Tieteen ja astronomian maailmat ovat keskittyneet Proxima Centauri B:hen, tuoreeltaan löydettyyn eksoplaneettaan, joka kiertää Alpha Centaurin tähtijärjestelmää vain 4.22 valovuoden päässä aurinkokunnastamme, ja joka näyttää olevan hyvä ehdokas asuinkelpoiseksi tähtijärjestelmäksi. 1970-luvulla julkaistu kirja Hands: A True Case Study Of A Phenomenal Hypnotic Subject väittää, että avaruusolennot tuolta planeetalta ovat jo vierailleet Maapallolla. Nyt toinen kirja 1980-luvulta on noussut pinnalle — erään naisen omaelämänkerta, jossa hän väittää että avaruusolennot sieltä ovat vieneet hänet sinne, hän eli siellä kuukausia, harrasti seksiä, synnytti siellä pojan jonka hän jätti sinne planeetalle. Kuulostaako tämä siltä, että uudet uutiset Proximasta ovat vähemmän kiinnostavia kuin vanhat?
Beyond the Light Barrier: The Autobiography of Elizabeth Klarer kuvaa Elizabeth Klarerin elämää, eteläafrikkalaisen naisen, joka syntyi vuonna 1910 ja joka sanoi nähneensä ensimmäisen UFOnsa seitsemän ikäisenä KwaZulu-Natalin alueella — hopeinen levy, joka torjui meteorin. Sen jälkeen hän uskoi saaneensa telepaattisia viestejä avaruusolennolta nimeltään Akon, joka vieraili Maapallolla, mutta joka ei koskaan laskeutunut aluksellaan. Vuonna 1955 Klarer väitti, että hän oli kyennyt valokuvaamaan aluksen, ja huhtikuun 7. päivänä 1956 hän sanoo Akonin laskeutuneen aluksellaan (jonka hän sanoo olleen tiedustelualus) Maapallolle ja tavanneen hänet.
Elizabeth Klarerin valokuva Akonin aluksesta
Tässä kohtaa omaelämänkerta muuttuu ensimmäiseksi Maan ulkopuoliseksi harlekiiniromanssiksi, kun Klarer kuvaa yksityiskohtia Akoniin rakastumisestaan, matkaamisesta emoalukselle ja sitten planeetalle — jota hän kutsuu nimellä Meton — joka kiersi Alpha Centauria. Hän väitti eläneensä Metonilla neljän kuukauden ajan ja synnyttäneen Akonille lapsen ennen palaamistaan vastahakoisesti Maapallolle, johtuen Metonin magneettikenttien aiheuttamista sydänongelmista. Vaikka ei vaikuta siltä, että Akon koskaan olisi vieraillut Maapallolla toiseen kertaan hänen poikansa kanssa, Klarer sanoo molempien ilmestyneen hänelle holografisesti ennen hänen kuolemaansa vuonna 1994.
Klarerin piirros Akonista — varsin komea avaruusolento
Kirja sisältää Akonin kuvauksen voimanlähdeteknologiasta, joka mahdollisti hänen liikkua edestakaisin Metonin ja Maapallon välillä. Klarer aloitti kirjoittamaan jatko-osaa, mitä hän ei koskaan saanut valmiiksi, nimeltään The Gravity File, jonka oletettavasti piti selittää hänen aluksensa “elektro-gravitaatiovoimanlähde”.
Elizabeth Klarer tunnettiin avoimesti ufologi George Adamskin fanina, joka kuuli hänen väitetyistä kokemuksistaan ja tapasi Klarerin 1950-luvun lopulla, tunnusti hänet yhdeksi varhaisista ‘ihmis-avaruusolentohybridien äideistä’. Klarer ilmeisesti puhui hänen kohtaamisistaan usein ja oli kunniavieras 11. kansainvälisessä UFO-tutkimusryhmien kongressissa Weisbadenissa vuonna 1975.
Beyond the Light Barrier: The Autobiography of Elizabeth Klarer on kiinnostava tarina, jolle ei ole mitään todellista näyttöä muuten kuin valokuva, jonka hän sanoo olevan Akonin partioalus. Onkin hieman sääli ettei hän paljastanut meille tapaa saada yhteyttä Akoniin haastattelua varten.
Entinen Britannian puolustusministeriön työntekijä Nick Pope väittää, että hänet on abduktoitu automatkalla, josta hänellä ei ole muistikuvia.
Ufologisti Philip Mantle esittää, että Nickin omassa kirjassaan The Uninvited kuvaama jäätävä kohtaaminen avaruusolentojen kanssa olikin sattunut Nickille itselleen.
Nickin mukaan Peter-niminen mies ajoi tullitietä Floridassa, USA:ssa, hänen Jenny-tyttöystävänsä kanssa, kun heidän autonsa hitaasti vedettiin pois tieltä metsäaukealle noin 30 metrin korkeudessa.
Kun metsässä ympärillä alkoi näkyä valoa, Peter sanoi irroittaneensa turvavyön ja astuneensa ulos autosta pystysuoraan ilmaan, kunnes hän sitten löysi itsensä ahtaasta metallisesta käytävästä.
Peter väittää unohtaneensa mitä ajomatkalla tapahtui
Peter muistaa lopulta löytäneensä itsensä kävelemästä ilmassa autolleen, jossa Jenny oli edelleen istumassa liikkumatta.
Kun hän oli autossa, se alkoi pyöriä kunnes se tuli alas maahan tienposkeen Boca Ratonin ulkopuolella, eikä niinkään sillä tullitiellä missä he ajoivat.
Omituista kyllä, Peter uskoi koko homman kestäneen alle puoli tuntia, mutta hän sai kuulla että se oli oikeasti kestänyt tunnin pidempään hänen kuvitelmaansa.
Nick Pope sanoo, että hän tarkoituksella kertoi tarinan ufologeille
Tutkijoiden kollektiivi uskoo, että Peter olikin itse asiassa Nick Pope, hänen kiinnostuksensa Maan ulkopuoliseen elämään oli syventynyt hänen puolustusministeriön pestinsä jälkeen.
Philip Mantle sanoi: ”Pope väitti, että hänen aloittaessaan Air Staffissa (2A) kesällä 1991, hänellä ei ollut tietoa tai kiinnostusta UFO-asioihin ja että ainoastaan puolustusministeriölle tehdyn UFO-tutkimuksen johdosta hän muuttui uskovaiseksi.
”No, toimitin ministeriön dokumentin vuonna 1988 hänelle, jota hän oli jo käsitellyt UFO-tutkimuksissaan, kun hän työskenteli Portsmouthissa.
”Tammikuussa 1991, ennen hänen siirtoaan niinkutsuttuun ’UFO-TOIMISTOON’ hänellä oli jo ollut oma lähikohtaamisensa Floridassa.
Puolustusministeriön dokumentti, jonka Philip Mantle sanoo tukevansa hänen teoriaa
”Hän nyt kiistää sellaisen kohtaamisen tapahtuneen ja me olemme myös näyttäneet dokumentteja hänen palveluksestaan Air Staffissa (2A), että hän oli D-arvon virkailija eikä koskaan tutkinut yhtään mitään.”
On enemmän kuin sattumaa, että tullitien tapaus kytkeytyy Nickin omaan kokemukseen, sanoo ufologi, joka väittää että Nick on kertonut hänelle tapahtuman itse.
Eräs heistä, Chris Fowler sanoi: ”Nick paljasti jotain jota hän piti varsin omituisena, ainakin Nickin sanomana omituisena.
”Hän sanoi meille, että muutama vuosi sitten, ennen kun hän sai Air Staffin paikan, hän oli lomalla tyttöystävänsä kanssa Floridassa ja että hän oli kokenut tiellä jotain mistä hän ei muista mitään.
”Hän sanoi, että he olivat tullitiellä ja yhtäkkiä hän tajusi, että he eivät olleet ajaneet ajaneet tullikopin ohi, vaikka he selvästi olivat ohittaneet sen.”
Daniel Harris lisää: ”Chris ja minä molemmat olimme monttu auki. Me emme uskoneet mitä hän kertoi meille.”
Hänen tutkimuksissaan PHilip oli löytänyt Nick Popen allekirjoittaman dokumentin vuodelta 1988, jossa paljastetaan hänen UFO-kiinnostuksensa ennen hommiaan ministeriöllä.
Philip oli myös kaivanut esiin puolustusministeriön selvityksen, että ei ollut olemassa mitään Britannian hallituksen UFO-projektia.
Mantle sanoi: ”Kaikki yhteensattumaa? Ei mielestäni. Kun kaikki tämä laitetaan yhteen, ainoa johtopäätös on, että Nick Pope ja ’Peter’ ovat yksi ja sama henkilö. Siitä minulla ei ole epäilystäkään.”
Nick vastasi Daily Starin kommenttipyyntöön: ”Jäynäsin muutamaa varsin päihtynyttä ufologia tällä tarinalla 25 vuotta sitten ja ehkäpä nyt sitä niittää mitä on kylvänyt jos tarina edelleen on kierrossa.
”Se sattui avaruusolentojen ruumiinavausvideon Britannian ensi-illassa, jonka tulisi kertoa jo ihmisille näiden ihmisten hyväuskoisuudesta jos he edelleen levittelevät huhuja.”
SCU:n tieteentekijät ovat vedonneet kongressiin, erityisesti SSCI:n, julkistamaan lisätietoa UAP:sta tiedeyhteisölle. SCU uskoo, että nyt on aika käynnistää perinpohjainen, tieteellinen analyysi kaikesta saatavilla olevasta UAP-datasta nykyisten tiedustelupyrkimysten avittamiseksi. Kopio tästä kirjeestä on osoitettu SSCI:n puheenjohtaja Mark Warnerille, ja mukana on myös rivijäsen Marco Rubio. 55 SCU:n jäsentä on allekirjoittanut tämän pyynnön. Heidän nimensä on vedetty pois julkisesta kirjeestä yksityisyyden suojaamiseksi.
SCU:n tutkimusryhmä on läpikotaisesti analysoinut marraskuun 14. päivän 2004 UAP-videota ja kaikkea julkisesti saatavilla olevaa dataa tapahtumasta, ja tuottanut vertaisarvioidun arvion:
sekä vertaisarvioidun tieteellisen julkaisun: ”Estimating Flight Characteristics of Anomalous Unidentified Aerial Vehicles in the 2004 Nimitz Encounter”, kirjoittanut Knuth, Powell & Reali: https://www.mdpi.com/2504-3900/33/1/26
Näiden tutkimusten tulos viittaa UAP-teknologioiden kyvykkyyksiin, joille ei ole vertaa millään tiedossa olevalla julkisesti saatavilla olevalla teknologialla, ja se pyytää armeijan keräämää lisädataa julkaistavaksi.
SCU uskoo, että kaikki valtion data koskien tunnistamattomia ilmaesineitä tulisi tehdä julkiseksi kansalle ja muun tiedeyhteisön avoimesti tutkittavaksi, olettaen että sellainen data ei paljasta lähteitä tai datankeruun menetelmiä. Täysi tieteellinen tutkimus sellaisesta datasta kykenisi löytämään arvokasta informaatiota liittyen sekä kansalliseen turvallisuuteen että fysiikan, ilmafysiikan ja maailmamme ymmärryksen edistämiseen.
Scientific Coalition for Unidentified Aerospace Phenomena (UAP) Studies (SCU) on kansainvälinen 501 (c)(3) voittoa tavoittelematon järjestö, jonka kotipaikka on Fort Myers, Florida ja joka on perustettu vuonna 2017. Se tutkii menneitä ja nykyisiä UAP-ilmiöitä. Tämä tutkimusorganisaatio koostuu tieteilijöistä, insinööreistä, entisistä armeijan upseereista, lainvalvojista ja muista tieteen, tekniikan ja tutkimuksen osaajista.
Parhaat senaattorit Warner ja Rubio:
Scientific Coalition of UAP Studiesin (SCU), joka on voittoa tavoittelematon UAP-tutkimuksen järjestö, puolesta me haluamme kiittää molempia teistä näiden hämmentävien ilmiöiden avoimen tutkimuksen puolesta puhumisesta. Aihetta huoleen kansallisen turvallisuuden puolesta on, mutta sen lisäksi vielä tuntemattomien luonnonilmiöiden tutkimus voi usein johtaa perustavanlaatuisiin oivalluksiin maailmastamme. Albert Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian avulla on viimein voitu selittää Merkuriuksen omituinen käytös Auringon ympäri kiertäessä, mikä on vain yksi monista esimerkeistä. Jäsenemme arvostavat myös sitoutumistanne läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen valtiolla, jotain mitä me pidämme elintärkeänä tieteelle, demokratialle, vapaalle yrittämiselle ja edistykselle.
Me haluaisimme ulottaa pyynnön teille ja kollegoillenne ottaaksenne käyttöön jäsentemme tieteellisen osaamisen ja kokemuksen. Tuorein julkaisumme sisältää syvälle menevän analyysin vuoden 2004 Nimitzin tapauksen julkisesta datasta San Diegon rannikolla. 270-sivuinen raporttimme ”A Forensic Analysis of Navy Carrier Strike Group Eleven’s Encounter with an Anomalous Aerial Vehicle”, kirjoittanut Powell et al. (2019), sisältää lyhyen tiivistelmän jossa kuvataan poikkeuksellisen suuria kiihtyvyyksiä, sekä julkisen vetoomuksen julkaista lisää dataa tästä tapahtumasta. Me uskomme, että se vetää vertoja mihin tahansa puolustusministeriön komitean tai tiedusteluyhteisön arviointiin. Me pyydämme teitä vertaamaan sitä puolustusministeriön tuottamiin raportteihin, joita olette nähneet. Luonnollisesti me olisimme ilahtuneita antaa analyysimme jäljelle jääneistä videomateriaaleista, mikäli meille suodaan pääsy materiaaliin. Todellakin, me mieluusti haluamme toimia resurssina komitealle milloin tahansa voimmekin auttaa analyyseissa. Lisäksi eräillä jäsenistämme on voimassa olevat turvallisuusluokitukset, mikäli tällainen asia on merkityksellinen tieto.
Me pyydämme myös tukeanne tuoreen puolustusministeriölle esittämämme pyynnön suhteen julkistaa jäljellä olevat osat kuuluisista ”Go Fast” ja ”Gimbal”-videoista. Me olemme analysoineet videoiden julkaistut osiot, ja saaneet niistä tärkeää tietoa, mutta me emme edelleenkään ymmärrä sitä miksi puolustusministeriö ei ole kunnioittanut pyyntöämme julkaista loputkin osat videoista niin, että voisimme suorittaa läpikotaisemman ja täydellisemmän analyysin. Tämä on erityisen vaikeaa ymmärtää kun puolustusministeriö on tunnustanut kuvamateriaalin jo julkaistuksi, ja että ”se ei paljasta mitään arkaluontoisia kyvykkyyksiä tai järjestelmiä” eikä ”haittaa mitään tulevia tutkimuksia”. Lisäksi presidentin päiväkäskyllä 13526 rajoitetaan liiallista salailua. Tieteentekijämme uskovat, että näiden videoiden jäljellä olevat osuudet voivat osoittautua erittäin tärkeiksi jos ne paljastavat, että F-18 -lentokoneemme menettivät kontaktin sen takia, että ne eivät kyenneet pysymään UAP:den nopeuden ja liikkuvuuden tahdissa. Jos tämä pätee, silloin me uskomme että on myös elintärkeää, että kongressi saa tästä tiedon. Tukeeko toimistonne puolustusministeriölle esittämää pyyntöämme saada pääsy Gimbal ja Go Fast -videodataan, jotta me voisimme saattaa päätökseen tutkimuksemme vuoden 2015 USS Rooseveltin tapauksesta? Voisitteko myös ajaa minkä tahansa muun ei-salaiseksi-luokitellun UAP-videon julkistamista? Me mieluusti tarjoaisimme toimistollenne palvelujamme kuva-analyyseihin ja briiffauksiin liittyen.
Lopuksi, me toivotamme tervetulleeksi mahdollisuuden työskennellä komiteanne ja kongressin jäsenten kanssa tieteellisen tiedon ja käytännön ymmärryksen tuottamisessa siitä mitä nämä UAP-tapaukset voivat meille opettaa. Me emme ole julkaisseet tätä kirjettä mutta teemme niin maaliskuun 29. päivään mennessä. Jos me voimme, me haluaisimme tunnustaa tukenne. Ottakaa vastaan kiitoksemme siitä tärkeästä työstä mitä te teette näiden ilmiöiden valottamiseksi ja pyynnöstämme saada lisädataa UAP:sta.
Terveisin,
SCU:n johtokunta, neuvonantajat ja alla olevat allekirjoittaneet jäsenet
Las Vegasista kun ajaa pohjoiseen tarpeeksi pitkään, huolestuttavan suoraa tietä Nevadan autiomaahan, lopulta löytää itsensä “Extraterrestrial Highwaylta”. Route 375 vie sinut niin lähelle Area 51:a kun siviilinä on mahdollista päästä.
Se on mielenkiintoinen ja erittäin amerikkalainen paradoksi, että samalla kun USA:n armeija haluaa sinun olevan tietämättä salaisesta tukikohdasta, toinen virallisuuden nurkka, Nevadan turistikeskus, on luottanut alienbrändäyksen avulla villeihin spekulaatioihin siitä mitä salaisuuksia lepääkään autiomaassa.
Tiemerkki, joka kertoo Extraterrestrial Highwayn virallisesti alkavan, on sellainen jonka odottaisi löytävän markan scifi-pokkarin kannesta. Tien ajaminen vie kohti Amerikan omituista, avaruusolentojen kitsch-alakulttuuria. Se tarkoittaa Nevadan peräkylille matkaamista, joka on ollut ufologien vaelluskohteena aina siitä lähtien kun 1980-luvun lopulla insinööri Bob Lazar väitti, että USA:n ilmavoimat olivat rekrynneet hänet takaisinmallintamaan avaruusolentojen alusta salaisessa tukikohdassa vuoren reunalla jossain päin Area 51:a.
“Populaatio: Ihmisiä, kyllä. Alieneita?” lukee kyltissä, joka toivottaa sinut tervetulleeksi Racheliin, pieneen tuulenpieksämään bungalowien ryppääseen 25 mailia Area 51:n pohjoispuolella. Päänähtävyys on Little A’Le’Inn, tunkkainen majatalo, joka on hehkuttanut kaikkea lentävien lautasten ja pienten vihreiden miehien välillä pysyäkseen toiminnassa.
Majatalo on UFO-trendien mekka, paikka jossa oppii että ei ole oikeastaan mitään mihin ei voisi lyödä pientä vihreääm suurisilmäistä olentoa ja myydä sitä hintaan $9.99; majatalon keittiö ylpeilee alien-burgerilla. (Avaruusolentojen syöminen on huolestuttava teema: E.T. Fresh Jerkysta voi hakea kuivattua marsilaisen lihaa. ) Läheinen Alien Research Centren idea tieteellisestä tutkimuksesta on Alien-tequilan maistelu. Area 51:n toisella puolella Alien Cathouse -bordelli tarjoaa UFO-tarkkailijoille oman kolmannen asteen lähikontaktin.
USA:n puolustusministeriön “UFO”-kuva, julkaistu syyskuussa 2019
Mutta vaikka Nevadan piskuinen UFO-turismiteollisuus tuskin voisikaan olla sekavampaa, Amerikan ufologeilla on tällä hetkellä huippuhetki: 2020 oli nousuvuosi niille jotka ovat kiinnostuneet Maan ulkopuolisen elämän vierailuista luonamme. Pentagon julkisti kuvamateriaalia “tunnistamattomista lentävistä ilmiöistä”. Donald Trump kiusoitteli “kiinnostavilla” Roswellin, vuoden 1947 UFO-maahansyöksypaikan, yksityiskohdilla. Paikan, joka on saanut aikaan miljoonia teorioita avaruusolentojen aluksista. Presidentti lupasi paneutua “hyvin, vahvasti” UFO-asiaan. Floridan senaattori Marco Rubio, silloinen senaatin tiedustelukomitean puheenjohtaja, pyysi Pentagonia tuottamaan raportin aiheesta kaikkien nähtäville.
Kesän mittaan Pentagon käynnisti UAP-toimikunnan “standardoimaan keräämisen ja raportoinnin” tunnistamattomien lentävien esineiden havainnoista. Amerikan armeija sanoo, että kuvamateriaalia esineistä taivaalla löytyy, joita ei todellakaan osata selittää. Amerikan omaa etuaan vahtiva liberaalilehdistö ottaa UFOt yllättävän vakavasti, ja aiheesta vakavalla naamalla kirjoitetut jutut eivät ole kauhean epätavallisia New York Timesin kannessa.
UFOt mahdollisesti avaruusolentojen aluksina selittäviin kuuluu entisiä virkamiehiä, joilla on ollut erittäin korkea turvaluokitus. Barack Obaman CIA-päällikkö John Brennan tuoreeltaan sanoi, että tunnistamattomat lentävät esineet “ovat edelleen selittämättömiä ja saattavat, itse asiassa, olla jonkin tyyppinen ilmiö joka on seurausta jostain mitä me emme vielä ymmärrä, ja se saattaa olla jonkinlaista toimintaa jota jotkut saattaisivat kutsua toisenlaiseksi elämänmuodoksi”.
Eläköitynyt Nevadan senaattori Harry Reid tuoreeltaan toisti kantansa, että mahdollisuus sille että avaruusolennot ovat käyneet Maapallolla on jotain mikä meidän tulisi ottaa paljon vakavammin. Sitten on toisia huomattavan paljon enemmän vieraita väitteitä Israelin entiseltä puolustusministeriön avaruusjohtajalta, joka väitti joulukuisessa haastattelussa, että “galaktinen liitto” on saanut jo yhteyden ihmiskuntaan, kirjoittanut sopimuksen Yhdysvaltain hallituksen kanssa, mutta odottaa ilmoittamistaan saapumisestaan koska “ihmiskunta ei ole vielä valmis”.
Ipsoksen viime vuonna julkaistun gallupin mukaan 66 prosenttia amerikkalaisista uskoo elämään toisilla planeetoilla, 57% uskoo toisilla planeetoilla olevan älykästä elämää ja hieman vajaa puolet uskoo UFOjen olevan olemassa ja vierailleen Maapallolla:
Doug Wilson on osa paljon pienempää vähemmistöä: ryhmää amerikkalaisia, jotka eivät vain usko että avaruusolentojen alukset ovat vierailleet Maapallolla vaan myös että hän on nähnyt sellaisen itse. Kun hän oli 19-vuotias, 1970-luvun lopulla, Wilson sanoo olleensa poliisiviranomaisen kyydissä Missourin maaseudulla, kun hän kohtasi jotain omituista. “Se oli arviolta 30 jalkaa läpimitaltaan, ehkä noin 12-15 jalkaa korkea ja ovaalin muotoinen”, hän sanoo minulle. “Meillä oli selvä näköhavainto siitä ja tarkkailimme sitä noin kahden minuutin ajan.” Hän sanoo, että seuraavien neljän vuosikymmenen ajan hän on nähnyt tarpeeksi ja tutkinut riittävästi dokumentteja ollakseen “vakuuttunut siitä että nämä asiat ovat varmasti tulossa luoksemme muualta”.
Wilsonilla on Mutual UFO Networkin (MUFON) päätutkijana ufologian yhteisön tuki. MUFON tutkii tuhansia UFO-raportteja vuosittain. Wilsonin mielestä Amerikka on tärkeän UFO-hetken keskellä: “Alusta lähtien UFO-paljastus on ollut se trendisana alusta alkaen. Ihmiset haluavat tietää kun Amerikan hallitus aikoo paljastaa sen mitä he tietävät UFOista ja mahdollisesti Maan ulkopuolisesta elämästä. Fiilikseni on, että me olemme tulleet jo muutaman vuoden pehmeää paljastusta.”
Wilson tarkoittaa tällä, että UFOihin liittyvää informaatiota tiputellaan pikkuhiljaa eikä niinkään dramaattisesti kerralla, jolloin presidentti ilmoittaa suorana telkkarissa, että avaruusolennot ovat saapuneet. “He jatkavat tämän tyyppisen informaation julkistamista pikkuhiljaa niin, että siitä tulee osa sosiologista ymmärrtystämme, ja yhteiskunta yksinkertaisesti asteittain tajuaa kaiken tämän olevan totta, että armeija käsittelee aihetta.”
Kirjassa Intimate Alien: The Hidden Story of the UFO, David J. Halperin, uskontotieteen emeritusprofessori University of North Carolinassa, Chapel Hillissa, sanoo: “UFOt ovat myytti — mutta myytit ovat todellisia.”
MUFONin olkamerkki
“UFOt eivät liity toisten planeettojen elämään mitenkään, eivätkä avaruusmatkailuun”, Halperin sanoo minulle. Teinivuosien UFO-hullu Halperin sanoo, “Se mihin ne liittyvät ovat me itse. Ne ovat meidän kaipauksiamme, omia pelkojamme, ja erityisesti suurin pelko kaikista on oman olemassaolomme lakkaaminen. Nämä ovat asioita joita me projisoimme taivaalle.”
Halperinin logiikalla ei ole yllättävää, että vuonna 2020 nähtiin ennätysmäärä UFOja Amerikassa. Alkuperäinen sodanjälkeinen piikki UFOissa liittyi ahdistukseen ydinsodan pelosta, joka pyyhkisi ihmiskunnan pois kokonaan. “2020 oli vuosi jolloin olemme kävimme läpi todellisen avaruusolentojen invaasion, C-O-V-I-D eikä U-F-O,” hän sanoo.
Trumpin presidenttiys oli myös osa tarinaa, Halperin spekuloi. Trumpin valinnasta eniten raivostuneet ja kaikkein vakuuttuneimmat, että hänen presidenttiytensä tarkoittaisi välitöntä katastrofia, alkoivat ottaa UFO-asian vakavammin. Tähän kuumotukseen voi lisätä myös laajentuvan kysymyksen mikä muu on mahdollista tapahtua jos Donald Trump kyetään valitsemaan presidentiksi? “Oli eräänlainen tunne siitä, että maailma on muuttunut surrealistiseksi”, sanoo Halperin.
Jos sellainen asia on olemassa kuin tieteellinen establishment, Avi Loeb on osa sitä. Israelilais-amerikkalainen astrofyysikko ja Harvardin professori ja Black Hole Initiativen vetäjä, Loeb on palvellut presidentin tiedeneuvonantajien joukossa. Ja hän on julkaissut kirjan, joka asettaa hänet tieteen valtavirran ulkopuolelle. Teoksessa Extraterrestrial hän esittää pintapuolisesti kummallisen väitteen: että aurinkokunnassa on käynyt kehittynyt avaruusolentojen teknologia kaukaisesta tähdestä.
Loebin teoria on vastaus arvoitukseen nimeltä ‘Oumuamua, kappale joka on joko sikarin tai pannukakun muotoinen, joka kiisi universumin kolkkamme ohi 58,900 mailia tunnissa syyskuussa 2017. Tuohon aikaan se oli ensimmäinen tähtien välinen kappale, jonka tieteilijät ovat koskaan havainneet, eikä heillä ollut selitystä sen painovoimaa uhmaavalle kurssille. Loebin mielestä teoria siitä, että ‘Oumuamua on komeetta tai asteroidi ei pidä paikkaansa. Sherlock Holmesia sekä hänen lempilausettaan “kun eliminoit mahdottoman, mitä tahansa jääkin jäljelle, vaikka miten epätodennäköistä se olisikin, sen täytyy olla totuus” lainaten, Loebin mielestä avaruusolentojen sivilisaatio on kaikkein uskottavin selitys.
Tälle ei-asiantuntevalle lukijalle tuo jäi varsin kaukaahaetuksi teoriaksi. Loebin kollegat eivät ole olleet niin myötämielisiä, mutta hän esittää, että ‘Oumuamuan mysteeri, ja vastaus hänen selitykseensä, on tapaustutkimus tieteen ylivarovaisuudesta: “Tieteellinen prosessi on jäänyt paikalleen monta kertaa vuosien varrella, koska ortodoksian perustaneet ja sitä pakottavat portinvartijat uskovat, että he tietävät kaikki vastaukset jo etukäteen.
“Monet tieteentekijät näkevät itsensä ulkopuolisina, osana eliitti-intelligentsiaa”, Loeb kirjoittaa. “Tietoisesti tai alitajuisest, he haluavat erottaa itsensä rahvaasta.”
Miksi, Loeb kysyy, multiversumia — idea siitä että universumeja on olemassa ääretön määrä samanaikaisesti — pidetään vakavana ja tärkeänä tieteellisenä tutkimusalana, kun taas selvästi jokin vähemmän kaukaahaettu halveksutaan? “ Maan ulkopuolisen elämän etsintä ei koskaan ole ollut muuta kuin oikku suurimmalle osalle tieteentekijöitä”, hän kirjoittaa. “Heille se on aihe, joka parhaimmillaankin herättää pintapuolista kiinnostusta, ja pahimmillaan suoraa pilkkaa.”
Loeb syyttää pieniä vihreitä miehiä: “Sensationalisoidut kuvaukset avaruusolennoista ovat johtaneet populaariin ja tieteelliseen kulttuuriin, jossa on hyväksyttävää nauraen sivuuttaa monia vakavia keskusteluja Maan ulkopuolisesta elämästä, jopa silloinkin kun näyttö selvästi viittaa siihen, että aiheesta tulisi keskustella; todellakin, sellainen mistä meidän pitäisi puhua nyt enemmän kuin koskaan.”
Vaikka Loeb uskookin, että UFO-bongarit ja Area 51 -salaliittoteoreetikot ovat yrittäneet vastata kysymykseen siitä olemmeko me yksin universumissa ja tämä on antanut huonon maineen kaikelle, Halperin vähättelee asiaa vähemmän. “Tavallaan pidän itseäni ufologina”, hän sanoo, “ja mielestäni me olemme yhtä vakavissamme kuin hänkin on. Me vain katsomme eri suuntiin.”
Andrew Siemion, tutkimusjohtaja kalifornialaisessa SETI-instituutissa, eräs johtavia valtavirran organisaatioita Maan ulkopuolisen elämän tutkimuksessa, ilmaisee myös sympatiansa UFO-bongareille, sanoen minulle: “Astronomeina ja insinööreinä me lähestymme tätä käyttäen modernin tieteen valideja työkaluja, mutta jollain tavoin se on yhtä validia lukea hyvää fiktiokirjaa ja spekuloida. Se on uskomattoman kiinnostava kysyymys, ja sellainen jota monet pohtivat eri tavoin.”
Harvardin professori Avi Loeb observatoriossaan, Cambridgessa, Massachusettsissa
Siemionin fokus on todisteiden etsiminen avaruusolentojen kommunikaatioteknologiasta osana Breakthrough Listen -projektia. Tällä hetkellä he tutkivat radioaaltoemissioita, jotka näyttävät tulleen Proxima Centaurin suunnalta, meitä lähimmästä tähdestä. Hän on hiljaa tutkimuksesta ja hän ja hänen kollegansa julkaisevat tutkimustuloksensa piakkoin. Mutta hän sanoo, että me olemme eräänlaisen Maan ulkopuolisen elämän etsinnän “renessanssin” keskellä.
Siemion ja Loeb molemmat arvostavat sitä miten paljon on vielä löytämättä. Extraterrestrialissa Loeb kirjoittaa, “tiede sen ytimessään vaatii nöyryyttä”. Pandemia on tuonut uudenlaisen tieteen arvostuksen Amerikan politiikkaan, mutta liian usein se esitetään staattisena, kaikkien hyväksymänä faktojen joukkona. Loebin selitystä ‘Oumuamuasta ei ole pakko uskoa tunnustaakseen sen miten paljon me emme vielä tiedä ja arvostaakseen tarvetta sekopäisille teorioille.
Kyse ei ole pelkästä tieteestä. Politiikka on yhä useammin kahden leirin kiistelyä heidän absoluuttisista kannoistaan koskien tiettyjä faktoja. Epäilystä ei katsella hyvällä ja portinvartijat maanisesti vaahtoavat rajasta totuuden ja “disinformaation” välillä.
Little A’Le’Innissa mies baaritiskin takana uskoutuu minulle: “Henkilökohtaisesti en ole alienjuttuihin päin”, hän sanoo. “Mutta täällä tapaa parhaat ihmiset”. Baarissa istuva entinen kaivostyöläinen on myös skeptikko. Useimmilla UFO-havainnoilla on varsin arkipäiväinen selitys, hän kertoo minulle hänen keskittyessään alien-burgeriinsa. ET-paitoja valikoivia asiakkaita katsellessa, ja seuratessa kun he tilaavat avaruusolentoviinaa, saattaa helposti unohtua kaikki mikä vähänkään liittyy tähän omituiseen Amerikan kitsch-puoleen. Kun astuu ulos, katsoo taivaalle aina vain laajenevaan universumiin kirkkaan yön aikaan Nevadan autiomaassa, sitä tulee pohtineeksi: olemmeko me yksin?
Heinäkuussa tutkiva journalisti Tim McMillan kertoi The Basement Officen juontajalle Steven Greenstreetille, että tiedustelu/ilmailumaailman lähde oli sanonut, että UFOt ”eivät olleet lentäviä lautasia, ne eivät olleet tic taceja… ne olivat jotain millä oli kyky muuttaa mieltä näkemään sen mikä mielelle on järkevää.”
Kaksi vuotta aiemmin Pentagonin Advanced Aerospace Threat Identification Programin, eli AATIPin, esityksessä vilahtanut slaidi ehdotti, että ilmiö voi ”manipuloida sekä fyysistä että kognitiivista ympäristöä ja näin penetroitua amerikkalaisiin laitoksiin, vaikuttaa päätöksentekijöihin ja vaarantaa kansallisen turvallisuuden.”
Tom DeLonge, jonka To The Stars Academy työskentelee AATIPin veteraanien kanssa, jokin aika sitten ehdotti, että ne saattavat olla häiritsevä ja muinainen “kontrollimekanismi”. Jotain mitä Jacques Vallée on hypotetisoinut aiemmin.
Voisivatko nämä kaikki liittyä toisiinsa? Voisivatko UFOt — 1700-luvun palavat linnat, vuoden 1897 haamualukset ja modernimmat lautaset ja tic tacit — näyttäytyä eri näköisinä riippuen aikakaudesta? Ja muuttuvatko ilmiön tavoitteet ajan myötä?
Vai… saattaisiko ihmiskunta tiedostamattaan olla ajurina UFOjen ulkonäön muutoksissa?
Katso video läpikotaisemmasta tarkastelusta, siitä mikä on kiistämättä kaikkein häiritsevin selitys ilmiölle.
Mitä jos saisit tietää, että sinulla on pitkään kauan kadoksissa ollut sukulainen? Ja mitä jos tuo pitkään kauan kadoksissa ollut sukulainen olisi eri planeetalta galaksistamme?
Ja mitä jos tämä kaukainen planeetta olisi koti miljardeille ihmisille, aivan kuten Maapallo?
Mutta nämä ”ihmiset” eivät näytä mitenkään meiltä. Koska ne ovat tulevaisuudesta. Voisivatko avaruusolennot olla ihmisten tulevaisuuden versioita? Miten paljon edellä meitä he olisivat?
Miten paljon he olisivat kehittyneet? Voisimmeko me ymmärtää toisiamme? Mitä tulevaisuuden ihmisten tapaaminen tarkoittaisi Maapallon ihmiskunnalle? Entäpä sen sijaan, että ”avaruusolennot” olisivat Maan ulkopuolelta, he olisivatkin vain ihmisiä, jotka matkaavat ajassa taaksepäin tulevaisuudesta tutkimaan oman lajinsa alkuperää?
Artikkelissa päivämäärällä 24. helmikuuta 2021 the Warzonen Tylor Rogoway raportoi Yhdysvaltain ilmailuviranomaisten (Federal Aviation Administration, FAA) tekemästä lausunnosta koskien American Airlinesin lentoa 2292, jonka aikana tehtiin havainto nopeasti liikkuvasta sylinterin muotoisesta esineestä New Mexicon yllä 21. helmikuuta 2021. Lausunnossa sanottiin:
”Pilotti raportoi nähneensä esineen New Mexicon yllä hieman keskipäivän jälkeen paikallista aikaa sunnuntaina helmikuun 21. päivä 2021. FAA:n lennonjohto ei nähnyt mitään esinettä alueella omissa tutkissaan.”
”Oman lentoryhmämme kanssa tehdyn briiffauksen jälkeen saimme lisätietoja, ja voimme varmistaa että tämä on peräisin American Airlinesin lennon 2292 lähetyksestä helmikuun 21. päivänä. Kaikissa lisäkysymyksissä me pyydämme teitä olemaan yhteydessä FBI:n.”
Lehdissä lukevia uutisia
”Albuquerque Journalin” helmikuun 25. päivän numerossa (kuvassa) T. S. Lastin kirjoittamassa artikkelissa raportoitiin, että he olivat ottaneet yhteyttä FBI:n tapauksesta, ja että FBI oli vastannut:
”FBI on tietoinen raportoidusta tapauksesta. Vaikka politiikkamme ei ole myöntää tai kieltää mitään tutkimuksen alaista, FBI työskentelee jatkuvasti liittovaltion, valtion, paikallistason ja (alkuperäiskansojen) heimotason kumppaneiden kanssa jakaen tiedustelutietoa ja suojellen kansaa.”
”Albuquerquen FBI New Mexicossa sanoi, että he olivat tietoisia raportoidusta tapauksesta, mutta eivät myöntäneet tai kieltäneet tutkimuksia Arizona Republicille lähetetyssä sähköpostissa.
Kysymyksiä herää
Kaiken tuon lukemisen jälkeen mieleeni heräsi kysymys. ”Miksi FBI on mukana raportoidussa UFO-havainnossa?” Tämä kysymys heräsi minulle ensimmäisen kerran kesäkuussa 2020. Kesäkuun 17. päivänä 2020 senaatin tiedustelukomitean kirjoitti senaatin raportin 116-233. Tämä raportti oli vastaus lakiin S3905 ”Intelligence Authorization Act for fiscal year 2021.”
Tässä raportissa otsikolla ”Kehittyneet ilmauhat”, komitea kirjoittaa, että se
”…ohjeistaa DNI:a, yhdessä puolustusministeriön ja muiden samanlaisten virastojen kanssa, siten kuin johto ja ministeri yhdessä katsovat aiheelliseksi, jättämään raportin 180 päivän sisällä…. tunnistamattomista ilmailmiöistä…”
Samassa raportissa myöhemmin lukee, että komitea ohjeistaa ottamaan raporttiin mukaan:
”Yksityiskohtainen analyysi FBI:ltä saadusta datasta, joka oli johdettu tunnistamattomien ilmailmiöiden tunkeiludatasta suljettujen ilmatilojen yllä USA:ssa.”
Minulle tämä lausunto tarkoittaa, että FBI on tuoreeltaan lähtenyt mukaan drone- ja UAP-tutkimuksiin. Tämä selittäisi sen miksi heille raportoitiin helmikuun 21. päivän 2021 tapahtumista New Mexicossa. Tämä herättää vain lisäkysymyksiä, kuten sen että mikä on heidän mandaattinsa UAP-tutkimuksissa? Kuka pyysi heitä mukaan? Milloin?
Dronet
Vuonna 2020 raportoidut havainnot suurista droneista, lentämässä muodostelmassa, Coloradossa, Nebraskassa ja Kansasissa, johtivat FAA:n mukaantuloon tutkivaan toimikuntaan. Amerikkalaistutkija Douglas D. Johnsonin haltuunsa saamat dokumentit, FOIA-tietopyyntöjen kautta, paljastivat että FBI haluaa olla mukana toimikunnassa.
Mikä on FBI:n oikea lailla säädetty tehtävä? Heidän omien verkkosivujensa mukaan heidän tehtävänsä on ”suojella amerikkalaisia ja ylläpitää Yhdysvaltain perustuslakia.” Heidän prioriteettinsa ovat:
Suojella USA:a terrori-iskulta
Suojella USA:a ulkovaltojen tiedustelulta, vakoilulta ja kyber-operaatioilta
Taistella merkittävää kyberrikollisuutta vastaan
Taistella kaikkea julkista korruptiota vastaan kaikilla tasoilla
Suojella kansalaisten oikeuksia
Taistella ylikansallisia rikollisjärjestöjä vastaan
Taistella merkittävää valkokaulusrikollisuutta vastaan
Taistella merkittävää väkivaltarikollisuutta vastaan
Takaisin kysymykseeni
Joten kysyn, mikä osa-alue FBI:n tehtävissä ja prioriteeteissa sopii UAP-ilmiön tutkimiseen? Tuntuu siltä, että ainoa relevantti kohta on ”Suojella USA:a ulkovaltojen tiedustelulta, vakoilulta…” ja mahdollisuus sille, että UAP-toimintaan saattaisi kuulua ulkovaltojen vihollisaktiviteettia.
Etsin kaikkia relevantteja kommentteja FBI:lta itseltään siitä miksi se saattaisi olla mukana UAP- ja dronehavaintotutkimuksissa ja löysin lausunnon kriittisen hätätoimiryhmän vara-assistentilta Scott Brunnerilta, joka oli tehty kesäkuussa 2018 senaatin Homeland Security and Government Affairs Committeelle koskien niinkutsuttuja ”miehittämättömiä ilmajärjestelmiä” (unmanned aerial systems, UAS).
”FBI on huolissaan siitä, että rikolliset ja terroristit käyttävät hyväkseen UAS:aa tavoilla, jotka uhkaavat amerikkalaisten turvallisuutta. UAS-uhka voi saada monia muotoja, mm. laiton valvonta…”
Joten takaisin alkuperäiseen kysymykseen. ”Miksi FBI on mukana taivaalla nähdyn tunnistamattoman kappaleen havainnon tutkimuksissa?” Tajuan järkeilyn koskien miehittämättömiä ilmajärjestelmiä, eli droneja, ja niiden potentiaalista käyttöä esim. huumeiden salakuljetuksessa; ja terroristit saattavat käyttää niitä räjäyttelemään asioita, mutta miksi heidän kiinnostuksensa herää nopeasti liikkuvaa sylinterialusta kohtaan New Mexicon yllä 10 kilometrin korkeudessa?
Tiivistettynä, en kykene saamaan selville tyydyttävää vastausta kysymykseeni.
Kiitokset
Kiitos bostonilaistutkija Barry Greenwoodille eri lehtileikkeiden toimittamisesta koskien helmikuun 21. päivän 2021 tapausta.
Päivity 2. maaliskuuta 2021
Sain sähköpostin amerikkalaistutkija Mark Rodeghierilta, joka muistutti minua vuoden 1997 lentotapauksesta.
R. J. Durantin kirjoittama raportti tapauksesta syyskuulta 1999 MUFON Journalissa kertoo yksityiskohtia Swissairin Boeing 747:n kohtaamisesta, joka ”…koki ’lähikohtaamisen’ sylinterimäisen ’hehkuvan valkoisen’ esineen kanssa, joka matkasi lähes kohtisuoraan ohjaamoa erittäin suurella nopeudella… 7 kilometrin korkeudessa… pilvettömällä taivaalla.” Lentokone matkasi Philadelphiasta Bostoniin USA:ssa.
Sivulla 4 Durant paljastaa, ”Tämän seurauksena FAA huomautti FBI:a ja kansallista liikenneturvallisuuselintä (National Transport Safety Board, NTSB) ja molemmat virastot nimittivät viranomaisia ottamaan osaa palavereihin Swissairin pilottien kanssa.”
Käytin hakusanaa ”UFO” ensimmäiseen hakuun, ja arkistoista löytyi 11 tiedostoa. Nämä olivat:
1. ”Tukipalvelut – Tunnistamattomat lentävät esineet, Yleinen.” 1972. Uuden Seelannin poliisivoimien päämajan tuottama dokumentti. ID-numero R13024670.
2. ”Tukipalvelut – Tunnistamattomat lentävät esineet, Yleinen.” 1972. Uuden Seelannin poliisivoimien tuottama dokumentti. ID-numero R13029195.
3. ”Raportit – Raportteja ja palautteita – Raportteja UFOista [Unidentified Flying Objects]” 1956-1979. Uuden Seelannin puolustusvoimien päämaja. ID-numero R21072322.
4. ”Raportit – Raportteja ja palautteita – Raportteja UFOista [Unidentified Flying Objects]” 1979 – 1980. Uuden Seelannin puolustusvoimien päämaja. ID-numero R21072323.
5.”Raportit – Raportteja ja palautteita – Raportteja UFOista [Unidentified Flying Objects]” 1981 – 1984. Uuden Seelannin puolustusvoimien päämaja. ID-numero R20384526.
6. ”Raportit – Raportteja ja palautteita – Raportteja UFOista [Unidentified Flying Objects]” 1979 – 1984. Uuden Seelannin puolustusvoimien päämaja. ID-numero R20384527.
7. ”Yleishallinto – Organisointi ja johto – Raportteja ja palautteita – UFOt [Unidentified Flying Objects] ja Etnologia.” 1984-1989. ID-numero 22365246.
Ainoastaan yksi yllä listatuista tiedostoista on digitoitu Uuden Seelannin kansallisarkistoon (hyväksytty 15. joulukuuta 2020), kahdeksas kohta ”Poliittiset asiat – Ulkoavaruus – Tunnistamattomat lentävät esineet [UFOt]” 1977 – 1982. ID-numero R17729163.
Ensisilmäyksellä on vaikeaa arvata mistä tässä puhutaan. Poliittiset asiat – Ulkoavaruus?
Tiedosto käsittelee yhtä ainoaa aihetta. Tämä on Grenadan valtion yritys saada YK hyväksymään Grenadan vuoden 1978 luonnostelma YK:lle, ”Viraston tai laitoksen perustaminen YK:hon ryhtyä toteuttamaan, koordinoida ja levittää tutkimustietoja Tunnistamattomista Lentävistä Esineistä ja niihin liittyvistä ilmiöistä.”
YK:n Uuden Seelannin suurlähettilään ja Uuden Seelannin ulkoministeriön YK-osaston edustajan välillä käytyä vaihtoa on monta dokumenttia. Grenada lopulta taivutettiin vetämään pois sen esitys ja sen sijaan hyväksymään:
”Että Yleiskokous pyytää Pääsihteeriä välittämään esitysluonnostelman tekstin yhdessä yllämainittujen lausuntojen kanssa YK:n jäsenvaltioille ja kiinnostuneille erikoisvirastoille, niin että ne voisivat kommunikoida näkemyksensä Pääsihteerille.”
Vaikka jutun lopputulema on UAP-kirjallisuudessa hyvin tiedossa, tämä tiedosto tuo julki Uuden Seelannin kannan ja sisäiset ajatukset asiasta, ja senpä vuoksi sen lukeminen on aiheellista.
”Voidaan vain spekuloida mitä MFAT-tiedosto pitää sisällään. Yksi mahdollisuus on, ottaaen huomioon aikavälin vuodet 1977-1982, että dokumentit liittyvät UFO-tietoisuutta lisäävään aloitteeseen YK:ssa, jota Sir Eric Gairy, silloinen Grenadan pääministeri, johti 1970-luvun lopulla. Tämä ponnistelu johti sarjaan täysistuntoja ja päätöksien hyväksymisiä vuoden 1977 loppupuolella, mikä kulminoitui Poliittisen erikoiskomitean kuulemistilaisuuteen marraskuun 27. päivänä 1978.”
Kaikoura
Sarja tapauksia sattui joulukuussa 1978 Kaikouran alueen lähellä Uudessa Seelannissa. Lentäjät tekivät visuaalisen havainnon; tämän havainnon filmasi myös australialainen TV-ryhmä, ja sen yhteydessä tehtiin anomaalisia tutkahavaintoja. Useat valtion virastot Uudessa Seelannissa tekivät tutkimuksia tapauksista.
Digitoiduissa tiedoissa on SAVINGRAM-dokumentti, Wellingtonilta kaikille – vs UFOt – Kaikora, päivätty kesäkuulle 1979. Tähän kuului seuraava teksti:
”Maan ulkopuolisten elämänmuotojen intervention mahdollisuuden todeksi osoittamista pidetään äärimmäisen epätodennäköisenä.”
Odotan innolla lisää näitä Uuuden Seelannin kansallisarkistojen UAP-tietoja saataville digitoidussa muodossa.
Loppuhuomio: Susan Hansenin, Uuden Seelannin “UFO Focus New Zealand Research Network”:n johtajan, väsymättömän työn ansiosta Uuden Seelannin puolustusvoimat ovat julkaisseet nämä tiedot. Klikkaa tästä päästäksesi heidän verkkosivuilleen.
Olen aiemmin kirjoittanut useita blogipostauksia Bigelow-säätiöstä, muunmuassa:
22. marraskuuta 2018. ”The Bigelow Foundation ja Angela Thompson Smith.” Viittaus John B. Alexanderin vuoden 2017 kirjaan, ”Reality Denied”, paljasti että henkilö, Angela Thompson, oli tehnyt työtä Bigelow-säätiölle.
”Säätiö on toteuttanut useita projekteja, mm. Bigelowin rahoittamaan Roper-raporttiin epätavallisista henkilökohtaisista kokemuksista; seminaareja vaihtoehtoterveydestä ja yhteistutkimusta Las Vegasissa, Keski-Nevadassa ja Alabamassa; tutkimusavustusta tutkijoille kuten Budd Hopkins New Yorkissa, sekä radioshow’n Area 2000, joka oli Art Bellin Coast to Coast -ohjelman edeltäjä. Area 2000:ssa oli mukana monia asiantuntijoita ufologian, vaihtoehtoterveyden, vaihtoehtoisen energian ja parapsykologian alalta, ja se oli käynnissä alkuvuoden 1994.”
22. toukokuuta 2020. ”The Bigelow Foundation – UAP:t ja muuta” Angela Thompson Smith oli kiva ja lähetti minulle raportin hänen työstään Bigelow-säätilllä. Hän teki kenttätöitä UAP-havaintojen ja karjansilvonnan parissa; eräässä kohtaa hänen työtään lyhyen ajan Budd Hopkinsin kanssa. Hän myös työskenteli radio-ohjelmassa ”Area 2000”, joka on Art Bellin show’n edeltäjä. Vaikka hän mainitsee, että Bigelow oli kiinnostunut viljakuvioista, hänen raporttinsa ei mainitse mitään henkilökohtaisia tutkimuksia näistä, sinä aikana kun hän työskenteli Bigelow Foundationilla.
22 November 2020. ”Angela Thompson Smithin UFO/UAP-sieppauskokoelma.” Amerikkalaistutkija Louis Taylor otti yhteyttä, joka kertoi minulle että hänellä on Smithin eBayssa vuonna 2002 myymää UAP/abduktiomateriaalia, mm. useita episodeja ”Area 2000”-show’ta. Laatikko E:ssä oli maininta: ”Raportti vierailusta Fyffeen, Alabamaan, maaliskuu 1993, kirjoittanut Angela Thompson: Abduktiot, viljakuviot, karjansilpomiset.” En löytänyt tällaista raporttia verkosta.
Chad Deetken
Vastaani tuli nimi Chad Deetken, kun luin Jacques Valleen kirjaa ”Forbidden Science: Volume IV”, jossa oli päivämäärällä 31. maaliskuuta 1996 päiväkirjamerkintä. Vallee oli Las Vegasissa tapaamassa Science Advisory Boardia (SAB) National Institute for Discovery Sciencella (NIDS.)
”Bigelowilla on ollut kiinnostus Puerto Ricoon, jonne hän on lähettänyt partiomiehen, Chad Deetken, tutkimaan viljakuvioita ja silpomisia.”
Löysin Chad Deetkenin raportin verkosta hänen seitsemännestä päivästään matkallaan Puerto Ricoon. Kuitenkin tämä liittyi hänen ”chupacabra”-tutkimuksiinsa — ”vuohen imijä”. Hänen vuoden 2001 kirjassaan ”Unearthly Disclosure”englannin opettaja Timothy Good raportoi myös Deetkenin vuoden 1996 vierailun; hän kertoi chupacabra-tutkimuksen yksityiskohdista ja sanoo, että Deetken teki tutkimuksia kolmesta silvotusta vuohesta.
Kävin jälleen läpi Valleen kirjan sisällysluetteloa ja etsin muita viitteitä Deetkeniin. Löysin toisen merkinnän päivämäärällä 18. lokakuuta 1997, ja jälleen Vallee oli Las Vegasissa NIDS:n tapaamisessa.
”Siellä oli tapaus ranchilla 28. elokuuta arviolta kahden aikaan yöllä, jolloin Chad Deetken ja Terry Sherman näkivät sillalta valon. Chad näki hehkua ja hänen valokuvistaan se käy ilmi, mutta Terry havaitsi valorenkaan avautuvan maanpinnan yläpuolelle ja näki siitä nousevan mustan hahmon. Paikalle mentyään hän ei myöhemmin nähnyt mitään jälkiä…”
Kolmas merkintä löytyi päivämäärällä 18. lokakuuta 1997:
”Chad Deetken antoi kiihkeän mutta epätieteellisen kuvauksen englantilaisista viljakuvioista Alton Barnissa ja Silberry Hillissa Hän jätti huomiotta huijaushypoteesin.”
Area 2000
Smithin UAP/abduktiokokoelmaa läpikäymällä huomasin, että siinä oli lista 26:sta ”Area 2000”-show’n episodista. Yhdessä näistä Art Bell haastatteli Chad Deetkeniä. Jonkin aikaa kului ja näin journalisti Giuliano Marinkovicin twiittaavan siitä, että hän on hankkinut 12 äänitiedostoa show’sta. Kysyin häneltä oliko hänellä sitä missä Deetken on? Onnenkantamoisen myötä sain show’n itselleni. Kuuntelin sen ja palasin mielessäni vuosien taakse.
Deetken paljasti, että hän ensi kertaa kiinnostui viljakuvioista vuonna 1990, kun hän oli katsonut ”Unsolved Mysteriesin” episodin, jossa puhuttiin viljakuvioista. Siinä kohtaa hänellä ei ollut UFO-aiheeseen kiinnostusta enempää kuin tavallisella tallaajalla. Kuitenkin hän pian tajusi, että jotain omituista oli käynnissä. Hän tutki viljakuvioita Kanadassa ja Englannissa. Hän ei pitänyt niistä moniakaan huijauksina, ja hän puhui hänen kohtaamisistaan sellaisten tutkijoiden kuten Colin Andrews; Pat Delgardo;George Wingfield;Linda Howe ja muiden kanssa.
Hän kävi läpi omien sekä muiden tutkimuksien yksityiskohtia, kuvasi sitä miksi hänen mielestään viljakuviot ansaitsivat huomiomme. Hänen mielestään UFO-ilmiön ja viljakuvioiden välillä oli löyhä yhteys. Hänen kommenteissaan mainittiin amerikkalaisen tri. Levengoodin ty, joka tutki maaperää ja viljanäytteitä, joita oli tuotu Englannista. Deetken sanoi, että Levengoodin työ näytti, että eräät viljakuvioiden vaikutukset olisi toistettavissa käyttäen mikroaaltoenergiaa. Kuitenkin hänen omien näkemystensä mukaan hän oli taipuvaisempi sanomaan, että kyseessä oli äly, joka ei ollut ihmisäly. Hän sanoi, että oli erittäin selvää että tämä äly ei halunnut tulla nähdyksi.
Deetken mainitsi myös vuoden 1992 viljakuvioprojektin nimeltään Project Argus — joka Deetkenin mukaan toteutettiin Englannissa. Deetkenin mukaan Bigelow-säätiö pääosin rahoitti sitä ja mukana oli pari-kolmekymmentä ihmistä, joista puolet oli tieteilijöitä.
Yritin saada Deetkeniä käsiini ja löytää hänen työnsä. Vuoden 2014 julkaisussa jonka löysin:
”Vuonna 1992, Deetken sai kutsun Aveburyn kivimonumenteille eteläiseen Keski-Englantiin. Deetken vieraili osana tutkimusryhmää siellä joka vuosi, mutta hän on lakannut käymästä.” Kun hän huomautti, että huijaukset olivat muuttuneet osaksi viljakuvioskeneä, paperi sitten jatkoi ”…lasvegasilainen miljardööri, joka oli kutsunut Deetkenin töihin hänen National Institute for Discovery Scienceen oli sittemmin lopettanut Englannin toiminnan rahoittamisen.”
Tämä vaikuttaisi olevan sama Project Argus. Tarkistin ja se vaikuttaa olevan tasan tarkkaan sama mitä Argus oli ollut ja mitä se oli saavuttanut. Eräällä löytämälläni verkkosivulla, jonne oli postattu vuonna 2018, oli Kobus Nieuwmeijerin postaus, joka raportoi itse olevansa eräs vuoden 1992 Project Arguksen tiimiläisistä:
”Liityin tiimiin vuonna 1992 ja tein magneetti-, suskeptibiliteetti ja gradiometriamittauksia viljakuvioilla. Minulla on tausta geofysiikassa (argeologia), ympäristön kestävyydessä ja liiketoiminnan kehittämisessä, ja olen tehnyt yli 15 vuotta humanitääristä ja kehitystyötä Afrikassa, Euroopassa ja Etelä-Afrikassa. Olen elänyt Irlannissa ja Britanniassa 1980- ja 1990-luvuilla ja tällä hetkellä olen terapeutti Sveitsissä.”
Nieuwmeijerin sivulla oli kopio 119-sivuisesta raportista koskien Project Argusta otsikolla ”Raporrti Project Arguksen tuloksista: Viljakuvioiden fyysisten materiaalien instrumentoitu tutkimus.” Raportin oli kirjoittanut projektin jäsenet ja sen oli toimittanut Michael Chorost.
”Projektin tavoite oli selvittää aiheuttivatko jotkut viljakuviot sellaisia fyysisiä vaikutuksia, joita voisi olla vaikeaa, ellei mahdotonta saada aikaan ihmistoiminnalla.”
”Project Argus oli lähinnä kahden organisaation, North American Circle (NAC) sekä Center for Crop Circle Studies (CCCS) yhteisprojekti… CCCS antoi projektille 2000 puntaa siemenrahaa…ja NAC:n rahoitus toi pöytään yli $34,000 toukokuuhun 1992 mennessä.”
Monenmoista tieteellistä laitetta ja kojetta käytettiin:
”* Elektronimikroskoopilla tutkitaan kasvien solujen seinämiä ja etsitään merkkejä epätavallisesta fyysisestä stressistä tai lämpövaurioista
* Gammaspektroskopiaa käytetään tutkimaan maaperää ja etsimään merkkejä lyhytaikaisista radioaktiivisista isotoopeista
* Geelielektroforeesia käytetään tarkastelemaan kasvien DNA:ta ja etsimään merkkejä denaturaatiosta
* Magnetometriaa käytetään arvioimaan magneettivaihteluja maaperässä
* Kasvien solujen kudosta tutkitaan arvioimaan kasveja painaneita voimia
* Siemeniä idättämällä testikasvatetaan siemeniä, joita on korjattu viljakuvioiden yhteydessä
* Geiger-mittausta käytetään havaitsemaan epätavallisen korkeita taustasäteilytasoja
* Erilaisia sähkömagneettikenttämittareita”
Mitä lopulta saatiin selville?
” Project Argus ei ole, tätä kirjoitettaessa, löytänyt ”vedenpitävää” näyttöä, joka näyttäisi että jotkut viljakuviot eivät olisi ihmistoiminnan tulosta. Mutta se on sulkenut pois suurimman osan aiemmin esillä olleista hypoteeseista ja, vieläkin tärkeämpänä, löytänyt joitain epäselvyyksiä, jotka tuntuvat olevan lisätutkimusten arvoisia…”
Chad Deetken esitti raportin osion (sivut 46-59) otsikolla ”Britanniassa ja Kanadassa esiintyvien viljakuvioiden ja -muodostelmien analyysi ja vertailu”.
Liite 9 näyttää projektin kulurakenteen, plus muualta saadut ”kontribtutiot.” Kontribuutiosivuilla oli yhdeksän henkeä joiden numerot näkyivät: $3,383.23; $4,643.96; $20,000; $1,000; $2,000; $2,500; $50; $100; $500 yhteensä $34,177.19. Nimiä ei ole mainittu. Kuitenkin sanottiin, että CCCS antoi 2,000 puntaa, joka vuonna 1992 olisi arvoltaan noin $3,400. Liitteen 12 tunnustuksissa lukee seuraavaa:
”Kirjoittajat kiittävät Robert Bigelow’ia hänen avokätisestä rahallisesta tuestaan projektille.”
Lisäksi (s.68):
”Lisäksi projekti on saanut avokätisiä kontribuutioita Robert Bigelow Holding Corporationilta... eräs lahjoittaja erityisesti ansaitsee kiitokset: Robert Bigelow. Tämä henkilö on sekä tukenut työtämme että auttanut järjestelemään yhteistyötä eri yliopistojen kanssa, joiden tiedekunnat ovat antaneet meille arvokkaita neuvoja ja avustaneet erään jäsenen koejärjestelyissä…”
Projektin parissa työskennelleiden listaa läpikäytäessä näkyy sivulla 92, että suuren yliopiston henkilö olisi ollut tohtori Ernest Peck, University of Nevada – Las Vegas. Hänen osuutensa Argus-raportissa keskittyi gammasädespektroskopian käyttöön. Liite 12 kertoo Peckin tehneen työtä; Vernon F. Hodge ja Ashok K. Singh ovat kaikki University of Nevadasta – Las Vegasissa.
Siirtykämme vuoteen 1997
Huomasin Valleen kirjan merkinnän 9. maaliskuuta 1997. NIDSistä puhuttaessa siellä lukee:
”Instituutin kautta Bob Bigelow kanavoi rahoja…(9) viljakuviotutkimukseen, jota pyörittää Kit ja Kristin yhdessä Kelleherin ja Deetkenin kanssa…”
Mietin mikä kiinnostus Kit Greenillä oli viljakuvioihin, joten palasin Valleen kirjan ”Forbidden Science: Volume Four” pariin ja tsekkasin lähdeluettelosta viitteitä viljakuvioihin. Merkintä päivämäärällä 12. kesäkuuta 1991 Vallee tapasi Richard D’Amaton, sitten Kit Greenin. Allaoleva viittaa Greeniin:
”Me käytimme lopun ajan puhuaksemme viljakuvioista. Valtion Enigma-ryhmä puhuu botanistien kanssa. Kitin yllätykseksi kukaan heistä ei ollut kuullut ilmiöstä. Sitten kerroin hänelle ranskalaisten löydöksistä, että brittiläiset tutkivat sädeaseiden kalibrointia heikosti havaittavista ohjattavista aineista.”
Myöhemmin päivämäärällä 12. kesäkuuta 1993 Green ja Vallee puhuivat jälleen viljakuvioista.
”Mitä viljakuviot sitten ovat mielestäsi?” tivasin.
”Infrapuna- ja mikroaaltoja yhdessä, kuten olet minulle näyttänyt. Näillä tyypeillä maatalousministeriössä on kammionsa, joissa he ovat alkaneet tehdä omia kokeitaan. Olen tyytynyt siihen, että se on fyysisesti mahdollista, ainakin kostutetuilla jyvillä. Jotkut insinöörit Englannissa leikkivät sen kanssa.”
Onko meillä mitään ideaa siitä mikä kiinnostus Robert Bigelowilla oli viljakuvioihin? Jälleen kerran, Vallee on korvaamaton informaation lähde. 11. kesäkuuta 1992 Vallee illallisti Robert Bigelowin kanssa New Jerseyssa. Valleen päiväkirja sanoo Bigelow’sta:
”Hän uskoo Roswelliin ja viljakuvioihin mutta epäilee Meieriä.”
7. tammikuuta 1996 Vallee kirjoittaa yksityiskohtia puhelinkeskustelusta Bigelow’n kanssa. Keskustelluista aiheista yksi oli hänen tutkimuksensa. Vallee lainaa Bigelow’n sanoja:
”Me olemme ainoastaan yhden kerran tehneet tutkimusmatkan nähdäksemme Colin Andrewsin. Hän väitti, että hänellä on valokuvia ja kaikenlaista dataa viljakuvioista, mutta se oli pettymyt. 13 vuotta eri asioita oli pidetty sikin sokin, eri erillään. Colin itse sanoi 90% kaikista vuoden 1989 jälkeisistä viljakuvioista olevan feikkejä. No, ainakin useimmat mitä hän oli käynyt keräämässä oli tullut hänen haltuunsa viimeisen kuuden vuoden aikana, joten miksi häntä kiinnostaisi?”
”Olen saanut kutsuja ja ottanut osaa tapaamisiin hänen ja Robert Bigelow’n kanssa, ainoan avaruusaseman yksityisen omistajan kanssa, heidän National Institute for Discovery Science -toimistoillaan, jotka Bigelow omistaa. John Alexander, Robert Bigelow, George Knapp, Colm Kelleher ja joku tuntematon lensivät yksityiskoneella New Haveniin, Connecticutiin katselemaan tietokantaani muutama vuosi sitten.”
Lopulta päivämäärällä 4. elokuuta 1996 seuraavassa NIDS SAB -tapaamisessa Vallee kirjoittaa:
”Henkilöstöä mietittiin seuraavaksi. Lisäyksiin kuului…tri. Colm Kelleher, irlantilainen biokemisti, joka on ollut jonkin aikaa Englannissa Bigelow’n hommissa tutkimassa viljakuvioita.”
Internet Wayback Machinen avulla löysin vanhan NIDSin verkkosivun, mutta en mitään viitteitä Greenin ja muiden viljakuviotutkimuksista. Arvostaisin jos joku blogin lukija kertoisi, jos on tällainen tutkimus tullut vastaan. Kuitenkin, tuolla nyt olemassaolemattomalla NIDSin sivulla oli Valleen tutkimus ”Viljakuviot: ”Merkkejä” ylhäältä vaiko ihmisten tekosia?” Tässä tutkimuksessa hän käy läpi muodostelmien syyn ideaa energialähetyksinä leijailevasta, näkymättömästä ohjattavasta aluksesta, kuten hänen 12. kesäkuun 1991 päiväkirjamerkintänsä kertoo Kit Greenin kanssa käydystä keskustelusta.
Tiivistelmänä: sarjani Robert Bigelow’n säätiön hommista näyttää että hän on ollut kiinnostunut monenlaisista paranormaaleista ilmiöistä.
Kirjoittanut John Greenewald, Jr. – The Black Vault – Alunperin julkaistu: helmikuun 12, 2021
UFO-somen piirit innostuneena ottivat vastaan uutiset siitä, että Pentagon on myöntänyt, että sillä on hallussaan “UFO-romua” ja että he ovat julkistaneet testituloksia. Ainakin erään UFO-tutkijan mukaan. Useisiin UFOihin liittyviin otsikoihin törmänneenä heidän väitteensä tuntuivat vahvistavan kansan toivoa siitä, että ihmiskunta jollain tavalla oli matkalla “Paljastusmaahan” ja että vallassaolijat tulisivat tunnustamaan avaruusolentojen läsnäolo virallisesti. Ainoa ongelma on, että nuo vallassaolijat näkevät asiat todella eri silmin.
Ällistyttävät seuraamukset
Idea siitä, että Yhdysvaltain hallituksella olisi hallussaan maahansyöksynyttä avaruusolentojen teknologiaa muuttaisi pelin monella eri tasolla ihmiskunnan hyväksi. Koko konsepti muokkaisi tiedettä; se kääntäisi useat valtauskonnot mullin mallin; ja saisi lähes kaikki ihmiset miettimään paikkaansa universumissa.
UFO-romun idea on tullut esiin viimeisimpänä New York Timesin teksteissä, joka raportoi heinäkuussa 2020 erään astrofyysikon väittäneen, että on “noudettu ‘maailman ulkopuolelta tulleita aluksia, jotka eivät ole tehty planeetallamme.’”
Luis Elizondo, mies joka sanoo pyörittäneensä salamyhkäistä UFO-tutkimusohjelmaa Pentagonissa, nimeltään “Advanced Aerospace Threat Identification Program” eli AATIP, sanoi Tucker Carlsonille vuonna 2019, että hän uskoo Yhdysvaltain hallituksella olevan hallussaan “materiaalia” UFOista. Kun häneltä tivattiin lisää, Elizondo viittasi salassapitosopimukseensa (NDA) eikä kertonut sen enempää.
Huikeita väitteitä esitetään
Vaikka vuosien mittaan on esitetty monenlaisia väitteitä, palapelissä on yksi osa joka on puuttunut keskustelusta: todisteet. Ei ole mitään testituloksia; ei artifakteja; ei virallisia valtion myönnöksiä siitä että mitään tästä on olemassa sillä tavalla kuin jotkut sanovat. Tähän mennessä meillä on ollut pelkkiä sanoja, väitteitä ja spekulaatiota. Ei mitään konkreettista.
UFO Explorations -blogin otsikko, “PENTAGON MYÖNTÄÄ ETTÄ SILLÄ ON UFON ROMUA, JULKAISI TESTITULOKSET.” Vastaava kuva antaa mielikuvan, että kyseessä olisi analysoitu materiaali, mutta se on pelkkä leikekuva, joka on kiertänyt internetissä jo vuosikymmenen ajan. Se ei liity blogin väitteisiin.
Kuitenkin Anthony Bragalia, “UFO Explorations” -blogia pyörittävä UFO-tutkija, sanoo että hän sai Pentagonin myöntämään todellisuuden siitä että heillä on UFO-romua; sanoo että he ovat analysoineet sitä, ja sanoo että hänellä on tulokset. Viimeisimmässä blogipostauksessaan hänen otsikkonsa oli “Pentagon myöntää, että sillä on UFOn romua, julkaisi testitulokset.”
“Yhdysvaltain hallitus on tehnyt huikean myönnön, että sillä on hallussaan UFO-romua. Myöntö esitettiin vastauksena Freedom of Information Actin (FOIA) alaiseen tietopyyntöön, jonka tämän blogin kirjoittaja on lähettänyt kolme vuotta sitten”, Bragalia aloittaa blogissaan. “Vastinkirjeessään Yhdysvaltain puolustustiedustelupalvelu DIA on lopettanut vuosikymmenet kestäneen spekulaation ja varmistanut sen, että he ovat kuin ovatkin saaneet haltuunsa UFO-materiaalia.”
Kuvakaappaus Bragalian alkuperäisestä FOIA-tietopyynnöstä, jossa näkyy keltaisella kohta, johon he ovat vastanneet.
Bragalia sitten esittää alkuperäisen FOIA-tietopyyntönsä, sekä sen vastineen kokonaisuudessaan. Alkuperäinen FOIA-tietopyyntö pyysi seitsemässä kohdassa erilaisia asioita koskien UAP-“materiaalia”, joka liittyy AATIP-ohjelmaan. The Black Vaultin hänen väitteisiinsä kantaa ottavalla vastinevideolla ehdotettiin, että erityisesti yksi kohta sai heidät luovuttamaan nämä paperit, ja todennäköisesti se oli vastauksena pyynnön “materiaalia” koskettavaan kohtaan, eikä niinkään “UAP”-kohtiin. Ottaen huomioon sen, että dokumenteissa ei sanallakaan mainita sanoja “UAP,” “UFO,” “alien,” “extraterrestrial” (siten kuin artikkeli väittää), tai edes “törmäysromua“, tämä olisi looginen tapa tulkita vastausta.
Bragalia ei ole samaa mieltä: “Naiivisti oletat, että sellaiset tekniset raportit oikeasti viittaisivat avaruusolentoihin, Roswelliin jne”, Bragalia sanoi julkisesti kommentoidussa kommentissa The Black Vaultille. “Se ei toimi sillä tavalla ja ajatuksenkulkusi siitä, että raportit puhuisivat sellaisista asioista osoittaa, että sinulla ei ole mitään hajoa materiaalitieteestä tai teknisistä tutkimuksista.”
Huolimatta Bragalian kannasta, muutama seikka on tullut esiin, jotka on jätetty pois Bragalian blogipostauksessa. The Black Vaultille tämä tuli tietoon ja Pentagon on sen varmistanut myöhemmin seuraavana päivänä: Bragalian alkuperäisessä FOIA-tietopyynnössä oli liitteitä, joille kiirehdittiin dokumenttien saamista. Kun tästä kysyttiin Bragalialta, hän sitten antoi The Black Vaultille kasan sähköposteja hänen ja DIA:n välillä käydystä kirjeenvaihdosta. Se osoitti, että alkuperäistä FOIA-tietopyyntöä oli muokattu, ja se myös tukee The Black Vaultin teoriaa siitä miksi paperit lähetettiin vastaukseksi.
Tämän kirjeenvaihdon tiivistäminen muutamalla sanalla: Bragalian alkuperäiseen FOIA-tietopyyntöön liitetty liite otti alkuperäiset seitsemän kohtaa, ja pyysi aloittamaan tutkimukset yksittäisestä ainoasta kohdasta, ja sen jälkeen siirtymään seuraaviin. Liitteessä pyydettiin “Bigelow Aerospacen puolustusministeriön/Pentagonin alihankintasopimuksen alaisuudessa tuottamia UAP-materiaalien koetuloksia” käsiteltäväksi ensimmäisenä.
Tällaiset liitteet ovat yleisiä FOIA-tietopyyntöjen yhteydessä. Yhä vain kasvavien työmäärien kanssa kamppailevat viranomaiset haluavat liitteiden täsmentävän pyyntöä prosessointiajan lyhentämiseksi, arkistohakumaksuissa säästämiseksi tai vain yleisen työmäärän pienentämiseksi. Bragalian tapauksessa hän lisäsi pyyntöönsä saada materianalyysit nopeammin ja loppukohdat voitaisiin käydä läpi ja julkaista (jos niitä löytyy) myöhempänä ajankohtana (nk. “rolling release”).
Viisi DIRD-raporttia annettiin Bragalille. Tärkeä seikka, vaikkakin muiden väitteiden varjoon jäävä.
Tämän seurauksena Bragalia sai ensimmäisen lähetteen materiaalia, joka koostui 154 sivusta, ja mukana oli viisi “Defense Intelligence Reference”-dokumenttia eli DIRD:ia.
DIRD:t, joita on yhteensä 38 kappaletta, tuotettiin Advanced Aerospace Weapon System Applications Programin eli AAWSAPin yhteydessä. AAWSAPin suhde AATIPiin on aiheuttanut hämmennystä ja sekaannusta, mutta Pentagonin mukaan AAWSAP oli se osa AATIPista, joka ulkoistettiin yksityiselle sektorille. Tässä tapauksessa alihankkija oli Bigelow Aerospacen tytäryhtiö BAASS. Tämä organisaatio loi raportit ja lähetti ne takaisin DIA:lle toteuttaakseen sopimusvelvoitteet.
Bragalian saamat viisi raporttia olivat kaikki DIRDejä, jotka liittyivät “materiaaliin” jollain tavoin. Siksi The Black Vault uskoo, että vastine pyyntöön liittyi tähän sanaan jotenkin. Pyynnön “UAP”-osio muuttui sekundääriseksi ja irrelevantiksi papereita julkistettaessa, mihin syvennytään alempana.
Pentagon vastaa väitteisiin
Bragalian väitteet ei otettu hyvällä vastaan puolustusministeriössä. Pentagon kertoi The Black Vaultille, että Bragalian väitteet saamistaan dokumenteista olivat “epätarkkoja” ja “harhaanjohtavia”.
“Puolustusministeriön FOIA:n alaisuudessa julkistamissa dokumenteissa viitatut kokeet liittyivät tunnettuihin materiaaleihi. Kokeita tehtiin tutkimustarkoituksissa, jotka liittyivät Advanced Aerospace Threat and Identification Programin tehtävään perustaa kehittyneen avaruusteknologian asiantuntijakeskus”, Pentagonin edustaja Susan Gough sanoi sähköpostissaan The Black Vaultille. “Kaikki muut väitteet romuilla tehdyistä kokeista ovat epätarkkoja ja harhaanjohtavia.”
Voisivatko FOIA-tapauksen liitteet osoittaa, että Bragalia sai DIA:n myöntämään UFO-romun olemassaolon, ja että dokumentit puhuivat UAP-materiaalin analyyseista? Hän sanoo kyllä.
Bragalian mukaan DIA:n FOIA-viranomainen vahvisti hänelle, että he käsittelevät “pyyntöä UFO/UAP-testituloksiin liittyen” eikä niinkään “tunnettuihin ilmapuolustusmetalleihin liittyen niinkuin Pentagon nyt väittää.” Mutta voisiko tämä FOIA-viranomaisen lausunto käsittelystä osoittaa, että vastineena lähetetyt dokumentit liittyivät mahdollisesti avaruusolentojen aluksista jääneiden UFO/UAP-romujen testituloksiin niinkuin Bragalia väittää? Todennäköisesti ei. Tässä syy:
FOIA-tapaukset osoittavat track recordin
The Black Vault on jättänyt yli 10 tuhatta FOIA-pyyntöä viimeisen 25 vuoden aikana. Joissain noissa tapauksissa on osoitettu, että FOIA-viranomaiset usein yrittävät kovasti auttaa pyytäjää saamaan sen mitä hän haluaa, ja joskus lähettävät materiaalia joka liittyy jotenkin löyhästi pyyntöön, sen sijaan että he vastaisivat eksaktisti pyyntöön, saadakseen pyytäjän tarpeen jotenkin tyydytettyä. Vaikka tämä ei ole aina kaikkien virastojen toimintatapa, useisiin oikean elämän esimerkkeihin voidaan kuitenkin viitata.
Tässä on esimerkki dokumentista, joka on saatu USA:n armeijalta vastineena UFO-materiaalipyyntöön. Esine ei ole “tunnistamaton”, mutta se löyhästi liittyi pyyntöön, joten sitä pidetään vastineena.
The Black Vaultin USA:n armeijalle jättämässä FOIA-tapauksessa 143F-97 pyydettiin otsikossa tietoja Tunnistamattomista lentävistä esineistä (UFO). Vastauksena tuli suuri määrä dokumentteja liittyen Horton-veljeksiin, toisen maailmansodan aikaisen “lentolaitteen” designiin, jonka Natsi-Saksa oli suunnitellut. Tuo design oli aina tunnistettu alus, ja se ei suoraan liittynyt The Black Vaultin FOIA-pyyntöön. Kuitenkin, koska joissain piireissä designia pidetään “lentävänä lautasena”, FOIA-viranomainen siihen aikaan, Russell Nichols, lähetti tiedot vastaukseksi. Ne liittyivät löyhästi pyyntöön, mutta eivät olleet tasan tarkkaan “vastaus”.
Toinen on FOIA-case 15-0007, jonka The Black Vault lähetti Naval Research Laboratorylle. Tässä pyynnössä pyydettiin kaikkia papereita, jotka liittyivät Project Argus:n, USA:n laivaston ohjelmaan joka “räjäytti kolme fissioydinpommia 480 kilometrin korkeudessa Eteläisellä Tyynellä valtamerellä, alemman Van Allenin vyön korkeudella maanpinnasta.” Pyyntö kävi läpi yksityiskohtaisesti ydinkokeita, joista FOIA-pyyntö etsi dokumentteja.
USA:n laivastolle lähetetyssä pyynnössä pyydettiin papereita ydinkokeista, vastauksena tuli tutkimus jolla oli samankaltainen nimi. Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä miten FOIA-viranomaiset voivat ohjailla sivuun pyynnön oikeasta luonteesta ja lähettää löyhästi samankaltaisia dokumentteja pyynnön täyttämiseksi.
Vastauksena tuli dokumentti, joka liittyi Project Argukseen, mutta dokumentti oli 1960-luvulta liittyen USA:n laivaston “tiivistys- ja eristystutkimuksen” ohjelmaan. Dokumentissa ei puhuta mitään ydinvoimasta. Tässä tapauksessa FOIA-viranomainen Richard Thompson näki ohjelman nimen ja lähetti vastineeksi dokumentin. Se liittyi löyhästi nimeen, mutta ei todellakaan vastannut pyyntöön.
Nämä esimerkit, monien muiden joukossa vuosien varrelta, kertovat monien FOIA-viranomaisten avuliaisuudesta, ei niinkään sekoittamisesta. Sen johdosta jotkut tulokset voivat olla väärinymmärrettyjä, niinkuin Bragalian tapaus.
Tummilla vesillä
Tarina “UFO-romusta” on ajelehtinut tummilla vesillä, kun monet väitteet ovat tulleet esiin.
Vaikka New York Times raportoikin vuonna 2017 Bigelow Aerospacen muokanneen rakenteita sen Las Vegasin päämajassa “…varastoidakseen metallilejeerinkejä ja muita materiaaleja, joita Elizondo ja ohjelman sopimustyöntekijät sanoivat saaneensa tunnistamattomista ilmailmiöistä”, toimitusjohtaja Robert Bigelow sanoo, että heillä ei koskaan ollut mitään materiaalia.
George Knappin haastattelussa mysterywire.comille Bigelowilta kysyttiin asiasta suoraan. “NY Times raportoi, että sinä muokkasit rakennuksen rakenteita varastoidaksesi jotain siellä. Oliko sinulla jotain?”, Knapp kysyy. Bigelow vastaa, “Meillä ei koskaan ollut mitään.”
Tämä kieltäminen tuntuu lisää syövän maata jalkojen alta väitteiltä, joiden mukaan Pentagon olisi myöntänyt tutkineensa UFO-romua ja julkistaneensa tulokset, kun ottaa huomioon sen seikan, että Bigelow itse oli se henkilö, joka omisti BAASS:n, ja että hän oli vastuussa DIRD-raporttien tuottamisesta. Bigelowin tiimi ei voi analysoida sitä mitä heillä ei koskaan ollut.
Tarkkuuden ylläpitämiseksi The Black Vault tavoitteli myös tri. Hal Puthoffia, joka on AAWSAP-ohjelman johtava insinööri BAASSilla. Puthoffin mukaan hän itse oli vastuussa DIRD-raporttien aiheista.
The Black Vaultille lähetetyssä sähköpostivastauksessa tri. Puthoff tarjoaa naulan Bragalian väitteiden arkkuun. “Viisi DIRDia, jotka meille annettiin tehtäväksi puhuivat aiheista, jotka olisivat mahdollisesti merkittäviä avaruusteknologian sovelluksissa, eivät niinkään saatavilla olevan UAP-romun analysoinnista.”
UFO-romuväitteiden epätarkkuudet ulottuvat laajemmalle kuin Bragalian viimeisin FOIA-vastine. Heinäkuussa 2020 kaksi kolmesta samoista journalisteista, jotka kirjoittivat skuupin AATIPista kolme vuotta aiemmin, palasivat astialle raportoimaan “Maan ulkopuolisista aluksista.” Alunperin New York Times raportoi, että entinen senaattori Harry Reid oli vahvistanut, että “aluksia toisista maailmoista oli tullut ja että he olivat noutaneet materiaaleja, joita on sen jälkeen tutkittu salaa vuosikymmeniä.” Kuitenkin tämä väite vedettiin pois seuraavana päivämä, ja NYT julkaisi oikaisun, ja sitten poisti viittauksen.
Senaattori Harry Reid pakotettiin antamaan julkinen selitys sen jälkeen kun hän oli kokenut, että hänen lausuntojaan tulkitaan väärin New York Timesin alkuperäisessä artikkelissa. Tämä johti oikaisuun.
Reid jopa twiittasi vastineen tähän, mikä vahvisti myös sitä että hän ei koskaan sanonut mitään tällaista.
The Black Vault tavoitteli Bragaliaa ottamaan kantaa jutun uudempiin yksityiskohtiin, mm. Pentagonin lausuntoihin ja hänen väittämien kanssa ristiriidassa oleviin näyttöihin. Huolimatta laajasta käydystä kirjeenvaihdosta. Bragalia perui puheensa kaikista sähköposteista The Black Vaultille, ja sen sijaan viittaa verkkoon kirjoittamaansa artikkeliin. The Black Vaultin artikkeli oli juuri muokattu vastaamaan Bragalian pyyntöä.
Tästä eteenpäin
Bragalian väittää hänen uusimmassa vastineessaan, että “oikeusjuttu Pentagonia vastaan… on laitettu vireille tänään ja konsultaatiota on hankittu paljastamaan allaoleva totuus.” Vaikka hän pysyy edelleen kannassaan, hän nyt lisää tarinaan, että oli myös puhelinsoittoja DIA:n kanssa, jotka vahvistivat hänen kantaansa; tämä fakta ei myöskään ole Bragalian alkuperäisessä blogipostauksessa. Puhelinsoitot valtion virkamiesten kanssa on vaikea osoittaa todeksi suhteessa sisältöön ja kontekstiin, kun mitään ei nauhoiteta tai kirjata ylös.
Huolimatta hänen uusien väitteidensä ja evidenssin todenperäisyydestä, mitään mitä hän on sanonut ei osoita vääräksi Pentagonin tai Puthoffin sanomisia siitä, että materiaali ei suoraan liity UFOihin tai UAP:hin.
The Black Vault on pitkään ollut jonkinlaisen UFO-salailun kannalla. Tästä on todisteina tuhansia dokumentteja. Kuitenkin huikeat väitteet valtion myöntämästä UFO-romusta tulee osoittaa tosiksi jonkinlaisella näyötllä, joka on todennettavissa oikeaksi/jäljennettävissä. Yllä esitetyissä esimerkeissä, ei ainoastaan Bragalian väitteissä, vaan myös NY Timesin väitteissä, mikään ei kuitenkaan ole näin.
Jokaisen väitteen myötä, olipa se sitten printattu lehteen (ja sen jälkeen oikaistu), tai UFO-tutkijoiden tekemissä väitteissä, tai niissä jotka esiintyvät anonyymeissa lähteissä — vedet voivat muuttua mustiksi kun aletaan puhua “UFO-romusta”. “Faktat”, joita esitetään, usein hajoavat käsiin kun niitä aletaan varmentaa, ja perustus jokaiselle väitteelle murtuu kun sitä koetellaan.
Ehkäpä tämä on varjoissa toimivien lopullinen suunnitelma. Sekoittaa kansaa tarpeeksi, niin että he lankeavat epävarmuuden kuoppaan koko aiheesta, eivätkä he pääse sieltä pois.
Tai, ehkäpä “UFO-romuväitteiden” juurilla helposti uskotaan mitä tahansa ilman todisteita tai pahansuovasti eksytetään tahallaan.
Kummin päin vain, absoluuttinen totuus pysyy salassa. Ja kansa vaeltaa pimeydessä.
