Kongressi on vain päivien päässä historiallisen UFO-lain hyväksymisestä. Tutkija Douglas Dean Johnson kävi aiemmin läpi puolustuslakia, joka pakottaisi Yhdysvallat tekemään kaikkensa tutkiakseen tunnistamattomia ilmailmiöitä.

Uraauurtavien vaatimusten joukossa kongressi mm. aikoo vaatia nopean toiminnan UFO-joukkojen perustamista, saattamaan käyntiin tieteellistä tutkimusta joka “ylittää tunnetun tieteen ja teknologan tason” sekä vaatimaan UFO-kohtaamisten terveyteen liittyvien vaikutusten tutkimusta. Kaikkein tärkeimpänä pidetään usean vuoden kylmän sodan salailun, kieltäymyksen ja obfuskoinnin jälkeen vuoden 2022 National Defense Authorization Actia, joka tulee vaatimaan ennennäkemätöntä läpinäkyvyyttä valtiolta UFO-asioissa.

Robusti molempien puolueiden tuki lakiehdotuksen rahoitusosuuksien kasvattamiselle tarkoittaa viranomaisten aiempien vuosien osaamattomuuden ja tumput suorina seisomisen täydellistä vastakohtaa UFO-asiassa. Lisäksi kongressi on esittänyt ottavansa uudelleen käyttöön “yhden prosentin” doktriinin, jonka mukaan mikäli olisi edes hienoinen mahdollisuus sille, että tietty uhka olisi todellinen, valtion on pakko toimia niinkuin se olisi tapahtumassa varmasti.

George W. Bushin hallinnon kehittelemä doktriini syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskuille johti alunperin katastrofiin. Vuoden 2003 Irakin sota, joka perustui järjettömälle käsitykselle että Irakin sekulaari diktaattori saattaisi tehdä yhteistyötä jihadistien kanssa USA:an hyökkäämiseksi, johti satoihin tuhansiin turhiin kuolemiin, maksoi tuhansia miljardeja veronmaksajien rahaa ja innoitti islamilaisvaltion nousuun.

Mutta nyt kun entiset presidentit, korkea-arvoiset valtion virkamiehet, tiedustelumaailman analyytikot ja taistelulentäjät ovat sanoneet että tunnistamattomilla kappaleilla on ennennäkemättömiä kykyjä niiden lentäessä rajatuilla ilma-alueilla, kongressi on oikeassa ottaessaan käyttöön mukaillun version “yhden prosentin” doktriinista. Entinen kansallisen tiedustelun johtaja John Ratcliffe oli tuoreessa lausunnossaan sanonut, että joillain UFOilla on “teknologiaa jota meillä ei ole, ja suoraan sanottuna jota vastaan me emme kykene puolustautumaan”, mikä alleviivaa kongressin huolia.

Mutta lainsäädännön kanssa taistelu, jolla pakotettaisiin valtio tekemään UFO-ilmiöstä vakava, tulee pakostakin menemään sukset ristiin erittäin syvään juurtuneen byrokraattisen ja ideologisen vastarinnan kanssa. Luis Elizondo, Pentagonin epävirallisen UFO-kohtaamisten tutkimusprojektin entinen johtaja, toi esille tätä dynamiikkaa huomauttamalla hiljattaisista kommenteista korkea-arvoiselta turvallisuusvirkamieheltä.

Huolimatta siitä, että he tunnustavat UFO-ilmiön, ilmavoimien siviilijohto vastustelee mukanaoloa, koska heidän mukaansa UFOt tällä hetkellä eivät ole uhka.

Elizondo piti tällaista suhtautumista tumput suorina seisomisena samalla kun tuntematon “sukellusvene tulee esiin Potomac-joesta, suoraan Washington DC:n edustalla. Mutta koska ei voi tietää kenen sukellusvene se on, se ei ole uhka?” Ilmaisten tuskastumista, Elizondo jatkoi, “Tunnustatte näiden asioiden todellisuuden, mutta sanotte että se ei ole prioriteetti? Se on absurdia.”

Kansallisen turvallisuuden huolien lisäksi fysiikan lakeja uhmaavat kyvyt, joita monet armeijan kantahenkilökunnasta ovat raportoineet ja joita on kuvattu monisensorilaitteilla, vaativat kiireellistä tieteellistä huomiota. Kuten tunnettu astronomi J. Allen Hynek sanoi lausunnossaan yli puoli vuosisataa sitten, vaikka “koko sellaisen [UFOjen] tutkimuksen tarkoitus olisi ainoastaan tyydyttää ihmisten uteliaisuus, tutkia tuntematonta ja tarjota intellektuaalinen seikkailu, silloinkin se on linjassa sen kanssa mitä tiede on aina edustanut.”

Tuossa mielessä vuoden 2004 UFO-kohtaamiset ovat tasan tarkkaan juuri sellainen tapaus, jollaisia tutkimuksia kongressi haluaa vaatia.

Tuolloin marraskuussa useiden päivien ajan tutkaoperaattorit Yhdysvaltain laivastossa ohjasivat ohjus risteilijää, joka seilasi Kaliforniasta lounaaseen ja tarkkaili tunnistamattomia kappaleita, jotka laskeutuivat alas salamannopeasti 24 kilometriä taivaalta — kaksi kertaa korkeammalta kuin tavallinen lentokone lentää — leijailemaan noin 6 kilometrin korkeudessa. Sitten nämä kappaleet nousivat nopeasti äärimmäisiin korkeuksiin.

Aluksella olleiden tutkaoperaattorien vahvistettua yhden sellaisen kontaktin ilmakomennon ja kontrollikoneen kanssa, kaksi F/A-18 taisteluhävittäjää lähetettiin tutkimaan. Hävittäijien lähestyessä koordinaatteja, kaikki neljä lentäjää koneissa havaitsivat kappaleen, joka näytti kykenevän ennennäkemättömiin suorituksiin.

Tunnistamaton alus — jolla ei ollut silmin erotettavaa moottoria, roottoreita, siipiä tai muitakaan ohjausulokkeita — peilaili johtajana toimivan hävittäjän manöövereitä ennen sen kiihdyttämistä pois näkyviltä. Vain sekunteja myöhemmin UFO ilmaantui uudelleen tutkaan 60 mailin päähän, mikä viittasi uskomattoman suuriin nopeuksiin. Kaikkein hämmentävintä oli, että kappale ilmaantui ennalta määriteltyyn paikkaan, jonka ainoastaan pilotit ja tutkaoperaattorit tiesivät.

Tiedusteluanalyysit kohtaamisesta sulkivat pois erittäin kehittyneet kiinalaiset tai venäläiset lentokoneet mahdollisina selityksinä. Omalta osaltaan tapauksen omin silmin nähneet pilotit uskoivat että se “ei ollut tästä maailmasta”.

Tapaus epäilemättä on vaikuttanut UFOihin liittyvään lakiehdotukseen jota ollaan tuomassa laiksi. Ja miksi ei? Jos on edes vähänkään mahdollista, että laivaston pilottien havainnoima (ja jota tukee kahden toisistaan riippumattoman tutkajärjestelmän havainnot) ilmiö on todellinen, sillion tulevaisuuden UFO-kohtaamiset vaativat juuri tasan tarkkaan sen tyypin syvällisiä tutkimuksia, joita valtiolta pian edellytetään suoritettavaksi.

Mutta vuoden 2004 kohtaamiset eivät ole mikään yksittäistapaus. Viime vuosina armeijan henkilöstö on briiffannut kongressin jäseniä ja puhunut julkisesti tunnistamattomista lentävistä esineistä lentämässä ilmiselvästi koskemattomina rajatussa ilmatilassa. Ja kesäkuussa valtion julkistama merkkipaaluraportti sanoi, että jotkut UFOt vaikuttavat “pysyvän paikallaan huolimatta tuulesta, kulkien tuulen vastaisesti, liikkuen yllättävästi tai huomattavalla nopeudella, ilman minkäänlaista viitettä voimanlähteestä”.

Lisäksi erittäin uskottavien silminnäkijöiden raportit mystisistä, “älykkäässä ohjauksessa olevista” aluksista joilla on erittäin kehittynyttä teknologiaa ulottuvat aina 1940-luvulle asti. Tuoreempien tiedusteluarvioiden kanssa samankaltaiset raportit ja valtion analyysit vuosilta 1947-1952 puhuvat epätavallisista selityksistä kaikkein vakuuttavimpien UFO-kohtaamisten tapauksissa.

Vuoden 1953 alkupuolella, kylmän sodan pelot tulvivat valtion politiikkaan ja he kiistivät, vähättelivät ja “debunkkasivat” UFO-raportteja, huolimatta siitä miten uskottavia ne olivat. UFO-ilmiö ei koskaan saanut reilua käsittelyä valtiolta tai tiedeyhteisöltä — ennen tätä päivää.

Toisin kuin katastrofaaliset Bushin hallinnon “yhden prosentin” doktriinin seuraamukset, kongressin rohkea veto UFO-asiassa tarkoittaa verrattain minimaalista, vähäriskistä investointia joka saattaa lopultakin paljastaa pitkäaikaisen mysteerin.

Artikkelin julkaissut thehill.com