Tämä on Barb Beckerin kuvaus Betty ja Barney Hillin abduktiotapauksesta erään UFO-tutkijan tulkitsemana. Barb kuitenkin otti yhteyttä Bettyyn ja Betty päätyi kertomaan oman tapauksensa todellisen kulun.
112/157: Betty Hill osa 1
FN : 55b7
Name: Barb Becker #106 @3466
Date: Sat Jun 02 02:10:39 1990Jokin aika sitten sain tutkielman tutkijalta Columbia Missourissa Hillin tapauksesta. Pidin tutkielmaa erittäin mielenkiintoisena, mutta mietin olivatko hänen johtopäätöksensä oikeita. Päätin ottaa yhteyden rva Hilliin. Kerroin hänelle BBS:stä ja että halusin laittaa tutkielman sinne julki, mutta halusin kertoa hänelle siitä mitä siinä sanottiin ja tarjota hänelle tilaisuuden korjata virheet. Hän hyväksyi. Tämä tutkielma ja kaksi kirjettä ovat seurausta tästä. Olen käyttänyt [sulkeita] hänen korjauksissaan.
******************************************
TIEDUSTELUN JA MEDIAN YHTEYDET UFO-TAPAUKSISSA
UFOsearch / Val Germann / Columbia, Mo. / 1990#2 Hill-abduktiotapaus, 1961, lähde: Interrupted Journey
SYYS. 18-19 [Syyskuu 19-20] Barney ja Betty Hill siepattiin New Hampshiren White Mountainsilla. He muistavat osia kokemuksestaan, mutta heillä on yli 2 tuntia ”puuttuvaa aikaa”, josta he aluksi eivät olleet mitenkään tietoisia. Barney muistaa nähneensä suuren kappaleen, jolla oli ”evät joiden päissä punaiset valot” ja ”miehistön jäseniä lasipaneelin takana” lähietäisyydeltä. Tämä kappale oli yli 30 metriä läpimitaltaan ja se leijaili parinkymmenen metrin korkeudessa ja vain sadan metrin päässä usean minuutin ajan kun Barney katseli kiikareilla.
SYYS. 20 Betty Hill soittaa siskolleen ja kertoo hänen kuvansa tapauksesta. Sisko sitten soittaa paikalliselle fyysikolle, joka ehdotti että mittaisi säteilyarvot. Sisko soitti myös poliisipäällikölle, joka ehdotti että he soittaisivat Peasen ilmatukikohtaan, New Hampshiren Portsmouthissa. Betty soittaa ilmatukikohtaan, on huolissaan säteilystä. Upseeri joka vastaa on ensin ”kyyninen ja haluton” mutta lopulta hän pyytää saada puhua Barneylle. Barneyn mainitessa ”evät joiden päissä valot” upseeri säpsähtää ja sanoo, että puhelua ”valvotaan”. Barneyn mielestä upseeri oli kyllä kiinnostunut. Barney ei maininnut hahmoista, joita hän oli nähnyt lasien takana kiikareilla.
SYYS. 21 Majuri Paul Anderson, tiedustelu-upseeri 100. pommiryhmästä Peasen ilmatukikohdasta soittaa takaisin, sanoo että hän on valvonut koko yön työstämässä raporttia tästä tapauksesta. Kysyi Barneylta kappaleen kokoa. Barney sanoo, että se näytti isolta ruokalautaselta, jota pidettiin käden etäisyydellä. Majuri Anderson lähetti raportin Blue Bookiin, #100-1-61.
SYYS. 23 Betty [Barney] Hill menee paikalliseen kirjastoon ja löytää majuri Donald Keyhoen kirjan UFOista. Kirjoittaa muistiin hänen osoitteensa.
SYYS. 26 Betty Hill kirjoittaa Keyhoelle Washington DC:n ja kuvaa tapauksen niinkuin hän sen muistaa. Fuller raportoi, että NICAP (Keyhoen organisaatio) sai 40 tuhatta kirjettä vuodessa.
SYYS. 30 Kymmenen päivää havainnon jälkeen Betty Hill alkaa nähdä useita erittäin eläviä unia, joista Fuller ei kerro mitään. Ne jatkuvat viiden päivän ajan, sitten loppuvat.
LOKA. 4 Keyhoe saa pyynnön lounaalle Robert Hohmanilta ja joltain nimeltään C.D. Jackson, ”vanhempi insinööri” ”tunnetussa elektroniikkayrityksessä”, jonka nimi on pidätetty. He sanovat työskentelevänsä tutkielman parissa avaruusolentokontakteista, joita Nikola Teslan, David Toddin ja Marconin väitetään kokeneen 1900-luvun alussa. Keyhoe kertoo heille Hilleistä.
LOKA. 21 Walter Webb, tutkija Keyhoen NICAPissa ja astronomi (luennoitsija) Haydenin planetaariossa New Yorkissa tulee haastattelemaan Hillejä. Hän on siellä useita tunteja. Betty ei kerro hänelle unistaan. Barney kertoo ”kapteenista” ja muista joita hän näki lasin läpi.
LOKA. 25? Betty alkaa nähdä useita unia kokemuksen jälkeen, joka hänellä oli autossa. Hän panikoi kun hän ja Barney olivat saapuneet pysähtyneelle autolle tiellä, jonka ympärillä seisoi ihmisiä. Sinä iltana hän näki unta siitä, että hänet vietiin UFOon ja hänelle tehtiin jonkin sortin tutkimus.
LOKA. 26 Webbin raportti menee NICAPiin Washingtoniin. Keyhoe ei ole ottanut häneen suoraan yhteyttä, vaan kirjeitse häntä on tavoitellut Richard Hall, NICAPin sihteeri. Hän on ollut skeptinen. Hän oli kuitenkin erittäin vakuuttunut Hilleistä.
MARRAS. 3 Hohman & Jackson kirjoittavat Hilleille pyytäen haastattelua. He kertovat Hilleille, että he ovat vakavia miehiä, jotka ovat kiinnostuneet ”varmistamaan näiden alusten alkuperän olemassaolevien Hermann Oberthin tieteellisten teorioiden mukaan.” Oberth tunnetaan V-2 -raketista. He eivät paljastaneet heidän työpaikkaansa, mutta lupa annettiin kuitenkin.
MARRAS. 25 Hohman & Jackson tulevat taloon haastattelemaan Hillejä. Lisäksi samana päivänä vierailee majuri James McDonald, pitkäaikainen Hillien ystävä ja ilmavoimien tiedustelu-upseeri. Ilmeisesti hän ei kysy mitään keitä Homan ja Jackson ovat. Hillit olivat ”keskustelleet tapauksesta monta kertaa majuri McDonaldin kanssa”. Kolmistaan he puhuvat 12 tuntia Hillien kokemuksesta, mukaanlukien ”miehistä” lasin takana. Majuri McDonald ehdottaa hypnoosia mutta hän ei tunne ketään terapeuttia. Asia saa olla jonkin aikaa. Molemmat Hillit huolestuvat heidän tapauksestaan ja siitä mahdollisuudesta, että he ovatkin nähneet hallusinaatioita.
MAALIS. 1962 Betty Hill kirjoittaa tohtorille, jota hänen kollegansa on suosittanut. Hillit tapaavat hänet ja kertovat tarinansa. Tohtori suosittelee, että he odottaisivat ja katsoisivat meneekö ongelma pois itsekseen. Terapiaa ei yritetä.
KESÄLLÄ 1962 Barney rupeaa käymään psykiatrilla hänen ahdistuksensa takia, mutta ainoastaan lyhyesti mainitsee UFO-tapauksen.
SYYS. 1962 Hillit saavat kutsun ”UFO-tutkimusryhmään” epämuodollisesti puhumaan kokemuksistaan. Tuo tapaaminen nauhoitetaan, Fuller ei kerro kuka nauhoitti, Hillit eivät tunne. Betty puhui unistaan, unesta jossa häntä tutkitaan.
SYYS. 1963 Hillit kertovat kirkon keskusteluryhmässä UFO-tapauksestaan. Samana päivänä kapteeni Ben Swett, Peasen ilmatukikohdasta, aikoi puhua hypnoosista, josta hän oli tehnyt henkilökohtaisen harrastuksensa. Hillit saavat rohkaisua majuri McDonaldilta puhua heidän kirkon ystävilleen kokemuksistaan ja kapteeni Swettilta rohkaisua mennä hypnoosiin. Barney kokee äärimmäisiä psykologisia häiriöitä UFO-havainnon ja abduktion seurauksena. Hän kuolee 1960-luvun lopulla 46-vuoden ikäisenä.
113/157: Betty Hill osa 2
FN : 55b9
Name: Barb Becker #106 @3466
Date: Sat Jun 02 02:11:53 1990JOULU. 1963 Barneyn tohtori soittaa (ehdottaa meille) tri. Benjamin Simonille, hyvin tunnetulle bostonilaiselle psykiatrille. ”Vaikka hän oli edelleen opiskelija Johns Hopkinsin yliopistossa, hän kiinnostui hypnoosista… hän oli johtava neuropsykiatrian upseeri Mason General Hospitalissa, armeijan johtava psykiatrikeskus toisen maailmansodan aikaan.”
TAMMI. 1964 Istunnot alkavat ja syntyy materiaalia, joka tulisi johtamaan John Fullerin vuoden 1966 kirjaan The Interrupted Journey ja vuoden 1975 televisioelokuvaan The UFO Incident James Earl Jonesin ja Estelle Parsonin kanssa. Tri. Simon oli ollut tekninen neuvonantaja John Hustonin tekemälle toisen maailmansodan aikaiselle elokuvalle Let There Be Light.
KESÄ. 1964 Istunnot tri. Simonin kanssa päättyvät.
SYKSY [LOKA.] 1965 Hillien kokemuksesta kirjoitetaan sensaatiomaisia artikkeleja bostonilaisessa sanomalehdessa. Informaatio on otettu syyskuun 1962 nauhalta ”UFO-tutkimusryhmän” tapaamisesta, lähde tuntematon.
MARRAS. 1965 Unitarian Church New Hampshiren Doverissa kutsuu Hillit tapaamaan amiraali Knowlesia NICAPista ennen heidän puhettaan. Lisäksi ohjelmassa on Peasen ilmatukikohdan tiedotusupseeri, joka käy kirkossa ja on auttanut tapahtuman järjestelyissä. Hän ei käy Hillien kimppuun. Samaan aikaan suuri UFO-aalto on käynnissä alueella ja sadat ihmiset käännytetään pois kirkon ovelta kylmänä iltana. Normaali yleisömäärä kirkossa: 40 ihmistä.
*****************************Kuten voit nähdä ylläolevasta tapahtumien kulusta (otettu John Fullerin kirjasta) Hillien tapauksessa on käynnissä enemmän kuin heti käy ilmi.
Keitä olivat ”Homann & C.D. Jackson?” Kenelle he oikeasti työskentelivät? Miksi ”suuri elektroniikkayhtiö” oli kiinnostunut maksamaan heille 60v vanhan Nikola Teslaa koskettavan sadun tutkimisesta? Mitä Hermann Oberthin ”tieteelliset teoriat” olisivat kiinnostavia tälle ”elektroniikkayritykselle”? Se mitä meillä oikeasti on käsillämme on ”peitetarina” tiedusteluoperaatiolle.
Kirjassa Aliens From Space, 1973, Keyhoe sanoo, että nämä kaksi ”insinööriä” oliat ”auttamassa NICAPia”. Tämä ei ole se kuva mikä välittyy Fullerin kirjasta. Kirjassa Interrupted Journey on vahva tunnelma siitä, että nämä kaksi herrasmiestä ovat yksinkertaisesti kiinnostuneita johtuen heidän omituisesta tutkimustoimeksiannostaan. Tämä olisi voinut mennä läpi vuonna 1966. Vuonna 1990 me tiedämme paremmin.
Katsokaas, syksyyn 1963 mennessä herrasmies nimeltä C.D. Jackson työskenteli Time/Life Corporationissa johtavassa asemasssa. Itse asiassa, hän auttoi järjestämään $25,000 maksun Lee Harvey Oswaldin leskelle.
Jos olette unohtaneet, Time/Life osti Zapruder Filmin hintaan $150,000 ja sitten varmisti, että filmiä ei näytettäisi moneen vuoteen. Sitten se näytettiin, ja se oli selvästikin manipuloitu. David Lifton sanoo Best Evidencessa, että filmi löytyi CIA:n valokuvalaboratoriosta sinä päivänä kun Time/Life sen osti.
Eikö se seikka, että Donald Keyhoe lounasti C.D. Jacksonin kanssa juuri ennen Betty Hillin kirjeen saamista, ”resonoi” yhtään? Se kyllä resonoi tämän tekstin kirjoittajan kanssa. Donald Keyhoe oli UFOsearchin mielestä pyörittämässä kahden tarkoituksen operaatiota. Julkisuudessa ja hänen organisaatiossaan häntä ei kiinnostanut ”kontaktitarinat”. Mutta taustalla hän oli mukana toisenlaisessa tutkimuksessa, sellaisessa mikä liittyi tiedusteluyhteisöön. Vetivätkö he häntä höplästä?
Mieti tätä. Kirjassa Aliens From Space Keyhoe sanoo, että ”hyvin tunnettu journalisti, John Fuller, oli saanut kuulla tapauksesta NICAPissa pidetyssä luottamuksellisessa esityksessä. Järjestettiin niin, että hän valmistelisi nauhan käyttäen tri. Simonin nauhoitettuja kysymyksiä ja Hillin vastauksia.” Sitten Keyhoe sanoo: Interrupted Journey sai yllättävän paljon vakavaa huomiota verrattuna yleiseen ”kontaktitarinoiden” vastaanottoon. Miten mielenkiintoista.
Kyllä, ja ”sieppaustarinasta” on tullut UFO-tutkijan karkoitin. Todellakin, Hillin tarinan muokattu versio oli AINOA koskaan tehty abduktioelokuva — ennen Communionia vuonna 1989. Ja Hillin saaga näytettiin vain pikkuruudulla, se ei koskaan päässyt teattereihin. Sama voitaisiin melkein sanoa Communionista, joka ei levinnyt laajalle ja se nopeasti hiljeni. Se tulee olemaan videokaupoissa 1990-luvun puoleen väliin mennessä, mikä mielestäni on se idea.
MUITA KYSYMYKSIÄ: Miten kävikin niin, että yksi Hillin parhaista ystävistä oli ilmavoimien tiedustelu-upseeri, joka vain sattui olemaan vierailulla sinä päivänä kun Hohman ja Jackson ilmaantuivat? Eikö ole mielenkiintoista, että he olivat ne jotka tekivät Hillit ensimmäisinä tietoisiksi puuttuvan ajan ilmiöstä? Eikö ole kiinnostavaa, että he olivat ne jotka ehdottivat hypnoosia?
Eikö ole mielenkiintoista, että mies, joka lopulta pyydettiin pitämään regressiot Hilleille, oli armeijan psykiatrian pääsairaalan johtava upseeri toisen maailmansodan aikaan, joka teki ennen valmistumistaan töitä Johns Hopkins Universityssa, jonka sodan aikainen presidentti oli MAJESTIC-12:n jäsen, ja joka oli tekninen neuvonantaja suurelle toisen maailmansodan aikaiselle propagandaelokuvalle, jonka kuuluisa ohjaaja John Huston teki? Hillit kävivät kahdella muulla terapeutilla ennen Simonille menoa. Oliko heillä varaa maksaa tälle herrasmiehelle, jonka on ollut pakko olla erittäin, erittäin kallis? Tämä on jotain mistä Fuller ei puhu mitään. Maksoiko NICAP heille?
Epämiellyttävä mahdollisuus on, että Hillit joutuivat niiden tyyppien ”satimeen”, jotka käsittelivät niinkutsuttuja ”Harmaita” New Mexicossa. Hillien tapaus oli joko syväpeiteoperaatiolla tarkkailua siitä mitä ”Harmaat” tekivät ”sopimuksen” alaisina, tai sitten kyseessä oli vieläkin syvempi peiteoperaatio jolla levittää ”disinformaatiota” jolla tuoda ”abduktiot” mukaan — turvallisesti.
114/157: Betty Hill osa 3
FN : 55bb
Name: Barb Becker #106 @3466
Date: Sat Jun 02 02:13:01 1990
Maaliskuun 20. 1990Hyvä Barbara Becker,
Sain kirjeesi UFO-kokemuksestani, ja olen kirjaillut siihen kynällä korjauksia.
Mitä lisäinformaatioon tulee koskien lokakuuta 1965, tutkiva journalisti, joka kirjoitti artikkelit ja julkaisi ne bostonilaisessa sanomalehdessä, viiden päivän ajan sanoi minulle, että hän on saanut informaatiota koskien kokemuksiamme kahdelta armeijan upseerilta cocktail-kutsuilla. He ajattelivat, että kokemuksemme tulisi kertoa kaikelle kansalle.
Vastustan johtopäätöksiä, jotka ovat virheellisiä. Mitä Homaniin ja C D Jacksoniin tulee, he olivat tutkimustieteilijöitä, jotka työskentelivät korkeassa virassa vlatiolla. UFOt olivat heidän HARRASTUKSENSA. Suojellakseen työpaikkojaan me sovimme ettemme puhu heidän työstään, vaikka se oli hyvin tiedossa molemmille meistä. C D Jackson ei koskaan liittynyt Time/Lifeen. Meillä oli jatkuvasti yhteyksiä heihin. Jackson vuonna 1966 työskenteli edelleen Alabamassa samassa työpaikassa.
Suurin osa ystävistämme olivat upseereita Peasen ilmatukikohdasta. Yleensä me tapasimme kaikki upseerikerholla perjantai-iltaisin. Barneyn paras ystävä oli everstiluutnantti tiedustelussa. Jim McDonald oli majuri; lisäksi ystävä joka seurusteli erään parhaan ystäväni kanssa. Myöhemmin he menivät naimisiin. Me kävimme toistemme luona usein.
Jim McDonald ehdotti hypnoosia koska yhteinen ystävämme kapteeni Ben Swett Peasessa teki niin. Benin mielestä hänen tyyppinen hypnoosinsa ei ollut riittävä, sillä hän käytti vain kevyttä tilaa, mikä on suggestion tila.
Tri. Ben Simon oli lähtenyt armeijasta vuosia ennen kuin tapasimme hänet ja hän harjoitti yksityisesti ammattiaan. Tri. Stephans suositteli meille häntä koska hän tiesi, että hän käytti lääketieteellistä hypnoosia, jota opetetaan lääkiksessä, kun tri. Stephans oli ollut yksi hänen oppilaistaan.
Mitä tulee elokuvaan ”Let Their Be Light”, se käsitteli lääketieteellistä hypnoosia jota tri. Simon käytti hoitamaan toisesta maailmansodasta palaavia sotilaita, ja palauttamaan heidät kuntoon. Hieno elokuva — se tulisi julkistaa kaikkien nähtäväksi.
Mitä kahteen terapeuttiin tulee; me konsultoimme yhtä, yhden kerran. Barney kävi tri. Duncan Stephansilla, mutta minä en.
Mitä tri. Simonin tapaamisen hintaan tulee, on totta että hän oli erittäin kallis. Vakuutuksemme maksoi puolet täst. Lasku lähetettiin ”UFO-sieppauksen jälkeisestä terapiasta”. Me maksoimme loput puolet, mikä oli tuhansia dollareita.
John Fuller ei saanut kuulla kokemuksestamme NICAPilta tai Donald Keyhoelta. Heiltä hän sai kuulla informaatiota joka johti hänen kirjaansa Incident in Exeter. Hän oli tällä alueella keräämässä informaatiota, kun bostonilainen sanomalehti julkaisi artikkelit.
Mitä tulee ”Epämiellyttävään Mahdollisuuteen” — puhdasta paranoiaa! Ei mitään ”karmaisevaa” kokemuksessamme tai ystävissämme. Ja UFO ei todellakaan liittynyt New Mexicoon.
Arvostaisin jos lähettäisit korjatun kopion tietokoneeltasi. Kiva kuulla sinusta –
Terveisin,
Betty (allekirj.)
Betty HillP.S. Mistä tiedän että meidät siepanneet eivät olleet New Mexicosta — siellä ei ole avaruusolentojen ja valtion yhteistukikohtaa. Ilmeisesti tarina alkoi kiertää kun eräs nainen kevyessä hypnoosissa kertoi miten hänet oli viety sinne.
Ed Conroy, kirjailija, ja Dora Ruffnerin ystävä tutki tätä.
He saivat tietää näiden niinkutsuttujen tukikohtien sijainnin olevan Jicarilla Apache-heimon reservaatissa, joka on suljettu alue. Joten he tapasivat heimon johtajia ja saivat luvan tutkia aluetta oppaiden kera ja ilman heitä. He tutkivat aluetta. Ainoa mitä he löysivät oli hylätty vesitorni, jota oltiin käytetty joskus muinoin kun rautatie kulki alueen läpi; lisäksi yhden talon jossa asui Apache-perhe. Ei soraa, ei teitä, ei torneja, ei valtion tai minkään muunkaan tahon laitoksia.
Ed Conroy oli ensimmäinen henkilö, joka tätä raporttia tutki. Hän on kirjoittaa taiteista ja sähköisestä mediasta San Antonio Express Newsiin. Hänen nimensä tulisi mainita tietokoneverkostollesi.
Betty Hill
115/157: Betty Hill osa 4
FN : 55bd
Name: Barb Becker #106 @3466
Date: Sat Jun 02 02:14:30 1990Kirjoitin rva Hillille jälleen ja kiitin häntä hänen kommenteista ja kysyin haluaisiko hän tehdä lausunnon BBS:n koskien kokemuksiaan. Seuraavassa on hänen vastauksensa.
huhtikuun 2. 1990
Hyvä Barbara Becker,
Mielestäni mahdollisesti helpoin tapa vastata kysymyksiisi on listata tapahtumat niinkuin ne tapahtuivat.
Aivan aluksi sanon, että meidänlaisessa tapauksessa tietoinen mielemme ei muista mitään, mutta alitajuntamme muistaa.
Me pidimme sieppauksemme alkua sinä hetkenä kun Barney seisoi pellolla, katsoi alusta, kun yksi humanoideista sanoi jotain hänelle, mikä johti hänen paniikkiinsa ja hän juoksi autolle, huutaen että he yrittivät kaapata meidät.
Kun hän kaasutti valtatiellä välttääkseen kaappausta, me kuulimme piippaavia ääniä, ja auto alkoi värähdellä.
Kun Barney kääntyi toiselle tielle, ajattelin että meillä on tiedossa jokin oikopolku kotiin, ja en sanonut mitään. Sitten näimme kuutamon laskevan maahan. Me oletimme että se oli Kuu joka laskeutui, ja me näimme sen edessä olevat puut.
Seuraavaksi Barney kääntyi hiekkatielle, laskevan Kuun suuntaan. Ennen kuin kysyin häneltä mitään, me näimme miehiä seisomassa tiellä, tukkimassa tiemme — ja me emme muista mitään tästä eteenpäin.
Me muistamme etsineemme valtatietä, mutta ennen sinne pääsyä me näimme aluksen jälleen sen ohittaessa pikkutien edessämme.
Kun me pääsimme valtatielle, me kuulimme toisen sarjan piippaavia ääniä. Ja me tulimme kotiin, etsimme alusta koko matkan emmekä nähneet sitä.
Kotona Barneyn ensimmäinen kommentti oli, ”kello on viisi, meidän olisi pitänyt olla kolmelta viimeistään kotona”. Tällä kertaa se oli keittiön kellomme, sillä molemmat rannekellomme olivat lakanneet toimimasta — tämä hämmensi meitä, sillä molemmat olivat pysähtyneet samaan aikaan.
Barney alkoi purkaa kamojamme autosta. Me sovimme, että ne viedään sisään joten jätimme ne takaporstuaan pariksi päiväksi.
Sitten menimme pitkään suihkuun ja pesimme itsemme, sillä me tunsimme olomme ”erittäin likaisiksi”.
Molempien mielestä jotain oli tapahtunut, me emme tienneet mitä se oli, mutta me emme voineet puhua siitä. Me unohtaisimme sen piakkoin.
Seuraavana päivänä menin autolleni, ja löysin erittäin kiiltäviä laikkuja takakontin päältä ympyrän muodossa. Huolestuin kovasti, ja sanoin että ehkä meidät altistettiin jollekin vaaralliselle — laikut tulisi tarkastuttaa. Joten soitin siskolleni joka soitti fyysikolle, joka ehdotti että tarkastaa laikut kompassin avulla, minkä tein. Kun kompassi alkoi heilua sinnetänne, soitin siskolleni jälleen ja kerroin hänelle tästä. Siihen aikaan poliisiviranomainen oli hänen kotonaan ja puhuin hänelle — sanoin hänelle aiemmasta illasta. Hän sanoi, että heillä on käsky sanoa silminnäkijöille että soittaa Peasen ilmatukikohtaan ja raportoida havainto. Joten soitimme Peaseen ja kerroimme heille havainnosta, mutta jätimme sanomatta että näimme humanoideja.
Seuraava askeleemme oli palata vuorille, etsiä pikkutie, hiekkatie, miettien että jos löytäisimme nämä, me muistaisimme mitä meille tapahtui sen jälkeen kun näimme ”miehet tiellä”. Me palasimme toistuvasti sinne, kaikenlaisessa säässä, etsien mutta emme löytäneet hiekkatietä. Kun olimme siellä, me kysyimme kaikilta jotka tulivat vastaan jos he olisivat nähneet mitään omituisia valoja taivaalla, saimme satoja raportteja — tapasimme 50 tai enemmän ihmistä kerralla ryhmässä, jotka kertoivat havainnoistaan, mutta kukaan ei ollut kokenut samanlaista kuin me, josta me emme puhuneet.
Noin kuudesta kahdeksaan viikkoa kokemuksen jälkeen me tulimme kotiin yhtenä iltana, ja löysimme keittiön pöydältä kasan kuivia lehtiä. Ensimmäinen reaktiomme oli — joku on ollut kotonamme! Kun aloin siivota lehtiä, löysin siniset korvarenkaani joita pidin tuona iltana. Se oli paniikki — miten hävitin nuo ja miten kuka ne palautti? Ja miten ne päätyivät kotiimme?
Seuraava oli mekkoni. Toisella kerralla minulla oli se päällä, ja nyt se oli pinkin puuteriaineen peitossa. Panin sen ulos, ja puuteri humahti pois, mutta jätti pinkkejä tahroja jokapuolelle. Myös helma ja jotkut saumat olivat revenneet.
Palatakseni, kymmenen iltaa ennen tätä kokemusta, minulla oli sarja unia, viitenä yönä peräkkäin, siitä että minut kaapataan, viedään alukseen, tehdään ruumiintarkastus. Siihen aikaan Barney työskenteli puolesta yöstä aamukahdeksaan, joten hän ei ollut paikalla. Kirjoitin nämä unet talteen ja piilotin ne, en koskaan puhunut niistä ennen kuin hypnoosissa tri. Simonin kanssa.
Mitä Hohmaniin ja Jacksoniin tulee, he olivat ottaneet osaa jonkinlaiseen geologian konferenssiin Washington DC:ssa ja tapasivat Donald Keyhoen siellä. Konferenssin jälkeen he sanoivat hänelle että heillä on harrastus, ja kiinnostus lentäviä lautasia kohtaan (termi siihen aikaan). Hän luetutti heillä Walt Webbin raportit hänen tapaamisestaan meidän kanssamme.
Hohman kirjoitti meille, pyysi saada tavata meidät. Me suostuimme, me emme tienneet mitään UFOista, ja me olimme hiljaa etsineet jotain selitystä kokemuksellemme. Hohman oli New Yorkista, ja Jackson Alabamasta, joten meidän piti odottaa kunnes molemmat olivat paikalla.
Kun he olivat paikalla, Barney kertoi humanoidista joka sanoi jotain hänelle, mitä hän ei muitanut — tämä harmitti häntä kovasti.
Me kerroimme kuunlaskusta ennen kääntymistämme hiekkatielle. He sanoivat, että me emme olisi voineet nähdä Kuuta, sillä se oli jo laskenut. Me molemmat panikoimme.
Joten he ehdottivat, että otamme tiekartan, merkkaamme sijaintimme siihen eri aikoina. Me tiesimme, että olimme poistuneet Colebrookista noin 22 aikaan, siellä olevasta ravintolasta. Me kykenimme näyttämään sijaintimme ja aikamme suurimmaksi osaksi, mutta yhdessä kohtaa Plymouthin ja Ashlandin välillä löi tyhjää. Joten he ehdottivat, että menisimme takaisin sinne alueelle. Sitten me puhuimme ajasta — me voisimem ajaa Kanadaan seitsemässä tunnissa, ja meiltä oli kestänyt seitsemän tuntia tulla takaisin kotiin Colebrookista. Oli pakko olla selitys tälle. Myöhemmin he nimittivät sitä puuttuvan ajan ilmiöksi. Mutta alusta lähtien Barney ja minä tiesimme, että matka kotiin oli kestänyt paljon kauemmin kuin sen olisi pitänyt.
Me jatkoimme takaisin menoa vuorille, etsien hiekkatietä, kysyen ihmisiltä näkemistään asioista. Sitten me aloimme kysyä oliko kukaan koskaan nähnyt ihmisiä aluksissa. Ei. Kukaan ei tiennyt, että Barney oli nähnyt niitä ja muisti tämän.
jatkuu….
116/157: Betty Hill osa 5
FN : 55bf
Name: Barb Becker #106 @3466
Date: Sat Jun 02 02:15:32 1990Huhtikuun 2. 1990 kirje…jatkuu.
Mitä hallusinaatioihin tulee, minä olin ja olen koulutettu sosiaalityöntekijä. Tunnen ne olosuhteet, jotka on pakko olla, että hallusinaatioita esiintyy — molemmat ihmiset näkevät saman asian samaan aikaan, sellaista ei tapahdu. Tri. Simon vahvisti tämän mahdottomuuden.
Mitä auto-onnettomuuteen tulee, me molemmat järkytyimme samanaikaisesti, mutta minulla oli ollut jo uneni. Me olimme hämmentyneitä syistä sille miksi me reagoimme sillä tavalla.
Jos kaikkia näitä järkyttäviä asioita ei olisi tapahtunut, ilman syytä, me emme koskaan olisi käyttäneet tuhansia dollareita tri. Simonin luona käydäksemme. Me menimme hänen luokseen päästäksemme ahdistuksestamme, emme UFO-sieppauksen takia. Hän työskenteli kanssamme seitsemän kuukautta, joka viikko. Mutta opin näissä istunnoissa, kun hän siirsi amnesian taustalle niin ettemme muistais, että meidän tulee tavata häntä joka viikko, jotta hän voisi vahvistaa amnesiaa. Jos me emme tekisi niin, me muistaisimme noin kymmenen päivän päästä — sama aikajakso, kokemuksemme jälkeen, kuin minulla oli uneni. Nyt tajuan, että muistin nämä asiat, unissani, mikä johtui siitä että heidän kontrollinsa minun muististani heikkeni.
Hypnoosimme jälkeen me palasimme alueelle ja menimme suoraan pikkutielle, hiekkatielle. Me löysimme aukion metsässä, jonne alus laskeutui.
Tuon jälkeen kolme laboratoriota on yrittänyt analysoida pinkkejä tahroja mekossani tuloksetta.
Olen samaa mieltä kanssasi ufologiasta, että se on täynnä disinformaatiota. He ovat tehneet enemmän peitelläkseen todellisia UFOjen aktiviteetteja kuin mikään muu ryhmä. Mitä sosiaalityöntekijän taustaani tulee, tiedän että huonon itsetunnon omaavilla ihmisillä on kauheaa asioiden kanssa, joita he eivät ymmärrä, ja he haluavat kehittää selityksen, joka heitä tyydyttää, joka yleensä on fantasia. En pidä termistä ”puuttuva aika”, sillä kaikilla on puuttuvaa aikaa. Ihmisaivot eivät kykene muistamaan jokaista pikku yksityiskohtaa elämässämme, joka hetki. Kukaan ei voi muistaa kaikkea mikä eilen tapahtui.
Olen työskennellyt kaapattujen kanssa, ja niiden kanssa jotka haluaisivat uskoa tulleensa kaapatuiksi. Viisi oli oikeasti kaapattu, jotka raportoitiin melkein heti poliisille, ja kolmessa tapauksessa he olivat sairaalan polilla kolme tuntia. Sitten muiden kanssa — viisi alkoi muuttua mielisairaaksi, heidät diagnosoitiin ja hoidettiin. Myöhemmin yksi muuttui itsemurhaksi. Sitten on ollut huijauksia. Kävelin seinän läpi — paljonko remppa maksoi? He soittivat takaisin muutaman päivän päästä ja kertoivat minulle miten he huijasivat hypnotisoijaa kertomalla omituisia juttuja, jotka he uskoivat. Viimeisenä on niitä jotka toiset ovat johtaneet harhaan itsesuggestiolla, jota nimitetään hypnoosiksi, jotka sellaista ovat käyttäneet. Voin ottaa kenet tahansa, ja 15 minuutissa yksinkertaisella harjoitteella voin antaa heille UFO-sieppauksen. Mutta minä olen varma, että he tietävät sen olevan vain fantasiaa. Mutta se on samanlaista ”hypnoosia” kuin muutkin käyttävät. Se ei ole sitä hypnoosia jossa me kävimme. Meillä oli sellaista jota käytetään kirurgiassa. Haluaisin nähdä kaikkien niiden, jotka käyttävät vääränlaista hypnoosia, kokeilevat yksinkertaisia lääketieteellisiä proseduureja.
Niin moni yrittää kopioida kokemuksiani, että tri. Simon kirjoitti osion hypnoosista, niiden tyypeistä, testauksesta ja ominaispiirteistä. Kukaan ei ilmeisesti lue tai ymmärrä tätä osiota, sivut 82-85, sillä he jättävät sen lukematta. Valitettavasti se pilaa hypnoosin alan, jolla on hyviä lääketieteellisiä käyttökohteita.
Kävin niinkutsutussa abduktiokonferenssissa. Eräs kertoi kokemuksistaan, suoraan Star Trekistä. Hän otti itse kapteeni Kirkin roolin. Hän käytti samoja nimiä kuin TV-ohjelmassa. Myöhemmin me sanoimme hänelle tämän, joten hän tuli takaisin ja esitti ”hypnoosin” uudelleen ja keksi erilaisen sieppauksen. Niin menestyksekästä. Sellaisia tarinoita he kertovat.
Kiitos kun annoit minun kertoa asiat julki. Joskus olen kuullut asioistani kerrottavan sellaisella tavalla etten itse tunnista sitä.
Terveisin,
Betty (allekirj.)
Betty Hill
Artikkelin julkaissut textfiles.com
