Haastattelun päivämäärä: helmikuun 26, 2018 Haastattelupaikka: Australia, 60 Minutes TV Show
Näyttelijä ja laulaja Robbie Williams oli 60 Minutes -ohjelmassa ja paljasti vakavaan äänensävyyn kohdanneensa UFOn. Hän sanoi, että kyseessä oli ranch Utahin osavaltiossa. UFO oli niin lähellä häntä, että hänellä oli tennispallo, jolla hän olisi voinut osua alukseen heittämällä. Valitettavasti haastattelua tehnyt ihminen ei ottanut asiaa vakavasti ja vitsaili asiasta sen sijaan, että olisi syventynyt kokemuksen yksityiskohtiin.
On myös kiinnostavaa, että hän puhui tenniksestä, jotain mistä hän pitää ja mikä saa hänet rentoutumaan, ja käytti analogiaa ”olisin voinut osua UFOon tennispallolla”. On selvää, että Robbie Williamsilla on positiivinen fiilis ja kokemus UFOn näkemiseen läheltä. Kokemus, joka on muuttanut häntä ikuisesti.
Ei ole sattumaa, että UFO leijaili hänen yllään 30-50 metriä hänen yllään. Se oli tarkoituksella. Avaruusolennot usein tarkoituksella matkaavat ajan ja paikan halki… kyllä, aikamatkailla nähdäkseen jonkun joka, menneenä aikana, muutti elämää jollain tavalla. He tekivät sen John Lennonin kanssa, presidenttien Reagan ja Carter kanssa ja niin monen muun kanssa. Mietin… mikä kappale tai elokuva on inspiroinut avaruusolentoja etsimään hänet käsiinsä? Ja inspiroiko kohtaaminen itsessään Robbieta tekemään kappaleen tai elokuvan? Uniikki paradoksi…. kumpi tuli ensin, UFO-havainto vai taideteos?
Mielestäni Robbie Williamsin kappale Advertising Space voi olla inspiraatio vierailla hänen luonaan. Kappale selittää ihmiskunnan parhaat ja kauheimmat asiat. Laitan sen alle.
Richard ja Tracey Dolan puhuvat uskomattomasta UFOn laskeutumisesta Valensoleen, Ranskaan vuonna 1965, jonka Ranskan vastarintataistelija Maurice Masse todisti omin silmin. Huikeaan tapaukseen kuuluu näköhavainto kahdesta lyhyestä, suuripäisestä avaruusolennosta.
Ranskan Valensolen kylän lähellä maanviljelijä Maurice Masse poltti tupakkaa juuri ennen töihin käymistään kello 5:45 aamulla heinäkuun 1. päviänä 1965, kun kappale ilmaantui taivaalta ja laskeutui laventelipellolle 60 metrin päähän.
Ärsyyntyneenä ja olettaen helikopterin laskeutuneen hänen tiluksilleen luvatta, hän käveli sitä kohti. Kuitenkin pian hän näki, että kyseessä ei ollut helikopteri vaan ovaalin muotoinen rakenne, joka lepäsi neljällä jalalla. Sen edessä seisoi kaksi hahmoa, juuri ja juuri metrin pituisia, pukeutuneena tiukkoihin, harmaanvihreisiin vaatteisiin.
Niiden päät olivat ylisuuret ja poskipäät terävät, niiden silmät olivat suuret ja vinot, ja ne pitivät ”murisevaa” ääntä.
Yhden olennoista raportoitiin osoittaneen kynänkaltaisen laitteen Massea kohti, ja halvaannuttaneen hänet paikoilleen. Hahmot menivät UFOon ja lensivät pois, ja silminnäkijältä kesti 20 minuuttia saada liikuntakykynsä takaisin.
Kappale jätti syvän reiäan ja kostean alueen, joka pian kovettui kuin betoni. Kasvit ympärillä kuihtuivat, ja analyysi löysi suuremman määrän kalsiumia laskeutumisalueelta kuin muualta ympäristöstä.
Tapahtumapäivämäärä: maaliskuun 13. 1997
Tapahtumapaikka: Phoenix, Arizona, USA
Tässä haastattelussa Kurt Russell, tunnettu amerikkalaisnäyttelijä, muistelee UFO-havaintoaan hänen ollessaan pilotti. Omituinen juttu on, että hän ei muista sitä sen jälkeen. Hän ei koskaan puhunut siitä enää myöhemmin. Miksei? Näin uskomaton ja harvinainen tapaus eikä hän sano mitään siitä, edes muille silminnäkijöille (hänen poikansa) eikä edes vaimolleen. Hänen vaimonsa, näyttelijätär Goldie Hawn sai selville asiasta kun hän katsoi TV-ohjelmaa.
Kurt Russell ja hänen poikansa lensivät Phoenixin yllä, kun he näkivät omin silmin 6 hehkuvaa valoa taivaalla lentämässä heidän suuntaansa. He soittivat lennonjohdolle, mutta sieltä sanottiin että alueella ei ollut muita lentokoneita.
Uskon, että Kurt Russelin muisti pyyhkiytyi itse havainnosta. Ehkäpä UFOt pääsivät lähemmäksi kuin mitä hän muistaa ja vaikuttivat hänen muistiinsa, ja näin piilottivat itsensä häneltä. Kunnes muistot tulevat takaisin.
Olin ilmavoimissa Ellsworthin ilmatukikohdassa ja työskentelin B1-pommittajien parissa. Näin 25 lentokoneen kokoista UFOa, joista jokainen hehkui hohtavana pallona. Ne ilmaantuivat yhteen neljästä pilvitunnelista, jotka olivat suoraan asuntoni parkkipaikan yläpuolella (Rapid Cityssa 15 mailia tukikohdasta). Kun tulin ulos asunnostani ja menin töihin univorumussa, havaitsin noin 20 muuta ihmistä seisomassa parkkipaikalla ja tuijottamassa suoraan ylös. Kukaan ei puhunut mitään tai sanonut mitään. Luulin sen olevan vitsi. Katsoin ylös ja näin yksittäisen UFO-orbin joka oli tämän tunnelin päässä meidän yläpuolella. Sitten se liikkui hitaasti tunneliin ja alkoi pitää rymisevää ääntä, kuin matkalaukkua vetäisi katukivetyksen päällä. UFO kiihdytti tunnelissa, se liikkui 10-20x suihkukoneen nopeudella ja sitten katosi horisonttiin. Sen jälkeen toinen ilmaantui päidemme yläpuolelle.
Pointtini on, että minä (Scott C. Waring) en koskaan puhunut muille silminnäkijöille siellä. En sanonut kenellekään mitään UFO-havainnosta melkein kymmeneen vuoteen. Se tuntui kuin UFO olisi manipuloinut muistiani tapahtuneesta…. eikä sallinut minun puhua tai edes muistaa sitä vuosiin. Uskon, että tämä sama tapahtui Kurt Russellille. UFOilla on uskomatonta teknologiaa ja ne voivat manipuloida ihmisten emootioita, tunteita ja ajatuksia miten haluavat. Kyllä, mielenhallintaa. Avaruusolennot kykenevät kontrolloimaan ketä tahansa Maan päällä jos vain haluavat. Ja niin ne voivat käyttää mielenhallintaa suuriin ihmisryhmiin. Kysyin jopa itseltäni miksen koskaan puhunut siitä mitään… eikä minulla ollut selitystä. Minä sentään olen UFO-tutkija, mutta koko Rapidin kaupunki Etelä-Dakotassa näki sen sinä päivänä, eikä kukaan sanonut sanaakaan.
Meidän astuessa kolmannelle vuosituhannelle läntinen maailma on saavuttanut sen pisteen evoluutiossaan, jota ihmislaji ei ole koskaan joutunut kohtaamaan aiemmin. Yhä enemmän meidän tulee käyttää uusia informaation aloja lingvistisiin ja konseptuaalisiin karttoihimme meidän etsiessämme tietä eteenpäin. Ehkäpä meitä vastassa oleva ydinongelma tällä hetkellä on ikuisesti kiihtyvä ’Muunlaisuuden’, tai vieraan ylimielen, paljastuminen ja se miten me alkaisimme kohdata ja prosessoida ylempiä tiedustelupalveluita, jotka kutsuvat meitä uusissa kosmisissa todellisuuksissa. Kourallinen kirjailijoita on aiemmin keskustellut tämän hetken saapumisesta: Teilhard De Chardin, Terence McKenna ja Jean Baudrillard kaikki omien metaforiensa avulla tästä transsendentaalisesta merkityksenantajasta. Filosofiset abstraktiot ovat yksi asia, mutta ei ole epäilystäkään etteikö kollektiivinen ihmispsyyke tunne askelta taaksepäin vieraan Muun integraatiosta, paljon todellisemmalla tavalla. Valinta ei ole se aiommeko me olla tekemisissä näiden HIA:n (higher intelligence agencies, ylemmät tiedustelupalvelut) kanssa — ne ovat jo täällä ja sitä tapahtuu jo — ongelma on ennemminkin meidän käyttämämme keinot olla yhteydessä, mitkä osapuolet aikovat vaikuttaa prosessiin ja mihin tarkoituksiin.
Vuosikymmen toistensa välillä tapahtui kaksi tapahtumaa sodanjälkeisessä maailmassa, jotka symbolisoivat tämän tutkielman pääteemaa. Nämä olivat Roswellin tapaus sekä kansalaisvetoiset yhteisöjen kohtaamiset Giant Rockissa, [1] Landersissa, Kaliforniassa 1950-luvulla. Tässä näemme sen jännitteen, joka edelleen esiintyy kontrollimatriisin salailun ja yksilöiden taikka paikallisyhteisöjen ryhmien välillä, jotka pyrkivät läpinäkyvään ja avoimeen dialogiin. Meidän kulkiessamme tämän 60-vuotisen ajanjakson halki me näemme useita esimerkkejä molempien puolien reaktioista tapahtumiin, kun alkuvaiheen tai toistuvien kontaktien johdosta konsensustodellisuus hajoaa. Mutta se, mikä näissä on erilaista, on että suurten joukkojen yhteisötapahtumia, kuten Giant Rockin tapahtumaa, ei ole nähty enää sen jälkeen. Se, mikä pelästytti syntyvää sotateollista kompleksia 1950-luvulla, oli se avoimuus, joka näitä tapahtumia ympäröi, ja se tapa jolla media raportoi ne varsin reilun tasapuolisesti — he varmistivat, että tämä ei koskaan tapahtuisi uudelleen aktiivisesti lisäämällä disinformaatiokampanjoitaan, kontrollia mediasta [2] sekä niiden kansalaisten tulilinjalle asettamista jotka väittivät olleensa tekemisissä eri avaruusolentojen kulttuurien kanssa. Lisää monimutkaisuutta kuvioon tuo se, että jotkut valtion yläpuolella olevat järjestelmät ovat tehneet sopimuksia avaruusolentojen ryhmittymien kanssa ja nämä sopimukset ulottuvat totuuden salassapitoon tästä aiheesta kansalta. Näin nykypäivän tutkijoilla on vastassaan suuria ongelmia jos he päättävät muuttua katalyyteiksi ja kertoa tästä tilanteesta muille ja tässä tutkimuksessa me tarkastelemme joitain niitä keskeisiä pointteja, joita paljastusprosessiin [3] liittyen tällä hetkellä tulee vastaan kun kommunikaatio niinkutsuttujen kehittyneiden olentojen kanssa muuttuu yhä enemmän avoimeksi.
Vaikka eksopolitiikka osittain keskittyy muodolliseen avaruusolentojen läsnäolon paljastamiseen valtion rakenteissa, sen pitää vastata myös muista reiteistä jotka voivat edesauttaa tätä samaa asiaa. On uskottavaa, että jotkut pimeiden projektien tai valtion yläpuolisten ryhmien elementit ovat jo tai tulevat vuotamaan informaatiota yleisiä metodeja käyttäen (poliittiset linjaukset, valtavirran media jne.) ajan kuluessa, mutta vaikuttaa siltä kuin olisi yhtä paljon ihmisiä jotka haluavat ylläpitää salaisuutta eri syistä: talous, teknologian kehitys, politiikka ja moraali. Toinen kanava on, että kansalaiset (ryhmät tai yksilöt) ohittavat suurimman osan muodollisista struktuureista ja kannustavat avoimuuden ja dialogin prosessia itse. Molemmat näistä metodeista ovat toki arvaamattomamman kolmannen näkökulman alaisia: että avaruusolentojen ylimieli jatkaa itsensä paljastamista eri mahdollisin tavoin ja sekä virallisen (raita 1) että kansalaisten (raita 2) systeemien [4] on reagoitava nopeasti hyödyntääkseen tätä oman päämääränsä saavuttamiseksi. Ottaen huomioon nopean totuuden kieltämisen Roswellinjälkeisenä aikana ja jatkuvat yritykset ylläpitää tätä statusta, näyttää siltä kuin kansalaisista tulee kommunikaation käynnistämisen päävetureita, preferenssi jota jotkut avaruusolentojen ryhmät tuntuvat myötäilevän myös, joista monet vaikuttavat yhä enemmän ottavan yhteyttä kansalaisiin eri taktiikoilla, jotka huomioivat alistavat kontrollijärjestelmät. On myös epätodennäköistä, että jotkut avaruusolentojen ryhmät pitäisivät kiinni eräänlaisesta galaktisesta protokollasta ja muodollisesti ottaisivat valtiorakenteisiin yhteyttä itse ensin — ainoastaan rikkoakseen näitä sopimuksia. [5] Huolimatta näistä pointeista meidän tulee tarkastella tätä aihetta ‘päädirektiivin’ viitekehyksestä — ei yhtäkään suoraa avaruusolentojen interventiota kulttuureihin, jotka edelleen kehittyvät oman kotiplaneettansa piirissä — sellaisenaan linjaus epäilemättä toimii.
Ensimmäisen ja toisen raidan historiallisen metakartan piirtämisen prosessissa me voimme ehkä alkaa saada jalansijaa siinä missä nyt olemme ja mitä tulee tehdä kieltäymyksen lopettamiseksi ja täysillä alkaa tehdä työtä Maan ulkopuolisten sivilisaaioitden kanssa. Eksopolitiikka muuttuu käyttökelpoiseksi tutkimustyökaluksi ainoastaan jos se ottaa käyttöön jotain ‘syväpolitiikan’ perusteita — lähestymistapa jota Peter Dale Scott [6] ajaa muiden muassa. Syväpolitiikka ytimeltään ehdottaa, että yleiset analyysi- ja tutkimusmenetelmämme ovat täysin riittämättömiä ja harvoin johtavat todella pragmaattisen eteenpäin vievän tien löytämiseen. Osa tästä pyörii kieltämisen kysymyksen ja nykypäivän erittäin kompleksien yhteiskunnallisten ongelmien piilossa olevien aspektien ympärillä, esim: me emme koskaan saa ‘todellista’ kuvaa siitä mitä tapahtuu koska valtavirran akatemia ja media kieltäytyvät miettimästä sitä miten toiminta kuten järjestäytynyt rikollisuus, liiketoiminta ja politiikka ovat nyt niin toisiinsa kietoutuneita. Avaruusolentokysymys on tottakai eräs näistä salatuista elementeistä, jotka ennen eksopoliittisen tutkimuksen kehitystä jäi useimmilta kommentaattoreilta sivuun heidän konsensustodellisuuden käsittelystään. Tarkastelemalla virallisten ja kansalaiskontaktien kaavoja me avaamme mahdollisuuden sille, että näemme Hiroshiman jälkeisen yhteiskunnallisen ja poliittisen toiminnan erilaisessa valossa.
Ei ole paljoakaan epäilystä siitä, etteikö eri kohdissa historiaa ihmisillä olisi ollut kontakteja erimuotoisten älyjen kanssa, joita voitaisiin kuvata planeetan ulkopuolisiksi tai transdimensionaalisiksi. Saiko tämä sitten yhteisemmän kommunikaatiomuodon vaiko yksilöllisemmän rakenteen, se riippuu ajasta ja paikasta, mutta se pistää silmään ortodoksisemman ’uskonnollisen’ palvonnan keskeltä, koska sillä yleensä on rajoittuneesti tai ei ollenkaan yhteyttä oman itsen ja toisen välillä. Me näemme jatkuvia jännitteitä tämän tyyppisen lähestymistavan ja sen jota kulttuurivaltamatrix ajaa välillä, koska tällaisen suoran kommunikaatiomuodon käyttö tarkoittaa, että on olemassa maailmankuva joka jossain määrin ohittaa tämän matrixin jäykkyyden.
Tuoreempi historia sisältää toistuvia esimerkkejä siitä kuinka papisto jatkuvasti yrittää uusintaa omaa asemaansa ja omia poliittisia uskomusrakenteitaan suuntautumalla logoksen, jumalallisen tai minkä tahansa termin kanssa jolla me kuvaamme korkeamman älyn virastoja. Nykypäivän maailmassa meillä on länsimaiset sotilasindustrialistit tekemässä nyt paljolti sitä samaa mikä liittyy ET-kommunikaatioon ja yhteydenpitoon. Post-Roswell -aikakautena tilanne on muuttunut paljon monimutkaisemmaksi tietoisemman kansan, nopeampien kommunikaatiomenetelmien ja integroidun median myötä.
1950-luvulla syntyi omituinen kulttuurillinen ilmiö hörhökulttuurista, joka uhkasi muuttaa koko ihmiskunnan historian suuntaa — kansainväliset tutkijoiden yhteisökokoontumiset Landersin Giant Rockissa, Kaliforniassa. Tässä ensimmäisessä median ja valtion huomioimassa yhteisössä oli yksittäisten kontaktihenkilöiden eturintama, jotka olivat onnessaan päästessään kertomaan kokemuksistaan. Pääosin George Van Tasselin vetämät, mutta hedelmällistä maaperää synnyttää myös nuorempia tutkijoita kuten Bill Hamilton, Giant Rockin tapaamiset edustivat uudenlaista intergalaktisen diplomatian muotoa, ja yhtä merkittävästi näyttivät sitä muulle maailmalle. Monien henkilöiden kertomukset levisivät tältä aikakaudelta, joiden muoto ja sisältö pyöri teemojen ympärillä kuten atomituho ja tietoisuus itsetietoisesta elämästä geosfäärin ulkopuolella. Monet väittivät, että heidät on viety matkoille toisille planeetoille ja vierailemaan muissa sivilisaatioissa, ja suurin osa tuli takaisin mukanaan perustavanlaatuinen ja positiivinen tarina ihmisten potentiaalista, jos se vain ohjaisi itsensä pois tuhoisilta poluilta.
Se mikä omasta mielestämme on mielenkiintoista tämänkaltaisessa tapahtumassa on, että vaikka odottaisi sellaisen uutuuden purkauksen jatkuvan tai laajenevan, itse asiassa sitä ei tuskin koskaan enää nähty samanlaisessa muodossa. Huhut tiedustelupalvelujen agenttien sekaantumisesta näihin yhteisöihin tällä aikakaudella ja sen jälkeen tuntuvat perustuvan jonkin verran totuuteen — NICAP on vain yksi esimerkki tarkkailusta ja väärän informaation levittämisestä jota CIA harjoitti. Media myös muutti käyttäytymistään ja siirtyi pois ’avaruusveljien’ aikakauden kohtuullisen objektiivisten tarinoiden kirjoittamisesta ja alkoi mainostaa asioiden sekavampaa puolta. Työskentelemällä kokoontumisten esittämiseksi sekopäiden opportunismina ja ruokottamana kaupallisuutena, sen sijaan että oltaisiin kerrottu aidosta avaruusolentoja ja kansalaisdiplomatiaa koskettavan informaation vaihdannasta, tiedustelupalvelut saivat merkittävän erävoiton. Mustamaalaamalla näitä kontaktikokoontumisia ja myöhempiä organisaatioita kuten NICAP tiedusteluyhteisölle olisi paljon helpompaa käsitellä yksittäisiä kontaktihenkilöitä, tutkijoita ja tietovuotajia tulevaisuudessa. Voisiko olla niin, että Giant Rockin kaltaiset tapahtumat esittävät suoraa tiedustelutoimintaa modernissa muodossaan, ja näin johtuen sen memeettisestä potentiaalista massamediassa MIC:n salaisemmat elementit varmistivat ettei tällaista koskaan enää tapahtuisi toiste? Sen sijaan me näemme yksittäisten kontaktitapausten jatkuvuuden ja laajentumisen ilman ryhmän ja massamedian elementtiä. Lyhyemmällä aikavälillä tämä sopi valtamatrixille, sillä vaikka he eivät kyenneet täysin estämään kaiken muotoisia kontakteja, yksilölliset kontaktit kyettäisiin ainakin pitämään aisoissa ja media olisi omassa roolissaan likaamassa kaikki sellaiset tapaukset, jotka muuttuivat mahdollisesti liian ’aidoiksi’.
Allaoleville esimerkeille kuitenkin tuntuu siltä kuin tämä taktiikka ei ollut täysi menestys. Me näemme aina vaan ja uudestaan, että kun tämä Maan ulkopuolinen muoto todella haluaa esittäytyä ihmisten avulla, se voi niin tehdä. Edistyessämme 1960-luvulta nykypäivään monet näistä kontaktitapauksista saivat merkittävästi huomiota, niin paljon että näiden valtion yläpuolisten faktioiden agenttien on ollut pakko tulla väliin ja yrittää neutraloida kontakti.
Keskipiste Giant Rockin ja nykypäivän välillä voidaan nähdä Billy Meierin tapauksessa yhtenä huippuhetkenä, jolloin Maan ulkopuolinen presenssi alkoi paljastaa itsensä — tällä kertaa yhden henkilön kautta. Ufologien itsensä keskuudessa Billy Edward Albert Meierin kontaktitapauksen kimppuun hyökätään usein kusetuksena, vaikka itse asiassa se edustaa keskeistä yksilöllisen kontaktihenkilön todistuksen elementtiä. Vaikka tapauksella on monia omituisia ja ristiriitaisia elementtejä, pelkästään jo liittyen siihen suureen määrään kuvia, todisteita, silminnäkijöitä ja filosofiaa, tapausta ei voida painaa villasella. BEAM:n tapaus on monimutkainen ja kestää kuukausia tutkia sitä kunnolla, mutta sitä on käytetty esimerkkinä tässä sillä meitä kiinnostaa kontaktitapauksen laajemmat vaikutukset eikä niinkään validiteetin kehäpäätelmät. Billyn kontaktit plejadilaisten kanssa alkoivat uudestaan vuonna 1975, kun hän kohtasi partioaluksen pilotin nimeltään Semjase sveitsiläisellä kedolla lähellä hänen kotiaan. Seuraavien muutaman vuoden aikana (sekä hänen FIGU-tukiryhmänsä mukaan tähän päivään asti) Billy on saanut huikean määrän valokuvia plejadilaisten aluksista, tavannut useita avaruusolentoja heidän tähtijärjestelmästään ja kirjoittanut useita käytyjä keskusteluja heidän kulttuuristaan sekä ihmiskunnan tilasta tällä planeetalla. 1980-luvun lopulle tultaessa Billyn kontakti oli saanut kansainvälistä tunnustusta ja nyt se tunnetaan parhaimpana kontaktitapauksena. Britanniassa hänen dramaattisen selkeät valokuvansa pääsivät täysväreissä näkyviin tabloidilehdessä, ja Euroopassa hänen kokemustensa julkaisu sai aikaan sen, että monet ihmiset tulivat hänen kyläänsä ja odottivat myös näkevänsä UFOja. On merkittävää näyttöä siitä, että plejadilaiset olivat kyvykkäitä hallitsemaan sitä miten esittää itsensä sekä heidän uudenlaista, joskus anakronistista informaatiotaan. Tämä ’uskottavan kiistettävyyden’ elementti harvoin on ufologien tarkastelun kohteena (Jim Deardorff on eräs poikkeus [7]) ja se lisää monimutkaisemman kerrostuman keskusteluun, sillä se kertoo siitä tietoisuudesta miten sellaista informaatiota käytettäisiin, ei ainoastaan Billyn ja hänen tukijoidensa hyödyksi vaan myös valtioiden ja tiedustelupalveluiden.
Ei ole epäilystäkään siitä, että Meierin tapaus edustaa siirtymää tavassa miten yksittäiset kontaktihenkilöt nähdään julkisesti. Jo kuvat yksistään lopettavat aikakauden, jolloin UFOja on kuvattu vain kaukaisina laikkuina — elementti, joka itsessään riittää houkuttelemaan sekä negatiivisten että positiivisten ryhmien huomion. Lisäksi retoriikka, jota pleiadeslaiset edistivät, oli överin vastakkainasetteleva. Semjase oli väittänyt, että USA:n Carterin hallintoa lähestyttiin koskien avaruusolentojen läsnäolon paljastamista, mutta tämä epäonnistui. Avaruusolentojen kyky välittää geopoliittisten tapahtumien yksityiskohtia Billylle (esim. eräälle tämän tapauksen tutkijalle välitettiin lappu, jossa väitettiin että SALT II -neuvottelut USA:n ja Neuvostoliiton välillä, läsnäolijat olivat suostuneet pimittämään UFO-informaatiota kansalta) ja peräänkuuluuttaa kaikkien korruptoituneiden viranomaisten poistamista voidaan nähdä ainoastaan uhkana. On selvää, että pleiadeslaiset antoivat hänelle erikoista tietoa tulevista tapahtumista, ja nämä ovat osoittanuneet olevan tarkkoja, esimerkiksi paavien Paavali ja Johannes Paavali I salamurhat. Vaikka tämä informaatio ei tee Meierista profeettaa niinkuin jotkut ovat ehdottaneet, se tekee hänestä legitiimin kontaktihenkilön. Jos nämä elementit laskee yhteen sen seikan kanssa, että Sveitsin ilmavoimat ilmeisesti tiesivät hetkistä jolloin avaruusalus vieraili Billyn alueella, koska he lähettivät Mirage-hävittäjiä, silloin on status quolla käsissä todellinen yksittäisen henkilön esittämä haaste.
Tapaus alleviivaa useita mekanismeja, joilla tietyt valtion yläpuoliset ryhmittymät ovat reagoineet kontakteihin. Kaksi varhaisempaa tapauksen tutkijaa, Wendelle Stevens ja Lee Elders, saivat yhteydenoton Britannian poliittisten piirien ylätahoilta yrityksenään ottaa heidät ’mukaan’. [8] He saivat kirjeet, joissa paperit oli kirjoitettu sekä parlamentin ylähuoneen paperille että paperille, joka viittasi henkilön oletettuun asemaan Maltan Temppeliritarien johtajana. Kun nämä sivuutettiin, otettiin paljon suorasukaisempi lähestymistapa ja amerikkalaistutkijat huomasivat, että heidän “vastaansa tuli” henkilöitä eri paikoissa ympäri Lontoota ja heidän mennessään Sveitsiin tai sieltä palatessaan. Usean omituisen tapahtuman jälkeen he lopulta päätyivät lontoolaiseen ”CIA-turvataloon”, jossa heiltä useaan kertaan tivattiin, ei kuitenkaan pakotettu, tietoja joita he olivat keränneet BEAM-tapauksesta. Yhdessä kohtaa heillä oli uusia kuvia Meierilta ja heitä pyydettiin näyttämään niitä rakennuksessa olleelle Britannian edustajalle. Toisena hetkenä eräissä näistä tapaamisista huoneessa oleva puhelin soi 10 lyhyttä soittoa — tämä oli yleensä signaali, jonka pleiadeslaiset lähettivät Billylle kertoakseen hänelle, että he olivat alueella. Ottaen huomioon, että Stevens on yksi kaikkein kunnioitetuimmista tutkijoista alalla, jolla on eräs suurimmista UFO-valokuvatietokannoista, skeptikot joutuvat kysymään itseltään miksi näin käsistä lähtenyt interventio tapahtui, jos tapaus oli täysin tuulesta temmattu. Se myös demonstroi, että jos viralliset struktuurit eivät voi suoraan läpäistä kontaktihenkilön piiriä, he käyttävät toisia menetelmiä saamaan sen mitä he haluavat. Lontoon CIA-tapausjohtaja myönsi Stevensille, että heidät oltiin pakotettu lähestymään miehiä tällä tavoin, sillä ”he” eivät saaneet ketään Meieriä itseään lähelle.
Tämä intervention aspekti oli vähemmän pahaenteinen kuin muut menetelmät, joita voisimme tarkastella, mikäli virallisia direktiivejä oltaisiin käytetty neutralisoimaan Meier. Hänelle on tehty myös useita salamurhayrityksiä hänen kotinsa lähellä, vaikka emme voi osoittaa oikeaksi oliko tämään muuta kuin muutama ärsyyntynyt sveitsiläisviranomainen tai uskonnollinen sekopää. Lisäksi tapausta vastaan aloitettiin eräs suurimmista ufologian alan disinformaatiokampanjoista. [9] Osa tästä voitaisiin sanoa perustuneen tapauksen itsensä luonteeseen, mutta ei kaikki. Muutamat UFO-skenen ydinhahmot tuntuivat ottaneen päätavoitteekseen tuhota koko tapauksen — yleensä esittämällä kyseenalaisia väitteitä ja epätoivoisia valheita. Meillä on myös monia tapauksia yrityksistä hävittää tai peukaloida todistusaineistoa. Niinkin epäjärjestäytynyt kuin Meier vaikuttaa olevan, ainakin osa näistä näytti valtion yläpuolisten tahojen reaktiot.
Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana on ollut useita henkilökohtaisia kontakteja, joilla vaikuttaa olleen merkittävää kanssakäymistä jonkinlaisten avaruusolentojen kanssa, ja he ovat puhuneet kokemuksistaan yksityiskohtaisesti. Jos me näemme Meierin tapauksen keskipisteen merkkinä, tuoreemmilla tapauksilla on samankaltaisia elementtejä, mutta tähän päivään asti mikään niistä ei ole saanut yhtä paljon huomiota julkisuudessa. Joudumme kysymään onko tämä tarkoituksellinen päätös niiden olentojen taholta, joiden kanssa he ovat olleet yhteydessä, vai onko tämä seurausta menetelmistä, joita eri väliin tulleet virastot käyttivät? Mikä tahansa syy sitten olikin, vaikuttaa siltä että tämä kontaktin muoto on jonkin verran itse asiassa siedetty tai ainakin kontrolloijat ovat oppineet, että suoremmat yritykset hiljentää kontakti eivät toimi. Ottaen hiomioon, että CIA:n sponsoroima Robertsonin paneeli [10] tarjosi motivaation, me voisimme ehdottaa että Giant Rockin jälkeisen ajan koko kontakti-ilmiön vääristely naurunalaiseksi tekemällä ja väärällä informaatiolla on johtanut (haluttuun) lopputulokseen, jossa tähän ilmiöön suoranaisesti yhteydessä olevat henkilöt eivät ole merkittävä uhka — jopa suuri Meierin tapaus, myös jossain määrin, tuli voitetuksi. Kun me tarkastelemme yksittäisiä kontaktitapauksia, tuntuu siltä kuin ulkoisella interventiolla olisi kaksi vaihetta. Löytyy useita kertomuksia virallisten struktuurien yrityksistä saada kontaktiin yhteys paljon ennen kuin tapaus tulee julkiseksi. Ihmiset kuten Whitley Strieber, Jim Sparks ja Leah Haley kaikki puhuivat armeijan tai hämärien virkamiesten tyypeistä, jotka yrittivät saada informaatiota heiltä aiemmissa vaiheessa kontaktia. Joskus tämä saa muodon, jossa yksinkertaisesti tarkkaillaan, toisina aikoina se on törkeämpää, jolloin yritetään tuhota identiteettejä, ahdistella ja jopa hallita mieltä tai käyttää uusia aseita. Kun kontakti jatkaa julkisesti aiheesta puhumista, tai julkaisee kirjan omasta tarinastaan, joskus taktiikka muuttuu tai siitä tulee ilmiselvempää. Varmasti se näyttää siltä, että monet modernit tiedustelupalvelut ympäri maailman käyttävät ihmisiä työkaluinaan sekä mediassa että UFO-piireissä jatkuvaan tarkkailuun ja, mikäli tarpeen, neutralointiin.
Alex Collierin tilanne oli kiinnostava verrattuna Meierin tapaukseen, sillä hän myös on kerännyt suuren määrän informaatiota Andromedan roduilta lähtien kontaktin alkamisesta 1980-luvun alussa. Hän ei koskaan levitellyt valokuvia tai videota hänen interaktioistaan, mutta sen sijaan alkoi välittää kertomuksiaan pienille ryhmille kuten eri gnostilaiset yhteisöt, kirjailija Val Valerianin tuella. [11] Collierin informaatio erosi monista aiemmista, sillä se korosti kiireellistä agendaa, joka oli käynnissä Maapallolla. Tämä liittyi dominoivien reptiliaanien ryhmittymään, joita Andromedan rotujen johtama galaktinen neuvosto tarkkailee. Joissain tapauksissa Collier huomautti, että eri valtiot olivat tietoisia tästä agendasta, ja joko työskentelivät sen mukana tai olivat voimattomia sitä vastaan. Hän myös tarjosi paljon informaatiota, jota hän ei olisi voinut tietää normaaleissa olosuhteissa, kuten maanalaisten tukikohtien sijainteja ja muuta dataa liittyen MIEC-järjestelmään. Kuten Meier, Alexin fyysiset tapaamiset Andromedan edustajien kanssa pidettiin usein kaukaisissa paikoissa turvallisuuden takaamiseksi.
Alexin tapauksesta pistää silmään se, että vaikka hän jatkuvasti puski reptiliaaninäkökulmaa ja tämän seurauksena sai monet UFO-piireissä mukaansa, olisi voinut olettaa että hänen hiljentämisensä ei olisi mikään prioriteetti. Hänellä ei ollut mitään muuta kuin hänen tarinansa kerrottavana, ja kuitenkin hänen tapauksensa on yksi siirtymä tilanteessa, jota me nyt käsittelemme — verkkoteknologioiden synnyssä. Vuosituhannen loppuun mennessä valtamatrix oli tajunnut, että internet oli paljon tehokkaampi mekanismi levittää informaatiota kuin he olivat alunperin tajunneet. Ei ainoastaan informaatiota, internet oli hörhöinformaation levittämiseen virittäytynyt kanava, jota ei muualla käsitelty. Täten ei välttämättä ole yhteensattumaaa, että Collier on saanut jäädä enemmän tai vähemmän rauhaan, 90-luvun lopulle asti, jolloin pelkkä verkkosivu pystyi tuomaan laitapuolista ja ”vahingoittavaa” informaatiota julkisuuteen yhdessä yössä. Noin vuonna 2000 Alexia lähestyivät useat viranomaiset, jotka oletettavasti olivat laivaston tiedustelupalvelusta, ja häntä käskettiin varsin suorasukaisesti lopettaa sen paljastaminen mitä hän tietää. Uhkaus oli sellainen, että hän lupasi lakata puhumasta ja esittämästä ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. [12] Tämä tapaus tuo esiin jälleen yhden henkilökohtaisen kontaktikokemuksen aspektin, joka meidän tulee panna merkille: antaako NSA:n, CIA:n tai minkä tahansa viraston reaktio meille viitteitä kontaktihenkilön välittämän informaation autenttisuudesta? Oliko se seikka, että Alexia uhkailtiin hänen perheensä ja ystäviensä hengellä jos hän jatkaisi uutiskirjeen ja internet-sivuston välityksellä infromaation välittämistä, suoraan yhteydessä hänen paljastukseensa siitä, että voimakas avaruusolentojen rotu ei itse asiassa ollutkaan hyväntahtoinen vaan väijyi lajiamme ja joka oli elänyt täällä pitkän aikaa? Tämän tyyppinen paljastus on vaikeampaa debunkata silloin kun, kuten Collierin tarina, sen mukana on tarkkaa informaatiota muilta aloilta kuten tiede, astronomia, evoluutiohistoria jne.
Kahden yllämainitun kontaktitapauksen lisäksi muut henkilöt ovat onnistuneet saamaan monenlaisia kontaktikokemuksia ja levittämään informaatiota siihen liittyen. Vaikka Steven Greer oli osa ryhmää kun hän alkoi käyttää protokollia, joilla vektoroida ET-aluksia hänen sijaintiinsa, hän oli silti, assistenttien avustuksella, joutunut armeijan haaran kohteeksi, joka piti hänen aktiviteettejaan uhkana 1990-luvulla. Hän uskoo, että jotain mekanismia käytettiin antamaan hänelle nopeasti kehittyvä syöpä, ja vaikka hän kävi läpi hoidot ja selvisi, hänen assistenttinsa kuoli tämän seurauksena. [13] Malliamme käyttäen voi olla mahdollista, että CSETI (Centre for the Study of Extraterrestrial Intelligence) sai valtamatrixin tuntemaan olonsa tukalaksi, sillä se esitti mahdollista nykymuotoista vaihtoehtoa Giant Rockin tapaamisille. Mahdollisuus oli jälleen yksityisillä kontaktihenkilöillä levittää kokemuksiaan laajemmalle kansan osalle ja näin heidän reaktionsa kasvoi samassa suhteessa. Karla Turner oli myös samanlainen uhka johtuen hänen statuksestaan lääketieteen tohtorina, hänen aktivistikannastaan ja siitä, että hän kieltäytyi muuttamaan äänenpainoaan puhuessaan negatiivisista abduktioista. On joitain vihjeitä siitä, että hänet olisi myös tapettu samalla tavalla.
On harvoja, jotka eivät vedä puoleensa minkäänlaista interventiota ja mahdollisesti joitain jotka johtavat kontaktihenkilön kuolemaan. Paul Bennewitzia varmasti häirittiin niin paljon, että se johti hänen hermoromahdukseensa, mutta on epävarmaa miten paljon tästä oli suoraa seurausta AFOSIn operaatiosta. Jim Sparks koki monia pitkiä abduktioita/kontakteja vuosien mittaan, ja ilmeisesti hänen kontaktiaan häirittiin ’virallisesti’ vain vähän. Tuntuu siltä, että avaruusolentojen tekniset kyvyt viedä ihmisiä aluksilleen ja säätää temporaaliset järjestelmät tarjoaa mahdollisuuksia sellaisille asioille tapahtua häiritsemättä. Eläessään hänen kontaktikokemuksiensa välissä, Sparksilla oli useita episodeja Miehet Mustissa -tyyppisten hahmojen kanssa, mutta ei mitään suurempaa. Hänen tapauksensa tuo esiin toisen kerroksen kaikkeen tähän, sillä hän työskenteli usein sotilas- tai tiedeympäristöissä, joissa tavalliset ihmiset oletettavasti tekivät hommia avaruusolentojen kanssa. Miten me määrittelemme virallisen reaktion näihin yksittäisiin tapauksiin kun horisontissa näyttää myrskyävän johtuen ihmiselementistä, joka on jo tekemisissä avaruusolentojen kanssa? Sitten toki on MILAB- eli sotilasabduktiot — ovatko ne reaktio, interventio vai osa samaa prosessia?
Me voimme nähdä, että käynnissä on ollut prosessi, jossa yksittäiset henkilöt ovat tallentaneet ja jaelleet kontaktikokemuksiaan post-Roswell -aikana, lähtien Adamskin yksityiskohtaisista kuvauksista ja Giant Rockin tapaamisissa mukana olleista aina nykypäivän kokijakuvauksiin. Joillain tavoilla suora kontaktitilanne on vähemmän ongelmallisempi viranomaisille, sillä se on subjektiivinen kommunikaatiomenetelmä, juuri päinvastainen UFOjen massalaskeutumiselle. Kuitenkin tämä aspekti tarkoittaa myös, että jengiä on piilossa — jotkut kontaktit saavat kokonaan ei-fysikaalisen avaruusolentojen edustajien kanavoinnin muodon (kts. esim. erittäin yksityiskohtaiset ja ’soljuvat’ Basharin sessiot) — jotka liittyvät henkilöihin synaptisella tai tietoisuuden tasolla, niin että oikeasti väliin tultavaa on varsin vähän, kunnes viesti kommunikoidaan laajemmalle yleisölle. Bill Hamilton antoi mielenkiintoisen kommentin hänen kuvatessaan tilannetta Giant Rockissa. Hän kertoi kontaktihenkilöiden käyttäneen sähköisiä radiovastaanottimia avaruusolentojen kommunikaatioon, mutta pian he saivat selville, että preferenssi oli suora telepaattinen muoto sen sijaan. Jos tämä ja telepaattiset muodot ovat suosittuja menetelmiä kommunikaatiolle, jossain määrin se asettaa monen miljoonan dollarin ohjelmat kuten SETIn perspektiiviin!
Ilmeisesti reaktiot tähän kontaktihenkilöiden verkostoon vaihtelevat tapauskohtaisesti riippuen useista tekijöistä, mahdollisesti monista joista me emme ole tietoisia: jotkut jätetään rauhaan, toisilla tulee vastaan tahallinen hämmennys tai median misinformaatio, mutta joillain on varsin selviä häirinnän taktiikoita. On raportoitu tapauksia, joissa valtion elimet ovat auttaneet kontaktihenkilöä — Elizabeth Klarer oli kontaktissa 1950- ja 1960-luvuilla, ja Etelä-Afrikan ilmavoimien väitetään vieneen hänet avaruusolentojen tapaamispaikkaan. [14] Täytyy kysyä miten paljon tätä on käynnissä, kun me tarkastelemme erityisesti Jim Sparksin evidenssiä, sillä saatamme kuulla myös negatiivisempien interventioiden tapauksista kuin ne, jotka näyttävät avuliailta. Yhteisöpaikat, sellaiset kuin James Gilliandin ECETI-ranch [15], ovat toimineet useita vuosia merkittävällä menestyksellä saaden aikaan interaktioita vieraiden ja avaruusolentojen alusten välillä, mutta ilmeisesti jopa tämä organisaatio on joutunut käsittelemään joitain sen selviytymistä ja kasvua uhanneita epäsuoria haasteita [16], huolimatta siitä että se on pysynyt erillään olevana sijaintina ja poissa oikeastaan minkään varsinaisen median huomion alaisuudesta.
Vaikka me voimme näin luoda Roswellin jälkeisen historiallisen kartan ET-kontaktikokemuksen muuttuvasta luonteesta ja ‘valtioaparaatin’ reaktioista tähän, on tärkeää alleviivata sitä, mistä puhuimme artikkelin alussa koskien aina läsnäolevia ‘syvärakenteita’. Joten vaikka yhteisökontaktille ja sen vastareaktiolle syntyi kuvio 1950-luvulla, ja siirryttiin yksilöllisempään kanssakäymiseen avaruusolentojen kanssa kuten muutamat esimerkit tätä kuvaavat, meidän tulee ottaa huomioon myös ne monimutkaisuudet, jotka tämän mallin päälle muodostuvat. Näihin kuuluu se seikka, että jotkut ET-rodut ovat ilmeisesti läsnä planeetalla itsellään ja elävät päivittäistä elämää. Tämä viittaisi siihen, että on joko suuri toleranssi ihmis/ET-kontakteille, tai kyky tehdä asialle yhtään mitään on äärimmäisen rajoittunut. Koko aihepiiri muuttuu sekavaksi siinä kohtaa kun avaruusolennot ja valtion elementit tekevät yhteistyötä eri projekteissa. Tässä skenaariossa meillä on toisiinsa sotkeutunut joukko toimijoita ja eturyhmiä, ja raja maallisen ja avaruusolentojen välillä alkaa sumentua. Lisäksi on todennäköistä, että eri ET-ryhmät tai allianssit toimivat itse jonkin agendan tai paljastuksen salaamisen hyväksi. Kuitenkaan tulematta siihen päätelmään, että tilanne on yksinkertaisesti liian suuri meille tehdä sille yhtään mitään, meidän tulisi lisätä kollektiivista toimintaamme tarkastella ja olla tekemisissä aiheen kanssa siltä varalta, että ne jotka planeetan ulkopuolista kulttuuria auttavat eivät ole sen sorttisia ihmisiä, joiden me haluamme edustavan ihmisrotua tänä kriittisenä hetkenä evoluution historiassamme.
Kirjoittajasta: David Griffin on syntynyt Keski-Englannissa. Tällä hetkellä hän laajentaa Britannian eksopolitiikkaa ja etsii menetelmiä tehdä alaa tunnetummaksi Britanniassa ja Euroopassa. Verkkosivu: http://www.exopolitics.org.uk
[3] Eksopolitiikka pyrkii näkemään UFO-paljastuksen jatkuvana prosessina, vaikka monet ovat sitä mieltä, että virallinen joidenkin kansallisten tai ylikansallisten elinten ilmoitus asiasta tarvitaan kiireellisesti.
[8] BEAMin ja UK/CIA:n kytköksistä katso Wendelle Stevensin ja Michael Hessemanin UFO-Congressin videoitu puhe.
[9] Michael Hesseman on käynyt läpi ja asianmukaisesti haastanut kaikki Kal Korffin pääpointit, jotka hän on esittänyt Meierin debunkkauskirjassa ‘Spaceships of the Pleiades: The Billy Meier Story’
[16] Gilliand on kuvannut ongelmia yrittäessään luoda säätiötä tai saada kolmannen sektorin toimijan statusta organisaatiolleen ja hän nimittää tätä ‘byrokraattiseksi ylhäältä päin tulevaksi interferenssiksi’.
Koska on olemassa monenlaisia eri tyyppisiä meditaatioita, joita tässä maassa tällä hetkellä harjoitetaan, ehkäpä meidän tulisi selittää, että tämä ehdotettu meditaatio on passiivisen luonteista, toisin kuin keskittymisen luonteinen meditaatio. Tavoite on keskittyä kehon mukavuuteen, ja sitten antaa mielen lopettaa sen arkipäiväinen toiminta tai “laskenta”. Tässä mielen ja kehon saavutetussa hiljaisuudessa harjoitetaan sisäisen kuuntelun asennetta, sillä sisällä oleva henki odottaa “pientä hiljaista ääntä.” Subjektien tai objektien meditointi, tai rukouksen tyyppinen meditaatio ovat varsin valideja proseduureja joita seurata. Kuitenkin kummassakin niistä meditoija puhuu, eikä kuuntele. Liiton suosittelema meditaation tavoite, kuten olemme sanoneet, on meditoijan vastaanottavainen ja kuuntelevainen asenne. Tämän asenteen myötä koko hiljaisuus täyttyy kosmisella informaatiolla.
Valikoituja kanavointeja
helmikuun 21. 1974
Halu on asia, joka elää jokaisen Luojan lapsessa. Jokaisen halu on, kuitenkin, erilainen. Mikä tämä halu on, se rippuu yksilön värähtelytasosta. Mitä matalampi värähtelytaso, sitä perusluontoisempi halu. Mitä korkeampi värähtelytaso, sitä korkeampi halu. Huomaatte, kun nostatte värähtelyänne meditaatiolla ja etsinnällä ja palveluksella, että halunne muuttuvat. Asiat, joita fyysiseen illuusioon tiukasti lukkiutuneet haluavat, eivät ole samoja kuin niiden haluamat, jotka ovat vapauden partaalla. Ja syy tälle vapauden partaalle on halu, joka kulkee käsi kädessä kasvaneen tietoisuuden tai korkeamman värähtelyn kanssa.
Kuitenkin on mahdollista saavuttaa sen mitä oikeasti haluaa poistamalla ajattelustaan kaikki muunluonteiset halut paitsi ne, jotka ovat ykseydessä luomakunnan kanssa sekä kanssaihmistä palvelemassa. Tekniikka tämän tekemiseksi, ystäväni, on yksinkertainen. Me olemme esittäneet sen monta kertaa. Se on antaa itsensä käyttöön todellisuudelle ja luomakunnan totuudelle meditaatiossa, ja sitten toimia niiden halujen mukaan, jotka tästä antautumisesta syntyvät. Nämä halut tulevat olemaan jonkin verran erilaisia kuin ne, joita koit ennen kuin käytit aikaa meditointiin ja etsintään. Halu etsiä syntyy etsinnästä. Se on itseään vahvistava ilmiö. Me olemme työskennelleet tämän pointin äärellä monia kertoja, ja me jatkamme sen tekemistä.
Miksi me teemme niin, ystäväni? Miksi me jatkamme teille meditoinnin mainostamista? Niin [että voitte] ymmärtää halunne, ymmärtää itsenne, ja tulla tietoisiksi etsinnästä sekä siitä mitä te oikeasti teette.
Miksi me käytämme niin paljon aikaa näihin aiheisiin, joita monet teidän planeetallanne pitävät triviaaleina? Syy siihen, ystäväni, on että nämä ovat ainoita aiheita jotka eivät ole triviaaleja. Ei ole mitään arvoa siinä, että etsii illuusiota jonka te nyt tunnette fyysisenä maailmana. Se mitä te etsitte sieltä, ja sen mitä te sieltä löydätte, ei ole kestävää. Maailmassanne sanotaan, että ette voi ottaa [sitä] mukaanne. Tämä on fakta. Sen mitä te otatte mukaanne fyysisen illuusion rajojen tuolle puolen on yksi asia. Se on mielenne. Tämä mieli jonka te otatte mukaanne on, todellisuudessa, kaikki se mikä on.
helmikuun 23. 1974
On useita tapoja tulla tietoiseksi haluistanne, mutta on vain yksi jota me suosittelemme. Tämä on meditaatio. Jokaisella teistä on kaikki informaatio, jonka tämä instrumentti on antanut teille, ennen kuin hän antoi sen teille. Teillä on kaikki se informaatio jonka hän antaa teille. Me Planeettojen Liitossa Äärettömän Luojan Palveluksessa emme kykene antamaan teille mitään uutta informaatiota, sillä teillä on jo hallussanne kaikki informaatio mikä on olemassa. Jokainen yksilö luomakunnassa omaa kaiken luomakunnan informaation, sillä jokainen yksilö on osa luomakuntaa. Ainoa syy tämän informaation saatavuuden puutteeseen on että yksilö on halunnut rajoittaa itseään oman kokemuksensa tähden.
Tästä syystä me olemme esittäneet monta kertaa, että on tarpeen meditoida. Tämän prosessin avulla saatte takaisin kommunikaation omaan itseenne, joka on tarpeen ollakseen tietoinen kaikesta luomakunnan informaatiosta. On ainoastaan yksi, ainoa, yksinkertainen Ajatus kaiken tämän taustalla. Tämä Ajauts on alkuperäinen luomakunnan Ajatus. Kielessänne tätä ajatusta ilmaistaan rakkaudella. Tämä sana parhaiten lähestyy tätä konseptia, vaikka se on täysin riittämätön ilmaisu sille rakkaudelle, joka luomakunta on.
maaliskuun 2. 1974
Planeetallanne tänä aikana on monia, monia yksilöitä tuottamassa monenlaista, monenlaista palvelusta. Harvat näistä palveluksista, kuitenkin, ovat sen luonteista palvelusta että me pitäisimme sitä palveluksena äärettömälle Luojallemme. Me huomaamme, että planeetallanne ihminen on pääosin keskittynyt palvelemaan itseään.
On monia tapoja tuottaa palvelusta, ja on monia pyrkimyksiä palvella. Kuitenkaan suurin osa tuotetusta palveluksesta planeetallanne, joka pyrkii palvelemaan, kuten me, Luojaamme, ei ole tämän luonteista palvelusta.
Syy tälle on aina sama. Se johtuu meditaation puutteesta. Me olemme sanoneet teille monta, monta kertaa että on tarpeen meditoida. Tämä on kaikkein tärkein totuus, jonka me tuomme teille, sillä jos harjoittaa meditaatiota, silloin ei ole mitään kysymyksiä palvelusta.
Jokainen teistä tänä iltana haluaa tuottaa palvelusta, ja jokainen teistä tuottaa palvelusta ja tulee tuottamaan vielä enemmän palvelusta lähitulevaisuudessa. Kuitenkin, jotta tuottaisi palvelusta tehokkaimmin, on tarpeen valmistautua tuohon palveluun päivittäisellä meditaatiolla.
maaliskuun 8. 1974
Miettikää, ystäväni, että jokaisella ihmisellä on oma ainutlaatuinen kädenjälkensä. Kenenkään muun kädenjälki koko maailmassa ei voi verrata siihen. Miettikää jokaista lehteä tai lumihiutaletta, ja tajutkaa että sen kopiota ei ole missään olemassa.
Tietä tästä illuusiosta, joka on vain pieni osa totuutta, todellisuuteen ei voi mitata, ja se on niin henkilökohtainen kuin kädenjälkenne on. On kuitenkin olemassa laatu, jossa olosuhteet ymmärrykselle voivat syntyä. Tämä laatu on mahdollisemmin saatavissa meditaatiolla, sillä sen avulla äly, joka on vastuussa ainoastaan ympärillänne olevalle illuusiolle, rauhoitetaan.
huhtikuun 24. 1974
Me olemme laumanne paimenia. Ja me näemme laumanne tarpeet. Ainoa halumme on auttaa niitä laumastanne, jotka kaipaavat apuamme. Teidän etsimänne apu, ystäväni, on muuttunut paljon keskittyneemmäksi todelliseen etsintään kuin suurimmalla osalla lauman lampaista. Siksi siitä, mitä me sanomme teille intellektuaalisesti, puuttuu enemmän ja enemmän täydellinen tyydytys. Tästä syystä, ystäväni, me painotamme teille, jopa silloinkin kuin te edistytte, jatkuvaa tarvetta meditoida enemmän ja enemmän.
Sillä, ystäväni, sen mitä me voimme antaa teille älyn ja kielen käytöllä on vain pieni prosenttiosuus siitä mitä me voimme antaa teille suoralla kontaktilla, mielestä mieleen.
Koska on olemassa monenlaisia eri tyyppisiä meditaatioita, joita tässä maassa tällä hetkellä harjoitetaan, ehkäpä meidän tulisi selittää, että tämä ehdotettu meditaatio on passiivisen luonteista, toisin kuin keskittymisen luonteinen meditaatio. Tavoite on keskittyä kehon mukavuuteen, ja sitten antaa mielen lopettaa sen arkipäiväinen toiminta tai “laskenta”. Tässä mielen ja kehon saavutetussa hiljaisuudessa harjoitetaan sisäisen kuuntelun asennetta, sillä sisällä oleva henki odottaa “pientä hiljaista ääntä.” Subjektien tai objektien meditointi, tai rukouksen tyyppinen meditaatio ovat varsin valideja proseduureja joita seurata. Kuitenkin kummassakin niistä meditoija puhuu, eikä kuuntele. Liiton suosittelema meditaation tavoite, kuten olemme sanoneet, on meditoijan vastaanottavainen ja kuuntelevainen asenne. Tämän asenteen myötä koko hiljaisuus täyttyy kosmisella informaatiolla.
Valikoituja kanavointeja
helmikuun 11. 1974
Me olemme ehdottaneet, että meditaatio on paras keino epäintellektuaalisen ymmärryksen hankkimiseksi luovan voiman käytöstä. Tämä on mahdollista kaikille milloin tahansa. On ainoastaan tarpeen, että he tuovat saatavilleen tiedon, joka heillä jo on. Se on vaikea asia tehdä joskus, kun on sellaisen halun luomien värähtelyjen ympäröimänä, jonka luonteista halua Luoja ei ole koskaan tarkoittanut. Me ymmärrämme sen vaikeuden, joka syntyy tämän yksinkertaisen totuuden tajuamisesta, kun ajatellaan niitä jotka haluaisivat muuta kuin tätä totuutta.
Kuitenkin on varsin mahdollista eristää oma tietoisuus näiden ajatuksien vaikutuksista, ja tajuta oman alkuperänsä totuus. Se jonka te tunnette nimellä Jeesus kykeni tekemään näin. Älkää uskoko, että tämä mies oli ainutkertainen omissa kyvyissään. Hän näytti teille, että tämä oli mahdollista. Hän näytti teille, että jokainen teistä Isän lapsista kykenee samaan kuin hän. On ainoastaan tarpeen, että meditoitte tajutaksenne tämän, ja sitten on ainoastaan tarpeen että näytätte tietonne siitä ajatuksillanne ja teoillanne.
Te, silloin, niinkuin hänkin, kykenette käyttämään tuota voimaa joka teidän käytettävänänne on: rakkaus.
Tämä on se sana, ystäväni: rakkaus. Mutta sitä ei ymmärretä. Rakkaus: se tarkoittaa kaikkea sitä mitä se teidän mielestänne tarkoittaa. Mutta se tarkoittaa paljon muuta. Oppikaa mitä se tarkoittaa, ja teistä tulee todella vapaita.
helmikuun 13. 1974
Me olemme esittäneet monta kertaa, että meditaatio on erittäin tarpeellista. Jos aiotte kyetä ymmärtämään mitä ja miten palvella tänä aikana, on tarpeen että löydätte sen meditaation avulla, sillä tämä on ainoa prosessi joka sallii teidän ymmärtää tämän informaation sen kokonaisuudessaan. Joten on tarpeen, että käytätte joka päivä aikaa meditoimiseen, ja muututte tietoisiksi tekniikasta jolla tyydyttää halunne palvella.
Kun olette tehneet tämän, tulette huomaamaan että koette jotain ihmeellistä. Se tulee olemaan tapaus, joka ylittää villeimmät kuvitelmanne. Se tulee olemaan sen luonteista mitä nyt pitäisitte mahdottomana, mutta se tulee tapahtumaan.
helmikuun 18. 1974
Me Planeettojen Liitosta Äärettömän Luojan Palveluksessa ehdotamme, että on joitain asioita, jotka ovat tärkeitä jos aiotte meditoida tehokkaasti.
Ensimmäinen ja kaikkein tärkein on, että sallitte tietoisen mielenne rentoutua. On tarpeen päästää irti ajatuksista, jotka ovat ohimenevän luonteisia, ja me huomaamme, että ajatukset, jotka liittyvät päivittäisiin toimiinne, ovat ohimenevän luonteisia. Jotta sallisitte mielenne muuttua vastaanottavaiseksi asioille, jotka ovat muun kuin ohimenevän luoteisia, ehdotamme että istuisitte hiljaisessa paikassa selkä suorana. Tämä on mitä tärkeintä meditaatiotekniikassa.
Hiljainen paikka on erittäin hyödyllinen. Kuitenkaan se ei ole tarpeen. Se on hyödyllisempi henkilölle, joka vasta aloittelee meditoimaan kuin kokeneelle henkilölle.
Jotta poistaisitte intellektuaalisen luonteiset käsitteet, jotka vaivaavat mieltä ohimenevillä ajatuksilla, ehdotamme että jotain jolla viehättää älyä voidaan joskus käyttää, kuten musiikkia, tai sitä mitä nimitätte mantraksi. Tämä, kuitenkaan, ei ole tarpeen.
Se mikä on tarpeen on että ajatusten, jotka ovat intellektuaalisen luonteisia, sallitaan poistua tietoisuudesta.
Me olemme sanoneet monta kertaa aiemmin, että teidän on tarpeen meditoida. Me olemme sanoneet näin ohjeistuksena jolla sallia teidän pyyhkiä pois se illuusio, joka on saanut niin monet ihmiset planeetallanne hampaisiinsa. Tämä meditaatio, jota suoritatte, tuo teille ymmärryksen todellisuudesta. Todellisuus liittyy kaikki teihin. Mutta se ei ole se illuusio, joka jatkuvasti vie useimpien teistä ajatukset mukanaan planeetallanne. On teistä kiinni ymmärtää se mitä me sanomme. Ja on vain yksi tapa ymmärtää se. Tuo tapa ymmärtää on meditaatio.
Julkaistaan tässä muutama artikkeli tiedustelupalveluista ja niiden roolista yhteiskunnassamme ja tietojen salailussa. Tapani Koivula kirjoitti Suomen UFO-tutkijoiden UFO-raportti -julkaisussa numerolla 22-23 siitä miten Rauni-Leena Luukanen-Kilde oli äärimmäisen paranoidi kaikkea tiedustelutoimintaa liittyvää kohtaan. Tämän artikkelisarjan tarkoituksena kertoa yleisesti siitä miten Rauni-Leenan luulot tiedustelupalveluja kohtaan ovat jossain mielessä faktoihin perustuvia.
Tapani Koivula kirjoitti UFO-raporttijulkaisussa nro. 22-23:
Tapani Kuningaskin huolestui 1990-luvun lopulla Rauni-Leenan salaliittoväitteistä. Rauni-Leena oli mukana elvyttämässä Iso-Syötteen ufoseminaareja vuonna 1997. Muita aktivisteja seminaarissa olivat Suomen Ufotutkijat sekä Helsingin Ufoyhdistys — Interplanetaristit. Kaikkien yllätykseksi Rauni-Leena karkasi seminaarista ennen ufopaneelia, saatuaan selville, että Syötteen hotelli on salaisen palvelun koulutuskeskus… Ja Suomen kaupungeissa katuvaloihin oli muutettu infrapunasäteilijät ihmisen aivotoiminnan hämärtämiseksi. Tapanin aloitteesta erilaisten rajatiedon tilaisuuksien järjestäjät pitivät palaverin Ekbergin kahvilassa Helsingissä. Yritimme tehdä sopimuksen, että sekä Rauni-Leenan että koko rajatiedon suojelemiseksi skeptisiltä toimittajilta Rauni-Leenaa ei kutsuttaisi esitelmöijäksi vähään aikaan. Kokouksessa oli kuitenkin niitä, jotka olivat jo ehtineet kutsua hänet puhujaksi, eivätkä halunneet perua tilaisuutensa yleisömagneettia.
Itse olen aina kannattanut suvaitsevaisuutta ja erilaisten mielipiteiden sallimista. Yllättäen Rauni-Leena oli saanut tietää palaveristamme. Lisäksi hän väitti saaneensa avaruusolennoilta automaattikirjoituksella tiedon, että minä olin salaisen palvelun maksettu agentti. Niinpä hän sanoi ystävyytemme irti. Kun kyseinen automaattikirjoitus oli tullut, paikalla oli ollut Rauni-Leenan paras rajatiedon ystävätär, jonka kanssa ystävyyteni on jatkunut ensi kohtaamisestamme lähtien 1990-luvulta alkaen, ja jatkuu edelleen. Hän oli saanut tarkistaa tekstin, mutta todellisuudessa siinä ei ollut sanaakaan minusta. Myös toisen suomalaisen, erään kontaktihenkilön ja reiki-kouluttajan, Rauni-Leena oli leimannut maksetuksi agentiksi. Täytyy sanoa, että minun oli vaikea ymmärtää hänen jatkamisensa myös Ultrapäivien kassamagneettina. Kun kysyin sitä järjestäjiltä, hekin vetosivat siihen, että ”yleisö haluaa”. Siis esitelmöijiksi valitaan sen mukaan kuin he tuovat rahaa, olivat väitteet kuinka vainoharhaisia ja pelottelevia tahansa? No, en suinkaan hylännyt upeita Ultrapäiviä yhden ristiriidan vuoksi. Viiden vuoden ajan olen järjestänyt Ultrapäivillä ufoiltoja, useimmiten Olli Pajulan kanssa.
(…)
On aikamoinen mysteerio, kuinka vapaasti Rauni-Leena sai toimia sekä Suomessa että ulkomailla hurjine ja pelottavine väitteineen ilman, että sitä suoranaisesti estettiin. Hän tosin joutui samanlaiseen CIA:n uhkailuun, kuten esimerkiksi englantilainen ufotutkija Anthony Dodd. Moni, joka olisi voinut kiistää Rauni-Leenan pahimmat väitteet, vaikeni julkisuudessa. Näitä olivat Tapani Kuninkaan ohella Pekka Suominen ja john E. Mack, jopa James Hurtak. Monet tietysty vetävät tästä sen johtopäätöksen, että minä olen ollut väärässä kritisoidessani Rauni-Leenaa. Itse koen, että kyseiset henkilöt kokivat aiheen liian kiusalliseksi ja mieluummin vaikenivat. Voidaan kyllä hyvällä syyllä kysyä, poikettiinko rehellisen totuuden tieltä, kun suvaitsevaisuuden ja yleisömenestyksen nimissä sallittiin Rauni-Leenan vainoharhaisimmatkin väitteet (1997-2015). Onko IsoSyötteen hotelli Syötekeskus edelleenkin salaisen palvelun koulutuskeskus — koska parvekkeilla on sadeveden poistoreikiä, tai naisten vessojen käsienpesualtaista tulee myrkkykaasuja? Tai minä olen suurvaltojen maksettu agentti?
1950-luvun alussa eräs tietty ryhmä henkilöitä alkoi julkisesti esittää väitteitä suorasta fyysisestä kontaktista ‘ihmisiltä näyttävien’ eri Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden edustajien kanssa. Nämä ‘kontaktihenkilöt’ väittivät saaneensa tietoa Maan ulkopuolisista kehittyneistä teknologioista, filosofisista uskomuksista ja heidän pyrkimyksistään avustaa ihmiskuntaa muuttumaan osaksi galaktista yhteiskuntaa jossa avoin kontakti muiden planeettojen sivilisaatioiden kanssa tapahtuisi. Kontaktihenkilöt kuvasivat avaruusolentoja hyväntahtoisiksi, erittäin kunnioittavaisiksi ihmisten vapaata tahtoa kohtaan sekä olevansa muinaista sukua ihmiskunnalle (näin he saivat nimen “avaruusveljet”). Lisäksi kontaktihenkilöt paljastivat, että avaruusolennot, jotka olivat monissa tapauksissa erottamattomasti ihmisen näköisiä, olivat salaa integroituneet ihmiskuntaan. [2] Heidän tavoitteenaan oli paremmin sopeuttaa itsensä eri kansallisiin kulttuureihin ja/tai osallistua koulutusohjelmaan jolla valmistella ihmiskunta galaktiseen statukseen. Kontaktihenkilöt alkoivat levittää kansalle tietoa heidän kokemuksensa luonteesta ja heidän kontaktin aikana saamistaan tiedoista.
Kontaktihenkilöiden paljastama tieto on kiistämätön kansallisen turvallisuuden kriisi poliittisille päättäjille USA:ssa ja muissa suurissa valtioissa. Tämä kriisi syntyy kahdesta pääelementist. Ensinnäkin kehittyneet avaruusalukset ja teknologiat, joita Maan ulkopuolisilla sivilisaatioilla on, ovat paljon sofistikoituneempia kuin kehittyneimmät lentokoneet, aseet ja kommunikaatiojärjestlemät kansallisvaltioiden hallituksilla. Tämä on kiireellinen teknologinen ongelma, joka vaatii laajoja kansallisia resursseja joilla sillata yhteen teknologinen juopa avaruusolentoihin. Se on johtanut toiseen Manhattan-ohjelmaan, jonka olemassaolo ja salainen rahoitus on tiedossa vain niillä, joilla on “tarve tietää.” [3] Manhattan II, yhtessä todisteiden kanssa avaruusolentojen vierailuista ja teknologioista, pidettäisiin salassa kansalta ja medialta sekä suurimmalta osalta valittuja kansanedustajia.
Toiseksi Maan ulkopuoliset sivilisaatiot ottivat yhteyttä yksityishenkilöihin, ja jotkut heidän edustajistaan jopa integroituivat ihmiskuntaan. [4] Tämä oli rohkaisi useita henkilöitä osallistumaan salaiseen avaruusolentopyrkimykseen valmistella ihmiskuntaa “galaktiseen statukseen” — jossa avaruusolentojen olemassaolo virallisesti tunnustettaisiin ja avoin kontakti voisi tapahtua. Lisäongelmana oli ydinaseriisunta. Kymmenet tuhannet henkilöt tukivat kontaktihenkiöitä, jotka levittivät uutiskirjeitä, puhuivat konferensseissa ja matkustivat laajalle levittämään informaatiota rauhanomaisesta planeetan transformaatiosta, ja peräänkuuluttivat välitöntä ydinaseiden kehittämisen lopettamista. Ydinaseet uhkaavat enemmän kuin pelkästään ihmiskunnan tulevaisuutta, sanovat avaruusolennot. Jokainen räjäytys häiritsi avaruuden rakennetta, joka voi myös vakavasti vahingoittaa heidän omia maailmojaan tuhoisilla tavoilla.
Jokaisen suurvallan politiikkaa vastaan käytiin suoraan, sillä ne aktiivisesti kehittivät ydinaseita. Massiivista vallankumouspotentiaalia levitettiin koko planeetalle. Näin kontaktihenkilöit olivat uhka kansalliselle turvallisuudelle, ja heitä varten tuli kehittää vastatiedusteluohjelma. Avaruusolentoje opetusten ja heiltä saatujen kokemusten pohjalle rakentunut kontaktiliike piti estää muuttumasta globaalien muutosten katalyytiksi. Tämän johdosta toeutettiin huippusalainen ja julma vastatiedusteluohjelma, joka otti suoraan kohteikseen kontaktihenkilöt ja heidän tukijansa.
Sarja salaisia tiedusteluohjelmia toteutettiin, jotka pyrkivät neutralisoimaan kontaktiliikkeen vallankumouksellisen potentiaalin. Nämä ohjelmat kehittyivät kolmessa vaiheessa, joka joti lopulliseen vastatiedusteluohjelmaan, joka otettiin käyttöön eliminoimaan mikä tahansa kontaktihenkilöiden esittämä uhka.
Ensimmäisessä vaiheessa kontaktihenkilöitä tarkkailivat tiedusteluviranomaiset, jotka yrittivät selvittää ihmisten ja avaruusolentojen välisen kanssakäymisen laajuuden ja sen seuraamukset.
Toisessa vaiheessa aktiivisesti debunkattiin ja pilattiin kontaktihenkilöiden sekä heidän tukijoidensa maine.
Lopulta kolmannessa vaiheessa se integroitiin FBI:n COINTELPRO:n, joka tarjosi tarpeellisen peitteen jolla neutralisoida mikä tahansa uhka kontaktihenkiöistä saattaisi aiheutuakin, mikäli he liittyisivät muihin politiikan muutosta ajaviin ryhmittymiin.
Kaikkia kolmea kontaktihenkiöiden vastaista vaihetta salaisista ohjelmista pyörittivät CIA, ilmavoimien erikoistutkimusvirasto (Air Force Office of Special Investigations, AFOSI) sekä NSA, jonka kenttäagentit olivat suoraan tietoisia Maan ulkopuolisen elämän todellisuudesta sekä kontaktista ja kommunikaatiosta joka tapahtui yksityisten kansalaisten kanssa.
Tämä tutkielma keskittyy salaisiin vastatiedusteluohjelmiin, jotka USA:n kansalliset turvallisuusvirastot ovat ottaneet käyttöönsä, jotka ottivat kohteekseen kontaktihenkilöt lähtien 1950-luvulta, joiden aikeena oli mitätöidä, pilkata ja debunkata todisteet, jotka vahvistaisivat sen että yksityiset kansalaiset olisivat olleet yhteydessä Maan ulkopuolisiin sivilisaatioihin, sekä se vallankumouksellinen potentiaali joka näillä oli transformoida tämä planeetta.
Vaihe Yksi: Tiedusteluviranomaiset valvovat kontaktihenkilöitä
On olemassa laajalti dokumentaatiota jolla osoittaa, että FBI läheisesti monitoroi kontaktihenkilöitä, ja että he olivat vimmaisen kiinnostuneita määrittämään heidän toimiensa laajuuden, joka seurasi avaruusolentojen kanssa käydystä kommunikaatiosta ja interaktiosta. [5]Salaiset FBI:n dokumentit esittävät, että tunnettuja kontaktihenkilöitä tarkkailtiin tutkimalla heidän lausuntojaan ja tekemisiään, ja kenttäagentit raportoivat suoraan FBI:n johtajalle J. Edgar Hooverille. Kenttäagenttien raportit viittaavat siihen, että FBI:n johtaja oli vakavasti yrittämässä saada selkoa kontaktihenkilöiden vallankumouksellisesta potentiaalista ja uhasta USA:n kansalliselle turvallisuudelle. Tämä ei ole yllättävää kun otetaan huomioon dokumentit, joista käy ilmi että FBI oli suurelta osin jätetty sivuun avaruusolentojen teknologioita koskevasta tiedustelupiiristä. [6] Hoover mahdollisesti luotti kontaktihenkilöiden valvontaan saadakseen selvyyden todellisesta avaruusolentotilanteesta.
George Van Tassel [vasemmalla kuvassa] väittää, että elokuussa 1953 hänellä oli fyysinen kohtaaminen ihmiseltä näyttävän avaruusolennon kanssa Venukselta. Hän tämän jälkeen piti yhteyttä tasaisin väliajoin ‘telepaattisesti’ heidän kanssaan, jolloin hänelle annettiin tietoa jonka hän välitti monille hänen tukijoilleen ja julkisen puolen virkamiehille. Van Tasselin suosio kasvoi nopeasti, ja hänen uutiskirjeellään oli tuhansia lukijoita ja tuhannet tulivat kuuntelemaan hänen julkisia luentojaan. Tuhannet ottivat myös osaa Van Tasselin vuosittaiseen Giant Rock Flying Saucer -kokoontumiseen Mojaven aavikolla, joka alkoi vuonna 1964 ja 23 vuoden ajan oli keskeinen kokoontumispaikka kontaktiliikkeelle.
FBI:n kiinnostus Van Tasselia kohtaan on perua marraskuulta 1953 kun hän lähetti kirjeen ilmavoimien tiedustelukeskukseen (Air Technical Intelligence Center, ATIC) Wright Pattersonin ilmatukikohtaan ‘Komentaja Ashtarin’ puolesta välittämään “ystävällismielisen” varoituksen koskien tuhoisia aseita, joita tuolloin kehitettiin. [7] Tämä johti tapaamiseen ilmavoimien erikoistutkimusviraston (Air Force Office of Special Investigations, AFOSI) majurin S. Avnerin (yhdessä FBI:n) kanssa. Kaikki tämä huipentui siihen kun Van Tasselia haastatteli kaksi erikoisagenttia marraskuun 16. päivänä 1954. Agentit lähettivät laajan muistion J. Edgar Hooverille, jossa käytiin läpi Van Tasselin väitteet avaruusolentojen vierailuista. [8] Muistiossa paljastui Hooverin erikoiskiinnostus siihen mitä avaruusolennot olivat sanoneet ydinaseista, tulevasta kolmannesta maailmansodasta sekä heidän kyvystään telepaattisesti kommunikoida Van Tasselin kanssa. Kiistämättä FBI tarkkaili Van Tasselia läheisesti, kuten käy ilmi huhtikuun 12. päivän dokumentista 1965, jossa lukee: “Van Tassel on tunnettu Los Angelesin FBI:n toimistossa vuodesta 1954 lähtien. [9]
Toinen paljon huomiota saanut kontaktihenkilö on George Adamski. Adamski tuli tunnetuksi vuonna 1947 hänen lentävien lautasten ja emoalusten valokuvistaan, jotka oli otettu amatööriteleskoopilla Mount Palomarilla, Kaliforniassa. Kuvat saivat laajalti huomiota. Hänestä tuli kaikkein tunnetuin kontaktihenkilö johtuen hänen kansainvälisestä myyntihittikirjastaan, jossa hän kuvasi kohtaamisia avaruusolentojen kanssa. Hänen ensimmäinsen kirjansa Flying Saucers Have Landed (1953) perustui hänen marraskuun 20. päivänä 1952 Desert Centerissä tapahtuneeseen kohtaamiseen venuslaisen ‘Orthonin” kanssa, joka saapui partioaluksella. Orthon kertoi Adamskille ydinaseiden vaaroista ja mahdollisuudesta sille, että kaikki elämä tuhoutuisi kontrolloimattomassa ydinreaktiossa. Neljä kuukautta myöhemmin helmikuussa 1953 Adamski väitti jälleen kokeneensa kohtaamisen. Kaksi avaruusolentoa nouti hänet Los Angeles -hotellin aulasta, ja ajoi salaiseen paikkaan jossa hän jälleen tapasi Orthonin ja hänet vietiin venuslaisen emoaluksen kyytiin. [10] Adamskin UFO-havainnot ja kontaktit avaruusolentojen kanssa saivat tukea merkittävältä joukolta todistuksia, valokuvia ja filmejä, joista useat riippumattomat tutkijat totesivat että ne eivät voineet olla väärennöksiä. [11]
FBI:n kiinnostus Adamskia kohtaan heräsi syyskuussa 1950 kun luottamuksellinen lähde alkoi välittää informaatiota FBI:n San Diegon toimistolle. Lähteen mukaan Adamski selitti, että avaruusolentojen yhteiskuntajärjestys muistutti kaikkein läheisimmin kommunismia. Tämä “nostatti kulmakarvoja FBI:ssä ja johti jatkuvaan, syvään tarkkailuun.” [12] Lisäksi FBI:n lähteen mukaan Adamski väitti, että “tämä maa on hallintomuodoltaan korruptoitunut ja kapitalistit orjuuttavat köyhiä.” [13] Ennustettavasti sellaiset kommentit johtivat Adamskin tarkkailuun “turvalisuuskysymyksenä.” [14] FBI ei koskaan paljastanut lähdettä ja niin ei ole keinoa arvioida lähteen objektiivisuutta sellaisen ennakko-oletuksia sisältävän informaation suhteen. Adamskin väitteet siitä, että avaruusolennot näkivät ydinaseiden kehittämisen uhkana ihmiskunnan tulevaisuudelle oli viranomaisille syvä huolenaihe. Sellaiset mielipiteet saivat FBI:n pitämään häntä Van Tasselin lisäksi tahona joka vaati jatkuvaa tarkkailua. Tämä käy ilmi vuoden 1952 dokumentista. [15]
Adamskin pitämä luento Kalifornian Lions Clubilla maaliskuun 12. päivänä 1953 sai palstatilaa paikallisessa sanomalehdessä, jossa raportoitiin että Adamskilla oli FBI:n ja ilmavoimien virallinen suostumus esittää materiaalia kansalle. Adamskin mukaan sanomalehden raportti oli ‘väärin’, mutta se johti FBI:n ja ilmavoimien edustajien vierailuun, jotka ilmeisesti olivat huolissaan viittauksista viralliseen lupaan. [16] Edustajat vaativat, että Adamski allekirjoittaisi dokumentin, jossa sanotaan että hänen materiaalillaan ei ole virallista suostumusta. J. Edgar Hooverin toimisto sai FBI:n ja ilmavoimien edustajien raportin ja allekirjoitetun paperin. Suosio ja Adamskin kansainvälinen matkailu saivat FBI:n ja muut tiedusteluvirastot kiinnittämään häneen sekä hänen lausuntoihinsa ja julkisiin reaktioihinsa läheistä huomiota. Adamski väitti tavanneensa yksityisesti Paavi Johannes XXIII:n, Alankomaiden kuningatar Julianan ja muita VIP-henkilöitä. [17] Helmikuussa 1959 Adamski matkasi Uuteen Seelantiin ja puhui täysille saleille. Yksisivuinen Foreign Service Dispatchin dokumentti Adamskin keskeisistä pointeista kiersi FBI:ssa, CIA:ssa, ilmavoimissa ja laivastossa, mikä näin vahvistaa Adamskin jatkuvan valvonnan.
Muut kontakihenkilöt, joita FBI monitoroi julki tuotujen dokumenttien mukaan ovat Daniel Fry, George Hunt Williamson ja Truman Bethurum. [18] Kontaktihenkilöiden välittämä informaatio koskien avaruusolentojen yhteiskunta- ja talousjärjestelmiä, yhdessä kritiikin kanssa koskien ympäri maailmaa tapahtuvaa ydinaseiden kehittämistä, johti siihen että heidät ja heidän tukijansa nähtiin turvallisuusuhkana. Ottaen huomioon kansallisen kommunismia koskevan hysterian McCarthyn aikaan USA:ssa, tämä johti kontaktihenkilöitä vastaan toteutettuihin vastatiedusteluohjelmiin. Kontaktihenkilön väitteiden debunkkaus ja pilkkaaminen olivat merkittävimpiä esiintyneitä toimenpiteitä.
Vaihe Kaksi: Kontaktihenkilöiden debunkkaaminen ja maineen pilaaminen
CIA:lla oli aktiivinen rooli tarpeellisen juridisen, poliittisen ja sosiaalisen ympäristön luomisessa lentävien lautasten raporttien debunkkaamiseksi ja kontaktiväitteiden mustamaalaamiseksi. Tämän se saavutti kuvaamalla raportit lentävistä lautasista kansallisen turvallisuuden uhkana jos ulkovaltojen viholliset käyttäisivät massahysteriaa niistä hyväkseen. Sellaisten psykologisten ohjelmien oikeutus rakennettiin tunnetun vuoden 1938 Orson Wellesin radio-ohjelman päälle. Tri. Hadley Cantril lähetti radiossa tunnettuun H. G. Wellsin kirjaan perustuvan lähetyksen, joka keskittyi paniikin psykologiaan, ja myöhemmin kansallisen turvallisuuden ammattilaiset laajalti siteerasivat sitä aina kun puhuttiin kansan kiinnostuksesta lentävien lautasten raportteihin. [19] Tämän seurauksena CIA pyöritti salaisia psykologisia operaatioita, jotka ‘kouluttaisivat’ Amerikan kansaa ‘paikkansa pitävillä faktoilla’ lentävien lautasten raporteista ja kontaktiväitteistä. Eräs CIA:n suorittamista toimista oli luoda virastojen välinen ryhmä nimeltä Psychological Strategy Board, joka käsittelisi kansallisen turvallisuuden uhkia salaisten psykologisten operaatioiden kautta.
Heinäkuun 18. 1951. Gordon Gray (oikealla) vannoo valan ensimmäisen Psychological Strategy Boardin johtajana Frank K. Sandersonin avustamana (vasemmalla), kun presidentti Harry S. Truman (keskellä) todistaa tapahtumaa. Lähde: Truman Library Collection.
Presidentin päätöksellä 4. huhtikuuta 1951 luotiin Psychological Strategy Board ”valtuuttamaan ja toteuttamaan tehokkaampaa suunnittelua, koordinaatiota ja toteuttamaan hyväksyttyjen kansallisten päätösten viitekehyksen mukaisesti psykologisia operaatioita.” [20] Gordon Grayn, presidentti Trumanin huippuneuvonantaja tuohon aikaan (myöhemmin myös Eisenhowerin), perustama Psychological Strategy Board oli virastojen välinen organisaatio joka alunperin sijaitsi CIA:n sisällä, mutta raportoi kansalliselle turvallisuusneuvostolle (National Security Council). Organisaation oli tarkoitus johtaa salaisia psykologisia operaatioita, jotka käsittelisivät kylmän sodan uhkaa.
Kylmän sodan uhka oli peite jolla salattiin todellinen toiminta. Todellisuudessa Psychological Strategy Board luotiin käsittelemään lentävien lautasten raporttien ja kontaktiväitteiden aiheuttamaa kansallisen turvallisuuden uhkaa, jotka voisivat saattaa USA:n valtion auktoriteetin vaaraan. Valtion dokumenttien todisteiden mukaan Gray kuvataan salaisen kontrolliryhmän perustajajäsenenä, jonka väitetään olevan nimeltään Majestic-12 Special Studies Group (MJ-12), joka otti avaruusolentoaiheen hoitoonsa. [21] Erään vuodetun Majestic-12 -dokumentin mukaan presidentti Truman loi Psychological Strategy Boardin MJ-12:n johtajan suosituksesta. [22] Grayn johto ja rooli MJ-12:n luomisessa auttaa varmentamaan sen, että Psychological Strategy Board luotiin pyskologisia operaatioita varten, joilla muokata kansan mielipidettä avaruusolentokysymyksessä.
Psychological Strategy Boardin menestys yhdessä sen seuraajan Operations Coordinating Boardin kanssa, sekä kaikkien muitten Maan ulkopuolista elämää käsittelevien salaisten operaatioiden myötä näkyi siinä miten totuus oli tarkoitus paljastaa vain niille joilla oli “tarve tietä.” [23] Tämä vaati sopivan kansallisen turvallisuuden peiteprojektin luomista psykologisille operaatioille, joita suoritettiin Amerikan kansaa vastaan. Voitto saavutettaisiin muodostamala asiantuntijapaneeli, joka muokkaisi valtion politiikkaa ja tiedustelutoimia niitä vastaan, jotka ovat mukana Maan ulkopuolisissa asioissa. Tämän seurauksena CIA salaa kokosi julkisen paneelin ‘mukanaolleista’ asiantuntijoista, jotka keskustelisivat saatavilla olevasta fyysisestä todistusaineistosta.
Puheenjohtajan tri. Howard Robertsonin mukaan nimetty Robertsonin paneeli kävi läpi tapauksia lentävistä lautasista neljän tunnin ajan yhteensä 12 tuntia, eivätkä he pitäneet yhtäkään niistä uskottavana. Paneelin johtopäätökset julkaistiin dokumentissa nimeltä Durant’n raportti. Se suositti ‘lentävien lautasten ilmiön’ ja Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuden saatamista naurunalaiseksi, kansallisen turvallisuuden nimissä. Raportti on keskeinen kun halutaan ymmärtää institutioiden suorittamaa Maan ulkopuolisen elämän todisteiden debunkkausta ja mustamaalausta. CIA:n johtavan roolin varmentaminen paneelissa ja asiantuntijoiden valinnassa näkyy myös Durant’n raportissa itsessään, huolimatta kaikista niistä yrityksistä joilla CIA yritti salata oman roolinsa ensimmäisissä raportin sensuroiduissa versioissa. CIA:n tiedusteluneuvonantajakomitea oli sopinut, että “Keskustiedustelun johtaja tulee… [r]ekrytoimaan valitut tiedemiehet käymään läpi ja tekemään selko saatavilla olevista todisteista hyväksyttyjen tieteellisten teorioiden valossa…” [24]
Raportti keskittyi lähes yksinomaan ulkovaltojen aiheuttamaan kansallisen turvallisuuden uhkaan, jos ne hyväksikäyttäisivät Amerikan kansan uskoa lentävien lautasten ilmiöön. Se julisti: “Kansan alistaminen massahysterialle ja suuremalle haavoittuvuudelle mahdollisen vihollisen psykologiselle sodankäynnille… [ja] jos raportoidut kanavat ovat saturoitu väärillä ja huonosti dokumentoiduilla raporteilla, kykymme havaita vihollistoiminta heikkenee.” [25] Tämän seurauksena Robertsonin paneeli ehdotti ‘koulutusohjelmaa’ jolla poistaa vihollisvaltioiden uhka väärinkäyttää kansan uskoa lentäviin lautasiin:
Paneelin konsepti laajemmasta koulutusohjelmasta, jolla integroitaisiin kaikkien asiassa mukana olevien virastojen pyrkimykset, oli että sillä tulisi olla kaksi tavoitetta: kouluttaminen ja “debunkkaus.” “Debunkkauksen” tavoite johtaisi kansan kiinnostuksen laantumiseen “lentäviä lautasia” kohtaan, jotka nykypäivänä saavat aikaan vahvan psykologisen reaktion. Tämä koulutus tulisi suorittaa massamedian avulla, kuten televisio, elokuvat ja suositut artikkelit… Sellaisen ohjelman tulisi onnistua vähentämään nykyistä kansan hyväuskoisuutta ja sen seurauksena heidän alttiuttaan uskoa nerokasta vihamielistä propagandaa. [26]
CIA:n koolle kutsuma paneeli, jossa CIA:n valitsemat asiantuntijat istuvat, käyvät läpi raportteja lentävistä lautasista yhteensä 12 tunnin ajan neljän päivän mittaisella ajanjaksolla, ja toteavat että kansan psykologinen reaktio lentäviin lautasiin on mahdollisen turvallisuusuhan peruste. Kylmä sota tarjosi tarpeellisen turvallisuusympäristön CIA:lle ja muille yhteistoimintavirastoille kuten Psychological Strategy Board väittää, että Neuvostoliitto voisi käyttää lentäviä lautasia psykologisen sodankäynnin tekniikoissa. Tämän johdosta tulisi suorittaa psykologisia operaatioita massamedian ja virastojen avulla joilla debunkata raportit lentävistä lautasista ja poistaa mahdollinen uhka. Huolimatta kontaktihenkilöiden väitteistä siitä, että he ovat kohdanneet avaruusolentoja, tämä tarkoitti että kansan mahdollinen reaktio lentäviin lautasiin ja Maan ulkopuoliseen elämään oikeutti kaikkien kontaktikertomusten debunkkaamisen. Debunkkaustekniikoita, joita käytettäisiin konktaktihenkilöiden mustamaalauksessa, olivat mm. kontakihenkiöiden väitteiden pilkkaaminen, raportoitujen tapausten liioittelu mediassa, se että kriitikot sivuuttavat kaikki fyysiset todisteet, toistuvasti nimekkäiden auktoriteettihahmojen siteeraaminen jotka pitivät näitä väitteitä harhaluuloina ja petoksena, sekä tiedemaailman kiinnostuksen puute näitä kontaktiraportteja kohtaan.
Durant’n raportti loi tarvittavan juridisen oikeutuksen debunkata todisteita, jotka kontaktihenkilöt esittivät, huolimatta heidän väitteidensä meriitistä. Tämä käy ilmi siitä aasta, jolla FBI ja muut tiedusteluvirastot yksityisesti kommunikoivat kontaktihenkilöille, ja sitten he antoivat julkisia lausuntoja tai vuodettua informaatiota medialle tavoilla jotka kyseenalaistivat kontaktihenkilöiden rehellisyyden. Esimerkiksi Adamski oli kommunikoinut FBI:n, AFOSI:n ja Pentagonin kanssa materiaalin sisällöstä, jonka hän aikoi laittaa kirjoihinsa, sekä dokumenteista jotka hän esittäisi julkisesti. Tämä ei ole yllättävää ottaen huomioon sen, että monet kontaktihenkilöt Adamskin lailla olivat entisiä armeijan työntekijöitä, jotka ymmärsivät sen tärkeyden ettei tehtäisi mitään millä uhataan kansallista turvallisuutta. Adamski johdateltiin uskomaan, että hänellä oli lupa levittää tiettyä dokumenttia, ja hän teki julkisen lausunnon tästä. Tämä sai FBI:n PR-osaston johtajan Louis B. Nicholsin ohjeistamaan erikoisagentti Willisiä tapaamaan Adamski ja puhumaan tästä dokumentista. Tämän jälkeinen FBI:n dokumentti 16. joulukuuta 1953 kertoo:
Willisia komennettiin antaa San Diegon agenttien, joiden seurana oli OSIn edustajia mikäli he halusivat lähteä mukan, soittaa Adamskille ja lukea mellakkalaki ja päivänselvästi osoittaa hänelle, ett ähän on käyttänyt tätä dokumenttia valheellisella, epäasianmukaisella tavalla, jota tämä Virasto ei ole tukenut, hyväksynyt tai valtuuttanut hänen puheissaan tai kirjoissaan käyttämään. [27]
FBI teki julkiseksi mielipiteensä Adamskin käytöksestä tavalla, joka “kolhaisi Adamskin uskottavuutta suuresti”. [28] Aikana jolloin kansa kyseenalaistamatta uskoi julkisten virkamiesten tekemien lausuntojen tarkkuuteen, sellaiset negatiiviset kommentit olivat rittäviä viemään henkilöltä uran tai uskottavuuden. Todellakin monet kansasta, jotka uskoivat lentäviin lautasiin ilmiönä, pitivät Adamskia nyt huiputtajana. Tämä oli erityisen merkittävää nille, jotka ajoivat lentävien lautasten tieteellistä tutkimusta. Se mitä kansa ei tajunnut oli, että tiedustelupalvelut kuten FBI ja AFOSI aikoivat debunkata kontaktihenkilöt politiikan vuoksi johtuen heidän esittämästän uusresta uhasta kansallisele turvallisuudelle. Näin kontaktihenkilöitä pystyttiin helposti “jallittamaan” uskomaan johonkin jota sisäpiiriläiset heile kertoivat, ja siten julkisessa kohtaamisessa viranomaisten kanssa he olivat esittäneet valheellisia väitteitä kun he eivät kyenneet varmentamaan sitä mitä heille oltiin kerrottu.
The World Weekly News (National Enquirerin sivujulkaisu) ilmestyi vuosina 1979-2007
Toinen tapa jolla kontaktihenkilöidet väiteet voitiin debunkata oli antaa tabloidilehden kuten National Enquirer julkaista sensaatiomaisia raportteja, jotka vääristelivät kontaktihenkilöiden väitteitä tai olivat kokonaan toimituskunnan päästään tekaisemia. Mikä tahansa tutkimus, joka tämän jälkeen esittäisi sellaisia väitteitä, olisi täysin liioiteltu tai perusteeton, ja näin kontaktihenkilöiden ja UFO-tutkimuksen laajemmin maine tahriintui. Se mitä ei yleisesti tiedety oli, että National Enquirer CIAn juoksupoikien perustama ja pyörittämä, jonka salainen toimeksianto oli saattaa naurunalaiseksi koko lentävien lautasten ilmiö. Gene Pope pyöritti New York Enquireria vuonna 1953, ja hän julkaisu nimettin uudelleen The National Enquireriksi vuonna 1954. Pope oli nimetty hänen omassa Who’s Who -elämänkerrassaan entiseksi CIA:n tiedustelu-upseeriksi joka oli ollut mukana “psykologisessa sodankäynnissä.” [29] Salaisten psykologisten operaatioiden keskeinen työkalu joilla debunkata kontaktihenkilöiden väitteet ja raportit lentävistä lautasista oli The National Enquirer sen sensaatiomaisella tabloidityylillään. Lehti yhdessä muiden medialähteidn kanssa, jotka kirjoittivat kontaktihenkilöistä, olivat osa koulutusohjelma joka vaati lentävien lautasten raporttien debunkausta. Ennustetavaa kyllä, sensaatiomaisen tabloidilähestymistavan lopputulos oli, että vakavat raportoijat ja tutkijat välttelivät lehden tarinoita.
CIA:n ja muiden tiedustelupalveluiden psykologisen sodankäynin muotoihin kontaktihenkilöitä vastaan kuului The National Enquirer, joka oli suurmenestys. Se menestyi niin hyvin, että vaikutusvaltaiset UFO-tutkijat, joilla oli tieteellistä meritiä UFO-raporttien käsitelyssä, muuttuivat tietämättään salaisen psykologisen ohjelman liittolaisiksi joilla kumota kontaktihenkilöiden väitteet. Tämä käy ilmi erään johtavan UFO-tutkijan kuten majuri Donald Keyhoen kommenteista, joka painotti tarvetta erottaa aidot UFO-raportit “suuresta joukosta villejä kertomuksia ja yleensä naurettavia ’kontaktihenkilöiden’ väitteitä”. [30] Keyhoe yhdessä muiden UFO-tutkijoiden kanssa oli suuresti huolissaan kontaktihenkilöiden väitteistä, joita lehdistö liioitteli, “valitetavasti lehdistyö lyttää yhteen kaikki raportit ’avaruusmiehistä’, mikä saa aikaan sen etä monet hylkäävät kaiken UFO-aineiston.” [31] Keyhoe piti kontaktiraportteja häpeänä, joka piti erottaa tieteellisemmin suuntautuneesta UFO-tutkimuksesta. Muut UFO-tutkijat seurasivat Keyhoen tyyliä ja näin saatiin aikaan suuri skisma niiden kesken, jotka olivat vakuutuneita siitä etä Maan ulkopuolinen elämä vieraili Maassa. Menestyksekkään debunkkaukset raporteista koskien lentäviä lautasia ja Maan ulkopuolista elämää mahdollistivat CIA:n, FBI:n ja armeijan tiedustelupalveluiden siirtyä kolmanten vaiheseen psykologisia operaatioitaan. Seuraavaksi täyden rintaman vastatiedustelusodankäynnin tekniikat joilla häiritä ja neutralisoida kontaktihenkilöliike.
Vaihe Kolme: Galaktinen COINTELPRO
COINTELPRO oli vastatiedusteluohjelma, joka perustettiin vuona 1956 tiettyjä poliittisia mielipiteitä vastaan, jonka raportoidaan loppuneen vuonna 1971. Se oli pääosin FBI:n pyörittämä; toiset tiedustelupalvelut kuten CIA ja NSA avustivat tietyissä salaisissa toimissa. COINTELPRO oletti, että väärien poliittisten mielipiteiden edustajat USA:sa olivat ulkovaltojen vaikutusten alla tavoilla, joista tuli uhka USA:n kansalliselle turvallisudelle. On syytä kerrata COINTELPRO:n käyttämiä tekniikoita. Sekä kontaktihenkilöiden että väärien poliittisten mielipiteiden omaavien tapauksessa “ulkovaltojen” vaikutuksen ajateltiin oikeuttavan sotilastyyliset vastatiedusteluohjelmat, joilla häiritä ja neutraloida näitä ryhmiä. Näiden “ulkovaltojen” “Maan ulkopuolinen” luonne, avarusolennot, eivät nähtävästi muutaneet vastatiedustelun sekä “kontaktihenkilöihin” että väärien poliittisten mielipiteiden kannattajiin käyttämien menetelmien luonnetta. Molemmissa tapauksissa näiden ryhmien aktiviteteja pidettiin uhkana USA:n kansallisele turvallisuudelle.
Oli kaksi merkittävää eroa siinä miten COINTELPRO toimi väärien poliittisten mielipiteiden kannattajia ja kontaktihenkilöitä vastaan. Ensimäinen oli, että vaika tiedusteluagenteja briiffattiinkin “ulkovaltojen” vaikutuksesta poliittiseen toimintan, on epätodennäköistä että he saivat tällaista briiffausta kontaktihenkilöiden tapauksessa. Toiseksi, vaika COINTELPRO väärien poliittisten mielipideiden kannattajien tapauksessa paljastui ja ilmeisesti lopetettiin vuonna 1971, COINTELPRO kontaktihenkilöitä vastaan ei koskaan paljastunut. Se lähes varmasti jatku nykypäivänä.
Vuonna 1975 USA:n senaatin komitea, jota johti senaattori Frank Church, tutki COINTELPROn menetelmiä ja kohteita, ja julkaisi yksityiskohtaisen raportin vuonna 1976. [32] Churchun komitea kuvaa COINTELPRO:ta seuraavasti:
COINTELPRO on FBI:n akronyymi sarjalle salaisia toimenpideohjelmia, jotka on suunnattu kotimaan ryhmiä vastaan. Näissä ohjelmissa Virasto teki muutakin kuin keräsi tiedustelutietoa, ja siirtyi suorittaman salaisia toimenpiteitä ”disruptoidakseen” ja ”neutraloidakseen” kohderyhmiä ja henkilöitä. Tekniikat otettiin käyttöön selaisinan sodan aikaisesta vastatiedustelusta… [33]
Vastatiedustelu, siten kuin Churchin komitea sen märittelee, koostuu “niistä tiedustelupalvelun toimista joiden tarkoitus on suojella sen oma turvallisuutta ja hyökätä vihamielisiä tiedusteluoperaatioita kohtaan.” [34] Komitea kuvasi miten “tiettyjä Viraston tekniikoita, joita oltiin käytetty vihamielisiä ulkovaltojen agentteja vastaan, käytettiin kotimaisia uhkia vastaan, joiden koettiin uhkaavan vakiintunutta poliittista ja yhteiskunnallista järjestystä.” [35] Komitea kuvasi COINTELPRO:ta sarjaksi salaisia toimenpiteitä, joita toteutettiin Amerikan kansalaisia vastaan, ja se oli osa “rankkaa, kovaa ja likaista peliä” FBI:n johtaja William Sullivanin mukaan. [36] Komitea sai kuulla, että: “Ryhmiä ja henkilöitä on ahdisteltu ja häiritty johtuen heidän politisista mielipiteistään tai heidän elämäntyylistään…” [37]
Komitean mielestä COINTELPRO oli “suunnattu eri rotujen edustajien ja naisten oikeuksia puolustavia vastaan, väkivallattomuuden ja rotujen välistä harmoniaa äänekkäästi ajavia apostoleja vastan; asemansa vakiinnuttaneita politikkoja vastaan; uskonnollisia ryhmiä vastan; sekä uudenlaista elämäntyyliä ajavia vastaan.” [38] Vuosina 1960-1974 käynnistettin yli 500 tuhatta tutkimusta USA:n valtiota mahdollisesti vastaan olevista henkilöistä, mutta yhtään syytteitä ei koskaan nostettu vedoten mihinkään lakiin jotka käsittelivät vallankaapausta tai USA:n hallinnon syrjäyttämistä. [39] Komitea ryhmiteli COINTELPRO:n toimenpiteet seuraavasti:
Yleiset yritykset mustamaalata;
Median manipulointi;
Valtion politiikkaa tai kansan käsityksiä koskettavan datan vääristely;
Ensimmäisen perustuslain lisäyksen takaamien oikeuksien ”höllentäminen” sekä
Komitean mielestä: “Tiedustelupalvelujen viranomaiset tunnustivat, että tiety aktiviteetit olivat laittomia, .. [ja] että laki, ja Perustuslaki yksinkertaisesti sivuutettiin.” [41] Mikä järkyttävämpää, Churchin komitea totesi, että “Julmia ja ruokottomia taktiikoita on käytetty.” [42]
Churchin komitea ei puhunut COINTELPRO:sta suhteessa UFO-kysymykseen tai kontaktihenkilöiden väitteisiin. Huolimatta asiaan liittyvästä hiljaisuudesta, todisteet selvästi osoittavat siihen, että COINTELPRO:ta käytetään kontaktihenkilöitä vastaan, ja se oli viimeinen hyvin vehkeillyn vastatiedusteluohjelman vaihe, jolla ”disruptoida” ja ”neutralisoida” kontaktihenkilöliike. Kuten aiemmista Van Tasselin ja Adamskin väitteistä käy ilmi, kontaktihenkilöiden väitteet, jotka koskevat eri sosioekonomisia ja sotilaallisia päätöksiä koskien Maan ulkopuolista elämää, nähtiin suorana uhkana USA:n kansalliselle turvallisuudelle.
Täysi sen uhan luonne, jonka Maan ulkopuolisen elämän todellisuus ja teknologiat aiheuttavat, kävi elävästi selväksi vuoden 1961 Brookings Instituten raportista, jonka NASA oli antanut USA:n kongressin puolesta toimeksi. Otsikolla “Ehdotetut tutkimukset rauhallisen avaruustoiminnan vaikutuksista ihmisten asioihin” Brookings Instituten raportti keskusteli Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksista sekä ‘artifakteista’ joita löydettäisiin läheisiltä planeetoilta. Raportti kuvasi yhteiskunnan arvaamattomia reaktioita sellaiseen löydökseen:
Todisteita [Maan ulkopuolisesta] elämästä voidaan löytää myös artifakteista, joita on jäänyt Kuuhun tai muille planeetoille. Tämän vaikutukset asenteisiin ja arvoihin ovat arvaamattomia, mutta ne vaihtelisivat huomattavasti eri kulttuureissa ja monimutkaisten yhteiskuntien ryhmien välillä; kriittinen tekijä olisi meidän ja muitten olentojen välisen kommunikaation luonne. [43]
Raportin mukaan kontaktista teknologisesti kehittyneempiin Maan ulkopuolisiin yhteisöihin voisi syntyä tuhoisia yhteiskunnallisia vaikutuksia:
Antropologiset havainnot sisältävät monia esimerkkejä yhteiskunnista, jotka tietävät paikkansa universumissa, mutta jotka ovat hajonneet kun ne ovat joutuneet käsittelemään aiemmin tuntematonta yhteiskuntaa, jolla on erilaisia ideoita ja eri elämäntyylejä; toiset jotka selvisivät sellaisesta kokemuksesta tekivät sen yleensä maksamalla hinnan omien arvojensa ja käyttäytymisensä muutoksena. [44]
Brookingsin raportti esitti mahdollisuuden jättää kertomatta mistään Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuudesta tai artifakteista kansallisen turvallisuuden nimissä: “Miten sellainen infromaatio, missä olosuhteissa, voitiaisiin esittää tai vetää pois kansalta?” [45] Tämän johdosta on selvää, että virallinen pelko yhteiskunnan vasteista mihinkään viralliseen julkistukseen Maan ulkopuolisesta elämästä on suuri kansallisen turvallisuuden huoli. Oltiin löydetty COINTELPRO:n kontaktihenkilöiden vastaiseen käyttöön oikeuttava selitys.
Eräs COINTELPRO:n yleisimmistä käyttämistä taktiikoista oli häiritä väärän poliittisen mielipiteen omaavia ryhmiä luomalla hajaannusta ja epäilyä heidän tukijoidensa keskuuteen. COINTELPRO:n ‘Galactisessa’ versiossa hajaannus syntyi asettamalla vastakkain ne jotka hyväksyivät Maan ulkopuolisesta todellisuudesta kertovan todistusaineiston. Hajaannus puhtaan tieteellisen lähetymistavan UFO-asiaan valinneiden ja kontaktihenkilöiden todistuksia tukevien välillä oli COINTELPRO:n operatiivien kierosti vehkeilemä. Voitto saavutettaisiin vakuuttelemalla teknisesti suuntautuneemmille puhtaan tieteelisen maailmankuvan tukijoille, että kontaktihenkilöliike aiheuttaisi “vakavammille” tutkijoille heidän maineensa tahraantumista. Tieteellisen lähestymistavan tukijoiden vakuuttelemiseksi siitä, että heidän pyrkimyksensä kantaisivat hedelmää, käynnistettiin ilmavoimien virallinen tutkimus vuonna 1952. Project Blue Book ei ollut paljoa muuta kuin ilmavoimien PR-harjoitus jolla vakuutellaan kansalle ja UFO-tutkijoille, että se käsitteli UFO-raportteja vakavasti. Todellisuudessa Project Blue Book ei tarjonnut vakaville UFO-tutkijoille paljoakaan tukea ja pääosin se toimi elimenä jolla laimentaa julkinen kiinnostus UFO-raportteja kohtaan.[46]
Eräs Project Blue Bookin pääasiallisista funktioista oli toteuttaa ensimmäinen Durant’n raportin “koulutusohjelman” toimista. Se “kouluttaisi” kansaa siitä miten asianmukaisesti arvioida UFO-dataa tavoilla, jotka laimentaisivat kansan ja median kiinnostuksen sellaisia raportteja kohtaan. Lyhyesti Project Blue Book oli keskeinen osa salaista psykologista operaatiota jolla vakuuteltiin kansaa ja mediaa siitä, että UFO-raportit eivät olleet tärkeitä, eikä maksanut vaivaa pohtia niitä. Yhtä kaikki, Project Blue Bookin asema virallisena ilmavoimien tutkimuksena rohkaisi UFO-tutkijoita siitä, että huolelliset ja riittävät menetelmät ja tutkimus lopulta kantaisi hedelmää. Sellaiset toiveet lytättiin vuoden 1969 Condonin komitean loppuraportissa, joka julkisesti lakkautti ilmavoimien tutkimukset ja Project Blue Bookin.
Toinen pääasialline Project Blue Bookin funktio oli neutralisoida kontaktihenkilöliike kuvaamalla henkilökohtaiset kontaktikertomukset avaruusolentojen kanssa epätieteellisinä. Esittämällä erittäin näkyvästi julkisen tutkimuksen, Project Blue Book tarjosi tarpeellisen ‘koulutuksen’ tieteelliselle tutkimukselle joka systemaattisesti sulkisi pois kontaktiraportteja. UFO-tutkijat rohkaistuisivat hyökkäämään kontaktiraportteja vastaan epätieteellisinä, harhaluuloille tai petkutukselle alttiina sekä loukkaavana ‘vakavalle’ UFO-tutkimukselle. Johtavien UFO-tutkijoiden kuten J. Allen Hynek, joka oli entinen Project Blue Bookin konsultti, lausunnottarjoavat todisteita siitä että sellainen prosessi oikeasti oli olemassa. Kirjassa, jonka tarkoitus on esittää UFO-tutkimuksen tieteellinen perusta, tri. J. Allen Hynek sivuutti kontaktihenkilöiden kertomukset, joita hän piti “pseudouskonnollisina fanaatikkoina” joilla oli “vähäinen uskottavuus”:
Minun tulee painottaa sitä, että kontaktiraportteja ei luokitella Kolmannen asteen kohtaamisiksi. Se on valitettavaa, vähintäänkin, että raportit sellaisista kuten nämä ovat saattaneet koko UFO-ongelman naurunalaiseksi tiedeyhteisössä ja kansan piirissä, joka pitää yllä suosittua kuvaa “pienistä vihreistä miehistä” ja fiktionaalista ilmapiiriä tuon aihepiirin aspektin ympärillä. [47]
Kuten Hynekin lausunnoista käy ilmi, UFO-tutkijat hyökkäsivät kontaktiraporttien kimppuun suurella vimmalla purkaakseen sen mitä he pitivät suurena haasteena vakavalle julkiselle UFO-raporttien tarkastelulle. Rohkaisemalla UFO-tutkijoita siitä, että puhtaan tieteellinen lähestymistapa johtaisi siihen että totuus UFOista ja avaruusolennoista lopulta tehtäisiin julkiseksi, Galaktinen COINTELPRO onnistui luomaan suuren skisman niiden keskuudessa, jotka hyväksyivät todellisuuden UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä. 1960-luvun loppuun mennessä kontaktiliike oli niin läpikotaisin debunkattu ja mustamaalattu UFO-tutkijoiden suulla, että COINTELPROn ei enää tarvinnut jatkaa Project Blue Bookia. UFO-tutkijoista oli tullut tietämättään tiedustelupalveluiden käsikassara, joka salaa toteutti erilaisia psykologisia ohjelmia joista Galaktinen COINTELPRO koostui.
Galaktisella COINTELPRO:lla oli myös pahantahtoisempi puolensa, kun puhutaan niistä “julmista ja ruokottomista taktiikoista joita on käytetty” kontaktihenkilöitä vastaan, jotka sivusivat vääriä poliittisia mielipiteitä kannattavia vastaan käytettyjä menetelmiä. [48] Mystinen Miehet Mustissa (Men In Black, MIB) -ilmiö on useiden tutkijoiden kuvaama, jotka saivat selville, että henkilöitä, joilla oli kokemuksia avaruusolennoista, usein uhkaili ja ahdisteli hyvin pukeutuneet miehet mustissa liikemiesvaatteissa, jotka antoivat kuvan siitä että he olisivat julkisia virkamiehiä. Todisteita siitä, että eliittitiedusteluryhmille on annettu toimeksi uhkailla, häiritä ja jopa “neutraloida” kontaktihenkilöitä tai muita joilla on suoria kokemuksia avaruusolennoista tai heidän teknologiastaan, löytyy vuodetussa dokumentissa, jota useat veteraanitutkijat pitävät aitona. [49] Special Operations Manualissa lukee:
Jos mitenkään mahdollista, silminnäkijöitä pidetään hiljaisina kunnes on määritetty se mitä he tietävät ja mikä heidän mukanaolonsa laajuus on. Silminnäkijöitä tulee patistaa olemaan puhumatta siitä mitä he ovat nähneet, ja uhkailu voi olla tarpeen heidän yhteistyönsä varmistamiseksi. [50]
USA:n ilmavoimat on myös tehnyt tutkimuksia, jotka liittyivät huoleen siitä että MIB:t ovat imitoineet ilmavoimien upseereita. Maaliskuun 1. päivän 1967 muistiossa, jonka on valmistellut pääesikunnan varajohtaja, kuvataan tapauksia joissa siviileihin on ottanut yhteyttä henkilöt, jotka väittävät olevansa NORADin jäseniä ja vaatineensa silminnäkijöillä hallussaan olevia todisteita. [51]
MIB:n hämäräperäiset operaatiot ja SOM1-01 -dokumentti viittaavat siihen, että he ovat osa vastatiedustelun “pakottavaa” siipeä, joka koostuu FBI:sta, ilmavoimien OSI:sta, laivaston tiedustelupalvelusta ja jopa CIA:sta. On erittäin mahdollista, että MIB liittyy vieläkin salaisempiin virastoihin kuten National Security Agency (NSA) ja National Reconnaissance Office (NRO), joilla on korkeammat turvallisuusluokitukset käsitellä todisteita Maan ulkopuolisesta elämästä. [52]
Tämän seurauksena tiedustelupalveluilla on nokkimisjärjestys Galaktisessa COINTELPRO:ssa, jossa jokainen suorittaa omaa tehtäväänsä. FBI:n, ilmavoimien OSI:n (sekä muiden armeijan haarojen yksiköiden kuten laivaston ONI:n) leivistä otetut agentit olivat pääosin mukana tiedustelutiedon keräämisessä ja läheisesti kontaktihenkilöiden aktiviteettien valvonnassa, kuten käy ilmi tietopyynnöillä saaduista dokumenteista. CIA oli mukana koordinoidussa debunkkauksessa ja mustamaalaamisessa, joka oli osoitettu kontaktihenkilöitä vastaan Durant’n raportin ehdottaman koulutusohjelman avulla. NSA ja NRO ovat mukana seuraamassa kommunikaatiota ja interaktioita Maan ulkopuolisen elämän kanssa, ja heillä on tiimejä joilla vetää pois julkiseksi tehtyä todistusaineistoa ja häiritä kontaktihenkilöitä hiljaiseksi. Galaktinen COINTELPRO voi näin minimoida avaruusolentoja koskevan informaation, joita eri tiedustelupalveluilla on, kun agentteja käskettiin toteuttamaan erikoistehtäviä. Kaikkein eniten ulkona Maan ulkopuolisia asioita koskevista tiedustelupiireistä oli FBI. Toisaalta NSA ja NRO vaikuttivat olevan eniten piirin sisällä johtuen heidän toteuttamistaan avaruusolentojen valvontatoimista sähköisillä valvontalaitteilla ja satelliittikuvilla. Armeijan tiedustelupalvelut vaikuttivat olevan sivuroolissa, jossa he tukivat Galaktista COINTELPRO:ta ilman että he saivat pääsyä kaikkeen informaatioon koskien Maan ulkopuolista elämää ja projekteja. Tämä käy ilmi kun vara-amiraali Tom Wilson, pääesikunnan tiedustelupäällikön (J-2), vuonna 1998 oli jätetty ilmeisesti pois Maan ulkopuolisia projekteja koskevien tietojen jakelusta. [53]
Loppusanat
Galaktisen COINTELPROn kontaktihenkilöitä vastaan tarkoitus on minimoida ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen ilmentämä uhka niille päätöksillle, jotka on tehty salaa valituissa komiteoissa koskettaen Maan ulkopuolista elämää ja teknologioita. Pääasiallinen avaruusolentojen uhka oli se, että kontaktihenkilöt onnistuisivat vakuuttamaan suuren osan Amerikkaa ja globaalia populaatiota muuttamaan politiikkaa suuresti valmisteltaessa ihmiskuntaa galaktisen yhteisön jäseneksi. Sellainen politiikan muutos on tulkittu olevan suora uhka kansalliselle turvallisuudelle USA:n ja muiden maiden taholta, jotka ovat saaneet briiffauksia Maan ulkopuolisen elämän olemassaolosta. Galaktinen COINTELPRO käsittää kolme vaihetta, jotka kulminoituvat kattavaan vastatiedusteluohjelmaan, jolla neutralisoida ja disruptoida kontaktiliikkeen uhkia. Ensimmäinen on FBI:n vetämä valvontaohjelma, joka läheisesti monitoroi kontaktihenkilöiden julkisia luentoja, interaktioita ja kommunikaatioita. Tietopyyntöjen kautta saadut dokumentit ovat vahvistaneet, että FBI harjoitti laajaa tunnettujen kontaktihenkilöiden valvontaa, ja työskenteli muiden tiedustelupalveluiden kuten ilmavoimien OSI:n kanssa.
Toinen vaihe Galaktisessa COINTELPRO:ssa oli debunkkaus- ja mustamaalausohjelma, jota CIA salaa veti, joka kutsui koolle Robertsonin paneelin ja joka julkaisi Durant’n raportin vuonna 1953. Sen tärkein löydös vastatiedusteluohjelmille oli oikeuttaa koulutusohjelma, joka sisälsi kansan ‘kouluttamista’ ja silminnäkijöiden kertomusten “debunkkaamista”, mukaanlukien kontaktihenkilöiden, sillä perusteella että ne olivat uhka kansalliselle turvallisuudelle koska kansan uskoa UFOihin saattaisivat vihollisvaltiot käyttää hyväkseen. Huolimatta kontaktihenkilöiden väitteiden meriitistä tämä tarkoitti, että todistet ja lausunnot debunkattaisiin ja mustamaalattaisiin kansallisen turvallisuuden nimissä. Tiedusteluammattilaiset joutuivat ei-niin-kadehdittavaan hommaan debunkata ja mustamaalata niitä, joilla heidän mielestään oli yksityisesti todettu olevan aitoja kokemuksia. FBI:n dokumentista käy ilmi, että FBI:n agentit ja tietolähteet olivat aktiivisessa roolissa nimekkäiden kontaktihenkilöiden mustamaalauksessa osana kontaktihenkilöitä vastaan luotua CIA:n psykologisen sodankäynnin ohjelmaa. Galaktisen COINTELPRO:n viimeinen vaihe on luoda skismaa niiden välillä, jotka hyväksyvät todisteet Maan ulkopuolisesta elämästä. Ryhmä UFO-tutkijoita, jotka ajavat tieteellistä menetelmää, saivat rohkaisua etäännyttää itsensä kontaktihenkilöiden väitteistä, joita pidettiin epätieteellisinä, ja jotka epätodennäköisesti saiisvat julkista tukea akateemikoilta, byrokraateilta ja kongressiedustajilta. Project Blue Book luotiin rohkaisemaan UFO-tutkijoita pitämään kiinni virheellisestä uskomuksesta, että tiukan tieteellinen metodologia riittäisi kääntämään valtion politiikan jolla salattiin todellisuus Maan ulkopuolisesta elämästä. UFO-tutkijat täten olivat itse eturintamassa vastassa kun kontaktihenkilöiden väitteitä tarkasteltiin vakavasti. Project Blue Bookin tutkimusten avustuksella kansaa koulutettiin siitä minkälaiset UFO-todisteiden kategoriat tulisi tulkita legitiimeiksi. Mikään näistä kategorioista ei sisällä kontaktihenkilöiden väitteitä.
Galaktinen COINTELPRO ei olisi ollut menestys ilman UFO-veteraanitutkijoiden apua, jotka kaikki olivat liian innokkaita sivuuttamaan kontaktihenkilöiden väitteet epätieteellisinä ja alttiina harhaluuloille tai petkutukselle. Sellaiset tutkijat epäonnistuivat pahasti näkemään, että Galaktinen COINTELPRO olisi suunniteltu häiritsemään ja neutralisoimaan kontaktihenkilöiden väitteitä, ja he innokkaasti hyväksyivät viralliset lausunnot, jotka kyseenalaistivat kontaktihenkilöiden lausuntojen todenperäisyyden. Todellakin, se innokkuus millä FUO-tutkijat asemoivat itsensä vakavan tieteellisen UFO-tutkimuksen portinvartijoiksi ja debunkkasivat kontaktihenkiöiden väitteet on mitä traagisin aspekti kuudessa vuosikymmenessä UFO- ja Maan ulkopuolisen elämän tutkimusta.
Toinen keskeinen tekijä Galaktisen COINTELPRO:n menestymisessä tähän päivään mennessä on ollut avaruusolentoihin liittyvän informaation siilouttaminen. Tämä on mahdollistanut tiedustelupalvelujen suorittaa tiettyjä tehtäviä Galaktisessa COINTELPRO:ssa ilman, että agentit saavat koko totuutta kontaktihenkilöiden väitteistä. Kontaktihenkilöiden debunkkaamisen ja mustamaalaamisen onnistumisen on täytynyt riippua siitä uskovatko tiedusteluagentit kontaktihenkilöiden olevan aidosti turvallisuusuhka. Tämän seurauksena Maan ulkopuolisia asioita koskevan tiedon tekeminen saataville vain silloin kun siihen on tarve on varmistanut sen, että vain tietty ryhmä henkilöitä eri tiedustelupalveluista saa briiffauksen yleensäkään.
Tiivistelmä keskeisistä tiedustelupalveluista ja niiden tehtävistä Galaktisessa COINTELPRO:ssa, sekä niiden avaruusolentoja koskettavan informaation tiedonsaantiluokituksesta löytyy taulukosta 1. Taulukko 1. USA:n tiedustelupalvelut ja Galaktinen COINTELPRO
Virasto
Toimenpiteet
Pääsy avaruusolentoinformaatioon
Federal Bureau of Investigations, FBI
Tiedustelutietojen kerääminen, todisteiden piilottaminen ja kontaktihenkilöiden mustamaalaaminen kenttäagenttien avulla.
Ei mitään. FBI:n johtaja Hooverilta evättiin pääsy eikä hänellä ollut kapasiteettia valvoa Maan ulkopuolisia aktiviteetteja.
Air Force Office of Special Investigations, OSI (yhteistyössä muiden armeijan tiedustelupalvelujen kuten Office of Naval Intelligencen kanssa, ONI)
Tiedustelutietojen kerääminen, todisteiden piilottaminen ja kontaktihenkilöiden mustamaalaaminen Project Blue Bookin avulla. Skisman luominen UFO/ET-tutkijoiden keskuuteen.
Osittainen. Armeijan tiedustelupalvelu tarkkailee Maan ulkopuolisia aktiviteetteja, mahdollisia kontaktitapauksia siviilien kanssa, ja välittää tiedon näistä muille virastoille.
Central Intelligence Agency, CIA
Vetää julkista koulutusohjelmaa kouluttamalla kansaa ja debunkkaa kontaktihenkilöiden raportteja. Luo skismaa UFO/ET-tutkijoiden keskuuteen.
Osittainen. Koordinoi virastojen välistä yritystä varmistaa, että avaruusolentoinformaatio ei pääse julkisuuteen.
National Security Agency, NSA & National Reconnaissance Organization, NRO
Tarjoavat tiimit joilla vetää pois todisteet ja häiritä kontaktihenkilöt hiljaisiksi.
Täysi. Tarkkailee Maan ulkopuolista elämää ja sen interaktioita yksityisten kansalaisten ja valtioiden välillä.
Psychological Strategy Board / Operations Coordinating Board (tätä seurannut virasto toimii yhdessä kontrolliryhmän MJ-12 kanssa)
Koordinoi virastojen välisiä salaisia psykologisen sodankäynnin ohjelmia, joilla petkutetaan kansaa Maan ulkopuolisesta elämästä.
Täysi. Sillä on pääsy kaikkeen informaatioon, jota muut tiedustelupalvelut ovat keränneet, jotta voitaisiin kehittää strateginen vastaus avaruusolentojen toiminnalle.
Lopputiivistelmänä monet pioneerinaiset ja -miehet, jotka ovat tarkasti kertoneet fyysisestä kontaktistaan avaruusolentojen kanssa, ovat joutuneet systemaattisen maineen ja uran pilaamisen uhriksi julkisten virkamiesten, massamedian ja UFO-tutkijoiden taholta. Vaikuttaa siltä kuin sellainen lopputulema oli tarkoituksella haluttu saada aikaan virallisella Galaktisella COINTELPRO:lla, joka jatkuu tähän päivään asti. FBI:n lakkauttaman poliittisen COINTELPRO:n vastapainoksi on erittäin todennäköistä, että henkilöt julkisissa viroissa, massamediassa ja UFO-tutkijoiden keskuudessa voivat olla aktiivisia agentteja käynnissä olevalle COINTELPRO:lle, joka on perustettu kontaktihenkilöitä vastaan. Toiveena on, että Galaktisen COINTELPRO:n paljastaminen auttaisi hälventämään jatkuvaa kontaktitodistusten parjaamista, joka on tähän päivään asti estänyt objektiivisesti arvioimasta suoraa fyysistä kohtaamista aaruusolentojen ja yksityisten kansalaisten välillä.
***
Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exopolitics Instituten.
***
Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.
Viitteet
[1] Olen kiitollinen Angelika Sareighn Whitecliffille hänen tyylillisistä parannuksistaan tälle artikkelille.
[3] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project,” Scoop Independent News (30 January 2004): http://www.scoop.co.nz/stories/HL0401/S00151.htm
[4] Kts. Michael Salla, “Extraterrestrials Among Us,” Exopolitics Journal 1:4 (2006) 284 -300. Verkossa: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-4.htm
[6] Kts. FBI:n (FOIA-tietopyynnön) documenttijulkaisu 06/09/1986 koskien J. Edgar Hooverin väitteitä siitä, että FBI:ltä on evätty pääsy talteen noudettuun lentävään lautaseen: http://www.cufon.org/cufon/foia_001.htm .
[11] Osittainen arvio Adamskin tapauksesta, jonka on kirjoittanut Lou Zinsstag ja Timothy Good kirjassa George Adamski- The Untold Story(Ceti Publications, 1983).
[12] Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,35.
[13] Lainattu kirjassa Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,36.
[14] Lainattu kirjassa Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,36.
[15] Kts. Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 33.
[24] “Report of the Meetings of Scientific Advisory Panel on Unidentified Flying Objects Convened by Office of Scientific Intelligence, CIA, Jan 14-18, 1953” (Released November 16, 1978) 1. Verkossa: http://www.ufologie.net/htm/durantreport.htm
[25] “Report of the Meetings of Scientific Advisory Panel on Unidentified Flying Objects,” 15.
[26] “Report of the Meetings of Scientific Advisory Panel on Unidentified Flying Objects,” 19-20.
[27] Lainattu kirjassa Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 39.
[28] Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 38-39.
[29] Keskustelua siitä miten paavi ja CIA liittyvät the National Enquireriin, katso Terry Hansen, The Missing Times (Xlibris Corporation, 2001) 231-46.
[32] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities together with additional, supplemental, and separate views, April 26 (Legislative Day, April 14), 1976. Verkossa: http://www.icdc.com/~paulwolf/cointelpro/
[38] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.2.
[39] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.6.
[40] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.6.
[41] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.4.
[42] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.
[48] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.
[49] Kts. Ryan Wood, Majic Eyes Only: Earth’s Encounters with Extraterrestrial Technology (Wood Enterprises, 2005) 264-67; & Stanton Friedman, TOP Secret/MAJIC, 161-84.
[50] “SOM1-01: Majestic-12 Group Special Operations Manual,” The Majestic Documents, eds. Robert Wood & Ryan Wood (Wood & Wood Enterprises, 1988) [ch. 3.12b.] 165
[51] Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 57.
Faktat tiskiin; on OK olla jonkin verran huolestunut kun mennään kentälle ensimmäistä kertaa. Kurssin asettaminen avaruusolentojen alukseen luomaan yhteys kansalaisdiplomaattisessa tehtävässä vieraileviin avaruusolentoihin ei ole jotain mitä pääsee tekemään joka päivä elämässään. Se ei ole jotain minkä oppii kotona tai koulussa tai yliopistossa. Ei voi katsoa telkkarista ”tee-se-itse”-videota (toivottavasti tämä muuttuu tulevaisuudessa), eikä kyse ole aktiviteetista joka on vain puhtaan ”intuitiivisesti selvää”, joka johtaa ”kaikki toimii”-tyyppiseen lähestymistapaan.
CSETIn kontaktiprotokollien noudattaminen voi olla äärimmäisen paljon avuksi yksinkertaisesta syystä. Ne todella toimivat! Kymmenet menestyksekkäät Viidennen Asteen Kontaktit on onnistuttu muodostamaan CSETIn Työryhmissä Pohjois-Amerikassa ja Englannissa noudattamalla näitä periaatteita, ja niin me pyydämme teitä seuraamaan esimerkkiämme ja katsomaan voisitteko tuoda oman kokemuksenne tähän kasvavaan kokemusten joukkoon. Muistattehan, että nämä protokollat eivät ole kiveen hakattuja. Ne ovat kehittyneet jatkuvasti ja ne kaikki perustuvat siihen, että pyritään saamaan yhteys. Ilman muuta ne jatkavat kehittymistään, toivottavasti teidän kontribuutioillanne. Kuten CSETIn johto on painottanut, tässä hommassa ei ole todellisia asiantuntijoita. Ei ole tieteenalan professoreita suurissa yliopistoissa opettamassa ”Lautastutkimusta”, jotka olisivat saatavilla vastaamaan kysymyksiin jos teillä on kysyttävää. Ottaen huomioon nykyisen yhteiskunnallisen kieltäymyksen määrän avaruusolentojen läsnäolosta, todennäköisesti et ole saamassa suurta määrää rahoitusta tämän aiheen tutkimukseen. Siitä huolimatta saatat hämmästyä miten menestyksekkäästi voi saada yhteyden heti tämän harjoittamisen aloittamisen jälkeen (tämä kenttätyöläinen ainakin hämmästyi), ja voit aloittaa homman minimivarustuksella yhdistettynä oikeanlaiseen asenteeseen. Käydään läpi ensimmäinen askel, joka on ryhmän muodostaminen, mutta osana tuota keskustelua meidän tulisi käydä läpi se miten alkuvaiheen CSETI-tutkimustiimit ovat järjestäytyneet. Jos sinulla on jo joukko ystäviä jotka tuntevat toisensa hyvin ja ovat valmiita lähtemään kentälle, saatat skipata tämän CSETIn historiikin ja mennä seuraavaan kohtaan “Pelko ja sen käsittely”.
CSETIn työryhmät on muodostettu monin eri tavoin. Ensimmäiset yritykset tehdä toistuvaa kenttätyötä tapahtuivat Pohjois-Carolinassa, jossa CSETIn kansainvälinen johtaja Steven Greer asui. Hän meni kentälle useiden paikallisten tukijoidensa kanssa vuonna 1991. Siellä Appalakian vuoristossa saivat alkunsa nämä kontaktiprotokollat, perustuen hänen aiempiin tutkimuksiinsa. Tämän alkuvaiheen jälkeen tri. Greer teki kolmen vuoden työn, johon kuului kymmeniä luentoja ja työpajoja Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, joilla fasilitoida muiden CSETI-työryhmien perustamista. Koulutusprosessi sisälsi yleensä julkisen luennon perjantai-iltana ja sen jälkeen kokopäiväisen työpajan seuraavana päivänä. Niissä kuvattiin Center for the Study of Extraterrestrial Intelligencen toimintaperiaatteet. (Yksityiskohtaisempi kuvaus näistä perusperiaatteista löytyy Tri. Greerin monografista.) Lisäksi työpajoihin osallistuneille opetettiin ohjattuja meditaatiotekniikoita, jotka muodostavat perustan Koherentille Ajatusten Sekvensoinnille (Coherent Thought Sequencing, CTS). Kenttätyön protokollat käytiin myös läpi, jotta CSETIn jäsenet voisivat aloittaa CE-5 -tutkimuksensa samana iltana kuin työpaja pidettiin. Tähtitaivaan alla tri. Greer demonstroi miten kontaktiprotokollilla saatiin joskus aikaan uskomattomia tuloksia. Useammin kuin ei nähtiin havaintoja anomaalisista valoista, jotka hämmästyttivät monia mukanaolijoita, ja erään kerran oli eräs todella historiallinen tapaus.
Se tapahtui maaliskuun 15. päivänä 1992 kokopäiväisen CSETIn työpajan jälkeen Gulf Breezessa, Floridassa, kun neljä avaruusolentojen alusta oli interaktiossa 50 osallistujan kanssa 15 minuutin ajan. (Yksityiskohtaisempi kuvaus löytyy täydellisestä reportaasista tri. Greerin monografista.) Tämä häikäisevä tapaus kuvattiin useilla kotivideokameroilla. Niistä näkyy miten kolme alusta, jotka näkyivät kiikareissa levyinä, rikkoivat löyhän muodostelmansa ja ottivat tasasivuisen kolmion muodon. Tämä liike tehtiin vastauksena CSETIn valotyöhön, joka koostuu kolmioiden piirtämisestä taivaalle voimakkailla signaalilampuilla. Videot antoivat CSETIlle dramaattista dokumentaatiota, mikä auttoi rekrytoimaan lisää jäseniä ryhmiin. (Tämän työryhmän koordinaattori, tri. Joe Burkes Los Angelesin CSETI-kontaktiryhmästä, liittyi CE-5 -aloitteeseen koska hän vakuuttui näistä videoista.)
Huolimatta alkuvaiheen innostuksesta, joka seurasi tästä kenttätyöstä, työryhmillä oli vaikeuksia organisoitua itse tekemään toistuvaa kenttätyötä. Usein ryhmät koostuivat ihmisistä, jotka tapasivat ensimmäistä kertaa työpajassa, ja heidän piti käydä läpi monimutkainen sosialisaation ja kouluttautumisen prosessi ennen kuin he saattoivat työskennellä tehokkaasti tiiminä. Pieni määrä huikeita poikkeuksia kuitenkin löytyy. Näissä tapauksissa tiimit muodostuivat ryhmistä, jotka olivat tehneet jo kontaktityötä omalla tahollaan, ja he tulivat CSETIin vasta sen jälkeen kun he olivat jo saaneet aikaan tehokkaan ja positiivisen työsuhteen keskenään. Näillä valmiilla ryhmillä oli paljon suurempi todennäköisyys onnistumiselle kuin niillä ryhmillä, jotka koostuivat alunperin toisilleen tuntemattomista ihmisistä, tai mahdollisista tutkijoista jotka tiesivät toisensa vain nimeltä.
Tri. Greerin alkuvaiheen organisointitoimien seurauksena, johon kuului kymmeniä luentoja ja työpajoja vuosina 1991-1994, ainoastaan puolet alkuvaiheen ryhmistä kykenivät tekemään kontaktityötä pysyvämmin. Vaikka jokainen kontaktiryhmän muodostamisen onnistuminen ja epäonnistuminen voidaankin analysoida jokaisen ryhmän historian perusteella, useita oppitunteja saatiin tästä kokemusten sarjasta. Seuraavat ehdotukset tarjotaan siinä toivossa, että ne auttaisivat maksimoimaan menestyksekkään CE-5 Työryhmän muodostamisen.
Liiketapaamiset ovat tärkeässä esittelyroolissa uudelle CE-5 -tiimille. Ensimmäisten muutaman tapaamisen aikana, sen lisäksi että käydään läpi perusprotokollat, mahdolliset kenttätyöläiset joutuvat jakamaan joitain yksityiskohtia itsestään, erityisesti koskien sitä miksi heitä kiinnostaa kontaktityö. Työryhmän koordinaattori saattaa haluta panna muistiin tämän tärkeän informaation, sillä mitä paremmin työryhmän koordinaattori tuntee tiiminsä, sitä paremmin hän kykenee vetämään kenttätyötä. Tutkijoiksi hiukoilevien motivaatioita tulee tarkastella huolellisesti, ja aina pitää mielessä CSETIn ideaali saada aikaan molempia tahoja hyödyttävä, rauhallinen suhde minkä tahansa ja kaikkien Maapallolla vierailevien avaruusolentosivilisaatioiden kanssa. Ne, jotka ilmaisevat pelkoon perustuvia oletuksia vierailijoiden aikeista, voivat tarvita erikoisapua ja tukea muulta ryhmältä. Työryhmän koordinaattori, jolla on suurin vastuu tiimin yhtenäisyyden ylläpidossa, todennäköisesti on aktiivisessa roolissa näissä alkuvaiheen keskusteluissa. Tulisi aina tunnustaa, että CE-5 -kontaktityö ei ole kaikkia varten, ja työryhmät ovat pääosin tutkimusryhmiä, jotka keskittyvät tekemään toistuvaa kenttätyötä, jolla tutkia Maan ulkopuolista älyä ja Maassa vierailevia aluksia. Me emme ole tukiryhmä niille, jotka uskovat olevansa kontaktihenkilöitä, “abduktoituja” tai sellaiseksi kaipailevia.
Lyhyiden liiketapaamisten jälkeen ehdotan, että tiimin tulisi välittömästi mennä kentälle. Suosituksena on kolmesta neljään ulkoilukertaa ensimmäisessä kuussa, ja se voi auttaa rakentamaan sellaisen yhtenäisyyden ja toveruuden, joka on tarpeellista menestyksekkäälle tiimille. Älä ylläty jos tiimin kokoonpano muuttuu huomattavasti ensimmäisen parin kerran aikana. Odotus on, että ehkäpä 50% niistä, jotka tulevat työryhmään tai alkuvaiheen tapaamisiin, jättäytyvät pois. Joillekin se on yksinkertaisesti niin, että kenttätyöstä fantasiointi on houkuttelevampaa kuin oikeasti sen tekeminen. Jotkut henkilöt haluavat vain puhua UFOista, sen sijaan että tekisivät jotain niiden eteen. Loppujen lopuksi, yöllä valvominen huonossa säässä, jonkin niinkin oudon, ihmeellisen ja kummallisen asian tekeminen kuin avaruusolentojen aluksen vektorointi, voi olla liian vaikeaa sohvaperunoille. Toisille mahdollisille kenttätyöläisille ongelmat voivat olla henkilöiden välisiä. Ollaan rehellisiä, kaikki eivät ole tiimipelaajia. UFO-alalla on enemmän kuin riittävästi outolintuja, joilla ei välttämättä ole sosiaalisia taitoja joilla työskennellä tehokkaasti ryhmässä. Mitä tasapainoisempi ja vakaampi henkilö on sen suhteen, että hänellä on tulonlähteet ja perheen tuki tehdä CSETI-tutkimusta, sekä riittävästi vapaa-aikaa omistaa tälle tärkeälle työlle, sitä todennäköisemmin hän pysyy ryhmässä. Kenttätyön sivuuttaminen alkuvaiheessa ja keskustelutyyppiseen toimintaan jääminen ryhmän muodostusvaiheessa on ollut fataalia useille työryhmille, jotka eivät vain kyenneet muotoutumaan. Kun heidät altistetaan lakkaamattomalta näyttävälle sarjalle teoreettisia keskusteluja, mahdolliset CSETI-tutkijat, jotka olisivat innokkaita lähtemään kentälle, ymmärrettävästi menettävät kiinnostuksensa. Tämä tapahtuu valitettavasti liian usein UFO-yhteisössä, jossa jatkuvasti spekuloidaan sen sijaan että esitettäisiin raakoja faktoja, jotka perustuvat tieteelliselle tutkimukselle. CSETI on käynnistänyt CE-5 -aloitteen korjaamaan tämän surullisen tilanteen. Näin kenttätyölle voidaan saada monipuolinen aikataulu heti ryhmän muodostuksen alkuvaiheessa, ja se auttaa erottelemaan suupaltit tekijöistä ja samaan aikaan antaa tärkeitä kokemuksia ja tieteellistä tutkimusta CSETIn kasvavaan tietokantaan. Ei mitenkään yllättävästi äänekkäimmät suupaltit voivat yksinkertaisesti jättäytyä ulos kun kenttätyön aktiivista aikataulua aletaan toteuttaa ja tiimin identiteetti muotoutuu kaikkein motivoituneimpien tutkijoiden ympärille.
Nyt hyvät naiset ja herrat, on aika puhua suuresta CSETIn työn ja mahdollisesti koko lentävien lautasten alan möröstä, ja se on nimeltään “pelkojen käsittely”. (Saattaa olla avuksi käydä läpi tri. Greerin artikkelit otsikoilla “The Case for Non-Hostility” sekä “A Harvest of Fear”. Ne ovat numeroilla X ja XI hänen monograafissaan. Editoitu versio abduktioilmiötä koskevasta artikkelista voi myös auttaa asettamaan tämän aiheen laajempaan perspektiiviin.)
Kuten teini-ikäiset tyttäreni ja poikani saattaisivat ilmaista CSETIn lähestymistavan avaruusolentojen pelkäämisen ongelmaan, “Hei chillaa, kaikki ookoo”. Käännökseni ja kommenttini tähän yleiseen neuvoon on seuraava: On ookoo olla jonkin verran vastahakoinen kun lähdetään kentälle ensimmäistä kertaa. Avaruusaluksen vektorointi tulee olemaan uutta suurimmalle osalle teitä jotka luette tätä manuaalia. Ensimmäisissä liike/ryhmätapaamisissa saatte jonkinlaisen idean siitä missä jokainen henkilö on pelkojensa kanssa. Meidän tulisi kaikkien olla tietoisia siitä seikasta, että muitten ihmisten sosiaaliset kasvot eivät useinkaan heijastele heidän todellisia tunteitaan. Toisin sanoe saatatte joutua olemaan enemmän huolissanne niistä mahdollisista tutkijoista, jotka vaikuttavat minimoivan pelkonsa, niiden sijaan jotka ovat avoimempia keskustelulle. Macho, joka hakkaa rintaansa ja kovaan ääneen esittää “Ei hätiä! Tulee olemaan iisi piisi”, saattaa vain peitellä suurta ahdistusta. Hollywoodin sosialisoivaa tyyppiä oleva saattaisi julistaa, “Beibi meitsi hoitaa tän. Me vaan kutsutaan ETIä ja syödään yhdessä ja sitten on bileet”, saattavat oikeasti pelätä vierailijoita. Vastakkaisella puolella samaa kolikkoa ovat ne, jotka eivät vain tunnu lakkaavan huolehtimasta siitä mitkä saattaisivat olla ETIen “todelliset aikeet”. Sellaisille henkilöille olisi ehkä hyvä jättäytyä kenttäytyöstä siihen asti kunnes he voivat hyvällä omatunnolla perustaa toimintansa CSETIn oletuksiin koskien avaruusolentojen väkivallattomuutta. Jos kenttätyön tekijä todella ei kykene hyväksymään sitä, että avaruusolentoja voi lähestyä, siloin he eivät kykene antamaan omaa panostaan kauhean positiivisin tavoin.
Meidän tulisi pyrkiä pitää mielessä, että ei ole olemassa absoluuttista standardia sille mikä määrittelee pelkoa olevan liikaa CE-5 -tiimin muodostamisessa. Suurin osa siitä riippuu ryhmän kokonaiskuvasta. Jotkut yksilöt ryhmässä saattavat joutua käsittelemään tätä ongelmaa enemmän kuin toiset. Koordinaattorin vastuulla on olla herkkä jokaisen yksilön tarpeille vastata pelkokysymykseen niin, että mahdolliset CSETI-tutkijat lähestyvät ryhmän normia ja kykenevät menestyksellä integroitumaan kenttätyötoimintaan.
Ryhmäkeskustelujen tulisi painottaa CSETI-periaatetta, että ellei selvästi ole toisin osoitettu, ilman epäilyksen häivääkään, me oletamme että avaruusolennot eivät ole millään tavalla vihamielisiä. Selvästikin joidenkin ryhmien tulee käsitellä tätä ongelmaa enemmän kuin toisten, mutta jos mahdolliset tutkijat eivät kykene hyväksymään oletusta ei-vihamielisyydestä, silloin he todennäköisesti jättäytyvät pois työryhmästä omin neuvoin. Jos he pysyvät työryhmässä, mutta eivät kykene osallistumaan täysin kaikkiin toimiin pelkojen takia, silloin heitä tulisi rohkaista jäämään pois. Liika avaruusolentojen pelko ilmenee liiketapaamisissa useilla tavoilla. Kuten yllä on mainittu, se voi ilmetä henkilön jatkuvana kysymyksen “mitkä avaruusolentojen todelliset aikeet ovat?” esittämisenä. Toisella puolella samaa kolikkoa pelkäävä henkilö saattaa pysyä omituisen hiljaa vaikka näyttääkin äärimmäisen mukavalta keskusteluissa avaruusolentojen motiiveist. On avuliasta huomauttaa, että avaruusolentojen näkökantilta tänne väkivaltaiselle planeetalle katselu saattaa antaa heille hyvän syyn kyseenalaistaa sen mitkä meidän todelliset aikeemme voivat olla heitä kohtaan. Onhan UFO-kirjallisuudessa kuvattu useita tapauksia joissa ihmiset ovat hyökänneet heidän kimppuunsa. Monet avaruusolentojen pahantahtoisiksi toimiksi raportoidut asiat eivät ole muuta kuin yksittäisten ihmisten projisoimaa vihamielisyyttä.
Työryhmä ja erityisesti sen koordinaattori tulisi olla tietoinen siitä, että joskus mahdolliset CSETI-tutkijat saattavat peitellä todellista agendaansa. He saattavat osallistua kenttätyöhön, mutta vain houkutellakseen vain tiettyä valitsemaansa avaruusolentojen ryhmittymää. Mytologia “pahoista harmaista, ihmisiä abduktoivista avaruusolennoista” on niin juurtunut lentävien lautasten faneihin, että CE-5 -työryhmä voi pitää sellaisia ennakkoluuloisia käsitteitä työryhmän toimintaa häiritsevinä. Painottamalla CSETIn perusperiaatetta, että toivotetaan tervetulleiksi kaikki Maapallolla vierailevat avaruusolennot, toivottavasti nämä negatiiviset asenteet voidaan kumota ja ne mahdolliset jäsenet, jotka todella eivät voi päästä liioista peloistaan yli, saavat viestin ja jäävät pois ryhmästä. Jos he eivät jää pois omin nokkineen, heidät tulee taivutella jättäytymään pois koska sellaiset pelkoon perustuvat ja ennakkoluuloiset mielipiteet vaarantavat koko tiimin työskentelyn. Joskus ylitsepääsemätön pelko saattaa nousta pintaan hienovaraisemmin. Työryhmän kuumottunut jäsen saattaa ottaa osaa liiketapaamiseen, mutta jää pois suurimmasta osasta kenttätyötä. Tällaisessa tilanteessa ryhmän ykseyttä ja kurinalaisuutta tulisi vahvistaa painottamalla kaikkien täydellisen osallistumisen tärkeyttä. Avaruusolentoihin kansalaisdiplomaattisen aloitteen saamisen tärkeys ei ole kevyttä hommaa. Niille, jotka ovat halukkaita tarttumaan haasteeseen, mahdollisuudet onnistua ovat suuret, mutta ne, jotka eivät täysin osallistu joko pelon tai omistautumisen puutten vuoksi, saattavat haitata tai jopa pilata kaikkein omistautuneimpien jäsenten työtä.
Kyse on oikeasti vain luottamuksen rakentamisesta. Jos tiimin jäsenet eivät ansaitse toistensa luottamusta kollektiivisilla tekemisillään yhdessä toteuttaen CE-5 -aloitteen protokollia, on todennäköistä että he eivät kykene ansaitsemaan avaruusolentojen luottamusta ja jatkuvaa yhteistyötä, jotka epäilemättä tarkkailevat tekemisiämme. Kamppailu saada aikaan ja ylläpitää ykseys CSETIn CE-5 -tiimissä on erittäin käytännöllisin tavoin heijastusta siitä millä tavoilla rakennamme suhteen avaruusolentoihin. Tämä kamppailu, saada aikaan ykseys, on mahdollisesti mikrokosmos siitä tavasta jolla ihmiskunta joutuu opettelemaan tekemään yhteistyötä tietoisten ja älykkäiden olentojen planeettana, joka voi sitten liittyä suurempaan ja valistuneempaan planeettainväliseen yhteisöön.
Seuraavassa osiossa Shari Adamiak, [tuolloinen] CSETIn työryhmien vetäjä, kuvaa vakiintunutta ohjeistusta ja koulutusta kenttätyölle. Perus CSETIn kolmiovalo, äänet ja tietoisuus on hänen CE-5 -tiiminsä kehittämiä. Hänen sinnikkäät ponnistelunsa Denverin alueella ovat olleet inspiraatio kaikille myöhemmille CSETI-työryhmille. Hänen tietonsa ja kokemuksensa ovat elintärkeitä resursseja CSETIn missiolle. Hän on sekä auttanut muita kontaktiryhmiä ottamaan haltuun protokollat että työskennellyt läheisesti CSETIn kansainvälisen johtajan tri. Steven Greerin kanssa muodostaessaan nopean tutkimuksen tiimejä (Rapid Mobilization Investigative Team, RMIT). Tämä työryhmä ilman maantieteellisiä rajoja on onnistunut fasilitoimaan Viidennen Asteen Yhteyksiä ympäri maailman.
Blogin lukijat ovat huomanneet, että olen käyttänyt aikaa kirjoittaen mahdollisista lääketieteellisistä vaikutuksista, joita lähikohtaamisilmiöllä voi olla. Tämä aihe on pitkään kiinnostanut minua.
Tri. Kit Greenin työhön liittyvän keskustelun myötä UAP:n aiheuttamista lääketieteellisistä loukkaantumisista, haluaisin tarkastella Kit Greeniä edeltäviä lääketieteellisiä tutkimuksia, joissa on tutkittu samanlaisa aiheita, erityisesti amerikkalaisia tutkijoita Richard Charles Niemtzow ja John F. Schuessler.
Tässä postauksessa käyn läpi Niemtzow’n työtä vuosien 1975-1996 välillä, ja sitten tarkastelen samanhenkistä John F. Schuesslerin työtä samalla aikavälillä.
Richard Niemtzow
Niemtzow syntyi USA:ssa vuonna 1942 mutta kävi lääkiksen Ranskassa vuosina 1965-1976 Universite de Montpellierin Faculte de Medecinessa, Montpellierissa, Ranskassa. Tämä yhteys Ranskaan tulee uudelleen esiin myöhemmin. Hän palasi USA:n ja hänestä tuli ilmavoimien kirurgi.
Noin vuonna 1975, kun hän oli edelleen Ranskassa, hän liittyi Aerial Phenomenon Research Organisationiin (APRO) ja kirjoitti artikkelin ”Halvaantuminen ja UFOjen lähikohtaamiset.” APRO Bulletiniin [Vol. 23, No. 5, March 1975, pp 1 & 6.]
Niemtzow kirjoitti enemmän artikkeleja APRO Bulletiniin, MUFON Journaliin ja English Flying Saucer Review’n; jotkut yksinään ja jotkut John Schuesslerin kanssa.
Vuoteen 1981 mennessä, kuten Jacques Valleen päiväkirjoissa kirjoitetaan, Niemtzow oli ystävystynyt tri. Kit Greenin sekä Claude Poherin kanssa Ranskan UFO-tutkimusryhmästä, joka nimettiin GEPANiksi. Myöhemmin Niemtzow oli kirjeenvaihdossa Alain Esterlen kanssa, joka oli GEPANin seuraava johtaja.
Myöhemmin vuonna 1981 tuolloinen radiologi Niemtzow perusti Project UFOMD:n, jonka sanottiin olevan lääketieteen harjoittajien verkosto UFOihin liittyvien vammojen tutkimiseen. Hän pyysi tohtoreita jotka olivat MUFONin jäseniä liittymään Project UFOMD:n.
Toukokuussa 1982 Niemtzow, MUFON Journalin [No. 179, Jan. 1983, pp 14-16] mukaan, palkattiin USA:n armeijan lääketieteellisen osaston konsultiksi, joka käsitteli Cash-Landrum tapausta.
Vuonna 1985 Niemtzow, J Allen Hynek ja Jacques Vallee vierailivat GEPANin toimistolla Ranskassa ja tapasivat heidän tiedekuntaansa. Tuossa tapaamisessa Niemtzow esitti tutkimuksen otsikolla ”Fysiologiset ja säteilyvaikutukset erittäin valoisista tunnistamattomista lentävistä esineistä.”
MUFON Journalissa vuonna 1987 [No. 225, January 1987, p18] raportoitiin, että Project UFOMD oli tuottanut vain kaksi tapausta välillä lokakuun 1. 1981 – lokakuun 1. 1983.
Vallee päiväkirjoissaan kuvaa merkinnässä 6. joulukuuta 1987 miten Niemtzow sai puhelinsoiton ranskalaiselta everstiluutnantilta, ilmeisesti UAP:n liittyen. Puhelun aiheena oli mikroaaltojen vaikutukset ihmisten kudoksiin.
Ranskalaiset jatkoivat Niemtzow’n hännystelyä UAP-aihetta koskien, mm. ranskalaisten mikroaaltoasiantuntijoiden tiimi vieraili hänen luonaan USA:ssa 1989. Vallee illallisti Jean-Jacques Velascon kanssa, joka oli GEPANin tuleva johtaja kesäkuussa 1989. Velasco vahvisti Valleelle, että jotkut ranskalaiset tiimit, jotka olivat kiinnostuneet mikroaaltoaseista, halusivat puhua Niemtzow’lle.
Heinäkuussa 1989 Niemtzow vieraili Ranskassa ja keskusteli UAP:sta ja mikroaaltojen fysiologisista vaikutuksista. Myöhemmin ranskalainen lääkäri, joka on asiantuntija ihmiskudosten säteilyvaikutuksissa, vieraili Niemtzow’n luona USA:ssa. CNES, eli Ranskan avaruusvirasto, jossa GEPAN myös sijaitsee, oli lähellä tarjota Niemtzow’lle töitä heiltä.
Myöhemmin Valleen päiväkirjoissa, eli neljännessä opuksessa, kerrotaan miten Niemtzow tutki paria abduktiotapausta, joissa yhdessä mukana oli naispuoleinen ilmavoimien majuri. Vallee lisää, että ”Richard on ollut yhteydessä amiraali Mohriin, Reaganin henkilöstöpäällikköön, joka oli kiinnostunut tällaisista tapauksista.” (merkintä 27. helmikuuta 1994.)
Vallee ei viittaa Niemtzow’n enää 28. tammikuuta 1996 jälkeen. Hänen kiinnostus aiheeseen oli lopahtanut.
Haluan selvittää miksi Niemtzow’n kiinnostus loppui niin kiinnostavaan aiheeseen. Vuonna 2016 sain selville hänen osoitteensa ja lähetin sähköpostia. Kysyin kolmea kysymystä.
1. Kerättyänne dataa vammoista, mihin johtopäätökseen tulitte?
2. Miksi lopetitte tutkimuksenne?
3. Mitkä ovat lopulliset päätelmänne UAP:sta?
Niemtzow vastasi:
”Lopetin tutkimuksen umpikujaan. Alalla ei olla edistytty juurikaan ja iso osa on pelkkää spekulaatiota.”
Kuten mainittua, Schuessler ja Niemtzow kirjoittivat yhdessä useita artikkeleita UFO-kohtaamisten terveyshaitoista, jotka ovat ilmaantuneet UFO-kirjallisuuteen 1970- ja 1980-luvuilla.
Vuodesta 1981 eteenpäin Schuessler tutki ja dokumentoi usean vuoden ajan 29. joulukuuta 1980 sattunutta tapausta, jossa Betty Cash, Vicki Landrum ja Colby Landrum olivat mukana epätavallisessa kohtaamisessa.
Lähde: Keith Basterfield
Tapaukseen liittyi lämmön tunne ja kirkas valo. Tapauksen jälkeen he raportoivat seuraavia oireita: pahoinvointi, oksentelu, ripuli, silmien kirvely ja auringonpistoksen tunne. Cash raportoi rakkuloita ihollaan. Hiustenlähtöä raportoitiin myös.
Kaksi parasta informaatiolähdettä säteilytapaukselle löytyvät Schuesslerin vuoden 1998 kirjasta ”The Cash-Landrum UFO Incident.” [Geo Graphics Printing Co.] sekä Curt Collinsin blogista ”Blue Blurry Lines.”
Vuonna 1991 MUFON muodosti lääketieteellisen komitean, ja Schuessler oli ryhmänjohtaja MUFONille. Komitean rooli oli tuoda yhteen lääketieteen tutkijoita muodostamaan toimintaprotokolla, keräämään ja arvioimaan tapausdataa, käsittelemään lääketieteellistä evidenssiä ja edistämään tiedonvaihtoa.
Vuoteen 1995 mennessä Schuesslerin katalogi ”Luettelo UFOihin liittyvistä fysiologisista vaikutuksista ihmisille” sisälsi lähes 400 tapausta. Kuten kaikki sellaiset katalogit, se oli vain kasa materiaalia eri lähteistä, eikä faktoja voitu tarkistaa oikeiksi tai jäljittää informaation alkuperäistä lähdettä. Esimerkiksi minä tarkastin Australian tapaukset katalogissa. Jotkut olivat anekdootteja, toiset taas eivät olleet lähikohtaamisia. Lisäksi jotkut lääketieteelliset vaikutukset oltiin merkitty ”abduktioksi”, joka itsessään ei ole lääketieteellinen vaikutus.
Lopputiivistelmä
UFOihin liittyvien lääketieteellisten vammojen tutkimus ulottuu ainakin vuoteen 1975, noin 45 vuotta, ja tätä työtä on jatkanut tri. Kit Greenin tutkimukset.
Tunnustus
Kiitos brittiläiselle tutkijalle Isaac Koi siitä, että hän tarjosi linkin AFUn verkkosivuille, josta Schuesslerin katalogin voi ladata.
Vaikka UFO-maailma kohiseekin viimeisimmästä Pentagonin julkistuksesta, jossa tiedostot ’Flir,’ ’Go Fast,’ ja ’Gimbal’ viimein tunnustettiin, niitä pidetään edelleen ”me emme tiedä mitä nämä ovat”-vaiheessa UFO-paljastusta.
Mutta edesmenneen Leonard Stringfieldin tutkimus kertoo siitä miten heikko tuo kanta on. Stringfieldin pioneerityö UFO-törmäystutkimuksen parissa johti hänet haastattelemaan lukemattomia ihmisiä.
Toisin kuin monet nykypäivän tutkijat, jotka puhuvat ”tietovuotajien” paljastuksista, Stringfield oli oikeasti huolellinen ja ammattimainen, ja hän puristi lähteistään niin paljon tietoa kuin mahdollista. Hänen tapauksiaan kannattaa tarkastella lähemmin.
Richard ja Tracey puhuvat eräästä Stringfieldin huimasta tapauksesta, jossa ilmeisesti henkilö kohtasti avaruusolennon kasvotusten. Tämä oli eräs Stringfieldin viimeisistä tapauksista. Hän kuoli vuonna 1994.
Ei ole epäilystäkään siitä, että Meierin tapaus edustaa siirtymää tavassa miten yksittäiset kontaktihenkilöt nähdään julkisesti. Jo kuvat yksistään lopettavat aikakauden, jolloin UFOja on kuvattu vain kaukaisina laikkuina — elementti, joka itsessään riittää houkuttelemaan sekä negatiivisten että positiivisten ryhmien huomion. Lisäksi retoriikka, jota pleiadeslaiset edistivät, oli överin vastakkainasetteleva. Semjase oli väittänyt, että USA:n Carterin hallintoa lähestyttiin koskien avaruusolentojen läsnäolon paljastamista, mutta tämä epäonnistui. Avaruusolentojen kyky välittää geopoliittisten tapahtumien yksityiskohtia Billylle (esim. eräälle tämän tapauksen tutkijalle välitettiin lappu, jossa väitettiin että SALT II -neuvottelut USA:n ja Neuvostoliiton välillä, läsnäolijat olivat suostuneet pimittämään UFO-informaatiota kansalta) ja peräänkuuluuttaa kaikkien korruptoituneiden viranomaisten poistamista voidaan nähdä ainoastaan uhkana. On selvää, että pleiadeslaiset antoivat hänelle erikoista tietoa tulevista tapahtumista, ja nämä ovat osoittanuneet olevan tarkkoja, esimerkiksi paavien Paavali ja Johannes Paavali I salamurhat. Vaikka tämä informaatio ei tee Meierista profeettaa niinkuin jotkut ovat ehdottaneet, se tekee hänestä legitiimin kontaktihenkilön. Jos nämä elementit laskee yhteen sen seikan kanssa, että Sveitsin ilmavoimat ilmeisesti tiesivät hetkistä jolloin avaruusalus vieraili Billyn alueella, koska he lähettivät Mirage-hävittäjiä, silloin on status quolla käsissä todellinen yksittäisen henkilön esittämä haaste.
Kirjoittajasta: David Griffin on syntynyt Keski-Englannissa. Tällä hetkellä hän laajentaa Britannian eksopolitiikkaa ja etsii menetelmiä tehdä alaa tunnetummaksi Britanniassa ja Euroopassa. Verkkosivu: 
