kirjoittanut Jochen Ickinger

Kysymys siitä, onko UAP-aihetta käsitelty tai onko (virallista) tietoa ja asiakirjoja saatavilla, ei rajoitu kansainvälisiin instituutioihin. Tunnetuin lienee Karibianmeren Grenadan YK:ssa vuosina 1975-1977 tekemä aloite perustaa YK:hon UFOja tutkiva osasto, joka ei lopulta johtanut mihinkään jatkotoimiin. Mutta myös Euroopan parlamentille on esitetty pyyntöjä ja aloitteita UFOista/UAP:ista. Tulevien europarlamenttivaalien yhteydessä eurooppalaiset UFO-tutkijat harkitsevat kysyvänsä vaaleissa ehdolla olevilta puolueilta ja ehdokkailta, miten he suhtautuisivat UAP-kysymykseen. On kuitenkin luultavasti epävarmaa, mitä tästä voidaan odottaa, koska aihe on todennäköisesti toissijainen Euroopan muiden nykyisten ongelmien ja haasteiden kannalta.

Tässä vaiheessa haluaisin antaa yleiskatsauksen aiemmista aloitteista ja EU:n komissiolle esitetyistä kysymyksistä sekä niiden tuloksista. Tiedossa on kaksi yksityiskohtaisempaa aloitetta ja neljä parlamentin kysymystä EU:n komissiolle. Vuoden 1990 aloite johti laajaan valiokuntamietintöön, jota tässä siteerataan tarkemmin.

Aloitteet

marraskuun 27. 2023 aloite

Alankomaalainen voittoa tavoittelematon siviilijärjestö UAP Coalitie Nederland (UAP Coalition Netherlands, UAPCN) teki 27. marraskuuta 2023 ehdotuksen parhaillaan tarkistettavan EU:n avaruuslainsäädännön laajentamisesta. UAPCN näkee läheisen yhteyden UAP-ilmiön ja EU:n avaruuslainsäädännön välillä ja ehdottaa UAP:iden etsinnän ja havaitsemisen sisällyttämistä siihen. UAPCN esittää huolensa monisivuisessa asiakirjassa. Siinä esitetään yleiskatsaus, joka koskee lähinnä Yhdysvaltoja, ja mainitaan useita esimerkkejä havainnoista ja videoista, jotka ovat ainakin heidän mielestään selittämättömiä tai vaikeasti selitettävissä.

UAPCN antaa myös konkreettisia suosituksia. Esimerkiksi UAP:istä olisi tehtävä tärkeä osa EU:n avaruusvalvonta- ja seurantapalvelua, ja tässä yhteydessä olisi myös tarjottava mahdollisuus analysoida ja kehittää edelleen anturivalmiuksia UAP:iden havaitsemiseksi. Myös olemassa olevia havaintotietoja olisi tutkittava poikkeamien varalta.

UAP:ista olisi myös tultava tärkeä uusi osa Maan läheisten kohteiden (NEO) palvelua, ja asiaan liittyvät NEO-tiedot olisi analysoitava ja julkaistava. Lisäksi astronauttien tai muiden avaruusjärjestöjen henkilökunnan tekemiä UAP-havaintoja olisi helpotettava huomattavasti ja niitä olisi kohdeltava ilman leimautumista.

UAP-raportointi olisi yhdenmukaistettava ja keskitettävä EU:n jäsenvaltioissa, minkä vuoksi EU:hun olisi perustettava keskitetty UAP-arkisto. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä suositellaan UAP-avaruustutkimusohjelman perustamista EU:n tai ESAn yhteyteen NASAn tapaan.

EU-komissio ei ole vielä antanut palautetta tästä aloitteesta.

Aloite/päätöslauselmaesitys 26. marraskuuta 1990

Belgialainen Euroopan parlamentin jäsen Elio Di Rupo (PSE, Belgia) jätti 26. marraskuuta 1990 päätöslauselmaesityksen Euroopan UFOjen seurantakeskuksen perustamisesta. Päätöslauselmaesitys siirrettiin vuonna 1991 asiasta vastaavalle energia-, tutkimus- ja teknologiavaliokunnalle päätöslauselmaluonnoksen laatimista varten. Esittelijäksi nimitettiin Euroopan parlamentin jäsen Tullio Regge (PSE, Italia). Valiokunnan kokouksessa 29. marraskuuta – 1. joulukuuta 1993 päätöslauselmaesitys hyväksyttiin yksimielisesti ja jätettiin 2. joulukuuta 1993. Mietinnön sanamuoto oli seuraava:

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS ehdotuksesta Euroopan UFOjen seurantakeskuksen perustamiseksi

Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon Di Rupon päätöslauselman ”UFOjen eurooppalaisen seurantakeskuksen” perustamisesta (B3-1990/90)

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan

– ottaa huomioon energia-, tutkimus- ja teknologiavaliokunnan mietinnön (A3-0389/93)

A. ottaa huomioon, että jo yli puolen vuosisadan ajan yleisö on ollut hämmentynyt tunnistamattomien lentävien esineiden jatkuvasta havainnoinnista

B. ottaa huomioon, että suurimmalle osalle näistä havainnoista on olemassa järkevä selitys, josta yleisö harvoin saa tietoa, ja katsoo, että tarvitaan luotettavampaa ja totuudenmukaisempaa tietoa

C. ottaa huomioon, että hallitsematon parasiittinen uskomus tällaisiin ilmiöihin on yleistymässä suurten kansanosien ja erityisesti koulutettujen ihmisten keskuudessa

D. ottaa huomioon, että SEPRA (Service d’Expertise des Phenomenes des Rentrees Atmospheriques), joka on CNES:n (Centre National d’Etudes Spatiales de Toulouse) osasto Ranskassa, on toiminut yli kymmenen vuotta; ottaa huomioon, että SEPRA on jo vuosikymmenien ajan toteuttanut järjestelmällisesti ja tiiviissä yhteistyössä Ranskan santarmin ja ilmavoimien kanssa tutkimus- ja seurantatoimia, jotka koskevat ”UFOjen” (”tunnistamattomien lentävien esineiden”) havaitsemista,

1. ehdottaa, että SEPRAa pidettäisiin pysyvänä yhteystahona UFO-kysymyksissä EY:ssä ja että sille annettaisiin asema, joka mahdollistaisi tutkimusten tekemisen koko yhteisön alueella. Varat SEPRA:n laajentuneesta tehtävästä mahdollisesti aiheutuviin lisämaksuihin voidaan hankkia Ranskan hallituksen ja muiden EY:n jäsenvaltioiden välisillä sopimuksilla tai tarvittaessa ja asianomaisten hallitusten suostumuksella suoraan SEPRA:n ja muiden EY:n tutkimuslaitosten tai -organisaatioiden välillä;

2. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Ranskan edustustolle Euroopan yhteisöissä ja Centre National d’Etudes Spatiales de Toulouselle.

Yleinen huomautus vuoden 1993 raportin lainauksista: Sitaatit on otettu saksankielisestä käännöksestä. Lisäksi tuolloin yleisesti käytettyä lyhennettä ”EY” Euroopan yhteisöstä käytetään viittauksena ”EU:hun”, ja se on hyväksytty.

Jo esityksen tekstissä tuodaan esiin joitakin ilmiön keskeisiä kohtia, kuten ”että valtaosalle näistä havainnoista on olemassa rationaalinen selitys” tai ”puolitieteellisen uskomuksen” hallitsematon leviäminen, joka heijastuu vielä nykyäänkin joissakin UFO-yhteisön piireissä. Raportissa mainittu SEPRA on CNES:n osastona nykyisen GEIPANin edeltäjä.

Sen jälkeen seuraa monisivuinen aiheen perustelu, josta käy ilmi, että kirjoittaja on varsin hyvin perillä asioista, sillä UFO-aiheeseen liittyviä eri näkökohtia käsitellään erikseen. Tämä ei kuitenkaan ole yllättävää, sillä Tullio Reggellä on hyvät yhteydet italialaiseen UFO-ryhmään CISU:un, ja hän on myös saanut heiltä tukea erilaisilla tiedoilla.

Raportissa mainitaan erilaisia hypoteeseja, jotka myös kyseenalaistetaan kriittisesti, kuten kysymys maan ulkopuolisista vierailijoista, superteknologiasta tai sotilaallisista salaisuuksista.

Kriittisesti käsitellään myös joukkotiedotusvälineiden roolia, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi yleiseen mielipiteeseen ja aiheuttaa sekaannusta raportoinnillaan.

Merkittävä osa väestöstä, jopa teollisuusmaissa, uskoo avaruusolentoteoriaan. ET-teesin kannattajat muodostavat laajan mielipiteiden kirjon, joka vaihtelee ”kontaktiuskovaisista” eli niistä, jotka pitävät kolmannen lajin lähikohtaamisia vakiintuneena tosiasiana ja rutiiniasiana, vakavasti otettaviin UFO-tutkijoihin, jotka ovat kiinnostuneita ilmiöstä mutta lähestyvät kysymystä ilman ennakkokäsityksiä. ET-teesin kannattajat yhdistävät UFOt paranormaaleihin ilmiöihin ja muodostavat käytännössä mystisen yhteisön, joka välttelee kaikenlaista tieteellistä tarkastelua, joka ei ole valmis hyväksymään ennakko-oletuksia.

Tässä yhteydessä mainitaan Voronežin tapaus (Venäjä), jonka mukaan avaruusolennot laskeutuivat sikäläiseen puistoon, ja espanjalainen UMMO-tarina laskeutuneesta UFOsta, joista jälkimmäinen luetaan ”pahimpiin typeryyksiin”. Regge kirjoittaa raportissa:

Parlamentti ei voi kommentoida UFOja. Sen on kuitenkin puututtava asiaan hyvissä ajoin varmistaakseen, että yleisö saa asianmukaista tietoa. Jos toimiin ei ryhdytä ajoissa, seuraava vuosisata ei ehkä olekaan tieteellinen vuosisata, vaan se saattaa olla uuden Hollywood-tyylisen keskiajan alku. Todellinen vaara ei ole avaruusolennot, vaan huonosti perillä olevat ihmiset, joilla on liian vilkas mielikuvitus, ja poliitikot, jotka eivät ole tietoisia ongelmista, joita mystisiin ja loistieteellisiin ideologioihin takertunut hallitsematon yleinen mielipide aiheuttaa.

Lisäksi käsitellään elokuvan ja television yhteyttä myöhempiin UFO-havaintoraportteihin ja median vaikutuksiin. Olisi myös syytä tehdä historiallis-sosiologinen tutkimus siitä, miten yleisön mielikuvitukseen on vaikutettu.

Mietinnössä tuodaan esiin erilaisia mahdollisia selityksiä ja epävarmuustekijöitä, jotka voivat johtaa myös perinteisten kohteiden väärintulkintoihin, ja siinä lainataan ranskalaisen SEPRA:n tuloksia. Lisäksi mainitaan Belgian UFO-aalto, joka oli tuolloin vielä hyvin voimakasta. Regge kirjoittaa:

Sen sijaan Belgiassa vuoden 1989 lopusta lähtien esitetyt havainnot herättivät huomattavaa vastakaikua. Ilmiötä käsittelevä belgialainen yhdistys SOBEPS on tähän mennessä analysoinut noin 1 500 tapausta. Ilmiön eri ominaispiirteiden vuoksi on syytä noudattaa mahdollisimman suurta varovaisuutta, kun näitä tapahtumia yritetään käyttää todisteena ET-teesin puolesta.

UFOille ei ole olemassa yleispätevää selitystä, vaan tiettyihin havaintoihin voidaan löytää tyydyttävä ratkaisu vain, jos ymmärrämme, että näillä ilmiöillä voi olla hyvin erilaisia syitä, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, …

Toinen johtopäätös on, että muutamat jäljellä olevat selittämättömät havainnot (noin 4 prosenttia) on pidettävä UFOina (tunnistamattomina lentävinä esineinä) sanan varsinaisessa merkityksessä, vain siksi, että selitys puuttuu vielä toistaiseksi tai kenties sattumalta, emme voi pitää ilmiötä lopullisena todisteena emmekä myöskään osoituksena avaruusolentojen olemassaolosta, joilla on huomattavasti korkeammat tekniset kyvyt kuin meillä, mutta tieteen tehtävänä on jatkaa näiden prosessien tutkimista tyydyttävän selityksen löytämiseksi.

Belgian aalto mainitaan edelleen nimenomaisesti raportissa, ja sen arviointia kommentoidaan varovaisesti. Kirjoittaja kommentoi:

Koska suurin osa belgialaisista UFOista näyttää lentävän erittäin matalalla korkeudella ja pienellä nopeudella, ei ole tehty havaintoja, joihin vakavasti otettava keskustelu voisi perustua; yhtä vähän kuin Maasta tehtyjä havaintoja voidaan yhdistää suurinopeuksisiin tutkakontakteihin …

Alusta alkaen todennäköisyys yhteydenotolle avaruusolentoihin on varmasti paljon pienempi kuin selitys muista syistä, ……). On huomattavaa, että kaikki havainnot tehtiin Belgiassa, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta (tietääkseni) Ranskassa (5. syyskuuta 1991), mutta hyvin lähellä Belgian rajaa.

Jossain vaiheessa Regge mainitsee yksittäisten henkilöiden tai organisaatioiden harkinneen tahallista petosta. Raportissa viitataan kuitenkin myös selittämättömiin havaintoihin, erityisesti valovoimaisiin kohteisiin, jotka liittyvät aiemmin tuntemattomiin ilmakehän ilmiöihin. Myös pallosalama-ilmiöön vedetään yhtäläisyyksiä.

Tämän jälkeen Regge kirjoittaa omista yrityksistään keskustella lentäjien kanssa siitä, missä määrin he olivat tehneet omia havaintojaan. Vain yksi todistaja löytyi:

Alitalian lentoemäntä oli sadoista haastateltavista ainoa, joka kertoi minulle kohtaamisestaan UFOn kanssa lennolla Rooma-Venetsia-reitillä. Koneen laskeutuminen Tesseran lentokentälle ei onnistunut voimakkaan pilvipoutaisuuden vuoksi, vaan koneen oli lennettävä Ronchin lentokentälle. Lähestymisvaiheessa lentokoneen mukana oli kolme kirkkaanvihreää palloa, jotka olivat arviolta noin 100 metrin päässä. Nämä pallot jättivät jälkiä myös maatutkaan, ja matkustajat näkivät ne.

Sääolosuhteiden vuoksi hän näkee yhteyden ilmakehän ilmiöön. Hän on saanut havaintoraportteja myös omalta tuttavapiiriltään:

Lopuksi Milanon lähellä kaksi toimittajan tuttavaa, intohimoisia tähtiharrastajia, tarkkailivat meteoriparvea yöllä. Yhtäkkiä taivaan pimensi hyvin suuri kappale, jonka takaseinästä nousi vihertäviä liekkejä ja joka liikkui hitaasti. Tämä havainto aiheutti aikoinaan melkoisen kohun alueella.

On mielenkiintoista huomata kertomuksen kohta, jonka mukaan kirjoittaja kirjoitti kaikille EU:n ilmavoimille, mutta sai yksityiskohtaisen vastauksen vain Italiasta:

Esittelijä kirjoitti kaikille EY:n jäsenvaltioiden ilmavoimille ja sai tyhjentävän vastauksen ainoastaan Italian ilmavoimien pääesikunnalta sekä luettelon kaikista viime vuosikymmenen aikana havaituista ilmiöistä, joista on tehty 32 havaintoa vuonna 1982, eikä niihin sovelleta sotilaallista salassapitovelvollisuutta. Yleisesti ottaen UFO-havainnot näyttävät lisääntyvän Italian rannikoilla. Esitteessä ei ole mitään selityksiä UFOjen luonteesta, eikä siinä missään tapauksessa kerrota sotilashenkilöstön tekemistä havainnoista, vaan kyseessä on pikemminkin luettelo Italian ilmavoimien keräämistä erilaisista todistuksista.

Ranskan ilmavoimat pyysi kohteliaassa kirjeessään toimittajaa ottamaan yhteyttä SEPRAan, jonka kanssa se on tehnyt aktiivista yhteistyötä jo pitkään.

Muut ilmavoimat joko eivät vastanneet tai kieltäytyivät pyynnöstä sillä perusteella, että nämä tiedot kuuluvat sotilassalaisuuden piiriin (Espanja) ja että ne eivät missään tapauksessa ole erityisen merkityksellisiä, tai sillä perusteella, että virasto, johon olin ottanut yhteyttä, ei ollut toimivaltainen tässä asiassa (Saksan liittotasavalta), mutta tarkentamatta kuitenkaan, mikä yksikkö oli toimivaltainen. Espanjan ilmavoimat kumosi äskettäin sotilassalaisuuden ja julkaisi luettelon huomautuksista, joista yksi muistuttaa jossain määrin edellä mainittua Alitalian tapausta. Kaikkien maiden ilmavoimat ovat vuosien ajan pitäneet UFO-havainnot salassa, koska pelättiin — mikä myöhemmin osoittautui täysin perusteettomaksi — että nämä ilmiöt liittyisivät Neuvostoliiton salaisiin aseisiin. Jälkimmäinen puolestaan piti hallussaan olevat tiedot salassa samoista syistä.

Johtopäätöksissä korostetaan Euroopan tasolla toimivan UFO-keskustoimiston hyödyllisyyttä:

Voisi olla hyödyllistä perustaa keskustoimisto, joka kerää ja koordinoi UFOja koskevia tietoja koko EY:n alueella. Ennen kaikkea se voisi torjua yleisöä huolestuttavien, hallitsemattomien huhujen tulvaa ja toimia keskuksena lukuisille tällaisille havainnoille, kuten äskettäisessä tapauksessa, jossa meteoriitti putosi Adrianmeren yllä. Lopuksi tällainen keskus voisi tarjota tärkeää tietoa harvinaisten ilmiöiden olemassaolosta ja luonteesta nykyisten organisaatioiden pohjalta. Koska SEPRA on hankkinut merkittävää kokemusta tällä alalla, looginen ja kustannuksiltaan edullinen seuraus olisi antaa sille eurooppalainen asema, jonka ansiosta se voisi suorittaa tutkimuksia ja tiedotustoimia koko EY:n alueella.

Mietintöön on liitetty liite, joka sisältää ehdotuksen vastaavaksi päätöslauselmaksi. Liite puuttuu käytettävissäni olevasta saksankielisestä käännöksestä, mutta pystyin kääntämään sen ranskankielisestä versiosta:

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS (ВЗ-1990/90)

N. DI RUPOn työjärjestyksen 63 artiklan mukaisesti jättämä päätöslauselmaesitys Euroopan UFOjen tarkkailukeskuksen perustamisesta.

Euroopan Parlamentti

A. ottaa huomioon, että kansalaiset ovat useiden vuosien ajan väittäneet havainneensa selittämättömiä ilmiöitä useiden Euroopan maiden yläpuolisella taivaalla

B. ottaa huomioon, että viime kuukausina myös luotettavat henkilöt, tiedemiehet ja sotilashenkilöstö ovat havainneet selittämättömiä ilmiöitä, jotka on rinnastettu ”UFOihin” (tunnistamattomiin lentäviin esineisiin)

C. ottaa huomioon useista Euroopan yhteisön jäsenvaltioista marraskuun 5. ja 6. päivän välisenä yönä 1990 saatujen todistajanlausuntojen suuren määrän

D. ottaa huomioon, että osa väestöstä on huolissaan näiden ilmiöiden yleisyydestä

1. kehottaa komissiota perustamaan lyhyellä aikavälillä ”eurooppalaisen ufojen seurantakeskuksen”;

2. ehdottaa, että tämä eurooppalainen ufohavaintokeskus kerää kaikki Euroopan kansalaisten ja laitosten (sotilaallisten ja tieteellisten) ilmoittamat hajanaiset havainnot ja järjestää tieteellisiä havaintokampanjoita;

3. ehdottaa, että keskusta hallinnoi Euroopan yhteisön komissio ja kahdentoista jäsenvaltion asiantuntijoista koostuva pysyvä komitea.

Ehdotuksen hyväksymisestä huolimatta Euroopan parlamentti ei antanut vastaavaa päätöslauselmaa, mikä johti myös keskusteluun sen syistä. Edoardo Russo Italian CISU:sta, joka tunsi Tullio Reggen henkilökohtaisesti, antoi tietoja keskustelun aikana:

Toimitin Tullio Reggen sihteerille joitakin asiakirjoja, ja meillä oli sen jälkeen hyvät suhteet, (…) olimme molemmat puhujina UFO-konferenssissa Torinon ammattikorkeakoulussa vuonna 2001, ja hän oli vierailevana puhujana kansainvälisessä kongressissamme Saint Vincentissä vuonna 2007.

Hän on toistuvasti kertonut (ja kirjoittanut), mitä oli tapahtunut: hän oli tarjonnut harkitun mielipiteensä, jonka mukaan EU:n komiteaa ei tarvita niin kauan kuin GEPAN on olemassa ja sille voidaan antaa eurooppalainen asema. Tämä päätelmä ei koskaan tullut yleiskokouksen käsiteltäväksi, koska parlamentin toiminta päättyi (vuonna 1994).

Hänen päätelmäänsä vastusti kaksi brittiläistä kansanedustajaa, mutta ei poliittisen vastustuksen vuoksi: he olivat työväenpuolueen jäseniä, eli samaa sosialistiryhmää, johon Tullio Regge kuului. He kävivät omaa (tyypillisesti brittiläistä) taisteluaan uusia EU:n aiheuttamia lisäkuluja vastaan. Hän oli peräänantamaton ja yhtä ironinen kuin aina, kun hän kertoi meille tämän: ”he eivät olleet ymmärtäneet asiasta mitään”.

Edoardo Russo antoi minulle kiitettävästi myös joitakin lisätietoa Tullio Reggen elämäkerrasta CISU-lehdessä aiemmin julkaistun artikkelin yhteydessä:

Tullio Regge on yksi Italian tunnetuimmista tiedemiehistä. Hän syntyi Torinossa vuonna 1931, valmistui fysiikan kandidaatiksi vuonna 1952 ja suoritti opintojaan Rochesterin yliopistossa (New York) vuosina 54-56. Hän on ollut Torinon yliopiston suhteellisuusteorian professori vuodesta 1962. Vuosina 1965-1979 hän teki tutkimusta Princetonin (Yhdysvallat) maineikkaassa Institute for Advanced Studies -instituutissa.

Hänen panoksensa suurenergiafysiikan alalla ovat perustavanlaatuisen tärkeitä, ja hän on tehnyt tärkeitä tutkimuksia törmäysten relativistisesta teoriasta, matalien ilmakehien ilmiöistä ja diskreetistä gravitaatiosta, joista hän on saanut useita tieteellisiä palkintoja (Amerikan fysikaalisen seuran Heineman-palkinto vuonna 1964, Einstein-mitali vuonna 1979, Euroopan fysikaalisen seuran Powell-mitali vuonna 1987).

Opetus- ja tutkimustyönsä lisäksi hän on kirjoittanut lukuisia artikkeleita (vuodesta 1978 lähtien hän on tehnyt yhteistyötä La Stampa -päivälehden kanssa) ja kirjoja (…) ja osallistunut intensiivisesti tieteen popularisointiin (…) sekä erilaisiin yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin sitoumuksiin erityisesti vammaisten hyväksi.

Hänet valittiin PCI:n puolueettomana jäsenenä Euroopan parlamenttiin vuonna 1990, jossa hän on energia-, tutkimus- ja teknologiavaliokunnan jäsen. Hän on vannoutunut paranormaalien ilmiöiden skeptikko ja tukee Italian paranormaaleja väitteitä valvovan komitean (CICAP) aloitteita ja osallistuu sen toimintaan.

Tullio Regge kuoli lokakuussa 2014.

 

Artikkelin julkaissut uapcheck.com