Versio tästä artikkelista ilmestyi alun perin Open Minds UFO Magazine -lehden numerossa 4 (loka-marraskuu 2010). Aiemmin ilmestyneet numerot löytyvät täältä.
Maan ulkopuoliset olennot toisesta ulottuvuudesta alkoivat vierailla nuoren pojan luona vuonna 1942. Nämä vierailijat välittivät pojalle viisautta ja opastusta valmistellakseen häntä tulemaan suureksi profeetaksi. Kun pojasta tuli mies, avaruusolennot antoivat hänen ottaa valokuvia ja nauhoittaa videota avaruusaluksistaan. Ja he jopa veivät hänet aikamatkaseikkailuihin. Ainakin näin Billy Meier kertoo elämänsä tarinan.
Eduard Albert ”Billy” Meierin tapaus on yksi ufologian tunnetuimmista ja kiistellyimmistä tapauksista. Meier väittää olleensa henkilökohtaisesti tekemisissä useiden avaruusolentojen kanssa elämänsä aikana, ottaneensa yli tuhat selkeintä UFO-kuvaa ja kirjoittaneensa sanatarkat transkriptiot keskusteluistaan näiden avaruusolentojen kanssa. Hän jopa perusti eräänlaisen kirkon nimeltä Freie Interessengemeinschaft für Grenz- und Geisteswissenschaften und Ufologiestudien (suom: Henkisten tieteiden ja ufologisten tutkimusten vapaa intressiyhteisö), eli FIGU, levittääkseen avaruusolentojen opetuksia. Mitä tulee siihen, mistä Meier sai lempinimen ”Billy”, FIGU:n verkkosivujen mukaan nimen antoi hänelle amerikkalainen nainen nimeltä Judy Reed: ”Eduard Meier, jolla oli yllään musta hattu ja asevyö, muistutti häntä ’Billy the Kidistä’, ’villin lännen legendaarisesta pyssymiehestä’.”
Billy Meier ja hänen perheensä noin vuonna 1980. Kuva: Wendelle Stevens teoksessaan ”UFO…Contact from the Pleiades”.
Lyhyt biografia
Billy Meier syntyi pienessä Bülachin kylässä Sveitsissä 3. helmikuuta 1937. Meier oli toinen suutari Julius Meierin ja hänen vaimonsa Berthan seitsemästä lapsesta. Kirjassa Spaceships of the Pleiades kirjailija Kal K. Korff kertoo, että Meierin nuoruusvuosina hän ”vietti aikaansa tekemällä erilaisia ruumiillisia töitä, väistelemällä lintsaamisvalvojia ja joutumalla ajoittain tekemisiin lain kanssa”. Korff väittää, että Meier joutui toistuvasti vankeinhoitolaitoksiin ja pakeni niistä toistuvasti. Karattuaan Sveitsin Rheinaussa sijaitsevasta Aarburgin vankilasta Meierin kerrotaan paenneen Ranskaan, jossa hän liittyi Ranskan muukalaislegioonaan. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin Meier hylkäsi legioonan, mutta antautui sitten Sveitsin viranomaisille.
”Nuoruutensa rikkomusten” jälkeen, kuten Korff asian ilmaisee, Meier matkusti laajalti Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa. Korffin mukaan hän teki matkoillaan erilaisia töitä elättääkseen itsensä, kuten ”kanankasvattaja, viinirypäleiden poimija, naulan hakkaaja, käärmeiden pyydystäjä, kuorma-autonkuljettaja, nukketeatterin ohjaaja, tarjoilija, saksan kielen opettaja ja laivamaalari”. UFO-tutkija everstiluutnantti Wendelle Stevensin mukaan Meier liittyi monikansallisen matkansa aikana useimpiin Euroopan, Afrikan ja Aasian uskontokuntiin etsiessään ”itselleen hyväksyttävää uskomusjärjestelmää”.
Matkoillaan Meier menetti toisen kätensä karmeassa linja-auto-onnettomuudessa. Elokuun 3. päivänä 1965 Meier oli bussissa Turkin Iskenderunissa, kun toisen bussin humalainen kuljettaja törmäsi Meierin bussiin. Törmäys heitti Meierin ulos bussista ja murskasi hänen vasemman kätensä niin pahasti, että se jouduttiin amputoimaan.
Billy Meier
Meier ei lannistunut, vaan jatkoi matkailuaan ja muutti Kreikkaan, jossa hän tapasi Kalliope Zafirioun, jonka kanssa hän meni naimisiin maaliskuussa 1966. Pariskunta muutti Pakistaniin, jossa heidän ensimmäinen lapsensa Gilgamesha syntyi. Vuonna 1970 Meier palasi perheensä kanssa Sveitsiin, jossa he saivat myöhemmin toisen lapsensa, Atlantis-Socratesin. Heidän nuorin lapsensa, Methusalem, syntyi vuonna 1973. Perhe vuokrasi maalaistalon Hinwilin kaupungissa Koillis-Sveitsissä. Vaikka Meier oli taitava maanviljelijä, käden menetys rajoitti hänen mahdollisuuksiaan. Hän sai vammaisuutensa vuoksi Sveitsin hallitukselta kuukausittain pientä sosiaalitukea, mutta perheen tuloja täydentääkseen Meier kasvatti kanoja ja myi niiden munia.
Vuonna 1974 Meier julkaisi saksalaiseen Esotera-lehteen ilmoituksen, jossa hän etsi ”ketään, joka haluaisi perustaa ryhmän keskustelemaan ja tutkimaan ’metafyysisiä’ tai paranormaaleja aiheita”. Ihmiset vastasivat ilmoitukseen, ja tutkimusryhmä syntyi. Yhdessä näistä kokouksista Meier esitti ensimmäisen kerran hämmästyttävän väitteen, jonka mukaan hänellä oli suora yhteys avaruusolentoihin.
Meierin erikoiset väitteet saivat kansainvälistä huomiota, kun sveitsiläinen ufotutkija Lou Zinsstag lähetti joitakin Meierin valokuvia Wendelle Stevensille Yhdysvaltoihin. Stevens matkusti Sveitsiin tutkimaan tapausta, ja sen seurauksena hän julkaisi kirjan UFO . . . . . Contact from the Pleiades sekä Message from the Pleiades -neljäosaisen kirjasarjan tapaukseen liittyviä kirjoja. Yhtenä Meierin tapauksen ensisijaisista tutkijoista Stevensin monivuotinen tutkimus vaikutti suuresti siihen, että Billy Meier esiteltiin maailmalle ja maailma Billy Meierille.
Meierin UFO- ja avaruusolentokontakti
Meierin kerrotaan nähneen ensimmäisen UFOnsa viisivuotiaana 2. kesäkuuta 1942. Hän jatkoi UFOjen näkemistä, ja havainnot yleistyivät. Meier alkoi myös kuulla äänen päässään, ja myöhemmin samana vuonna Meier koki ensimmäisen väitetyn fyysisen kontaktin avaruusolentoihin. Wendelle Stevens kuvaili tätä kohtaamista kirjassaan UFO . . . . . Contact from the Pleiades:
Saman vuoden marraskuussa, vähän ennen hänen 6-vuotissyntymäpäiväänsä, [Meier] näki päärynänmuotoisen esineen yhtäkkiä putoavan taivaalta ja laskeutuvan varovasti niittynurmikolle metsässä lähellä heidän kotikaupunkiaan Bülachia. Vanha mies vei hänet alukseen ja korkealle maan yläpuolelle, toi hänet sitten takaisin samalle niitylle ja päästi hänet ulos. Sen jälkeen alus ampaisi pystysuoraan ylöspäin suurella nopeudella, kunnes se katosi näkyvistä.
Meier sanoo, että tämä ”vanha mies”, joka vei hänet avaruusaluksella kyytiin, oli nimeltään Sfath. Stevensin mukaan Sfath jatkoi telepaattista kommunikointia Meierin kanssa puolitoista vuotta, palasi sitten päärynänmuotoisella aluksellaan viemään Meierin uudelle seikkailulle ja ”välitti paljon tietoa ja kertoi tulevista tapahtumista, joista hän ei tuolloin ymmärtänyt suurta osaa”. Seuraava avaruusolento, joka otti yhteyttä Meieriin, oli nainen nimeltä Asket. Meier väittää, että hänen yhteytensä Asketiin alkoi vuonna 1953, ja nainen jatkoi siitä, mihin Sfath jäi. Hän oli ilmeisesti vastuussa Meierin kouluttamisesta, joka Kal K. Korffin kirjan Spaceships of the Pleiades mukaan jätti koulun kesken ennen kuudennen luokan päättymistä. Kirjassa UFO … . Contact from the Pleiades -kirjassa Stevens selittää Asketin roolin Meierin elämässä:
Juuri hän johdatti hänet läpi seikkailujen, joiden tarkoituksena oli kovettaa häntä tulevia vastoinkäymisiä varten. Hän johdatti hänet Afrikkaan ja kokemuksiin Ranskan muukalaislegioonassa, aavikkokaravaaneissa, orjakauppiaiden, vallankumouksellisten ja salakuljettajien parissa, Arabianmeren merirosvojen käsiin ja Intian valtameren yli merimiehenä rahtilaivoilla Intian niemimaalle.
Asket sai Meierin tutkimaan monia uria, matkustamaan ympäri maailmaa ja kokemaan mahdollisimman paljon.
Vuonna 1975 Meier aloitti yhteydenpidon Semjaseen — toiseen naispuoliseen avaruusolentoon — jonka kanssa hänellä väitetään olleen yli sata henkilökohtaista kohtaamista. Semjase antaa nimensä Sveitsissä sijaitsevalle FIGU:n päämajalle, Semjase Silver Star Centerille. Juuri hän antoi Meierille luvan alkaa kuvata ”sädelaivaansa” ja muita UFOja.
Quetzal, Ptaah ja Nera ovat kolme muuta avaruusolentoa, jotka ovat Sfathin, Asketin ja Semjasen ohella Billy Meierin tarinan yleisimmin mainitut hahmot. Nämä ovat kuitenkin vain kuusi niistä kymmenistä avaruusolennoista, jotka Meier väittää tavanneensa. FIGU:n verkkosivujen mukaan Meierillä on ollut yli yhdeksänsataa henkilökohtaista kontaktia avaruusolentoihin.
Plejadit, seulaslaiset, erralaiset ja DAL:t
Sfath, kuten useimmat muutkin Meierin kohtaamat avaruusolennot, oli plejadilainen — ihminen (fyysiseltä olemukseltaan lähes identtinen maan asukkaiden kanssa), joka oli kotoisin Härän tähdistössä sijaitsevasta Seulasten tähtijoukosta M45. Kyseessä ei kuitenkaan ole Maan tähtitieteilijöiden havaitsemat Seulaset. Kirjoittaja ja FIGU:n jäsen Guido Moosbruggerin mukaan tämä Seulaset ei ilmeisesti ”kuulu meidän aika-avaruusasetelmaamme”. Meierin tapausta käsittelevässä kirjassaan And Yet . . . . They Fly, Moosbrugger kuvailee, että ”Plejadit elävät fyysisessä ulottuvuudessa, joka on sekunnin murto-osan verran aika-avaruuskonfiguraatiostamme edellä ja joka sijaitsee noin 500 valovuoden päässä Maapallon perspektiivistä — ja vielä 80 valovuoden päässä ulottuvuutemme Seulasten tähtijärjestelmästä.”
Plejadilaiset asuttavat tiettävästi monia planeettoja, mutta heidän kotimaailmansa on Erra-niminen planeetta. Meier on viitannut Erran asukkaisiin nimellä erralaiset, ja seulaslaisiin yleensä viitataan joskus nimellä Plejaren, koska heidän ulottuvuudessaan Plejadit tunnetaan nimellä Plejaren.
Meierin väitetyt Maan ulkopuoliset kontaktit eivät kuitenkaan rajoittuneet vain Seulasiin. Hän väittää kohdanneensa avaruusolentoja eri galakseista, järjestelmistä ja universumeista, myös DAL-universumista, joka on Asketin väitetty koti. Kirjassa UFO . . . . Contact from the Pleiades, Stevens toteaa, että DAL-universumi on ”vastinuniversumi tälle meidän todellisuudellemme”.
Todisteet
Meier väittää ottaneensa lukuisista kontakteistaan yli tuhat UFO-kuvaa. Stevens, joka aikoinaan väitti omistavansa maailman suurimman yksityisen UFO-kuvakokoelman, totesi, että Meierin kuvat olivat ”näyttävimpiä valokuvia”, joita hän oli koskaan nähnyt. Meierin valokuvat ovat edelleen eräitä selkeimpiä UFO-kuvia tähän päivään mennessä. Valokuvien aitoudesta kiistellään kuitenkin voimakkaasti. Stevens ja varhaiset Meier-tutkijat väittävät, että useat laboratoriot ovat tutkineet valikoituja valokuvia ja todistaneet niiden oikeellisuuden. Teoksessa UFO … . Contact from the Pleiades -teoksessa Stevens toteaa, että testatut kuvat ”ovat kestäneet kaikki yritykset kiistää ne”. Kal Korff kuitenkin havaitsi valokuvissa monia kyseenalaisia piirteitä ja jopa kyseenalaisti Stevensin väitetyt testit kirjasessaan The Meier Incident: The Most Infamous Hoax in Ufology. Hän huomauttaa, että testatut kuvat olivat heikkolaatuisia kopioita eivätkä alkuperäisiä. Korff toteaa, että Stevensin mukaan parhaat kopiot, jotka voitiin saada ”valokuva-analyysiä ja tietokonetestausta varten, olivat internegatiivit, joista saatiin toisen ja kuudennen sukupolven väliltä kopiot”. Korff otti yhteyttä erääseen laboratorioon, jossa Meierin valokuvat oletettavasti analysoitiin, ja sai tulokseksi ”kategorisen kiistämisen siitä, että analyysiä olisi koskaan tehty”. Mutta Jim Dilettoson mukaan, joka yhdessä Stevensin kanssa edisti testausta, kieltämiseen on syy:
[Me] löysimme monia ammattilaisia, jotka salassapito- ja salassapitosopimusten nojalla testasivat näitä UFO-kuvia. Näihin kuuluivat Jet Propulsion Laboratory, EG&G ja USNRL. Salassapito oli ratkaisevan tärkeää. Näillä laboratorioilla ei yleensä ollut lupaa suorittaa henkilökohtaisia projekteja, kuten UFO-kuvien testaamista. Joten kun muut UFO-tutkijat, jotka halusivat helvetin kovasti päästä juttua selvittämään, tekivät tiedusteluja joihinkin paikkoihin, joissa olimme käyneet, he kielsivät (sovitun mukaisesti) kaiken osallisuutensa Billy Meierin UFO-valokuvien testaamiseen.
“Hääkakkuvalokuva” UFOsta, jonka Billy Meier otti huhtikuun 3. päivänä 1981.
Kuva-analyysistä huolimatta Korff ja muut skeptikot ovat esittäneet, että Meierin kuvissa olevat UFOt ovat vain malleja. Ennen photoshoppausta 1970-luvulla ei ollut epätavallista, että joku saattoi huijata UFO-kuvaa kuvaamalla malleja, frisbeetä, rengaskorkkeja ja muita fyysisiä esineitä. Ja vaikka jotkut Meierin kannattajat väittävät nopeasti, että yksikätisen miehen olisi mahdotonta lavastaa UFO-kuvia, Meier itse myöntää ottaneensa kuvia UFO-malleista. Martin Sorge, joka oli aikoinaan Meierin ystävä, väitetään löytäneen poltettuja valokuvia näistä malleista Meierin roskakorista. Kuten monista Meierin tarinan yksityiskohdista, myös tästä tapauksesta on olemassa toisistaan poikkeavia kertomuksia. Joissakin kertomuksissa väitetään, että Meierin lapset loivat mallit ufoista, kun taas toisissa kertomuksissa uskotaan, että Meier loi mallit. Teoksessa UFO… Contact from the Pleiades, Stevens kertoo: ”Kun kysyin avaruusalusten malleista, hän myönsi helposti yrittäneensä mallintaa niitä, vaikka niistä ei tullutkaan hyviä. Hän jopa yritti valokuvata malleja ja lopputulos oli niin huono, että hän heitti kuvat pois”.”
Guido Moosbrugger esittää kuitenkin toisenlaisen selonteon kirjassaan And Yet . . . . . They fly!:
Eräänä päivänä vuonna 1975 Semjase lainasi Billylle lyhyeksi ajaksi palkkialuksensa pienoismallin, jotta hän voisi ottaa siitä muutaman kuvan ja palauttaa sen sitten takaisin. Näiden tilannekuvien perusteella Billy suunnitteli rakentavansa oman avaruusaluksen mallin, mutta tämä suunnitelma ei koskaan toteutunut. Näiden mallikuvien negatiiveille sattui vakava vahinko — ne lipesivät toimiston pöydältä roskakoriin, ja ne löydettiin vasta sen jälkeen, kun koko sisältö oli päätynyt takkaan. Kalliope, Billyn vaimo, löysi enemmän tai vähemmän palaneet negatiivit tuhkasta ja luovutti ne jollekin ryhmän jäsenistä palautettavaksi, jos mahdollista.
On mielenkiintoista huomata, että Billy ja Kalliope erosivat, ja Kalliope on sittemmin Korffin ja sveitsiläisen UFO-tutkijan ja kirjailijan Luc Buerginin haastatteluissa todennut, että Meier huijasi UFO-kuviaan ja kekseliäitä tarinoita avaruusolentojen kohtaamisista. Tämä on kuitenkin ristiriidassa hänen aiempien lausuntojensa kanssa, joiden mukaan Meierin kontaktit olivat todellisia ja että hän itse oli todistamassa tapahtumia Billyn kanssa.
Eräät Meierin kuvat ovat saaneet paljon enemmän epäilyksiä kuin toiset. Niiden joukossa on valokuvia, jotka Meier väitetysti otti matkoillaan avaruuden ja ajan halki avaruusolentojen kanssa. Joissakin näistä kuvista on dinosauruksia, jotka Meier väitetysti otti Neber-planeetalla. Jotkut tutkijat, kuten Independent Investigations Group, väittävät kuitenkin, että näissä kuvissa olevat dinosaurukset ovat vain kuvituksia vuonna 1972 julkaistusta kirjasta Life Before Man, jonka kirjoitti Zdenek V. Spinar. Kirjan kuvitetut dinosaurukset näyttävät olevan identtisiä Meierin kuvien dinosaurusten kanssa.
Billy Meierin väitetty dinosauruskuva (vasemmalla) verrattuna kuvaan kirjasta ”Life Before Man”.
Toisessa, paljon kritiikkiä herättäneessä kuvasarjassa väitetään Asketin ja Neran olevan palkkialuksella. Kuvissa esiintyvät naiset on tunnistettu Michelle DellaFaveksi ja Susan Lundiksi, jotka kuuluivat Golddiggers-nimiseen laulu- ja tanssiryhmään, joka esiintyi Dean Martin Variety Show’ssa. Meierin toukokuussa 1998 FIGU:n verkkosivuille lähettämän kirjeen mukaan avaruusolento Ptaah ilmoitti Meierille, että Asketin ja Neran valokuvissa oli itse asiassa heidän amerikkalaiset kaksoisolentonsa. Meier jatkoi selittämällä, että ”Men in Black” oli siepannut hänen filminsä, löytänyt Asketin ja Neran kaksoisolennot, ottanut heistä kuvia ja korvannut Asketin ja Neran valokuvien alkuperäiset kuvat näillä väärennöksillä. Hän väittää, että ”Miehet mustissa” tekivät saman tempun useimpien hänen aikaisempien valokuviensa kanssa.
Asket ja Nera Billy Meierin kuva (vasemmalla) verrattuna kuvaan Golddiggersista Dean Martin Variety Show’ssa.
Eräässä vähemmän tunnetussa Meierin kuvassa Meier seisoo keskellä tulisen valorenkaan keskellä. Tämä kuva on Moosbruggerin kirjassa And Yet . . . . They fly!, ja sen selitetään olevan ”palavan staattisen sähkön” ”energiavyö”, joka on peräisin Meierin yläpuolella olevasta Quetzalin aluksesta, joka ei näy kuvassa. Meierin käsi on kuvassa ojennettuna hänen päänsä yläpuolella, ja hänen väitetään pitelevän mikrofonia, jolla hän nauhoittaa Quetzalin aluksen ääntä. Useat tutkijat ovat huomauttaneet, että kuvassa näkyvä tulirengas näyttää epäilyttävän identtiseltä teräsvillan kanssa, jota joku huitoo yläpuolella.
Valokuviensa lisäksi Meier esittää muitakin todisteita, kuten metallinäytteitä ja jopa Maan ulkopuolisen aseen, jotka tukevat hänen väitteitään kontaktista avaruusolentoihin. Meier antoi nämä metallinäytteet Stevensille, ja Stevens testautti ne eri laboratorioissa. Stevensin mukaan testit osoittivat, että näytteiden sisältämät alkuaineet oli ”koottu hyvin epätavallisella tavalla tavanomaisesta maanpäällisestä teknologiasta” ja että useimmat tutkituista alkuaineista osoittivat ”epämaallisia ominaisuuksia”. Tohtori Marcel Vogel, kemisti, suoritti useita testejä metalleille. Mutta Kal Korffin mukaan tohtori Vogel sanoo, että Stevensin kirjassa esitetyt väitteet ovat ristiriidassa hänen mielipiteidensä kanssa. Moosbruggerin mukaan analyysin suoritti myös Arizonan yliopiston metallurgi, joka ”tutki yhden metallinpalasista ja analysoi sen yksinkertaiseksi ’keittoastian metalliksi’ tai halpaa valettua metalliseosta, jota käytetään esimerkiksi tinasotilaiden valmistukseen.”
Meier väittää, että maan ulkopuolinen nainen, Alena, jätti hänelle sädeaseen, mutta varoitti häntä ampumasta sillä. Koska Meier ei pystynyt vastustamaan kiusausta, hän ampui aseella läheistä hedelmäpuuta ja poltti reiän puun rungon läpi. Meier näytti puuta Stevensille, joka otti valokuvia puun reiästä ja tutki sitä sormellaan. Stevensin mielestä reiän sisäpuolista puuta ei kuitenkaan näyttänyt palaneen.
Billy Meier ja laserase, jonka hän väittää saaneensa ET:ltä, sekä reikä, jonka hän sanoo laserin polttaneen puuhun.
Lopuksi
Tässä artikkelissa esitetyt tiedot raapaisevat hädin tuskin pintaa vuosikymmeniä kestäneestä Billy Meierin tarinasta. Meier väittää, että hänellä on paljon enemmän todisteita, mukaan lukien äänitallenteita, UFO-filmejä ja kokoomateoksia, joissa on hänen kohtaamisistaan laadittuja transkriptioita, jotka ovat täynnä maan ulkopuolisten viisautta. Meier väittää jopa, että hänen väitteidensä vuoksi häntä vastaan on tehty useita salamurhayrityksiä! Tämän lyhyen katsauksen perusteella on helppo ymmärtää, miksi Billy Meierin tarina on niin kiistanalainen ja epäilemättä ufologian historian kiistellyin tapaus.
Artikkelin julkaissut openminds.tv
