Avainsana-arkisto: Robert Hastings

Grusch ei ole ainoa, joka on puhunut avaruusolentojen ruumiista

kirjoittanut Kevin Randle

Youtubeen ladattiin kesäkuun 25. päivä toinen video David Gruschista ja hänen väitteistään koskien haltuun saatua avaruusolentojen alusta ja ruumiita. Haastattelu on pitkä ja voit katsoa sen tästä:

https://www.youtube.com/watch?v=AVjzYwQDzeg&t=1144s

Tässä on yksi asia, jota pidin mielenkiintoisena. He tekivät selväksi, että Grush ei ollut käynyt senaatin komitean kuultavana, eikä hän ilmeisesti ollut puhunut kenenkään senaattorin kanssa. Hän tapasi senaattoreiden henkilökuntaa ja vastasi heidän kysymyksiinsä. Vaikuttaa myös siltä, että hän tapasi edustajainhuoneen jäseniä ja että he kuulustelivat häntä. En tiedä, kuinka kauan tämä istunto tai nämä istunnot kestivät. En aio spekuloida sillä, oliko hän valaehtoinen vai olivatko nämä istunnot hieman vähemmän muodollisia.

Huomautan myös, että edellä mainitussa kommentissa keskusteltiin kehonkielen analyyseistä, joita on tehty. Katsoin yhden, ja vaikutti siltä, että johtopäätös oli enemmän tai vähemmän ”en tiedä”. Merkittäviä viitteitä valehtelusta ei ollut, mutta oli viitteitä siitä, että hän ei ehkä ollut sinut sen kanssa, mitä hän sanoi. No, jos hän vuotaa salaisuuksia, voin kuvitella, että jotkut kysymykset saattoivat hermostuttaa häntä.

Tässä on asia, jota en yksinkertaisesti ymmärrä. Hän ei ole ensimmäinen henkilö, jolla on mielenkiintoiset valtuudet esittää tällaisia väitteitä. Minäkin olen puhunut sellaisten upseerien kanssa, joilla on jonkin verran tietoa UFOista, maahansyöksyjen etsinnöistä ja avaruuslentojen miehistöjen pelastamisesta.

Prikaatikenraali Arthur Exon kertoi minulle, että Roswellin onnettomuudesta saatu materiaali vietiin Wright Fieldiin, myöhemmin Wright-Pattersonin lentotukikohtaan. Hän kertoi puhuneensa materiaalin analysointiin osallistuneiden henkilöiden kanssa. Hän sanoi: ”Kuulimme, että materiaali oli tulossa Wright Fieldiin.”

prikaatinkenraali Arthur Exon



Kysyin ruumiista ja kenraali Exon sanoi: ”Oli eräs toinen paikka… jossa sanottiin olevan ruumiita… ne löydettiin kaikki aluksen ulkopuolelta, mutta ne olivat melko hyvässä kunnossa.”

Hän kertoi, että yksi ruumiista oli viety Lowryn armeijan kentälle Denverin lähelle, koska armeijalla oli siellä ruumishuone. He tietäisivät parhaan tavan säilyttää mahdollisesti ainutlaatuinen biologinen näyte. Exon puhui tämän kaiken ääninauhalle.

Kysyin häneltä nimenomaan, ja hän kertoi minulle: ”Roswell oli avaruusaluksen talteenotto.” Minulla on häneltä kirje, jossa hän myöntää, että kaikki lainaukset kirjassa UFO Crash at Roswell olivat oikeita, ja tämä on yksi niistä lainauksista.

Kyse on siitä, että tässä ilmavoimien kenraali myöntää, että armeija oli löytänyt aluksen, jota ei ollut rakennettu Maassa ja jota ohjasivat olennot, jotka eivät olleet ihmisiä. Silti tämä tieto ei kiinnostanut valtamediaa, eikä meidän yrityksiämme jakaa tätä tietoa ilmavoimien kanssa heidän tutkimustensa aikana tunnustettu.

Chester Lytle teki merkittävän uran. Hän oli mukana luomassa ensimmäisten atomipommien laukaisulaitetta, auttoi kehittämään kantosiipiteknologiaa ja oli Roswellissa heinäkuussa 1947 komentajana toimineen William Blanchardin kollega. Don Schmitt ja minä haastattelimme Lytleä useita kertoja, ja hän kertoi meille useita ufotarinoita, joissa hän oli yksi ensisijaisista todistajista. Tärkeimmän asian hän kuitenkin kertoi Robert Hastingsille, joka raportoi siitä kirjassaan UFOs and Nukes.

Hastingsin mukaan Lytle kertoi hänelle, että kun hän, Lytle, oli tekemässä hätämatkaa Chicagoon ilmavoimien kuljetuslentokoneella, Blanchard, joka matkusti hänen kanssaan, kertoi hänelle hieman lisää oudosta aluksesta, joka oli löydetty Roswellista vuonna 1947. Blanchard, joka oli ilmavoimien apulaisesikuntapäällikkö 1960-luvulla, kertoi Lytlelle, että avaruusalus oli pudonnut hänen tukikohtansa lähelle ja että sieltä oli löydetty neljä ruumista.

Hastings kirjoitti: ”Lytlen odottamattomasta myönnytyksestä säikähtäneenä minä [Hastings] kysyin: ’Blanchard todella kertoi sinulle, että Roswellin esine oli avaruusalus?'”. Lytle vastasi painokkaasti: ’Voi, ehdottomasti!’”

Patrick Saunders, joka oli Roswellin armeijan lentokentän adjutantti vuonna 1947, osti kopiot sekä UFO Crash at Roswell että The Truth about the UFO Crash at Roswell -kirjoista. Hän kirjoitti toisen näistä kirjoista etusivulle: ”Tässä on totuus, enkä ole vieläkään kertonut kenellekään mitään!”. Hän signeerasi sen seuraavasti: ”Pat.”

Kyseisellä sivulla, jonka otsikkona oli ”Damage Control”, oli kuvaus joistakin RAAF:n toiminnoista. Siinä sanottiin:

Tiedostoja muutettiin. Samoin henkilökohtaisia tietoja, tehtäviä ja erilaisia koodeja ja koodisanoja… Kun törmäyspaikka oli siivottu, sotilaat oli kuulusteltu ja ruumiit ja alukset oli viety pois, vallitsi hiljaisuus. Sitä ei rikottu lähes 45 vuoteen.

Patrick Saundersin lausunto kirjan sisältämien tietojen luotettavuudesta



Ja jotta tätä ei tarvitsisi pitkittää, Edwin Easley, joka oli Roswellin sotilaspoliisipäällikkö, kertoi minulle, että hänet oli vannotettu vaitiolovelvolliseksi, että Mack Brazelia (miestä, joka ilmoitti tukikohdalle hylystä) oli pidetty tukikohdan vierastalossa useiden päivien ajan, ja hän vahvisti tarinan tuon lopun, ja hän mainitsi ”olennot” perheenjäsenille juuri ennen kuolemaansa 1990-luvulla.

Todellinen pointti tässä on se, että viime viikkoina meitä on pommitettu David Gruschin kertomuksilla siitä, mitä hän on kuullut lähteistä, joita hän ei suostu tunnistamaan, ja että Yhdysvaltain hallituksella on hallussaan sekä avaruusaluksia että avaruusolentojen ruumiita. Mutta tämä on juuri sitä, mistä Don ja minä raportoimme 1990-luvun alussa, ja mukana on lähteiden nimet ja asiakirjat, jotka vahvistavat näiden lähteiden valtakirjat. Silti valtamedia käyttäytyy kuin tämä olisi jotain uutta.

Voisin lisätä, että palvelin sekä armeijan että ilmavoimien tiedustelu-upseerina. Palvelin Irakissa, ja minut palkittiin pronssitähdellä ja taistelumerkillä. Toisin sanoen minulla on osittain samat suositukset kuin Gruschilla, ja kun Don ja minä julkaisimme Roswellia koskevat kirjamme, tiedotusvälineiden reaktio oli tyrmäävä.

Tutkimukseni ja Donin tutkimus eivät päättyneet siihen. Olen sittemmin julkaissut teokset Roswell in the 21st Century ja Understanding Roswell, joiden uskon tuovan koko tapauksen terävämpään valoon. Ja ennen kuin joku mainitsee järjettömän mogul-selityksen löydetyille jäänteille, suosittelen, että tutustutte molempiin kirjoihin, jotka osoittavat, että Mogul ei ole käyttökelpoinen vastaus.

Jos kaipaat nimiä, päivämääriä, lähteitä ja dokumentteja, nämä kirjat tarjoavat niitä, ja kuten vanha viholliseni tapasi sanoa: ”Tarvitaan vain yksi tapaus todistamaan, että UFOt ovat Maan ulkopuolisia.” Roswell on tämä tapaus, ja vuosikymmeniä huomiotta jätetyt todisteet ovat saatavilla niille, jotka ovat kiinnostuneita lukemaan niistä.

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

AARO haastatteli ’UFOs and Nukes’-kirjan silminnäkijöitä

Kirjoittanut Robert Hastings

Pentagonin uusi UAP-tutkimusryhmä keräsi todistuksia Yhdysvaltain armeijan veteraaneilta, jotka ovat kohdanneet UFOja ydinaseiden säilytys- ja koepaikoilla

Tammikuun 3. päivä 2023, sain yhteydenoton Sean Kirkpatrickilta, Pentagonin juuri perustetun UAP (UFO) -tutkintaryhmän johtajalta — All-domain Anomaly Resolution Officesta (AARO) — jonka kongressi oli valtuuttanut. Capitol Hillin tutkija, jota en identifioi tässä hänen pyynnöstään, oli lukenut kirjani UFOs and Nukes: Extraordinary Encounters at Nuclear Weapons Sites ja tuonut sen Kirkpatrickin tietoisuuteen, kertoen sen yli sadan UFO-tunkeutumistapauksen käsittelystä ydinasealueilla kylmän sodan aikana ja sen jälkeen, joista armeijan veteraanit todistivat itse henkilökohtaisesti niitä omin silmin nähneinä.

Vuodesta 1973 olen haastatellut 167:aa näistä veteraaneista koskien heidän kokemuksiaan. Kirkpatrick kysyi kykenisinkö ottamaan heihin yhteyttä, joista joidenkin kanssa olen edelleen yhteyksissä, saadakseen tietää olisivatko he valmiita kertomaan todistuksensa AAROn henkilökunnalle. Suostuin tekemään niin ja muutaman päivän ajan tavoittelin heitä.

Puhelinkonferenssi järjestettiin tammikuun 13. päiväksi Kirkpatrickin, kahden AAROn työntekijän ja kongressin tutkijan sekä minun kesken. Informoin muita osallistujia, että olin ottanut yhteyttä veteraaneihin — lähinnä entisiin/eläköityneisiin ilmavoimien työntekijöihin — ja että 11 oli suostunut todistamaan AAROn edessä. Tässä kohtaa minua pyydettiin priorisoimaan silminnäkijöitä heidän tärkeytensä mukaisesti. Kirkpatrick selitti, että hänen ryhmänsä oli jo ottanut yhteyttä moniin veteraaneihin, jotka halusivat todistaa UFO-kohtaamisistaan, ja että AARO kykenisi haastattelemaan kaikkia yhtätoista heistä vasta tietyn ajan kuluttua.

Vastineeksi sanoin, että vaikka jokainen heistä oli tärkeä, ehdotin Kirkpatrickin henkilöstölle, että ensin ottaisivat yhteyttä ilmavoimien ICBM-laukaisu-upseeri Bob Salasiin, joka oli ollut työssä Malmströmin ilmatukikohdan tapauksen aikaan maaliskuun 24/25 päivä 1967, kun oranssi levynmuotoinen UFO oli leijaillut lyhyen aikaa Oscar-laukaisukontrollilaitoksen (LCF) etuportin yllä. Maanalainen laukaisukeskus LCF:n alla kontrolloi kymmentä Minuteman-1 -ohjusta.

Sekunteja sen jälkeen, kun eräs Salasin sotilaspoliisivartijoista maanisesti soitti laukaisukapselille raportoidakseen UFOsta hänelle, kaikki kymmenen mannertenvälistä ohjusta menivät pois linjoilta, yksi toisensa jälkeen. Toisin sanoen, niitä ei voinut laukaista ja kesti useita tunteja korjata ja kohdistaa ohjukset uudelleen. Robert Jamison, toinen lähteeni, oli ollut ohjusten kohdistusupseeri Malmstromissa ja avustanut Oscarin mannertenvälisten ohjusten palauttamista täyteen toimintakykyyn. Jamison ja hänen tiiminsä saivat erikoisen ”UFO-briiffauksen” ennen lähtöään kentälle, jossa heitä ohjeistettiin mitä tehdä, jos UFO ilmestyisi heidän työskennellessään.

Tapauksen jälkeen Salas ja hänen ohjuskomentajansa, edesmennyt eversti Frederick Meiwald, saivat briiffausta ilmavoimien erikoistutkimusviraston (AFOSI) agenteilta, ja heitä vaadittiin allekirjoittamana kansallisen turvallisuuden salassapitosopimus, joka määräsoi ankarat rangaistukset mikäli he rikkoisivat turvatoimia.

Salas oli hiljaa vuoteen 1996 asti, jolloin hän kertoi julkisesti asiasta artikkelissa, joka on kirjoitettu yhdessä tutkija Jim Klotzin kanssa. Vuosia myöhemmin 27. lokakuuta 2010 Salas ja minä sponsoroimme yhdessä UFOs and Nukes -lehdistötilaisuutta Washington DC:ssa, jonka CNN livestriimasi. Tuossa tilaisuudessa hän ja kuusi muuta ilmavoimien veteraania, joita olin haastatellut vuosien mittaan, kuvasivat mukanaoloaan ydinaseisiin liittyvissä UFO-tapauksissa. Heidän paljastuksensa saivat laajamittaisesti media-aikaa ympäri maailman.

Toinen entinen ilmavoimien upseeri, jota suosittelin AAROlle korkean prioriteetin haastateltavana oli tohtori Bob Jacobs, joka oli mukana huikeassa tapauksesa Vandenbergin ilmatukikohdassa Kaliforniassa syyskuussa 1964. Jacobs oli ollut valokuvauslaitteistoupseeri, joka vastasi teleskooppikamerajoukkueesta, jonka tehtävänä oli kuvata ohjuskokeiden laukaisuja tukikohdassa. Sivukuvan saavuttamiseksi tapahtumista teleskooppialue sijoitettiin arviolta sata mailia luoteeseen VAFB:sta, Kalifornian rannikolle, kukkulalle Big Suriin.

Erään laukaisun aikaan syyskuun 15. päivä, filmiryhmä oli tahattomasti kuvannut UFOn filmille sen lähestyessä ja kiertäessä ohjusten irrallista toimintakyvytöntä ydinkärkeä, joka lensi Tyyneen valtamereen. Yhtäkkiä UFO — kupolimainen levyalus — suuntasi neljä kirkasta sädettä suoraan ydinkärkeen. Sekunteja osuman jälkeen ydinkärki alkoi vapista ja nopeasti tippui satoja maileja kauas kohteestaan.

Huikean tapauksen filmiä tarkasteli pian Vandennergin valokuvatulkintaupseeri, majuri Florenze J. Mansmann, luutnantti Jacobs ja kaksi CIA:n virkamiestä, jotka takavarikoivat sen ja turvaluokittelivat huippusalaiseksi. Jacobs viimein paljasti tapauksen lehtiartikkelissa vuonna 1982, saatuaan useita anonyymeja tappouhkauksia puhelimitse. Skeptikot eivät ole onnistuneet debunkata tapausta, heidän käyttämänsä informaatio on osoitettu epätarkaksi. Autoritatiivinen dokumentaatio löytyy kirjastani.

Jacobs todisti tapauksesta AAROn työntekijöille helmikuun 10. päivä 2023; Salas todisti vuoden 1967 kokemuksestaan Malmströmin ilmatukikohdassa helmikuun 15. päivä.

Olen luennoinut UFOjen ja ydinaseiden välisestä yhteydestä amerikkalaisissa yliopistoissa vuodesta 1981 lähtien. Mielipiteeni on, että ihmiskunnan tulee tietää siitä mitä mannertenvälisten ohjusten laukaisupaikoilla on tapahtunut, sekä USA:ssa että Venäjällä jo vuosikymmenten ajan. UFOjen ohjaajat saattavat antaa “raskaan vihjeen” ydinasevalloille, että lopettaa ydinaseiden käyttö kokonaan. Jos näin on, onko yhdelläkään valtiolla oikeutta pidättää faktoja loputtomasti?

Vuodesta 2017 lähtien Luis Elizondo, Pentagonin aiemman UFO-tutkimusryhmän (AATIP) johtaja on toistuvasti julkisesti viitannut UFOjen ja ydinaseiden väliseen yhteyteen televisiossa ja sanomalehtihaastatteluissa sekä podcasteissa. Eräässä hän sanoi, että Pentagonin ryhmä oli käyttänyt UFOs and Nukesia lähteenä, ja että olin tehnyt “fantastista työtä” aihepiirin tutkimuksessa.

Lisäksi AATIPin tiedekonsultti, tri. Hal Puthoff, on myös vahvistanut haastatteluissa pitkään jatkuneen ja laajalle levinneen UFO-aktiviteetin ydinasepaikoilla, niinkuin on myös tiedustelusta vastaavat apulaispuolustusministeri Christopher Mellon.

Lisäksi entinen senaattori Harry Reid, joka salaa oli turvannut AATIPin rahoitusaseman, julkisesti oli myös puhunut UFOjen ja ydinaseiden välisestä yhteydestä haastatteluissa. Journalisti George Knappin mukaan Reid oli lukenut kirjani ja oli hämmästynyt kirjassa esitetyistä veteraanien todistuksista. Reid, Elizondo, Mellon ja Puthoff ovat sittemmin muuttuneet paljastuksen puolestapuhujiksi, uskoen että Yhdysvaltain hallituksen tulisi kertoa kansalle enemmän UFO-asiasta.

Toivottavasti loput veteraanit, joita suosittelin AAROlle, pääsevät haastateltaviksi pian, ja vieläkin tärkeämpänä, heidän todistuksensa koskien ydinasepaikoille UFO-tunkeutumisten todellisuutta ja tärkeyttä tuotaisiin kongressin tietoon.

 

Artikkelin julkaissut theufochronicles.com