Puolustusministeriön FOIA-politiikasta vastaava päällikkö Jim Hogan on nähnyt uskomattomia asiakirjoja 20-vuotisen uransa aikana FOIA-pyyntöjen tarkastamisen ja käsittelyn yhteydessä. Hän tarkasteli toisen maailmansodan aikaista asiakirjaa, jonka oli allekirjoittanut Hollywood-tähti ja laivaston tiedustelu-upseeri, komentajakapteeni Douglas Fairbanks Jr. Hän näki ”everstiluutnantti Everstiluutnantti Colin Powellin allekirjoittamia papereita, kun hän oli Valkoisen talon apulaisena OMB:ssä Nixonin hallinnon aikana”. Hän näkee FOIA:n yleisen tietoisuuden kokevan jonkinlaisen renessanssin, johon liittyy myös komplikaatioita.

Hogan kertoi hiljattain MuckRockin Mike Morisylle: ”En tiedä, ymmärtääkö yleisö todella, mitä [FOIA] tarkoittaa, miten he voivat hyödyntää sitä, ja luulen myös, että heidän odotuksensa ovat, kuten tiedätte, että jos teen FOIA-pyynnön, minun pitäisi saada nämä tiedot muutamassa viikossa.” Tämä odotus — jota tukee E-FOIA-muutoksen vaatimus, jonka mukaan virastojen on käsiteltävä FOIA-pyynnöt 20 työpäivässä – aiheuttaa varmasti hämmennystä; ”käsiteltyjen täydellisten” monimutkaisten FOIA-pyyntöjen keskimääräinen käsittelyaika puolustusministeriössä varainhoitovuonna 2014 oli 97 päivää (DIA:lla keskimäärin 1345 päivää, NSA:lla 425 päivää), ja vireillä olevien täydellisten pyyntöjen keskimääräinen käsittelyaika on paljon pidempi — 408 päivää.

Hogan sanoo viivytyksistä, joita resurssien rajallisuus pahentaa, seuraavaa: ”Me toimintavirkamiehet olemme yhtä turhautuneita kuin FOIA-pyynnön esittäjätkin.” Hoganin mukaan FOIA-virkamiesten ja muiden virastojen työntekijöiden tietoiseksi tekeminen käytettävissä olevasta teknologiasta, joka voi auttaa virtaviivaistamaan FOIA-menettelyä, on avainasemassa nykyisten FOIA-ruuhkien torjunnassa. Toinen avain? ”Release to one, release to all” -pilottiohjelma, johon puolustusministeriö osallistuu Hoganin johdolla yhdessä kuuden muun viraston kanssa. (Adam Marshall (Reporters Committee for the Freedom of the Press) on julkaissut erinomaisen katsauksen pilottiohjelmaan täällä.)

Yleisö on onnekas, että puolustusministeriön FOIA-politiikkaryhmä, joka valvoo yhtä liittovaltion suurimmista FOIA-ohjelmista, on sitoutunut parantamaan asiakkaiden FOIA-kokemuksen laatua, mutta ei niinkään onnekasta, että puolustusministeriö valmistautuu jälleen tänä vuonna lobbaamaan uutta, tarpeetonta ja haitallista FOIA-poikkeusta. Viime vuonna virasto lobbasi epäonnistuneesti kongressia lisäämään FOIA:han uuden poikkeuksen, jonka nojalla puolustusministeriö olisi voinut ”pidättää julkisuudelta sotilastaktiikoita, -tekniikoita ja -menettelyjä koskevia tietoja”, joiden ”voidaan kohtuudella olettaa vaarantavan asevoimien tehokkaan toiminnan” ja joita ei ollut jo julkistettu. Steven Aftergood toteaa, että ehdotettu poikkeus ”ei ole enää järkevä silloin, kun puolustusvoimien ”taktiikat, tekniikat ja menettelyt” ovat itse asianmukaisen julkisen huomion kohteena” – kuten kuulustelutekniikat ja hyökkäysluonteiset kyberoperaatiot, joista olisi käytävä vilkasta julkista keskustelua.

Puolustusministeriö aikoo todennäköisesti myös esittää uudelleen tarkistuksen, jolla kumotaan korkeimman oikeuden vuonna 2011 antama päätös asiassa Milner v. Department of the Navy. Päätöksessä ”kavennettiin merkittävästi” FOIA:n poikkeuksen 2 soveltamisalaa, joka koskee tietoja, jotka liittyvät yksinomaan viraston sisäisiin henkilöstösääntöihin ja -käytäntöihin, ja puolustusministeriö haluaa ”palauttaa Milneriä edeltäneen tilanteen ennalleen laajemmalla pidättämisvaltuudella”. Puolustusministeriö viittasi poikkeukseen 2 165 kertaa koko viraston tasolla varainhoitovuonna 2014; voisin antaa vertailukohdan vuosilta 2010 tai 2011, mutta oikeusministeriön tietopolitiikkatoimiston verkkosivustolla olevat linkit näihin ministeriön FOIA-virkailijoiden vuosiraportteihin ovat rikki. Aftergoodin mukaan ”Milnerin muutosehdotus ja sen vaikutukset koko hallitukseen on siirretty oikeusministeriöön, jotta se voidaan toimittaa erikseen kongressille.

Ulkoministeriön ylitarkastaja julkaisi tänään raportin, josta käy ilmi, että viraston FOIA-toimisto antoi ”epätarkan ja epätäydellisen” vastauksen, jossa ei ollut mitään asiakirjoja Hillary Clintonin sähköpostin käyttöä koskevaan FOIA-pyyntöön. Kun EPA:n hallintovirkamies Lisa Jackson oli vuonna 2012 saanut tietää, että hän käytti työssään ”peitenimeä ’Richard Windsor'”, Citizens for Responsibility and Ethics in Washington (CREW) esitti FOIA-pyynnön, jossa pyydettiin ”riittäviä tietoja, joista käy ilmi ministeri Hillary Rodham Clintonin sähköpostitilien määrä tai niihin liittyvien sähköpostitilien määrä”. Huolestuttavaa kyllä, ulkoministeriön FOIA-toimisto kertoi CREW:lle, ettei sillä ollut mitään asiakirjoja heidän pyyntönsä kohteesta, vaikka Clintonin esikuntapäällikkö Cheryl Mills tiesi sekä Clintonin henkilökohtaisesta sähköpostitilistä että FOIA-pyynnöstä ja kehotti läheistä avustajaa pitämään sitä silmällä. Raportissa todetaan myös, että sihteerin toimistolla ei ollut kirjallisia menettelyjä FOIA-pyyntöjen käsittelemiseksi, että jotkin pyynnöt viipyivät jonossa yli 500 päivää ilman vastausta ja että Clintonin virka-aikana tehdyt virheet olivat ”osa pitkäaikaista ongelmaa, joka ulottui aiempien hallintojen ajalle.”

Ulkoministeriö julkaisi uusimman Hillary Clintonin sähköpostit uudenvuodenaattona. Viidentuhannen asiakirjan joukossa on Clintonin viestintäavustaja Philippe Reinesin laatima vuokaavio siitä, kuka voi ajaa Clintonin kyydissä hänen limusiinissaan. Onko suurlähettilään läsnäolo siedettävää? Jos on, niin kyllä, ”Ambo” voi mennä limusiinissa. Vaikka jotkut saattavat pitää Reinesin käyttämiä ”tunteja” taulukon muotoilun saamiseksi juuri oikeaan muotoon ajanhukkana, hänen tuottamansa tiedot ovat ”avain niihin suhteisiin, joita ministerillä on läheisiin avustajiinsa”. Ulkoministeriöllä on tammikuun loppuun asti aikaa julkaista loput Clintonin 30 000 sähköpostiviestistä.

Clinton vitsaili kampanjapolulla aiemmin tällä viikolla, että hän ”selvittäisi totuuden UFOista”, mikä todennäköisesti innosti monia UFO-harrastajia ja mahdollisesti jopa hänen kampanjapäällikköään John Podestaa, joka tunnetusti vaati kaikkien avaruusolentoja koskevien asiakirjojen salassapidon poistamista. Podesta oli monien Clintonin hallinnon tärkeiden turvaluokituksen poistamista koskevien päätösten takana ollessaan esikuntapäällikkönä, ja hänellä oli myös rooli E.O. 12958:ssa, joka edellyttää useimpien yli 25 vuotta vanhojen hallituksen asiakirjojen turvaluokituksen poistamista. Monien harmiksi Podesta twiittasi, että hänen ”suurin epäonnistumisensa vuonna 2014: Jälleen kerran ei varmistanut #UFO-tiedostojen #julkaisemista”.” Hallitus on kuitenkin julkaissut useita asiakirjoja Nevadassa sijaitsevasta Area 51 -piilolaitoksesta Kansalliseen turvallisuusarkistoon, mukaan lukien ensimmäisen virallisen tunnustuksen Area 51:stä, joka sisältyy CIA:n U-2-vakoilukoneen historiaan.

Kansallisen turvallisuusarkiston ja Project on Government Oversightin FOIA-maksututkimus on avoinna enää viikon ajan, joten jos et ole vielä ehtinyt täyttää sitä – tee se! Näin saadaan edustavampi kuva FOIA-maksuista hallituksen FOIA-neuvoa-antavalle komitealle, joka jakoi hiljattain samanlaisen kyselyn – mutta vain liittovaltion FOIA-käsittelijöille. Nyt tarvitsemme tietoja myös muilta kuin hallituksen FOIA-sidosryhmiltä, jotta näkemyksenne FOIA-maksuista voidaan luetteloida ja dokumentoida.

Korkein oikeus käsittelee huomenna certiorari-anomusta EPIC:n FOIA-oikeudenkäynnissä, jossa se vaatii tietoja ”langattomasta tappokytkimestä” DHS:ää vastaan. EPIC jätti vetoomuksen korkeimmalle oikeudelle elokuussa 2015 sen jälkeen, kun D.C. Circuitin muutoksenhakutuomioistuin päätti, että DHS voi ”pidättäytyä luovuttamasta olennaisilta osin salaista protokollaa, joka koskee langattomien verkkojen sulkemista hätätilanteissa”. EPIC riitauttaa myös FOIA:n poikkeuksen (7)(F) tulkinnan, ”jonka mukaan lainvalvontatietoja, joiden julkaisemisen ”voitaisiin kohtuudella olettaa vaarantavan jonkun henkilön hengen tai fyysisen turvallisuuden”, ei saa luovuttaa”. Jutun pohjalla olevassa FOIA-pyynnössä haetaan tietoja ”Bay Area Rapid Transit (BART) -yhtiön (BART) vuonna 2011 toteuttamasta kaikkien matkapuhelinpalvelujen keskeyttämisestä neljällä San Franciscon liikenneasemalla kolmeksi tunniksi, jotta voitaisiin tukahduttaa julkinen joukkomielenosoitus, jossa vastustettiin sitä, että BART-virkailija ampui kuolettavasti kodittoman miehen, Charles Hillin”. Sisäisen turvallisuuden ministeriö kertoi ensin EPIC:lle, ettei sillä ollut pyyntöön vastaavia asiakirjoja, ja toimitti EPIC:lle SOP 303:n vahvasti redusoidun version vasta sen jälkeen, kun EPIC oli haastanut EPIC:n käräjäoikeuteen.

Tämän viikon #tbt-poiminta valitaan raportoimalla, että USS Pueblo – amerikkalainen SIGINT-alus, jonka Pohjois-Korean joukot kaappasivat 23. tammikuuta 1968 ja joka on ainoa Yhdysvaltain laivaston käytössä oleva alus, joka on edelleen ulkomaisessa hallussa – on uusinut toiveensa korvauksesta 11 kuukauden vankeudesta. Pueblon kaappaus oli valtava tiedustelurikkomus, ja sen jälkeen, kun pohjoiskorealainen MiG-17 -lentokone pudotti Yhdysvaltain EC-121-tiedustelukoneen Japaninmeren yllä vuonna 1969, Nixonin hallinto kehotti sitä kehittämään valmiussuunnitelmia, jotka mahdollistaisivat taktisten ydinaseiden käytön Pjongjangia vastaan. Pueblon merimiehet vaativat korvauksia sen jälkeen, kun kongressi myönsi 4,4 miljoonaa dollaria kullekin Teheranissa 444 päivää vangittuna olleelle amerikkalaiselle panttivangille, vaikka jotkut pelkäävätkin, että tapauksen vähäinen tunnettuus saattaa haitata heidän pyrkimyksiään. Arkiston vanhempi tutkija John Pradosin ja kirjailija Jack Cheeversin vuonna 2014 tekemästä julkaisusta käy ilmi muun muassa, että ”pieni komitea, jonka LBJ nimitti salaa selvittämään Pueblo-debakelia, arvosteli aluksen tehtävän suunnittelua ja organisointia. Mutta komitean tyly raportti, joka oli alun perin määrä antaa kongressille, käskettiin sen sijaan tuhota puolustusministeri Clark Cliffordin toimesta.”

Haluatko pysyä ajan tasalla uusimmista FOIA-uutisista? Klikkaa tästä ja tilaa viikoittainen FRINFORMSUM-sähköpostitiedote.

Iloisia tietopyyntöjä!