Agentit vokottelivat herroja bordelleihin, joissa heidät huumattiin
Kirjoittanut DARIEN CAVANAUGH
13. huhtikuuta 1953 CIA:n johtaja Allen Dulles valtuutti Project MKULTRAn, sarjan erittäin kiistanalaisia kokeita, joiden tarkoitus oli kehitellä mielenhallintatekniikoita ja kehittää “totuusseerumi”.
Agentit annostelivat kohteille LSD:tä ja muita psykotrooppisia huumeita, hypnotisoivat heitä ja altistivat heitä säteilylle ja sähköshokeille. Jotkut osanottajat olivat mukana vapaaehtoisesti, mutta toiset taas tahtomattaan ja pahaa-aavistamattomina.
CIA yritti tuhota kaikki dokumentit ohjelmasta, jättäen jälkeensä ainoastaan seitsemän laatikollista virallisia papereita, jotka jäivät tuhoamatta paperien silppurointioperaatiossa. Ainoastaan muutamia tarinoita on tiedossa. Eräs omituisimmista liittyy sarjaan kontrolloimattomia kokeita projektissa nimeltä Operation Midnight Climax.
Midnight Climaxissa CIA-operatiivit palkkasivat San Fransiscon prostituoituja vokottelemaan asiakkaita bordelliin. Bordellissa agentit salaa huumasivat kohteensa ja tarkkailivat heidän seksihommiaan seinälle asennetun läpinäkyvän peilin läpi.
Henri de Toulouse-Lautrec: ‘Au Salon de la rue des Moulins’. The Yorck Project
Amerikkalaiset vakoojat alkoivat etsiä mielenhallintakemikaaleja toisen maailmansodan aikaan. Sodan melskeissä CIA:ta edeltänyt Office of Strategic Services (OSS) otti käyttöön totuusseerumiohjelman siinä toiveissa, että he löytäisivät keinon pakottaa sotavangit paljastamaan salaisuutensa kuulusteluissa.
OSS alunperin leikki kannabisöljyllä eikä niinkään LSD:llä, kirjoittaa journalisti Gary Kamiya San Francisco Chroniclessa. George White, OSS-kapteeni ja entinen liittovaltion huumeagentti, antoi ensimmäisen annoksen newyorkilaiselle rikollispomolle vuonna 1943.
“Kaikki (koehenkilöt) paitsi yksi — ja hän ei polttanut tupakkaa — antoi meille informaatiota enemmän kuin mitä meillä oli sitä aiemmin”, muistelee eräs Valkoisen talon kollega. Kuitenkin tulokset jäivät lopulta “ratkaisemattomiksi”, Kamiya kirjoitti.
Toisen maailmansodan loputtua ja Korena sodan alettua CIA ja Pentagon huolestuivat raporteista siitä, että ulkomaan tiedustelupalvelut olivat kehittäneet omia aivopesumenetelmiään. Nämä huhut inspiroivat kylmän sodan The Manchurian Candidate -klassikkoelokuvaa.
MKULTRA oli ainakin osittain vastine tälle uhalle.
Sidney Gottlieb, CIA:n teknisten palvelujen kemikaalidivisioonan johtaja, usutti Dullesia hyväksymään LSD-kokeilut potentiaalisena mielenhallinta- tai aivopesuaineena.
Dulles suostui.
Gottlieb otti mukaan Whiten, “kivikovan kytän, joka ei ollut haksahtanut vakoojaleikkiin”, mukaan ohjelmaan “konsulttina”, erään kertomuksen mukaan.
White aloitti Greenwich Villagessa, jossa hän laittoi “LSD:tä, tyrmäystippoja ja marijuanaa pahaa-aavistamattomille ‘vieraille’ ruokaan, juomaan ja tupakkaan, ja sitten koitti saada heidän livertelemään”, Kamiya kirjoitti.
Ei kestänyt kauaakaan Whitelta viedä kokeet luvattoman seksin suuntaan. Hän siirtyi San Fransiscoon vuonna 1955 ja pystytti bordellin Telegraph Hillin alueelle. Hän halusi, että paikalla on “ranskalaisen huoratalon lookki”, Kamiya lisää.
White dekotti seinät Toulouse-Lautrecin julisteilla, kuvilla can-can -tanssijoista ja naisista sidonta- ja sadomasotouhuissa. Kokonaisuus viimeisteltiin asentamalla yhteen suuntaan läpinäkyvä peili, jonka taakse agentit saattoivat jäädä tarkkailemaan.
“Sen piti näyttää fiiniltä, mutta se näytti paskalta”, eräs paikalla useammin käynyt huumeagentti kertoi John Marksille, kirjan The Search for the “Manchurian Candidate:” The CIA and Mind Control kirjoittajalle.
Huorat noutivat äijiä paikallisista baareista ja veivät heidät feikkibordelliin. White kumppaneidensa kanssa halusi mieluummin työväenluokkaista ja köyhempää porukkaa. Ideana oli, että koehenkilöt, joiden yhteiskunnallinen status ei olisi niin huomionarvoista, ei aiheuttaisi yhtä paljon ongelmia.
“Pahaa-aavistamaton kaveri luulee pääsevänsä selän päälle, menee omituiseen kämppään ja päätyy taju kankaalle”, Marks kirjoittaa.
Virallisissa dokumenteissa käytettiin toki epäselvää, byrokraattista kieltä kohtaamisia kuvailtaessa. Gottliebin kirjoittama raportti, joka selvisi silppuroinnista, kuvaa prosessia seuraavasti: “Tietyt henkilöt [prostituoidut] antoivat salaa tätä materiaalia [huumeita] muille [asiakkaat] [Whiten] ohjeiden mukaisesti.”
White maksoi naisille viraston rahoista ja sanoi että “he voivat käyttää niitä palveluksiin kuten vankilasta poispääsyyn”, Kamiya lisää.
Koomisesti sensuroitu MKULTRA-raportti. CIA:n valokuva Wikimediassa
Gottlieb oli tietoinen rahanliikkeiden vaarallisuudesta. “Johtuen näiden toimintojen erittäin epätavallisesta luonteesta sekä näiden riskistä, johon nämä henkilöt olivat itsensä asettaneet, heiltä on mahdotonta vaatia esittää kuittia näistä maksuista tai että he kertoisivat mitenkään tarkasti sitä mihin he käyttivät rahansa”, hän kirjoitti raporttiinsa.
Mutta MKULTRA-tiimi piti ensimmäistä San Fransiscon turvataloa sellaisena menestyksenä, että he avasivat toisen Golden Gate -sillan lähelle Marinin piirikuntaan. White valvoi tätäkin operaatiota.
“Lounastauon jälkeen oli mahdollista tuoda porukkaa pikapanolle”, eräs MKULTRA-agentti kertoi Marksille Telegraph Hillin sijainnista.
Marinin piirikunnan sijainti lähiöalueella tuntui eristäytyneeltä ja salaiselta, ja näin oli mahdollista tehdä perusteellisempia — ja naurettavampia — kokeita.
Marks kirjoitti:
“Siellä TSS:n [teknisten palvelujen työntekijät] tieteentekijät kokeilivat sellaisilla MKULTRA-erikoisuuksilla kuin hajupommeilla, kutinaa ja aivastelua aiheuttavilla jauhoilla ja laksatiiveilla. TSS:n Ray Treichler, stanfordilainen kemisti, lähetti näitä häirintäaineita Kaliforniaan Whiten kokeiluihin, mukana lähetettiin myös jakelujärjestelmiä kuten mekaaninen laukaisin, joka heittää pahalta haisevia esineitä 100 metrin päähän, lasiampulleja joiden päälle voidaan astua ja näin vapauttaa Treichlerin jauhoja, pieni ihonalainen neula, jolla voi injektoida huumeita viinipullon korkin lävitse, ja huumepäällysteisiä cocktail-tikkuja.”
Salaiset huumekokeet eivät päättyneet tuohon, eivätkä operatiivien lempihuumeet ja huumeiden käyttökohteet rajoittuneet pelkästään prostituution asiakkaisiin. “Jos minua kuumotti kokeilla huumetta itse, me lähetimme sen San Fransiscoon”, eräs CIA-lähde kertoi Marksille.
Apulaissheriffi Wayne Ritchie tietämättään joi LSD:llä terästettyä juomaa joulujuhlissa. Hän meni sekaisin ja yritti ryöstää baarin aseella uhaten, S.F. Weeklyn kuumottava juttu kertoo. Hän irtisanoutui sheriffin hommista, mutta vältti vankilatuomion.
Whiten päiväkirjasta käy ilmi, että hän itse oli myös juhlissa. Ritchie haastoi Yhdysvaltain valtion oikeuteen, mutta ei kyennyt osoittamaan, että CIA oli häntä huumannut.
Virasto lopetti MKULTRAn 1960-luvun lopulla sen jälkeen, kun John Vance CIA:n sisäisestä tarkastuksesta sai tietää kokeista. Kuitenkin kaksi tähän liittyvää projektia, MKSEARCH ja Project OFTEN, jatkuivat vastaavasti vuosiin 1972 ja 1973 asti.
Näistä ohjelmista aiheutui oikeita ihmisuhreja, mm. ainakin yksi kuolonuhri. Lukuisat koehenkilöt kärsivät pysyvistä henkisistä vammoista ja psykologisesta rappeutumisesta.
Operation Midnight Climax oli CIA:lle nöyryyttävä epäonnistuminen. Se osoittautui toimimattomaksi, sen tulokset olivat epätieteellisiä ja sen käyttökelpoiset menetelmät tiedustelussa olivat vähäisiä (paitsi Epsteinin tapauksessa! toim. huom.). Se pilasi CIA:n maineen sekä eettisesti että käytännössä, ja negatiivisesti vaikutti satojen ihmisten elämään.
Artikkelin julkaissut War Is Boring
