Avainsana-arkisto: tähtitiede

Mitä jos avaruusolennot viestittäisivätkin, mutta kukaan ei kuule?

Tiedemiesten etsiessä elämää universumista kaksi astrofyysikkoa ovat ehdottamassa keinoa varmistaa ettemme sivuuta signaalia jonka uloavaruuden asukit ovat meille ensin lähettäneet.

René Heller ja Ralph Pudritz sanovat, että todennäköisyys löytää signaali jostain tuolta avaruusolentojen lähettämänä on olettaa, että niillä on samat keinot etsiä meitä kun mitä me käytämme elämän etsimiseen ulkoavaruudesta.

Täällä maapalolla avaruustutkijat keskittyvät etsimään planeetoilta ja kuista jotka ovat liian kaukana jotta voisimme ne nähdä suoraan. Sen sijaan he tutkivat niitä etsimällä niiden varjoja kun ne ohittavat meidät niiden omien tähtiensä kyydissä.

Mittaamalla tähtien valon himmentymää kun planeetta ohittaa tähden sen kiertoradalla tiedemiehet voivat kerätä kaikenlaista tietoa ilman että maailmoihin nähdään suoraan.

Näiden mallien avulla voidaan arvioida keskimääräistä tähtivalon voimakkuutta sekä lämpötiloja planeettojen pinnoilla. Tiedemiehet ovat näin kyenneet identifioimaan jo kymmeniä paikkoja joissa elämää voisi mahdollisesti olla.

Astrobiologia-journalissa julkaistussa paperissa Heller ja Pydritz kääntävät teleskoopin ympäri ja kysyvät mitä jos avaruusolennot löytäisivät Maapallon sillä tavoin, kun se ohittaa auringon?

Jos sellaisia tarkkailijoita olisi, jotka käyttävät samoja tieteellisiä menetelmiä kuin Maapallolla käytetään, ihmiskunnan tulisi kääntää korvansa kohti Maapallo ”kauttakulkualuetta”, ohutta siivua avaruudesta jossa planeetta ohittaa auringon ja se voidaan näin havaita.

”On mahdotonta ennustaa käyttävätkö avaruusolennot samoja tekniikoita kuin me”, Heller sanoo. ”Mutta niiden täytyy toimia samojen fysikaalisten periaatteiden kautta kuin me, ja maapallon aurinko-ohitukset ovat selkeä tapa havaita meidät”.

Tutkijoiden mukaan kauttakulkuvyöhykkeellä on runsaasti planeettajärjestelmien isäntätähtiä, ja se tarjoaa noin 100 000 potentiaalista kohdetta, joita kutakin saattaa kiertää asumiskelpoisia planeettoja ja kuita — ja tämä on vain se määrä, jonka pystymme näkemään nykyisillä radioteleskoopeilla.

“Jos jollakin näistä planeetoista on älykkäitä havaitsijoita, ne olisivat voineet tunnistaa Maan asumiskelpoiseksi, jopa eläväksi maailmaksi jo kauan sitten, ja me voisimme vastaanottaa heidän lähetyksiään tänään”, kirjoittavat Heller ja Pudritz.

Heller on tohtorikoulutettava, joka työskenteli McMasterissa fysiikan ja tähtitieteen professori Pudritzin kanssa. Heller työskentelee nyt Göttingenin astrofysiikan instituutissa Saksassa.

Kysymys yhteydenpidosta Maapallon ulkopuolisten kanssa on tuskin hypoteettinen, sillä meneillään on useita hankkeita sekä signaalien lähettämiseksi Maasta että sellaisten signaalien etsimiseksi, jotka on lähetetty suoraan tai jotka ovat ”vuotaneet” esteiden ohi ja mahdollisesti kulkeneet tuhansien vuosien ajan.

Heller ja Pudritz ehdottavat, että Breakthrough Listen -aloite, joka on osa kaikkien aikojen kattavinta Maan ulkopuolisen elämän etsintää, voi maksimoida menestymismahdollisuutensa keskittämällä etsinnät Maan kauttakulkuvyöhykkeelle.

 

Artikkelin julkaissut McMaster University

Kuutio ja portaali materialisoituvat auringon lähellä

Tällaisia anomalioita näkyy aina välillä auringossa kun selailee Helioviewerin dataa. Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta kun valokuvatodisteita tällaisista esineistä on tarjolla, mutta mikään ei tunnu oolevan niin selkeästi määritelty kuin tämä tapaus joka näyttää mahdollisesti portaalilta.

Kuusi freimiä näyttävät selkeästi kaksi anomaliaa jotka vaikuttavat toisiinsa liittyviltä. Portaali ilmestyy ensin, sitten kuutio materialisoituu sen viereen. Tämä voi viitata ulkoavaruuden olentojen alukseen joka käyttää aurinkoa energialähteenään, ja joka luo portaaleja tai madonreikiä.

Sveitsiläinen tutkija Nassim Haramein on vakuuttunut, että avaruusolennot käyttävät aurinkoa porttina tähtienväliseen matkailuun.

Hän uskoo avaruusolentojen alusten kykenevän jollain tavalla manipuloimaan auringossa käynnissä olevia ilmiöitä ja avaamaan portaaleja tai madonreikiä jotka kytkevät tähtijärjestelmämme muihin paikkoihin universumissa, mahdollisesti mennen jopa tämän yli.

Matka Alpha Centauriin on jo suunnitteilla

Breakthrough Discuss -tapaamisessa puhuttiin aiheesta.

Tällä hetkellä keskeisin kehittyneen ja älykkään muualla universumissa olevan elämän etsijäorganisaatio on Breakthrough Initiatives -ohjelma, jonka miljardööri Juri Milner perusti vuonna 2015. Joka vuosi ohjelma pitää konferenssin nimeltä Breakthrough Discuss, jossa puhutaan alan kehityksestä, eikä pandemiavuosi ollut poikkeus. Virtuaalikeskustelut osoittautuivat yleisölle edullisemmaksi, ja he pystyivät katsomaan livesessioita Youtubesta. Alpha Centauri oli vuoden 2021 konferenssin pääteema, mikä on järkeenkäypää koska yksi Breakthrough’n tavoitteista on lähettää avaruusalus naapuritähtijärjestelmäämme seuraavan sukupolven aikana.

alpha centauri.jpg
Tähtienväliset naapurimme Alpha Centauri A (vasemmalla) ja B paistavat kirkkaasti Hubble-avaruusteleskoopin kuvassa. (ESA/NASA)

Tapaamisen avasi John Grunsfeld, entinen astronautti ja NASAn tiedeohjelman johtaja, joka kävi läpi aiempaa avaruustutkimusta. Sitten keskustelu siirtyi siihen miten Alpha Centaurin järjestelmää kartoitetaan. Tämän ensimmäisen session valopilkkuja oli ohjaaja James Cameronin esitys siitä miten tiede vie eteenpäin hänen elokuvantekoaan (hän myös paljasti kuvaavansa tällä hetkellä elokuvia Avatar 2 ja Avatar 3 Uudessa Seelannissa).

Toinen sessio “Elämän mahdollisuuksista Alpha Centaurissa” alkoi Universidad Nacional Autónoma de Méxicon edustajan Antígona Seguran puhella siitä mite tähden emittoima valo voi vaikuttaa kasvien fotosynteesiin eksoplaneetalla. Itse asiassa kasvit toisissa maailmoissa eivät välttämättä ole edes vihreitä — muut värit ovat mahdollisia. Sarah Rugheimer Oxford Universitysta oli seuraavana, ja hän huomautti että eksoplaneettojen biomerkit — jotka ovat merkkejä elämästä näillä planeetoilla — muuttuisivat ajan mittaan. Maapallon oma historia paljastaa miten monta eri ilmakehätyyppiä planeetalla voi olla ajan mittaan, mikä oletettavasti pätisi myös Alpha Centaurin kolmoistähtijärjestelmään.

Sitten sessio käsitteli teknomerkkejä — merkkejä avaruusolentojen teknologiasta — teoreetikko Brian Lackin kysyessä joitain ajatuksia herättäviä kysymyksiä. Voisiko olla niin, että ensimmäinen älykäs yhteisö kosmisessa piirissämme olemme me itse? Vai osaisivatko muinaiset älykkäät avaruusolennot Centaurin järjestelmästä muokata muita planetttoja, ehkäpä jopa meidän omaamme. Tämä “suunnatun panspermian” mahdollisuus on kuuluisien molekyylibiologien Francis Crick ja Leslie Orgel ehdotus uraauurtavassa vuoden 1973 tutkimuksessa.

Minulle kaikkein silmäkulmia nostattavimman puheen piti Sofia Sheikh Penn State Universitysta, joka kuljetti yleisön läpi BLC1-radiosignaalin tarinan, joka pääsi viime vuonna uutisiin sen takia, että se on mahdollisesti peräisin Centaurin järjestelmästä. Signaali oli kapean kaistan signaali (lähellä 982 MHz), joka havaittiin huhti- ja toukokuussa 2019. Se tuntui siirtyvän ajan mittaan, sillä oli nollasta poikkeava taajuussiirtymä ja se kesti muutaman tunnin jonka aikana havainto tehtiin toistuvasti. Kaikkien näiden ominaisuuksien kanssa voisi olettaa, että kyseessä on keinotekoinen kappale, joka kiertää Alpha Centauria, mutta valitettavasti se ei ollut mitään niin innostavaa. Analyysi paljasti, että kyse oli “patologinen esimerkki [radio] interferenssistä”, joka oli peräisin omalta planeetaltamme tai Maapallon kiertoradalta.

Iltapäivän sessio päättyi galluppiin mikä kiinnosti minua. Gallupit eivät juurikaan merkkaa mitään tieteessä, jossa faktat menevät ohi äänestyksien. Mutta oli kiinnostavaa että 69 prosenttia tapaamiseen virtuaalisesti osaa ottaneista ajatteli, että kestäisi 5-25 vuotta ennen kuin löydämme elämää Maapallon ulkopuolelta. Useimmat (44 prosenttia) olivat sitä mieltä, että se löytyisi omasta aurinkokunnastamme, vaikka useimmat osanottajat olivatkin eksoplaneettojen tutkijoita.

Vaikka kello oli 2 aamuyöllä kotonani Saksassa, en voinut jättää väliin Jurin yöllistä paneelikeskustelua mahdollisesta elämästä Venuksen pilvissä. Ristiriita ei millään muotoa ole ratkennut, mutta on rohkaisevaa että ilmakehänäytteiden keräystehtävää Venukselle harkitaan jälleen. Itse asiassa, Janusz Petkowski MIT:sta raportoi, että Breakthrough Initiatives sponsoroi MIT:n johtamaa tutkimusta Venukseen tähtäävästä missiosta, joka etsisi elämän merkkejä, ellei jopa elämää itsessään.

Kolmas ja viimeinen sessio, joka pidettiin tiistaina, keskittyi siihen miten me itse asiassa saatamme joku päivä päästä itse Alpha Centauriin. Artur Davoyan UCLA:sta painotti, että kevyt retkikuntasysteemi saattaa periaatteessa olla mahdollista niinkin pian kuin 20 vuodessa. Mutta suuren painolastin (ja mahdollisesti tulevaisuudessa ihmisten) vieminen Alpha Centauriin saattaa vaatia ydinvoimaa. Michael Paluszek Princeton Satellite Systemsista kävi läpi nykyistä tuon teknologian tilaa. Se on haastavaa, mutta tuntui mukavalta kuulla sellaisista visioista!

Katso tapahtuman tallenteet: https://www.youtube.com/c/breakthroughprize/videos  

 

Artikkelin julkaissut airspacemag.com

Aurinko räjähtää kolmannen kerran — voisiko tämä olla ’se’?

Maaliskuun 20. päivänä ja huhtikuun 12. päivänä 2020 suuri mystinen räjähdys tapahtui Auringon toisella puolella. Nyt huhtikuun 18. päivä 2020 NASAn satelliitit ovat kuvanneet kolmannen räjähdyksen jonka mukana uskotaan saapuvan impakti.

Niin moni impakti niin lyhyessä ajassa on epätavallista.

Tio Abandomin mukaan, joka tarkkailee aurinkokuntaa, kulkuriplaneetta Nibiru sen kuiden kera on matkalla tännepäin, ja mahdollisesti aiheuttaen asteroidien räjähdyksen Auringossa.

Oletetaan, että Tio on arvannut oikein ja tämä planeetta Nibiru on tulossa tännepäin. Mitä tapahtuu silloin kun se ohittaa Auringon? Vaikuttaako Nibirun magneettikenttä Aurinkoon? Voiko se saada aikaan massiivisen koronanpurkauksen?

En tiedä, mutta näyttää siltä kuin historia olisi toistamassa itseään. Kuvat videon yhteydessä sanovat jo tarpeeksi.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

 

Astronomit havaitsivat 1. kerran galaksin ulkopuolisen eksoplaneetan

Tutkijaryhmä USA:sta ja Kiinasta on nyt julkaissut todisteita sellaisesta planeetasta Pyörregalaksissa, Messier 51:ssa.

Potentiaalinen löytö esitettiin julkaisussa joka on ladattu ennakkojulkaisupalvelu arXiviin.

Tutkimuksessa tutkijat kuvaavat eksoplaneettakandidaattia, jonka nimi on M51-ULS-1b.

Space news: Extragalactic planet in M51

Uutisia mahdollisesta eksogalaktisesta planeetasta (Kuva: NASA/HUBBLE/ESA/GETTY STOCK)

Space news: NASA's TESS spacecraft in space

Tehtävät kuten NASAn TESS etsivät planeettoja Linnunradalta (Kuva: NASA)

Tutkimuksessa lukee: ”Onko toisilla galakseilla planetaarisia järjestelmiä? Monet järkeilyt viittaavat siihen, että vastaus on ’kyllä’.

”Lähitulevaisuudessa kuitenkin kysymykseen ei voida vastata niillä metodeilla, jotka ovat olleet kaikkein menestyksekkäimpiä omassa galaksissamme.

”Me raportoimme toisesta lähestymistavasta, joka keskittyy kirkkaisiin röntgensädelähteisiin (XRS).

”M51-ULS-1b on ensimmäinen planeettakandidaatti, koska se tuottaa täyden, lyhyen aikaa kestävän kirkkaan XRS:n pimennyksen.”

Potentiaalinen planeetta havaittiin lähellä Otavan tähtikuviota noin 23 miljoonan valovuoden päässä Maasta.

Toisin sanoen, kappale on arviolta 135,208,380,000,000,000,000 mailin päässä meistä.

Tutkijat arvioivat sen hieman pienemmäksi kuin Saturnus ja kiertävän kaksoistähtijärjestelmää.

Kaksoistähtijärjestelmä todennäköisesti koostuu massiivisesta tähdestä ja mustasta aukosta tai neutronitähdestä.

Tyypillisesti eksoplaneettalöydöt havaitaan bongaamalla siirtymiä — planeettoja jotka ohittavat tähtiä.

Planet X fact sheet: Mystery Planet X explained

Löytämätön planeetta saattaa kiertää aurinkokuntamme reunamia(Kuva: EXPRESS)

Space news: X-ray Binary star system in deep space

Miltä kaksoistähtijärjestelmä saattaisi näyttää (Kuva: GETTY)

Kun planeetta kiertää tähteä, avaruusteleskoopit kuten NASAn TESS voivat monitoroida siitä syntyvää kirkkauden laskua.

Tässä tapauksessa kuitenkin astronomit havaitsivat röntgensädesiirtymän.

Kaksoistähtijärjestelmä emittoi röntgensäteitä avaruuteen, mikä viittaa mustaan aukkoon tai neutronitähteen joka on juuri syömässä läheistä toista tähteä.

Ja jotain näyttää olevan tilapäisesti näkyvillä röntgensäteissä arviolta kolmen tunnin ajan, mikä voi olla ohikulkeva planeetta meidän ja kaksoistähden välillä.

Kuitenkin tutkijat tunnustavat, että lisätyötä tarvitsee tehdä ennenkuin voidaan päästä lopullisiin johtopäätöksiin.

He kirjoittavat tutkimuksessaan: ”Planeetan M51-ULS-1b kertoo, että kandidaattiplaneetta sijaitsee ulkogalaksissa.

”Se myös kertoo, että röntgensädesiirtymien tutkimus voi paljastaa muutoin näkymättömien järjestelmien olemassaolon, joihin kuuluu myös ruskeat kääpiötähdet ja pienimassaiset tähdet.

”Eksogalaktisten planeettojen ja muiden pienien taivaankappaleiden löytäminen ja tutkiminen ulkogalakseissa voi tuottaa yhteyksiä ja kontrasteja Auringon ympäristöön Linnunradalla, tarjota näkökulmaa keskinäiseen tähtien ja kaksoistähtien kiertoratojen evoluutioon ja laajentaa sitä maailmaa josta me voimme etsiä Maan ulkopuolista elämää.

”Etsintöjen laajentaminen tulee laajentamaan sitä liikkuma-alaa mitä me voimme sanoa paikastamme universumissa.”

 

Artikkelin julkaissut express.co.uk

Kuu Saturnuksen okkultaatiossa kuvattiin Etelä-Afrikassa

Huikealla videolla näkyy hetki, jolloin Kuu näyttää nielaisevan Saturnuksen pariksi tunniksi maaliskuun 29. päivänä 2019.

Kyseessä on avaruuden ilmiö nimeltä okkultaatio. Okkultaatio eli tähdenpeitto on tapahtuma, jossa esimerkiksi Kuu tai planeetta kulkee tähden ja havaitsijan välistä ja peittää tähden näkyvistä.

Tavallisimpia ovat Kuun aiheuttamat tähdenpeitot, joita kaukoputkella näkyy useita vuorokauden kuluessa. Kuu peittää kierroksensa aikana myös useita paljain silmin näkyviä tähtiä. Planeettojen ja pikkuplaneettojen aiheuttamat tähdenpeitot ovat huomattavasti harvinaisempia.

Tämä taivaankappaleiden tapahtuma kesti tunnin ja 44 minuuttia, ja sen kuvasi valokuvaaja Cory Schmitz Johannesburgissa.

Schmitz: Raakakuvaa planeettateleskoopistani Etelä-Afrikassa, jossa Saturnus on konjunktiossa ja Kuun okkultaatiossa maaliskuun 29. päivänä 2019.

Teleskoopi: GSO 12″ Ritchey Chretien (RC)

Alusta: Celestron CGEM-DX

Kamera: ASI290MM + värifiltteri

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Miksi NASAn molemmat satelliitit menivät vikatilaan?

Ensiksi Sunspot-observatorio meni matalaksi, jonka jälkeen suljettiin 6 muuta observatoriota.

Soyuz-mission laukaisun epäonnistuminen, seuraavaksi Hubble-teleskooppi meni pois päältä ja nyt Candra-röntgenteleskooppi.

NASA on jo menettänyt yhteyden Opportunity-mönkijään Marsissa ja heillä on suuria ongelmia datan välittämisessä Curiosity-mönkijälle johtuen Marsin pinnalla riehuvista massiivisista hiekkamyrskyistä.

Uutisraportin mukaan NASA sanoi, että Hubble-avaruusteleskooppi on vikasietotilassa sen jälkeen kun gyroskooppi hajosi. Viraston Chandra-röntgenobservatorio on nyt mennyt samanlaiseen vikasietotilaan.

Kun Chandra menee vikasietotilaan, se siirtyy käyttämään varalaitteita, kääntää sen aurinkopaneelit keräämään maksimimäärän auringonvaloa ja osoittaa peilit poispäin auringosta.

Instrumentit menevät vikasietotilaan suojaamaan itseään raudan tai ohjelmiston ongelmilta, mikä jättää ainoastaan olennaisimmat systeemit toimintaan. Avaruusvirasto tutkii nyt vian aiheuttajaa.

Chandra on suunniteltu tekemään röntgenhavaintoja kaukana avaruudessa sijaitsevista kohteista, mm. kvasaareista, supernovista ja mustista aukoista. Se on osa NASAn suurten observatorioiden ohjelmaa, mihin kuuluu myös Hubble ja Spitzer-avaruusteleskooppi.

On erittäin epätavallista, että molemmat NASAn alukset menevät vikasietotilaan muutaman päivän sisällä. Niin paljon on lähimenneisyydessä tapahtunut että kyseessä ei voi olla yhteensattuma.

Jotain vakavaa on tekeillä avaruudessa, ja he eivät halua meidän tietävän siitä.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot