Usein meille tulee vastaan vastauksia liittyen UFOjen luonteeseen ja alkuperään. Meille myös tulee vastaan teorioita siitä mikä paranormaali maailma oikeasti on. Kuitenkin usein on helpompaa ja inspiroivampaa kysyä kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Siispä mekin tartumme haasteeseen.

Tässä hengessä esitämme neljä kysymystä liittyen paranormaaleihin ilmiöihin, jotka tulevat vastaan aika-ajoin näitä ilmiöitä tarkastellessa.

Ensimmäinen kysymys: Onko paranormaaleilla ilmiöillä ja UFOilla jokin yhteys? Eräät ihmiset kokevat tämän olevan itse selitys; olivatpa UFOjen matkustajat sitten enkeleitä tai demoneita riippuen yksilön katsantokannasta. Jos oletetaan demonien ja enkeleiden kuuluvan paranormaaliin maailmaan, mihin muuhun kategoraan ne kuuluvat?

Toiset taas sanovat ettei UFOilla ole yhteyttä paranormaalin kanssa, ja että UFOt ovat toisilta planeetoilta, toisilta aikakausilta, tai toisista ulottuvuuksista, kun taas paranormaali on paranormaalia, mitä tahansa se sitten tarkoittaakin.

Mitä jos molemmat ilmiöt ovatkin lähtöisin ihmisen morfogeneettisestä kentästä? Tämä ihmistietoisuuden kenttä, ja siten myös ihmishavainnointi‚ sijaitsee teoreettisten kvanttifyysikoiden mukaan ajan tuolla puolen. Niinpä menneisyyden ihmiset ”lataavat” morfogeneettisen kentän heidän mieliinsä ja ajattelevat, tuntevat ja käyttäytyvät ”ihmisen” tavoin, vaikka he heijastavatkin omaa aikakauttaan.

Lajimme massatietoisuus (morfinen kenttä) täytyy resonoida myös tulevaisuuteen. Voimme olettaa avaruusaluksemme miehistön jäsenen vuonna 2500 myös ajattelevan, tuntevan ja käyttäytyvän ihmisen tavoin.

Evoluution voima hiljalleen muuttaa lajia; aina välillä se saattaa kiihtyä ja muuttaa lajia normaalia nopeammin. Oletetaan kuitenkin ihmisen morfogeneettisen kentän kehittyvän evoluution mukana. Tämä saattaisi olla jopa evoluution yksi päätekijöistä.

Tietoisuuskenttämme saattaa ulottua kauas päämme ulkopuolelle universumiin. Voiko tämä, sekä välähdys siitä mitä olemme tulevaisuudessa, olla syy miksi kosmos ja sen avaruusoliot vaikuttavat kommunikoivan kanssamme? Toisin sanoen, olemmeko luonteeltamme kosmisia kansalaisia kuten maapallon asukkaita, ja pakottaako evoluutio meitä ymmärtämään tämän?

Ensimmainen kysymys siis, ovatko haamut ja kummitukset vain osa omaa havaintokykyämme mutta johtuen häiriöstä morfogeneettisessä kentässämme näemmekin jostain syystä menneisyyteen? Analogia tälle saattaisi olla valtameri, joka on morfogeneettinen kenttämme. Uiskentelemme mieluusti lämpimissä ja tunnetuissa vesissä, kun yhtäkkiä jääkylmä virta kihelmöi jalkoja.

Miksi kentässä on häiriö? Mikään ei ole täydellistä. Havaintokykymme aistii still-kuvia joista muodostuu ajan illuusio, ja välillä kuva leikkaa toisen kanssa.

Myös tulevaisuuden ihmiset ”lataavat” ihmistietoisuuden. Tulevaisuuden ihmisten humina on myös ihmisen huminaa, vaikka se on siihen mennessä kehittynyttä. Niiden panos virtaa morfiseen mereen. Aika ei tähän liity, morfinen kenttämme on olemassa niin kauan kunnes lajimme ei enää ole olemassa.

Aina välillä uusi virtaus kihelmöi jalkojamme, ja se ei ole oma lämmin meremme, vaan tulevaisuudesta saapuva virtaus. Mistä tämä kylmyys ilmestyi? Yksinkertaisesti se on osa mertamme.

Me tiedämme maapallon sähkömagneettisen kentän liikkeet ja virtaukset havaitsessamme revontulia. Me tiedämme ihmismielen toimivan sähkömagneettisten virtojen avulla.

Aina välillä ihmishavainto tulevaisuuden sähkömagneettisesta säteilystä nivoutuu omamme kanssa, ja havaitsemme UFOn. Välillä impulssi aaltoilee, ja me havaitsemme kummituksen.

UFOt, avaruusoliot ja paranormaali ovat häiriöitä todellisuutemme havainnoissa, mutta ne ovat yhtä kaikki tosia. Ne eivät yksinkertaisesti ole samassa ”paikassa” jossa havaintomme sillä hetkellä, joka on omassa ajassamme. Kuitenkin aika ei ole olemassa kvanttitietoisuuden tasolla. Morfogeneettinen kenttämme ei ole riippuvainen ajasta.

Toinen kysymys: Onko UFOja olemassa enemmän kuin kummituksia ja paranormaaleja ilmiöitä? Mitä tämä kertoisi, jos yhtään mitään?

Ensimmäisen kysymyksen mahdollisuuksian mukaan morfinen virtaus tulevaisuuden ihmisiltä voisi olla vahvempi kuin menneisyydestä. Joko se on normaalia ja terveellistä tuntea enemmän vetoa tulevaan, tai tulevaisuuden ihmisillä on voimakkaammat mielenhallintakyvyt evoluution kehittyessä.

Tai ensimmäisen kysymyksen ollessa aivan väärin, voi olla rahtunen todisteita että UFOt ja paranormaali eivät olekaan toisiinsa liittyviä ilmiöitä. UFO-havaintoja on paljon enemmän kuin kummitushavaintoja. Molempia havaintoja tulisi olla lähestulkoon yhtä paljon jos kyseessä ovat samankaltaiset ilmiöt. Myöskin, poistuuko UFOista koskaan haamuolentoja?

Kolmas kysymys: Miksi UFOt ovat usein kirkkaan värisiä valoja ja geometrisia muotoja kun taas haamut ovat laimeita, pehmeänvärisiä ja yleensä tummia hahmoja? Vaikuttaa siltä että kummitukset eivät pidä itsestään samanlaista meteliä kuin UFOt. Joskus UFOt tietävät meidän tarkkailevan niitä, kun taas kummitukset harvoin ovat ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa. UFOjen kyydissä olevat avaruusoliot kommunikoivat sieppauksen uhrien kanssa, mutta kummituksen sieppaamista ihmisistä ei löydy tietoa.

Tässä kohtaa on todettava, että UFOja ei olla oltu halukkaita liittämään paranormaaleihin ilmiöihin ylläolevasta syystä. Jacques Vallee argumentoi kirjoissaan kuitenkin hyvin näiden kahden ilmiön yhteydestä ihmistietoisuuden tuonpuolisiin ulottuvuuksiin.

Ehkäpä tätä ideaa pitäisi selvittää hieman ja meidän tulisi yksinkertaisesti ajatella että on olemassa ihmisen morfinen kenttä, eikä siinä ole mitään ”tuonpuoleista”, ja että tietoisuudellamme on voimia joista emme ole edes uneksineet.

Olisiko jo aika tunnustaa, että me ihmiset itse laitamme ”kummittelun” uskomattoman morfisen kenttämme osaksi? Pelkäämmekö omia voimiamme? Meidät on opetetuu pelkäämään oman tietoisuutemme havaintoja. ”Sinun tulee pelätä kummituksia! Pöö!” Sinun tulee pelätä myös avaruusolentoja, ne ovat verta imeviä liskoja. Juokse karkuun!

Ehkäpä tämä on se hetki ihmiskunnan historiassa kun ”Passimme Magoniaan” nimetään uudelleen passiksi ”ihmeelliseen kvantti-ihmistietoisuuteen”. Elektromagneettinen kenttämme on ajaton ja sillä on suuria luomis- ja havaintovoimia. Uskon meidän olevan valmiita liittymään galaksissa muiden seuraan omine hienoine morfisine kenttineen.

Pientä ajattelemisen aihetta: Vaikka havaintosi eivät olisikaan osallisina paranormaaleihin tai UFO-ilmiöihin, se ei tarkoita että nuo aistimasi olennot tai alukset eivät olisi myös todellisia. Ne ovat.

Neljäs kysymys: Me joskus sanomme että kummitus tai UFO voisi olla illuusio, ei ihmishavaitsijan osalta, vaan jonkin UFOja tai kummituksia kontrolloivan voiman osalta.

On varmaankin tarkemmin sanottu että esimerkiksi pitkälle kehittyneet avaruusoliot, jotka ovat puhdasta energiaa olomuodoltaan, voivat yrittää totuttaa meitä ajatukseen niiden olemassaolosta. Nämä olennot haluavat kertoa meille että ne ovat olemassa, ne tuntuvat etsivän yhteyttä meihin vaikka se oli rajoitettukin. Ne tietävät, että mielemme ei voi havaita niitä, sillä ne ovat energiamuotoja. Ehkäpä me emme ole vielä valmiita tähän.

Siispä ne antavat meille jotain tavanomaista minkä voimme havaita, mihin voimme suhtautua ja identifioitua. Ne antavat meille tiedustelualuksen, kuten me voisimme kuvitella tiedustelualuksen olevan, juuri poistuneena emoaluksesta. Alus sen jälkeen muuttaa muotoaan, käyttäytyy omituisesti tai häviää uskomattomalla nopeudella. Eikö tämä ole se mitä odotamme tältä ”odottamattomalta” tapahtumalta?

Tai ne antavat meille ajatuksen kaksijalkaisesta humanoidista, hieman erilaisesta kuin me olemme. ”Oih”, sanovat avaruusolennot, ”annetaan niille iso pää, suuret vinot silmät, ei näkyvää nenää, pieni suu ja hintelät raajat, tämä on varmaankin se mitä ihmiset odottavat. He voivat suhtautua tähän jotenkuten.”

Kummitukset voivat myös olla joku tai jokin jonka odotamme näkevämme: vanhanaikainen rouva, vihainen siitä että hänet murhattiin ja joka kantaa vasussa villikukkia.

Loppukaneettina, nämä ovat vain ”hauskoja” teorioita ja ajatuksia. On hyvä venytellä vähän oman mielensä rajoja ja se on mitä tässä on yritetty tehdä! Tämä täytyy tehdä jotta pääsisimme lähemmäksi ratkaisua, tai ainakin oppisimme ymmärtämään UFOja ja paranormaaleita ilmiöitä.

Planeettamme on elinvoimansa menettämisen partaalla, tai ainakin menettämässä mahtavan elinvoiman joka sillä oli 50 vuotta sitten. Se on toki keski-ikäinen planeetta, mutta se on kuolemassa liian nopeasti, liian aikaisin.

Meidän ihmisten on vapauduttava niistä peloista, jotka ovat orjuuttaneet meitä. Orjuuttajamme ovat järjestäytyneet uskonnot, monikansalliset korporaatiot, ahneet poliitikot sekä niiden hallitukset, ja oma tietämätön, laiska unissakävelymme kun rakas kotiplaneettamme on tulessa.

Saattaa olla, että hämärät teoriat, kuten yllä on tutkailtu, eivät ole tarpeellisia. Mikä huojennus, jos avaruusolennot saapuivat juuri lähiplaneetalta! Tai että UFO onkin avaruusalus joka eksyi matkallaan madonreikään ajautumisen syystä — terve vaan lastenlastenlastenlastenlastenlastenlastenlastenlastenlapset!

Kun kaikki on sanottu ja tehty, ehkäpä hämärät tai yksinkertaiset vastaukset eivät ole niin tärkeitä kuin akuutti tarve pelastaa maailmamme ja hyväksyä toiset älykkäät elämänmuodot, jotka eivät koskaan ole hyökänneet kimppuumme, vierailemassa taivaillamme.

Me tarvitsemme kiireellisesti apua. Ne ongelmat jotka maapallo kohtaa vuonna 2014 voivat olla omien ratkaisukykyjemme saavuttamattomissa sillä vähällä ajalla mitä on jäljellä, mikäli ne ovat ollenkaan ratkaistavissa. Korkeamman älykkyyden ja teknologian rodut voivat hyvinkin olla ainoa vastaus ongelmiin tällä hetkellä. Meidän täytyy lähestyä tätä positiivisesti, täynnä toivoa, älykkäästi ja rehellisesti ja pioneerihengessä sanoa: Tervetuloa maapallolle!