Avainsana-arkisto: Saksa

Saksalaiset salaseurat kolonisoivat Marsin 1940-luvulla

Kirjoittanut Michael Salla

Viimeisimmässä haastattelussaan Gaia TV:n Cosmic Disclosure -ohjelmassa ilmiantaja Corey Goode kuvailee yksityiskohtaisesti Saksan salaisen avaruusohjelman yrityksiä perustaa tukikohtia Marsiin toisen maailmansodan aikana. Hän väittää, että myöhempien kolonisaatiopyrkimysten aikana saksalaiset kävivät kiivaita aluetaisteluita Marsissa asuvien lajien kanssa, jotka asuttivat suuria laavaputkia, jotka kulkivat pitkin Marsin maanalaisia alueita.

Goode kertoo, että 1940-luvun alussa, kun toinen maailmansota oli vielä käynnissä, saksalaiset salaseurat — Thule, Vril ja Musta Aurinko — olivat menestyksekkäästi perustaneet tukikohdan kuuhun ja käyttäneet sitä Marsiin suuntautuvien operaatioiden lähtöalustana. Kuun ja Marsin välinen matka-aika oli saksalaisille useita tunteja. Goode vertasi tätä nykyiseen salaiseen avaruusohjelmaan, joka on lyhentänyt matka-ajan muutamaan minuuttiin!

Goode kuvailee tietoja Saksan varhaisista kolonisaatiotapahtumista, jotka hän sai ”älylasityynyistä”, joihin hänellä oli pääsy avaruuspalveluksensa aikana ”intuitiivisena empaattina” vuosina 1987-2007. Hän sanoo, että saksalaiset asiakirjat ja valokuvat, joissa kerrotaan yksityiskohtaisesti näistä Kuu- ja Mars-lennoista, oli arkistoitu älylasityynyille.

Nazi Base on Mars

Goode kuvaili aiemmin saksalaisten salaseurojen valtaa Hitlerin Saksassa. Thule-, Vril- ja Black Sun -seurat olivat luoneet avaruusohjelman, joka oli täysin riippumaton natsien SS:n ponnisteluista aseistaa lentäviä lautasia sotatoimia varten.

Nämä saksalaiset salaseurat olivat perustaneet Etelämantereelle ja Etelä-Amerikkaan tukikohtia, jotka välttyivät suurimmalta osalta toisen maailmansodan taisteluista. Hyvin piilossa ja suojassa näissä syrjäisissä paikoissa saksalaiset olivat kehittäneet kehittynyttä avaruusmatkailuteknologiaa, jossa käytettiin painovoimanestoa ja aika-avaruusportaaleja.

Goode on aiemmin kuvannut Saksan salaisen yhteisön pyrkimyksiä perustaa rinnakkainen avaruusohjelma 20. toukokuuta 2015 tehdyssä sähköpostihaastattelussa, Cosmic Disclosure -ohjelman aiemmissa jaksoissa ja sitä on käsitelty yksityiskohtaisesti kirjassa Insiders Reveal Secret Space Programs (2015).

Cosmic Disclosure -ohjelman 10. marraskuuta 2015 ilmestyneessä jaksossa Goode antaa aiempaa enemmän tietoa haasteista, joita varhaiset saksalaiset siirtolaiset kohtasivat perustaessaan tukikohtia Marsiin ja Kuuhun.

Saavutettuaan aseman Marsin päiväntasaajan alueilla hän kuvailee, kuinka saksalaiset kohtasivat rajuja hiekkamyrskyjä, jotka olivat erittäin sähköisesti latautuneita. Ukkosmyrskyt tekivät tuhoa heidän teknologiansa elektroniikalle. Gooden todistusta tukee NASA:n tutkimus, joka on vahvistanut, että Marsin pölymyrskyjen aikana esiintyy valtavia salamapurkauksia.

Tämän vuoksi saksalaiset alkoivat etsiä muualta Marsista sopivampia alueita tukikohdilleen. He huomasivat, että pohjoiset ja eteläiset alueet 20. leveyspiirin yläpuolella tarjosivat tukikohtien rakentamiselle suotuisamman ympäristön, kaukana valtavista sähköisistä Marsin pölymyrskyistä. Saksalaiset löysivät muinaisen laavaputkijärjestelmän, joka oli noin 10 kertaa Maan laavaputkia suurempi, ja siirsivät tukikohtansa tänne.

Marsin laavaputket ja muut maanalaiset alueet eivät kuitenkaan olleet asumattomia. Saksalaiset kohtasivat kaksi älykästä asukaslajia, joita vastaan he joutuivat käymään kiivaita aluetaisteluja tukikohtia perustaessaan. Goode kuvaili näitä kahta lajia matelijoiksi ja hyönteisiksi. Nämä raa’at taistelut johtivat monien saksalaisten henkilöstön ja resurssien menetykseen aina 1950-luvun loppupuolelle asti, jolloin Yhdysvaltain sotateollisuuskompleksi alkoi auttaa saksalaisia salaseuroja Marsissa.

Vuoden 1952 puolivälissä saksalaiset olivat suorittaneet Washington D.C.:n yllä useita lentäviä lautaslentoja voimannäytöksenä. Tämä johti virallisten suhteiden alkamiseen saksalaisten salaseurojen kanssa. Eisenhowerin hallinnon aikana Yhdysvallat taipui saksalaisten keskeisiin vaatimuksiin, mikä johti sotateollisen kompleksin soluttautumiseen.

Kun Yhdysvaltojen teollinen voima oli nyt heidän takanaan, saksalaiset salaseurat pystyivät vihdoin vakiinnuttamaan Mars-tukikohtansa ja suojelemaan niitä Marsissa asuvilta marsilaisilta.

Onko Gooden uskomattomien väitteiden tueksi mitään todisteita? Voimme ensinnäkin tarkastella muita ilmiantajia, jotka myös väittävät viettäneensä aikaa Marsissa palvellessaan salaisissa avaruusohjelmissa.

Gooden todistuksessa on useita tärkeitä yhtäläisyyksiä aikaisemman Marsista kertoneen Randy Cramerin todistukseen, joka kertoo viettäneensä 17 vuotta Marsissa (1987-2004) eliittijoukkojen sotilasyksikössä, joka puolusti siviilisiirtokuntia Marsissa asuvilta marsilaisilta.

Huhtikuussa 2014 tehdyssä haastattelusarjassa (kuusi kuukautta ennen Gooden julkista esiintymistä syyskuussa) Cramer kertoi, että hänen yksikkönsä kävi säännöllisesti reviiritaisteluita kahden älykkään Marsilajin, matelijoiden ja hyönteislajien, kanssa – samojen kahden, jotka Goode on tunnistanut.

Cramer kuvaili Marsissa asuvia marsilaisia raivokkaiksi alueellisiksi asukkaiksi, jotka ryhtyisivät taisteluun, jos heidän aluettaan uhattaisiin. Toisinaan ne jättivät ihmissiirtolaiset rauhaan. Tämäkin vastaa Gooden väitteitä saksalaisten ja marsilaisten välisistä taisteluista.

Cramer ei maininnut mitään yhteyksiä Saksaan, mutta hän teki selväksi, että sotilasyksikkö, jossa hän palveli, oli alisteinen Marsin operaatioista vastaavalle yritykselle. Tämä sopii yhteen Gooden väitteiden kanssa Marsia johtavasta ”interplanetaarisesta konsernikonglomeraatista”, johon saksalaiset salaseurat ja niiden natsi-SS-tukijat olivat aiemmin soluttautuneet ja ottaneet sen haltuunsa.

SS oli ottanut käyttöön orjatyövoimakäytäntöjä, jotka olivat yleisiä natsi-Saksassa ja saksalaisten salaseurojen tukikohdissa Etelämantereella ja Etelä-Amerikassa. Natsi-Saksan asevarusteluministeri Albert Speerin mukaan natsi-SS:llä oli suunnitelmia jatkaa näitä orjatyökäytäntöjä vielä pitkään sodan jälkeen.

Cramerin ja Gooden todistukset avaruusohjelman salaisista taisteluista Marsin alkuperäiskansojen kanssa sopivat yhteen kolmannen ilmiantajan, Michael Relfen, kanssa, joka väittää viettäneensä Marsissa 20 vuotta (vuosina 1976-1996). Relfe kuvailee taistelleensa erilaisia alkuperäisväestön ja maan ulkopuolisten ihmisten aiheuttamia uhkia vastaan Marsin operaatioita pyörittävän salaisen avaruusohjelman toiminnassa. Gooden, Cramerin ja Relfen todistuksia verrataan ja vastakkain kirjan Insiders Reveal Secret Space Programs luvussa 13.

Cramerin ja Relfen todistajanlausuntojen lisäksi, jotka ovat yhdenmukaisia Gooden väitteiden kanssa, on myös tärkeää aihetodistusaineistoa. British Interplanetary Society järjesti 11.-12. kesäkuuta symposiumin, jonka aiheena oli ”Kuinka kaataa Marsin diktatuuri”.

Brittiläisen Interplanetary Societyn kuvaama skenaario oli yritysten johtama avaruusohjelma Marsissa, jota hallitsivat johtajat, jotka käyttäytyivät kuin diktaattorit, jotka riistivät työntekijöitä orjatyövoimana. Skenaariossa on paljon yhtäläisyyksiä Gooden ja Cramerin kuvaamien skenaarioiden kanssa, joissa Marsin toimintaa johtavat yritykset, jotka käyttävät sotilaallisia eliittijoukkoja avaruuden palkkasotureina taisteluissaan.

Symposiumista kertoi Britannian yleisradioyhtiön toimittaja Richard Hollingham, joka viittasi MI-6:n yhteyksiin. Symposium järjestettiin samaan aikaan kuin Goode raportoi 22. kesäkuuta tarkastuskäynnistään nykyisessä Mars-tukikohdassa, jota näytti johdettavan kuin diktatuuria. On enemmän kuin todennäköistä, että nykyisten Marsin tukikohtien yrityskäytännöt liittyvät niiden edeltäjiin, varhaisiin saksalaisiin tukikohtiin, jotka jatkoivat natsien käytäntöä käyttää orjatyövoimaa.

Näiden Cosmic Disclosure -jaksojen, joissa Goode puhaltaa pilliin suurelta yleisöltä salatuista keskeisistä historiallisista tapahtumista, jos ne ovat totta, on muutettava maailmankuvamme, jotta voimme suhtautua vastuullisesti tulevaisuuteen.

Kaksi muuta väitettyä salaista avaruusohjelman ilmiantajaa tukevat Gooden väitteitä, samoin kuin uskottavat aihetodisteet, joihin kuuluu NASAn tietoja, jotka tukevat hänen väitettään Marsin ohuesta hengittävästä ilmakehästä. Toistaiseksi on hyvä syy päätellä, että Goode paljastaa todellisen sisäpiirin näkökulman saksalaisten salaseurojen roolista tukikohtien perustamisessa ja Marsin asuttamisessa 1940-luvulla.

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.org

UFO ukkosmyrskyn aikaan Saksassa

Havaintopäivämäärä: 20. toukokuuta 2022
Havaintopaikka: Julbach, Saksa

Ei ole ensimmäinen kerta, kun tällaisia näkyy. Nämä olennot ovat energiaolentoja. Ne eivät tarvitse alusta matkatakseen ja ne ovat näkyvissä ainoastaan yöllä. Yleensä ne matkaavat ryhmissä, mutta joskus ne lukevat niitä nähneiden henkilöiden ajatuksia, ja ne kulkevat henkilön luokse ennen poistumista. Tämä on saanut energiaa myrskyn jälkeen ilmassa olleesta staattisesta sähköstä. Se vaikuttaa toimivan tuolla energialla, palaa aina myrskyyn keräämään lisää, sitten lähtee pois, ja toistaa uudelleen.

Scott C. Waring,  Taiwan

Silminnäkijä kertoo:

Näin omituisia valopalloja tai -säteitä kotimatkalla. Pysäytin moottoripyöräni, laitoin valot pois ja oli melkein täysin pimeää. Ukkosmyrsky oli tulossa ja ajattelin, että se on ollut heijastus jostain, mutta vahvallakin valolla minun olisi pitänyt nähdä jotain säteitä tulevan maasta.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

 

Pentagon salasi Saksan avaruusohjelman kytkökset avaruusolentoihin

Kirjoittanut Michael Salla

Sarjan toisessa osassa saatiin selville, että George Adamski todennäköisesti sai Pentagonilta käskyn olla hiljaa tiedoista koskien hänen kohtaamistaan avaruusolentojen kanssa vuonna 1952, mikä viittaisi siihen, että kyseessä oli Saksan salainen avaruusohjelma Antarktikselta. Sen ymmärtäminen miksi Adamski olisi näin käsketty tekemään vaatii, että ymmärrämme tapahtumia jotka tapahtuivat viisi vuotta aiemmin Etelänapamantereella.

Amiraali Richard Byrd johti laivaston retkikuntaa Antarktikselle kesällä 1946/1947 Operation Highjumpin aikaan, jonka salaiset käskyt olivat tuhota kaikki jäljelläolevat natsit joita mantereelta mahdollisesti löytyy. Byrd oli käsketty tekemään näin aikaisemminkin.

Seitsemän vuotta tuota ennen vuoden 1939 puolivälissä Byrd oli saanut komennon presidentti Franklin Rooseveltilta johtaa retkikuntaa Antarktikselle määrittämään oliko Etelänapamantereella natsien tukikohtia, jotka rikkoisivat Monroen doktriinia.  New York Times raportoi heinäkuun 7. päivänä 1939:

Presidentti Roosevelt toimi tänään estääkseen mahdollisen Saksan Etelämannerta koskevien vaatimusten laajenemisen läntiselle pallonpuoliskolle ohjeistamalla amiraali Richard E. Byrdin lähtemään lokakuussa Monroe-opin vaikutusalueelle… se [on] ilmeistä, että tämä hallitus on valmistautunut ottamaan sen kannan, mikäli tarpeen, että kaikki ulkovaltojen pyrkimykset perustaa tukikohtia 180. meridiaanin länsipuolelle Etelämantereella tulkittaisiin epäystävälliseksi teoksi…

Byrdin 1939/1940 retkikunta ei onnistunut löytämään saksalaisten tukikohtia, jotka olivat hyvin piilossa jääkerrosten alla.

Vuosia myöhemmin Nürnbergin oikeudenkäynnissä Amiraali Donitz toisti hänen aiemman sodanaikaisen väitteensä siitä, että hän oli käyttänyt saksalaista sukellusvenelaivastoa rakentamaan “haavoittumattoman linnakkeen, paratiisinkaltaisen keitaan keskelle ikuista jäätä.”

Operation Highjumpin päätyttyä ennenaikaisesti helmikuussa 1947, Byrd antoi haastattelun Chilessä maaliskuun 5. päivänä hänen matkatessaan takaisin USA:n, jossa hän puhui vihollisesta joka kykeni lentämään Etelänavalta hyökkäämään USA:a vastaan:

Amiraali Richard E Byrd varoitti tänään Yhdysvaltain tarpeesta tehdä suojatoimia mahdollista vihollisvaltion hyökkäystä vastaan, joka tehdään napa-alueelta saapuvalla lentokoneella. Amiraali sanoi: ‘En halua pelotella ketään, mutta katkera todellisuus on, että uuden sodan puhjetessa Yhdysvaltain kimppuun hyökkää lentokone, joka tulee jommalta kummalta tai molemmilta napa-alueilta.’

Byrdin haastattelun koko konteksti puhuu siitä, että saksalaiset olivat onnistuneesti aseistaneet lentäviä lautasia ja muita kehittyneitä lentoaluksia niin paljon, että mikään Yhdysvaltain laivaston ase ei olisi niiden toimintakyvyn, aseistuksen ja toimintasäteen vertainen.

Vain muutama kuukautta Byrdin haastattelun jälkeen Kenneth Arnoldin UFO-tapaus sattui kesäkuussa 1947, jossa hän näki lentävien siipialusten laivueen lentämässä Oregonin ja Washingtonin osavaltioiden Cascade-vuorten yllä.

Lentävät alukset muistuttivat kovasti Hortonin veljesten Natsi-Saksalle kehittämiä aluksia, joista yksi oli siirretty Amerikkaan toisen maailmansodan jälkeen. On uskottavaa, että toimiva prototyyppi oli kehitetty ja siirretty Etelänapamantereelle, ja vuoteen 1947 mennessä se kykenisi lentämään Amerikan alueille.

Amiraali Byrdin varoitus oli osoittautunut tarkkanäköiseksi mitä tulee saksalaisten tukikohtiin Etelänapamantereella, joista he kykenivät lentämään USA:n alueille. Arnoldin tapauksen jälkeen tapahtunut UFO-havaintojen räjähdysmäinen kasvu tarkoitti, että jotkut, tai jopa monet näistä saattavat olla yhteydessä Antarktiksella toimivaan Saksan avaruusohjelmaan.

Kahdessa viikossa heinäkuussa 1952 UFOjen aallot lensivät Washington DC:n yllä. Kymmenet tuhannet silminnäkijät näkivät lentäviä aluksia, niitä valokuvattiin, havaittiin tutkissa ja armeijan pilotit näkivät niitä. Havainnot olivat niin dramaattisia, että Yhdysvaltain ilmavoimat pitivät lehdistötilaisuuden sivuuttaakseen ilmiön  “lämpötilainversiona”, sääanomaliana.

Vuosikymmenten ajan totuus alusten alkuperästä pidettiin salassa, mutta lopulta paljastettiin, että UFOt olivat itse asiassa lautasia lentäviä saksalaisia. Kolme sisäpiiriläistä tiesi alusten saksalaisalkuperästä.

William Tompkins, entinen ilmailuinsinööri, Clark McClelland, entinen NASAn avaruusalusoperaattori, sekä  Corey Goode, entinen “20 and back”-avaruusohjelman osallistuja, ovat kaikki sanoneet samaa. He ovat joko saaneet briiffausta tai saaneet muuta kautta tietää, että saksalainen antigravitaatioalus oli lentänyt Washington DC:n yllä vuonna 1952.

Tämä tuo esiin mahdollisuuden, että Adamskin vuoden 1952 kohtaamisen ja Saksan avaruusohjelman välillä on suora yhteys. Avaruusohjelma oli vastuussa ylilennoista USA:n yllä, niinkuin kesäkuun 1947 Arnoldin tapaus sekä Byrdin maaliskuun 1947 varoitus antaisivat ymmärtää.

Lisäksi, niinkuin toisessa osassa mainittiin, samankaltaisuudet Adamskin näkemien “partioalusten” sekä natsien kehittämän “Haunebu II”-aluksen vvälillä vihjaavat, että saksalaiset olisivat onnistuneet siirtämään kehittyneimpiä alustyyppejä Antarktikselle.

Idea siitä, että jotkut USA:ssa tehdyt UFO-havainnot olisivat osa Saksan avaruusohjelmaa, saa lisää tukea kahdesta UFO-laskeutumistapauksesta, jotka sattuivat 1950-luvulla, samaan aikaan kuin Adamski sanoo olleensa kontaktissa venuslaisiin.

Tammikuun 7. päivänä 1956 Willard Wannall, tuohon aikaan ylikersantti Yhdysvaltain armeijassa, sanoo nähneensä lentävän lautasen Kaimukin alueella Hawaiilla, lähellä Honolulua. Yhdysvaltain armeija ja ilmavoimien tiedustelu-upseerit briiffasivat häntä Fort Shafterissa, joka oli hänen palveluspaikkansa, ja hän kirjoitti 32-sivuisen raportin tapauksesta hänen ylemmälle upseerille.

Vaikka Wannallin briiffauksen tapauskuvaus mainittiin tuon ajan UFO-havaintoraporteissa, hänen yksityiskohtaista raporttiaan ei ole koskaan julkaistu.

Eläköidyttyään armeijasta hän kirjoitti kirjan tapauksesta vuonna 1967, jossa hän kuvasi sitä miten häntä oli velvoitettu kansallisen turvallisuuden säännöstöllä olemaan paljastamatta yksityiskohtia tapauksesta:

Kuitenkin, voidaan todeta uhmaamatta perheeni ja ystävieni turvallisuutta, tai rikkomatta mitään turvallisuussäädöksiä, että me näimme omin silmin epätavallisen lentävän aluksen laskeutumisen lähelle kotiamme, jota me tarkkailimme koko neljä-viisikymmentä minuuttia ennen sen poistumista. Minun lisäkseni paikalla oli kuusi muuta, erittäin kunnianarvoisia henkilöitä, jotka näkivät tämän havainnon yksityiskohdat sekä kiikareilla että ilman kiikareita.

Vuosikymmeniä myöhemmin Mauin UFO-raportin toimittaja kykeni haastattelemaan Wannallia ennen hänen kuolemaansa vuonna 2000, ja kansa sai kuulla ensikertaa joitain yksityiskohtia UFO-laskeutumistapauksesta:

Tuolloin kellokäyrän muotoinen, hopeanvärinen, kupolimainen alus laskeutui tiheän pöhekköiselle kukkulalle Honolulun taakse. Kun kersantti Wannall lähestyi, aluksen luukku avautui. Hän pani merkille swastikan ja natsien rautaristin molemmissa UFOissa sekä matkustajan univormun. Lautasen pilotti puhui saksalaisella aksentilla ja hänen päällään oli natsiunivormu! Kersantti Wannall kertoi meille, että natsit, jotka olivat lentäneet lentävillä lautasilla, olivat paenneet Etelä-Amerikkaan ja salaisiin maanalaisiin tukikohtiin Antarktiksen jään alle, pian ennen natsien antautumista sodassa. (Hawaii UFO Magazine #2)

Wannallin kuvaus aluksesta sopii läheisesti siihen mitä Adamski oli valokuvannut ja nähnyt omin silmin vuonna 1952, sekä Haunebu II -alukseen jota Natsi-Saksa oli salaa kehitellyt.

On ymmärrettävää miksi Wannallin 32-sivuinen raportti vuoden 1956 tapauksesta ei koskaan tullut julki kuin vasta Project Blue Bookin alaisuudessa, sillä siitä kävi ilmi, että Saksan salainen avaruusohjelma lensi aktiivisesti USA:n alueiden yllä, mukaanlukien Hawaiin saarien.

Se fakta, että pilotti puhui saksalaisella aksentilla, piti natsiunivormua ja kykeni laskeutumaan amerikkalaisen tukikohdan lähelle (Fort Shafter) kertoo, että matkustajilla ei ollut mitään pelkoa siitä, että heitä kohti ammuttaisiin. Tämä viittaa siihen, että jonkinlaisia sopimuksia oli solmittu amerikkalaisten sotilasjohtajien kanssa siitä, että saksalaiset alukset saivat lentää ja laskeutua USA:n alueille.

Tämä tuo meidät lopulta Reinhold Schmidtin tapaukseen, joka lyhyesti mainittiin ensimmäisessä osassa. Schmidt kuvaa tavanneensa lentävän lautasen matkustajaa marraskuun 5. päivänä 1957 lähellä Kearneya Nebraskassa. Hän puhui saksalaisella aksentilla englantia, ja hän puhui saksaa kun hän puhui omilleen.

Kirjassaan Edge of Tomorrow, Schmidt kirjoitti että hän aluksi uskoi kuuden matkustajan olevan saksalaisia tieteentekijöitä:

Luulin että se oli ehkä tullut Venäjältä, ja että sitä miehitti ryhmä saksalaisia tieteentekijöitä, jotka olivat tulleet keräämään dataa Venäjän ensimmäisestä Sputnikista, joka oli laukaistu noin viikkoa aiemmin.

Myöhemmin eräs matkustajista otti häneen yhteyttä, ja Schmidtilla oli lisätapaamisia ja tämä muutti hänen mielensä aluksen alkuperästä. Hän viittasi aluksen matkaajiin nyt avaruusolentoina Saturnuksesta.

Adamskin tapaan Schidt on saattanut joutua syömään pajunköyttä aluksen matkustajista että ne olisivat avaruusolentoja, huolimatta ilmiselvistä merkeistä siitä, että he olivat osa Saksan salaista avaruusohjelmaa, joka toimi toisen maailmansodan jälkeen. Vaihtoehtoisesti, samoin kuin Adamski, kansallisen turvallisuuden viranomaiset ovat saattaneet painostaa Schidtiä jättämään pois kaikki julkiset viittaukset avaruusaluksen matkustajiin saksalaisina.

Tämä jälkimmäinen selitys saa tukea hämmentävästä kohtelusta, jota Schidtin osaksi lankesi paikallisviranomaisilta sen jälkeen, kun hän oli ensikertaa raportoinut vuoden 1957 kontaktistaan. Alkukiinnostus ja ystävällinen tuki, joka johti hetkellisesti palstamillimetreihin paikallismediassa, muuttui dramaattisesti suoraksi paikallisviranomaisten vihamielisyydeksi kahden ilmavoimien upseerin saapumisen jälkeen.

Laajojen haastatteluiden ja ilmavoimien upseerien sekä useiden viranomaisten, paikallisen ja kansallisen median kanssa pidettyjen briiffausten jälkeen poliisipäällikkö kuumotteli Schidtiä ja panosti häntä muuttamaan julkista todistustaan.

Schmidt joutui mystisesti vankilaan ilman syytteitä kahdeksi päiväksi, ja sitten hänet vietiin mielisairaalaan Hastingsissa, Nebraskassa. Kaikki tämä tehtiin ilman, että hänelle annettiin mahdollisuutta puolustautua lakimiehen avulla. Hänet lopulta päästettiin pois sen jälkeen kun hänen perheensä ja työnantajansa tulivat väliin.

Kahden ilmavoimien upseerin kova painostus Schidtiä kohtaan jotta hän muuttaisi tarinaansa selvästi puhuu siitä, että tarinan keskeiset elementit uhkasivat kansallista turvallisuutta. Itse asiassa hänen poispääsynsä pidätyksestä todennäköisesti johti siihen, että hän muutti tarinan keskeisiä elementtejä.

Schmidtin todistus viittaa siihen, niinkuin Adamskin ja Wannallin tapaukset, että alus kuului Saksan salaiseen avaruusohjelmaan, joka aktiivisesti teki ylilentoja ja laskeutui USA:n alueille. Kaikki viittaukset Saksaan aluksen alkuperänä hyssyteltiin, ja sen sijaan painotettiin viittauksia Venukselta, Saturnukselta ja muualta tulleisiin avaruusolentoihin.

Lopuksi

Lopuksi voidaan todeta, että tässä kolmiosaisessa sarjassa tarkasteltu materiaali viittaa siihen, että George Adamskin kontaktitapaus, kuten myös Wannallin ja Scmidtin tapaukset olivat todennäköisesti tapauksia, jossa Amerikan kansalaiset kohtasivat Saksan avaruusohjelman henkilöitä, jotka toimivat Etelänapamantereen suunnalta. Sekä lentävien lautasten matkaajat sekä Yhdysvaltain armeija piilottivat yhteyden Saksaan ja rohkaisivat hypoteesia avaruusolennoista selityksenä lautasten alkuperälle.

Tämä ei tarkoita, että kaikki väitetyt avaruusolentokontaktitapaukset todella olisivat Antarktikselta toimivan Saksan salaisen avaruusohjelman henkilöstön kanssa. Saksalaiset olivat kuitenkin saaneet apua avaruusolennoilta, jotka olivat antaneet heille toimivan avaruusaluksen takaisinmallinnettavaksi toisen maailmansodan aikaan ja auttaneet saksalaisia perustamaan tukikohtia Antaktikselle.

Huolimatta avaruusolentojen mukanaolosta Saksan avaruusohjelmassa, on silti tarve käydä läpi uudestaan 1950- ja 1960-luvun kontaktitapauksia, jotta voitaisiin määrittää väitettyjen “Avaruusveljien” todellinen alkuperä sekä Pentagonin pyrkimykset tukahduttaa totuus.

Amerikan kansallisen turvallisuuden establishment rohkaisi Adamskin, Schmidtin ja muiden heidän kaltaisten kontaktitapausten debunkkausta, ei siksi että he olisivat pelänneet kansan saavan tietää avaruusolentojen vierailuista, vaan koska he pelkäsivät, että kansa saa tietää totuuden Saksan breakaway-valtiosta Antarktiksella.

Voimakkaimmat valtiot tuohon aikaan olivat USA, Britannia, Ranska ja Neuvostoliitto, jotka eivät halunneet heidän kansalaistensa saavan tietää, että Natsi-Saksan jäänteet olivat selvinneet toisesta maailmansodasta, ja myös että sen teknologinen kehitys oli edistänyt ilmailuteknologiaa niin voimakkaasti, että se dominoi entisiä liittoutuneita voimia eikä heillä ollut mitään siihen verrattavaa.

Toivottiin siis, että salaiset sopimukset, Saksan Antarktiksen laitoksiin soluttautuminen ja petkutus olisivat työkaluja, joilla teknologinen etumatka voitaisiin kuroa umpeen. Sillä välin totuus olisi pidettävä salassa Saksan yhteydestä “Avaruusveljiin”, joita Adamski, Schmidt, Wannall ja muut kontaktihenkilöt olivat alkaneet tapailla 1950-luvulla.

[Klikkaa tästä lukeaksesi sarjan osa 1 sekä tästä osa 2]

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.org

Esittivätkö saksalaiset astronautit venuslaisia Adamskin tapaamisessa?

Ensimmäisessä osassa otettiin esiin mahdollisuus, että George Adamskille oltaisiin uskoteltu, että hänen joulukuussa 1952 tapaamansa Orthon oli tullut lentävällä lautasella Venukselta. Adamskin vuoden 1952 kontaktitapauksessa on useita aspekteja, jotka vievät meidät kohti päätelmää, että Orthon olisi ollut osa saksalaisten salaista avaruusohjelmaa ja/tai kytköksissä avaruusolentojen liittoon, joka oli aktiivisesti auttanut natsi-Saksaa toisen maailmansodan aikaan.

Lentävät lautaset, joita Adamski oli valokuvannut, läheisesti muistuttivat Haunebun antigravitaatioalusta, jonka väitetään kehitetyn Natsi-Saksassa.

Tarkat Haunebu-aluksen speksit olivat SS-natsien tiedoissa, jotka Vladimir Terziski on julkaissut ensimmäisenä, insinööri ja entinen Bulgarian tiedeakatemian tiedemies. Natsitiedot julkaistiin Varsovan sopimuksen rikkouduttua helmikuun 25. päivä 1991, ja ne kulkeutuivat Terziskin haltuun sen jälkeen kun hän oli muuttanut USA:n vuonna 1984.

Alla on vertailtu vuoden 1943 Haunebu II -lautasaluksen designia, jonka natsien SS-joukot kehittivät sotaa varten, sekä Adamskin joulukuussa 1952 valokuvaamaa partioalusta.

 

Huomaa, että tärkein ero on, että natsien aluksessa oli jonkinlainen tykki, joka merkitsi pyrkimystä aseistaa lentävä lautanen sotaa varten. Vuonna 1950 ilmestyi artikkeleita sanomalehtiin ympäri maailman, jotka lainasivat haastatteluja nimekkäiden Italian ja Saksan tieteentekijöiltä, jotka vahvistivat että akselivallat olivat tehneet yhteistyötä aseistaakseen lentäviä lautasia.

Vuoden 1943 Haunebu-aluksen kokoonpano on niin samankaltainen Adamskin vuoden 1952 kuvan kanssa, että josko se ei olisikaan saman tyyppinen alus, niin kuka hyvänsä sen sitten onkin suunnitellut on ollut samanlaisella kehitysasteella kuin saksalaiset 1940-luvun puolivälissä.

Jos Orthon kuitenkin oli Venukselta, ja osa planeettainvälistä liittoa josta Zirger puhuu kirjassaan We Are Here: Visitors without a Passport (2017)niin miten ensimmäinen natsien lentävien lautasten sukupolvi voi olla melkein identtinen verrattuna siihen alukseen, joka on paljon teknologisesti edistyneemmällä planeettainvälisellä yhteiskunnalla?

Eräs selitys tälle on, että avaruusolennot antoivat aluksen natseille, jotta se voitaisiin takaisinmallintaa. Tätä ajatusta tukee entisen ilmailualan insinöörin William Tompkinsin tiedot, joka sanoo, että Yhdysvaltain laivaston vakoojat olivat raportoineet laivaston ilmatukikohdassa 1942-1946 pidetyissä salaisissa briiffauksissa San Diegossa, että saksalaiset olivat saaneet yli kymmenen erilaista toimivaa antigravitaatioaluksen mallia.

Natsit yrittivät vimmatusti takaisinmallintaa näitä sotaa varten, mutta lopulta eivät siinä onnistuneet, mitä heidän Euroopan ohjelmiinsa tulee.

Tompkinsin informaatio auttaa meitä ymmärtämään, että vuoden 1943 Haunebu II -piirustukset olivat natsien yritys aseistaa antigravitaatiolla toimiva lentävä lautanen, minkä avaruusolentoliittolaiset olivat antaneet Hitlerin kolmannelle valtakunnalle salaisen sopimuksen nojalla.

Orthon voikin siis olla vain esittänyt olevansa Venukselta, jotta hän salaisi saksalaisen avaruusohjelman olemassaolon, joka oli jäänyt toimintaan toisen maailmansodan jälkeen.

Orthon viesti Adamskille sanattomasti käsimerkein vuoden 1952 Desert Centerin kohtaamisessa. Adamski selitti luennolla, että Orthon “puhui lähinnä omituista murretta, jota Adamski ei ymmärtänyt” (We Are Here, Kindle-versio, s. 903 / 5403).

Oliko “omituinen murre” saksaa, jonka, niinkuin  ensimmäisessä osassa mainittiin, Reinhold Schmidt tunnisti avaruusalusten matkaajien puheeksi hänen vuoden 1957 kontaktikokemuksessaan. Schmidtilla oli saksalaistaustaa ja hän oli opiskellut saksaa myös koulussa, mutta Adamski ei kyennyt tunnistamaan saksalaismurteita. Hän oli puolalais-amerikkalainen.

Adamski on saattanut myös tietää, että Orthon puhui saksaa, mutta hänen ei annettu julkisesti paljastaa tätä kansallisen turvallisuuden syistä.

On pitkään huhuttu, että hänen kontaktikokemuksiensa jälkeen Adamski salaa lennätettiin Kaliforniasta Pentagoniin ilmavoimien koneella, jossa häntä briiffattiin hänen kontakteistaan. Toukokuussa 2009 julkaistiin harvinainen video, jossa oli silminnäkijöiden haastatteluja, jotka tiesivät Adamskista ja hänen salaisista briiffauksistaan Pentagonissa.

Silminnäkijät vahvistivat, että Adamskilla oli armeijan henkilötietokortti, jolla hän pääsi Pentagoniin. Armeijan henkilökortin oli omin silmin nähnyt useampi ihminen, jotka olivat työskennelleet puolustusministeriössä eri pesteissä.

Silminnäkijöiden joukossa oli William Sherwood, joka aiemmin oli työskennellyt Yhdysvaltain armeijan varusvarastolla ja hänellä oli oma passinsa varastolle. Sherwood näki Adamskin passin ja vahvisti sen aitouden.

Sherwoodin ja muiden todistukset antavat uskottavuutta huhuille siitä, että Adamski oli kuin olikin salaa saanut briiffausta Pentagonissa hänen kontakteistaan.

Vuonna 1952 Pentagon tiesi, että Saksan avaruusohjelma oli jäänyt toimintaan toisen maailmansodan jälkeen ja aloittanut toiminnan Amerikan mantereella. Korkea-arvoiset Pentagonin upseerit halusivat pitää tämän salassa. Tämän seurauksena on erittäin mahdollista, että Adamskille sanottiin, että hän ei saisi kertoa Orthonin puhuneen saksaa, jotta kansalle ei kerrottaisi totuutta.

On mahdollista, että Orthon oli osa Saksan salaista avaruusohjelmaa, joka toimi Etelänapamantereelta käsin, jota pyöritettiin Amerikan maaperällä. Tämä mahdollisuus on vieläkin todennäköisempi kun otetaan huomioon vuoden 1952 Washingtonin ylilennot. Tämä tapahtui ainoastaan kuukausia ennen Adamskin kohtaamista Orthonin kanssa.

(Jatkuu osassa III, klikkaa tästä lukeaksesi ensimmäinen osa)

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.org

Hehkuva orbi Hampurissa

Havaintopäivämäärä: maaliskuun 2, 2022
Havaintopaikka: Hampuri, Saksa

Silminnäkijä Saksassa kuvasi kirkkaan orbin Hampurissa. Kohde on suuri ja näyttää saman muotoiselta kuin on näkynyt Denverissä ja Jerusalemissa. Vaikka tämä UFO ei näyttänyt liikkuvan, usein ne kiitävät nopeasti johonkin paikkaan ja vain ovat paikallaan, tietäen että useimmat ihmiset luulevat sen olevan pelkkä tähti. Avaruusolennot tietävät kaikenlaisia temppuja. He ovat piilotelleet meiltä tuhansia vuosia. Lisäksi se näyttää välkkyvän, aivan kuin se sanoisi kuvaajalle moikka.

Orbi muistuttaa minua foo-hävittäjistä, jotka seurailivat lentokoneita toisessa maailmansodassa. Tämä UFO voi olla merkki siitä, että Saksa ajautuu mukaan Ukrainan sotaan tulevaisuudessa. Katsoin juuri uutisia, Saksan liittokansleri ilmaisi tukensa Ukrainalle yhteisessä uutiskonferenssissa 1. maaliskuuta. Tämä saa minut pohtimaan sitä, että avaruusolennot auttavat ihmiskuntaa selviämään.

Scott C. Waring,  Taiwan

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Mitä tietoja UFOista Saksan valtio piilottelee?

Mitä UFO-tietoja Saksan valtio piilottelee? Saksan UFO-tietojen paljastustilannetta esitellään. Esitelmän pitää journalisti Robert Fleisher.

Me kaikki tiedämme hyvin, että UFO-paljastusta pidetään edelleen tabuna monissa paikoissa ympäri maailmaa. Saksassa, enemmän kuin missään, aihetta piilotellaan täydellisen salailun vallitessa sekä hallituksen että armeijan taholta.

Robert Fleisher esittelee syitä salailulle.

https://www.youtube.com/watch?v=2xBryRitamY

Hehkuvia valoja Saksassa

Havaintopäivämäärä: toukokuu 31, 2021
Havaintopaikka: Saksa
Tätä videota hehkuvasta valosta katsellessani tulee mieleen, että avaruusolennot näkevät yhä vain enemmän vaivaa paljastaakseen itsensä meille. Se myös huolettaa, että UFOt ovat niin lähellä ihmisiä tänä aikana. Tarkoitan COVIDia, joka on ollut luonamme jo puolitoista vuotta.
Nämä alukset ovat rohkaistuneet ja tulevat lähemmäksi ja lähemmäksi ihmisiä. Mielestäni avaruusolennot eivät halua altistaa itseään Sars-Cov2 -virukselle, joten me tulemme näkemään yhä enemmän aluksia ja varsin vähän varsinaista kontaktia avaruusolentoihin ennen kuin virus on saatu kuriin. Saksa, jos et tiennyt, kontrolloi virusta varsin hyvin verrattuna muuhun maailmaan. He ovat luoneet rokotteen joka toimii hyvin kuolonuhrien vähentämiseksi. Avaruusolentoja kiinnostaa  Saksa tämän takia. Tämä UFO kerää dataa ja tarkkailee ihmisten aktiviteettia ja sitä miten ihmiset koittavat palata takaisin normaaliin elämään heidän sopeutuessaan tilanteeseen.
Scott C. Waring,  Taiwan

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

UFO saksalaisen ilmatukikohdan yllä

Havaintopäivämäärä: heinäkuun 7, 2020 Havaintopaikka: Spangdahiemin ilmatukikohta, Saksa

Tämä UFO nähtiin ilmatukikohdan yllä Saksassa. Suuri musta kappale kuvattiin liikkuvan hitaasti pilvissä. Yksimoottorikone kiinnostui siitä ja alkoi lennellä sen ympärillä. UFO näyttää yksisiipialukselta, vähän samanlaiselta kuin stealth-hävittäjät, mutta kaksi kertaa niin suurelta ja vähemmän kolmiomuotoiselta, enemmän timantinmuotoiselta.

Huikea löytö, ja se panee miettimään onko Saksa työstämässä huippusalaista alusta, joka käyttäisi avaruusolentojen teknologiaa. Tuntuu samanlaiselta kuin yksisiipihävittäjä, jonka Saksa valmisti kauan sitten. Avaruusolennoilla olisi kiinnostusta seurata armeijan tukikohtien toimia… niitä on nähty tukikohtien lähellä aiemmin. Tämä voi olla kumpi vain.

Scott C. Waring

Silminnäkijä:

Kävelyllä 7. päivänä heinäkuuta 2020 Saksan Kyllburgissa arviolta 18.30 aikaan me näimme kaksi lentävää esinettä tulevan amerikkalaisesta Spangdahlemin ilmatukikohdasta koillissuunnassa. Yksi esine oli normaali pieni lentokone. Toinen esine kuitenkin oli levynmuotoinen, muistutti niinkutsuttua levyä tai ”foo fighteria”. Se lensi samassa suunnassa pienen koneen kanssa ja oli samaa kokoa. Mikä se olisi mielestänne voinut olla?

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Kuumottava orbi vanhassa kellarissa

Havaintopäivämäärä: heinäkuun 16, 2020

Havaintopaikka: Saksa

Omituinen kappale havaittiin 300 vuotta vanhan kellarin turvakamerassa. Silminnäkijä sanoi, että hän katsoi nopeasti turvakameraansa aamulla ja havaitsi omituisen kappaleen lentämässä ohi. Orbi näkyi leijailevan alas rappusia talon kellariin. Kun kappale ensiksi näkyy rappusien yläpäässä, se näyttää varsin kiinteältä. Sen tullessa lähemmäksi kameraa se muuttuu läpinäkyvämmäksi. Kamera käyttää infrapunavaloa valaisemaan aluetta. Ihmissilmä näkee huonosti infrapunaa, mutta kameran avulla se näkyy. Huikea näky olennosta, joka tutkii vanhaa taloa omistajan nukkuessa. 100%:n varmuudella orbiolentoja on olemassa, ja ne ovat älykkäitä… odottavat vain omistajan menevän nukkumaan ja tuntevat olonsa mukavaksi tutkiakseen taloa. Koska talo on vanha, se on varmasti kiinnostanut sitä vieläkin enemmän.

Scott C. Waring

 

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Omituinen pyramidin muotoinen kappale Saksassa

Uusi video käyttäjältä Mrmb333 näyttää omituisen vilkkuvan ja välkkyvän kappaleen taivaalla, joka paljastuu v-muotoiseksi alukseksi.

Omituisen v-muotoisen aluksen lisäksi video näyttää luonnottoman taivasilmiön, huikean pyramidin muotoisen kappaleen Münchenin taivaalla.

Voisiko kyseessä olla projisoitu hologrammi, vai onko tämä pyramidin muotoinen kappale, jonka rajat ovat selvästi tunnistettavissa, avaruusolentojen alus, kuten hindujen sanskriitinkielisissä teksteissä kuvatut Vimānat?

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot