Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavoinnin aihe on täydellisyys.
Sallikaa meidän muistuttaa teitä täydellisyyden ideasta. Me olemme monta kertaa puhuneet kanssanne ideasta, että elämässänne usein teille opetetaan kuinka silloinkin kun te luotte elämäänne käsitteen ja idean, niinkutsutusta, henkisestä polusta, syy sille on täydellisyyden saavuttaminen.
Mutta tunnustakaa, jälleen kerran, niinkuin me olemme monta kertaa sanoneet, meidän perspektiivimme on, että te ette koskaan saavuta täydellisyyttä, koska te olette jo täydellisiä. Tämä idea ei tarkoita, että te ette kasvaisi, ette laajentuisi, ette muuttuisi, ette oppisi jotain uutta. Mutta se yksinkertaisesti on sallimus, tunnustus sallimuksesta elämässänne, että minä tahansa hetkenä se idea joka te olette, todellisuus jota te ilmaisette, ne tapahtumat joita te koette, ovat omista syistään täydellisiä itsessään.
Tämä rentoutuminen, tämä asenne, tämä askel taaksepäin itsestänne tällä tavoin, sen sijaan että painostaisitte niin kovasti ollaksenne täydellisiä, on se mikä sallii teidän tietää että voitte aina muuttua eri tyyppiseksi täydellisyydeksi minä tahansa hetkenä — ehkäpä jopa vieläkin laajentuneemman tyyppiseksi. Mutta te tulette aina olemaan, minä tahansa hetkenä, absoluuttisen täydellinen ilmentymä mistä tahansa ideasta te kulloinkin olette sinä hetkenä.
Teidän halukkuutenne sallia tuon hetken olla täydellinen, itsessään, on se mikä paradoksaalisesti sallii teidän luoda seuraavan ja erilaisen täydellisen hetken. Koska jos ette ole halukkaita sallimaan minkä tahansa hetken olla kokonainen, itsessään — kaikilla tasoilla — silloin te ette salli itsenne nähdä ja havainnoida kaikkia tuon kokemuksen puolia. Koska jos ette ajattele sen olevan täydellistä niinkuin se on, jos suomitte sitä ja tuomitsette sen negatiiviselta katsantokannalta, silloin te itse saatatte sulkea itseltänne aspekteja tuosta tapahtumasta, tuosta hetkestä joka teidän tulee nähdä, josta tulee olla tietoisia ottaaksenne sen mukaan itsenne kokonaisuuteen, niin että voitte jatkaa eteenpäin seuraavaan vaiheeseen.
Joka hetki on askelma seuraavaan hetkeen, ja jos mitätöitte yhtäkään askelmaa, silloin te itse poistatte polultanne kyvyn päästä seuraavalle askelmalle. Aina sallikaa jokainen hetki elämässänne olla täydellisen kelpaava sellaisena kuin se on. Tämä ei tarkoita, että teidän tulisi hyväksyä kaikki ne asiat jotka tapahtuvat teille teidän elämässänne, tai että te suotte niitä. Voitte aina suoda elämänne olevan sellainen kuin te haluatte sen olevan.
Mutta se tapa jolla sallitte itsenne luoda sen sellaiseksi kuin te sen haluatte olevan on hyväksyä, että se tapa on nyt tällainen ja se palvelee tiettyä tarkoitusta ja on osa polkuanne jollaiseksi olette itsenne luoneet. Ja että se on siellä syystä — teidän omasta syystänne; että on olemassa jotain siinä skenaariossa jonka te haluatte nähdä, jota te haluatte pohtia, josta te haluatte oppia.
Ja hyväksymällä ja tunnustamalla sen tavan miten elämänne edistyy on se mikä antaa teille tunnustuksen voimaantumisesta, joka teillä on luoda oma elämänne siihen suuntaan ja sillä tavalla kuin kaikkein eniten haluatte sen edistyvän.
Joten yksinkertaisesti sallikaa itsenne pohtia, minä tahansa hetkenä, että mitkä olivatkaan sitten valintanne missä tahansa skenaariossa, mistä tahansa syystä, se on täydellinen ilmentymä siitä skenaariosta.
Voitte suosia täydellistä harmoniaa ja täydellistä ekstaasia, tai voitte suosia täydellistä kurjuutta; molemmat ovat täydellisiä ilmentymiä ideasta jota heijastelette sinä hetkenä. Ja kun sallitte sen olla siinä syystä, silloin te saatte irti siitä skenaariosta sen mikä auttaa teitä kaikkein eniten muokkaamaan ideaa uudelleen, suuntaamaan itsenne toiseen suuntaan, ja luomaan sen mitä te haluatte kaikkein eniten kokea todellisuudessanne.
Monet yksilöt tulevat painostamaan itsenä eri tavoilla suoriutumaan, yrittämään olla vieläkin täydellisempiä, asettamaan itselleen tavoitteita ja ideaaleja jotka jatkuvasti voivat kieltää minkään validiteetin joka heillä sinä hetkenä on. Tällä tavoin te kiellätte itseltänne kaiken sen mitä te todella haluatte myös. Sillä jos te ette usko olevanne kokonaisia siinä hetkessä, silloin te oman määritelmänne mukaisesti intätte, että teillä ei ole kykyä luoda sitä mitä te sanotte kaipaavanne eniten elämäänne.
Sen tietäminen että olette täydellisiä — ei ehkä sillä tavalla fokusoituneita kuin te haluaisitte — mutta sen tietäminen että olette täydellisiä antaa teille mahdollisuuden tietää, että minä tahansa hetkenä, teillä on kyky kohdistaa huomionne toisella tavoin mihin tahansa suuntaan haluattekin. Teiltä ei puutu mitään; teillä on kaikki työkalut ja kaikki kyvyt mitä tarvitsette, minä tahansa hetkenä, olla mitä tahansa te olette halukkaita uskomaan ja uskallatte määritellä itsenne olevan.
