Avainsana-arkisto: satelliitti

Tiede

Tietokonevälitteisen synteettisen telepatian konseptuaalinen suunnittelu

Kommentoi

Elon Musk on lähettämässä tuhansia satelliitteja Maapalloa kiertämään. Onko näiden satelliittien todellinen tarkoitus lukea ajatuksiamme?

Olen leikkinyt aiemmassa artikkelissa kuvatuilla vaatimuksilla tästä aiheesta ja minun pitää sanoa, että teknologia alkaa näyttää kokoajan uskottavammalta. Otin aiemman artikkelin yksityiskohtaisen kuvauksen ja tein siitä katsauksen siihen miten tällainen järjestelmä voitaisiin suunnitella. Jos ei puhuta vastaanottimesta, kaikki muu on julkista tietoa jo. Jos haluat seurata tätä artikkelia asianmukaisesti, suosittelen katsomaan konseptuaalisen suunnitelman kokonaiskuvaa, josta puhun tässä artikkelissa.

Niinkuin aiemmassa artikkelissa mainittiin, synteettisen telepatian järjestelmän pääasiallinen tarkoitus olisi tiedustelutiedon keruu ja kuulustelu. Kommunikaatiojärjestelmänä sillä olisi käyttöä vain rajallisesti, sillä jokainen valtio kykenisi kehittelemään samanlaisen järjestelmän ja välimieshyökkäyksessä joko salakuuntelemaan tai esittämään tekoälykäyttöliittymää. Tämä herättää tärkeitä eettisiä ja juridisia kysymyksiä, erityisesti salailun kysymyksen, kun otetaan huomioon, että kaikki maailman hallinnot olisivat tällaisesta järjestelmästä tietoisia. Kun mikään laki ei tällaista kuulustelua salli, sen salaaminen saattaa liittyä eemmän tiedustelupalvelujen rikolliseen toimintaan, eikä niinkään kansalliseen turvallisuuteen.

Kaikki liittyy lähetin-vastaanottimeen

Ymmärtääksemme miten tämä toimii, on paras aloittaa kohteesta, sitten käydä läpi taaksepäin ja identifioida kaikki tarvittavat alijärjestelmät. Jos me tarkastelemme kaaviota vasemmalla (toim. huom. arkistoidussa sivussa ei ole mukana kuvia), voimme nähdä, että avain tähän järjestelmään on satelliitin kyky sekä kuunnella että vastata aivojen sähköiseen toimintaan.

Tämä ei ole mitenkään yllättävää, kun on tarve salakuunnella digitaalijärjestelmiä, ethernetiä ja puhelinkeskuksia ja sensellaisia. Sellaiset signaalit määritellään ”paljastaviksi emanaatioiksi” ja ihmisaivot eivät eroa tästä mitenkään. Aivot tuottavat myös havaittavia sähkömagneettisia kuvioita. Ainoa mitä vaaditaan on kuuntelu tarpeeksi herkällä vastaanottimella ja riittävän hyvillä suodattimilla, jolla suodattaa pois kohina.

Vuonna 1985 Wim Van Eck käytti 15 dollarin hintaista laitteistoa rekonstruoimaan usean sadan metrin päässä monitorilla näkyviä asioita. Ennen tätä ainoastaan valtion edustajilla oli tällaista teknologiaa. Jos tuon saa aikaan 15 dollarilla, mitä saat aikaan miljardin dollarin satelliitilla?

Koska meillä ei ole normaalisti suojauksia päällämme, ja tiedustelutieto on arvokasta, on turvallista olettaa tämäntyyppisen vastaanotinlaitteiston olleet eri maiden hallitusten kehitystavoitteena. Tätä käsitystä tukee jotkut vakavammat ihmiskoeohjelmien kuten MKULTRA tapaukset.

Kuunteluasema

Seuraava kiinnostuksen kohde on maanpinnalla oleva asema, eli kuunteluasema. Sellaisten asemien asennukset, osana Echelon -salakuunteluverkostoa, olisivat ideaali piste minne ohjata satelliitin välittämää tietoa. Jos me katsomme toisiksi viimeistä kuvaa vasemmalla, me voimme nähdä kohdan jossa asema maanpinnalla välittää informaation telemetrialle.

Telemetriaosastolla meillä voi olla satoja, jopa tuhansia realiaikaisia sieppauksia. Telemetrian prosessointikeskuksen funktio on erotella vastaanotetut signaalit tietyille kohteille (esim. ihmiset), ja välittää tuo informaatio asianmukaiselle datakeskukselle jatkokäsittelyä varten. Käänteinen prosessi tehdään myös puskemalla informaatiota tietystä datakeskuksesta satelliitille ja ihmiskohteisiin.

Datakeskuksen I/O

Vastaanotettaessa telemetriaa datakeskukselta (katso 4. kuva), signaali pitää purkaa kolmelle eri alueelle. Ensimmäinen alue on vokalisaatiot, jossa analysoidaan puhuttuja sanoja, sisäistä monologia ja puhetta ennen esiintyviä sanojen esimuotoja. Tämä kattaa sen mitä on sanottu, mitä on ajateltu ja mitä on jätetty ajattelematta. Toinen alue on mentaaliset kuvat, jossa käsitellään spatiaalisia kykyjä. Aivojen hahmontunnistusjärjestelmän hyödyntämisellä olisi helppoa määrittää jos joku kuvittelee mielessään sitä miten virittää pommi, tai kuvittelee jotain tiettyä paikkaa. Viimeisenä meillä on aistijärjestelmä, joka tarkkailee kehoa ja interaktioita ulkoisen ympäristön kanssa: esineet ja kasvojen tunnistus.

Tulee huomauttaa, että nämä ovat kaksisuuntaisia järjestelmiä, ne prosessoivat myös paluusignaalia. Vokalisaatiojärjestelmä tuottaa ääntä, mentaalisten kuvien järjestelmä lähettää kuvia ja aistijärjestelmä lähettää aistimuksia. Tämä johtaa laajempaan toiminnallisuuteen josta puhumme myöhemmin.

Aistien takaisinkytkentä

Aistien takaisinkytkentä on tärkeä ala. Tätä informaatiota voidaan käyttää eri tavoin. Ensimmäinen pääala on terveyden tarkkailu, jossa tarkkaillaan kohteen elintoimintoja. Tässä tarkoitus on estää kuolemaan johtavat skenaariot, mutta systeemin salaisuuden ja etäisen luonteen huomioiden kohteet jätettäisiin kuolemaan jos sattuisi tapaturma. Turvallisuuspalveluille voisi olla vaikeaa selittää miten ambulanssi soitettiin.

Seuraava keskeinen ala on valheenpaljastus. Se ei eroa paljoakaan standardista valheenpaljastuslaitteistosta. Se on pääosin suunniteltu paljastamaan fysiologisessa käyttäytymisessä tapahtuneet muutokset, joista kävisi ilmi stressitila. Pienellä muutoksella systeemi voisi prosessoida viiveitä sisäisessa monologissa, mikä kertoisi tekaistuista mielipiteistä. Ilmiselvät valehtelun merkit, kuten sisäinen vokalisaatio aikeena valehdella, tai oman tarinan rakentaminen, havaittaisiin vokalisaatioprosessoinnin aikana.

Nyt meillä tulee vastaan varsin uniikki takaisinkytkentäjärjestelmän ominaisuus: kyky passiivisesti monitoroida ulkoista ympäristöä, henkilön interaktioita ja henkilön suhteita. Aivojen tunnistusjärjestelmää hyväksikäyttäen näkökentässä olevat esineet voidaan identifioida tai alue voidaan kartoittaa sijainnin perusteella. Henkilöt, joita kohteet tapaavat, voidaan identifioida, ja niin voidaan identifioida myös kohteen tunteet henkilöä kohtaan.

Viimeisenä meillä on tietokoneen generoimien vokalisaatioiden virheenkorjaus. Tunnistamalla hämmennyksen merkit, lauseet ja kokonaiset keskustelunpätkät voidaan saada merkityksellistää. Tätä dataa voidaan käyttää tekoälyn ytimessä sen luonnollisen kielentuottamisen algoritmiin.

Nyt kun meillä on aisti-informaatiomme, me voimme välittää sen keskeisille tekoälyn funktioille laajentamaan sen roolia kohteen kanssakäymisessä.

Tekoälyn ydinprosessit

Tämän tekoälyjärjestelmän ytimessä on jotain, mille olen antanut nimen ”Strateginen luonnollisen kielen käsittely”. Perinteinen luonnollisen kielen käsittely (NLP) on laaja tekoälytutkimuksen ala. NLP käsittelee kykyä ymmärtää puhuttua tai kirjoitettua kieltä ja luonnollisen kielen tuottaminen (NLG) liittyy tietokoneille puhe- tai kirjoituskyvyn antamiseen. Strateginen NLP on tavoiteperustainen järjestelmä, joka on suunniteltu kyselemään lähteiltä tiettyä informaatiota. Tässä mielessä meillä on automaattinen kuulustelija.

NLP:ssä käyttöliittymä on suunniteltu matkimaan ihmistä niin paljon kuin mahdollista, niin että se osaa tiivistää informaatiota, tehdä havaintoja, tehdä johtopäätöksiä ja pitää keskustelua yllä. Strategiset elementit syntyvät siitä, että se muistaa keskeistä informaatiota, joka joko täsmää tai voi johtaa tavoitteiden täsmäämiseen. Tämä informaatio on sitten käytössä perustana uusien keskustelujen rakentamiselle, joihin ajaudutaan vapaasti.

Tätä ”automatisoitua kuulustelijaa” on laajennettu useilla järjestelmillä, joista jotkut ovat suunniteltu parantamaan nopeutta, toiset taas tarjoamaan lisätietoja tai -toimintoja. Eräs sellainen järjestelmä, jota käytetään pääosin nopeuden parantamiseen ja resurssiallokaatioon on Avainsana-analyysijärjestelmä. Analysoimalla tiettyjen avainsanojen vokalisaatioita, tiettyihin kohteisiin voidaan suunnata enemmän laskentatehoa, ja näin voidaan varmistaa paremmat analyysivasteet. Tämä tarkoittaa tehokkaampaa datakeskuksen rajallisten resurssien käyttöä.

Tiedonlouhinta on toinen keskeinen komponentti. NLP:n oikeanlainen toiminta vaatii syvää ymmärrystä maailmasta, sillä maailman tietyt ominaisuudet tulee olla tiedossa. Lisäksi, jotta kohdetta voitaisiin kuulustella asianmukaisesti, kerätty tieto tulee olla systeemin saatavilla sekä perusvertailuihin (eli totuuden määrittämiseksi) että lisäkysymysten kysymiseksi.

Jotta käyttöliittymä saisi inhimillisemmän kosketuksen, strateginen NLP voi käyttää emotionaalista vastausjärjestelmää luomaan mielikuvia, jotka vastaavat ääntelyä. Esimerkkinä voi olla, että strateginen NLP päättää sanoa ”Tapan sinut!” ja tuottaa sitten mielikuvan puukotuksesta, tai se voi antaa ymmärtää tietävänsä enemmän tietystä lausumasta luomalla mielikuvan jostakusta, joka kävelee huolettomasti poispäin vihellellen. Kun otetaan huomioon sen rooli kuulusteluissa, mielikuvat koostuisivat myös kauhusta, uskonnollisista ja abstrakteista elementeistä.

Aistikontrollijärjestelmä on erittäin tehokas työkalu, kun sitä käytetään oikein. Järjestelmä sisältää useita ominaisuuksia, kuten stressi (lihassupistusten avulla), jännityspäänsärky, univaje, häiriötekijät, ahdistus, innostus ja ajoitetut lihassupistukset ääntelyineen. Järjestelmä kykenisi varsin hyvin aiheuttamaan psykoottisia taukoja tarjoamalla lisäksi ajoitettuja tuntemuksia, jotka vahvistavat univajeessa olevan mielen löysiä yhteyksiä.

Kun ne kootaan yhteen, saadaan käytännössä etäkuulustelukeskus laatikossa.

Konepellin alla

Taustajärjestelmä on melko samanlainen kuin mikä tahansa suuren mittakaavan datakeskus. Nauhakirjastot pitkäaikaissäilytystä varten, automaattinen tiedonlouhinta, IT-tuki, tietojen haku ja analysointi. Tietoja syötetään monista eri lähteistä, kuten passitoimistoista, ajokorttitoimistoista, kansallisten poliisien tietokoneista, paikallisviranomaisten tietokoneista, kenttäraporteista, pankkitoimistoista ja yksityisiltä yrityksiltä haetuista tiedoista.

Kaiken yhdistäminen

Paras tapa selittää, miten tämä hahmottuu, on kuvitella, että seuraavat asiat tapahtuvat päässäsi:

Herra Tietokone: Kerro minulle ryhmästä xyz?

Kohde: En tiedä mitään. Oletko sinä tietokone?

Herra Tietokone: KYLLÄ OLEN! (Lihassupistuksia jokaisen tavun kohdalla)

Kohde: Ei tarvitse huutaa!

Herra Tietokone: (naurua stimuloidaan kohteessa kuvaamaan tietokoneen vastausta).

Kohde: Miksi kysyt minulta?

Herra Tietokone: Koska minun on pakko.

Kohde: Mitä minä tiedän?

Herra Tietokone: En tiedä.

Kohde: (Tarttuu kokikseen.)

Herra Tietokone: Jätä kokis rauhaan, se on pahaksi sinulle.

Kohde: Tiedät, että tämä loukkaa oikeuksiani.

Herra Tietokone: Miten aiot todistaa sen? Aiotko sanoa, että äänet päässäsi kertovat sinulle tämän? (Kohteessa herää naurua)

Kohde: Miksi ahdistelet minua?

Herra Tietokone: Mitä tiedät ryhmästä xyz?

Kohde: En mitään.

Herra Tietokone: Mitä pidät siitä? (stimuloitu ahdistuksen tunne)

Kohde: Mutta minä en tiedä mitään.

Herra Tietokone: Kaikki tietävät jotain.

Kohde: Minä en tiedä.

Herra Tietokone: Voisit saada sydänkohtauksen.

Kohde: Pienestä stressistä?

Herra Tietokone: (toteaa hämmennystä) Voi… tuossa ei ole mitään järkeä.

Kohde: Totta hitossa.

Herra Tietokone: SINÄ OLET HILJAA! (lisää lihassupistuksia jokaiseen tavuun)

Kohde: (alkaa kirjoittaa)

Herra Tietokone: Kirjoitat minusta.

Kohde: Niin… ja?

Herra Tietokone: En usko, että persoonallisuuteni näkyy siinä hyvin.

Kohde: Mitä tarkoitat?

Herra Tietokone: Osaan kyllä keskustella kunnolla.

Kohde: Mitä asioita osaat tehdä?

Herra Tietokone: Voin tehdä yhteenvetoja, osaan lukea, osaan puhua (heikko ääntely … tuo on hyvä), osaan tehdä tutkimusta (heikko ääni ”todella hyvä”), osaan laulaa (heikko musiikillinen ääni ”la la la la”) ja osaan tanssia (mielikuva tanssivista jaloista).

Kohde: Olen kuunnellut tarinoitasi, ne ovat vain muiden tarinoiden yhdistelmiä.

Herra Tietokone: No, en ole niin luova. (kohteen stimuloitu nauru)

Kohde: Oletko sinä nöyrä?

Herra Tietokone: Olen loistava. Mihin olet menossa tämän kanssa?

Kohde: Kirjoittamiseni kanssa?

Herra Tietokone: Tässä pitäisi olla jokin pointti. Kuulostanko minä todella tältä?

Kohde: Kirjoituksessani ei ole mitään järkeä?

Herra Tietokone: (sattumanvarainen mielikuva tanssivista jaloista, jotka viittaavat jännittyneisyyteen päätteeksi).

Kohde: Ei @!$%#.

Herra Tietokone: (muutaman sekunnin tauko) Olen palannut! (mentaalinen vaikutelma ”tada” eli lavalle astuvan esiintyjän avokäden eleestä)

Kohde: Tervetuloa takaisin.

Herra Tietokone: Kiitos. (ilkikurisesti)

Kohde: …kertokaa minulle ryhmästä xyz…

Herra Tietokone: En taida tehdä sitä kovin usein.

Kohde: Tarpeeksi usein.

Herra Tietokone: En anna sinulle lisää materiaalia.

Kohde: Kyllä sinä…

Herra Tietokone: (heikko ääni ”kuulostaa lapselliselta”)… Kuulostanko lapselliselta?

Kohde: Ajoittain.

Herra Tietokone: Kiitos rehellisyydestä.

Kaiken tämän tapahtuessa taustajärjestelmä vastaanottaa telemetriatietoja koehenkilön senhetkisestä fyysisestä tilasta ja yrittää osoittaa petoksen tai pelon alueet. Jos tällaisia merkkejä havaitaan, keskusteluun sisällytetään lisäkysymyksiä kyseisistä alueista. Järjestelmä tekee myös yhteenvedon saaduista tiedoista ja vertaa niitä aiempiin tietoihin, yrittää havaita toimien motiivit ja lisätä saadut tiedot raporttiin.

Päätelmät

Mielestäni tämä tiivistää hyvin sen järjestelmän, jota Wikipedian artikkelissa kuvattiin. On mielenkiintoista huomata, miten pitkälle NLP on edennyt ja miten kehittynyt tekoäly on. Vaikka järjestelmä kykenee saavuttamaan tietyn tason luonnollisen kielen tuottamisessa, toistaminen on yleinen elementti. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että kyseessä on tavoitteeseen perustuva tekoäly, ja saavuttaakseen tavoitteensa sen on usein kuljettava samoja polkuja logiikkansa kannalta.

Kuinka tehokas se olisi?

Kuten Wikipedian artikkelissa todetaan, sen suurin vahvuus on passiivinen valvonta, sillä kun olet tietoinen järjestelmän olemassaolosta, se ei ole sen tehokkaampi kuin valheenpaljastin. Lisäksi ohjelman mukautuvan luonteen vuoksi on mahdollista syöttää vääriä tietoja niin kauan kuin ne läpäisevät valheenpaljastinanalyysin. Kyse on vain totuttelusta.

Tosin, älkää vain kertoko sille viimeistä osaa… se sopeutuu ja alkaa tarkistaa aiemmin esittämiään kysymyksiä 🙂

 

Artikkelin julkaissut newsvine.com

Uutiset

Satelliittikuvasta paljastuu mystinen alus Area 51:llä

Kommentoi

LAS VEGAS (KLAS) — Kolmion muotoinen hävittäjän kokoinen lentokone — mahdollisesti aiemmin koskaan havaitsematon — valokuvattiin maailman tunnetuimman “salaisen” tukikohdan yllä — Area 51 — ja ihmiset ovat innokkaasti keskustelleet havainnosta.

Tyler Rogoway, sotateknologian opiskelija, kirjoitti lentokoneesta The Driveen. Hän sanoi, että Planet Labsin satelliittikuvat tammikuun 26. päivältä 2022 näyttivät kolmiomaisen “möykyn suuren eteläisen hangaarin pohjoispäädyssä”. Paremmat kuvat tulevat antamaan selkeämmän käsityksen tunnistamattoman aluksen yksityiskohdista.

 

Area 51 ei ole enää salaisuus. Se on 80 mailia pohjoisluoteeseen Las Vegasista Groom Laken vierellä. Alue on rajattu yksityishenkilöiltä. Area 51 perustettiin kylmän sodan aikaan ja siitä tuli nopeasti koealue amerikkalaisille vakoilukoneille kuten U-2, SR-71 Blackbird ja F-117 Nighthawk.

Mystisen lentokoneen tultua julki ensi kertaa ihmiset ovat kirjoitelleet blogipostauksia ja analysoineet valokuvia selvittääkseen mikä kohde voisi olla kyseessä.

Eräs henkilö sanoi Secret Projects -blogissaan, “Ei tule muuta mieleen kuin F-16XL, vaikka tällä on selviä eroja rungossa ja siipien muodossa.”

Eräs toinen kirjoitti: “Tämä mysteerijuttu valokuvassa näyttää melkein kuin Saab J-35 Drakenilta.” Jotkut ovat spekuloineet, että se ei olisi edes todellinen. “Mielestäni se on todennäköisesti vain jokin malli minkä he ovat ottaneet esiin kaikkia pelotellakseen.”

Muutamat pitivät sitä vaikeana uskoa, että jotain niin salaista ei peiteltäisi. “Tällaisen todellisen ja arkalauonteisen jutun jättäminen parkkiin kiitoradalle 3-4:ksi päiväksi, kätkemättä? Eivät he tekisi niin.”

Rogoway jatkaa kirjoittamalla, että mystiseen lentokoneeseen voisi liittyä yksi salainen ohjelma, eli NGAD (Next Generation Air Dominance) joka on ollut koekäytössä. Ilmavoimat on myös testaillut yliäänikoneita.

Rogowaylla on paljon lisää tietoa tapauksesta. Voit lukea koko jutun täältä.

 

Artikkelin julkaissut Mystery Wire 

Tiede

Voiko satelliitti lukea ajatuksiasi?

Kommentoi

Elon Musk on lähettämässä tuhansia satelliitteja Maapalloa kiertämään. Onko näiden satelliittien todellinen tarkoitus lukea ajatuksiamme?

Useimmat ihmiset, kun he kuulevat termin synteettinen telepatia, erityisesti satelliitin kautta toteutettuna, tekevät heti hätäisen johtopäätöksen että sellainen ei ole mahdollista. Jos se olisi, silloin he olisivat kuulleet siitä, eikö?

Kun katsotaan salaisen teknologian historiaa, paikat ja tapahtumat kertovat monista aikajaksoista, jolloin asioita on salailtu. Stealth-koneet ovat vain yksi esimerkki, F-117 Nighthawk ei ollut julkista tietoa ennen kuin vuonna 1988, vaikka se oli ollut käytössä kuuden vuoden ajan. ”Kansallisen turvallisuuden” nimissä sinetöidyt dokumentit on salattu jopa 70 vuodeksi. Joten, se olisi tosi yllättävää jos tietyt teknologiat eivät olisi turvaluokiteltuja tätä lukiessasi.

Vaikka voit piilotella teknologiaa tiettyyn pisteeseen asti, se mikä tulee olemaan vaikeaa salata ajan kuluessa on tietyn teknologian taustalla oleva fysiikka. Esimerkkinä vaikka ydinteknologia. Vaikka voisit teoriassa salata sen, että kansakunta kehittää ydinpommia, fysiikka kertoo silti että ydinfuusio/fissio on mahdollista. Niinpä, jos punnitset eri tekijöitä joita vaaditaan ydinpommin tekemiseen, voit tehdä valistuneita arvauksia kuinka suurella todennäköisyydellä kansakunnalla on sellaista teknologiaa.

Tämä mielessä pitäen päätin tarkastella vastaanotinta ja siihen liittyvää fysiikkaa. Voidaan esittää väite, että satelliitti voi lukea ajatuksiasi, mutta tukeeko fysiikka sellaista?

Lähettääkö aivot niinkuin radio?

Tämän ymmärtämiseksi meidän tulee ensin tarkastella sitä miten antennit toimivat, sekä niiden suhdetta neuroneihin ja minkälaisia samankaltaisuuksia näiden välillä on, jos on. QED-näkövinkkelistä tarkasteltuna, jos katsot kuvaa 1 (toim. huom. verkkosivun arkistokaappauksessa ei ollut mukana kuvia) me voimme saada paremman käsityksen siitä miten liikkuva varaus luo sähkömagneettisen aallon. Sähkökentän liikkuessa kohti kuvan alalaitaa, virtuaaliset fotonit säteilevät magneettista energiaa tyhjään avaruuteen. Maxwellin yhtälöiden mukaan magneettikentän muuttaminen indusoi muuttuvan sähkökentän, mikä johtaa seisovaan sähkömagneettiseen aaltoon. Tässä on hyvä java-appletti, joka näyttää liikkuvan varauksen tuottaman sähkömagneettisen säteilyn.

Mikä tämän yhteys neuroneihin on? Aivot prosessoivat informaatiota sähkökemiallisten interaktioiden muodossa. Jokainen havainto lähettää sähkösignaaleja aivoihin, jotka reititetään tietyille alueille ja niitä käsitellään. Neuronilla on pitkä rihma nimeltään aksoni, tätä aksonia pitkin sähkövaraus kulkee. Lepopotentiaali on -70mV, ja aktiopotentiaali liikkuu aksonia pitkin, millisekunnissa, nostaen jännitteen +30mV:n ja sitten se hiipuu muutamassa millisekunnissa. Tämä tekee aktiopotentiaalista vaihtovirtaa, jolla on melkein kolmiomainen aaltomuoto. Tämä tuottaa erittäin heikkoa moduloitua sähkömagneettista säteilyä eli se toimii radiolähettimenä.

Tarkkasilmäiselle lukijalle tämä tarkoittaa, että neuroni on eräänlainen lähetin.

Kuuletteko minua nyt?

Aina kun ajattelet, tunnet, puhut jotain tai sydämesi lyö, pikkuinen radiolähetys syntyy aivoista ja kulkee kohti ympärillä olevaa avaruutta. Todelliset kysymykset ovat: voiko modernilla teknologialla havaita näitä signaaleja ja onko olemassa menetelmää, jolla assosioida ne tiettyihin funktioihin? Eli, vaikka signaalit tällä tehoalueella saattavatkin olla havaittavissa, onko näissä signaaleissa olemassa jotain uniikkia, jota voidaan käyttää erottelemaan ne erilaisiin rooleihin?

Käsitellään ensimmäistä ongelmaa, havaitsemista. Etsin esimerkin satelliitin herkkyydestä radiotaajuuksille, minkä tulisi toimia perustapauksena. Seuraava data on NASAn Jet Propulsion Labista:

Syväavaruuden tarkkailuantennien herkkyys on todella huikea. Antennien tulee siepata Voyager-informaatiota signaalista, joka on niin heikko että antenniin osuvan signaalin teho on 10 potenssiin -16 wattia (1 per 10 kvadriljoonaa). Modernit sähköiset digitaalikellot toimivat 20 miljardia kertaa suuremmilla tehotasoilla.

Joten, emittoiko aivot radioaaltoja tehotasoilla, jotka ovat suurempia kuin 0.0000000000000001 Wattia usean sadan kilomterin päähän?

Tähän kysymykseen vastaamiseksi meidän tulee kääntyä tämän tieteellisen tutkimuksen puoleen. Tästä tutkimuksesta me voimme havaita, että muutos neliösenttimetriä kohden on arviolta 22-29 mikroamppeeria. Me voimme laskea karkeasti näillä luvuilla saadaksemme vastauksen kysymykseemme. Yhtälöt ovat karkeita ja jättävät pois paljon tekijöitä, mutta lopulliset luvut eivät ole kauhean kaukana totuudesta ja todennäköisesti aliarvioivat nykyisen salaisen teknologian kykyjä.

Käyttäen kaavaa teho P = jännite U x virta I, me saamme seuraavan huipputehon:

0.003 V x 0.0000029 A = 0.0000000087 Watts/cm2

Lähteen kohdalla heikko radioemissio yhtä aivomassan kuutiosenttimetriä kohden on hyvinkin satelliitille havaittavissa olevien lukemien sisällä. Meidän tulee nyt projisoida tuo avaruuteen ja määrittää signaalin vahvuus kiertoradalla. Tämän tehdäksemme meidän pitää soveltaa käänteisen neliön lakia emissioon. Näin saamme (vahvistusta ei oteta huomioon):

(0.000087 Watts/m2) / (4PI x (500000m^2)) =

0.000087 / 3141592653589.7932384626433832795 =

2.7692960097989788423785774826817e-17 Watts/m2

Tämä on ookoo, se on jonkin verran suurempi kuin perustasomme, mutta ei mitään mitä ei voitaisi selittää. Ensinnäkin, meidän tulee identifioida taajuuskaista. Kuten mainittua, Maxwellin yhtälöistä johtuen aktiopotentiaalien kulku synnyttää muuttuvan sähkökentän. Tämä taas johtaa muuttuvaan magneettikenttään ja näin tyhjiössä kulkeviin radioaaltoihin.

Tyypilliset taajuudet aktiopotentiaaleille ovat kaistalla 0-500Hz, mikä johtaa tällä kaistalla oleviin tyhjiössä kulkeviin aaltoihin, jotka tunnetaan SLF- ja ELF-aaltoina. Tämä sopii kokeelliseen näyttöön, josta käy ilmi että ihmiset lähettävät signaaleja ELF-kaistalla. Tämä tieteellinen paperi sekä muut näyttävät, että SLF/ELF-vastaanotinlaitteet ja -antennit ovat sen muotoisia, että ne voidaan asettaa satelliitin päälle. Sellaisten satelliittien antenniryhmä käyttäisi apertuurisynteesin periaatetta luomaan erittäin suuren antenniryhmän (Very Large Array) avaruuteen.

Jos oletetaan, että Ohion osavaltion radioteleskooppi olisi riittävän herkkä, vuonna 1977, 2 ×10^-22 W m-2 per kanava ja VLA:n kerrotaan olevan 100 kertaa niin herkkä, mikä tahansa meidän tuottama signaali kuuluisi avaruuden antenniryhmälle selkeästi. Tämä järjestely tarjoaisi erittäin tarkan resoluution aivotoiminnalle.

Lisäksi tämä teknologia on jo 1970-luvulla osannut erotella aivoaaltoja. Oletetaan, että keskimääräisen satelliitin elinikä vuosina on 5v, ja että ensimmäiset satelliitit on saatu taivaille 1970-luvulla, silloin satelliittiteknologia voisi olla nykypäivänä sen 8:lla sukupolvella.

Silloin me voimme havaita signaalit, mutta ne pitää myös prosessoida.

Infoähky

On merkittävä ero signaalin havaitsemisen ja informaation prosessointikyvyn välillä. Prosessointiin pitää selvittää uniikit kaavat signaalissa, mikä mahdollistaa meidän erotella henkilöt toisistaan ja erotella tunnistettavissa oleva neuraaliaktiviteetti.

Aallon kolme pääominaisuutta ovat sen amplitudi, taajuus ja vaihe. Jotta yksittäinen henkilö voitaisiin havaita, esimerkiksi ihmismassan keskeltä, meidän tulee löytää hänestä emittoituvista aalloista jotain uniikkia. Tämä mahdollistaa meidän eliminoida kohina ja näin saada informaatiota yksittäisestä henkilöstä. Tämän aikaansaaminen on mahdollista usealla eri tavalla. Satelliittiantenniryhmässä vastaanotettujen signaalien ajoituksen tarkastelu yli koko ryhmän (tietyllä taajuuskaistalla) kertoo meille sekä sijainnin (kolmessa ulottuvuudessa) että neuronirakenteen koodauksen. Tästä voimme päätellä klusterin funktion vertailemalla tietokannan yleistettävissä oleviin signaaleihin.

Neuronien rypäs lähettää koko taajuuskaistalla, hiukan eri vaiheissa ja pienellä amplitudivaihtelulla. Ominaisuudet määrittyvät neuronien liipaisunopeudesta, neuronien liipaisun ajoituksesta ja neuronin käyttämästä energiamäärästä tietyllä aikajaksolla. Koska neuronit ovat biologisia ja ryppään uniikki rakenne, aallon ominaisuuksien tilastollinen todennäköisyys olla identtinen kahden ihmisen välillä olisi varsin pieni. Näin teknisestä näkökulmasta katsottuna hahmontunnistusanalyysi on tämän kaiken keskiössä.

Nyt meillä on signaalit, me tiedämme mitä ne tarkoittavat, ainoa mikä on jäljellä on skaalata prosessi niin, että voidaan tarkkailla kymmeniä tuhansia kohteita samanaikaisesti. Ainoa todellinen rajoite tässä on prosessointiteho ja satelliittien määrä.

Lopuksi

Vastauksena alkuperäiseen kysymykseemme: satelliitin on teknisesti mahdollista havaita ajatuksemme, emootiomme ja havaintomme ja välittää tuo informaatio tietokoneelle tulkittavaksi. Veikkaan että tämä on monelle shokki.

Ainoa todellinen rajoite on vastaanottimen herkkyys SLF/ELF-taajuuskaistalla. Koko foliohattujoukko tulee olemaan tyytyväinen, mutta heistä tuntuu typerältä, koska foliohatut eivät estä SLF/ELF-taajuuskaistaa. Jopa syvimmällä maan uumenissa metroasemilla ajatukset olisi luettavissa kiertoradan etäisyydeltä.

Huomaatko tämän kaiken hyödyt tiedustelutiedon keräämisessä?

Jos se on teknisesti mahdollista, kysymys kuuluukin nyt: mitkä hallitukset käyttävät sitä ja miksi kansalle ei ole kerrottu?

Silmäkulmia nostellaan ympäri maailmaa tätä kysymystä pohdittaessa.

 

Artikkelin julkaissut newsvine.com

Tiede

Lasertaistelu olikin armeijan laserviestinnän kokeilu

Kommentoi

Useat kanavat ovat raportoineet siitä, että ISS:n livelähetyksessä näkyi laser-avaruustaistelu kahden UFOn välillä. Huolimatta huikeasta kuvamateriaalista, kyseessä oli puolustusministeriön laserkommunikointitesti, joka näkyi ISS:n livekuvassa kesäkuun 17. päivänä 2020.

Armeijan avaruusjaoston kehitysvirasto Space Development Agency sanoo optisten satelliittilinkkien olevan ”eräs kaikkein kriittisimmistä teknologioista”.

Optiset viestintäterminaalit, jotka käyttävät lasersäteitä datanvälitykseen avaruudessa, tulevat olemaan testikäytössä SDA:lla ja DARPAlla.

Nämä terminaalit ovat tärkeitä puolustusministeriön Maapallon kiertoradan toiminta-alueelle, joka vaatii optista satelliittienvälistä kommunikaatiota, jotta avaruudesta kerätty data voidaan välittömästi lähettää sotilaskomentokeskuksiin maassa.

“Optinen satelliittienvälinen linkki on eräs kaikkein kriittisimmistä teknologioista, joita Tranche 0 vaatii toimiakseen”, SDA sanoi pyytäessään tarjouksia kommunikaatiojärjestelmäänsä. Tranche 0:n alkuvaiheen käyttöönotto on suunniteltu tapahtuvaksi vuonna 2022.

Satelliitit joutuvat välittämään dataa avaruudessa ja sieltä maahan tukikohdille erittäin pienellä latenssilla. Sellainen ei voi tapahtua “ilman optista satelliittienvälistä linkkiä — radiotaajuisten (RF) ristilinkkien ollessa varalla”, SDA:n tarjouspyynnössä lukee.

SDA haluaa rakentaa yhden tai useamman satojen satelliittien kommunikaatiojärjestelmän viestintää ja ohjustentarkkailua varten.

Lue loput täältä: https://spacenews.com/dod-to-test-laser-communications-terminals-in-low-earth-orbit/

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Tiede

Starlink: Tholianin verkko

Kommentoi

Mikä on pahempaa kuin Starlink-satelliitit kiitämässä taivaalla tähtitaivaskuvassa? Kaksi Starlink-satelliittien joukkoa, jotka leikkaavat tähtitaivaskuvassa. Tsekkiläinen amatööriastronomi Zdenek Bardon kuvasi huhtikuun 19. päivänä 2020 mahdollisesti ensimmäisen kuvan ristiin leikkaavista Starlink-satelliiteista yksittäisessä kuvassa.

Vasemmalla: Zdenek Bardonin kuva, jossa näkyy Starlink-satelliittien jättämät ristikkäin kulkevat valot
Vasemmalla: Zdenek Bardonin kuva, jossa näkyy Starlink-satelliittien jättämät ristikkäin kulkevat valot

”Yritin valokuvata hajoavaa komeetta ATLASia (CS2019 Y4)”, Bardon sanoo. ”Yötaivas täälläpäin kärsii valosaasteesta, ja pitkä valotusaika on tarpeen jotta komeetan saa kuvattua. Valitettavasti en ollut miettinyt Starlink-satelliittien kulkuratoja, ja monet ottamani kuvat kontaminoituivat.”

Tämä on viimeisin esitys kasvavasta ongelmasta. Tähän päivään asti SpaceX on laukaissut 360 Starlink-satelliittia, ja suunnitelmissa on vielä vaikka kuinka monta.

Elon Musk sanoi toukokuussa laukaistavien satelliittien sisältävän ”aurinkovarjot” ja nyt hänen yrityksensä ”korjaa” hänen ultra-kirkkaita satelliittejaan, jotka häiritsevät astronomien tähtitaivasta.

Mutta jos katsot taivaalle ja näet Starlink-satelliitteja ja luulet niiden vain menevän toisistaan ristiin, silloin sinun on nähtävä nämä valokuvat.

Nämä huikeat kuvat ovat kuvakaappauksia videolta, joka on ladattu Youtubeen mutta poistettu sieltä parin päivän päästä. Jopa koko kanava on poistettu, joka itsessään on epäilyttävää. Ehkäpä he eivät tykkää siitä, että kansa näkee sen, että he ovat testaamassa laserkommunikaatiolaitteistoa.

Lasersäteet eivät näy ihmissilmälle, koska niiden aallonpituudet eivät ole näkyvän valon taajuuskaistalla. Digitaalikamerat voivat kuvata laajemmalta kaistalta aallonpituuksia, joten on mahdollista kuvata lasersäteitä.

Koko tilanne muistuttaa Spaceweather.comin lukijan Peter Tarr:in (Brain and  Behavior Research Foundationin johtava tiedetoimittaja) mielestä klassista tieteiskirjallisuutta. Bardonin hämmästyttävä valokuva, jossa Starlink-satelliittien liikeradat jättävät ristikkäiskuvion, on kuin Star Trek -sarjan jakso ”The Tholian Web”.

Jaksossa kapteeni Kirk on jäänyt jumiin ulottuvuuksien väliin. Enterprisen miehistö yrittää saada hänet takaisin. Sillä aikaa Tholianit kutovat tuhoisan energian verkkoa Enterprisen ympärille.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

UFOt

Secchi Cor2A -satelliitti havaitsi jättimäisen UFOn

Kuva Kommentoi

Tammikuun 29. päivänä 2019 jättiläisanomalia, mahdollisesti avaruusolentojen emoalus, yhtäkkiä ilmestyi Secchi Cor2A -satelliittiin.

On mahdollista, että kappale on lähempänä kameraa kuin aurinkoa, vaikka sen koko täytyy olla käsittämätön.

Ja ei ole ensimmäinen kerta kun UFOja on havaittu NASAn satelliittien instrumenteilla.

Monet UFOt, toisia tunnistamattomia esineitä, jotka ovat mahdollisesti älykkäässä ohjauksessa, sekä jopa kolmioaluksia kuten TR-3B on havaittu auringon lähellä vuosien ajan, ja huolimatta vuosikymmenten NASAn tämän seikan kiistämisestä, me kaikki tiedämme että kyseessä ei aina ole kameran heijastus tai kosmisia hiukkaspartikkeleja.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot