Avainsana-arkisto: UFOn maahansyöksy

ufologia

Grusch ja hänen maahansyöksyneet UFOnsa

Kommentoi

kirjoittanut Kevin Randle

Noin vuosi sitten David Grusch ilmestyi UFO-aiheisiin puhumalla UFO-onnettomuuksista. Paljastustensa aikana hän mainitsi kymmenkunta UFO-onnettomuutta vuosien varrella. Joskus ajattelen, että olen UFO-onnettomuuksien johtava asiantuntija, sillä olen perinyt tittelin edesmenneeltä Len Stringfieldiltä, joten uskon voivani spekuloida UFO-onnettomuuksista jonkinlaisella asiantuntemuksella. Ilman Leniä emme ehkä edes kävisi tätä keskustelua, mutta Len toi koko UFO-onnettomuuksien alaryhmän julkisuuteen.

David Grusch

 

Niille, joille tämä ei ole tuttua, Len alkoi tutkia tarinoita UFO-onnettomuuksista vuosia ennen kuin me muut kiipesimme tähän kelkkaan. Hän keräsi tarinoita, joita hän ei juurikaan kommentoinut kriittisesti. Hänen teoriansa oli julkaista tiedot tietäen, että joku yrittäisi tarkistaa ne. Ilman tuota alkua meillä ei olisi tätä keskustelua tänään.

Siitä pääsemmekin David Gruschiin, joka ”vuoti” jonkin verran tietoa onnettomuuksista, mutta ei kovin paljon. Hän mainitsi kaksi onnettomuutta. Toinen Roswellissa, joka on nyt niin tunnettu, että se oli vastaus Jeopardy! Toisen väitetään tapahtuneen Italiassa vuonna 1933. Amerikkalaiset kaappasivat aluksen italialaisilta toisen maailmansodan lopussa.

Italialaiset UFO-tutkijat, jotka tutkivat tapausta koskevia väitteitä noin kaksikymmentä-kolmekymmentä vuotta sitten, päättelivät, että kyseessä oli huijaus. Näyttäisi siltä, että kaikki sisäpiirissä olevat, eli Grushille tietoja syöttäneet henkilöt, olisivat tienneet sen. Voit nähdä todisteet täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2023/06/david-grush-and-1933-italian-ufo-crash.html

Roswelliin liittyy myös raportoitu tapaus, jossa alus on pudonnut San Agustinin tasangolla Länsi-New Mexicossa. Tämä tarina yhdistettiin Roswellin UFO-onnettomuuteen, kun Stan Friedman esitti, että kaksi avaruusalusta oli törmännyt toisiinsa, joista toinen putosi maahan Roswellin lähellä ja toinen paljon kauempana lännessä. Parhaat todisteet osoittavat, että tämä Roswellin tapauksen osa on huijausta. Voit lukea siitä lisää täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/search?q=Plains+of+San+Agustin

http://kevinrandle.blogspot.com/2021/04/did-herbert-dick-lie-about-being-on.html

http://www.cufos.org/books/Plains_of_San_AgustinR.pdf

http://kevinrandle.blogspot.com/2015/02/the-plains-of-san-agustin-crash.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2022/09/lue-elizondo-and-two-crashes-on-same-day.html

https://www.ufoexplorations.com/other-roswell-crash-secret-of-plain

Siitä lähtien Grusch on sanonut, että hänellä on enemmän tietoa kymmenestä muusta aluksesta, että hän on puhunut ihmisten kanssa, jotka ovat nähneet joitakin näistä aluksista, mutta että hän ei ole itse nähnyt mitään. Don Schmitt, Tom Carey ja minä voimme esittää saman väitteen. Erona on se, että me olemme nimenneet nimiä. Paljon nimiä. Jotkut osoittautuivat huijareiksi, toiset vain halusivat kertoa mielenkiintoisen tarinan, ja muutamat ajattelivat, että se oli tapa saada taloudellista hyötyä. Mutta on olemassa vankka ydin henkilöitä, jotka olivat paikalla ja jotka olivat ensikäden todistajia. Voit tutustua joihinkin heistä täällä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2007/07/edwin-easley-and-roswell.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2009/09/paul-kimball-lance-moody-ufos-and-me.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2023/11/new-documentation-for-roswell-easley.html

Pointtini on se, että jotkut meistä ovat olleet täällä tarpeeksi kauan, jotta voimme selvittää, mistä maahansyöksyistä Gruschille on kerrottu. Tässä ei ole mitään erityistä järjestystä, mitä tiedän tästä. Aztecin onnettomuus New Mexicossa 25. maaliskuuta 1948 on luultavasti ensimmäinen UFO-onnettomuus, joka sai minkäänlaista kansallista huomiota. Frank Scully julkaisi kirjan Behind the Flying Saucers, jossa kerrottiin onnettomuudesta. Vaikka hän mainitsi pari muutakin väitettyä maahansyöksyä, hän keskittyi Aztecin tapahtumaan, koska hän oli puhunut miesten kanssa, jotka tiesivät siitä kaiken.

Tarina oli, että alus oli löydetty läheltä pientä Aztecia, armeija oli ottanut sen talteen, ja siinä oli Venukselta tulleen lentomiehistön ruumiit. Tarina paljastui huijaukseksi, ja niille, jotka ovat kiinnostuneita menemään tähän kaninkoloon, suosittelen lukemaan Scullyn kirjan, sitten William Steinmanin kokoelman hölynpölyä, UFO Crash at Aztec, ja lopuksi Scott Ramseyn The Aztec Incident -kirjan, joka on pro-puolella, mutta jossa tukevat todisteet ovat heikkoja tai olemattomia. Ramsey teki hyvää työtä väitettyjen silminnäkijöiden jäljittämisessä, mutta hänellä ei ollut mahdollisuutta haastatella ketään, jolla olisi omakohtaista tietoa. Toisin sanoen Ramey ja hänen tiiminsä haastattelivat ihmisiä, jotka tunsivat ihmisiä, jotka sanoivat tietävänsä jotain tapauksesta. Ja jotkut näistä todistajista sanoivat, ettei onnettomuutta ollut tapahtunut.

On olemassa hyviä todisteita väitteen toiselta puolelta, voit lukea Monte Shriverin tutkimuksen tästä blogista täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2013/02/aztec-in-perspective-by-monte-shriver.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2013/02/aztec-in-perspective-by-monte-shriver_8.html

Epäilen, että yksi paremmista tarinoista on Kecksburgista, Pennsylvaniasta 9. joulukuuta 1965. Tapausta on tutkinut Stan Gordon, joka oli paikalla muutaman tunnin sisällä ja on tehnyt tutkimuksia vuosikymmenien ajan. Työskennellessään yhdessä Leslie Keanin kanssa Gordon jopa haastoi NASA:n oikeuteen saadakseen lisätietoja. Kuten niin monessa muussakin UFO-onnettomuuksiin liittyvässä asiassa, on kuitenkin olemassa uskottava vaihtoehto. Voit lukea lisää tästä tapauksesta täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2021/11/x-zone-broadcast-network-stan-gordon.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2017/01/x-zone-boardcast-network-stan-gordon.html

Del Rion, Teksasin osavaltiossa tapahtunutta UFO-onnettomuutta on tutkittu jo vuosikymmeniä. UFO-tutkijat hyväksyivät sen aluksi, koska eräs korkea-arvoinen, eläkkeelle jäänyt ilmavoimien upseeri antoi valaehtoisen todistuksen, jossa hän todisti tietojensa aitouden. Tämä onnettomuus, joka oli virheellisesti tunnistettu El Indio-Guerreron onnettomuudeksi, sisältyi MJ-12-asiakirjoihin, mikä lisäsi entisestään sen uskottavuutta. Ongelmana oli se, että korkea-arvoinen upseeri Robert Willingham ei ollut korkea-arvoinen upseeri, hän ei ollut hävittäjälentäjä, kuten väitettiin, ja sekä St. Louisissa sijaitsevan sotilasrekisterikeskuksen että Denverissä sijaitsevan ilmavoimien reservin henkilöstökeskuksen asiakirjat eivät vahvistaneet hänen upseerin asemaansa. Käytettävissä olevien tietojen mukaan hän oli matalassa asemassa oleva sotilas, joka palveli vain kolmetoista kuukautta aktiivipalveluksessa. Voit lukea siitä lisää täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2011/08/absense-of-evidence.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2014/03/ihave-argued-for-years-that-eisenhower.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2018/06/mj-12-and-cognitive-dissonance.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2010/07/del-rio-ufo-crash-and-mj-12.html

Yksi parin viime vuoden aikana huomiota saaneista kertomuksista oli New Mexicon pikku San Antoniosta peräisin oleva tarina siellä vuonna 1945 tapahtuneesta maahansyöksystä. Tohtori Jacques Vallee julkaisi yhdessä Paola Harrisin kanssa kirjan Trinity: The Best Kept Secret, jossa on kaksi silminnäkijäkertomusta onnettomuudesta ja sen pelastamisesta. Nämä silminnäkijät, jotka olivat nuoria onnettomuushetkellä, antoivat vaihtelevia kertomuksia päivämääristä, muiden silminnäkijöiden nimistä ja sotilaallisesta talteenottooperaatiosta. Douglas Dean Johnson on tutkinut tapausta perusteellisesti ja esittänyt uskomattomia todisteita siitä, ettei sitä koskaan tapahtunut. Voit lukea kaiken siitä täältä:

https://www.jasoncolavito.com/blog/douglas-dean-johnson-exposes-jacques-vallee-and-the-trinity-ufo-hoax

https://douglasjohnson.ghost.io/crash-story-file-the-reme-baca-smoking-gun-interview/

https://douglasjohnson.ghost.io/crash-story-the-trinity-ufo-crash-hoax/

http://kevinrandle.blogspot.com/2021/06/trinity-best-kept-secret-critique.html

Sain tietää Las Vegasin UFO-maahansyöksystä, kun tein tutkimusta Roswellin tapauksesta. Haastattelin Utahissa todistajia, jotka olivat nähneet matalalla lentävän UFOn noin viisitoista minuuttia ennen kuin aluksen nähtiin räjähtävän taivaalla Las Vegasin itäpuolella, Nevadassa. Sadat silminnäkijät Las Vegasissa näkivät tuon räjähdyksen. Ilmavoimat kirjasi tapauksen bolidiksi eli kirkkaaksi meteoriksi, mutta minulla oli alun perin syytä epäillä, että se ei ollut hyvä vastaus. Lisätutkimukset ovat kuitenkin johtaneet minut siihen tulokseen, että ilmavoimien selitys oli todennäköisesti oikea, mutta monet eivät vieläkään hyväksy tätä vastausta. Voit lukea siitä lisää täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/search?q=Las+Vegas+UFO+Crash

http://kevinrandle.blogspot.com/2008/08/las-vegas-ufo-crash.html

Yksi ensimmäisistä UFO-maahansyöksyistä tapahtui piskuisessa Aurorassa, Texasissa huhtikuussa 1897. Aluksen väitetään osuneen tuulimyllyyn ja räjähtäneen. Paikalliset asukkaat löysivät ainoan matkustajan runnellun ruumiin ja hautasivat sen Auroran hautausmaalle. UFO-tutkijat alkoivat vierailla Aurorassa vahvistaakseen tämän varhaisen tapauksen, joka oli dallasilaisen sanomalehden toimittajan aloittama huijaus. Voit lukea tästä lisää täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2005/03/aurora-texas-story-that-wont-die.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2018/04/aurora-texas-again.html

Kingmanin lähellä Arizonassa vuonna 1953 tapahtuneen maahansyöksytapauksen voisi ottaa mukaan, koska alkuperäisen tarinan kertoi mies, joka vaikutti uskottavalta. Hän sanoi, ja todisteet todistivat sen, että hän oli työskennellyt Frenchman Flatsin alueella Etelä-Nevadassa atomienergiaa käsittelevässä hankkeessa. Hän sanoi myös, että hänet oli määrätty jossain ominaisuudessa Project Blue Bookiin. Tämän väitteen paikkansapitävyydestä ei ole todisteita.

Vaikka Raymond Fowler kutsui häntä alun perin Fritz Werneriksi vuonna 1976 julkaistussa artikkelissa, hänen oikea nimensä oli Arthur Stansel. Hän kertoi saaneensa toukokuussa 1953 puhelun jostain tärkeästä ja salaisesta tapahtumasta. Todisteeksi tästä Stansel esitti kaksi sivua työkalenteristaan, joissa mainittiin erityistehtävä, mutta yksityiskohtia ei annettu.

Hän nousi bussiin monien muiden kanssa, ja hänet vietiin paikalle, jossa heille annettiin erityisiä tehtäviä, he eivät saaneet puhua muille bussissa olleille, ja kun tehtävä oli suoritettu, heidät lastattiin takaisin bussiin, ja heitä varoitettiin, etteivät he saisi koskaan mainita tästä. Eräällä ilmavoimien aliupseerilla oli nimilista, jota hän huuteli varmistaakseen, että ihmiset pääsivät työpaikoille, joissa heidän oli määrä työskennellä.

Stansel näki maahan syöksyneen kiekon, ja sattumalta hän näki miehistön kuolleet jäsenet, jotka eivät olleet ihmisiä. Hän palasi Frenchman Flatsiin ja tavalliseen tehtäväänsä.

Vuosia myöhemmin eräs nainen, Judie Woolcott, kertoi, että hänen edesmennyt aviomiehensä oli kuulunut pelastustiimiin, mikä lisäsi tarinan uskottavuutta. Hän väitti, että hänellä oli kirje, jonka mies oli kirjoittanut hänelle Vietnamissa palvellessaan ja jossa kerrottiin joitakin yksityiskohtia. Hän ei kuitenkaan pystynyt esittämään kirjettä. Hän sanoi, että mies oli kuollut Vietnamin sodassa. Hänen tyttärensä otti myöhemmin yhteyttä minuun ja selitti, että hänen äitinsä oli keksinyt tarinoita ja että hänen isänsä ei ollut kuollut Vietnamissa. Voit lukea siitä lisää täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2011/05/kingman-ufo-crash-really.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2015/10/the-decline-and-fall-of-ufology.html

Niille, jotka ovat kiinnostuneita tarinoista, joilla on joitakin fyysisiä todisteita, on tapaus Ubatubasta, Brasiliasta. Suosituimman version mukaan silminnäkijät näkivät aluksen räjähtävän ilmassa ja pudottavan roskia paikalliselle rannalle syyskuussa 1957. Tuntematon silminnäkijä poimi osan siitä ja lähetti sen radioaseman toimittajalle. Materiaali päätyi lopulta APRO:lle tänne Yhdysvaltoihin. Useat organisaatiot ovat analysoineet sitä, mukaan lukien ilmavoimat, jotka vahingossa tuhosivat näytteensä. Voit lukea tästä lisää täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2010/05/ubatuba-ufo-sample.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2021/12/jacques-vallee-and-ten-unexplained-ufo.html

Äskettäin Jacques Vallee ilmoitti, että päivämäärä oli väärä. Räjähdys tapahtui paljon aikaisemmin, ennen toista maailmansotaa. Valleen tiedot ovat ristiriidassa alun perin kerrotun tarinan kanssa, eikä Vallee tarjonnut mitään todisteita.

Len Stringfieldin mukaan häneen otti yhteyttä nainen, joka väitti, että hänen isoisänsä oli käynyt vuonna 1941 Cape Girardeaun lähellä Missourissa tapahtuneen UFO-maahansyöksyn paikalla. Nainen väitti, että tuonpuoleisista olennoista oli otettu kuva, mutta kuva oli kadonnut vuosien saatossa. Hän näki vain kuvan ja kuuli isänsä kertovan onnettomuudesta. Hän ei nähnyt mitään muuta.

Eräs mies, joka ei nähnyt itse mitään, mutta jonka isä oli ollut mukana, kertoi myös tarinansa väitetystä onnettomuudesta. Näiden kahden henkilön lisäksi, jotka eivät ilmeisesti itse nähneet mitään, kukaan muu ei ole ilmoittautunut vahvistamaan väitettä. On niitä, jotka hyväksyvät tarinan todeksi. Voit lukea siitä lisää täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2019/12/cape-girardeau-ufo-crash-1941.html

Roswellin lisäksi ainoa tapaus, jolla on jonkin verran uskottavuutta, oli onnettomuus, joka tapahtui Shag Harbourin lähellä Kanadassa vuonna 1968. Chris Styles ja Don Ledger ovat tutkineet sitä perusteellisesti. He ovat löytäneet Kanadan virallisia asiakirjoja, joista osa oli alun perin salaisia, jotka todistavat, että jokin putosi satamaan ja että sekä Kanadan että Yhdysvaltojen hallitukset ja armeija vastasivat ja etsivät pudonnutta alusta. Roswellin tapaan kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että jokin putosi, mutta sen olemuksesta kiistellään. Voit lukea siitä lisää täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2021/05/just-last-friday-may14-another-video.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2017/02/x-zone-broadcast-network-don-ledger.html

Tämä on siis spekulaationi todennäköisimmistä UFO-maahansyöksyistä, joista David Grusch on saattanut puhua. Se on periaatteessa kokoelma erittäin epäilyttäviä tarinoita, mutta nämä ovat sellaisia, joista monet väitetyt sisäpiiriläiset ovat puhuneet aiemmin. Jotkin Gruschin puheista viittaavat siihen, että hän on tavannut näitä ihmisiä.

Hänen väitteensä Italian onnettomuutta koskevasta sisäpiiritiedosta kumoaa suuren osan hänen sanoistaan. Jos kyseessä on huijaus, kuten se mitä suurimmalla todennäköisyydellä on, silloin sisäpiiriläisillä, jotka syöttivät hänelle tietoja, ei ollut sen enempää sisäpiirin tietoa kuin minulla tai muilla UFO-tutkijoilla. Pääsemme käsiksi tietoon tiedossa olevien mukanaolijoiden haastattelujen, liittovaltion ja paikallishallinnon eri virastojen hallussa olevien asiakirjojen tutkimisen sekä arkistoihin tehtyjen vierailujen kautta.

Olen päätynyt näihin spekulaatioihin raporttien kautta, joita olen saanut monilta muilta UFO-yhteisön jäseniltä. Minulle kerrottiin esimerkiksi, että Grusch vietti aikaa Skinwalker Ranchilla. En aio kommentoida tässä yhteydessä kyseistä tutkimusta. Totean kuitenkin, että sen mukaan Grusch kaveerasi useiden Washingtonin eri hallintojen aikoinaan tärkeiden jäsenten kanssa. Ja tiedän, mitä jotkut heistä ovat aiemmin kannattaneet, mikä viittaa siihen, mistä osa Gruschin sisäpiiritiedosta on peräisin.

Kysymys tiivistyy oikeastaan siihen, kuinka moni edellä mainituista tapauksista on sellaisia, joiden Grusch uskoo olleen totta, ja kuinka paljon näistä tiedoista hän syötti kongressille salassa tehdyissä eri tutkimuksissa?

Tässä on kyse siitä, että ilman tarkempia tietoja Gruschilta ja joiltakin muilta, meillä on hyvin vähän todisteita. Ja jos suurin osa Gruschin tiedoista on peräisin väärennetyistä onnettomuusraporteista, miksi meidän pitäisi tuhlata aikaa muiden jahtaamiseen.

Uskon toki, että Roswell edustaa jotakin, joka on saatettu rakentaa toisessa maailmassa, ja Shag Harbourin tapauksesta on hyvät asiakirjat, mutta paras johtopäätös on, että muut raportit ovat joko virheitä tai vääränlaisia tunnistuksia. Ellei Grusch pysty keksimään jotain konkreettisempaa kuin uskottavien ihmisten kuulemat kertomukset, hän ei edistä asiaa. Pitkällä aikavälillä se vahingoittaa sitä, eikä kukaan muista, että varoitin hyväksymästä sitä, ennen kuin meillä on lisää todisteita. He muistavat vain sen, että Gruschin sisäpiiritiedot olivat vain huhuja, spekulaatioita ja scifiä. Vaikka Grusch saattaa siis olla rehellinen mies, joka on moitteeton, se ei tarkoita, että hänen saamansa tiedot olisivat hyviä. Muistakaa vain, että kuulitte sen täällä ensin.

Jälkikirjoituksena totean, että jos kirjoitat näiden tapausten nimet blogini hakukoneeseen, saat lisätietoja. Kirjoittamalla näiden tapausten nimet Googleen tai muihin hakukoneisiin saatte lisätietoa. Monet sivustot tarjoavat vastakohtia sille, mitä olen luetellut tässä, mutta tarkistin monet näistä sivustoista kirjoituksiani laatiessani ja huomasin usein, että ne eivät ole hyviä lähteitä tai muuta vastaavaa.

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

UFOt

Kolme UFO-törmäysnoutoa selityksineen

Kommentoi

kirjoittanut Kevin Randle

Blogger’s Note: Ajoittain tunnen tarvetta tuhota itseni ufologisesti. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että viittaus joihinkin uusimpiin UFOja käsitteleviin aineistoihin ärsyttää minua, koska uskon, että minulla on ratkaisu mainittuihin tapauksiin. Viime päivinä minulta on kysytty kysymyksiä tietyistä UFO-maahansyöksy-/noutotapauksista, joista minulla on sisäpiirin tietoa. Tai ehkä on paremmin ilmaistu, että tutkimuksiini kuuluu paikalla oleminen, todistajien haastattelut ja sellaisten asiakirjojen tarkastelu, jotka viittaavat ratkaisuun, jonka muut ovat sivuuttaneet.

Ensimmäisenä esityslistalla on raportti Aurorasta, Teksasista, huhtikuussa 1897 tapahtuneesta onnettomuudesta. Saatoin olla yksi ensimmäisistä nykyisistä tutkijoista, jotka todella kävivät siellä ja puhuivat joidenkin asukkaiden kanssa, jotka olivat vielä elossa vuonna 1971, kun tein matkan. Olen käsitellyt tätä tapausta useaan otteeseen tässä blogissa, ja voit lukea nämä analyysit täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2005/03/aurora-texas-story-that-wont-die.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2018/04/aurora-texas-again.html

Aurorasta käytävässä keskustelussa jätetään usein huomiotta kolme seikkaa. Ensinnäkin Wise County Historical Societyn mukaan (Aurora sijaitsee Wide Countyssa) seuraavalla vuosikymmenellä kirjoitettiin kaksi piirikunnan historiikkia. Kumpikaan ei sisältänyt selostusta UFO-onnettomuudesta. Koska historiikit kirjoitettiin niin lähellä tapahtuma-aikaa, olisi ollut saatavilla monia silminnäkijöitä, mutta yhtäkään ei löytynyt… no, se ei ole aivan oikein. Niitä ei löytynyt, koska tapaus on huijaus.

Aurora, Teksas. kuva: Kevin Randle

 

Toiseksi, vuonna 1971 tekemissäni haastatteluissa puhuin Brawley Oatesin kanssa, jonka kädet olivat pahasti epämuodostuneet. Hän kertoi minulle tuolloin, että onnettomuutta ei ollut tapahtunut. Nyt meille kerrotaan, että muut, jotka eivät koskaan puhuneet Oatesin kanssa, mutta jotka haastattelivat hänen leskeään, ovat raportoineet alueelta radioaktiivisuudesta.

Kolmanneksi meille kerrotaan kaikista muista aikakauden ilmalaivaraporteista. Olen käynyt läpi kirjaimellisesti satoja niistä. Ilmalaiva laskeutui eri paikkoihin ja miehistöjä haastateltiin. Jotkut sanoivat, että he olivat matkalla pommittamaan espanjalaisia, koska Espanjan ja Amerikan sota ei ollut kaukana. Oli tarinoita salaisista ilmalaivatesteistä, jotka pian paljastettaisiin maailmalle, mutta joita ei koskaan tehty.

Ilmalaivasta on kymmeniä kuvituksia ja yksi valokuva. Ilmalaiva oli laskeutunut Waterloohon, Iowaan, kun miehistön johtaja putosi laidan yli ja hukkui Cedar-jokeen. Myöhemmin kaikki myönnettiin huijaukseksi.

Waterloon ilmalaiva, 1897.

 

Puhutaan seuraavaksi Del Rion, Teksasin, UFO-onnettomuudesta. En mene tässä syvälle, koska olen antanut paljon enemmän tietoa tutkimuksistani ja muista tapaukseen liittyvistä näkökohdista. Kyseessä on yhden todistajan kertomus, jonka antoi mies, joka valehteli asepalveluksestaan, joka muutti toistuvasti tietoja onnettomuudesta ja joka allekirjoitti valaehtoisen todistuksen CUFOS:lle. Olen vakuuttunut siitä, että hänen nimensä oli Robert Willingham, mutta lähes kaikki muu hänen sanomansa oli valheellista.

Mainitsin muuttuvan päivämäärän. Löysin ensimmäisen viittauksen onnettomuuteen Skylookista, MUFONin alkuperäisestä julkaisusta. Siinä sanottiin:

Eversti R. B. Willingham, CAP-laivueen komentaja, on ollut innokkaasti kiinnostunut UFOista jo vuosia, vuodesta 1948 lähtien, jolloin hän johti F-94-suihkukoneiden laivuetta lähellä Meksikon rajaa Teksasissa ja sai radiosta tiedon, että kolme ”muodostelmassa lentävää” UFOa oli lähellä. Hän havaitsi ne lentokoneensa tutkalla ja sai kuulla, että yksi UFOista oli syöksynyt maahan muutaman kilometrin päässä hänestä Meksikossa. Hän meni onnettomuuspaikalle, mutta Meksikon viranomaiset estivät häntä tekemästä tutkimusta tai tulemasta 60 jalkaa (20 metriä) lähemmäksi. Tuosta näköalapaikasta katsottuna hylky näytti koostuvan ”lukuisista metallipaloista, jotka olivat kiillotettuja ulkopuolelta ja hyvin karheita sisäpuolelta”.

Huomaa, että yhdessä viimeisimmistä tätä koskevista raporteista päivämäärä on 6. joulukuuta 1950. Kun haastattelin Willinghamia, hän sanoi, ettei hän muista tarkkaa päivämäärää, mutta se oli joko 1954 tai 1955. Willingham kertoi Noe Torresille ja Ruben Uriatelle, että hän oli palvellut Koreassa syksyllä 1950. Tämän tarinan perusteella hänen olisi ollut mahdotonta lentää hävittäjiä Yhdysvalloissa silloin, kun hän oli Koreassa.

Willingham CAP-univormussaan. Hän ei koskaan palvellut ilmavoimien upseerina eikä ollut hävittäjälentäjä.

 

Huomautan, ettei ole olemassa mitään virallisia asiakirjoja, jotka osoittaisivat, että Willingham olisi koskaan ollut Yhdysvaltain asevoimien upseeri. Hän palveli siviili-ilmailupartiossa, mikä ei ole sama asia. Niille, jotka ovat kiinnostuneita tästä surullisesta tarinasta, löytyy kaikki tiedot täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2014/04/eisenhower-briefing-document-mj-12-and.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2014/04/eisenhower-briefing-document-mj-12-and.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2010/07/del-rio-ufo-crash-and-mj-12.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2012/02/willingham-1978-interview.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2011/08/roswell-festival-part-two.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2018/06/mj-12-and-cognitive-dissonance.html

On muitakin artikkeleita, mutta niissä toistetaan usein samoja tietoja. Jos haluat tutkia niitä kaikkia, kirjoita hakukoneeseen ”Willingham” ja selaa artikkeleita. Huomautan, että jotkut kommentit muuttuvat mielenkiintoisiksi.

Viimeisenä Kingmanin UFO-onnettomuus on nostanut taas ruman päänsä. Tämä oli yksi ensimmäisistä onnettomuuksista/noudoista, jotka saivat jonkin verran vetoapua. Alkuperäinen tarina juontaa juurensa Arthur Stanseliin, jota teini-ikäiset Jeff Young ja Paul Chetham haastattelivat. Haastattelun aikana Stansel kertoi 21. toukokuuta 1953 tapahtuneesta UFO-onnettomuudesta Kingmanin lähellä Arizonassa.

Kingman, Arizona. kuva: Kevin Randle

 

Hän kertoi, että hänet vietiin bussilla Nevadassa sijaitsevasta tukikohdastaan onnettomuuspaikalle, jossa hän käytti insinööritaustaansa hyödyksi. Hän kertoi, että bussin ikkunat oli pimennetty ja että bussissa olleet eivät saaneet kertoa mitään tietoja itsestään, mukaan lukien nimensä. Mutta kun he saapuivat onnettomuuspaikalle, heidän nimensä huudettiin, kun he poistuivat bussista. Siinä ei todellakaan ole mitään järkeä.

Sen sijaan, että kävisin tämän kaiken läpi, viittaan vain erääseen sarjaan viestejä, jotka ovat täällä tarkistettavana.

http://kevinrandle.blogspot.com/2015/10/the-decline-and-fall-of-ufology.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2010/05/kingman-ufo-crash.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2011/05/kingman-ufo-crash-really.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2021/03/kingman-rises-from-dead.html

Tässä on kaksi huomautusta. Ensinnäkin Stansel sanoi toistuvasti, että kun hän joi, hänellä oli tapana keksiä tarinoita. Hän kertoi Youngille ja Chethamille, että hän oli juonut haastattelua edeltävänä lauantai-iltapäivänä.

Hänen allekirjoittamastaan valaehtoisesta lausunnosta oli puhuttu paljon. Ongelmana on se, että se oli tehty Fritz Wernerin nimellä, mikä tietysti mitätöi valaehtoisen todistuksen, koska se ei ollut hänen oikea nimensä ja se oli valhe.

Ongelma on se, että näissä kolmessa tapauksessa on selvää näyttöä huijauksesta. Näistä seikoista ei useinkaan raportoida täysimääräisesti. Filosofiani on aina ollut kertoa vain olennaiset tosiasiat ja antaa lukijan päättää, mihin hän uskoo. En yritä rakentaa tapausta avaruusolentojen vierailun puolesta, raportoin vain tarkasti siitä, mitä olin saanut tietää. Usein olen tutkinut tapauksia itse yrittäessäni selvittää totuuden.

Nämä ovat vain kolme UFOjen maahansyöksy/noutotarinaa, joita nykyään levitetään maailmalla. Jos onnettomuuksia olisi tapahtunut niin paljon kuin jotkut ovat väittäneet, meillä olisi nyt eri keskustelu. Toivon tässä yhteydessä, että tarjoan erilaisen näkökulman joihinkin meneillään oleviin kertomuksiin UFO-maahansyöksyistä. Liian monissa tapauksissa uskomisen halu on uskottavan tutkimuksen tiellä.

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

ufologia

Amerikkalaisia UFO-maahansyöksytapauksia

Kommentoi

Monet UFO-fanaatikot ovat kuulleet kuuluisasta ”Roswellin UFO-tapauksesta”, joka on saanut paljon julkisuutta ja media-aikaa radiossa ja televisiossa. Jotkut ovat jopa kuulleet tai lukeneet kuuluisasta Kecksburgin tapauksesta Pennsylvaniassa sekä Shag Harborin tapauksesta Kanadan Nova Scotiassa. Kuitenkin, useimmat UFO-tutkijat ovat tuskallisen tietämättömiä muista UFOjen maahansyöksyistä, joita on tapahtunut. Tässä esitellään väitettyjä raportteja ”muista” UFO-maahansyöksyistä, joita on sattunut ympäri USA:a. Tämä lista ei ole läpikotainen — voi olla myös muitakin joista tässä ei ole mainintaa. Lisäksi jotkin raportit on tarkoituksella jätetty pois johtuen todisteiden puutteesta näille väitteille. Kuitenkin 20 ”sensaatiomaisempaa” tapausta esitellään.

Useimmista raporteista on olemassa vain anekdotaalista näyttöä, kun taas toisista on olemassa juurikaan ei mitään todisteita siitä, että mikään alus olisi koskaan syöksynyt maahan. On kiinnostavaa huomata, että vaikka tämä raportti ei ota kantaa muualla maailmassa esiintyneisiin tapauksiin (joka itsessään on aika pitkä lista), siltikin on olemassa laajalti näyttöä siitä, että UFOjen maahansyöksyjä on salannut jokin taho, joko hallitus tai jokin hämäräperäinen virasto. Tämä raportti keskittyy ainoastaan tapauksiin, joista on olemassa oikeita konkreettisia, fyysisiä todisteita, joko laitteistoa tai ruumiita, eikä niihin moniin tapauksiin, joissa on raportoitu avaruusolentojen kontaktista (mm. kun asevoimat ovat ottaneet yhteen muukalaisten kanssa).

Aurora, Teksas, 1897

Huhtikuun 17. päivä 1897 pienen teksasilaisen Aurora-nimisen kunnan asukkaat katselivat omituisen, ilmalaivan muotoisen lentävän koneen maahansyöksyä tuulimyllyyn, jonka omisti tuomari Proctor. Hylky heitettiin läheiseen kaivoon, mutta hylystä saatiin kerättyä avaruusolennon ruumis, joka haudattiin läheiselle hautausmaalle. Useita tutkimuksia on tehty tämän tarinan ja sanomalehtien kirjoittamien väitteiden joko vahvistamiseksi tai kumoamiseksi. Tähän päivään mennessä mitään todisteita romusta tai avaruusolentojen jäännöksistä ei ole löytynyt tarinan tueksi. Monet uskovat tarinan olevan keksitty, jotta Auroran kuntaan saataisiin houkuteltua liiketoimintaa. UFO Hunters -televisio-ohjelma teki erikoisohjelman alueelta. Jotkin väitteet koskien tarinan yksityiskohtia osoitettiin todeksi, vaikka absoluuttinen näyttö on parhaimmillaankin hataraa.

Samanlainen tarina on kerrottu toisesta ilmalaivan muotoisesta UFOsta, joka lensi USA:n halki ja jonka tuhannet näkivät vuonna 1909. Tarina pääsi otsikoihin useassa suositussa sanomalehdessä. Ilmalaivan raportoitiin syöksyneen maahan Chicagon länsipuolelle, mutta mitään hylkyä ei koskaan löydetty.

Cape Girardeau, Missouri, 1941

Tämä harvinaisen vähän tunnettu tapaus on saanut yllättävää tukea silminnäkijähaastatteluista, joita UFO-tutkija Leonard Stringfield teki alueella. Rva Charlette Mann sai isoäidiltään todistuksen tapahtuneesta tämän kuolinvuoteella. Hän kertoi, että isoisää, paikallista pastoria, pyydettiin suorittamaan viimeinen voitelu joukolle avaruusolentoja (lukumäärää ei tiedetä), jotka näyttivät ”Harmailta” (pieniä kooltaan, suuret päät, suuret silmät, pienet raajat). Kun isoäiti lähestyi tapahtumapaikkaa, siellä oli jo poliisi, palokunta ja lääkäreitä. Seurakunnan jäsen myöhemmin antoi pastorille valokuvan yhdestä kuolleesta avaruusolennosta, jota kaksi miestä piteli käsissään. Vaikka kaksi armeijan upseeria vannotti tätä pitämään asian omana tietonaan ja he takavarikoivat kaikki todisteet, Mannin isoisä ei kyennyt pitämään salaisuutta vaimoltaan ja kahdelta pojaltaan, vaikka pieniä tiedonjyviä tästä ”perhesalaisuudesta” olikin vuotanut julkisuuteen tämän jälkeen. Sitä ei kuitenkaan kuultu kokonaisuudessaan ennen kuin Charlotten isoäiti oli kertonut sen kuolinvuoteellaan vuonna 1984.

Roswell, New Mexico, 1947

Ehkäpä kaikkein tunnetuin tarina maahansyöksyneestä UFOsta on Roswellin tapaus, jossa UFOn kerrotaan kärsineen katastrofaalista vauriota myrskystä sen lentäessä hra Brazelin maiden yläpuolelta New Mexicossa. Seuraavana päivänä Brazel löysi hylyn, joka oli tehty omituisen kevyestä metallista, jota ei voinut leikata tai polttaa. Lisäksi hylystä löytyi aisoja, joissa oli omituisia hieroglyfejä joita ei osattu tulkita. Brazelin lisäksi maahansyöksyn näki omin silmin usea silminnäkijä. Myöhemmin armeija eristi alueen ja armeijan henkilöstö pidätti Brazelin ja komensi ettei hän saa kertoa tapauksesta kenellekään. Roswellin sanomalehti julkaisi dramaattisen jutun, jossa väitettiin, että armeija oli noutanut avaruusolentojen aluksen.

Silminnäkijöiden sanotaan vihjailleen, että törmäyspaikalla oli neljä avaruusolentojen ruumista sekä ”elävä alien”, ja kaikki vietiin paikalliselle ruumishuoneelle tutkittavaksi. Lopulta muitakin silminnäkijöitä astui esiin tapauksen 40-vuotisen historian aikana vahvistamaan tapahtuneen. Monet uskovat, että maahan syöksynyt UFO ja avaruusolentojen ruumiit vietiin armeijan salaisiin tutkimuksiin. On myös esitetty, että tämä tapaus oli motiivina salaisen kabaalin perustamiselle, jolle annettiin tehtäväksi noutaa, tutkia ja takaisinmallintaa maahansyöksyneitä avaruusaluksia ja avaruusolentojen ruumiita.

Tapauksesta on kirjoitettu useita raportteja ja kirjoja, ja sille löytyy paljon muutakin sitä tukevaa todistusaineistoa. Vuosien hiljaiselon jälkeen useita todistajia on astunut esiin (jotkut kuolinvuoteillaan) puhumaan yhteyksistään tähän tapaukseen. Valtio on sittemmin esittänyt neljä epätyydyttävää ja erillistä selitystä tapahtumalle.

Paradise Valley ja Cave Creek, Arizona, 1948

Kertomukset eroavat, mutta UFO joko syöksyi maahan Dreamy Drawin alueelle tai 10 mailin päähän Cave Creekin alueelle. Paikalla olleet silminnäkijät saivat talteen 2 avaruusolennon ruumista, joita he pitivät itsellään kunnes armeija vei ne. Salaliittoteoreetikoiden mukaan läheinen Dreamy Drawin pato rakennettiin piilottamaan maahan syöksynyt avaruusolentojen alus, josta ruumiit saatiin talteen.

Aztec, New Mexico, 1948

Tässä tarinassa kaksi miestä väittää nähneensä lautasaluksen, jonka läpimitta oli 99.99 jalkaa (30.47 metriä), törmäävän läheiselle kukkulalle lähellä Aztecia New Mexicossa. Myöhemmät väitteet esittävät, että armeija sai haltuunsa jopa 16 avaruusolentojen ruumista. Vaikka tarinaa on vähätelty sepitteeksi, tarinaa silti edelleen kuulee myöhäisillan talkshow-ohjelmissa, joissa useat ihmiset edelleen uskovat sen totuudenmukaisuuteen.

Laredo, Texas, 1948

Kaksi hävittäjää lähetettiin nopeasti kiitävän kohteen perään, jota oltiin seurattu sitä ennen tutkalla. Hävittäjät selvittivät kohteen sijainnin USA:n lounaisosissa ja raportoivat, että se oli hidastunut ja alkoi vaappua. Kun UFO katosi tutkasta, suoritettiin etsinnät ja UFOjen törmäyspaikka sijoitettiin arviolta 30 mailin päähän Teksasin Laredosta. Noutopartio hälytettiin, valokuvia otettiin ja hylky sekä yksi avaruusolennon ruumis vietiin salaiseen paikkaan.

Death Valley California, 1949

The Bakersfield Californian -sanomalehti kertoi sivulla 13, että kaksi kullankaivajaa, Buck Fitzgerald ja Mace Garney, näkivät UFOn, joka oli arviolta 7 metriä läpimitaltaan, kiitävän ohitseen arviolta melkein 500 kilometrin tuntinopeudella ja törmäävän autiomaahan. Sitten he näkivät kahden pienen humanoidiolennon kömpivän hylystä ja juoksevan autiomaahan. Kuuma ilma (138 F eli 59 Celsius-astetta) esti heitä jahtaamasta olentoja kovinkaan pitkään. Jokatapauksessa miehet väittävät, että he kadottivat olennot niitten juostua hiekkadyynin taa. Miehet kuvasivat olentoja ”kääpiömäisiksi”. Mitään yrityksiä kumota tarinaa ei ole ollut. Lisäksi mitään viitteitä siitä, että hylkyä tai olentoja koskaan olisi paikallistettu tai noudettu ei ole. Myöhemmät yritykset vierailla alueella ovat osoittuautuneet hedelmättömiksi, sillä maahansyöksystä ei ole mitään todisteita.

Birmingham, Alabama, 1955?

Tästä UFO-maahansyöksystä ei ole kovinkaan paljon yksityiskohtia. Oletettavasti se tapahtui Alabamassa joskus 1950-luvulla. Nimettömän Maxwellin ilmatukikohtaan avaruusolentojen ruumiita kuskanneen helikopteripilotin mukaan törmäyspaikan ympäristö eristettiin ja suljettiin. Muuta informaatiota tapauksesta ei ole, minkä perusteella se on parhaimmillaankin hatara.

Muu maahansyöksyt New Mexicossa, 1950-1974

New Mexico näyttää houkutelleen useita UFOja syöksymään maahan yllä esitettyjen lisäksi. Kaikki nämä tapaukset ovat sellaisia, joille on esitetty varsin vähän anekdoottien lisäksi niitä tukevaa näyttöä.

a) 3 avaruusolentojen ruumista väitetään saadun haltuun maahansyöksystä Albuquerquessa syyskuun 10. päivä 1950.
b) Carlsbadin alueelta noudettiin melkein täydessä kunnossa oleva avaruusolentojen alus ja neljä kuolleen avaruusolennon ruumista 7. heinäkuuta 1957.
c) Kaksi avaruusolentojen ruumista väitetään viedyn Hollomanin ilmatukikohtaan 12. kesäkuuta 1962.
d) Ilmavoimien noutotiimin kerrotaan vieneen suuren metallisen avaruusolentojen aluksen (18 metriä läpimitaltaan) törmäyspaikalta lähellä Chilin kuntaa ja toimittaneen sen Kirtlandin ilmatukikohtaan joskus toukokuussa 1974.
e) Maahan syöksynyt lautanen ja kolme avaruusolentojen ruumista oletettavasti vietiin Albuquerquen lähellä olevaan sijaintiin vuonna 1963 (Yksityiskohtaisempi kuvaus tästä on esitetty tässä raportissa).

Ely, Nevada, 1952

Tämä raportti tulee ilmi usein erilaisissa UFO-maahansyöksyjen listauksissa, mutta siitä on esittää kaikkein vähiten todistusaineistoa. Kuitenkin riittävästi anekdotaalista näyttöä saa aikan sen, että tapaus ei poistu kokonaan UFO-maahansyöksyjen tarustosta. Joskus kesällä 1952, hra Claude House, sheriffi ja hänen apulaisensa sekä useita silminnäkijöitä tarkkailivat kirkasta kohdetta, joka päästi matalaa huminaa ja valaisi alueen naapuruston. Seuraavana päivänä raportteja UFOn maahansyöksystä alkoi kiertää naapurustossa, ja muutama silminnäkijä meni Kennecottin alueelle Nevadassa tutkimaan raportteja mahdollisesta edellispäivänä tapahtuneesta UFOn maahansyöksystä. Kun he saapuivat paikalle, alue oli eristetty ja heille kerrottiin että kevytlentokone oli syöksynyt maahan alueelle. Mitään tallenteita maahansyöksyneestä koneesta ei koskaan löydetty, joka olis sopinut Elyn ja Kennecottin päivämääriin ja sijainteihin.

Toinen paikallinen asukki, Mary Sorenson, kertoi että hänen läheinen ystävänsä, joka työskentelee turvamiehenä paikallisella kuparikaivoksella, sanoi että hän oli nähnyt UFOn syöksyvän maahan alueen läheisyyteen UFO-havainnon aikaan, mutta valtio oli velvoittanut hänet olemaan hiljaa. Vartija on sittemmin kuollut eikä mitään kertomuksia tapauksesta enää kuultu.

Muut lähteet listaavat maahansyöksyn tarkaksi päivämääräksi elokuun 14. päivän 1952, ja että yhteensä 16 avaruusolentojen ruumista noudettiin törmäyspaikalta.

Lounais-Arizona, 1953

Useita kertomuksia mahdollisesta UFOn maahansyöksystä huhtikuun 18. päivä 1953 tälle alueelle on kuultu. Mitään ruumiita ei ilmeisesti saatu talteen. Kuitenkaan mitään tätä väitettä tukevaa dataa ei ole olemassa ja väitteet siitä ovat parhaimmillaankin kyseenalaisia.

Fort Polk, Louisiana, 1953

UFO-tutkija Len Stringfield kertoo kirjassaan UFO Crash Retrievals: Amassing the Evidence, Status Report III, että kersantti, jonka nimen alkukirjaimet ovat ”HJ”, muisti olleensa kierroksella eräänä kesäisenä yönä, että munanmuotoinen alus oli törmännyt hiekkaiseen maaperään lähelle hänen palveluspaikkaansa. Hän lisäksi sanoi, että korkea-arvoiset upseerit ja lääkintähenkilöstö veivät neljä avaruusolentojen ruumista hylystä — yksi oli kuollut ja muut elossa. Kuitenkin, hiukan sen jälkeen kun avaruusolennot oli viety, ne kaikki kuolivat eristykseen.

Kingman, Arizona, 1953

20. päivänä tammikuuta 1953 tapahtui väitetty UFOn maahansyöksy Kingmanin eteläpuolella Arizonassa. Useita anekdotaalisia kertomuksia tukee tätä tapausta, joita on kuultu jo vuonna 1964, mutta paras informaatio tapausta koskien julkaistiin huhtikuussa 1976 UFO Magazine -lehdessä.

Arthur G. Stancil työskenteli koneinsinöörinä armeijalle, ja valaehtoisessa todistuksessaan kertoi uskomattoman tarinan, jonka UFO Magazinen Ray Fowler julkaisi. Stancil sanoi, että hän ja 15 muuta alansa asiantuntijaa kuljetettiin miehistönkuljetusautolla, jonka ikkunat oli peitetty, neljän tunnin matka Kingmanin eteläpuoleiseen paikkaan. Kun he saapuivat paikalle, häntä pyydettiin määrittämään miten nopeaan maahan syöksynyt alus oli kulkenut sen törmättyä maahan. Stencil kertoo, että tutkimuksien aikana hänen onnistui nähdä aluksen sisään sen ohjaamoon. Hän sanoo, että hän näki tuoleja ja jonkinlaisen ohjauspaneelin. Yllättävää kyllä, Stencil väittää nähneensä ainakin kahden avaruusolennon ruumiit, joilla oli ylisuuri pää, ruskea iho ja tiukan ihomyötäiset hopeiset asut.

Muut tapauksen silminnäkijät väittävät nähneensä ainakin kolme ruskeaihoista avaruusolentojen ruumista toimitetun Wright-Pattersonin ilmatukikohtaan kuivajään seassa. Muita silminnäkijöitä on sen jälkeen tullut esiin ja tarjonnut anekdotaalista tukea tälle tapaukselle. Jotkut näistä kertoivat tarinansa vasta kuolinvuoteellaan.

Länsi-Utah, 1953

Noin 170 mailin päässä Dugwayn koealueelta etelään Utahissa on omituinen maapala, joka näyttää olevan muodostunut jonkin suuren esineen maahansyöksyn seurauksena. Törmäys on mitä ilmeisimmin sattunut pienessä kulmassa ja suurella nopeudella. Maanpinnan muoto on kolmion muotoinen, ja siinä näkyy ilmeisesti erittäin suuri multainen kumpu, joka on raivattu aavikolle törmäävän ja eteenpäin liukuvan esineen edestä. Tutkijat uskovat, että läpimitaltaan muutamankymmenen metrin mittainen alus olisi törmännyt tähän paikkaan ja puhkonut läheisen kukkulan sen lähestyessä maanpintaa. Koska kohteen kerrotaan olleen erittäin suuri, se ilmeisesti oli todella vaikeaa saada noudetuksi tuon ajan laitteilla, ja että avaruusolentojen alus olisi jätetty haudattuna maan alle tämän suuren maa-anomalian sisään vuoteen 1958 asti (kts. Utahin autiomaa, 1958).

Tutkijat ovat esittäneet asiasta raportteja, että avaruusolennot sekä selvisivät törmäyksestä että menivät suojaan läheiselle alueelle, kunnes armeija otti avaruusolennot kiinni ohjelman alaisuudessa, joka on saattanut liittyä yllä kuvattuun Kingmanin tapaukseen. Alue on erittäin rajattu eikä kenenkään sallita pyöriä alueella.

Laredo, Texas, 1953

Mikään maahansyöksyneiden UFOjen lista ei olisi täydellinen ilman omituista raporttia kesäkuun 19. päivältä 1953 lähellä Laredoa, Teksasissa, josta väitetään saadun haltuun neljän avaruusolennon ruumiit. Omituista kyllä, tapaukselle ei löydy minkäänlaista todistusaineistoa, ei aineellista eikä anekdoottimuotoista, sitä tukemaan. Se, sattuiko tämä tapaus oikeasti, on erittäin kyseenalaista ja voi vain ihmetellä onko tämä raportti seurausta aiemman Laredossa tehdyn vuoden 1948 tapaukseen sekoittamisesta, vahingossa sen kopioimisesta uudelleen ja sitten sen levittelemisestä useille UFO-törmäyslistoille, joita internetissä on niin useita.

Brady & Dutton, Montana, 1953

Montanan Bradyssa joskus vuonna 1953 tapahtuneesta UFO-maahansyöksystä on olemassa ainoastaan yksi anekdoottimuotoinen raportti, joka tukee sen tapahtumia. Eräs herra Tienney ajoi Conradiin Great Fallsista, kun hän huomasi kirkkaan ovaalinmuotoisen kohteen ja valkoisia tulipalloja, jotka seurasivat hänen autoaan. Myöhemmin tuona päivänä hän sai soiton korkea-arvoiselta upseerilta Malmströmin ilmatukikohdasta. Upseeri pyysi häntä tulemaan tukikohtaan seuraavana päivänä. Kun hän saapui, häntä pyydettiin allekirjoittamaan salassapitosopimus. Tätä tehdessään hän näki kaksi miestä, jotka kantoivat avaruusolentojen ruumiita.

Montanan Duttonin maahansyöksylle ei löydy mitään todisteita. Tapaus oletettavasti sattui lokakuun 13. päivä 1953, jolloin neljä avaruusolentojen ruumista on mahdollisesti saatu talteen. Laredon tapauksen tyyliin tämä raportti on saattanut olla sekoitus Bradyn tapausta, joka sittemmin on alkanut elämään omaa elämäänsä. Tämä on toinen raportti, joka myös löytyy jokaisella maahansyöksylistalla, ilman minkäänlaista näyttöä, ei edes anekdotaalista, sen tueksi.

Mattydale, New York, 1954

Mattydale on Syracusen kaupunginosa. Arviolta kolmelta aamulla, paikallinen asukas ja hänen vaimonsa näkivät seitsenmetrisen kappaleen, jota tarkasteli maanpinnalla useita miehiä, jotka ottivat mittoja ja valokuvia siitä. Kun he kysyivät tapahtuneesta myöhemmin päivällä, poliisi sanoi heille, että se sotasalaisuus. Myöhemmin samalla viikolla poliisi muutti tarinaansa ja kiisti tilannetta koskaan tapahtuneen.

Carlsbad, New Mexico, 1957

Löytyy raportti, jonka mukaan Carlsbadin lähellä 18. kesäkuuta syöksyi maahan avaruusolentojen alus, ja alus pysyi suhteellisen vaurioitumattomana törmäyksessä. Aluksen kuntoa kiinnostavampaa oli, että oletettavasti noutotiimi haki talteen neljä avaruusolentojen ruumista tutkimuksia varten. Vaikka tämäkin tapaus mainitaan maahansyöksyjen listoilla, tälle tapaukselle ei löydy juuri yhtään todistusaineistoa.

Utahin autiomaa, 1958

Tämä raportti sopii hienosti vuoden 1953 Länsi-Utahin raporttiin, johon tässä viitattiin aiemmin. Vaikka alusta ei saatu haltuun aiemmassa tapauksessa sen koon takia, alueelta väitetään saadun alus haltuun merkittävän hyväkuntoisena. Tämä alus vietiin tutkittavaksi, ja siitä löytyi teknologiaa, jota ei kyetty ymmärtämäään. Raportit vaihtelevat, mutta joidenkin mukaan Project Snowbirdin rahoitusta (jonka väitetään yrittäneen saada avaruusolentojen alusta lentoon) siirrettiin tähän aluksen tutkimuksia varten. Alkuvaiheessa avaruusolennoista ei puhuttu mitään, mutta myöhemmässä päivityksessä 4. joulukuuta 2002 tutkijat väittävät, että neljä avaruusolentojen ruumista saatiin talteen tämän tapauksen yhteydessä.

Tämä tapaus vaikuttaa liittyvän Länsi-Utahin tapaukseen ja on olemassa näyttöä, jonka mukaan voitaisiin olettaa näiden olevan yksi ja sama tapaus, jossa jouduttiin odottamaan viisi vuotta, että saataisiin teknologiaa jolla kaivaa avaruusolentojen alus talteen. Kiinnostavasti tämä tapaus on antanut inspiraatiota X-Files -elokuvalle, jossa rakennus sijaitsi avaruusolentojen aluksen yläpuolella sen suojapeittona, kunnes alus saataisiin talteen.

Tämä tapaus sai julkisuutta väitetyn MJ-12 Aquarius -briiffauksen myötä, jota valmisteltiin tulevaa presidenttiä Jimmy Carteria varten vuonna 1977.

New Paltz, New York, 1960

Paikallinen poliisi oli partioimassa tässä pienessä New Yorkin kunnassa, kun he ilmeisesti pidättivät avaruusolennon, ja kaksi muuta muukalaista onnistuivat pakenemaan. Avaruusolento napattiin sen aluksen läheltä. Mitään raporttia aluksen haltuun saamisesta ei tullut esiin, mutta voidaan olettaa että mikäli tämä on aito, silloin alus olisi löytynyt ja se oltaisiin otettu talteen tutkimuksia varten. Kaapattu avaruusolento kuulemma vietiin CIA:lle, jossa se kuoli 28 päivää myöhemmin. Ainoastaan anekdoottitodisteita on olemassa tästä tapauksesta.

Albuquerque, New Mexico, 1960

Viranomaisten sanotaan noutaneen kolme avaruusolentojen ruumista ja avaruusaluksen tältä alueelta. Paikalliset lääkärit tutkivat ruumiita tarkasti. Tämän tapauksen silminnäkijöihin kuuluu osavaltion poliisi, sairaala ja ambulanssihenkilökunta. Pian havainnon jälkeen ilmavoimat takavarikoivat kaikki todisteet ja vannottivat silminnäkijöitä olemaan hiljaa asiasta. Budd Hopkins, tunnettu UFO-tutkija, myöhemmin juonsi ohjelman, jossa hänellä oli videonauhoitettuja haastatteluja monilta tämän tapauksen silminnäkijöiltä.

Las Vegas, Nevada, 1962

18. huhtikuuta 1962, erästä kohdetta seurattiin New Yorkista Nevadaan tutkassa. Armeijan hävittäjien raportoidaan tulleen väliin ja raportit kuvaavat kohdetta sylinterin muotoiseksi alukseksi, jossa on ikkunat, ja joka jätti jälkeensä tulen värisen vanan. Kohteen raportoidaan laskeutuneen lähelle Eurekaa, Nevadassa, ennen kuin se nousi jälleen. Myöhemmin aluksen sanotaan räjähtäneen sen ylittäessä Las Vegasin. Sadat silminnäkijät näkivät tämän aluksen ja sitä seurattiin tutkassa. Mitään sellaista kertomusta ei ole, jossa mainittaisiin romujen noutaminen. Mutta tämä kertomus pääsi Frank Edwardsin kirjaan Strange World. Se on näkynyt myös useissa aikansa sanomalehdissä.

Fort Riley, Kansas, 1964

Tämä tapaus on otettu mukaan pelkästään kytköksen takia, joka sillä on armeijan tukikohtaan, sillä tälle raportille ei löydy sitä tukevaa näyttöä. Tämä tapaus on mukana melkein kaikissa UFO-maahansyöksylistauksissa ja yhdeksän avaruusolentojen ruumista sanotaan noudetun törmäyspaikalta. Ainoastaan nimikirjaimet AK nimestä ”Aaron Kaback” mainitaan eräässä silminnäkijäkertomuksessa. Kabackin kerrotaan olleen vartija tehtävässään, kun häntä pyydettiin ajamaan jeeppiä ja auttamaan omituisen kohteen vartioinnissa. Paikalle saapuessaan hän huomasi suuren ovaalinmuotoisen kappaleen, jota siihen valolla osoittanut helikopteri vartioi. Kappale näytti olevan täysin sähkötön ja Kaback auttoi vartioimaan sitä kaksi ja puoli tuntia. Mitään mainintaa avaruusolentojen aluksen myöhemmästä olinpaikasta ei ole.

Kecksburg, Pennsylvania, 1965

Tämä tapaus on saanut lähes yhtä paljon julkisuutta ja palstamillimetrejä kuin Roswellin tapaus, ja se on mainittu useissa televisiodokumentaareissa ja UFO-kirjoissa. Joulukuun 4. päivänä 1965 useat silminnäkijät näkivät kiitävän tulipallon putoavan taivaalta. Sen sanottiin muuttaneen kulkusuuntaansa muutamaan otteeseen ja lopulta syöksyneen maahan läheiseen metsän peitossa olevaan laaksoon. Silminnäkijät myöhemmin raportoivat suuret määrät armeijan henkilöstöä ja monta armeijan kuljetusajoneuvoa poistuvan alueelta ja kuljettaen mukanaan suurta peitettyä kappaletta tasoperävaunulla.

Osa silminnäkijöistä raportoi nähneensä ”tammenterhon muotoisen” kappaleen hehkuvan sinistä, sykkivää valoa. Paikallisen radiokuuluttajan sanotaan ottaneen kuvan kappaleesta, mutta se takavarikoitiin. Hän joutui myöhemmin vaitiolovelvollisuuden alaiseksi, jonka rikkomisesta seuraisi ”vakavia seuraamuksia”. Tähänkään päivään mennessä ihmiset eivät ole yhtä mieltä tuon yön tapahtumista ja tapaus on eräs parhaiten dokumentoiduista UFO-maahansyöksyistä.

Whitewater Lake, Indiana, 1965

Tälle väitteelle löytyy vain anekdoottitukea. Henkilö, joka tunnetaan ainoastaan ”RM” nimikirjaimistaan, tapasi everstin Wrightin ilmatukikohdassa. Henkilö sai kuulla, että UFO oli syöksynyt maahan Indianassa, jossa pieni kahden miehen alus saatiin talteen avaruusolennot sisällään. Avaruusolennot olivat aluksen sisällä keinotekoisessa ympäristössä. Hän sanoi, että alus oli vaurioitunut sähkömyrskyn seurauksena

Luoteis-Arizona, 1966

Tästä ei ole muuta kuin hämäräperäistä anekdoottinäyttöä tukemaan UFO-maahansyöksyn väitetä tälle alueelle, jolloin kuulemma saatiin haltuun yksi avaruusolentojen ruumis. Kuten niin monet muutkin tämän tyypin raportit, tämä väite on mukana monilla lisoitlla, vaikka yksikään listoista ei esitä mitään tätä väitettä tukevaa näyttöä. Rannikkojääkärikorpraali, jolla oli Alpha Red Top Secret Crypto -turvaluokitus, kuulemma oli raportoinut, että hänen ollessaan palveluksessa Camp Pendletonissa, Kaliforniassa, hän ja hänen palveluskoiransa lennätettiin tälle paikalle avustamaan alueen vartioinnissa. Hän raportoi 10-metrisestä metallisesta lautasesta, jossa oli kupolikatto eikä yhtään ikkunoita. Hän tarkkaili suurta jääkaappia, jonne ruumispussit oli säilötty, sekä miesryhmän toimintaa, jotka ottivat mittauksia useilla eri instrumenteilla.

Kentucky, Ohio & Indiana, 1966-1968

Useita vahvistamattomia väitteitä on esitetty, että jopa 5 erillistä maahansyöksyä olisi sattunut tällä kolmen osavaltion alueella vuosina 1966-1968. Kaikissa kertoman mukaan saatiin talteen yksi ehjä avaruusolentojen alus sekä romua toisista aluksista, ja yksi avaruusolento. Kuitenkaan näissä raporteissa ei esiinny mitään niitä tukevia todisteita huolimatta siitä, että näistä maahansyöksyistä on olemassa useita eri kertomuksia.

Shag Harbor, Nova Scotia, Kanada, 1967

Vaikka mitään romua tai ruumiita ei koskaan tältä törmäyspaikalta saatukaan talteen, tämä raportti on mukana ainoastaan siksi, että se on hyvin dokumentoitu UFO-maahansyöksytapaus. Lokakuun 4. päivänä 1967 silminnäkijät soittivat Kanadan poliisille tutkiakseen valoja, jotka leijailivat satamassa. Myöhemmin rannikkovartiosto soitettiin tutkimaan, mutta he löysivät vain mielenkiintoisen filmin kellumasta veden pinnalta. Myöhemmin tutkimukset saivat selville, että venäläinen sukellusvene oli ollut alueella tarkkailemassa sitä, ja että tunnistamaton vedenalainen alus oli kuulemma liittynyt sen seuraan. Nämä kaksi alusta myöhemmin onnistuivat välttämään läheiset amerikkalaislaivat (sekä myöskin niitä seuranneen venäläisen sukellusveneen) ja ne olivat kiitäneet veden alla pakoon ennen pinnalle nousua ja siitä pois lentoa. Monet uskovat, että avaruusolentojen aluksella oli mekaanisia vaikeuksia, ja että toinen alus ”auttoi” sitä veden alla niin, että se pääsi lentoon. Samalla tavalla kuin Roswellin ja Kecksburgin tapauksissa, tämäkin tapaus on saanut paljon media-aikaa, ja se on otettu mukaan moniin eri televisiodokumentteihin.

Maritime UFO Files

Shag Harbourin tapaus

Luoteis-Arizona, 1973

Tälle raportille ei ole juurikaan muuta näyttöä kuin se, että se löytyy monista maahansyöksylistauksista. Oletettavasti heinäkuun 10. päivänä 1973 saatiin talteen viisi avaruusolentojen ruumista UFOn maahansyöksypaikalta Arizonan autiosta osasta.

Great Lakesin meritukikohta, Illinois, 1973

Tähän tapaukseen liittyy avaruusolentojen aluksen nouto, jonka amerikkalaisen taistelulaivan kerrotaan ampuneen ohjuksella alas. Alus laskeutui sadan metrin päähän veteen ja Glomar Explorer nouti sen, ja sitten se kuljetettiin rautatiellä Chicahoon ja sieltä laivaston tukikohtaan. Tukikohdasta vetovastuussa ollut tiedustelu-upseeri toimitti sinetöidyn viestin tukikohdan komentajalle (joka oli tukikohdan erittäin rajatulla alueella tuolloin). Koska erittäin rajatulla alueella ei ollut kaartinupseeria, tiedustelu-upseeri astui rakennukseen ja näki pisaran muotoisen, sinertävän aluksen. Se lepäsi puutukeilla ja alus oheni partaveitsen ohuiksi reunoiksi. Myöhemmin viranomainen väitti puhuneensa henkilökunnalle aluksen alas ampuneella laivalla sen jälkeen kun laiva oli saapunut San Diegoon Hawaiilta. Toiset kertomukset väittävät, että alusta katsellut henkilö oli ainoastaan tykistökouluun värvätty mies, jonka sotilasarvo oli E-4. Kuitenkin molemmat kertomukset sopivat kyseessä olevaan avaruusolentojen alukseen.

Carbondale, New Jersey, 1974

Kolme teiniä katseli hehkuvan kohteen putoavan maahan illalla taivaalta pienen järven lähistölle kaupungin laitamilla. Ennen poliisin saapumista paikalle, jolloin he nappasivat pojat ja laittoivat poliisiautoon, he katselivat kohteen emittoivan keltaisen valkoista hehkua ja liikkuvan veden alla arviolta kymmenen metrin päähän rannasta. Niinä kolmena tuntina, jolloin poikia pidettiin autossa, he näkivät useita autoja poistuvan paikalta. Spottivalojen valaistessa järveä nostokurki nosti lautasen muotoisen kappaleen vedestä ja asetti sen kuljetusauton perään. Seuraavana maanantaina viranomaiset saivat haltuunsa rautatielyhdyn ja patterin järvestä. Virallisesti tapausta pidettiin sepitteenä. Kuitenkin monet uskovat, että esineet laitettiin veteen salaamaan se mitä järvellä oikeasti oli tapahtunut.

Luoteis-Arizona ja Lounais-Ohio, 1977

Nämä kaksi raporttia vuodelta 1977 ovat monissa UFO-maahansyöksylistauksissa. Ensimmäisessä 11 avaruusolentojen ruumista kuulemma saatiin talteen törmäyspaikalta lounaisessa Ohiossa. Heinäkuun 6. päivä 1977 viisi avaruusolentojen ruumista kuulemma saatiin talteen törmäyspaikalta Luoteis-Arizonassa. Näiden kahden raportin todenmukaisuus perustuu ainoastaan siihen miten monessa riippumattomien tutkijoiden listauksessa ne ovat mukana. Kuitenkaan mitään aihetodisteita ei ole olemassa näiden raporttien tueksi.

Fort Dix, New Jersey, 1978

Nimekäs UFO-tutkija Len Stringfield kirjoitti syyskuun 16. päivänä 1980, että New Jerseyn McGuiren ilmatukikohdassa palveluksessa ollut kersantti oli sanonut hänelle, että lähellä Fort Dixissa vartioinut sotilaspoliisi oli ampunut ja tappanut avaruusolennon, joka yritti tunkeutua ilmavoimien maille 18. tammikuuta 1978. Mitään mainintaa kuolleen avaruusolennon kohtalosta ei esitetty.

Dayton, Teksas, 1980

Kaikkien aselajien kantahenkilökunnasta koostuvan ryhmän (koodinimi BLUEBOYS) sanotaan olevan vastuussa helikopterien lentämisestä, jotka vartioivat, noutivat, saattoivat ja lensivät mukana tunnistamattomien lentävien esineiden vierellä. Joulukuun 29. päivä 1980 BLUEBOYSin 23 Chinook- ja kuljetushelikopterin joukko saattoi matalalla lentävää UFOa. Tutkijat spekuloivat, että ryhmä oli matkalla kohti huippusalaista maanalaista laitosta Gray Armyn lentokentällä Teksasin Fort Hoodissa. Tutkijat myös raportoivat, että Teksasin turvallisuusviraston valittu joukkotyöskenteli läheisesti Gray Armyn lentokentän kanssa kaikkien UFO-noutojen ja testilentojen tiimoilta. Monet ovat myös spekuloineet, että viimeaikainen UFO-aktiivisuuden kasvu Teksasissa liittyisi tähän laitokseen.

Wright-Pattersonin ilmatukikohta, Ohio, 1989

Kuulemma elävä alien vietiin maahansyöksypaikalta toukokuussa 1989 (josta kaksi elävää alienia saatiin kiinni) C5a Galaxy -kuljetussuihkukoneella Etelä-Afrikasta Wright-Pattersonin ilmatukikohtaan jatkotutkimuksia varten. Tapaukselle löytyy vain kyseenalaisia todisteita sen tueksi.

Moriches Bay, Long Island, New York, 1989

Syyskuun 28. päivä 1989 silminnäkijä havainnoivat neljän armeijan helikopterin ja kahden Suffolkin piirikunnan poliisihelikopterin yrittävän eristää ja saada talteen lautasen muotoista kappaletta, joka oli ilmeisesti laskeutunut Smith’s Pointin rannan dyyneille. Tämän ollessa käynnissä erittäin suuri UFO, arviolta 300-metrinen, leijaili vierestä. Helikopterien nähtiin ympäröivän suurempaa UFOa ja sitten näyttävän valonheitintä laskeutuneen UFOn suuntaan vuorotellen. Kertomuksen mukaan 48 valokuvaa otettiin tapauksesta ja luovutettiin Long Islandin UFO-verkostolle tutkittavaksi. Laskeutuneen UFOn kohtalosta ei tiedetä mitään, eikä tiedetä edes saatiinko sitä haltuun. Nauhoitettuja silminnäkijähaastatteluja kerättiin ainoastaan sen jälkeen, kun silminnäkijöille oli annettu valeidentiteetit.

Shirley, New York, 1992

Marraskuun 24. päivän iltana kello seitsemän aikaan silminnäkijät raportoivat nähneensä kirkkaasti valaistun kohteen syöksyvän maahan Southhaven Parkin alueelle. Heti tämän jälkeen piirikunnan ja puiston poliisit sulkivat koko puiston. Lähellä asuvat asukkaat raportoivat omituisia valoja ja möriseviä ääniä juuri ennen maahansyöksyä, ja he myöhemmin valittivat omituisista sähkökatkoista sekä omituisista puhelinsoitoista pian tapauksen jälkeen. John Ford, Long Islandin UFO-verkoston puheenjohtaja, myöhemmin vieraili alueella ja raportoi maan palaneen ja puiden vääntyneen. Hän sai myös videonauhan sekä valokuvia punertavasta kappaleesta, joka on arviolta 1,2 metriä läpimitaltaan, joka emittoi valkoista kaasua ja piti suhisevaa ääntä. Tapauksen jälkeen usean päivän ajan, ennen kuin puisto avattiin uudelleen, asukkaat raportoivat monien helikoptereiden lentäneen puiston alueella. Maahansyöksyneen romun sijainnista ei tiedetä mitään ja tapahtuman silminnäkijät haluavat edelleen pysyä anonyymeina.

Buffalo, New York, 1992

Temple Universumin nimeltämainitsematon professori kertoi tarinan koskien UFOa, joka syöksyi maahan lähellä Campbell Boulevardia, joka on osa Route 270:a, neljä mailia Lockportista länteen ja kymmenen mailia Buffalosta pohjoiseen. UFO ilmeisesti oli lentänyt Ontario-järvestä ja alkanut keikkua. Se alkoi tehdä siksakkia autojen läpi valtatiellä ennen maahan syöksymistään. Autokuskit pysäyttivät tehdäkseen tietä saapuvalle poliisille, armeijalle ja lääkintähenkilökunnalle. Mitään avaruusolentojen ruumiita ei raportoitu, eikä mitään tiedetä UFOn sijainnista. Silminnäkijöitä kertoman mukaan pyydettiin olemaan hiljaa tapauksesta. Tällä hetkellä tapauksesta on vain anekdoottitodisteita sen tueksi.

Pinedale, Arizona, 1996

Heinäkuun 23. päivä 1996 useat silminnäkijä Pinedalesta havaitsivat valkoisen valon tulevan alas taivaasta, hajoavan kolmeksi palaseksi ja syöksyvän maahan läheiseen metsään. Syttyi metsäpalo, joka levisi puolen mailin päähän paikalliseen lähiöön. Poliisi ja palomiehet lähetettiin nopeasti paikalle. Jotkut silminnäkijät muistavat nähneensä äljyrekan ja sementtiautoja sekä pressuilla varustettuja lava-autoja lähetetyn alueelle. Toimittaja (Roger Bollinger) myöhemmin sai kuulla, että öljyä käytettiin siivoamaan ydinjätemyrkkyvuotoja. Ydinonnettomuuden tapahtuminen oli kuitenkin spekulaatiota. Johtuen tilanteen reagoimisen tarkoituksenmukaisuudesta, monet uskoivat, että viranomaisia oli varoitettu etukäteen. Jokatapauksessa alue suljettiin kansalta, jopa toimittajilta. Vieressä asuvat asukkaat saatettiin suoraan kodeistaan turvahenkilöstön voimin. Kiinnostavaa kyllä, mitään raportteja armeijan läsnäolosta ei ole ilmennyt.

Needles, Kalifornia, 2008

Maaliskuun 14. päivän yönä 2008 silminnäkijät raportoivat kirkkaasti valaistun turkoosinvärisen kohteen lentäneen yläpuolelta ja syöksyneen maahan viereisen joen läheisyyteen. Se emittoi perässään vanan ja törmäsi maahan suurella metelillä. Välittömästi tämän jälkeen valonheittimillä ja tarttumakoukuilla varustetut helikopterit tulivat paikalle ja ottivat kappaleen talteen, joka hehkui edelleen. Läheisen kunnan asukkaat muistelevat nähneensä monia mustia maastureita valtion rekisterikilvillä menevän paikalle ja sieltä pois. Toiset tätä tapausta raportoineet kertoivat, että mustiin pukeutuneet miehet ”tarkkailivat” heitä autoistaan. Tämä tapaus pääsi uutisiin ja se on mukana monilla UFO-sivuilla.

Yhteenveto

Lukijaa pyydetään tutkimaan yllä esitetyn listan tapahtumia itsenäisesti. Kuitenkin, suuri määrä näyttöä on olemassa internetin sijaan kirjoissa, jotka on kirjoitettu puhtaasti maahansyöksyneiden avaruusolentojen alusten aiheesta. Jos näistä raporteista edes muutama pitää paikkansa, silloin valtio aktiivisesti salaa kansalta tietoa siitä, että emme ole yksin universumissa. Tämä raportti ei listaa kaikkia maahansyöksyneitä aluksia maailmalta, tai edes USA:sta. Mutta se tarjotaa silmäyksen siitä mitä silmiemme alla on ollut käynnissä. Pelkkä raporttien painoarvo antaa laatua, jonka vain määrä voi saavuttaa. Ainoastaan tämän aiheen syvällinen tutkiminen voi välittää sen vaikutuksen uskomattomuuden, mitä taivaallamme tapahtuu. On vain ajan kysymys ennen kuin maahansyöksyneiden avaruusolentojen alusten jatkuvat tapaukset jonain päivänä murtavat salaisuuden muurin ja saavat aikaan Täyden Paljastuksen. Toivottavasti valtion salailu ja harhaanjohdattelu ei aiheuta tarpeetonta yhteiskunnan epävakauttamista, kun tämä tieto lopulta tulee julki.

 

Artikkelin julkaissut Xpose UFO Truth

Eksopolitiikka

Patrick Saunders, salamyhkäinen Roswell-tietovuotaja

Kommentoi

kirjoittanut Kevin Randle

Olen toistuvasti sanonut, että aion mainita nimiä ja toimittaa asiakirjoja siitä, mitä he ovat sanoneet. Yksi mielenkiintoisimmista Roswellin törmäyksestä puhuneista oli Patrick Saunders, ja hän antoi tietoja sekä avaruusaluksen ja lentäjien ruumiiden löytymisestä että heinäkuun 1947 tapahtumiin osallistuneille henkilöille esitetyistä uhkauksista.

Patrick Saunders, joka toimi Roswellin armeijan lentokentän adjutanttina heinäkuussa 1947, kuoli vuonna 1995, mutta ei ennen kuin hän jätti perinnöksi tietoja roolistaan etsinnässä ja peittelyssä. Jos Roswellissa olisi tapahtunut jotakin, olipa se mitä tahansa, Saunders olisi ollut mukana siinä adjutanttina ja eversti William Blanchardin ensisijaisen esikunnan jäsenenä. Ja saamieni tietojen mukaan hän ei vain ollut mukana, vaan hänellä oli merkittävä rooli siinä järjestämässä merkittävää osaa peittelystä.

Saunders syntyi Alabamassa vuonna 1919 Floridassa. Hän opiskeli Floridan yliopistossa ja valmistui Nebraskan yliopistosta Omahassa ja Air War Collegesta. Toisen maailmansodan aikana hän lensi 37 taistelulentoa, ja hänelle myönnettiin legioonan ansiomitali, hopeatähti, ansioristi, pronssitähti ja tammenlehtiristi sekä lentomitali ja kolme tammenlehtiristiä. Patrick Saunders kuoli marraskuussa 1995 kaaduttuaan ja jouduttuaan sairaalaan.

Puhuin ensimmäisen kerran Saundersin kanssa 14. kesäkuuta 1989, kun olin aloittamassa Roswellin tapauksen tutkimista. Minulla on tuon keskustelun aikana tehdyt muistiinpanot, mutta siitä ei ole tallenteita. Tuossa keskustelussa ei ollut mitään sellaista, mikä olisi ollut myöhemmin ristiriidassa, lukuun ottamatta hänen hieman sarkastisia huomautuksiaan avaruusolioiden ruumiista.

Hän kertoi, että hän oli juuri päässyt sairaalasta sydänkohtauksen jälkeen, ja jos olisin tiennyt, olisin odottanut useita viikkoja ennen kuin soitin hänelle. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, ettei hän olisi ollut valmis puhelinkeskusteluun, ja kun kysyin UFO-maahansyöksyn mahdollisuudesta, hän sanoi, ettei hän tiennyt mitään pienistä vihreistä ruumiista, ja sanoi, että koko juttu oli suuri vitsi. Hän kuitenkin vahvisti, että hän oli ollut 509. adjutanttina vain muutaman viikon, kun heinäkuun 1947 tapahtumat tapahtuivat.

Sain 12. syyskuuta 1996 kirjeen Evelyn P. Smithiltä, joka oli tuntenut Saundersin hyvin. Hän kirjoitti, että keskustellessaan hänen kanssaan näistä tapahtumista Saunders sanoi: ”En koskaan nähnyt pikkumiehiä. Olennot ovat pakkasessa Wright-Patissa.” Saunders oli selvästi tarkoittanut tämän jonkinlaiseksi vitsiksi. Myöhemmin hän kumosi tämän lausunnon puhuessaan poikansa Tim Saundersin kanssa.

Vuonna 1989 soittamani puhelun aikana hän kertoi, että tukikohdasta liikkui tuolloin monia huhuja. Kysyin, muistaisiko hän yhtään hyvää huhua ja mitkä niistä saattaisivat pitää paikkansa. Hän sanoi yksinkertaisesti: ”En osaa eritellä mitään.” Saunders näytti vihjailevan, ettei hän ollut tarinan todistaja. Tai pikemminkin hän antoi minun tuolloin uskoa niin.

Puhuimme lyhyesti Brazelin (Fosterin) tilan tapahtumista, ja hän vastasi, ettei voinut auttaa. Ei sillä, etteikö se olisi totta tai etteikö hän tietäisi mitään, mutta hän vain sanoi, ettei voinut auttaa, mikä viittaa siihen, että taustalla oli jokin muu tekijä. Hän selitti tämän yhdelle tyttäristään 1990-luvun puolivälissä.

Mutta se ei jäänyt siihen. Sain tietää, että myöhemmin, kun sekä UFO Crash at Roswell että The Truth about the UFO Crash at Roswell julkaistiin, hän osti kopioita. Itse asiassa hän osti paljon kopioita lähettäkseen niitä sekä läheisille ystävilleen että perheelleen.

Lainaus, hänen omalla käsialallaan, ”Tässä on totuus, enkä ole vieläkään kertonut kenellekään mitään! t. Pat” The Truth about the UFO Crash at Roswell -kirjan kansilehdellä, joka oli merkitty otsikolla ”Damage Control”. Hänen kommenttinsa oletetaan viittaavan kyseiseen sivuun, mutta se voi viitata useampaan kirjaan painettuun tietoon. Siinä luki:

Tiedostoja muutettiin. Samoin henkilökohtaisia tietoja, tehtäviä ja erilaisia koodeja ja koodisanoja.Sarjanumeroiden muuttamisella varmistettiin, etteivät myöhemmin etsivät henkilöt pystyisi löytämään nouto-operaatioon osallistuneita henkilöitä. Roswelliin tuotiin henkilöitä Alamogordosta, Albuquerquesta ja Los Alamosista. MP:t olivat erikoisyksikkö, joka koostui Kirtlandin, Alamogordon ja Roswellin sotilaspoliiseista. Jos miehet eivät tuntisi toisiaan tai jos heidät erotettaisiin toisistaan tapahtuman jälkeen, he eivät pystyisi vertailemaan muistiinpanojaan, mikä helpottaisi salaisuuden säilyttämistä.

Saunderin huomautus kirjan kansilehdellä

 

Tim Saunders vahvisti 13. heinäkuuta 2023, että kirjoitus ja allekirjoitus olivat hänen isänsä. Verrattaessa merkintöjä ja allekirjoituksia Patrick Saundersin henkilökohtaisiin lentopäiväkirjoihin oli selvää, että sama käsi oli kirjoittanut sekä lentopäiväkirjamerkinnät että merkinnän kansilehdelle.

Tim Saunders. kuva: Kevin Randle



Kirjan kansilehdelle, jonka hän lähetti tyttärelleen, hän kirjoitti: ”Sinä olit siellä!”. Rakkaudella, isä.” Siinä luki:

TOP SECRET

Rickett, vanhempi vastatiedustelumies ja sotilaspoliisi kävelivät raunioalueelle ja tutkivat siellä hajallaan olevia romuja. Useimmat kappaleet olivat pieniä, korkeintaan muutaman tuuman pituisia ja levyisiä, mutta jotkut olivat parin metrin mittaisia yhdeltä sivulta.

Sitten oli yksi pala, joka oli noin kaksi metriä kertaa kaksi metriä. Rickettin mukaan se oli hieman kaareva. Hän asetti sen polveaan vasten ja yritti taivuttaa tai rikkoa sitä. Metalli oli hyvin ohutta ja hyvin kevyttä. Rickett ei pystynyt taivuttamaan sitä lainkaan. Kun he valmistautuivat lähtemään onnettomuuspaikalta, vanhempi CIC-agentti kääntyi Rickettin puoleen. "Sinä ja minä emme koskaan olleet täällä", hän sanoi. "Sinä ja minä emme koskaan nähneet tätä. Täällä ei myöskään näy sotilaita tai sotilasajoneuvoja."

"Niin", Rickett oli samaa mieltä. "Emme edes poistuneet toimistosta."

Voidaan tietysti väittää, ja todennäköisesti väitetäänkin, että viestit ovat tulkinnanvaraisia. Tässä on mies, joka oli Roswellissa kriittisten viikkojen aikana, joka vihjaa epäsuorasti, että tiedot onnettomuudesta, löytämisestä ja peittelystä ovat todellisia. Erään hänen lapseltaan Susan Saunders Simmonsilta saamani kirjeen mukaan hänen isänsä oli ”eräässä vaiheessa… kehuskellut minulle sillä, kuinka hyvin hän oli peittänyt siivoukseen liittyvät ’paperijäljet’!”.

Susan Saunderin kirje Roswellin UFO-maahansyöksystä



Ja kuten tässä tapauksessa aivan liian usein tapahtuu, hän kirjoitti, että he, Saundersin lapset, etsivät Saundersin lentotietoja. Heidän mukaansa nuo tiedot sisälsivät joitakin merkityksellisiä tietoja, mutta hän ei kertonut minulle mitä, ja näyttää siltä, että tiedot eivät anna mitään todellisia vihjeitä siitä mitä Coronan lähellä oli pudonnut.

Kuukausia ennen kuolemaansa hän kertoi useille läheisille ja elinikäisille ystävilleen, että yhtäkkiä 509. pommiryhmän upseerit joutuivat kohtaamaan Maata suuremman teknologian. He, eli lentävissä lautasissa olevat olennot, hallitsivat taivasta. Ilmavoimat olivat voimattomia niitä vastaan. Ja he, armeijan ilmavoimien jäsenet, olivat juuri nähneet taivaan hallinnan vallan. Se oli yksi niistä tekijöistä, jotka kukistivat akselivallat toisessa maailmansodassa.

Saunders jatkoi kertomalla, että armeijan virkamiehillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä heidän, UFOjen lentäjien, aikomukset saattoivat olla. Heidän teknologiansa oli kehittyneempää kuin Yhdysvaltojen. Huippusotilasjohtajat eivät tienneet, olivatko avaruusolennot uhka, joten hallitus oli haluton julkaisemaan niistä mitään.

Hän varoitti niitä, joiden kanssa hän puhui, olemaan varovainen. Hän oli tietoinen esitetyistä uhkauksista ja uskoi, että uhkailijat olivat vakavissaan. Tässä oli eläkkeellä oleva ilmavoimien upseeri, joka varoitti perhettään olemaan varovainen sen suhteen, mitä he sanovat ja kenelle he sanovat. Yksi hänen tyttäristään kirjoitti: ”…hän kysyi minulta paljon kysymyksiä luultavasti nähdäkseen, olinko todella lukenut [UFO Crash at Roswell] huolellisesti. Sitten hän halusi minun ymmärtävän, että hänen mielestään ’puhuviin’ ihmisiin kohdistuvat uhat olivat hyvin todellisia…”

Vahvistus siitä, että Saunders puhui uhkauksista



Myös Tim Saunders vahvisti tämän ja kertoi minulle, että hänen isänsä oli huolissaan näistä uhkauksista. Hän ehdotti, että hänen isänsä voisi vaarantaa perheen, jos hän jakaisi tiedot perheelle. Hän viittasi siihen, että hän oli aluksi haluton puhumaan siitä, mitä hän oli nähnyt vuonna 1947.

Olen siis jälleen kerran saanut luotettavalta lähteeltä, Patrick Saundersilta, perheenjäsenten kautta tietoja, jotka viittaavat siihen, että uhkauksia on esitetty. Uhkauksia kuulleet ihmiset uskoivat uhkausten olevan todellisia, vaikkakaan en tiedä yhtään tapausta, jossa uhkauksia olisi toteutettu.

Huomautan vielä yhden asian. Kun ilmavoimat tekivät Roswellin tutkimusta, he eivät haastatelleet Saundersia, vaikka heillä olisi ollut siihen mahdollisuus. Hän ei ollut kovin vanha, vasta 76-vuotias, ja vaikka hänen sydämensä saattoi olla heikentynyt, hänellä oli varmasti voimia kuunnella toisen ilmavoimien upseerin haastattelua.

Tähän liittyy myös toinen näkökohta. Vaikka Saunders ehdottikin, että tarinat pienistä vihreistä miehistä olisivat valheellisia, hän esitti perheenjäsenille toisenlaisen näkemyksen asiasta. Tim Saunders kertoi minulle, että hänen isänsä puhui isänsä kuolemaa edeltävinä kuukausina lyhyesti avaruusolioiden ruumiista. Tim Saundersin mukaan hänen isänsä sanoi, että neljä ruumista oli löydetty ja että hän, Patrick Saunders, oli nähnyt ne.

Tärkeää tässä on se, että Saunders ei jakanut tätä tietoa lainkaan UFO-tutkijoiden tai ulkopuolisten kanssa. Hän piti sen omana tietonaan ja kertoi siitä läheisille ystävilleen ja perheelleen vasta sen jälkeen, kun niin monet muut olivat kertoneet tarinan. Ei voida sanoa, että hän olisi etsinyt mainetta tai omaisuutta luomalla tarinan, jolla hän voisi nostaa itsensä parrasvaloihin. Hän kertoi vain lähimmille ystävilleen ja perheelleen ja varoitti heitä paljastamasta liikaa.

Kun Saunders valmistautui omiin hautajaisiinsa, hän lisäsi ansioluetteloonsa merkinnän, jossa hän mainitsi roolinsa Roswellissa. Se oli siellä hänen ilmavoimien palvelustaan koskevien muistiinpanojen ohella, joissa hän lensi ”kumpua” Kiinan, Burmesian ja Intian teatterissa toisessa maailmansodassa, sekä luettelon palkinnoista ja kunniamerkeistä, jotka hän sai sotilaspalveluksensa aikana. Roswellin tapahtumat olivat selvästi tärkeitä hänelle.

Nyt meillä on useita lausumia, jotka hän on kirjoittanut omin käsin ja jakanut ystävilleen ja perheelleen. Lausunnot viittaavat siihen, että Saunders oli vahvasti mukana Roswellin tapahtumissa, eikä niillä ollut mitään tekemistä ilmapallon kanssa, riippumatta siitä, mikä oli kyseisen ilmapallon tehtävä tai kuka väitti, että kyseessä oli ilmapallo.

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

Eksopolitiikka

Tarina maahan syöksyneiden UFOjen noutamisesta, sen salaamisesta ja paljastuksesta

Kommentoi

Joulukuun 16. päivä 2017 New York Times julkaisi jutun, joka käynnisti nykyisen UFO-kuumeen. Juttu paljastaa AATIP:n (Advanced Aerospace Threat Identification Program) olemassaolon, salaisen Pentagonin UFO-havaintoja tutkivan ohjelman. Samana päivänä julkaistu toinen juttu käy läpi USA:n laivaston pilottien kohtaamisia UFOn kanssa vuonna 2004, kun he olivat harjoituksissa Baja Californian rannikolla Meksikossa. Pilotin todistusta tukee armeijan silminnäkijät, tutkahavainnot ja videot. Sen jälkeen julkaistut artikkelit käsittelivät armeijan UFO-videoiden yksityiskohtia. Heinäkuun 23. päivänä New York Times julkaisi huikean kolumnin jossa luki:

hän [fyysikko, Eric Davis] piti salaisen briiffauksen puolustusministeriön virastolle jo maaliskuussa “Maan ulkopuolelta tulleiden alusten noudoista.”

Ja tämän jälkeen:

“Davis sanpo pitäneensä salaisen briiffauksen selittämättömien esineiden noutamisista senaatin asevoimakomitealle lokakuun 21. päivä 2019, ja senaatin tiedustelukomitean jäsenille kaksi päivää myöhemmin.”

Artikkelin toinen kirjoittaja Ralph Blumenthal, hyvämaineinen journalisti, joka on kirjoittanut New York Timesiin 45 vuoden ajan, kävi läpi tuoreessa verkkohaastattelussa, että Pentagon briiffasi korkea-arvoisia upseereita maahansyöksyneiden UFOjen noudoista.

Haastattelija: Uskotko, että avaruusolentojen aluksia on noudettu? “Se mitä me uskomme on vähemmän tärkeää kuin mitä olemme kirjoittaneet. Se mitä olemme kirjoittaneet on, että kongressin työntekijöitä ja korkea-arvoista puolustusministeriön tiedustelujohtoa on briiffattu maahansyöksyneiden UFOjen törmäysnoudoista. Se jo itsessään on aika iso sensaatiomaista. Henkilökohtainen uskomukseni on irrelevantti. Selvästikin me pidimme tuota informaatiota uskottavana.”

Leslie Kean, toinen kirjoittaja, vastasi:

“Briiffaukset ovat äärimmäisen tärkeitä; se seikka, että niitä yleensäkään on pidetty. He eivät briiffaisi korkea-arvoisia upseereita ellei asialla olisi jotain merkitystä. Ja niinpä, meidän mielestämme näiden briiffausten pitäminen, josta meillä on eniten lähteitä jotka tästä jotain tietävät, sekä se että meillä on briiffausten dokumentaatiota — todella kertovat siitä että nämä asiat ovat oikeasti tapahtuneet.” 

Project Unityn YouTube-haastattelu NYT:n toimittajien Ralph Blumenthal & Leslie Kean kanssa

Miksi kaikkein vaikutusvaltaisin uutislähde maailmassa kirjoittaisi UFO-maahansyöksyistä ja asettaisi maineensa naurunalaiseksi, ellei heillä olisi faktoja joilla tukea tarinaa? Artikkelin kirjoittajat olivat äärimmäisen varuillaan törmäysnoutojen elementistä tarinassa, sillä he hautasivat johtolangan artikkelissa ja olivat asiasta muutenkin aika hiljaa haastattelussa. On mielenkiintoinen valinta puskea törmäysnoutojen tarinaa ilman että asiaa viedään varsinaisesti eteenpäin.

Blumenthal esitti haastattelussa, että tarina kävi läpi useita muokkauksia “lukemattoman” monella toimitustasolla ja kaikki se mikä lopulta julkaistiin on se mitä voidaan osoittaa todeksi. Tämä viittaa siihen, että NYT:n päätoimittajat ovat vahvasti muokanneet tarinaa, mutta että samaan aikaan ovat hyväksyneet sensaatiomaisen paljastuksen maahansyöksyneiden UFOjen haltuunotoista.

Jos UFO-törmäyksistä puhutaan tänä aikana, me voimme vain pohtia sitä mitä muuta tullaan paljastamaan ja mistä tullaan kirjoittamaan tulevaisuudessa.

Vaikka tärkeät julkaisut käsittelevätkin mahdollisuutta Yhdysvaltain hallituksen olla noutanut talteen UFO-hylyn ja että poliitikkoja briiffataan siitä, silti väitetystä salaamisesta on edelleen avoimena kysymyksiä. Törmäysnoutoyksikköjen roolin selittäminen sekä sen selittäminen miten ne ovat toimineet tulevat lisäämään tekstuuria ja kontekstia tarinaan, josta NYT on kirjoittanut.

Vuosikymmenten ajan Yhdysvaltain sotavoimilla on ollut resursseja suorittaa puhdas törmäysnouto-operaatio. Tätä tehtävää varten valitut erityiset joukkueet ovat historiallisesti ottaneet tehtäväkseen käydä lentotukikohdasta noutamassa huippusalaista lentokoneen romua, kotimaassa ja ulkomailla. Viime vuosisadan aikana kerätty romu on virallisesti tunnustettu neuvostoliittolaisten teknologiaksi ja amerikkalaisten kokeellisiksi lentokoneiksi. Testikoneiden hajoaminen on valitettavasti jättänyt pitkän sarjan hyvin dokumentoituja tapauksia. Huippusalaiset maahansyöksyneiden UFOjen nouto-operaatiot eivät valitettavasti olleet niin läpinäkyviä. Siitä huolimatta tietovuotajien ja julkisiksi tehtyjen dokumenttien kautta meillä on idea siitä miten ne ovat toimineet.

Ilmavoimien säädös 200–2 (1954) huomauttaa, että 460. lentotiedustelulaivue (4602nd Air Intelligence Service Squadron, AISS), jonka tukikohta on Fort Belvoir Virginiassa, oli erittäin hyvinkoulutettujen erikoisjoukkojen laivue, jonka tehtävänä oli ilmakehäämme saapuneiden kappaleiden nouto-operaatiot. Julkistus tarjoaa yksityiskohtia erittäin liikkuvaisesta yksiköstä, ja painottaa valmiinaolemisen tärkeyttä minä hetkenä hyvänsä. Se identifioi tavoitteeksi kerätä ja pitää tallessa materiaalia tieteellistä tutkimusta varten.

Eläkkeelle jääneet henkilöt, jotka väittävät olleensa osana näitä nouto-operaatioita, kuvaavat miten puolustustiedustelun upseerit aloittavat briiffaukset ja kasaavat ryhmän noudon koordinoinnin alkuvaiheeseen. Operaatio tapahtuu aalloissa, joissa ydinenergia-, kemiallinen ja biologinen tiimi tulee paikalle kera pienen ryhmän korkea-arvoisia upseereita Fort Belvoirista. Kaksi törmäysnoutotiimiä saapuu kahden tunnin sisään toisistaan ja alue eristetään sotilailla läheisestä linnakkeesta. [1] Sanotaan, että noutoyksiköitä on olemassa useampia, ja niiden päätehtävä on noutaa hylky parempaan talteen heti kuin mahdollista. Talteen saadut materiaalit ovat melkein varmasti säilötty huippusalaisiin laitoksiin ja uskotaan, että yksityisen sota- ja ilmailualan teollisuuden yritykset pääsevät niihin myös käsiksi. Siirtämällä materiaalia ja tietoa yksityisen teollisuuden käsiin he välttävät FOIA-tietopyynnöt ja heillä on mahdollisuus salata asioita enemmän.

Tapahtuman silminnäkijät hiljennetään ja heitä kiristetään. Palvelusmiehet ja salaamiseen osallistuneet joutuvat kuulusteluihin, heille maksellaan voitelurahoja ja joskus jopa siirretään toisiin tehtäviin toiselle puolelle maailmaa.

Roswell Daily Recordin etusivu, missä kerrotaan Roswellin ilmatukikohdan siepanneen UFOn heinäkuun 8. päivänä 1947

Yhdessä julkiseksi tehdyssä salaisessa muistiossa kuvataan törmäysnouto-operaatio, Project Moondust, jonka tuli noutaa avaruusromua Santa Cruzista, Boliviasta. Jotkut uskovat kerätyn romun olevan avaruusolennoilta, mutta perinteisempi selitys sanoo niiden olevan ihmisten tekemiä. Tässä tapauksessa on tärkeää, että valtion törmäysnouto-operaatio ulottuu toiseen maahan. Tämä kertoo uskomattomasta kyvystä liikkua ennätysajassa.

On huomionarvoista, että Yhdysvalloilla on ollut logistinen kyvykkyys suorittaa törmäysnouto-operaatioita, ilmeisesti yhtä tehokkaasti kuin mistä mediassa kerrotaan. Meillä ei ole absoluuttisia todisteita siitä, että nämä törmäysnouto-operaatiot olisivat myös keränneet “Maan ulkpuolelta tulleita aluksia”, mutta meillä on nyt mielikuva siitä miten UFO-romua on voitu kerätä, olettaen että NYT:n kertomukset pitävät paikkansa.

NYT:n törmäysnouto-artikkeli on relevantti UFO-paljastukselle useammalla kuin yhdellä tavalla. Vuoden 2017 juttu pääsi NYT:lle koska UFO-videoita oltiin tekemässä julkisiksi (joista heidän artikkeleissa puhuttiin), ja NYT halusi skuupin itselleen eikä vain katsella vierestä. Kolme vuotta tuon jälkeen vaikuttaa siltä kuin Timen journalistit olisivat solmineet suhteet Elizondoon, joka järjesteli videoiden julkaisun. Elizondo, joka työskenteli Pentagonin UFO-tutkimusohjelmassa itse, on tärkeä UFO-paljastushahmo, mutta hän on myös linkki NYT:n ja heidän kaikkein arvokkaimpien lähteiden välillä.

Silmiemme alla käynnissä olevan paljastusprosessin yksityiskohdat eivät välttämättä koskaan tule tietoomme. Ja kuitenkin me voimme parsia kasaan informaatiota keskeisistä pelureista ja vetää itse johtopäätökset.

NYT:n päälähde heinäkuun 2020 jutulle ja mies, joka briiffasi kongressin työntekijöitä “Maan ulkopuolelta tulleista aluksista” on fyysikko tri. Eric Davis. The Institute of Advanced Studies Austinissa, Teksasissa sanoo Davisin erikoistuneen tutkimuksessaan muunmuassa uraauurtavaan voimanlähdefysiikkaan, säde-energiatyöntövoimaan, kehittyneeseen avaruusydinvoimaan ja suunnattuihin energia-aseisiin. Davis on ollut tiedustelu-upseeri, tutkija ja armeijan neuvonantaja 1990-luvun puolivälistä lähtien, ja hänellä on hyvät yhteydet tiedustelu- ja ilmailualaan. Viimeisimpänä hän oli konsultti AATIP:lle ja hän kirjoitti tieteellisiä papereita Maan ulkopuolisista voimanlähdejärjestelmistä.

Vuoden 2018 haastattelussa tutkivan journalistin George Knappin kanssa Davis vihjaisi, että sadat kohtaamiset UFOjen ja USA:n laivaston sekä ilmavoimien välillä ovat johtaneet asevoimien vastausten etsintään. On mahdollista, että UFO-kohtaamiset ovat olleet niin yleisiä, että sotilasjohto on alkanut pyytää pääsyä mustan budjetin salattuihin erikoisohjelmiin, jotka on piilotettu syvälle “sotateollisen kompleksin” ytimeen, ja kun heiltä evättiin pääsy, he pyrkivät painostamaan muilla keinoin, mm. käyttäen median vaikutusvaltaa hyväksi ja tuomaan asiaa kongressin tietoon. Tämä voi selittää nykyisen UFO-paljastusliikkeen alkuperän, joka on saanut tuulta purjeisiinsa mediassa ja kongressissa. On syytä huomauttaa motivaatiosta UFO-paljastuksen taustalla, joka on mahdollisesti vastauksien etsintä armeijan pilottien UFO-kohtaamisiin ja kehittyneen teknologian tavoittelu salaisissa ohjelmissa, eikä välttämättä niinkään aikomus kertoa kansalle tästä ja sovitella menneet valtion pimitykset.

Satelliittikuva Area 51:sta

Toinen mahdollisuus on, että UFO-salailun vanha liitto, jonka juuret ulottuvat 1940-luvulle, on vetäytynyt ja eläköitynyt ja uusi liitto ei ole niin kiihkeästi salailun puolella. Voidaan olettaa, että vuosien mittaan vanhan liiton salailijoita on jäänyt pois ja uusia liittynyt ruotuun, mutta vanhan liiton salailun vaikutus on jäänyt pitkään päälle heidän poistumisensa jälkeen. Se seikka, että yksityinen teollisuus on osa yhtälöä ainoastaan laajentaa niiden mahdollista vaikutusvaltaa, jotka ovat saattaneet katsoa salailua läpi sormien. Ehkäpä ajan kuluessa salailun huippuajoista, milloin ne sitten olivatkaan, UFO-salailuun suhtautuminen on pehmentynyt. Itse asiassa, spekuloin että niiden lukumäärä jotka ovat osallistuneet salailuun on huomattavasti pienentynyt. Mikä tahansa UFO-romu täten on mitä todennäköisimmin piilotettu ja sitä tutkitaan äärimmäisen siiloutuneeseen tapaan. Nämä erittäin salaiset ohjelmat on piilotettu minkäänlaiselta järkevältä valvonnalta ja niitä kontrolloi kourallinen ihmisiä.

Tämä ei mahdollisesti ole ensimmäinen kerta kun voimakkaat armeijan faktiot ovat kilpailleet keskenään. Ja vaikka en olisi yllättynyt mikäli salailu lopulta voittaisi avoimuuden, tämä prosessi voi olla käynnissä pitkällisenä taisteluna raastuvassa, jossa salailua puolustavat ryhmittymät hitaasti hiljentävät paljastuksen.

Mutta kuka itse asiassa ajaakaan UFO-paljastusta? Me emme välttämättä koskaan saa tietää organisaatioelintä, joka ajaan UFO-paljastusta Pentagonissa, mutta selvästikin liikkeelle löytyy julkiset kasvot.

TTSA:n perustaja Tom Delonge sekä Chris Mellon, Lue Elizondo, Steve Justice, Hal Puthoff, & Jim Semivan

Elizondo, joka erosi protestina Pentagonista koska UFO-uhkaa ei otettu tarpeeksi vakavasti, joka uskoi että se olisi pitänyt ottaa, on UFO-paljastusliikkeen eräs keskeisistä hahmoista. TTSA on ryhmä tieteentekijöitä, insinöörejä ja entisiä tiedustelu-upseereita, jotka ovat omistautuneet UFO-mysteerille. Skeptikot uskovat, että entiset tiedustelu-upseerit yhtäkkiä ottamassa kantaa paljastukseen julkisesti täytyy tarkoittaa, että heillä on käynnissään disinformaatiokampanja jotain kamalaa tavoitetta varten. Ja vaikka aika näyttää tämän, TTSA on ollut tekemässä paljastusta tähän mennessä.

Lisäksi meidän tulee toivoa, että median tyypit, jotka lähtevät journalistisesti käsittelemään UFOja eivät ajautuisi harhaan. Menestyksekäs paljastusprosessi riippuu liikemäärästä ja näkyvyydestä mediassa. Lumipallo lähtee rullaamaan vasta jos tietyt asiat ovat kunnossa, esim. lisää armeijan kuvaamaa videota julkaistaan (paremmalla laadulla) tai lisää sisäpiiriläisiä astuu esiin kertomaan tarinansa. UFO-keskustelua normalisoidaan joka kerta kun näin tapahtuu. Julkinen mielipide UFOista tulee kääntymään vasta kun julkaistaan enemmän paljastusraportteja. Tärkeät julkaisut (joista jotkut käyttäisivät nimeä “skeptinen”) kuten Popular Mechanics ja Scientific American ovat jo näyttäneet vihreää valoa UFO-tutkimukselle, siinä missä aihetta aiemmin ei voitu käsitellä.

Vaikutusvaltaisten ihmisten kaikkien siirtäessä huomionsa faktoihin spekulaatioiden sijaan on syntymässä oleva kaava, joka on kohottanut keskustelun siihen pisteeseen että UFOja saatetaan alkaa käsitellä avoimesti ilman pilkkaa tai pelkoa vaikutuksista ammattiin. Ja kuitenkin huolimatta henkeäsalpaavista NYT:n paljastuksista kansan mielipide on ollut kädenlämpöinen. Pääasiallinen pointti on, että UFOille on annettu hiljainen hyväksyntä, mutta ei suoraa vahvistusta. Jos viimeaikaiset paljastukset ottaa sellaisinaan, tulee tulokseen että UFOja on syöksynyt aiemmin historiassa maahan. Ja tämän informaation perusteella olisi aika pohtia niitä tuhansia dokumentoituja havaintoja ja tapahtumia kuten Roswell, maailman kuuluisin UFO-maahansyöksy.

Artikkelin julkaissut UFO Intelligence Study