Avainsana-arkisto: UAP-tutkimus

NASA julkaisi UFO-raporttinsa

kirjoittanut Keith Basterfield

9. heinäkuuta 2022, NASAn mediatiedote ilmoitti, että virasto aikoo perustaa riippumattoman tutkimustiimin tutkimaan UFOja. Tiimin vetäjäksi valittiin astrofyysikko David Spergel. Tiimi on tutkinut seuraavia kysymyksiä:

 ”…saatavilla olevan datan identifiointi, kuinka parhaiten kerätä dataa tulevaisuudessa ja miten NASA voi käyttää tätä dataa viemään eteenpäin ymmärrystä UAP:sta.”

Heti alusta lähtien tehtiin selväksi, että tämä tutkimus ei tulisi tarkastelemaan nykyisiä tai menneitä havaintoja.

UAP | Science Mission Directorate (nasa.gov)

 

NASAn mediatiedote

NASAn mediatiedote M23-115, päivätty 12- syyskuuta 2023, oli otsikoitu ”NASA aikoo julkaista ja käsitellä tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden raporttia report.”

Siinä sanottiin, että torstaina 14.9.2023 pidettäisiin tiedotustilaisuus, jossa keskusteltaisiin tutkimustiimin raportin löydöksistä. Raportista tultaisiin julkaisemaan verkkoon versio puolta tuntia ennen tilaisuutta.

Tilaisuuden osanottajat

* NASAn hallintojohtaja Bill Nelson

* Nicola Fox, tiedeosaston apulaispäällikkö

* Dan Evans, apulaishallintojohtajan sijainen, NASAn tiedeosaston tutkimusosasto

* David Spergel, Simons-säätiön puheenjohtaja ja NASAn riippumattoman UAP-tutkimusryhmän puheenjohtaja.

Tilaisuuden videotallenne on nähtävissä täällä.

Mitä raportissa sanotaan?

Raportti on 34 sivua pitkä, ja siinä on seuraavat seitsemän osiota:

1. Tiivistelmä

2. Esipuhe

3. Johdanto

4. Vastaus tehtävänantoon

5. Johtopäätökset ja suositukset

6. Kiitokset

7. Keskustelua työn tuotoksista

Vastaus tehtävänantoon

Raportin ydin on osio ”Vastaus tehtävänantoon”. Siitä löydämme kahdeksan kysymystä, jotka tutkimusryhmälle oli annettu vastattavaksi, heidän ”löydöksensä” ja perustelut löydöksille.

K1. Minkä tyyppistä tieteellistä dataa, jota tällä hetkellä NASA ja muut siviilitahot keräävät ja arkistoivat, tulisi ottaa syntetisoitavaksi ja analysoitavaksi, millä potentiaalisesti valaistaisiin tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden (UAP) luonnetta ja alkuperää?

LÖYDÖS: NASAn maata kiertävien satelliittien laivasto tulisi olla keskeisemmässä roolissa UAP-ilmiöihin liittyvien ympäristöolosuhteiden määrittämisessä.

LÖYDÖS: On olennaista huomata strukturoidun datan keräämisen keskeinen rooli kattavassa ja näyttöön perustuvassa viitekehyksessä, jotta voisimme paremmin ymmärtää UAP:ita.

K2. Minkä tyyppistä tieteellistä dataa, jota tällä hetkellä kolmas sektori ja yritykset keräävät, tulisi syntetisoida ja analysoida, millä potentiaalisesti valaistaisiin UAP:iden alkuperää ja luonnetta?

LÖYDÖS: USA:n kaupallinen kaukokartoitusteollisuus tarjoaa potentiaalisen yhdistelmän Maata tarkkailevia sensoreita, joilla on kollektiivinen potentiaali suoraan ratkaista UAP-tapahtumia.

LÖYDÖS: Kerätyn informaation standardointi hyvin suunnitellulla kalibroinnilla tekee mahdolliseksi toteuttaa kattavan tieteellisen tutkimuksen UAP:sta. NASAn kokemus tällä alalla on elintärkeää.

K3. Minkä tyyppistä tieteellistä dataa NASAn tulisi kerätä, jolla parannettaisiin potentiaalia jolla kehittää ymmärrystä UAP:iden luonteesta ja alkuperästä?

LÖYDÖS: NASAn tulisi hyödyntää sen merkittävää kokemusta tällä alalla ja potentiaalisesti käyttää monispektristä tai hyperspektristä dataa osana perusteellista kampanjaa.

LÖYDÖS: NASAn asiantuntijuutta pitäisi kattavasti hyödyntää osana robustia ja systemaattista datastrategiaa koko valtionhallinnon kattavassa viitekehyksessä.

K4. Minkä tyyppisiä tieteellisiä analyysitekniikoita, joita tällä hetkellä kehitetään, voitaisiin käyttää arvioimaan UAP:iden luonnetta ja alkuperää? Minkä tyyppisiä analyysitekniikoita tulisi kehittää?

LÖYDÖS: Tekoäly ja koneoppiminen, yhdessä NASAn kattavan asiantuntijuuden kanssa, tulisi ottaa käyttöön UAP:iden alkuperän ja luonteen tutkimuksiin.

LÖYDÖS:  NASA sen omalla tietämyksellä datan kalibroinnista, tiedonhallinnasta ja kehittyneestä analyysista on hyvässä asemassa ottamaan keskeisen roolin näissä pyrkimyksissä.

K5. Yllämainittuja tekijöitä tarkasteltaessa, mitä fyysisiä perusrajoitteita voidaan asettaa UAP:iden luonteelle ja alkuperälle?

LÖYDÖS: Paneeli pitää fyysisten rajoitteiden asettamista UAP:ille, sekä niiden eri uskottaville selityksille niiden luonteesta ja alkuperästä, toteutettavissa olevana.

K6. Mitä UAP:hin liittyvää siviili-ilmatilan dataa valtion virastot ovat keränneet ja onko sitä saatavilla analyysoitavaksi a) paremmin informoimaan UAP:den luonteen ja alkuperän ymmärrtämistä, ja b) määrittämään UAP:den riskit kansalliselle ilmatilalle?

LÖYDÖS: NASA maailman johtavana datan keräämisen ja järjestelemisen asiantuntijana on hyvässä asemassa antamaan neuvoja parhaista menetelmistä perustaa siviili-ilmatilan tietovarastoja.

K7. Mitä tämän hetken raportointiprotokollia ja ilmatilanhallinnoinnin datankeruujärjestelmiä (ATM) voidaan muokata keräämään lisädataa UAP:den menneisyydestä ja tulevaisuudesta?

LÖYDÖS: Ilmailun turvallisuusraportointijärjestelmän hyödyntäminen reittilentojen pilottien UAP-raportoinnissa tarjoaisi kriittisen tietokannan.

K8. Mitä potentiaalisia parannuksia tulevaisuuden ATM:iin voidaan suositella hankkimaan tulevien UAP-raporttien dataa, millä autetaan paremmin ymmärtämään UAP:iden luonnetta ja alkuperää?

LÖYDÖS: NASAn vahva kumppanuus FAA:n kanssa on keskeinen suunniteltaessa tulevaisuuden lennonjohtojärjestelmiä, joilla kerätä UAP-dataa.

UAP-tutkimuksen johtaja

Mitä seuraavaksi? NASA joutuu nyt sulattelemaan riippumattoman tutkijatiimin löydöksiä ja suosituksia. Eräs välitön toimi, jota raportissa suositeltiin NASAn tehtäväksi on ”nimittää UAP-tutkimuksen johtaja”. NASAn päivitetty mediatiedote päivämäärällä 14.9.2023 nimesi johtajaksi Mark McInerneyn. Mediatiedotteessa sanottiin:

”McInerney on aiemmin toiminut NASAn yhteyshenkilönä puolustusministeriön suuntaan, ja hänen vastuullaan on ollut viraston UAP-toiminta. Johtajan roolissa hän keskittää viestinnän, resurssit ja data-analyysikyvyt ja luo robustin tietokannan, jonka avulla arvioidaan tulevia UAP-havaintoja. Lisäksi hän hyödyntää NASAn tekoälyn, koneoppimisen ja avaruuden tarkkailutyökalujen osaamista tukemaan ja parantamaan muun valtionhallinnon UAP-aloitteita. Hän on toiminut vuodesta 1996 NASAn eri tehtävissä Goddard Space Flight Centerissa Greenbeltissä, Marylandissa; National Oceanic and Atmospheric Administrationissa sekä National Hurricane Centerissa.”

Kommentteja

1. NASAn UAP:tä käsittelevä riippumaton tutkimusryhmä oli suuri edistysaskel UAP:n tieteellisessä tutkimuksessa, ja raportissa tunnustettiin, että NASAn siviiliponnistelut kuuluvat AARO:n laajempaan, koko valtionhallinnon kattavaan UAP-rooliin.

2. NASA on historiallisesti suhtautunut varauksellisesti UAP-aiheeseen, vaikka useat NASAn työntekijät ovatkin vuosien mittaan osallistuneet aktiivisesti UAP-tutkimukseen. Sen vuoksi NASA:n UAP-tutkimuksesta vastaavan johtajan nimittäminen on myös osoitus siitä, että virasto suhtautuu nyt vakavasti UAP-tutkimukseen.

3. Joillekin nämä tutkimusryhmän vaiheet, raportin laatiminen ja NASAn UAP-tutkimusjohtajan nimittäminen eivät riitä. Osa UAP-yhteisöstä on aina ollut sitä mieltä, että NASA ei ole paljastanut sitä, mitä se todella tietää UAP:ista, nimittäin että UAP:t ovat Maan ulkopuolisia avaruusaluksia, joita on havaittu avaruudessa ja Kuussa.

4. Vastauksena tehtävänkuvauksen kysymykseen 5 mietinnössä on kohta, joka kuuluu seuraavasti:

”Jos UAP:den ymmärtämiseen tähtäävässä koko hallituksen kattavassa viitekehyksessä — jossa NASA:lla on ratkaiseva rooli — toteutettaisiin suurin osa edellä esitetyistä toimista, paneeli pitää fyysisten rajoitteiden asettamista UAP:ille, sekä niiden eri uskottaville selityksille niiden luonteesta ja alkuperästä, toteutettavissa olevana.”

Erittäin mielenkiintoinen lausunto. Antakaa meille pyytämämme resurssit, niin me annamme teille UAP:den luonteen ja alkuperän. Sisältyykö tähän myös mahdollisuus Maan ulkopuoliseen alkuperään? Sivulla 25 lukee:

”Toistaiseksi vertaisarvioidussa tieteellisessä kirjallisuudessa ei ole mitään vakuuttavia todisteita, jotka viittaisivat UAP:den Maan ulkopuoliseen alkuperään.”

Jälleen sivulla 25 lukee:

”Tämä koskee myös kysymystä siitä, onko UAP:illa Maan ulkopuolinen alkuperä. On olemassa älyllinen jatkumo sen hypoteesin välillä, että kaukana olevat Maan ulkopuoliset sivilisaatiot voisivat tuottaa havaittavissa olevaa teknologiaa, ja sen välillä, että etsitään kyseistä teknologiaa lähempänä kotia. Maan ulkopuolisen elämän etsimisessä Maan ulkopuolisen elämän on kuitenkin oltava viimeinen vaihtoehto — vastaus, johon turvaudumme vasta, kun kaikki muut mahdollisuudet on suljettu pois. Kuten Sherlock Holmes sanoi: ”Kun mahdoton on suljettu pois, kaiken jäljelle jäävän, oli se sitten kuinka epätodennäköistä tahansa, on oltava totta.”

5. Odotan innolla, mitä uusi NASAn UAP-tutkimusjohtaja saa aikaan.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Pentagonin UFO-johtaja: Emoalus on mahdollinen aurinkokunnassamme

On olemassa mahdollisuus, että avaruusolentojen emoalukset ja pienemmät luotaimet saattavat vierailla aurinkokunnassamme, kirjoitti Pentagonin tunnistamattomien ilmailmiöiden tutkimusviraston johtaja raportissa.

“Keinotekoinen tähtienvälinen kohde voisi potentiaalisesti toimia emoaluksena, joka päästää monia pieniä luotaimia sen kulkiessa Maapallon vierestä, joka on samankaltainen operationaalinen rakenne kuin mitä NASAn missioissa”, Sean Kirkpatrick, Pentagonin  All-domain Anomaly Resolution Officen johtaja, kirjoitti tutkimusraportissa yhdessä Abraham Loebin, Harvardin yliopiston astronomian laitoksen johtajan, kanssa.

(kuva: Getty)

Kirkpatrick, joka nimitettiin AAROn johtoon kun se perustettiin heinkuussa 2022, aiemmin toimi DIA:n ohjus- ja avaruustiedustelun päätiedemiehenä. AARO perustettiin tutkimaan tunnistamattomia kohteita sotilasalueiden ympärillä.

Loeb toisaalta on saavuttanut mainetta ehdottaessaan, että aurinkokuntaamme on saapunut ensimmäinen vierailija ulkoavaruudesta lokakuussa 2017. Tuolloin PanSTARRS-teleskooppi Hawaiilla havaitsi kohteen, joka liikkui aurinkokunnassamme nopeudella, joka sai tieteilijät ehdottamaan, että se oli toisesta galaksista. Kohteen kiertorata vihjaisi myös sitä, että Auringon gravitaatiovoiman lisäksi siihen vaikutti muita voimia.

Tieteentekijät kutsuivat kohdetta nimellä “Oumuamua”, joka on Hawaiin kielellä “partiolainen”, jota Kirkpatrick ja Loeb tarjosivat tutkimuspaperissaan esimerkiksi mahdollisesta emoaluksesta, jolla on kyky lähettää luotaimia.

“Asianmukaisella designilla nämä pienet luotaimet saavuttaisivat Maapallon tai jonkin muun planeetan tutkimusta varten, kun sen emoalus ohittaa planeetan Maan ja Auringon välisen etäisyyden murto-osan etäisyydeltä — aivan niinkuin ‘Oumuamuakin’ teki”, kirjoittajat selittävät. “Astronomit eivät kyenneet havaitsemaan miniluotaimien vapautusta, koska ne eivät heijasta tarpeeksi auringonvaloa nykyisten teleskooppien niiden havaitsemiseksi.”

Tutkimuspaperi  otsikolla “Physical Constraints on Unidentified Aerial Phenomena” on julkaistu sen jälkeen kun tunnistamattomia lentäviä esineitä ammuttiin alas USA:ssa.

Helmikuun 16. päivänä senaattorit. Marco Rubio, R-Fla., Kirsten Gillibrand, D-N.Y., ja 12 muuta senaattoria lähettivät kirjeen apulaispuolustusministeri Kathleen Hicks ja kansallisen tiedustelun apulaisjohtaja Stacey Dixon pyysivät rahoitusta AAROlle. Bidenin hallinnon aiempi rahoituspyyntö rahoiusvuodelle 2023 epäonnistui rahtoittamaan mitään muuta kuin viraston juoksevat kulut, lainsäätäjät esittivät.

“AARO on mahdollisuus integroida ja ratkaista Amerikkaa kohtaavat uhat ja vaarat, samalla kun tarjotaan läpinäkyvyyttä amerikkalaisille ja vähennetään stigmaa”, lainsäätäjien kirje sanoo. “AAROn menestys riippuu robustista rahoituksesta, jonka se saa aktiviteeteilleen sekä puolustusministeriön ja tiedustelupalvelujen kanssa tehtävälle yhteistyölle.”

 

Artikkelin julkaissut c4isrnet.com

EU for UAP

Christopher Mellon oikaisee tietoja

Tämä Christopher Mellonin juuri muutama päivä ennen 118. kongressin ensimmäistä istuntoa julkaisema lausunto on osoitus siitä, että UAP/ET-kysymys on tarkoitus ratkaista vuonna 2023. Mellon julkaisi lausuntonsa pian sen jälkeen, kun kapteeni Robert Salas vahvisti, että häntä ja muita ydinaseiden peukaloinnin silminnäkijöitä pyydettiin tapaamaan All-domain Anomaly Resolution Office (AARO) -viraston kanssa koskien UAP:hen liittyviä Yhdysvaltain ICBM-ohjusten sammutuksia.

Sitä on erityisen ilahduttavaa lukea, koska se vahvistaa skenaarion, josta olen kertonut yleisölle sadoissa haastatteluissa viimeisten neljän vuoden aikana.

Steve Bassett

Los Angeles, CA


Tietojen oikaisu

Christopher Mellon

29. joulukuuta 2022

Kirjoitan oikaistakseni tietoja Wall Street Journalin Holman Jenkins Jr:n harhaanjohtavien artikkelien sarjan jälkeen. Erityisesti haluan oikaista Jenkinsin väitteen, jonka mukaan: ”UFO-huuma on suurelta osin Yhdysvaltain puolustuslaitoksen ylläpitämä”, sekä hänen väitteensä, että kiinnostus UAP-kysymystä kohtaan johtuu ”…tiedusteluviranomaisista, jotka ajattelevat, että heidän työhönsä kuuluu väärän ja tarkoitushakuisen tiedon levittäminen amerikkalaiselle yleisölle omiin tarkoituksiinsa”. Hänen väitteensä siitä, että DoD on viime aikoina löytänyt tavanomaisia selityksiä suurimmalle osalle niistä sadoista UAP-tapauksista, joista Yhdysvaltain sotilashenkilöstö on raportoinut, on myös kyseenalainen.

Ensinnäkin minulle on epäselvää, mihin ”levottomuuteen” Jenkins viittaa, koska Yhdysvaltain lehdistö on viime aikoina ollut lähes täysin pimennossa UAP-kysymyksen käsittelyssä. Esimerkiksi viime viikolla presidentti Biden allekirjoitti UAP:tä koskevan ennennäkemättömän lainsäädännön, joka voisi mahdollisesti paljastaa todisteita Maan ulkopuolisesta läsnäolosta Maapallolla. Mikään Amerikan johtavista televisiokanavista tai sanomalehdistä ei kuitenkaan ole kertonut sanaakaan tästä uskomattomasta kahden puolueen pyrkimyksestä! Aluksi voidaan siis todeta, että UAP-uutisointi lehdistössä on pikemminkin puutteellista kuin ylenpalttista.

Lisäksi se vähäinen lehdistökirjoittelu, jota olemme viime aikoina nähneet, on ollut negatiivista, ja siinä on pyritty vähättelemään ja mustamaalaamaan UAP-kysymystä, erityisesti sitä mahdollisuutta, että jotkut UAP:t voisivat edustaa muukalaisteknologiaa. Esimerkkejä tällaisesta raportoinnista ovat mm: Jenkinsin viimeaikaiset artikkelit Wall Street Journalissa; toinen UAP-skeptikko Seth Shostakin Wall Street Journalissa julkaisema mielipidekirjoitus (jossa muuten väitetään virheellisesti, etteivät tähtitieteilijät koskaan raportoi UAP:sta); ja lopuksi Julian Barnesin lokakuussa julkaisema New York Timesin mielipidekirjoitus, jossa hän väittää, että nimettömät puolustusvoimien virkamiehet ovat löytäneet selityksen ”useimmille” viimeaikaisille UAP-raporteille. Kummallista kyllä, Barnes viittaa 144:ään sotilaalliseen UAP-tapaukseen, joista ilmoitettiin hallituksen kesäkuussa 2021 toimittamassa raportissa. Sitten hän mainitsee kongressin kuulemistilaisuuden UAP-kysymyksestä toukokuussa 2022. Silti hän jotenkin jättää mainitsematta, että kongressin kuulemistilaisuudessa esiintyneet puolustusministeriön virkamiehet kertoivat, että virallisesti raportoitujen sotilaallisten UAP-tapausten määrä oli noussut jyrkästi 400:aan 144:stä alle vuodessa! Väittävätkö Barnes ja hänen nimettömät DoD-lähteensä, että suurin osa 144 UAP-tapauksesta on selitetty vai suurin osa 400 tapauksesta? Ovatko nimettömät virkamiehet, jotka vuotavat tietoja New York Timesille, samoja henkilöitä, joiden herra Jenkins väittää ”…levittävän vääriä ja taipuvaisia tietoja amerikkalaiselle yleisölle omiin tarkoituksiinsa”? En voi olla ihmettelemättä, koska meillä ei ole muita viimeaikaisia esimerkkejä siitä, että puolustusministeriön tai sisäisen turvallisuuden ministeriön virkamiehet olisivat vuotaneet UAP-tietoja lehdistölle. Lyhyesti sanottuna UAP:den suhteen on pikemminkin liian vähän kuin liikaa ”hälyä”, ja Jenkins on ymmärtänyt väärin, kun on kyse puolustusministeriön roolista.

Yksi niistä asioista, jotka huolestuttavat minua eniten viimeaikaisessa lehdistössä julkaistussa UAP-kysymyksessä, on se, etteivät Jenkins, Barnes tai Shostak näytä tehneen mitään vakavasti otettavaa UAP-tutkimusta ennen kuin julkaisivat rohkeita väitteitään. Otin tässä yhteydessä yhteyttä useisiin sotilashenkilöihin, jotka olivat osallisina Nimitzin tapaukseen ja muihin merkittäviin sotilaallisiin UAP-tapauksiin, ja sain tietää, että Jenkins, Barnes tai Shostak eivät olleet haastatelleet ketään heistä. Tämä on räikeä puute, koska heidän todistuksensa muodostavat perustan kongressin viimeaikaiselle, syvälliselle sitoutumiselle asiaan. Lisäksi jotkut näistä tapauksista ovat vastuussa siitä, että jotkut UAP:t eivät ole ihmisten valmistamia. Näiden tärkeiden sotilastodistajien haastattelematta jättäminen on myös suuri laiminlyönti, koska jotkin heidän kertomuksistaan antavat perusteltuja syitä uskoa, että joihinkin UAP-tapauksiin liittyy teknologiaa, joka ei ehkä ole ihmisten.

UAP:den tapauksessa meillä on sekä suuri määrä tuoreita sotilasraportteja, satoja, että huomattava ja kasvava määrä vaikuttavia tietoja. Jos jokin sadoista DoD:n UAP-raporteista osoittautuu lopulta maan ulkopuolisen sivilisaation luotaimeksi, se on helposti ihmiskunnan historian suurin löytö. Tällä hetkellä kenelläkään ei ole tarjota tavanomaista selitystä Nimitzin tapaukselle tai sadoille muille tutkittaville Yhdysvaltain armeijan tapauksille. Maailmanlaajuisesti on myös satojatuhansia siviilien UAP-raportteja, mukaan lukien satoja, jotka on saatu esimerkiksi Ranskan, Brasilian, Chilen ja Venäjän kaltaisten maiden asevoimilta. Muistakaa myös, että olemme vasta nyt alkaneet pyytää Yhdysvaltain sotilashenkilöstöä raportoimaan havainnoistaan ja vasta nyt alamme analysoida niitä. Luonnollisesti useimmilla UAP-raporteilla on tavanomaisia selityksiä, mutta on älyllisesti epärehellistä jättää huomiotta ne vaikeat ja hyvin dokumentoidut tapaukset, jotka viittaavat siihen, että meidät ovat saattaneet löytää muut, joiden kanssa todennäköisesti jaamme galaksin.

Palatakseni Jenkinsin puheenvuoroon totean, ettei ole epäilystäkään siitä, etteikö puolustusministeriö olisi pyrkinyt johdonmukaisesti vähättelemään ja välttelemään UAP-kysymystä, ei edistämään sitä. Niille, jotka eivät tunne tosiasioita, käydään lyhyesti läpi historiaa:

1970: Yhdysvaltain ilmavoimat, joka haluaa pestä kätensä UAP-kysymyksestä, luopuu UAP-tutkimuksestaan, Project Blue Bookista. Huolimatta yli 700 selittämättömästä UAP-raportista ilmavoimat haluaa meidän uskovan, että UAP-ilmiöt ovat yksinkertaisesti ja täysin seurausta ”lievästä hysterian muodosta; henkilöistä, jotka keksivät raportteja huijauksen toteuttamiseksi tai julkisuuden tavoittelemiseksi; psykopatologisista henkilöistä ja luonnonkohteiden virheellisestä tunnistamisesta”. Toisin sanoen Yhdysvaltain ilmavoimien mukaan UAP-ilmoitukset tekevät henkilöt ovat hulluja, naiiveja tai huijareita. Kuten kaikki UAP-kysymyksen tutkijat tietävät, DoD ja USAF ovat johdonmukaisesti vastustaneet vakavaa julkista tutkimusta UAP-kysymyksestä.

Talvi 2017: Lue Elizondo tiedottaa minulle, että UAP:t rikkovat rutiininomaisesti Yhdysvaltain rajoitettua ilmatilaa. Saan tietää, että tätä on tapahtunut viikoittain, ellei jopa päivittäin, kuukausien ja vuosien ajan; silti DoD ja IC:n johto ovat pimennossa. Lue ja hänen tiiminsä ovat syvästi huolestuneita mahdollisuudesta, että Yhdysvaltojen merivoimien iskuryhmiin ja muihin elintärkeisiin Yhdysvaltojen sotilaallisiin voimavaroihin kohdistetaan salaista tiedustelua. Vielä huolestuttavampaa on se, että nämä salaperäiset ajoneuvot näyttivät joissakin tapauksissa osoittavan kykyjä, jotka ylittävät kaikki Yhdysvaltojen varastossa olevat ajoneuvot, mukaan lukien jopa Lockheed Martin Skunkworksin, Boeing Phantom Worksin ja muiden alihankkijoiden DoD:lle ja IC:lle kehittämät erittäin salaiset tiedustelualustat.

Kesä-syksy 2017: Esittelen Lue Elizondon kahdelle virkamiehelle, jotka raportoivat suoraan silloiselle puolustusministeri James Mattisille. Kuukausien ponnistelut kuluvat, mutta osoittautuu mahdottomaksi saada ketään DoD:ssä ilmoittamaan asiasta ministerille tai ryhtymään mielekkäisiin toimiin.

Lokakuu 2017: Lue eroaa vastalauseena sen jälkeen, kun on käynyt selväksi, että uppiniskainen OSD:n byrokratia ei ole halukas tunnustamaan UAP-ongelmaa tai ryhtymään tutkimuksiin.

Marraskuu 2017: New York Timesin Leslie Keaniin sekä Washington Postin ja Politicon toimittajiin, kun käy epätoivoisesti selväksi, etteivät DoD ja armeija reagoi näihin hälyttäviin tunkeutumisiin Yhdysvaltain sotilaalliseen ilmatilaan. NYT:n toimittajat olivat aluksi hyvin skeptisiä, mutta Luen arvovaltainen todistus ja toimittamani salassapitoa vailla olevat asiakirjat ja DoD:n viralliset videot riittivät vakuuttamaan heidät siitä, että tarina on todellinen. Politico on myös erittäin kiinnostunut, mutta New York Times vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta kongressin huomion herättämiseksi, joten toimin sen mukaisesti ja toimitin heille kaksi salassapitamatonta, mutta virallista DoD UAP-videota ja muuta salassapitamatonta tietoa. Ensisijaisena tavoitteena on hälyttää kongressi ja saada se sitoutumaan, ja toivon, että se pakottaa DoD:n ryhtymään toimiin. Helpotan myös New York Timesin toimittajan Helene Cooperin, joka on NYT:n jutun päätoimittaja, haastattelua senaatin entisen enemmistöjohtajan Harry Reidin kanssa. Haastattelussa senaattori Reid kertoo yksityiskohtia omista turhauttavista yrityksistään saada DoD suhtautumaan vakavasti UAP-kysymykseen. Tällä välin Lue esittelee Helene Cooperin, Leslie Keanin ja Ralph Blumenthalin NYT:n toimittajille komentaja Dave Fravorille ja muille moitteettoman luotettaville ja päteville laivaston lentäjille. New York Times julkaisee 17. joulukuuta 2017 Leslien, Ralphin ja Helenen artikkelin otsikolla Glowing Auras and ’Black Money’.

Talvi 2017-2018: Washington Post julkaisee mielipidekirjoitukseni otsikolla ”The Military Keeps Encountering UFOs. Why Doesn’t the Pentagon Care?”. Tässä mielipidekirjoituksessa, joka on ensimmäinen monista, ehdotan, että kongressi pyytää puolustusministeriä tekemään ”kaikki lähteet kattavan” tutkimuksen UFO-ongelmasta. Käytin tilaisuutta hyväkseni myös julkaistakseni toisen salassapitamattoman mutta virallisen DoD:n UAP-videon. Samalla esittelin Lue Elizondon senaatin asevoimien ja tiedustelukomitean henkilökunnalle. Minä ja Lue puolestaan esittelimme senaatin henkilökunnalle useita merivoimien lentäjiä, kuten Dave Fravorin, Ryan Gravesin ja Alex Dietrichin, sekä muita DoD:n työntekijöitä ja urakoitsijoita, jotka ovat kohdanneet UAP:n. Senaatin henkilökunta on vaikuttunut ja järjestää merivoimien lentäjien tiedotustilaisuuksia valiokunnan jäsenille. Bill Nelson, josta myöhemmin tulee NASAn johtaja Bidenin hallinnossa, on yksi niistä senaattoreista, jotka osallistuivat näihin tiedotustilaisuuksiin, ja hän on syvästi ja ymmärrettävästi vaikuttunut laivaston lentäjien todistuksista. Tästä johtuu NASAn nykyinen, ennennäkemätön kiinnostus UAP-asiaa kohtaan.

2019: Puolustusministeriö tunnustaa New York Timesille ja Washington Postille toimittamieni salassapitamattomien UAP-videoiden aitouden. Lue, Tom Delonge ja minä teemme voitavamme tietoisuuden lisäämiseksi, johon kuuluu useita lehtihaastatteluja ja osallistuminen History Channelin TV-sarjaan nimeltä UNIDENTIFIED. Ensimmäistä kertaa lähihistoriassa, kenties koskaan, Yhdysvaltain aktiivipalveluksessa olevat sotilaat saavat julkisesti keskustella UAP-kohtaamisistaan kameran edessä.

2020: Kongressi, joka on turhautunut DoD:n toiminnan ja reagointikyvyn puutteeseen, määrää DoD:n perustamaan UAP-organisaation ja ottamaan käyttöön UAP-raportointimenettelyt. Tämä tapahtuu, koska DoD ja IC eivät ole olleet valmiita käsittelemään UAP-kysymystä. Erityisesti USA:n ilmavoimat kieltäytyy antamasta UAP-tietoja, vaikka tiedustelut tulisivat apulaispuolustusministeriltä. Kahden vuoden ajan olen esitellyt ja käynyt keskusteluja, kirjoittanut mielipidekirjoituksia ja jopa laatinut ja julkaissut raporttiluonnoksen verkossa, ja senaatin tiedusteluvaliokunta hyväksyy suositukseni pyytää DNI:ltä salassapitämätöntä UAP-raporttia.

2021: Vastauksena DoD:n viivyttelyyn kongressi menee pidemmälle ja vaatii DoD:tä toimittamaan lisätietoja ja muun muassa laatimaan UAP:n tieteellisen raportin ja UAP:n keruusuunnitelman. Samaan aikaan senaatin tiedustelukomitean vuonna 2020 pyytämä salassapitamaton UAP-raportti saapuu kesäkuussa. Siinä mainitaan 144 sotilaallista UAP-tapausta vuodesta 2004 lähtien. Vain yksi niistä ratkaistiin, nimittäin ilmapalloon kohdistunut onnettomuus. Raportti ei sisällä NORADin korreloimattomia jäljitysraportteja eikä avaruuden tai merenalaisia poikkeamia, mutta se on alku. Asiakirjassa ei tietenkään myöskään mainita niitä arviolta 90 prosenttia UAP-tapauksista, joita ei koskaan raportoitu uraan ja maineeseen kohdistuvien kielteisten vaikutusten pelossa. Salassapitämätön UAP-raportti vahvistaa kuitenkin satojen UAP-tapahtumien todellisuuden, joista useimmat on havaittu useilla antureilla. Vaikka monille tai ehkä jopa kaikille UAP-tapahtumille saattaa löytyä perinteinen selitys, toistaiseksi yksikään DoD:n havaitsemista 400 UAP-tapahtumasta ei liity lopullisesti venäläisiin, kiinalaisiin tai Yhdysvaltojen salaisiin ilma-aluksiin. Hallituksen UAP-tiedot vahvistavat siis sitä mahdollisuutta, että jotkut UAP:t voivat olla maapallon ulkopuolisen teknologian ilmentymiä. Silti tiedotusvälineet välittävät lähes kaikkialla UAP-raportin uutisoinnissa ”ei avaruusolentoja” -viestin sen sijaan, että ne huomauttaisivat, että alustavat tiedot ovat sopusoinnussa ET-hypoteesin kanssa.

2022: Kongressi vahvistaa UAP-lainsäädäntöä tiedustelu- ja puolustuslakiesityksissä sisällyttämällä siihen ennennäkemättömiä uusia säännöksiä, jotka tarjoavat ilmiantajansuojan kaikille, jotka ovat tietoisia UAP-ohjelmista, joista ei ehkä ole tiedotettu kongressille. Lisäksi siinä määrätään kaikkien UAP-tiedusteluasiakirjojen tarkistamisesta toisen maailmansodan ajalta lähtien ja vaaditaan DHS:ää, DoD:tä ja IC:tä yksilöimään ja jakamaan kongressille kaikki UAP-ohjelmiin liittyvät salassapitosopimukset (Non-Disclosure Agreements, NDA). Jo joulukuussa 2022 ihmiset ovat ryhtyneet käyttämään ilmiantajansuojaa.

Johtopäätös

Tämä on kieltämättä pintapuolinen ja rajallinen versio UAP-kysymyksen lähihistoriasta, joka perustuu henkilökohtaisen kokemukseni kapeaan ikkunaan, mutta sen pitäisi riittää osoittamaan, että herra Jenkins on väärässä: UAP-kysymyksestä on vain vähän uutisointia valtavirran lehdistössä; se vähäinenkin valtavirran uutisointi, jota olemme viime aikoina nähneet, on ollut enimmäkseen väheksyvää; ja siinä määrin kuin puolustusalan virkamiehet ovat osallistuneet, se on ollut pikemminkin UAP-kysymyksen vähättelyä ja mustamaalaamista kuin sen edistämistä. Toisin sanoen Jenkinsin kommentti Wall Street Journalissa on erittäin epätarkka ja harhaanjohtava.

Jenkins väittää myös, että puolustusministeriö on löytänyt perinteisiä selityksiä sadoille UAP-tapauksille, joita on havaittu viime vuosina. Näihin kuuluvat lukuisat tapaukset, joissa merivoimien sota-aluksia on merellä parveillut tunnistamattomia lennokkeja muistuttavia ilma-aluksia, usein tuntikausia kerrallaan, mikä on mahdollistanut yksityiskohtaisten tutka- ja optisten tietojen keräämisen UAP:stä. Kiinalaiset vaikuttavat loogisilta epäillyiltä, enkä ole lainkaan yllättynyt, jos se osoittautuu selitykseksi näille tapauksille, mutta kun viimeksi tarkistin asiaa, IC ei ollut vielä vahvistanut kiinalaisten yhteyttä näihin tapauksiin.

Myös DoD:n harjoitusalueilla on viime vuosina tapahtunut kymmeniä ilmatilan loukkauksia; joissakin tapauksissa kokonaisia sotaharjoituksia on peruttu tai siirretty, koska tunnistamattomat ilma-alukset ovat liikkuneet rajoitetussa sotilaallisessa ilmatilassa. Viimeisimmän laskennan aikana ilmoitettiin 11 lähes ilmatörmäystä. On myös havaittu salaperäisiä merenalaisia aluksia, joiden on kerrottu kulkevan satojen kilometrien tuntinopeudella. Samaan aikaan ydinaseita ja ydinvoimalaitoksia valvotaan edelleen. Yhteenvetona voidaan todeta, että puolustusministeriöllä ja IC:llä on paljon työtä tehtävänä, ennen kuin tilanne saadaan hallintaan. Jos olen väärässä ja ”suurin osa” näistä tapauksista on yhtäkkiä selitetty, hienoa! Minusta on kuitenkin epätodennäköistä, että vireillä oleva UAP-raportti osoittaisi, että olemme yhtäkkiä löytäneet selityksen yli 200 UAP-tapahtumalle toukokuun jälkeen.

Kuitenkin artikkelissaan The UFO Bubble Goes Pop Jenkins yhtyy New York Timesin Julian Barnesin ennusteeseen, jossa hän ennustaa juuri sitä. Hän väittää, että syy UAP-raportin, jonka piti valmistua 31. lokakuuta, viivästymiseen on se, että DoD löysi yhtäkkiä tavanomaisia selityksiä useimmille UAP-raporteille. Jos käy ilmi, että useimmille tapauksille on löydetty selitykset, se on arvokasta ja tärkeää edistystä, mutta UAP-kysymys ei ole katoamassa. Sadat selittämättömät havainnot säilyvät, ja monet mielenkiintoisimmista raporteista, kuten Nimitzin tapaus, haastavat jatkossakin perinteisiä ajattelutapoja ja älyllistä itsetyytyväisyyttä.

Toivottavasti me kaikki voimme ainakin tunnustaa, että on elintärkeää tutkia mistä niin monet Yhdysvaltojen ilmatilan huolestuttavat loukkaukset johtuvat. Sillä välin kehotan toimittajia tekemään ne vakavat kotitehtävät, joita Jenkins, Barnes ja Shostak eivät ole tehneet, eli tutkimaan UAP:den historiallista dokumentaatiota ja tutkimusaineistoa, keskustelemaan johtavien UAP-tutkijoiden kanssa ja ennen kaikkea haastattelemaan Yhdysvaltain sotilashenkilöstöä, joka on kohdannut nämä ajoneuvot. Tämän UAP-tietovuoren kiipeäminen ei ole vaikeaa, se vain vaatii hieman aikaa ja vaivaa. Toivon, että muutama vakavasti otettava toimittaja näkee vaivaa, koska näkymä huipulta on uskomattoman kiehtova, ja Yhdysvaltain kansa ansaitsee asiantuntevan analyysin.

 

Artikkelin julkaissut Paradigm Research Group

EU for UAP

Vastauksia kaikkein yleisimpiin UFO-kritiikkeihin

(1) Kameroiden resoluutio paranee jatkuvasti, mutta UAP:stä ei ole vieläkään olemassa hyvää kuvaa tai ”pitävää näyttöä” sisältävää videota. Eikö se ”todista”, että tämä kaikki on hölynpölyä?

Lähde: Elon Musk, Twitter / Anita Search-True

(2) ”On outoa, että Aasiassa ja Afrikassa on niin vähän havaintoja, vaikka niiden väestömäärä on suuri, ja vielä yllättävämpää on, että havainnot loppuvat Kanadan ja Meksikon rajoilla.” [75]

Tämä väite on niin äärimmäisen tietämätön, että minun on vaikea päättää, mistä aloittaisin sen kumoamisen. Ensinnäkin siinä jätetään huomiotta valtava joukko havaintoja täydellisen auringonpimennyksen aikana Mexico Cityssä vuonna 1991, jolloin näennäisesti sama kohde (hopeinen kiekko) havaittiin joskus eri kulmista eri ihmisten toimesta. Tätä käsiteltiin klassisessa Unsolved Mysteries -sarjassa Robert Stackin ja kuuluisan meksikolaisen toimittajan Jaime Maussanin [76] kanssa. Pidän tätä tapausta mahdollisena muukalaisturismina [77], koska täydelliset auringonpimennykset ovat luultavasti harvinaisia maailmankaikkeudessa, koska isäntätähden ja kuun on kumottava täydellisesti koko suhteessa etäisyyteen [78]. Pelleilyä lukuun ottamatta tämä selittämätön tapahtuma on merkittävä. Kun kaikki katsoivat ylöspäin samaan aikaan ja kamerat olivat valmiina kuvaamaan auringonpimennyksen, saatiin paljon vahvistavaa tietoa. Myös uudempia havaintoja Yhdysvaltain rajan eteläpuolella voidaan tutkia, kuten Meksikon ilmavoimien lentäjän vuonna 2004 tekemää havaintoa [79]. Etelä-Amerikan hallitukset ovat hyvin kiinnostuneita ufoista, erityisesti Chile, kun chileläinen ilmavoimien lentäjä kohtasi pallomaisen UFOn [80], ja Brasilian senaatti järjesti hiljattain omat kuulemisensa, jotka olivat samanlaisia kuin Yhdysvalloissa [81]. Havaintojen puuttuminen Aasiassa, kun otetaan huomioon sen suuri väkiluku, on outoa, mutta kutsun silti [75] tietojen kirsikanpoiminnaksi, sillä paitsi että Meksikon tapaamiset jätetään huomiotta (en tiedä yhtään ”kuuluisaa” kanadalaista tapaamista), myös Afrikka mainitaan vähäisenä ilman, että otettaisiin huomioon laatua, ei pelkästään määrää. [75] kirjoittajan olisi pitänyt olla varovaisempi — hän ei maininnut Ariel-koulun väitettyä ufojen laskeutumista Ruwaan, Zimbabween. Siitä on julkaistu lukemattomia uutisia, kirjoja ja nyt myös dokumenttielokuva [82]. Lähes sata oppilasta oli silminnäkijöitä ja pitää kiinni (itsenäisistä) tarinoistaan aikuisuuteen asti. Jos haluat tarkastella koko Afrikkaa, lue viite [120].

Zimbabwelaisten oppilaiden piirrustuksia

(3) Tähtienvälinen matkailu on aivan liian vaikeaa siihen liittyvien suurten etäisyyksien ja aikojen vuoksi.

Tämä väite perustuu oletukseen, että UAP:t ovat ”muukalaisaluksia”. Ainakin osa näistä kohteista voi olla luonnollista kuumaa plasmaa tai kaasuja. Tämä on kuitenkin aina norsu huoneessa. Jos ihmettelette, miksi: ajatelkaa vain, että edellä käsitellyt kiihtyvyydet ja nopeudet sopivat yhteen tähtienvälisten alusten kanssa (ja vieläpä HYVIEN alusten kanssa!) Mutta lopetetaanpa tämä väite lopullisesti, joka yleensä menee jotakuinkin näin: valon nopeus itsessään on jopa liian hidas tähtijärjestelmien väliseen matkustamiseen, emmekä voi kulkea valoa nopeammin, ergo mikään muukalaisvierailu ei ole mahdollista. Vetoamatta edes ”poimuajoon” tai madonreikiin (molemmat ovat ehkä mahdollisia! [17-20]), voimme käyttää tunnettua fysiikkaa tämän asian ratkaisemiseen: relativistinen aikadilataatio auttaa matkustajaa. Knuth on jo osoittanut, että Linnunradan galaksin voi ylittää, ei 150 000 vuodessa, vaan vain muutamassa kuukaudessa aluksen ajassa, soveltaen havaitsemiemme kohteiden mitattua (väitettyä) kinematiikkaa [21]. Knuth ei ollut ensimmäinen, joka väitti, että galaksin halki voi päästä. On hämmentävää, miten televisiossa ja YouTubessa esiintyvät muutoin loistavat fyysikot unohtavat erikoissuhteellisuusteorian perusteet, jotka he ovat varmasti opettaneet opiskelijoilleen. Opetin ennen fysiikkaa 3, ja sillä tunnilla annoin oppilailleni yksinkertaisen tehtävän osoittaakseni heille, että 2 miljoonan valovuoden päässä oleva Andromedan galaksi on saavutettavissa yhden ihmisen elinaikana kulkemalla vain 0,1 m/s alle c:n: ei tarvita FTL:ää (Faster than Light, ylivalonnopeus).

kuva: Paramount Domestic Television

Beta on nopeutesi suhde valonnopeuteen, ja esimerkissämme se olisi:

(c tai 299 792 458 m/s) = 1 miinus 3,3356407 x 10^-10.

jossa olen kirjoittanut 1 miinus pienen numeron pitkän 9:n sijasta lukemisen helpottamiseksi. Seuraavaksi on laskettava Lorentz-kerroin eli gamma:

gamma = 1 / sqrt [ 1 – beta² ] ≈ 39,000 (aikadilataation määrä).

Tämä tarkoittaa sitä, että jos Maassa on kulunut 2 miljoonaa vuotta (fotonin matka-aika Andromedaan 2 miljoonan valovuoden etäisyydellä; 1 valovuosi (LY) määritellään etäisyydeksi, jonka valo kulkee yhdessä vuodessa), niin galaksienvälisen matkustajamme kohdalla on kulunut vain 2 miljoonaa jaettuna 39 000:lla eli ~51 vuotta. Jos hän olisi aloittanut matkansa 19-vuotiaana, hän voisi olla perillä 70-vuotiaana. Lisäksi heille etäisyys oli Lorentzin pituuden supistumisen vuoksi vain 50 LY, ei 2 miljoonaa LY.

Mitä tulee tähän valtavaan aikadilataatioon ja siihen, miten se aiheuttaisi kodin ja perheen menettämisen ikuisesti, tämä seikka jää epäselväksi, jos ajatellaan, että muukalaisten avaruusalus ei ole täynnä luonnollisesti kehittynyttä elämää vaan keinotekoinen (tekoäly) luotain, jolla ei ole sivilisaation jättämiseen liittyviä rasitteita. En tarkoita vain ”tuntevaa tekoälyä”, vaan kaikkea keinotekoista. Voyager I, jolla on kultalevy musiikista ja ihmismuodoista ja ohjeista Maan löytämiseksi, lasketaan ehdottomasti mukaan.

kuva: NASA.gov

(4) Jos ne OVAT avaruusolentoja, miksi ne eivät vain laskeudu Valkoisen talon nurmikolle ja paljasta itseään?

Tässä on paljon purettavaa, lähtien amerikkalaisesta sentrismistä. Olen melko varma, että muiden kansakuntien johtajilla olisi paljon sanottavaa tästä. Mutta tärkeämpi kysymys on: käyttekö puutarhanne muurahaiskärpästen luona ja yritättekö solmia suhteita niiden kanssa? Vaikka toki toivonkin, että mikä tahansa muukalaisrotu tunnustaisi ihmiset kanssatietäviksi olennoiksi, ehkä Neil de Grasse Tyson ja Stephen Hawking olivat oikeassa: ne olisivat liian kehittyneitä pitääkseen meitä ”tasavertaisina” missään mielessä, lähiaikoina. Lisäksi ehkä muut lajit (kaikki vitsit sikseen Linnunradan käsikirjasta liftareille sekä elokuvasta Star Trek IV: Matka kotiin), kuten valaat, delfiinit tai jopa mustekalat, saattavat olla kiinnostavampia mahdollisille vierailijoille.

Kuva: ID4

(5) Miksi avaruusalus tarvitsisi navigointivaloja avaruudessa? Tuo on naurettavaa, koska avaruus on niin laaja, ettei törmäyksiä toisten avaruusalusten kanssa tarvitse välttää niiden avulla.

Paras selitys, jonka olen kuullut tähän, on Eric Davisin (kyllä, juuri sen Eric Davisin, Wilsonin muistion kirjoittajan), joka ehdottaa, että ne eivät ole valoja, kuten me niitä pidämme, vaan vain pehmeää hehkua, joka johtuu eksoottisen (relativistisen) työntövoiman Dopplerin sinisiirtymästä tai plasmasta yleensä luonnossa esiintyvistä ilmakehän ilmiöistä. Kaukaa haettua? Toki, eikä se selitä väitettyjä erillisiä ajovaloja, mutta tämä on pätevä hypoteesi. Opettavainen hetki: tiedemiehet eivät käytä sanaa teoria samalla tavalla kuin sitä käytetään puhekielessä. Se tarkoittaa todennettavissa olevaa tosiasiaa, jota tukevat todisteiden vuori (ajatelkaa atomiteoriaa, yleistä suhteellisuusteoriaa eli painovoimateoriaa, alkuräjähdysteoriaa ja evoluutioteoriaa). Se ei tarkoita ”villiä arvausta”, kuten ”se on vain teoria”. Siitä tutkijat käyttävät sanaa hypoteesi, mutta sekään ei ole reilua, koska hypoteesit ovat usein valistuneita arvauksia. (Määritelmän vastakohtia on olemassa, kuten säieteoria, josta ei ole empiirisiä todisteita. En halua loukata kollegoitani säieteorian parissa, joten sanon vain, että vastakohdat sotkevat vesiä, ja jätän asian siihen).

kuva: Martin Willis, Podcast UFO

(6) Eikö ole äärimmäisen epätodennäköistä, että avaruusolentoja ylipäätään on olemassa galaksissamme? Ja eikö ”poikkeukselliset väitteet vaadi poikkeuksellisia todisteita”? (Carl Saganin ECREE-edikti).

Bayesilaisen analyysin sanonta ”päivitä priorit” pätee. Tiedämme tuhansia vahvistettuja eksoplaneettoja, joista ehkä jopa 10 on Maan kaltaisia siinä mielessä, että ne ovat ihmisen kapean määritelmän mukaan asumiskelpoisia, eli ”Goldilocksin vyöhykkeellä” isäntätähtensä ympärillä, jolloin nestemäisen veden esiintyminen on mahdollista. Emme tietenkään tiedä mahdollisesta vedestä (tai hapesta, sivilisaatioiden aiheuttamista epäpuhtauksista jne.) ilman lisätietoja joko nykyisistä tai uusista teleskooppihankkeista [30-31]. Tarkastellaan kuitenkin vain Kepler-missiota ekstrapoloimalla siitä pienestä taivaanlaatikosta, josta se on löytänyt vain muutaman tuhat planeettaa. Linnunradassa on todennäköisesti biljoonia (ei miljardeja, vaan biljoonia!) planeettoja. Arviomme mukaan jopa 20 prosenttia niistä voisi olla Maan kaltaisia [32-33]. Tässä ei ole otettu huomioon asumiskelpoisia eksokuita tai elämää, jota ei ole olemassa sellaisena kuin me sen tiedämme.

(7) Jos ufot ovat todellisia, miksi kaupallisten lentoyhtiöiden lentäjät eivät ilmoita niistä, eivät vain sotilaslentäjät, ja miksi tähtitieteilijät, joiden tehtävänä on tarkkailla taivasta, eivät usein näe niitä?

Tämä on samanlaista kuin sanoisi, että ufot ovat tiukasti amerikkalaisia. Tee kotiläksysi! Lentäjät [98] ja tähtitieteilijät [99] näkevät niitä, mutta usein (varsinkin aiemmin) pelkäävät ilmoittaa niistä pilkan vuoksi. Raportteja voi olla satoja: tabu vaikeuttaa hyvien tilastojen saamista. Ben Hansen löysi tuoreen [100], joten minun ei tarvitse edes kaivaa esiin klassisia kohtaamisia, kuten JAL:n lento 1628, jota käsiteltiin NBC:n iltauutisissa Tom Brokawin kanssa [101]. JAL-lentäjän elämä meni pilalle hänen rehellisyytensä vuoksi. Toinen tuoreempi tapaus koski American Airlinesin lentoa ja sikarinmuotoista esinettä [102]. On myös tärkeää huomata: tähtitieteilijät, riippuen osa-alueesta, eivät vain tuijota taivasta koko yötä, tai he keskittyvät pieneen sirpaleeseen. Emme saa myöskään unohtaa amerikkalaisten astronauttien monia tarinoita [118,119].

https://sites.google.com/site/thesolarsystemandbeyond/the-milky-way-galaxy

(8) Miksi SETI ei ole (vielä) onnistunut, jos ”ne” ovat olemassa?

Aloitan tarinalla: eräät Tyynenmeren saarelaiset päättivät testata, onko muita älykkäitä sivilisaatioita olemassa, lähettämällä savusignaaleja; kun he eivät saaneet vastausta tunnetuilta läheisiltä saarilta, he päättelivät olevansa yksin ”maailmankaikkeudessa” (kun otetaan huomioon heidän oma määritelmänsä maailmankaikkeudesta) [39]. Vaikka tämä tarina onkin apokryfinen, se on havainnollinen vertaus. Entä jos radiosignaalit ovat kehittyneille sivilisaatioille yhtä alkeellisia kuin savu nykyihmisille?* Meidän on laajennettava näköalojamme lasereihin, gammoihin jne. Entä jos kehittyneet sivilisaatiot käyttävätkin jotain, mitä emme ole vielä edes keksineet, jotain ei-sähkömagneettista, joka muistuttaa kenties Star Trekin fiktiivistä ”aliavaruusviestintää” tai tieteiskirjailija Ursula K. Le Guinin (FTL-) ”ansiblea”? Magneettinen vektoripotentiaaliviestintä on toinen mahdollisuus, jossa hyödynnetään kvanttimekaanista Aharanov-Bohm-ilmiötä [40].

Olen kuullut perusteluja sille, että on syytä aloittaa radiosta, ja se on oikein, jos oletetaan, että älykkäät sivilisaatiot käyttävät jonkinlaista sähkö- ja magneettimekaniikkaa viestintään. Kannatan SETI-pyrkimyksiä. Toivoisin vain, että tähtitieteilijät lakkaisivat puhumasta kielteisesti UAP:ista [41]. LIGOa [42] haukuttiin ennen liian kalliiksi ja epäonnistumaan tuomituksi. Se onnistui, ja siitä hyötyivät useat eri alat. Toivon, että SETI-ihmiset suhtautuisivat tähän aiheeseen myönteisemmin, mutta he todennäköisesti pelkäävät, että heitä pidetään pseudotieteilijöinä ja he menettävät rahoitusta.

Vielä kerran: sivilisaatiot, jotka voivat olla tai eivät voi olla tuolla ulkona, eivät ehkä halua kommunikoida kanssamme syistä, jotka on jo esitetty aiemmin. Emme edelleenkään pysty kohtelemaan kaikkia ihmisrodun jäseniä samaan rotuun kuuluvina, joten miten kohtelisimme sellaisen rodun jäseniä, joka on oikeutetusti ”vieras” ihmiskunnalle? Pelolla ja inholla.

Saatamme ainakin löytää muukalaisten/ET:n esineitä (eksoarkeologia, Loeb), mutta SETI-tähtitieteilijät, jotka tyytyvät etsimään ”teknosignaaleja” Kuusta tai kauempaa aurinkokunnastamme, ovat haluttomia tekemään niin Maasta itsestään. Miksi? Voisiko syynä olla ylimielisyytemme ja epävarmuutemme siitä, että olemme ”ykköskoiria”, ja epätodennäköisyyksistä tehdään tekosyitä? Luulin, että ihmisen pitäminen luomakunnan huippuna oli uskonnollinen ajatus, ei tieteellinen. Mietin, mitä tapahtui kopernikaaniselle periaatteelle: eikö ole todennäköistä, että maapallo on keskiverto?

kuva: seti.org

(9) Artefakteista puheen ollen, jos meillä on maahansyöksypalasia, miksi emme ole rakentaneet niitä uudelleen?

Aloitan sanomalla, että suhtaudun epäilevästi siihen, että hallussamme olisi todellisia ei-ihmisten pudonneiden alusten osia, tästä syystä: jos ”ne” ovat todella kehittyneitä, ne näyttävät varmasti putoavan paljon, ja mahdollisesti useammin kuin ihmisten lentokoneet?! (Kevin Knuth vitsailee, että jossain kaukaisessa maailmassa on muistomerkki ”kaikille Sol III:lla menetetyille”.) Mutta vakavammin: vasta-argumentti on, että ilmakehässä matkustaminen on vaikeampaa kuin avaruudessa matkustaminen (ei relativistinen matkustaminen, jossa pölyhiukkanen voi tuhota aluksen 0,99999+ kertaa c:n nopeudella), ei-ihmiset eivät ole tottuneet matkustamaan ilmassamme jne. En pidä näitä argumentteja vakuuttavina.

kuva: Salaiset Kansiot

kuva: history.com

(10) OK, ehkä *jotkut* UAP:t ovat kehittyneitä aluksia, MUTTA ne ovat ihmisen tekemiä: ehkäpä salaisia operaatioita?

Salaiset mustan rahan ohjelmat ovat aina esillä, mutta jos jätetään sivuun moninkertaiset harppaukset teknologiassa ja mahdollisesti fysiikan tuntemuksessa, joita tarvittaisiin, niin analysoidaanpa asiaa pelkällä logiikalla. Vastaan tähän kysymykseen muutamalla omalla (retorisella) kysymykselläni. Jos Yhdysvalloilla on tätä teknologiaa, miksi hävisimme Afganistanissa? Miksi hävisimme minkä tahansa sodan, koskaan? Miksi emme lähetä ”tic-taceja” Ukrainaan? Miksi leikimme omilla lentäjillämme, myös sota-alueilla? [48] Se on sekä laitonta että epäeettistä. Mikseivät nämä samat lentäjät lennä parasta kalustoa, jotka ovat valmistuneet (tosielämän) ”Top Gun”-akatemiastamme? Miksi vaivautuisimme jatkamaan kiinteäsiipisten lentokoneiden käyttöä? Miksi tuhlata aikaa ja dollareita, jos meillä on jo hallussamme jotain niin paljon parempaa?? Ja miksi emme esittelisi tätä Venäjälle ja Kiinalle? Lopuksi: miksi palaisimme kuuhun 60 vuotta myöhemmin 1960-luvun käyttövoimatekniikalla?

  • UAP:n todistajia on satoja, ellei tuhansia. Monet heidän kertomuksistaan voivat silti olla vääriä, mutta voimme rajoittua niihin muutamaan kymmeneen havaintoon, jotka ovat sekä oudoimpia että uskottavimpia.
  • Ensimmäistä kohtaa laajentaen — hallituksen ja armeijan henkilökunta on ilmoittautunut. Jos UAP:t eivät ole kansallinen turvallisuusuhka eivätkä lentoturvallisuusriski, hallituksemme olisi epäpätevä ja vastuuton, kun se olisi järjestänyt viimeaikaiset UAP-kuulustelut. Ne, joilla on valtuudet saada turvaluokiteltuja tietoja, suhtautuvat UAP:hen hyvin vakavasti. Meidän ei pitäisi hylätä niitä pelkästään siksi, että meiltä puuttuvat nämä tiedot.
  • On tapauksia, joissa on fyysisiä todisteita (kuvien/videoiden lisäksi), kuten Socorro, NM [105] ja Delphos, KS [106], mainitakseni vain kaksi: valokuvia palaneista kivistä ja hydrofobisia molekyylejä, jotka aiheuttivat kielteisiä terveysvaikutuksia.
  • Miksi ne, jotka ilmoittaisivat asiasta, valehtelisivat ja pilaisivat uransa? (esim. vanhempi päällikkö Kevin Day [107]) Todistajista EI tule kaikista rikkaita ja kuuluisia.

(11) Ehkä UAP:t ovat venäläisiä tai kiinalaisia?

Jos näin on, tuntuisi oudolta, että venäläiset kärsivät yhä tappioita Ukrainassa ja että kiinalaiset eivät ole hyökänneet Taiwaniin. Hyökkäämme tähän kysymykseen toisesta näkökulmasta: Caroline Coryn hiljattain tekemässä dokumentissa A Tear in the Sky [51] on kohtaus, jossa viittasin History Channelin Unidentified-ohjelman erityiseen jaksoon, jossa käsitellään äskettäin salaiseksi julistettuja asiakirjoja, joissa viitataan 40- ja 50-luvuilla lentäneisiin 50-jalkaisiin valkoisiin butaanitankkeihin. Ne kuulostavat todella paljon 40-jalkaisilta tic-taceilta! Sattumaa? Jos ei, niin Venäjä ja Kiina toipuivat todella nopeasti toisesta maailmansodasta ja jälkimmäisessä tapauksessa sisällissodasta, ja niillä on ollut paljon parempi teknologia kuin Amerikalla lähes vuosisadan ajan. Kuinka todennäköistä se on, kun venäläinen teknologia on niin ylivoimaista (taas, katsokaa vaikka Ukrainaa)? Kriittisesti: ainakin yhden UAP-tapauksen yhteydessä väitettiin tutkahäirintää [116]. Se ei ainoastaan viittaa jonkinlaiseen signaalinhallintaan, vaan se on myös sotatoimi Yhdysvaltoja vastaan. Voitaisiinko se sivuuttaa niin huolettomasti?

(12) Eivätkö silminnäkijät ole epäluotettavia? Lukemattomat tutkimukset ovat osoittaneet tämän olevan tosiasia.

Kyllä ja ei. Keskivertosilminnäkijä ei näe gorillaa, totta [52]. Mutta on olemassa poikkeavia silminnäkijöitä, jotka ovat hämmästyttävän huonoja silminnäkijöitä, ja myös poikkeavia silminnäkijöitä, jotka ovat erittäin tarkkoja silminnäkijöitä. Kuten monet elävien olentojen ja elottomien esineiden ominaisuudet, tämäkin taito voi sijoittua Gaussin jakaumaan, jota kutsutaan kellokäyräksi. Ajatus koulutetusta havainnoitsijasta ei varmasti ole myytti: eikö lainvalvonta- ja sotilashenkilöstö, joka on pakotettu tilannetietoisuuteen, erehtyisi tai jättäisi jotain huomaamatta harvemmin kuin ”tavallinen” ihminen? Varmasti, jos heidän henkensä riippuisi siitä — mikä on totta. Tämän pitäisi päteä erityisesti merivoimien ja ilmavoimien lentäjiin, joiden on tunnistettava lennossa kaukana olevan nopeasti liikkuvan lentokoneen alkuperämaa ja tyyppi. Heidät on koulutettu tekemään niin. Lukuisat psykologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että muistia voidaan parantaa harjoittelulla [53]. Se ei ole staattista. Mutta kyse ei ole vain harjoittelusta: gorillatutkimuksen tarkoitus oli osoittaa, miten olemme sokeita joillekin ärsykkeille, kun kiinnitämme huomiota toisiin. Kun tätä käytetään lentäjien kaltaisia silminnäkijöitä vastaan, unohdetaan kätevästi se seikka, että he kiinnittivät huomiota ufoon, joten he eivät olleet sokeita sille.

(13) UAP:stä ei ole vertaisarvioituja tieteellisiä julkaisuja vaikuttavissa lehdissä, joten se on pelkkää roskaa, QED. Kjeh, räh.

Tässä on paradoksi: ei ole olemassa lehtiä, jotka sallivat UAP-julkaisut. Lyhyesti sanottuna: julkaisuja ei ole, koska kukaan ei saa tutkia UAP:tä ilman pilkkaa ja ilman, että kaikki julkaisuyritykset hylätään. Miksi UAP:tä pilkataan ja sitä koskevat julkaisut hylätään? Koska julkaisuja ei ole olemassa! Tämä muna-kana -ongelma pitäisi olla räikeän ilmeinen. Tieteellisessä menetelmässä on varmasti kyse uteliaisuudesta ja luonnon tutkimisesta, ei omien henkilökohtaisten ennakkoluulojen ja dogmien käyttämisestä välttääkseen tutkimusten tekemistä ylipäätään. On joitakin artikkeleita, jotka ovat päässeet tarkastelun läpi, mutta valitettavasti suurin osa niistä on melko huonolaatuisissa (”sekopää”-) lehdissä. Poikkeukset ovat kuitenkin erinomaisia [55, 56, 123]. (Kritiikkiä Kevinin artikkelia kohtaan on se, että hän oli lehden päätoimittaja. Hän vetäytyi kaikista päätöksistä kirjoittajana, mikä on tavanomainen menettelytapa, mutta siitäkin huolimatta, ks. edellä ympäripyöreydestä, joka on jotenkin rikottava.*) Ilman rahoitusta on todella mahdotonta saada mitään aikaan, eikä esimerkiksi NSF:ssä tai DOE:ssä ole mitään ohjelmia, joilla rahoitettaisiin UAP-siviilitutkimusta. Jos tämä olisi todella roskaa, ei olisi nimekästä Harvardin professoria, joka tutkii UAP:tä [57]. Mutta debunkkaajat pitävät blogikirjoituksiaan ja YouTube-videoitaan tiukkoina ja luotettavina.

Päätelmät

En ole koskaan selittänyt, miksi olen itse kiinnostunut UAP:sta. Argumentit ufoja vastaan ovat aina pysyneet samoina. Kyse on jostain arkipäiväisestä, vihollisen lentokoneesta, huijauksesta, harhasta jne. Mutta tiedot ovat kasaantuneet siinä määrin, että nämä argumentit eivät enää vakuuta minua. Parhaimmillaan: ne diskreditoivat vain yhden näkökohdan tapauksesta. Mitkä ovat mahdollisuudet, että maailman edistyneimmät tutkajärjestelmät ja maailman edistyneimmän armeijan IR-seurantakamerat, joita tuetaan biljoonan dollarin budjetilla, eivät toimineet samaan aikaan, kun useat lentäjät sattuivat kuvittelemaan täsmälleen saman asian tai suostuivat kaikki keksimään täsmälleen saman tarinan, joka vahingoittaisi heidän uraansa? He eivät halunneet tulla kuuluisiksi. Tämä on niin pitkä sarja epätodennäköisyyksiä, vaikka silminnäkijöiden todistukset jätettäisiinkin huomiotta (joita, kuten aiemmin todettiin, pitäisi silti pitää tietona, ei täysin epäuskottavina, vaikka ne ovatkin epätäydellisiä). Tyhjentäjät siirtyvät sitten käyttämään siviililentokoneita, vaikka tiedoissa ei näy yhtään lentokonetta alueella, tai lokkeja, joilla on niin täydellinen höyhenpeitteinen eristys, että ne näkyvät infrapunassa tasapainossa ilman kanssa tai kylmempinä, mikä on termodynamiikan näkökulmasta fyysisesti mahdotonta. Aloin kiinnostua ufoista jo lapsena ja palasin siihen myöhemmin elämässäni, kun olin ensin keskittynyt ”oikeaan” tieteeseen (lainausmerkeissä, koska minusta UFO/UAP:t voivat olla ja niiden pitäisi olla myös ”oikeaa tiedettä”). Tällä hetkellä työskentelen pimeän aineen parissa, jota ei ole yleisesti hyväksytty edes tiedeyhteisössä.

Jupiterin galilealaiset kuut

Lisäluettavaa

https://theconversation.com/are-we-alone-the-question-is-worthy-of-serious-scientific-study-98843

https://arxiv.org/abs/1204.2184, https://arxiv.org/abs/1204.1952,
https://arxiv.org/abs/1012.5264, https://arxiv.org/abs/astro-ph/0107316

Artikkelin julkaissut UAPx