Kirjoittanut Keith Basterfield
Johdanto
Ilmailuyritykset, erityisesti USA:ssa, ovat pitkään olleet kiinnostuneita tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP). Tämä sopii luonnollisesti heille. UAP:lla on useita ”observaabeleita”, jotka ovat arvokkaita ilmailuyrityksille, kun puhutaan kehittyneen fysiikan ymmärryksestä, kehittyneistä voimanlähteistä ja yleisesti kehittyneestä teknologiasta.
Jotkut ovat ehdottaneet, että jos haluaisit takaisinmallintaa kehittynyttä laitetta, miksei piilottaisi sellaista yksityiseen ilmailualan yritykseen? Wilson/Davis -dokumentti, tottakai, vihjailee että tämä olisi jo tehty.
Tämän blogipostauksen tarkoitus on kasata yhteen informaatiota koskien ilmailualan yritysten kiinnostusta sellaisiin ilmiöihin, sekä joitain heidän työntekijöitään. Se ei ole tarkoitettu kaikenkattavaksi, mutta tarkoitus on tarjota yleisluontoinen katsaus aiheeseen.
Ensinnäkin jotain perustietoja muutamasta suuresta pelurista:
1921 Douglas Aircraft Company perustetaan.
1926 Lockheed Corporation perustetaan.
1939 McDonnell Aircraft Corporation perustetaan.
1961 The Martin Marietta Corporation perustetaan.
1967 McDonnell Aircraft Corporation ja Douglas Aircraft Company fuusioituvat McDonnell Douglasiksi.
1995 Lockheed Corporation ja Martin Marietta fuusioituvat Lockheed Martiniksi.
1997 McDonnell Douglas fuusioituu Boeingiin.
1947: Lockheedin lausunto
International UFO Reporterin vuosikerran 26 numeron 3 (sivut 3-9, 32) artikkelissa Joel Carpenter on kirjoittanut otsikolla ”The Lockheed UFO Case, 1953”. Carpenter mainitsee 7. heinäkuuta 1947 tehdyn virallisen lausunnon Lockheedilta ”lentävien lautasten” aiheesta.
Hal Hibbard silloinen Lockheedin johtava insinööri, on raportoidusti sanonut Los Angeles Timesille:
”Ne ovat joko yksittäin tai muodostelmassa lentävien lentokoneiden heijastuksia, tai massahysteriaa ja eri henkilöiden halu saada nimensä lehteen. En tiedä mistään salaisesta ilmailuprojektista, joka vähääkään liittyisi näihin niinkutsuttuihin ilmiöihin.”
1949: Lockheedin työntekijän havainto
Toukokuun 2020 postaus ”Saucers that time forgot”-blogissa johti kuvaan osastojen välisestä viestistä Clarence L. (”Kelly”) Johnsonilta Lockheedilla John L. Hillille, päivämäärällä 8 heinäkuuta 1949, jossa Lockheedin työntekijän raportoidaan tehneen havainto 17. kesäkuuta 1949. Johnson kirjoitti:
”Kuten tiedät, olen ollut erittäin kiinnostunut sellaisten asioiden olemassaolon mahdollisuudesta, ja keskusteluni eräiden henkilöiden kanssa mm. ilmavoimissa sekä viimeaikaiset lehtiraportit viittaisivat siihen, että lentävissä levyissä on jotain.”
 |
| https://www.fold3.com/image/6314607 |
Project Blue Bookista (PBB) löytyy tapaus tästä havainnosta. Allaolevassa kuvassa on PBB:n hakemistokortti ja PBB:n johtopäätökset.
 |
| https://www.fold3.com/image/6314586 |
1951: Johnsonin havainto
Carpenterin vuoden 2001 IUR-artikkeli mainitsi myös Kelly Johnsonin itsensä tekemän havainnon ”arviolta marraskuussa 1951”. Alla on saatavilla olevat yksityiskohdat Johnsonin omin sanoin, vuodelta 1953:
”Minun tulisi lisätä, että arviolta kaksi vuotta sitten rva Johnson näki esineen, jonka uskoin tuohon aikaan, ja edelleen uskon, olevan lentävä lautanen, joka lensi länteen Brentsin risteyksestä Kaliforniassa erittäin pimeänä iltana. En nähnyt esinettä itsessään, mutta näin selvän liekin tai purkauksen, kuten liitteenä olevassa hahmotelmassa näkyy. Esine matkasi idästä länteen erittäin suurella nopeudella ilman ääntä. Liekki tai purkaus oli kauniin vaaleansininen, ja sillä oli erittäin tarkat reunat. Ensivaikutelmani oli, että se oli aluksen jälkipoltin, mutta äänen täydellinen puute ja tuprutuksen puhdas nopeus eliminoi tuon mahdollisuuden kokonaan.”
 |
| http://www.nicap.org/docs/lockufo2.pdf |
Tammikuu 1953: Lockheedin patentti
Kiitos artikkelille ”Saucers that time forgot”–blogissa, me tiedämme nyt että Lockheedin työntekijä Nathan C. Price suunnitteli ja myöhemmin haki patenttia pystysuoraan ylös nousevalle ja laskeutuvalle ”lautasen” muotoiselle alukselle tammikuussa 1953. Kone oli suunniteltu pystysuoraan nousuun ja laskuun, ja pitkän matkan lentoihin Mach 4 -nopeuksilla, jonka lentokorkeus olisi ollut korkeimmillaan 30 kilometriä. Sitä ei koskaan rakennettu.
 |
| https://patentimages.storage.googleapis.com/86/8e/4b/c143e484f8dae6/US3066890.pdf |
Joulukuu 1953: Johnsonin havainto
16. joulukuuta 1953 Kelly Johnson ja hänen vaimonsa havaitsivat mustan silhuetin ranch-rakennukselta länteen lähellä Agouraa, Kaliforniassa. Se oli näkyvillä viiden minuutin ajan sekä paljaalle silmälle että kiikareilla. Se vaikutti olevan liikkumatta, sitten kasvoi kooltaan ja katosi 90 sekunnissa pitkän, matalan kapuamisen jälkeen.
 |
| http://www.nicap.org/docs/lockufo2.pdf |
Samaan aikaan ryhmä Lockheedin työntekijöitä, jotka olivat Lockheedin testikoneen kyydissä, Burbankin ulkopuolella Kaliforniassa, havaitsivat myös teräväreunaisen mustan silhuetin taivaalla, meren yllä. Noin viiden minuutin päästä se kutistui pois näkyvistä.
PBB-tapauskortti, joka kuvaa ilmiön syyksi mantelipilven, on luettavissa täällä.
1954 – 1955: Douglas Aircraft Companyn tutkimus
Jacque Valleen kirjassa ”Forbidden Science: Volume 2” sivulla 336 on päiväkirjamerkintä:
”Belmont lauantai 15. toukokuuta 1976
…Sain kiinnostavan soiton Environmental Systemsin varajohtajalta Van Nuysista, joka oli lukenut Invisible Collegen. Niinkin varhain kuin vuonna 1955 hän oli kuulunut UFO-ryhmään Douglas Aircraftilla Santa Monicassa. Hän työskenteli siellä Wheatenin (joka on nyt Lockheedilla sukellusvenedivisioonassa), Ted Gordonin, Klempererin ja Dave Crookin kanssa. McDonnellin johto pyysi heitä arvioimaan tapauksia Blue Bookista, valokuvineen ja filmeineen. Heidän johtopäätöksensä, mikä heitä pyydettiin ”unohtamaan”, oli että kappaleet käyttivät moniulotteista fysiikkaa. Hän nyt väittää, että he löysivät yli 2000 paikkaa Owenin laaksossa yksistään, mm. yhden jossa kappaleet näyttivät liikkuvan sisään ja ulos kiinteän maan läpi.”
 |
| Kuva PDF:stä |
Tutkin tätä vuoden 1955 tutkimusta, ja lopulta kirjoitin siitä tänne ja tänne. Sain kuin sainkin lopulta paikallistetuksi, kiitos bostonilaisen tutkijan Barry Greenwoodin, 100 sivua dokumentteja, jotka perustuivat tutkimukseen, joista muutama sivu on netissä luettavissa. Projektia veti Wolfgang Benjamin Klemperer, heidän ohjusdivisioonan johtaja, ja mukana oli Elmer P Wheaton; Theodore Jay Gordon; Dave Crook sekä A M Rochlen. Ottaen huomioon, että Valleen listaamat nimet ovat kaikki vuoden 1955 dokumenteissa, poislukien Rochlen, mietin sitä oliko Rochlen Valleen tietolähde?
 |
| Kuva: Barry Greenwood |
Swordsin ja kumppaneiden kirjoittamassa vuoden 2012 kirjassa ”UFOs and Government” (Anomalist Books, San Antonio) on seuraavaa:
”Douglasin ohjusosasto oli tehnyt analyysia Great Fallsissa, Montanassa, vuonna 1950 kuvatusta filmistä tutkiakseen epätavallisia voimanlähdejärjestelmiä… Douglasin analyysin teki tri. Robert L Baker.”
 |
| Memo – Klemperer Wheatonille 1. maaliskuuta 1955 |
Analyysi on julkaistu maaliskuussa 1956 otsikolla ”Fotogrammaattinen analyysi ’Montana’-filmistä, joka seuraa kahta UFOa”, jonka on kirjoittanut Baker, R.M.L.
1950-luvun puoliväli: Antigravitaatiotutkimus
Nick Cookin vuoden 2002 kirja ”The Hunt for Zero Point” tutkii sitä miten antigravitaatiotutkimusta tehdään voimanlähdetutkimuksessa. Cook oli englantilaislehti ”Jane’s Defence Weeklyn” palkkalistoilla, ja hän kiinnostui antigravitaatiotutkimuksesta. Nopeasti hän sai selville, että 1950-luvun puolivälissä useat ilmailualan yritykset USA:ssa aktiivisesti tutkivat antigravitaatiota. Yksi kaikkein nimekkäimmistä oli George S. Trimble, Martin Aircraftin edistyneiden projektien johtaja ja G-projektin varajohtaja. Lue lisää Cookin työstä: klikkaa tästä.
1965: Martin Marietta
Jacques Valleen kirjassa ”Forbidden Science: Volume 1” on päiväkirjamerkintä päivämäärällä 17. toukokuuta 1965. Vallee kirjoittaa:
”Kiintoisa tapaus sattui tuoreeltaan käydessäni keskustelua Martin Mariettalla työskentelevän insinöörin kanssa, joka sanoo että hän koostaa kirjaa UFOista. Insinööri kierrätti mustaa vihkosta, jossa oli materiaalia, ja kun joku käänsi sivua, insinööri syöksähti penkistään kuin tiikeri ja otti vihkon pois, sylkien suustaan ’…toiset paperit eivät mitenkään liity tuohon.’ Me olimme varsin shokissa hänen väkivaltaisesta reaktiostaan. Tottakai me mietimme mitä muuta siinä vihkossa voisi olla. Oli huhuja siitä, että suuret lentoyhtiöt tekivät omia salaisia UFO-tutkimuksiaan.”
1967-1968: Presidentti Lyndon B. Johnson puolesta tehty tutkimus
Vuosina 1967-1968, Frank F. Rand Jnr. oli presidentti Lyndon B. Johnsonin avustaja. Presidentti Johnson oli saanut yhteydenoton tutkija James E. McDonaldilta UFOista. Presidentti Johnson itse oli aiheesta pitkään ollut kiinnostunut. Presidentti pyysi Randia tutkimaan asiaa ja raportoimaan hänelle; Rand ja hänen tiiminsä käyttivät yhdeksän kuukautta tehden tieteellistä tutkimusta aiheesta ja tuottivat vastauksena raportin Johnsonille.
Vuoteen 2001 mennessä Rand oli valmistellut kirjan pituisen käsikirjoituksen, sekä hänen urastaan että UFO-tutkimuksista. Sen nimi oli ”UFOs…Fact or Fiction” ja amerikkalaistutkija Michael Swords sai kopion haltuunsa, jonka minä olen lukenut. Käsikirjoitusta ei koskaan julkaistu ja harva on sen nähnyt.
Joitain Randin tiimin johtopäätelmiä:
”Ei ole epäilystäkään ettivätkö UFOt olisi olemassa ja kontrollissa. En myöskään epäile sitä, etteikö joitain luotaimia olisi lähetetty Maapallolle muista sivilisaatioista aurinkokuntamme ulkopuolelta.”
Muita Randin tiimin jäseniä ovat mm. Arthur Lundahl; General James T. Stewert; tri. Brockway McMillan; tri. ”Lee Brockings” (pseudonyymi); tri. Bleakley ja tri. Losh; plus tässä erityisen kiinnostava nimi, Clarence ”Kelly” Johnson.
1967-1970: McDonnell Douglasin ”salainen” tutkimus
Heinä/elokuun 1993 ”International UFO Reporterin” numerossa McDonnell Douglasin työntekijä Robert M. Wood paljasti, että hänen yrityksensä on tehnyt ”salaista” tutkimusta UFO-aiheesta.
 |
| Kuva PDF-tiedostosta |
Wood suositti johdolle vaatimatonta puolen miljoonan dollarin projektia tutkimaan tuntemattomia teorioita, tekemään laboratoriokokeita ja arvioimaan hypoteeseja, tekemään kenttäkokeita ja käymään läpi UFO-kirjallisuutta. Yhdessä kohtaa projekti työllisti neljä ihmistä täysipäiväisesti ja kolme työntekijää osa-aikaisesti.
 |
| Kuva PDF-tiedostosta |
Parempi kuvaus tehdystä työstä ilmestyi paljon myöhemmin toisessa Woodin artikkelissa, lokakuun 2008 ”MUFON Journalin” numerossa. Projektissa mukana oli tri. Joseph M. Brown; Chan Thomas; Paul Wilson; Stanton Friedman; tri. Darell Boyd Harmon; Leon A. Steinert ja Harvey C. Bjornlie. Kirjoitin pitkästi tästä projektista; sen paperityöstä ja sen löydöksistä blogipostauksessa päivämäärällä 22. syyskuuta 2020. Jos haluat lukea 275 sivua projektin dokumentaatiota, voit vierailla tällä verkkosivulla.
Robert M. Wood vuoden 1993 artikkelissaan sanoi:
”Projekti lopetettiin vuonna 1969 minun suosituksestani johtuen kyvyttömyydestämme identifioida lopputilin maksupäivää… koodinimi oli ”BITBR” — sanoista ”Boys in The back Room.”
Wood paljasti myös:
”Ainoat kontaktit valtiolla projektin tiimoilta syntyivät kevään 1970 lopulla, kun erään tiedustelupalvelun taholta ilmaistiin kiinnostus. Tämä johti luonnostelmaehdotukseen ”matkia, imitoida tai kopioida UFOihin liittyivä observaabeleita.” Me kutsuimme tätä potentiaalista mahdollisuutta nimellä Project Skylite ja valmistelimme hyvän määrän teknistä informaatiota odottaessamme sopimusta. Sitä ei koskaan tullut McDonnell Douglasilta minun tietääkseni.”
Tutkija Lois Taylor otti minuun yhteyttä ja tarjosi minulle useita dokumentteja, jtoka käsittelivät tätä projektia, josta kirjoitin blogiartikkelin 15. lokakuuta 2020.
Sisäinen memo päivämäärällä 2. toukokuuta 1968, otsikolla ”Kehittyneiden aluskonseptien tutkimus”, jonka on kirjoittanut Wood, Brown ja Harmon, kuvaa kappaleessa ”Kilpailijoiden pyrkimykset”:
”Hughes (10 miestä Fullertonissa Meierin komennossa); Lockheed Sunnyvale; Rand on ehdottanut projektia (kuten on monet muutkin yritykset); Useilla yrityksillä on UFOihin liittyviä pyrkimyksiä. Raytheonilla on ollut tietokoneprojekti Condonissa (Coloradon yliopisto)”.
1973: Näyte vuoden 1897 ”törmäyksestä” Aurorassa, Teksasissa analysoitiin
MUFON ”Skylook” Journalissa, numero 70, syyskuussa 1973 (s.8) kirjoittaja Walt H. Andrus kirjoitti artikkelin otsikolla ”Raportti vuoden 1897 Auroran, Teksasin, tutkimuksista”. Raportissa todettiin, että materiaalinäytteitä oli löydetty väitetyltä ”törmäyspaikalta”, jotka lähetettiin:
”John F. Schuessler, MUFONin varajohtaja ja ilmailukonsultti, kesäkuun 15. Ne on lähetetty laboratorioon McDonnell Douglasille, St. Louisiin, asiantuntija-analyysia varten.”
Sen mitä sain selville, analyysin tuloksia ei koskaan julkaistu.
1974: UFO-tutkimusta CIA:lle?
Päiväkirjamerkintä 10. joulukuuta 1974 Valleen ”Forbidden Science: Volume Two”-kirjassa:
”Kit vastahakoisesti vahvisti, että 15 insinöörin ryhmä Keskilännestä (oletan, että kyseessä oli McDonnell St. Louisissa) ovat salaa tekemässä UFO-tutkimusta CIA:lle ’ilmailualan tutkimuksen’ verukkeella. He saavat dataa CUFOSin ja muiden amatöörien vuodoista.”
Huom: Kit viittaa Christopher ’Kit’ Greeniin.
1978: McDonnell Douglas jatkaa tutkimuksia
Kaksi muuta tiedonmurua Jacques Valleelta.
a. Päiväkirjamerkintä päivämäärällä 5. tammikuuta 1978
”Eilen sain puhelinsoiton henkilöltä, joka työskentelee McDonnell Douglas Aeronauticsilla. Hän sanoi minulle, että hän oli koostamassa uutta tietokantaa lähikontakteista. En ole tarpeeksi tyhmä uskoakseni, että hänen yrityksellään ei ole mitään intressiä tässä asiassa. Heillä on käynnissä oleva salainen projekti, jota CIA on avokätisesti rahoittanut ja jonka siunaus sillä on, ja he ovat varsin tiiviisti yhteydessä suurimpiin UFO-ryhmiin, jotka kaikki rakastavat salakontakteja vakoojiin, silloinkin kun he parjaavat valtiota sen salailusta julkisissa tiedonannoissaan.”
b. Päiväkirjamerkintä päivämäärällä 15. lokakuuta 1978
”McDonnell Douglas jatkaa hiljaa hyvin rahoitettua tutkimustaan John Schuesslerin kanssa, jota myös Virasto valvoo. He näyttävät etsivän eksoottisia lejeerinkejä. Kuka kusettaa ketä? Miksi tiedeyhteisöä pidetään pimennossa näistä projekteista? Miksi kaikki salailu? Minne tutkimustulokset katoavat?”
1979 -1986: McDonnell ja parapsykologia
Vuosina 1979-1986 McDonnell Foundation rahoitti pysyvää paranormaaleihin ilmiöihin erikoistunutta PSI-labraa St. Louisissa, Missourissa. James Smith McDonnell oli McDonnell Douglasin hallituksen puheenjohtaja.
1985: ATP
Edistynyt teoreettinen fysiikka (Advanced Theoretical Physics, ATP) -projekti oli John B. Alexanderin ja tri. Ronald F. Blackburnin yhdessä perustama. Blackburn oli mikroaaltospesialisti, aiemmin Lockheedin ”Skunk Worksilla” ja Jacques Valleen mukaan (”Forbidden Science: Volume 3” päiväkirjamerkintä 11. huhtikuuta 1989) Blackburn vihjaili tutkivansa UFOja. Profiloin Blackburnia blogipostauksessa vuonna 2019.
ATP:lla oli useita osanottajia, jotka tapasivat ja keskustelivat tämänhetkisistä ja tulevista tutkimusaiheista. ATP-dokumenttipinon tarkastelua löytyy tästä linkistä.
ATP-osanottajien keskuudessa oli ainakin viisi henkilöä, jotka työskentelivät ilmailualan yrityksille. Nämä olivat Ron Blackburn, Milton Jantzen ja Don Keuble Lockheedilta; sekä Bill Souder ja Robert Wood McDonnell Douglasilta.
Vaikka Alexander briffasi useita korkea-arvoisia valtion viranomaisia ATP:n ollessa käynnissä, lopulta rahaa ei herunut enää ATP:n tutkimusagendalle, ja se lakkautettiin.
1986: Ben Rich
Vuosien mittaan paljon on sanottu erään Lockheedin Ben Richin lausunnoista. Vuonna 1986 Ben Rich oli varatoimitusjohtaja ja yleinen johtaja edistyneissä kehitysprojekteissa Lockheed Aeronautical Systems Companylla. Kirjeessä päivämäärällä 10. heinäkuuta 1986 tutkija John Andrewsilta Richille Andrews kysyi uskoiko Rich sekä ihmisten tekemiin että avaruusolentojen tekemiin UFOihin? Vastauksessaan päivämäärällä 21. heinäkuuta 1986 Lockheedin kirjepaperissa Rich vastaa:
”Kyllä, olen molempien kategorioiden uskovainen. Mielestäni kaikki on mahdollista. Monet ihmisten tekemät UFOt ovat rahoittamattomia mahdollisuuksia (Un Funded Opportunities).”
Kuva kirjeenvaihdosta PDF-muodossa alla:
1992 – 2012: Robert Bigelow ja Bigelow Aerospace
Lasvegasilainen liikemies Robert T. Bigelow on ollut pitkään kiinnustunut sekä UAP:sta että paranormaalista. Hän on ilmaissut kiinnostuksensa monissa bisnesprojekteissaan, lähtien Bigelow Foundationista 1990-luvun alkupuolella; National Institute for Discovery Science (NIDS -1996-2004); ja lopulta Bigelow Aerospace Advanced Space Studies (BAASS) vuosina 2008-2012. Olen käynyt jokaisen näistä läpi sarjassa blogipostauksia, jotka löytyy blogini hakutoiminnolla. Iso osa NIDSiä koskettavasta informaatiosta löytyy edelleen heidän matalana olevalta verkkosivulta Wayback machinen avulla. Bigelow Aerospace perustettiin vuonna 1998 ja BAASS vuonna 2008.
BAASS sai kaksivuotisen rahoituksen, $22 miljoonaa yhteensä, Yhdysvaltain puolustustiedustelupalvelu DIA:lta Advanced Aerospace Weapon System Applications Programin (AAWSAP) alaisena sopimuksena. Robert Bigelow myös kaivoi omista taskuistaan DIA-rahojen päälle. Varsin vähän tietoja on julkisesti jaossa DIA:n tai BAASS:n touhuista AAWSAPissa.
1990-luvun puoliväli: Project Greenglow
1990-luvun puolivälissä ilmailuinsinööri tri. Ron Evans työskenteli British Aerospacelle (josta tuli BAE Systems vuonna 1999). Hän kysyi johdolta voisivatko he tutkia ”gravitaationhallintaa?” He sanoivat kyllä; antoivat hänelle toimiston ja pienen budjetin. Hän nimitti projektia nimellä Project Greenglow ja työskenteli sen parissa eläkkeelle lähtöön asti vuonna 2005. Vuonna 2015 hän julkaisi kirjan nimeltä ”Greenglow and the Search for Gravity Control”.
 |
| https://www.amazon.com/Greenglow-search-gravity-control-Ronald/dp/1784620238 |
Steven M. Greerin mukaan hänen vuoden 2001 kirjassaan ”Disclosure Project Briefing Document”, Donald Phillipsin sanotaan olleen ilmavoimissa, ja lisäksi hänen sanotaan työskennelleen Kelly Johnsonin kanssa Lockheedilla. Hänen todistuksessaan hän puhuu siitä miten avaruusolennot tapasivat Maapallolla johtajia vuonna 1954; mikä johti teknologiamme kehittymiseen. Phillips viittaa eversti Corson työhön näyttönä joka tukee hänen omaa todistustaan.
2014: Boyd B. Bushman
Boyd B. Bushman työskenteli Lockheed Martinille ja piti nimissään useita patentteja, jotka oli jätetty vuosina 1989-2002, jotka on myönnetty Lockheedille. Ennen kuolemaansa elokuussa 2014 häntä haastateltiin videolle hänen omista UAP-näkemyksistään. Videolla hän puhuu UFOista todellisina; että ne ovat vierailijoita toisista maailmoista ja että aluksia ja ruumiita on saatu haltuun. Hän kuvasi ja näytti valokuvia UFOista ja avaruusolennoista, joista hän puhui kuin hän olisi tavannut ne henkilökohtaisesti; sekä avaruusolentojen planeetasta. Hän väitti, että Venäjä ja Kiina molemmat työskentelivät Area 51:ssä. Hän myös sanoi analysoineensa UFOn palasia, joilla oli ominaisuutena minkä tahansa palasen vieressä olevan materiaalin keveneminen. Videon kriitikot huomauttivat, että avaruusolento valokuvassa vahvasti muistuttaa Wal-Martissa myytävää lelua.
2016: William Tompkins
Kirja nimeltä ”Selected by Extraterrestrials”, kirjoittanut William Mills Tompkins, julkaistiin vuonna 2016. Kirjan sanotaan olleen omaelämänkerta, vaikka se on tyyliltään kuin B-luokan jännäri. Tompkins sanoo olleensa pitkäaikainen Douglas Aircraft Companyn työntekijä, vuodesta 1953.
 |
| https://www.amazon.com.au/Selected-Extraterrestrials-secret-think-tanks-secretaries/dp/1515217469 |
Hän esittää väitteitä kuten:
”Laajojen tutkimusten jälkeen vuonna 1953 Advanced Design tuli tulokseen, että UFOt olivat itse asiassa planeettainvälisiä avaruusaluksia, joita ohjastavat erittäin kehittyneet ulkoavaruudesta tulleet olennot.”
Lisää blogistani päivämäärällä 28. huhtikuuta 2016.
Entäpä nyt?
Pitkäaikainen ilmailualan kiinnostus aihetta kohtaan kertoisi minulle siitä, että on olemassa mitä todennäköisimmin ilmailualan yritys tai parikim, jotka tekevät UFO-tutkimusta. Kaiken kiinnostuksen myötä Nimitzin tapauksia ja muita kohtaan ehdottaisin, että yhdellä tai useammalla ilmailualan yrityksellä on oma UAP-tutkimusohjelmansa. Tämä on erillään kaikesta Yhdysvaltain hallinnon UAP-toimikuntatoiminnasta.
On esitetty dokumentoimattomia väitteitä useiden UAP-tutkijoiden suulla, että he ovat tietoisia neljästä muusta amerikkalaisesta tutkimusohjelmasta, jotka käsittelevät UAP:a. Kuitenkaan ei ole mitään viitteiti siitä, että nämä tutkimusohjelmat olisivat yksityisten ilmailualan yritysten projekteja. Ovatko blogin lukijat tietoisia sellaisista ilmailualan yritysten UFO-tutkimusprojekteista?
Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com
USAF:n kirje 25. heinäkuuta 1990
