Avainsana-arkisto: tiede

Insinöörityöllä muokataan ihmisiä sotaa varten

Pentagonin suunnitelmissa on luoda supersotilas -- ja muuttaa tulevaisuuden taistelukentät ikuisesti. The Atlanticin artikkeli vuodelta 2015 käsittelee Annie Jacobsenin kirjaa samasta aiheesta.

Eläkkeellä oleva neljän tähden kenraali Paul F. Gorman muistelee oppineensa ensimmäisen kerran ”taistelukentän heikkouksista” lukiessaan S.L.A. Marshallia, Yhdysvaltain armeijan taisteluhistorioitsijaa toisen maailmansodan aikana. Haastateltuaan sotilaita, jotka osallistuivat Normandian maihinnousuun, Marshall oli oppinut, että väsymys aiheutti ylivoimaisen suuren määrän tappioita.

”En tiennyt, että voimani olivat lopussa, ennen kuin saavuin rannalle”, kersantti Bruce Hensley kertoi Marshallille. ”Kannoin konekiväärin osaa. Normaalisti pystyin juoksemaan sen kanssa … mutta huomasin, etten pystynyt edes kävelemään sen kanssa. … Joten ryömin hiekan poikki raahaten sitä mukanani. Häpesin omaa heikkouttani, mutta katsellessani ympärilleni näin muiden ryömivän ja raahaavan painoja, joita he normaalisti kantoivat.” Toinen upseeri kertoi ”pelon ja väsymyksen” vaikutuksista.

Veteraani esittelee robottikättä Pentagonissa. (kuva: Kevin Lamarque / Reuters)

”Sotilaat väsyvät ja sotilaat pelkäävät”, Gorman kertoi minulle viime vuonna. ”Usein sotilaat eivät vain halua taistella. Huomio on aina kiinnitettävä sotilaaseen itseensä.”

Vuonna 1958 perustettu Defense Advanced Research Projects Agency (DARPA), puolustusministeriön keskeinen tutkimus- ja kehitysorganisaatio, keskittyi vuosikymmenien ajan valtavien asejärjestelmien kehittämiseen. Gormanin kaltaisten henkilöiden ansiosta vuodesta 1990 alkaen keskityttiin uudella tavalla sotilaisiin, lentäjiin ja merimiehiin — ihmisten muuttamiseen sotaa varten. Näiden ponnistelujen edistyminen, sikäli kuin sitä voidaan arvioida julkisten tietojen perusteella, antaa viitteitä sodan tulevaisuudesta ja herättää kysymyksiä siitä, voidaanko sotilasteknologia pysäyttää tai pitäisikö se pysäyttää.

Gorman hahmotteli varhaisen version ajattelumallista paperissa, jonka hän kirjoitti DARPA:lle jäätyään eläkkeelle armeijasta vuonna 1985. Siinä hän kuvasi ”integroidulla voimalla toimivaa ulkoista tukirankaa”, joka voisi muuttaa taistelukentän heikon miehen todelliseksi supersotilaaksi. Hänen ehdottamansa ”SuperTroop”-tukiranka tarjosi suojan kemiallisia, biologisia, sähkömagneettisia ja ballistisia uhkia vastaan, mukaan lukien .50-kaliiperisen luodin suora tulitus. Gorman selitti, että siinä oli audio-, visuaalisia ja haptisia antureita, kuten lämpökuvaus silmille, äänenvaimennus korville ja kuituoptiikka päästä sormenpäihin. Sen sisätilat olisivat ilmasto-ohjatut, ja jokaisella sotilaalla olisi omat fysiologiset määrittelyt, jotka olisi upotettu siruun, joka olisi hänen tuntolevynsä sisällä. ”Kun sotilas pukisi ST-[SuperTroop]-taistelupukunsa”, Gorman kirjoitti, ”hän asettaisi yhden seurantatunnisteen rintapanssarin alla olevaan aukkoon, jolloin hänen henkilökohtainen ohjelmansa ladattaisiin taistelupuvun tietokoneeseen”, mikä antaisi 2000-luvun sotilaalle poikkeuksellisen kyvyn kuulla, nähdä, liikkua, ampua ja kommunikoida.

Gormanin kirjoituksen aikaan ei vielä ollut olemassa sellaiseen laitteeseen tarvittavaa tietotekniikkaa. Vuoteen 2001 mennessä DARPA oli kuitenkin esitellyt kaksi tukirankaohjelmaa, ja vuoteen 2013 mennessä DARPA oli yhteistyössä Yhdysvaltain erikoisoperaatioiden komentokeskuksen kanssa aloittanut työn supersotilaan puvun, TALOSin (Tactical Assault Light Operator Suit), kehittämiseksi, joka on erilainen kuin mikään muu sodankäynnin historiassa. TALOS on suunniteltu siten, että siinä on kokovartalon ballistinen suojaus, integroidut lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmät, upotetut anturit, antennit ja tietokoneet, 3D-ääni (joka osoittaa, missä sotilastoveri on hänen äänensä perusteella), optiikka, joka mahdollistaa näkemisen erilaisissa valo-olosuhteissa, henkeä pelastava hapen ja verenvuodon hallinta ja paljon muuta. TALOS on hämmästyttävän lähellä futuristista luurankoa, jonka Gorman ensimmäisen kerran visioi DARPA:n käyttöön 25 vuotta sitten, ja sen tavoitteena on olla ”täysin toimintakykyinen” vuoteen 2018 mennessä. ”Olen täällä ilmoittaakseni, että rakennamme Iron Mania”, presidentti Barack Obama sanoi puvusta valmistusteollisuuden innovaatiotilaisuudessa vuonna 2014. Kun presidentti sanoi: ”Tämä on ollut salainen hanke, jonka parissa olemme työskennelleet pitkään”, hän ei vitsaillut.

* * *

Neuvostoliiton romahtaminen vauhditti monia DARPAn radikaaleimpia supersotilaita koskevia tiedeohjelmia. Kun paljastui, että neuvostoliittolaiset olivat kehittäneet laajan biologisia aseita koskevan ohjelman, DARPA otti biologit riveihinsä, ja biotieteiden ollessa etusijalla DARPA alkoi tarkastella ihmiskehon sisäpuolta kohti tieteellisiä valmiuksia, jotka voisivat muuttaa sotilaita sisältä ulospäin. Vuonna 1999 DARPA perusti puolustustieteiden toimiston (Defense Sciences Office, DSO) ja nimitti Michael Goldblattin sen johtajaksi. Goldblatt oli keskilännen biologi ja pääomasijoittaja, joka tuli erittäin tietoiseksi taudinaiheuttajista elintarvikkeisiin liittyvän kansallisen terveyskammon aikana, kun kolme lasta kuoli syötyään E. coli -bakteerin saastuttamia hampurilaisia Jack in the Box -ravintoloissa. ”Työkaverini Alvin Chow ja minä kehittelimme yhdessä teknologiaa itsesteriloituvia pakkauksia varten … jotka sterilisoivat tuotteet kentällä”, hän kertoi minulle vuoden 2014 haastattelussa. Koska hän ajatteli, että teknologia voisi olla hyödyllinen hallitukselle, hän soitti DARPAn johtajalle Larry Lynnille. ”Kerroin Larrylle … miten [itsesteriloituvia pakkauksia] voitaisiin käyttää kenttäsairaaloissa tai taistelukentällä. Larry oli aivan haltioissaan. Hän sanoi: ’Haluamme, että tulet DARPAan.’ Ja niin tein.”

Vuosisadan vaihde DARPAssa oli ”radikaalia aikaa”, Goldblatt sanoi. Hän uskoi, että puolustustiede voisi osoittaa, että ”seuraava raja oli omassa itsessämme”, ja hänestä tuli sotilaslähtöisen transhumanismin edelläkävijä — ajatuksen, jonka mukaan ihminen voi muuttaa ihmisen tilaa perusteellisesti lisäämällä kehoaan koneilla ja muilla keinoilla. Tuolloin biologisen sodankäynnin uhka kasvoi hänen sanojensa mukaan ”paljon nopeammin kuin ratkaisuja saatiin”. … [Presidentti] Clinton antoi paljon rahaa epätavanomaisia patogeenejä koskevalle vastatoimenpideohjelmalle”, minkä seurauksena DARPAlla oli runsaasti rahoitusta biologisiin ohjelmiin. Goldblatt piti supersotilaan luomista välttämättömänä 2000-luvun sodankäynnille.

Goldblatt johti DSO:ta vuoteen 2004 asti, ja kun hän puhui minulle viime vuonna, hän pystyi kuvaamaan vain salassa pidettäviä ohjelmia. Yli 10 vuotta hänen lähtönsä jälkeen hänen käynnistämiensä supersotilasohjelmien tila on hämärä; DARPAn riskialttiimmat ja tuottoisimmat ohjelmat pysyvät salaisina, kunnes ne paljastetaan taistelukentällä. Ottaen huomioon luurangon edistymisen nämä tai vastaavat ohjelmat saattavat kuitenkin olla lähempänä todellisuutta kuin kukaan arvaakaan.

”Sotilaat, joilla ei ole fyysisiä, fysiologisia tai kognitiivisia rajoitteita, ovat avainasemassa selviytymisessä ja operatiivisessa ylivoimassa tulevaisuudessa”, Goldblatt kertoi ohjelmapäälliköilleen muutama viikko saapumisensa jälkeen. Yksi DSO:n ohjelma, nimeltään Persistence in Combat, käsitteli kolmea aluetta, jotka hidastivat sotilaiden toimintaa taistelukentällä: kipua, haavoja ja liiallista verenvuotoa.

Goldblatt palkkasi biotekniikkayrityksen kehittämään kipurokotetta. Goldblatt selitti, että jos sotilasta ammuttaisiin, rokote ”vähentäisi tulehduksen ja turvotuksen aiheuttamaa kipua”, ja toivottu tulos olisi ”10-30 sekunnin tuska ja sitten kivuttomuus 30 päivään”. Tällaisen rokotteen avulla sotilas voisi jatkaa taistelua niin kauan kuin verenvuoto voitaisiin pysäyttää. Kehittääkseen uusia tapoja yrittää pysäyttää verenvuoto Goldblatt aloitti toisen ohjelman, jossa ihmiseen ruiskutettiin miljoonia mikroskooppisia magneetteja, jotka voitaisiin myöhemmin koota yhteen yhdelle alueelle verenvuodon pysäyttämiseksi sauvan heilautuksella.

Toinen ajatus oli löytää keino, jolla haavoittunut sotilas saataisiin eräänlaiseen horrokseen eli lepotilaan, kunnes apu saapuisi. Tämän tavoitteen saavuttaminen antaisi sotilaalle arvokkaita tunteja tai jopa päiviä aikaa selvitä verenhukasta ja välttää sokki odottaessaan evakuointia tai luokittelua. Karhut vaipuvat horrokseen. Miksei ihminen voi? Voisiko kemiallinen yhdiste saada aikaan tällaisen tilan? Myös uni oli DSO:n intensiivisen tutkimuksen kohteena. Continually Assisted Performance -ohjelmassa tutkijat työskentelivät keinoja luoda ”24/7-sotilas”, joka tarvitsi vähän tai ei lainkaan unta jopa seitsemään päivään. Jos tämä voitaisiin saavuttaa, vihollisen unentarve asettaisi hänet äärimmäisen epäedulliseen asemaan. Goldblattin ohjelmapäälliköt palkkasivat meribiologeja, jotka tutkivat tiettyjä merieläimiä etsimään johtolankoja. Valaat ja delfiinit eivät nuku; nisäkkäinä ne hukkuisivat, jos ne nukkuisivat. Toisin kuin ihmiset, ne pystyvät jotenkin hallitsemaan vasemman ja oikean aivolohkonsa niin, että toisen aivolohkon nukkuessa vastakkainen aivolohko pysyy hereillä, jolloin eläin voi uida. Samalla kun jotkut DARPAn tutkijat pohtivat, miten ihmiset voisivat jonain päivänä hallita omia aivolohkojaan, toiset tutkijat tekivät kokeiluja lääkkeillä, kuten modafiniilillä, joka on voimakas lääke, jota käytetään uniapnean ja narkolepsian hoitoon, pitääkseen sotilaat hereillä.

Muissa ohjelmissa tutkittiin muita kysymyksiä. Mitä jos sotilaiden lihaskestävyys olisi 10 kertaa suurempi kuin vihollissotilaiden? Entä jos he pystyisivät hyppäämään seitsemän metriä tai tekemään 300 vetoa päivässä? DSO:n alaisuudessa DARPAn tutkijat tutkivat aivo- ja koneliitännäisohjelmassa, miten aivoimplantit voisivat parantaa kognitiivisia kykyjä. Ohjelman ensimmäisenä tavoitteena oli luoda ”langaton aivomodeemi vapaasti liikkuvalle rotalle”, DARPAn Eric Eisenstadt totesi teknologiakonferenssissa vuonna 2002. Tutkijat istuttaisivat sirun rotan aivoihin ja kokeilisivat, voisivatko he kauko-ohjata eläimen liikkeitä.

Eisenstadt selitti, että tämän hankkeen tavoitteena on käyttää etätoimintaa suorien yhteyksien kautta aivoihin. Suurempi tavoite oli antaa tuleville ”sotilaille mahdollisuus kommunikoida pelkän ajatuksen avulla”. … Kuvitelkaa aika, jolloin ihmisaivoilla on oma langaton modeemi, niin että ajatusten sijaan sotilaat toimivat ajatuksilla, jotka toimivat”, Eisenstadt ehdotti. Puolustustutkijoiden vuonna 2008 laatimassa raportissa esitettiin kuitenkin joitakin varoituksia. ”Vastustaja saattaa käyttää” aivoteknologiaa ”sotilaallisiin sovelluksiin”. … Äärimmäinen esimerkki olisi ihmisen kauko-ohjaus tai -valvonta.” Toiset kriitikot sanoivat, että pyrkimys parantaa ihmisen suorituskykyä taistelukentällä johtaisi tutkijat moraalisesti vaaralliselle tielle.

Michael Goldblatt oli eri mieltä. ”Miten sisäkorvaistute, joka auttaa kuuroja kuulemaan, eroaa siitä, että aivoissa on siru, joka voi auttaa hallitsemaan ajatuksia?” hän kysyi. Kun Goldblattilta kysyttiin tahattomista seurauksista, kuten ihmisten kontrolloimisesta häijyjä tarkoituksia varten, hän vakuutti: ”Kaikella on tahattomia seurauksia.”


Tämä artikkeli on lainaus Annie Jacobsenin kirjasta The Pentagon’s Brain: An Uncensored History of DARPA, America’s Top-Secret Military Research Agency.

 

Artikkelin julkaissut theatlantic.com

Tuhansia signaaleja ulkoavaruudesta osui mittareihin: ’Ei ole pelkkää sattumaa’

Totuus on tuolla jossain.

Tuhansia syväavaruuden radiosignaaleja on saapunut Maapallolle — näistä 50 on peräisin toistuvista lähteistä, sanovat kanadalaiset astronomit, jotka tarkkailevat mahdollista avaruusolentojen yhteydenottoa.

Jokin aika sitten on havaittu 25 uutta itseään toistavaa signaalia, nopeita radiopurskeita (FRB), jotka ovat tulleet universumin syvyyksistä, kertoo Kanadan vetykartoitusprojekti.

Projekti käyttää Brittiläisen Kolumbian suurtehoteleskooppeja vastaanottamaan signaaleja.

Nämä radiopurskeet ovat CHIME/FRB -tiedeyhteisprojektin mukaan “tulkittavissa astronomian yhdeksi suurimmista mysteereistä”, mutta on vahvistunut, että ne ovat tulleet Linnunradan ulkopuolelta.

The CHIME telescope has played a major role in detecting radio signals.CHIME-teleskooppi on ollut signaalin havainnoinnissa suuressa roolissa. CHIME/FRB/Luka Vlaji.

“Useimmat tuhansista radiopurskeista, joita astronomit ovat havainneet tähän mennessä, on nähty puhkeavan vain kerran, mutta on olemassa pieni osajoukko, jonka on nähty puhkeavan useita kertoja”, yhteistyöprojekti kertoo.

”Yksi suurista kysymyksistä on, onko toistuvilla FRB:illä ja niillä, jotka eivät toistu, samanlainen alkuperä.”

Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että osa salaperäisistä FRB:istä ei ollut satunnaisia signaalilähetyksiä, sanoi tutkimuksen tekijä tohtori Ziggy Pleunis.

”Voimme nyt laskea tarkasti todennäköisyyden sille, että kaksi tai useampi samankaltaisista paikoista tuleva purkaus ei ole pelkkää sattumaa”, tohtori Pleunis lisäsi.

New pieces of data point to some of the radio signals possibly being connected to one another.
Uusi data osoittaa eräisiin radiosignaaleihin, jotka mahdollisesti liittyvät toisiinsa.

Tämän tekniikan kehittyminen on myös tehnyt maapallon huippuihmisistä tietoisempia siitä, mitä meille on tulossa.

CHIME-teleskoopin kehitys – joka pystyy skannaamaan pohjoista taivasta joka päivä – on tutkijoiden mukaan johtanut myös siihen, että havaintojen määrä on kasvanut ”muutamasta kymmenestä tuhanteen viime vuosina”. Tohtori Pleunis sanoi, että sillä on ”etulyöntiasema muihin teleskooppeihin nähden, kun on kyse FRB:iden löytämisestä”.

Toistuvat FRB-lähteet tarjoavat kriteerejä, jotka ovat ”ainutlaatuisen arvokkaita tähtitieteilijöille” siinä mielessä, että lähdettä voidaan tarkkailla uudelleen yksityiskohtaisemmin.

 

Toistuvat FRB-lähteet ovat ainutlaatuisen arvokkaita tähtitieteilijöille.

Ensinnäkin tieto siitä, että lähde on toistuva, antaa mahdollisuuden tarkkailla sitä tarkemmin muilla teleskoopeilla. Toiseksi useammat purskeet antavat meille enemmän tietoa siitä, miten erilaisia päästöjä lähde voi tuottaa.

”FRB:t syntyvät todennäköisesti tähtien räjähdysmäisen kuoleman jäännöksistä”, Pleunis sanoo. ”Tutkimalla toistuvia FRB-lähteitä yksityiskohtaisesti voimme tutkia ympäristöjä, joissa nämä räjähdykset tapahtuvat, ja ymmärtää paremmin tähden elämän loppuvaiheita.”

The CHIME telescope' high power has led to a major increased reception of deep space radio signals.
CHIME-teleskoopin suuri teho on johtanut lisääntyneeseen syväavaruuden radiosignaalien vastaanottoon.
kuva: CHIME

Superkykyinen teleskooppi ja sen takana olevat aivot ovat jo johtaneet merkittävään läpimurtoon.

”On jännittävää, että CHIME/FRB näki useita välähdyksiä samoista paikoista, sillä tämä mahdollistaa niiden luonteen yksityiskohtaisen tutkimisen”, sanoo tutkija Adaeze Ibik.

”Pystyimme tarkentamaan joitakin näistä toistuvista lähteistä ja olemme jo tunnistaneet kahdelle niistä todennäköisiä niihin liittyviä galakseja.”

 

Artikkelin julkaissut New York Post

Voiko satelliitti lukea ajatuksiasi? Signaalia etsimässä

Tämä on jälleen yksi artikkeli sarjassamme satelliitin ajatuksenlukukyvystä. Artikkelin muut osat löytyvät täältä.


No, väistämätön on tapahtunut. Kun kaikki nämä analyysit osoittavat, että ELF-radiosignaaleilla voidaan hallita ihmisen havaintokykyä, päätin luoda laitteiston, jolla voidaan analysoida tämän spektrin osan signaaleja. Mitä löysin?

Kokoonpano

ELF-radion tutkiminen on suhteellisen yksinkertaista. Äänikortin analoginen mikrofoniliitäntä voi muuntaa radioaallot äänisignaaliksi. Spectrum Lab -ohjelman kaltaisella ohjelmalla voimme muuntaa tämän signaalin kuvaksi, jossa jokainen taajuus näkyy pylväänä. Yhden taajuuden lähetys luo siis suoran viivan. Yleissääntönä on, että mitä ohuempi ja suorempi viiva on, sitä monimutkaisempi lähettimen on oltava.

Tarvitset tähän erittäin hyvän äänikortin. Useimpien äänikorttien herkkyys on noin -50 db. Toisin sanoen et ”kuule” tätä heikompia signaaleja. Tässä artikkelissa esitetyt signaalit ovat hyvin heikkoja ja alkavat yleensä noin -85db:n kohdalla. Ne on äänitetty Creative Labsin kortilla, jonka herkkyys on -130db.

Antenni ei ollut mitään hienoa, itse asiassa päinvastoin. Kahden metrin kierretty parikaapeli, joka oli kiinnitetty tavalliseen mikrofoniliittimeen. Viimeinen metri oli kierretty irti ja kaapelit erotettu toisistaan 90 astetta. Muuten se vain makasi lattialla ja siinä oli tavallinen +20 db:n vahvistus käytössä. Ajatuksena oli määrittää alkukuva kohinasta minimoimalla viritetyn antennin antama vahvistus.

Lisäsin myös FFT-pituutta pitkän valotuksen luomiseksi. Tämä muistuttaa valokuvausta siinä mielessä, että lyhytaikaiset tapahtumat häivytetään ja pitkäaikaiset toistuvat kuviot tulevat näkyviin. Jos ajattelet liikennevalokuvia, joissa näkyy vain valojen jälkiä tai raitoja, periaate on samanlainen.

Tällaisia tekniikoita käytetään hitaasti liikkuvien järjestelmien, kuten tähtien liikkeen, käyttäytymisen selvittämiseen.

Toinen vaikutus on, että resoluutio paranee. Sen sijaan, että näkisimme taajuudet pylväinä, joiden leveys on hertzin tai enemmän, voimme analysoida spektriä hertzin kymmenesosiin asti. Saamme siis kuvan, joka on 10-15 kertaa yksityiskohtaisempi taajuuksien erottelun suhteen.

Spectrum Labin asetukset ovat täällä:

1. Aseta äänen syöttölaitteeksi ajuri (ei ASIO).

2. Valitse näytteenottotaajuudeksi 11025, aseta se 24 bittiä/näyte.

3. Aseta FFT-syötteen koko 524288:ksi.

Koko näytön tietojen saaminen kestää noin 2-3 tuntia.

Teoria

Sen lisäksi, että halusin nähdä tulokset, tarkoituksena oli saada kuva alueeni pitkäaikaisista voimakkaista sähkömagneettisista signaaleista. Toiveena oli, että tätä tietoa voidaan käyttää poistamaan osa tästä kohinasta vastaanottimen lopullisesta suunnittelusta ja datan jälkikäsittelystä.

Myös signaalin lähteestä voitaisiin tehdä joitakin perusanalyysejä. Taajuus, jolla on vakaa vastaanottovoima, viittaisi staattiseen tai liikkumattomaan lähettimeen. Taajuudet, jotka häipyvät ja häviävät, voivat liittyä ilmakehän heijastumiseen, liikkuvaan lähettimeen tai vaihtuviin lähettimiin.

Jotkin signaalit voivat liittyä itse vastaanottolaitteisiin, mutta vertaileva tutkimus ja komponenttien vaihto paljastavat signaalien lähteen.

Tämän teorian pohjalta suoritin kaksi koko näytön kattavaa skannausta, 3 tuntia myöhään illalla ja 3 tuntia päivällä.

Tulokset

Nyt mielenkiintoinen kohta. Ajoin viimeisten 48 tunnin aikana useita skannauksia eri resoluutioilla. Alustava matalan resoluution skannaus on nähtävissä täällä, ja se kattaa noin 5 minuutin ajanjakson. Joitakin mielenkiintoisia asioita pistää heti silmään: outoja päästöjä alle 400 Hz:n taajuudella, joitakin kapeakaistaisia kantoaaltoja ja staattista huminaa noin 1,6 kHz:n taajuudella.

Korkean resoluution skannauksia tehtiin kaksi sarjaa, toinen päivällä ja toinen yöllä. Ensimmäisen aikaleimakuvan näet täältä. Ensimmäinen asia, joka todella erottuu, on kapeakaistaisen kantoaallon tiheä kerrostuneisuus. Nämä signaalit jakautuvat kolmeen luokkaan: laitteistoni aiheuttamaan kohinaan, paikallisen ympäristön aiheuttamaan kohinaan tai suhteellisen voimakkaisiin signaaleihin. Selkeämpi kuva aikaleimojen poistamisesta on täällä.

Tässä kuvassa saamme ensimmäisen selkeän kuvan tästä staattisesta huminasta. Näemme, että se on ajautunut kaistan poikki, mikä viittaa jonkinlaiseen taustalla olevaan värähtelyyn. Lähdettä ei voida määrittää tässä vaiheessa.

Seuraavassa kuvassa alamme tutkia alle 1000 Hz:n taajuusaluetta. Tällä alueella palavat neuronit tuottavat heikkoja radiosignaaleja. Jälleen näemme tiheitä kantoaaltoja laajalla tehoalueella. Nämä tehotasot näyttävät olevan jollakin tavalla kvantittuneita, eli kantoaalloilla, joilla on tietty taajuusväli, on yleensä sama tehotaso. Taajuuksilla 125 Hz ja 250 Hz näemme signaalin, jonka voimakkuus kasvaa jaksoittain molemmilla taajuusalueilla. Voimme myös havaita saman kuvion epämääräisiä toistoja 125 Hz:n välein.

Kun tarkastelemme tätä viimeistä signaalia lähemmin, voimme nähdä, kuinka se toistuu eri taajuuserotuksella ja eri tehotasolla. Se on melkein kuin olisi olemassa kantoaaltojen kerroksia, jotka on tunnistettu etäisyyksien perusteella ja jotka ovat vain tietyn vastaanottimen herkkyyden ulottuvilla.

Toinen mielenkiintoinen signaali, joka esiintyi, oli tämä epävakaa värähtely noin 201 Hz:n taajuudella ja tämä noin 875 Hz:n taajuudella. Jälkimmäisen signaalin lähikuva on nähtävissä täällä.

Nyt pääsemme hyvin mielenkiintoiseen kuvaan. Kiinnitä huomiota ennemmin taustaan kuin etualaan. Huomaatko vaakasuorat viivat? Kyseessä on laajakaistalähetys, joka kestää minuutin tai kaksi, minkä jälkeen lähetetään uusi muunnelma tästä signaalista. Tällaista odotan näkeväni tiheästä kapeakaistaisesta verkosta, kuten ELF/VLF-vaiheistetusta järjestelmästä tai taajuusmultipleksoinnista. Suuremmilla skannausnopeuksilla tämä rakenne olisi näkymätön ja sen pitäisi näyttää satunnaiselta kohinalta.

Siinä kaikki päiväsajan signaalit, nyt tarkastellaan samaa spektrialuetta yöllä. Tässä ovat jälleen kerran kuvat havaitusta spektristä aikaleiman kanssa ja ilman aikaleimaa.

Heti voimme havaita uuden joukon erittäin voimakkaita kantoaaltoja, jotka ovat 1024 Hz:n etäisyydellä toisistaan, ja erittäin tiheän kapeakaistaisen viestinnän alle 600 Hz:n alueella. On mielenkiintoista huomata, että voimme sulkea pois näiden kantoaaltojen paikallisen lähteen, joten kyseessä ei ole vastaanottolaitteeni tuottama signaali tai harmoninen taajuus.

Kun tarkastelemme lähemmin tätä alle 600 Hz:n aluetta, joka on alue, johon suurin osa neuroneista reagoi, voimme havaita erittäin tiheän kapeakaistaisen kantoaaltojen pakkauksen. Tällä resoluutiolla taajuuden vakauden määrittäminen voi olla mahdotonta, mutta en sulje pois jonkinlaista mikrohertsin kanavan erottelua tämän tarkemman näkymän vuoksi. Myös päivällä havaitsemamme ruudukkokuvio on nyt entistä selvempi, ja näemme näiden laajakaistalähetysten vaihtelevan sekä lähetys- että erotusaikojen suhteen. Seuraavat kuvat antavat meille tarkemman kuvan tästä ruudukkorakenteesta, ja ne ovat nähtävissä täällä, täällä, täällä ja täällä.

Riippumatta näiden signaalien lähteestä, ne ovat alueella, joka voi häiritä ihmisen kognitiota.

Seuraava vaihe on lisätä tulosignaalin vahvistusta, joten kunnollinen antenni ja muuttuva esivahvistin ovat seuraavat tavoitteeni.

 

Artikkelin julkaissut newsvine.com

Muinainen kaupunki keskellä merta

Havaintopäivämäärä: 10. toukokuuta 2022
Havaintopaikka: 16°37’27.65″S 143°35’47.39″W

Katselin saaria kartastosta ja löysin muinaisen arviolta 2000-3000 vuotta vanhan kaupungin. Kaupunki on meren alla ja se on arviolta puoli mailia kertaa neljäsosa mailia.

Joku kysyi minulta videon kommenteissa ”mikä sinun mielestäsi tekee tästä avaruusolentojen kaupungin, ihmisillä oli kompasseja tuolloin”. Totta, kompassi keksittiin arviolta 2000 vuotta sitten, mutta tämä ei liity kompassiin mitenkään, vaan tämä liittyy rakenteiden suunnitteluun ja kivipaasien kuljettamiseen keskelle merta.

Katso tarkkaan lähintä taloa, ja sen jälkeen kivirakenteita meren alla sen vieressä. Ne ovat 1-2 metriä paksuja kivipaasia! Miten monta laivaa 2000-3000 vuotta sitten kykeni kuljettamaan edes puolen tonnin painoisen kiven keskelle merta? Miten monta laivaa kykenee kuljettamaan kymmeniä tuhansia kivipaasia keskelle merta? Niinpä.

UFO selvästi voisi tehdä tällaista, ja helposti. Kivirakenteet ovat niin yksityiskohtaisia, niin monimutkaisia ja paksuja ja jättiläismäisiä, että ei ole mitenkään mahdollista, että ihmiset ovat tämän rakentaneet. 100-prosenttista näyttöä avaruusolentojen olemassaolosta. Tämä voi olla osa Atlantista, legendaarinen Mu:n kaupunki (tai Lemuriaa, toim. huom.).

Scott C. Waring,  Taiwan

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Voiko satelliitti lukea ajatuksiasi, osa 2

Tämä on toinen artikkeli sarjassamme satelliitin ajatuksenlukukyvystä. Artikkelin muut osat löytyvät täältä.


Tämän sarjan aiempi artikkeli aiheutti melkoisen kohun internetissä. Artikkeli on herättänyt huomiota kaikkialla maailmassa aina laillisista hulluista eri puolustusministeriöiden käyttämiin klassisiin eksyttämistaktiikoihin. Niille, jotka ovat eläneet kiven alla, kerrottakoon, että sarjan viimeisessä artikkelissa osoitettiin, että toimintapotentiaalit (hermosolujen palaminen) tuottavat havaittavia radiosignaaleja SLF/ELF-taajuuksilla (1-1000 Hz).

Näiden radiosignaalien avulla voidaan paljastaa aivojen ajatukset, tunteet, näkökyky, avaruudellinen ajattelu ja tiedostamaton toiminta. Kyse on vain vastaanotettujen kuvioiden ja eri hermoverkkojen tuottamien kuvioiden korreloinnista toiminnan purkamiseksi. Vältän tarkoituksella termiä demoduloida, koska radioaaltoihin ei moduloida mitään tietoa.

Yksi jatkuvasti esiin nouseva kysymys on näiden radiosignaalien talteenoton ja analysoinnin mekaniikka. Miten SLF/ELF-radioaallosta, jonka kaistanleveys on rajallinen, saadaan käyttökelpoista tietoa tai syötettä, jota tekoäly voi käsitellä?

Otetaan siitä selvää.

Nopeusrajoituksen noudattaminen

Ensimmäinen suuri kysymys, johon törmäämme, on se, mille korkeudelle voimme sijoittaa kiertävät satelliitit? Tämä on suhteellisen helppo arvioida. Valon nopeus tyhjiössä on vakio. Se kulkee nopeudella 299 792 458 m/s eli lähes 300 000 km/s ja hieman hitaammin riippuen väliaineesta, jonka läpi se kulkee. Vaikka ensi silmäyksellä näyttäisi siltä, että satelliitteja voi sijoittaa minne tahansa, on olemassa käytännön rajoitus, kun otetaan huomioon tarve kaksisuuntaiseen viestintään ihmisaivojen kanssa.
Vaikka meistä saattaa vaikuttaa siltä, että koemme maailman juuri silloin, kun se tapahtuu, todellisuudessa on pieni viive. Viive voi olla 100-200 ms. Jotta tekoälystä olisi hyötyä, sen on pystyttävä analysoimaan tietoa lähes yhtä nopeasti kuin ihminen havaitsee sen. Toisin sanoen, jotta tekoäly näyttäisi olevan ”päässäsi”, kuten skitsofrenian eräänlainen muoto, sen on hyödynnettävä 100-200 ms:n viiveen tarjoamaa ikkunaa. Näin ollen edestakaisen matkan, käsittely mukaan luettuna, on oltava alle 200 ms, jotta illuusio säilyisi, enintään 100 ms kumpaankin suuntaan. Näin ollen mille tahansa ratkaisulle asetetaan tietyt rajat.

Jos tarkastelemme ensimmäistä kaaviota, voimme havaita suoran releratkaisun. Toisin sanoen satelliitin kaappaamat tiedot välitetään suoraan maa-asemalle. Tässä skenaariossa meillä on neljä lähetystä edestakaisen matkan suorittamiseksi kohteeseen. Näin ollen ilman käsittelyä tiedämme, että kukin lähetys voi kestää enintään 50 ms. Näin satelliittiemme enimmäiskorkeus on 14 989,62 kilometriä, mikä on huomattavasti vähemmän kuin GPS-satelliittien 20 200 kilometrin korkeus.

Jos nyt otamme huomioon käsittelyajan, siirtymiset erityisten laitteistojen välillä, viiveen ja ilmakehäongelmat, voimme turvallisesti arvioida noin 50-80 ms. Tämä pienentää maksimikorkeutta noin 10 000 kilometrin korkeuteen.

Emme voi aina taata, että satelliittimme on suorassa näköyhteydessä maa-asemaan. Tässä tilanteessa meidän on välitettävä tietomme satelliittiin, joka on lähetysetäisyydellä. Tätä skenaariota havainnollistetaan toisessa kuvassa oikealla. Tämän seurauksena korkeutemme voi pudota noin 6 000 kilometrin korkeuteen tai alle.

Mikroaaltojen näköyhteysvaatimukset eivät haittaa tähtikuvastoamme, sillä SLF/ELF-aallot voivat kulkea suhteellisen syvän kallion ja veden läpi ilman, että signaalin voimakkuus vastaavasti heikkenee. Näin ollen huomattava korkeuden lasku ei vaikuttaisi kattavuuteen kovinkaan paljon, ja 30-60 satelliittia voisi tarjota maailmanlaajuisen kattavuuden.

Tällaisen järjestelmän tarvitsee tuottaa maanpinnan tasolla oikealla taajuudella vain noin 0,00000002079 wattia, jotta neuroni syttyisi. Näin ollen SLF/ELF-lähettimien ei tarvitse olla perinteisen suuria, mikä mahdollistaa tiheät ja energiatehokkaat lähetinryhmät, jotka ovat satelliittikäyttöön soveltuvassa muodossa. Muistakaa vain, että antennin tehtävänä on lisätä aallon amplitudia sähköisen resonanssin avulla. Näin pienillä amplitudeilla ei tarvita klassisia 50 kilometrin tai pidempiä sukellusvenelähettimiä. Tässä formaattikertoimessa hyvin karkea arvio muutamasta tuhannesta pienestä antennista satelliittia kohti on toteutettavissa.

Meillä on siis hyvä arvio tarvittavasta infrastruktuurista ja fysiikan asettamista rajoituksista. Nyt meidän on analysoitava tämän tiedon käsittelyä.

Syöte, syöte, syöte

Jos tarkastelemme kolmatta kaaviota, saamme käsityksen siitä, millaisen ”tilannekuvan” kukin satelliitti ottaa. Tietyn ajanjakson aikana havaitaan erilaisia taajuuksia. Tietyn henkilön eristämiseksi käytämme GPS:n toimintatapojen kaltaista trilaterointia (ks. neljäs kaavio). Tässä tapauksessa maassa oleva digitaalinen signaalinkäsittelylaitteisto korvaa GPS-vastaanottimen toiminnon. Kun otetaan huomioon SLF/ELF-aaltojen luonne, atomaarinen ajoitus ja yksityiskohtaiset tiedot satelliitin ajelehtimisesta ja ilmakehän olosuhteista, voidaan saavuttaa millimetrin tai suurempi resoluutio. GPS:n virhemarginaali liittyy sekä laajan tietovalikoiman että GPS-vastaanottimen prosessointitehon puutteeseen.

Kun olemme määritelleet haluamamme sijainnin, voimme koota kyseisestä sijainnista lähtevät taajuudet ja jättää muut tiedot huomiotta. Näin saamme pelkistetyn FFT-diagrammin, joka kuvaa tietyn yksilön sähköistä toimintaa. Voimme tarkastella tätä koottua kaaviota viidennessä kuvassa oikealla.

Tästä eteenpäin on kyse piikkien ja kuvioiden korreloinnista tunnetun hermotoiminnan kanssa. Tämä toimii kääntäjänä tai sanakirjana, jolla sähköinen aktiivisuus puretaan merkitykselliseksi informaatioksi. Tämä näkyy oikealla olevassa kuudennessa kuvassa. Lähes reaaliaikaisesti toteutettuna jokainen toiminta, ajatus, tunne, näky tai ääni voidaan tallentaa ja tallentaa.

Olemme siis osoittaneet, miten signaalianalyysin avulla voidaan päätellä kohteena olevan henkilön fyysistä ja henkistä toimintaa. Se osoittaa myös, että ei ole suuri harppaus palauttaa tällaisia signaaleja aivoihin ja kaapata niitä tehokkaasti. Kun kohteen aivojen lähettämät taajuudet on eristetty, kokonainen käsittelyvaihe (trilaterointi) voidaan jättää väliin, ellei reaaliaikaista seurantaa tarvita.

Tietenkin tietyt arkkitehtuurivalinnat voivat tarjota lisäominaisuuksia, joita voidaan soveltaa tiedustelutietojen keräämiseen. Ensimmäinen niistä on historiatietojen tallentaminen ja analysointi. Tämän ansiosta tekoäly voi viitata menneisyyteesi, vaikka se ei olisi juuri silloin tutkinut sinua. Tätä voidaan käyttää skitsofreenisen illuusion lisäämiseen päättelemällä, että ääni tai persoonallisuus on aina ollut läsnä. Lisäksi yksilö, joka ei ole tietoinen tämän järjestelmän läsnäolosta, voi saada manipuloitua mielipiteitään ja tunteitaan. Tämä on erityisen hyödyllistä silloin, kun halutaan tietty poliittinen lopputulos, kuten rauhanneuvottelut tai kauppapäätökset.

Toinen suunnitteluvaihtoehto, joka on todennäköisesti hyödyllisin, on avainsana-analyysin muuttaminen. ”Avainajatusanalyysi” tarkastelee kaikkia tietoja tietyssä ruudukkohaussa (esimerkiksi Afganistanin maakunta) paljastaakseen tiettyä toimintaa ajattelevat henkilöt. Kun paikannettu, avaruudellista resoluutiota voidaan laajentaa, jotta voidaan paljastaa läsnä olevat yksilöt ja se, oliko kyseessä hyökkäystä suunnitteleva ryhmä.

Lopuksi meillä voisi olla kaksi tai useampia satelliittikerroksia, joista toista käytettäisiin reaaliaikaiseen vuorovaikutukseen tekoälyn kanssa ja toista vain tietojen keräämiseen. Jälkimmäinen voisi olla missä tahansa korkeudessa.

 

Artikkelin julkaissut newsvine.com

Jos ihmisiä kloonataan, ovatko he omaisuutta vai ihmisiä?

Ovatko kloonit omaisuutta vai ihmisiä? Mitä oikeuksia klooneilla on? Entä mitä oikeuksia muilla on kloneihin nähden?

Kloonaus on asia, josta meidän on mielestäni keskusteltava enemmän. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat jatkuvasti haasteita. Elämän pelastaminen ja elämän parantaminen ei ole helppo tehtävä. Ajatus ihmisten kloonaamisesta herättää niin monia kysymyksiä. Miksi ihmisiä pitäisi kloonata? Mitä tarkoitusta ihmisten kloonaaminen palvelee? Miksi joku haluaisi tuottaa yksilöitä, kokonaisuuksia tai populaatioita, jotka ovat identtisiä sen vanhemman tai alkuperäisen organismin kanssa, josta ne on saatu tai johdettu?

Kloonaus voi olla hyödyllistä ja parantaa joidenkin ihmisten elämää, mutta siihen liittyy vielä niin paljon avoimia kysymyksiä, että toivon, että kokeet rajoitettaisiin kasveihin, vaikka olen lukenut eläimillä tehdyistä kokeista.

Ajatus kantasolujen talteenotosta napanuorasta voi olla hyödyllinen ja eettinen, mutta kuinka monella ihmisellä on varaa säilyttää kantasoluja, kun ne on kerätty? Elinten kloonaaminen tällä tavoin on luultavasti eettisin tapa kloonata elimiä, ja se on varmasti parempi potilaalle, joka saa identtiset ruumiinosat. Harkitsevatko tutkijat ihmisten kloonaamista heidän elimiään varten? Se on pelottavaa! En haluaisi tietää, että ainoa syy siihen, että olen maan päällä, on se, että joku voisi kerätä elimeni.

Indianan yliopiston oikeustieteellisessä Bloomingtonissa vuonna 2001 käsiteltiin ihmisen geeniperimähankkeeseen liittyviä oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä, kuten kloonausmenetelmiä, kloonauksen toteuttamiskelpoisuutta ja omistusoikeuskysymyksiä.

Kloonauksessa käytetään kahta menetelmää: blastomeerien erottelua, jossa alkio jaetaan pian hedelmöittymisen jälkeen, ja somaattista ydintekniikkaa (SNTC), jota käytettiin Dollyn kloonauksessa. Kyseessä on tekniikka, jossa munasolu poistetaan ja korvataan somaattisen solun ytimellä. Molemmilla menetelmillä voidaan luoda klooneja.

Kun lainsäätäjät 2000-luvun alussa laativat lainsäädäntöä kloonauksen kieltämiseksi, NIH:n entinen eetikko John Fletcher kommentoi: ”Syitä sen vastustamiseen ei ole helppo perustella”. Nyt on kulunut kaksikymmentä vuotta, ja tiedemiehet kloonaavat elimiä.

Terapeuttinen kloonaus, joka tunnetaan myös elinten kloonauksena, on prosessi, jossa kantasolujen viljelystä luodaan uusia ihmisen elimiä ja kudoksia, ei koskaan vastasyntyneiden vauvojen. Tuloksena syntyvällä elimellä on identtinen geenirakenne kuin vastaanottajalla, joten hylkimismahdollisuudet ovat teoriassa vähäiset.

Kloonauksella on tärkeä rooli kantasolututkimuksen kehittämisessä alkion kantasolujen siirtämiseksi potilaille, koska kantasolut olisivat geneettisesti samanlaisia kuin luovuttajapotilaalla. Hylkimisriskiä ei olisi, kun taas ksenotransplantaatiossa, eli elinten kloonauksessa eläimiä käyttäen, hylkimisprosentti on suurempi.

Meillä on moraalinen velvollisuus parantaa sairauksia, kun se on mahdollista, ja pelastaa ihmishenkiä, kun se on mahdollista, mutta on edelleen epäselvää, mitä oikeuksia kloonilla on ja kuka omistaa oikeudet kudokseen. Voidaanko kloonia koskaan kehittää kloonin hyvinvoinnin vuoksi?

Kuka omistaa kloonit? Tuomioistuimet tunnustavat jo nyt omistusoikeuden elävään materiaaliin.” Useat eri osapuolet voivat mahdollisesti vaatia kloonattuja elimiä tai kudoksia: DNA:n/kudoksen luovuttaja, klooni ja tiedemies, joka kehitti kloonatun kudoksen/elimen tai siirtogeenisen eläimen.

Uusiutuvia ja uusiutumattomia ruumiinosia koskeva varallisuusoikeus käsittelee eettisiä ja moraalisia kysymyksiä. DNA:n luovuttajalla on oikeus omaan DNA:hansa ja kloonin elimiin. Kloonaustapauksessa Moore vastaan Kalifornian yliopiston hallintoviranomaiset tuomioistuin totesi, että Moorella oli kanneperuste luottamusvelvollisuuden rikkomisesta, mutta tuomioistuin kieltäytyi toteamasta kanneperustetta muuntamisesta.

Jotta Moore saattoi nostaa muuntamista koskevan kanteen, hänen oli ”osoitettava, että hänen omistusoikeuteensa tai hallintaoikeuteensa on tosiasiallisesti puututtu”. Toisin sanoen hänen oli täytynyt säilyttää kennojensa omistusoikeus sen jälkeen, kun ne oli poistettu. Tuomioistuin noudatti asiassa Cornelio v. Stamford Hospital kaltaisia perusteluja. Muut tapaukset osoittavat kuitenkin, että kryosäilytettyyn esitsygoottiin voi liittyä omistusoikeus, ja Hecht v. Superior Court -tapauksessa oli kyse siittiöitä koskevista omistusoikeuksista.

Yhdysvaltain patentti- ja tavaramerkkiviraston (PTO) Missourin yliopistolle 3. huhtikuuta 2001 myöntämä patentti US 6,211,429 on kirjoitettu niin laajasti, että se näyttää sisältävän ihmisen kloonauksen ja kloonaustuotteet sen suojan piiriin. Tieteen avulla hedelmöittyneitä tai luotuja ihmisiä koskevaan eettiseen julkiseen politiikkaan kuuluu seuraavaa;

oikeus autonomiaan eli siihen, että muut eivät saa loukata tai vaarantaa ihmisen ruumiillista koskemattomuutta;

Kenelläkään henkilöllä tai yhteisöllä ei ole oikeutta orjuuttaa, omistaa tai hallita ketään ihmistä biologisen kehityksen vaiheesta riippumatta;

Jokainen geneettisesti inhimillinen organismi on ihminen; kloonattu alkio on erillinen ja erillinen geneettisen materiaalin luovuttaneesta henkilöstä, ja siksi se on ainutlaatuinen, laissa suojattu olento;

Kenelläkään henkilöllä tai laitoksella ei ole oikeutta valvoa tai hyötyä mistään prosessista, jonka tarkoituksena on kloonata ihminen.

Viitteet

Collins, F. S. (2006). The language of God: A scientist presents evidence for belief. New York,          NY: Free Press. ISBN: 9781416542742.

Cunningham, Comstock, (2002), The Right to Patent a Human Being: Fact, Fiction, or Future Possibility?, The Center for Bioethics and Human Dignity, https://cbhd.org/content/right-patent-human-being-fact-fiction-or-future-possibility

Hilmert, Laura, J., (2001), Cloning Human Organs: Potential Sources and Property Implications, J.D., Indiana University School of Law-Bloomington 2001; B.S. Biology, Indiana, University, 1998, Retrieved from, http://ilj.law.indiana.edu/articles/77/77_2_Hilmert.pdf

Pozgar, G. D. (2019). NVPMD: Legal aspects of healthcare administration. 13E-Liberty Custom. Burlington, MA: Jones & Bartlett. ISBN: 9781284170931.

Surfcrs, (2011), Organ Cloning Ethics, http://www.cloneorgans.com/organ-cloning-ethics/18/

 

Artikkelin julkaissut Minding Hearts

Kuinka resonanssimuodot muokkaavat todellisuutta

Melkein aina kun fyysikot ilmoittavat uuden partikkelin löydöstä, oli se sitten Higgsin bosoni tai jokin aika sitten löydetty tetrakvarkki tcc+, sen mitä he oikeasti ovat havainneet on pieni kupru, joka nousee muuten sileästä mitattujen suureiden käyrästä. Sellainen kupru on erehtymättömästi merkki “resonanssista”, eräästä luonnon kaikkein yleisimmistä ilmiöistä.

Resonanssia esiintyy moninaisissa luonnon ilmiöissä kuten musiikki, kuolevien tähtien ydinfuusio, sekä jopa aliatomisten hiukkasten olemassaolo. Sama vaikutus ilmenee niin moninaisissa ympäristöissä, arkipäivän elämästä aina pienimpiin asteikoihin.

Illustration of a subatomic particle inside a wineglass.

Yksinkertaisimmassa muodossaan resonanssi esiintyy, kun kappale kokee värähtelyliikkeen voiman, joka on lähinnä sen “luonnollista” taajuutta, jolla se helpoimmin oskilloi. Se, että kappaleilla on ominaistaajuuksia, “on yksi sekä matematiikan että universumin perusominaisuuksista”, sanoo Matt Strassler, Harvardin yliopiston hiukkasfyysikko, joka kirjoittaa kirjaa Higgsin bosonista. Leikkikentän keinu on tunnettu esimerkki: “Kun sellaisen laittaa liikkeelle, se aina automaattisesti löytää resonanssitaajuuden”, Strassler sanoo. Tai iske viinilasia, ja reuna värähtelee muutaman sadan hertsin taajuudella, mikä tuottaa karakteristisen äänen värähtelyjen kulkiessa ympärillä olevan ilman läpi.

Systeemin ominaistaajuus riippuu sen sisäisistä ominaisuuksista: huilulla esimerkiksi ääniaaltojen taajuudet sopivat sen sylinterigeometrian sisälle.

Sveitsiläinen matemaatikko Leonhard Euler vuonna 1739 ratkaisi yhtälön, joka kuvaa systeemiä, joka jatkuvasti on lähellä sen resonanssitaajuutta. Hän sai selville, että systeemi ilmaisi “monenlaisia ja ihania liikkeitä”, niinkuin hän asian ilmaisi kollegalleen Johann Bernouillille, ja että kun systeemi toimii tarkalleen sen resonanssitaajuudella, liikkeen amplitudi “kasvaa jatkuvasti ja lopulta äärettömyyteen.”

Systeemin käyttäminen liian kovaa tietyllä taajuudella voi vaikuttaa dramaattisesti: koulutettu laulaja voi rikkoa lasin laulamalla pitkitetysti resonanssitaajuudella. Silta, joka resonoi marssivien sotilaiden askelien taajuudella, voi romahtaa. Mutta useimmiten energian hukka, jonka Eulerin analyysi jätti huomiotta, estää fysikaalisen systeemin liikettä kasvamasta liian suureksi. Jos laulaja laulaa nuottia hiljaa, lasin värähtely kasvaa aluksi, mutta suuremmat värähtely aiheuttavat energian säteilyä ulospäin ääniaaltoina, ja lopulta saavutetaan tasapaino, jossa värähtelyillä on vakioamplitudi.

Oletetaan nyt, että laulaja aloittaa matalasta nuotista ja jatkuvasti nostaa äänensä taajuutta ylöspäin. Laulajan nostaessa taajuutta siihen missä lasi resonoi, ääni hetkellisesti muuttuu kovemmaksi. Tämä vahvistus syntyy siitä, kun lasiin saapuvat ääniaallot synkronoituvat jo olemassaolevien aaltojen kanssa, samalla tavalla kun heilurin työntäminen oikeaan aikaan voi vahvistaa alkuliikettä. Kun piirretään kuvaaja äänen amplitudista taajuuden funktiona, esiintyy käyrä jossa on selvä kupru resonanssitaajuuden kohdalla, sellainen joka muistuttaa huomattavasti partikkelilöytöjen kupruja. Molemmissa tapauksissa kuprun leveys kertoo siitä miten paljon systeemi heittää energiaa hukkaan, eli miten pitkään lasi soi sen jälkeen kun sitä on isketty kerran, tai miten pitkään partikkeli on olemassa ennen sen hajoamista.

Mutta miksi partikkelit käyttäytyvät kuin humisevat viinilasit? 1900-luvun taitteessa resonanssin ymmärrettiin olevan värähtelevien ja oskilloivien systeemien ominaisuus. Partikkelit, jotka matkaavat suoraa viivaa ja hajoavat kuin biljardipallot, vaikuttivat olevan varsin kaukana tästä fysiikan alasta.

Kvanttimekaniikan kehitys on osoittanut asiat toisin. Kokeista näkyi, että valo, jonka oltiin ajateltu olevan sähkömagneettista aaltoliikettä, joskus käyttäytyy kuin hiukkanen: “fotoni”, jolla on tietty energiamäärä, joka on suhteessa siihen liitetyn aaltoliikkeen taajuuteen. Samaan aikaan aineen hiukkaset, esim. elektronit, joskus käyttäytyivät aaltoliikkeen kaltaisesti samanlaisella taajuuden ja energian suhteella.

Vuonna 1925, tästä kirjeenvaihdosta inspiroituneena, itävaltalainen fyysikko Erwin Schrödinger johti yhtälön vetyatomille, jonka ratkaisut ovat aaltoja, jotka oskilloivat tietyillä ominaistaajuuksilla, paljon samaan tapaan kuin akustisten ääniaaltoyhtälöiden ratkaisut ilmapuhallettaville soittimille.

Jokainen ratkaisu Schrödingerin yhtälöön esittää atomia kiertävän elektronin mahdollista tilaa. Elektroni voi hypätä korkeampienergiselle tilalle absorboimalla fotonin, jonka taajuus paikkaa kahden ominaistaajuuden välisen energiaeron.

Sellaiset tilasiirtymät ovat itsessään resonansseja: aivan kuten viinilasi, atomi ainoastaan absorboi energiaa aalloista tietyillä taajuuksilla, ja se voi myös luovuttaa energiaa emittoimalla aaltoja näillä samoilla taajuuksilla. (Kun tiettyjä atomeja viritetään tarkalleen tietyllä taajuudella, tietyt atomit värähtelevät yli 10 kvadriljoonan oskillaation verran ennen kuin ne luovuttavat energiansa fotoneina — äärimmäisen tarkka atomiresonanssi, joka on maailman tarkimpien atomikellojen toiminnan perustana.)

Kvanttiteoria paljasti, että atomien rakenne, joka on verrattavissa sinfonioihin, liittyy läheisesti resonanssiin. Elektronit kiinnittyvät atomeihin hieman samalla tavalla kuin ääniaallot jäävät huilujen sisään. Atomiytimien kanssa 1930-luvun edistysaskeleet näyttivät sen, että atomiytimiä on olemassa niin monenlaisia resonanssin ansiosta. Resonanssisiirtymät ovat tärkeitä ydinfuusioreaktoreille, jotka muuttavat yhden tyyppisiä atomiytimiä toisiksi. Kaikkein tunnetuin näistä ydinresonansseista mahdollistaa kolmen heliumatomin fuusioitumisen yhdeksi hiiliytimeksi. Ilman tätä tähdet eivät kykenisi tuottamaan hiiltä tai raskaampia alkuaineita, ja elämä sellaisena kuin me sen tunnemme ei olisi mahdollista.

Mutta resonanssin juuret fysiikassa ovat syvemmällä. 1920-luvulla fyysikot alkoivat kehittää vahvaa matemaattista viitekehystä, joka tunnetaan nimellä kvanttikenttäteoria, joka on hiukkasfysiikan kieli edelleen tänäkin päivänä. Kvanttikenttäteoriassa universumin perusosaset ovat kenttiä, jotka täyttävät kaikki avaruudet. Hiukkaset ovat näiden kenttien paikallisia, resonanssivirittymiä, jotka värähtelevät kuin jouset äärettömässä patjassa. Taajuudet joilla kvanttikentät preferoivat värähdellä ovat perua universumin perusvakioista, joiden alkuperä on hämärä; nämä taajuudet taas vuorostaan määräävät niihin liittyvien hiukkasten massat. Kun tyhjiötä ammutaan tarpeeksi oikealla taajuudella, sieltä tulee ulos hiukkasia.

Tässä mielessä resonanssi on vastuussa hiukkasten koko olemassaolosta. Se on myös yhä enemmän muuttumassa kokeellisen hiukkasfysiikan työjuhdaksi. Kun mitataan sitä miten usein tiettyjen hiukkasten kombinaatiot syntyvät korkeaenergisissä törmäyksissä, fyysikot näkevät piikkejä havaintotaajuuksissa, kun he varioivat törmäysenergiaa: uusia manifestaatioita universaalista resonanssikäyrästä. “Kuten viinilasin tapauksessa, tässä pyyhitään systeemin läpi joka haluaa resonoida”, Strassler sanoo. “Kaikki mikä vain pystyy värähtelemään, sen värähtelyn saa aikaan.”

1950- ja 1960-luvuilla fyysikot näkivät useampia piikkejä kuin he olivat odottaneet, ja aluksi kukaan ei oikein tiennyt miten tulkita tätä. Monet kuprut olivat varsin leveitä, ja se viittasi hiukkasiin, jotka olivat olemassa triljoonasosan triljoonasosan sekuntia ajan. Toisin kuin tunnetut hiukkaset, jotka voidaan havaita suoraan, nämä uudet tulokkaat voitiin havaita vain resonanssin prosessin avulla.

Fyysikot myöhemmin sanoivat, että nämä hiukkaset eivät eronneet peruslaadultaan fotoneista tai neutroneista juurikaan, paitsi niiden lyhyessä elinajassa. Silloinkin, lyhytikäisia hiukkasia usein nimitetään yksinkertaisesti “resonansseiksi” — kunnianosoitus ilmiölle, joka on ollut yllättävän keskeisessä roolissa laajentamassa ymmärrystämme maailmasta.

 

Artikkelin julkaissut Quanta Magazine

Ihmiskokeet lääketieteessä, osa 2

Tämä on toinen osa historiikista, joka käsittelee ihmiskokeita lääketieteessä. Ensimmäinen osa: [LINKKI]


(1966)

CIA jatkaa MKULTRA-suunnitelmiaan aloittamalla Project MKSEARCHin kehittääkseen ja testatakseen tapoja käyttää biologisia, kemiallisia ja radioaktiivisia materiaaleja tiedusteluoperaatioissa, sekä kehittääkseen ja testatakseen huumeita, jotka kykenevät tuottamaan ennustettavia muutoksia ihmisen käyttäytymiseen ja fysiologiaan (Goliszek).

Tri. Henry Beecher kirjoittaa ”Kaikkien ihmisolentojen hyvinvointi, terveys ja jopa varsinainen tai potentiaalinen elämä, syntynyt tai syntymätön, riippuu ihmiskokeiden tekemisen jatkamisesta. Sen täytyy jatkua; se tulee jatkumaan. ’Ihmiskunnan tutkimus kohdistuu ihmiseen'” hänen ihmiskokeita käsittelevässä tekstissään Research and the Individual (”Human Experimentation: Before the Nazi Era and After”).

Yhdysvaltain armeija tiputtaa hehkulamppuja täynnä Bacillus subtilista eri tuuletuskanaviin New York Cityn metrojärjestelmässä, ja altistaa yli miljoona siviiliä bakteerille (Goliszek).

National Commission for the Protection of Research Subjects julkaisee omat tutkimuskäytänteensä ihmiskoehenkilöillä, mikä lopulta johtaa institutionaalisten valvontalautakuntien perustamiseen (IRB:t) (Sharav).

(1967)

Pennsylvanian yliopiston professori Albert Kligman jatkaa Dow Chemical Companyn sponsoroimaa dioksiinitutkimusta ilman yhtiön tietoa tutkimuksesta tai suostumusta siihen. Hän kasvattaa kymmenen vangin iholle antamaa dioksiiniannosta 7500 mikrogrammaan, mikä on 468-kertainen annos, jonka Dowin edustaja Gerald K. Rowe on valtuuttanut hänet antamaan. Tämän seurauksena vangit saavat aknen, joka kehittyy tulehtuneiksi ihovaivoiksi (Kaye).

CIA asettaa FDA:n päämajan juomaveteen Washington DC:ssa kemikaalia tutkiakseen onko juomavettä mahdollista terästää LSD:llä ja muilla aineilla (Cockburn and St. Clair, eds.).

Journal of Clinical Investigationissa julkaistussa tutkimuksessa tutkijat ruiskuttavat raskaana oleviin naisiin radioaktiivista kortisolia nähdäkseen siirtyykö radioaktiivinen materiaali istukan läpi sikiöön ja vaikuttaako se raskauteen (Goliszek).

Yhdysvaltain armeija maksaa professori Kligmanille, jotta hän annostelisi rakkoja aiheuttavia kemikaaleja Holmesburgin vankilan vankien kasvoihin ja selkään, jotta (Kligmanin omin sanoin) ”voitaisiin selvittää miten iho suojaa itseään krooniselta myrkkykemikaalialtistukselta, niinkutsutussa kovettumisprosessissa”. Tällä tiedolla on sekä hyökkäys- että puolustussovelluksia armeijalle (Kaye).

CIA ja Edgewood Arsenal Research Laboratories aloittavat laajan ohjelman, jossa kehitetään ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavia lääkeaineita. Sen osaohjelmat ovat Project OFTEN — eläin- ja ihmiskoehenkilöiden käyttäytymiseen vaikuttavien lääkeaineiden toksikologia ja leviäminen — sekä Project CHICKWIT, jossa kerätään Euroopan ja Aasian lääkekehitystietoa (Goliszek).

Professori Kligman kehittää Retin-A:n aknelääkkeeksi (ja lopulta myös ryppyvoiteeksi), minkä johdosta hänestä tulee miljonääri (Kaye).

Tutkijat lamauttavat 64 vankia Kaliforniassa hermoihin ja lihaksiin vaikuttavalla succinylkoliini-aineella, joka aiheuttaa hengityksen lamaantumista pintahengitykseksi ja se tuntuu samalta kuin hukkuisi. Kun viisi vankia kieltäytyy osallistumasta lääketieteelliseen kokeeseen, vankilan erikoislautakunta antaa tutkijoille injektoida vankeihin ainetta vastoin heidän tahtoaan (Greger).

(1968)

San Antonion ja eteläisen Teksasin Planned Parenthood sekä Southwest Foundation for Research and Education aloittavat suun kautta annettavan ehkäisylääkkeen tutkimukset 70:llä köyhällä meksikolaisamerikkalaisella naisella, jossa puolelle naisista annetaan ehkäisylääkettä ja puolelle placeboa. Kun tutkimuksen tulokset julkaistaan muutaman vuoden päästä, se herättää meksikolaisamerikkalaisissa kovan kalabaliikin (Sharav, Sauter).

(1969)

Presidentti Nixon lakkauttaa Yhdysvaltain hyökkäysbioaseohjelman, johon kuuluu myös Fort Detrickissä tehdyt ihmiskokeet. Tähän mennessä kymmenet tuhannet siviilit ja sotilaat ovat tietämättään ja tietoisesti olleet mukana kokeissa, joissa on testattu vaarallisia biologisia taudinaiheuttajia (Goliszek).

Yhdysvaltain armeija suorittaa kokeen DTC Test 69-12, joka on avoimesti tehty VX- ja sariinikaasukoe armeijan Edgewood Arsenalissa Marylandissa, jossa armeijan henkilöstöä todennäköisesti altistui aineille (Goliszek, Martin).

Kokeellisia huumeita testataan henkisesti vajaisiin lapsiin Milledgevillessa, Georgiassa, ilman minkäänlaista instituution antamaa lupaa (Sharav).

Tri. Donald MacArthur, Yhdysvaltain puolustusministeriön tutkimuksen ja teknologian apulaisjohtaja, pyytää kongressilta $10 miljoonaa synteettisen biologisen taudinaiheuttajan kehittämiseen, joka olisi vastustuskykyinen ”immunologisille ja terapeuttisille prosesseille, joista me olemme riippuvaisia pysyäksemme suhteellisen vapaina tartuntataudeista” (Cockburn and St. Clair, eds.).

Tuomari Sam Steinfieldin niskoittelu tapauksessa Strunk v. Strunk, 445 S.W.2d 145 oli ensimmäinen kerta, kun tuomari on koskaan ehdottanut, että Nürnbergin säännöstöä sovellettaisiin amerikkalaisiin oikeusjuttuihin (Sharav).

(1970)

Vuosi hänen tekemänsä pyynnön jälkeen, joka esitettiin lakiesityksessä H.R. 15090, tri. MacArthur saa rahoitusta tutkimukseen aloittaa CIA:n valvoma mykoplasmatutkimus Fort Detrickin erikoisoperaatiodivisioonassa ja toivottavasti luoda synteettinen immuunipuolustuksen lamauttava ainesosa. Jotkut asiantuntijat uskovat, että tämä tutkimus on saattanut sattumalta luoda HIV:n, AIDSia aiheuttavan viruksen (Goliszek).

National Institutes of Healthin (NIH) käskystä, joka sponsoroi myös Tuskegee-koetta, Johns Hopkins Universitym ilmaisen päivähoidon ohjelma kerää verinäytteitä 7000:lta afroamerikkalaiselta lapselta. Ohjelma kertoo vanhemmille, että he selvittivät oliko lapsilla anemia, mutta oikeasti he selvittivät oliko lapsilla ylimääräistä Y-kromosomia (XYY), jonka uskotaan altistavan biologisesti rikoksille. Ohjelman johtaja Digamber Borganokar teki tämän ilman Johns Hopkins Universityn lupaa (Greger, Merritte, et al.).

(1971)

Presidentti Nixon muuntaa Fort Detrickin hyökkäykseen käytettävien bioaseiden tutkimuslaboratoriosta Frederick Cancer Research and Development Centeriksi, joka nykyään tunnetaan nimellä National Cancer Institute, Frederickissa. Syöpätutkimuksen lisäksi siellä tutkitaan virologiaa, immunologiaa ja retroviruksia (mukaanlukien HIV). Lisäksi paikasta on tullut Yhdysvaltain armeijan lääketieteellisen tutkimusinstituutin kotipaikka, jossa tutkitaan lääkkeitä, rokotteita ja vastatoimia biologiseen sodankäyntiin. Näin Fort Detrick ei siirrykään kauhean kauaksi biosodankäynnin menneisyydestään (Goliszek).

Stanfordin yliopisto tekee Stanfordin vankilakokeen ryhmälle yliopisto-opiskelijoita oppiakseen enemmän vankien psykologiasta. Joillekin opiskelijoille annetaan vanginvartijan rooli, toiset saavat vangin roolin. Vain kuuden päivän jälkeen kaksiviikkoinen koe jouduttiin keskeyttämään sen osallistujille aiheuttamien psykologisten vaikutusten takia. ”Vartijat” olivat alkaneet käyttäytyä sadistisesti, kun taas ”vangit” ilmensivät masennuksen ja psykologisen stressin oireita (University of New Hampshire).

Artikkeli otsikolla ”Viral Infections in Man Associated with Acquired Immunological Deficiency States” julkaistiin Federation Proceedings –julkaisussa. Tohtori MacArthur ja Fort Detrickin erikoisoperaatiodivisioona olivat tässä vaiheessa tehneet vuoden verran mykoplasmatutkimusta luodakseen synteettisen immuniteettia heikentävän taudinaiheuttajan, mikä jälleen kerran viittaa siihen, että tutkijat olisivat keksineet HIV:n (Goliszek).

(1972)

Yhdysvaltain ilmavoimien sponsoroimassa tutkimuksessa tri. Amedeo Marrazzi antaa LSD:tä mielisairaalan potilaille Missourin yliopiston psykiatrisessa instituutissa ja Minnesotan yliopistollisessa sairaalassa tutkiakseen ”egon vahvuutta” (Barker).

(1973)

Ad Hoc -neuvonantajapaneeli jättää loppuraporttinsa Tuskegeen tippuritutkimuksesta. Raportissa lukee ”Yhteiskunnalla ei ole enää varaa jättää yksilön oikeuksien ja tieteellisen kehityksen välistä tasapainottelua tiedeyhteisön tehtäväksi” (Sharav).

(1974)

Kongressi saattaa voimaan National Research Actin, jolla perustetaan biolääketieteellisen ja käyttäytymistutkimuksen koehenkilöitä suojeleva kansallinen komissio, ja viimein saadaan asetettua säännöt lasten ihmiskokelle (Breslow).

(1975)

Terveyden, opetuksen ja hyvinvoinnin ministeriö antaa NIH:n ihmiskoehenkilöiden suojelua käsitteleville säännöille (1966) lainvoimaisen aseman. Otsikko 45, ”The Common Rule”, virallisesti perustaa institutionaaliset arviointilautakunnat (IRB:t) (Sharav).

(1977)

Kennedyn kuuleminen aloitti prosessin kohti Executive Order 12333:a, joka kieltää tiedustelupalvelujen kokeilut ihmisillä ilman heidän informoitua suostumustaan (Merritte, et al.).

Yhdysvaltain hallitus pyytää virallisesti anteeksi ja antaa $400,000 Jeanne Connellille, ainoalle selviytyjälle eversti Warrenin plutoniuminjektiokokeista Stron Memorial Hospitalissa, sekä muiden koehenkilöiden perheille (Burton Report).

National Urban League pitää kansallisen konferenssin ihmisillä tehtävistä kokeista, jossa ilmoitetaan ”Me emme halua tappaa tiedettä, mutta me emme halua, että tiede tappaa, ruhjoo tai hyväksikäyttää meitä” (Sharav) (toim. huom. koronarokotteen olisi pitänyt noudattaa tätä!).

(1978)

CDC aloittaa kokeellisen B-hepatiittirokotteen rokotekokeet New Yorkissa. CDC:n mainos, jolla etsittiin koehenkilöitä, erityisesti pyydettiin seksuaalisesti kevytkenkäisiä homomiehiä. Professori Wolf Szmuness Columbia University School of Public Healthista oli kehittänyt rokotteen infektioseerumin hepatiittitartunnan saaneilta homoseksuaaleilta kerätystä veriseerumista, jota oli sitten annettu simpansseille, ainoalle eläimelle johon B-hepatiitti tarttuu, mikä johti teoriaan siitä, että HIV olisi saanut alkunsa simpansseilla ennen siirtymistään ihmisiin tämän rokotteen avulla. Muutama kuukausi sen jälkeen, kun 1083 homoseksuaalia miestä oli saanut rokotteen, New Yorkin lääkärit alkoivat havaita Kaposin sarkoomatapauksia, Mycoplasma penetransista sekä uudenlaista herpesvirusvarianttia nuorilla amerikkalaismiehillä, mutta myöhemmin nämä tultaisiin tuntemaan AIDSiin liittyvinä yleisinä opportunistisina sairauksina (Goliszek).

(1979)

Biolääketieteellisen ja käyttäytymistieteellisen tutkimuksen koehenkilöiden suojelua käsittelevä kansallinen komissio (National Commission for the Protection of Human Subjects of Biomedical and Behavioral Research) julkaisee Belmont-raportin, jossa luodaan perustus ihmisillä tehtäville kokeille tutkimuksessa. Belmont-raportti määrää, että tutkijat joutuvat noudattamaan kolmea perusperiaatetta: 1. Kunnioittaa koehenkilöitä autonomisina persoonina ja suojella niitä, joilla on rajallinen kapasiteetti itsenäisyyteen (kuten lapset), 2. Älä vahingoita ketään, 3. Valitse koehenkilöt oikeudenmukaisesti — varmistetaan etteivät tietyt ihmisryhmät joudu kohteiksi sen takia, että he ovat helposti lähestyttäviä tai helposti manipuloitavissa, vaan sen sijaan syistä, jotka suoraan liittyvät tehtäviin kokeisiin (Berdon).

(1980)

Tutkimus paljastaa, että leukemiaa esiintyy paljon niiden 18 000 sotilaan keskuudessa, jotka osallistuivat vuoden 1957 Operaatio Plumbbobiin.

Vuosia myöhemmin HIV:n varalta testattujen verinäytteiden mukaan 20 prosenttia kaikista vuoden 1978 hepatiitti B -rokotekokeiluun osallistuneista newyorkilaisista homoseksuaalisista miehistä on tässä vaiheessa HIV-positiivisia (Goliszek).

Amerikkalaiset lääkärit antavat kokeellisia hormoniruiskuja sadoille Miamin ja Puerto Ricon vankileireille vangituille haitilaismiehille, mikä aiheuttaa miehille gynekomastian, jossa miehille kehittyy täysikokoiset rinnat (Cockburn ja St. Clair, toim.).

CDC jatkaa vuoden 1978 hepatiitti B -rokotekokeilua Los Angelesissa, San Franciscossa, Chicagossa, St. Louisissa ja Denverissä, ja pelkästään San Franciscossa siihen osallistuu yli 7 000 homoseksuaalista miestä (Goliszek).

FDA kieltää vankilavankien käytön lääkekokeissa, mikä johtaa lääkekokeilukeskusten perustamiseen (Sharav).

Ensimmäinen AIDS-tapaus ilmenee San Franciscossa (Goliszek).

(1981)

(1981 – 1993) Seattlessa sijaitseva Genetic Systems Corporation aloittaa meneillään olevan lääketieteellisen kokeen nimeltä Protocol No. 126, jossa Seattlessa sijaitsevan Fred Hutchinsonin syöpätutkimuskeskuksen syöpäpotilaille annetaan luuydinsiirtoja, jotka sisältävät kahdeksan Genetic Systemsin valmistamaa kokeellista proteiinia, tavanomaisten luuydinsiirtojen sijaan. 19 koehenkilöä kuolee komplikaatioihin, jotka liittyvät suoraan kokeelliseen hoitoon (Goliszek).

Duken yliopistossa suoritettu syväsukelluskoe aiheuttaa koehenkilölle Leonard Whitlockille pysyvän aivovaurion (Sharav).

CDC myöntää, että AIDS-niminen tauti on olemassa, ja vahvistaa 26 tautitapausta — kaikki aiemmin terveillä homoseksuaaleilla, jotka asuivat New Yorkissa, San Franciscossa ja Los Angelesissa – ja tukee jälleen kerran spekulaatiota, jonka mukaan aids on peräisin vuosien 1978 ja 1980 hepatiitti B -kokeista (Goliszek).

(1982)

Kolmekymmentä prosenttia CDC:n hepatiitti B -rokotekokeessa käytetyistä koehenkilöistä on tässä vaiheessa HIV-positiivisia (Goliszek).

(1984)

SFBC:n vaiheen I tutkimusklinikka perustetaan Miamiin, Flacoon. Vuoteen 2005 mennessä siitä tuli Pohjois-Amerikan suurin kokeellisten lääkkeiden testauskeskus, jolla on keskuksia Miamissa ja Montrealissa ja jossa tehdään kliinisiä tutkimuksia vaiheesta I vaiheeseen IV (Drug Development-Technology.com).

(1985)

Entinen Yhdysvaltain armeijan kersantti yrittää haastaa armeijan oikeuteen, koska se oli käyttänyt häneen huumeita ilman hänen suostumustaan tai edes tietämättään asiassa Yhdysvallat vastaan Stanley, 483 U.S. 669. Tuomari Antonin Scalia kirjoittaa päätöksen, joka vapauttaa Yhdysvaltain armeijan kaikesta vastuusta menneistä, nykyisistä tai tulevista lääketieteellisistä kokeista ilman tietoon perustuvaa suostumusta (Merritte ym.).

(1987)

Philadelphiassa asuva Doris Jackson saa tietää, että tutkijat ovat poistaneet hänen poikansa aivot post mortem lääketieteellistä tutkimusta varten. Myöhemmin hän saa tietää, että Pennsylvanian osavaltiossa on käytössä ”implisiittisen suostumuksen” doktriini, joka tarkoittaa, että ellei potilas allekirjoita asiakirjaa, jossa toisin ilmoitetaan, suostumus elinten poistamiseen on automaattisesti implisiittinen (Merritte ym.).

(1988)

Yhdysvaltain oikeusministeriö maksaa yhdeksälle kanadalaiselle CIA:n ja tohtori Cameronin ”psyykkisen ajamisen” kokeista (1957-1964) selviytyneelle 750 000 dollaria tuomioistuimen ulkopuolisena sovintona, jotta MKULTRAa ei tutkittaisi enempää (Goliszek).

(1988 – 2001) New Yorkin kaupungin lastensuojeluhallinto alkaa sallia noin kahdessa tusinassa lastenkodissa asuvien sijaislasten käyttämisen National Institutes of Healthin (NIH) rahoittamissa kokeellisissa AIDS-lääkekokeissa. Nämä lapset – yhteensä 465 ohjelman loppuun mennessä – kokevat vakavia sivuvaikutuksia, kuten kävelykyvyttömyyttä, ripulia, oksentelua, turvonneita niveliä ja kouristuksia. Lastenkodin työntekijät eivät ole tietoisia siitä, että he antavat HIV-tartunnan saaneille lapsille kokeellisia lääkkeitä tavanomaisten AIDS-hoitojen sijaan (New York City ACS, Doran).

(1990)

Yhdysvallat lähettää Persianlahdelle Persianlahden sotaan (”Aavikkomyrsky”) 1,7 miljoonaa varusmiestä, joista 22 prosenttia on afroamerikkalaisia. Yli 400 000 sotilasta määrätään ottamaan kokeellista hermomyrkkyä sisältävää pyridostigmiini-nimistä lääkettä, jonka myöhemmin uskotaan olevan syy Persianlahden sodan oireyhtymään – oireet vaihtelevat ihosairauksista, neurologisista häiriöistä, pidätyskyvyttömyydestä, hallitsemattomasta kuolaamisesta ja näköongelmista – jotka vaikuttavat Persianlahden sodan veteraaneihin (Goliszek; Merritte, et al.).

CDC ja Kaiser Pharmaceuticals of Southern California ruiskuttavat Los Angelesissa 1 500 puolivuotiaalle mustalle ja latinalaisamerikkalaiselle vauvalle ”kokeellista” tuhkarokkorokotetta, jota ei ole koskaan hyväksytty käytettäväksi Yhdysvalloissa. Riskiä lisää se, että alle vuoden ikäisillä lapsilla ei välttämättä ole riittävästi myeliiniä hermojensa ympärillä, jolloin hermojen kehitys saattaa heikentyä rokotteen vaikutuksesta. CDC myöntää myöhemmin, että vanhemmille ei koskaan kerrottu, että heidän lapsiinsa ruiskutettava rokote oli kokeellinen (Goliszek).

FDA sallii Yhdysvaltain puolustusministeriön poiketa Nürnbergin säännöstöstä ja käyttää hyväksymättömiä lääkkeitä ja rokotteita operaatio Desert Shieldissä (Sharav).

(1991)

Los Angeles Times -lehden 27. toukokuuta ilmestyneessä numerossa entinen Yhdysvaltain laivaston radio-operaattori Richard Jenkins kirjoittaa, että hän kärsii leukemiasta, kroonisesta väsymyksestä sekä munuais- ja maksasairaudesta, jotka ovat seurausta säteilyaltistuksesta, jonka hän sai vuoden 1958 operaatio Hardtackissa (Goliszek).

Osallistuessaan UCLA:n tutkimukseen, jossa skitsofreniaa sairastavien henkilöiden lääkitys lopetetaan, Tony LaMadrid tekee itsemurhan (Sharav).

(1992)

Columbian yliopiston New Yorkin osavaltion psykiatrian instituutti ja Mount Sinain lääketieteellinen tiedekunta antavat 100 miehelle – enimmäkseen afroamerikkalaisille ja latinalaisamerikkalaisille, jotka ovat 6-10-vuotiaita ja kaikki nuorisorikollisten pikkuveljiä – 10 milligrammaa fenfluramiinia (fen-fen) painokiloa kohden testatakseen teoriaa, jonka mukaan alhainen serotoniinitaso liittyy väkivaltaiseen tai aggressiiviseen käyttäytymiseen. Osallistujien vanhemmat saivat kukin 125 dollaria, mukaan lukien 25 dollarin Toys ’R’ Us -lahjakortin (Goliszek).

(1993)

Connecticutissa sijaitsevan West Haven VA:n tutkijat antavat 27 skitsofreniaa sairastavalle – 12 sairaalahoidossa olevalle ja 15 toimivalle vapaaehtoiselle – MCPP-nimistä kemikaalia, joka lisää merkittävästi heidän psykoottisia oireitaan ja, kuten tutkijat toteavat, vaikuttaa negatiivisesti koehenkilöihin pitkällä aikavälillä (”Testimony of Adil E. Shamoo, Ph.D.”).

(1994)

New Yorkin VA-sairaalassa tehdyssä kaksoissokkokokeessa tutkijat ottivat 23 skitsofreniaa sairastavaa potilasta pois lääkityksestään keskimäärin 30 päivän ajaksi. Sen jälkeen he antavat 17:lle heistä 0,5 mg/kg amfetamiinia ja kuudelle lumelääkettä kontrollina, minkä jälkeen he tekevät PET-kuvauksia Brookhavenin laboratorioissa. Tutkijoiden mukaan kokeen tarkoituksena oli ”arvioida erityisesti aineenvaihdunnallisia vaikutuksia henkilöillä, joilla oli eriasteisia amfetamiinin aiheuttamia psykoottisia pahenemisvaiheita” (”Testimony of Adil E. Shamoo, Ph.D.”).

Albuquerque Tribunen toimittaja Eileen Welsome saa Pulitzer-palkinnon tutkivasta raportoinnistaan eversti Warrenin plutoniumkokeista potilailla Strong Memorial -sairaalassa vuonna 1945 (Burton Report).

Liittovaltion rahoittamassa kokeessa New Yorkin VA Medical Centerissä tutkijat antavat skitsofreniaa sairastaville veteraaneille amfetamiinia, vaikka keskushermostoa stimuloivat aineet pahentavat psykoottisia oireita 40 prosentilla skitsofreenikoista (”Testimony of Adil E. Shamoo, Ph.D.”).

Bronx VA Medical Centerin tutkijat rekrytoivat 28 skitsofreniaa sairastavaa veteraania, jotka toimivat yhteiskunnassa, ja antoivat heille L-dopa-valmistetta psykoottisen relapsin aiheuttamiseksi tarkoituksellisesti (”Testimony of Adil E. Shamoo, Ph.D.”).

Presidentti Clinton nimittää ihmisten säteilykokeita käsittelevän neuvoa-antavan toimikunnan (ACHRE), joka lopulta paljastaa kylmän sodan aikana tehdyt hirvittävät kokeet ACHRE-raportissaan.

(1995)

19-vuotias Rochesterin yliopiston opiskelija Nicole Wan kuolee osallistuttuaan MIT:n sponsoroimaan kokeeseen, jossa testataan ilmansaasteiden kemikaaleja ihmisiin. Kokeessa maksetaan 150 dollaria koehenkilöille (Sharav).

Maaliskuun 15. päivänä presidentin asettamassa ihmisten säteilykokeiden neuvoa-antavassa komiteassa (ACHRE) entiset koehenkilöt, mukaan lukien ne, joita käytettiin kokeissa lapsena, antavat valaehtoisia todistuksia, joissa he kertovat, että heitä on käytetty säteilykokeissa ja/tai aivopesty, hypnotisoitu, huumattu, psykologisesti kidutettu, uhkailtu ja jopa raiskattu CIA:n kokeiden aikana. Näihin valaehtoisiin lausuntoihin kuuluvat mm:

  • Christina DeNicolan lausunto siitä, että Tucsonissa, Arizonassa, vuosina 1966-1976 ”tohtori B” suoritti mielenhallintakokeita käyttäen huumeita, posthypnoottisia injektioita ja draamaa sekä säteilytyskokeita hänen kaulaansa, kurkkuunsa, rintaansa ja kohtuunsa. Hän oli vain nelivuotias, kun kokeet aloitettiin.
  • Claudia Mullenin todistus siitä, että tohtori Sidney Gottlieb (joka tunnetaan MKULTRAsta) käytti kemikaaleja, säteilyä, hypnoosia, huumeita, eristämistä vesialtaisiin, univajetta, sähköiskuja, aivopesua sekä emotionaalista, seksuaalista ja sanallista hyväksikäyttöä osana mielenhallintakokeita, joiden perimmäisenä tavoitteena oli tehdä hänestä, joka oli tuolloin vasta lapsi, ”täydellinen vakooja”. Hän kertoo neuvoa-antavalle komitealle, että tutkijat perustelivat hyväksikäyttöä kertomalla hänelle, että hän palveli maataan ”rohkeassa pyrkimyksessä taistella kommunismia vastaan”.
  • Suzanne Starrin lausunto, jonka mukaan ”armeijasta eläkkeelle jäänyt lääkäri hankki Coloradon vuorilta lapsia kokeita varten”. Hän sanoo olleensa yksi näistä lapsista ja joutuneensa kokeiden uhriksi, joihin kuului ympäristön riistämistä pakotettuun psykoosiin asti, spin-ohjelmointia, injektioita, raiskauksia ja usein toistuvia sähköshokki- ja mielenhallintaistuntoja. ”Olen taistellut itsetuhoisia ohjelmoituja viestejä vastaan tappaakseni itseni, ja tiedän, mikä ohjelmoitu viesti on, enkä toimi niiden mukaan”, hän kertoo neuvoa-antavalle komitealle kokeiden pitkäaikaisista vaikutuksista, jotka ovat jatkuneet vielä aikuisuudessakin (Goliszek).

Presidentti Clinton pyytää julkisesti anteeksi niiltä tuhansilta ihmisiltä, jotka joutuivat MKULTRA:n ja muiden mielenhallintaohjelmien uhreiksi (Sharav).

Tohtori Daniel P. van Kammenin tutkimuksessa ”Behavioral vs. Biochemical Prediction of Clinical Stability Following Haloperidol Withdrawal in Schizophrenia” tutkijat rekrytoivat 88 veteraania, joiden lääkitys oli vakauttanut heidän toimintakykynsä yhteiskunnassa, ja panivat heidät sairaalahoitoon kahdeksaksi tai kymmeneksi viikoksi. Tänä aikana tutkijat lopettavat veteraaneille niiden lääkkeiden antamisen, joiden avulla he voivat elää yhteiskunnassa, ja palauttavat heidät kahden tai neljän viikon mittaiselle Haldol-vakioannokselle. Sitten veteraanit ”pestään”, heille tehdään lannepunktio ja heidät asetetaan kuuden viikon tarkkailuun, jotta nähdään, ketkä heistä uusiutuvat ja kärsivät jälleen oireisesta skitsofreniasta. 50 prosentilla heistä tämä tapahtuu (”Testimony of Adil E. Shamoo, Ph.D.”).

Presidentti Clinton nimittää kansallisen bioetiikan neuvoa-antavan komitean (Sharav).

New Yorkin osavaltion korkeimman oikeuden tuomari Edward Greenfield katsoo, että vanhemmilla ei ole oikeutta vapaaehtoisesti luovuttaa kehitysvammaisia lapsiaan muihin kuin terapeuttisiin lääketieteellisiin tutkimuksiin ja että ketään kehitysvammaista henkilöä ei voida käyttää lääketieteellisessä kokeessa ilman tietoon perustuvaa suostumusta (Sharav).

(1996)

Marylandin yliopiston professori Adil E. Shamoo ja Citizens for Responsible Care and Research -järjestö lähettävät Yhdysvaltain senaatin hallituksen asioiden komitealle kirjallisen lausunnon veteraanien epäeettisestä käytöstä lääketieteellisessä tutkimuksessa: ”Tämäntyyppistä tutkimusta tehdään koko maassa lääketieteellisissä keskuksissa ja veteraanisairaaloissa, joita tuetaan kymmenillä miljoonilla veronmaksajien rahoilla. Nämä kokeet ovat riskialttiita ja väärinkäytöksiä, jotka aiheuttavat fyysistä ja psyykkistä haittaa kaikkein haavoittuvimmille ryhmille ja lisäksi heikentävät yhteiskuntamme perusihmisarvoja. Todennäköisesti kymmeniä tuhansia potilaita altistetaan tällaisille kokeille” (”Testimony of Adil E. Shamoo, Ph.D.”).

Puolustusministeriö myöntää, että Persianlahden sodan sotilaat altistuivat kemiallisille aineille, mutta 33 prosenttia Persianlahden sodan oireyhtymään sairastuneista sotilashenkilöistä ei koskaan poistunut Yhdysvalloista sodan aikana, mikä tekee tyhjäksi yleisen käsityksen, jonka mukaan oireet johtuvat altistumisesta Irakin kemiallisille aseille (Merritte, et al.).

Liittovaltion rahoittamassa kokeessa West Haven VA:ssa Connecticutissa Yalen yliopiston tutkijat antavat skitsofreniaa sairastaville veteraaneille amfetamiinia, vaikka keskushermostoa stimuloivat aineet pahentavat psykoottisia oireita 40 prosentilla skitsofreniaa sairastavista (”Testimony of Adil E. Shamoo, Ph.D.”).

Presidentti Clinton esittää virallisen anteeksipyynnön Tuskegee-syfilistutkimukseen osallistuneille henkilöille ja heidän perheilleen (Sharav).

(1997)

Paljastaakseen epäeettiset lääketieteelliset kokeet, jotka aiheuttavat skitsofreniapotilaiden psykoosin uusiutumisen, Boston Globe julkaisee neliosaisen sarjan ”Doing Harm: Research on the Mentally Ill” (Sharav).

Tutkijat antavat 26 veteraanille VA-sairaalassa Yohimbine-nimistä kemikaalia, joka aiheuttaa tarkoituksella traumaperäisen stressihäiriön (”Testimony of Adil E. Shamoo, Ph.D.”).

Luodakseen ”psykoosimallin” Cincinnatin yliopiston tutkijat antavat 16 skitsofreniapotilaalle Cincinnatin VA:ssa amfetamiinia, jotta he saisivat aikaan toistuvia psykoosikohtauksia ja tuottaisivat lopulta ”käyttäytymisen herkistymistä” (Sharav).

Kansallisen mielenterveyslaitoksen (NIMH) tutkijat antavat skitsofreniaa sairastaville veteraaneille amfetamiinia, vaikka keskushermostoa stimuloivat aineet pahentavat psykoottisia oireita 40 prosentilla skitsofreniaa sairastavista (”Testimony of Adil E. Shamoo, Ph.D.”).

Yhdysvaltain hallituksen rahoittamassa kokeessa tutkijat pidättävät HIV-positiivisilta afroamerikkalaisilta raskaana olevilta naisilta lääkehoidon ja antavat heille plaseboa aids-lääkityksen sijasta (Sharav).

Tutkijat antoivat amfetamiinia 13 skitsofreniapotilaalle New Yorkin VA-sairaalassa vuonna 1994 järjestetyn amfetamiinihaasteen uusintana. Tämän seurauksena potilaat kokevat psykoosia, harhaluuloja ja hallusinaatioita. Tutkijat väittävät, että heillä on tietoinen suostumus (”Testimony of Adil E. Shamoo, Ph.D.”).

Syyskuun 18. päivänä uhreja, jotka ovat joutuneet epäeettisten lääketieteellisten kokeiden uhreiksi suurimmissa yhdysvaltalaisissa tutkimuskeskuksissa, mukaan lukien National Institutes of Mental Health (NIMH), todistavat kansallisen bioetiikan neuvoa-antavan komitean (National Bioethics Advisory Committee) edessä (Sharav).

(1999)

Filosofian tohtori Adil E. Shamoo todistaa aiheesta ”Ihmisten epäeettinen käyttö riskialttiissa tutkimuskokeissa” Yhdysvaltain edustajainhuoneen veteraaniasioita käsittelevässä valiokunnassa, jossa hän varoittaa edustajainhuonetta amerikkalaisten veteraanien käytöstä VA-sairaaloissa koekaniineina ja vaatii kansallisia uudistuksia (”Testimony of Adil E. Shamoo, Ph.D.”).

Pennsylvanian yliopiston lääkärit ruiskuttavat 18-vuotiaalle Jesse Gelsingerille kokeellista geeniterapiaa osana FDA:n hyväksymää kliinistä tutkimusta. Hän kuolee neljä päivää myöhemmin, ja hänen isänsä epäilee, ettei hänelle kerrottu täysin kokeen riskeistä (Goliszek).

Yhdeksän kuukauden ikäinen Gage Stevens kuolee Pittsburghin lastensairaalassa kliinisen tutkimuksen aikana, jossa tutkittiin Propulsidin tehoa lasten happorefluksitautien hoitoon (Sharav).

(2000)

Puolustusministeriö aloittaa projektia 112, myös SHADia, koskevien asiakirjojen salassapidon poistamisen sekä niiden veteraanien paikantamisen ja avustamisen, jotka altistuivat eläville myrkyille ja kemiallisille aineille projektin 112 yhteydessä. Monet heistä ovat jo kuolleet (Goliszek).

Presidentti Clinton hyväksyy Energy Employees Occupational Illness Compensation Act -lain, joka korvaa energiaministeriön työntekijöille, jotka uhrasivat terveytensä Yhdysvaltojen ydinpuolustuksen rakentamiseksi (Sharav).

Yhdysvaltain ilmavoimat ja rakettivalmistaja Lockheed Martin sponsoroivat Loma Lindan yliopiston tutkimusta, jossa 100 kalifornialaiselle maksetaan 1 000 dollaria siitä, että he syövät annoksen perkloraattia – joka on rakettipolttoaineen myrkyllinen ainesosa, joka aiheuttaa syöpää, vahingoittaa kilpirauhasta ja haittaa lasten ja sikiöiden normaalia kehitystä – joka päivä kuuden kuukauden ajan. Koehenkilöiden syömä annos on 83 kertaa suurempi kuin Kalifornian osavaltion asettama turvallinen perkloraattiannos, sillä Kalifornian osavaltiossa on perkloraattia osassa juomavettä. Tämä Loma Lindan tutkimus on ensimmäinen laajamittainen tutkimus, jossa käytetään ihmisiä testaamaan veden epäpuhtauksien haitallisia vaikutuksia, ja se on Environmental Working Groupin tutkimusjohtajan Richard Wilesin mukaan ”luonnostaan epäeettinen” (Goliszek, Envirnomental Working Group).

(2001)

Terve 27-vuotias Ellen Roche kuolee haasteellisessa tutkimuksessa Johns Hopkinsin yliopistossa Marylandissa (Sharav).

FDA myöntää verkkosivuillaan, että sen politiikka terveiden lasten ottamisesta mukaan ihmiskokeisiin ”on johtanut kasvavaan määrään ehdotuksia turvallisuutta ja farmakokinetiikkaa koskeviksi tutkimuksiksi, mukaan lukien tutkimukset lapsilla, joilla ei ole sitä sairautta, johon lääke on tarkoitettu” (Goliszek).

Elaine Holden-Able kuolee tupakkateollisuuden rahoittamassa Alzheimer-kokeessa Case Western Universityssä Clevelandissa juotuaan lasillisen appelsiinimehua, joka sisältää liuotettua ravintolisää (Sharav).

Pennsylvanialainen radiologi Scott Scheer kuolee munuaisten vajaatoimintaan, vaikeaan anemiaan ja mahdollisesti lupukseen – kaikki johtuivat verenpainelääkkeistä, joita hän käytti osana viisivuotista kliinistä tutkimusta. Hänen kuolemansa jälkeen hänen perheensä nostaa kanteen Main Line Hospitals -sairaalan Institutional Review Board of Main Line Hospitals -nimistä sairaalaa vastaan, joka valvoi tutkimusta, sekä kahta lääkäriä vastaan. Terveys- ja terveysministeriön alaisen liittovaltion tutkimussuojeluviraston tutkijat päättelevät myöhemmin 20. joulukuuta 2002 Scheerin vanhimmalle tyttärelle lähettämässään kirjeessä seuraavaa: ”Isällesi ei ilmeisesti kerrottu hydralatsiinin aiheuttaman lupuksen riskistä … OHRP havaitsi, että tietyistä odottamattomista ongelmista, joihin liittyi koehenkilöihin tai muihin henkilöihin kohdistuvia riskejä, ei raportoitu viipymättä asianmukaisille laitoksen virkamiehille.” (Willen and Evans, ”Doctor Who Died in Drug Test Was Betrayed by System He Trusted.”)

Asiassa Higgins ja Grimes v. Kennedy Krieger Institute Marylandin vetoomustuomioistuin tekee käänteentekevän päätöksen lasten käyttämisestä koehenkilöinä ja kieltää ei-terapeuttiset kokeet lapsilla ”yksittäisen lapsen edun” perusteella (Sharav).

(2002)

Presidentti George W. Bush allekirjoittaa Best Pharmaceuticals for Children Actin (BPCA), joka tarjoaa lääkeyrityksille kuuden kuukauden yksinoikeuden vastineeksi kliinisten lääkekokeiden suorittamisesta lapsilla. Tämä lisää luonnollisesti koehenkilöinä käytettävien lasten määrää (Hammer Breslow).

(2003)

Kaksivuotias Michael Daddio Delawaresta kuolee sydämen vajaatoimintaan. Hänen kuoltuaan hänen vanhempansa saavat tietää, että lääkärit olivat tehneet hänelle kokeellisen leikkauksen, kun hän oli viiden kuukauden ikäinen, sen sijaan, että olisivat käyttäneet vakiintunutta kirurgista menetelmää hänen synnynnäisen sydänvikansa korjaamiseksi, kuten vanhemmille oli kerrottu. Vakiintuneen menetelmän onnistumisprosentti on 90-95 prosenttia, kun taas Daddio-vauvalle suoritetun menetelmän keksijä sai myöhemmin potkut sairaalastaan vuonna 2004 (Willen and Evans, ”Parents of Babies Who Died in Delaware Tests Weren’t Warned”).

(2004)

BBC:n dokumenttielokuvassaan ”Guinea Pig Kids” ja BBC Newsin samannimisessä artikkelissa toimittaja Jamie Doran paljastaa, että New Yorkin sijaishuoltojärjestelmään osallistuneet lapset olivat tietämättään koehenkilöitä AIDS-lääkkeiden kokeellisissa lääkekokeiluissa vuodesta 1988 aina hänen mukaansa nykyhetkeen asti (Doran).

(2005)

Vastauksena BBC:n dokumenttielokuvaan ja artikkeliin ”Guinea Pig Kids” New York Cityn lastensuojeluhallinto (ACS) lähettää 22. huhtikuuta lehdistötiedotteen, jossa myönnetään, että sijaishuoltolapsia on käytetty kokeellisissa AIDS-lääkekokeiluissa, mutta todetaan, että viimeinen kokeilu tehtiin vuonna 2001, joten kokeilut eivät jatku, kuten BBC:n toimittaja Jamie Doran väittää. ACS antaa omiin tietoihinsa perustuvia tietoja lääkekokeiden laajuudesta ja tilastoista ja antaa Vera Institute of Justicen tehtäväksi tehdä ”riippumattoman katsauksen ACS:n politiikasta ja käytännöistä, jotka koskevat sijaishuollossa olevien HIV-positiivisten lasten ottamista mukaan kliinisiin lääkekokeisiin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla” (New York City ACS).

Vastineeksi American Chemical Society -järjestöltä saadusta 2 miljoonan dollarin tuesta EPA ehdottaa Children’s Health Environmental Exposure Research Study (CHEERS) -tutkimusta, jonka tarkoituksena on selvittää, miten imeväisikäiset ja kolmevuotiaat lapset nielevät, hengittävät ja imevät kemikaaleja altistamalla näille myrkyille Flacon Duvalin piirikunnan köyhältä, pääasiassa mustaihoisten asuttamalta alueelta kotoisin olevia lapsia. Aktivistiryhmien painostuksen, kielteisen mediajulkisuuden ja kahden demokraattisen senaattorin painostuksen vuoksi EPA päättää lopulta luopua tutkimuksesta 8. huhtikuuta 2005 (Organic Consumers Association).

Bloomberg julkaisee sarjan raportteja, joiden mukaan SFBC, aikansa suurin kokeellinen lääketestauskeskus, käyttää hyväkseen maahanmuuttajia ja muita pienituloisia koehenkilöitä ja tekee testejä, joiden uskottavuus on rajallinen, koska sekä FDA:n että SFBC:n omia testausohjeita on rikottu (Bloomberg).

Lähdeviitteet

Alliance for Human Research Protection. ”’Monster Experiment’ Taught Orphans to Stutter.”. June 11, 2001.

Barker, Allen. ”The Cold War Experiments.” Mind Control.

Berdon, Victoria. ”Codes of Medical and Human Experimentation Ethics.” The Least of My Brothers.

Brinker, Wendy. ”James Marion Sims: Father Butcher.” Seed Show.

Burton Report. ”Human Experimentation, Plutonium and Col. Stafford Warren.”

Cockburn, Alexander and Jeffrey St. Clair, eds. ”Germ War: The U.S. Record.” Counter Punch.

”Donald Ewan [sic] Cameron.” Wikipedia.

Doran, Jamie. ”Guinea Pig Kids.” BBC News. 30 Nov. 2004.

Drug Development-Technology.com. ”SFBC.”

Elliston, Jon. ”MKULTRA: CIA Mind Control.” Dossier: Paranormal Government.

Environmental Working Group. ”U.S.: Lockheed Martin’s Tests on Humans.” CorpWatch.

Global Security. Chemical Corps. 2005.

Goliszek, Andrew. In the Name of Science. New York: St. Martin’s, 2003.

Greger, Michael, M.D. Heart Failure: Diary of a Third Year Medical Student.

Griffiths, Joel and Chris Bryson. ”Toxic Secrets: Fluoride and the Atom Bomb.” Nexus Magazine 5:3. Apr. – May 1998.

Hammer Breslow, Lauren. ”The Best Pharmaceuticals for Children Act of 2002: The Rise of the Voluntary Incentive Structure and Congressional Refusal to Require Pediatric Testing.” Harvard Journal of Legislation Vol. 40.

”Human Experimentation: Before the Nazi Era and After.” Micah Books.

Kaye, Jonathan. ”Retin-A’s Wrinkled Past.” Mind Control. Orig. pub. Penn History Review Spring 1997.

”Manhattan Project: Oak Ridge.” World Socialist Web Site. Oct. 18, 2002.

Meiklejohn, Gordon N., M.D. ”Commission on Influenza.” Histories of the Commissions. Ed. Theodore E. Woodward, M.D. The Armed Forced Epidemiological Board. 1994.

Merritte, LaTasha, et al.. ”The Banality of Evil: Human Medical Experimentation in the United States.” The Public Law Online Journal. Spring 1999.

Milgram, Stanley. ”Milgram Experiment.” Wikipedia. 2006.

New York City Administration of Children’s Services. Press release. 22 Apr. 2005.

”Operation Plumbbob.” Wikipedia. 2005.

”Operation Whitecoat.” Religion and Ethics (Episode no. 708). Oct. 24, 2003.

Organic Consumers Association. ”EPA and Chemical Industry to Study the Effects of Known Toxic Chemicals on Children”. 12 Apr. 2005.

Pacchioli, David. Subjected to Science. Mar. 1996.

”Placebo Effect.” Encyclopedia of Alternative Medicine. 2006.

”Project Paperclip.” Wikipedia. 2005.

”Reviews and Notes: History of Medicine: Subjected to Science: Human Experimentation in America before the Second World War.” Annals of Internal Medicine 123:2. July 15, 1995.

Sharav, Vera Hassner. ”Human Experiments: A Chronology of Human Rsearch.” Alliance for Human Research Protection.

Sauter, Daniel. Guide to MS 83 [Planned Parenthood of San Antonio and South Central Texas Records, 1931 – 1999]. University of Texas Library. Apr. 2001.

”Testimony of Adil E. Shamoo, Ph.D.” News from the Joint Hearing on Suspension of Medical Research at West Los Angeles and Sepulveda VA Medical Facilities and Informed Consent and Patient Safety in VA Medical Research. 21 Apr. 1999.

University of New Hampshire. ”Chronology of Cases Involving Unethical Treatment of Human Subjects.” Responsible Conduct of Research.

University of Virginia Health System Health Sciences Library. ”Bad Blood: The Tuskegee Syphilis Study.” 2004.

U.S. Department of Energy. ”Chapter 8: Postwar TBI-Effects Experimentation: Continued Reliance on Sick Patients in Place of Healthy ”Normals.” Advisory Committee on Human Radiation Experiments (ACHRE) Final Report.

Veterans Health Administration. Project 112/Project SHAD. May 26, 2005.

Willen, Liz and David Evans. ”Doctor Who Died in Drug Test Was Betrayed by System He Trusted.” Bloomberg. Nov. 2, 2005.

—. ”Parents of Babies Who Died in Delaware Tests Weren’t Warned.” Bloomberg. Nov. 2, 2005.

 

Artikkelin julkaissut Natural News

Asiantuntija: ’Me tulemme löytämään elämää Maan ulkopuolelta’

The Conversation järjesti Redditissä julkisen kyselytunnin, jossa SETI-instituutin vanhempi tähtitieteilijä Seth Shostak selitti, miksi älyllisen elämän etsiminen on niin tärkeää ja miksi voimme pian löytää sitä.

Kysymys – Miksi jatkamme etsintöjä? Eikö esimerkiksi ole totta, että radioaallot muuttuvat lähes erottamattomiksi taustahälystä vain muutaman valovuoden päässä niiden alkuperästä?

Vastaus – Voimme havaita radioaaltoja miljardien valovuosien päästä, ja vieläpä ilman suurempia ongelmia. Ajatus siitä, että ne muuttuvat erottamattomiksi kohinasta jollakin pienellä etäisyydellä, on virheellinen. Riittävän suurella antennilla signaalin voi aina löytää.

Laajemmin ajateltuna tiedämme nyt kaksi asiaa, joita emme tienneet 20 vuotta sitten. Ensinnäkin, että planeettoja, mukaan lukien sellaisia, jotka saattavat olla Maan kaltaisia, on uskomattoman paljon näkyvässä maailmankaikkeudessa. Meidän maailmamme serkkuja voi olla miljardi biljoonaa. Toiseksi elämä alkoi Maassa hyvin varhain.

Jos älyllistä elämää ei ole olemassa, olemme tehneet paljon parempaa kuin pelkkä lottovoitto. Ja jos luulet, että olemme niin erityisiä … no, ajattele, että saatat olla väärässä. Ja tämän mahdollisuuden vuoksi kannattaa yrittää vastata kysymykseen kokeellisesti sen sijaan, että sanoo ”tiedän vastauksen jo”.

Kun lopulta löydätte älyllistä elämää Maan ulkopuolelta, kuka hallitsisi ilmoitusta? Onko olemassa protokolla, jota on noudatettava ennen kuin siitä tulee julkinen?

On olemassa asiakirja. Lyhyesti sanottuna siinä sanotaan, että tarkistakaa signaali varmistaaksenne, että se on todella maan ulkopuolinen. Ilmoita siitä sitten maailmalle ja neuvottele kansainvälisesti ennen vastauksen lähettämistä.

Mutta todellisuudessa siitä tulee hullu mediakohu, ja tiedemiehet yrittävät parhaansa mukaan oppia mahdollisimman paljon signaalista.

Miten tällainen yhteydenotto etenisi? Koska Stephen Hawking uskoo, että sen perusteella, miten me ihmiset kohtelemme monia vähemmän älykkään elämän muotoja maapallolla, uskotteko, että on todennäköistä, että korkeammilla elämänmuodoilla ei olisi parhaita aikomuksiamme mielessä yhteydenottohetkellä?

Kehitämme todennäköisesti vahvan tekoälyn (AI) tällä vuosisadalla. Tämä viittaa siihen, että kaikki signaalit, joita saatamme havaita, tulevat tekoälystä niiden puolelta. Monissa täällä esitetyissä kirjoituksissa kuvattujen motiivien liittäminen tällaiseen ”älykkyyteen” vaikuttaa suurelta osin perusteettomalta. Meillä ei ole aavistustakaan, mikä niitä kiinnostaisi, mutta meidän tuhoamisemme vaikuttaa liian itsekeskeiseltä.

Voitko kertoa meille WOW-signaalista ja sen merkityksestä?

Se ei ollut muuta kuin tietokoneen rivitulostimella kerran näkyvä ajelehtiva kuvaaja. Ei toista kertaa, vaikka sitä etsittiin vain minuuttia myöhemmin. SETI:n vanhoina aikoina oli paljon tällaisia ”kertaluonteisia” signaaleja, eikä ole mitään hyviä todisteita siitä, että yksikään niistä olisi ollut maan ulkopuolinen signaali.

Kuinka usein tapahtuu jotakin, joka saa sinut sanomaan itsellesi: ”Tämä voisi olla se”.

Koska tietokoneohjelmamme suodattavat häiriöt pois, ”tämä voisi olla se” -hetki tapahtuu vain hyvin harvoin. Edellinen hyvä hetki oli vuonna 1997.

Mitä mieltä olet Fermi-paradoksista, jonka mukaan elämää ei ehkä olekaan niin paljon, koska jos sitä olisi, se olisi jo ottanut meihin yhteyttä?

Fermi-paradoksi on suuri ekstrapolaatio hyvin paikallisesta havainnosta. Emme näe täälläpäin mitään selviä todisteita galaktisesta kolonisaatiosta. Joten niitä ei voi olla tuolla. Niinkö? En näe mitään todisteita megaeläimistä takapihallani, joten ehkä niitä ei olekaan …

Voi löytää monia ideoita siitä, miksi galaktinen kolonisaatio ei ole kovinkaan suuri toivomus kehittyneelle älykkyydelle, ja se, että ihmiset voivat keksiä uskottavia syitä, pitäisi saada sinut pitämään paradoksia mielenkiintoisena ajatuksena, mutta ei kovin merkityksellisenä havaintona.

Mitä ajattelet panspermiasta – ajatuksesta, jonka mukaan elämää on olemassa kaikkialla maailmankaikkeudessa mikrobimuotoisena, jota levittävät taivaankappaleet, kuten asteroidit?

Panspermiaa saattaa esiintyä, vaikka useimmat astrobiologit, joiden kanssa olen puhunut tästä, ovatkin sitä mieltä, että vaikka bakteerien itiöt selviytyisivät matkasta aurinkokunnan sisällä, ne eivät selviäisi aurinkokuntien välillä.

Miksi tiedemiehet etsivät jatkuvasti vettä ja happea etsiessään älyllistä elämää?

Kemia viittaa siihen, että hiilipohjaiset molekyylit ovat luultavasti paras vaihtoehto biologialle. SETI ei kuitenkaan tee tästä mitään oletuksia.

Kuinka moni alallanne on huolissaan Bill Wattersonin sitaatista, jonka mukaan ”varmin merkki siitä, että älyllistä elämää on olemassa muualla maailmankaikkeudessa, on se, että se ei ole koskaan yrittänyt ottaa meihin yhteyttä”?

Ensinnäkin oletus (se ei ole koskaan yrittänyt ottaa meihin yhteyttä) on väite, josta ei ole minkäänlaisia todisteita. Tämän lainauksen itsekeskeinen osa … että emme ole sen arvoisia, että meihin otettaisiin yhteyttä … kertoo enemmän Wattersonista kuin ihmiskunnasta.

 

Artikkelin julkaissut anomalien.com

Jupiterin kuu Io on alkanut lähettää NASAn Juno-luotaimelle viestejä

Jupiter 715 miljoonan kilometrin päässä Maapallosta. Eräs sen kuu aiheuttaa unettomia öitä tieteentekijöille Maapallolla! Tämä kuu on lähettänyt omituisia viestejä NASAn Juno-luotaimelle!

Yrittävätkö avaruusolennot kommunikoida meille? Mitä niiden viestissä sanotaan?

Jupiter erottuu muista planeetoista aurinkokunnassamme. Se on suurin, niin suuri, että sen läpimitta on tuplasti kaikkien muiden planeettojen läpimitat yhteenlaskettuna! Jupiterin säde on 69 911 kilometriä, Jupiter on 11 kertaa Maata suurempi!

Tällä videolla pureudumme NASAn tuoreeseen ilmoitukseen Jupiterin kuiden viesteistä Junolle.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Eksopolitiikka, UFOt, Paranormaalit ilmiöt, Tietoisuus