteluista. Hänen opetuksensa koskien Evoluutiota ja Rytmiä ovat lähes täydellisen yhtäläiset Hermeettisen Rytmin Periaatteen kanssa.
Hermetiikan oppilaan ei tarvitse sivuuttaa mitään hänen arvostamiaan tieteellisiä näkemyksiä koskien Universumia. Ainoa mitä häneltä pyydetään on tajuta allaoleva periaate ”KAIKKEUS on Mieli; Universumi on Mentaalinen, se lepää KAIKKEUDEN Mielessä”. Hän tulee huomaamaan, että muut kuusi Seitsemästä Periaatteesta ”sopivat” hänen tieteelliseen tietoonsa, ja se palvelee valon tuomista pimeisiin nurkkiin ja hämärien käsitteiden selventämistä. Tämä ei ole ihmetyksen aihe, kun me tajuamme Hermeettisen ajattelun vaikutuksen varhaisten Kreikan filosofien ajatteluun, joiden ajattelun perustalla nykytiede suurelta osin lepää. Ensimmäisen Hermeettisen Periaatteen (Mentalismi) hyväksyminen on ainoa suuri ero Modernin Tieteen ja Hermetiikan oppilaiden välillä, ja Tiede on askel askeleelta liikkumassa kohti Hermeettistä näkökantaa sen haroessa pimeässä tietään ulos Labyrintista jonne se on haahuillut sen etsiessään Todellisuutta.
Tämän oppitunnin tarkoitus on painaa oppilaidemme mieliin se seikka, että Universumi ja sen lait ja sen ilmiöt ovat aivan yhtä TODELLISIA, mitä Ihmiseen tulee, kuin ne olisivat Materialismin tai Energismin hypoteesien alaisuudessa. Universumi muuttuu sen ulkoiselta aspektiltaan minkä tahansa hypoteesin alaisuudessa, se virtaa ikuisesti, se on hetkellinen — ja täten siitä puuttuu substanssi ja todellisuus. Mutta (huomaa totuuden toinen puoli) samojen hypoteesien alaisuudessa meitä pakotetaan TOIMIMAAN JA ELÄMÄÄN aivan kuin hetkelliset asiat olisivat totta ja substanssia. Tämä ero eri hypoteesien välillä — että vanhoissa käsityksissä Mentaalinen Voima sivuutettiin Luonnonvoimana, kun taas Mentalismissa siitä tuli Suurin Luonnonvoima. Tämä yksi ero mullistaa Elämän niille, jotka haluavat ymmärtää tämän Periaatteen ja siitä seuraavat lait ja käytännön.
Joten, lopulta kaikki oppilaat tajuavat Mentalismin edut, ja oppivat tuntemaan, käyttämään ja soveltamaan siitä seuraavia lakeja. Mutta älkää soveltako niitä houkutukseen, josta Kybalion sanoo että se jättää puoliviisaat taakseen ja se hypnotisoi heidät asioiden epätodellisuudelta näyttävällä luonteella, jonka seurauksena on että he haahuilevat ympäriinsä kuin uni-ihmiset jotka asuvat unien maailmassa, ja he sivuuttavat ihmisen käytännön työn ja elämän, mikä johtaa lopulta siihen että ”he menevät rikki heidän osuessaan kiviin ja heidän oman hölmöytensä järkeily repii heidän alkuaineistaan kappaleiksi”. Sen sijaan seuratkaa viisaiden esimerkkiä, joista sama auktoriteetti sanoo, ”käyttäkää Lakia lakia vastaan; korkeampaa alempaa vastaan; ja Alkemian Taidolla transmutoikaa kaikki se mikä on epähaluttavaa arvolliseksi, ja näin voittakaa”. Tuon auktoriteetin mukaan toimimalla välttäkäämme puolitotuutta (joka on hölmöyttä) joka sivuuttaa totuuden: ”Mestaruus ei ole epänormaaleja unia, visioita ja fantastisia kuvitelmia tai sellaista elämää, vaan käyttämällä korkeampia voimia alempiin voimiin he pakenevat matalampien tasojen tuskia värähtelemällä korkeammilla tasoilla.” Muistakaa aina, oppilaat, että ”Transmutaatio, ei ylimielinen kieltäymys, on Mestarin ase.” Yllä esitetyt lainaukset ovat Kybalionista, ja ne kannattaa oppilaan panna muistiin.
Me emme elä unimaailmassa, vaan Universumissa, joka, vaikkakin suhteellinen, on todellinen mitä elämäämme ja toimiimme tulee. Toimintamme Universumissa ei ole kiistää sen olemassaolo, vaan ELÄÄ, käyttäen Lakeja joilla nousta alhaalta ylös — eläen, tehden parhaamme mihin pystymme joka päivä esiin tulevien olosuhteiden keskellä, korkeimpien ideoidemme ja ideaaliemme mukaan. Elämän todellinen Tarkoitus ei ole tämän tason ihmisille tiedossa — jos ollenkaan kenellekään — mutta korkeimmat auktoriteetit, ja oma intuitiomme opettavat meille, että me emme mene harhaan jos elämme parhaamme mukaan, niin hyvin kuin mahdollista, ja tajuamme että Universumi pyrkii samaan suuntaan huolimatta kaikesta vastakkaisesta näytöstä. Me olemme kaikki Polulla — ja tie vie aina vain ylöspäin, ja usein saamme levätä.
Lue Kybalionin Viesti — ja seuraa ”viisaiden” esimerkkiä — ja vältä ”puoliviisaiden” virheet, jotka tuhoutuvat oman hölmöytensä järkeilyyn.
Artikkelin julkaissut Kybalion
