Tässä postauksessa esitetään Joe Murgian sivuilla esitetyt Nick Larkinin kommentit alunperin Redditiin postattuun ketjuun. Reddit-viestissä tiedustelupalvelun henkilö kertoo kohdanneensa avaruusolennon. Huikea tarina!

---

Kirjoittanut Joe Murgia

Tässä kuussa Añjalin tarina (ei hänen oikea nimensä), joka väitti olleensa useassa lähikontaktissa ei-ihmisolentojen kanssa, otettiin Redditissä vastaan myrskyisästi ja se sai aikaan paljon mekkalaa. Tässä kohtaa on mahdotonta osoittaa hänen väitteitään tosiksi ja monet hänen tarinansa aspektit ovat vaikeita uskoa, mutta yritän pysyä neutraalina kunnes saamme lisätietoja ha kuulemme muita todistajia. Sillä aikaa hänen taustansa ja entinen työpaikkansa ovat kiinnostaneet minua. Nick Larkinin mukaan, jonka kohta tapaatte, Añjali on entinen tiedusteluviranomainen, joka “on briiffannut presidentinkansliaa ja pääesikuntaa”. Jos hän ei keksi asioita päästään, tämä on jo tarina itsessään. Annan teidän lukea sen mitä hän postasi Redditiin ja kuunnella sen mitä hän sanoi Clubhousessa ja antaa teidän tehdä omat johtopäätöksenne. Ainoa asia, mitä pyydän että ihmiset tekisivät olisi, että ihmiset eivät heti pilkkaisi häntä valehtelijaksi.

Teen parhaani tiivistääkseni joitain juttuja hänen tarinastaan, mutta suosittelen kuuntelemaan häntä ja lukemaan tarinat (linkit alla) ja lukemaan Larkinin johdannon. Larkin oli mukana Clubhousen keskustelussa yhtenä iltana. Ja ne ihmiset, jotka sanovat Añjalin valehtelevan taustastaam, olkaa valmiita haukkumaan myös Larkinia valehtelijaksi.

Añjalin postaus Redditissä…

Kaikki tapahtui eteläisessä Kaliforniassa. Vuoden 2017 alkupuoliskolla Añjali oli kuolemansairaana teho-osastolla kun vanhempi nainen käveli huoneeseen. Hän kysyi hoitajaltaan “Kuka tuo nainen on?”, mutta hoitaja ei nähnyt ketään. Añjali tajusi pian, että nainen oli naapurihuoneen potilas, ja että tämä oli juuri kuollut. Hän selitti kaiken tämän hoitajalle mutta turhaan. Ei kauaakaan mennyt kun naapurihuoneen potilas, vanhempi nainen, sai sairaskohtauksen ja kuoli. Hänen huoneessaan seissyt nainen oli nyt mennyt pois. Kaksi samanlaista tapausta sattui kahdesti seuraavana parina päivänä muiden potilaiden kuollessa teho-osastolla, ja se pian osoittautui “poistuvien sielujen paraatiksi.”

Kun hän oli parantunut ja hänet lähettiin kotiin, kuolleet vierailijat jatkoivat hänen luonaan käymistä. Ja yhdeksän kuukauden ajan kaikki talossa asuneet kertoivat, “näkevänsä ilmestyksiä, kuulevansa ääniä tyhjästä, tuntevansa kosketuksen, näkevän esineiden liikkuvan itsekseen, jne.” Sitten eräänä iltana joulukuun puolessa välissä 2017, kun hänen tyttärensä oli hänen vierellään ja he katsoivat elokuvaa, toinen vierailija tuli käymään. Mutta tällä kertaa kuolleen ihmisen ilmestymisen sijaan, Añjali sanoo sen olleen avaruusolennon ilmestyminen. Alien. Ja näin hän sitä kuvaa.

“Olento oli humanoidi, ja sillä oli vaalean purppura/laventelin värinen iho, pehmeä. Hänen kehonsa oli laiha, pitkät laihat jalat ja kädet, pitkä ohut torso, pitkät sormet. Hänen päänsä oli vaakatasossa pitkulainen, pullotti ja se oli ylisuuri hänen heiveröisten ihmismäisten hartioihin ja pitkään kaulaan verrattuna.”

Hän arvioi olennon olleen arviolta vähän yli metrin pituinen ja sillä oli viesti ihmiskunnalle.

“Minun piti kertoa muille, että oli muitakin kuin minä, joille olennot kommunikoivat, ja näiden muiden piti myös kertoa toisille ihmisille. Hän näytti minulle ihmisverkoston planeetallamme, joiden kanssa hän kommunikoi, hän näytti meille meidän toisiinsa kytkeytymisemme, sanoi minulle että on muitakin, että minä en ollut ainoa.”

Viestin pääosuus oli, että ihmisten tarvitsee kehittyä nopeammin kuin mitä me nyt kehitymme ja että meidän tulee kehittää telepatiaa, koska puhe ja eri kielet ympäri maailman ovat esteenä meidän lajimme kehittymiselle. Hän näki tätä olentoa kaksi muuta kertaa tammikuussa 2018, ja tällöin sillä oli kiireellisempi viesti, että ihmiskunnalta on loppumassa aika ja “selviytymisenne riippuu aiemmin kuvattujen viestintäkykyjen kehittymisestä.” (Sen mitä hän kuvasi oli samanlainen kuin mitä muut kokijat kuvaavat “lataukseksi”). Olento kertoi hänelle, että tämän tyypin kommunikaatio tuo ihmiskunnalle rauhan ja kyvyn kommunikoida kosmisten naapurien kanssa. Kolmannen vierailun aikana hänen tyttärensä oli vieressä ja he molemmat kadottivat muutaman tunnin aikaa.

Sunnuntaina helmikuun 18. päivänä 2018 Añjali ja ystävät olivat loungealueella paikallisessa kahvilassa, kun pariskunta, Wayne ja Trish, saapuivat ja aloittivat keskustelun. Añjalin ystävien lähdettyä hän jäi paikalle ja jatkoi juttelua uusien ystäviensä kanssa. Hetken päästä toinen pariskunta, Waynen ja Trishin ystäviä, saapui sinne, ja heitä oli viisi ihmistä. Wayne kysyi häneltä oliko hän pohtinut avaruusolentoja ja hän sanoi, “no, mietin niitä joka päivä ja rakastan vitusti niitä. Miksi?” Wayne kysyi häneltä halusiko hän nähdä sellaisen ja tämä sanoi “kyllä” ja he menivät hänen asunnolleen.

Wayne sanoi hänellä olleen UFO-aktiviteettia hänen tiluksillaan, että hän oli kokenut fyysisen kontaktin avaruusolennon kanssa eräänä iltana, ja että olento oli sanonut hänelle että heillä on tukikohta vuoren sisällä eivätkä he tarkoita pahaa. Seuraava asia minkä hän muistaa on, että hän oli tullut takaisin kotiinsa ilman muistikuvaa siitä miten hän oli sinne päätynyt. Toinen puuttuvan ajan episodi? Nyt hän oli jo pakkomielteinen, hän lähti vuorille etsimään ja löysi heidät.

Nyt kun kaikki viisi olivat Waynen ja Trishin asunnolla, miehet pukivat otsalamput ja kaikki suuntasivat tunneliin ja alas viettävää tasoa. Heidän kääntyessään kulmasta, seitsemisen metriä Waynen ja Añjali edessä, seisoi neljä humanoidiolentoa.

“Siellä oli kolme avaruusolentoa, voin kuvata vain pitkät valkoiset — humanoideja, ne olivat arviolta parimetrisiä, kaikki suunnilleen saman pituisia. Niiden iho oli uskomattoman valkoinen ja valoisa, se näytti hehkuvan valkoista ja kuitenkaan se ei emittoinut mitään taustavaloa… Neljäs olento seisoi kahden pitkän valkoisen edessä, kasvot niitä kohti, selkä meihin päin. Tämä olento oli arviolta vähän yli metrin pitkä, klassinen harmaa, sillä oli sileä iho, ohut ja luihu keho ja ohuet kädet ja jalat, ohut torso, pitkä niska, pitkät ohuet kädet, pitkät ohuet sormet ja ylisuuri pää, ylisuuret mustat silmät, pelkät aukot nenän kohdalla, lähes näkymätön, ohut suu, karvaton, ei näkyviä korvia. Se kääntyi meitä kohti.”

Harmaa olento sanoi, että kaikkien muiden paitsi Añjalin piti poistua.

“Sitten helposti harmaa kommunikoi kanssani, välitti viestin suoraan minulle kuvin. ‘Hei, Añjali, meidän on pitänyt puhua sinulle uudelleen.’ Astuin Waynen ohi ha kävelin suoraan sen luo niinkuin se olisi kaikkein luonnollisin reaktio maailmassa. En pelännyt yhtään. Tunsin ainoastaan kunnioitusta ja rauhaa, syvään juurtunutta toivoa. Minulla ei ole tälle mitään selitystä.

“Harmaa johti minut käytävää pitkin leveän puoliympyrän muotoisen oven luo, joka oli arviolta parin metrin korkeudella korkeimmassa kohdassa. Ovi avautui, liukuen vasemmalta oikealle, työntyi sisään seinään. Toisella puolella ovea seisoi olento, ja se katseli minua. Pian kun silmämme kohtasivat, tiesin kuka hän oli. Tämä oli minun olentoni. Se olento. Se oli kiistämätöntä, ja minä haukoin henkeäni.

“Olen ollut varsin erehtynyt tämän laventeli-ihoisen olennon koosta, jonka kanssa olin kommunikoinut jo jonkin aikaa. Ne olivat arviolta kahdesta kahteen ja puoleen metriä pitkiä, ei niin pieniä kuin olin ajatellut. Vaikka paljon suurempi, sen keho oli paljon samanlainen kuin harmaan sen yleisessä honteloudessa, mutta torso oli vankempi kuin harmaalla, hartiat paljon leveämmät niinkuin ihmisellä, ja suuri pullottava pää, kuin pitkulainen sienen hattu. Silmät olivat suuret, nenä hieman näkyvämpi kuin harmaan, ohut suu, ilmeeltään kunnioittava.”

Añjali sanoo, että hänelle oltiin kerrottu, että on olemassa seitsemän planeetan hallinnollinen neuvosto, joka valvoi Maapallon elämää. Johtuen “surkeista ihmisistä” ja heidän kammottavasta käytöksestään, neljä niistä oli lähtenyt. Ilmeisesti “meidän käyttäytymisellämme oli negatiivisia vaikutuksia muissa paikoissa, jotka ovat olemassa täällä missä mekin olemme, joita me emme pysty tällä hetkellä havaitsemaan.” Ja nämä neljä olivat palaamassa tänne.

[Ne] “ovat lopettaneet nykyisen ihmiskokeen. Jäljellä olevat kolme neuvoston jäsentä ovat vähemmistö, ja ihmiskunnan päivät tänä aikakautena ovat päättymässä. Aikakausi päättyy kun neljä jäsentä saapuvat. Ihmiskunnan tulee nousta ihmisolemuksen yli, kehittyä, valmistautua, koska ne jotka epäonnistuvat niin tekemään eivät pääse ylösnousemaan. Meidät tullaan erottamaan toisistamme sillä olemmeko me tehneet tarpeellisen muutoksen vai emme. Nyt on kiire. Meidän tulee kehittyä, tai me epäonnistumme nousemaan ylös. He painottivat kaikkien elävien olentojen toisiinsa kytkeytyneisyyttä ja ykseyttä; he ilmaisivat tietoisuuden ykseyden. He sanoivat minulle, että minä — me, ihmiset — voimme ottaa yhteyttä heihin ja saada tietoisen yhteyden, ja näin he näyttivät minulle miten se tehdään jo kertomalla minulle siitä.”

Yksi lisähuomio: Olen nähnyt ihmisten sosiaalisessa mediassa kritisoivan neuvoja kun puhutaan ihmisistä, joiden tulee oppia telepatiaa, joiden yleisin valituksen aihe on, “Se ei tule tuomaan meitä yhteen ja en halua että muut tietävät mitä minä ajattelen!” Mutta yksinkertainen telepatia ei ollut se mitä he kuvasivat.

“Yksittäisten ihmisten kielten kesken nyanssit johtavat rikkinäiseen puhelimeen. Lähes aina on tilaa subjektiiviselle tulkinnalle, ja liian usein egoon perustuvalle tulkinnalle. Nykyiset ihmiskielten kykymme ovat yksinkertaisesti liian tehottomia ja primitiivisiä. Se jättää tilaa vääristymille, pelolle, itsekkyydelle ja tuhoisille ajatuksille, mikä johtaa tuhoisaan toimintaan.

“Täten, meidän tulee oppia kommunikoimaan toistemme kesken tavalla, millä hän kommunikoi minulle — kryptatulla kuvalla joka ladataan välittömästi aivoon. On tärkeää, että evoluutiomme oppii tekemään näin, ja se tulee yhdistämään ihmiskunnan kyvyn kommunikoida toistemme kanssa rotuna.”

 

Tämä on “lyhyt” tiivistelmä, ja kuten sanoin, pitää lukea kaikki ja kuunnella koko Clubhouse, koska muuten jää paljon tietoa välistä.

Tässä on mahdollisuudet miten minä tapauksen.

1) Hän on harhainen. Clubhousen kuunneltuani en näe tätä kuitenkaan vakavana mahdollisuutena.

2) Hän koittaa saada kirjaa myydyksi tekaistulla tarinalla ja päästä kiertämään maailmaa. Hän on kirjailija ja hyvä sellainen. Joten, katsotaan mihin tämä vie, tämä mahdollisuus on ainakin olemassa..

3) Hän välittää disinformaatiota sekoittaakseen ufologian alaa ja haaskaa kaikkien aikaa. Vaikka ufologialla on pitkä historia disinformaation kanssa väännössä, en usko että tämä on nyt asian laita.

4) Kaikki mitä hän on sanonut on tapahtunut juuri niinkuin hän kuvasi. Toivon että tämä on oikea vastaus, koska tarina on hieno. Mutta juuri nyt, se on jotain mitä emme voi osoittaa todeksi. Haluaisin kuulla lisää Waynelta, josta tekin kuulette kun luette Añjalin tarinasta. Haluaisin myös kuulla hänen aikuisesta tyttärestään jolla oli puuttuvan ajan pätkä. Jos kukaan perheessä haluaisi kertoa poltergeist-kokemuksistaan, se auttaisi paljon. Hän sanoi poltergeist-aktiviteetin edeltäneen ET-kontaktia. Miksi se on tärkeää?

“Poltergeist-ilmiö on aina, aina liittynyt UFO-kohtaamisiin. Se on jotain mitä ei ymmärretä kovin hyvin tai tunnusteta ufologiassa… Aina kun UFOja esiintyy, niiden kanssa kulkee poltergeisteja.”

~Tri. Eric Davis Coast to Coast AM:lla

Tämä on Nick Larkinin intron puhtaaksikirjoitus Añjalin Clubhousepuheen introon.

Nick Larkin: Hei, minun nimeni on Nick Larkin. Löydät yhteystietoni Clubhouseprofiilistani. Koko nimeni on Gregory Nicholas Martin. Isäni on Gregory…joten minun nimi on Nick. Ja mainitsen että, jos haluat… minä voin toimia henkilönä joka on varmistanut tänä iltana puhuvan identiteetin. Ja te ymmärrätte kohta miksi. Jos haluatte etsiä minut, hienoa. Olen LinkedInissa nimellä Nick Larkin, olen sillä nimellä mieluummin kuin Gregory Nicholas Martin. Ja voit myös laittaa hakukoneeseen Indiana State Employee Lookup. Siellä on webapp, jonne voi laittaa nimeni, se näyttää minut ja todistaa kuka olen.

Nopeasti taustaa minusta. Kun olin lapsi, todistin jotain todella selittämätöntä, noin jalkapallon kokoinen – käsiaseen metallin värinen – esine lähestyi minua ja äitiäni takapihallamme. Ja ajattelin tuolloin, että se oli joku tylsän värinen ilmapallo ja vakuuttelin itselleni että tämä asia, joka lenteli ympäriinsä, sen on pakko olla ollut erikokoisia perforaatioita tai jotain. Ja näin ajattelin vuosia kunnes tulin vanhemmaksi. Joten kelataan vuoteen 2004, syyskuuhun. Olin merikadetti Yhdysvaltain merisotakoulussa, mikä on kuin West Point paitsi laivastolle. Joten olin siellä opiskelemassa ja kun menin ulos, eräänä iltana lenkille, juoksin Severn Riveriä reunustavaa vallia, kun klassinen musta kolmio-UFO tuli kiitäen Severn Riveriä 100 metrin päähän minusta, sitten se lähti poispäin taivaalle huippunopeutta Chesapeake Bayn yläpuolella.

Joten, tuosta lähtien olen aina ajatellut asiaa syvemmin ja sitten ajatellut enemmän sitä tapausta joka oli lapsena ja kiinnostuin aiheesta kovasti. Kun valmistuin merisotakoulusta, koska olin opiskelija… no, valmistunut luokkamme oli ensimmäinen luokka, jolla oli arabiankielinen pilottiohjelma. Olin mukana ohjelmassa johtuen kielten osaamisestani. Ja sen takia he ottivat minut armeijaan tiedusteluun. Joten kun valmistuin, olin Irakissa tuohon aikaan. Ja siten päädyin tiedustelu-upseeriksi. Joten olin tiedustelu-upseeri aina vuoteen 2014 asti ja minusta tuli siviili. Joten siitä lähtien olen työskennellyt datan kanssa, nyt työskentelen Indianan osavaltion kanssa ja teen samanlaista työtä kuin tein tiedustelussa ja armeijassa.

Olen silti pakkomielteinen tästä aiheesta josta me puhumme tänään. Syy sille on, ei siksi että se olisi fantastista, mutta että se tuntuu minulle olevan se missä ilmiselvästi totuus lepää. Ja se räjäyttää tajuntani että muu maailma ei tunnu ajattelevan näin. Mielestäni sanomattakin on selvää, universumissa joka on 3.5 miljardia vuotta vanha ja viimeisen 50 vuoden aikana me olemme saaneet kutistettua tietokoneet varastohallista kännykäksi. Joten teknologia voi edistyä nopeasti. Ja jopa perus ymmärrys siitä miten universumi on muuttunut, nopeasti, viimeisen 100 vuoden aikana. Joten miksei tämä ilmiö olisi todellinen? Ja haluan saada sen kerrottua massoille. Siksi minua kiinnostaa tämä.

Tuoreeltaan kuulin Tim Dillonin podcastissa Clubhousesta, joten sain kutsun palveluun ja pääsin tänne puhumaan samalle jengille joka tiistai ja torstai kello 9:30. Silloin olimme [Roderick Martinin] huoneessa. Ja parin keskustelun jälkeen, niinkuin teen aina, lurkkasin avaruusolentoja ja UFOja käsittelevissä foorumeissa Redditillä. Ja luin tästä fantastisesta kertomuksesta, jonka sain tietää olevan Añjalin kirjoittama, joka puhuu meille hetken päästä. Luin siitä ja se todella soitti kelloja. Yksi asia, hän väittää olevansa eläköitynyt puolustustiedustelu-upseeri. Minulla on sama tausta. Tarina oli niin uskomaton, se ei voisi olla totta, niin ajattelin. Ja Redditin yleisö on, osittain johtuen Redditin kulttuurista, todella vittumainen. Kaikki vain kaatoivat paskaa hänen niskaansa, sillä hän vastasi täysin rationaalisesti lähes kaikille. Hänen on ollut pakko tehdä sitä päivien ajan. Siis pelkkiä vastauksia antamassa – erittäin rauhallisesti, tyyniä, järkeviä vastauksia – niitä hän antoi. Joten ilmiselvästi kyseessä ei ole sekopää, ainakaan sen perusteella mitä luin. Vastaukset oli ajateltu ja perusteltu.

Joten otin häneen henkilökohtaisesti yhteyttä Redditin kautta, ja kysyin olisiko hän kiinnostunut puhumaan clubille. Kerroin hänelle taustastani ja hän kertoi omastaan. Ja lopulta me pääsimme pisteeseen että hän ei vielä halua tulla julki. Ja se on ymmärrettävää jos katsoo Redditin reaktioita. Ymmärrät kyllä, sen on pakko olla kuormittavaa henkilölle, kestää kaikenlaista hyökkäystä, siitä tarinasta mitä itse kertoo. Ja toiseksi, tämä ei vaikuta olevan mikään uran edistystemppu. Hän on eläköitynyt, hän on eläkkeellä, tiesitkö? Hän ei välitä olla julkisuuden henkilö, joten se ei liity julkisuuteen.

Ja puhuin pitkään hänen kanssaan puhelimessa. Hän lähetti minulle kopion hänen passistaan ja hänen DD214:n, joka on standardilomake minkä saa käteen kun jättää aktiivipalveluksen. Lähetin hänelle omani, joten hän tietää kuka olen. Ja sitten vaihdoimme Linkedin-tilejä ja kykenimme haistelemaan toisiamme. Ja me saimme tietää että me molemmat olemme sitä ketä me väitämmekin olevamme. Ja hän meni pidemmälle ja antoi minulle kontakteja hänen komentoketjuunsa. Ja siitä lähtien olen puhunut monien hänen entisten palkkalaistensa kanssa hänen komentoketjussaan kun hän oli aktiivinen tiedustelu-upseeri. Varmistin, että hän oli briiffannut presidentinkansliaa ja pääesikuntaa Pentagonissa. Se on kaikki varmistettu nyt ottamalla yhteys hänen komentoketjuunsa. Lisäksi tein taustatyötä ystävieni kanssa jotka ovat edelleen palveluksessa, ja he ovat myös varmistaneet kaiken tämän.

Joten, sen mitä aion tehdä on… voit katsoa kuka olen, okei? Ei minua kiinnosta jos olen julkisuuden henkilö. Tarkoitan, että olen julkisessa virassa joten se ei haittaa minua ollenkaan. Minä en ole vakooja, ok? En ole CIA-kaiffari. Pidin hassuna, yksi ilta, kun me puhuimme tästä aiheesta, toisessa huoneessa Tom Greenin ja Dave Foleyn kanssa, ja Tom Green, koomikko kun on, ehdotti että olisin CIA-istute, koska minä… syy sille miksi kaksi tiedustelu-upseeria puhuu keskenään, minä ja Añjali, joka on kokenut asioita, on että meillä on yhteinen kokemus ja olemme luoneet suhteen keskenämme. Hän luottaa minuun pitääkseen identiteettinsä salaisena ja minä jopa allekirjoitin sopimuksen hänen kanssaan. Joten ette saa minulta mitään (naurua) jos haluatte tietää kuka hän on. Arvostan luottamusta. Pyytäisin teiltä, että älkää yrittäkö vaikuttaa minun työsuhteeseeni. Minulla ei ole mitään koiraa haudattuna, muuta kuin aito kiinnostus tähän aiheeseen ja halu saada viesti välitetyksi. Lähinnä koska se hätkähdyttää minua, maailmassa komentaja Fravorin jälkeen, en ymmärrä miksi kaikki eivät kysy samoja kysymyksiä ja oleta samoja asioita. Useimmat meistä tässä huoneessa ovat samaa mieltä.

<End Larkin’s Comments>

~~~

Suosittelen, että aloitat lukemalla Añjalin alkuperäisen postauksen Redditissä joka sai aikaan hässäkkää ja sitten siirryt allaolevaan Clubhouse-linkkiin.

 

Artikkelin julkaissut UFO Joe

—

Alkuperäinen Reddit-postaus:

Eläköitynyt puolustustiedustelu-upseeri, jolla on CE5-kokemus kerrottavanaan. Olen tämän tekstin alkuperäinen kirjoittaja; tämä on ensimmäinen postaukseni redditiin. Oman kokemukseni kertominen teille muuttaa elämäni, sillä minun nyt pitää ottaa vastuu kokemastani. Tässä on tarinani. Olkaa kunnioittavaisia ja vastaan kysymyksiinne.

On turhauttava kokemus kun u/ postaa kohtaamisen tai havainnon tänne, joka on tapahtunut vuosia sitten, eli kun he olivat lapsia, tai kun he joskus elivät siellä tai olivat töissä tuolla tai menivät sinne paikkaan tai tunsivat ne ihmiset tai kaikkea tätä. Henkilökohtaisesti minä olen innokas saamaan totuuden selville, että haluan sen tapahtuneen tapahtuman olleen tapahtunut nyt, ei jokin aika sitten. Haluan olla yhteydessä siihen, kuin edistyisin jollain elämän alueella ja kuin asiat tapahtuisivat nyt. Tajuatteko?

No, jos te tajuatte mistä puhun, pahoittelen sitä mitä aion tehdä. Kuitenkin vakuutan teille, että asiat ovat todellakin tapahtuneet näin.

Liityin redditiin toukokuussa 2018 koettuani sarjan elämää muuttavia kokemuksia, jotka alkoivat tammikuussa 2017, ja kulminoituivat kokemaani kontaktiin tammikuussa 2018. Kamppailin kokemuksieni kanssa kuukausia, tunnustaen ja prosessoiden niitä ainoastaan parhaan ystäväni kanssa, tyttäreni, sekä läheisen ystäväni kanssa, jonka vahingossa päädyin ottamaan mukaan. Tarvitsin enemmän. Tarvitsin ymmärrystä ja yhteisöä. Käänyin redditin puoleen neljä kuukautta haahuiltuani yksin tavoilla, joista en tiedä miten kuvaisin ne teille, ja vaikka olenkin löytänyt yhteisöni, olen edelleen etsijä niinkuin kuka tahansa joka on kokenut näitä asioita. Koska mielestäni on tärkeää ymmärtää sitä mitä tapahtuu maailmassa ja mikä paikkamme ja roolimme tässä kaikessa on.

Taustani ja osaamiseni on puolustustiedustelussa. Minulla on ollut joitain kaikkein korkeimpia turvaluokituksia joita tässä maassa on, olen pidellyt käsissäni erityisen siilottua tietoa, niin salaista että vain 12 tiedustelu-upseeria koko aikana on saanut pääsyn siihen tietoon. Jotta pääsisi yhdeksi 12:sta, täytyy olla todella tiedon tarpeessa. Kaikki tämä on lähteiden suojelemiseksi ja heidän paljastumisen ehkäisemiseksi. Tällä tiedustelun tasolla ihmiset kuolevat kun heidät identifioidaan nimen, paikan, sijainnin, jne. perusteella. Nämä ovat tiedustelulähteitä, mutta vielä tärkeämpää on, että he ovat ihmisiä joilla on perheet jotka rakastavat heitä, ja se riski minkä he ottavat auttaakseen Yhdysvaltoja, se on niin suuri että heitä pitää suojella kaikin tavoin. Jos paljastat tiedustelutietoa jonka seurauksena tietolähde tapetaan, silloin on todella vaikeaa koko loppuelämän. Ja he tietävät että se olit sinä, koska teitä on vain kourallinen, joten he todellakin etsivät sinut ajan kanssa, ja tekevät työn nopeasti. He ovat motivoituneita.

Kerron tämän teille sekä rakentaakseni hieman uskottavuutta että selittääkseni että en ole täällä paljastamassa mitään salaista informaatiota. Vannoin valan suojellakseni Yhdysvaltain perustuslakia, sen ihmisiä, sen intressejä. Suoraan sanoen, kuka tahansa joka väittää paljastavansa salaista tietoa voi vakavasti joutua kuseen. (sisäpiirin vinkki – todennäköisesti he valehtelevat). Katso kommenttini täältä joka selventää kantaani lisää tämän suhteen. Kaikesta huolimatta, se mitä minä aion teille kertoa on paljon kiinnostavampaa kuin mikään tiedustelutieto, jota olen koskaan lukenut tai kirjoittanut, eikä se liity aiempaan työhöni.

Lisäuskottavuuden rakentamiseksi ennen aloittamistani, yksi asemani tiedustelussa tarkoitti, että työskentelen pääesikunnalle ja taistelukomentajien leipiin. Kirjoitin puolustusministerille puheen. Kirjoitin tiivistelmiä Valkoiselle talolle. Olen istunut suojatuissa huoneissa muutaman erittäin korkeassa asemassa olevan ihmisen kanssa, ja he luottivat minuun. Ymmärrättekö?

Minuun luotetaan, koska olen luotettava. Kuitenkin, se mitä aion kertoa teille tulee herättämään kysymyksiä siitä olenko minä luotettava. Ymmärrän sen, ja asetan kaiken kokemani myös kyseenalaiseksi itse. Minä olen asettanut kokemani kyseenalaiseksi, toistuvasti, sisäisessä kamppailussa jota en koskaan kuvitellut joutuvani käymään, kyseenalaistaen kaikki muistoni, älyni ja mentaalisen eheyteni. Toisella puolella tuota kaikkea voin kertoa teille kokemuksestani täydellä luottamuksella sanomaani. Tiedustelumaailmassa se on standardi johon pitää päästä. Kerron teille aivan vilpittömin mielin, että luottamusstandardini ovat tässä täyttyneet.

Lisäksi aion kertoa teille asioita, joita olette aina halunneet kuulla joltain joka on elänyt ja päässyt käsiksi asioihin, ja saattaa olla houkuttelevaa hyväksyä kaikki se minkä teille kerron kyseenalaistamatta. Älkää tehkö sitäkään, kaikesta minkä kuulette, täällä tai muualla. Aina kritisoikaa, aina kysykää vaikeita kysymyksiä, aina pitäkää avoin mieli. Tehkää nuo kolmea asiaa, ja totuus käy teille ilmi kun näyttö alkaa kasautua. Ja kaiken tämän sanottuani kerron teille totuuden parhaani mukaan, absoluuttisella luottamuksella siihen mitä sanon. Se tulee olemaan teistä kiinni haluatteko luottaa samalla tavalla minuun, niinkuin ne suurmiehet jotka minut tuntevat. En voi saada teitä näkemään totuutta siinä mitä kerron teille; teidän tulee nähdä totuus itse.

On tärkeää vastata väistämättömään kritiikkiin sillä koska olen osaava kirjoittaja, tarinani on tietenkin pakko olla fiktiota. Olen osaava kirjoittaja, ja olen hionut taitojani koko elämäni. Synnyin taipumuksella kohti sanastoa ja luetun ymmärtämistä joka ylitti läheisteni kyvyt. Olen kirjoittanut useita kirjoja, olen ollut tarpeeksi onnekas julkaistakseni yhden tähän mennessä. Olen kirjoittanut useita artikkeleja sanomalehtiin, aikakauslehtiin, tiedelehtiin. Olen kirjoittanut kollegiaalisen opetussuunnitelman ja sotilaallisen huippuyksikön opetussuunnitelman. Olen kirjoittanut satoja valtion dokumentteja. SECDEFiä ei pääse kirjoittamaan jos ei osaa kehitellä tarinaa. Niin se vain menee. Loppujen lopuksi on teidän hyödyksenne kuulla tämä kokemus joltain joka tietää miten kommunikoida. Se voi olla jopa syy sille miksi kuulette sen minulta eikä niinkään joltain muulta – koska tiedän miten kommunikoida tehokkaasti, ja tämä asia ansaitsee tehokasta kommunikaatiota. Ehkäpä tämä on osa heidän logiikkaansa miksi minut valittiin yhteyshenkilöksi. Kaikki seuraavaksi kuvaamani tapahtumat sijoittuvat Etelä-Kaliforniaan tammikuusta 2017 helmikuuhun 2018, ja suurin osa tapahtumista viimeisen kolmen kuukauden aikana. Olin tehnyt sosiaalityötä Yhdysvaltain merijalkaväen johdon kanssa, puolustustiedusteluasiantuntijana kouluun rakennetussa komentokeskuksessa. Tammikuussa 2017 sairastuin kuolemanvakavasti ja minut vietiin sairaalaan, ja nopeasti minut siirrettiin teho-osastolle. Siellä olin kaksi täyttä kuukautta potilaana, taistellen elämästäni ja parantumisestani.

Tämä ei ole kummitusfoorumi, joten olen lyhyt kuvauksessani joka pohjustaa seuraavaksi kaikkea muuta mitä minun tulee teille kertoa. Kun olin teho-osastolla, olin nuorin henkilö osastonhoitajana, ja selvästi kaikkein parhaassa kunnossa kaikista, koska olin saanut paljon koulutusta ja möyrinyt Mojavessa operatiivien ja alihankkijoiden kanssa, jotka kaikki olivat kaltaisiani veteraaneja. Olin fyysisesti kyvykäs, ja osasin kulkea aavikolla. Olin ketterä ja jatkuvasti tsemppasin tullakseni paremmaksi. Mutta aina oli takaisku, joka osoittautui hiljalleen kehittyväksi sairaudeksi, joka melkein tappoi minut ja johti minun sairaalareissuuni. Joten olin noin viidentenä päivänä teho-osastolla kun ensimmäinen vierailija kävi.

Makasin siinä kuunnellen minua elossa pitävien koneiden piippauksia ja tikitystä, hengityksiäni joita oli noin neljä minuutissa kaiken päivää. Sitten hoitohenkilökunta alkoi pohtia sitä että minua pitäisi intuboida, kun vanha nainen tuli huoneeseeni ja seisoi seinän vierellä, katsellen minua. Kysyin hoitajalta, ”kuka tuo nainen on?” silmät tarkasti hänessä. Hoitajani sanoi, “mikä nainen?”.

”Nainen joka minua katselee”, sanoin. En saanut nostettua kättäni tai liikutettua sormiani osoittamaan, koska sairauteni oli aiheuttanut pahanlaatuista raajojen halvaantumista, joten hoitajani katsoi huoneessa ympärilleen ja sanoi, ”kulta, siellä ei ole ketään”.

Katsoin vanhaa naista hetken, kun tajusin sitten kuka tämä nainen oli. Tajuta ei ole oikea sana. Kun olin saanut silmäkontaktin häneen, kuva tuli mieleeni, kaiken informaation kanssa, data jonka olin ladannut. Paras tapa selittää kokemukseni on tuo. Vastaanotin kuvan, ja nyt tiesin kuka hän oli. Hän oli naapurihuoneen potilas. Ja hän oli juuri kuollut. Kerroin hoitajalleni. Hoitajaa ei kiinnostanut.

”Ei, kulta, kukaan ei ole kuollut, kaikki on hyvin.”

Intin, “Hän on tuossa ja hän on kuollut. Näen hänet.”

Kun hoitajani kiisti väitteeni toiseen kertaan, vanhan naisen koodi piippasi osaston kaiuttimesta. Hoitohenkilöstön joukko kipitti osaston läpi hänen huoneeseen. Lääkärit ja hoitajat aloittivat elvyttämistoimet. Heidän elvytyksensä olivat turhia, tottakai, ja tiesin sen. Hän oli jo poistunut, ja jotenkin hän oli huoneessani ja hän oli sanonut minulle sen ennen teknologiamme sen havaitsemista. Hän oli seissyt edessäni, näkymättömänä kaikille muille. Kun hapuilin elämän ja kuoleman välimaastossa, ajattelin naista usein.

Tuona päivänä koodin piippauksen ja touhuilun jälkeen silmäni ohjautuivat ovelle, katsoin sinne missä nainen oli seissyt ja hän oli poissa. Kaksi muuta kertaa luonani käytäisiin, kun kaksi muuta potilasta kuoli teho-osastolla. Ilmeisesti hoitajieni mukaan näin voi käydä kun on kuolemassa – kehostaan poistuvat sielut vierailevat. Tästä syystä he eivät intuboineet minua. Sillä he tiesivät että olen irti ruumiistani, ja he ajattelivat että päästäisin vain irti ruumiistani ja kuolisin jos he aloittaisivat intuboimaan. Se vaatisi minun panemistani koomaan. Joten näin liudan poistuvia sieluja, ja se sai aikaan perustavanlaatuisen muutoksen minussa, jonka liitän CE5:n. En mene tässä yksityiskohtiin muiden vierailijoiden kanssa. Tässä postauksessa ei ole enempää tilaa.

Päästyäni sairaalasta kuolleet tulivat käymään luonani. Ne tulivat eri paikoista, eri aikakausilta, ja ne tuijottivat minua, odottaen minun sanovan heille jotain, tunnustaen heidät, ennen kuin he kertoivat minulle mitä he tekivät ja keitä he olivat. Kotimme alkoi kokea sarjan kokemuksia, joita ei pysty selittämään. Kaikki talossa eläneet kokivat jotain kun tulin kotiin – näkivät ilmestymisiä, kuulivat ääniä, tunsivat kosketuksen, näkivät esineiden liikkuvan itsekseen, jne. Yhdeksän kuukautta kodissamme oli selittämättömältä tuntuvaa aktiviteettia. Yksi yö se eskaloitui tavalla joka muutti elämäni suuntaa.

Yhtenä iltana joulukuun puolessavälissä katselin elokuvaa 21-vuotiaan tyttäreni kanssa, kun, poistuvan sielun sijaan huoneeseen tuli avaruusolento.

Kuunnelkaa nyt. Minä tiedän että tämä kuulostaa hullulta. Minä tiedän, että se kaikki kuulostaa hullulta, minkä takia minä en ole aiemmin kirjoittanut siitä. Kun katselin television ohi ja näin varuusolnnon seisovan nurkalla katsellen minua, kyseenalaistin mielenterveyteni.

Välittömästi analysoin kaiken, ja myöhemmin kävisin läpi sitä viikkoja, kuukausia, nyt vuosia. Ja en voi sanoa muuta epäilyn tai skeptisismin rauhoittamiseksi kuin, että kaikki lääkärini (valitettavasti johtuen terveydestäni lääkäreitä on ollut monia) ovat pitäneet minua mieleltäni tasapainoisena. En kavahda helposti, ja tämä tärisytti minua. Puntaroin kuukausia ennen kuin olin halukas etsimään yhteisöä johon liittyä redditissä. Se on normaalia tiedusteluyhteisössä, että meistä ei jää nettiin paljoakaan jälkiä, koittaa välttää puhumasta menneistä hommista. Ja minua huoletti turvallisuusluokituksessa tulevat oikeuden päätökset, jos päättäisin palata töihin valtiolle, mikä lisäsi vastahakoisuuttani puhua tästä. Tämä postaus merkkaa sitä, että virallisesti vetäydyn pois kaikesta toiminnasta teollisuudesta. Ja näillä sanoilla avaruusolennon ilmestys oli yhtäkkiä makuuhuoneessani.

Voitte kuvitella että kuumotuin, huolimatta siitä että kummituksia oli käynyt luonani. En voi uskoa juuri kirjoittaneeni tuon. Istuin sängyn vasemmalla reunalla, kasvot TV:tä kohden, ja tyttäreni oli vieressäni oikealla puolellani, katsoen myös telkkaria. Olento ilmestyi yhtäkkiä telkkarin oikeaan yläreunaan.

Hämmennyin, ja pian olennon ilmaannuttua haukoin henkeä äänekkäästi, käteni työntyi tyttäreni edestä, sysäten häntä sivuun. Se oli automaattinen reaktio. Hän pelästyi teostani, ja selitin mitä näin, ja me molemmat aloimme rentoutua kumma kyllä. Minuutin tai vähemmän ajan päästä me olimme täysin rentoja. Ei ‘normaali’ reaktio?

Olento oli humanoidi, ja sillä oli vaalean purppura/laventelin värinen iho, pehmeä. Hänen kehonsa oli laiha, pitkät laihat jalat ja kädet, pitkä ohut torso, pitkät sormet. Hänen päänsä oli vaakatasossa pitkulainen, pullotti ja se oli ylisuuri hänen heiveröisten ihmismäisten hartioihin ja pitkään kaulaan verrattuna. En kyennyt arvuuttelemaan sen pituutta, johtuen siitä ettei ollut mihin verrata näkemääni. Hän seisoi siinä, mutta se oli ikäänkuin katsoisi hänen ympärillään olevaa tilaa, hän ei skaalautunut huoneeseeni. Hän näytti minulle itseään seisomassa ikkunan luona, visio planeetasta tai kuusta tai jostain hänen takanaan, ja siellä oli pitkä ikkuna hänen oikealla puolellaan. Hänen pituutensa oli mysteeri, mutta jos minun olisi pitänyt arvata, tuohon aikaan hän näytti vähän yli metrin pitkältä. En vain voinut olla varma.

Kontaktin saamisen alkuvaiheen jälkeen oli selvää, että hän oli tullut toimittamaan viestiä. Viesti ei ollut minulle; minun piti kertoa muille, että oli muitakin kuin minä, joille olennot kommunikoivat, ja näiden muiden piti myös kertoa toisille ihmisille. Hän näytti minulle ihmisverkoston planeetallamme, joiden kanssa hän kommunikoi, hän näytti meille meidän toisiinsa kytkeytymisemme, sanoi minulle että on muitakin, että minä en ollut ainoa.

Se tapa, jolla hän kommunikoi kanssani, oli että hän lähetti minulle kuvan suoraan mieleeni, ja se oli koodattu informaatiolla joka tuli minulle suoraan kun näin sen. Jos minun pitäisi kuvata sitä jollain tavalla, sanoisin että sain virtuaalikuvan ulkopuolisesta lähteestä, jossa on kryptattua metadataa lähetyksessä, automaattisesti lataan metadatan käyttöjärjestelmääni, jossa tutkin sitä. Se on paras tapa kuvata tiedonvaihtoa. Ja viesti jonka latasin oli, siten kuin sen ymmärsin:

Ihmisten tulee kehittyä, ja me emme tee sitä tarpeeksi nopeasti. Kielenkäyttömme on se mikä pitää meitä paikallaan lajina, koska se rajoittuu sanoihin ja puheeseen ja tietoon eri kielistä, jopa lihasmuistiimme. Se on kielen moninaisuus Maapallolla joka on hidastanut evoluutiotamme estämällä kykyämme kommunikoida toistemme kanssa. Yksittäisten ihmiskielten kesken nyanssit johtavat väärinymmärryksiin. On melkein aina tilaa subjektiiviselle tulkinnalle, ja liian usein egon vääristämälle väärintulkinnalle. Nykyinen ihmiskielemme kyvykkyys on yksinkertaisesti tehoton ja primitiivinen. Se jättää tilaa vääristymille, pelolle, itsekkyydelle ja tuhoisille ajatuksille, mikä johtaa tuhoisaan toimintaan.

Täten, meidän tulee oppia kommunikoimaan toistemme kesken tavalla, millä hän kommunikoi minulle — kryptatulla kuvalla joka ladataan välittömästi aivoon. On tärkeää, että evoluutiomme oppii tekemään näin, ja se tulee yhdistämään ihmiskunnan kyvyn kommunikoida toistemme kanssa rotuna. Tämä saattaa meidät polulle, joka luo rauhan ihmiskunnan keskuuteen, poistaa meidän väliset esteet. Rauha on olemassaolomme jatkumiselle olennaista, ja kehitys antaa meille kyvyn kommunikoida tähtienvälisten naapuriemme kanssa, minkä tulee myös tapahtua.

Hän oli tässä erittäin selkeä, että nyt on hätä kädessä, ja että meidän tulee kuunnella.

Ja sitten, niin yhtäkkiä kuin hän oli saapunut, hän poistui, ja kommunikaatio lakkasi. Järkytyksen, hämmennyksen, prosessoinnin, manian, itse-epäilyn, introspektion, kuulustelun ja eksistentiaalisen mielensä menettämisen yksityiskohdat skipaten koin tämän kontaktin. Kuvittele kaikkein intensiivisin tilanne, ja se on varmaan aika lähellä sitä minkä minä kävin läpi. Ja näin häntä kaksi muuta kertaa, tammikuun alku- ja puolessavälissä 2018, ja änen viestinsä muuttui monimutkaisemmaksi joka visiitillä, aivan kuin hän viestittäisi suuremman viestin pienissä, käsiteltävämmissä osissa.

Toinen vierailu oli paljon kuin ensimmäinen, se alkoi yhtäkkiä makuuhuoneessani, toisti viestin ensi vierailulta ihmiskommunikaation evoluution kiireellisestä tarpeesta, sitten jatkoi sanomalla että ihmiskunnalta loppuu aika, että kriittinen aikakausi on loppumassa, ja että meidän tulee valmistautua keskittymällä muuttamaan kommunikaatiomenetelmämme ja kielenkäyttömme joilla puhumme siten kuin hän puhui minulle. Vierailuun liittyi muutakin mutta en voi mitenkään postata kaikkia yksityiskohtia tähän, joten tässä on parhaat palat. Kontakti oli lyhyempi kuin ensimmäinen, ja niin yhtäkkisesti kuin se oli alkanutkin, se oli ohi.

Kolmas vierailu oli paljon kuin kaksi aiempaa, se alkoi yhtäkkiä, toisti kahden ensimmäisen kerran viestin, ja sitten laajensi aihepiiriä sanomalla, että ihmiskunnan selviytyminen riippuu siitä onnistummeko kehittämään kommunikaatiomenetelmiämme niinkuin hän oli kuvannut. Hän sanoi aikakauden lopun olevan tulossa, ja että nyt olisi parasta alkaa käydä hommiin. Hän toisti sen että minun piti kertoa tämä muille ihmisille. Kontakti tapahtui kun istuin takapihallani tyttäreni kanssa grillin ääressä. Koko kontakti on sellainen joka vaatisi syvempää tutkimista, mutta en voi tehdä sitä kaikkea yhdessä postauksessa. Sen mitä sanon nyt on, että tyttäreni ja minä menetimme useita tunteja sinä yönä, mistä meillä ei ole muistikuvaa, ei vaikka miten mietimme sitä iltaa. Kumpikaan meistä ei muista vierailun päättymistä, mutta yhtäaikaisesti nousimme katsomasta valkeana palavien hiilien tulipesään, joka oli ollut varsin isolla liekillä palava tuli puoli tuntia sitten. Melkein neljä tuntia aiemmin. Kerron toisessa postauksessa joskus toiste lisää. On liian paljon kerrottavaa.

Koin koko olemukseni, hänen vierailunsa, sen miten viestit oli välitetty varoituksen kuuloisina, sen miten varoitukset saivat minut kyseenalaistamaan mielenterveyteni, täydellisen uudelleenarvioinnin. Jonkin ajan jälkeen pääsin jaloilleni. Kiinnostukseni ja arvoni alkoivat kehittyä nopeasti. Maailmankuvani heräsi eloon tavalla joka myötäilee sitä mitä olento oli minulle sanonut. Aloin meditoida useita kertoja päivässä päivittäin. Tutkin ja pohdin. Annoin itselleni aikaa. Odotin. Siltikään en tiedä mitä odotin.

Sitten sunnuntaina helmikuun 20. päivänä 2018 odotus lakkasi. Join kahvia losangelesilaisen ystäväni kanssa, joka on menestyvän softafirman perustaja ja toimitusjohtaja. Oli aamupäivä lempipaikassani Mojaven autiomaassa, ja me olimme lopettelemassa kun pariskunta käveli ohi ja istui loungeen, jossa minä ja ystävämme istuimme. Heillä oli kirkkaat, avoimet kasvot, ja istuessaan he alkoivat heti jutella kanssamme. He olivat naimisissa, Wayne ja Trisha, ja asuivat lähistöllä. He olivat puheliaita ja autenttisia, ja oli virkistävää saada uusia ystäviä, joten ei ollut omituista että halusin istua siinä ja puhua heille sen jälkeen kun ystäväni oli lähtenyt kotiinsa rannikolle.

Jonkin aikaa puhuttuamme toinen pariskunta saapui kahvilaan ja liittyi seuraamme. He olivat Waynen ja Trishan ystäviä, mutta minulla ei ole muistikuvaa mitkä heidän nimensä olivat. Me jatkoimme, juttu luisti, kun Wayne yhtäkkiä kysyi minulta avaruusolennoista. Sanoin, ”No, mietin niitä joka päivä ja rakastan vitusti niitä. Miksi?” Mitä suurimmalla rehellisyydellä hän kysyi, ”Haluaisitko tavata sellaisen?”

Wayne sanoi hänellä olleen UFO-aktiviteettia hänen tiluksillaan, tiluksiin sattui kuulumaan kokonainen vuori. Hän oli ollut ulkoilemassa alueella, ja hän oli kokenut fyysisen kontaktin avaruusolennon kanssa eräänä iltana, ja että olento oli sanonut hänelle että heillä on tukikohta vuoren sisällä eivätkä he tarkoita pahaa. Seuraava asia minkä hän muistaa on, että hän seisoi kotinsa käytävässä joka erottaa kämpän yhden osan toisesta. Hän oli tullut takaisin kotiinsa ilman muistikuvaa siitä miten hän oli sinne päätynyt. Hän sanoi, että tästä tuli hänelle lapasesta lähtenyt pakkomielle, ja näin armeijan maastopukeissa ja raksalaitteisto mukanaan hän salaa (ilman valtion tietoa hänen toimistaan) kaivoi tunnelin vuoren sisään, yrittäen löytää avaruusolentojen tukikohdan. Hän sanoi, että hän oli löytänyt sen. Hän halusi minun näkevän sen. Ilman minkäänlaista empimistä sanoin kyllä.

Kaikki viisi meistä tapasimme Waynen ja Trishan kämpillä. Wayne kuljetti minut polkua, joka johti vajaan joka osittain peitti lähes täysin näkymättömän alueen, kunnes sinne pääsi itse, johtuen hänen naamioinneistaan. Miehillä oli otsalamput ja he laittoivat ne pälle, ennen kuin Wayne veti pois camoverhon ja paljasti tunnelin, joka oli niin iso että kykenin seisomaan siellä pystyssä, mutta tarpeeksi matala että jouduin kyykistelemään hieman. Hänen ystävänsä seurasivat, ja kaksi vaimoa olivat perässämme.

Tunneli oli pimeä ja rustiikkinen, mutta hyvin kaivettu, kapea, karkea, viileä, kuiva. Me kävelimme usean minuutin ajan ainoastaan heidän otsalamppujensa valossa. Se ei ehkä ollut hyvin suunniteltu kulku näin jälkikäteen, mutta en ollut koskaan ollut tällaisessa tilanteessa, ja heidän otsalamppunsa olivat enemmän kuin tarpeeksi valaisemaan meidän polkuamme. Usean minuutin alaspäin viettävän kävelyn jälkeen edestäpäin näytti kajastavan valoa, ja pian siitä ei ollut epäilystäkään – valoa tuli edestäpäin.

Me käännyimme kulmauksesta, ja ei seitsemänkään metrin päässä Waynesta ja minusta seisoi neljä humanoidiolentoa, jonkinlaisessa alkovissa heidän tukikohdassaan.

Siellä oli kolme avaruusolentoa, joita voin kuvata pitkänä valkoisena – humanoideja, he olivat parimetrisiä, kaikki heistä vaikuttivat suhteellisen samanpituisilta. Heidän ihonsa oli niin uskomattoman valkoinen ja valoisa, se näytti hehkuvan valkoista ja kuitenkaan se ei emittoinut mitään taustavaloa. En tiedä saatteko selvää kuvauksesta, mutta se oli kuin ne olisi tehty valosta joka oli niiden ihon rajojen sisällä. Niiden tukka oli valkoinen. Niillä oli pitkät, ohuet kehot, hartiat olivat leveämmät kuin ihmisillä, kädet kuin ihmisillä. Kasvot olivat ihmisten. Niillä oli muotoon sopivat mustat kehon peittävät asut, jotka peittivät kädet, jalat, torson ja niskan. Niiden oletettavasti ihmismäisissä jaloissa niillä oli kengät, joita voin kutsua mustiksi saappaiksi. Kaksi oli kasvot meihin päin, ja kolmas oli niiden takana, juuri ja juuri näkyvissä.

Neljäs olento seisoi kahden pitkän valkoisen edessä, kasvot niitä kohti, selkä meihin päin. Tämä olento oli arviolta vähän yli metrin pitkä, klassinen harmaa, sillä oli sileä iho, ohut ja luihu keho ja ohuet kädet ja jalat, ohut torso, pitkä niska, pitkät ohuet kädet, pitkät ohuet sormet ja ylisuuri pää, ylisuuret mustat silmät, pelkät aukot nenän kohdalla, lähes näkymätön, ohut suu, karvaton, ei näkyviä korvia. Se kääntyi hitaasti meitä kohti.

Oli hetki jolloin me silmäilimme toisiamme, lyhyt hetki jolloin sain selvän tuntemuksen siitä, että he olivat yllättyneitä nähdessään minut Waynen ja Trishan kanssa. Kaikki – me, ne – seisoimme erittäin paikallamme aluksi. Sitten helposti harmaa kommunikoi kanssani, välitti viestin suoraan minulle kuvin. “Hei, Añjali, meidän on pitänyt puhua sinulle uudelleen.” Astuin Waynen ohi ha kävelin suoraan sen luo niinkuin se olisi kaikkein luonnollisin reaktio maailmassa. En pelännyt yhtään. Tunsin ainoastaan kunnioitusta ja rauhaa, syvään juurtunutta toivoa. Minulla ei ole tälle mitään selitystä.

Nopeasti kävi ilmi, että harmaa oli joukon johtaja. Hän sanoi Waynelle että hän ja muut joutuivat poistumaan ja että minä jäisin sinne ja puhuisin heidän kanssaan hetken. Wayne, joka edelleen seisoi tunnelissa eikä ollut astunut heidän tilaansa, oli hädissään ideasta jättää minut sinne. Hän ei halunnut mennä. He sallivat hänen jäädä tunneliin kun minä menin heidän kanssaan toiselle alueelle, mutta toiset joutuivat lähtemään. Trisha ja hänen ystävänsä lähtivät mitään kysymättä. Myöhemmin sain tietää, että he olivat yksinkertaisesti kävelleet takaisin kotiin ilman ajatustakaan mistään muusta. Harmaa johti minut käytävää pitkin leveän puoliympyrän muotoisen oven luo, joka oli arviolta parin metrin korkeudella korkeimmassa kohdassa. Ovi avautui, liukuen vasemmalta oikealle, työntyi sisään seinään. Toisella puolella ovea seisoi olento, ja se katseli minua. Pian kun silmämme kohtasivat, tiesin kuka hän oli. Tämä oli minun olentoni. Se olento. Se oli kiistämätöntä, ja minä haukoin henkeäni.

Olen ollut varsin erehtynyt tämän laventeli-ihoisen olennon koosta, jonka kanssa olin kommunikoinut jo jonkin aikaa. Ne olivat arviolta kahdesta kahteen ja puoleen metriä pitkiä, ei niin pieniä kuin olin ajatellut. Vaikka paljon suurempi, sen keho oli paljon samanlainen kuin harmaan sen yleisessä honteloudessa, mutta torso oli vankempi kuin harmaalla, hartiat paljon leveämmät niinkuin ihmisellä, ja suuri pullottava pää, kuin pitkulainen sienen hattu. Silmät olivat suuret, nenä hieman näkyvämpi kuin harmaan, ohut suu, ilmeeltään kunnioittava.

Sanon niiden tarkoituksella. Sukupuolesta sain kuvan fluidiudesta; ei mies eikä nainen, mutta jotenkin biologisesti, lisääntymismielessä jotain mitä minä en tiedä ihmisenä. Minusta tuntui kuin hän olisi hieman ollut feminiinisempi.

En muista paljoakaan oven astumisen ja olennon katselun jälkeen. Suurin osa mitä muistan tapahtui maatessani selälläni, joko leijuen ilmassa tai maaten pöydällä jota en kyennyt tuntemaan allani. Ylläni oli useiden avaruusolentojen hahmoja ja kasvoja, joista jotkut tunnistin ja toisia ne. Tässä he puhuivat minulle. Heidän viestinsä oli monimutkainen, ja lyhennän sitä ja yksinkertaistan sitä tässä. He sanoivat, että se mitä me luulemme olevan käynnissä nyt ei ole se mitä nyt tapahtuu. He vetosivat minuun muistamaan asioita kuten ”Muista kuka olet” ja ”Muista miksi olet täällä” ja näin he muistuttivat minua siitä että olin unohtanut sen mitä oikeasti tapahtui, ja että minun tulisi nousta kaiken yläpuolelle ja muistaa.

Kaikki mitä tässä sanon ovat minun sanojani. He lähettivät minulle koodattuja kuvia, ja tein parhaani ymmärtääkseni mitä niissä luki, muistaakseni sen mitä infoa niistä sain, miten ihmistietoisuuteni ymmärsi vastaanottamansa. Tämä on parasta mihin kykenen rajallisessa postauksessa:

He sanoivat, että aikakausi on päättymässä, olennaisesti. On olemassa neuvosto tai ryhmä tai jonkinlainen allianssi, joka alunperin koostui seitsemästä jäsenestä, jotka edustivat seitsemän planeetan hallituksia, jotka kaitsevat elämää Maapallolla. Tämä on jonkin sortin tehtävä joka heillä oli. Jokin aika sitten kaksi jäsenistä lähti unionista johtuen ihmisten huonosta käyttäytymisestä ja siitä miten käytöksemme on vaikuttanut negatiivisesti muihin paikkoihin, jotka ovat olemassa täällä missä me olemme, jotka eivät ole meille näkyvillä tällä hetkellä. Kaksi pois lähtenyttä jäsentä olivat meidän olemassaolollemme vihamielisiä, mutta suostuivat jättämään neuvoston (?) ja jättämään ihmisten valvonnan viidelle muulle jäsenelle. Jokin aika sitten (en muista miten kauan vuosissa, mutta merkityksessä että puhuttiin noin vuosisadasta) me olemme muuttuneet niin kaameaksi joukoksi ja saaneet aikaan niin peruuttamatonta vahinkoa muualle, että kaksi muuta jäsentä oli neuvostosta lähtemisen lisäksi liittyneet kahden aiemmin lähteneen joukkoon, ja nämä neljä yhdessä ovat palaamassa. He ovat palaamassa takaisin Maahan, ja he ihmiskoe on loppu.

Jäljelle jääneet kolme neuvoston jäsentä ovat vähemmistönä, ja ihmiskunnan päivät tänä aikakautena ovat päättymässä. Aikakausi päättyy kun neljä jäsentä saapuvat. Ihmiskunnan tulee nousta ihmisolemuksen yli, kehittyä, valmistautua, koska ne jotka epäonnistuvat niin tekemään eivät pääse ylösnousemaan. Meidät tullaan erottamaan toisistamme sillä olemmeko me tehneet tarpeellisen muutoksen vai emme. Nyt on kiire. Meidän tulee kehittyä, tai me epäonnistumme nousemaan ylös. He painottivat kaikkien elävien olentojen toisiinsa kytkeytyneisyyttä ja ykseyttä; he ilmaisivat tietoisuuden ykseyden. He sanoivat minulle, että minä — me, ihmiset — voimme ottaa yhteyttä heihin ja saada tietoisen yhteyden, ja näin he näyttivät minulle miten se tehdään jo kertomalla minulle siitä.

Viime hetkistä muistan yhden, meidän ‘puheemme’ jälkeen, olin palannut takaisin Waynen tunnelin alkupäähän avaruusolentojen kanssa, ja Wayne astui heidän tilaansa ensi kertaa. Seuraavana hetkenä Wayne ja minä seisoimme kahden tilan toisistaan erottavan holvikaaren alla hänen kotonaan. Sekunnin murto-osassa me vain olimme siellä. Trisha ja ystävänsä sanoivat, että he tajusivat että olimme siellä kun hän kysyi, ”Mitä vittua äsken juuri tapahtui?” Waynen ystävä vastasi, ”Ai, te olette tulleet takaisin.”

Wayne alkoi välittömästi kysymään useita kysymyksiä minulta, ”Mitä he sanoivat sinulle? Minne he veivät sinut?” Hän halusi tietää koska he eivät antaneet hänen tulla heidän tilaansa, eivätkä olleet ilmaisseet kiinnostustaan puhua hänelle syvällisiä. Hän halusi tietää kaiken minkä olin kokenut. En mitenkään voi kertoa teille kaikkea tässä. Voisinpa. Sen minkä olen kertonut tässä on erittäin vakava tiivistelmä ja pakattu viesti. Olen antanut ydinkohdat teille – muistakaa keitä te olette, muistakaa miksi olette täällä, nouskaa ihmiskokemuksen yli, muistakaa olemassaolomme ykseys, he tulevat ja meidän tulee valmistautua.

Me emme voi paeta tätä väistämättömyyttä. Meidän tulee oppia kommunikoimaan niinkuin olento kommunikoi minulle, niinkuin kaikki olennot ovat kommunikoineet minulle ja muillekin, missä he ovatkaan ympäri maailman. Kommunikaatiomme johtaa ykseystietoisuuden tunnustamiseen, mikä on olennaista evoluutiollemme ja ylösnousemukselle. Minulla ei ole mitään ideaa miten paljon aikaa meillä on, miten paljon ihmiselämiä, mutta se kuulosti siltä kuin olemassaolo niinkuin me sen tunnemme muuttuisi pian.

Piakkoin, ihmisvuosissa mitattuna, vaiko korkeampien olentojen “vuosissa”, en tiedä. En oikeasti tiedä. Jos minun pitäisi veikata, veikkaisin että omana elinaikanani. Ylösnousemus on yksilöllinen teko, ei ryhmäteko tai lajien teko, joten jotkut meistä eivät yksinkertaisesti selviä. Kuitenkin mitä useampi meistä etsii ylösnousemusta, sitä useampi meistä tulee lopulta selviämään. Ennen kuin pyydätte minua osoittamaan että puhun totta paljastamalla henkilöllisyyteni ja näiden tapahtumien tapahtumapaikan, tunnustakaa pyyntönne hirviömäisyys – Wayne ja Trisha elävät elämäänsä ja heillä on perheensä ja uransa; olennoilla on oma tehtävänsä; minulla on lapsia ja minua tukeva kumppani jota haluan suojella; ja hitto, se viesti on se tärkeä pointti. Viesti on sekä pyyntö että varoitus. Meidän tulee kuunnella, ystävät. Useiden perheiden elämien tuhoaminen joidenkin todisteiden etsimisen takia ei auta teitä. Tässä kohtaa en ole halukas paljastamaan tukikohdan sijaintia. Toivon pysyväni anonyymina nyt.

Odotan monia kommentteja, kritiikkiä, kysymyksiä ja syytöksiä. Haluan olla erittäin selvä että en ole täällä vakuuttamassa ketään olentojen viestin totuudesta. Tiedän sen olevan totta. Teen parhaani olemalla rehellinen ja vastaamalla kysymyksiinne.

Nimeni on Añjali, ja olen täällä toimittamassa viestiä. Me emme ole yksin, ystäväni; me olemme yhteydessä yhteisen tietoisuuden kautta. Meidän tulee aloittaa ylösnousemus.🌱

Huom: Olethan kunnioittava ja kärsivällinen. Vastaan kysymyksiin alla kommenteissa, ja lisään myös editointeja jos samoja asioita kysytään useasti. Pyydän teitä olemaan kunnioittavia. Haluan vain auttaa.

EDIT: Useat kommentit ovat kommentoineet uskottavuuttani, minkä pilaa urani selittäminen sillä tavalla kuin tein. Jotkut teistä pitävät minua Trumpin kaltaisena, mikä on surullista ja täysin asiatonta. Kuitenkin ymmärrän kantaanne, jonkin verran. Tiedustelussa on vitsi että jos kertoo ihmisille mitä tekee työkseen, kehut itseäsi; jos et kerro mitä teet, kehut itseäsi. En voi antaa tietojani teille ilman että paljastan kuka olen. Tiesin että näin käy, ja en ole kyennyt ratkaisemaan sitä. Voin sanoa, että olen Persianlahdensodan veteraani, minulla on useita tutkintoja ja sertifikaatteja. Kaikki minkä olen kertonut teille tapahtui Etelä-Kaliforniassa päivinä jotka ilmoitin. Pyrin painottamaan uskottavuuttani koska haluan että minut otetaan vakavasti, jotta voitte kuulla viestin ja uskoa sen. Henkilökohtainen maineeni on ainoa mitä minulla on teille tarjota. Nyt kun olette kuulleet sen, en puhu siitä enää.

On esitetty paljon kysymyksiä, ja työskentelen vastausten parissa. Palataan asiaan huomenna, menen nukkumaan, öitä.

EDIT: Alani on IO/IW MENA/NESA/ONGA-alueella. Tuin DRSO:a ja DSCA:a George W. Bushin terroristisodassa. Briiffasin STRATCOMia, CENTCOMia, pääesikuntaa, useita ASD/PDASD/DASD:ia ISA:ssa ja muualla. Minulla oli toimisto DIA:ssa, Fairfaxissa, ja Pentagonissa. En voinut mennä metrolla töihin koska saavuin ennen Punaisen Linjan tuloa, ja tuo linja ajoi kämpilleni. Ensimmäisen divisioonan johtaja könysi Pentagonista polvillaan 9/11-iskujen jälkeen kun isku osui Pentagoniin. DIA:ssa on muistomerkki niille jotka virastosta kuolivat tuolloin.