Joulukuun 3. päivän 2020 artikkelissa, jonka on kirjoittanut The Debriefin Tim McMillan, paljastettiin Yhdysvaltain sotilaslentokoneista otettujen UAP-valokuvien olemassaolo. Valokuvat on ottanut aseita käyttävä kakkospilotti F/A-18 -hävittäjän penkiltä, jossain päin USA:n itärannikkoa. McMillan raportoi, että hänelle on sanottu valokuvan olleen vuonna 2018 julkaistussa tiedusteluraportissa, jonka UAP-toimikunta (UAPTF) on julkaissut.
Varmistin itse, McMillanin kuvan metadatasta, että tämä tietty kuva oli luotu kolmas huhtikuuta 2019, eikä vuonna 2018. Tavoittelin McMillania huomauttaakseni tästä, ja hän sanoi hänen ymmärryksensä olevan, että kuva oli kuvakaappaus alkuperäisestä kuvasta. Toisin sanoen, metadata julkaistussa valokuvassa ei ole alkuperäisen kuvan metadataa. Kuitenkin useat muut kommentoijat Internetissä olivat sitä mieltä, että tämä ei ole valokuva toisesta valokuvasta, vaan alkuperäinen valokuva, joka on otettu tuolla päivämäärällä 2019. Varhaisin tunnettu tämän kuvan esiintymispäivä UAP-tutkijoiden keskuudessa on helmikuussa 2020.
Joulukuussa 2020 ruotsalaistutkija Roger Glasselin etsiväntyön perusteella esitettiin, että heijastus ohjaamon ikkunasta johtui pilotin kypärästä. Glassel sitten päätteli, että ilma-alus oli amerikkalaisten hävittäjä, joka kuului Strike Squadron VFA-32:n. Tämän eskaaderin kotitukikohta on laivaston ilmatukikohta Oceana Virginia Beachissa, Virginiassa, USA:ssa.
Joten paras informaatio juuri nyt on, että kuva on otettu 4.3.2019 USA:n itärannikolla, VFA-32:n koulutusalueella.
George Knapp
Artikkelissa päivämäärällä huhtikuun 6. päivä 2021 lasvegasilainen toimittaja George Knapp paljasti ainakin kolmen UAP-valokuvan otetun samanapäivänä, eli 4.3.2019. Kaikki kuvat olivat saman siipimiehen ottamia F/A-18 -hävittäjästä; samalla maantieteellisellä alueella, USA:n itärannikolla, käyttäen aivan tavallista kännykkää.
Kuvat olivat:
1. Kello 14.44 valokuva johon viitataan nimellä ”Pallo” (”Sphere”)
2. Kello 15.02 valokuva kappaleesta johon viitataan nimellä ”Tammenterho” (”Acorn”). Tämän muotoinen kappale oli myös The Debriefin alkuperäisessä artikkelissa. Näin vahvistetaan, että The Debriefin valokuva oli kuin olikin otettu 4.3.2019 eikä vuonna 2018, kuten McMillan on aiemmin sanonut.
3. Kello 15.14 valokuva johon viitataan nimellä ”Metallinen ilmalaiva” (”Metallic blimp”), jolla näyttää olevan useita ulokkeita.
Kiinnostavaa kyllä, toinen artikkeli kertoo valokuvien ottoajoiksi 14.44; 15.02 ja 15.16 ja kaikissa kolmessa on jotain metadataa:
Koska Knappin kuvissa ei ollut mitään metadataa, mietin mistä verkkosivu oli saanut tietoonsa nuo metadatat? Mahdollinen selitys on verkkosivun artikkelissa, jossa kirjoittaja kirjoittaa, että heidän ymmärryksensä on peräisin ”…erittäin perilllä olevasta lähteestä, jolla on aktiivisesti pääsy kaikkiin kuviin ja dataan…” Kun tämän yhdistää Knappin valokuvalähteeseen, vaikuttaa siltä kuin UAPTF vuotaisi pahemman kerran.
Aitous
Aluksi jotkut tutkijat epäilivät, että nämä kuvat eivät olisi aitoja. Kuitenkin pian asia sai varmuuden kun amerikkalaistutkija John Greenewald otti yhteyttä Pentagoniin. Susan Gough’in, Pentagonin edustajan, vastauksessa sanottiin:
”Voin vahvistaa näiden kuvien… olevan laivaston henkilökunnan ottamia. UAPTF otti nämä tapaukset mukaan tutkimuksiinsa.”
Sää tuohon aikaan
Kaikki kolme UAP-kuvaa Knappin artikkelissa näyttävät sinisen taivaan ja vain muutama pilvi näkyy arviolta 30,000 jalan (9,100 metriä) korkeudessa. Tarkistin Wyomingin yliopiston yläilmakehän tietokannasta yksityiskohtia. Lähin UAP-kuvien havaintoasema 72402 sijaitsee Wallops islandilla, Virginiassa, ja asema 72403 sijaitsee Stirlingissa, Virginiassa.
Tämän mukaan tuohon aikaan 9,100m korkeudella ulkolämpötila oli -45.7 Celsius-astetta, ilmanpaine oli 300.0hPa; ja suhteellinen ilmankosteus oli 17%; tuuli puhalsi 240 asteen suunnasta 82 solmun nopeudella.
Tässä ulkolämpötila oli 9,040m korkeudella -47.3 Celsius-astetta; ilmanpaine oli 300.0hPa; suhteellinen ilmankosteus 24%; tuuli puhalsi 250 asteen suunnasta 82 solmun nopeudella.
Ylläolevat luvut tarjoavat parhaan estimaatin sääolosuhteista kuvanottohetkellä. Olin erityisen kiinnostunut tuulen voimakkuudesta tuolla korkeudella, sillä oli mainintaa siitä että ”Tammenterho” olisi ollut paikallaan kuvanottohetkellä. Kappale pysyi siis paikallaan 82 solmun tuulessa, joka puhalsi kutakuinkin lännestä (joka on 270 asteen kulmassa).
Maanpinnalla sää oli tämän sivun mukaan Virginia Beachissa, Virginiassa kello 15 45 Fahrenheit-astetta; tuuli puhalsi 8 mailin tuntivauhdilla pohjoisesta. Pilvisyyttä ei kerrottu. Sadetta ei ollut. Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com
Viimeisten parin kuukauden aikana olen lähettänyt pari FOIA-tietopyyntöä Naval Safety Centeriin (NAVSAFECEN) tapahtumista kuten ilmatilarikkomuksista ja raportoiduista tunnistamattomista/luvattomista lentokoneista. Tammikuussa lähetin uuden pyynnön ja pyysin saada sähköpostivaihtoa NAVSAFECEN ja puolustusministerin toimiston (Office of the Secretary of Defense, OSD) välillä koskien UAP:ta. Sain selville, että julkaistut dokumentit olivatkin kiinnostavampia kuin aiemmin odotin.
Naval Safety Center ylläpitää tietokantoja ja järjestelmiä, joihin on kirjattu kaikki vaaratilaraportit, jotka USA:n laivasto ja laivueet ovat jättäneet, mm. kohtaamiset dronejen, ilmapallojen ja UAP:den kanssa. Toukokuussa 2020 The Driven Tyler Rogoway ja Joseph Trevithick julkistivat 8 vaaratilaraporttia, jotka he olivat saaneet FOIA-tietopyyntöjen kautta lähikohtaamisista, joita USA:n laivaston piloteilla on ollut tunnistamattomien lentokoneiden ja dronejen kanssa Atlantin valtameren yllä vuosina 2013-2019. Kuitenkin tulisi huomauttaa, että vuonna 2019 laivasto julkaisi uudet ohjeet siitä miten raportoida kohtaamisia tunnistamattomien lentokoneiden kanssa, ja se onko NAVSAFECEN-tietokannat edelleen UAP-raporttien tallennuspaikka ei ole selvitetty.
Tavoitteeni oli selvittää mahdollista koordinaatiota tai sovellettavia ohjeita kun NAVSAFECEN ja Office of the Secretary of Defense (OSD) kohtaavat UAP:ita. Sisäiset sähköpostit ovat yleensä hyvä tapa saada selkoa valtion virastojen päivittäisistä toimista. Tammikuun 13. päivänä 2021 jätin FOIA-tietopyynnön Naval Safety Centeriin (FOIA # DON-NAVY-2021-002701) pyytäen sähköpostikirjeenvaihtoa NAVSAFECENin ja Susan Gough’n, Department of Defensen edustajan välillä, joka on myös strateginen suunnittelija lafkalla. Gough tunnetaan UFO-yhteisössä hyvin Pentagonin kasvoina kaikissa pyynnöissä UAP-aihetta koskien.
Kaksi viikkoa myöhemmin tammikuun 29. päivänä 2021, NAVSAFECEN FOIA -virkailija lähetti viimeisen vastauksensa ja julkisti tiedot. Laivastolta lähetetyt sähköpostit ovat luettavissa, mutta OSD:n viestit on täysin mustattu ja ne piti luetuttaa Office of the Secretary of Defensella. Lopulta maaliskuun 9. päivänä 2021 OSD julkisti DoD:n osuudet sähköpostikirjeenvaihdosta.
Päivämäärällä 10. heinäkuuta 2020 alkaa sähköpostiketju, jossa Jeff Jones, NAVSAFECEN:n varajohtaja turvallisuuspromootioissa, on lähettänyt viestin Navy Office of Informationille, pyytäen kontaktihenkilöä (point of contact, POC) jota haastatella UAP-asioista. Vastauksen lähetti laivaston uutistoimiston johtaja, joka kirjoitti että Joseph Gradisher on laivaston POC kaikissa UAP-kyselyissä. Gradisher on eläköitynyt laivaston kapteeni, ja hän on merivoimien informaatiosodankäynnin apulaisjohtaja (Deputy Chief of Naval Operations for Information Warfare, OPNAV N2/N6).
(Huom: tämän artikkelin kirjoittaja on sensuroinut nimet, puhelinnumerot ja sähköpostit ylläolevasta)
Mitä tulee seuraavaksi on kaikkein kiinnostavin osuus tätä FOIA-julkistusta. Joseph Gradisher sanoo vastauksessaan merivoimien turvakeskukselle ja laivaston tietotoimiston johtajalle:
“…julkisten asiain hoitamisen perspektiivistä kaikki median UAP-kyselt menevät puolustusministeriön julkisasiainhoidon kautta, Sue Gough (cc’nä) … pidetään hänet mukana keskustelussa, sillä me temme läheistä yhteistyötä.
Tähän päivään mennessä, me emme ole antaneet yhdellekään medialle lupaa haastatella tästä aiheesta.
Älkää kommentoiko. Tämän asian nyanssit ovat sellaiset, että kaikki poikkeamat DOD:n tekemistä lausunnoista johtavat useisiin uutisjuttuihin ja uusiin FOIA-tietopyyntöihin eri tasoille.
Jos on tarpeellista, me koordinoimme teidän kanssamme tiettyjen pyyntöjen tiimoilta, riippuen kysytyistä kysymyksistä.”
Tämä on varmistus siitä, että OSD:n julkisasiainhoidon virasto on kuin onkin ainoa kontaktipiste kaikille UAP-kysymyksille, ja näin pidetään aiheeseen liittyvät PR-asiat tiukasti omissa käsissä. Seuraava osuus sähköpostista on kiinnostavampi:
“Lisäksi, yleisesti ottaen, me annamme normaalin FOIA-prosessin toimia niinkuin sen tuleekin, mutta me olemme pyytäneet, että FOIA-virastot koordinoisivat meidän kanssamme UAP-kysymyksissä ennen kuin he painavat “lähetä”-nappia niin, että uudenlaisia termejä/kieltä/jne. ei otettaisi käyttöön sekoittamaan viestintää kokonaisuutena.
Lisäksi, nyt on annettu Turvallisuusluokitusohjeistus (Security Classification Guidance) (tasolla SECRET), joka ottaa kantaa UAP-kysymykseen ja siihen mitä saa ja ei saa kertoa julkisesti. Mielelläni toimitan sen teille jos teillä on sille tarvetta.”
Gradisher sitten varsin selvästi kirjoittaa, että on tulossa koordinoitu ponnistus jolla monitoroidaan kaikkia FOIA-tietopyyntöjä liittyen UAP-asioihin. Kaikki puolustusministeriön FOIA-virastot tekevät rästitöitä, ja voimme odottaa että he eivät halua pahentaa työtaakkaansa, mutta että tämä ilmiselvästi on tapa kontrolloida informaatiovirtoja. Se seikka, että turvallisuusluokitusohjeistusta sovelletaan tähän, vahvistaa sen että UAP-aihe on arkaluonteinen. Ei ole viitteitä siitä, että Gradisher olisi tehnyt jotain FOIA-tietopyynnöille; kuitenkin on selvää että hänen toimistonsa on jollain tavalla mukana läpikäynti- ja hyväksyntäprosessissa, millä estetään “uudenlaisten termien/kielen” käyttöönotto.
Tavoittelin Gradisheria ja Gough’ia sähköpostilla, ja pyysin molempia heitä, jos he vain kykenevät, selventämään lausuntojaan vuodelta 2020. He molemmat kieltäytyivät ja sanoivat ettei heillä ole mitään lisättävää.
Julkistetut sähköpostit herättävät enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, ja lähetin useita FOIA-tietopyyntöjä toiveenani saada lisää tietoa tästä arkaluonteisesta aiheesta.
Lähetä mitä tahansa kommentteja tai kysymyksiä sähköpostilla uapparallax(at)outlook.com
Käytin hakusanaa ”UFO” ensimmäiseen hakuun, ja arkistoista löytyi 11 tiedostoa. Nämä olivat:
1. ”Tukipalvelut – Tunnistamattomat lentävät esineet, Yleinen.” 1972. Uuden Seelannin poliisivoimien päämajan tuottama dokumentti. ID-numero R13024670.
2. ”Tukipalvelut – Tunnistamattomat lentävät esineet, Yleinen.” 1972. Uuden Seelannin poliisivoimien tuottama dokumentti. ID-numero R13029195.
3. ”Raportit – Raportteja ja palautteita – Raportteja UFOista [Unidentified Flying Objects]” 1956-1979. Uuden Seelannin puolustusvoimien päämaja. ID-numero R21072322.
4. ”Raportit – Raportteja ja palautteita – Raportteja UFOista [Unidentified Flying Objects]” 1979 – 1980. Uuden Seelannin puolustusvoimien päämaja. ID-numero R21072323.
5.”Raportit – Raportteja ja palautteita – Raportteja UFOista [Unidentified Flying Objects]” 1981 – 1984. Uuden Seelannin puolustusvoimien päämaja. ID-numero R20384526.
6. ”Raportit – Raportteja ja palautteita – Raportteja UFOista [Unidentified Flying Objects]” 1979 – 1984. Uuden Seelannin puolustusvoimien päämaja. ID-numero R20384527.
7. ”Yleishallinto – Organisointi ja johto – Raportteja ja palautteita – UFOt [Unidentified Flying Objects] ja Etnologia.” 1984-1989. ID-numero 22365246.
Ainoastaan yksi yllä listatuista tiedostoista on digitoitu Uuden Seelannin kansallisarkistoon (hyväksytty 15. joulukuuta 2020), kahdeksas kohta ”Poliittiset asiat – Ulkoavaruus – Tunnistamattomat lentävät esineet [UFOt]” 1977 – 1982. ID-numero R17729163.
Ensisilmäyksellä on vaikeaa arvata mistä tässä puhutaan. Poliittiset asiat – Ulkoavaruus?
Tiedosto käsittelee yhtä ainoaa aihetta. Tämä on Grenadan valtion yritys saada YK hyväksymään Grenadan vuoden 1978 luonnostelma YK:lle, ”Viraston tai laitoksen perustaminen YK:hon ryhtyä toteuttamaan, koordinoida ja levittää tutkimustietoja Tunnistamattomista Lentävistä Esineistä ja niihin liittyvistä ilmiöistä.”
YK:n Uuden Seelannin suurlähettilään ja Uuden Seelannin ulkoministeriön YK-osaston edustajan välillä käytyä vaihtoa on monta dokumenttia. Grenada lopulta taivutettiin vetämään pois sen esitys ja sen sijaan hyväksymään:
”Että Yleiskokous pyytää Pääsihteeriä välittämään esitysluonnostelman tekstin yhdessä yllämainittujen lausuntojen kanssa YK:n jäsenvaltioille ja kiinnostuneille erikoisvirastoille, niin että ne voisivat kommunikoida näkemyksensä Pääsihteerille.”
Vaikka jutun lopputulema on UAP-kirjallisuudessa hyvin tiedossa, tämä tiedosto tuo julki Uuden Seelannin kannan ja sisäiset ajatukset asiasta, ja senpä vuoksi sen lukeminen on aiheellista.
”Voidaan vain spekuloida mitä MFAT-tiedosto pitää sisällään. Yksi mahdollisuus on, ottaaen huomioon aikavälin vuodet 1977-1982, että dokumentit liittyvät UFO-tietoisuutta lisäävään aloitteeseen YK:ssa, jota Sir Eric Gairy, silloinen Grenadan pääministeri, johti 1970-luvun lopulla. Tämä ponnistelu johti sarjaan täysistuntoja ja päätöksien hyväksymisiä vuoden 1977 loppupuolella, mikä kulminoitui Poliittisen erikoiskomitean kuulemistilaisuuteen marraskuun 27. päivänä 1978.”
Kaikoura
Sarja tapauksia sattui joulukuussa 1978 Kaikouran alueen lähellä Uudessa Seelannissa. Lentäjät tekivät visuaalisen havainnon; tämän havainnon filmasi myös australialainen TV-ryhmä, ja sen yhteydessä tehtiin anomaalisia tutkahavaintoja. Useat valtion virastot Uudessa Seelannissa tekivät tutkimuksia tapauksista.
Digitoiduissa tiedoissa on SAVINGRAM-dokumentti, Wellingtonilta kaikille – vs UFOt – Kaikora, päivätty kesäkuulle 1979. Tähän kuului seuraava teksti:
”Maan ulkopuolisten elämänmuotojen intervention mahdollisuuden todeksi osoittamista pidetään äärimmäisen epätodennäköisenä.”
Odotan innolla lisää näitä Uuuden Seelannin kansallisarkistojen UAP-tietoja saataville digitoidussa muodossa.
Loppuhuomio: Susan Hansenin, Uuden Seelannin “UFO Focus New Zealand Research Network”:n johtajan, väsymättömän työn ansiosta Uuden Seelannin puolustusvoimat ovat julkaisseet nämä tiedot. Klikkaa tästä päästäksesi heidän verkkosivuilleen.
Kirjoittanut John Greenewald, Jr. – The Black Vault – Alunperin julkaistu: helmikuun 12, 2021
UFO-somen piirit innostuneena ottivat vastaan uutiset siitä, että Pentagon on myöntänyt, että sillä on hallussaan “UFO-romua” ja että he ovat julkistaneet testituloksia. Ainakin erään UFO-tutkijan mukaan. Useisiin UFOihin liittyviin otsikoihin törmänneenä heidän väitteensä tuntuivat vahvistavan kansan toivoa siitä, että ihmiskunta jollain tavalla oli matkalla “Paljastusmaahan” ja että vallassaolijat tulisivat tunnustamaan avaruusolentojen läsnäolo virallisesti. Ainoa ongelma on, että nuo vallassaolijat näkevät asiat todella eri silmin.
Ällistyttävät seuraamukset
Idea siitä, että Yhdysvaltain hallituksella olisi hallussaan maahansyöksynyttä avaruusolentojen teknologiaa muuttaisi pelin monella eri tasolla ihmiskunnan hyväksi. Koko konsepti muokkaisi tiedettä; se kääntäisi useat valtauskonnot mullin mallin; ja saisi lähes kaikki ihmiset miettimään paikkaansa universumissa.
UFO-romun idea on tullut esiin viimeisimpänä New York Timesin teksteissä, joka raportoi heinäkuussa 2020 erään astrofyysikon väittäneen, että on “noudettu ‘maailman ulkopuolelta tulleita aluksia, jotka eivät ole tehty planeetallamme.’”
Luis Elizondo, mies joka sanoo pyörittäneensä salamyhkäistä UFO-tutkimusohjelmaa Pentagonissa, nimeltään “Advanced Aerospace Threat Identification Program” eli AATIP, sanoi Tucker Carlsonille vuonna 2019, että hän uskoo Yhdysvaltain hallituksella olevan hallussaan “materiaalia” UFOista. Kun häneltä tivattiin lisää, Elizondo viittasi salassapitosopimukseensa (NDA) eikä kertonut sen enempää.
Huikeita väitteitä esitetään
Vaikka vuosien mittaan on esitetty monenlaisia väitteitä, palapelissä on yksi osa joka on puuttunut keskustelusta: todisteet. Ei ole mitään testituloksia; ei artifakteja; ei virallisia valtion myönnöksiä siitä että mitään tästä on olemassa sillä tavalla kuin jotkut sanovat. Tähän mennessä meillä on ollut pelkkiä sanoja, väitteitä ja spekulaatiota. Ei mitään konkreettista.
UFO Explorations -blogin otsikko, “PENTAGON MYÖNTÄÄ ETTÄ SILLÄ ON UFON ROMUA, JULKAISI TESTITULOKSET.” Vastaava kuva antaa mielikuvan, että kyseessä olisi analysoitu materiaali, mutta se on pelkkä leikekuva, joka on kiertänyt internetissä jo vuosikymmenen ajan. Se ei liity blogin väitteisiin.
Kuitenkin Anthony Bragalia, “UFO Explorations” -blogia pyörittävä UFO-tutkija, sanoo että hän sai Pentagonin myöntämään todellisuuden siitä että heillä on UFO-romua; sanoo että he ovat analysoineet sitä, ja sanoo että hänellä on tulokset. Viimeisimmässä blogipostauksessaan hänen otsikkonsa oli “Pentagon myöntää, että sillä on UFOn romua, julkaisi testitulokset.”
“Yhdysvaltain hallitus on tehnyt huikean myönnön, että sillä on hallussaan UFO-romua. Myöntö esitettiin vastauksena Freedom of Information Actin (FOIA) alaiseen tietopyyntöön, jonka tämän blogin kirjoittaja on lähettänyt kolme vuotta sitten”, Bragalia aloittaa blogissaan. “Vastinkirjeessään Yhdysvaltain puolustustiedustelupalvelu DIA on lopettanut vuosikymmenet kestäneen spekulaation ja varmistanut sen, että he ovat kuin ovatkin saaneet haltuunsa UFO-materiaalia.”
Kuvakaappaus Bragalian alkuperäisestä FOIA-tietopyynnöstä, jossa näkyy keltaisella kohta, johon he ovat vastanneet.
Bragalia sitten esittää alkuperäisen FOIA-tietopyyntönsä, sekä sen vastineen kokonaisuudessaan. Alkuperäinen FOIA-tietopyyntö pyysi seitsemässä kohdassa erilaisia asioita koskien UAP-“materiaalia”, joka liittyy AATIP-ohjelmaan. The Black Vaultin hänen väitteisiinsä kantaa ottavalla vastinevideolla ehdotettiin, että erityisesti yksi kohta sai heidät luovuttamaan nämä paperit, ja todennäköisesti se oli vastauksena pyynnön “materiaalia” koskettavaan kohtaan, eikä niinkään “UAP”-kohtiin. Ottaen huomioon sen, että dokumenteissa ei sanallakaan mainita sanoja “UAP,” “UFO,” “alien,” “extraterrestrial” (siten kuin artikkeli väittää), tai edes “törmäysromua“, tämä olisi looginen tapa tulkita vastausta.
Bragalia ei ole samaa mieltä: “Naiivisti oletat, että sellaiset tekniset raportit oikeasti viittaisivat avaruusolentoihin, Roswelliin jne”, Bragalia sanoi julkisesti kommentoidussa kommentissa The Black Vaultille. “Se ei toimi sillä tavalla ja ajatuksenkulkusi siitä, että raportit puhuisivat sellaisista asioista osoittaa, että sinulla ei ole mitään hajoa materiaalitieteestä tai teknisistä tutkimuksista.”
Huolimatta Bragalian kannasta, muutama seikka on tullut esiin, jotka on jätetty pois Bragalian blogipostauksessa. The Black Vaultille tämä tuli tietoon ja Pentagon on sen varmistanut myöhemmin seuraavana päivänä: Bragalian alkuperäisessä FOIA-tietopyynnössä oli liitteitä, joille kiirehdittiin dokumenttien saamista. Kun tästä kysyttiin Bragalialta, hän sitten antoi The Black Vaultille kasan sähköposteja hänen ja DIA:n välillä käydystä kirjeenvaihdosta. Se osoitti, että alkuperäistä FOIA-tietopyyntöä oli muokattu, ja se myös tukee The Black Vaultin teoriaa siitä miksi paperit lähetettiin vastaukseksi.
Tämän kirjeenvaihdon tiivistäminen muutamalla sanalla: Bragalian alkuperäiseen FOIA-tietopyyntöön liitetty liite otti alkuperäiset seitsemän kohtaa, ja pyysi aloittamaan tutkimukset yksittäisestä ainoasta kohdasta, ja sen jälkeen siirtymään seuraaviin. Liitteessä pyydettiin “Bigelow Aerospacen puolustusministeriön/Pentagonin alihankintasopimuksen alaisuudessa tuottamia UAP-materiaalien koetuloksia” käsiteltäväksi ensimmäisenä.
Tällaiset liitteet ovat yleisiä FOIA-tietopyyntöjen yhteydessä. Yhä vain kasvavien työmäärien kanssa kamppailevat viranomaiset haluavat liitteiden täsmentävän pyyntöä prosessointiajan lyhentämiseksi, arkistohakumaksuissa säästämiseksi tai vain yleisen työmäärän pienentämiseksi. Bragalian tapauksessa hän lisäsi pyyntöönsä saada materianalyysit nopeammin ja loppukohdat voitaisiin käydä läpi ja julkaista (jos niitä löytyy) myöhempänä ajankohtana (nk. “rolling release”).
Viisi DIRD-raporttia annettiin Bragalille. Tärkeä seikka, vaikkakin muiden väitteiden varjoon jäävä.
Tämän seurauksena Bragalia sai ensimmäisen lähetteen materiaalia, joka koostui 154 sivusta, ja mukana oli viisi “Defense Intelligence Reference”-dokumenttia eli DIRD:ia.
DIRD:t, joita on yhteensä 38 kappaletta, tuotettiin Advanced Aerospace Weapon System Applications Programin eli AAWSAPin yhteydessä. AAWSAPin suhde AATIPiin on aiheuttanut hämmennystä ja sekaannusta, mutta Pentagonin mukaan AAWSAP oli se osa AATIPista, joka ulkoistettiin yksityiselle sektorille. Tässä tapauksessa alihankkija oli Bigelow Aerospacen tytäryhtiö BAASS. Tämä organisaatio loi raportit ja lähetti ne takaisin DIA:lle toteuttaakseen sopimusvelvoitteet.
Bragalian saamat viisi raporttia olivat kaikki DIRDejä, jotka liittyivät “materiaaliin” jollain tavoin. Siksi The Black Vault uskoo, että vastine pyyntöön liittyi tähän sanaan jotenkin. Pyynnön “UAP”-osio muuttui sekundääriseksi ja irrelevantiksi papereita julkistettaessa, mihin syvennytään alempana.
Pentagon vastaa väitteisiin
Bragalian väitteet ei otettu hyvällä vastaan puolustusministeriössä. Pentagon kertoi The Black Vaultille, että Bragalian väitteet saamistaan dokumenteista olivat “epätarkkoja” ja “harhaanjohtavia”.
“Puolustusministeriön FOIA:n alaisuudessa julkistamissa dokumenteissa viitatut kokeet liittyivät tunnettuihin materiaaleihi. Kokeita tehtiin tutkimustarkoituksissa, jotka liittyivät Advanced Aerospace Threat and Identification Programin tehtävään perustaa kehittyneen avaruusteknologian asiantuntijakeskus”, Pentagonin edustaja Susan Gough sanoi sähköpostissaan The Black Vaultille. “Kaikki muut väitteet romuilla tehdyistä kokeista ovat epätarkkoja ja harhaanjohtavia.”
Voisivatko FOIA-tapauksen liitteet osoittaa, että Bragalia sai DIA:n myöntämään UFO-romun olemassaolon, ja että dokumentit puhuivat UAP-materiaalin analyyseista? Hän sanoo kyllä.
Bragalian mukaan DIA:n FOIA-viranomainen vahvisti hänelle, että he käsittelevät “pyyntöä UFO/UAP-testituloksiin liittyen” eikä niinkään “tunnettuihin ilmapuolustusmetalleihin liittyen niinkuin Pentagon nyt väittää.” Mutta voisiko tämä FOIA-viranomaisen lausunto käsittelystä osoittaa, että vastineena lähetetyt dokumentit liittyivät mahdollisesti avaruusolentojen aluksista jääneiden UFO/UAP-romujen testituloksiin niinkuin Bragalia väittää? Todennäköisesti ei. Tässä syy:
FOIA-tapaukset osoittavat track recordin
The Black Vault on jättänyt yli 10 tuhatta FOIA-pyyntöä viimeisen 25 vuoden aikana. Joissain noissa tapauksissa on osoitettu, että FOIA-viranomaiset usein yrittävät kovasti auttaa pyytäjää saamaan sen mitä hän haluaa, ja joskus lähettävät materiaalia joka liittyy jotenkin löyhästi pyyntöön, sen sijaan että he vastaisivat eksaktisti pyyntöön, saadakseen pyytäjän tarpeen jotenkin tyydytettyä. Vaikka tämä ei ole aina kaikkien virastojen toimintatapa, useisiin oikean elämän esimerkkeihin voidaan kuitenkin viitata.
Tässä on esimerkki dokumentista, joka on saatu USA:n armeijalta vastineena UFO-materiaalipyyntöön. Esine ei ole “tunnistamaton”, mutta se löyhästi liittyi pyyntöön, joten sitä pidetään vastineena.
The Black Vaultin USA:n armeijalle jättämässä FOIA-tapauksessa 143F-97 pyydettiin otsikossa tietoja Tunnistamattomista lentävistä esineistä (UFO). Vastauksena tuli suuri määrä dokumentteja liittyen Horton-veljeksiin, toisen maailmansodan aikaisen “lentolaitteen” designiin, jonka Natsi-Saksa oli suunnitellut. Tuo design oli aina tunnistettu alus, ja se ei suoraan liittynyt The Black Vaultin FOIA-pyyntöön. Kuitenkin, koska joissain piireissä designia pidetään “lentävänä lautasena”, FOIA-viranomainen siihen aikaan, Russell Nichols, lähetti tiedot vastaukseksi. Ne liittyivät löyhästi pyyntöön, mutta eivät olleet tasan tarkkaan “vastaus”.
Toinen on FOIA-case 15-0007, jonka The Black Vault lähetti Naval Research Laboratorylle. Tässä pyynnössä pyydettiin kaikkia papereita, jotka liittyivät Project Argus:n, USA:n laivaston ohjelmaan joka “räjäytti kolme fissioydinpommia 480 kilometrin korkeudessa Eteläisellä Tyynellä valtamerellä, alemman Van Allenin vyön korkeudella maanpinnasta.” Pyyntö kävi läpi yksityiskohtaisesti ydinkokeita, joista FOIA-pyyntö etsi dokumentteja.
USA:n laivastolle lähetetyssä pyynnössä pyydettiin papereita ydinkokeista, vastauksena tuli tutkimus jolla oli samankaltainen nimi. Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä miten FOIA-viranomaiset voivat ohjailla sivuun pyynnön oikeasta luonteesta ja lähettää löyhästi samankaltaisia dokumentteja pyynnön täyttämiseksi.
Vastauksena tuli dokumentti, joka liittyi Project Argukseen, mutta dokumentti oli 1960-luvulta liittyen USA:n laivaston “tiivistys- ja eristystutkimuksen” ohjelmaan. Dokumentissa ei puhuta mitään ydinvoimasta. Tässä tapauksessa FOIA-viranomainen Richard Thompson näki ohjelman nimen ja lähetti vastineeksi dokumentin. Se liittyi löyhästi nimeen, mutta ei todellakaan vastannut pyyntöön.
Nämä esimerkit, monien muiden joukossa vuosien varrelta, kertovat monien FOIA-viranomaisten avuliaisuudesta, ei niinkään sekoittamisesta. Sen johdosta jotkut tulokset voivat olla väärinymmärrettyjä, niinkuin Bragalian tapaus.
Tummilla vesillä
Tarina “UFO-romusta” on ajelehtinut tummilla vesillä, kun monet väitteet ovat tulleet esiin.
Vaikka New York Times raportoikin vuonna 2017 Bigelow Aerospacen muokanneen rakenteita sen Las Vegasin päämajassa “…varastoidakseen metallilejeerinkejä ja muita materiaaleja, joita Elizondo ja ohjelman sopimustyöntekijät sanoivat saaneensa tunnistamattomista ilmailmiöistä”, toimitusjohtaja Robert Bigelow sanoo, että heillä ei koskaan ollut mitään materiaalia.
George Knappin haastattelussa mysterywire.comille Bigelowilta kysyttiin asiasta suoraan. “NY Times raportoi, että sinä muokkasit rakennuksen rakenteita varastoidaksesi jotain siellä. Oliko sinulla jotain?”, Knapp kysyy. Bigelow vastaa, “Meillä ei koskaan ollut mitään.”
Tämä kieltäminen tuntuu lisää syövän maata jalkojen alta väitteiltä, joiden mukaan Pentagon olisi myöntänyt tutkineensa UFO-romua ja julkistaneensa tulokset, kun ottaa huomioon sen seikan, että Bigelow itse oli se henkilö, joka omisti BAASS:n, ja että hän oli vastuussa DIRD-raporttien tuottamisesta. Bigelowin tiimi ei voi analysoida sitä mitä heillä ei koskaan ollut.
Tarkkuuden ylläpitämiseksi The Black Vault tavoitteli myös tri. Hal Puthoffia, joka on AAWSAP-ohjelman johtava insinööri BAASSilla. Puthoffin mukaan hän itse oli vastuussa DIRD-raporttien aiheista.
The Black Vaultille lähetetyssä sähköpostivastauksessa tri. Puthoff tarjoaa naulan Bragalian väitteiden arkkuun. “Viisi DIRDia, jotka meille annettiin tehtäväksi puhuivat aiheista, jotka olisivat mahdollisesti merkittäviä avaruusteknologian sovelluksissa, eivät niinkään saatavilla olevan UAP-romun analysoinnista.”
UFO-romuväitteiden epätarkkuudet ulottuvat laajemmalle kuin Bragalian viimeisin FOIA-vastine. Heinäkuussa 2020 kaksi kolmesta samoista journalisteista, jotka kirjoittivat skuupin AATIPista kolme vuotta aiemmin, palasivat astialle raportoimaan “Maan ulkopuolisista aluksista.” Alunperin New York Times raportoi, että entinen senaattori Harry Reid oli vahvistanut, että “aluksia toisista maailmoista oli tullut ja että he olivat noutaneet materiaaleja, joita on sen jälkeen tutkittu salaa vuosikymmeniä.” Kuitenkin tämä väite vedettiin pois seuraavana päivämä, ja NYT julkaisi oikaisun, ja sitten poisti viittauksen.
Senaattori Harry Reid pakotettiin antamaan julkinen selitys sen jälkeen kun hän oli kokenut, että hänen lausuntojaan tulkitaan väärin New York Timesin alkuperäisessä artikkelissa. Tämä johti oikaisuun.
Reid jopa twiittasi vastineen tähän, mikä vahvisti myös sitä että hän ei koskaan sanonut mitään tällaista.
The Black Vault tavoitteli Bragaliaa ottamaan kantaa jutun uudempiin yksityiskohtiin, mm. Pentagonin lausuntoihin ja hänen väittämien kanssa ristiriidassa oleviin näyttöihin. Huolimatta laajasta käydystä kirjeenvaihdosta. Bragalia perui puheensa kaikista sähköposteista The Black Vaultille, ja sen sijaan viittaa verkkoon kirjoittamaansa artikkeliin. The Black Vaultin artikkeli oli juuri muokattu vastaamaan Bragalian pyyntöä.
Tästä eteenpäin
Bragalian väittää hänen uusimmassa vastineessaan, että “oikeusjuttu Pentagonia vastaan… on laitettu vireille tänään ja konsultaatiota on hankittu paljastamaan allaoleva totuus.” Vaikka hän pysyy edelleen kannassaan, hän nyt lisää tarinaan, että oli myös puhelinsoittoja DIA:n kanssa, jotka vahvistivat hänen kantaansa; tämä fakta ei myöskään ole Bragalian alkuperäisessä blogipostauksessa. Puhelinsoitot valtion virkamiesten kanssa on vaikea osoittaa todeksi suhteessa sisältöön ja kontekstiin, kun mitään ei nauhoiteta tai kirjata ylös.
Huolimatta hänen uusien väitteidensä ja evidenssin todenperäisyydestä, mitään mitä hän on sanonut ei osoita vääräksi Pentagonin tai Puthoffin sanomisia siitä, että materiaali ei suoraan liity UFOihin tai UAP:hin.
The Black Vault on pitkään ollut jonkinlaisen UFO-salailun kannalla. Tästä on todisteina tuhansia dokumentteja. Kuitenkin huikeat väitteet valtion myöntämästä UFO-romusta tulee osoittaa tosiksi jonkinlaisella näyötllä, joka on todennettavissa oikeaksi/jäljennettävissä. Yllä esitetyissä esimerkeissä, ei ainoastaan Bragalian väitteissä, vaan myös NY Timesin väitteissä, mikään ei kuitenkaan ole näin.
Jokaisen väitteen myötä, olipa se sitten printattu lehteen (ja sen jälkeen oikaistu), tai UFO-tutkijoiden tekemissä väitteissä, tai niissä jotka esiintyvät anonyymeissa lähteissä — vedet voivat muuttua mustiksi kun aletaan puhua “UFO-romusta”. “Faktat”, joita esitetään, usein hajoavat käsiin kun niitä aletaan varmentaa, ja perustus jokaiselle väitteelle murtuu kun sitä koetellaan.
Ehkäpä tämä on varjoissa toimivien lopullinen suunnitelma. Sekoittaa kansaa tarpeeksi, niin että he lankeavat epävarmuuden kuoppaan koko aiheesta, eivätkä he pääse sieltä pois.
Tai, ehkäpä “UFO-romuväitteiden” juurilla helposti uskotaan mitä tahansa ilman todisteita tai pahansuovasti eksytetään tahallaan.
Kummin päin vain, absoluuttinen totuus pysyy salassa. Ja kansa vaeltaa pimeydessä.
Franc Milburn on geostrategia- ja turvallisuusanalyytikko, joka on erikoistunut UFOihin. Eräs hänen tavoitteistaan on tuoda mukaan keskusteluun geostrategian, kansallisen turvallisuuden ja aseteknologian vaikutukset eri ilmiöihin, valtavirran tieteessä. Hän on entinen tiedustelu-upseeri ja Sandburstin sekä London School of Economicsin alumni.
Milburn kysyy: ”Miksi strategian, kansallisen turvallisuuden ja modernin kansainvälisen historian kurssit yliopistoissa eivät käsittele UAP:ta kun ne selvästikin ovat olleet suurvaltojen kanssa tekemisissä vuosikymmenet?”
Verkkosivujensa mukaan BESA-tutkimuskeskus on ”…riippumaton, puoluepoliittisesti neutraali ajatuspaja, joka tekee politiikkatoimiin liittyvää tutkimusta Lähi-Idästä ja globaalisista strategisista kysymyksistä, erityisesti kun ne liittyvät kansalliseen turvallisuuteen ja Israelin ulkopolitiikkaan sekä alueelliseen rauhaan ja vakauteen.”
Se alkaa esittelemällä Pentagonin UAP-toimikunnan (UAP Task Force, UAPTF), ja kysyy miksi sitä johtava virasto ei ole USA:n ilmavoimat? Se käsittelee kesäkuun 17. päivän 2020 senaetin tiedustelukomitean raporttia UAP:sta ja UAPTF:sta.
Milburn sen jälkeen tutkii kysymystä siitä voisivatko UAP:t olla ”eksoottista amerikkalaisteknologiaa, vihollisen teknologisesti samantasoisia hyökkäysalustoja (near-peer adversary platforms), tai aivan jotain muuta.” Tätä seurasi keskustelu viidestä UAP-havaintomuuttujasta sekä lainaus Christopher Mellonilta, entiseltä varapuolustusministerin tiedusteluapulaiselta, että ”…nämä eivät ole amerikkalaisia tai venäläisiä tai kiinalaisia aluksia.”
Muita paperissa käsiteltyjä aiheita ovat maahansyöksyneiden UFOjen noudot; UFOjen uhka, tri. Eric Davisin sähköpostikommunikaatio, vuoden 2004 Nimitzin tic tac -kohtaaminen, Scientific Coalition for UFOlogyn Nimitz-raportti; vanhan koulun UFO-aseteoriat, joulukuussa 2000 julkiseksi tehty Britannian puolustustiedustelun United Kingdom Defence Intelligence 55 UAP -raportti, Hal Puthoffin Venäjään liitetyt tutkimukset, ei-inhimilliset olennot, Wilsonin/Davisin dokumentti sekä UFO-paljastus.
Milburn kirjoittaa vihollisen samantasoisesta teknologiatiedoista:
”Kiinalaiset seuraavat Davisin ja UAPTF:n työtä ja ovat ilmeisesti jo lähestyneet Jack Sarfattia, ja DI55 huomioi heidän kiinnostuksensa UAP:hin jo kaksi vuosikymmentä sitten.”
Kaiken kaikkiaan tärkeä paperi, joka tiivistää useita aiheita UAP-tutkimuksesta. Erityisesti siksi kun ottaa huomioon paperin lukijakunnan ja sen, että se on julkaistu tieteellinen dokumentti. Milburnia pitää onnitella tämän kirjoittamisesta; ja BESA-tutkimuskeskusta pitää kiittää sen julkaisemisesta.
Mediassa on näkynyt juttuja lausunnoista, joita CIA:n entinen johtaja John. O. Brennan on antanut, joka johti lafkaa neljän vuoden ajan Obaman hallinnon aikana. Journalisti Giuliano Marinkovic muistutti meitä, että amerikkalaisjournalisti Billy Cox julkaisi ensimmäisenä jutun Brennanin UFO-näkemyksistä jo vuonna 2018. Tulisi myös huomata, että vuonna 2013 Cox sai haltuunsa kommentteja entiseltä CIA-johtajalta Robert Gatesilta UFOja koskien.
1960
Kuitenkin kun netistä kaivelin Brennanin näkemyksiä, törmäsin erittäin samanlaiseen New York Timesin juttuun päivämäärällä 28.02.1960. Kyllä, vuodelta 1960. Se julkaistiin sivulla 30 tuon päivän numeroa. Näyttääkseni sen miten asiat usein tapahtuvat sykleissä, olkoonkin varsin pitkissä sykleissä, laitan koko jutun tähän alle.
”Ilmavoimien käskyä lautasiin liittyen lainattiin
Ylitarkastajan pamfletti kutsui esineitä ’vakavaksi asiaksi’
WASHINGTON, helmi.27 (UPI.) Ilmavoimat on lähettänyt johdolleen varoituksen, että käsitellä Tunnistamattomien Lentävien Esineiden havainnot ”vakavina asioina”, jotka liittyvät suoraan kansalliseen turvallisuuteen, tänään saimme kuulla.
Ilmavoimien edustaja vahvisti käskyn annon sen jälkeen kun osia siitä tuli julkisuuteen siviilien ”lentävien lautasten” ryhmän kautta. Ilmavoimien ylitarkastaja saattoi uudet säännöt voimaan joulukuun 24. päivänä.
Säädökset, jotka uudistavat aikaisemmin samanlaisia aiemmin annettuja, kuvasivat prosessin ja niissä luki, että ”UFOista tehdyt tutkimukset ja analyysit liittyvät suoraan ilmavoimien vastuuseen puolustaa Yhdysvaltoja”.
Komitea paljastaa dokumentin
Dokumentin olemassaolon paljasti National Investigations Committee on Aerial Phenomena. Siviilien yksityistä rahoitusta nauttiva komitea syytti ilmavoimia kansan julkisesta petkuttamisesta kuvatessaan raportteja UFOista harhaisiksi ja huijauksiksi, samalla kun se lähettää johdolleen salaa nuhteet.
Vara-amiraalii R.H. Hillenkotter (evp), komitean jäsen ja entinen CIA:n johtaja, sanoi lausunnossaan, että ylitarkastajan varoituksesta oli lähetetty kopio senaatin ’tiede- ja avaruuskomitealle’.
”On aika tuoda totuus esiin avoimessa kongressin kuulemisessa”, hän sanoi.
Ilmavoimat vahvistivat, että dokumentti oli annettu tiedoksi. Edustaja sanoi, että kenraalimajuri Richard E. O’Keefe oli välittänyt sen muille, joka oli tuolloin virkaatekevänä ylitarkastajana, antaakseen tiedoksi ilmavoimien uudistetut säännökset koskien Tunnistamattomia Lentäviä Esineitä.
Lausunto oli liitetty ”operaatio- ja koulutus”-pamflettiin, joka jaellaan tasaisin väliajoin johdolle, jotta he pysyisivät ajan tasalla asioista.
Pentagonin edustajat sanoivat, että uudet säännöt olivat seitsemän painetun sivun mittaiset, eivätkä ne muuttaneet käytäntöjä juurikaan, mutta ne oltiin kirjoitettu uusiksi rutiininomaisesti.
Ilmavoimat on tutkinut 6132 raporttia lentävistä esineistä vuodesta 1947 lähtien, joista 193 raporttia vuoden 1959 viimeisen 6 kuukauden aikana. Viimeisin ilmavoimien lausunto annettiin kuukausi sitten, ja siinä sanottiin että ”mitään fyysistä tai materiaalista todistusaineistoa, ei edes pientä niinkutsutun lentävän lautasen palasta, ei ole koskaan löydetty.”
Amiraali Hillenkotter sanoi, että ”kulisseissa korkea-arvoiset ilmavoimien upseerit ovat aidosti huolissaan UFOista.”
”Mutta virallisen salailun ja pilkkaamisen kautta monet kansalaiset johdatellaan uskomaan, että tunnistamattomat lentävät esineet ovat pötyä”, eläköitynyt amiraali sanoi. Hän väitti, että ”faktojen piilottamiseksi ilmavoimat ovat hiljentäneet henkilöstönsä julkaisemalla säännöt.”
The UFO Investigator
Kaivoin esiin NICAPin ”The UFO Investigatorin” digitoituja numeroita, ja havaitsin että Vuosikerran 1 Numero 9, joka on julkaistu maaliskuussa 1960, kertoi etusivullaan ylläolevasta jutusta. Se vahvisti sen, että NICAP oli vuotanut valokopioita United Press Internationalille ja Associated Pressille. Dokumentti itsessään oli päivämäärällä 24. joulukuuta 1959, ja sen otsikossa luki ”UFOt ovat VAKAVA ASIA.” The UFO Investigatorin artikkelissa oli valikoituja lainauksia dokumentista.
NICAP lähetti kopion dokumentista senaattori Lyndon Johnsonille, senaatin tiede- ja avaruuskomitean puheenjohtajalle. Muita kopioita lähetettiin muille senaatin ja edustajainhuoneen komiteoille. Myöhemmin presidenttina Lyndon Johnson järjesteli ”salaisen” UFO-tutkimuksen toteutettavaksi. Sen yksityiskohdista voit lukea täältä.
Kirjoittanut John Greenewald, Jr. – The Black Vault – Alunperin julkaistu elokuun 24. 2020
Huhtikuussa 2020 puolustusministeriö järkytti maailmaa julkaisemalla kolme videota, joita he pitivät tunnistamattomina ilmailmiöinä eli UAP:na. Vaikka kolme videota oltiin jo vuodettu julki vuosia sitten, virallinen niiden julkistaminen edusti läpinäkyvyyden auraa, jota laivasto pitää yllä UFO-ilmiötä koskien, kun kaikki muut sotilasvoimien haarat ovat olleet asiasta hiljaa. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että läpinäkyvyys on muuttunut takaisin salaisuuden verhoksi. Sarja FOIA-tietopyyntöjä, joita Black Vault on lähettänyt, joista eräs meni valitusprosessin läpi, on saattanut täysin murskata toiveet siitä, että laivasto paljastaisi huikeaa uutta informaatiota koskien heidän yhteyksiään Pentagonin AATIP UFO-tutkimusohjelmaan. Tämä Black Vaultin kahden ja puolen vuoden vaivannäkö saattaa myös varjostaa tulevaa salailua, joka saattaa liittyä juuri ilmoitetun “UAP-toimikunnan” perustamiseen.
Viralliset puolustusministeriön / laivaston UAP-videoiden julkistukset huhtikuun 27. päivänä 2020
Laivasto ja AATIP
Laivaston mukanaolo Advanced Aerospace Threat Identification Programissa, eli AATIPissa, paljastettiin ensi kerran helmikuussa 2018. Luis Elizondon haastattelussa, miehen joka sanoo vetäneensä salaista UFO-tutkimusta, hän osoitti laivaston olevan erityisesti eräs UFO-tutkimustapausten lähteistä, joita hän tutki työskennellessään Pentagonilla.
Kuvakaappaus helmikuun 2018 haastattelusta Luis Elizondon kanssa OpenMinds TV:llä.
“AATIP saa tapauksia eri kanavia pitkin, joten siellä missä toimistomme oli puolustusministeriön yläpäässä, meillä oli monenlaisia lähestymistapoja”, Elizondo sanoi Open Minds TV:n videolla. “Joten oli, joissain tapauksissa, raportteja jotka tulisivat laivaston kanavista, toiset tapaukset tulisivat ilmavoimien kanavia pitkin, toiset taas tulisivat tiedustelupalvelujen kanavia pitkin, ja se oli keskipisteenä, niinkutsutusti, tälle toiminnalle, kaikki tiet johtavat Roomaan tässä tapauksessa. Kaikki tiet johtivat toimistoomme koskien näitä ilmiöitä.”
Käyttäen hänen todistustaan Black Vault lähetti FOIA-tietopyynnön DON-NAVY-2018-005476 maaliskuun 15. päivänä 2018 laivastolle. Muutaman viikon sisään pyyntö tuotti kiellon, että mitään papereita koskien AATIPia olisi olemassa. Kirje väitti, että yhtään valokuvaa, videota, raporttia, kirjettä tai muistiota ei ollut olemassa laivaston hallussa, joita oltaisiin tarjottu, lähetty tai vastaanotettu AATIP-ohjelmalta joka Pentagonin sisällä toimi.
Vaikka Black Vault ei lähettänyt mitään valitusta tuolloin, toinen todistekappale tuli ilmi syyskuussa 2019, jolloin ruotsalainen tutkija ja toimittaja Roger Glassel vastaanotti lausunnon laivastolta. “AATIP-ohjelmassa on mukana virastoja läpi puolustusministeriön, mm. laivasto”, edustaja Joseph Gradisher sanoi Glasselille. “Yksityiskohdat jäävät salaisiksi. Lisätietojen saamiseksi pyydämme olemaan yhteydessä puolustusministeriöön.”
Tämä lausunto oli toinen kiistämätön todiste, joka tuli laivastolta itseltään, että AATIP ja laivasto työskentelivät käsi kädessä jossain määrin ohjelman ollessa käynnissä. Joten muutama päivä Glasselin saaman lausunnon jälkeen Black Vault laittoi menemään tietopyynnön uudestaan, joka aiemmin oli evätty, johon oltiin lisätty laivaston edustajan lausunto liitteeksi todisteena siitä, että papereita on olemassa. Tämä FOIA-tietopyyntö sai tapausnumeron DON-NAVY-2019-011490.
Huolimatta todisteista, toinen tietopyyntö evättiin samalla tavoin kuin ensimmäinenkin.
Valitus
Toisella tietopyynnöllä kesti paljon kauemmin tulla evätyksi, mutta tämä pyyntö sai myös “ei tietoja”-määrityksen laivastolta. Kuitenkin tällä kertaa Black Vault lähetti valituksen päätöksestä tapausnumerolla NAVY-2020-003752.
Laivaston edustajan Gradisherin lausunto mukanaan, sekä Elizondon lisätodistus, näiden kahden välillä vaikutti olevan perustetta valitukseen siitä, että kunnollista arkistojen läpikäyntiä ei ollut tehty, ja että tietoja pitäisi löytyä.
Valitus prosessoitiin, ja aivan kuten aiemmat pyynnöt, se evättiin. Kuitenkin FOIA-valituksen suhteen eväämistä ei tehty yksinkertaisen “ei tietoja”-määrityksen perusteella. Sen sijaan he tarjosivat paljon enemmän yksityiskohtia, lainsäädäntöä ja lainauksia siitä miksi pyyntö evättiin. Tämä lisämuodollisuus johtui siitä seikasta, että seuraava askel valituksesta on oikeuteen meno, joten virastot, heidän lakimiestensä avulla, usein yrittävät tehdä hommansa hyvin kun tähän asti päästään.
Tämä on ensimmäinen sivu valituksen eväyskirjeestä. Vaikka kirje oli päivämäärällä maaliskuun 13. 2020, sitä ei oltu lähetetty kuin vasta heinäkuun 30. päivänä 2020.
Vaikka monet AATIPiin liittyvät FOIA-tapaukset ovat vetäneet vesiperän, ja monet ovat silti työn alla, tämä erityinen FOIA-valitus edustaa ensimmäistä AATIP-arkistojen läpikäyntiä, josta Black Vault on tietoinen. Sen avulla laivasto on todennäköisesti säätänyt juridisen ennakkotapauksen siitä miten tiettyjä tiedonpalasia tulee käsitellä kun ne on lähetetty puolustusministeriöön FOIA-tietopyyntötapauksessa. Ja ennakkotapaus ei tarjoa lupaavaa tulevaisuutta UAP-ongelman avoimuudelle ja läpinäkyvyydelle.
“Valituksenne on virastolle esitetty pyyntö lopullisesti määrittää asia FOIAn alaisuudessa. Alla esitetyin perustein minun tulee evätä valituksenne.” E. J. Osterhues tuomarijulkisasiamiehen oikeuskäsittelyosaston kirjeessä luki.
Tästä seurasi brutaalin kuivat yksityiskohdat sille miksi valitus oli evätty, ja nämä yksityiskohdat tekevät selväksi sen mikä on uskomattoman relevanttia tulevalle AATIPiin liittyvän informaation haulle.
Valituksen eväämisen yksityiskohdat
Kun valitus lähetetään, siinä esitetään syyt sille miksi virasto ei ole toiminut lainmukaisten tehtäviensä puitteissa ja etsinyt tietoja (on muitakin syitä miksi valittaa, vaikka ne eivät ole tässä relevantteja). Tässä tietyssä tapauksessa tätä kutsutaan valitukseksi “haun riittävyydestä”. Black Vaultin luonnosteltua Elizondon todistusta yhdessä laivaston lausunnon kanssa valituspaperiin, tuomarijulkisasiamiehen toimisto sen jälkeen kävi läpi jokaisen kohdan ja kumosi nämä pointit omassa vastauksessaan.
Ensinnä käsitelty asia oli laivaston edustajan lausunto, joka sanoi että laivastolla oli rooli AATIPissa. Osterhues väitti, että he eivät kyenneet varmistamaan lausuntoa. “Saatuani valituksenne toimistoni tutki tuon lainauksen, eikä löytänyt näyttöä Gradisherin tekemälle lausunnolle”, kirje sanoi. “Vaikka he olisivat niin tehneetkin, laivaston AATIPissa mukanaolo ei muutoin vaaranna järkevää tiedonhakua, eikä se vaadi myöskään, että laivasto oikeasti olisi lähettänyt papereita AATIPia koskien.”
Tämän omituiselta näyttävä osuus on, että laivasto ei kyennyt edes vahvistamaan sitä minkä laivasto oli jo sanonut. Jotta varmistettaisiin ettei laivaston tai puolustusministeriön kanta ole muuttunut, koska näin on käynyt aiemmin, Black Vault kirjoitti Pentagonille varmistaakseen Glasselin saaman lausunnon olevan sekä aito että nykyinen viraston kanta.
Pentagonilta otti vain pari tuntia vastata. “Vaikka Joe Gradisher onkin poissa toimistolta, voin vahvistaa että hän antoi A5-vastauksen Roger Glasselille syyskuussa 2019 ja se on oikea lausunto”, edustaja Susan Gough sanoi heinäkuun 21. päivä 2020 päivätyssä sähköpostissa.
Ei ole selvää miksi laivasto ei kyennyt tekemään samaa varmistaakseen lausuntoa, mutta niin, vaikka he olisivat sen varmistaneetkin, he selvästikin olivat sivuuttaneet sen relevanssin.
Toiseksi, he ottivat kantaa Elizondon todistukseen. Tässä laivasto kävi läpi paljon kiistetyn ja erittäin ristiriitaisen aspektin koko tässä saagaassa. Puolustusministeriö kiistää Elizondon koskaan saaneen vastuuta ohjelmassa, ja että hän ei ollut ohjelman johdossa.
“Esitätte, että Luis Elizondo, oletettu entinen AATIPin johtaja, oli sanonut organisaation saaneen papereita eri sotilasvoimien haaroilta ja siksi laivastolla täytyisi olla tietoja”, kirje esitti. “Kuitenkin, puolustusministeriö erityisesti on sanonut, että Elizondo ei koskaan ole ollut AATIPin johtaja ja että hänen lausuntonsa ovat puhdasta spekulaatiota, jotka eivät muuten olisi esteenä IDA:n tiedonhaulle.”
Vaikka tämä ei ole uusi väite puolustusministeriöltä, ja Elizondo on ottanut tähän kantaa aiemminkin, Black Vault tavoitteli Elizondoa saadakseen toisen kommentin ja reaktion. Hänen kommenttinsa on esitetty tässä, kokonaan ja muokkaamattomina, varmistaaksemme hänen kuulluksi tulemisensa asiassa:
“Olen kovasti pettynyt mutta en yllättynyt. Kun Yhdysvaltain hallituksen viimeisenä keinona on viitata yksittäiseen lähteeseen, joka on mielipideartikkeli, silloin tietää heidän asemansa olevan epätoivoinen. Tämä vastaus on selvästi Pentagonin joidenkin tahojen yritys puhdistaa epäilyksistä ja kostaa minulle sekä muille totuuden puhumisesta Amerikan kansalle. Se on epäonnistuminen kaikille oikeille journalisteille olla tunnustamatta, että tämä on kahdeksas kerta kun valtio on muuttanut kantaansa tässä asiassa viimeisen kolmen vuoden aikana; jopa ollen ristiriidassa omien aiempien lausuntojensa kanssa. On useita korkeita entisiä ja nykyisiä valtion virkamiehiä, jotka ovat esittäneet virallisen kantansa minun roolistani AATIPissa, mm. senaatin enemmistöjohtajaHarry Reid (AATIP-ohjelman sponsori), puolustusministerin vara-assistentti tiedusteluasioissa Christopher Mellon, puolustusministeriön oma lehdistövastaava Dana White, useita vanhempia tieteentekijöitä, sopimustyöntekijöitä ja jopa toimikunnan nykyisiä jäseniä, muutama mainitakseni. Se mikä on kiinnostavaa on, että huolimatta ylenpalttisesta määrästä näyttöä ja dokumentaatiota, jota on olemassa sekä salaisena että julkisena, valtio jatkaa helposti varmennettavan informaation kieltämistä. Olennaisesti kaikkien näiden henkilöiden nimittäminen valehtelijoiksi on sekä halveksuttavaa että myös apinoivaa ja sen pitäisi panna miettimään onko jossain todellinen salaliitto, jolla salataan totuus siitä mistä me olemme tietoisia. Niille henkilöille, joitka jatkavat oman maineensa kiillottamista ja jotka ovat edelleen epärehellisiä, heidät tullaan lopulta asettamaan tilivelvollisiksi toimistaan.”
Tarkkuuden varmistamiseksi ja sen tarkastamiseksi, että laivasto on asianmukaisesti esittänyt nykyisen puolustusministeriön kannan, kuten huhuja on ollut liikkeellä puolustusministeriössä siitä että se olisi mahdollisesti muuttanut kantaansa koskien Elizondon roolia AATIPissa, Black Vault tavoitteli jälleen kerran Pentagonia varmistamaan.
“Koskien Elizondoa ja AATIP-ohjelmaa, ministeriön kanta ei ole muuttunut. Elizondolle ei annettu vastuuta AATIPissa kun hän oli OUSD(I)ssa”, sanoi Gough toisessa kirjeessä päivämäärällä heinäkuun 31. 2020.
Laivaston oman edustajan sivuuttamisen tärkeys, sekä Elizondon todistus valituspaperissa, on asettamassa mahdollisesti tulevaisuuden juridista ennakkotapausta FOIA-pyynnöille, valituksille ja oikeusjutuille (seuraava askel FOIA-prosessissa on oikeudenkäynti valituksen jälkeen), jos jälkimmäinen koskaan tulisi toteutumaan. Tähän päivään asti ei ole käyty yhtään AATIPiin liittyvää FOIA-oikeudenkäyntiä, joka olisi tiedossa.
Kysymys muuttuu sitten siksi että jos laivasto ei aio pitää heidän nykyisen edustajan tai entisen puolustusministeriön työntekijän lausuntoa minään, joka sanoo olleensa ohjelman johdossa, kenen annetaan tarjota todistus jonka he hyväksyisivät?
Huolimatta ylläesitetystä vastauksesta valituskirjeessä on yksi läksy jonka jättää helposti huomiotta. Laivaston sivuutettua oman edustajansa ja Elizondon todistuksen samassa syssyssä, he sanovat yhden asian joka lopulta lopettaa koko yrityksen saada haltuun dokumentteja, valokuvia, videoita tai mitä tahansa mitä laivasto on AATIPille antanut.
“AATIP lakkautettiin vuonna 2012 ja täten kaikki etsimänne aineistot, jos ne ovat koskaan olleetkaan olemassa, on saatettu lopullisesti siirtää muualle, tuhota tai muuten olla IDAlta [Initial Denial Authority, alkuperäinen eväävä viranomainen] kadoksissa.”
Toisin sanoen, ottaen huomioon oletuksen siitä, että aneistot olivat olemassa perustuen valituksessa esitettyyn todistukseen — ne ovat vain kadonneet. Joko todisteet on revitty silpuksi tai sitten kaikki on siirretty salaiseen paikkaan, jota laivasto ei paljasta, ne yksinkertaisesti eivät ole olemassa FOIAn merkityksessä.
Elizondo vakuutti uudelleen tällä viikolla Black Vaultille, että laivasto kyllä, itse asiassa, antoi AATIPille jonkinlaista informaatiota, mutta lisäsi, “En voi kommentoida tai enempää käsitellä informaation luonnetta tai tyyppiä, jota AATIPille on annettu minun aikanani.”
Jos aineistot siirrettiin salaiseen sijaintiin, sen sijaan että kaikki kopiot olisi revitty kappaleiksi, olisiko sijainti voinut olla Pentagonissa?
Puolustusministerin toimiston organisaatiokaavio
Huolimatta Elizondon kannan taustalla olevasta sanaharkasta, eräs asia jota ei ole koskaan kiistetty on hänen työsuhteensa puolustusministeriöllä, erityisesti puolustusministerin tiedustelutoimistolla (Office of the Under Secretary of Defense for Intelligence, OUSDI), joka on OSD:n komponentti. OSD:n hierarkia ja rakenne tuppaa olemaan sekava, mutta on laajalti raportoitu, että AATIP, oli se sitten UFO-tutkimusohjelma tai sitten ei, toimi OSD/OUSDI:n sisältä Elizondon siellä työskennellessä.
Miksi tämä kaikki voisi olla vihje? No, toukokuussa 2019, hieman sen jälkeen kun KLAS-TV:n tutkiva journalisti George Knapp oli vuotanut dokumentteja, joista näkyy miten Pentagonin videot oltiin “julkaistu” kansalle (joka myöhemmin osoitettiin todennäköisesti virheellisesti raportoiduksi), Black Vault lähetti pyynnön laivastolle kolmesta videosta nimeltä FLIR1, Gimbal (muodossa “Gimble“) ja GoFast. Tämä FOIA-tapaus oli numerolla DON-NAVY-2019-006391.
Mikä oli laivaston vastaus kaksi viikkoa myöhemmin? Pyyntö piti lähettää OSD:lle, jotta videoihin voisi päästä käsiksi ja heiltä piti saada aineisto.
Pyyntö lähetettiin uudelleen välittömästi OSD:lle numerolla 19-F-1231.
Mikä oli OSD:n vastaus kuukautta myöhemmin? Pyyntö oli välitetty laivastolle vastattavaksi.
Executive Order 11652, jonka Richard Nixon saattoi voimaan huhtikuun 20. päivänä 1972, kuvasi “Kansallisen turvallisuuden informaation ja materiaalin salausluokitus ja julkiseksi tekeminen”, joka erityisesti nimesi “alkuperäisen salaavan viranomaisen”, johon viitattiin myös termillä “alullepanija”, jonka tuli tehdä määritys julkiseksi tekemisestä.
Puhelinsoitto Pentagoniin paljasti FOIA-ponnistelun FLIR1-, Gimbal- ja GoFast-videoiden haltuunsaamiseksi muuttuneen pingismatsiksi, jossa palloteltiin edestakaisin kahden viraston väliä. Annettu vastaus oli, että laivastolla ei ollut videoita, ja ensimmäisen FOIA-tapauksen myötä määritettiin, että OSD:llä oli. Syy sille miksi OSD palautti bumerangina sen takaisin laivastolle oli, että OSD ei kyennyt määrittämään voitaisiinko videoita julkistaa, sillä ne eivät olleet heidän omia videoitaan. Sen sijaan OSD lähetti videot, jotka sillä oli hallussaan, laivastolle läpikäytäväksi. Tätä kutsutaan “Alkuperäiseksi salaiseksi luokitelleeksi viranomaiseksi” eli OCAksi (Original Classifying Authority). OCA on se, jonka on tehtävä päätös siitä voidaanko aineisto julkaista. Laivaston videot = laivaston päätös.
Siinä niin on eräs mahdollinen vinkki. Huhtikuussa laivaston julkaisemat kolme videota ovat laivaston videoita, ja siksi juuri laivasto julkisti ne NAVAIRin kautta. Kuitenkin se mitä alkuperäinen FOIA-tapaus DON-NAVY-2019-006391 osoitti oli, että vaikka nuo videot olivatkin laivaston aineistoa, laivastolla ei ollut niitä hallussaan. Ne oli “pysyvästi siirretty” (viittaus valituskirjeen kielenkäyttöön) OSD:lle, ja siellä ne olivat kunnes Black Vault sai Pentagonin etsimään ne käsiinsä ja lähettämään ne asianmukaiselle OCA:lle julkistamista varten. Tulisi huomauttaa — Black Bault sai lopullisen päätöksen tästä FOIA-pyyntöjen sarjasta arviolta tunnin sen jälkeen kun NAVAIR julkisti videot verkkosivuillaan. Lopputulos oli täysi myöntyminen FOIA-pyyntöön ja linkki videoihin annettiin heidän kirjeessään. Black Vault käytti lähes vuoden työskennellen näiden tapausten parissa varmistaakseen kolmen videon julkistamisen.
Teorian testaamiseksi Black Vault tavoitteli Elizondoa jälleen kerran koskien kolmea videota ja kysyi häneltä niiden käytöstä (mikäli niitä käytettiin yhtään mitenkään) AATIP-ohjelmassa.
“Kyllä ne olivat osa laivaston lähdemateriaalia, kuitenkin se luonne jolla ne saatiin alunperin haltuun jää vaille kommenttia muuten, kuin että ne tulivat virallisia kanavia pitkin.”
Vaikka Elizondo ei voinut kertoa enempää, voidaan varmaankin turvallisesti olettaa, että nuo kolme laivaston videota, jotka todennäköisesti oltaisiin todennäköisesti saatu alunperin laivastolta, on hyvä esimerkki materiaalista, joka on lähetetty OSD/OUSDI:lle, jota ei pidetä enää laivaston arkistoissa. Kun se on sinne kerran lähetetty, videot saatetaan tuhota laivastolla, mutta pitää OSD:llä, ja näin saadaan aikaan laivaston “ei tietoja”-vastaus.
Jos ylläoleva on totta — mitä muuta materiaalia on saatettu saman kohtalon alaiseksi laivastolla, mutta mikä vain odottaa löytämistämme OSD:n arkistoissa?
Black Vaultilla on useita avoimia FOIA-tietopyyntöjä OSD:lle vuodesta 2017 lähtien, mm. useita voitettuja FOIA-valituksia, jotka voivat olla roolissa tulevissa AATIP-julkistuksissa. Tästä tullaan raportoimaan myöhemmin kun niitä on saatavilla.
Lisää UAP-videoita
Huolimatta väitteestä että laivaston AATIPille lähettämä materiaali puuttuisi, Black Vault tutkaili myös “Unidentified Aerial Phenomena”-videonimitystä, joka oli annettu FLIR1-, Gimbal- ja GoFast-videoille, paljon laajemmassa merkityksessä.
Kuvakaappaus FLIR1 UAP-videosta, joka näyttää tunnistamattoman esineen Nimitz-lentotukialuksen hävittäjän kamerassa vuonna 2004 San Diegon rannikolla.
Laivaston huhtikuun 2020 virallisen videoiden julkistamisen jälkeen Black Vault laittoi menemään FOIA-tapauksen DON-NAVY-2020-007226, jossa pyydettiin muita videoita samalla “UAP”-nimikkeellä kuin mitä laivastolla on ollut hallussaan.
Valtion arkistojen maailmassa yleinen peukalosääntö on, että jos osumia löytyy yksi (tässä tapauksessa kolme), silloin niitä on enemmän. Siksi aikomus oli löytää lisää videoita, tai listauksia niistä, jotka paljastaisivat mitä muuta löytyy.
Heidän virallinen vastauksensa oli vastaisku, joka on yksi suurimmista pulmista FOIA-prosessissa. Kirjeessä päivämäärällä heinäkuun 15. päivä 2020 laivasto ampui pyynnön alas.
“Me emme kykene prosessoimaan FOIA-pyyntöänne. 32 C.F.R. § 286.5(a):n mukaisesti, pyynnön esittäjää edellytetään järkevästi kuvaamaan etsittäviä aineistoja ja tarjoamaan riittävästi yksityiskohtia, jotta henkilökunta voisi paikallistaa nuo aineistot kohtuullisessa ajassa.”
Tässä on pulma. Tiedetään, että on olemassa nimike “Unidentified Aerial Phenomena”. Black Vault paljasti sen syyskuussa 2019. Paljon ennen sitä laivasto “virallisesti julkaisi” videot, he kommentoivat vuodettuja versioita ja antoivat niille nimikkeen “UAP”. Kuitenkin laivasto sanoi, että tässä pyynnössä samalla nimikkeellä esiintyvien videoiden etsintä ei järkevästi kuvannut etsittyjä aineistoja. Ilmeisesti päivämäärä, aika, sijainti, laivaston haara jne. vaaditaan kaikki pyyntöön, jotta laivasto prosessoisi tietyn pyynnön etsiä muita UAP-videoita (tästä on laitettu menemään valitus).
Pulma on yksinkertaisesti kuvattuna seuraava: Lain mukaan sinulla on ”tiedonvapaus” tietää, mutta jos et tiedä tarkkoja yksityiskohtia, jotka saataisiin tosiasiallisesti hyödyntämällä tätä vapautta onnistuneesti ilman vastaan vänkäämistä, menetät lopulta kyseisen ”tiedonvapauden”, koska sinulla ei ole tarpeeksi tietoja päästä käsiksi informaatioon.
Tämä kaikki kuulostaa sekavalta, monimutkaiselta ja turhauttavalta, ja sitä se on.
Älä kuitenkaan liiaksi lannistu lukemastasi. Huolimatta vaikeuksista ja pulmista FOIA-prosessissa, Black Vaultin AATIP-totuuden tavoittelu ei ole lähelläkään ohi.
Black Vault on saanut kuulla, että UFOihin liittyvät dokumentit on tuhottu menneinä aikoina, ja vaikka se kestikin 17 vuotta, Black Vault lopulta löysi ne tutkimuksen, päättäväisyyden ja sen avulla, ettei koskaan sano “ei koskaan”.
AATIP-totuus tullaan saamaan selville samoin keinoin, huolimatta siitä miten kauan se saattaa kestää.
Kiitos liidistä, jonka tarjosi amerikkalaistutkija Danny Silva (alkuperäislähde Steve McDaniel). Hänen johdostaan me olemme saaneet tietää Raportti 116-233:sta, senaatin tiedustelukomitealta, päivämäärällä 17.6.2020, joka mainitsee UAP:t (tunnistamattomat ilmailmiöt, Unidentified Aerial Phenomena).
”Select Committee on Intelligence, tarkasteltuaan alkuperäistä lakiesitystä (S.3905) jolla valtuuttaa budjettiesitykset rahoituskaudelle 2021 Yhdysvaltain hallituksen tiedustelua ja tiedusteluun liittyviä toimia, tiedusteluyhteisön hallintatiliä, CIA:n eläke- ja invalidisaatiojärjestelmää sekä muita tarkoituksia varten, raportoi myötämielisesti ja suosittaa, että laki menisi läpi.”
Joten he suosittavat lakiesityksen (Bill) muuttamista laiksi (Act), ja näin saatetaan voimaan lakiehdotuksessa esitetyt yksityiskohdat (keskustelun jälkeen) laiksi ja toiminnan perustaksi.
Viittaus UAP:hin
Miksi me olemme kiinnostuneita tästä lakiesityksestä? Sen ”komitean kommenttien” alta, komitean raportissa, löytyy seuraavaa:
”Kehittyneet Ilmauhat
Komitea tukee Unidentified Aerial Phenomenon Task Forcen pyrkimyksiä Office of Naval Intelligencessa standardoida tunnistamattomien ilmailmiöiden raportointi ja tiedonkeruu, sekä raportointi ja tiedonkeruu kaikista yhteyksistä, joita heillä on vihollisvaltoihin, sekä raportointi ja tiedonkeruu siitä uhasta, mikä niillä on Yhdysvaltain armeijan varoille ja tukikohdille.
Komitea kuitenkin edelleen on huolissaan siitä, että liittovaltiolla ei ole yhtenäistä, kattavaa prosessia kerätä ja analysoida tiedustelutietoa tunnistamattomista ilmailmiöistä, huolimatta potentiaalisesta uhasta. Komitea ymmärtää, että relevantti tiedustelutieto voi olla arkaluonteista; siitä huolimatta komitean mielestä informaation jakaminen ja koordinointi ympäri tiedusteluyhteisöä on ollut epäjohdonmukaista, ja ongelma ei ole saanut huomiota ylemmältä johdolta.
Täten komitea ohjeistaa DNI:tä, puolustusministerin sekä muiden sellaisten tahojen johdolla, joita johtaja ja ministeri pitävät relevantteina, jättämään raportin 180 päivän aikana Lain voimaansaattamisesta kongressin tiedustelu- ja asevoimakomiteoille tunnistamattomista ilmailmiöistä (jotka myös tunnetaan ”anomaalisina ilma-aluksina”), mukaanlukien havaituista ilmaesineistä, joita ei ole tunnistettu.
Komitea lisäksi ohjeistaa raporttiin otettavan mukaan:
Yksityiskohtainen analyysi tunnistamattomia ilmailmiöitä käsittävästä datasta ja tiedusteluraporteista, jotka on kerätty tai joita Office of Naval Intelligence säilyttää, mukaanlukien data ja tiedusteluraportit, joita Unidentified Aerial Phenomena Task Force säilyttää.
Yksityiskohtainen analyysi tunnistamattomia ilmiöitä käsittelevästä datasta, jota on kerätty:
geospatiaalisella tiedustelulla;
signaalitiedustelulla;
ihmistiedustelulla, ja
mitta- ja signaalitiedustelulla.
Yksityiskohtainen analyysi FBI:ltä saadusta datasta, joka oli johdettu tunnistamattomien ilmailmiöiden tunkeiludatasta suljettujen ilmatilojen yllä USA:ssa.
Yksityiskohtainen kuvaus integraatioprosessista, jolla varmistetaan oikea-aikainen datankeruu ja keskitetty analyysi kaikista tunnistamattomista ilmailmiöistä, joita liittovaltion hallitus on raportoinut, huolimatta minkä palvelun tai viraston alaisuudessa tieto on saatu.
Virallisen vastuuhenkilön identifiointi prosessille, joka on kuvattu kappaleessa 4.
Potentiaalisen ilmatilan tai muun uhan identifiointi, joka tunnistamattomista ilmailmiöistä aiheutuu kansalliselle turvallisuudelle, ja arvio siitä ovatko nämä tunnistamattomien ilmailmiöiden aktiviteetti liitettävissä yhteen tai useampaan ulkomaiseen vihollisvaltaan.
Minkä tahansa tapaturman tai kuvion identifiointi, joka viittaa siihen, että potentiaalinen vihollinen voi olla saavuttanut läpimurron ilmailukyvykkyydessä, mikä voisi saattaa Yhdysvaltain strategiset tai tavanomaiset voimat vaaraan; ja
Suosituksia koskien kasvanutta datankeruuta, ehostettua tutkimus- ja kehitystyötä, sekä lisärahoitusta ja muita resursseja.
Raportti tulee palauttaa julkisena, mutta siinä voi olla salattuja liitteitä.”
Analyysi ja kommentit
1. Blogipostauksessa päivämäärällä 9. heinäkuuta 2019 esitin kysymyksen ”Onko Office of Naval Intelligence nyt osa AATIP:ia?” ja tulin tulokseen, että on.
2. Heinäkuun 6. päivänä 2019 amerikkalaistutkija Danny Silva huomautti, että TV-sarja ”Unidentifiedin” kuudennessa jaksossa entinen AATIP-johtaja Luis Elizondo huomautti, että:
”AATIPia ei pyöritä enää mikään yksittäinen taho. Se on nyt monen tahon homma… ja sitä pyöritetään ilman virallista siunausta.”
Komitean raportissa lukee nimi ”Unidentified Aerial Phenomena Task Force” ja se sijoittaa sen Office of Naval Intelligenceen. Raportin käyttämä kieli viittaa siihen, että tämä Task Force on tällä hetkellä olemassa, ja ilmeisesti tämä voi hyvin olla uusi AATIP. Komitean kommentteihin kuuluu sanat ”ja siitä uhasta, mikä niillä on Yhdysvaltain armeijan varoille ja tukikohdille”, ei ainoastaan laivaston varoille. Tämä on se mitä voisi odottaa Task Forcelta, kun se valitsee jäsenensä eri virastoista.
3. Komitean kommenttien punainen lanka on pyyntö yksityiskohtaisesta raportista 180 päivässä lakiesityksen hyväksymisestä, ja se tarjoaa yksityiskohtaisesti tietoa asioista, joista tullaan raportoimaan. Erityisesti se, että sen tulee ottaa mukaan dataa, jota Task Forcella itsellä on, mikä olisi täten dataa jota AATIPilla on. Huomaa se, että raportin tulee olla julkinen.
4. Kiinnostavaa kyllä, mainintaa on FBI:stä — oletettavasti siis Federal Bureau of Investigation. ”Yksityiskohtainen analyysi FBI:ltä saadusta datasta, joka oli johdettu tunnistamattomien ilmailmiöiden tunkeiludatasta suljettujen ilmatilojen yllä USA:ssa.” Vaikka olinkin tietoinen siitä, että Yhdysvaltain ilmavoimien erikoistutkimuskeskus tutki laivaston julkaisemia videoita, en muista kuulleeni yhdestäkään FBI:n tutkimuksesta. Arvostaisin jos kuulisin joltain blogin lukijalta, joka tietää enemmän näistä hommista.
5. Komitea toivoo myös saavansa ”Yksityiskohtaisen kuvauksen integraatioprosessista, jolla varmistetaan oikea-aikainen datankeruu ja keskitetty analyysi kaikista tunnistamattomista ilmailmiöistä, joita liittovaltion hallitus on raportoinut, huolimatta minkä palvelun tai viraston alaisuudessa tieto on saatu.” Tämä vaatimus näyttää tarjoavan keskeisen datankeruupisteen, mikä voi olla ainoastaan hyvä asia.
6. Huomaa, että jäljelle jää perspektiivi, että ilmiö voi johtua ulkovaltojen vihollisista, vaikka useista lähteistä on vahvoja viitteitä siitä, että asian laita ei ole näin.
7. Viimeiseksi raportin tulee sisältää suosituksia tulevaisuuden toimille, kuten tiedonkeruu, tutkimus, rahoitus ja resurssit. Huomaa, että lakiehdotuksessa mitään ei mainita rahoituskauden 2021 varoista millekään näistä, sillä tiedusteluohjelmien rahoitus tulee erillisestä budjetointilainsäädännöstä.
8. Tottakai, kaikki ylläoleva riippuu lakiesityksen läpimenosta ja voimaansaattamisesta laiksi.
Siitä huolimatta, erittäin kiinnostava kehityskulku, mikä suurelta osin on ollut yksi To The Stars Academy of Arts & Sciencen (TTSA) päätoimista, jonka parissa he ovat työskennelleet kulisseissa. Propsit heille.
Toim. huom. Tämän jutun seurauksena moni, mukaanlukien Keith Basterfield itse, on lähettänyt FOIA-tietopyyntöjä koskien UAP Task Forcea:
I, along with no doubt dozens of other people, have submitted an FOIA request to ONI for documents relating to the UAP Task Force.
— Keith Basterfield (@KeithBasterfie1) June 24, 2020
UAP-ilmiön tunnustaminen virallisesti vaikuttaa myös tieteeseen, ja UAP:sta voi tulla virallisesti tieteen tutkimuskohde ympäri maailmaa:
The Senate requirement for the Intelligence Community to prepare a public report on the UAP issue acknowledges the legitimacy of the #UAP phenomenon. This alone is a great achievement for national security but potentially science as well. It could prove transformational. #TTSA
— Christopher K. Mellon (@ChrisKMellon) June 23, 2020
USA:n kongressiedustaja Mark Walker oli jokin aika sitten Foxin toimittajan Tucker Carlsonin haastattelussa UAP:sta. Haastattelu lähetettiin Foxin ”Tucker Carlson Tonight”-ohjelmassa 26.7.2019. Koska haastattelussa oli monia kiinnostavia yksityiskohtia, haluan tässä esittää puhtaaksikirjoitukseni haastattelusta blogin lukijoille.
Puhtaaksikirjoitus
TC – No, vuosikymmenten kiistämisen ja salailun, sekä ihan puhtaan valehtelun jälkeen, Amerikan puolustusvoimat viimeinkin myöntää jotain siitä mitä se tietää UFOista. Laivasto on myöntänyt, että sen pilotit kohtaavat tunnistamattomia aluksia niin usein, että he ovat joutuneet luonnostelemaan uudet ohjeet raportoinnille, jotta pilotit voivat kertoa näistä asioista. On helppoa pitää tätä hauskana, mutta se on myös tavallaan pelottavaa kun sitä miettii.
Meidän valtava, hyvin rahoitettu järjestelmämme näkee nämä asiat taivaalla, joita he eivät voi selittää; tekevän asioita joita he eivät ymmärrä. Tulisiko meidän olla huolissamme?
Kongressiedustaja Mark Walker on republikaani, hän edustaa Pohjois-Carolinan osavaltiota, ja hän juuri lähetti kirjeen USA:n laivastoministerille Richard Spencerille koskien armeijan UFO-tutkimuksia. Me puhuimme kongressiedustajan kanssa. Hänellä oli tällaista sanottavaa.
TC – Tulisiko meidän olla huolissamme?
MW – No, me olemme huolissamme. Terrorismin ja vastatiedustelun valiokunnan jäsenenä meillä on kysymyksiä. Tämä kaikki liittyy nyt siihen mitä jotkut uudet infrapunatutkajärjestelmät, joita asennamme uusiin koneisiimme, ovat havainnoineet tuolla. Me kutsumme niitä Tunnistamattomiksi Ilmauhkiksi (Unidentified Aerial Threats), jotain mitä me tutkimme nyt, UAP:t niin kuin me niitä kutsumme. Me haluamme tietää ja siksi meille on tärkeää tutkia tätä.
TC – Joten tämä on ollut käynnissä aika pitkään. On paljon dataa, jonka valtio on kerännyt tästä, suurin osa siitä on mielestäni salaista. Täytyy olla olemassa teorioita siitä mitä nämä esineet ovat, mitä nämä alukset ovat. Mikä on kaikkein uskottavin teoria mielestäsi?
MW – No, me emme tiedä varmaksi, selvästikään. Sen mitä me tiedämme on; kysymys johon me haluamme vastauksen. Onko tämä jonkin toisen maan puolustusmekanismi? Me tiedämme, että Kiina tutkii yliääniohjuksia. Se on 25 tuhannen kilometrin päässä, tai kääntääkseni meidän kielelle, Washingtoniin missä olen tällä hetkellä pääsy Los Angelesista sillä kestää tulla 9 minuuttia. Me emme tiedä voidaanko niihin kiinnittää ydinkärkiä. Onko se jotain tuollaista, vai onko se jotain muuta. Me emme tiedä. Mutta mielestäni se on jotain jota meidän tulee tutkia, ja siksi olemme kirjelmöineet laivastoministerille.
TC – Onko olemassa viitteitä siitä, että olisitte tietoisia siitä että nämä havainnot ovat ulkovaltojen aluksia? Venäläisiä tai kiinalaisia lentokoneita?
MW – Me emme tiedä. Meillä ei ole todisteita tuollaisen tukemiseen. Me emme tiedä että olisi mitään mikä matkaa tuolla nopeudella, yliäänen nopeudella 4 tai 5 machia, en nyt halua mennä liian tekniseksi tässä.
Se on jotain minkä me haluamme saada selville. Onko se jonkin toisen maan puolustusjärjestelmä, joka on paljon kehittyneempi, vai onko se jotain muuta? Me emme yritä pelotella ihmisiä, mutta AATIP, joka periaatteessa oli ohjelma jolla valtio monitoroi tätä, lakkautettiin vuonna 2017. Joten osa kysymystäni on, Tucker, onko se todella lakkautettu; kulutammeko edelleen resursseja; vai onko olemassa muutakin dokumentaatiota siitä, että tämä ohjelma pyörii edelleen? Se on jotain mikä meidän tulee tietää. Vaikka se olisi pelkästään puolustustarkoituksiin.
TC – Me puhuimme valtion työntekijän kanssa, joka on työskennellyt tämän aiheen parissa, joka sanoi että USA:n valtiolla on törmänneestä aluksesta peräisin olevaa romua. Tiedätkö mitään tästä?
MW – Me emme tedä, mutta se on yksi neljästä kysymyksestä, joita me kysymme. Onko todisteita piilossa jossain; en halua taaskaan olla liian kuumottava. Mutta jos on todisteita, uskon että on tärkeää ihmisille, erityisesti minun asemassani Terrorismin ja vastatiedustelun valiokunnan jäsenenä. Meidän tulee saada tietää tästä.
TC – Tottakai, ja nämä ovat kaikki ihan legitiimejä kysymyksiä. Toivottavasti teitä ei kiusata tai pilkata niiden kysymisestä. Toivottavasti tulette takaisin kertomaan meille mitkä vastaukset olivat.
MW – Odotamme tätä; kun me saamme tietää, tulemme takaisin. Kiitos Tucker.
Kommenttini
1. Walker sanoo, että ei ole todisteita tukemaan väitteitä siitä, että esineet olisivat venäläisiä tai kiinalaisia lentokoneita.
2. Hän sanoo, että esineet kykenevät lentämään yliäänennopeudella.
3. Itse asiassa, hän sanoo ”…tai jotain muuta…” ja ”…vai onko se jotain muuta?” kahdessa kohtaa haastattelussa, viitaten siihen että kyseessä ei ole venäläiset tai kiinalaiset.
4. Carlson mainitsee valtion työntekijän [Elizondo -KB] sanoneen, että USA:n valtiolla olisi romua eräästä törmänneestä aluksesta. Kun Walkerilta kysyttiin ”Tiedätkö mitään tästä?” Walker ei vastaa suoraan ”kyllä” tai ”ei” vaan ”Me emme tiedä” ja sitten hän jatkaa sanomalla että se on kysymys jota he kysyvät.
5. Odotan Walkerin paluuta ohjelmaan, kun hän kertoo laivastoministerin vastaukset.
