Avainsana-arkisto: Richard Dolan

Zodiac-ryhmä: Sedge Mastersin tarina

kirjoittanut Richard Dolan

Kesäkuussa 2019 edesmenneen tohtori Edgar Mitchellin kuolinpesästä vuoti maailmalle useita tärkeitä asiakirjoja. Tunnetuimpia ovat tohtori Eric Davisin vuonna 2002 kirjoittamat muistiinpanot hänen tavattuaan eläkkeellä olevan amiraali Thomas R. Wilsonin. Ymmärrettävästi nämä muistiinpanot hallitsivat huomiotamme verrattuna kaikkiin muihin Mitchellin jäämistöstä tulleisiin asiakirjoihin. Ne olivat ylivoimaisesti kiinnostavimmat. Mutta toinen huomionarvoinen asiakirja, joka aiheutti lyhyen keskustelun, oli Robert Bigelow’n organisaatioon National Institute for Discovery Sciences (NIDS) kuuluvien henkilöiden välinen sähköpostiviestiketju, joka koski heidän pahamaineista, skandaalimaista, miten tämä voi olla mahdollista! keskusteluaan Ray Santillin avaruusolentojen ruumiinavausfilmistä. Tähän viestiketjuun osallistuivat tohtori Kit Green, tohtori Hal Puthoff, tohtori Colm Kelleher ja tohtori Eric Davis, ja muutama muu, kuten tohtori John Alexander ja Robert Bigelow, oli mukana keskustelussa.

Vaikka muutamat ihmiset pitivät itsepintaisesti kiinni siitä, että kaikki nämä asiakirjat olivat jonkinlaisia huijauksia, suurin osa ihmisistä on nyt ymmärtänyt totuuden asiassa: ne ovat aitoja. Muistutan skeptikkoja siitä, että sain Kit Greeniltä itseltään nimenomaisen vahvistuksen Alien Autopsy -ketjusta — ja häneltä mielenkiintoisimman mahdollisen vastauksen ”ei kommenttia” Davis-Wilsonin muistiinpanoista. (Mainitsin myös, että hän antoi minulle nimenomaisen epävirallisen lausunnon, jonka olen suostunut salaamaan). On sanomattakin selvää, että jatkuvat kiistat joko ruumiinavausvideon keskusteluketjun tai Davis-Wilsonin muistiinpanojen aitoudesta ovat turhia muille kuin niille ihmisille, jotka haluavat puhua itsensä sinisiksi. Me muut olemme menneet eteenpäin.

Yksi avaruusolennon ruumiinavausaiheeseen liittyvä osa on jäänyt täysin huomaamatta. Tämä asia mainittiin viestiketjun aivan viimeisellä sivulla (11). Kyse on Hal Puthoffin kysymyksestä, joka koski hämärää artikkelisarjaa, joka oli julkaistu vähän aikaisemmin UFO Magazinessa.

Hal Puthoffin sähköpostiviesti Kit Greenille ja Kristin Zimmermanille on päivätty 31. heinäkuuta 1999. [Vaikka suurin osa sähköpostiviestiketjusta sisältää viestejä vuoden 2001 alkupuolelta, ketjun kaksi viimeistä viestiä ovat vuodelta 1999]. Puthoffin sähköpostiviestin aihe on ”Sedge Masters?”. Puthoff kirjoitti seuraavaa:

Kit, Kristen,

Halusin vain tarkistaa. Enkö lähettänyt sinulle paketin UFO Magazinen artikkeleita, jotka on kirjoittanut salanimellä (sp?) kirjoittava ”Sedge Masters” ja jotka koskevat Zodiac-nimisen ryhmän tekemiä onnettomuusnoutoja? Jos näin on, toivon edelleen, että voisit lukea tästä, koska meillä on syytä uskoa, että nämä tarinat (muistaakseni kolme) ovat vain hieman fiktiivisiä versioita erään lähteen kokemuksista, jotka hän on kirjoittanut WPAFB:n arkistoon. Tarkemmin sanottuna, oletko koskaan kuullut Zodiacista, jonka oletetaan olevan oikea nimi?

Toinen kysymys. Colm mainitsi kerran, että olet nähnyt ”oikeita” ruumiinavauspöytäkirjoja. Piilotteletko minulta jotain 🙂

Ystävällisin terveisin,

Hal

AA-viestiketjussa on Greenin vastaus viisi päivää myöhemmin, jossa hän viittaa ruumiinavausmuistiinpanoihin mutta ei Sedge Mastersin artikkeleihin.

On ilmeistä, että Puthoff otti artikkelin sisällön vakavasti, vaikka hän tiesi, että se oli fiktiivinen kuvaus tietyistä pinnan alapuolella olevista tosiasioista. Mihin hän tarkalleen ottaen viittasi?

Eräs ystäväni ja tutkimusyhteistyökumppanini toi tämän koko asian tietooni muutama viikko sitten. Tiedätkö, mitä nämä Sedge Mastersin artikkelit ovat, hän kysyi minulta. Tosiasia oli, etten tiennyt. Se ei kuulostanut tutulta. Onneksi olen kuitenkin viimeisten kahden viikon ajan käynyt määrätietoisesti läpi huomattavaa kokoelmaa UFO-lehtiä viimeisessä ponnistuksessa luodakseni täydellisen kronologisen tietokannan, jotta voin lähestyä asianmukaisesti aihetta kolmannessa UFOs and the National Security State -teoksessa.

(Sivuhuomautuksena mainittakoon, että nämä kaksi viikkoa ovat olleet uskomattoman tuottavia, ja olen yllättynyt siitä, miten paljon materiaalia olen pystynyt käymään läpi. Aineistoon kuuluu tällä hetkellä MUFON UFO Journal, International UFO Reporter, huomattava kokoelma lehtileikkeitä, UFO Magazine ja useita muita lehtiä. Minulla on tietysti paljon, paljon enemmän materiaalia, jonka olen jo käynyt läpi, ja vielä vähän lisää, jonka tulen käymään läpi.)

Ystäväni tiedustelun ajoitus sattui siis olemaan täydellinen. Kerroin hänelle, että pyrkisin erityisesti pitämään silmällä kaikkia viittauksia artikkeleihin, jotka koskevat ”Sedge Mastersia” tai joiden kirjoittaja on ”Sedge Masters”.

Onneksi löysin ne. Kuten Puthoff muistutti vuonna 1999 lähettämässään sähköpostiviestissä, UFO Magazine -lehdessä oli vuonna 1998 todellakin kolme artikkelia, jotka koskivat kuvitteellista hahmoa nimeltä Sedge Masters. Ne ovat lukemisen arvoisia. (Toukokuu/kesäkuu 1998, syyskuu 1998 ja joulukuu 1998.) Näiden kirjoittajien kirjoittaja on mies nimeltä Greg Halifax. En tiennyt hänestä mitään, itse asiassa en ollut koskaan kuullutkaan hänestä.

Halifaxissa on lyhyt kirjoittajan bio kahdessa kolmesta artikkelista. Ensimmäisessä sanotaan:

Greg Halifax on ollut kirjailija ja tutkija yli 20 vuotta, ja hän asuu Etelä-Kaliforniassa. Tämä on ensimmäinen osa satunnaista sarjaa tarinoita, jotka ovat toisen tai kolmannen käden tarinoita, joita ei voida tällä hetkellä todentaa, vaikka ne ovatkin peräisin näennäisesti luotettavista lähteistä. Niitä tulisi punnita sellaisina.

Toisen artikkelin biossa on lyhyempi lausunto:

Greg Halifax on ollut kirjailija ja tutkija yli 20 vuotta, ja hän asuu Etelä-Kaliforniassa. Hänellä on useita hyviä ystäviä sotateollisuudesta.

Kolmannessa artikkelissa ei ollut lainkaan Halifaxin elämää. Siinä kaikki. Mielenkiintoista ja omasta näkökulmastani hieman turhauttavaa. Halifaxia ei edes kommentoitu missään näiden kolmen numeron alussa olevissa ”Publisher’s Notes” ja ”Editor’s Notes” -tiedotteissa. Kyseisessä lehdessä nämä sisälsivät yleensä hyödyllisiä kommentteja kunkin numeron sisällön kohokohdista. Missään näistä kolmesta numerosta kustantaja tai päätoimittaja ei viitannut näihin erittäin mielenkiintoisiin kirjoituksiin. Oikeudenmukaisuuden nimissä on todettava, että nämä osiot ovat aina lyhyitä lausuntoja, yleensä vain kappale, eikä niiden koskaan ollut tarkoitus olla kattavia. Lisäksi UFO Magazine oli tuohon aikaan erityisen vahvassa vaiheessa, ja siinä oli varsin paljon hyvää ja mielenkiintoista UFO-aiheista journalismia. Niissä numeroissa oli aina paljon keskusteltavaa. Siitäkin huolimatta on selvää, että Greg Halifax on jokseenkin salaperäinen. Kuka tämä kaveri oli? Kukaan ei tunnu tietävän.

Jos etsit ”Greg Halifax” useilla hakukoneilla, hän ei löydy. Samoin [”Greg Halifax” kirjailija] ja [”Greg Halifax” Kalifornia] eivät löytäneet mitään. Jos etsit [”Greg Halifax” ”Sedge Masters”], niin myös hakutulos on tyhjä. Haku hakusanalla ”Sedge Masters” antaa yhden relevantin tuloksen. Tämä linkittää lähteeseen, joka on julkaissut avaruusolentojen ruumiinavaus -sähköpostiviestiketjun — ja sekin on melko kaukana listan lopussa ja on ainutlaatuinen tulos. On siis selvää, ettei kukaan puhu tästä.

Ensimmäisen artikkelin alussa on seuraava lausunto:

Se, mitä aiot lukea, on suurelta osin vahvistamatonta… Mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi totta. Se on sen tyyppistä UFO-tietoa, joka tyypillisesti haudataan syvälle ja jota pieni ryhmä tiedusteluyhteisössä tutkii ja lokeroi huolellisesti, mikä sopii mihin tahansa arkaluonteiseen pimeään operaatioon. Sellaisen suoraviivainen vahvistus on parhaimmillaankin vaikeaa. UFO Magazinen etuna on kuitenkin yli vuosikymmenen ajan kerättyjen tietojen ja laajapohjaisten faktojen määrä, jonka pohjalta voidaan tehdä joitakin oikeudenmukaisia ekstrapolaatioita. Eri lähteistä poimittu seuraava tapaus kuvastaa yhtä Yhdysvaltain mustimmista peitetoiminnoista, jotka käsittelevät suoraan UFO-ilmiötä.

Tarina seuraa Sedge Masters -nimistä CIA:n salaisten operaatioiden asiantuntijaa, joka oli tehnyt paljon arkaluonteista työtä eri puolilla maailmaa — hyvin kovaotteinen James Bond -tyyppinen vakooja. Hän oli olettanut nähneensä kaiken. Mutta nyt hänet otetaan palvelukseen huippusalaiseen maahansyöskyneiden UFOjen nouto-ohjelmaan. Hän saa tietää, että hänet on valittu hänen luonteenpiirteidensä perusteella jopa enemmän kuin hänen huomattavan teknisen asiantuntemuksensa perusteella useilla aloilla. Häntä on pyydetty toimimaan tutkijana ja kuulusteluihin erikoistuneena asiantuntijana selvittämään, mikä meni pieleen viimeisimmässä törmäysnouto-operaatiossa. Kuten käy ilmi, hänen saamiensa tietojen mukaan yhdeksänkymmentä minuuttia aikaa on kadonnut kaikilta lähes 70 hengen tiimin jäseniltä. Ryhmä ja heidän esimiehensä ovat ymmällään.

Masters viedään erittäin turvalliseen laitokseen, ja hänelle annetaan luettavaksi briiffausdokumentti. Siinä käsitellään UFO-ilmiön historiaa, sellaisena kuin ylemmät tahot sen näkevät. En kuvaile sitä yksityiskohtaisesti tässä (PDF on liitetty alla), mutta riittää kun sanon, että se on hyvin koottu yhteenveto, ja voi melkein uskoa, että he olisivat voineet kuvata sen juuri näin. Eräs mielenkiintoinen seikka on se, että briiffausdokumentissa ei mainita nimiä ”Majestic 12” tai ”MJ-12”, vaikka ”populaarikirjallisuudessa” käytetään näitä nimiä. Sen sijaan nimi on briiffausdokumentin mukaan Zodiac.

60-luvun lopulla Zodiac oli saanut rekrytoitua jäseniä elitistiseen talteenottoryhmään. Kuusikymmentäseitsemän hyvin koulutettua miestä lähetettiin maahansyöksyjen tapahtumapaikoille, ja 1970-luvulle tultaessa he olivat oppineet täydellisesti ja perusteellisesti dokumentoimaan kaikki toimet ja siivoamaan kaikki onnettomuuksien jälkeen jääneet roskat.

Masters jatkoi paperin lukemista, jossa sanottiin:

Nämä miehet noudattavat aina tiukkoja ohjeita, joiden mukaan heidän on dokumentoitava käytännössä jokainen näiden operaatioiden minuutti. Heitä kuullaan välittömästi jokaisen operaation jälkeen. Tällä kertaa Wright-Pattersonissa toimiville kuulusteluryhmillemme on käynyt selväksi, että ensimmäiset kuulustellut jäsenet eivät kyenneet selittämään puolitoista tuntia paikan päällä vietettyä aikaa. Muistamattomuus oli täsmälleen samanlaista kaikilla muilla 66:lla paikalla olleella ryhmän jäsenellä.

Toisessa artikkelissa keskitytään suurimmaksi osaksi Mastersin ja psykologin suorittamaan operaatiosta vastaavan everstin haastatteluun. Myös everstin muisti oli tyhjä kriittisten 90 minuutin ajan. Sitten käy ilmi, että seuraavana päivänä haastattelun jälkeen hän ja muu ryhmä pystyivät yhtäkkiä muistamaan tapahtuman. Kuten eversti asian ilmaisi, se johtui siitä, että ”he sallivat sen”. He, eli ”avaruusolennot aluksella”. Ja kyllä, hyvin suuri avaruusolentojen alus puuttui heidän hallussaan olleen pienemmän UFOn nouto-operaatioon.

Kolmannessa artikkelissa seurataan Mastersia, joka saa tehtäväkseen tutkia vedenalaiseen USOon ja valopallovälikohtaukseen liittyviä asioita. Hän saa tietää, että UFO-yhteisössä työskentelee peiteagentteja, jotka välittävät kaikki tärkeät tiedot oikeisiin kanaviin, mukaan lukien hypnoterapeutti, jonka hän tapaa. Hänelle näytetään myös aito avaruusolentojen alus, joka hankittiin edellisessä törmäysnoutokohteessa ja josta kukaan ei ole saanut selville kovinkaan paljon, edes vuosien jälkeen.

Näistä artikkeleista tekee mielenkiintoisen se, että niissä yhdistyvät enemmän kuin vankka käsitys UFO-ilmiöstä sekä ilmeisen yksityiskohtainen tietämys salaisen maailman toiminnasta. Minulla itselläni ei tietenkään ole suoraa kokemusta tästä maailmasta, mutta vuosien mittaan riittävän tutkimustyön ja yksityisten keskustelujen kautta voin sanoa, että kaikki tässä yhteydessä esitetty vaikuttaa minusta erittäin uskottavalta.

Päätän puheenvuoroni lisäämällä, että tein tiedusteluja useille ihmisille saadakseni tietoa tästä asiasta. Olen varovainen sen kanssa, mitä sanon. Sanon kuitenkin ehdottomasti, että vaikka en saanutkaan nimenomaista ”kyllä”-vastausta näiden artikkelien sisältämästä totuudesta ja aitoudesta, uskon, että minulle annettiin hyvin paljon ymmärtää, että se on laillista. Tämä koskee myös Zodiacia, vaikka en taaskaan henkilökohtaisesti saanut siihen nimenomaista vahvistusta. Se on turhauttavaa ja olen pahoillani. Mutta voin antaa vain sen, mitä saan. Kaikki on hullun lailla sellaista ”lue rivien välistä” -tilannetta. Tämä on yksi niistä.

Mielestäni on myös melko selvää, että Greg Halifax on salanimi, samoin kuin ”Sedge Masters”.

Aineisto on liitetty PDF-tiedostona. Otin erittäin terävät kuvat näistä sivuista, mutta jotenkin muunnoksessa tuloste ei ole superterävä. Se on silti ihan hyvin luettavissa. Ei pitäisi olla vaikeaa. Sillä välin, jos löydän keinon viritellä menetelmiäni, palaan takaisin esiversion kanssa.

Nauttikaa!

Richard

TÄSSÄ ON LINKKI KOLMEEN PDF-ARTIKKELIIN: Sedge Masters

 

Artikkelin julkaissut richarddolanmembers.com

Richard Dolan kommentoi AAROn raporttia

Richard Dolan tarkastelee kriittisesti All Domain Anomaly Resolution Officen (AARO) äskettäin julkaisemaa raporttia. Hän syventyy tunnistamattomien ilmailmiöiden (UAP) alias UFOjen  historialliseen katsaukseen ja kyseenalaistaa vallassa olevien instituutioiden avoimuuden ja rehellisyyden. Hän tarkastelee tarkkaan raportin väitteitä, siinä esitettyjen merkittävien todisteiden puutetta ja historiallisten tutkimusten vääristelyä. Dolan käsittelee myös kiehtovia kehityskulkuja, kuten metamateriaaliartefaktia ja sisäpiiriläisten todistuksia maahansyöksyneiden UFOjen noudoista. Tämä jakso on pakko katsoa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita totuudesta UAP:iden taustalla ja kansallisen turvallisuuden instituution sisällä käytävästä taistelusta.

EU for UAP

UFO-historiaa ollaan pyyhkimässä uuden narratiivin tieltä

NASAn paneeli UFOja tutkimaan perustettu paneeli piti ensimmäisen julkisen esiintymisensä toukokuussa 2023 ennen luvatun UFO-raportin julkistamista.

16-henkinen tiimi, johon kuuluu asiantuntijoita eri aloilta astrobiologiasta fysiikkaan sai tehtäväkseen tarkastella julkiseksi tehtyjä UFO-havaintoja ja muuta dataa, jota valtio ja kaupalliset toimijat ovat keränneet.

David Spergel, NASAn UAP-paneelin puheenjohtaja, sanoi että stigma UAP-raportoinnin ympärillä on tehnyt datankeruusta vaikeaa. Hän sanoi datankeruun olevan myös “epäsystemaattista ja sirpaloitunutta” monien eri virastojen tehdessä päällekkäisiä asioita. Hänen mukaansa UAP-havainnot usein ovat ”epäinformatiivisia” johtuen laadunvalvonnan ja datan kuratoinnin puutteesta.

Kongressin tätä edeltäneen UFO-kuulemisen (ei siis sen, jossa David Grusch todisti) tavoin NASAn julkinen kuuleminen ei paljastanut juurikaan mitään uutta avaruusolennoista kiinnostuneille. Heidän havaintonsa keskittyvät lähinnä kehittämään parempia datankeruumenetelmiä UAP-tapauksista sekä parhaisiin menetelmiin analysoida tuota informaatiota, mutta voi vain pohtia sitä mitä he ovat saaneet selville.

80 vuoden UFO-havaintojen debunkkauksen ja pilkkaamisen jälkeen meidän nyt pitäisi uskoa, että nykyiset NASAn ja Pentagonin toimet ovat käännekohta valtion UFO-kannassa?

He sanovat, että kaikki nämä UFOt ovat täysin tuntemattomia ja että he kovasti työskentelevät selvittääkseen mitä tapahtuu. Ja kun he löytävät vastauksen tuohon kysymykseen, he lupaavat kertoa meille. Tämä on iänkaikkisen vanha tarina, jota toistuvasti meille sepittää epärehelliset instituutiot, joiden pyrkimyksenä on pyyhkiä UFO-historia sotakoneiston tuputtaman uuden narratiivin tieltä.

Tällä videolla Richard Dolan haastattelee Ron Jamesia, jonka viimeisin dokumentti Accidental Truth syventyy UFO-”paljastusliikkeen” ongelmiin. Filmin yksi pääteemoista on UFO-historian pyyhkiminen.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

UFOja ei keksitty vuonna 2004

Vuoden 2004 Tic Tac UFO-kohtaamista pidetään ihan aiheesta erittäin tärkeänä tapahtumana. Valitettavasti liian paljon UFO-ilmiöiden julkisesta keskustelusta nykyään keskittyy aikaan tuosta hetkestä eteenpäin, ja erittäin rikas 1900-luvun UFO-historia jää paitsioon ja käsittelemättä valtavirrassa.

UFOjen historian pyyhkiminen on armeijalle tärkeää, sillä se mahdollistaa heidän jatkaa leikkimistä, että mitään salailua tai salaliittoa ei ole olemassakaan. Itse asiassa, on olemassa musertavan paljon todisteita siitä, että Yhdysvaltain armeija on ollut erittäin syvällä mukana UFO-touhuissa jo 80 vuoden ajan.

Michael Sallan vastine Richard Dolanille

16. heinäkuuta 2017 UFO-historioitsija Richard Dolan julkaisi artikkelin, jossa hän ilmaisi kantojaan siitä miten arvioida ihmisiä, jotka ovat väittäneet että heillä on suoraa tietoa ja kokemuksia salaisista avaruusohjelmista. Hän selittää sympatiaansa näkökulmille siitä, että tällaisia ohjelmia on olemassa ja että jotkut ovat kertoneet tiedoistaan.

Hän kuvaa yleistä skeptistä asennettaan henkilöitä kohtaan, jotka sekä väittävät olevansa sisäpiiriläisiä, joilla on yksityiskohtaista tietoa salaisista avaruusohjelmista, että jotka myös ovat saaneet julkisesti ihmisiltä tästä hyväksyntää, vaikka heillä ei ole minkäänlaisia todisteita omille väitteilleen.

Mutta kun puhutaan merkittävistä väitteistä — tosi isoista väitteistä jotka ovat sekä radikaaleja ihan itsessään mutta jotka voivat muuttaa koko alan (ja tuoda mainetta ja kunniaa niiden esittäjille), silloin me selvästikin tarvitsemme korkeammat standardit kuin “vaikuttaa mukavalta kaverilta jolla on kiva tarina joten uskon häntä.”

Richard näkee sellaiset henkilöt tahallaan tai tahtomattaan sekoittamassa pakkaa, tekemässä siitä yhä vaikeampaa riippumattomille tutkijoille, jotka pyrkivät selvittämään totuuden, vahvistaa väitteitä näistä ohjelmista.

Hän kuvaa erityisesti kolmea tietovuotajaa, jotka ovat astuneet esiin ja saaneet julkista mainetta uskomattomilla väitteillään:

Nimekkäimpiin henkilöihin näistä kuuluvat Andrew Basiago, Randy Kramer ja Corey Goode. Nämä henkilöt ovat väittäneet olleensa Marsissa pitkiä aikoja. Se on jo itsessään iso juttu, toki, mutta he ovat sanoneet myös matkailleet ajassa.

Richard huomauttaa, että todisteiden puute tarkoittaa, että me joudumme uskomaan tietovuotajien sanaa, mikä voi johtaa tutkijoiden tapauksessa vaarallisille vesille:

Minun tulee painottaa, että ketään näistä tietovuotajista ei ole esittänyt väitettä, jonka riippumaton tutkija voisi vahvistaa. Kaikki perustuu luottamukseen. Sellaisten tarinoiden uskominen vie meidät vaaralliselle tielle, joka on jo valmiiksi epäluotettavalla alalla skeptikkojen jatkuvassa tähtäimessä.

Tässä hän yrittää ohjata keskustelua hänen näkemyksensä mukaiselle keskitielle, erittäin kriittisen skeptikkojen ja debunkkaajien ryhmän väittäessä, että sellaiset tietovuotajat ovat parhaimmillaankin harhaisia ja pahimmillaan patologisia valehtelijoita, kun taas tukijat nielevät kaiken mitä tietovuotajat sanovat puhtaan luottamuksen perusteella.

Richard viittaa sähköposteihin, joissa häntä rohkaistiin käymään Goodea vastaan, joka on jokin aika sitten joutunut Bill Ryanin ja Daniel Lisztin (alias Dark Journalist) kritiikin kohteeksi, haastattelujen sarjassa. Ryan & Liszt ovat olleet Goodea mustamaalaavan internet-kampanjan keskiössä, ja pyrkineet antamaan hänestä kuvaa patologisena valehtelijana.

Olen vastannut heidän väitteisiinsä Goodesta muualla, mitä tulee siihen miten he ovat sivuuttaneet dokumentit ja asiantuntijalausunnot, jotka validoivat Gooden väitteet hänen kahden vuosikymmenen pituisesta urastaan IT-alalla. Sivuuttamalla Gooden varmistettavissa olevan taustan molemmat tutkijat ovat tarkoituksella pyrkineet saattamaan hänen uskottavuutensa epäilyksen varjoon sanomalla, että hän on astunut esiin puhtaasti rahan takia, eikä aitona tietovuotajana jolla on halu paljastaa totuus viranomaisten väärinkäytöksistä, jopa hänen ennen tuottoisan uran menettämisen uhalla.

Tavoittelin Richardia kertoakseni hänelle mielipiteeni Ryanin ja Listzin huijaustutkimuksista, ja liitin mukaan linkin dokumentteihin ja asiantuntijalausuntoihin, joihin on oltu yhteydessä ja jotka ovat vahvistaneet Gooden taustat. Richard ei ole vastannut, mitä pidän yllättävänä. Varmasti tietovuotajien taustojen tahallinen obfuskaatio ansaitsee tulla pengotuksi, kun tutkijat ovat toimineet epäasianmukaisesti!

Ilmeisesti Dolan ei ole samaa mieltä. Hän ei ota esiin mitään ongelmia mitä Ryan ja Liszt ovat Gooden tapauksessa nähneet, mutta hän mainitsee kyllä ongelman minun suhteen. Ilmeisesti minulla on luottamusongelma:

Olen tuntenut Michaelin yli vuosikymmenen, ja meillä on ollut monia pitkiä keskusteluja. Voin sanoa tässä tunteneeni hänet henkilökohtaisesti: uskon että hän on tehnyt aitoa ja hyvää tutkimusta monista asioista, mutta hänellä on taipumus olla liian luottavainen. Minun perspektiivistäni se on aina ollut niin. On ihmisiä, jotka rakastavat hänen työtään ja sitten on vihaajia. En ole kumpaakaan, mutta aina katson informaatiota ja sen käyttöarvoa. Joskus saan hyvää informaatiota ja oivalluksia hänen työstään ja niin pidän häntä kuuntelemisen arvoisena, silloinkin vaikka en hyväksyisi hänen nopeisiin johtopäätöksiin loikkaamista.

Pidän Richardin arviota siitä, että minulla on “taipumus olla liian luottavainen”, epäyllättävänä sillä se kuvaa minun vastakkaista kantaani hänen taipumukseensa olla liian skeptinen niitä kohtaan, jotka kertovat omista kokemuksistaan vilpittömästi ja rehellisesti. He saattavat hyvinkin kertoa totuuden uskomattomista kokemuksistaan, mutta ne sivuutetaan koska he eivät anna riittävästi todisteita tyydyttämään niitä standardeja, joita UFO-tutkijat ovat mielivaltaisesti asettaneet.

Minulle se on aina ollut paljon vaarallisempaa sulkea pois silminnäkijätodisteet yksinkertaisesti siksi koska he eivät anna riittävästi näyttöä jonkin mielivaltaisesti valitun standardin mukaan, kuin tutkia vakavasti sitä heidän vilpittömyytensä ja rehellisyytensä perusteella, sekä myös heidän paljastuksistaan maksaman hinnan takia.

On väärin olettaa, että tutkija “luottaa” tietovuotajaan yksinkertaisesti siksi, että hän pitää tätä vilpittömänä ja siksi vakavan tutkimuksen arvoisena. Olen pitänyt yllämainittuja kolmea tietovuotajaa vilpittöminä ja vakavan tutkimuksen arvoisina. Se ei tarkoita luottamusta, joka on eri asia.

Richard Dolan ja minä olemme samaa mieltä siitä, että koko UFOjen, avaruusolentojen ja salaisten avaruusohjelmien aihe on erittäin turvaluokiteltu, ja että tilanteen esteenä on myös turvatoimet. Edward Snowdenin dokumenttivuoto vahvistaa, että tiedustelupalvelut viidessä Echelon-maassa (USA, Britannia, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti) suorittavat peitetoimia kylvääkseen sekaannusta UFO-kentälle.

Richard uskoo, että tästä on pääteltävissä, että Deep State (eli kabaali/Illuminati) yrittäisi sekoittaa pakkaa järjestämällä huijareita, mielenhallinnan uhreja, tiedustelupalvelujen luottohenkilöitä jne. lavalle väärien todistusten ja disinformaation kanssa. Tästä me olemme samaa mieltä, mutta on myös pääteltävissä, että syvävaltio ja sen lonkerot tekisivät paljon kaikenlaista aitojen tietovuotajien, kokijoiden ja muiden maineen pilaamiseksi.

Miksi keskittyä vain yhteen aspektiin syvävaltion tekemisissä? Corey Gooden tapauksessa olen löytänyt selvää näyttöä siitä, että hänen mainettaan on yritetty tahrata, kun kaksi tutkijaa, Ryan ja Liszt, ovat sivuuttaneet dokumentit ja asiantuntijalausunnot, jotka tukevat hänen työhistoriaansa. Voisivatko Ryan ja Liszt olla Deep Staten operatiiveja, jotka on aktivoitu pilkkaamaan Goodea?

Richard mainitsee myös William Tompkinsin, jolla toisin kuin Goode, Basiago ja Cramer, on useita dokumentteja ja asiantuntijoita, jotka tukevat hänen todistuksensa ydinkohtia. Hän sanoo:

Bill Tompkins on mielenkiintoinen tapaus. Hän on 9-kymppinen, ja kirjoitti tuoreeltaan kirjan Selected by Extraterrestrials, joka kuvaa hänen elämää ja väitteitään laivaston salaiseen ohjelmaan osallistumisesta, jossa rakennettaisiin salainen avaruuslaivasto. Toisin kuin muut väitetyt tietovuotajat, Tompkinsilla on ura, joka on varmistettavissa: hän työskenteli Douglas Aircraftilla monia vuosia ja hänen CV:nsä on äimistyttävä. Tämä oikeasti merkitsee jotain. Minun tulisi lisätä, että tri. Salla ja tri. Bob Wood ovat molemmat tehneet paljon töitä tutkiakseen ja vahvistaakseen Tompkinsin taustat ja he löytäneet ainakin jonkin verran todisteita Tompkinsin väitteille.

Todellakin, tri. Wood ja minä olemme löytäneet monia dokumentteja ja riippumattomia kolmansia osapuolia, jotka tukevat Tompkinsin todistusta. Puhuin kolmen eläköityneen laivaston upseerin kanssa, jotka kaikki puhuivat Tompkinsin puolesta saamatta tästä mitään hyötyä itse, josta kerron kirjassani The US Navy’s Secret Space Program sekä aiemmissa artikkeleissa.

Amiraali Larry Marsh vahvisti William Tompkinsin työn tärkeyden laivastolla. Tompkins oli Medford Navy League Councilin johtaja ja hän veti siellä erikoisprojekteja.

Huolimatta yltäkylläisestä todisteiden määrästä, joita on ollut julkisesti saatavilla jo pitkään, Richard Dolan pysyy kärkkäänä Tompkinsin suhteen:

Kuitenkin minulla on epäilykseni Tompkinsia kohtaan. Monet eivät tätä tiedäkään, mutta minulla oli mahdollisuus toimia hänen kustantajanaan. Kun sain kuulla hänestä Bob Woodilta, mutta ennen kuin luin hänen kirjansa käsikirjoituksen, olin suostunut periaatteessa julkaisemaan sen. Mutta käsikirjoituksen luettuani päätin kieltäytyä. Pidin kirjan sävyä sellaisena, että se toisi alalle epäuskottavuutta, enkä halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä. Löysin kirjasta useita ilmiselviä virheitä, sekä esimerkkejä egoismista, jotka eivät istuneet omaan tyyliini. Toivoin Tompkinsille hyvää ja siinä kaikki. En ollut luonut lopullista mielipidettä Tompkinsista enkä varmaan koskaan tule niin tekemään. Jos todisteita löytyy ja niitä voidaan esittää hänen väitteidensä tueksi, sitten katson niitä.

Tompkinsin sävy, kirjan virheet ja egoismi olivat Dolanille punaisia lippuja, joten hän kieltäytyi. Se on ihan asiallista kun puhutaan kirjan julkaisemisesta, kuitenkaan nämä eivät ole sellaisia juttuja jotka tekisivät Tompkinsista epärehellisen hänen muistellessaan tapahtumia ja ihmisiä parhaansa mukaan.

Onhan Tompkins 94-vuotias, ja hän oli osa historiallista prosessia, joka kulminoitui salaisten avaruusohjelmien nykytilaan. Toimitin Richardille henkilökohtaisesti kopion kirjastani US Navy Secret Space Program, jossa paljastan todisteet joita olen tähän asti kyennyt saamaan selville.

Richard lopettaa artikkelinsa sanomalla:

Pysyn halukkaana keskustelemaan aiheesta sivistyneesti Coreyn, Andrew’n, Bill Tompkinsin, Michael Sallan, tai kenen tahansa muun samanlaisia väitteitä esittäneen kanssa. Tavallaan ymmärrän heidän kantansa, koska tiedän minkälaista se on puhua elämäntapaskeptikoille UFO-aiheesta. Kuitenkin, kaikessa yhteydenpidossani tällaisten henkilöiden kanssa, heidän tulee tajuta että todistustaakka on heidän harteillaan. Sitä minä teen UFOjen kanssa. Tarina, jota ei voida osoittaa todeksi, ei vain merkkaa paljoakaan, eikä auta jos joku satunnainen henkilö tukee tarinaa. Sanat eivät yksin riitä. Mitään ei voida uskoa suorilta.

Mielelläni käyn sivistynyttä keskustelua Richardin kanssa näistä asioista, joita hän on artikkelissaan tuonut esiin ja joista olen maininnut tässä vastineessa. Pidän häntä sellaisena henkilönä, jolla on intellektuaalista jämäkkyyttä ja suorasanaisuutta, joka tekee näiden aiheiden julkisesta debatista jotain kaikille lukijoille arvokasta.

Lopuksi, haluan ilmaista erimielisyyteni hänen loppupäätelmäänsä tarinasta, “jota ei voida osoittaa todeksi, ei vain merkkaa paljoakaan”. Mieti vaikka silminnäkijätodistuksien merkitystä rikoksissa, rikoksia ei enää voitaisi ratkaista koska ei ole näyttöä rikoksesta jos silminnäkijätodistus ei enää päde, eikä heidän väitteitään voisi enää tutkia ja osoittaa todeksi, mikä voi vaikuttaa uskomattomalta kun otetaan huomioon nykyinen teknologisen tietoisuuden taso open source -yhteiskunnassa.

Eikö se pelaisi rikollissyndikaattien pussiin, kun olisi valta poistaa ja manipuloida raskauttavaa todistusaineistoa? Johtopäätökseni on, että tämä on tasan tarkkaan se mitä nyt tapahtuu mitä tulee totuuteen salaisista avaruusohjelmista, ne ryhmät jotka näitä pyörittävät toimivat varsin samalla tavoin kuin rikollissyndikaatit kansallisen turvallisuuden varjolla.

Kaikki todistajanlausunnot ovat merkitseviä. Me voimme oppia paljon sekä paljastamalla ne jotka meitä huijaavat tai toimivat harhojen perusteella, että aidosti tutkimalla niitä jotka puhuvat meille totuutta parhaan muistinsa mukaan. Vauvan heittäminen pesuveden mukana on juuri se mitä Deep State haluaa meidän tekevän kun puhutaan uskomattomien sisäpiirin todistajien kertoessa salaisista avaruusohjelmista.

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.org

Coreysta, Andrew’sta ja muista tietovuotajista

Salainen avaruusohjelma? Kyllä.

Vuodesta 2009 lähtien olen kirjoittanut ja puhunut mahdollisesta omasta yhteiskunnastamme irtautuneesta (breakaway) sivilisaatiosta. Tuohon aikaan ajatukseni keskittyivät tietoon siitä, että turvaluokitellussa maailmassa varmasti oli teknologisia kehityskulkuja, joita on pidetty salassa, joskus pitkänkin aikaa.

Kuuluisa stealth-hävittäjä oli täysin toimintakelpoinen ja pidetty salassa kuusi vuotta ennen kuin se julkistettiin virallisesti, kun stealth-teknologia itse oli ollut työn alla yli vuosikymmenen ajan ennen sitä, josta ei meille kerrottu. Muistan keskustelun entisen tieteentekijän kanssa, joka oli ollut NSA:lla 1960-luvun puolivälissä, joka sanoi minulle, että NSA:n tietokoneiden kellotaajuus ylitti 600 megahertsiä, nopeus jota kuluttajamarkkinat eivät saavuttaneet vielä 35 vuoteen. Nykypäivänä on huhuja, että NSA tai jokin muu tiedustelulafka on kehittänyt kvanttilaskennan — jota muulla maailmalla ei ole käytössä.

Syytteet ja huhut jatkavat myllyään radikaalista teknologiasta, jota tulee ‘mustasta maailmasta.’ Olen pitkään antanut pisteitä Brad Sorensenin ARV-tarinalle, jota Mark McCandlish kertoi. Jos se pitää paikkansa, se tarkoittaa että salaisia takaisinmallinnettuja lentäviä lautasaluksia on valmistettu salassa ja ne ovat olleet käytössä ainakin 1980-luvulta lähtien. Tämänsuuntaisia lausuntoja on tullut esiin 1980- ja 1990-luvuilla nimekkäältä ilmailujournalistilta James Goodallilta. Eräs Goodallin lähteistä Groom Lakella (Area 51) sanoi hänelle, “meillä on Nevadan aavikolla asioita, joita George Lucas kadehtisi”, sekä “meillä on juttuja, jotka ovat parempia kui Star Trek, Star Wars, mitään mitä näet elokuvissa.” Ja niin edelleen.

Ei sillä, että meidän tulisi ottaa tällaiset väitteet evankeliumina. Mutta on olemassa historia, kaava. Lisäksi monet sellaisia väitteitä esittäneet ovat henkilöitä, joiden taustat on varmistettu, vaikka heidän väitteitään ei olekaan. Mitä tulee UFOihin ja kaikenlaiseen siihen liittyvään, on fakta että meillä on käsillämme turvaluokiteltuja ja salaisia asioita. Ei ole mitään millä tuosta faktasta pääsee yli, jotain minkä päivätyökseen debunkkaavat sopivasti unohtavat joka kerta. Valitettavasti tutkimusta UFO-salailun maailmassa tekevät ovat estyneitä sekä aiheen vaikeuden takia, joka on merkittävä, että myös sen mukanaan tulevan salailun ja tarkoituksellisen vääristelyn takia.

Silti vuosien ajan olen todennut, että sen lisäksi että todennäköisesti on olemassa “breakaway-sivilisaatio”, joka käyttää turvaluokiteltua teknologiaa, joka todennäköisimmin on kehitetty osittain avaruusolentojen teknologiasta, mutta että tähän kuuluu myös salainen avaruusohjelma. Nämä kaksi kulkevat käsi kädessä. Eli, jos siis toteat nyt samoin niinkuin minä, että

1) UFOt ovat todellisia

2) Me olemme saaneet jotain tästä teknologiasta haltuumme Roswellista ja muualta

3) Me olemme salaa tutkineet näitä läpimurtoja monien vuosien ajan

… silloin, on järkevää olettaa että:

1) Turvaluokiteltu maailma on tehnyt monia läpimurtoja vuosien mittaan, joista jotkut on kaupallistettu, ja toiset ovat todennäköisesti liian tärkeitä edes kaupallistamiseen ja niitä käytetään salaa. Sellaisiin kuuluu radikaalit voimanlähdeteknologiat, esimerkiksi. Epäilemättä olisi muitakin läpimurtoja, mutta kuka tietää mitä.

2) Sellaiset läpimurrot mahdollistaisivat näille henkilöille tehdä asioita, jotka ovat todella muun maailman kykyjen tuolla puolen, joihin kuuluu, niin hullulta kuin se kuulostaakin, monille mahdollisuus mennä “toiselle planeetalle”.

3) Niille, jotka tästä ovat tietoisia, olisi vähän tai ei yhtään insentiiviä antaa meidän muiden saada tietää mitä on käynnissä. Se on liian suuri asia, se on liian räjähdysherkkä salaisuus. Se tullaan ainoastaan heidän valintansa pohjalta paljastamaan kun se ei enää ole tärkeä, mikä isojen salaisuuksien tapauksessa pätee. Aina liian usein me saamme kuulla tärkeistä asioista silloin, kun ne eivät enää ole tärkeitä.

Voisin sanoa tästä enemmänkin, mutta olen sanonut sen useaan kertaan täällä, täällä, ja täällä, sekä monasti muualla. Näyttö tälle hypoteesille on erittäin vahvaa.

Uudet tietovuotajat: Andy, Corey ja muut

Monien vuosien ajan on ollut useita muitakin, joita usein kuvataan “tietovuotajiksi”, jotka ovat väittäneet olleensa mukana salaisissa avaruusohjelmissa. Voitaisiin sanoa, että olettaen että on olemassa sellainen asia kuin salainen avaruusohjelma, on täysin uskottavaa että joku ohjelmassa mukanaollut joskus tulisi siitä puhumaan.

Nimekkäimpiin henkilöihin näistä kuuluvat Andrew Basiago, Randy Kramer ja Corey Goode. Nämä henkilöt ovat väittäneet olleensa Marsissa pitkiä aikoja. Se on jo itsessään iso juttu, toki, mutta he ovat sanoneet myös matkailleet ajassa. Tapasin Andyn vuonna 2012 Santa Clarassa pidetyssä konferenssissa Kaliforniassa. Pidin häntä erittäin persoonallisena ja älykkäänä. Tottakai, se ei tarkoita että uskoisin tätä tarinaa. En usko, että hän meni “hyppyhuoneen” avulla Marsiin. En usko, että hän teki näitä asioita nuoren Barack Obaman kanssa 1980-luvulla. Ja en usko, että hän lapsena aikamatkusti Lincolnin Gettysburg-puhetta kuuntelemaan, huolimatta siitä että hän väitti että hän itse on siitä puheesta otetussa valokuvassa.

Tajuan, että on olemassa omituisia asioita, joita virallisena pidetyn todellisuuden rajat eivät sulje sisälleen. Mutta en ole pakotettu uskomaan jokaista vastaani tulevaa tarinaa, erityisesti niitä jotka ovat ilmiselvästi egoistisia, ja erityisesti niitä joiden tueksi ei ole todisteita.

Joten vuosien mittaan olen suurimmaksi osaksi sivuuttanut Andyn väitteet ja tarinat. Vaikka olen henkilökohtaisesti pitänyt niitä onnettomina, minulla ei ole koskaan ollut halua tai tarvetta tehdä niille paljoakaan.

Kehitin saman asenteen Corey Goodea kohtaan, joka myöhemmin on muuttunut vieläkin nimekkäämmäksi kuin Andy. Kuten jokaista ufologiasta kiinnostunutta, katsoin kun hänen väitteensä levisivät alalla vuodesta 2014 eteenpäin. Corey väitti menneensä Marsiin “20 and back”-ohjelmassa, joka alkoi hänen teini-iässään ja sitten ohjelman loputtua hänet lähetettiin takaisin Maapallolle. Mutta ei silloin kun hän oli kolmekymppinen, eikä Maapallolle 20 vuotta myöhemmin. Sen sijaan, hänet “ikäregressoitiin” ja “aikaregressoitiin” takaisin hänen teini-ikäiseen kehoonsa, takaisin samaan vuoteen jolloin hän lähti. Äiti ei koskaan tiennyt hänen lähteneen kotoa.

Selvästikin pidän tätä tarinaa ongelmallisena ja olin ihmeissäni siitä miten moni ihminen otti hänen sanansa todesta. Hänen tarinansa on täydellisesti suunniteltu vastaamaan ihmisten vastaväitteisiin siitä: ei mitään papereita, ei tarvinnut kadota 20 vuodeksi minnekään, ei yhtään perheenjäsentä joka puhuisi hänen puolestaan ja niin edelleen.

Minun suurin ongelmani Corey Gooden (ja Andyn ja Randyn kanssa) ei ole se, että “en usko” heitä. Kyllä, pidän heidän tarinoitaan epätodennäköisinä. Mutta se varsinainen ongelma on, että kenelläkään näistä ihmisistä ei ole minkäänlaista näyttöä, jotta riippumaton tutkija voisi sanoa asiasta mitään suuntaan tai toiseen.

Tieteenfilosofiassa on käsite nimeltään falsifiointi. Jos jokin on falsifioitavissa, se ei tarkoita sitä että se on valetta. Se tarkoittaa, että sitä on mahdollista testata, tutkia, määrittää onko se totta vai tarua. Se voi kertoa, että minun matkalaukkuni painaa 35 paunaa. Se on falsifioitavissa, koska voit ottaa laukkuni ja laittaa sen vaa’alle. Voisin sanoa sinulle että viisi vuotta sitten punnitsin laukkuni eräälle lennolleni ja se painoi 35 paunaa. Tuo ei olisi todennäköisesti falsifioitavissa — ellet sitten tarkista jostain lentokentän arkistoista.

Minun laukkuni tapauksessa saattaisit epäillä väitettäni, ja vaikka et kykenisikään osoittamaan väitettä oikeaksi tai vääräksi. Se on täysin arkipäiväinen asia.

Mutta kun puhutaan merkittävistä väitteistä — tosi isoista väitteistä jotka ovat sekä radikaaleja ihan itsessään mutta jotka voivat muuttaa koko alan (ja tuoda mainetta ja kunniaa niiden esittäjille), silloin me selvästikin tarvitsemme korkeammat standardit kuin “vaikuttaa mukavalta kaverilta jolla on kiva tarina joten uskon häntä.”

Minun tulee painottaa, että ketään näistä tietovuotajista ei ole esittänyt väitettä, jonka riippumaton tutkija voisi vahvistaa. Kaikki perustuu luottamukseen. Sellaisten tarinoiden uskominen vie meidät vaaralliselle tielle, joka on jo valmiiksi epäluotettavalla alalla skeptikkojen jatkuvassa tähtäimessä.

MUFON Symposium

Henkilökohtaiset mielipiteet sikseen, minulla ei ole halua käydä sotaa kenenkään kanssa tällä alalla. Minulla ei ole aikaa tai energiaa perustella näitä asioita enempää. Tämä huolimatta siitä että lähes joka viikko saan viestejä ihmiiltä jotka haluavat minun hyökkäävän näiden ihmisten kimppuun. Minä osaltani haluan tehdä omat tutkimukseni ja keskittyä UFO-ilmiön itsensä mielenkiintoisiin nyansseihin.

Mutta en kyennyt pysymään poissa härdellistä tietystä syystä. Kuusi kuukautta sitten MUFONin johtaja Jan Harzan pyysi minua puhumaan MUFONin kansainvälisessä symposiumissa. Siitä oli kuusi vuotta kun olin puhunut siellä viimeksi.

Päätin hyväksyä Janin tarjouksen puhua vuoden 2017 symposiumissa. Sitten hän kysyi minulta puhuisinko erityisesti salaisesta avaruusohjelmasta. Itse asiassa en halunnut, ja sanoin hänelle niin. Olin käsitellyt sitä aiemmin ja minua kiinnosti muut asiat. Mutta hän todella halusi, ja ajattelin että joo, voin tehdä uutta tutkimusta ja esittää löydökseni.

Useita kuukausia aiemmin olin saanut kuulla, että MUFON oli ottanut tämän konferenssin pääteemaksi, ja että Corey Goode, Andrew Basiago, William Tompkins ja tri. Michael Salla sekä pitäisivät esityksensä tästä samasta aiheesta että siellä olisi paneelikeskustelu heidän kesken. (Minun tulisi lisätä, että MUFON oli kutsunut myös muita tutkijoita, mm. Mark McCandlishin ja Michael Schrattin, jotka molemmat ovat erittäin uskottavia, sekä Gary McKinnonin Skypen kautta.)

Ennen kuin jatkan, sanon muutaman sanan Michael Sallasta ja Bill Tompkinsista. Olen tuntenut Michaelin yli vuosikymmenen, ja meillä on ollut monia pitkiä keskusteluja. Voin sanoa tässä tunteneeni hänet henkilökohtaisesti: uskon että hän on tehnyt aitoa ja hyvää tutkimusta monista asioista, mutta hänellä on taipumus olla liian luottavainen. Minun perspektiivistäni se on aina ollut niin. On ihmisiä, jotka rakastavat hänen työtään ja sitten on vihaajia. En ole kumpaakaan, mutta aina katson informaatiota ja sen käyttöarvoa. Joskus saan hyvää informaatiota ja oivalluksia hänen työstään ja niin pidän häntä kuuntelemisen arvoisena, silloinkin vaikka en hyväksyisi hänen nopeisiin johtopäätöksiin loikkaamista.

Bill Tompkins on mielenkiintoinen tapaus. Hän on 9-kymppinen, ja kirjoitti tuoreeltaan kirjan Selected by Extraterrestrials, joka kuvaa hänen elämää ja väitteitään laivaston salaiseen ohjelmaan osallistumisesta, jossa rakennettaisiin salainen avaruuslaivasto. Toisin kuin muut väitetyt tietovuotajat, Tompkinsilla on ura, joka on varmistettavissa: hän työskenteli Douglas Aircraftilla monia vuosia ja hänen CV:nsä on äimistyttävä. Tämä oikeasti merkitsee jotain. Minun tulisi lisätä, että tri. Salla ja tri. Bob Wood ovat molemmat tehneet paljon töitä tutkiakseen ja vahvistaakseen Tompkinsin taustat ja he löytäneet ainakin jonkin verran todisteita Tompkinsin väitteille.

Kuitenkin minulla on epäilykseni Tompkinsia kohtaan. Monet eivät tätä tiedäkään, mutta minulla oli mahdollisuus toimia hänen kustantajanaan. Kun sain kuulla hänestä Bob Woodilta, mutta ennen kuin luin hänen kirjansa käsikirjoituksen, olin suostunut periaatteessa julkaisemaan sen. Mutta käsikirjoituksen luettuani päätin kieltäytyä. Pidin kirjan sävyä sellaisena, että se toisi alalle epäuskottavuutta, enkä halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä. Löysin kirjasta useita ilmiselviä virheitä, sekä esimerkkejä egoismista, jotka eivät istuneet omaan tyyliini. Toivoin Tompkinsille hyvää ja siinä kaikki. En ollut luonut lopullista mielipidettä Tompkinsista enkä varmaan koskaan tule niin tekemään. Jos todisteita löytyy ja niitä voidaan esittää hänen väitteidensä tueksi, sitten katson niitä.

Jokatapauksessa, kun sain kuulla että hän on samassa paneelissa Coreyn, Andyn, Billin ja  Michaelin kanssa, soitin Janille ja kohteliaasti kysyin häneltä mitä hän ajatteli. Mainitsin huolistani MUFONin päätöstä koskien tuoda henkilöitä esiintymään, joilla on väitteitä joita ei voida osoittaa todeksi. MUFONilla loppujenlopuksi piti olla todisteisiin perustuvat standardit.

Jan selitti asiansa niin hyvin kuin osasi, olennaisesti hän sanoi haluavansa tuoda esiin moninaisen ja kiinnostavan mielipiteiden kavalkaadin ja antaa osallistujien itsensä päättää asiasta. No, MUFONin annetaan tehdä mitä se haluaa, ja tottakai kansan annetaan sanoa mitä se haluaa vastauksena. Mutta minä jäin tästä mielenkiintoiseen välikäteen, ja tajusin että oli alka ilmaista ajatuksiani asiassa selkeämmin.

Tein sen muutamassa radiohaastattelussa, etenkin Bill Ryanin kanssa heinäkuun alussa 2017. Tuo haastattelu on Youtubessa ja siitä saa hyvän yleiskuvan ajatuksistani koskien näitä tietovuotajia ja heidän väitteitään. Vastauksista päätellen minulle on selvää, että haastattelu on osunut arkaan paikkaan monilla.

Siitä lähtien Andrew Basiago on väittänyt minua valehtelijaksi ja disinformaation levittäjäksi, mutta minun tietääkseni kukaan muu asianosainen ei ole.

Itse asiassa puhuin hiljattain Corey Gooden kanssa ja sanoin hänelle käytännössä samat asiat kuin tässä kirjoitan. Siinä ei ollut mitään henkilökohtaista, ja vaikka olen skeptinen hänen tarinaansa kohtaan, se on vähemmän tärkeää kuin se seikka, että hänen väitteensä eivät anna minun riippumattomasti vahvistaa niitä. Coreyn puolesta sanon, että hän ei ottanut asiaa henkilökohtaisesti ja me puhuimme sivistyneesti ja hyvässä hengessä.

Haluan tehdä tämän pointin niin selväksi kuin pystyn. Minun mielipiteeni (ja teidän) eivät merkkaa paljoakaan. Se mikä merkkaa on todisteet jotka voidaan tuoda esiin näistä tarinoista. Pidän mahdollisena, että näissä kertomuksissa on totuuden siemen. Uskon, että radikaalia teknologiaa on pidetty poissa saataviltamme. Uskon ARV-tarinaan ja moneen muuhunnkin. Mutta jos tarina ei anna minulle mahdollisuutta kiistää tai vahvistaa sen perusväitteitä, silloin se on minulle tutkijana käyttökelvoton.

Tämä on erityisen totta jos en voi vahvistaa todeksi edes henkilön väitettyjä taustoja. Olen sanonut tämän monta kertaa. Ei voi pitää tietovuotajana jos ei voi vahvistaa sitä, että vuotaja on kuka hän sanoo olevansa. William Binney on sisäpiiriläinen. Me tiedämme kuka hän on. On muitakin oikeita sisäpiiriläisiä. Jos ei voi vahvistaa edes perusväitteitä urasta, silloin ei ole sisäpiiriläinen.

Disinformaatiota vai jotakin muuta?

Noin vuosi sitten Jimmy Churchin haastattelussa sanoin, että jos minä olisin salaisen avaruusohjelman johtaja, haluaisin että ympärillä pyörisi ihmisiä joilla on aivan uskomattomia tarinoita. Haluaisin varmistaa, että he saisivat tarpeeksi julkisuutta, jotta koko asia tuntuu täysin älyttömältä. Tämä pitäisi massat tarpeeksi kaukana, ja se sekoittaisi monia aitoja tutkijoita ja lähettäisi heidät eri suuntiin seuraamaan vääriä johtolankoja.

Meidän pitää tätä aitona mahdollisuutena. Erityisesti kun mietimme Amerikan historiaa Cointelpron vinkkelistä, false flageja ja värivallankumouksia joita se on vehkeillyt ympäri maailmaa, Snowdenin vuotoja, ja jopa entistä Obaman hallinnon virkamiestä Cass Sunsteinia joka puhui soluttautumisesta väitettyihin hallituksen vastaisiin organisaatioihin. Jos joku haluaisi varjella salaista avaruusohjelmaa hänen kylväessään sontaa UFO-kentälle, he saattaisivat aivan hyvin istuttaa tällaisia tietovuotajia.

Näiden henkilöiden sanomisille on useita mahdollisuuksia. Omalta osaltani en halua ottaa kantaa niihin. Minulla ei ole vastauksia.

1) Voisiko olla, että he ottivat osaa ohjelmaan ja järkyttyivät siitä niin kovasti kun heidät potkittiin pellolle? Tiedän useita entisiä armeijan henkilöitä, joiden mielenterveys järkkyi kun heidän piti varjella salaisuuksia, joille he altistuivat. Pidän tätä rikoksena, jse sellainen tulisi johtaa toimiin, mutta järjestelmämme on epätoivoisen ja parantamattoman korruptoitunut, ja on ollut sitä vuosikaudet. Ainakin yksi uskottava henkilö on astunut esiin minulle ja kertonut saman asian, kuin mitä tapahtui entiselle korkea-arvoiselle KGB-upseerille.

Jos tätä on tapahtunut yhdelle tai useammalle tietovuotajalle, olisiko mahdollista, että heidän väitteissään olisi totuuden siemen? Loppujen lopuksi disinformaation merkki on esittää tärkeä totuus useilla ilmiselvillä valheilla kuorrutettuna. Sillä tavoin totuutta pilkataan ja salaisuus pysyy salassa pidempään. Kun pyörittää tärkeää salaista avaruusohjelmaa, kaikki liittyy ainoastaan lisäajan hankkimiseen, ja joka hetki merkkaa.

2) Voisiko olla, että yksi tai useampi heistä ovat yksinkertaisesti henkisesti epävakaita? Tämä ei ole minun arvioitavissani, mutta olen tavannut monia sellaisia, heitä on olemassa. Tästä tapauksesta en osaa sanoa.

Haluaisin lisätä tässä jotain. Jos joku näistä henkilöistä on järkyttyneessä mielentilassa, oli se sitten trauman tai universumin satunnaisen tapahtuman johdosta, heillä on minun sympatiani. Jos joku heistä on kokenut vakavaa traumaa, se voi olla että ainoa tapa jolla he voivat kasata itsensä henkisesti on luoda uskomusjärjestelmä jossa he itse haluavat elää, sellainen joka auttaa heitä tuomaan järkeä omaan elämään ja joka suojaa heitä paljon karmeammalta todellisuudelta. Sellainen uskomus olisi tärkeä heille, niin että he haluaisivat säilyttää sen hinnalla millä hyvänsä.

Tämä on kaikki spekulaatiota.

3) Onko kyseessä vain pelkästään hyvän tarinan veistely? Kerron teille tarinan omasta menneisyydestäni.

Monta vuotta sitten minulla oli läheinen ystävä nimeltään Bill, joka oli hauskin, älykkäin ja kiltein ihminen jonka tunsin. Hän kuoli vuonna 1990 ja kaipaan häntä kovasti. Bill kuului DuPont-sukuun, niin hän sanoi. Hän puhui myös paljon siitä, että hän oli käynyt Juilliardin musiikkikoulun, hän on toiminut Philadelphian orkesterin kapellimestarina ja jopa pitänyt pianokonsertin lapsena kuningatar Elisabetille. Silloin nuorempi minä uskoi häntä. Billin kuoltua eräs kollegoistani tutki hänen taustojaan. Tämä oli kaikki aikana ennen internetiä, mutta siitä huolimatta hän sai selville että Bill ei kuulunut DuPont-sukuun. Sen sijaan hänen äitinsä oli ollut DuPontin sihteeri. Bill ei koskaan käynyt Juilliardia, ei koskaan ollut kapellimestarina Philadelphian orkesterille, eikä todellakaan ollut tavannut kuningatarta!

Ystäväni oli patologinen valehtelija hänen omista saavutuksistaan. Kaikessa muussa hän oli, tietääkseni, täysin rehellinen. Kiinnostava juttu tässä on, että hänen valehtelunsa ei estänyt häntä olemasta hyvä ja luotettava ystävä minulle tai muille. Bill vain halusi kaunistella itseään.

Opin Billiltä, että voit olla hyvä ihminen ja silti valehdella. Kääntäen, voit olla täysi paska ja puhua totta. Kun me tutkimme minkäänlaisia väitteitä, meidän tulee muistaa että persoona täytyy ottaa huomioon.

Vielä yksi juttu valehtelusta. Kun joku valehtelee sinulle, useimmiten uskot häntä. Siksi he valehtelevat. Koska usein se toimii ja jotkut ovat hyviä siinä. Monet ihmiset ovat aidosti rehellisiä, mutta heillä on vaikeuksia kuvitella miksi joku toinen voisi valehdella. He luottavat, mutta liiaksi.

Joten valehtelevatko nämä tietovuotajat? En tiedä. Jos joku kykenee dokumentoimaan oikeaksi osoitettavan valeen, silloin meillä on tarve tietää. Mutta juuri nyt en esitä asiasta sellaisia väitteitä.

4) Onko kyseessä tapaus, jossa ihmiset oikeasti tekivät väittämänsä asiat, ja eivät vääristelleet tarinaansa? Jos kyll, silloin haluaisin ajatella heidän tajunneen että heillä on monia esteitä ylitettävänään kun puhutaan uskottavuudesta. Saan heistä sellaisen kuvan, että jotkut heistä tajuavat tämän, kun taas toiset eivät.

Jatkossa

Pysyn halukkaana keskustelemaan aiheesta sivistyneesti Coreyn, Andrew’n, Bill Tompkinsin, Michael Sallan, tai kenen tahansa muun samanlaisia väitteitä esittäneen kanssa. Tavallaan ymmärrän heidän kantansa, koska tiedän minkälaista se on puhua elämäntapaskeptikoille UFO-aiheesta.

Kuitenkin, kaikessa yhteydenpidossani tällaisten henkilöiden kanssa, heidän tulee tajuta että todistustaakka on heidän harteillaan. Sitä minä teen UFOjen kanssa. Tarina, jota ei voida osoittaa todeksi, ei vain merkkaa paljoakaan, eikä auta jos joku satunnainen henkilö tukee tarinaa. Sanat eivät yksin riitä. Mitään ei voida uskoa suorilta.

Olen ollut alalla tarpeeksi kauan tunteakseni itseni vastuulliseksi sen puolestapuhujana. On lukemattomia ihmisiä, jotka eivät haluaisi mitään muuta kuin nähdä UFO-tutkimusalan romuttuvan. Se olisi suuri tragedia.

Yksi aikamme ongelma on, että ihmiset nauttivat draamasta ja raivosta. Sosiaalinen media vahvistaa vaikutusta, mahdollistaa tunteiden leviämisen yhteisössä kuin tulipalo. Haluaisin rohkaista jokaista tukijaa ja kriitikkoa ottamaan askeleen taaksepäin, vetämään syvään henkeä ennen jatkamista suu vaahdossa omalla sotajalalla. Muistakaa että henkilökohtaisista insentiiveistä on aina paras pysyä kaukana ja pysyä kiinni faktoissa, mihin ne sitten johtavatkin.

Kukaan ei ole kiinnostunut ufologiasta sen takia, että tutkijat keskenään tappelevat. He ovat kiinnostuneet ufologiasta koska se on yksi kaikkein mielenkiintoisimmista aikamme aiheista. Siinä on käynnissä jotain erittäin tärkeää, ja ainoa tapa menestyä totuuden selvittäjänä on pitää kiinni totuudesta: tutkia ilmiötä itsessään ja niin suurella huolella kuin mahdollista.

 

Artikkelin julkaissut Richard Dolan Press

Richard Dolanin viisituntinen spesiaali Wilsonin muistiosta

Tähän mennessä suurin osa UFO-aiheesta kiinnostuneista ja ufologeista ovat jo jonkin verran tietoisia Wilsonin dokumentin nimellä kulkevista muistiinpanoista (tai David-Wilson, Core Secrets Document). Kyseessä on 13-sivuiset konekirjoitetut muistiinpanot, jotka tri. Eric Davis on kirjoittanut vuonna 2002, hänen tavattuaan eläköityneen amiraalin Thomas R. Wilsonin.

Wilson oli ollut puolustustiedustelu DIA:n johtaja, sekä pääesikunnan tiedustelupäällikkö. Keskustelun aihe käsitteli Wilsonin epäonnistunutta yritystä viisi vuotta aiemmin saada pääsy erittäin turvaluokiteltuun UFO-ohjelmaan, joka liittyi ehjänä olevan aluksen tutkimiseen, jota ”ihminen ei ole tehnyt.”

Richardin ohjelmavieraana on anonyymi tutkija, joka tunnetaan nimellä Mr X. Tämä mies haluaa pysyä anonyymina, ja me kunnioitamme tätä pyyntöä. Mr. X teki kolmetuntisen haastattelun tästä aiheesta toisella Youtube-kanavalla, Project Unity. Richardin haastattelun piti alunperin olla lyhyt tunnin mittainen, sen sijaan se kesti viisi tuntia, jonka lopulla Richardin ääni alkoi kadota.

Tämä on erittäin yksityiskohtainen läpikäynti dokumentista, ja keskustelua käydään puolin ja toisin aiheesta. Tämä on todella syväluotaava läpikäynti vuosisadan UFO-vuodosta. Ennen haastattelun alkua Richard esittää 9-minuuttisen johdannon.

Mr. X:n haastattelu Project Unitylla: https://www.youtube.com/watch?v=F5P04…

Lue Richardin sivuilta  Davis-Wilson -muistiinpanoista: https://richarddolanmembers.com/artic…

Onko UFO-paljastus psykologinen operaatio?

UFO-kentällä on niin paljon kaikkea käynnissä tällä hetkellä, että päässä vain surisee. Eikä ainoastaan niillä, jotka ovat seuranneet aihetta pitkään, vaan yhtäkkiä monet muutkin ihmiset, jotka aiemmin eivät olleet aiheesta kiinnostuneita, ovat nyt uppoutuneet siihen.

Monet ihmiset kysyvät miksi juuri nyt? Jotkut ovat päätelleet, että TTSA:n ja Luis Elizondon sekä Christopher Mellonin kaltaisten ihmisten toiminta on osa tiedustelupalveluiden psykologista sodankäyntiä, tai jopa täysi false flag.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Unohdettu UFOn nouto vuodelta 1941

Richard & Tracey Dolan puhuvat mahdollisesti ensimmäisestä UFO-törmäysnoutotapauksesta: Cape Girardeun tapaus Missourissa huhtikuussa 1941. Maailma oli tuolloin varsin erilainen paikka, ja amerikkalaiset turvallisuusauktoriteetit eivät olleet silloin saaneet vielä edes alkuaan.

Tapaus oli tuntematon 1990-luvulle asti, jolloin eräs uskottava silminnäkijä, Charlotte Mann, astui esiin tarinan kanssa hänen isoisästään, pastori William Huffmanista.

Kyseessä ei ollut lentokone tai mikään sellainen mitä hän olisi koskaan aiemmin nähnyt. Se oli hajalla ja palasina ympäriinsä maassa, mutta yksi suuri palanen oli edelleen kasassa ja näytti pyöreän muotoiselta. Siinä ei ollut reunoja tai saumoja. Sen pinta oli erittäin kiiltävän metallinen.

Sisälle pystyi näkemään läpi, jossa näkyi metallisen istuimen näköinen muoto paneelin edessä, jossa oli monia nappuloita ja vipuja — joista mikään ei näyttänyt hänelle tutulta.

Sisällä oli kolme ruumista, jotka eivät olleet ihmisiä, jotka oli otettu pois hylystä ja viety makaamaan maahan. Isoisä lausui rukoukset heidän ylleen, joten hän näki ne läheltä, mutta ei koskenut niihin.

Hän ei tiennyt mikä ne oli tappanut, koska ne eivät näyttäneet vahingoittuneilta eikä palaneilta. Oli vaikea hänen sanoa olivatko ne pukuja vaiko niiden ihoa, mutta ne olivat päästä varpaisiin rypistyneen alumiinin näköisen peitteen peitossa.

Paikalla oli useita ihmisiä ottamassa kameroilla kuvia kaikesta. Kaksi siviilipukuista miestä otti erään ruumiista, piti sitä käsissään ja heistä otettiin valokuva.

Tämä on todella huikea tarina, ja vaikka todisteiden varmentaminen rajoittuukin vain muutamaan henkilöön, monta vakavaa tutkijaa on sitä mieltä, että tämä on oikeasti tapahtunut.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot