Muutama vuosi sitten luin Forbesin artikkelia Imbue-nimisestä artistista. Hän luo hienoa taidetta käyttäen modernia teknologiaa kuten 3D-tulostimia, PC-emolevyjä ja jopa hintalappuja. Hän aina lisäilee humoristisia ja silmiä avaavia kantoja taiteeseensa. Artikkelissa sanottiin, että hänellä on Instagram-joten seurasin tiliä. Hän postasi lyhyen videon kahdesta hänen luomastaan patsaasta, ja tästä keskustelumme lähti käyntiin.
Sanoin, ”Vau! Muinaiset avaruusolennot, tykkään! Hei Imbue, oletko koskaan nähnyt aikaisemmin UFOa? Jos olet, voisitko kertoa siitä?
Imbue vastasi kaksi päivää myöhemmin, ”kun olin nuorempi, muistan nähneeni parven paikallaan olleita valoja taivaalla. Ne liikkuivat hitaasti aluksi, sitten kiihdyttivät, se oli outoa!!”
Sanoin, ”Vau, hienoa! Hei missä kaupungissa se oli? Näkikö joku muukin sen?”
Imbue vastasi, ”Se oli Surreyssa, Britanniassa, jossa kasvoin. Kukaan ei ollut kanssani, mutta myöhemmin sain tietää, että oli olemassa virallisia raportteja useista havainnoista Surreyssa, jotka puolustusministeriö oli julkistanut noihin aikoihin!”
Sanoin, ”Hei kaksi vikaa kysymystä. Muuttiko kokemus tuosta havainnosta asennetta elämääsi ollenkaan? Miten tämä havainto vaikutti taiteeseesi vuosien mittaan? Kiitos vastauksista. Erittäin kilttiä sinulta.”
Imbue vastasi, ”kokemus todellakin pani ajattelemaan ja laittoi asiat perspektiiviin, Maapallo on pieni piste äärettömässä universumissa! Olen tehnyt joitain taideteoksia avaruuteen liittyen, se on todella innostava aihe.”
Vastasin, ”Kiitos paljon kun vastasit. UFO Sightings Dailyn lukijat ilahtuvat.”
Hän oli kiltti vastatessaan kysymyksiini Maan ulkopuolisesta elämästä. Imbue myönsi sekä nähneensä UFOn nuorempana että nähneensä maailman eri tavalla sen jälkeen ja tehneensä taidetta avaruuteen liittyen, kuten hänen muinaisten avaruusolentojen patsaat. Toiveenani on, että Imbuen sanat inspiroivat muitakin jotka ovat nähneet UFOja, mutta pitäneet näkemänsä omana tietonaan naurunalaiseksi tulemisen pelossa. Totuus vapauttaa, ja inspiroi samaan aikaan.
Maalauksen ajankohta: 1480-1515 (tarkka aika tuntematon)
Maalaaja tuntematon
Tässä vanhassa maalauksessa on UFO, josta hehkuu kirkasta valoa. Ensin ajattelin sen olevan virhe, jotain hometta tai tahra. Mutta tarkemmin katsottuani tajusin sen tahallaan tehdyksi. Miksi niin? No, ensinnäkin kappaleella on kultaisia valonsäteitä jotka emanoituvat siitä. Sillä on myös kupolimainen pohja ja kaksi antennia sen päälipuolella. Lisäksi maalauksessa on mies ja koira, jotka tuijottavat ylös taivaalle.
Uskon Jumalaan ja olen kaikkien uskontojen kannattaja. Mutta voin nähdä, että taiteilija on nähnyt samankaltaisuutta ja kytköksen Jeesuksen ja avaruusolentojen välillä. Asettamalla Jeesuksen äidin maalaukseen, se on suora linkki Jeesukseen itsensä. UFO suojelee ja tarkkailee heitä etäältä. Mielestäni uskontojen ja avaruusolentojen väinen ero on veteen piirretty viiva. Tarkoitan, kun avaruusolentojen laji kehittyy tarpeeksi… ne saavat enkelimäisiä voimia ja kykyjä… ja silloin niitä on vaikeaa erottaa enkeleistä.
Maapallo on ainoastaan 4.3 miljardia vuotta vanha, mutta astronomit sanovat, että universumi on 13.5 miljardia vuotta vnaha. Joten tuolla on monia lajeja joilla on ollut 9 miljardia vuotta aikaa kehittyä meitä enemmän. Kutsun näitä lajeja ylösnousseiksi lajeiksi, lajeiksi jotka ovat selvinneet ja kehittyneet ohi materialistisesta ruumiista ja muuttuneet puhtaaksi energiaksi, ja näin ne voivat ottaa minkä tahansa muodon, matkata ilman avaruusalusta, periaatteessa tehdä meidän silmissämme ihmeitä.
Uusi dokumentti seuraa avaruusmies John Shepherdin 30-vuotista kosmista taivalta. Mikä ajoi hänet ampumaan säteellä viestejä ja musiikkia avaruuteen?
1960-luvun puolivälissä, kun hän oli poika Michiganin maaseudulla, John Shepherd alkoi pohtia tapoja saada yhteyttä avaruusolentoihin. “Se oli noihin aikoihin kun tuli sarja nimeltä The Outer Limits telkkarista”, hän muistelee. “Muistan aiheen kiehtoneen minua, idea siitä että rakentaisin omat tiedeinstrumenttini, joilla tutkia Maan ulkopuolisen elämän mystistä ilmiötä.”
https://www.youtube.com/watch?v=OBkV2pAwy-U
Vuonna 1972 hänen omien isovanhempiensa olohuoneesta hän alkoi seurata unelmaansa lähettää avaruuteen sähköisiä pulsseja “kohti tähtiä”. Niin sai alkunsa ainutlaatuinen 30-vuotinen matka, jota hän kutsuu nimellä Project STRAT (Special Telemetry Research and Tracking). Pian se ottaisi otteen hänen elämästään, ja hänen isovanhempiensa elämästä, jotka löysivät itsensä omituisia, “kauniita ja epätavallisia instrumentteja”, muunmuassa kaksikanavaoskillaattori, katodisädeputki, jättiläisruudut joilla monitoroida saapuvia signaaleja ja matalataajuuslähetin, joka lähetti signaaleja miljoonien mailien päähän avaruuteen.
Vaikkei hänellä ollut paljoa rahaa, hän troolasi armeijan ylijäämämyyntejä ja sähköliikkeitä läheisessä Traverse Cityssa, keräsi materiaaleja joita hän tarvitsi. Puutarhaan hän pystytti “kaksikerroksisen 150,000 voltin ulostulon”, joka oli pystytetty kahden pitkän metallitornin varan, jotka oli tehty hylätyn hiihtohissin palasista. Olohuoneessa tiedelaitteet olivat pinottu lattiasta kattoon yhdelle seinälle.
“Usein ihmiset, jotka ajoivat ohi yöllä autollaan, näkivät vilkkuvia valoja olohuoneessa ja he pysähtyivät tuijottamaan niitä”, hän sanoo. “Ehkä he ovat myös katselleet The Outer Limitsia, ja he miettivät mitä oikein oli käynnissä. Muistan joidenkin jopa luulleen meidän rakentaneen venäläisen vakoilulaitteen.”
Shepherd rakensi lähettimiä ja vastaanottimia kierrätysmateriaaleista. Kuva: Matt Killip
Viime torstaina Netflix näytti mielenkiintoisen lyhytelokuvan nimeltä John Was Trying to Contact Aliens, joka aiemmin tänä vuonna voitti parhaan dokumentin palkinnon Sundance-festivaaleilla. Dokumentaristi Chris Killipin poika Matthew Killipin kuvaama, editoima ja ohjaama dokumentti käy läpi Shepherdin 30-vuotista taivalta vain 16 minuutin pituisella pätkällä.
“Halusin kertoa tarinan tiiviisti ja säästellen, mutta pitää samalla jotain mystisyyttä”, Killip sanoo. “John on ihana kohde, mutta hänessä on jotain mystistä ja salailevaa, joka voi olla peräisin hänen elämänsä alkuvaiheilta. Yritin tasapainottaa narratiivia hänen innollaan, joka on jossain tieteen ja ulkopuolisen taiteen välimaastossa. Mitä enemmän ajattelen sitä mitä hän teki, sitä enemmän se tuntui 30-vuotiselta taide-esitykseltä.”
1970-luvulla Shepherdin obsessio välillä toi paikalliset toimittajat hänen ovensa eteen. Vuonna 1989 hänelle annettiin hänen 15 minuuttiansa julkisuudessa hänen esiinnyttyään The Joan Rivers Show’ssa. YouTubessa hänet voi nähdä puristuneena kahden ufologin väliin, intensiivinen pitkätukkainen ja -partainen nuorimies, joka selittää tehtäväänsä jonkin verran skeptiselle juontajalle, joka huomauttaa että 16 vuoden jälkeenkään avaruusolennot eivät edelleenkään ole vastanneet hänen kutsuunsa.
Siihen mennessä hänen isoäiti Irenen säästöillä Shepherd oli rakentanut tilavan kaksikerroksisen laboratorion hänen isovanhempiensa talon viereen. “Vaikka kehoni oli paikalla pikkukylässä”, hän sanoo Killipille, “mieleni oli avaruudessa ja muissa maailmoissa, matkaten kosmoksessa.” Vilkkuvat kotivideokuvat paljastavat futuristisen sisustuksen täynnä ruutuja, konsoleita ja vilkkuvien valojen matriiseja: Tähtialus Enterprise ahdettuna michiganilaiseen pikkukaupunkiin.
Shepherdin isoäiti Irene avitti hänen intohimoaan löytää elämää Maan ulkopuolelta. Kuva: Vimeo
Käyttäen jättiläismäistä lähetintä puutarhassa hän alkoi lähettää musiikkia avaruuteen usean tunnin verran päivässä, artisteilta kuten Sun Ra, Ornette Coleman ja John Coltrane sekä saksalaisilta kokeilevilta artisteilta kuten Can, Cluster ja Harmonia. Yhdessä vaiheessa me näemme nuoren Shepherdin nojaavan tiukasti mikrofoniin ja tekevän ilmoituksen kosmokselle: “Nyt me aiomme soittaa teille afro-poppia iltanne ratoksi.”
Killip sai ensi kerran kuulla Shepherdista kun hän tutkaili kirjaa UFO-kulteista ja näki valokuvan “pitkätukkaisesta nuoresta miehestä, jota ympäröi koneiden kasat hänen isoäitinsä istuessaan hänen vieressään neulomassa”. Päivätyösään filmileikkaajana taiteilijoiden kuten Jeremy Deller kanssa Killip teki lyhytelokuvan nimeltä Master of Reality toisesta teini-ikäisestä ulkopuolisesta, Ronny Longista, jonka pakkomielteisiin kuuluu wrestling ja kauhuelokuvat. “Jotain samankaltaisuuksia heillä oli siinä äärimmäisessä yksimielisyydessä”, hän sanoo.
Killipin hellässä muotokuvassa Shepherd tulee esiin herkkänä sieluna, tietoisena muiden toiseudesta, ja kuitenkin yhtenä sen kanssa. Narratiivi lyhyesti käsittelee hänen vaikeuksiaan lapsuudessa — isää joka pian jätti hänet hänen synnyttyään ja emotionaalisesti etäistä äitiään johon hänellä oli vain vähän yhteyttä. “Asiat olivat vaikeita alkuvuosina”, hän sanoo Killipille. “Isoäitini tunsi sääliä minusta ja otti minut hoteisiinsa.” 12-vuotiaana Shepherd tajusi olevansa homo, minkä hän sanoo jäljittelemättömän vähättelemättömään sävyyn, mikä osoittautui “varsin vaikeaksi” Michiganin maaseudulla 1960-luvun alkuvuosina.
“Mielestäni jos varhaiset vuodet ovat vaikeita, se tekee elämästä tutkailevampaa”, hän sanoo faktatyyliin. “Se ainakin teki minusta tavallaan riippumattoman ja rohkaisi minua laajentamaan ajatteluani.”
“Suurimman osa siitä mitä minä tein olin oppinut itse, mutta isoisäni, joka oli työskennellyt työkaluntekijänä Detroitissa, auttoi minua usein käytännön asioissa. Isoäitini oli kuitenkin se, jolla oli yhteinen kiinnostus, sanoisinko, eksoottisempia asioita kohtaan. Hän toi paljon inspiraatiota elämääni.” (Irene kuoli vuonna 1988 ja filmi on omistettu hänelle.)
Filmin pistelevän itsereflektion hetkenä Shepherd vertaa elämän matkaansa vaellukseen “yksinäistä vuoristoreittiä”. Se muuttui kun hän tapasi elämänkumppaninsa John Litrentan vuonna 1993. He elävät, hän sanoo, “hiljaiseloa järven rannalla kahden pikkukaupungin välissä”.
Vuonna 1998, johtuen rahanpuutteesta, Shepherd vastahakoisesti purki laboratorionsa ja pani kaiken varastoon, jossa tavarat ovat edelleen. Hän ohjaa Killipin sekasotkun keskelle taskulampulla, osoitellen hänen rakkaisiin laitteisiinsa — satelliittikommunikaatiolaitteisiin, korkeatehoisiin mikroaaltoputkiin, korkeajännitelähetinkiihdyttimeen. “Nämä ovat vain jäänteitä,” hän sanoo, “ylimääräisiä ajatuksia.”
“Kaipaan sitä”, hän kertoo minulle, “todellakin kaipaan, mutta säästin sen kaiken. Se on kuin kokoelma kauniita esineitä. Odottamassa siellä.”
Filmissä hän kuvaa pitkää, omituista, luovaa ponnisteluaan “eräänlaiseksi unitilaksi” joka antoi elämälle merkitystä. Ja Riversin show’n pätkässä, kun Rivers mainitsee menestyksen puutteen, hän vastaa: “Kuin artisti joka voi jatkaa maalaamistaan vaikkei hän myykään taulujaan, minä voin jatkaa laitteiden rakentamista ja ideoiden parissa työskentelyä.” Meinaako hän, nyt näin jälkikäteen, että hän oli konseptuaalinen taiteilija yhtä paljon kuin tiedemies? “Kaipa olin”, hän sanoo hiljaa. “Valo- ja ääni- ja sähkötaiteilija. Ja oman tien kulkija. Varmasti oman tien kulkija. Ja se olisi aika hyvä kuvaus.”
Joka vuosi raportoidaan noin 70 tuhatta UFO-havaintoa ympäri maailman. Ja uskoitpa sitten niiden todenperäisyyttä tai et, me kaikki olemme tavanneet jonkun joka on varma siitä että on nähnyt jotain outoa. Jotta saisimme paremman ymmärryksen siitä mitä nämä UFO-havainnot tarkoittavat suuressa mittakaavassa, Stepchild GPU -artisti on visualisoinut dataa yli 18 tuhannesta raportoidusta UFO-havainnosta.
Kartoilla näkyy dataa havaintojen mukaan (vihreät pisteet) ja havainnon keston mukaan (valkoiset pisteet). Kuten näet, USA on valoisa kuin joulukuusi verrattuna muuhun maailmaan.
Voisivatko nämä havainnot olla USA:n hallituksen kokeiluluontoisia lentokoneita tai säähavaintopalloja? Onko Amerikassa oikeasti enemmän UFOja, vai etsivätkö amerikkalaiset vain aktiivisemmin niitä?
Visualisaation ihailemiseksi ei tarvitse uskoa avaruusolentoihin. Jokainen noista valoista esittää jotain joka etsii jotain. Jokaisen noiden vihreän valon lähteessä on mieli joka etsii yhteyttä pimeässä. Nämä eivät ole vain datapisteitä kartalla; ne ovat majakoita. Tulkaa. Ollaan yhdessä. Meillä on tacoja.
Salaliittoteoreetikot väittävät nähneensä oikean UFOn leijailemassa lähellä ristiä Kristuksen ristiinnaulitsemista esittävässä kuvassa. Fresko Georgian Svetitskhovelin katedraalissa näyttää pienen lentävän lautasen lähellä Jeesusta kun hänet ristiinnaulittiin.
Maalauksen tekijä on tuntematon, mutta salaliittoteoreetikot uskovat että tuntematon taiteilija yritti sanoa näiden lentävien lautasten olevan läsnä Jeesuksen kuoleman aikaan.
Mutta toiset ovat skeptisempiä. UFO-kirjailija Nigel Watson sanoo, että taiteilijat entisaikoihin käyttivät usein symbolismia tarinan kerronnassa jotta kuvalle saataisiin suurempi merkitys.
Watson selittää, että UFOt kuvassa esittävät valoa ja pimeyttä tai elämää ja kuolemaa. Jotkut taiteilijat ovat maalanneet auringon ja kuun, kasvoja tai enkeleitä kuvaamaan samanlaisia symbolisia elementtejä. Watson uskoo että maalauksessa ei ole avaruusolentoja.
Nähtyäsi UFOn tai avaruusolennon, jakaisitko kokemuksen muiden kanssa? Todennäköistä on että tuhannet ihmiset ovat kohdanneet avaruusolentoja, mutta ovat liian pelokkaita kertomaan tästä. Aiheen ympärillä on iso stigma, mikä johtuu suurimmaksi osaksi mediasta ja Hollywoodista.
Ei ole salaisuus että USA:n hallitus on käsitellyt UFOja pitkän aikaa; vuodetut FBI:n dokumentit , sähköpostit Clintonin kampanjasa, pimeän budjetin salaiset avaruusohjelmat, ja jopa lainaukset entisiltä USA:n presidenteiltä vahvistavat asian. Jopa Vatikaani on ottanut kantaa maapallon ulkopuoliseen älyyn, kuitenkin monet ihmiset yksinkertaisesti kohauttavat olkiaan niinkuin asia olisi vitsi.
Näin ei ole asian laita espanjalaisen artistin Robert Llimós’n kanssa. Nähtyään UFOja ja avaruusolentoja kasvotusten, hän inspiroitui jakamaan kokemuksensa taiteessaan. Maalaamalla sen mitä hän näki, hän toivoo siedättävänsä ihmiset avaruusolennoille niin, että jos ja kun ne viimein palaavat, ihmiset eivät pelkäisi niiden ulkomuotoa.
Robert Llimós’n kohtaaminen avaruusolentojen kanssa
Oltuaan lomalla Brasiliassa Robert meni yksikseen kävelylle. Kynä ja paperia mukanaan hän lähti seikkailemaan aavikon dyyneille. Hän löysi istumapaikan ja tajusi pian olevansa suoraan UFOn edessä.
Tässä joitain kuvia jotka kertovat hänen kokemuksestaan:
Robert selittää: ”Ikkuna avautui ja kaksi hahmoa katseli minua”.
“Niillä oli ruhtinaallinen olemus, pitkät kaulat, epämuodostuneet kallot ja mustat silmät. Naisella oli päässä tiara.”
Robert uskoo hänen luonaan vierailleiden avaruusolentojen ottaneen häneen yhteyttä hänen maalaus- ja veistotaitojensa takia. Hänen mielestään ne olivat tietoisia hänen taiteellisista kyvyistään ja ne tiesivät hänen kykenevän tarkasti kuvaamaan niiden ulkomuodon. Huolimatta moninaisista fyysisistä piirteistä, Robert tunsi sen etteivät ne halunneet tehdä hänelle pahaa, vaan lähinnä auttaa häntä.
Robert selittää: “Ne ovat kuin isoveljiä jotka haluavat auttaa meitä, ei satuttaa.”
“Roolini on vähentää pelkoa niitä kohtaan ennekuin ne palaavat. Teen näitä teoksia jotta ette pelkäisi nähdä hahmoa jolla on pitkä kaula ja suomut. Ehkä 20 vuodessa ihmiset näkevät nämä hahmot ja sanovat sitten ’se hullu mies oli oikeassa””.
Kaikki ei ole aina ollut helppoa Robertille. “Jotkut ympärilläni olevista ihmisistä ymmärsivät ja hyväksyivät tämän, ja jotkut eivät. Tiedän että se on vaikeaa hyväksyä. Minun täytyy uskoa moneen asiaan joita en näe. Kun piirrän ne, niistä tulee konkreettisia. Haluaisin nähdä ne uudestaan”, hän sanoo.
Voit nähdä lisää Robertin taidetta hänen verkkosivullaan täällä. Jos olet kiinnostunut kuulemaan Robertin tarinan hänen kertomanaan, voit katsoa VICEn haastattelun täällä, mikä on toiminut lähteenä myös tälle artikkelille.
Monet ihmiset haluavat uskoa että avaruusolennot ilmiönä ovat vitsi, joka johtuu lähinnä paljastuksen puutteesta ja aiheeseen liittyvästä stigmasta. Todellisuudessa hallituksilla on olemassa niin monenlaista dokumenttia ja sähköpostia, kuten myös lukemattomia raportteja ihmisten kohtaamisista UFOjen ja avaruusolentojen kanssa, että olisi typerää jättää faktat huomiotta.
Mitä voimme oppia Robert Llimós’lta
Me voimme oppia Robertin intohimoasta ja päättäväisyydestä kuunnella totuutta. Me voimme elää yhteiskunnassa joka pudistaa pelno pois; se on tasan tarkkaan miksi hallitukset käyttävät false flag -terrorismia ja miksi eliitti pitkittää separatismia rotujen ja luokkien välillä. Pelko on asia joka selkeästi hallitsee meitä; tavallaan se yhdistää meidät kaikki. Kuitenkin pelko voi myös sokaista meidät totuudelta ja estää meitä hyväksymästä tietoa, erityisesti tuntematonta.
Siksi on kriittistä haastaa pelko, mikä on juuri se mitä Robert tekee. Hän tunnustaa että hänen luonaan vierailleita olentoja ei tarvitse pelätä, ja hän tuntee intohimoa tämän jakamiseen taiteensa kautta.
Hänen maalaukset puhuvat myös luovuudesta joka auttaa meitä ymmärtämään elämän tärkeimpiä tapahtumia. Itsemme ilmaisu voi olla uskomattoman terapeuttista, sillä se sallii meidän valottaa haavoittuvaisuuksiamme ja puhua totuuttamme, oli se sitten verbaalia tai ei.
Itsemme ilmaiseminen vapaasti auttaa meitä hyväksymään sen mitä elämässämme tapahtuu, ja se sallii myös meidän todella tuntea tunteemme, päästä niistä yli, ja lopulta siirtyä eteenpäin.
Israelilainen UFO-tutkimusjärjestö on julkaissut raportin koskien 1300-luvulta peräisin olevaa seinämaalausta eräässä kirkossa Romaniassa. Maalauksen kuvio saattaa kuvata UFOa. Se on samankaltainen eräiden muiden kuvioiden kanssa, joita on havaittu maalauksissa ja kolikoissa 3. vuosisadalta 1600-luvulle. Eräs UFO-tutkija kokee että kuvan esineet voivat saada kuitenkin maanläheisemmän selityksen.
Gillian Schechter ja Hannan Sabat Israelin UFO- ja ulkoavaruustutkimusjärjestöstä EURAsta sanovat saaneensa kuvan maalauksesta Catalina Bortalta. Borta otti kuvan vieraillessaan Biserica Manastirii -dominikaaniluostarissa Sighisoaran kaupungissa. Sighisoaran uskotaan olevan Vlad Seivästäjän, Draculan legendan inspiraation lähteen, syntymäkaupunki.
Seinämaalaus kuvaa kiekonmuotoisen objektin rakennuksen yllä, josta nousee savua. Otsakkeessa lukee saksaksi ”Israel, hoffe auf den HERRN”, joka kääntyy ”Israel, pane toivosi Herraan”. EURA selittää tämän olevan lainaus Psalmista 130.
Maalaus on ilmeisesti hyin vanha, mutta on vaikea sanoa kuinka vanha. Luostarin rakennettiin sen verkkosivujen mukaan 1300-luvulla, mutta se tuhoutui ja uudelleenrakennettiin 1600-luvulla. EURA:n raportti huomauttaa myös, että he eivät ole varmoja kuka maalasi maalauksen ja milloin. Maalauksessa esiintyvä otsake viittaisi vuoden 1523 jälkeiseen aikaan, jolloin raamattu käännettiin saksaksi.
EURA huomauttaa myös, että maalaukseen ei viitata niin usein kun puhutaan UFO-tutkimuksesta taiteessa. Maalaus kuitenkin näyttää samanlaiselta kuin muut vastaavat kuvat, joiden UFO-tutkijat yleisesti uskovat kuvaavan taivaan ilmiöitä.
Eräs tällainen kuva on Prodigiorum Liberistä, joka oli Julius Obsequensin kirjoittama mysteeri-ilmiöitä käsittelevä kirja. Kyseisen kuvan oletetaan kuvaavan auringonlaskun aikaan havaittua kappaletta, jonka oikealla puolella on ”suuri tulisäde”. Tämän näyn oletetaan tapahtuneen 98 eKr.
Kuva Prodigiorum Liberistä.
Ranskasta on löydetty 1600-luvulta peräisin olevia kolikoita, joissa on samanlainen pyöreä kappale. Eräät tutkijat uskovat näiden olevan kuvauksia Hesekielin pyörästä. Kuitenkin Marc Dantonio, MUFON-verkoston kuva- ja videomateriaalin pääanalyytikko, esittää toisen selityksen. Hän sanoo kilven muotoisten kappaleiden kuvissa olevan juuri niitä, sotakilpiä.
Dantonio tuli tähän tulokseen tutkiessaan 1600-luvun lopun Ranskaa. Hän havaitsi tämän ajan kilpien näyttävän juuri siltä kuin kuvassa. Lisäksi Ranskassa oli sisällissota 1680-luvulla, jossa alueellinen aatelisto korvattiin Ludvig XIV:n absoluuttisella monarkialla. Hän uskoo kilpien olevan sijoitettu kolikoihin kuvaamaan Ludvigin mahtia.
Ranskalaisia Jeton-kolikoita. Näkyvissä on kuvat kilvistä, joiden uskotaan olevan UFOja.
Hän huomauttaa, että toisessa kolikossa nuolien voidaan nähdä satavan alas kilvelle kuin jousiampujan hyökkäyksessä. Hän tekee myös huomion, että joissain tapauksissa linjan voidaan nähdä lähtevän kilven keskeltä, jota useasti luullaan aluksesta lähteväksi valonsäteeksi. Dantonio kuitenkin selittää tämän olevan kilpeen kiinnitetyn metallipalan, jonka tehtävä on heijastaa nuolia.
Vaikka Dantonio sanoo objektin olevan kilpi, hän myöntää silti sen olevan mysteeri miksi ne ovat pilvissä tai tulossa pilvien keskeltä. Hän kirjoittaa:
”Erään tästä kolikosta nähtävillä olevan tarinan mukaan Jupiterin kilpi tippui maapallolle auttaakseen Numa Pompiliusta, Rooman toista kuningasta. Kilven sanottiin johtaneen heidät voittoon epätoivoisessa tilanteessa. Mutta kuitenkin on mielenkiintoista, että kilpi saapuu ylhäältä taivaasta. Oliko heidän kulttuurissaan yhteyksiä toispuoleisiin maailmoihin, joka on saanut asettamaan kilven taivaalle? Ehkäpä suojaa tai teknologiaa? Se on edelleen mysteeri.”
