The Mind Has No Firewall
kirjoittanut everstiluutnantti Timothy L. Thomas
Foreign Military Studies Office, Fort Leavenworth, Kansas
Tämä artikkeli ilmestyi ensi kerran
Parameters-lehden kevään 1998 numerossa

Ihmiskehossa on tietokoneen tavoin lukemattomia dataprosessoreita. Niitä ovat muun muassa aivojen, sydämen ja ääreishermoston kemiallis-sähköinen toiminta, aivojen aivokuoren alueelta kehon muihin osiin lähetetyt signaalit, sisäkorvan pienet karvasolut, jotka käsittelevät auditiivisia signaaleja, sekä silmän valoherkkä verkkokalvo ja sarveiskalvo, jotka käsittelevät visuaalista toimintaa. [2] Olemme sellaisen aikakauden kynnyksellä, jossa näitä ihmiskehon tietojenkäsittelijöitä voidaan manipuloida tai heikentää. Esimerkkejä kehon tietojenkäsittelykykyyn kohdistuvista suunnittelemattomista hyökkäyksistä on hyvin dokumentoitu. Strobovalojen tiedetään aiheuttavan epileptisiä kohtauksia. Vähän aikaa sitten Japanissa televisiosta piirrettyjä elokuvia katsovat lapset altistettiin sykkiville valoille, jotka aiheuttivat joillekin kouristuksia ja sairastuttivat toiset pahoin.

Puolustaminen ja vastustajan tietojenkäsittelyvalmiuksien kohdentaminen näyttää olevan heikko kohta Yhdysvaltojen lähestymistavassa informaatiosodankäynnin teoriaan, joka on vahvasti suuntautunut järjestelmien tietojenkäsittelyyn ja jonka tarkoituksena on saavuttaa informaatioylivoima taistelukentällä. Ainakin niin näyttäisi olevan avoimessa, ei-salaisessa lehdistössä julkaistujen tietojen perusteella. Tämä Yhdysvaltojen puute voi olla vakava, koska valmiudet muuttaa kehon tietojenkäsittelyjärjestelmiä ovat jo olemassa. U.S. News and World Report -lehden tuoreessa numerossa korostettiin useita näistä ”ihmeaseista” (akustiikka, mikroaallot, laserit) ja todettiin, että tutkijat ”etsivät sähkömagneettisesta ja äänipektristä aallonpituuksia, jotka voivat vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen.”[3] Tuore venäläinen sotilasartikkeli tarjosi hieman toisenlaisen näkökulman ongelmaan ja julisti, että ”ihmiskunta seisoo psykotronisen sodan partaalla”, jossa keskitytään mieleen ja kehoon. Kyseisessä artikkelissa käsiteltiin venäläisiä ja kansainvälisiä yrityksiä hallita ihmisen psykofyysistä tilaa ja päätöksentekoprosesseja VHF-generaattoreiden, ”äänettömien kasettien” ja muun teknologian avulla.

Ihmisten toimintakyvyttömäksi tekemiseen voidaan käyttää täysin uutta asearsenaalia, joka perustuu laitteisiin, jotka on suunniteltu antamaan alitajuisia viestejä tai muuttamaan kehon psykologisia ja tietojenkäsittelykykyjä. Näillä aseilla pyritään hallitsemaan tai muuttamaan psyykeä tai hyökkäämään ihmisen elimistön eri aisti- ja tiedonkäsittelyjärjestelmiin. Molemmissa tapauksissa tavoitteena on hämmentää tai tuhota signaalit, jotka normaalisti pitävät elimistön tasapainossa.

Tässä artikkelissa tarkastellaan energiapohjaisia aseita, psykotronisia aseita ja muuta kehitystä, jonka tarkoituksena on muuttaa ihmiskehon kykyä käsitellä ärsykkeitä. Yksi tämän arvion seurauksista on, että tapa, jolla yleisesti käytämme termiä ”informaatiosodankäynti”, jää vajaaksi, kun hyökkäyksen kohteeksi joutuu yksittäinen sotilas, ei hänen varusteensa.

Infosodan teoria ja ihmisten dataprosessointielementti

Yhdysvalloissa yleinen käsitys informaatiosodankäynnistä keskittyy ensisijaisesti sellaisten laitteistojärjestelmien, kuten tietokoneiden, satelliittien ja sotilaskaluston, kykyihin, jotka käsittelevät tietoa sen eri muodoissa. Puolustusministeriön 9. joulukuuta 1996 antaman direktiivin S-3600.1 mukaan informaatiosodankäynti määritellään ”informaatio-operaatioksi, joka toteutetaan kriisin tai konfliktin aikana tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi tai edistämiseksi tiettyä vastustajaa tai tiettyjä vastustajia vastaan”. Info-operaatio määritellään samassa direktiivissä ”toimiksi, joilla pyritään vaikuttamaan vastustajan tietoihin ja tietojärjestelmiin samalla kun puolustetaan omia tietoja ja tietojärjestelmiä”. Nämä ”tietojärjestelmät” ovat Yhdysvaltain asevoimien ja muiden maiden nykyaikaistamispyrkimysten ytimessä, ja ne ilmenevät laitteistoina, ohjelmistoina, viestintävalmiuksina ja korkeasti koulutettuina henkilöinä. Yhdysvaltain armeija järjesti hiljattain koetaistelun, jossa näitä järjestelmiä testattiin simuloiduissa taisteluolosuhteissa.

Yhdysvaltain armeijan kenttäkäsikirja 101-5-1, Operational Terms and Graphics (julkaistu 30. syyskuuta 1997), määrittelee informaatiosodankäynnin ”toimiksi, joilla pyritään saavuttamaan informaatioylivoima vaikuttamalla vihollisen informaatioon, informaatiopohjaisiin prosesseihin ja informaatiojärjestelmiin samalla kun puolustetaan omaa informaatiota, informaatioprosesseja ja informaatiojärjestelmiä”. Samassa käsikirjassa informaatio-operaatiot määritellään ”jatkuvaksi sotilaalliseksi operaatioksi sotilaallisessa informaatioympäristössä, joka mahdollistaa, parantaa ja suojaa omien joukkojen kykyä kerätä, käsitellä ja käyttää informaatiota etujen saavuttamiseksi koko sotilasoperaatioiden alueella”. [Informaatio-operaatioihin kuuluu] vuorovaikutus globaalin informaatioympäristön kanssa . . ja vastapuolen tieto- ja päätöksentekokyvyn hyödyntäminen tai estäminen.”[4].

Tässä ”järjestelmälähestymistavassa” informaatiosodankäynnin tutkimukseen korostetaan tiedon (informaation) käyttöä vastustajan tietoja suojaavan fyysisen puolustuksen läpäisemisessä operatiivisen tai strategisen edun saamiseksi. Siinä on yleensä jätetty huomiotta ihmiskehon rooli tiedon tai datan käsittelijänä tässä ylivoiman tavoittelussa, paitsi niissä tapauksissa, joissa yksilön logiikkaa tai rationaalista ajattelua voidaan häiritä disinformaation tai petoksen avulla. Tämän seurauksena on kiinnitetty vain vähän huomiota mielen ja kehon suojaamiseen palomuurilla, kuten olemme tehneet laitteistojärjestelmien kanssa. Myöskään mitään tekniikoita sen toteuttamiseksi ei ole määrätty. Kehoa ei kuitenkaan voida ainoastaan pettää, manipuloida tai antaa väärää tietoa, vaan se voidaan myös sammuttaa tai tuhota — aivan kuten mikä tahansa muukin tietojenkäsittelyjärjestelmä. Kehon ulkoisista lähteistä — kuten sähkömagneettisista, pyörre- tai akustisista energia-aalloista — saamaa tai sen omien sähköisten tai kemiallisten ärsykkeiden avulla luomaa ”dataa” voidaan manipuloida tai muuttaa aivan kuten minkä tahansa laitteistojärjestelmän dataa (informaatiota) voidaan muuttaa.

Ainoa Yhdysvaltojen harkitsema kehoon liittyvä informaatiosodankäynnin osa-alue on psykologiset operaatiot (PSYOP). Esimerkiksi Joint Publication 3-13.1 -julkaisussa PSYOP mainitaan yhtenä komento- ja valvontasodankäynnin osatekijänä. Julkaisussa todetaan, että ”[informaatiosodankäynnin] perimmäinen kohde on informaatiosta riippuvainen prosessi, olipa se sitten inhimillinen tai automatisoitu . . . . Johtamis- ja valvontasodankäynti (C2W) on informaatiosodankäynnin sovellus sotilasoperaatioissa. . . . C2W on PSYOP:n, sotilaallisen harhauttamisen, operaatioturvallisuuden, elektronisen sodankäynnin ja fyysisen tuhoamisen integroitua käyttöä.” [5]

Eräässä lähteessä informaatio määritellään ”ei-sattumanvaraiseksi signaaliksi, jota käytetään tietokoneen tai viestintäjärjestelmän syötteenä”. [6] Ihmiskeho on monimutkainen viestintäjärjestelmä, joka vastaanottaa jatkuvasti sekä ulkoisia että sisäisiä ei-tapahtumallisia ja satunnaisia signaalisignaaleja. Jos informaatiosodankäynnin perimmäinen kohde on informaatiosta riippuvainen prosessi, ”olipa se sitten inhimillinen tai automatisoitu”, 3-13.1:n määritelmä viittaa siihen, että ihmisen suorittamaa sisäisten ja ulkoisten signaalien tietojenkäsittelyä voidaan selvästi pitää informaatiosodankäynnin osana. Ulkomaiset tutkijat ovat huomanneet ihmisen tiedonkäsittelijänä toimimisen ja informaatiosodankäynnin välisen yhteyden. Osa tutkii vain PSYOP-yhteyttä, mutta osa menee sitä pidemmälle. Esimerkkinä ensin mainitusta eräässä hiljattain ilmestyneessä venäläisessä artikkelissa kuvataan hyökkäävää informaatiosodankäyntiä siten, että sen tarkoituksena on ”käyttää Internet-kanavia PSYOP:n järjestämiseen sekä `varhaiseen poliittiseen varoittamiseen’ amerikkalaisiin etuihin kohdistuvista uhkista”. [7] Kirjoittajan väite perustui siihen, että ”kaikkia joukkotiedotusvälineitä käytetään PSYOP:iin … . [ja] nykyään tähän on sisällytettävä myös Internet”. Kirjoittaja väitti, että Pentagon halusi käyttää Internetiä ”psykologisen vaikuttamisen vahvistamiseen” Yhdysvaltain rajojen ulkopuolella suoritettavien erikoisoperaatioiden aikana, jotta voitaisiin värvätä kannattajia, jotka suorittaisivat monia niistä tehtävistä, jotka aiemmin oli uskottu Yhdysvaltain asevoimien erikoisyksiköille.

Toiset kuitenkin katsovat pelkkiä PSYOP-siteitä pidemmälle ja tarkastelevat kehon tietojenkäsittelykyvyn muita näkökohtia. Yksi tärkeimmistä avoimen lähdekoodin tutkijoista, jotka tutkivat informaatiosodankäynnin suhdetta elimistön tietojenkäsittelykykyyn, on venäläinen tohtori Victor Solntsev Moskovan Baumannin teknisestä instituutista. Solntsev on nuori, hyvää tarkoittava tutkija, joka pyrkii osoittamaan maailmalle tietokoneen käyttöliittymän mahdolliset vaarat. Solntsev on instituuttien ja akatemioiden verkoston tukemana tuottanut joitakin mielenkiintoisia käsitteitä. [8] Hän vaatii, että ihminen on nähtävä avoimena järjestelmänä eikä vain organismina tai suljettuna järjestelmänä. Avoimena järjestelmänä ihminen kommunikoi ympäristönsä kanssa tietovirtojen ja viestintävälineiden kautta. Ihmisen fyysinen ympäristö voi Solntsevin mielestä aiheuttaa muutoksia organismin psykofysiologisessa tilassa, olipa kyse sitten sähkömagneettisista, gravitaatio- tai akustisista tai muista vaikutuksista. Tällainen muutos voi vaikuttaa suoraan tietokoneen käyttäjän psyykkiseen tilaan ja tietoisuuteen. Tämä ei olisi elektronista sotaa tai informaatiosodankäyntiä perinteisessä mielessä, vaan pikemminkin ei-perinteisessä ja ei-amerikkalaisessa mielessä. Siihen voisi kuulua esimerkiksi tietokone, joka muutetaan aseeksi käyttämällä sen energiantuottoa lähettämään akustisia ääniä, jotka heikentävät käyttäjän toimintakykyä. Se voi myös käsittää, kuten jäljempänä todetaan, futuristisia aseita, jotka on suunnattu ihmisen ”avointa järjestelmää” vastaan.

Solntsev tutki myös ”informaatiohälyn” ongelmaa, joka luo tiheän suojan ihmisen ja ulkoisen todellisuuden välille. Tämä kohina voi ilmetä signaaleina, viesteinä, kuvina tai muina informaatioina. Tämän melun pääasiallinen kohde olisi henkilön tai ihmisryhmän tietoisuus. Käyttäytymisen muuttaminen voisi olla yksi informaatiohälyn tavoite; toinen tavoite voisi olla yksilön henkisen kapasiteetin järkyttäminen siinä määrin, että se estää reagoimasta mihinkään ärsykkeeseen. Solntsev päättelee, että kaikki ihmisen psyyken tasot (alitajunta, tietoisuus ja ”ylitajunta”) ovat potentiaalisia epävakauttamisen kohteita.

Solntsevin mukaan yksi tietokonevirus, joka pystyy vaikuttamaan ihmisen psyykeen, on venäläinen virus 666. Se ilmenee jokaisessa 25. kuvassa visuaalisessa näytössä, jossa se tuottaa väriyhdistelmän, jonka väitetään vievän tietokoneen käyttäjät transsiin. Uuden kuvion alitajuinen havaitseminen johtaa lopulta sydämen rytmihäiriöihin. Muutkin venäläiset tietokoneasiantuntijat kuin Solntsev puhuvat avoimesti tästä ”25. freimin efektistä” ja sen kyvystä hallita hienovaraisesti tietokoneen käyttäjän havaintoja. Tämän tekniikan tarkoituksena on pistää ajatus katsojan alitajuntaan. Se saattaa muistuttaa hieman Yhdysvalloissa 1950-luvun lopulla käytyä alitajuista mainontaa koskevaa kiistaa.

Amerikkalaisten kanta ”ihmeaseisiin”: kehon dataprosessointikykyyn vaikuttaminen

Mitä teknologioita Yhdysvallat on tutkinut, joilla on mahdollisuus häiritä ihmiselimistön tietojenkäsittelykykyä? U.S. News and World Report -lehden 7. heinäkuuta 1997 ilmestyneessä numerossa kuvattiin useita teknologioita, jotka on suunniteltu muun muassa värisyttämään ihmisen sisuksia, tainnuttamaan hänet tai aiheuttamaan pahoinvointia, nukuttamaan hänet, lämmittämään häntä tai kaatamaan hänet iskuaallolla. [9] Teknologioihin kuuluvat häikäisevät laserit, jotka voivat pakottaa pupillit sulkeutumaan; akustiset tai äänitaajuudet, jotka saavat sisäkorvan karvasolut värähtelemään, aiheuttavat huimausta ja pahoinvointia, tai taajuudet, jotka resonoivat sisäelimiin aiheuttaen kipua ja kouristuksia; ja shokkiaallot, joilla voidaan kaataa ihmisiä tai lentokoneita ja joita voidaan sekoittaa pippurisumutteeseen tai kemikaaleihin. [10]

Näitä teknologisia sovelluksia voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin, kun niitä muutetaan. Akustisia aseita voitaisiin esimerkiksi mukauttaa käytettäväksi akustisina kivääreinä tai akustisina kenttinä, jotka voisivat, kun ne on kerran luotu, suojella laitoksia, auttaa panttivankien pelastamisessa, hallita mellakoita tai raivata saattueiden kulkureittejä. Nämä aallot, jotka voivat tunkeutua rakennusten läpi, tarjoavat monia mahdollisuuksia sotilas- ja poliisiviranomaisille. Mikroaaltoaseet voivat ääreishermostoa stimuloimalla lämmittää kehoa, aiheuttaa epilepsian kaltaisia kohtauksia tai sydänpysähdyksen. Matalataajuinen säteily vaikuttaa aivojen sähköiseen toimintaan ja voi aiheuttaa flunssan kaltaisia oireita ja pahoinvointia. Muissa hankkeissa pyrittiin saamaan aikaan tai estämään unta tai vaikuttamaan aivojen motorisen aivokuoren signaaliin, jolloin tahdonalaiset lihasliikkeet saataisiin ohitettua. Jälkimmäisiä kutsutaan pulssiaaltoaseiksi, ja Venäjän hallitus on tiettävästi ostanut niistä yli 100 000 kappaletta ”Black Widow” -versiota [11].

Tämän näkemyksen ”ihmeaseista” kiisti kuitenkin joku, jonka pitäisi ymmärtää niitä. Prikaatikenraali Larry Dodgen, puolustusministerin apulaisavustaja politiikasta ja tehtävistä, kirjoitti kirjeen toimittajalle U.S. News and World Reportin artikkelin ”lukuisista epätarkkuuksista”, jotka ”vääristelevät puolustusministeriön näkemyksiä.” [12] Dodgenin ensisijainen valitus näytti olleen se, että lehti antoi väärän kuvan näiden tekniikoiden käytöstä ja niiden arvosta asevoimille. Hän korosti myös Yhdysvaltojen aikomusta toimia niiden soveltamista koskevien kansainvälisten sopimusten puitteissa sekä suunnitelmia luopua (tai ainakin suunnitella uudelleen) kaikista aseista, joiden vastatoimet ovat tiedossa. Jää kuitenkin tunne, että tutkimus tällä alalla on vilkasta. Dodgen ei maininnut sitä, että muita maita tai valtiosta riippumattomia toimijoita eivät välttämättä sido samat rajoitukset. On vaikea kuvitella ketään, jolla olisi suurempi halu kuin terroristeilla saada käsiinsä näitä teknologioita. ”Psykoterrorismi” voisi olla seuraava muotisana.

Venäjän kanta ”psykotroniseen sodankäyntiin”

Termi ”psykoterrorismi” on venäläisen kirjailijan N. Anisimovin, Moskovan psykotroniikan vastaisen keskuksen jäsenen, keksimä. Anisimovin mukaan psykotroniset aseet ovat sellaisia, jotka ”vievät osan ihmisen aivoihin tallennetusta informaatiosta”. Se lähetetään tietokoneelle, joka muokkaa sen sellaiselle tasolle, jota ne tarvitsevat, joiden on hallittava ihmistä, ja muokattu tieto palautetaan sitten takaisin aivoihin.” Näitä aseita käytetään mieltä vastaan aiheuttamaan hallusinaatioita, sairauksia, mutaatioita ihmissoluissa, ”zombifioitumista” tai jopa kuolemaa. Arsenaaliin kuuluvat VHF-generaattorit, röntgensäteet, ultraääni ja radioaallot. Venäjän armeijan majuri I. Tshernishev kirjoitti sotilaslehti Orienteerissa helmikuussa 1997 ja väitti, että psy-aseet ovat kehitteillä kaikkialla maailmassa. Tshernishevin mainitsemat erityyppiset aseet (joista kaikista ei ole prototyyppejä) olivat:

• Psykotroninen generaattori, joka tuottaa voimakasta sähkömagneettista säteilyä, joka voidaan lähettää puhelinlinjojen, TV- ja radioverkkojen, vesijohtojen ja hehkulamppujen läpi.
• Autonominen generaattori, laite, joka toimii 10-150 hertsin taajuusalueella, joka 10-20 hertsin taajuusalueella muodostaa infraäänivärähtelyn, joka on tuhoisaa kaikille eläville olennoille.
• Hermostogeneraattori, joka on suunniteltu lamauttamaan hyönteisten keskushermostoa ja jota voitaisiin soveltaa myös ihmisiin.
• Ultraääni, jonka eräs instituutti väittää kehittäneensä. Ultraäänisäteilyä käyttävien laitteiden väitetään kykenevän suorittamaan verettömiä sisäisiä toimenpiteitä jättämättä jälkiä ihoon. Tshernishevin mukaan niitä voidaan käyttää myös tappamiseen.
• Äänettömät kasetit. Tshernishev väittää, että japanilaiset ovat kehittäneet kyvyn sijoittaa musiikin päälle infran matalataajuisia äänikuvioita, jotka alitajunta havaitsee. Venäläiset väittävät käyttävänsä samanlaista tietokoneohjelmoinnin avulla tapahtuvaa ”pommitusta” alkoholismin tai tupakoinnin hoitoon.
• Edellä mainittu 25. freimin efekti on tekniikka, jossa elokuvakelan tai elokuvamateriaalin jokainen 25. kuva sisältää viestin, jonka alitajunta ottaa vastaan. Tätä tekniikkaa, jos se toimii, voitaisiin mahdollisesti käyttää tupakoinnin ja alkoholismin hillitsemiseen, mutta sillä on laajempia, pahaenteisempiä sovelluksia, jos sitä käytetään televisioyleisöön tai tietokoneen käyttäjiin.
• Psykotrooppiset lääkkeet, joita käytetään transsin, euforian tai masennuksen aikaansaamiseksi. Niitä kutsutaan ”hitaasti vaikuttaviksi miinoiksi”, ja niitä voidaan liu’uttaa poliitikon ruokaan tai kokonaisen kaupungin vesivarastoon. Oireita ovat päänsärky, äänet, äänet tai käskyt aivoissa, huimaus, vatsaontelon kipu, sydämen rytmihäiriöt tai jopa sydän- ja verenkiertoelimistön tuhoaminen.

Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat vahvistaneet, että tämäntyyppinen tutkimus on käynnissä. Tohtori Janet Morris, The Warrior’s Edge -kirjan eräs kirjoittaja, kävi tiettävästi Moskovan psykokorrelaatioinstituutissa vuonna 1991. Siellä hänelle näytettiin Moskovan lääketieteellisen akatemian venäläisen psykokorjausosaston kehittämä tekniikka, jossa tutkijat analysoivat sähköisesti ihmismielen vaikuttaakseen siihen. He syöttävät alitajuisia käskyviestejä käyttämällä avainsanoja, jotka lähetetään ”valkoisen kohinan” tai musiikin muodossa. Infraääntä, hyvin matalataajuista lähetystä käyttäen akustinen psykokorjausviesti välitetään luujohtumisen kautta [13].

Yhteenvetona Tshernishev totesi, että eräät ”psy”-aseiden sotilaallisesti merkittävät näkökohdat ansaitsevat tarkempaa tutkimusta, mukaan lukien seuraavat ei-perinteiset menetelmät yksilön psyyken häiritsemiseksi:

• ESP-tutkimus: esineiden ominaisuuksien ja kunnon määrittäminen ilman kosketusta niihin ja ihmisten ajatusten ”lukeminen”.
• Selvänäkemisen tutkimus: sellaisten kohteiden havainnointi, jotka sijaitsevat juuri näkyvän maailman ulkopuolella — käytetään tiedustelutarkoituksiin.
• Telepatian tutkimus: ajatusten lähettäminen etäisyyden yli — käytetään salaisiin operaatioihin.
• Telekinesiatutkimus: toimet, joissa fyysisiä esineitä manipuloidaan ajatuksen voimalla, jolloin ne liikkuvat tai hajoavat — käytetään komento- ja valvontajärjestelmiä vastaan tai joukkotuhoaseiden toiminnan häiritsemiseksi.
• Psykokinesiatutkimus: yksilöiden ajatuksiin puuttuminen joko strategisella tai taktisella tasolla.

Vaikka monet yhdysvaltalaiset tiedemiehet epäilemättä kyseenalaistavat tämän tutkimuksen, se saa vahvaa tukea Moskovassa. On syytä korostaa, että Venäjän (ja muidenkin maiden) kansalaiset uskovat, että näitä keinoja voidaan käyttää hyökkäämiseen ihmiskehon tietojenkäsittelyyksikköä vastaan tai sen varastamiseen.

Edellä mainittu Solntsevin tutkimus eroaa hieman Tšernishevin tutkimuksesta. Solntsev on esimerkiksi kiinnostuneempi laitteiston ominaisuuksista, erityisesti tietokoneen ja käyttäjän rajapintaan liittyvän informaatioenergian lähteen tutkimisesta. Hän korostaa, että jos nämä energialähteet voidaan vangita ja integroida nykyaikaiseen tietokoneeseen, tuloksena on verkko, joka on arvokkaampi kuin ”pelkkä osiensa summa”. Muut tutkijat tutkivat korkeataajuusgeneraattoreita (jotka on suunniteltu tainnuttamaan psyyke korkeataajuisilla aalloilla, kuten sähkömagneettisilla, akustisilla ja gravitaatioaalloilla), jonkun ajattelun manipulointia tai uudelleenrakentamista suunnitelluilla toimenpiteillä, kuten refleksiivisillä ohjausprosesseilla; psykotroniikan, parapsykologian, bioenergian, biokenttien ja psykoenergian käyttöä [14] sekä määrittelemätöntä ”erikoisoperaatioiden” tai ESP:n vastaista koulutusta.

Viimeinen kohta on erityisen kiinnostava. Venäläisen televisiolähetyksen mukaan strategiset rakettijoukot ovat aloittaneet ESP:n vastaisen koulutuksen varmistaakseen, että mikään ulkopuolinen voima ei voi ottaa haltuunsa joukkojen johto- ja valvontatoimintoja. Toisin sanoen ne yrittävät rakentaa palomuurin operaattoreiden päiden ympärille.

Lopuksi

Heinäkuun 1997 lopussa Joint Warrior Interoperability Demonstration ’97 -esityksen suunnittelijat ”keskittyivät teknologioihin, jotka parantavat reaaliaikaista yhteissuunnittelua Bosniassa ja Aavikkomyrsky-operaatiossa käytetyn kaltaisissa monikansallisissa erikoisjoukoissa”. JWID ’97 -verkko, jota kutsutaan nimellä Coalition Wide-Area Network (CWAN), on ensimmäinen sotilasverkko, jonka avulla liittoutuneet kansakunnat voivat osallistua siihen täysivaltaisina ja tasavertaisina kumppaneina.” [15] Demonstraatio oli käytännössä messutapahtuma, jossa yksityiset yritykset esittelivät tavaroitaan; puolustusministeriöt saivat päättää, mihin ja miten rahansa viisaammin käyttäisivät, monissa tapauksissa ilman prototyyppien kustannuksia. Se on hyvä esimerkki siitä, että liiketoimintaa tehdään paremmin vähemmällä. Esittelyssä oli muun muassa seuraavia teknologioita: [16]

• Sotilaat vetävät kannettavilla tietokoneilla ristikkäisiä hiiriä karttojen yli kutsuakseen ilmaiskuja.
• Sotilaat kantavat aseiden sijasta piippaimia ja matkapuhelimia.
• Kenraalit, jotka seuraavat jokaisen yksikön liikkeitä, laskevat tarkasti ympäri maailmaa ammuttujen kranaattien lukumäärän ja tarkastelevat reaaliaikaisesti vihollisen aiheuttamia vahinkoja moniväristen grafiikoiden avulla [17].

(Toim. huom. on ironista esitellä rahaa säästäviä teknologioita, kun kaikki Pentagonin toiminta viittaisi siihen, ettei sillä ole aikomustakaan säästää rahaa, vaan pikemminkin tuhlata ylenpalttisen paljon ja kanavoida tämä ylijäämä mustiin projekteihin.)

Kaikissa tätä harjoitusta koskevissa raporteissa korostettiin järjestelmien kykyä käsitellä tietoja ja antaa palautetta mikroprosessoreihin sijoitetun tehon avulla. Kykyä vaikuttaa näiden järjestelmien ihmisoperaattoreiden tietojenkäsittelykykyyn tai puolustaa sitä ei koskaan mainittu harjoituksen aikana; siihen on kiinnitetty vain vähän huomiota lukemattomissa harjoituksissa viime vuosina. On tullut aika kysyä, miksi emme näytä ottavan huomioon järjestelmiemme käyttäjiä. On selvää, että tieto-operaattori, joka on alttiina laajalle joukolle mahdollisesti lamauttavia aseita, on heikko kohta minkä tahansa maan sotilaallisissa voimavaroissa. Yksittäistä sotilasta suojaavia kansainvälisiä sopimuksia on vain vähän, ja ne perustuvat taistelijoiden hyvään tahtoon. Jotkin kansakunnat ja kaikenlaiset terroristit jättävät tällaiset sopimukset huomiotta.

Tässä artikkelissa on käytetty termiä tietojenkäsittely osoittamaan sen merkityksen sen selvittämisessä, mistä niin sanotussa informaatiosodankäynnissä ja informaatio-operaatioissa on kyse. Tietojenkäsittely on toimintaa, jota tämän kansakunnan ja muiden on suojeltava. Tieto ei ole muuta kuin tämän toiminnan tulos. Tämän vuoksi vuosikymmenen ajan yleistynyt informaatioon liittyvän sodankäynnin terminologian korostaminen (”informaatiohallinta”, ”informaatiokaruselli”) ei näytä sopivan edessämme olevaan tilanteeseen. Joissakin tapauksissa taistelu tietojenkäsittelyelementteihin vaikuttamisesta tai niiden suojaamisesta asettaa yhden mekaanisen järjestelmän toista vastaan. Toisissa tapauksissa mekaaniset järjestelmät voivat joutua vastakkain ihmisorganismien kanssa tai päinvastoin, koska ihminen voi yleensä sammuttaa minkä tahansa mekaanisen järjestelmän kytkintä painamalla. Todellisuudessa pelissä on kyse sellaisten signaalien, aaltojen ja impulssien suojaamisesta tai niihin vaikuttamisesta, jotka voivat vaikuttaa järjestelmien, tietokoneiden tai ihmisten tietojenkäsittelyelementteihin. Olemme mahdollisesti informaatiosodankäynnin suurimpia uhreja, koska olemme laiminlyöneet itsemme suojelun.

Pakkomielteemme ”järjestelmien järjestelmään”, ”informaatioylivaltaan” ja muihin vastaaviin termeihin on todennäköisesti pääsyy siihen, että laiminlyömme inhimillisen tekijän informaatiosodankäynnin teorioissamme. On aika muuttaa terminologiaamme ja käsitteellistä paradigmaamme. Terminologiamme hämmentää meitä ja lähettää meidät suuntiin, jotka käsittelevät ensisijaisesti tietojenkäsittelyspektrin laitteisto-, ohjelmisto- ja viestintäkomponentteja. Meidän on käytettävä enemmän aikaa sen tutkimiseen, miten voimme suojella ihmisiä tiedonhallintarakenteissamme. Mikään näissä rakenteissa ei ole kestävää, jos mahdolliset viholliset tai terroristit, jotka — juuri nyt — saattavat suunnitella keinoja häiritä huolellisesti rakentamamme järjestelmien järjestelmän inhimillistä komponenttia, ovat heikentäneet käyttäjiemme toimintakykyä.

Lähdeviitteet

1.  I. Chernishev, ”Can Rulers Make `Zombies’ and Control the World?” Orienteer, February 1997, pp. 58-62.
2. Douglas Pasternak, ”Wonder Weapons,” U.S. News and World Report, 7 July 1997, pp. 38-46.
3. Ibid., p. 38.
4. FM 101-5-1, Operational Terms and Graphics, 30 September 1997, p. 1-82.
5. Joint Pub 3-13.1, Joint Doctrine for Command and Control Warfare (C2W), 7 February 1996, p. v.
6. The American Heritage Dictionary (2d College Ed.; Boston: Houghton Mifflin, 1982), p. 660, definition 4.
7. Denis Snezhnyy, ”Cybernetic Battlefield & National Security,” Nezavisimoye Voyennoye Obozreniye, No. 10, 15-21 March 1997, p. 2.
8. Victor I. Solntsev, ”Information War and Some Aspects of a Computer Operator’s Defense,” talk given at an Infowar Conference in Washington, D.C., September 1996, sponsored by the National Computer Security Association. Information in this section is based on notes from Dr. Solntsev’s talk.
9. Pasternak, p. 40.
10. Ibid., pp. 40-46.
11. Ibid.
12. Larry Dodgen, ”Nonlethal Weapons,” U.S. News and World Report, 4 August 1997, p. 5.
13. ”Background on the Aviary,” Nexus Magazine, downloaded from the Internet on 13 July 1997 from www.execpc.com/vjentpr/nexusavi.html, p.7.
14. Aleksandr Cherkasov, ”The Front Where Shots Aren’t Fired,” Orienteer, May 1995, p. 45. This article was based on information in the foreign and Russian press, according to the author, making it impossible to pinpoint what his source was for this reference.
15. Bob Brewin, ”DOD looks for IT `golden nuggets,'” Federal Computer Week, 28 July 1997, p. 31, as taken from the Earlybird Supplement, 4 August 1997, p. B 17.
16. Oliver August, ”Zap! Hard day at the office for NATO’s laptop warriors,” The Times, 28 July 1997, as taken from the Earlybird Supplement, 4 August 1997, p. B 16.
17. Ibid.