Avainsana-arkisto: psykologia

Mitä UFO-kultistit voivat opettaa meille nykypäivän poliittisesta paranoiasta

kirjoittanut Arthur Goldswag, teksti mukailtu kirjasta The Politics of Fear: The Peculiar Persistence of American Paranoia

Kuten psykologi Leon Festinger kirjoitti vuonna 1956: ”Vakaumuksellinen ihminen on vaikeasti muutettavissa. Kerro hänelle, että olet eri mieltä, ja hän kääntyy pois. Jos hänelle näytetään faktoja tai lukuja, hän kyseenalaistaa lähteesi. Jos vetoat logiikkaan, hän ei ymmärrä pointtiasi.” Miksi näin on? Kuten Festinger selitti perusteellisesti kirjassaan A Theory of Cognitive Dissonance ja muissa kirjoissaan, kun syvään juurtunut vakaumus joutuu ristiriitaan todellisuuden kanssa, sen haltija kokee ”kognitiivisen dissonanssin”, joka on niin epämiellyttävää, että hän pyrkii vähentämään tai ratkaisemaan sen joko muuttamalla uskomusta, jotta se olisi sopusoinnussa todellisuuden kanssa, tai jos se on liian syvään juurtunut muutettavaksi, muokkaamalla näkemystään todellisuudesta vakaumuksensa mukaiseksi. Tupakoitsija saattaa vakuuttaa itselleen, että on oikein olla välittämättä lääkärin kehotuksesta lopettaa tupakointi, koska mahdollinen painonnousu vaarantaisi hänen terveytensä vielä enemmän kuin tupakointi. Tai hän voi yksinkertaisesti välttää lääkärissä käyntiä.

Kognitiivisen dissonanssin välttäminen selittää, miksi liberaalit katsovat mieluummin MSNBC:tä ja konservatiivit Fox Newsia ja miksi seurustelemme mieluummin sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa meillä on samoja ennakkoluuloja. Laajemmin ajateltuna se selittää, miksi jotkut meistä uskovat itsepintaisesti uskomattomia asioita — ja miksi emme usko sitä mitä emme voi rationaalisesti kieltää.

Festinger suunnitteli useita nerokkaita laboratoriokokeita osoittaakseen kognitiivisen dissonanssin vähentämisen ja välttämisen toiminnassa. Mutta kun Chicagossa toimiva pieni UFO-kultti Seekers ilmoitti, että maailmanloppu tulisi 21. joulukuuta 1954, Festinger näki tilaisuuden toteuttaa luonnollisen kokeen. Hän ennusti, että Seekerit käsittelisivät ennustuksensa väistämätöntä ”vahvistusta” kolmella mahdollisella tavalla: Vähiten sitoutuneet joko hylkäisivät omaksumansa uuden uskomusjärjestelmän ja palaisivat elämäänsä tai muuttaisivat sitä niin, että se vastaisi ennustuksen vahvistumattomuutta, ja päättelisivät ehkä, että he olivat tulkinneet ennustuksen väärin. Ehkä he olivat ymmärtäneet päivämäärän väärin tai ottaneet kirjaimellisesti sen, mikä heidän olisi pitänyt tulkita vertauskuvallisesti. Mutta kiihkeimmät apostolit, ne, jotka olivat panostaneet liikkeeseen eniten, hän ennusti, että he todennäköisemmin loikkaisivat absurdiin ja tuplaisivat käännytystyönsä yrittäessään luoda uskovien yhteisön, joka olisi riittävän suuri kumoamaan heidän uskomuksensa kumoamisen. Sillä, kuten Festinger asian ilmaisi, ”jos kaikki koko maailmassa uskoisivat johonkin asiaan, ei tämän uskomuksen paikkansapitävyydestä olisi mitään epäselvyyttä”.

Festinger lähetti joitakin jatko-opiskelijoitaan soluttautumaan Seekerseihin ja tekemään muistiinpanoja. Tuloksena syntyi When Prophecy Fails, etnografinen tutkimus, joka on ajoittain kuin Christopher Guestin pilkallisen dokumenttielokuvan skenaario, vaikka sen kirjoittajat (Festinger kirjoitti sen yhdessä Henry W. Rieckenin ja Stanley Schachterin kanssa, jotka olivat hänen kollegoitaan Minnesotan yliopiston Laboratory for Research in Social Relationsissa) eivät koskaan alentuneet suoranaiseen naurunalaisuuteen tai halveksuntaan. Kuten he totesivat kirjan alkusivuilla, historia on täynnä tapauksia, joissa messiaaniset liikkeet ovat selvinneet julkisesti ennustustensa epäonnistumisesta, ainakin jonkin aikaa. Toisella vuosisadalla kristitty Montanus sai ilmestyksen, jonka mukaan Kristus oli palaamassa frygialaiseen Pepuzan kaupunkiin, josta tulisi uusi Jerusalem. Vaikka mitään sellaista ei tapahtunutkaan, Pepuza nautti väestöbuumista muuttuneen asemansa vuoksi, ja Montanus jatkoi siellä harhaoppisena lahkona vielä 400 vuotta.

Sabbatai Zevi, Smyrnasta kotoisin oleva juutalainen mystikko, ennusti Messiaan tulevan maan päälle vuonna 1648. Kun vuosi 1648 tuli ja meni, hän tarkisti päivämäärän vuoteen 1666. Vuonna 1665 hän ilmoitti olevansa itse Messias ja lähti Konstantinopoliin syrjäyttämään sulttaanin. Osa hänen seuraajistaan luopui, kun hänet pidätettiin ja vangittiin, mutta toiset päättelivät, että se, ettei sulttaani ollut tappanut häntä, vahvisti, että hän oli Messias. Sulttaani käski Zevin valita marttyyrikuoleman ja kääntymyksen välillä, ja Zevi suostui kääntymään islamiin. Tämä meni liian pitkälle useimmilla, mutta ei kaikilla sabattilaisilla; tosiuskovaisten kova ydin oletti, että Zevin kääntyminen oli ollut osa hänen suunnitelmaansa koko ajan, ja seurasi häntä luopioon.

Seekersillä ei ollut mitään Zevin joukkovetovoimaa; heitä ei koskaan ollut muutamaa tusinaa enempää. Heidän henkinen johtajansa oli Dorothy Martin (Festinger ja hänen kirjoittajatoverinsa kutsuivat häntä kirjassaan rouva Marian Keechiksi), noin viisikymppinen kotiäiti, joka oli käynyt teosofian luennoilla, lukenut lähes fasistisen ”MINÄ OLEN” -liikkeen kirjallisuutta, tutkinut Oahspea, uskovaisten Raamattua, joka kanavoitiin yhdysvaltalaiselle hammaslääkärille John Ballou Newbrough’lle vuonna 1882, ja sekaantunut vastikään syntyneeseen skientologian uskontoon. Jossain vaiheessa hän oli alkanut vastaanottaa viestejä muilta olemassaolon tasoilta. Ensimmäiset viestit, jotka hän kirjoitti puhtaaksi, olivat hänen kuolleelta isältään. Sitten Clarionin ja Ceruksen planeettojen henkiset olennot ottivat häneen yhteyttä. Tärkein niistä, Sananda, kertoi olevansa Jeesuksen Kristuksen viimeisin inkarnaatio. Aikanaan Sananda varoitti häntä ahdingoista, jotka aloittaisivat uuden aikakauden.

Sananda sanoi lähes raamatullisella sanamuodollaan, että Michigan-järvi tulvisi Chicagoon, mutta ”Yhdysvaltain itäinen maa, se hajoaa kahtia.” ”Yhdysvaltain maan suuri kallistuminen itään heittää vuoret pitkin keskilänttä”, hän sanoi. ”Uuden vuoriston nimi tulee olemaan Argone Range, mikä merkitsee, että ne, jotka ovat olleet siellä, ovat poissa.” Maailmanlaajuisesti Egyptin aavikot kukoistaisivat, Lemurian kadonnut manner nousisi Tyynestä valtamerestä ja Ranska, Englanti ja Venäjä vajoaisivat aaltojen alle.

Kun lähtölaskenta joulukuun 21. päivään 1954 alkoi, tiedotusvälineet leiriytyivät Martinin naapurustoon. Asiat saivat nopeasti farssimaisen käänteen. Kun eräs Festingerin tutkijoista ilmestyi hänen kotiinsa, Martin ja Seekersit luulivat häntä Sanandan lähettilääksi ja painostivat häntä antamaan heille merkin. Yksi jäsenistä kanavoi viestin, jossa luvattiin ihme — Martinin aviomies kuolisi samana yönä ja heräisi henkiin. Kolme kertaa jäsenet tarkistivat herra Martinin makuuhuoneessa, ja kolme kertaa he löysivät hänet rauhallisesti nukkumassa. Kolmannen kerran jälkeen sanansaattaja selitti ontuvasti, että ihme oli jo tapahtunut — hän oli kuollut ja herännyt henkiin, kun kukaan ei ollut katsomassa.

Kun Sananda kertoi Martinille, että lentävä lautanen noutaisi heidät 17. joulukuuta kello 16.00 ja veisi heidät turvalliseen paikkaan, Seekersit riisuivat kaiken metallin vaatteistaan valmistautuakseen (syistä, joita ei eritelty, metallin ja lentävien lautasten ymmärrettiin olevan kohtalokas yhdistelmä). Lautanen ei tullut sinä iltapäivänä, eikä se tullut myöskään sinä yönä, vaikka he odottelivat katkerassa pakkasessa Martinin takapihalla seuraavaan aamukolmeen asti.

Tohtori Charles Laughead (Festinger ja kumppanit kutsuivat häntä tohtori Armstrongiksi) oli yksi Seekersien innokkaimmista jäsenistä. Lääkäri ja yliopiston professori oli tehnyt lähetystyötä Egyptissä vaimonsa kanssa, jonka kanssa hän oli syvästi kiinnostunut okkultismista ja lentävistä lautasista. Joulukuun 21. päivän varhaisina tunteina, kun Seekersit seisoivat valppaina viimeistä kertaa, Laughead rohkaisi yhtä Festingerin salaisista tarkkailijoista (vaikka ei ole kohtuutonta olettaa, että hänkin vahvisti omaa horjuvaa uskoaan):

Olen luopunut melkein kaikesta. Olen katkaissut kaikki siteet: Olen polttanut kaikki sillat. Olen kääntänyt selkäni maailmalle. Minulla ei ole varaa epäillä. Minun on uskottava. Eikä ole mitään muuta totuutta…. En epäile, vaikka meidän pitäisi huomenna ilmoittaa lehdistölle ja myöntää olleemme väärässä. Sinulla on nyt epäilyksen aika, mutta sinnittele, poika, sinnittele. Tämä on vaikeaa aikaa, mutta tiedämme, että yläkerran pojat pitävät meistä huolta. He ovat antaneet meille lupauksensa.

Martin ja Seekers selittivät lopulta hänen ennustuksensa epäonnistumisen todisteena sen onnistumisesta: heidän seuraavana päivänä lehdistölle antamassaan ilmoituksessa ei ollut kyse siitä, että Martin oli ollut väärässä, vaan siitä, että Seekersien peräänantamattomuus oli palkittu jumalallisella päätöksellä lykätä tuomiopäivää.

Festingerin ennusteiden mukaisesti ryhmän satunnaisemmat jäsenet ajautuivat takaisin vanhaan elämäänsä, mutta ryhmän ydinjäsenet tuplasivat sekä uskonsa että muiden käännyttämistyön. Mutta vain hetkeksi; muutamassa viikossa, kuten Festinger ja hänen avustajansa kuivasti sanoivat, ”epäystävällinen maailma pakotti lopulta Lake Cityn uskovien pienen joukon diasporaan”. Silti he päättelivät: ”On mielenkiintoista spekuloida…. sillä, miten he olisivat käyttäneet mahdollisuutensa, jos he olisivat olleet tehokkaampia apostoleja…. vahvistamattomuus olisi saattanut merkitä alkua, ei loppua.” Martin itse jatkoi tuonpuoleisten viestien kanavoimista ja New Age -kirjojen kirjoittamista pitkän elämänsä loppuun asti.

Tarve vähentää tai välttää kognitiivista dissonanssia ei voi selittää outojen uskomusten sisältöä, olivatpa ne sitten uskonnon, lentävien lautasten tai politiikan alaa. Mutta se selittää pitkälle niiden sitkeyttä. Järkeileminen tosiuskovaisen kanssa — stalinistin, joka uskoi edelleen, että Venäjä oli vapauden ja oikeudenmukaisuuden majakka jopa sen jälkeen, kun näytösoikeudenkäynnit, puhdistukset ja Gulagit tulivat laajalti tunnetuiksi; QAnonin kannattajan kanssa viikkoja ja kuukausia sen jälkeen, kun Bidenin virkaanastujaiset eivät saaneet aikaan luvattua puhdistavaa myrskyä — voi olla aivan yhtä hyödyllistä kuin järkeileminen sellaisen kanssa, joka on rakastunut väärään ihmiseen.

Seekersejä oli vain muutamia kymmeniä, ja QAnon tuskin kuuluu poliittiseen valtavirtaan. Mutta poliittisen kulttuurimme muuttuessa yhä myrkyllisemmäksi ja polarisoituneemmaksi, syvästä tarpeestamme kieltää ja vääristellä kaikkea sitä, mikä on ristiriidassa sen kanssa mihin haluamme uskoa, on tullut entistäkin tärkeämpi kansallistunnossamme.

 

Artikkelin julkaissut Time

Multimodaalisuuden salliminen ihmisten ja avaruusolentojen välisten identiteettien rakentumisen tarkastelussa

Vol 3:4 (kesäkuu 2011)

Natasha Acimovic, M.A., PGCE

Tiivistelmä

Kun ihmisten ja avaruusolentojen välinen vuorovaikutus saa uusia muotoja, tulisi käyttää uudenlaisia havaintoviitekehyksiä oman ymmärryksemme laajentamiseen niistä, sekä niiden vaikutuksesta ihmisyyteen. Uusien muotojen lisäksi olemassaolevaa tutkimusta voitaisiin läpikäydä uudelleen uusien oivallusten löytämiseksi, menetelmänä muokata tiettyihin teemoihin jakautuvia olemassaolevia oletuksia, jotka mahdollisesti voisivat synnyttää uusia. Tämän tutkielman tarkoitus on kahdenlainen: tarjota rationaaliset syyt sille miksi sellaisia viitekehyksiä tulisi ottaa käyttöön ja suunnata huomiomme joihinkin eksopolitiikan mahdollisiin implikaatioihin, sekä sitten luonnostella joitain teoreettisia malleja, joita voitaisiin ottaa hyödylliseen käyttöön. Se tulee käyttämään diskurssien samanaikaisuutta, Kolmatta Tilaa ja kokijoiden narratiivin irroittamista, ja sitten käsittelemään joitain mahdollisia tästä seuraavia implikaatioita. Päätarkoituksena on luonnostella keskeiset mallit, jotka ovat osana käynnissä olevaa dynaamista prosessia avaruusolentojen ja ihmisten välillä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa.

Whitley Strieberin kirjan Communion (1987) kannessa oleva piirros harmaasta avaruusolennosta on muuttunut eräänlaiseksi populaarikulttuurin ikoniseksi kuvaksi, ja avaruusolentoabduktionarratiivi julkisessa keskustelussa saa näin tunnettuja piirteitä. Tyypillisesti tähän kuuluu tunnistettavissa olevia teemoja kuten pienet tummasilmäiset olennot tulevat ja vievät pakolla alukseen, ja tekevät joitain lääketieteellisiä kokeita. Varhaisten abduktiotutkijoiden pioneerityö sellaisten yhdenmukaisuuksien selvittämisen parissa on tarjonnut korvaamattoman arvokasta näkemystä monimutkaisesta ja kiehtovasta ilmiöstä. Yhtä kaikki, pyrkimys identifioida kokemuksen todellisuus on todennäköisesti johtanut siihen, että tietyt lähestymistavat ja teemat ovat saaneet etuoikeutetun aseman, kun ollaan pyritty validoimaan sitä mikä on autenttista. Tämä käy ilmi tuoreesta UFO Matrix -lehden numerosta. Kannessa lukee ‘AVARUUSOLENTOJEN ABDUKTIOT — FAKTAA VAI FIKTIOTA?’ ja Nigel Watsonin artikkeli otsikolla ‘The Reality of The Abduction Experience’.[1]  Aiheen käsittely on myös tuttua. Vaikka Watson tunnustaakin, että abduktiokokemukselle ei löydy mitään standardimallia, hän luonnostelee tyypillisinä piirteinä pidettyjä asioita: puuttuva aika, unihalvaus, lääketieteelliset kokeet, peitemuistot ja fyysiset jäljet kehossa.[2] Whitley Strieber myös näkee tämän ongelman, vaikka tunnustaakin dilemman luonteen paradoksaalisuuden. Ksäitellessään ihmisten lähettämiä kirjeitä Communion Foundationille, niistä jotka kuvasivat avaruusolentojen kohtaamiskokemuksia, hän huomauttaa:

‘Me saimme selville, että ihmiset eivät raportoineet abduktioskenaariota ja kaltoinkohtelua, johon mediassa ja UFO-julkaisuissa niin usein viitataan. Kaava jossa pienet olennot tulevat, vievät alukselle ja tekevät omituisia lääketieteellisiä kokeita tuntui olevan harvinainen. Paljon yleisempää oli, että ihmiset raportoivat paljon sekavammasta omituisuudesta. En kuitenkaan halua vähätellä niiden tekemää työtä, joiden mielestä abduktioskenaario on totta… todettakoon, että se voi olla vain yksi osa spektrillä, joka on niin laaja että sen esittäminen nykyisellään on vaikeaa luokitella täydellisesti.’ [3]

Homi K. Bhabha

 

Epämukava kysymys, joka meillä on vastattavanamme, on miksi tämä on sitten tapahtunut? Kaikesta huolimatta näiden teemojen asettaminen avaruusolentojen sieppauksien narratiivin alaisuuteen on epäilemättä muovannut jälkeentullutta tutkimusta. Jos Newtonin / Descartesin maailmankuva vaikuttaa länsimaisen tieteen maailmankuvissa ja niitä käytetään dominanteissa malleissa, kuten psykologiassa joka näkee unihalvauksen selittävän avaruusolentojen sieppausilmiön, silloin autenttisten teemojen ja lähestymistapojen määräävään asemaan asettaminen mahdollisesti saattaa johtaa siihen, että rakennetaan alidominantteja rakenteita, joissa matkitaan dominanttien rakenteiden käytänteitä. Homi K. Bhabha käyttää tästä termiä ‘symbolisaation rakenne’[4], ja Basil Bernstein puhuu ‘käytänteiden modaliteeteista’[5], siitä että on tarve jatkuvasti lukea asioita uusiksi ja kontekstualisoida niitä toisilla tavoilla, jotta vältettäisiin ‘fiksaatioiden’ politiikka[6]. Tämä on tärkeää mikäli aiomme sallia uusien perspektiivien tulevan pintaan.

Kantani ei ole ehdottaa, että ihmisten ja avaruusolentojen välisten vuorovaikutuksien moninaiset kertomukset eivät kävisi selväksi nykytutkimuksesta tai että pitäisin teemajakokäytäntöä problemaattisena, vaan sen sijaan, että antamalla tietyille teemoille, tai menetelmille tai analyyseille etuoikeutettu asema, sillä on potentiaali luoda se mitä Fredric Jameson kutsui “rajaamisen strategioiksi” aihepiirissä kokonaisuutena.[7] Tästä seuraa, että ehkäpä tiettyjen teemojen näkyvyys, mitä me voisimme nimittää enemmän käsitettävissä olevaksi, on osittain vastuussa Whitley Strieberin paradoksista, ja se rajaa ja varmistaa että monimutkaisemmat tai abstraktimmat teemat jäävät piiloon.

Yllä esitetyn prosessin disruptoimisen strategiana on löytää uusiaa ja (tai) moninaisempia tapoja nähdä ihmisten ja avaruusolentojen väliset vuorovaikutukset ammentamallaa useammasta tieteenalasta, joista voimme ottaa käyttöön vaihtoehtoisia näkökulmia. Aikeen ei tulisi olla nykyisten tutkimus- tai tulkintamenetelmien korvaaminen vaihtoehtoisilla malleilla, vaan sen sijaan ottaa käyttöön uusia tarkasteluviitekehyksiä, jotka antavat panoksensa eksopolitiikan aloitteelle. Eksopolitiikka on uniikissa tilassa sen integroidessa monet eri tieteenalat yhteen. Jotta varmistettaisiin sen pysyminen monitahoisena viitekehyksenä, riittävän kyvykkäänä ottamaan kantaa avaruusolentokysymykseen, sen tulisi pyrkiä ottamaan käyttöön uudenlaisia teoreettisia malleja kahdesta erittäin tärkeästä syystä: ensinnäkin, jotta saataisiin laajemman kansan huomio ja kiinnostus kun pyritään lisäämään heidän tietoisuuttaan ja mobilisoimaan heitä poliittisesti aktiivisemmiksi, ja toiseksi, syventääksemme ymmärrystämme avaruusolentohypoteesista (extra terrestrial hypothesis, ETH).

Kuten eksopolitiikka, kirjallisuus on saanut vaikutteita monimutkaisista sosiohistoriallisista olosuhteista. Jotkut kirjallisten tekstien ja/tai kulttuurin analyysissa tyypillisesti käytössä olevat teoriat voidaan ottaa käyttöön abduktio/kontaktihenkilöilmiön tutkimukseen tarpeellisena lähtökohtana ymmärtää ETH:ta. Kun pidetään mielessä, että kokijoiden narratiivit kommunikoidaan yhteiskunnassa suullisesti tai kirjallisesti, silloin kirjallisuuden teoriat sopivat laajalti (ja ovat yhtä valideja kuin mikä tahansa muukin) tarjoamaan läheisen tekstuaalisen analyysin kertomuksista. Lisäksi pyrin näyttämään, että niin tekemällä paljastuu hyödyllisiä oivalluksia. Kuitenkin on ensin tarpeen esittää tiivistelmä joistain keskeisistä teoreettisista malleista, joita tulemme käyttämään. Sitten näytän miten näitä voidaan sopeuttaa ja muokata viitekehyksiksi avaruusolentojen kohtaamisten narratiiveille, ja sitten soveltaa näitä malleja ja näyttää miten siitä syntyy kriittisiä oivalluksia.

 Diskurssin samanaikaisuus

Poststrukturalistisesta teoriasta voidaan ottaa käyttöön hyödyllinen ‘diskurssin samanaikaisuuden’ viitekehys; Mae Gwendolyn Hendersonin ehdottama malli. Ensin kuitenkin lyhyt määritelmä termille ‘Muu’.

Jonkun ‘Muun’ käsitettä käytetään kuvaamaan henkilöä tai ryhmää, joka eroaa omasta itsestä. Se miten me määrittelemme muun on tulosta siitä miten me näemme oman itsemme, sillä nämä konstruktit riippuvat toinen toisistaan. Henderson liittää termin ‘muu(t)’ käytön kuvaamaan sekä rotua että sukupuolta, ja sitä miten ne liittyvät toinen toisiinsa, pyrkimyksenään siirtyä pois reduktiivisesta “toiseuden” paradigmasta. Näin mustat naiset, sekä naisina että mustina, ovat ‘sukupuoli-identiteetin sisäisten rotuerojen ja rotuidentiteetin sisäisten sukupuolierojen’ paikoissa, mikä mahdollistaa heidän samanaikaisesti puhua ‘sekä muiden asemasta että muille; muita edustaa valkoiset miehet, mustat miehet ja valkoiset naiset’.[8]  Tässä prosessissa syntyy ‘erilaisuuden ja identifikaation suhde’.[9] Lisäksi ‘sisäinen dialogi’ ‘oman itsen moninaisten aspektien’ kanssa puhuu tästä perspektiivistä. Tämä on tärkeää, sillä sisäiset äänet paljastavat sisäistettyjä yhteiskunnallisten arvojen ja ideologioiden ‘vääristymiä’. Nämä moninaiset sisäisen ja ulkoisen kanssakäymisen äänet, jotka paljastavat erilaisuuden ja identifikaation kohtia, käyvät myös selväski kokijoiden narratiiveissa. Käytän hyväksi näitä kohtia kun sovellan Hendersonin menetelmää.

 Kolmas tila

Homi K Bhabhan artikulaatio ‘Kolmannesta tilasta’ voidaan ottaa käyttöön laajentamaan Hendersonin lähestymistapaa antamaan tietoa sekä kokijoiden narratiiveista että eksopolitiikasta kokonaisuutena. Bhabha, postkolonialistinen kriitikko, hylkää idean kokonaisista tai totalisoiduista kulttuureista. Kaikki väitteet uniikista kollektiivisesta identiteetista, johon mikään muu kulttuuri ei olisi vaikuttanut, on hylättävä. Kuten Bhabha huomauttaa, ‘Kulttuurit eivät ole koskaan unitaarisia itsessään, eivätkä yksinkertaisen dualistisia Itsen ja Muun välisessä suhteessa.’ [10]  Sen sijaan, tässä prosessissa, jossa kaksi tai useampi henkilö tai ryhmä on vuorovaikutuksessa ja sen pohjalta artikuloi erojaan toinen toiselleen, avautuu “välitila”, kolmas tila, ja ‘uusia merkkejä identiteetistä’ voi syntyä.[11] Tärkeää on huomata, että tämä kohta disruptoi polariteetin tai vastakkainasettelun käsitteen.[12] Polariteetin käsite on länsimaisten filosofisten viitekehysten lähtökohta ja John Mack sanoo, että eri aloilla on ‘dualistinen näkemys’ psyykestä tai itsestä ja muista.[13] Kaksinaisuus on konstrukti, joka ei kuitenkaan riittävästi kerro ETH:n kompleksisuuksista. Sen sijaan Bhabha esittää, että ‘se on merkityksen tuottamista’ joka kutsuu ‘Minua’ ja ‘Sinua’ (tai itseä ja muita) ‘mobilisoitumaan… Kolmanteen tilaan’. Tämä kolmas tila, hybridimuoto, edistaa sekä ympäröivän kielen olosuhteita ja sitä mitä vihjaillaan ja tulkitaan viestittäessä. Lisäksi ‘merkityksen ja referenssin struktuuri’ on tiedostamaton ja ambivalentti prosessi.[14] Kuitenkin hybridimallia ei tulisi pitää suorasukaisena ‘uusien ja vanhojen elementtien’ sekoituksena[15], jossa kaksi päällepäin erilaista muotoa sovitetaan yhteen ‘jossain suuressa kulttuurisynteesissä’.[16] Sen sijaan, meidän tulisi pitää kolmatta tilaa fluktuoivana prosessina, jossa subjektit ‘ovat jatkuvassa hybridisaation prosessissa.’[17] Tämä jatkuva prosessi ilmaistaan ‘kulttuurillisena epävarmuutena’, ja Bhabha käyttää Frantz Fanonin termiä “okkulttisen epävakauden alue” antamaan tälle prosessille metaforan.[18] Hybridiyden käsite, siten kuin Bhabha sitä käyttää, on tärkeä mitä tulee kokijoiden narratiiveihin. Näytän tässä miten se voi olla hyödyksi sovittamalla sen hänen kolmannen tilan käsitteeseen.

 Diskurssiin samanaikaisuuden ja Kolmannen tilan kuvaaminen kokijoiden narratiiveille

Jos aiomme kuvata Hendersonin diskurssin samanaikaisuuden ja Bhahban Kolmannen tilan konseptit kokijoiden narratiiveille, ja sitten taas käyttää sitä linssinä jonka läpi tarkastella ongelmaa, silloin, kokijoiden sanoin, osia ‘näkymättömästä voidaan tehdä näkyväksi’.[19]  Omassa Hendersonin ja Bhabhan lähestymistapojen tarkastelussani olen nimennyt tämän viitekehyksen uudelleen Triadiseksi tilaksi.

Avaruusolento- ja ihmis-itsemme konstruoiminen ja vuorovaikutus planeetan ulkopuolella olevien ja/tai interdimensionaalisten älyjen kanssa samanaikaisesti kertoo, ulkoisten ja sisäisten toimintojen kautta, kokijoiden maailmankuvista. Tämä paradigma ei ole kiinteä konstrukti, vaan sen sijaan se on jatkuvassa liikkeessä, ja se paljastaa miten identifikaation ja erilaisuuden kohdat (tai samanmielisyys ja konflikti) ovat jatkuvasti neuvottelun kohteena ja niitä tarkastellaan uudelleen ja uudelleen kontaktissa avaruusolentoihin. Kuten Hendersonin mallissa, kokijoiden narratiivit kuvaavat avaruusolentojen eroja ihmisidentiteettiin ja ihmister eroja suhteessa avaruusolentojen identiteeteistä tehtyihin havaintoihin. Merkittävää kyllä, tämän tarkastelulinssin läpi ihmisten ja avaruusolentojen identiteettejä tarkasteltua me voimme, omalta osaltamme, kuvata kokijoiden tietoisuuden evoluution ymmärtämällä sitä miten se transformoituu. Itse asiassa asiat joista ollaan samaa ja eri mieltä voivat johtaa yhteensulautuneiden tietoisuuksien hetkiin. Tämä hybridimuoto, joka edustaa triadista tilaa, ei ole inhimillinen eikä Maan ulkopuolinen vaan samanaikaisesti molemmat. Sekä kirjallisesti että suullisesti voimme identifioida ihmisen ja avaruusolennon yhteensulautuneen tietoisuuden hetkiä kielenkäytöstämme. Hybriditilan identifiointia voi sitten lähestyä tarkastelemalla mitä kielellä ja muilla visuaalisilla muodoilla ilmaistaan. Triadinen tila voidaan ymmärtää tarkastelemalla sitä miten polariteetteja on päällekkäin tai kun ne katoavat, ja identifioimalla sen miten eri muodot voivat disruptoida kieltä. Tätä jälkimmäistä pointtia voi lähestyä monin eri tavoin, mutta hyödyllinen tapa ajatella tätä tilaa on välitiloina, jotka rikkovat tunnetut lingvistiset muodot, kuten telepatia, viestinnän symboliset muodot, ‘heteroglossia’, joka tunnetaan ‘kielillä puhumisena’ sekä avaruusolentojen kielten vaikutus.[20]  Tästä seuraa, että kun tietoisuuden hybridisoituja hetkiä esiintyy, sekä niitä muotoja jotka disruptoivat kielenkäytön prosessia, se kertoo triadisesta tilasta. Se miten itse käytän ihmis-avaruusoleentoidentiteetin käsitettä on yläkäsitteenä, eikä sen tarkoitus ole olla reduktiivinen paradigma, joka sekoittaa muita kokijoiden välisiä eroja, kuten sukupuoli tai etnisyys, ja itse asiassa sellaisten aspektien mukaan ottaminen voi tarjota lisää rakentavia oivalluksia.

John Mackin työ kokijoiden parissa on se mihin tässä tutkielmassa pääosin viitataan, sillä hänen työnsä on tuottanut perusteellisia ja kattavia kertomuksia, ja hänen menetelmänsä ovat mahdollistaneet ‘vähemmän konkreettisen’ tulla pintaan[21]. Nämä narratiivit sitten voidaan ottaa lähtökohdaksi, kun vertaillaan muita abduktiotapauksia, mutta muitakin kertomuksia tarkastellaan kattavamman läpileikkauksen esittämiseksi.

 Jakotilassa olo ja pirstaloitunut minäkuva

Tässä osiossa suuntaan huomion siihen miten monitietoisuus liittyy kokijoiden havaintoihin omasta ihmis-avaruusolentominästään ja miten tämä usein johtaa tunteeseen identiteetin pirstaloitumisesta. Teen sen esittämällä miksi postkolonialistiset mallit ovat relevantteja, ja sitten otan käyttöön paikan ja siirtymän käsitteet näyttääkseni miten näitä voidaan soveltaa kokijoiden narratiiveihin, ja näin alleviivaan sitä mitä prosessissa paljastuu, ja sitten lopuksi esitän mitä tästä seuraa eksopolitiikallee.

Kontakti- ja kokijakokemusilmiön eräs puoli, jota mielestäni ei ole tarpeeksi tutkittu, on se miten avaruusolentojen läsnäolon ilmentyminen vaikuttaa ihmisidentiteetin rakentumiseen. Eräs tärkeä aspekti tässä on se miten kokijoiden esittämät lausunnot heijastelevat ‘duaalitietoisuutta’.  Mary Rodwell määrittelee tämän termin kokijoiden tunnustuksena siitä, että ‘yhdellä osalla, tai yhdellä heidän aspektillaan, on tämä ET-luonto, kun taas muut tuntuvat ihmismäisiltä’.[22] Sellaisen termin käyttäminen tarjoaa meille arvokkaan kohdan tunnustaa tilanne, jolloin kokija eksplisiittisesti artikuloi tämän olosuhteen ja (tai) esittää lausuntoja, jotka kertovat tällaisesta tilasta. Kuitenkin Hendersonin mallista puhuttaessa sopivampi termi olisi esimerkiksi monitietoisuus, jolla kuvattaisiin niitä monia sisäisiä ja ulkoisia samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia avaruusolentoja kohdattaessa, ja se mahdollistaisi syvällisemmän ja monikerroksisemman ymmärryksen identiteetistä.   Tämä on erityisen relevanttia meidän tarkastellessamme kokijoita, jotka ovat yhteydessä useampaan kuin yhteen Maan ulkopuoleiseen rotuun, joten on täysin uskottavaa, että eri lajit vaikuttaisivat ihmisen identiteettiin eri tavoin.  Täten tämän monikerroksisen linssin käyttöönotto identiteetin tarkasteluun mahdollistaa läpikotaisemman ymmärryksen avaruusolentojen luonteesta.

Toinen elintärkeä syy monitietoisuuden ilmentymien identifioinnille kokijoiden kertomuksista on se, että se usein paljastaa tunteen sirpaloituneesta identiteetistä, joka on seurausta ihmis-avaruusolentoitsen kanssa neuvottelusta. Tämä on kriittistä, koska tämä tila, monien muiden Maan ulkopuolisten olentojen kohtaamiskokemusten lisäksi, läheisesti muistuttaa postkolonialistisen teorian tutkijoiden käsityksiä. Vaikka postkolonialismin määritelmä ja käyttö kriittisenä viitekehyksenä on edelleen debatin kohteena alalla, sen päätutkimuskohde on tarkastella kolonialisaation kulttuurisen perinnön vaikutuksia kahden kulttuurin ensikontaktista aina itsenäistymisen jälkeiseen aikaan. Postkolonialismin laajuus tieteenalana ottaa kantaa sellaisiin aiheisiin kuten muuttoliikkeet, orjuus, pakkotyö, kieli, rotu ja sukupuoli, joista muutamat eivät ole luonteeltaan perustavanlaatuisesti postkolonialistisia, mutta niitä käytetään analyysin laajentamisessa. [23]  Tämän seurauksena postkolonialistiset mallit ovat relevantteja kokijoiden narratiiveille, sillä molemmissa näkyy se miten psykososiaalinen dynamiikka vaikuttaa subjekteihin, kun kaksi tai useampi kulttuuri leikkaavat toisiaan eri tavoin ja juuri tässä merkityksessä voidaan havaita samankaltaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Vaikka se onkin tämän tutkielman rajauksen ulkopuolella käsitellä aihetta syvällisemmin, eksopolitiikan viitekehykselle erityisen käyttökelpoista on laajentaa ymmärrystä kokijailmiöstä käsitteillä kuten ambivalenssi, rajamaat, dislokaatio (tai paikka ja siirtymä), tuplatietoisuus ja maanpako. Erityisen käyttökelpoinen tässä on se miten paikan ja siirtymän malli liittyy kokijan sirpaleiseen identiteettikuvaan. Siispä määrittelen tämän mallin ja näytän miten se liittyy kokijan narratiiviin.

Paikan ja siirtymän malli näyttää sen miten ‘identiteettikriisi’ tulee mukaan kuvioon, kun pyritään kehittämään tai saamaan takaisin ‘oman itsen ja paikan välinen toimiva identiteettisuhde’. [24]  Tähän käsitteeseen on sisäänrakennettu tunne siitä, että dislokaatio on tapahtunut. Jos me sovellamme tätä premissiä kokijoiden kertomuksiin, narratiiveissa esiintyy usein tuntemattoman Maan ulkopuolisen ympäristön esiintulo, joka disruptoi tunnetta maallisesta paikasta, ja tämän seurauksena myös tunnetta omasta itsestä. Lisäksi ajallisen itsen maallinen parametri usein rikkoontuu jollain tavalla, ja puuttuvan ajan käsite, jota usein abduktionarratiivissa korostetaan, esittää ainoastaan yhtä aspektia ajallisuuden koko spektristä. Sirpaloitunut identiteetti, joka voidaan liittää ihmis-avaruusolentoitsemme tutkimiseen, hämmentyy vieläkin enemmän, sillä oman itsen ja paikan välisen suhteen selvittäminen on ongelmallista. Tämä johtuu siitä, että avaruusolentojen paikka ei ole itselle tuttu, eikä sitä voida täydellisesti identifioida suhteessa avaruusolentojen identiteetin Maan ulkopuoliseen aspektiin. Paikka usein kertoo identiteetin monitahoisesta kuvasta, mutta missä on kokijoiden koti, kun he huomaavat jääneensä ‘ilmaisun välitilaan’, maallisen ja toismaailmallisen väliin? Avaruusolentojen paikka ei ole suurimmaksi osaksi tiedossa, ja dislokaation tunne Maan alueelta muualle kärjistyy lisäksi joka puolella läsnäolevasta konsensusnäkökulmasta ihmisyhteiskunnassa, että avaruusolentoja kohdanneiden kokemukset ovat perusteettomia. Tästä syntyvä siirtymä vaikuttaa identiteetin sirpaloituneisuuden tunteeseen, ja se saa aikaan ‘vision alienaation’ ja ‘minäkuvan kriisin’. Kysymys täten kuuluu, saavatko kokijat takaisin menetettyä yhteydentunnetta paikan ja sijainnin välillä, ja jos kyllä, miten sellainen saadaan aikaan? Seuraavassa kappaleessa tuon esiin joitain esimerkkejä kokijoiden narratiiveissa esiintyy tätä identiteetin rikkoontumista.

Peter Faustin narratiivi esimerkillistää sen miten tunne omasta itsestä sirpaloituu, kun hän yrittää sovitella kokemustaan “kahdessa rinnakkaismaailmassa” elämisestä. Identiteettikriisi syntyy sen tajuamisesta, että hän on jollain tavalla “osittain avaruusolento”. Tämä johtaa hänen “identiteetin” “menetykseen” ja siitä seuraa huoli, että hänet eristettäisiin hänen “maallisesta perheestään” [25]. Tämä paljastaa sen miten sirpaloitunut identiteetti syntyy, osittain, oman itsen ja paikan välisestä dislokaatiosta. Joen lausunto myös läheisesti muistuttaa Peterin omaa kun hän kuvaa tunnetta ‘avaruusolentojen ja oman maailmamme välisten uskollisuuksien repeytymistä’. Sen seurauksena hänestä tuntuu siltä, kuin hän “pettäisi kumppaninsa Maapallolla”, ja hän vakuuttaa että “en enää tiedä minne kuulun”. Tämä konfliktin tunne, joka esiintyy oireena joko tai -kahtiajaosta, ajaa Joen julistamaan, että hänestä tuntuu kuin hänen “salainen elämänsä” olisi “jakautunut kahtia” [26]. Toisaalta, Paul identifioi kodikseen avaruusaluksen. Kun hän käsittelee ihmis-avaruusolentoitsen vaikutusta kokijan identiteettiin, Paul tarkkanäköisesti havainnoi, että ‘meille on vaikeampaa olla tällä tavoin sirpaleisia”. Tämä kamppailu kuvastaa sitä, että ollaan jääty “keskelle” tai “välitilaan”. [27] Samalla tavoin, kun Scott saa selville hänen avaruusolentoidentiteettinsä, hän ilmaisee halun olla “yksi heistä” ja samanaikaisesti olla ihminen. Konfliktin piste syntyy kun hän mainitsee, että hän “ei voi olla molempia”. Kun häneltä kysytään miksi, hän vastaa “silloin en ole kotonani kummassakaan”. [28]  Jälleen kerran oman itsen ja paikan välinen repeymä, johon vaikuttaa joko tai -kahtiajako, mikä johtaa sirpaloituneen identiteetin tunteeseen.

Mitkä sitten ovat tämän implikaatiot eksopolitiikalle? Varmastikin on joitain ilmiselviä eroja postkolonialismin ja avaruusolentoja kokeneiden maailmoissa, mutta vaikka ensimmäisen vaikutukset voidaan paremmin selittää, jälkimmäinen esittää meille paradoksin, sillä me käsittelemme tuntematonta, Maan ulkopuolista paradigmaa. Lisäksi tilannetta monimutkaistaa avaruusolentokokemuksen kieltäminen osana konsensustodellisuutta. Tästä ovat samalla tavalla olleet huolissaan professorit Alexander Wendt & Raymond Duvall. He tutkivat sitä miten UFO-ilmiötä tuotetaan aktiivisesti ‘auktoriteettitabuna’ suvereenin hallinnan mekanismeissa. Tätä poliittista väistämättömyyttä pitkitetään tieteen ja valtion liitolla, jopa silloinkin vaikka tämä liitto olisi jossain määrin nihkeä, mutta tabu varmistaa liiton vakauden. He esittävät, että koska UFO-ongelma sisältää mahdollisuuden avaruusolennoille uskottavana hypoteesina, silloin moderni suvereniteetti joutuu kohtaamaan ‘fyysisen ja ontologisen uhan’ sen valta-asemalle. Ehdottaisin, että mikäli tämä pätee UFO-aiheeseen, silloin asia on vieläkin enemmän niin kun puhutaan ulottuvuuksien välisistä ja (tai) planeetan ulkopuolisista älyistä, jotka ovat tekemisissä Maapallon ihmiskansalaisten kanssa. UFO-ongelma on eräänlainen tupla-ansa, sillä ensimmäisen paljastaminen johtaisi jälkimmäisen kyseenalaistamiseen, ja juuri tämä jälkimmäinen erityisesti on ‘ontologinen uhka identiteetille tai yhteiskunnalliselle olemiselle’. [29] Niinpä, jos kokijoiden narratiivien psykososiaalinen dynamiikka on yhtään samankaltainen kuin postkolonialismin teoreetikoiden identifioimat, silloin eksopolitiikan poliittinen imperatiivi on tutkia tätä lisää useista merkittävistä syistä. Ensinnäkin, poislukien John Mackin ja muiden käyttämä psykologinen viitekehys jolla arvioida kontakti- ja abduktioilmiön validiteettia, meillä on vertaileva psykologinen viitekehys, joka antaa lisäpainoarvoa ongelmalle näyttämällä, että avaruusolentojen läsnäolon kokeminen rakentaa olemisen tiloja, jotka eedustavat sitä miten monenlaiset ihmiskulttuurit leikkaavat toisensa. Toisena, on eettisesti tärkeää, että eksopolitiikka tekee niin. Kun tällaisen aihepiirin tarkastelu jätetään pelkästään skeptikoille ja tiedeauktoriteeteille, ja tässä tapauksessa erityisesti nyt viittaan siihen miten Wendt ja Duvall asettavat skeptikot ja tieteen auktoriteettiasemaan, silloin meille esitellään sentyyppistä analyysia josta esimerkkinä toimii tri. Mark Newbrookin kokijakäsittely eräänlaisena planeettainvälisenä huijarina tai toisinajattelijana, joka tavoittelee sekaannusta asiantuntevan, tieteellisen kielenkäytön soveltamiseen omalla avaruusolentojen kielten käytllään. [30]  Sanomattakin on selvää, jos eksopolitiikka ei tieteenalana mene pidemmälle akatemian alueelle ja ota haltuun tiloja, jotka ovat ETH:n ymmärtämisen kannalta kriittisiä, silloin ne jotka puhuvat suvereenilla auktoriteetilla kykenevät ylläpitämään ‘[UFOista] tietämättömyyden epistemologiaa’. [31]  Tässä prosessissa moderni valtio kykenee ylläpitämään julkista keskustelua, Mark Newbrookin sanoja käyttäen ‘todennäköisyyden tasapainoa’ ETH:a koskien, joka ei ‘ansaitse enempää huomiota’. [32]  Kolmanneksi, eettinen imperatiivi on, että kokijat itse ovat niitä joiden harteille on jätetty suvereniteettikoneesta psykologisesti ulos heitettyjen käsittely, ja mitäpä eksopolitiikka olisikaan muuta kuin vastarinnan ja vastakulttuurin diskurssin tila?

Identifikaatiopisteet, erotekijät ja kehon representaatio

Tässä osiossa esitän joitain esimerkkejä siitä, kun kokijat samanaikaisesti kohtaavat identifikaatiota ja eroja (tai konflikteja) ihmis-avaruusolentoitsensä navigoinnin prosessissa. Tämä käy usein ilmi kokijoiden narratiiveista ja sirpaleisesta identiteetistä, jota aiemmin tutkailtiin, myös tässä tilassa. Kuitenkin se mikä on vähemmän ilmiselvää, mahdollisesti, on että kokijat saattavat heilua ihmis- ja avaruusolentoidentiteettiensä välillä, ‘eri intensiteettien tasoilla’. [33] Tästä seuraa, tiettyjen tietoisuuden hetkien aikana, että havaitseminen tapahtuu erityisen paljon joko ihmis- tai avaruusolentolinssin läpi.

Ehkäpä enemmän kuin yhdenkään muun tyyppinen kirjallinen tai suullineen kertomus, kokijoiden narratiivi kertoo toistuvista fluktuaatiotiloista konfliktin ja identifikaation välillä. Yhden kohtaamiskokemuksen aikana Peter tunsi pelkoa ja vihaa, mutta samanaikaisesti kertoo että “täällä on ymmärrystä” hänen uskoessa siihen, että “tällä kaikella on merkitys” [34]. Shelia, erään kohtaamisen aikaan, kokee kamppailun tunnetta, hän olisi halunnut katsoa avaruusolentoja silmiin mutta myös samanaikaisesti halusi heidän “menevän pois”. Kun yhteys oltiin saatu aikaan, yhtäkkiä hän tuntee olonsa paljon rentoutuneemmaksi, mutta samanaikaisesti hänellä on tunne siitä kuin hän voisi “olla hullu”. [35] Joe kokee myös samanlaisen tapahtuman, jossa hän kuvaa haluaan katsoa Tanoun silmiin, joka on hänen avaruusolento-oppaansa, vaikka samaan aikaan hän haluaa välttää tämän katsetta vähentääkseen yhteyden voimakkuutta. [36] Fluktuoivat tilat avaruusolentojen läsnäolon vastustamisen ja identifikaation kertovat siitä, että ihmis-avaruusolentoidentiteettien molemmat aspektit vaikuttavat, ja että ihmis-avaruusolentoperspektiivit ovat läsnä eri asteisina. Kuitenkin tietoisuuden hetki, joka tuolloin pääosin on ihmishavaintolinssin vaikutuksen kohteena, käy ilmi Scottin kertomuksesta. Kuten Shelia ja Joe, hän vastustaa avaruusolentojen silmiin katsomista, sillä “minun ihmisyyteni ei halua nähdä tätä” koska  se “ei kestä toista puolta”.  Syy tälle käy ilmi kun hän vastaa sanomalla “koska katsoisin silloin itseäni”. [37]  Tässä tapauksessa avaruusolentoidentiteetti näyttää olevan konfliktin lähde. Mitä tapahtuu kun kokijat saavat yhteyden omaan avaruusolentoitseensä?

Ajatuksia herättävä kontaktinarratiivin aspekti esiintyy, kun kokijat havaitsevat fyysisesti elävänsä avaruusolentoitsen tilalla. Erään kohtaamiskokemuksen aikaan Joe havaitsee, että hän on avaruusolennon kehossa, joka on arviolta kaksi ja puolimetrinen, muodossa joka muuttuu jatkuvasti kuin “kameleontti”. Lisäksi, niinkuin ‘Orion’, hän aistii kykenevänsä muuttamaan kehoaan pidemmäksi tai lyhyemmäksi. Tässä tilassa ollessaan hän havaitsee, että hän tuntee olonsa “paljon mukavammaksi”, “eteeriseksi”, “nestemäiseksi”, ja hänellä on tunne “laajuudesta”. Sitten hän yhtäkkiä kokee kamppailua oman “ihmisyytensä” kanssa. Tässä hetkessä hänen inhimillinen identiteetintuntonsa toimii konfliktin lähteenä. Lisäksi Joe, niinkuin Orion, kykenee selittämään avaruusolentojen risteytysohjelman tarkoituksen avaruusolentojen tarkastelulinssin läpi. [38] Carlos kuvaa myös samanlaisen tilan hänen useiden kohtaamistensa aikana, jolloin hän on nähnyt itsensä avaruusolentojen “kypärän” sisäpuolelta, joka mahdollistaa hänen tarkastella ympäristöä  ‘avaruusolento-ominaisuuksien’ varalta. Kun näin tapahtuu, hänestä tulee enemmänkin “tarkkailija” joka tutkii ihmisiä. Jälleen kerran annetaan esimerkki siitä kun kokijat tarkastelevat avaruusolentolinssin läpi. [39]

On kiinnostavaa havaita, että Joen keho ei välttämättä ole kiinteässä fyysisessä tilassa, kun hänellä on kyky muuttaa sitä. Tämä herättää ontologisen kysymyksen hänen kehostaan avaruusolentokohtaamisessa ja vaatii tarkastelua, joka menee puhtaasti fyysisistä kokeista puhuvan paradigman ulkopuollelle kokijoiden kokemuksissa.

Vuoret nousivat ja niiden väliin syntyi railoja: Hybriditeetin Uusi Alue & Avaruusolentojen Kommunikaatio

Tämän otsikon alkuosa, ‘vuoret nousivat ja niiden väliin syntyi railoja’, toimii metaforana niille välitiloille, joita Bhabhan kolmannen tilan kuvaus implikoi. ‘Railot’ vuorten välissä, joista kokijat puhuvat, sijoittuvat kolmitilaan. [40]  Tässä osiossa tarkastelen tätä tilaa ja kuvaan sitä miten samanaikaisen ihmis-avaruusolentoitsen tietoisuuksien yhteensulautumishetket esitetään eri tavoilla. Vaikkaa nämä muodot liittyvät toisiinsa, tai ovat läsnä yhtä paljon, ne voidaan konseptualisoida hybriditeetin hetkinä, jotka liittyvät sijaintiin, visuaaleihin, fyysisiin tiloihin ja kieleen.

Joen narratiivi antaa meille monia esimerkkejä fyysisistä ja visuaalisista hybriditilan esityksistä. Hän kuvaa varhaisen tapauksen, jossa hän katselee heijastustaan peilistä. Hän yhtäkkiä kokee uppoamisen tunteen, ja tajuaa että hän katsookin ikkunasta eikä peilistä, ja häntä vastaan tuijottaa “kasvotusten” avaruusolennon kuva. [41] Ikkunasta ulos katseleminen voidaan lukea sisäisen itsen tarkasteluksi ulkomaailman suuntaan.                 Tätä konseptia disruptoi käsitys siitä, että ikkuna on ehkäpä samanaikaisesti peili, joka heijastaa kuvan itsestä ja näin vahvistaa ajatusta avaruusolentoitsestä. Tässä hetkessä samanaikaiset avaruusolentoitsen ilmestymiset voidaan käsittää kolmitilana: hybridiolennon visuaalisena vahvistumisena. Tämä tapaus oli erityisen kiinnostava kun me pohdimme sitä, että myöhemmin tässä narratiivissa Joe elääkin fyysisesti tämän avaruusolentoitsen kehossa.

Toisessa kohtaamisessa Joe altistetaan proseduurille, jossa ryhmä harmaita avaruusolentoja integroi aspekteja hänen ihmis-avaruusolentoitsestään. Sitten hän kokee pakottavan kuvan, jossa hän näkee kehonsa kuin “peilisalissa”. Hän näkee itsensä “monilta eri tasoilta” ja hän näyttää kävelevän “eri kalvopintojen” läpi, kun hänen eri ihmis-avaruusolentoitsensä identiteetit alkavat integroitua “harmonisesti”. Tämä tapahtuma vaikuttaa tapahtuneen samaan aikaan kuin evoluution muutos, ja hän kokee “ykseyden”. Tämä yhteenliittymä voidaan nähdä fyysisenä ja/tai henkisenä hybridisaationa, joka johtaa olemuksen triadihetkeen.

Kokijoiden narratiivissa kieli ja kommunikaatiomuodot esitetään eri tavoin, joista jotkut eroavat merkittävästi muista. Vaikka laajamittainen analyysi ei olekaan tässä mahdollista antaa, esitän silti tiivistelmän siitä miten eri modaliteetit, jotka eivät ole ihmismäisiä, eivät avaruusolentoja, vaan samanaikaisesti molempia, voidaan nähdä hybridisaationa, joka hajoittaa olemasssaolevat kielen ja/tai kommunikaation muodot. Ne heijastelevat hybridisaatiota, sillä ne ovat seurausta ihmisten ja avaruusolentojen välisistä interaktioista.

Tri. John Mack

 

Maan ulkopuolisten olentojen kanavoimisen ilmiö kohdataan usein myös kokijoiden narratiiveissa, ja Peter, Eva ja Scott mainitsevat myös tämän. Eräässä sellaisessa tapahtumassa Evan kanssa, John Mack havaitsee että Evan perspektiivi vaikuttaa muuttuvan avaruusolentojen perspektiiviksi kun hän ottaa käyttöön pronominin “me”.  Kuitenkin regression lopussa hän viittaa ideaan siitä, että hänen tietoisuutensa oli läsnä jollain tavalla, joten vaikka hän sanookin että “Se on kuin minä en puhuisi”, Eva sanoo myös että “Se olin minä. Minä tiedän että se olin minä… Mutta se oli toinen minä”. Tämän valossa Evan “me”-perspektiivi voidaan tulkita kuvaavan sekä ihmis- että avaruusolentomodaliteetteja, ja täten se kertoo hybridiolotilasta ja -kommunikaatiomuodosta. Ydinolemukseltaan Evan kanavointi ei ole seurausta ihmisten mutta ei myöskään avaruusolentojen tietoisuudesta, vaan samanaikaisesti molemmista. Kriittistä kyllä, niinkuin monet muutkin kokijat, Eva vaikuttaa saaneen pääsyn informaatioon muuttuneen tietoisuudentilan aikana, joka olisi mahdollisesti ollut muutoin mahdotonta. Lisäksi näitä tiloja voidaan saada aikaan tietoisuuden evoluutiolla. Hypnoosin alaisena, kun Eva puhuu siitä miten matkaaminen yhdestä ulottuvuudesta toiseen tapahtuu “laajentumalla ja supistumalla samaan aikaan” (prosessi jota voidaan samalla tavoin tarkastella hybriditilana), tapahtuu siirtymä “me”-perspektiiviin. Kiinnostavaa kyllä, tässä kohtaa hänen kertomustaan avaruusolennot ovat yhtäkkiä poissa, ja Eva löytää itsensä tuijottamasta valkoista kolmiota. Hän pääsee käsiksi tietoon, että avaruusolennot haluavat “jonkun joka on lähempänä ihmisolentoja”. Tämä on tarpeen, jotta voitaisiin “hidastaa informaation lähettämistä” johtuen sen “suuresta intensiteetistä”.

Tämä ajatus on symbolisesti kolmion ideaan upotettu, sillä sen voidaan nähdä edustavan ihmis- ja avaruusolentomuotojen hybridikommunikaatiokeinoa.               Tämä konsepti jälleen kerran vahvistuu Evan “me”-perspektiivissä, kun hän puhuu siitä että avaruusolentojen pitää “säätää kommunikaatiota korkeammalta värähtelytasolta maalliselle (verbaaliselle) värähtelylle.” [42]

Jim Sparkin aliensymboleita/kieltä

 

Jim Sparkin havainto saamistaan avaruusolentojen kielen oppitunneista korostaa samanlaista konseptia. Hän kommentoi, ‘Aloin nähdä sen eräänlaisena viestinnän puolivälimallina.’[43]

Keho, hybriditeetin neuvotteluissa, vaikuttaa olevan keskeisessä roolissa. Evan kolmion kohtaaminen kuvattiin “intensiiviseksi” ja fyysiselle keholle “vahinkoa aiheuttavaksi”.[44]  Koska kolmio voidaan nähdä hybridiviestinnän symbolisena esityksenä, silloin Evan kokemus fyysisestä kivusta voi olla merkki ihmiskunnan nykyisistä fyysisistä ja mentaalisista rajoitteista sellaisten keinojen käytössä. Lisäksi tämä voi auttaa monien eri avaruusolentojen kielten olemassaolon valottamisessa, ja jotkut kokijat kykenevät käyttämään useampaa kuin yhtä kommunikaatiotapaa, sillä tämä ei välttämättä ole avaruusolentojen kielille mitenkään ominaista. Keskeistä tälle idealle on idea kehon roolista  ihmisten ja avaruusolentojen välisissä interaktioissa, sillä jotkut ‘alienkielet’ eivät välttämättä toimi ollenkaan kielen tavoin, vaan sen sijaan ne palvelevatkin aivan toisenlaista tarkoitusta. Jos jotkut avaruusolennot joutuvat “säätämään” viestintäänsä, mikä on hybriditoimi, mihin sitä silloin säädetään ja mitä tästä säädöstä seuraa?

Paul, Scott ja Carlos ja kaikki kuvaavat vastaanottaneensa visuaalisia kuvia heidän kohdatessaan avaruusolentoja. Scott sanoo, että prosessi on tuntematon, sillä “päässäni on massiivinen määrä informaatiota jota en edes ymmärrä”, ja Paul vastaanotti kuvia niin nopeasti, että hän ei kyennyt tajuamaan niitä.[45]   Samoin kuin Paul, nopeus jolla Carlos otti vastaan kuvia paljastaa ihmistietoisuuden ja -kielen rajoitteet, kun hän kovalla vaivalla viittaa näkemiinsä kuviin joillain kuvailevilla sanoilla, kun hän samanaikaisesti pyrkii vastaanottamaan seuraavaa kuvavirtaa. [46]  Ihmisten kognitiiviset rajat silloin ehkäpä selittävät tietyt avaruusolentojen käyttämienn viestintätapojen tarkoitukset kohtaamiskokemuksissa. Jim Sparkin narratiivi voidaan lukea vastauksena näihin rajoitteisiin. Esimerkiksi, hänen avaruusolentoviestintänsä puoliväli- tai hybridimalli liittyy holografisten symbolien käytön koulutukseen: telepaattinen kommunikaatiomuoto, jossa suuri määrä informaatiota tiivistetään ‘erittäin pieniksi symboleiksi’. [47]  Symboleita katselemalla voi sitten käynnistää välittömän informaation lataamisen.  Samoin kuin Jim, Becky Andreasson myös saa koulutusta avaruusolentojen symboleista käyttämällä ‘avaruusolentojen avaimia joissa on liikkuvia symboleita’. Tämä symbolikieli opetetaan ‘mielen, kosketusaistin, värin ja äänen’ avulla. Lisäksi Becky myös on ilmaissut koskettaneensa ‘valon sivua’ kirjassa, mikä sai aikaan pakkomielteen välittömästi alkaa piirtää symboleita. Tämä vaikuttaa olevan tarpeellinen askel jonkinlaisessa koulutuksessa, ja myöhemmin Becky meni ‘mittauttamaan’ kätensä määrittääkseen ‘miten paljon symbolista tietoa’ hän oli onnistunut ‘absorboimaan’. [48] Beckyn kontakti kirjan kanssa, joka on asianmukainen metafora, ilmaisee  että fyysinen informaation absorptio on tapahtunut, mikä laukaisee hänen fyysisen reaktionsa alkaa piirtää symboleita. Sparkin avaruusolentojen kirjainten piirtely jälleen asettaa kehon keskeiseen asemaan tässä prosessissa.

Tracy Taylorin piirros

 

Mary Rodwellin työ kokijoiden kanssa on myös tuonut esiin joitain vakuuttavia tuloksia. Kun kokijoiden narratiivi kehittyy, niin tekee myös avaruusolentokielten ja -viestinnän hybridimuodot, ja vaikka hänen tapauksensa monimutkaisuudet ja syvyydet joutuvatkin tässä tutkielmassa jäämään käsittelemättä, Tracey Taylorin narratiivi voidaan nähdä tämän siirtymän esityksenä. Kuten Becky Andreasson, Tracey myös kertoo symbolikuvista. Kuitenkin monet kuvat, jotka hän on luonut, ovat varsin yksityiskohtaisia ja monitahoisia, ja hänen kykynsä kanavoida niitä on syntynyt rikkaan symbolisen kohtaamisepisodin tuloksena, johon kuului varsin yllättävästi kolmiokuvio, jossa sen sisällä oli kaksi samankeskistä ympyrää. Sitten häneen iski ‘intensiivinen energian aalto’ ja tämä tapahtuma laukaisee hänen kykynsä ‘kanavoida geometristen symboleiden ja viestien avulla’. Geometristen kuvioiden tarkoitus on ‘laukaista jonkinlainen uusi tietoisuus syvällä omassa psyykessä’. Lisäksi Tracey on piirtänyt avaruusolentojen kirjoitusta ja hänellä on kyky spontaanisti puhua useita avaruusolentojen kieliä. Tämä on äärimmäisen kiinnostavaa, sillä Tracey kommunikoi myös monille ulottuvuuksienvälisille ja/tai Maan ulkopuolisille olennoille, ja hänen geometrisistä muodoista saamansa ‘informaatio’ ‘tulee läpi’ näiltä eri olennoilta. [49]  Tämä voidaan taaskin tulkita hybriditoiminnaksi.

Psyyken kehitysmuodot ja niiden eräät implikaatiot Hybriditeetille

Hybriditoiminta tulisi nähdä ‘integroituna, avoimena, laajentuvana koodina’, eikä muuttumattomana paikkana, joka yhdistää ihmis-avaruusolentotietoisuuden uuden, totalisoidun muodon luomiseksi. [50]  Sen sijaan Kolmas tila tulisi nähdä paikkana, joka ‘mahdollistaa muiden kantojen sulautumisen’. [51]  Avaruusolentojen kommunikaatioiden eri muodot kokijoiden narratiivissa, lähtien avaruusolentojen kielten moninaisuudesta aina visuaalisten muotojen eroihin ovat tästä todistus. Kaikki nämä tilat ovat hybriditeetin ilmentymiä, ja kokijat liikkuvat niistä sisään ja ulos, mistä myös Hendersonin erilaisuuden ja identifikaation paikat puhuvat. Lisäksi heidän liikkeet sirpaloituneesta identiteetistä integraatioon, kuten Joen peilisalin läpikäynti, eivät välttämättä tarkoita, että tämä integraation tila olisi saatu valmiiksi. Varmastikin kokijoiden narratiivit paljastavat muuta, joten hybridin tulisi tehdä tilaa uusille kysymyksille meidän syventäessä ymmärrystämme avaruusolentohypoteesista. Peter Faust määrittelee ihmis-avaruusolentointeraktion prosessin ‘avomieliseksi’ ja ‘erittäin epämukavaksi’, mutta juuri tämä epävarmuus on se joka usein laukaisee evoluutiokehityksen kokijan tietoisuudessa.[52] Lisäksi tässä tutkielmassa esitellyt hybridimuodot kertovat jatkuvasti kehittyvästä prosessista, erityisesti kun puhutaan avaruusolentojen kielenkäytön tarkoituksesta. Tämän kolmannen tilan identifiointi mahdollistaa monimuotoisempien kohtaamisnarratiivien tulkintojen esiintulon.

Viimekädessä kokijat itse ovat uhka suvereenin hallinnan vakaudelle. Bhabha määrittelee ‘epäsuvereenin minän’ käsitteen, jolla erot voidaan artikuloida mutta samalla myös elää todeksi.[53] Kokijat heidän neuvotellessaan ihmis-avaruusolentoidentiteeteistään, ovat jo tässä paikassa ja kuitenkin tämä tila luo potentiaalin suvereniteetin disruptiolle, sillä heidän kokemuksensa ‘liittyvät polariteetin politiikkaan’ eikä valtio voi sellaista säännellä.[54]  Tuntemattomien hybridimuotojen mahdollisuus itsessään on se, mitä valtio ei voi tunnustaa. Tätä voi vastustaa luomalla mahdollisuuksia kokijanarratiivien syntymiselle, ja tässä prosessissa eksopolitiikalla voi olla merkittävä rooli.

 

Kirjoittajasta

Natasha Acimovic on opettajankoulutuksen luennoitsija ja tällä hetkellä opettaa aikuiskoulutusta British collegessa. Hän on kiinnostunut teorioista, kielestä ja identiteetin rakentumisesta, mikä sai hänet kouluttautumaan useammalla akateemisella tutkinnolla. Häntä on aina kiinnostanut UFO-ilmiöt, ja hän on tutkinut alan vähemmän tunnettuja elementtejä, mm. ihmis-avaruusolentoidentiteettiä, kontakti- ja sieppauskirjallisuuden vertailua, avaruusolentoidentiteetin vaikutusta kieleen ja symbolisiin kommunikaatiomuotoihin. Hän on mukana UK Exopolitics Initiativessa, ja hänet saa kiinni osoitteesta Natasha@exopoliticsunitedkingdom.org

 

VIITTEET

[1] Kts. UFO Matrix: Volume 1 Issue 2, 2010.

[2] Nigel Watson, “The Reality of the Abduction Experience,” UFO Matrix: Volume 1 Issue 2, 2010, 14-17.

[3] Whitley Strieber, Breakthrough: The Next Step (Great Britain: Pocket books, 1997), 97.

[4] Katso Homi K. Bhabhan esKts. Cultural Diversity and Cultural Differences, saatavilla : Bill Ashcroft, Gareth Griffiths, and Helen Tiffin, eds., The Post Colonial Studies Reader (USA, Canada: Routledge, 1995), 207.

[5] Basil Bernstein, Pedagogy, Symbolic Control, and Identity: Theory Research and Critique (London: Rowman and Littlefield, 2000), 3.

[6] Carole Boyce Davies, Black Women, Writing and Identity: Migrations of the Subject (USA, Canada: Routledge, 2002), 154

[7] Kts. Mae Gwendolyn Hendersonin essee diskurssin samanaikaisuudesta, Speaking in Tongues: Dialogics, Dialectics, and the Black Woman Writer’s Literary Tradition, saatavilla: Cherly A. Walls, eds., Changing Our Own Words: Essay’s on Criticism, Theory, and Writing by Black Women (Great Britain: Routledge, 1990), 17.

[8] Henderson, 18- 19.

[9] Henderson, 19-21. Idea subjektista joka on “sukupuolitettu rodun kokemuksessa” ja “rodullistettu sukupuolen kokemuksessa” tulee parhaiten esiin, kun Henderson kuvaa ‘mustien naisten ryhtyvän todistamaan mustille miehille olevansa mustia, valkoisille naisille olevansa naisia, mustillee naisille olevansa mustia naisia. Samaan aikaan he [kuitenkin] ryhtyvät kilpailemaan mustien miesten kanssa naisina, valkoisten naisten kanssa mustina, ja valkoisten miesten kanssa mustina naisina… tämä erilaisuuden dialogi ja identiteetin vastakkainasettelu määrittää sekä mustien naisten subjektiivisuutta että mustien naisten diskurssia’.

[10] Bhabha, 207.

[11] http://rowenasworld.org/essays/newphil/bhabha.htm

[12] Kts. Fredrick Fahlander’n kappale, Third Space Encounters: Hybridity, Mimicry and Interstitial Practice, saatavilla: Per Cornell and Fredrick Fahlander, eds., Encounters, Materialities, Confrontations: Archaeologies of Social Space and Interaction (UK: Cambridge Scholars Press, 2007), 23.

[13] http://www.johnemackinstitute.org/ejournal/article.asp?id=25

[14] Bhabha, 208.

[15] Fahlander, 22.

[16] http://rowenasworld.org/essays/newphil/bhabha.htm

[17] Fahlandar, 19.

[18] Bhabha, 207.

[19] John Mack, Passport to the Cosmos: Human Transfromation and Alien Encounters (London, USA: Thorsons), 160.

[20] Henderson, 22-23.

[21] Mary Rodwell, Awakening: How Extraterrestrial Contact Can Transform Your Life (UK: New Mind Publishers), 276.

[22] Mary Rodwell, Awakening, 228.

[23] Bill Ashcroft, Gareth Griffiths, and Helen Tiffin, eds., The Post Colonial Studies Reader (USA, Canada: Routledge, 1995), 2.

[24] Bill Ashcroft, Gareth Griffiths, and Helen Tiffin, eds., The Empire Writes Back: Theory and Practice in Post-Colonial Literatures (USA, Canada: Routledge, 2002, 8-9.

[25] Mack, Abduction, 320-328.

[26] Mack, Abduction, 181-184.

[27] Mack, Abduction, 225-229.

[28] Mack, Abduction, 102-103.

[29] http://ovnis-usa.com/DIVERS/Wendt_Duvall_PoliticalTheory.pdf

[30] http://magonia.haaan.com/2009/the-aliens-speak-and-write-examining-alien-languages-mark-newbrook/

[31] http://ovnis-usa.com/DIVERS/Wendt_Duvall_PoliticalTheory.pdf

[32] http://magonia.haaan.com/2009/the-aliens-speak-and-write-examining-alien-languages-mark-newbrook/

[33] Henderson, p37.

[34] Mack, Abduction, 310.

[35] Mack, Abduction, 86.

[36] Mack, Abduction, 181.

[37] Mack, Abduction, 104-106.

[38] Mack, Abduction, 185-186.

[39] Mack, Abduction, 360-361.

[40] Mack, Abduction, 266.

[41] Mack, Abduction, 180.

[42] Mack, Abduction, 250-256.

[43] http://www.seancasteel.com/JimSparksSidebarArticleAlienAlphabet.htm

[44] Mack, Abduction, 250.

[45] Mack, Abduction, 96.

[46] Mack, Abduction, 358.

[47] http://www.seancasteel.com/JimSparksSidebarArticleAlienAlphabet.htm

[48] http://ufoexperiences.blogspot.com/2005/07/becky-andreasson-daughter-of-betty.html

[49] http://members.iinet.net.au/~starline/

[50] Bhabha, 208.

[51] http://ojs.ed.uiuc.edu/index.php/pes/article/viewFile/1806/516

[52] Peter Faust, Touched, DVD. Directed by Laurel Chiten (San Francisco: Bind Dog Films, 2003)

[53] http://ojs.ed.uiuc.edu/index.php/pes/article/viewFile/1806/516

[54] Bhabha, 209.

 

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Kuinka traumaattinen muisto jää aivoihin

Joskus ihmiset voivat muistaa jotain joka tuntuu pienimmältä ja merkityksettömimmältä yksityiskohdalta elämässään — heidän 8. luokan lokerikon koodin, tarinan jonka he kuulivat bileissä kauan aikaa sitten, tai kaikki ne repliikit heidän lempielokuvastaan.

Nämä muistot — jotka ovat täynnä faktoja, sanoja ja tapahtumia — ovat eksplisiittisiä muistoja.

Mutta on olemassa toisenlaisia muistoja — sellaisia jotka esiintyvät kuvista, äänistä tai hajuista.

Esimerkiksi hellalla kiehuvan kahvin tuoksu voi tuoda muistoja sunnuntai-iltapäivistä rakkaiden sukulaisten luona.

Yllättävät hajut kuin tietynlainen partavesi voivat saada aikaan paniikkia, pelkoa tai jopa kauhua.

Lapsena traumatisoitunut henkilö saattaa kokea uudelleen niin tutut pelosta tärisemisen tai kylmän hien tunteet.

Ja sillä voi olla varsin vähän tekemistä verbaalisen ajatteluprosessin kanssa, tyyliin ”tämä muistuttaa minua siitä kun isäni löi minua”.

Traumaattinen muisto muodostuu ja talletetaan eri tavalla kuin jokapäiväinen muisto.

Kuinka traumaattinen muisti eroaa jokapäiväisestä muistista

Jos ihmistä käytetään hyväksi lapsena, aivot saattavat saada uskomaan ”Olen ihminen jolle tapahtuu kaikkea pahaa, ja minun tulee olla valppaana siitä kuka satuttaa minua seuraavaksi.”

Nuo ovat tietoisia ajatuksia jotka tallentuvat aivojen alkeellisimpaan osaan.

Mutta mitä tapahtuu aikuiselle kun hän traumatisoituu jostain kauheasta jonka hän on kokenut?

Yksinkertaisesti aivoista tulee häkeltyneet. Siksi koska thalamus sulkeutuu ja koko kuva siitä mitä tapahtui ei jää muistiin aivoihin.

Joten sen sijaan että muodostettaisiin tiettyjä muistikuvia koko tapahtumasta, traumatisoituneet ihmiset muistavat kuvia, ääniä ja fyysisiä tunteita ilman kontekstia.

Ja tietyt tunteet muuttuvat menneisyyden liipaisimiksi.

Aivot jatkuvasti muodostavat karttoja maailmasta — karttoja jotka kuvaavat sitä mikä on turvallista ja mikä on vaarallista.

Tällä tavoin aivoihin koodataan asioita. Ihmiset kantavat sisäistä karttaa siitä keitä he ovat suhteessa maailmaan. Siitä tulee heidän muistijärjestelmänsä, mutta se ei ole tietoinen muistijärjestelmä niinkuin verbaaliset muistot.

Se on implisiittinen muistijärjestelmä.

Se tarkoittaa sitä, että tietty traumaattinen tapahtuma ei välttämättä muistu mieleen tarinana, niinkuin jotain olisi tapahtunut pitkän aikaa sitten. Sen sijaan sen laukaisee tunteet joita ihmiset kokevat nykyhetkessä, jotka voivat aktivoida heidän emotionaalisia tilojaan.

Se on paljon alkeellisempi, orgaanisempi taso jolla yksittäinen tunne laukaisee pelkotilan.

Ihminen saattaa ajatella tunnetta ja sanoa ”tämä täytyy johtua siitä koska se muistuttaa minulle ajasta jolloin isäni löi minua”.

Mutta se ei ole yhteys jonka mieli tekee tuolla hetkellä.

Kuinka kontekstinpuute vaikuttaa hoitoon

Mitä väliä sillä on työmme kannalta kun tiedämme että traumaattoset muistot koodataan ilman kontekstia?

On tärkeää tunnustaa että PTSD, tai trauman kokemus ei liity menneeseen. Se liittyy kehoon joka jatkaa käyttäytymistään ja itsensä organisointia kuin kokemus tapahtuisi nyt.

Kun me työskentelemme ihmisten kanssa jotka ovat traumatisoituneita, on tärkeää auttaa heitä oppimaan kuinka kehystää nykyhetki ja sietämään sitä mikä on käynnissä. Menneisyys on vain niin relevanttia kuin sen esiintuomat nykyhetken tunteet ja ajatukset.

Tarina menneestä on vain tarina jonka ihmiset kertovat selittääkseen kuinka paha trauma oli, tai miksi heillä on tiettyjä käytösmalleja.

Mutta todellinen ydinajatus on, että trauma muuttaa ihmisiä. He tuntevat eri lailla ja kokevat tiettyjä asioita toisin.

Siksi pääasiallinen terapian fokus tarvitsee olla auttaa ihmisiä siirtämään sisäinen kokemuksensa, tai toisin sanoen, kuinka traumaa pidetään heidän sisällään.

Kuinka puhe saattaa kiinnittää asiakkaan huomion muuhun kuin tuntemiseen

Ihmisten auttaminen oppimaan pysymään tunteissaan vaatii sen houkutuksen vastustamista että pyytää heitä kertomaan kokemuksistaan ja siitä mistä he ovat tietoisia.

Tämä johtuu siitä että puhuminen voi välittää puolustusmekanismin tunteita kohtaan.

Aivokuvien avulla olemme oppineet, että kun ihmiset tuntevat jotain syvästi, eräs aivojen osa aktivoituu.

Ja olemme nähneet toisista kuvista, että kun ihmiset alkavat puhua traumoistaan, eräs toinen osa aivoista aktivoituu.

Joten puhuminen voi kiinnittää potilaiden huomion johonkin muuhun kuin siihen mitä heidän sisällään tapahtuu.

Ja siksi eräät parhaista terapiatavoista ovat suureksi osaksi ei-verbaalisia, jossa suurin terapeutin tehtävä on auttaa ihmisiä tuntemaan mitä he tuntevat — huomaamaan mitä he huomioivat, näkemään kuinka asiat soljuvat heidän sisällään.

Miksi ajan tuntemuksen palauttaminen saattaa tehdä tunteista kestettävämpiä

Liian usein ihmisten tuntiessa itsensä traumatisoiduksi heidän kehonsa alkavat tuntua siltä kuin he olisivat uhattuina, vaikka olisi kaunis päivä ja he eivät olisi minkäänlaisessa vaarassa.

Tehtäväksemme muodostuu muiden ihmisten auttaminen näiden uhkien tuntemiseksi, ja vain auttaa heitä havaitsemaan miten aistimukset menevät pois ajan kanssa.

Keho ei koskaan pysy samana koska keho on aina muutoksen tilassa.

On tärkeää auttaa potilasta oppimaan, että kun aistimus nousee pintaan, se on ok tuntea koska sen jälkeen tulee jotain muuta.

Tällä tavoin me voimme auttaa potilaita luomaan itselleen uudelleen oman ajan tunteensa, joka tuhoutuu traumassa.

Tunteet ja aistimukset muuttuvat kestämättömäksi asiakkaille koska he ajattelevat ”Tämä ei lopu koskaan”.

Mutta heti kun potilas tietää jonkin loppuvan, heidän koko asenteensa muuttuu.

 

Artikkelin julkaissut Bessel van der Kolk

Four pillars

Asukas Rajalla

  ”Asukas Rajalla on illuusio-lumous-maya, jonka fyysiset aivot realisoivat ja tunnustavat sellaisena mistä niiden tulee päästä yli. Se on harhauttava ajatusmalli, jonka kokelas kohtaa, kun hän pyrkii läpäisemään aikojen lumouksia, ja löytämään todellisen kotinsa valossa.” (Glamour: A World Problem.  s.22)

     ”Asukas Rajalla ei synny illuusion ja lumouksen sumusta, ennenkuin kokelas lähestyy Elämän Portteja. Vain silloin kun hän kykenee näkemään himmeitä vilahduksia Initiaation Portista ja välillä Valon välähdyksiä Läsnäolon Enkelistä, joka seisoo odottaen tuon oven toisella puolen, voi hän kohdata kaksinaisuuden periaatteen lopullisesti, joka on ruumiillistunut hänelle Asukkaana ja Enkelinä… Niin kuin sanani ruumiillistuvat sinulle symbolisesti tulevaisuuden olosuhteena ja tapahtumana. Varmasti tulee vielä päivä jolloin seisot täydessä tietoisuudessa näiden vastakkaisten symboliparien välissä, Enkeli oikealla ja Asukas vasemmalla. Annettakoon sinulle sitten voimaa mennä suoraan näiden kahden vastapuolen välistä, jotka ovat ikuisuuksia sotineet keskenään elämäsi kentillä, niin että voit astua Läsnäoloon jossa nämä kaksi nähdään yhtenä, ja mitään muuta ei tunneta kuin elämä ja jumaluus.” (Glamour: A World Problem,  s. 39/40)

     ”Asukas Rajalla on usein nähty onnettomuutena, kauhuna jota tulee välttää, ja viimeisenä, huipentuvana pahuutena. Muistuttaisin tässä, kuitenkin, että Asukas on ’se joka seisoo Jumalan portilla’, joka asuu initiaation portin varjoissa, ja joka kohtaa Läsnäolon Enkelin avoimin silmin, niinkuin muinaiset Pyhät Kirjat siitä kertovat. Asukas voidaan määritellä alemman luonnon yhteisvoimaksi, joka ilmaistaan persoonassa, ennen valaistumista, inspiraatiota ja initiaatiota. Persoonallisuus per se, tässä vaiheessa, on varsin vahvana, ja Asukas käsittää kaikki psyykkiset ja mentaaliset voimat, jotka vuosien saatossa ovat ihmisessä käyneet ilmi, ja joita on vaalittu huolella. Sitä voidaan katsella kolmikantaisena materiaalisena muotona, ennen sen tietoista omistautumista sielun elämälle, ja Hierarkian, Jumalan ja Ihmiskunnan palvelemiselle. Asukas Rajalla on kaikki se mitä ihminen on, poislukien korkeampi henkinen itse; se on jumaluuden kolmas aspekti, mikä ilmaistaan ihmismekanismin avulla. Tämä kolmas aspekti tulee lopulta alistaa toisen aspektin, sielun, alaisuuteen.” (Esoteric Psychology, Vol. II,  s. 312)

     ”Muisti… ei ole yksinkertaisesti vain mielen ominaisuus, niin kuin useasti oletetaan, vaan se on olennaisesti luova voima. Se on periaatteessa ajatuksen aspekti, ja — yhdessä mielikuvituksen kanssa — luova agentti, koska ajatukset ovat asioita, niin kuin me hyvin tiedämme. Muinaisista muistin sopukoista, syvästi juurtuneesta menneisyydestä, joka tarkasti muistetaan, ja rodullisesta ja yksilöllisestä alitajunnasta (tai perustetuista ajatusvarastoista ja haluista, perityistä ja luontaisista) nousee yksilön menneistä elämistä ja kokemuksista se mikä on kaikkien vaistonvaraisten tendenssien, kaikkien perittyjen lumousten, ja kaikkien väärien mielen asenteiden kokonaissumma; näille (sillä ne yhdesssä ovat kokonaisuus) me annamme nimen Asukas Rajalla. Tämä Asukas on kaikkien luonteenpiirteiden kokonaissumma, jotka ovat jääneet valloittamatta ja alistamatta, ja jotka tulee lopulta voittaa ennen kuin initiaatio voidaan suorittaa. Jokainen elämä kokee jotain edistystä; jotkut persoonan viat korjautuvat, ja jotain todellista edistystä tapahtuu. Mutta voittamatonta ylijäämää on paljon, ja muinaiset velvollisuudet ovat monet, ja ylettömän vahvat, ja — kun sielun yhteys on asianmukaisesti saatu aikaan — tästä seuraa elämä jossa erittäin kehittynyt ja vahva persoonallisuus muuttuu, itsessään, Asukkaaksi Rajalla. Silloin Läsnäolon Enkeli ja Asukas seisovat kasvotusten, ja jotain täytyy tuolloin tehdä. Lopulta henkilökohtaisen itsen valo hiipuu ja sammuu kunnian loimuun joka Enkelistä huokuu. Silloin suurempi kunnia hävittää pienemmän. Tämä on kuitenkin ainoastaan mahdollista, kun persoona innokkaasti astuu tähän suhteeseen Enkelin kanssa, kun se tunnistaa itsensä Asukkaana ja — kokelaana — aloittaa taistelun vastaparien välillä, ja astuu sisään Skorpionin testeihin. Nämä testit ja koetukset ovat aina itse aloitettuja; kokelas vie itsensä positiiviseen tai ehdollistavaan ympäristöön jossa testit ja kokelas ovat väistämättömiä ja ei vältettävissä. Kun mieli on saavuttanut suhteellisen korkean kehityksen asteen, muistiaspektia kutsutaan uudella ja tietoisella tavalla, ja silloin jokainen allaoleva alttius, jokainen rodullinen ja kansallinen vaisto, jokainen kukistamaton tilanne, ja jokainen kontrolloiva epäkohta nousee tietoisuuden pintaan, ja silloin — taistelu on käynnissä.” (Discipleship in the New Age, Vol. II,  s. 207/8)

     ”Asukas Rajalla, aina läsnä, ryhtyy aktiiviseksi vain Kokelaan Polulla, kun kokelas tulee yliluonnollisella tavalla tietoiseksi itsestään, häneen vaikuttavista olosuhteista hänen oman sisäisen illuusion tuloksena, hänen astraalisesta lumouksestaan, ja mayasta joka hänen koko elämäänsä ympäröi. Nyt integroituna persoonana (eikä kukaan ole kokelas, veljeni, ellei hän ole mentaalinen sekä emotionaalinen, joka on pointti minkä kannattaja usein unohtaa) nämä kolme olosuhdetta… nähdään usein kokonaisuutena, ja tämä koko termi ’Asukas Rajalla’ otetaan käyttöön. Se on todellisuudessa elävöitetty ajatusmuoto — joka ilmentää mentaalista voimaa, astraalista voimaa ja elinvoimaa.” (Glamour: A World Problem,  s. 27).

 

Artikkelin julkaissut Esoteric Philosophy

 

7 asiaa jotka sinun kannattaa tietää narsismista

Narsisteja on joka puolella, ja he voivat olla uskomattoman kuluttavia ja haastavia ihmisiä kommunikoida. Tässä on 7 asiaa joista sinun kannattaa olla tietoinen. Kirjoittajana on sosiaalipsykologian tohtori Kelly Neff.

1. Huomattava osa ihmisistä on narsisteja

Arviolta 6,2% USA:n populaatiosta kärsii narsistisesta persoonallisuushäiriöstä (NPD), joka tarkoittaa että he täyttävät viisi tai useamman seuraavista DSM-V -kriteereistä:  (kun luet näitä, ajattele ihmisiä jotka saattavat sopia diagnoosiin)

  • ylisuuret käsitykset omasta itsestään ja tärkeydestään, liioittelee omia kykyjään ja saavutuksiaan
  • omaa pysyviä fantasioita rajoittamattomasta menestyksestä, vallasta, kauneudesta, ideaalisesta rakkaudesta, loistosta
  • uskoo olevansa ”erityinen” ja uniikki ja että hänen tulisi asioida vain samantasoisten ihmisten kanssa, että vain huomattavat henkilöt ja instituutiot voivat ymmärtää häntä
  • omaa jatkuvan tarpeen huomiolle, ylistykselle ja hyväksynnälle
  • mielestään oikeus erityiskohteluun
  • manipuloiva, käyttää toisia hyväkseen ja ajaakseen omaa etuaan
  • empatiakyvytön toisia kohtaan
  • usein kateellinen toisille tai uskoo toisten olevan hänelle kateellinen
  • usein käyttäytyy ylimielisesti, omaa ylimielisen asenteen

Todella monet ihmiset eivät täytä kaikkia NPD:n kriteerejä, mutta saattavat silti käyttäytyä narsistisen persoonallisuuden tavalla ajoittain. Tästä syystä on vaikeaa sanoa varmasti kuinka paljon narsisteja maailmassa on!

2. Psykologit eivät ole yksimielisiä narsismin perimmäisestä syystä

Onko narsismi periytyvä geneettinen ominaisuus? Vai johtuuko se vanhempien ja opettajien ehdollistamisesta? Liittyykö se mielisairauteen? Vaikka narsismin syntytekijät ovat tuntemattomat, psykologit suosivat biopsykologista syntymallia, joka integroi biologian ja genetiikan sosiaaliseen ympäristöön ja psykologiseen sopeutumiseen. Toisin sanoen, yhteiskunnalla ja ympäristöllä on tärkeä rooli narsististen piirteiden kehittymisessä.

3. Tutkimuksen mukaan narsismi on kasvussa

Viimeaikainen psykologian tutkimus sanoo, että narsismi on ollut tkasvussa viimeisen 30 vuoden ajan, erityisesti nuorten ihmisten keskuudessa. Eräs tutkimus näytti että jopa 9,4% 20…29-vuotiaista kärsii äärimmäisestä narsismista, verrattuna esim. yli 65-vuotiaiden vain 3,2%:n. Ehkäpä ei olekaan yllättävää kuinka kulttuurime on siirtynyt korostamaan sosiaalista mediaa identiteettinämme, itsetuntonamme ja itsekunnioituksenamme. Todellakin, suora positiivinen yhteys löytyy sosiaalisen median käytön ja narsismin välillä, joka tarkoittaa että mitä narsistisempi on, sitä enemmän käyttää sosiaalista mediaa. Jopa sanalla ’selfie’ ja sen tarkoituksella on narsistinen osallisuus. Surullista kyllä, narsismi on kasvanut Facebookin, Twitterin ja muiden palveluiden leviämisen myötä, samalla kun altruismi ja empatia ovat jyrkästi laskeneet.

4. Narsistit jäävät helposti huomaamatta

Toisin kuten muitten persoonallisuuden ja käyttäytymisen häiriöiden kanssa, narsistit jäävät helposti huomaamatta sillä he eivät vaikuta olevan ’sairaita’ tai ’mielisairaita’. He vain tuntuvat olevan ylikorostetun itsetärkeydentuntoisia, tarvitsevan huomiota säälimättömän paljon, ja heiltä puuttuu empatiakyky. Kun ensin tapaat heidät tai tutustut heihin, he saattavat olla hauskoja, energisiä, ulospäinsuuntautuineita ja hieman egoistisia, mutta tämä saattaa herättää epäluuloja tai sitten ei. Loppujenlopuksi, se on hyvä että on hyvä itsetunto, eikö niin? He saattavat usein houkutella heidän liioitteevaan itsetärkeyteensä ja mahtipontisiin suunnitelmiinsa ja ennenkuin huomaatkaan, olet sotkeutunut johonkin jonka läsnäolo saattaa olla sinulle myrkyllistä.

5. Narsismi on vaikeaa hoitaa

Ehkä yksi huolestuttavimmista asioista narsistisessa persoonallisuushäiriössä on että se on erittäin vaikeaa hoitaa terapialla koska asiakkaat usein kiistävät tai ovat täydellisen haluttomia hyväksymään heidän persoonallisuuden häiriötään. Jos joku todella uskoo että hän on tärkeä, osaavampi tai parempi, kuvittele kuinka vaikeaa terapeutilla saattaa olla vakuuttaa hänelle asian olevan toisin.

Tämän takia narsistisen persoonallisuushäiriön omaavat ihmiset harvoin hakeutuvat hoitoon, ja usein hyväksyvät terapian ystävien tai perheenjäsenten pyynnöstä, tai hoitaakseen toisia aiheita (kuten ahdistusta tai masennusta) joka johtuu häiriöstä. Ja surullista kyllä, monet terapeutit myös joutuvat päästämään irti narsistisista potilaistaan kun he ajautuvat umpikujaan ja potilas uskoo olevansa terve ja kieltäytyy näkemästä ongelmaa.

6. On tapoja tunnistaa narsisti

Mikäli epäilet jonkun lähipiirissäsi olevan narsisti, on asioista joita voit tehdä sen lisäksi että vertailet käyttäytymistä yllä esitettyyn diagnostisten kriteerien listaan. Seuraavia suositellaan:

Kysy heiltä kysymyksiä (narsistit rakastavat puhumista mutta eivät kuuntelemista)

Opin partneriltani Jimmy Ohmilta että yksittäinen helpoin tapa spotata narsisti on KYSYÄ HEILTÄ KYSYMYKSIÄ! Johtuen heidän pumpatusta egostaan, he eivät voi tehdä muuta kuin jakaa liioitellun saavutusten ja suoritusten tunteen, uskomuksensa siitä kuinka hyviä ja erikoisia he ovat, ja kuinka kaikki muut ovat niin kateellisia hänelle. Vielä enemmän narsistit tykkäävät puhua, mutta yleensä he eivät ole kauhean hyviä kuuntelijoita. Usein he katselevat sivuun kun muut puhuvat, vain odottaen omaa vuoroaan sanoa jotain.

Tarkkaile heidän sosiaalisen median käyttöään

Ottaen huomioon positiivisen korrelaation sosiaalisen median käytön ja narsismin välillä, jos epäilet jonkun olevan narsisti, yksi helpommista asioista jota voit tehdä on tarkastella heidän sosiaalisen median presenssiään. Kommentoivatko he kaikkea, postaavatko he aina tilapäivityksiä? Puhuvatko he usein itsestään, suunnitelmistaan ja saavutuksistaan verkossa? Vaikka runsas sosiaalisen median käyttö ei yksin olekaan narsismin indikaattori, mikäli tämä henkilö on aina sosiaalisessa mediassa ja täyttää muut kriteerit saattaa hän olla narsisti.

Oletko sinä osa heidän mahtipontisia suunnitelmia?

Narsisteilla on kyky vakuuttaa meidät siitä että he tietävät paremmin ja että he ovat kaikkein kykenevimpiä mihin tahansa hommaan. Jos joku toistuvasti sotkee sinut mahtipontisiin suunnitelmiin, jotka eivät koskaan toteudu, hän saattaa hyvinkin olla narsisti.

Ovatko he manipuloivia?

Narsistit ovat kyvykkäitä manipulaation taidossa ja saamaan sen mitä he haluavat muista ihmisistä. Uskon että tämä johtuu heidän empatiakyvyn puutteesta ja uskomuksestaan omaan erikoisuuteensa ja paremmuuteensa. Usein tämä manipulointi tuntuu ’ajatusleikiltä’ jossa joku sanoo sinulle mitä haluat kuulla mutta sitten tekee päinvastoin, tai kun joku johdattelee sinut uskomaan jotain heistä tai jostain tilanteesta joka osoittautuu vääräksi.

7. Paras tapa käsitellä narsistia on rakastaa häntä etäältä

Usein meitä lähellä olevat ihmiset kuten ystävät, kollegat, pomot tai jopa perheenjäsenet voivat olla narsisteja, ja se voi olla haasteellista olla heidän kanssaan samassa tilassa. Jos tunnistat jonkun elämässäsi narsistiksi, yksittäinen paras asia jonka voit tehdä on rakastaa heitä etäältä. Etäältä rakastaminen ei tarkoita heitä kokonaan elämästä pois sulkemista (vaikka tämä voi olla toimiva strategia jollekulle, erityisesti äärimmäisissä tilanteissa), vaan pikemminkin että vetää pois osan omasta energiasta ilman että aktiivisesti ottaa osaa, ja näin tekee tilaa siinä toivossa että jonain päivänä he muuttuvat. Minulle rakastaminen etäältä tarkoittaa että tunnustaa  olevansa voimaton muuttamaan tätä persoonallisuustyyppiä, ja että heidän kanssaan ajan viettäminen voi olla myrkyllistä omalle hyvinvoinnille. Yhteydenpidon ja käytetyn ajan rajoittaminen, ei ota osaa mahtipontisiin suunnitelmiin eikä salli oman itsen tulla manipuloiduksi, nämä kaikki ovat täysin hyväksyttäviä strategioita.

Sellaisten ihmisten tapauksessa joita tapaa joka päivä, kuten kollegat, pomot, asiakkaat tai läheiset perheenjäsenet, joskus rakastaminen etäältä on vähemmän mahdollista. Tässä tapauksessa suosittelen seuraavaa:

Harjoita anteeksiantoa ja myötätuntoa

Voi olla uskomattoman vaikeaa löytää myötätuntoa jollekin joka ei kunnioita toisia ihmisiä ja uskoo olevansa toisia parempi. Vaikka heillä ei sitä olisikaan, sinä voit aina löytää myötätuntoa koska tämä henkilö selkeästi kärsii pahoin, olipa tämä henkilö sitten tietoinen kivusta tai ei. Antamalla anteeksi jonkun narsismin ei tarkoita että hyväksyt tai oikeutat heidän käyttäytymisensä. Se tarkoittaa että et enää halua pitää kiinni siitä tai sallia sen vaikuttaa sinuun. Muista, että heidän käyttäytymisensä ei kerro mitään sinusta ja kaiken siitä mitä he ovat. Tee parhaasi antaaksesi anteeksi ja älä ota heidän narsismiaan henkilökohtaisesti!

Päästä irti kiintymyksestä lopputulokseen

Hoivaavana ja myötätuntoisena ihmisenä näkee paljon muiden ihmisten kärsimystä ja haluaa auttaa heitä paranemaan. Tiedän etten ole tässä yksin. Valitettavasti kun puhutaan narsisteista, meidän tulee oppia päästämään irti lopputuloksesta. Narsistit yleensä eivät ajattele tarvitsevansa apua, sen sijaan he uskovat omaan liioittelevaan tärkeyteensä ja ylemmyyteensä. Heidän käytöksensä, sanansa ja ajatuksensa eivät mitenkään liity sinuun ja siksi lopputulokseen kiintyminen tai heidän muuttaminen ei mitenkään palvele sinua ja johtaa ainoastaan suurempaan tuskaan.

Hyväksy se että annoit tämän luvan heille astua elämääsi ja opi siitä

Tämä on vaikeaa, mutta se on totta että ulkoinen todellisuutemme on heijastusta sisäisestä todellisuudesta. Joten jos löydät itsesi narsistien ympäröimänä, on tärkeää tutkia miksi olet tässä tilanteessa ja kasvaa oppimalla siitä jotain.  Ehkä sinulla on allaolevia narsistisia piirteitä joista et ole tietoinen? Ehkä itsetuntosi on huono ja uskot että olet jonkin arvoinen vain kun sinulla on narsisteja elämässäsi? Ehkä et ole ollut viisas päätöksissäsi ja ihmisten kanssa joiden kanssa teit energeettisiä sopimuksia? Ehkä et tajunnut kuinka narsistisia nämä ihmiset olivat ennenkuin oli liian myöhäistä? Vaikka heidän narsisminsa ei todellakaan ole sinun vikasi, sallimalla heidän tulla lähellesi on sinun vastuullasi. Oppimalla siitä mikä on tuonut sinut tänne asti ja tekemällä muutoksia elämääsi pääset irti tästä syklistä.

Ansaitset parempaa

Muista, jos et ole narsisti, silloin ansaitset parempaa kuin olla narsistien ympäröimä! On OK vakuuttaa itsensä tästä tunteesta ja leikata siteet ihmisiin jotka eivät ole samalla aaltopituudella. Monissa tapauksissa tämä on ainoa selviytymiskeino. Monet meistä ovat kärsineet huonosta itsetunnosta tai uskoneet ettemme todella ansainneet rakastavia ihmisiä elämäämme. Jos olet tehnyt näin, anna itsellesi lupa poistaa tämä sopimus sillä perusteella että sinä ANSAITSET olla myötätuntoisten, rakastavien ja hyvien ihmisten ympäröimä. Luota siihen että tapaat heitä kun teet tilaa heille elämässäsi.

 

Artikkelin julkaissut The Mind Unleashed.

11 tapaa elää onnellisemmin (eivätkä ne liity rahaan)

Onnellisuus on jotain mitä tavoittelemme, kuitenkin monet meistä pitävät sitä vaikeana käsittää ja vielä vaikeampana ylläpitää. Erityisesti näinä vaikeina taloudellisina aikoina onnellisuus voi tuntua piilottelevan seuraavan palkkakuitin, uuden työn tai palkankorotuksen takana. Kuitenkin, kuten tohtori Robert Putnam Harvardin yliopistosta hetki sitten huomautti, “pelkällä rahalla voi ostaa onnea, mutta ei paljoakaan.” [1] Vaikuttaa siltä, että onnellisuudella itsessään ei ole mitään tekemistä rahan kanssa, vaan enemmänkin ympärillämme olevien ihmisten kanssa, sillä miten käytämme aikamme, ja kuinka havaitsemme itsemme ja ymmärrämme elämänkokemuksiamme.

Perustuen viimeisimpiin psykologisiin tutkimuksiin ja omiin kokemuksiini psykologina joka yrittää ymmärtää onnellisuutta, sekä ihmisenä joka etsii onnellisuutta, tässä on 11 tapaa elää onnellisempaa elämää… joilla ei ole mitään tekemistä rahan kanssa!

1) Ole kiitollinen

Missä tahansa he ovatkin ja mitä tahansa he tekevätkin, onnelliset ihmiset tunnustavat aina että heillä on jotain mistä olla kiitollinen. Positiivisen pyskologian tutkimus on osoittanut, että kiitolliset ihmiset ovat onnellisempia, vähemmän masentuneita ja stressaantuneita! [2] Onnelliset ihmiset löytävät helposti kiitollisuudenaiheita ympärillään olevasta maailmasta, katsoivatpa he sitten vaikka jalkakäytävän rosoista reunaa asfalttiviidakossa tai laskevaa aurinkoa merenrannassa. On mahdollista löytää kiitollisuudenaiheita pienimmistäkin asioista, kuten herkullinen ruoka, hyvä kirja, haastava joogatunti, tai tuntemattoman vastaantulijan hymy.

Kaikilla meillä on mahdollisuus valita miten suuntaamme huomiomme. Valitsemalla kiitollisuuden elämän kauniista ja uniikeista asioista sen sijaan että stressaisit ongelmista tekee elämästäsi onnellisemman ja rennomman.

2) Löydä flow

Positiivisessa psykologiassa ”flow” määritellään ”täydellisenä antautumisena toiminnalle sen itsensä takia”. [3] Kun me olemme flow’ssa, esimerkiksi juoksulenkillä, kirjoittaessa laulua tai lukiessa hyvää kirjaa, tietoisuus itsestämme kaikkoaa, aika tuntuu pysähtyvän ja me olemme keskittyneitä, rauhallisia sekä tarkkaavaisia sen asian suhteen mitä teemme. Ihmiset jotka useasti kokevat flow’n ovat yleensä onnellisia, tuotteliaita, luovia ja keskittyneitä.

Voit päästä flow’hun keskittymällä asioihin jotka sinun mielestä ovat erittäin nautittavia ja palkitsevia. Toisin sanoin, tee sitä mitä RAKASTAT! Enemmän informaatiota flow’n löytämisestä voi saata tohtori Mikhal Csíkszentmihályin kirjasta Finding Flow. [4]

3) Hymyile enemmän

Jos olet allapäin tai sinulla on rankka päivä, on mahdollista piristyä pelkästään ajattelemalla ihmistä, paikkaa tai tilannetta joka saa sinut hymyilemään! Totisesti, psykologian tutkimus on osoittanut että hymyily tekee sinusta onnellisemman, vaikka pelkästään harjoittaisit suusi lihaksia ja et tarkoituksella hymyilisikään! [5]

Vaikka tiedemiehet eivät vielä olekaan täysin varmoja miksi pelkkä hymyily tekee sinusta onnellisemman, on ehdotettu että hymyily supistaa kasvolihaksia, joka johtaa suurempaan verenvirtaukseen aivojen etulohkoihin, joka taas vapauttaa dopamiinia, erästä aivojen hyvänolon kemikaalia. [6] Joten ota esiin komediat ja anna kikattaa (tai anna jonkun kutittaa sinua)!

4) Hyväksy virheesi

Me kaikki olemme täydellisen epätäydellisiä tässä ihmismuodossa, ja on vain luonnollista että teemme virheitä (joskus todella usein!). Kieltämällä virheesi tai egon pauloihin joutuminen tekee sinusta vain surkean ja estää sinua oppimasta arvokkaita läksyjä jotka auttavat sinua kasvamaan ja kehittymään.

Virheesi hyväksymällä voit antaa itsellesi anteeksi, ja ihmiset saattavat lisäksi pitää sinusta enemmän! Tohtori Eliot Aronsonin artikkelin “Pratfall effect” mukaan,virheiden tekeminen tekee kyvykkäistä ihmisistä kiinnostavampia ja ihmismäisempiä muille ihmisille. [7] Onnelliset ihmiset tietävät tämän intuitiivisesti, hyväksyvät virheensä oppimiskokemuksina ja eivät tuomitse itseään liian rankasti.

5) Optimistisen asenteen ylläpitäminen

Onnelliset ihmiset tuntuvat vastaavan negatiivisiin tapahtumiine optimistisemmin kuin onnettomat ihmiset. Positiivinen psykologi Martin Seligman määrittelee optimismin ”ongelmiin reagoimisena itseluottamuksella ja korkealla henkilökohtaisella taidolla”. Erityisesti hän tunnustaa, että negatiiviset tilanteet ovat ohimeneviä ja rajoitettuja suuruudeltaan. [2] Tutkimus on liittänyt optimismin useisiin positiivisiin tuloksiin kuten pidempään elinikään, sairauksista paranemiseen, yleiseen fyysiseen kuntoon, parempiin selviytymistaitoihin ja ongelmanratkaisukykyyn vaikeissa tilanteissa.

Yleisesti ottaen optimismi on keskeinen osa onnellisena ja terveenä pysymistä, joten kun arveluttaa, katso asian valoisaa puolta.

6) Ympäröi itsesi positiivisilla ihmisillä

Vaikka tämä elämä voikin tuntua henkilökohtaiselta matkalta, me tarvitsemme toisia ihmisiä ympärillemme tunteaksemme itsemme onnelliseksi. Itse asiassa, tutkimus on osoittanut että sosiaaliset suhteet ovat vahvin ennuste onnellisuudesta, paljon vahvempi kuin tulotaso tai varallisuus. [1] Robert Putnaminuraauurtavan tutkimuksen mukaan,hyvän ystävän löytäminen lisää onnellisuutta yhtä paljon kuin palkan kolminkertaistaminen, sosiaaliseen ympäristöön kuuluminen yhtä kuin tuplapalkan verran, jne.

Pääpointti on, että sosiaalinen tuki on erittäin suuri hyvinvoinnin ja onnellisuuden indikaattori. Positiivisten ihmissuhteiden ympäröimät ihmiset elävät pidempään! Joten ole sosiaalinen, ympäröi itsesi ihmisillä jotka saavat sinut voimaan hyvin ja vapaudu niistä jotka saavat sinut voimaan huonosti.

7) Opettele milloin sanoa ”Ei”

Kuten psykologian tohtori Thema Davis kauniisti sen ilmaisee, “sanoa kyllä onnellisuudelle merkitsee sanoa ei niille asioille ja ihmisille jotka stressaavat sinua”. [9] Onnelliset ihmiset tietävät että heidän täytyy sanoa EI ihmisille, ideoille ja käyttäytymismalleille jotka eivät palvele heidän kaikkein korkeinta tarkoitusta. Sanoa kyllä kaikille ja kaikelle voi saada sinut hämmentyneeksi, lisätä stressiä ja jättää vähemmän aikaa ja resursseja itsellesi! Tämä on erittäin totta silloin kun suostut tekemään asioita jotka eivät resonoi itsesi kanssa, tai sallit itsesi ajautua painostaviin tilanteisiin joiden kanssa tulee epämukava olo.

Hämmennyksestä johtuva stressi voi vakavasti heikentää onnellisuutta ja hyvinvointia. Ennenkuin suostut mihinkään tai kenelle tahansa, kysy itseltäsi palveleeko tämä kaikkein korkeinta tarkoitustani? Jos vastaus on ei, opettele silloin sanomaan EI.

8) Tee irtiotto ja vietä enemmän aikaa luonnossa

Vaikka se voikin tuntua luonnolliselta useiden ehdollistettujen elämien jälkeen, ihmiset eivät ole suunniteltu viettämään aikaa sisällä tunteja sähkölaitteiden edessä. Ei, meidät on luotu viettämään aikaa ulkona, poissa teknologian surinasta, kännyköiden säteilystä ja ruutujen loisteesta. Onnelliset ihmiset ymmärtävät että on heidän luonnollinen syntymäoikeutensa antaa itselleen aikaa ajatella ja löytää rauha. Harvard Health Letterin heinäkuun 2010 numeron mukaan, ulkona luonnossa vietettty aika liittyy onnellisuuteen koska valo nostaa ihmisten mielialaa, niinkuin tekee myös D-vitamiini, ulkona vietetyn ajan sivutuote. [10]

Jos todella haluat maksimoida ulkona vietetyn ajan, vietä aikaa vihreässä luonnossa — vaikka vain viisi minuuttia ”vihreää harjoitusta” voi johtaa parannukseen itsetunnossa ja mielialassa, Essexin yliopiston tutkijoiden mukaan. [10] Vielä parempi,kun yhdistät ulkonaoloajan meditaatioon, joogaan tai johonkin terapeuttiseen liikuntamuotoon. Useat tutkimukset vahvistavat näiden parantavan mielialaa ja hyvinvointia.

9) Harjoita anteeksiantoa

Tämä voi olla haastavaa monille meistä jotka ovat tehneet väärin ja/tai jotka ovat kokeneet toisista ihmisistä johtuneita traumoja. Mutta kuten Jimmy Ohm aina sanoo, “anteeksianto ei tarkoita että se mikä tapahtui on ok, se vain tarkoittaa ettet enää kanna tuskaa”. [11] Kun me pidämme kiinni vihasta, mielipahasta ja pelosta toisia ihmisiä kohtaan, ne itseasiassa vievät tilaa sisältämme, ja estävät meidän tuntemasta itseämme todella onnellisiksi ja tyytyväisiksi.

Tohtori Fred Luskin Standfordin yliopiston Forgiveness Projectista on havainnut anteeksiannon olevan todella suuri ennusmerkki onnellisuudesta ja hyvinvoinnista, ja hän selittää kuinka ”anteeksianto on rauhan kokemus tässä hetkessä” [12] Lisää tutkimuksesta voi lukea hänen verkkosivuiltaan, Forgive For Good. [13]

10) Kokeile uusia asioita

Onnelliset ihmiset eivät pelkää kokeilla rajojaan ja uusia asioita. Psykologian tohtorin Rich Walkerin tutkimus on osoittanut että ihmiset jotka kokevat erilaisia asioita ovat tuntevat suuremmalla todennäköisyydellä positiivisia tunteita kuin ihmiset joilla on vähemmän kokemuksia. [14] Tämä voi tuntua aluksi kuumottavalta, mutta mikä on pahin mitä voi tapahtua? Lähtemällä mukavuusalueelta saatat yllättää itsesi ja ylittää omat odotuksesi siitä mihin kykenet. Ja jos se ei mene niinkuin suunnittelit, ainakin silti yritit, eikö niin?

Kuten tohtori Alex Lickerman  kirjoittaa kirjassaan Happiness in this World, jonkin uuden asian yrittäminen vaatii rohkeutta, se avaa mahdollisuuden sinulle nauttia jostain uudesta, se ehkäisee sinua tylsistymästä ja ehkä kaikkein tärkeimpänä, se pakottaa sinut kasvamaan. [15] Se mitä olet aina halunnut kokeilla mutta et uskonut että sinulla on pokkaa? Mitä odotat?

11) Katso joka aamu peiliin ja sano ”Minä rakastan sinua”

Monille meistä itsensä rakastaminen on suurin haaste ja este onnellisuudelle. Vuosikausia perhe, koululaitos ja erityisesti media ovat sanoneet ettemme ole tarpeeksi hyviä, ettemme ole tarpeeksi kauniita, ettemme ole tarpeeksi menestyneitä, ettemme kykene mihinkään ja niin edelleen. Se on jättänyt monet kokemaan arvottomuuden tunnetta. Totuus on että sillä ei ole mitään väliä kuka olet ja mitä elämässäsi on tapahtunut, SINÄ OLET RAKKAUDEN ARVOINEN! Sano se ääneen itsellesi kunnes uskot sen.

Psykologit ovat pitkään tienneet itsetunnon olevan suoraan yhteydessä onnellisuuteen. Mutta kuinka rakentaa itsetuntoa? Uskon että voimme rakentaa itsetuntoa harjoittamalla rakkautta ja itsehyväksyntää itseämme kohtaan. Eräs helpommista tavoista jolla voit tehdä tämän on katsoa peiliin joka aamu ja sanoa ”Minä rakastan sinua.” Joillekin tämä voi tulla helpolla, toisille taas se voi olla uskomattoman haastavaa. Tiedän että ensikerralla kokeilin ja kokeilin tätä ja purskahdin itkuun koska tunsin itseni niin arvottomaksi. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua jokapäiväinen harjoitteluni ja itsensä rakastamisen ja hyväksynnän mantrojen avulla opin rakastamaan itseäni. Ja vaikka polku ehdottomaan itserakauteen on elämänpituinen matka eikä sen päätepiste, tänään tunnen itseni onnellisemmaksi kuin koskaan. ☺Toivon että nämä onnellisuusvinkit auttavat sinua polullasi niin paljon kuin ne ovat minua auttaneet. Namaste


Viitteet:

1. Miller, J. (July 23rd, 2013). Putnam: Strongest Predictors of Happiness are Social Relationships. The Chatauquan Daily. Retrieved July 9th, 2014 from: http://chqdaily.com/2013/07/23/putnam-strongest-predictors-of-happiness-are-social-relationships/

2. The Pursuit of Happiness. Mindfulness and Positive Thinking: Optimism and Gratitude. Retrieved July 10th, 2014 from:http://www.pursuit-of-happiness.org/science-of-happiness/positive-thinking/

3. Cherry, K. (Date Unknown). What is flow? Understanding the Psychology of Flow. About.Com Psychology. Retrived July 10th, 2014 from: http://psychology.about.com/od/PositivePsychology/a/flow.htm

4. Csikszentmihalyi, M. (1997) Finding Flow: The Psychology of Engagement with Everyday Life. Basic Books, New York.

5. Korb, A. (July 31st, 2012). Smile: A Powerful Tool. Psychology Today. Retrieved July 11th, 2014 from: http://www.psychologytoday.com/blog/prefrontal-nudity/201207/smile-powerful-tool

6. Wenk, G. (December 27th, 2011). Addicted to Smiling: Can the Simple Act of Smiling Bring Pleasure? Psychology Today. Retrieved July 10th, 2014 from: http://www.psychologytoday.com/blog/your-brain-food/201112/addicted-smiling

7. Manage Train Learn. Likeability: The Pratfall Effect. Retrieved July 11th, 2014 from: http://www.managetrainlearn.com/page/the-pratfall-effect

8. Public Relations Bureau (June, 2009). Social Support, Networks and Happiness. Retrieved July 11th, 2014 from:http://www.prb.org/Publications/Reports/2009/socialnetworks.aspx

9. Dr. Thema Bryant-Davis. http://www.DrThema.Com.

10. Harvard University Health Letter. (July 2010). A Prescription for Better Health: Go Alfresco. Retrieved July 10th, 2014 from:  http://www.health.harvard.edu/newsletters/Harvard_Health_Letter/2010/July/a-prescription-for-better-health-go-alfresco?utm_source=mental&utm_medium=pressrelease&utm_campaign=health0710

11. Jimmy Ohm MccLain. https://www.facebook.com/jameslmcclain

12. Taran, R. (March 7th, 2012). Forgiveness: Making Space for More Happiness. Huffington Post Healthy Living. Retrieved July 12th, 2014, from: http://www.huffingtonpost.com/randy-taran/learning-to-forgive_b_1322686.html.

13. Forgive for Good. Http://www.LearningToForgive.com

14. Time Magazine. Health and Happiness: Try New Things. Retrieved July 12th, 2014 from: http://content.time.com/time/specials/2007/article/0,28804,1631176_1630611_1630586,00.html

15. Lickerman, A. (April 1st, 2010). Happiness in this world: Trying new things. Psychology Today, retrieved July 12th, 2014 from: http://www.psychologytoday.com/blog/happiness-in-world/201004/trying-new-things

 

Artikkelin julkaissut The Mind Unleashed.